503/1965

Tässä laissa säädetty oikeus omalla ja toisen alueella etsiä, vallata ja käyttää hyväksi esiintymää, joka sisältää 2 §:ssä tarkoitettuja kaivoskivennäisiä, on:

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi myöntää luvan harjoittaa tässä laissa säädettyä toimintaa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä ulkomaiselle yhteisölle ja säätiölle.

Jos tässä laissa säädettyä toimintaa harjoitetaan elinkeinotoimintana, on lisäksi noudatettava, mitä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa säädetään.

Kaivoskivennäisiä ovat tämän lain mukaan:

Kaivoskivennäisistä voidaan rautaa, alumiinia, kvartsia ja maasälpää etsiä, vallata ja hyväksikäyttää vain niiden esiintyessä kallioperässä.

Jokaisella on toisenkin alueella valta suorittaa kaivoskivennäisten löytämiseksi tarpeellisiksi katsottavia geologisia havaintoja ja mittauksia sekä vähäistä näytteenottoa (etsintätyö) . Ennen näytteenottoa on siitä annettava ilmoitus maanomistajalle tai paikkakunnan rekisteritoimistolle. (17.2.1995/208)

Etsintätyötä ei kuitenkaan saa ilman viranomaisen lupaa tai omistajan taikka nautintaoikeudenhaltijan suostumusta maan pinnalla suorittaa:

Sen, joka etsintätyön yhteydessä aikoo vahingoittaa tai kaataa kasvavia puita, on ilmoitettava siitä etukäteen maanomistajalle tai, milloin tätä ei voida tavoittaa, sen paikkakunnan rekisteritoimistolle, missä työ suoritetaan. Etsintätyöstä aiheutunut vahinko ja haitta on täysin korvattava. (18.12.1992/1427)

Sen, joka haluaa käyttää tämän lain mukaista oikeutta esiintymään, on haettava joko valtauskirjaa alueeseen tai samanaikaisesti myös kaivospiirin määräämistä esiintymän hyväksi käyttämistä varten.

Valtauskirjan saatuaan hakijalla ( valtaajalla ) on oikeus ( valtausoikeus ) valtauskirjalla osoitetulla alueella ( valtausalueella ) kaivoskivennäisiin kohdistuvaan tutkimustyöhön sen mukaan kuin 3 luvussa säädetään ja niiden hyväksi käyttämiseen tämän pykälän 3 ja 4 momentin mukaan. (19.6.1997/589)

Jos valtaaja osoittaa, että valtausalueella on kaivoskivennäisiä niin runsaasti ja siinä muodossa, että esiintymää todennäköisesti voidaan käyttää hyväksi, on hänellä oikeus sen mukaan kuin 4 luvussa säädetään saada määrätyksi alue kaivostyön suorittamista varten (kaivospiiri) ja siten saada 5 luvussa säädetty oikeus kaivospiirissä olevien kaivoskivennäisten hyväksi käyttämiseen (kaivosoikeus).

Mitä 3 momentissa säädetään valtaajan oikeudesta saada määrätyksi alue kaivospiiriksi ja siten saada kaivosoikeus, ei koske tämän lain 12 §:n 3 momentissa tarkoitettua valtion omistamalla alueella maalajeista huuhdottavan kullan ja sen huuhdonnan yhteydessä sivutuotteena talteen otetun muun kaivoskivennäisen valtausaluetta. (19.6.1997/589)

Valtausalue saa olla enintään yhden neliökilometrin suuruinen, lukuun ottamatta 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun huuhdottavan kullan valtausaluetta, joka saa olla enintään seitsemän hehtaarin suuruinen. Valtausalueen on oltava yhtenäinen alue. (19.6.1997/589)

Valtausalueen rajat luetaan syvyyssuuntaan pystysuorasti.

Valtausta ei saa suorittaa (valtauksen esteet):

Sen estämättä, mitä edellä 4–7 kohdassa on säädetty, on valtaus sallittu, mikäli asianomainen viranomainen tai oikeudenomistaja antaa siihen suostumuksensa, sekä aikaisemmassa kaivospiirissä tai sen läheisyydessä, mikäli kaivostyöhön uudelleen ryhtyminen harkitaan tärkeämmäksi kuin alueen käyttäminen tarkoitukseensa.

Milloin 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu rakennus tai laitos sijaitsee voimassa olevalla valtausalueella tahi kaivospiirissä, saa valtaus kuitenkin tapahtua.

Valtauskelpoisella on oikeus ennakolta varata itselleen etuoikeus mahdollisen esiintymän valtaamiseen ilmoitetulla, enintään yhdeksän neliökilometrin laajuisella alueella (varaus) tekemällä siitä kirjallisen varausilmoituksen sen paikkakunnan rekisteritoimistolle, missä esiintymä on. Ilmoituksessa on mainittava varaajan nimi, ammatti ja osoite sekä selvitettävä varausalueen maantieteellinen sijainti. Alueen sijainti ja rajat on merkittävä ilmoitukseen liitettävään karttaan niin tarkoin, ettei epätietoisuutta niistä voi syntyä. Rekisteritoimiston on seitsemän päivän kuluessa siitä, kun ilmoitus on toimitettu, lähetettävä se edelleen kauppa- ja teollisuusministeriöön. (18.12.1992/1427)

Varaus ei saa koskea sellaista aluetta, joka sijaitsee yhtä kilometriä lähempänä toisen vallattavaksi anomaa aluetta tai toiselle kuuluvaa valtausaluetta tahi kaivospiiriä. Varaus ei saa koskea myöskään aikaisemmin 1 momentin mukaisesti varattua aluetta, ellei edellisen varauksen raukeamisesta ole kulunut kolmea vuotta. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on kuitenkin oikeus harkintansa mukaan myöntää uusi varaus yhden vuoden kuluttua edellisen raukeamisesta, mikäli hakija esittää painavat perustelut varaamiselle ja suunnitelman tutkimustoimenpiteistä. (17.2.1995/208)

Jos varausilmoitus todetaan puutteelliseksi, mutta varausalueen suuruus ja maantieteellinen sijainti käy siitä selville, on varaajalle annettava tilaisuus ilmoituksen täydentämiseen. Mikäli ilmoitus tällöin edelleen jää olennaisesti puutteelliseksi, on kauppa- ja teollisuusministeriön hylättävä varausilmoitus. Samoin on vastoin 2 momentin säännöstä tehty varausilmoitus hylättävä siinä tarkoitetun alueen kohdalta.

