653/1986

Asiakkaan päihdehuollon tarpeen arvioimiseksi ja hoidon saannin turvaamiseksi on yhdessä hänen kanssaan tarvittaessa laadittava kuntoutussuunnitelma. Tahdosta riippumatta toteutettavassa hoidossa kuntoutussuunnitelma on tehtävä kussakin tapauksessa. Kuntoutussuunnitelmaa on tarkistettava tarpeen mukaan.

Kuntoutussuunnitelmassa on selvitettävä keskeiset asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, sekä keinot ja arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Suunnitelmasta on käytävä ilmi, miten henkilön huollossa olevan lapsen hoidon ja tuen tarve on otettu huomioon. Kuntoutussuunnitelmassa on oltava selvitys päihdehuoltolain (41/86) 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun hoidon jälkeen annettavan tuen järjestämisestä.

Päihdehuoltolain 11–13 §:ssä tarkoitettuun hoitoaikaan luetaan myös aika, joka hoitoa koskevan päätöksen jälkeen kuluu henkilön kuljettamiseen sosiaalihuollon tai terveydenhuollon toimintayksikköön.

Hoitoryhmään kuuluu vähintään kolme toimintayksikön työntekijää niin, että hoitoryhmässä on aina sosiaalityön ja terveydenhuollon edustus.

Hoitoryhmän tehtävänä on huolehtia siitä, että asiakkaalle järjestetään päihdehuoltolain 16 §:ssä tarkoitettu mahdollisuus osallistua hoidon suunnitteluun, toimenpiteiden valintaan ja hoitoyhteisön toimintaan. Hoitoryhmän on avustettava henkilön asuin- tai oleskelukunnan sosiaalilautakuntaa tahdosta riippumatta toteutettavan hoidon jälkeen tarvittavan tuen järjestämisen suunnittelussa.

Toimintayksikön asiakkaat valitsevat keskuudestaan asiakasryhmän jäsenet.

Asiakasryhmä voi tehdä esityksiä ja aloitteita, jotka koskevat toimintayksikön toimintaa. Asiakasryhmää on tarvittaessa kuultava toimintayksikön hoitotoimintaa koskevista järjestelyistä ja muutoinkin on sille varattava mahdollisuus olla mukana kehitettäessä toimintayksikön toimintaa.

Päihdehuoltolain 26 §:ssä tarkoitettua eristämistä ei saa määrätä pidemmäksi ajaksi eikä myöskään jatkaa kauemmin kuin henkilön hoito välttämättä vaatii.

Eristämistä voidaan jatkaa uudella päätöksellä vain, jos henkilö eristämisen jälkeen on edelleen vaaraksi itselleen tai muille taikka jos eristäminen on edelleen henkilön hoidon kannalta erityisen perusteltua. Edellytyksenä on lisäksi, ettei henkilön hoitoa ole tarkoituksenmukaisempaa järjestää muulla tavalla. Ennen eristämisen jatkamista koskevan päätöksen tekemistä on henkilölle suoritettava lääkärintarkastus, mikäli se ei ole ilmeisen tarpeetonta.

Kun henkilö on määrätty eristettäväksi, on samalla määrättävä, kenen tehtävänä on huolehtia henkilön turvallisuudesta. Henkilön olosuhteet eristämisen aikana on järjestettävä niin, että henkilö saa jatkuvan huolenpidon ja riittävän hoidon sekä mahdollisuuden keskustella työntekijän kanssa.

Henkilön tahdosta riippumatta toteutettavaa hoitoa koskeva päihdehuoltolain 11 ja 12 §:n mukaisesti tehtävä päätös sekä eristämistä koskeva päätös on laadittava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisesti.

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

Henkilö, joka ennen tämän asetuksen voimaantuloa on ollut kelpoinen johonkin valtion päihdehuollon toimintayksikön virkaan tai toimeen ja joka tämän asetuksen voimaantullessa on tällaisen viran tai toimen haltijana, säilyttää kelpoisuutensa vastaavaan toimintayksikön virkaan tai toimeen tämän asetuksen tullessa voimaan.