387/1986

Tämä laki koskee lentoliikenneyrityksen suorittamia matkustajien, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksia. Laki koskee myös muun suorittamaa kuljetusta, jos kuljetus tapahtuu korvausta vastaan.

Kuljetuksesta Suomen ja vieraan valtion välillä eräissä tapauksissa säädetään erikseen.

Postilähetyksen kuljetuksessa rahdinkuljettaja vastaa yksinomaan asianomaiselle postihallinnolle niiden määräysten mukaisesti, jotka koskevat rahdinkuljettajan ja postihallinnon välistä suhdetta.

Kuljetuksessa, jonka lähtö- ja määräpaikka sijaitsevat Suomessa ja jossa ei ole määrä tapahtua välilaskua toisessa valtiossa (kotimainen kuljetus), ei tarvitse antaa 3–8 §:ssä tarkoitettuja asiakirjoja.

Mitä 3–8 §:ssä säädetään, ei koske kuljetusta, joka suoritetaan epätavallisissa olosuhteissa ja joka ei ole tavanomaista ilmailutoimintaa.

Matkustajien kuljetusta varten on annettava matkalippu. Matkalippu voi olla yksilömatkalippu tai ryhmämatkalippu. Matkalipun tulee sisältää tieto:

Matkalippua ei tarvitse antaa, jos 1 momentin mukaiset tiedot on kirjattu muulla tavoin.

Sekä kuljetussopimus että tämä laki ovat voimassa, vaikka 1 ja 2 momentin säännöksiä ei ole noudatettu.

Kirjatun matkatavaran kuljetusta varten on annettava matkatavaratodistus. Matkatavaratodistuksen, jota ei ole liitetty tai sisällytetty 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset täyttävään matkalippuun, tulee sisältää tieto:

Matkatavaratodistusta ei tarvitse antaa, jos 1 momentin mukaiset tiedot on kirjattu muulla tavoin.

Sekä kuljetussopimus että tämä laki ovat voimassa, vaikka 1 ja 2 momentin säännöksiä ei ole noudatettu.

Tavarankuljetusta varten on annettava lentorahtikirja.

Lentorahtikirjaa ei tarvitse antaa, jos kuljetusta koskevat tiedot on kirjattu muulla tavoin ja lähettäjä suostuu tähän menettelyyn. Tällaisissa tapauksissa rahdinkuljettajan on annettava lähettäjälle tavarakuitti, jos lähettäjä sitä pyytää. Tavarakuitin tulee sisältää sellaiset tiedot, että tavara voidaan tunnistaa. Tavarakuitin haltijalle on pyynnöstä ilmoitettava, mitä tietoja kuljetuksesta on kirjattu.

Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa rahdinkuljettaja ei saa kieltäytyä ottamasta tavaraa kuljetettavaksi sillä perusteella, että järjestelmää, jota on käytetty kuljetusta koskevien tietojen kirjaamiseen, ei ole käytettävissä uudelleenlastauspaikalla tai määräpaikalla.

Lähettäjän on laadittava lentorahtikirja kolmena alkuperäiskappaleena. Ensimmäisestä kappaleesta tulee ilmetä, että se on tarkoitettu rahdinkuljettajalle, ja sen allekirjoittaa lähettäjä. Toisesta kappaleesta tulee ilmetä, että se on tarkoitettu vastaanottajalle, ja sen allekirjoittavat lähettäjä ja rahdinkuljettaja. Kolmannen kappaleen allekirjoittaa rahdinkuljettaja ja se on annettava lähettäjälle, kun tavara on vastaanotettu. Allekirjoitukset voivat olla painettuja, tai ne voidaan korvata leimoilla.

Jos rahdinkuljettaja on lähettäjän pyynnöstä laatinut lentorahtikirjan, katsotaan hänen toimineen lähettäjän lukuun, jollei muuta näytetä.

Jos kuljetus käsittää useampia kolleja, tulee lähettäjän laatia erilliset lentorahtikirjat, milloin rahdinkuljettaja sitä pyytää.

Jos on käytetty 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua kirjaamismenettelyä, rahdinkuljettajan on annettava kolleista erilliset tavarakuitit, milloin lähettäjä sitä pyytää.

Lentorahtikirjan ja tavarakuitin tulee sisältää tieto:

Sekä kuljetussopimus että tämä laki ovat voimassa, vaikka 5–8 §:n säännöksiä ei ole noudatettu.

