327/1969

Torjunta-aineilla tarkoitetaan tässä laissa maa- ja metsätaloudessa sekä maa- ja metsätalouden tuotteissa ja kotitaloudessa käytettäviä kasvinsuojeluaineita. Nämä aineet ja valmisteet on tarkoitettu:

(23.12.1999/1199)

Tämä laki koskee myös torjunta-ainekäyttöön tarkoitettuja geeniteknisesti muutettuja organismeja sisältäviä valmisteita. Geeniteknisesti muutetuista organismeista on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. (16.12.1994/1204)

Tämä laki koskee torjunta-aineiden käyttökelpoisuuden tarkastusta, rekisteröintiä, valmistusta, maahantuontia, kauppaa, käyttöä, säilytystä ja kuljetusta sekä toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään näiden aineiden haitalliset vaikutukset ihmisten ja hyötyeläinten terveydelle, viljelykasveille, kasvituotteille, viljelymaalle, pohjavedelle sekä luonnolle ja muulle ympäristölle.

Torjunta-aineita on käytettävä asianmukaisesti ottaen huomioon hyvän kasvinsuojelukäytännön ja integroidun torjunnan periaatteet.

Torjunta-aineena ei saa myydä eikä kulutukseen muutoin luovuttaa tai käyttää valmistetta, jota ei ole rekisteröity torjunta- aineeksi. Torjunta-aineen rekisteröi hakemuksesta kasvintuotannon tarkastuskeskus. Edellytyksenä rekisteröimiselle on, että torjunta-ainelautakunta on hyväksynyt valmisteen kasvinsuojeluaineena käytettäväksi. (23.12.1999/1199)

Rekisteröintihakemuksesta ja sen yhteydessä toimitettavista tiedoista ja tutkimuksista sekä tarvittavista näytteistä voidaan säätää tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Lisäksi torjunta-ainelautakunta voi tarvittaessa antaa yksityiskohtaisempia ohjeita siitä, mitä tietoja ja tutkimuksia hakemukseen on liitettävä. (26.5.2000/486)

Torjunta-aineeksi tarkoitettua ainetta, jota ei ole 1 momentissa tarkoitetulla tavalla rekisteröity, ei saa muutoin kuin tutkimus- ja koetoimintaa tai maasta vientiä varten valmistaa eikä tuoda maahan.

Valmisteilla tutkimus- ja kehittämistarkoituksessa suoritettavia kokeita, jotka edellyttävät rekisteröimättömän kasvinsuojeluaineen päästämistä ympäristöön, voidaan suorittaa vain, jos Kasvintuotannon tarkastuskeskus on antanut siihen luvan torjunta-ainelautakunnan määräämillä ehdoilla. Torjunta-ainelautakunta voi tarvittaessa määrätä, että Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on kuultava 4 e §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määrättyjä tarkastusviranomaisia ennen luvan myöntämistä. Torjunta-ainelautakunta voi antaa tarkempia ohjeita luvan hakemisesta ja hakemuksen käsittelystä. (26.5.2000/486)

Kasvinsuojeluaineeksi hyväksymisen edellytyksenä on:

Kasvinsuojeluaineeksi ei saa hyväksyä valmistetta, ellei sen tehoainetta ole merkitty kasvinsuojeluaineissa sallittuja tehoaineita koskevaan Euroopan yhteisön luetteloon ( positiiviluettelo ) ja ellei valmisteen soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa ole tutkittu Suomessa tai muualla, jossa maatalous-, kasvinsuojelu- ja ympäristöolot ovat samankaltaiset. Tarkemmat säännökset positiiviluetteloon otetuista kasvinsuojeluaineiden tehoaineista sekä niitä koskevista käyttöehdoista ja muista tiedoista annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. (26.5.2000/486)

Torjunta-ainerekisteriin 4 §:n 1 momentin mukaisesti rekisteröidyn valmisteen ( alkuperäinen valmiste ) kanssa samanlainen Suomeen Euroopan talousalueelta tuotu valmiste ( rinnakkaistuontivalmiste ) voidaan rekisteröidä torjunta-ainerekisteriin torjunta-aineeksi siten kuin tässä pykälässä tai sen nojalla säädetään. Rinnakkaistuontivalmisteeseen sovelletaan muutoin, mitä torjunta-aineesta säädetään.

