Laki valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla
Ei voimassa- Asiasanat
- Terveydenhuolto, Virkamies
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Hallinnonala
- Valtiovarainministeriö
- Antopäivä
- Voimaantulo
- ELI-tunnus
- http://data.finlex.fi/eli/sd/1987/176/ajantasa/2010-12-30/fin
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Soveltamisala
1 §
Tässä laissa säädetään valtion virkamiehelle ja työntekijälle valtion varoin ulkomailla järjestettävästä terveydenhuollosta ja ennalta ehkäisevästä työterveyshuollosta.
Tämä laki ei koske virkamiestä eikä työntekijää, jolla on oikeus saada korvausta terveydenhuollon kustannuksista sellaisen matkavakuutuksen perusteella, josta aiheutuvien kulujen korvaamisesta on erikseen säädetty tai määrätty taikka valtion virkaehtosopimuksin sovittu. Jos korvausta ei suoriteta matkavakuutuksesta, voidaan terveydenhuollon kustannukset korvata tämän lain nojalla.
Terveydenhuolto
2 § (17.12.1993/1186)
Terveydenhuoltoa järjestetään ulkomailla Suomesta lähetetylle valtion virkamiehelle ja työntekijälle sekä seuraaville henkilöille:
edellä tarkoitetun virkamiehen tai työntekijän samassa taloudessa asuva aviopuoliso, virkamiehen tai työntekijän taikka aviopuolison naimaton 18 vuotta nuorempi lapsi ja ottolapsi, jonka holhooja virkamies, työntekijä tai näiden aviopuoliso on ( perheenjäsen ); ja
kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetussa laissa (951/77) tarkoitettu työntekijä, joka on työsopimussuhteessa edellä mainittuun virkamieheen tai työntekijään ja joka välittömästi ennen palvelussuhteen alkamista asui Suomessa ( kotiapulainen ).
3 §
Tässä laissa tarkoitettuun terveydenhuoltoon kuuluu:
lääkärin antama hoito;
lääkärin määräämät laboratorio- ja röntgentutkimukset;
kohta on kumottu L:lla 17.12.1993/1186 .
raskaudesta ja synnytyksestä aiheutunut hoito;
lääkärin määräämä sairaalahoito;
lääkärin määräämä hammassairauden hoito, joka on muun sairauden hoitamiseksi välttämätön;
virkamiehen tai työntekijän taikka tämän aviopuolison huollettavana olevan naimattoman lapsen hampaiden tutkimus ja hoito siinä laajuudessa kuin vastaava hammashuolto Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) perusteella maksutonta;
kohta on kumottu L:lla 17.12.1993/1186 .
rokotus ja muu vastaava toimi sairauden ennalta ehkäisemiseksi.
Suomen kansainvälisessä kehitysyhteistyössä palvelevalle virkamiehelle ja työntekijälle voidaan kustantaa 1 momentin 1–3, 5, 6 ja 8 kohdassa tarkoitettu, muunkin lääkintäkoulutuksen saaneen henkilön kuin lääkärin määräämä tai antama hoito.
4 §
Ulkoasiainministeriö maksaa 3 §:ssä mainitusta terveydenhuollosta aiheutuneet kustannukset suoraan palvelun antajalle. Erityisistä syistä voidaan virkamiehen tai työntekijän itsensä maksamat kustannukset korvata tälle jälkikäteen.
Terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät matkakustannukset korvataan siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
5 §
Terveydenhuoltoa järjestetään asemamaassa tai erityisistä syistä muualla ulkomailla. Mikäli terveydenhuolto voidaan järjestää tarkoituksenmukaisimmin Suomessa, se kustannetaan ulkomailla järjestettynä vain siihen ajankohtaan saakka kuin terveydenhuollon järjestämistä ulkomailla on ollut pidettävä perusteltuna. Tällöin otetaan huomioon sairauden laatu ja hoidosta aiheutuneet kokonaiskustannukset.
Trooppisesta sairaudesta aiheutunut hoito sekä rokotukset ja muut vastaavat toimet sairauden ennalta ehkäisemiseksi kustannetaan myös kotimaassa.