Lähettäjä on tuottamuksesta riippumatta vastuussa vahingosta, joka rahdinkuljettajalle tai henkilölle, jolle rahdinkuljettaja on vastuussa, aiheutuu sen johdosta, että lähettäjä tai hänen puolestaan toiminut henkilö on antanut tavarasta virheellisiä tai puutteellisia tietoja lentorahtikirjassa taikka tavarakuittiin merkitsemistä tai muutoin kirjaamista varten.

Jollei lähettäjä ole 1 momentin mukaisesti vastuussa virheellisistä tai puutteellisista tiedoista, vastaa rahdinkuljettaja lähettäjälle vahingoista, jotka virheellisistä tai puutteellisista tiedoista aiheutuvat lähettäjälle tai henkilölle, jolle lähettäjä on vastuussa. Tämä on voimassa myös, milloin joku muu on rahdinkuljettajan puolesta merkinnyt tiedot tavarakuittiin tai ne kirjannut.

Lentorahtikirja tai tavarakuitti on, jollei muuta näytetä, todisteena sopimuksen tekemisestä, tavaran vastaanottamisesta sekä rahtikirjaan tai tavarakuittiin merkityistä kuljetusta koskevista ehdoista.

Lentorahtikirjan tai tavarakuitin tiedot tavaran painosta, mitoista, pakkauksesta ja kolliluvusta katsotaan oikeiksi, jollei muuta näytetä. Tavaran määrää, tilavuutta ja tilaa koskevilla muilla tiedoilla on todistusvoimaa rahdinkuljettajaa vastaan vain, jos hän on lentorahtikirjassa ilmoittanut tarkastaneensa tiedot lähettäjän läsnäollessa tai mikäli tiedot koskevat tavaran ulkoista tilaa.

Jos lähettäjä täyttää kuljetussopimuksesta johtuvat velvollisuutensa ja korvaa toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset, hän voi ottaa tavaran takaisin lähtö- tai määräpaikkakunnan lentopaikalla tai pysäyttää sen välilaskupaikalla matkan aikana, jollei tästä aiheudu rahdinkuljettajalle tai muulle lähettäjälle vahinkoa. Samoin edellytyksin hän voi määrätä, että tavara on matkan aikana tai määräpaikalla luovutettava muulle henkilölle kuin lentorahtikirjassa tai tavarakuitissa mainitulle vastaanottajalle tai että tavara on lähetettävä takaisin lähtöpaikkakunnan lentopaikalle.

Jollei lähettäjän määräystä voida panna toimeen, rahdinkuljettajan on välittömästi ilmoitettava siitä lähettäjälle.

Jos rahdinkuljettaja panee toimeen lähettäjän määräyksen, vaikka lähettäjän kappaletta lentorahtikirjasta tai tavarakuitista ei esitetä, on rahdinkuljettaja tuottamuksesta riippumatta vastuussa vahingosta, joka siitä aiheutuu lentorahtikirjan tai tavarakuitin oikealle haltijalle. Korvauksen, joka rahdinkuljettajan on suoritettava, hän voi periä lähettäjältä.

Lähettäjän oikeus määrätä tavarasta tässä pykälässä säädetyllä tavalla lakkaa, kun vastaanottaja 13 §:n mukaisesti saa siihen oikeuden. Jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta tavaraa tai jollei hän ole tavattavissa, saa lähettäjä jälleen oikeuden määrätä tavarasta.

Jollei 12 §:stä muuta johdu, vastaanottajalla on oikeus saada rahdinkuljettajalta tavara sen saavuttua määräpaikkaan, jos hän maksaa rahdinkuljettajan kuljetuksesta johtuvat saatavat ja muutoin täyttää kuljetussopimuksesta johtuvat velvollisuutensa.

Jollei toisin ole sovittu, rahdinkuljettajan on heti tavaran tultua perille ilmoitettava siitä vastaanottajalle.

Jos rahdinkuljettaja myöntää tavaran kadonneen tai jos tavara ei ole saapunut määräpaikkaan seitsemän päivän kuluessa siitä, kun sen olisi pitänyt tulla perille, on vastaanottajalla oikeus saattaa rahdinkuljettajaa vastaan voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeudet.

Ehto, joka poikkeaa 12–14 §:stä, on pätevä vain, jos se on merkitty lentorahtikirjaan tai tavarakuittiin.

