318/1963

Sakko on, sitten kun sen täytäntöönpanoon voidaan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 1 §:n mukaan ryhtyä, perittävä ulosottotoimin tässä laissa säädetyssä järjestyksessä.

Mikäli sakkoa ei saada ulosottotoimin perityksi, on täytäntöönpanoviranomaisen ryhdyttävä toimenpiteisiin sakon muuntorangaistusta koskevan menettelyn vireille panemiseksi niin kuin siitä edellä mainitussa luvussa on säädetty. (17.1.1969/31)

Tämän lain mukaan on myös pantava täytäntöön päätös, jolla tietty esine tai muu omaisuus on tuomittu menetetyksi.

Tämän lain mukaan peritään ulosottotoimin myös rikesakko ja menetetyksi tuomittu rahamäärä. (21.1.1983/69)

Laki on sama, jos korvausta on tuomittu valtiolle, Suomen Pankille tai Kansaneläkelaitokselle rikosasiassa tai valtiolle muussa asiassa, jossa virallinen syyttäjä on virkansa puolesta esiintynyt, taikka jos korvausta on tuomittu todistajan tai asiantuntijan kuulemista, maksutonta oikeudenkäyntiä tai henkilön tuomioistuimeen tuomista taikka vastaavien, valtion varoista suoritettujen kustannusten korvaamista koskevien säännösten nojalla. Samoin peritään tämän lain mukaan rikosvahinkolain (935/1973) mukainen, valtion takautumisoikeuteen perustuva korvaus vahingosta vastuussa olevalta. (20.4.2000/393)

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja rikosoikeudellisia seuraamuksia ja korvauksia sanotaan tässä laissa saamisiksi. (21.1.1983/69)

Sakkoa sekä menetetyksi tuomittua tiettyä esinettä tai muuta omaisuutta samoin kuin saamista koskevassa, ulosottotoimin tapahtuvassa täytäntöönpanossa on, mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, soveltuvin kohdin noudatettava, mitä riita-asiassa annetun tuomion täytäntöönpanosta on voimassa.

Rangaistusmääräysmenettelyssä on syytetyllä oikeus suorittaa menetetyksi vaadittu rahamäärä tahi osa siitä heti, kun rangaistusvaatimus on toimitettu hänelle tiedoksi.

Lääninhallituksen on ylimpänä täytäntöönpanoviranomaisena huolehdittava tässä laissa tarkoitetusta täytäntöönpanosta sekä siinä tapauksessa, että sakkoa ei ole saatu sakotetulta perityksi, toimenpiteistä muuntorangaistuksen määräämistä koskevan asian vireille panemiseksi ja muuntorangaistukseen tuomitun toimittamisesta rangaistustaan kärsimään. Tässä tarkoituksessa lääninhallituksen on annettava kukin täytäntöönpantava asia sen paikkakunnan ulosottomiehelle, missä tuomittu asuu tai oleskelee tahi missä hänellä on irtainta tai kiinteää omaisuutta taikka, mikäli on kysymys menetetyksi tuomitusta tietystä esineestä tai muusta omaisuudesta, missä se on, sekä valvottava valtion velkojanetua täytäntöönpanossa.

Valtion viranomainen taikka 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu valtion laitos, jonka tehtävänä on valvoa valtion etua jossakin rikosasiassa, voi kuitenkin ottaa huolehtiakseen siinä valtiolle tai sellaiselle laitokselle tuomitun vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen perimisestä sekä tässä tarkoituksessa pyytää asianomaiselta ulosottomieheltä sellaisen korvauksen ulosottamista.

Tullirikosasiassa annetun päätöksen täytäntöönpanosta on lisäksi voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Ulosottomies saa antaa tässä laissa tarkoitetun täytäntöönpanon avustavan ulosottomiehen tehtäväksi. Avustavasta ulosottomiehestä on tällöin voimassa ulosottolain 1 luvun 5 §:ssä mainituin rajoituksin, mitä ulosottomiehestä säädetään, ja hänellä on oikeus haastaa sakotettu muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin sekä muuntorangaistuksen määräämisen jälkeen ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tuomitun toimittamiseksi rangaistustaan suorittamaan.

