56/1980

Yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden edistämiseksi voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarvion rajoissa avustuksia sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Vesihuoltotoimenpiteillä tarkoitetaan tässä laissa yhdyskuntien yhteisesti tai kiinteistökohtaisesti järjestettävää vedenhankintaa, viemäröintiä ja jätevesien käsittelyä sekä sen yhteydessä syntyvän lietteen hyötykäyttöä palvelevia toimenpiteitä. (29.12.1989/1376)

Jollei maaseutuelinkeinojen rahoituslaista (329/1999) tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaista (45/2000) taikka niiden nojalla annetuista säännöksistä muuta johdu, tätä lakia sovelletaan myös myönnettäessä yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteisiin sellaisia avustuksia, joiden rahoittamiseen saadaan tukea Euroopan yhteisön rakennerahastoista tai muista Euroopan yhteisön varoista. (9.2.2001/123)

Vesihuoltoavustusta voidaan myöntää kunnalle vesihuollon kehittämissuunnitelman laatimista varten taikka kunnalle, kuntayhtymälle tai vedenhankintaa ja viemäröintiä taikka pelkästään vedenhankintaa tai viemäröintiä varten perustetulle yhtymälle tai yhteisölle taikka kiinteistön haltijalle vesihuoltotoimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista varten. (9.2.2001/123)

Kiinteistön haltijalla tarkoitetaan tässä laissa kiinteistön omistajaa tai omistajan vertaista haltijaa taikka tontinvuokra- tai maanvuokrasopimuksen nojalla kiinteistöä hallitsevaa vuokramiestä.

Sellaisina hankkeen kustannuksina, joita varten vesihuoltoavustusta voidaan myöntää, otetaan huomioon avustuksen myöntävän viranomaisen hyväksymältä osalta vesihuollon kehittämissuunnitelman laatimisesta tai vesihuoltotoimenpiteiden suunnittelemisesta ja toteuttamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset.

Sellaisia laitteita ja rakennelmia, joita varten vesihuoltoavustusta voidaan myöntää, ovat:

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitkä ovat 2 momentissa tarkoitettuja laitteita ja rakennelmia.

Vesihuoltoavustusta voidaan myöntää enintään 30 prosenttia 3 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Milloin avustuksen saajalle on myönnetty samaa hanketta varten valtion varoista lainaa tai lainaa, jonka osalta valtio maksaa korkotukea, näiden lainojen ja vesihuoltoavustuksen yhteismäärä saa olla enintään 60 prosenttia edellä tarkoitetuista kustannuksista.

Mikäli erityisten vesiensuojelullisten syiden vuoksi jätevesien käsittelylle ja johtamiselle asetetaan olennaisesti ankarampia vaatimuksia kuin yleensä taikka jos hankkeen pääasiallinen vaikutusalue on haja-asutusalueella ja sitä on sosiaalisten tai terveydellisten syiden vuoksi pidettävä erityisen tarpeellisena, voidaan tällaiselle hankkeelle myöntää vesihuoltoavustusta enintään 50 prosenttia hankkeen 3 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Mikäli tällaista hanketta varten on myönnetty 1 momentissa tarkoitettuja lainoja, näiden lainojen ja vesihuoltoavustuksen yhteismäärä saa näissä tapauksissa olla enintään 80 prosenttia edellä tarkoitetuista kustannuksista.

Valtion ja Euroopan yhteisön varoista myönnettävän rahoitustuen yhteismäärä saa olla enintään 75 prosenttia 3 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Milloin avustuksen saajalle on myönnetty tukea Euroopan yhteisön varoista, ei avustuksen saajalle voida samaa hanketta varten myöntää valtion varoista lainaa tai lainaa, jonka osalta valtio maksaa korkotukea. (9.2.2001/123)

Vesihuoltoavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että

(9.2.2001/123)

Vesihuoltoavustuksen myöntämisen edellytyksenä kiinteistökohtaista tai siihen verrattavaa hanketta varten on edellä 1 momentissa säädettyjen edellytysten lisäksi, että hankkeessa tarkoitettua kiinteistöä käytetään pysyvään asumiseen tai sitä tukevaan elinkeinotoimintaan. (29.12.1989/1376)

Vesihuoltoavustuksen suuruutta 4 §:n perusteella määrättäessä on kiinnitettävä huomiota hankkeen merkitykseen vedensaannin turvaamisen tai vesiensuojelun kannalta, vesihuollon järjestämisen kalleuteen sekä asianomaisen alueen työllisyystilanteeseen sekä hakijan mahdollisuuksiin saada hanketta varten luottolaitosten varoista myönnettävistä eräistä korkotukilainoista annetun lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja korkotukilainoja.

Vesihuoltoavustuksen myöntää asianomainen alueellinen ympäristökeskus ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalansa osalta vahvistamien kiintiöiden rajoissa. Avustuksen myöntämispäätöksessä voidaan asettaa avustuksen saajalle hankkeen aloittamista, toteuttamista ja loppuunsaattamista koskevia ehtoja. Vesihuoltoavustuksen hakemismenettelystä ja hakemusten käsittelystä alueellisissa ympäristökeskuksissa säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Avustuksen myöntänyt viranomainen valvoo avustuksen käyttöä. Vesihuoltoavustuksen saaja on velvollinen antamaan avustuksen myöntäneelle viranomaiselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot, asiakirjat ja muun aineiston.

Vesihuoltoavustus voidaan maksaa avustuksen saajalle yhdellä kertaa sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävällä tavalla suoritettu ja kustannukset erääntyneet taikka, mikäli avustuksen myöntänyt viranomainen katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, työn edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan kahdessa tai enintään kolmessa erässä. Viimeinen erä, jonka tulee olla vähintään 20 prosenttia myönnetystä määrästä, maksetaan sen jälkeen, kun työ on hyväksyttävästi loppuun saatettu siten, että se täyttää sille vesihuoltoavustuksen myöntämispäätöksessä asetetut ehdot ja tilitys on tarkastettu.

Alueellisen ympäristökeskuksen on määrättävä vesihuoltoavustus kokonaan tai asianomaiselta osin takaisin maksettavaksi, jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty tai jos hän on avustuksen saamiseksi antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen tai ehtojen asetteluun taikka jos avustus on muutoin suoritettu virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti. Avustusta ei saa määrätä takaisin maksettavaksi enää sen jälkeen, kun avustuksen myöntämisestä on kulunut 10 vuotta.

Avustuksen saajan on maksettava takaisin perittävälle avustusmäärälle korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä avustuksen suorittamispäivästä sen takaisinmaksupäivään. Jollei takaisin perittävää määrää makseta asetettuna eräpäivänä, sille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Alueellinen ympäristökeskus voi erityisestä syystä päättää, että korko jätetään osaksi tai kokonaan perimättä.

Edellä 1 ja 2 momentin säännösten estämättä on noudatettava, mitä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) n:o 2988/95 säädetään.

Tämän lain mukaisiin vesihuoltoavustuksiin ei sovelleta kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista 19 päivänä tammikuuta 1973 annettua lakia (35/73) .

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tällä lailla kumotaan yhdyskuntien vesiensuojelutoimenpiteiden avustamisesta 13 päivänä heinäkuuta 1973 annettu laki (608/73) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.