Varaus on voimassa, kunnes sen tuottamalla etuoikeudella haetaan valtauskirjaa, kuitenkin enintään yhden vuoden siitä päivästä, jona varausilmoitus on tehty rekisteritoimistoon. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on kuitenkin harkintansa mukaan oikeus määrätä varausajaksi neljä kuukautta, mikäli se katsoo, että varausalueiden suuren määrän johdosta tai muista syistä varaajalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan tehdä asiallisia esiselvityksiä varausalueista. (17.2.1995/208)

Valtaushakemuksessa, joka on kirjallisesti tehtävä kauppa- ja teollisuusministeriölle, on ilmoitettava:

Hakemus katsotaan tehdyksi, kun se on saapunut kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Mikäli valtaushakemus on puutteellinen taikka asia muutoin kaipaa lisäselvityksen, voidaan hakijalle varata tilaisuus hakemuksen täydentämiseen ja lisäselvityksen esittämiseen määrätyssä ajassa uhalla, että hakemus muuten voidaan puutteellisena ja selvittämättömänä hylätä. Kauppa- ja teollisuusministeriön on ratkaistava asia viivytyksettä.

Mikäli valtaushakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava hakijalle valtauskirja hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen tai siihen alueen osaan, johon ei ole valtauksen estettä.

Ottaen huomioon tarpeellisten tutkimusten arvioitu määrä ja laatu valtaus on voimassa vähintään vuoden ja enintään viisi vuotta valtauskirjan antopäivästä. (15.12.2000/1102)

Jos 2 momentissa mainittuna aikana 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun huuhdottavan kullan valtausalueella osoitetaan järjestelmällisestä kullan huuhdonnasta huolimatta vielä esiintyvän huuhdottavaa kultaa, voi kauppa- ja teollisuusministeriö ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta myöntää valtauksen voimassaololle pidennystä enintään viisi vuotta. (19.6.1997/589)

Jos useat ovat tehneet varausilmoituksen tai valtaushakemuksen samaan alueeseen, on etuoikeus sillä, joka ensimmäisenä on tehnyt ilmoituksen tai hakemuksen. Jos ilmoitus tai hakemus on tehty samana päivänä, on etuoikeus sillä, joka on ensimmäisenä tavannut esiintymän.

Valtaushakemusta ei saa ottaa päätettäväksi, ennen kuin kokonaan tai osaksi samaa aluetta koskevat paremmin etuoikeuksin tehdyt hakemukset on lopullisesti ratkaistu.

Valtaajalla on oikeus tässä luvussa säädetyillä ehdoilla toimittaa valtausalueella tutkimustyötä esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi sekä tarpeen mukaan käyttää alueen ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten.

Tutkimustyö ja alueiden käyttö on rajoitettava niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tutkimustyön tarkoituksen saavuttamiseksi, niin kuin kuivattamiseen, kaivamiseen, koelouhintaan, syväkairaukseen, koerikastamiseen ja muuhun sellaiseen. Toimenpiteet on suoritettava siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa.

Valtausalueella louhittuja kaivoskivennäisiä, lukuun ottamatta valtion omistamalla alueella maalajeista huuhdottua kultaa ja sen huuhdonnan yhteydessä sivutuotteena talteen otettua muuta kaivoskivennäistä, ei valtaajalla ole ilman maanomistajan suostumusta oikeutta käyttää hyväkseen muulla tavoin eikä suuremmassa määrin kuin on välttämätöntä niiden käyttökelpoisuuden ja markkinoimismahdollisuuksien tutkimista varten analysoimisen, koerikastuksen, koesulatuksen tai muun sellaisen mennettelyn avulla. Valtausalueelle ei saa rakentaa tai siirtää muita kuin tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi vaatia, että näille on etukäteen haettava lupa. Luvan edellytyksiä harkittaessa otetaan tällöin huomioon tarpeellisten tutkimustöiden määrä, laatu ja kesto. (17.2.1995/208)

Valtaajalla on oikeus siirtää valtausoikeutensa toiselle, joka on valtauskelpoinen. Siirto ja sitä koskeva siirron saajan hyväksyminen on merkittävä valtauskirjaan. Siirrosta on ilmoitettava niin kuin 54 §:ssä säädetään.

Valtaaja on velvollinen viranomaisen taikka valtausalueen omistajan tai haltijan vaatiessa esittämään valtauskirjansa.

Milloin valtausalueella tai sen ulkopuolella suoritetusta tutkimustyöstä taikka alueiden käytöstä aiheutuu jollekin pysyvää tai ohimenevää vahinkoa tai haittaa, on valtaaja velvollinen suorittamaan siitä täyden korvauksen.

Valtausoikeudesta on valtaajan suoritettava jokaiselle valtausalueeseen kuuluvan maa- tahi vesialueen omistajalle kalenterivuodelta tai sen osalta valtauskorvaus jonka suuruus pinta-alayksikköä kohden määrätään asetuksella. Valtaajan on vuoden kuluessa valtauskirjan antopäivästä lukien toimitettava todistus ensimmäisen valtauskorvauksen suorituksesta kauppa- ja teollisuusministeriölle uhalla, että valtaus muuten voidaan julistaa menetetyksi. Seuraavilta vuosilta valtaajan on suoritettava valtauskorvaus viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 15 päivänä uhalla, että kauppa- ja teollisuusministeriö muuten, maanomistajan pyynnöstä ja valtaajaa kuultuaan, voi julistaa valtauksen menetetyksi. Valtaaja ei saa toimittaa valtausalueella 12 §:ssä tarkoitettuja tutkimustöitä ennen kuin kulloinkin kyseessä olevan vuoden valtakorvaus on suoritettu.

Muun valtaajan kuin valtion, kunnan tai seurakunnan on, jos valtausalueeseen kuuluvan tai siihen rajoittuvan alueen omistaja tai haltija vaatii, ennen tutkimustöiden aloittamista asetettava asianomaiselle vakuus kaikista korvauksista, jotka hän 1 momentin mukaan on velvollinen suorittamaan. Jos vakuudesta ei sovita, on lääninhallituksen se vahvistettava. (1.11.1996/808)

Jollei se, jolle on aiheutunut 1 momentissa tarkoitettu vahinko, ole kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin valtauksesta luopumista tai sen menettämistä koskeva kuulutus on julkaistu, esittänyt valtaajalle korvausvaatimusta, on hän menettänyt oikeutensa korvaukseen.