Lähettäjän on annettava ne tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen tulli- ja veromääräysten sekä järjestysmääräysten, kuten vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien määräysten, noudattamiseksi ennen tavaran luovuttamista vastaanottajalle. Lähettäjän on korvattava vahingot, jotka aiheutuvat rahdinkuljettajalle siitä, että tällaiset tiedot tai asiakirjat puuttuvat tai ne ovat virheellisiä tai puutteellisia. Lähettäjällä ei kuitenkaan ole korvausvelvollisuutta, jos vahinko johtuu rahdinkuljettajan tai hänen palveluksessaan olevan tai hänen apulaisensa virheestä tai laiminlyönnistä.

Rahdinkuljettaja ei ole velvollinen tutkimaan, ovatko tiedot tai asiakirjat oikeita tai täydellisiä.

Jos matkustaja ilma-aluksessa taikka ilma-alukseen nousemisen tai siitä poistumisen yhteydessä sattuneen tapahtuman johdosta saa surmansa taikka vahingoittuu, on rahdinkuljettaja tuottamuksesta riippumatta vastuussa sellaisesta henkilövahingosta. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa henkilövahingosta, joka johtuu yksinomaan matkustajan terveydentilasta.

Rahdinkuljettaja on tuottamuksesta riippumatta vastuussa matkatavaran tuhoutumisesta, katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sellaisen tapahtuman johdosta, joka on sattunut ilma-aluksessa taikka matkustajan ilma-alukseen nousemisen tai siitä poistumisen yhteydessä taikka matkatavaran ollessa rahdinkuljettajan huostassa. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa, jos vahinko aiheutuu yksinomaan matkatavaran omasta laadusta tai siinä olevasta viasta.

Rahdinkuljettaja on tuottamuksesta riippumatta vastuussa tavaran tuhoutumisesta, katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sellaisen tapahtuman johdosta, joka on sattunut tavaran ollessa rahdinkuljettajan huostassa lentopaikalla tai ilma-aluksessa taikka, milloin laskeutuminen tapahtuu lentopaikan ulkopuolella, missä paikassa tahansa.

Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vastuussa, jos hän osoittaa, että vahinko johtuu yksinomaan:

Jos tavara lastaamista, luovuttamista tai uudelleen lastaamista varten on kuljetussopimuksen perusteella kuljetettu maitse tai vesitse lentopaikan ulkopuolella, on tavaraa kohdanneen vahingon katsottava johtuneen 1 momentissa tarkoitettuna aikana sattuneesta tapahtumasta, jollei muuta näytetä.

Rahdinkuljettaja on vastuussa viivästymisen aiheuttamasta vahingosta kuljetettaessa matkustajia, matkatavaraa ja tavaraa, jollei hän näytä, että hän, hänen palveluksessaan olevat ja hänen apulaisensa ovat ryhtyneet kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin vahingon välttämiseksi tai että heidän on ollut mahdotonta niihin ryhtyä.

Vahingonkorvausta matkustajien tai matkatavaran kuljettamisen johdosta on soviteltava, jos vahingonkärsinyt on tuottamuksellaan myötävaikuttanut vahinkoon. Milloin matkustaja on saanut surmansa tai vahingoittunut ja joku muu kuin matkustaja vaatii korvausta tällä perusteella, korvausta on myös soviteltava sikäli kuin rahdinkuljettaja näyttää, että matkustaja on tuottamuksellaan myötävaikuttanut vahinkoon.

Jos joku vaatii vahingonkorvausta tavarakuljetuksen johdosta, vahingonkorvausta on soviteltava, milloin tuottamus vahingonkärsineen puolella on myötävaikuttanut vahinkoon.

Vahingonkorvausta sovitellaan 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuissa tapauksissa sen mukaisesti kuin on kohtuullista myötävaikuttaneen tuottamuksen määrään nähden.

Matkustajien kuljetuksessa rahdinkuljettajan kokonaisvastuu on rajoitettu 100 000 erityiseen nosto-oikeuteen jokaista surmansa saanutta tai loukkaantunutta matkustajaa kohden. Jos korvaus suoritetaan elinkorkona, ei sen pääoma-arvo saa ylittää tätä rahamäärää.

Matkustajien kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu viivästyksen aiheuttamasta vahingosta on rajoitettu 4 150 erityiseen nosto-oikeuteen matkustajaa kohden.

Matkatavaran kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu matkatavaran tuhoutumisen, katoamisen, vähentymisen, vahingoittumisen tai viivästymisen aiheuttamasta vahingosta on rajoitettu 1 000 erityiseen nosto-oikeuteen matkustajaa kohden.