6 §
Jos vaikeasti loukkaantunutta tai sairastunutta ei voida asianmukaisesti hoitaa asemamaassa, ulkoasiainministeriö voi päättää, että potilaan kiireellisestä kuljettamisesta Suomeen tai erityisistä syistä kolmanteen maahan aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista.
7 §
Jos tässä laissa tarkoitetulla virkamiehellä, työntekijällä, perheenjäsenellä tai kotiapulaisella on oikeus saada korvausta terveydenhuollosta ulkomailla aiheutuneista kustannuksista muun lain nojalla, siirtyy oikeus muun lain nojalla maksettaviin korvauksiin valtiolle siltä osin kuin terveydenhuolto on kustannettu tämän lain mukaan.
Työterveyshuolto
8 §
Valtion virkamiehelle ja työntekijälle, joka on Suomen kansalainen, voidaan ulkomailla järjestää työterveyshuoltoa. Virkamiehen ja työntekijän työterveyshuoltoon ulkomailla kuuluu, siten kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää:
työstä ja työpaikan olosuhteista johtuvien virkamiehelle tai työntekijälle aiheutuvien terveyden vaarojen ja haittojen selvittäminen;
riittävien tietojen antaminen hänelle työssä ja työpaikan olosuhteissa esiintyvistä terveyden vaaroista sekä tarpeellinen ohjaus;
henkilökohtaisten edellytysten selvittäminen sijoitettaessa häntä työhön, jossa saattaa aiheutua terveyden vaaraa tai haittaa;
terveystarkastusten järjestäminen määrätyssä ajassa työhönottamisen jälkeen ja uusintatarkastusten järjestäminen määräajoin palvelussuhteen kestäessä, kun on perustellusti aihetta epäillä työstä johtuvan hänelle terveydellisiä vaaroja;
vian, vamman tai sairauden vuoksi vajaakuntoisen virkamiehen tai työntekijän työssä selviytymisen seuranta sekä tarvittaessa hoitoon tai kuntoutukseen ohjaaminen; sekä
ensiavun järjestämiseen osallistuminen.
Virkamies tai työntekijä ei ilman perusteltua syytä voi kieltäytyä osallistumasta 1 momentissa mainittuihin terveystarkastuksiin.
9 §
Edellä 8 §:ssä tarkoitettua työterveyshuoltoa voidaan järjestää soveltuvin osin myös ulkomailla valtion palvelukseen otetulle työntekijälle, joka ei ole Suomen kansalainen, kun työstä johtuvat terveysvaarat sitä edellyttävät.
Erinäisiä säännöksiä
10 §
Edellä 2 §:ssä tarkoitetulle perheenjäsenelle ja kotiapulaiselle voidaan tarvittaessa järjestää Suomessa terveystarkastuksia terveydentilan selvittämiseksi.
11 §
Jos virkamies tai työntekijä ei noudata tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, voidaan terveydenhuolto jättää joko kokonaan tai osittain kustantamatta.
Terveydenhuollosta aiheutunut kustannus voidaan 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa myös periä virkamieheltä tai työntekijältä takaisin ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.
Mitä 2 momentissa mainitussa laissa on säädetty saamisen vanhentumisesta, ei sovelleta 2 momentissa tarkoitettuihin valtion saamisiin.
12 § (27.11.1992/1149)
Ulkoasiainministeriö huolehtii tämän lain mukaisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon järjestämisestä. Ulkoasiainministeriö velottaa valtion virastoja ja laitoksia kustannuksista, jotka aiheutuvat 2 §:ssä mainittujen henkilöiden terveydenhuollosta ja 8 §:ssä mainittujen henkilöiden työterveydenhuollosta.
13 §
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
Voimaantulo
14 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1987.
Tällä lailla kumotaan ulkomaanedustuksessa sekä Suomen kansainvälisessä kehitysyhteistyössä palvelevan henkilön terveydenhuollon kustannusten korvaamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1971 annettu laki (461/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen ja ulkomailla palvelevan valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollon kustannusten korvaamisesta eräissä tapauksissa 13 päivänä huhtikuuta 1973 annettu laki (310/73) .
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
27.11.1992/1149:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin.
HE 210/92 , HaVM 10/92
17.12.1993/1186:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
HE 221/93 , HaVM 17/93
30.12.2010/1348:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.
Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 90/2010 , StVM 40/2010, EV 244/2010