Rinnakkaistuontivalmisteen merkitseminen torjunta-ainerekisteriin edellyttää, että

Rinnakkaistuontivalmisteen rekisteröimistä torjunta-ainerekisteriin haetaan kirjallisella hakemuksella Kasvintuotannon tarkastuskeskukselta. Kasvintuotannon tarkastuskeskus arvioi rinnakkaistuontivalmisteen samanlaisuuden torjunta-ainerekisteriin merkityn valmisteen kanssa asiakirjojen avulla ja tarvittaessa fysikaalisten testien ja kemiallisten tutkimusten perusteella sekä tekee rekisteröinnistä päätöksen. Kasvintuotannon tarkastuskeskus vahvistaa rekisteröinnin tehdessään rinnakkaistuontivalmisteen käyttötarkoituksen, käyttöohjeen ja muut myyntipäällysmerkinnät. Jos alkuperäisen valmisteen käyttötarkoitusta laajennetaan 4 d §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, rinnakkaistuontivalmisteen rekisteröintiä muutetaan vastaavasti rinnakkaistuontivalmisteen rekisteröinnin haltijan hakemuksesta. Rinnakkaistuontivalmisteen rekisteröinti peruutetaan, jos alkuperäisen valmisteen rekisteröinti peruutetaan muusta kuin kaupallisesta syystä. Torjunta-ainerekisteriin merkittyyn rinnakkaistuontivalmisteeseen sovelletaan muutoin, mitä alkuperäisestä valmisteesta säädetään tai määrätään.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siitä siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin samanlaisuuden arviointiin liittyvistä seikoista, hakemuksesta ja sen käsittelemiseksi tarvittavista hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja näytteistä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan lisäksi säätää tarvittaessa tarkemmin käyttöohjeista ja myyntipäällysmerkinnöistä.

Torjunta-ainelautakunta voi määräajaksi hyväksyä sellaisen kasvinsuojeluaineen, jonka sisältämät tehoaineet eivät sisälly positiiviluetteloon, jos muut hyväksymiselle asetetut edellytykset täyttyvät.

Torjunta-ainelautakunta voi väliaikaisesti hyväksyä sellaisen kasvinsuojeluaineen, joka ei täytä hyväksymiselle asetettuja edellytyksiä, jos se on välttämätöntä kasvintuotantoa uhkaavan ennalta arvaamattoman vaaran vuoksi ja jos vaaraa ei voida torjua muilla keinoilla.

Torjunta-ainelautakunta voi väliaikaisesti rajoittaa hyväksytyn kasvinsuojeluaineen käyttöä tai myyntiä taikka kieltää sen tai olla hyväksymättä jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa jo hyväksyttyä kasvinsuojeluainetta, jos kasvinsuojeluaineen todetaan tai voidaan perustellusti epäillä aiheuttavan välittömän uhan ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle.

Jos hyväksymisen jälkeen osoittautuu, että torjunta-aine ei enää täytä säädettyjä hyväksymisen edellytyksiä, tai jos sen hyväksymistä koskevan päätöksen perusteena olevista seikoista on annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, torjunta-ainelautakunnan tulee peruuttaa hyväksyminen. Hyväksyminen voidaan peruuttaa myös rekisteröinnin haltijan pyynnöstä.

Torjunta-ainelautakunnan on muutettava hyväksymispäätöstä rekisteröinnin haltijaa kuultuaan, jos torjunta-aineen käyttötapaa ja käytettäviä määriä voidaan tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen perusteella muuttaa. Hyväksymispäätöstä voidaan muuttaa myös rekisteröinnin haltijan pyynnöstä edellyttäen kuitenkin, että hyväksymiselle asetetut vaatimukset edelleen täyttyvät.

Torjunta-ainelautakunta voi sallia rekisteröinnin haltijaa kuultuaan, hyväksytyn kasvinsuojeluaineen käytön muuhunkin kuin rekisteröityyn tarkoitukseen maatalouden alalla toimivien virallisten tai tieteellisten tutkimuslaitosten, maatalouden ammatillisten järjestöjen tai ammattikäyttäjien hakemuksesta.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tulee huolehtia siitä, että hakijan toimittama torjunta-aineen rekisteröintihakemus ja sen liitteet täyttävät niille asetetut vaatimukset ja että torjunta-aineella suoritetaan tarpeelliset tarkastukset hyväksymiselle asetettujen edellytysten selvittämiseksi. Asetuksella säädetään, mitkä valtion virastot ja laitokset ovat velvolliset kasvintuotannon tarkastuskeskuksen pyynnöstä suorittamaan torjunta-aineiden tarkastuksia.