Tavaran kuljetuksessa on rahdinkuljettajan vastuu rajoitettu 17 erityiseen nosto-oikeuteen kiloa kohden. Jos lähettäjä jättäessään tavaran rahdinkuljettajalle on nimenomaan ilmoittanut sen etuuden määrän, joka liittyy kuljetukseen, ja suorittaa vahvistetun lisämaksun, on ilmoitettu määrä rahdinkuljettajan vastuun rajana, jollei rahdinkuljettaja näytä, että etuus on vähempiarvoinen kuin on ilmoitettu. Jos vain osa tavarasta on kadonnut, vähentynyt, vahingoittunut tai viivästynyt, rahdinkuljettajan vastuun rajaa määrättäessä otetaan huomioon vain tämän osapaino. Jos katoaminen, vähentyminen, vahingoittuminen tai viivästyminen vaikuttaa myös samaan lentorahtikirjaan merkittyjen muiden kollien arvoon, on kuitenkin myös näiden kollien paino otettava huomioon.

Tässä pykälässä tarkoitettuja vastuurajoja sovellettaessa ei oteta huomioon oikeudenkäyntikuluja. Tämä ei kuitenkaan koske tavaran kuljetusta, jos rahdinkuljettaja on kuuden kuukauden kuluessa vahingon tapahtumisesta tai ennen kanteen nostamista kirjallisesti tarjonnut vahinkoa kärsineelle vähintään maksettavaksi tuomitun määrän suuruisen korvauksen.

Erityisellä nosto-oikeudella tarkoitetaan tässä laissa Kansainvälisen Valuuttarahaston määrittelemää erityistä nosto-oikeutta. Erityinen nosto-oikeus muunnetaan Suomen rahaksi tuomion antamispäivän kurssin mukaan. Muunnettaessa Suomen markan arvo on määrättävä Kansainvälisen Valuuttarahaston toiminnassaan sanottuna päivänä soveltaman laskemismenetelmän mukaisesti.

Ehto, joka vapauttaa rahdinkuljettajan vastuusta tai määrää vastuun rajan alemmaksi kuin 22 §:ssä on säädetty, on mitätön.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske tavaran kuljetuksessa tavaran omasta laadusta tai tavarassa olevasta viasta johtuvaa tuhoutumista, katoamista, vähentymistä tai vahingoittumista tarkoittavaa ehtoa.

Edellä 22 §:ssä ilmoitettuja vastuun rajoja ei saa ylittää riippumatta siitä, mihin vastuuperusteeseen vedotaan.

Jos rahdinkuljettajan palveluksessa olevaa tai apulaista vastaan nostetaan kanne tämän palvelustehtävissään aiheuttamista vahingoista, ei hänen ja rahdinkuljettajan maksettavaksi määrättävä yhteenlaskettu korvaus saa ylittää rajoja, joihin rahdinkuljettaja voi vedota.

Määrättäessä rahdinkuljettajan palveluksessa olevan ja apulaisen vastuuta ja velvollisuutta vahingonkorvauksen suorittamiseen on lisäksi otettava huomioon, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) on säädetty.

Vahingonkorvauksen sovittelusta eräissä tapauksissa on säädetty ilmailulain 53 §:ssä.

Jos matkatavara tai tavara otetaan vastaan muistutuksetta, on se katsottava luovutetuksi vahingoittumattomana ja kuljetusasiakirjan mukaisesti, jollei muuta näytetä.

Muistutus matkatavaran tai tavaran vahingoittumisesta tai vähentymisestä on tehtävä rahdinkuljettajalle heti, kun vahinko tai vähentyminen on huomattu, matkatavarasta kuitenkin viimeistään seitsemän päivän ja tavarasta viimeistään 14 päivän kuluttua vastaanottamisesta. Muistutus viivästymisestä on tehtävä 21 päivän kuluessa siitä päivästä, jona matkatavara tai tavara on ollut vastaanottajan käytettävissä.

Muistutus on tehtävä merkinnällä kuljetusasiakirjaan tai muutoin kirjallisella ilmoituksella, joka on lähetettävä 2 momentissa säädetyssä ajassa.

Jollei muistutusta ole tehty 26 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa, on puhevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetty, mikäli tämä ei ole menetellyt petollisesti.

