345/1979

Tätä lakia sovelletaan vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta Suomessa (kotimainen kuljetus) taikka Suomen ja vieraan valtion välillä tai sellaisten vieraiden valtioiden välillä, joista ainakin toinen on tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen (CMR; SopS 48–50/73) osapuoli (kansainvälinen kuljetus). Tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta kansainväliseen kuljetukseen, johon yleisten kansainvälisen yksityisoikeuden periaatteiden mukaan on sovellettava toisen sanottuun yleissopimukseen liittyneen valtion lakia.

Sellaisen valtion kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, joka ei ole liittynyt 1 momentissa mainittuun yleissopimukseen, voidaan asetuksella säätää, että Suomen ja tämän valtion väliseen moottoriajoneuvolla tapahtuvaan kuljetukseen ei sovelleta tämän lain säännöksiä tai että niitä sovelletaan vain osaksi.

Asetuksella voidaan säätää, että moottoriajoneuvolla tapahtuva tavaran kuljetus paikallisessa rajaliikenteessä Suomen ja sellaisen vieraan valtion välillä, jonka kanssa siitä on vastavuoroisuutta edellyttäen sovittu, on kokonaan tai osaksi rinnastettava kotimaiseen kuljetukseen.

Tätä lakia ei sovelleta hautauskuljetukseen eikä posti- ja lennätinlaitoksen suorittamaan postilähetyksen kuljetukseen.

Lakia ei myöskään sovelleta sellaiseen moottoriajoneuvolla tapahtuvaan kuljetukseen, jonka osalta on sovellettava kansainvälistä yleissopimusta tavarankuljetuksesta rautateitse (CIM) tai rautatiekuljetuslakia (1119/2000) . (15.12.2000/1120)

Moottoriajoneuvolla tarkoitetaan tässä laissa jokaista omalla voimakoneella tiellä kulkevaksi tarkoitettua ajoneuvoa tai laitetta.

Mitä tässä laissa on säädetty moottoriajoneuvosta, koskee myös perävaunuja ja puoliperävaunuja.

Jos moottoriajoneuvoa kuljetetaan, kuljetussopimuksen tarkoittamaa tavaraa siitä purkamatta, osa matkasta aluksella, rautateitse tai ilma-aluksessa, sovelletaan tätä lakia myös kuljetuksen tähän osaan. Jos tavara sanotunlaisen kuljetuksen aikana puretaan moottoriajoneuvosta siitä syystä, että sopimuksen täyttäminen sovitulla tavalla moottoriajoneuvolla on osoittautunut mahdottomaksi, on tätä lakia myös sovellettava.

Jos näytetään, että kuljetettaessa moottoriajoneuvoa ja tavaraa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toisella kuljetusvälineellä tavara on kadonnut, vähentynyt tai vahingoittunut taikka sen luovutus on viivästynyt sellaisen seikan vuoksi, joka voi aiheutua vain tällaisen kuljetuksen olosuhteista eikä ole johtunut tierahdinkuljettajasta, tämän vastuu määräytyy kuitenkin käytettyä kuljetusvälinettä koskevien säännösten mukaan, mikäli näistä säännöksistä ei voi sopimuksella poiketa rahdinkuljettajan hyväksi.

Kansainvälisessä kuljetuksessa tämän lain säännöksistä poikkeava kuljetussopimuksen ehto on mitätön.

Kotimaisessa kuljetuksessa ei tämän lain säännöksistä voida poiketa, elleivät tavaran tai kuljetuksen poikkeuksellinen laatu taikka muut erityiset olosuhteet tee sitä kohtuulliseksi.

Kansainvälisessä kuljetuksessa kuljetussopimus on vahvistettava rahtikirjalla. Sama koskee kotimaista kuljetusta, jolleivät lähettäjä ja rahdinkuljettaja sovi siitä, ettei rahtikirjaa tehdä, taikka jos rahtikirjan tekeminen aiheuttaa erityistä haittaa tai se ei ole käytäntönä kyseessä olevissa kuljetuksissa.

Sopimus on pätevä ja siihen sovelletaan tämän lain säännöksiä, vaikka rahtikirjaa ei ole tehty tai sillä ei ole säädettyä sisältöä.

Jos tavara on kuormattava eri moottoriajoneuvoihin tai on kysymys eri tavaralajeista tai -eristä, lähettäjä tai rahdinkuljettaja voi vaatia erillisen rahtikirjan laatimista jokaista ajoneuvokuormaa, tavaralajia tai tavaraerää kohti.

Rahtikirja tai sen sisältöä vastaavat koneluettavassa muodossa olevat tiedot voidaan toimittaa sähköisesti ( sähköinen rahtikirja ) samoin kuin muu kuljetussopimuksen täytäntöönpanemiseen liittyvä viestintä. (14.12.2018/1124)

Rahdinkuljettajan on lähettäjän vaatimuksesta toimitettava tavarasta kuitti ja kaikki tarpeelliset tiedot, jotta lähetys voidaan yksilöidä ja sähköinen rahtikirja on käytettävissä.

Lähettäjä voi toimittaa rahdinkuljettajalle 9 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaisen luettelon ja 16 §:n mukaiset tiedot sähköisessä muodossa, mikäli ne ovat näin saatavilla ja kansainvälisissä kuljetuksissa sopimuspuolet ovat sopineet toimintavoista, joilla nämä tiedot ja sähköinen rahtikirja voidaan yhdistää toisiinsa siten, että niiden eheys on turvattu.

Kansainvälisessä kuljetuksessa rahtikirja on tehtävä kolmena kappaleena, jotka lähettäjä ja rahdinkuljettaja alekirjoittavat. Ensimmäinen kappale annetaan lähettäjälle ( lähettäjänkappale), toinen seuraa tavaraa ( vastaanottajankappale ) ja kolmannen kappaleen pitää rahdinkuljettaja.