Määräajasta, jonka kuluessa sakko tai saaminen on ulosottotoimin perittävä ja tilitys tehtävä, säädetään asetuksella.

Kun sakotetulla ei ole rahaa sakon maksamiseen ja sakko on perittävä hänen muusta omaisuudestaan, on ulosmittaamatta jätettävä ulosottolain 4 luvun 5, 6, 7 ja 7 a §:ssä tarkoitetun omaisuuden lisäksi sellainen kiinteä tai irtain omaisuus, josta sakotettu ja hänen puolisonsa sekä hänen elatuksensa varassa olevat omat tai hänen puolisonsa lapset ja ottolapset saavat tarpeellisen asuntonsa ja toimeentulonsa.

Palkan ja eläkkeen ulosmittauksessa sakon ja saamisen suorittamiseksi noudatetaan myös ulosottolain 4 luvun 6 a ja 6 b §:n säännöksiä.

Milloin tuomittu ei ilman kohtuutonta haittaa kykene heti suorittamaan sakkoa tai saamista, voidaan hänelle myöntää maksuaikaa.

Jollei maksuaikaa myönnetä, on täytäntöönpanoa viivytyksettä jatkettava, vaikka tuomittu olisikin suorittanut osan sakon tai saamisen rahamäärästä.

Maksuaikaa ei ole myönnettävä, jos on syytä otaksua, ettei tuomittu maksuajan myöntämisestä huolimatta maksa sakkoa tai saamista.

Maksuaikaa koskeva päätös voi tarkoittaa sakon tai saamisen koko rahamäärää tai osaa siitä. Maksuaikaa myönnettäessä voidaan tuomitun noudatettavaksi asettaa hänen suoritusvelvollisuuttaan koskevia ehtoja.

Ulosottomies voi pyynnöstä myöntää maksuaikaa enintään vuodeksi. Milloin asevelvollisuuden täyttäminen tai vaikea sairaus on maksuajan myöntämisen perusteena, voidaan maksuaikaa myöntää, kunnes sellainen peruste on lakannut, sekä sen lisäksi enintään vuosi.

Tässä tarkoitettu pyyntö voidaan esittää myös täytäntöönpanon toimekseen saaneelle ulosottoapulaiselle, jonka on viivytyksettä annettava siitä tieto ulosottomiehelle ja toimitettava tälle tuomitun esittämä selvitys.

Ulosottomies voi, vaikka tuomittu ei olisi sitä pyytänytkään, myöntää maksuaikaa asevelvollisuuden täyttämisen ajaksi. (17.1.1969/31)

Maksuajan myöntämisestä on ilmoitettava tuomitulle. (17.1.1969/31)

Lääninhallitus voi hakemuksesta myöntää saamisen suorittamista varten maksuaikaa. Jos siihen on erittäin painavia syitä, voidaan tällaista maksuaikaa myöntää pitemmäksikin ajaksi kuin 13 §:ssä on sanottu. Ennen asian ratkaisemista tulee lääninhallituksen hankkia hakemuksesta ulosottomiehen lausunto.

Rangaistusmääräysmenettelyssä maksettavaksi määrättyä saamista perittäessä saa maksuaikaa kuitenkin myöntää vain ulosottomies 13 §:n mukaisesti: (5.6.1981/385)

Jos valtion viranomainen tai valtion laitos on 6 §:n 2 momentin mukaan ottanut huolehtiakseen korvauksen perimisestä, on sen asiana päättää maksuajan myöntämisestä. Maksuajan pituudesta on voimassa, mitä 13 ja 14 §:ssä on siitä sanottu.

Valtioneuvoston oikeudesta myöntää korvausvelvolliselle helpotuksia ja vapautuksia suoritusvelvollisuudesta on erikseen säädetty.

Milloin maksuaikaa pyydetään sakon suorittamista varten kuutta kuukautta tai saamisen maksamista varten vuotta pitemmäksi ajaksi, on siihen suostuttaessa asetettava ehdoksi, että suoritus tapahtuu erityisen maksusuunnitelman mukaan.

