270/1960

Tämän lain mukaan voidaan Suomessa oleskeleva henkilö, joka Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta pyynnöstä luovuttaa Suomesta mainittuun valtioon sekä Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa oleskeleva henkilö, joka Suomessa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, pyytää luovutettavaksi Suomeen.

Suomen kansalaista ei saa luovuttaa poliittisesta rikoksesta eikä rikoksesta, joka on tehty Suomessa. (16.8.1996/628)

Suomen kansalaista ei saa muulloinkaan luovuttaa, ellei hän rikoksen tehdessään ole pysyvästi vähintään kaksi vuotta oleskellut siinä maassa, johon luovuttamista pyydetään, tai ellei teko ole sellainen rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on Suomen lain mukaan vähintään neljä vuotta vankeutta tai jota Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä sellaisena rikoksena.

Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, voidaan luovuttaa poliittisesta rikoksesta vain, jos se tai vastaavanlainen teko on Suomen oikeuden mukaan rangaistava.

Rikoksesta, josta luovuttamista pyytävän valtion lain mukaan ei voida tuomita sakkorangaistusta kovempaa rangaistusta, älköön luovutettako.

Tuomion täytäntöönpanoa varten voidaan luovuttaa vain jos, luovuttamispyyntö koskee pyytävässä valtiossa rikoksesta tuomittua vapausrangaistusta tai muuta laitokseen ottamista. (11.12.1970/762)

Jos luovuttamista pyydetään kahden tai useamman rikoksen tahi rangaistuksen perusteella ja jos luovuttamiseen yhden rikoksen tai rangaistuksen osalta suostutaan, voidaan sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa sanotaan, samalla luovuttaa sellaisestakin rikoksesta, josta pyytävän valtion lain mukaan ei voida tuomita sakkorangaistusta kovempaa rangaistusta, ja pyytävässä valtiossa tuomitun sakkorangaistuksenkin täytäntöönpanoa varten.

Jos Suomessa on annettu tuomio pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta, älköön siitä luovutettako.

Suomessa vapausrangaistukseen tuomittua henkilöä älköön luovutettako ennen kuin hänet on päästetty rangaistuslaitoksesta rangaistustaan kärsimästä tahi hänen on katsottava rangaistuslaitoksessa täydelleen kärsineen rangaistuksensa. Älköön myöskään luovutettako Suomessa sellaisesta rikoksesta syytteessä olevaa henkilöä, josta saattaa tulla kahden vuoden tai sitä pitempiaikainen vapausrangaistus.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa sanotaan, luovuttamispyyntöön voidaan kuitenkin suostua oikeudenkäyntiä varten sellaisin ehdoin, että luovutettu henkilö sen jälkeen viivytyksettä palautetaan.

Luovuttamispyyntöön suostuttaessa on asetettava seuraavat ehdot:

(2.2.1979/115)

Luovuttamiseen suostuttaessa voidaan asettaa kussakin tapauksessa tarpeellisiksi katsottuja ehtoja.

Luovuttamispyynnön voi esittää luovuttamista pyytävän valtion poliisi- tai syyttäjäviranomainen ja on se osoitettava sisäasiainministeriölle tai, milloin luovutettavaksi pyydetyn henkilön Suomessa oleva oleskelupaikka tunnetaan, vaihtoehtoisesti asianomaisen poliisipiirin päällikölle. (30.4.1987/466)

Pyynnön tulee sisältää luovutettavaa koskevat henkilötiedot sekä tiedot hänen kansalaisuudestaan ja oleskelupaikastaan Suomessa, mikäli ne tunnetaan, ynnä rikoksen laadusta sekä sen tekoajasta ja -paikasta samoin kuin, pyynnön koskiessa rikoksesta epäillyn tai syytteessä olevan henkilön luovuttamista, rangaistussäännöksestä, jonka katsotaan tulevan rikokseen sovellettavaksi. Luovutettavan tuntomerkit on mikäli mahdollista esitettävä.

Pyynnön johdosta toimitettakoon kiireellisesti tutkinta.

Tutkinnan päätyttyä on siinä laaditut pöytäkirjat ja muut asiakirjat viipymättä lähetettävä sisäasiainministeriölle.

Sisäasiainministeriö ratkaisee, onko pyyntöön suostuttava vai ei.

Sisäasiainministeriön asiassa antaman päätökseen ei saa hakea muutosta.

Jos sisäasiainministeriö toteaa, että luovuttaminen 1 §:ssä mainittuun valtioon, joka on myös Euroopan unionin jäsenvaltio, ei olisi mahdollista tämän lain nojalla, sen on siirrettävä asia toimivaltaiselle syyttäjälle käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa (1286/2003) säädetään.