Kotimaisessa kuljetuksessa rahtikirja on rahdinkuljettajan tai lähettäjän vaatimuksesta tehtävä useana kappaleena. Rahtikirjan allekirjoittaa rahdinkuljettaja.

Suomessa tehdyssä rahtikirjassa allekirjoitukset saavat myös olla painettuja tai leimattuja. Muun rahtikirjan allekirjoitukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa rahtikirja on tehty.

Edellä 7 §:ssä säädettyä ei sovelleta sähköisiin rahtikirjoihin.

Sähköinen rahtikirja on luotava tavalla, joka varmistaa tietojen eheyden. Siihen tehtävät muutokset on pystyttävä havaitsemaan jälkikäteen ja muutokset on tehtävä niin, etteivät alkuperäiset tiedot häviä. Siinä olevien tietojen on oltava saatavissa jokaiselle, jolla on oikeus päästä näihin tietoihin.

Kuljetussopimuksen osapuolet todentavat sähköisen rahtikirjan luotettavalla sähköisellä allekirjoituksella tai muulla sähköisellä todentamismenetelmällä.

Jos kansainvälisessä kuljetuksessa käytetään sähköistä rahtikirjaa, kuljetussopimuksen osapuolten on sovittava tavasta, jolla:

Kotimaista kuljetusta varten tehdyssä rahtikirjassa on mainittava:

Lähettäjän tai rahdinkuljettajan vaatimuksesta rahtikirjaan on tehtävä 9 §:n 1 momentin l, 6, 9 ja 10 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu merkintä. Asianosaiset voivat merkitä rahtikirjaan muitakin tarpeellisiksi katsomiaan tietoja.

Kansainvälisessä kuljetuksessa rahtikirjasta tulee ilmetä:

Rahtikirjaan on tarvittaessa lisäksi merkittävä:

Asianosaiset saavat rahtikirjaan merkitä muitakin tietoja.

Rahdinkuljettaja vastaa palveluksessaan olevien tai hänen lukuunsa kuljetuksessa toimivien henkilöiden menettelystä tehtävän suorittamisessa kuten omista teoistaan ja laiminlyönneistään.

Lähettäjä vastaa kustannuksista ja vahingosta, jotka aiheutuvat rahdinkuljettajalle lähettäjän rahtikirjaan merkitsemän tai siihen merkittäväksi antaman tiedon tai ohjeen virheellisyydestä tai puutteellisuudesta.

Jos rahdinkuljettaja on lähettäjän pyynnöstä merkinnyt rahtikirjaan 1 momentissa tarkoitetun tiedon taikka ohjeen, katsotaan hänen toimineen lähettäjän lukuun, jollei muuta näytetä.

Jos rahtikirjassa ei ole 9 §:n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitettua mainintaa, rahdinkuljettaja vastaa kustannuksista ja vahingoista, jotka sen johdosta aiheutuvat tavarasta määräämään oikeutetulle.

Jos rahtikirja on tehty, rahdinkuljettajan tulee ottaessaan tavaran kuljetettavakseen tarkastaa, vastaavatko rahtikirjaan merkityt tiedot kollien lukumäärää, merkkejä ja numeroita. Jollei hän kohtuudella voi tarkastaa näitä tietoja tai jos hän epäilee, että rahtikirjassa annettu tieto ei ole oikea, hänen on tehtävä tästä rahtikirjaan varauma ja samalla ilmoitettava sen syy.

Rahdinkuljettajan tulee myös tarkastaa tavaran ja pakkauksen havaittavissa oleva tila ja merkitä sitä koskevat aiheellisiksi katsomansa varaumat ja niiden syyt rahtikirjaan. Jollei kotimaisessa kuljetuksessa käytetä rahtikirjaa, rahdinkuljettajan tulee, milloin olosuhteista ei muuta johdu, tarkastaa tavaran ja pakkauksen havaittavissa oleva tila sekä ilmoittaa lähettäjälle aiheellisiksi katsomansa varaumat.

Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettaja ei ole velvollinen tarkastamaan lähettäjän toimesta pakatun perävaunun, puoliperävaunun, kontin tai muun kuljetussäiliön sisältöä.

Lähettäjä voi vaatia, että rahdinkuljettaja tarkastaa tavaran kokonaispainon tai sen muutoin ilmaistun määrän sekä kollien sisällyksen. Rahdinkuljettaja on oikeutettu vaatimaan korvausta tällaisen tarkastuksen aiheuttamista kustannuksista. Jos rahtikirja tehdään, tarkastuksen tulos on merkittävä siihen.

Rahtikirja on, jollei muuta näytetä, todisteena kuljetussopimuksen ehdoista sekä siitä, että rahdinkuljettaja on ottanut tavaran vastaan.

Jos lähettäjä on rahtikirjaan tehdyllä merkinnällä tai, mikäli kotimaisessa kuljetuksessa ei ole tehty rahtikirjaa, muulla nimenomaisella selityksellä hyväksynyt 12 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun varauman, se on häntä sitova.

Jollei rahdinkuljettaja ole merkinnyt rahtikirjaan varaumaa ja sen syytä eikä muuta näytetä, katsotaan, että tavaran ja pakkauksen havaittavissa oleva tila tavaraa kuljetettavaksi otettaessa oli hyvä. Kollien lukumäärän sekä niiden merkkien ja numeroiden katsotaan olleen rahtikirjan merkintöjen mukaiset. Milloin rahdinkuljettaja ilman rahtikirjaa tapahtuvassa kotimaisessa kuljetuksessa on velvollinen tarkastamaan tavaran ja pakkauksen havaittavissa olevan tilan, eikä hän ole tehnyt varaumaa säädetyssä järjestyksessä, tavaran ja pakkauksen havaittavissa olevan tilan katsotaan olleen hyvä, jollei muuta näytetä.