Valtaajan on suoritettava valtausalueestaan valtiolle kalenterivuodelta tai sen osalta valtausmaksu. Valtausmaksun suuruudesta pinta-alayksikköä kohden säädetään asetuksella. Se on kuitenkin vähintään 10 pinta-alayksikköä vastaavan maksun suuruinen. Valtausmaksu 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun huuhdottavan kullan valtausalueesta on kuitenkin vähintään 5 pinta-alayksikköä vastaavan maksun suuruinen. (19.6.1997/589)

Valtiolle myönnetystä valtauksesta ei suoriteta valtausmaksua. Jos valtio luovuttaa valtausoikeutensa, on valtausmaksu suoritettava siitä kalenterivuodesta alkaen, jonka aikana luovutus tapahtuu.

Valtausmaksu on valtauskirjan myöntämisvuodelta suoritettava valtauskirjaa annettaessa. Seuraavilta vuosilta valtausmaksu on suoritettava kunkin vuoden maaliskuun 15 päivänä kauppa- ja teollisuusministeriölle, minkä päivän jälkeen, mikäli suoritus on laiminlyöty, valtausmaksu saadaan periä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään. Jollei valtausmaksua ole suoritettu kahden kuukauden kuluessa edellä mainitusta päivämäärästä, voidaan valtausoikeus julistaa menetetyksi.

Valtaaja voi luopua valtausoikeudesta valtausalueeseen tai sen osaan tekemällä siitä kirjallisen ilmoituksen kauppa- ja teollisuusministeriölle. Milloin luopuminen koskee valtausalueen osaa, on ilmoitukseen liitettävä valtauskirja.

Valtaaja on velvollinen toimittamaan vuoden kuluessa siitä, kun hän on luopunut valtauksesta tai valtausoikeus on menetetty, kauppa- ja teollisuusministeriölle seikkaperäisen selostuksen valtausalueella suoritetuista tutkimustöistä ja niiden tuloksista asianmukaisine karttaliitteineen. Lisäksi edustava osa kairasydämistä ja niihin liittyvät kairasydänraportit tulee säilyttää ja luovuttaa geologian tutkimuskeskuksen valtakunnalliseen kairasydänarkistoon viimeistään viiden vuoden kuluttua valtauksen raukeamisesta tai tutkimuskeskuksen määräämän tätä pidemmän määräajan kuluessa. Tutkimuskeskus valitsee säilytettävän osan kairasydämistä. Jos tutkimukset jatkuvat samassa muodostumassa tai muodostetaan kaivospiiri, voidaan kairasydämet luovuttaa vastaavasti sen jälkeen, kun nämä oikeudet ovat rauenneet. Selostusta ja kairasydämien luovutusta koskevasta velvollisuudesta voi ministeriö erityisistä syistä myöntää määräämillään ehdoilla määräajaksi helpotuksen tai vapautuksen. (17.2.1995/208)

Edellä 1 momentissa mainitut tutkimustyöselostukset on julkisina asiakirjoina säilytettävä kauppa- ja teollisuusministeriössä.

Valtaajan on vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hän on luopunut valtauksesta tai valtausoikeus on menetetty, vietävä valtausalueelta pois rakennuksensa, laitteensa ja muu omaisuutensa uhalla, että omaisuus muuten jää korvauksetta maanomistajalle. (30.12.1992/1625)

Valtaajan on luovuttuaan valtauksesta tai sen menetettyään viipymättä saatettava valtausalue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon.

Kaivospiirin määräämistä on kirjallisesti haettava kauppa- ja teollisuusministeriöltä (kaivospiirihakemus). Jollei hakemusta tehdä samanaikaisesti valtaushakemuksen kanssa, on se tehtävä valtauksen voimassa ollessa uhalla, että valtausoikeus muuten on menetetty. (30.12.1992/1625)

Jollei 1 momentissa mainittuna aikana suoritetuista järjestelmällisistä tutkimuksista huolimatta ole saatu riittävää selvyyttä esiintymän hyväksikäyttömahdollisuuksista, voi kauppa- ja teollisuusministeriö ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta myöntää ajan pitennystä enintään kolmevuotta. Jos tutkimustyö ylivoimaisen esteen tai valtausoikeutta koskevan riidan johdosta tahi muista erityisistä syistä on täytynyt joksikin ajaksi keskeyttää, voi kauppa- ja teollisuusministeriö niin ikään myöntää määräajan pitennystä enintään niin pitkän ajan kuin työ on ollut keskeytettynä.

Jos kaivospiirihakemus on tehty 1 ja 2 momentissa sanotun ajan kuluessa, mutta asiasta ei ole ennen määräajan päättymistä annettu lopullista päätöstä, pysyy valtaus voimassa, kunnes aiottu kaivospiiri on määrätty tai hakemus lainvoimaisella päätöksellä hylätty.

Jos valtauksen esteistä ei muuta johdu, kaivospiirin on oltava yhtenäinen alue sekä suuruudeltaan ja muodoltaan käytännön vaatimuksia vastaava ja osan siitä valtausaluetta. Kaivospiiriin saadaan ottaa sellaiset alueet, jotka ovat välttämättömät esiintymän hyväksi käyttämistä varten, niin kuin teollisuus-, varasto-, jäte- ja asuntoalueet sekä alueet teitä, kuljetuslaitteita, voima- ja vesijohtoja sekä viemäreitä varten samoin kuin sellaiset esiintymän lähettyvillä sijaitsevat alueet, joilla on kaivostyössä täytemaaksi soveltuvaa maalajia tai muuta kaivostuotteiden jalostuksessa tarvittavaa sivuainetta. Kaivospiiriä määrättäessä on lisäksi otettava huomioon alueiden käytön suunnittelun tarpeet. (15.12.2000/1102)

Kaivospiiriä ei saa määrätä suuremmaksi kuin kysymyksessä olevan esiintyvän laadun ja laajuuden kohtuudella voidaan katsoa edellyttävän. Kaivospiirin rajat luetaan syvyyssuuntaan pystysuorasti.

Kaivospiirin määräämisessä on noudatettava, mitä valtauksen esteistä 6 §:ssä on säädetty. Kuitenkin voidaan 6 §:n 1 momentin 6 ja 7 kohdan säännöksistä huolimatta valtausalue tai sen osa liittää kaivospiiriin, jos este on ilmaantunut vasta valtauskirjan antamisen jälkeen.