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö tutkinnassa tai sisäasiainministeriöön ennen asian ratkaisemista toimittamassaan kirjoituksessa on vastustanut luovuttamistaan, älköön luovuttamispyyntöön suostuttako, ellei sen perusteeksi ole esitetty luovuttamista pyytävän valtion tuomioistuimen syypääksi julistavaa tuomiota tai sellaista päätöstä, josta ilmenee, että tuomioistuin on havainnut luovutettavaksi pyydettyä henkilöä todennäköisin perustein epäiltävän pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta.

Jos useita rikoksia tarkoittavaan luovuttamispyyntöön suostutaan sellaisen rikoksen osalta, josta luovutettavaksi pyydetyn henkilön todennäköistä syyllisyyttä koskeva selvitys on esitetty, voidaan luovuttamiseen suostua muidenkin rikosten osalta, vaikkei niistä ole esitetty sanotunlaista selvitystä.

Luovutettavaksi pyydetyn henkilön vaatimuksesta sisäasiainministeriön on, jollei pyyntöä välittömästi hylätä, ennen asian ratkaisemista pyydettävä korkeimman oikeuden lausunto siitä, voidaanko luovuttamispyyntöön laillisesti suostua.

Jos korkein oikeus katsoo, ettei luovuttaminen saa lain mukaan tapahtua, älköön pyyntöön suostuttako.

Tutkinnassa on luovutettavaksi pyydetylle henkilölle ilmoitettava 10 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyistä oikeussuojakeinoista.

Luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä on oikeus tutkinnassa käyttää avustajaa. Jollei hän itse voi hankkia avustajaa, tulee sen viranomaisen, jonka käsiteltävänä asia on, hankkia hänelle avustaja, jos hän sitä pyytää tai hänen oikeutensa valvominen asiassa sitä vaatii. Avustajalle suoritetaan valtion varoista kohtuullinen korvaus. (30.4.1987/466)

Tutkinnan edistämiseksi ja luovuttamisen varmistamiseksi voi pidättämiseen oikeutettu poliisimies ottaa luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilöön. Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava sen paikkakunnan käräjäoikeudelle, jossa säilössä pitäminen tapahtuu, sekä asianomaiselle syyttäjälle ja sisäasiainministeriölle. (28.6.1993/608)

Säilössä pitämisestä on soveltuvilta kohdin voimassa, mitä tutkintavankeudesta on säädetty.

Saatuaan ilmoituksen säilöön ottamisesta käräjäoikeuden on kiireellisesti otettava asia käsiteltäväkseen siinä järjestyksessä kuin vangitsemisvaatimuksen käsittelystä säädetään ja päätettävä, onko toimenpide pysytettävä voimassa. Säilöön ottamista varten ei luovutettavaksi pyydetyn syyllisyydestä tarvitse esittää muuta selvitystä kuin asiakirjat sisältävät. Päätöksestään tuomioistuimen on heti ilmoitettava sisäasiainministeriölle. (28.6.1993/608)

Säilöön otetulla henkilöllä on aina oikeus pyynnöstä saada asia uudelleen käsiteltäväksi tuomioistuimessa kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.

Jos sisäasiainministeriö hylkää luovuttamispyynnön taikka korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on olemassa este, sen on määrättävä säilöön otettu heti päästettäväksi vapaaksi.

Luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilössä pitämistä koskevasta alioikeuden päätöksestä saadaan kannella. Kantelulle ei ole määräaikaa.

Poliisimies voi toimittaa, niin kuin siitä on erikseen säädetty, takavarikon ja etsinnän myös silloin, kun luovuttamispyynnössä tarkoitetunlaista tekoa, sen olematta Suomen lain mukaan rangaistava, Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi täällä pidettävä rikoksena.

Luovuttamispäätöksessään sisäasiainministeriöllä on valta määrätä, että takavarikoitu esine on annettava luovuttamista pyytäneen viranomaisen haltuun.

Luovuttamispäätös on pantava täytäntöön niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kahden viikon kuluessa päätöksen antamisesta.

2 momentti on kumottu L:lla 30.4.1987/466 .

Pyynnön muussa pohjoismaassa oleskelevan henkilön luovuttamisesta Suomeen tekee pidättämiseen oikeutettu virkamies.

Pyynnön tulee sisältää 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot, ja on sen tueksi, mikäli asianhaarat niin vaativat, esitettävä tuomioistuimen syypääksi julistava tuomio tai sellainen päätös, josta ilmenee, että tuomioistuin on todennut luovutettavaksi pyydettävää henkilöä todennäköisin perustein epäiltävän pyynnössä ilmoitetusta rikoksesta.

Suomeen luovutetun henkilön kohdalta noudatettakoon vastaavasti 7 §:n 1 momentissa mainittuja ehtoja samoin kuin niitä ehtoja, joita luovuttamispäätöksessä on asetettu.

