Sisäasiainministerin toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään 24 päivänä heinäkuuta 1981 annetun maa-aineslain (555/81) 24 §:n nojalla:
1 §
Maa-aineslain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna lupana tai suunnitelmana pidetään:
rakennuslupaa;
yleisistä teistä annetussa laissa (243/54) tarkoitettua tiesuunnitelmaa;
yksityisistä teistä annetussa laissa (358/62) tarkoitetussa tietoimituksessa annettua päätöstä;
kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) tarkoitettua lunastuslupaa;
ilmailulaissa (595/64) tarkoitettua lupaa yleisen tai yksityisen lentopaikan rakentamiseen ja pitoon;
vesilaissa (264/61) tarkoitettua lupaa vesistöön rakentamiseen; sekä
muuta näihin verrattavaa lupaa tai suunnitelmaa.
2 §
Lupaa ainesten ottamiseen on haettava kirjallisesti. Hakemuksessa on mainittava tarpeelliset tiedot hakijasta, alueen maanomistuksesta ja toimenpiteestä, johon aiotaan ryhtyä, sekä muut hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot.
Hakemukseen on liitettävä:
selvitys hakijan hallintaoikeudesta ottamispaikkaan taikka maan omistajan antama kirjallinen suostumus luvan hakemiseen;
kartta, josta ilmenee ottamisalueen sijainti ja rajat; sekä
ottamissuunnitelma, jos se maa-aineslain 5 §:n mukaan on tarpeen, neljänä kappaleena.
Lupaviranomainen voi vaatia hakijalta muutakin selvitystä, jos se asian käsittelyä varten on tarpeellista.
4 momentti on kumottu A:lla 13.12.1991/1447 .
3 §
Ottamissuunnitelmaan kuuluu ottamisalueen kartta, tarvittavat leikkauspiirrokset ja muu suunnitelman havainnollistamiseksi tarpeellinen aineisto sekä selostus.
Ottamissuunnitelmassa on osoitettava maa-aineslain 11 §:n 2 momentissa ja tarvittaessa myös sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitetut seikat.
Ottamissuunnitelman laatimisesta ja sisällöstä sisäasiainministeriö antaa tarkempia ohjeita.
4 §
Jos ainesten ottaminen saattaa aiheuttaa toisessa kunnassa maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja seurauksia tai jos sitä muusta syystä on pidettävä tarpeellisena, on asiasta pyydettävä tuon kunnan lausunto.
5 § (23.5.1997/465)
Jos ainesten ottamiseen tarvitaan vesioikeuden lupa tai vesiasiaa koskeva hakemus on vesioikeudessa vireillä, maa-aineslain mukaisen hakemuksen käsittely voidaan lykätä, kunnes vesiasia on lainvoimaisesti ratkaistu.
Jos alueella, jota lupahakemus koskee, on huomattavaa merkitystä seutukaavoituksen kannalta, on asiasta pyydettävä seutukaavoitusta hoitavan kuntayhtymän lausunto ja tarvittaessa lausunto myös muilta viranomaisilta.
6 §
Jollei lausuntoa ole annettu kahden kuukauden kuluessa pyynnön lähettämisestä, asia voidaan ratkaista ilman kyseistä lausuntoa.
7 § (23.5.1997/465)
Ottamissuunnitelmaan on tehtävä merkintä luvan myöntämisestä.
8 §
Maa-aineslain 19 §:n 1 momentin mukaan julkipanon jälkeen annettavista päätöksistä on pantava ilmoitus päätöksen tehneen viranomaisen ilmoitustaululle.
9 § (23.5.1997/465)
9 § on kumottu A:lla 23.5.1997/465 .
10 §
Ennen kuin maa-ainesten ottamiseen ryhdytään, on ainesten ottajan merkittävä luvan mukainen ottamisalue maastoon ja tarvittaessa asetettava valvonnan suorittamiseksi välttämättömät laitteet.
Kun maa-ainesten ottaminen on päättynyt tai luvan voimassaoloaika on kulunut umpeen, on alueella toimitettava loppukatselmus valvontaviranomaisen määräämällä tavalla, jollei luvassa ole toisin määrätty. Maa-ainesluvan haltijan on pyydettävä tässä pykälässä tarkoitettua loppukatselmusta. (23.5.1997/465)
10 a § (23.5.1997/465)
Maa-ainesluvan haltijan tulee tehdä maa-aineslain 23 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus vuosittain tammikuun 31 päivään mennessä. Lupaviranomaisen on toimitettava alueelliselle ympäristökeskukselle ilmoitus vuosittain huhtikuun 30 päivään mennessä.
11 §
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1982.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
22.12.1983/1029:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
13.12.1991/1447:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
19.3.1993/272:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1993.
23.5.1997/465:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1997.