1135/1987

Tämä asetus koskee eläinlääkärin oikeutta luovuttaa lääkkeitä eläinlääkintää varten.

Mitä tässä asetuksessa on säädetty eläinlääkäristä, koskee Suomessa laillistettua eläinlääkäriä sekä eläinlääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain (409/85) 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä, joka on määrätty tai otettu väliaikaisesti hoitamaan eläinlääkärin virkaa tai tehtävää, sinä aikana, jolloin hän hoitaa eläinlääkärin tehtäväänsä.

Eläinlääkärillä on oikeus myydä tai muutoin luovuttaa apteekista tai lääketukkukaupasta hankkimiaan lääkkeitä eläinlääkintää varten.

Kun eläinlääkäri harjoittaa eläinlääkärintointa toisen palveluksessa, saa vain eläinlääkäri päättää lääkkeiden luovuttamisesta eläinlääkintää varten, ja eläinlääkärin on vastattava siitä, että lääkkeiden luovuttamisesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Eläinlääkärin vastaanoton palveluksessa oleva eläinlääkäri saa luovuttaa myös lääkkeitä, jotka kyseisen vastaanoton vastaava eläinlääkäri on hankkinut apteekista tai lääketukkukaupasta. (14.6.1996/445)

Eläinlääkäri saa luovuttaa lääkettä eläimen omistajalle tai haltijalle vain tutkittuaan eläimen tai hankittuaan muulla luotettavalla tavalla selvityksen lääkityksen tarpeellisuudesta.

Eläinlääkäri ei saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle sellaisia alkoholipitoisia lääkkeitä, joita voidaan käyttää juopumistarkoitukseen, eikä huumausainelain (1289/93) 2 §:n tarkoittamia huumausaineita sisältäviä lääkkeitä. (14.6.1996/445)

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi yleisesti rajoittaa sellaisen lääkkeen luovutusta eläimen omistajalle tai haltijalle, josta voi aiheutua merkittävää terveyden vaaraa tai terveyshaittaa eläimelle tai ihmiselle taikka muuta huomattavaa haittaa.

Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallinen selvitys luovuttamistaan lääkkeistä. Kirjallisessa selvityksessä on oltava seuraavat tiedot:

(14.6.1996/445)

Jos luovutettava lääke ei ole apteekin tai lääketukkukaupan alkuperäispakkauksessa, on lääkkeen pakkaukseen merkittävä lääkkeen nimen lisäksi eränumero ja viimeinen käyttöpäivämäärä.

Luovutettava lääke on myytävä eläimen omistajalle sillä hinnalla, minkä eläinlääkäri on lääkkeestä ja sen toimittamisesta suorittanut apteekille tai lääketukkukaupalle.

Eläinlääkärin on pyydettäessä annettava eläimen omistajalle selvitys 1 momentissa mainitun hinnan perusteista. Eläinlääkäri voi osoittaa lääkkeestä suorittamansa hinnan joko apteekin tai lääketukkukaupan antamalla selvityksellä tai muulla luotettavalla tavalla.

Eläinlääkärin on huolehdittava annettujen ohjeiden mukaisesti apteekista tai lääketukkukaupasta hankkimiensa lääkkeiden asianmukaisesta säilytyksestä ja varastoinnista sekä siitä, ettei vanhentuneita lääkkeitä säilytetä varastossa.

Eläinlääkärin on pidettävä kirjaa hankkimistaan ja luovuttamistaan lääkkeistä.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämällä eläinlääkärillä ja läänineläinlääkärillä on oikeus tarkastaa edellä 1 momentissa tarkoitettu kirjanpito sekä 6 §:ssä tarkoitettu lääkevarasto.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi antaa tarkemmat ohjeet eläinlääkintää varten hankittujen ja luovutettujen lääkkeiden kirjanpidosta.

Jos eläinlääkäri rikkoo tämän asetuksen säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä taikka väärinkäyttää oikeuttaan luovuttaa lääkkeitä, voi maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto kieltää eläinlääkäriä määräajaksi tai toistaiseksi luovuttamasta lääkkeitä eläinlääkintää varten.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ja ohjeita lääkkeen luovutuksesta eläinlääkintää varten.

Tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista valvoo maa- ja metsätalousministeriö ja sen alaisena lääninhallitus läänin alueella.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.