Kasvinsuojeluaineiden arvioinneissa on noudatettava Euroopan yhteisöjen toimielimen hyväksymiä yhdenmukaisia arviointiperiaatteita.

Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä on valtioneuvoston asettama torjunta-ainelautakunta.

Torjunta-ainelautakunnan tehtävänä on päättää 4 §:ssä tarkoitetusta torjunta-aineen hyväksymisestä. Torjunta-ainelautakunta määrää torjunta-aineiden käyttöä koskevista rajoituksista ja ehdoista.

Torjunta-ainelautakunnassa tulee olla edustettuina maatalouden, kasvinsuojelun, työsuojelun, terveydenhuollon, elintarvikevalvonnan ja ympäristönsuojelun viranomaisten edustajat.

Tarkemmat säännökset torjunta-ainelautakunnasta annetaan asetuksella.

Muutosta torjunta-ainelautakunnan päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Torjunta-ainelautakunnan hyväksymistä koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, että torjunta-aineen, jonka käyttöön liittyy erityinen vaara, myynti on sallittu ainoastaan henkilölle, joka on suorittanut tällaisen aineen käyttöön oikeuttavan erityistutkinnon. Erityistutkinto suoritetaan Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen määräämällä tavalla.

Rekisteröinnin haltijan tai niiden, joiden hakemuksesta käyttötarkoitusta on laajennettu, on ilmoitettava kasvintuotannon tarkastuskeskukselle sekä sen välityksellä Euroopan yhteisöjen toimielimelle ja Euroopan unionin muille jäsenvaltioille uusista tiedoista, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden tai niiden sisältämien tehoaineiden mahdollisia vaarallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen, pohjaveteen tai ympäristöön.

Muusta tämän lain soveltamisalaan kuuluvasta tietojen antamisesta Euroopan yhteisöjen toimielimille ja Euroopan unionin muille jäsenvaltioille säädetään asetuksella.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa virallisen hyväksymisen kasvinsuojeluaineiden biologista tehokkuutta ja käyttökelpoisuutta testaavalle laitokselle. Laitoksella on oltava testaustoiminnan suorittamista varten pätevä henkilöstö, asianmukaiset laitteistot, tilat ja testauspaikat sekä menettelytapaohjeet, joiden kaikkien tulee täyttää hyvälle testaustoiminnalle asetetut vaatimukset.

Tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetuista hyvän testaustoiminnan vaatimuksista sekä laitoksen virallisesta hyväksymisestä ja hyväksymismenettelystä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Hyväksyminen annetaan Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen suorittaman arvion perusteella ja edellyttäen, että laitos sallii milloin tahansa tehtävät tarkastukset toimintansa vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseksi.

Maatilahallituksen ja maatalouspiirien maataloustoimistojen asiana on valvoa torjunta-aineiden valmistusta, maahantuontia, kauppaa, säilytystä, kuljetusta ja käyttöä sekä muiden torjunta-aineista annettujen määräysten noudattamista. Maatilahallituksen apuna torjunta-aineiden valmistuksen, maahantuonnin ja kaupan valvonnassa toimii valtion maatalouskemian laitos.

Torjunta-aineen lentolevitystä saa suorittaa sellainen ilma-aluksen omistaja tai haltija, jolle maa- ja metsätalousministeriö on antanut toimiluvan.

Toimilupa myönnetään määräajaksi ja se voidaan peruuttaa, jos luvansaaja ei noudata lentolevityksestä annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset lentolevityksessä noudatettavasta menettelystä sekä lentolevityskalustolle asetettavista vaatimuksista.

Vesakontorjunta-aineen levittäminen ilma-aluksesta on ilman kunnanhallituksen lupaa kielletty.