Edellä 12 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa rahtikirjalla ei ole tämän pykälän 3 momentissa tarkoitettua todistusvoimaa.

Lähettäjä on velvollinen korvaamaan rahdinkuljettajalle vahingon ja kustannukset, jonka tavaran puutteellinen pakkaus aiheuttaa henkilölle, moottoriajoneuvolle, varusteille tai muulle tavaralle. Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos puutteellisuus oli ulkoisesti havaittavissa tai rahdinkuljettajan tiedossa hänen ottaessaan tavaran kuljetettavakseen eikä hän ole tehnyt siitä varaumaa. Kotimaisessa kuljetuksessa yksityishenkilönä toimiva lähettäjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vahingon vain siltä osin kuin se johtuu hänen virheestään tai laiminlyönnistään.

Jos lähettäjä antaa luonteeltaan vaarallista tavaraa kuljetettavaksi, hänen tulee tarkoin ilmoittaa rahdinkuljettajalle vaaran luonne sekä, milloin tämä on tarpeen, ne varotoimet, joihin on ryhdyttävä. Jollei tällaista ilmoitusta ole merkitty rahtikirjaan, lähettäjän tai vastaanottajan on muulla tavoin varmistauduttava siitä, että rahdinkuljettaja tiesi tavaran kuljetukseen liittyvän vaaran erityisen luonteen.

Jos rahdinkuljettaja ei ole tiennyt tavaran olevan luonteeltaan vaarallista, hän voi, joutumatta korvausvelvolliseksi, milloin ja missä tahansa purkaa tavaran taikka, jollei kohtuudella voida olettaa, että vaara voidaan torjua lievemmin toimenpitein, hävittää tavaran tai tehdä sen vaarattomaksi. Lähettäjän on korvattava rahdinkuljettajalle vaarallisen tavaran kuljetettavaksi antamisesta ja kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Kotimaisessa kuljetuksessa yksityishenkilönä toimiva lähettäjä on kuitenkin velvollinen korvaamaan vahingon vain siltä osin kuin se johtuu hänen virheestään tai laiminlyönnistään.

Lähettäjän on annettava rahdinkuljettajan käyttöön ne asiakirjat ja annettava hänelle ne tiedot, jotka ovat tarpeen ennen tavaran luovuttamista vastaanottajalle täytettävien tulli- ja muiden virallisten määräysten noudattamiseksi.

Lähettäjä vastaa rahdinkuljettajalle vahingosta, joka on aiheutunut 1 momentissa tarkoitetun asiakirjan tai tiedon puuttumisesta, puutteellisuudesta taikka virheellisyydestä, ei kuitenkaan, jos vahinko on aiheutunut rahdinkuljettajan virheestä tai laiminlyönnistä. Rahdinkuljettaja ei ole velvollinen tutkimaan, ovatko asiakirjat ja ilmoitukset oikeita ja täydellisiä.

Rahdinkuljettaja vastaa hänen käyttöönsä asetettujen asiakirjojen häviämisestä tai niiden virheellisestä käytöstä aiheutuneesta vahingosta, jollei hän näytä, ettei vahinko johtunut hänen virheestään tai laiminlyönnistään. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole velvollinen suorittamaan suurempaa korvausta kuin jos tavara olisi kadonnut.

Lähettäjällä on oikeus kuljetuksen aikana määrätä tavarasta antamalla rahdinkuljettajalle ohjeita kuljetuksen keskeyttämisestä, määräpaikan muuttamisesta tai tavaran luovuttamisesta muulle kuin aikaisemmin mainitulle vastaanottajalle tai muita vastaavia ohjeita.

Lähettäjän oikeus määrätä tavarasta lakkaa vastaanottajan vaadittua tavaran luovuttamista 20 §:n mukaisesti taikka kansainvälisessä kuljetuksessa, kun vastaanottajalle luovutetaan rahtikirjan vastaanottajankappale. Tämän jälkeen rahdinkuljettajan on noudatettava vastaanottajan ohjeita.

Oikeus määrätä tavarasta kuuluu kuitenkin vastaanottajalle rahtikirjan tekemisestä lähtien, jos tästä on tehty merkintä rahtikirjaan.

Jos vastaanottaja määräämisoikeuttaan käyttäen on määrännyt tavaran luovutettavaksi toiselle, ei tällä ole oikeutta nimetä toista vastaanottajaa.

Se, jolla on oikeus määrätä tavarasta, on velvollinen korvaamaan rahdinkuljettajalle antamansa ohjeen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja vahingon.

Rahdinkuljettaja ei ole velvollinen noudattamaan määräämisoikeuden nojalla annettua ohjetta, jos tämän ohjeen toteuttaminen ei ole mahdollista sen tavoittaessa toimeenpanijan tai jos ohjeen noudattaminen estää rahdinkuljettajan toiminnan säännönmukaisen harjoittamisen taikka aiheuttaa vahinkoa toisen tavaralähetyksen lähettäjälle tai vastaanottajalle. Rahdinkuljettajan on heti ilmoitettava ohjeen antajalle, ettei hän voi noudattaa ohjetta. Rahdinkuljettaja ei myöskään ole velvollinen noudattamaan ohjetta, joka johtaisi lähetyksen jakamiseen.

Kansainvälisessä kuljetuksessa lähettäjän tai, 17 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, vastaanottajan, joka tahtoo käyttää oikeuttaan määrätä tavarasta, on merkittävä ohjeet rahtikirjan lähettäjänkappaleeseen ja esitettävä tämä rahdinkuljettajalle.

Jos rahdinkuljettaja ei noudata ohjetta, jota hänen 17 ja 18 §:n mukaan on noudatettava, taikka kansainvälisessä kuljetuksessa noudattaa ohjetta vaatimatta rahtikirjan lähettäjänkappaleen esittämistä, hän on vastuussa tästä aiheutuvasta vahingosta.