Myönnettyä maksuaikaa koskevaa päätöstä voidaan muuttaa tai oikeus siihen peruuttaa, milloin tuomittu laiminlyö hänelle asetetun ehdon täyttämisen tai on käynyt ilmeiseksi, ettei hän tule täyttämään maksuajan myöntämistä tarkoittavaan päätökseen sisältyviä ehtoja tahi ei kykene täyttämään maksuvelvollisuuttaan, taikka milloin toimenpiteeseen harkitaan olevan muuta erityistä ainetta.

Jos ulosottomies katsoo olevan aihetta lääninhallituksen sellaisen päätöksen muuttamiseen tai peruuttamiseen, jolla on myönnetty maksuaikaa, hänen on viivytyksettä tehtävä siitä esitys lääninhallitukselle.

Maksuaikaa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

Sen estämättä, että maksuaikaa koskeva pyyntö tai hakemus on hylätty taikka oikeus maksuaikaan peruutettu, voi tuomittu saattaa asian uudelleen harkittavaksi sillä tavoin, kuin edellä on säädetty.

Lääninhallitus saa, milloin saamista koskevassa täytäntöönpanossa on ulosmitattu irtainta omaisuutta omaisuuden omistajan tai muun siihen oikeutetun henkilön hakemuksesta, ulosottomiehen esityksestä tai omasta aloitteestaan kieltää määräajaksi omaisuuden myymisen, jos päätös ei ole saanut lainvoimaa ja jos sen johdosta, että päätös tuomitun valituksesta saattaa muuttua, tai muusta syystä on tarjona vaara, että valtio joutuu suorittamaan korvausta omaisuuden myymisestä aiheutuneista kuluista ja vahingosta. Lääninhallitus voi peruuttaa antamansa kiellon, milloin kieltoon ei enää ole ainetta.

Hakemus omaisuuden myymisen kieltämisestä on jätettävä ulosottomiehelle, jonka on viivytyksettä lähetettävä se ja lausuntonsa siitä lääninhallitukselle. Vastaanotettuaan hakemuksen tai tehtyään myymisen kieltämistä tarkoittavan esityksen ulosottomies voi, milloin syytä siihen on, keskeyttää omaisuuden myymistä tarkoittavat toimenpiteet, kunnes lääninhallitus päättää kiellon antamisesta.

Lääninhallituksen päätökseen, joka koskee myymisen kieltämistä, ei saa hakea muutosta.

Jos sakkoa ei saada ulosotetuksi sakotetun omaisuudesta eikä hänen olinpaikkaansa tiedetä, on sakotettu lääninhallituksen toimesta etsintäkuulutettava. Kun sitten saadaan selville sellaisia varoja, jotka voidaan käyttää sakon maksuksi, tai kun sakotettu tavataan, on täytäntöönpanoon viipymättä ryhdyttävä. (6.4.1979/397)

Jos etsintäkuulutus ei ole enää tarpeen tuomitun tavoittamiseksi, etsintäkuulutus on peruutettava. Tarkemmat säännökset etsintäkuulutuksen peruuttamisesta annetaan asetuksella.

3 momentti on kumottu L:lla 6.4.1979/397 .

Jos saamista ei saada ulosotetuksi tuomitun omaisuudesta tai hänen olinpaikkaansa ei tiedetä, lääninhallituksen on ilmoitettava saaminen saamisrekisteriin. Kun tuomitulle kuuluvaa ulosmittauskelpoista omaisuutta sitten tavataan, on ryhdyttävä toimenpiteisiin saamisen perimiseksi ulosottotoimin.

Asetuksella voidaan säätää, että lääninhallitus saa luopua saamisen täytäntöönpanosta määrätyillä edellytyksillä.

Kun päätös, jolla tietty esine tai muu omaisuus on tuomittu menetetyksi, on saanut lainvoiman, on omaisuus otettava valtion haltuun tai myytävä julkisella huutokaupalla, jollei sitä tuomioistuimen määräyksestä tahi muusta laillisesta syystä ole hävitettävä taikka jollei jonkin tapauksen varalta ole erikseen toisin säädetty.