Jos teitä, kuljetuslaitteita, voima- tai vesijohtoja, viemäreitä, jätealueita tai riittävään syvyyteen maan pinnasta louhittavaa kuljetusväylää varten tarvittavaa aluetta ei liitetä kaivospiiriin, voidaan sellainen välttämätön alue osoittaa kaivospiirin ulkopuolelta (apualue). Apualue on määrättävä sivullisille mahdollisimman vähän haittaa tuottaen ottaen samalla huomioon alueiden käytön suunnittelun tarpeet. (15.12.2000/1102)

Kaivospiirihakemukseen on liitettävä:

Jos hakemus koskee sellaista aluetta, josta säädetään eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 9 päivänä toukokuuta 1940 annetussa laissa (204/40) , vaaditaan yhteiseen alueeseen osallisista tiloista ja niiden omistajista kuitenkin vain sellainen selvitys, joka on tarpeen tiedoksiannon toimittamiseksi.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/94) tarkoitettua hanketta koskevaan kaivospiirihakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Kaivospiirihakemukseen annettavasta päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi päättää, että arviointiselostus liitetään kaivosten turvallisuusmääräyksistä annetun päätöksen (921/75) mukaiseen turvatekniikan keskukselle hyväksymistä varten esitettävään yleissuunnitelmaan, jos on ilmeistä, että kaivospiirihakemuksen takia ei ryhdytä kaivostoimintaa valmisteleviin ympäristöä merkittävästi muuttaviin toimiin. (21.8.1995/1076)

Jos valtaus- ja kaivospiirihakemus tehdään samanaikaisesti, on hakemuksesta sekä sen käsittelystä ja oikeusvaikutuksista vastaavasti voimassa, mitä valtaus- sekä kaivospiirihakemuksesta on säädetty.

Hakijan on suoritettava kaikki kaivospiirin määräämisestä aiheutuvat kustannukset. Nämä kustannukset on, jos kauppa- ja teollisuusministeriö niin määrää, etukäteen suoritettava ministeriölle. Jos kustannuksia ei suoriteta määräyksen mukaisesti, voidaan hakemus hylätä.

Jos kaivospiirihakemus on puutteellinen tai asia muutoin kaipaa lisäselvityksen, voidaan hakijalle varata tilaisuus hakemuksen täydentämiseen tai lisäselvityksen esittämiseen määrätyssä ajassa uhalla, että hakemus muuten voidaan hylätä.

Mikäli kaivospiirihakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava päätös kaivospiirin määräämisestä. Päätös kaivospiirin määräämisestä on toimitettava asianomaiselle maanmittaustoimistolle, jonka on viipymättä annettava toimitusmääräys kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi.

Valitus päätöksestä, joka koskee valtauskirjan antamista, kaivospiirin määräämistä tai toimitusmääräystä kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi, ei estä suorittamasta toimitusta, jos hakija sitä vaatii. Tarvittaessa kauppa- ja teollisuusministeriö voi asettaa määräajan kaivospiiritoimituksen suorittamiselle. Toimitusta ei kuitenkaan saa lopettaa ennen kuin valitus on lopullisesti ratkaistu.

Toimitusinsinöörinä kaivospiiritoimituksessa on kiinteistönmuodostamislain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu diplomi-insinööri. Muutoin kaivospiiritoimituksen toimitusmiehiin sekä heidän päätöksentekoonsa sovelletaan, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/95) säädetään.

Kaivospiiritoimituksen tiedottamisesta on voimassa, mitä kiinteistönmuodostamislaissa säädetään kiinteistötoimituksen tiedottamisesta.

Jos hakija jää pois estettä ilmoittamatta, raukeaa kaivospiiritoimitus, ja sen pitäminen jää riippumaan hakijan 21 §:ssä säädetyssä ajassa tehtävästä uudesta hakemuksesta. Muun asianosaisen poissaolo ei estä toimituksen pitämistä.

Kaivospiiriä ei saa määrätä suuremmaksi eikä toisia alueita koskevaksi kuin kauppa- teollisuusministeriön kaivospiiritoimitusta koskevassa päätöksessä on määrätty. Milloin olosuhteet vaativat, voidaan kuitenkin asianosaisten suostumuksella suorittaa vähäisiä kaivospiirialueen rajojen tarkistuksia.

Jos kaivospiirin olennainen laajentaminen tai muuttaminen osoittautuu tarpeelliseksi, on toimitus keskeytettävä, kunnes kauppa- ja teollisuusministeriö on ratkaissut kysymyksen.

Toimituksessa on toimitusmiesten määrättävä kaivospiiri ja apualueet tai, jos laillisia edellytyksiä ei siihen ole, hylättävä hakemus.

Milloin hakija ilmoittaa käyttävänsä kaivostyöhön maan pinnalla ja muihin 22 §:n 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin ainoastaan osan kaivospiiriä, on tämä osa määrättävä erikseen käyttöalueeksi.

Toimituksessa on pidettävä pöytäkirjaa kaikesta, mitä siinä tapahtuu, sekä laadittava kartta ja selitelmä, joihin 33 §:ssä tarkoitetut alueet, erikseen kunkin tilan kohdalta, on merkittävä. Alueet on tarkoituksenmukaisella tavalla merkittävä myös maastoon.

Oikeudesta käyttää kaivospiirin käyttöaluetta sekä apualuetta on kaivospiirin haltijan suoritettava korvaus.

Jos siitä, että alue otetaan kaivospiiriin tai apualueeksi, johtuu haittaa kiinteistön jäljelle jäävän osan käyttämisessä tai muutoin aiheutetaan vahinkoa tahi haittaa kiinteistölle, on siitä suoritettava korvaus. Niin ikään on, milloin kaivospiirin määrääminen tai kaivostyö aiheuttaa muun oikeuden menettämisen tahi supistamisen, sekin korvattava.

Jolleivät asianosaiset sovi 36 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta, on toimitusmiesten se määrättävä.

Toimituksessa on korvauksen osalta soveltuvin kohdin noudatettava, mitä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen annetussa laissa on säädetty.

Toimituksen loppukokouksessa toimitusinsinöörin on asianosaisille ilmoitettava sekä pöytäkirjaan merkittävä toimitusmiesten antamat päätökset sekä miten päätöksiin voidaan hakea muutosta.

Toimituksessa laadittu pöytäkirja, kartta ja kertyneet asiakirjat on loppukokouksen jälkeen 14 päivän ajan pidettävä yleisön nähtävinä sopivassa paikassa sen kunnan alueella, jossa kaivospiiri tai suurin osa siitä sijaitsee, mistä samoin kuin siitä, miten toimitusmiesten päätöksiin voidaan hakea muutosta, on samalla, kun pöytäkirja, kartta ja asiakirjat pannaan nähtäviksi, kuulutettava niin kuin julkisista kuulutuksista on säädetty.