Luvan saamiseksi on maanomistajan tehtävä kunnalle lupahakemus, johon on liitetty suunnitelma levittämistoimenpiteistä. Hakemuksen johdosta kunnan on pyydettävä lausunto metsälautakunnalta ja alueelliselta ympäristökeskukselta. Jollei lausuntoa ole annettu kolmen viikon kuluessa pyynnön lähettämisestä, asia voidaan ratkaista ilman lausuntoakin. Kunnanhallituksen tulee ratkaista asia kahden kuukauden kuluessa siitä, kun lupahakemus on kunnalle jätetty. (24.1.1995/85)

Lupa voidaan poikkeustapauksessa myöntää lähinnä syrjäisillä ja pahasti vesoittuneilla alueilla, mikäli suunnitelma on asianmukainen eikä torjunta- aineen levittäminen suunnitelman mukaisesti aiheuta sanottavaa haittaa luonnonsuojelulle tai paikalliselle väestölle ja vesakon hävittäminen muilla menetelmillä aiheuttaisi maanomistajalle kohtuuttomia kustannuksia. Jos edellä tarkoitettua haittaa tai vahinkoa aiheutuu vain osalle suunnitelmassa esitettyä aluetta, lupa voidaan myöntää vastaavasti vain osaa alueesta koskevaksi.

Muutosta päätökseen saa hakea maa- ja metsätalousministeriöltä se, jonka etua tai oikeutta päätös koskee. Lupapäätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Muutoksenhakuun sovelletaan muutoin, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty. Maa- ja metsätalousministeriön päätökseen asiassa ei saa hakea muutosta valittamalla.

Tarkempia määräyksiä tämän pykälän soveltamisesta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.

Niiden kustannusten kattamiseksi, jotka aiheutuvat torjunta-aineiden rekisteröintihakemusten käsittelemisestä ja torjunta-ainerekisterin pitämisestä, on valtiolle suoritettava seuraavat maksut:

Velvollinen 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maksun suorittamiseen on maahantuoja ja kotimainen valmistaja siltä osin kuin ne ovat myyneet tai muutoin luovuttaneet torjunta-ainetta tukkuliikkeelle, vähittäisliikkeelle tai käyttäjälle taikka ovat käyttäneet sen itse. Siltä osin kuin maahantuoja tai kotimainen valmistaja on myynyt tai muutoin luovuttanut torjunta-ainetta muille kuin edellä mainituille, on maksuvelvollinen se, joka on hankkinut torjunta-aineen.

Maa- ja metsätalousministeriö voi hakemuksesta vapauttaa maksuvelvollisen suorittamasta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun maksun tai alentaa sitä, jos valmisteen markkinointi Suomessa arvioidaan vähäiseksi, mutta sen markkinoille toimittamista on pidettävä kasvinsuojelun kannalta tarpeellisena.

Maksuvelvollisen on suoritettava maksu oma-aloitteisesti kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tilille. Maksuvelvollisen on myös kehotuksetta annettava kasvintuotannon tarkastuskeskuksen vahvistamalla lomakkeella tarkastuskeskukselle ilmoitus edellisen vuoden myynti-, luovutus- ja käyttömääristä sekä suoritetun maksun laskentaperusteista. Maahantuojan ja kotimaisen valmistajan antamaan ilmoitukseen tulee lisäksi sisältyä erittely sellaisista myynneistä ja muista luovutuksista, joista ilmoittaja ei ole maksuvelvollinen, sekä niiden nimet ja osoitteet, joille torjunta-aine on toimitettu, sekä kullekin toimitettujen torjunta-aineiden määrät. Maksu on suoritettava ja ilmoitus annettava vuosittain kesäkuun loppuun mennessä.

Jollei 7 a §:ssä mainittua ilmoitusta ole kehotuksesta huolimatta annettu tai sitä ei voida korjattunakaan hyväksyä maksun määräytymisen perusteeksi, maatilahallituksen on, varattuaan maksuvelvolliselle tilaisuuden tulla kuulluksi, toimitettava maksun määrääminen arvion mukaan.

Maatilahallituksen on määrättävä maksua korotettavaksi, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt ilmoituksen antamisen oikeassa ajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena, enintään 20 prosentilla, ja jos hän kehotuksen todisteellisesti saatuaankin ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi antamatta, vielä enintään 20 prosentilla. Jos maksun suorittamiseen velvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, on maksu määrättävä enintään kaksinkertaiseksi.