Kun tavara on saapunut määräpaikkaansa, vastaanottajalla on oikeus vaatia, että rahdinkuljettaja kuittia vastaan luovuttaa hänelle tavaran sekä, kansainvälisessä kuljetuksessa, rahtikirjan vastaanottajankappaleen. Kotimaisessa kuljetuksessa vastaanottajalle on luovutettava hänelle tarkoitettu rahtikirjan kappale. Jos todetaan, että tavara on kadonnut tai jos se ei ole tullut perille 27 §:n 2 momentissa tarkoitetussa ajassa, vastaanottaja voi esittää rahdinkuljettajalle kuljetussopimukseen perustuvia vaatimuksia.

Vastaanottajan, joka käyttää hänelle 1 momentin mukaan kuuluvaa oikeuttaan, tulee suorittaa kuljetussopimuksen mukaan maksettavat määrät. Kansainvälisessä kuljetuksessa maksuvelvollisuus käsittää rahtikirjassa mainitun määrän. Jos syntyy riitaa siitä, mitä vastaanottajan on maksettava, rahdinkuljettaja ei ole velvollinen luovuttamaan tavaraa, ellei vastaanottaja aseta vakuutta.

Jos tavara luovutetaan vastaanottajalle perimättä jälkivaatimusta, jonka määrä rahdinkuljettajan kuljetussopimuksen mukaan olisi tullut periä, rahdinkuljettajan on korvattava lähettäjän vahinko jälkivaatimuksen määrään asti, mutta hänellä on oikeus vaatia maksamansa määrä vastaanottajalta.

Jos ennen tavaran saapumista määräpaikkaan ilmenee, että rahdinkuljettaja ei pysty täyttämään sopimusta rahtikirjan mukaisesti tai, kotimaisessa kuljetuksessa, sovitulla tavalla, rahdinkuljettajan on pyydettävä ohjeita siltä, jolla 17 ja 18 §:n mukaan on oikeus määrätä tavarasta.

Milloin olosuhteet sallivat kuljetuksen suorittamisen muulla kuin alunperin sovitulla tavalla eikä rahdinkuljettaja ole kohtuullisessa ajassa voinut saada 1 momentissa tarkoitettua ohjetta, hänen on ryhdyttävä niihin toimenpiteisiin, jotka hänen käsityksensä mukaan parhaiten vastaavat määräämään oikeutetun etua.

Jos tavaran saavuttua määräpaikkaan ilmenee esteitä sen luovuttamiselle, rahdinkuljettajan on pyydettävä ohjeita lähettäjältä. Jos vastaanottaja kansainvälisessä kuljetuksessa kieltäytyy ottamasta tavaraa vastaan, lähettäjä on oikeutettu määräämään siitä esittämättä rahtikirjan lähettäjänkappaletta.

Vastaanottaja voi, vaikka hän on kieltäytynyt ottamasta tavaraa vastaan, vaatia sen luovuttamista niin kauan kun rahdinkuljettaja ei ole saanut muunlaista ohjetta lähettäjältä.

Jos tavaran luovuttamiselle ilmenee este sen jälkeen, kun vastaanottaja on 17 §:n 3 momentin nojalla määrännyt tavaran luovutettavaksi toiselle, on 1 ja 2 momenttia sovellettaessa vastaanottajaa pidettävä lähettäjänä ja vastaanottajaksi määrättyä vastaanottajana.

Rahdinkuljettajalla on oikeus saada korvaus hänelle 22 tai 23 §:ssä tarkoitettujen ohjeiden hankkimisesta tai noudattamisesta aiheutuneista kustannuksista, mikäli ne eivät ole aiheutuneet hänen virheestään tai laiminlyönnistään.

Jos kuljetuksen aikana ilmenee, että kuljetuksen suorittaminen on mahdotonta, tai jos tavaran luovuttamiselle määräpaikassa on este, rahdinkuljettaja voi purkaa tavaran siihen oikeutetun lukuun. Kuljetuksen on katsottava päättyneen tavaran purkamisen jälkeen, mutta rahdinkuljettajan on säilytettävä tavara siihen oikeutetun lukuun. Hän voi kuitenkin uskoa tavaran kolmannen henkilön huostaan ja vastaa silloin vain siitä, että tämä valitaan asianmukaisella huolella. Tavara voidaan edelleen pidättää vakuutena niistä rahamääristä, jotka kansainvälisessä kuljetuksessa rahtikirjan mukaan ja kotimaisessa kuljetuksessa kuljetussopimuksen mukaan on suoritettava, sekä muistakin siitä kuljetustehtävästä syntyneistä saatavista.

Rahdinkuljettaja voi 22 ja 23 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa myydä tavaran odottamatta mainituissa lainkohdissa tarkoitettuja ohjeita, jos se on nopeasti pilaantuvaa tai sen tila muutoin antaa siihen aihetta taikka tavaran säilyttämiskustannukset eivät ole kohtuullisessa suhteessa sen arvoon. Rahdinkuljettaja voi muutoinkin myydä tavaran, jos hänen saamansa ohje on sellainen, ettei hänen kohtuuden mukaan voida katsoa olevan velvollinen sitä noudattamaan eikä hän kohtuullisen ajan kuluessa ole saanut muuta ohjetta.

Suomessa olevan tavaran myynti on suoritettava julkisella huutokaupalla taikka muulla tavaraan oikeutetun edut turvaavalla tavalla. Rahdinkuljettajan on, mikäli mahdollista, hyvissä ajoin ilmoitettava tavaraan oikeutetulle myynnin aika ja paikka. Suomen ulkopuolella olevan tavaran myynti on suoritettava siinä maassa noudatettavien säännösten mukaisesti, missä tavara on.

Kun tavara on myyty, kauppahinta on toimitettava siihen oikeutetulle sen jälkeen kun siitä on vähennetty tavaraa rasittavat sekä myynnistä aiheutuneet kustannukset. Jos nämä kustannukset ylittävät kauppahinnan, rahdinkuljettajalla on oikeus saada korvaus puuttuvasta määrästä.

Rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Hän vastaa myös vahingosta, joka aiheutuu tavaran luovutuksen viivästymisestä.

Tavaran luovutus on viivästynyt, jollei tavaraa ole luovutettu sovitun ajan kuluessa. Jollei erityisestä ajasta tavaran luovuttamiselle ole sovittu, luovutus on viivästynyt, kun todellinen kuljetusaika ylittää sen ajan, jonka huolellinen rahdinkuljettaja olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella tarvitsee kuljetukseen. Milloin kysymys on osakuormasta, on erityisesti otettava huomioon täyden kuorman kokoamiseen tavallisesti tarvittava aika.

Rahdinkuljettajalla ei ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos hän näyttää, että katoaminen, vähentyminen, vahingoittuminen tai tavaran luovutuksen viivästyminen on johtunut lähettäjän tai vastaanottajan virheestä tai laiminlyönnistä, tämän muutoin kuin rahdinkuljettajan virheen tai laiminlyönnin johdosta antamista ohjeista, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

Rahdinkuljettaja ei voi vastuusta vapautuakseen vedota kuljetukseen käytetyn moottoriajoneuvon puutteellisuuteen taikka moottoriajoneuvon vuokralle antaneen henkilön tai tämän palveluksessa olevan henkilön virheeseen tai laiminlyöntiin.

Rahdinkuljettajalla ei myöskään ole 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos katoaminen, vähentyminen tai vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on yksi tai useampia seuraavista seikoista:

Jos rahdinkuljettaja näyttää, että katoaminen, vähentyminen tai vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua 1 momentissa tarkoitetusta vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä. Tämä ei kuitenkaan koske 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua tapausta, jos on kysymys poikkeuksellisen suuresta vähentymisestä tai koko kollin katoamisesta.

Jos kuljetus suoritetaan moottoriajoneuvolla, joka on varustettu erityisillä laitteilla tavaroiden suojaamiseksi kuumuuden, kylmyyden, lämmönvaihteluiden tai ilman kosteuden vaikutuksilta, rahdinkuljettaja voi vastuusta vapautuakseen vedota 1 momentin 4 kohdan säännökseen vain, jos hän näyttää ryhtyneensä kaikkiin hänelle kuuluviin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin näiden varusteiden valinnassa, kunnossapidossa ja käytössä sekä noudattaneensa kaikkia saamiaan erityisohjeita.

Rahdinkuljettaja voi vastuusta vapautuakseen vedota 1 momentin 6 kohtaan vain, jos hän näyttää ryhtyneensä kaikkiin tavallisesti hänelle kuuluviin, tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin ja noudattaneensa kaikkia saamiaan erityisohjeita.

Jos tavaran katoamiseen, vähentymiseen, vahingoittumiseen tai sen luovutuksen viivästymiseen ovat vaikuttaneet useat syyt, joista osa ei 28 tai 29 §:n mukaan kuulu rahdinkuljettajan vastattaviin, vastaa hän siltä osin kuin hänen vastuullaan olevat syyt ovat vaikuttaneet tavaran katoamiseen, vähentymiseen, vahingoittumiseen tai luovutuksen viivästymiseen.

Jollei tavaraa ole luovutettu kansainvälisessä kuljetuksessa kolmenkymmenen sekä kotimaisessa kuljetuksessa neljäntoista päivän kuluessa sovitun luovutusajan päättymisestä tai, jollei erityistä aikaa ole sovittu, kansainvälisessä kuljetuksessa kuudenkymmenen sekä kotimaisessa kuljetuksessa kahdenkymmenenkahdeksan päivän kuluessa siitä, kun rahdinkuljettaja otti tavaran kuljetettavakseen, voi se, joka on oikeutettu vaatimaan tavaran luovuttamista, vaatia korvausta niin kuin tavara olisi kadonnut.

Kansainvälisessä kuljetuksessa se, jolla on oikeus korvaukseen kadonneesta tavarasta, voi ottaessaan vastaan korvauksen, kirjallisesti vaatia, että hänelle heti ilmoitetaan, jos tavara löytyy. Rahdinkuljettajan on kirjallisesti vahvistettava, että sellainen vaatimus on esitetty. Kotimaisessa kuljetuksessa tavaran löytymisestä on ilmoitettava, jollei korvaukseen oikeutettu ole ottaessaan korvauksen vastaan kirjallisesti hyväksynyt, ettei ilmoitusta tehdä.

Korvaukseen oikeutettu voi kolmenkymmenen päivän kuluessa ilmoituksen saatuaan vaatia, että tavara luovutetaan hänelle, jos hän suorittaa ne määrät, jotka kansainvälisessä kuljetuksessa rahtikirjan mukaan ja kotimaisessa kuljetuksessa kuljetussopimuksen mukaan on suoritettava, ja lisäksi maksaa takaisin nostamansa korvauksen vähentäen siihen sisältyvät kustannukset. Hän säilyttää kuitenkin oikeutensa luovutuksen viivästymisestä johtuvaan korvaukseen.

Jollei rahdinkuljettajalla ole 2 momentin mukaan velvollisuutta ilmoittaa tavaran löytymisestä tai jollei 3 momentissa mainittua vaatimusta tavaran luovuttamisesta tehdä siinä sanotussa ajassa, rahdinkuljettajalla on, jos tavara on Suomessa, oikeus määrätä siitä kolmannen osapuolen oikeudesta ehkä johtuvin rajoituksin. Suomen ulkopuolella olevasta tavarasta on voimassa sen valtion laki, missä tavara on.

Tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jossa se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaan. Jos tavaralla on pörssihinta tai markkinahinta, lasketaan tavaran arvo kuitenkin tämän mukaan.

Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Vastuun enimmäismäärää voidaan tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti. (15.12.2000/1120)

Kansainvälisessä kuljetuksessa korvaus ei saa ylittää 8,33 Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemää erityisnosto-oikeutta tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Jos korvaus vahvistetaan suoritettavaksi muussa valuutassa, muunto täksi valuutaksi määräytyy korvauksen vahvistamispäivän virallisen kurssin mukaan. (15.12.2000/1120)

Lisäksi on rahti, tullimaksut ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kulut korvattava. Ne on korvattava kokonaan, jos tavara on kadonnut. Muussa tapauksessa niistä on korvattava tavaran vähentymistä vastaava osa.

Jos lähettäjä on rahtikirjassa ilmoittanut tavaralle 32 §:n 2 tai 3 momentissa mainittua määrää suuremman arvon ja suorittanut sovitun lisämaksun, tulee rahtikirjassa ilmoitettu arvo sanottujen säännösten perusteella lasketun arvon sijaan.

Jos tavara on vahingoittunut, rahdinkuljettajan on korvattava arvon vähennys laskettuna tavaran 32 §:n 1 ja 4 momentin mukaisesti määrätyn arvon perusteella.

Korvaus ei kuitenkaan saa ylittää sitä määrää, joka olisi ollut suoritettava, jos koko lähetys tai, kun vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen vuoksi arvoltaan vähentynyt, tämä osa lähetyksestä olisi kadonnut.

Rahdinkuljettajan on korvattava vahinko, jonka osoitetaan aiheutuneen luovutuksen viivästymisestä, kuitenkin enintään rahtia vastaavalla rahamäärällä.

Suorittamalla sovitun lisämaksun lähettäjä voi rahtikirjassa ilmoittaa tavaran oikean perille toimittamiseen liittyvän erityistä etuutta vastaavan rahamäärän sen varalta, että tavara katoaa, vähentyy, vahingoittuu taikka sovittu luovutusaika ylitetään. Jos perille toimittamiseen liittyvä erityinen etuus on siten ilmoitettu, voidaan 32–34 §:ssä sekä 35 §:n 1 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi aiheutuneeksi näytetystä vahingosta vaatia korvaus ilmoitettuun määrään asti.

Korvaukseen oikeutettu voi vaatia kotimaisessa kuljetuksessa laillista korkoa ja kansainvälisessä kuljetuksessa viiden prosentin vuotuista korkoa korvausmäärälle laskettuna siitä päivästä alkaen, jona kirjallinen korvausvaatimus lähetettiin rahdinkuljettajalle tai, jollei niin ole tehty, siitä päivästä alkaen, jona kanne nostettiin.

Jos korvausta vaaditaan sellaisena rahana, joka ei ole käypä siinä maassa, jossa maksu suoritetaan, on maksettava määrä muunnettava sen maan rahaksi maksupäivän arvon mukaan.

Tämän lain säännöksiä rahdinkuljettajan vastuuvapaudesta tai sen rajoittamisesta taikka korvauksen määrästä on sovellettava aina kun rahdinkuljettajalta tai joltakulta, jonka menettelystä hän 10 §:n mukaan vastaa, vaaditaan korvausta tavaran katoamisesta, vähentymisestä, vahingoittumisesta taikka luovutuksen viivästymisestä, vaikka kanne ei perustuisikaan kuljetussopimukseen.

Rahdinkuljettajan palveluksessa olevien ja hänen apulaisensa vahingonkorvausvastuuta määrättäessä on lisäksi noudatettava, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) on säädetty.

Jos rahdinkuljettaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, hän ei voi vedota niihin tämän luvun säännöksiin, jotka vapauttavat hänet vastuusta tai rajoittavat vastuuta taikka siirtävät todistamisvelvollisuuden toiselle.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on noudatettava myös silloin, kun tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen on toimessaan syyllistynyt joku, jonka menettelystä rahdinkuljettaja 10 §:n mukaan vastaa. Henkilö, josta rahdinkuljettaja vastaa, ei tällöin voi henkilökohtaisen vastuunsa rajoittamiseksi vedota 1 momentissa tarkoitettuihin säännöksiin.

Jos kotimaisessa kuljetuksessa lähettäjä tai, jollei tällainen kuljetus ole ammattimaista tavarankuljetusta, rahdinkuljettaja on tämän lain mukaan joutunut vahingonkorvausvelvolliseksi, vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se harkitaan kohtuuttoman raskaaksi tai jos vahingon määrään, otettuihin vakuutuksiin ja vakuuttamismahdollisuuksiin sekä muihin olosuhteisiin nähden taikka erityisestä syystä harkitaan kohtuulliseksi, että vahingonkärsineen on kokonaan tai osittain kärsittävä vahinko. Tahallisesti aiheutetusta vahingosta on kuitenkin suoritettava täysi korvaus, jollei erityisestä syystä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Mitä 1 momentissa on säädetty lähettäjän korvausvelvollisuuden sovittelusta, on vastaavasti sovellettava, jos korvausta vaaditaan joltakulta, jonka menettelystä lähettäjä tai rahdinkuljettaja on vastuussa.

1 momentti on kumottu L:lla 25.2.1983/208 .

Jos kansainvälisessä kuljetuksessa vastaanottaja ottaa tavaran vastaan tarkastamatta yhdessä rahdinkuljettajan kanssa sen tilaa ja esittämättä rahdinkuljettajalle vähentymisen tai vahingoittumisen laatua osoittavaa muistutusta, katsotaan, jollei muuta näytetä, että tavara oli rahtikirjan osoittamassa tilassa kun vastaanottaja otti sen vastaan. Jos vähentyminen tai vahingoittuminen on ulkoisesti havaittavissa, on vastaanottajan tehtävä tässä tarkoitettu muistutus viimeistään tavaraa luovutettaessa. Muissa tapauksissa muistutus on esitettävä seitsemän päivän kuluessa, sunnuntai- ja pyhäpäiviä lukuunottamatta. Jollei vähentyminen tai vahingoittuminen ole ulkoisesti havaittavissa, muistutus on tehtävä kirjallisesti.