Korvausta koskeva kanne voidaan nostaa sellaisessa valtiossa, joka on osallisena eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 tehtyyn yleissopimukseen (SopS 26/37), jäljempänä Varsovan yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna Montrealissa 25 päivänä syyskuuta 1975 tehdyillä pöytäkirjoilla 3 ja 4, ja jossa rahdinkuljettajalla on kotipaikkansa tai päätoimistonsa tai sopimuksen tehnyt toimisto, taikka jossa määräpaikka sijaitsee. Kanne, joka koskee matkustajan kuolemaa, vahingoittumista tai myöhästymistä tai matkatavaran tuhoutumista, katoamista, vähentymistä tai vahingoittumista tai matkatavaran kuljetuksessa syntynyttä viivästystä, saadaan nostaa myös sellaisen edellä tarkoitetun valtion tuomioistuimessa, jossa rahdinkuljettajalla on toimisto, jos matkustajalla on kotipaikkansa tai pysyvä asuinpaikkansa sanotussa valtiossa.

Suomessa kanne on nostettava siinä tuomioistuimessa, jolla on oikeudenkäymiskaaren mukaan oikeus käsitellä riita-asia, taikka määräpaikan tuomioistuimessa.

Jollei vastuuta koskevaa kannetta ole pantu vireille kahden vuoden kuluessa ilma-aluksen saapumisesta määräpaikkaan tai saman ajan kuluessa siitä päivästä, jolloin aluksen olisi pitänyt tulla perille tai jolloin kuljetus keskeytettiin, on puhevalta menetetty.

Jos yhteen sopimukseen perustuva kuljetus on usean rahdinkuljettajan perättäin suoritettava, on jokainen heistä, vastaanotettuaan matkustajan, matkatavaran tai tavaran, vastuussa siitä kuljetuksen osasta, jonka hän on sitoutunut suorittamaan.

Tässä pykälässä tarkoitetusta kuljetuksesta voi matkustaja tai tämän edustaja nostaa kanteen ainoastaan rahdinkuljettajaa vastaan, jonka suorittaman kuljetuksen aikana vahinko tai viivästys on sattunut, jollei ensimmäinen rahdinkuljettaja ole nimenomaisella sopimuksella sitoutunut koko kuljetusta koskevaan vastuuseen.

Matkatavaran tai tavaran kuljetuksessa on myös ensimmäinen rahdinkuljettaja vastuussa matkustajalle ja lähettäjälle sekä viimeinen rahdinkuljettaja matkustajalle tai vastaanottajalle. Rahdinkuljettajat vastaavat tällöin vahingosta yhteisvastuullisesti.

Jos kuljetuksen suorittaa kokonaan tai osaksi joku muu rahdinkuljettaja kuin se, joka on tehnyt kuljetussopimuksen, eikä näytetä, että kuljetus on suoritettu ilman kuljetussopimuksen tehneen rahdinkuljettajan suostumusta, on tätä lakia sovellettaessa molempia pidettävä rahdinkuljettajina, edellistä kuitenkin vain hänen suorittamansa kuljetuksen osalta.

Milloin rahdinkuljettaja on 31 §:n mukaan vastuussa kuljetuksesta, vastaa hän myös muun rahdinkuljettajan sekä tämän toimivaltansa rajoissa toimineiden, palveluksessa olevien ja apulaisten teoista ja laiminlyönneistä. Sen rahdinkuljettajan vastuu, joka sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan asemesta suorittaa kuljetuksen, ei kuitenkaan saa ylittää 22 §:ssä säädettyjä määriä.

Jos kuljetussopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja on sitoutunut laajempiin velvoitteisiin kuin tässä laissa säädetään, tai milloin matkustaja tai tavaran lähettäjä on ilmoittanut 22 §:n 4 momentissa tarkoitetun etuuden, ei tällainen sitoumus tai etuuden ilmoittaminen sido sitä rahdinkuljettajaa, joka on sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan asemesta suorittanut kuljetuksen, ellei hän ole sitä hyväksynyt.

Muistutus, joka tämän lain säännösten nojalla tehdään jommallekummalle 31 §:ssä mainituista rahdinkuljettajista, sitoo myös toista rahdinkuljettajaa.

Edellä 12 §:ssä tarkoitettu määräys on ollakseen voimassa annettava kuljetussopimuksen tehneelle rahdinkuljettajalle.

Edellä 31 §:ssä tarkoitetut rahdinkuljettajat sekä heidän työntekijänsä ja apulaisensa vastaavat yhteensä enintään siitä määrästä, joka jompikumpi rahdinkuljettajista voidaan velvoittaa suorittamaan. Kukaan vahingonkorvaukseen velvollisista ei kuitenkaan ole vastuussa enemmästä kuin siitä, mihin hänet voidaan tämän lain mukaan velvoittaa.