Myydystä omaisuudesta kertyneistä varoista on tehtävä tili samalla tavoin kuin saamisesta.

Milloin menetetyksi tuomittu omaisuus on helposti pilaantuvaa, pian häviävää, arvoltaan nopeasti alenevaa tai erittäin kallishoitoista taikka milloin erityiset syyt muutoin niin vaativat, voidaan, sen jälkeen kun se on arvioitu, sen ottamisesta valtion haltuun tai myymisestä taikka muusta toimenpiteestä siihen nähden määrätä, vaikka päätös ei ole saanut lainvoimaa.

Kun on pantu täytäntöön lainvoimaa vailla oleva päätös, jolla tietty esine tai muu omaisuus taikka rahamäärä on tuomittu valtiolle menetetyksi, ei täytäntöönpano myöhemmin annetun päätöksen johdosta peräydy ulosottolain 3 luvun 14 §:ssä säädetyin tavoin, ennen kuin päätös on saanut lainvoiman.

Kun menettämisseuraamukseen tuomitun kuoltua on tuomion täytäntöönpanemiseksi ulosmitattu hänen kuolinpesänsä omaisuutta tai sanottua omaisuutta on otettu valtion haltuun, on enempi täytäntöönpano keskeytettävä toistaiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteitä on kuitenkin jatkettava, ellei ulosottomiehelle neljässä kuukaudessa ulosmittaamisesta tai omaisuuden haltuunotosta toimiteta todistusta siitä, että täytäntöönpanon raukeamista koskeva asia on saatettu asianomaisen alioikeuden ratkaistavaksi, tai jos täytäntöönpanon raukeamista koskeva hakemus on lainvoimaisesti hylätty.

Jos ulosmitattu tai haltuunotettu omaisuus on sen laatuista kuin 22 §:ssä on mainittu tai milloin erityiset syyt muutoin niin vaativat, täytäntöönpanoa on 1 momentin säännöksen estämättä omaisuuden arvioimisen jälkeen jatkettava.

Milloin rahamäärä, joka on suoritettu tai peritty sakon tai saamisen maksamiseksi, kokonaan tai osaksi on maksettava takaisin ylemmän tuomioistuimen lainvoiman saaneen päätöksen johdosta tai muusta syystä, on rahamäärän vastaan ottaneen viranomaisen palautettava rahamäärä sekä maksettava sille korkoa kuusi prosenttia vuodessa suorituspäivästä takaisinmaksupäivään. Asetuksella voidaan kuitenkin säätää, ettei palautusta tai korkoa makseta, jos sen määrä on tiettyä markkamäärää pienempi. Palautettava rahamäärä ja korko saadaan kuitata täytäntöön pantavana olevan muun sakon tai saamisen suoritukseksi.

Täytäntöönpanokirjasta ja sen toimittamisesta täytäntöönpanoviranomaiselle, täytäntöönpanoasian siirtämisestä ulosottomieheltä toiselle ja virka-avusta ulosottomiesten kesken, ulosotossa kertyneiden varojen tilittämisestä sekä täytäntöönpanoasiain kirjanpidosta, valvonnasta ja tarkastuksista säädetään asetuksella.

Asetuksella säädetään myös siitä järjestyksestä, jossa menetetyksi tuomittu tietty esine tai muu omaisuus on otettava valtion haltuun, sekä 22 §:ssä tarkoitetusta arvioimisesta ja menettelystä omaisuuteen nähden, joka on tuomittu menetetyksi raharikoksen johdosta.

Lääninhallitukselle 6 §:n 1 momentin sekä 20 ja 20 a §:n mukaan kuuluvia tehtäviä voidaan asetuksella siirtää oikeusministeriölle. (5.6.1981/385)

Muut tämän lain täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevat säännökset annetaan niin ikään asetuksella. (21.7.1977/592)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1963. Sitä ei kuitenkaan ole sovellettava sakon ulosmittausta koskevaan valitukseen, milloin ulosmittaus on päättynyt tai, ulosottolain 4 luvun 18 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa, sakotetun luona tapahtunut ennen lain voimaantuloa.