Sitten kun pöytäkirja ja asiakirjat ovat säädetyn ajan olleet yleisön nähtävinä, on toimitusinsinöörin viivytyksettä lähetettävä ne kauppa- ja teollisuusministeriölle. Kun kaivospiiritoimitus on muulta kuin korvausta koskevalta osalta saanut lainvoiman, on kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävä siitä merkintä kaivosrekisteriin ja lähetettävä kiinteistörekisterin pitäjälle ilmoitus merkintöjen tekemiseksi kiinteistörekisteriin. Todistukseksi kaivosoikeudesta ja sen kaivosrekisteriin merkitsemisestä ministeriön on annettava oikeuden haltijalle kaivoskirja. (12.4.1995/561)

Jos kaivospiiriä tai sen apualuetta sen jälkeen, kun se on määrätty, halutaan laajentaa, supistaa tai jakaa taikka sen rajoja muutoin muuttaa, on sitä haettava kauppa- ja teollisuusministeriöltä, ja on tällöin soveltuvin kohdin voimassa, mitä kaivospiirin määräämisestä on säädetty.

Laki on sama, jos kaivospiiriä määrättäessä on osoitettu käyttöalue ja myöhemmin havaitaan tarvittavan kaivostyöhön tai muihin 22 §:n 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin laajempi käyttöalue tai apualueen saaminen osoittautuu välttämättömäksi.

Kun kaivoskirja on annettu, kaivosoikeuden haltija saa ottaa työn alaiseksi ja käyttää hyväkseen kaikki kaivospiirissä tavatut kaivoskivennäiset (kaivostyö). Oikeus käsittää myös aikaisemmasta louhinnasta kaivospiiriin jääneet jätteet.

Paitsi kaivoskivennäisiä, saa kaivosoikeuden haltija käyttää hyväkseen muitakin kaivospiirin kallio- ja maaperään kuuluvia aineita, sikäli kuin se on tarpeen kaivos- tai siihen liittyvän jalostustyön tarkoituksenmukaista toimittamista varten taikka tällaiset aineet saadaan talteen sivutuotteina tai jätteinä kaivoskivennäisten louhinnassa tai jalostuksessa. Kaivostoiminnassa syntyviä maanpoistomassoja, louhittua sivukiveä ja rikastushiekkaa, jotka varastoidaan kaivospiirin alueelle tai sen apualueelle ja joilla on käyttöä kaivostoiminnassa tai joita voidaan jalostaa edelleen, pidetään tämän lain mukaisena kaivostoiminnan sivutuotteena. (17.2.1995/208)

Milloin apualueella suoritetaan louhintaa apualueen käyttötarkoituksen mukaisesti, ei kaivosoikeuden haltijalla ole oikeutta käyttää louhittuja aineita hyväkseen.

Kaivosoikeuden haltijalla on käyttöoikeus käyttöalueeseen tai, jollei sitä ole määrätty, koko kaivospiiriin, ei kuitenkaan muuhun tarkoitukseen kuin kaivoskivennäisiin kohdistuvaan kaivos- ja jalostustyöhön tai sellaiseen toimintaan, jonka on katsottava edistävän kaivostyötä. Kaivospiirissä käyttöalueen ulkopuolella kaivosoikeuden haltijalla on sen lisäksi, mitä 40 §:ssä on säädetty, 12 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja valtaajan oikeuksia vastaavat oikeudet.

Maanomistajan, joka aikoo rakentaa käyttöalueen ulkopuolella kaivospiirin alueella, on saatava siihen kaivosoikeuden haltijan suostumus.

Kaivosoikeuden siirrosta on vastaavasti voimassa, mitä valtausoikeuden kohdalta on 13 §:ssä säädetty. Kaivosoikeuden siirrosta on tehtävä merkintä alkuperäiseen kaivoskirjaan.

Jos maan omistaja tai haltija vaatii, on kaivosoikeuden haltijan rakennettava ja pidettävä kunnossa tarpeenmukainen aita käyttöalueen tai kaivosoikeuden haltijan yksinomaiseen käyttöön kuuluvan apualueen, ympärillä.

Kaivosoikeudesta on sen haltijan, jollei hän itse omista kaivospiirin aluetta ja siihen kuuluvaa apualuetta, kaivoskirjan antamista seuraavan kalenterivuoden alusta lukien suoritettava maanomistajalle vuotuinen kaivospiirimaksu, jonka suuruus pinta-alayksikköä kohden määrätään asetuksella. Kaivospiirimaksu on kultakin kalenterivuodelta maksettava viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun 15 päivänä.

Korvauksena hyväksi käyttämistään kaivoskivennäisistä on kaivosoikeuden haltijan, jollei muusta ole sovittu, kultakin kalenterivuodelta suoritettava maanomistajalle kaivospiirin alueelta louhituista ja maanpinnalle nostetuista kaivoskivennäisistä kohtuullinen louhimismaksu, jota vahvistettaessa on otettava huomioon kaivoskivennäisten arvo, käyttömahdollisuudet, markkinoiminen ja muut kaivoskivennäisten taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet. Louhimismaksun vahvistaa kauppa- ja teollisuusministeriö kaivoslautakuntaa kuultuaan.

Jos maanomistajia on useita, on heille tuleva osuus louhimismaksusta jaettava siinä suhteessa, kuin heillä on osuutta kaivospiirin alueeseen.

Jos kaivostyöstä aiheutuu sellaista vahinkoa tai haittaa, jota kaivospiiriä määrättäessä ei ole otettu huomioon, saa siitä erikseen hakea korvausta kanteella paikkakunnan alioikeudessa. Kanne on pantava vireille kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinko tai haitta voidaan havaita, uhalla, että oikeus korvaukseen muuten on menetetty.

Kaivosoikeuden haltijan on huolehdittava siitä, ettei kaivoksen vastaista käyttöä ja louhimistyötä vaaranneta tai vaikeuteta eikä harjoiteta ilmeistä tuhlausta kaivoskivennäisten hyväksi käyttämisessä.

Jos kaivosoikeuden haltija luopuu oikeudestaan, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti kauppa- ja teollisuusministeriölle. Kaivosoikeus katsotaan rauenneeksi siitä päivästä lukien, jona ilmoitus on saapunut ministeriölle.