Jos maksua ei ole suoritettu säädetyssä ajassa, on sille suoritettava siitä alkaen, kun maksu olisi pitänyt suorittaa oma-aloitteisesti, vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. (26.5.2000/486)

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on maksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallituksella on oikeus määrätä maksu arvion mukaan.

Maatilahallituksen on tarkistettava saapuneiden maksujen oikeamääräisyys, annettava kehotus laiminlyödyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseen sekä tarvittaessa pantava maksuun ja perittävä maksu, korotus ja viivästyskorko.

Suorittamatta jääneen maksun perimisestä on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Jos maksu on valitusviranomaisen päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä ja sille veronkantolain (611/78) nojalla säädetty korko hakemuksetta asianomaiselle.

Maatilahallituksen toimittamaan maksuunpanoon saa hakea muutosta valittamalla. Valituksesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Maksu, korotus ja viivästyskorko on kuitenkin suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Rangaistus 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.

Edellä 5 §:ssä mainituilla viranomaisilla on oikeus tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamisen valvontaa varten päästä torjunta-aineiden valmistus-, varasto-, myynti- ja käyttöpaikkaan sekä suorittaa siellä tarkastuksia ja tutkimuksia samoin kuin tarvittaessa ottaa torjunta-aineista ja niillä käsitellyistä tuotteista korvauksetta tarpeelliset näytteet. Valvontaviranomainen on oikeutettu saamaan valvontaa varten tarvitsemansa tiedot, missä tarkoituksessa elinkeinonharjoittaja on velvollinen pitämään vahvistettua valmistus-, varasto- ja myyntikirjanpitoa. Valvontaviranomaisella on oikeus kieltää säännösten vastainen torjunta-aineen kauppa ja käyttö.

Riippumatta siitä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään liike- tai ammattisalaisuudesta, torjunta-aineen rekisteröintihakemuksen käsittelyä varten annetuista tai laadituista tiedoista salassa pidettäviä eivät ole:

Liike- tai ammattisalaisuutena pidettäviä tietoja saa käyttää toisen hakijan eduksi vain, jos ensimmäinen hakija on siihen suostunut tai jos asetuksella tarkemmin määrätty aika on kulunut tehoaineen tai valmisteen hyväksymisestä.

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä.

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä terveysrikoksesta säädetään rikoslain 44 luvun 1 §:ssä .

Rangaistus torjunta-aineen varomattomasta käsittelystä säädetään rikoslain 44 luvun 12 §:ssä .

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa säännöksiä torjunta-aineiden tehoaineiden kielloista ja rajoituksista. Tarkemmat säännökset kasvinsuojeluaineiden hyväksymismenettelystä, hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisen voimassaolosta annetaan valtioneuvoston asetuksella ja sen nojalla tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, miten maahantuotavien, myytävien tai muutoin luovutettavien siementen, mukuloiden, sipuleiden, pistokkaiden, juurakoiden, taimien ja muiden lisäykseen tai jatkokasvatukseen tarkoitettujen kasvien ja kasvinosien torjunta-ainekäsittelystä on ilmoitettava.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa säännöksiä myös kasvinsuojeluaineiden myyntipäällysmerkinnöistä. Sellaiset myyntipäällysmerkintöihin tehtävät muutokset, jotka eivät olennaisesti vaikuta valmisteiden käyttöön, käytön ehtoihin eivätkä varoitusmerkintöihin, voidaan tehdä Kasvintuotannon tarkastuskeskuksessa. Torjunta-ainelautakunnan luvalla ja sen asettamilla ehdoilla kasvinsuojeluviranomainen voi poiketa myyntipäällyksessä mainituista rajoituksista määrätessään kasvinsuojelulaissa (1203/1994) tarkoitettujen kasvintuhoojien torjuntatoimenpiteistä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1969, ja sillä kumotaan kasvinsuojeluaineista 27 päivänä huhtikuuta 1951 annettu laki (261/51) ja sen nojalla annetut määräykset. Kuitenkin on sillä, joka viimeksi mainitun lain nojalla on saanut luvan pitää kaupan torjunta-ainetta, oikeus myydä sitä aikana, josta säädetään tarkemmin asetuksella. Tämä lain perusteella tapahtuvasta, aikaisemman lain nojalla annetun myyntiluvan uudistamisesta ei peritä 7 §:ssä tarkoitettuja maksuja.