687/1978

Valtioneuvostolla sekä valtion virastoilla ja laitoksilla on oikeus, jollei toisin ole säädetty, luovuttaa ja vuokrata valtion maaomaisuutta sekä myöntää erityisiä oikeuksia valtion maaomaisuuteen siinä järjestyksessä ja niillä edellytyksillä kuin tässä laissa säädetään.

Mitä tässä laissa säädetään valtion maaomaisuudesta, koskee myös valtiolle kuuluvia kalastusoikeuksia, vesivoiman käyttöoikeuksia, nautintaoikeuksia, maankamaran ainesten ja luonnontuotteiden ottamista määrätyltä alueelta tarkoittavia sekä muita sellaisia valtiolle tuloatuottavia pysyviä maa- ja vesialueiden käyttöoikeuksia samoin kuin toisen maalla olevia valtion rakennuksia.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Valtion maaomaisuutta saadaan luovuttaa, jollei omaisuutta myös odotettavissa oleva kehitys huomioon ottaen tarvita valtion tarkoituksiin ja jos luovuttamista on pidettävä omaisuuden käytön kannalta tarkoituksenmukaisena. Omaisuutta, jonka taloudellinen arvo on suuri tahi jonka merkitys luonnonsuojelun tai kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelun taikka kiinteiden muinaisjäännösten rauhoittamisen kannalta on erittäin huomattava, ei saa luovuttaa tämän lain nojalla. Ulkomailla olevaa valtion maaomaisuutta saadaan kuitenkin luovuttaa tämän laina nojalla, vaikka omaisuuden arvo on suuri.

Valtion maaomaisuuden käytön tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti se käyttötarkoitus, johon omaisuus on osoitettu rakennuslain (370/58) mukaisissa vahvistetuissa tai hyväksytyissä kaavoissa tahi johon sitä muutoin on tarkoitus kaavan laatimista koskevien päätösten mukaan käyttää.

Valtion maaaomaisuutta ei saa ilman erityistä syytä luovuttaa yksityistä rakennustoimintaa varten käytettäväksi loma-asuntotarkoituksiin.

Poiketen siitä, mitä 3 §:n 1 momentissa on säädetty, valtion maaomaisuutta voidaan vaihtaa, vaikka sitä tarvittaisiinkin valtion tarkoituksiin, jos vastikkeeksi saatava maaomaisuutta voidaan käyttää samalla tai jollakin muulla tavalla valtion tarkoituksiin yhtä edullisesti kuin luovutettavaa omaisuutta taikka jos valtio tarvitsee vaihdossa saatavaa maaomaisuutta yleiseksi virkistys- tai luonnonsuojelualueeksi tai, kun luovutuksensaaja on kunta tai kuntainliitto, valtio voi käyttää sitä muihin näihin verrattaviin tarkoituksiin.

Kun valtion maaomaisuus, joka aiotaan myydä, on rakennuslain mukaisessa vahvistetussa tai hyväksytyssä kaavassa osoitettu taikka sitä on kaavan laatimista koskevien päätösten mukaan tarkoitus käyttää asunto-, liike- tai teollisuustarkoituksiin taikka virkistys- tai suojelualueeksi tai kunnan muita yleisiä tarpeita varten tahi, jos omaisuudella muutoin voidaan katsoa olevan arvoa tällaisiin tarkoituksiin käytettynä, on etuoikeus sen saamiseen sillä kunnalla, jonka alueella omaisuus on.

Kunnalla ei ole 1 momentissa tarkoitettua etuoikeuttaa silloin, kun omaisuus myydään kuntainliitolle tai, kun valtion on voitava luovutuksensaajan ja valtion välinen suhde huomioon ottaen päättää siitä, kenelle omaisuus luovutetaan. Etuoikeutta ei myöskään ole, jos luovutuksensaajalla on luovutettavaan omaisuuteen lunastusoikeus sen mukaan kuin erikseen on säädetty.