Kaivosoikeuden haltijan on vuosittain ennen 1 päivää maaliskuuta kauppa- ja teollisuusministeriölle ilmoitettava, onko kaivospiirissä edellisenä kalenterivuotena harjoitettu kaivostyötä. Ilmoitukseen on liitettävä, jos kaivospiirissä harjoitetaan kaivostyötä, selvitys suoritettujen töiden määrästä, laadusta ja tuloksista.

Kaivosoikeuden haltijan on vuosittain ennen 1 päivää toukokuuta toimitettava turvatekniikan keskukselle kaivos- ja tutkimustöiden edistymistä osoittavat karttatiedot. Keskus voi erityisistä syistä myöntää poikkeuksia tästä velvoitteesta.

Jos kaivosoikeuden haltija ei ole kaivoskirjassa määrättävän vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden pituisen määräajan kuluessa kaivospiirin määräämisestä lukien ryhtynyt kaivostyöhön tai muuhun sellaiseen esiintymän luonteen edellyttämään työhön, joka osoittaa hänen vakavasti pyrkivän kaivospiirissä varsinaiseen kaivostyöhön, on kauppa- ja teollisuusministeriön, kaivosoikeuden haltijaa kuultuaan, määrättävä, että hän ryhtyy kahden vuoden sisällä kaivostyöhön uhalla, että kaivosoikeus muuten voidaan julistaa menetetyksi. Yleisen edun vaatiessa ja kaivoskivennäisreservien tarpeen tai muiden erityisten syiden tähden voidaan hänelle kuitenkin pyynnöstä myöntää pidennettyä aikaa kaivostyöhön ryhtymistä varten enintään viisi vuotta kerrallaan. (17.2.1995/208)

Laki on sama, jos 1 momentissa tarkoitettuun työhön on ryhdytty säädetyssä määräajassa, mutta työ tämän jälkeen on keskeytynyt viittä vuotta pitemmäksi ajaksi.

Kun kaivosoikeuden haltija luopuu oikeudestaan tai se julistetaan menetetyksi, palautuu kaivospiirin alue ja apualue korvauksetta maanomistajalle. Kaivoksen tuotteet sekä maan pinnalla olevat rakennukset ja laitteet saa kaivosoikeuden haltija kuitenkin pitää paikallaan kaksi vuotta. Jollei niitä viedä pois sanotun ajan kuluessa, jäävät ne korvauksetta maanomistajalle.

Kaivoksessa olevat, sen varmuudeksi ja turvallisuuden säilyttämiseksi rakennetut laitteet sekä tikapuut ja portaat samoin kuin kaivospiirin alueelle rakennetut betoniset nostotornit ja muut sellaiset kiinteät laitteet, joita voidaan tarkoituksenmukaisesti käyttää ainoastaan kaivostyön yhteydessä, on jätettävä paikoilleen, jollei kauppa- ja teollisuusministeriö anna lupaa niiden poistamiseen. Ne siirtyvät korvauksetta sille, joka myöhemmin saa oikeuden kaivoksen käyttämiseen.

Kaivostyön lopettamisen jälkeen kaivosoikeuden haltijan on pidettävä kaivos siinä kunnossa, että 49 §:ssä mainitut karttatiedot voidaan saada, siihen saakka, kunnes karttatiedot on toimitettu turvatekniikan keskukselle. (21.8.1995/1076)

Kaivosoikeuden haltijan on, luovuttuaan kaivospiiristä tai menetettyään kaivosoikeuden, viipymättä saatettava alue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon.

Valtauksista ja kaivospiireistä pitää kauppa- ja teollisuusministeriö kaivosrekisteriä.

Jokaisella on oikeus saada otteita rekisteristä säädettyä maksua vastaan.

Kaivosrekisteriin on merkittävä:

Jos valtaus- tai kaivosoikeus on siirretty taikka perinnön tai muun siihen verrattavan saannon nojalla siirtynyt tai pantattu, on oikeuden saajan ilmoitettava siitä 60 päivän kuluessa kauppa- ja teollisuusministeriölle kaivosrekisteriin merkitsemistä varten. Ilmoituksen siirrosta voi tehdä myös siirtäjä.

Siirtoilmoitus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on liitettävä valtaus- tai kaivoskirja siirtoa koskevine merkintöineen alkuperäisenä tai virallisesti oikeaksi todistettuna jäljennöksenä sekä hyväksyttävä selvitys siitä, että siirron saaja on valtauskelpoinen.

Jos siirtoilmoitus on puutteellinen eikä sitä ole täydennetty ministeriön asettaman määräajan kuluessa, on ilmoituksen rekisteriin merkitseminen evättävä.

Siirto tulee voimaan siitä päivästä, jona merkintään johtanut ilmoitus on saapunut kauppa- ja teollisuusministeriölle. Vilpittömässä mielessä olevaa kolmatta henkilöä vastaan siirto kuitenkin on voimassa vasta siitä päivästä, jona se on merkitty kaivosrekisteriin.

Kauppa- ja teollisuusministeriön on viipymättä asianomaisessa kunnassa kuulutettava, niin kuin julkisista kuulutuksista on säädetty, kaivosrekisteriin tehdystä merkinnästä, joka koskee:

Kuulutukseen on liitettävä valitusosoitus merkinnän perusteena olevasta kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksestä.

Kuulutuksen julkaisemispäivä on merkittävä kaivosrekisteriin.

Työn, joka suoritetaan kaivoksessa, avolouhoksessa tai kaivuupaikassa kaivoskivennäisen esille saamiseksi taikka talteen ottamiseksi, samoin kuin tällaisen työn yhteydessä saatujen tuotteiden maanpinnalle siirtämistä tarkoittavan työn turvallisuus, on järjestettävä noudattaen tämän lain ja työturvallisuuslain säännöksiä.

Kaivostyön harjoittajan on 56 §:ssä tarkoitettuja turvallisuussäännöksiä noudattaessaan huolehdittava erityisesti siitä, että koneistot, kalustot, terveydelliset ja muut tarpeelliset laitteet, käytössä olevat kulkutiet ja kaivostilat sekä kaivos- ja rikastustoimintaan liittyvät padot jatkuvasti pysyvät asianmukaisessa kunnossa ja että niiden rakenteesta, laadusta ja käytöstä sekä räjähteistä annettuja samoin kuin muita hengen ja omaisuuden turvaamista koskevia määräyksiä noudatetaan niin, ettei työntekijöiden ja muiden henkilöiden turvallisuutta tai omaisuutta vaaranneta.

Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävänä on valvoa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista sekä suorittaa sitä varten tarkastuksia. Turvatekniikan keskuksen tehtävänä on valvoa kaivosten turvallisuutta tämän lain mukaisesti sekä suorittaa sitä varten tarkastuksia. (21.8.1995/1076)

Kaivosasioiden periaatteellista laatua olevien ja laajakantoisten kysymysten sekä muiden tässä laissa mainittujen asiain valmistavaa käsittelyä varten ministeriöllä on apunaan kaivoslautakunta. Lautakunnan kokoonpanosta ja toiminnasta säädetään asetuksella.

Turvatekniikan keskus voi tarkastusten perusteella määrätä, että kaivoksessa on suoritettava toimenpiteitä 47 §:ssä, 51 §:n 4 momentissa tai 56–58 §:ssä säädetyssä tarkoituksessa ja asettaa niiden suorittamista varten määräajan. Keskus voi myös kieltää sellaisen työn suorittamisen tai laitteen käyttämisen, jonka katsotaan saattavan hengen tai omaisuuden vaaran alaiseksi.

Jos kaivostyön harjoittaja ei noudata 1 momentissa annettua määräystä tai kieltoa, voi turvatekniikan keskus määrätä kaivoksen tai osan siitä suljettavaksi, kunnes määräystä tai kieltoa on noudatettu.

Turvatekniikan keskuksen antamaa määräystä tai kieltoa on valituksesta huolimatta heti noudatettava.

Turvatekniikan keskus voi tehostaa 47 §:ssä, 51 §:n 4 momentissa ja 56–58 §:ssä toiminnanharjoittajalle säädettyjä velvoitteita uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Uhkasakosta ja teettämisuhasta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan ennakkoon valtion varoista. Kustannukset saadaan periä laiminlyöjältä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Jos kaivosoikeuden haltija ylittää 40 tai 41 §:n mukaisen oikeutensa, on häntä rangaistava rikoslain mukaan niin kuin sitä, joka hallitessaan toisen maata on ylittänyt oikeutensa.

Sakolla on rangaistava, jollei muualla ole ankarampaa rangaistusta säädetty:

Milloin 62 §:ssä tarkoitettu rikos on katsottava tehdyksi lieventävien asianhaarain vallitessa voi harkintansa mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö olla ryhtymättä toimenpiteisiin rikkoneen saattamiseksi syytteeseen, virallinen syyttäjä olla syyttämättä ja oikeus olla tuomitsematta rangaistusta sellaisesta rikoksesta.

Milloin ainoastaan yksityistä oikeutta on loukattu mainitulla rikoksella, älköön virallinen syyttäjä tehkö siitä syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Jos valtaus- tai kaivosoikeuden haltija laiminlyö maanomistajalle 15, 36, 37, 44 ja 45 §:n nojalla tulevien korvausten tai maksujen suorittamisen määräajassa, voi kauppa- ja teollisuusministeriö maanomistajan ilmoituksesta valtaus- tai kaivosoikeuden haltijaa kuultuaan julistaa valtaus- tahi kaivosoikeuden menetetyksi.

Jos valtaaja on rakentanut tai siirtänyt 12 §:ssä tarkoitettuja rakennuksia tai laitteita luvatta, voi kauppa- ja teollisuusministeriö asettaa valtaajalle määräajan niiden poistamiseksi. Mikäli valtaaja ei ole niitä poistanut määräajassa, voi ministeriö maanomistajan vaatimuksesta ja valtausoikeuden haltijaa kuultuaan julistaa valtausoikeuden menetetyksi. Tällöin valtausalueella olevat rakennukset ja laitteet jäävät maanomistajan omaisuudeksi ja maanomistaja voi siirtää ne välittömästi pois valtaajan kustannuksella. (17.2.1995/208)

Jos ulkomaan kansalainen tai ulkomainen yhteisö tahi säätiö taikka 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu suomalainen yhteisö tai säätiö vastoin sanotussa momentissa säädettyä kieltoa tahi tätä kieltoa kiertäen, toista välikätenä käyttämällä, hankkii itselleen tämän lain mukaisen kiinteistöön kohdistuvan oikeuden tai käyttää sellaista oikeutta, on oikeuden tuomittava virallisen syyttäjän vaatimuksesta valtaus tai kaivos tahi oikeus menetetyksi, ja on saatu hyöty oikeuden harkinnan mukaan julistettava valtiolle menetetyksi.

Kun 1 momentissa mainittu vaatimus on tehty tai sitä tarkoittava haaste otettu, on tuomioistuimen virallisen syyttäjän hakemuksesta kiellettävä työ valtausalueella tai kaivospiirissä, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai tuomioistuin sitä ennen toisin määrää. (1.11.1996/808)

Kun kaivosoikeus on tämän pykälän mukaan tuomittu menetetyksi, on soveltuvin osin noudatettava, mitä 51 §:ssä on säädetty.

Kaivospiiritoimituksessa annettuun korvausta koskevaan päätökseen tyytymättömällä on oikeus hakea siihen muutosta maaoikeudessa. Muutoksenhakukirjelmä on viimeistään 45. päivänä siitä päivästä lukien, jolloin 38 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuulutus on julkaistu, annettava tai muutoksenhakijan vastuulla postitse tai lähetin välityksellä toimitettava asianomaiseen maanmittaustoimistoon. Muutoksenhakemukseen on liitettävä kaivospiiritoimituksen pöytäkirjasta ote, joka osoittaa, milloin edellä mainittu kuulutus on julkaistu. Maanmittaustoimiston on toimitettava muutoksenhakukirjelmä muutoksenhakuajan päätyttyä maaoikeuteen.

Asian käsittelystä maaoikeudessa ja muutoksenhausta maaoikeuden päätökseen on soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteistötoimitusta koskevasta muutoksenhausta säädetään kiinteistönmuodostamislaissa. (12.4.1995/561)

1 momentti on kumottu L:lla 21.8.1995/1076 .

Toimitusmiesten muusta kuin 66 §:ssä mainitusta päätöksestä saa niin ikään valittaa kauppa- ja teollisuusministeriöön. Valituskirjaan ei tällöin tarvitse liittää valituksenalaista päätöstä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten nojalla antamasta päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 45 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valituskirja on kaksin kappalein toimitettava joko kauppa- ja teollisuusministeriöön tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Milloin valitus on toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriöön, on sen lausuntonsa ja valituksenalaisen päätöksen perusteena olevien asiakirjojen kera toimitettava valituskirjan toinen kappale korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kauppa- ja teollisuusministeriössä voidaan tämän lain soveltamista koskevassa asiassa toimittaa suullinen käsittely sekä kuulla todistajia ja asianosaisia siinä järjestyksessä kuin heidän kuulemisestaan on säädetty oikeudenkäymiskaaressa.