Jos kansainvälisessä kuljetuksessa vastaanottaja ja rahdinkuljettaja ovat yhdessä tarkastaneet tavaran tilan, voidaan näyttöä tarkastuksessa havaittua vastaan esittää vain, jos vähentyminen tai vahingoittuminen ei ollut ulkoisesti havaittavissa ja vastaanottaja on esittänyt kirjallisen muistutuksen rahdinkuljettajalle seitsemän päivän kuluessa tarkastuksesta, sunnuntai- ja pyhäpäiviä lukuunottamatta.

Luovutuksen viivästymisestä suoritetaan kansainvälisessä kuljetuksessa korvausta vain, jos vastaanottaja on tehnyt kirjallisen muistutuksen rahdinkuljettajalle kahdenkymmenenyhden päivän kuluessa siitä päivästä, jona tavara asetettiin vastaanottajan määrättäväksi.

Tässä pykälässä tarkoitettuja määräaikoja laskettaessa määräaikaan ei lueta tavaran luovutuspäivää eikä sitä päivää, jona tarkastus suoritettiin tai tavara asetettiin vastaanottajan määrättäväksi.

Rahdinkuljettajan ja vastaanottajan on kohtuuden mukaan avustettava toisiaan tarpeellisten tutkimusten suorittamisessa.

Kotimaisessa kuljetuksessa tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on tehtävä muistutus rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa, ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Sunnuntai- ja pyhäpäiviä ei määräaikaa laskettaessa oteta huomioon. Tavaran luovutuksen viivästymisestä on tehtävä kirjallinen muistutus kahdenkymmenenyhden päivän kuluessa siitä päivästä, jona tavara asetettiin vastaanottajan käytettäväksi.

Jos vastaanottajana on kuluttajansuojalain (38/78) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettu kuluttaja, muistutus on tehtävä kohtuullisessa ajassa tavaran vastaanottamisesta.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu muistutus laiminlyödään, on kannevalta menetetty, jollei rahdinkuljettajan tai sen, jonka menettelystä hän 10 §:n mukaan vastaa, syyksi jää tahallisuus tai törkeä huolimattomuus.

Määräaikojen laskemisen ja tarpeellisten tutkimusten toimittamisen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä 40 §:n 4 ja 5 momentissa on säädetty.

Tässä laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa tai, jos kanteen perusteena on tahallisuus tai törkeä huolimattomuus, kolmen vuoden kuluessa. Tämä määräaika alkaa:

Kansainvälisessä kuljetuksessa kirjallinen vaatimus keskeyttää vanhentumisen siihen päivään asti, jolloin rahdinkuljettaja kirjallisesti torjuu vaatimuksen ja palauttaa siihen liitetyt asiakirjat. Jos vaatimus osaksi myönnetään, jatkuu vanhentumisajan kuluminen vaatimuksen vielä riitaiselta osalta. Näyttövelvollisuus vaatimuksen tai siihen annetun vastauksen vastaanottamisesta tai asiakirjan palauttamisesta on sillä, joka siihen vetoaa. Samaa asiaa koskevan vaatimuksen uudelleen esittäminen ei keskeytä vanhentumista.

Jos kanne nostetaan suomalaisessa tuomioistuimessa, on muutoin sovellettava Suomen oikeuden vanhentumisajan katkaisemista ja pidentämistä koskevia säännöksiä. Muussa tapauksessa sovelletaan sen maan lakia, jossa kanne on pantu vireille.

Vanhentunutta saatavaa ei voida saattaa voimaan vastakantein tai kuittausvaatimuksin.

Kansainvälistä kuljetusta koskeva kanne voidaan tutkia ainoastaan joko asianosaisten tekemän sopimuksen perusteella 1 §:n 1 momentissa mainittuun yleissopimukseen liittyneessä valtiossa taikka valtiossa, jossa

Suomessa tässä laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne voidaan sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, tutkia määräpaikan käräjäoikeudessa tai sen paikkakunnan käräjäoikeudessa, missä tavara otettiin kuljetettavaksi. Jos muuta toimivaltaista tuomioistuinta ei ole, kanne voidaan tutkia Helsingin käräjäoikeudessa.

Jos 42 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne on vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai tällaisen kanteen on ratkaissut sellainen tuomioistuin, ei samojen asianosaisten kesken voida samasta asiasta panna vireille uutta kannetta, jos sen tuomioistuimen ratkaisu, jossa kanne ensin pantiin vireille, voidaan panna täytäntöön Suomessa.

Kun 1 §:n 1 momentissa mainittuun yleissopimukseen liittyneen vieraan valtion tuomioistuimen antama tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu tuomio on siinä valtiossa tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, tuomio voidaan, vaikka se olisi annettu asianosaisen jäätyä tulematta oikeudenkäynnissä saapuville, jäljempänä säädetyssä järjestyksessä tehdystä hakemuksesta panna Suomessa täytäntöön. Mitä tässä on säädetty, koskee tuomioistuimen vahvistamaa sovintoa, mutta sitä ei sovelleta tuomioon, joka on vain väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoinen, eikä ratkaisuun, jolla asiansa kokonaan tai osaksi hävinnyt kantaja on tästä syystä oikeudenkäyntikulujen lisäksi velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta.

Täytäntöönpanoa haetaan Helsingin hovioikeudelta. Hakemukseen on liitettävä:

Mainittuihin asiakirjoihin tulee olla merkittynä tai liitettynä todistus asiakirjan antaneen viranomaisen kelpoisuudesta. Todistuksen tulee olla Suomen lähetystön tai konsulin tahi sen valtion oikeushallinnon päällikön antama, jossa tuomio on annettu. Jos jokin asiakirjoista on muun kuin suomen-, norjan-, ruotsin- tai tanskankielinen, on asiakirjaan liitettävä suomen- tai ruotsinkielinen käännös. Käännöksen tulee olla diplomaattisen tai konsuliviranomaisen taikka suomalaisen valantehneen kielenkääntäjän oikeaksi todistama.