Rahdinkuljettajan vastuuta koskeva kanne 31 §:ssä tarkoitettuja rahdinkuljettajia vastaan yhdessä tai toista vastaan erikseen on ajettava joko siinä tuomioistuimessa, joka 28 §:n mukaan on toimivaltainen käsittelemään kanteen kuljetussopimuksen tehnyttä rahdinkuljettajaa vastaan, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa viimeksi mainitun rahdinkuljettajan asemesta kuljetuksen suorittaneella rahdinkuljettajalla on kotipaikka tai päätoimisto.

Jos kuljetus suoritetaan osittain ilma-aluksella ja osittain muulla kuljetusvälineellä, sovelletaan tätä lakia ainoastaan ilmakuljetukseen.

Ehto, joka koskee kuljetusta muulla kuljetusvälineellä, voidaan merkitä ilmakuljetusasiakirjaan.

Jos kuljetussopimuksessa tai muutoin ennen vahingon sattumista sovitaan tämän lain säännöksistä poiketen siitä, mitä lakia on sovellettava tai missä tuomioistuimessa asia on käsiteltävä, on sellainen ehto mitätön.

Tavaran kuljetusta koskeva välimiesmenettelysopimus on kuitenkin pätevä, jos välimiesmenettelyn on tapahduttava 28 §:n 1 momentissa tarkoitetussa valtiossa.

Tämän lain säännökset eivät koske kansainvälistä kuljetusta, jota välittömästi suorittaa jokin valtio, jos tämä valtio, tullessaan Varsovan yleissopimuksen sopimuspuoleksi, on antanut yleissopimuksen lisäpöytäkirjassa tarkoitetun selityksen. Sama on voimassa, milloin kuljetuksen suorittaa sellaisen alueen hallinto, jonka ulkomaan asioista edellä tarkoitettu valtio vastaa.

Edellyttäen, että valtio, joka on tullut Varsovan yleissopimuksen sopimuspuoleksi, on antanut Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 Varsovan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan (SopS 37/77) XXVI artiklassa, 8 päivänä maaliskuuta 1971 tehdyn Guatemalan pöytäkirjan XXII artiklan 1 kohdan b-alakohdassa, 25 päivänä syyskuuta 1975 tehdyn Montrealin pöytäkirjan 3 artiklan XI 1 kohdan b-alakohdassa tai samana päivänä tehdyn Montrealin pöytäkirjan 4 artiklan XXI 1 kohdan a-alakohdassa tarkoitetun selityksen, eivät tämän lain säännökset koske myöskään sellaista ilmakuljetusta, jota suoritetaan asianomaisessa valtiossa rekisteröidyllä ilma-aluksella sen valtion sotilasviranomaisia varten, jos ilma-aluksen koko kuljetuskyky on näiden viranomaisten varaama tai heidän lukuunsa varattu.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä. Tätä lakia sovelletaan kotimaista kuljetusta koskeviin sopimuksiin sekä Suomen ja vieraan valtion välistä kuljetusta koskeviin sopimuksiin, jollei 40 §:stä muuta johdu. Tällä lailla kumotaan 14 päivänä tammikuuta 1977 annettu ilmakuljetussopimuslaki (45/77) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa.

Niin kauan kuin Varsovan yleissopimus on voimassa Suomen ja vieraan valtion välillä, on kuljetuksesta ilma-aluksessa annettua lakia (289/37) sovellettava kuljetukseen, jota yleissopimus koskee. Niin kauan kuin tämä yleissopimus sellaisena kuin se on muutettuna Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 tehdyllä pöytäkirjalla on voimassa Suomen ja vieraan valtion välillä, on ilmakuljetussopimuslakia (45/77) sellaisena kuin se oli muutettuna ilmakuljetussopimuslain muuttamisesta annetulla lailla (254/80) sovellettava kuljetukseen, jota yleissopimus muutetussa sanamuodossaan koskee.

Asetuksella säädetään lain soveltamisesta sopimuksiin ilmakuljetuksesta Suomen ja sellaisen valtion välillä, joka on tullut sopimuspuoleksi Montrealissa 25 päivänä syyskuuta 1975 allekirjoitettuihin pöytäkirjoihin 3 ja 4, jotka koskevat Varsovan yleissopimuksen muuttamista sellaisena kuin se on Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 tehdyllä pöytäkirjalla.