Mitä tässä laissa on maanomistajasta ja hänen oikeudestaan säädetty, on sellaisen aluevesi- ja muun alueen osalta, jolla ei ole muuta omistajaa, vastaavasti sovellettava valtioon.

Milloin maan tai rakennuksen omistaja on luovuttanut toiselle oikeuden vallata esiintymän alueella, jossa sitä ilman omistajaa suostumusta ei saa vallata, ja sellaisen oikeuden vakuudeksi on myönnetty kiinnitys, on luovutuksen saajaan vastaavasti sovellettava, mitä 6 §:ssä on säädetty maan tai rakennuksen omistajasta.

Rajavyöhykkeellä on tässä laissa edellytettyä työtä suoritettaessa noudatettava, mitä erikseen on säädetty sekä Suomen ja vieraan valtion kesken sovittu.

Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään. Luonnonsuojelualueella ja linnoitusalueella on niin ikään noudatettava, mitä erikseen on säädetty tai määrätty. (20.12.1996/1103)

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneisiin oikeussuhteisiin on sovellettava 24 päivänä maaliskuuta 1943 annetun kaivoslain (273/43) ja sanotun lain soveltamisesta ennestään voimaan oleviin valtuuksiin annetun lain (274/43) säännöksiä, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä.

Aikaisemman lain voimassa ollessa tehty varausilmoitus, valtaushakemus tai kaivospiirihakemus, jota kauppa- ja teollisuusministeriö ei ole ratkaissut ennen tämän lain voimaantuloa, on käsiteltävä ja ratkaistava tämän lain mukaan. Kaivospiiritoimitus, jonka suorittamiseen ministeriö on antanut määräyksen aikaisemman lain nojalla, on kuitenkin toimitettava aikaisemman lain mukaan.

Jos aikaisemman lain nojalla myönnetty varaus ja valtauskirja ovat voimassa tämän lain tullessa voimaan, on valtauskirjaa ja kaivospiiriä haettava aikaisemmassa laissa säädetyssä ajassa.

Jos maanomistaja on ennen tämän lain voimaantuloa ilmoittanut osallistuvansa kaivostyöhön, on noudatettava, mitä aikaisemman kaivoalain 38, 55, 56 ja 58–69 §:ssä on säädetty.

Milloin aikaisemman lain nojalla annetusta päätöksestä tehty valitus tulee ratkaistavaksi tämän lain tultua voimaan, on valitus käsiteltävä tässä laissa säädetyssä järjestyksessä noudattaen muutoin aikaisempaa lakia.

Maanomistajalla on ennen sellaista valtaajaa, joka on tehnyt tämän lain mukaan käsiteltävän valtauksen hänen maallaan, oikeus saada kaivospiiri määrätyksi, jos hän kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta tekemässään kaivospiirihakemuksessa osoittaa, että hakemuksen tarkoittamalla alueella suoritettavalla kaivostyöllä saadaan liiketaloudellisesti tärkeimpänä tuotteena sellaista kaivoskivennäistä, jota aikaisemman lain mukaan ei ollut vallattavissa.

Jos maanomistaja on ennen tämän lain voimaantuloa kirjallisella sopimuksella luovuttanut toiselle oikeuden kaivoskivennäisten louhintaan määrätyllä alueella vähintään viiden vuoden ajaksi, joka lain voimaan tullessa jatkuu, on louhintaoikeuden haltijalla maanomistajan sijasta 1 momentissa tarkoitettu oikeus samoin edellytyksin. Louhintaoikeuden haltijan on kuitenkin tehtävä kaivospiirihakemus sopimuksen mukaisen louhintaoikeuden ollessa voimassa. Laki on sama, milloin tutkimustyöoikeudesta on ennen uuden lain voimaantuloa tehty sopimus, jonka perusteella oikeuden haltija tämän lain tultua voimaan saa vastaavan louhintaoikeuden.

Milloin kaivospiirihakemus tehdään 2 momentin mukaisesti, on sopimuksen mukainen korvaus suoritettava maanomistajalle sovitun ajan jälkeenkin siihen asti, kun hakemus tai siihen perustuva valtaus- tahi kaivosoikeus raukeaa taikka maanomistajan vaatimuksesta sopimuksen mukaisen korvauksen sijasta suoritetaan tämän lain 44 ja 45 §:n mukaiset maksut.

Tämän lain säätämässä järjestyksessä käsiteltävän kaivospiirihakemuksen johdosta ei saa määrätä suoritettavaksi kaivospiiritoimitusta, ennen kuin lain voimaantulosta on kulunut kaksi vuotta, ellei maanomistaja tai 76 §:ssä tarkoitettu louhintaoikeuden haltija ole antanut siihen suostumustaan.

Milloin maanomistajan tai louhintaoikeuden haltijan 76 §:ssä säädetyssä järjestyksessä tekemä kaivospiirihakemus koskee sellaista aluetta, johon toinen on saanut valtauskirjan tai pyytänyt sitä, kaivospiiritoimitusta ei saa määrätä suoritettavaksi, ennen kuin myös valtaaja on tehnyt kaivospiirihakemuksen tai luopunut valtausoikeudestaan tahi sen menettänyt. Tämän estämättä on kauppa- ja teollisuusministeriön kuitenkin annettava toimitusmääräys, jos on ilmeistä, että oikeus kaivospiirin saamiseen 76 §:n mukaan kuuluu maanomistajalle tai louhintaoikeuden haltijalle.

Mitä tämän lain 49, 50, 51 ja 56–61 §:ssä, 62 §:n 2 momentin 5–8 ja 10 kohdassa sekä 63 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 66–68 ja 72 §:ssä on säädetty, koskee soveltuvin osin aikaisemman lain mukaan määrättyä kaivospiiriä.

Aikaisemman lain mukaan määrätty kaivospiiri voidaan kaivosoikeuden haltijan hakemuksesta määrätä tämän lain alaiseksi.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966, ja sillä kumotaan 24 päivänä maaliskuuta 1943 annettu kaivoslaki (273/43) ja kaivostyön valvonnasta erinäisillä kaivannaisesiintymillä 4 päivänä helmikuuta 1944 annettu laki (101/44) .