Täytäntöönpanosta tehtyyn hakemukseen ei voida suostua ennen kuin vastapuolella on ollut tilaisuus antaa lausuntonsa hakemuksesta.

Jos hakemukseen suostutaan, pannaan tuomio täytäntöön niin kuin Suomen tuomioistuimen antama lainvoimainen tuomio, jollei korkein oikeus hovioikeuden päätöksestä tehdyn valituksen johdosta toisin määrää.

Ehto, jonka mukaan riidat on välimiesten ratkaistava, voidaan sisällyttää kansainvälistä kuljetusta koskevaan sopimukseen vain, jos samalla määrätään, että välimiesten on sovellettava 1 §:n 1 momentissa mainittua yleissopimusta tai sen mukaista lakia.

Jos useat rahdinkuljettajat perättäin suorittavat kuljetuksen sellaisen kuljetussopimuksen perusteella, joka on vahvistettu useana kappaleena tehdyllä rahtikirjalla, joista vastaanottajankappale seuraa tavaraa, on jokainen heistä vastuussa koko kuljetuksesta. Toinen ja seuraava rahdinkuljettaja tulee kuljetussopimuksen osapuoleksi rahtikirjassa mainituilla ehdoilla ottaessaan tavaran ja rahtikirjan vastaan.

Rahdinkuljettajan, joka ottaa tavaran vastaan edelliseltä rahdinkuljettajalta, on annettava tälle päivätty ja allekirjoitettu kuitti sekä merkittävä nimensä ja osoitteensa rahtikirjan vastaanottajankappaleeseen. Jos on aihetta tehdä 12 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu varauma, hänen on merkittävä varauma sanottuun rahtikirjan kappaleeseen ja kuittiin. Rahdinkuljettajien välisiin vastuusuhteisiin sovelletaan 13 §:n säännöksiä.

Kotimaisessa kuljetuksessa sovelletaan 1 momentin säännöstä vain, jos joku rahdinkuljettaja sitä vaatii.

Katoamisesta, vähentymisestä, vahingoittumisesta tai luovutuksen viivästymisestä aiheutuvaa vastuuta koskevaa kannetta voidaan ajaa vain ensimmäistä tai viimeistä rahdinkuljettajaa vastaan, tai sitä rahdinkuljettajaa vastaan, jonka suorittaman kuljetusosuuden aikana katoaminen, vähentyminen, vahingoittuminen tai luovutuksen viivästymisen aiheuttanut tapahtuma sattui. Kanne voidaan samanaikaisesti kohdistaa useaan sanotuista rahdinkuljettajista.

Mitä 1 momentissa on säädetty ei kuitenkaan koske vastakannetta eikä samaan kuljetussopimukseen perustuvaa kuittausvaatimusta.

Korvauksen tämän lain mukaan suorittanut rahdinkuljettaja voi toisilta kuljetukseen osallistuneilta rahdinkuljettajilta hakea suorittamaansa korvausta korkoineen ja kuluineen seuraavasti:

Jos joku rahdinkuljettajista on maksukyvytön, hänen osuudestaan suorittamatta jäänyt määrä jaetaan muiden rahdinkuljettajien kesken heidän rahdista saamansa maksuosuuden mukaisessa suhteessa.

Rahdinkuljettajat voivat sopimuksin poiketa 1 ja 2 momentin säännöksistä.

Rahdinkuljettaja, johon kohdistetaan 48 §:n mukainen vaatimus, ei voi vedota siihen, että vaatimuksen esittänyt rahdinkuljettaja ei ollut velvollinen suorittamaan maksamaansa korvausta, jos tuomioistuin on vahvistanut korvauksen määrän ja hänelle on asianmukaisesti annettu tieto oikeudenkäynnistä ja varattu tilaisuus osallistua siihen.

Kansainvälisessä kuljetuksessa 48 §:n mukaista vaatimusta koskeva kanne voidaan panna vireille sen valtion asianomaisessa tuomioistuimessa, jossa jollakin niistä rahdinkuljettajista, joihin kanne kohdistetaan, on kotipaikkansa, pääkonttorinsa tai se haaraliikkeensä tai asioimistonsa, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty. Kanne näitä kaikkia vastaan voidaan nostaa samassa oikeudenkäynnissä. Tällöin on vastaavasti sovellettava mitä 42 §:ssä säädetään.

Rahdinkuljettajien keskinäisiin takautumiskanteisiin on vastaavasti sovellettava, mitä 41 §:ssä sekä 43 §:n 2–6 momentissa on säädetty. Vanhentumisen määräaika luetaan alkavaksi siitä päivästä, jona suoritettavasta korvauksesta annettu ratkaisu saa lainvoiman, taikka, milloin tällaista ratkaisua ei ole annettu, siitä päivästä, jona maksu suoritettiin.

Ydinvahingosta on voimassa, mitä siitä on säädetty atomivastuulaissa (484/72) .

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1979, ja sitä sovelletaan sen jälkeen tehtyihin kuljetussopimuksiin. Lakia ei kuitenkaan sovelleta ennen 1 päivää kesäkuuta 1980 tehtyyn sopimukseen raakapuun, polttopuun, hakkeen, turpeen, maa-aineksen, talousjätteen tai lumen kuljetuksesta eikä tavaran kuljetuksesta traktorilla, jota sen omistaja tarvitsee harjoittamaansa maataloutta varten.

Tällä lailla kumotaan tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta Genevéssä 19 päivänä toukokuuta 1956 tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sanotun yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain (667/73) 2–9 § .