239/1970

Raskaus voidaan raskaana olevan pyynnöstä keskeyttää kahdennentoista raskausviikon loppuun saakka.

Raskaus voidaan raskaana olevan pyynnöstä keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen, kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi lisäksi myöntää luvan raskauden keskeyttämiseen raskaana olevan pyynnöstä kahdennentoista raskausviikon jälkeen, kun:

Jos raskauden keskeytystä haetaan 3 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetun perusteen nojalla, hakemuksessa on lisäksi tuotava esiin ja perusteltava, miksi raskaus on havaittu myöhään tai miksi raskauden keskeytys on viivästynyt.

Jos nainen mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriintyneen sieluntoimintansa vuoksi ei kykene esittämään pätevää pyyntöä raskauden keskeyttämiseen, se voidaan suorittaa hänen laillisen edustajansa hakemuksesta, jos painavat syyt puoltavat toimenpidettä.

Ennen kuin raskaus tämän lain mukaan keskeytetään, on keskeyttämistä pyytävälle annettava selvitys raskauden keskeyttämisen merkityksestä ja vaikutuksista. Raskauden keskeytystä pyytävällä tai sitä harkitsevalla sekä toisella vanhemmalla on oikeus saada hänen tarvitsemansa psykososiaalinen tuki. (20.12.2022/1097)

Naiselle, jolle on suoritettu raskauden keskeyttäminen, on annettava ehkäisyneuvontaa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

Raskaus on keskeytettävä niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista.

Lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa raskauden keskeyttämisen edellytyksenä on kahden lääkärin myönteinen päätös.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi myöntää luvan 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa raskauden keskeyttämiseen kahdennenkymmenennen raskausviikon loppuun saakka.

Hakemuksesta saada raskauden keskeytys, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja hakemus- menettelystä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Sen estämättä, mitä 1 ja 5 §:ssä säädetään, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa luvan raskauden keskeyttämiseen, jos lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutkimuksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennenneljännen raskausviikon jälkeen.

Lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu kahden lääkärin lupapäätös sisältää kummankin erikseen antaman, yksityiskohtaisesti perustellun kirjallisen lausunnon. Lääkäreistä on toisen oltava raskauden keskeyttämisestä lausunnon antava ( lausunnonantajalääkäri ) ja toisen keskeyttämisen suorittava ( suorittajalääkäri ). Lausunnonantaja- tai suorittajalääkärillä ei ole oikeutta perusteettomasti kieltäytyä ottamasta keskeyttämispyyntöä tutkittavakseen.

Jos kahden lääkärin päätös on kielteinen, voidaan lupa raskauden keskeyttämiseen pyytää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta.

Ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, 1 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 5 a §:ssä tarkoitetussa raskauden keskeytyksessä, jos siihen katsotaan olevan syytä, varattava odotettavan lapsen isälle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa.

Ennen sellaisen päätöksen tekoa, joka perustuu 1 §:n 3 momentin 1 kohtaan, on, milloin siihen katsotaan syytä olevan, pyydettävä sosiaaliviranomaisen taikka kätilön, sairaanhoitajan tai näitä vastaavan henkilön selvitys raskaana olevan ja hänen perheensä elämänoloista ja muista olosuhteista.

Milloin raskaana oleva on vaikean sairauden tähden saanut erityishoitoa, on lausunnonantaja- lääkärin ennen päätöksen tekoa hankittava, mikäli mahdollista, raskaana olevaa sairauden vuoksi hoitaneelta lääkäriltä tämän terveydentilaa koskevat tiedot.

Kun raskauden keskeyttämiseen on ryhdyttävä 1 §:n 2 momentissa tarkoitettujen syiden perusteella eikä keskeyttämisen edellytyksien tutkiminen 5 ja 6 §:ssä säädetyssä järjestyksessä siitä aiheutuvan viivytyksen takia tai muusta syystä voi tapahtua raskaana olevan henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantamatta, saa laillistettu lääkäri suorittaa raskauden keskeyttämisen sanottuja säännöksiä noudattamatta.

Tämän lain 1, 5 ja 6 §:n mukaan terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle kuuluvat asiat käsitellään raskaudenkeskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnassa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on käsiteltävä 1 momentissa mainitut asiat kiireellisinä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiasta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnalle kuuluvista asioista voidaan päättää varsinaisessa kokouksessa tai sähköisessä toimintaympäristössä kokonaan tai osittain tapahtuvassa kokouksessa ( sähköinen kokous ).

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on valvottava, että lausunnonantaja- ja suorittajalääkärit pyrkivät noudattamaan tasapuolista ja yhdenmukaista käytäntöä.

Joka tahallaan keskeyttää raskauden tai yrittää sitä 1, 2, 5, 5 a tai 6–9 §:n vastaisesti on, jollei teko ole rangaistava rikoslain 22 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, tuomittava raskauden keskeyttämisestä annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

Joka antaa viranomaiselle tai lääkärille oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen tiedon raskauden keskeyttämistä koskevassa asiassa, on tuomittava sakkoon, jollei teko ole rangaistava rikoslain 16 luvun 8 §:n mukaan.

Mitä tässä laissa säädetään naisesta, sovelletaan raskaana olevaan henkilöön sukupuolen vahvistamisesta riippumatta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Raskauden keskeyttämistä koskevissa asioissa käytettävien lomakkeiden kaavat vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan lisäksi tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä raskauden keskeyttämistä koskevien asioiden käsittelystä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on ohjattava lausunnonantaja- ja suorittajalääkäreitä yhdenmukaiseen käytäntöön keskeyttämisperusteiden tulkinnassa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1970, ja sillä kumotaan raskauden keskeyttämisestä 17 päivänä helmikuuta 1950 annettu laki (82/50) .