149/1965

Oikeus Suomen rannikkoon liittyvän mannermaajalustan ja sen sisustan tutkimiseen sekä sen alueella olevien jäljempänä 3 §:ssä tarkoitettujen luonnonvarojen hyväksikäyttöön kuuluu Suomen valtiolle.

Mannermaajalustalla tarkoitetaan tässä laissa Suomen aluemeren ulkopuolella olevaa, siihen liittyvää merenpohjaa ja sen sisustaa siihen rajaan saakka, joka määräytyy Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958 tehdyn mannermaajalustaa koskevan yleissopimuksen 1 ja 6 artiklan mukaan taikka josta Suomen ja vieraan valtion kanssa on sanotun 6 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti sovittu.

Valtioneuvoston erikseen myöntämällä luvalla voi Suomen kansalainen tai oikeuskelpoinen yhteisö tai säätiö saada 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeuden. Vastaavan oikeuden valtioneuvosto voi myöntää myös ulkomaan kansalaiselle tai oikeuskelpoiselle ulkomaiselle yhteisölle tahi säätiölle, mikäli siihen harkitaan olevan erityistä syytä.

Lupa voidaan myöntää myös määräajaksi tai toistaiseksi. Siinä on määrättävä ehdot, jotka katsotaan turvallisuuden ja yleisen edun kannalta välttämättömiksi tai jotka valtioneuvosto muutoin harkitsee tarpeellisiksi. Luvassa määrättyjä ehtoja voidaan olosuhteiden muuttuessa tarkistaa.

Milloin 1 momentissa mainittua lupaa hakee päteväksi katsottava laitos suorittaakseen tieteellisessä tarkoituksessa mannermaajalustaan kohdistuvia fysikaalisia tai biologisia tutkimuksia, älköön hakemusta evättäkö, ellei erityistä syytä siihen ole.

Mannermaajalustan luonnonvaroilla tarkoitetaan tässä laissa merenpohjan ja sen sisustan kivennäis- ja muita epäelollisia esiintymiä sekä sellaisia paikallaan pysyviin lajeihin kuuluvia eläimiä ja kasveja, jotka ovat liikkumatta merenpohjalla tai sen alla taikka kykenevät liikkumaan vain ollessaan jatkuvassa kosketuksessa merenpohjaan tai sen sisustaan.

Milloin 2 §:n mukaan haettu lupa tarkoittaa kaivoskivennäisten etsintää, valtaamista tai hyväksikäyttöä, on sen lisäksi, mitä tässä laissa on säädetty, noudatettava kaivoslakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä.

Mannermaajalustan luonnonvarojen tutkimista ja hyväksikäyttöä varten voi valtioneuvosto antaa luvan rakentaa laitoksia ja muita laitteita sekä perustaa turvallisuusvyöhykkeitä näiden laitosten ympärille ottaen kuitenkin huomioon, ettei tällä aiheuteta haittaa tärkeiden meriteiden käytölle. Milloin lupa tarkoittaa turvallisuusvyöhykkeen perustamista, on siinä myös määrättävä, minkä viranomaisen asiana on valvoa sanottua vyöhykettä ja ylläpitää valvontaa varten tarvittavia laitteita. Samalla voi valtioneuvosto määrätä valvonnasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulle, asianmukaisesti merkitylle turvallisuusvyöhykkeelle purjehtiminen ilman valvontaviranomaisen antamaa lupaa on kielletty ja noudatettakoon muutoinkin, mitä turvallisuusvyöhykkeen rauhoittamisesta on tämän lain nojalla säädetty tai vyöhykkeen perustamista koskevassa lupapäätöksessä määrätty.

Merenalaisten kaapeleiden ja putkijohtojen laskemisesta mannermaajalustalle ja niiden kunnossa pitämisestä on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä tai lupaehtoja, rangaistakoon sakolla, jollei muualla laissa ole ankarampaa rangaistusta säädetty tai rikos ole kaivoslain rangaistussäännösten mukaan rangaistava. Rangaistuksen ohella voidaan 2 tai 5 §:n nojalla myönnetty lupa peruuttaa.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta sekä kaivoslain soveltamisesta mannermaajalustalla tapahtuvaan kaivoskivennäisten etsintään, valtaamiseen ja hyväksikäyttöön annetaan tarvittaessa asetuksella.