Kun kunnalla on 5 §:ssä tarkoitettu etuoikeus, kunnalta on kirjallisesti tiedusteltava, haluaako kunta käyttää etuoikeuttaan. Tiedustelussa on mainittava luovutuksen kohde sekä kauppahinta ja muut luovutusehdot, joilla valtion tarkoituksena on myydä omaisuus.

Jos kunta haluaa käyttää etuoikeuttaan, kunnan on kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedustelun vastaanottamisesta kirjallisesti ilmoitettava siitä ja 1 momentissa tarkoitettujen luovutusehtojen hyväksymisestä valtiolle.

Kunta voi ennakolta sitovasti luopua etuoikeutensa käyttämisestä määrätyn maaomaisuuden myynnissä. Etuoikeuden käyttämisestä ja etuoikeudesta luopumisesta päättää kunnanhallitus.

Valtion maaomaisuutta ei saa luovuttaa sen käypää arvoa alemmasta vastikkeesta.

Jos luovutuksen saaja on kunta tai kuntainliitto, omaisuus saadaan poiketen siitä, mitä 1 momentissa on säädetty, luovuttaa käypää arvoa alemmasta kohtuullisesta vastikkeesta. Vastike määrätään ottaen erityisesti huomioon kunnan taloudellinen asema sekä valtion maanomistuksen määrä ja laatu kunnan kehittämisen kannalta. Omaisuus saadaan lahjoittaa kunnalle, jos siihen on erityisiä syitä.

Erityisestä syystä valtion maaomaisuutta saadaan luovuttaa käypää arvoa alemmasta vastikkeesta muullekin kuin kunnalle tai kuntainliitolle.

Valtion maaomaisuuden luovuttamisesta tämän lain nojalla päättää valtioneuvosto.

Jos omaisuuden arvo on vähäinen, luovutuksesta päättää se ministeriö, jonka hallinnonalaan luovutettava omaisuus kuuluu. Valtion liikelaitoksista annetun lain (627/87) mukaisen liikelaitoksen ( liikelaitos ) hallinnassa olevan arvoltaan vähäisen maaomaisuuden luovuttamisesta päättää kuitenkin liikelaitos. Valtioneuvosto voi asianomaisen ministeriön esityksestä siirtää ministeriön päätöksentekovaltaa ministeriön alaiselle valtion virastolle tai laitokselle. (26.8.1988/777)

Valtion maaomaisuutta saadaan vuokrata, jos omaisuutta ei ole tarpeen pitää valtion käytössä ja vuokraaminen on omaisuuden käytön kannalta tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, mitä 3 §:n 2 momentissa on säädetty. Vuokraaminen ei saa vaikeuttaa 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tai rauhoituksen toteuttamista.

Valtion maaomaisuutta saadaan vuokrata yksityistä rakennustoimintaa varten loma- asuntotarkoituksiin käytettäväksi vain, jos alue on vahvistetussa rakennuslain mukaisessa kaavassa osoitettu sanottuun tarkoitukseen tai alueelle on myönnetty poikkeus kaavoitusvaatimusta koskevista säännöksistä ja määräyksistä sen mukaan kuin erikseen on säädetty. Jos kysymys on rakentamisesta, jota kaavoitusvaatimus ei koske, tai olosuhteet huomioon ottaen vähäisestä rakentamisesta, vuokra-ajan pidentämisestä taikka olennaisesti saman alueen antamisesta uudelleen vuokralle aikaisemmalle vuokramiehelle tai kun muu näihin verrattava erityinen syy edellyttää vuokraamista, saadaan, sen jälkeen kun asianomaista kuntaa on asiassa kuultu, omaisuus vuokrata.

Valtion maaomaisuutta ei saa vuokrata käypää vuokraa alemmasta vuokrasta.

Kun vuokramiehenä on kunta tai kuntainliitto taikka kun omaisuus vuokrataan yleishyödylliseen tarkoitukseen tahi kun sitä on pidettävä valtion edun mukaisena sekä muutoinkin erityisestä syystä, vuokra saa olka käypää alempi tai sen perimisestä voidaan luopua.

Valtion maaomaisuuden vuokraamisesta päättää virasto tai laitos, jonka hallinnassa vuokrattava maaomaisuus on.

Jos vuokra-aika on pitempi kuin viisi vuotta, päätöksen tekee asianomainen ministeriö. Liikelaitoksen hallinnassa olevan maaomaisuuden vuokraamisesta päättää kuitenkin liikelaitos. Valtioneuvosto voi asianomaisen ministeriön esityksestä siirtää ministeriön päätöksentekovaltaa ministeriön alaiselle valtion virastolle tai laitokselle. (26.8.1988/777)

Vuokraamisesta päättää valtioneuvosto:

(26.8.1988/777)

Sen lisäksi, mitä tässä laissa on vuokraamisesta säädetty, on tähän lakiin perutuvassa maanvuokrassa noudatettava maanvuokralain ja huoneenvuokrassa huoneenvuokralain säännöksiä.

Valtion maaomaisuuteen saadaan myöntää erityinen oikeus, jollei se haittaa omaisuuden käyttöä valtion tarkoituksiin eikä vaikeuta 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua suojelua ja rauhoitusta eikä 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen kaavojen laatimista tai toteuttamista. Erityisen oikeuden myöntämisestä päättää virasto tai laitos, jonka hallinnassa omaisuus on. Sopimus erityisen oikeuden myöntämisestä on tehtävä kirjallisesti.

Oikeus valtion maaomaisuuden vastikkeettomaan käyttöön saadaan myöntää vain, jos oikeus on vähäinen tai sen myöntämiseen vastikkeetta on muutoin erityisiä syitä.

Kun valtion omaisuuteen myönnettävä erityinen oikeus koskee kiven, soran, hiekan, turpeen tai muiden näihin verrattavien maankamaran ainesten ottamista muuhun kuin kotitarvekäyttöön, on oikeuden myöntämisestä voimassa, mitä tässä laissa säädetään valtion maaomaisuuden luovuttamisen edellytyksistä, luovutuksesta perittävästä vastikkeesta sekä luovuttamisesta päättävästä viranomaisesta. Sama koskee käyttöoikeuden myöntämistä valtiolle kuuluvaan vesivoimaan.

Asianomaisen viraston tai laitoksen, jonka hallinnassa valtion maaomaisuus on, on pidettävä luetteloa valtion maaomaisuuden luovutuksista ja vuokraamisista sekä valtion maaomaisuuteen myönnetyistä erityisistä oikeuksista.

Luetteloon on merkittävä, mitä omaisuutta sopimus koskee, sopimuksen solmimispäivä, luovutetun oikeuden laatu, peritty vastike sekä kenen kanssa sopimus on tehty.

Tarkemmat säännökset siitä, milloin luovutettavan tai vuokrattavan maaomaisuuden arvoa on pidettävä suurena tai vähäisenä, sekä omaisuuden merkityksen selvittämisestä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tai rauhoituksen kannalta samoin kuin tarvittaessa muustakin tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1978. Sillä kumotaan valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa toisen omaksi valtion erinäistä maaomaisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia 27 päivänä heinäkuuta 1922 annettu laki (175/22) .

Tämä laki ei koske ennen lain voimaantuloa tehtyjä vuokrasopimuksia tai erityisten oikeuksien luovutussopimuksia. Jollei maanvuokralain tai huoneenvuokralain säännöksistä muuta johdu, sanottuihin sopimuksiin perustuva vuokra on kuitenkin tarkistettava tai muu vastike määrättävä tämän lain säännöksiä ja kohtuuden vaatimuksia vastaavaksi niin pian kuin se sopimuksen ehtojen mukaan voi tapahtua.