Rikoksesta, josta tämän lain mukaan voidaan luovuttaa, saadaan henkilö, vaikka pyyntöä hänen luovuttamisestaan ei olisi vielä tullut, ottaa säilöön, jos vieras valtio on sitä pyytänyt tai jos hänet on siellä etsintäkuulutettu sellaisesta rikoksesta. Säilöön ottamisesta on vastaavasti noudatettava, mitä 12–12 c §:ssä on säädetty. Säilöön ottamista koskevan pyynnön, jonka tulee perustua vangitsemismääräykseen tai täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, voi vieraan valtion asianomainen viranomainen tehdä suoraan pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle Suomessa.

Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava etsintäkuulutuksen julkaisseen valtion poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle taikka säilöön ottamista tarkoittavan pyynnön esittäneelle viranomaiselle. Jollei luovuttamispyyntöä ole esitetty kahden viikon kuluessa ilmoituksen lähettämisestä, säilöön otettu on päästettävä vapaaksi.

Niissä tapauksissa, joissa henkilö voidaan tämän lain mukaan ottaa säilöön, hänet voidaan säilöön ottamisen sijasta määrätä matkustuskieltoon. Matkustuskiellosta on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä säädetään pakkokeinolaissa (450/1987) ja mitä säilöön ottamisesta säädetään tässä laissa.

Jos samaa henkilöä pyydetään luovutettavaksi sekä tämän lain mukaisesti 1 §:ssä mainittuun valtioon että muuhun valtioon, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio, ja sisäasiainministeriö katsoo voitavan ensin mainittuun ja oikeusministeriö jälkimmäiseen pyyntöön suostua, valtioneuvosto, ottaen huomioon rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1970 annetun lain (456/1970) 25 §:n säännökset, oikeusministeriön esittelystä määrää valtion, jolle henkilö luovutetaan. Valtioneuvosto päättää myös, onko luovuttamispäätökseen pantava sellainen ehto, jota mainitun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

Jos samaa henkilöä pyydetään luovutettavaksi sekä tämän lain mukaisesti 1 §:ssä mainittuun valtioon että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain mukaisesti Euroopan unionin jäsenvaltioon ja sisäasiainministeriö katsoo, että ensin mainittuun ja tuomioistuin että jälkimmäiseen pyyntöön voidaan suostua, sisäasiainministeriö ottaen huomioon rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 25 §:n säännökset määrää valtion, johon henkilö luovutetaan. Sisäasiainministeriö päättää myös, onko luovuttamispäätökseen pantava sellainen ehto, jota viimeksi mainitun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

Valtioneuvoston ja sisäasiainministeriön päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Sisäasiainministeriö voi 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa pyynnöstä antaa luvan siihen, että tämän lain mukaan Suomesta luovutettu henkilö saadaan panna syytteeseen tai häntä rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, jonka perusteella luovuttaminen on tapahtunut, taikka luovuttaa sellaisesta rikoksesta edelleen muulle 1 §:ssä mainitulle valtiolle.

Lupa voidaan antaa vain, mikäli tässä laissa säädetyt luovuttamisen edellytykset ovat olemassa, ja tällöin tulee noudattaa vastaavasti, mitä 10 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.

Tässä pykälässä tarkoitetun pyynnön tulee sisältää tiedot rikoksen laadusta, tekoajasta ja -paikasta sekä, pyynnön tarkoittaessa syytteeseenpanemista tai sitä varten tapahtuvaa edelleen luovuttamista, rangaistussäännöksestä, jonka katsotaan tulevan rikokseen sovellettavaksi. Pyynnöstä tulee lisäksi käydä ilmi, että siinä tarkoitetulle henkilölle on ilmoitettu 10 §:n 3 momentissa mainitusta oikeussuojakeinosta.

Jos sisäasiainministeriö toteaa, että suostuminen sellaisen 1 §:ssä tarkoitetun valtion, joka on myös Euroopan unionin jäsenvaltio, tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettuun pyyntöön ei olisi mahdollista 1 ja 2 momentin perusteella, sen on siirrettävä asia toimivaltaiselle syyttäjälle käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa säädetään.

Muuhun kuin 1 §:ssä mainittuun valtioon tapahtuvaan luovuttamiseen tarvittavan luvan osalta on noudatettava rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain 32 §:n säännöksiä. Jos kyseessä on luovuttaminen muuhun Euroopan unionin jäsenvaltioon kuin valtioon, joka on myös 1 §:ssä tarkoitettu valtio, sisäasianministeriön on siirrettävä asia toimivaltaiselle syyttäjälle käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa säädetään.

Milloin joku luovutetaan pohjoismaasta toiseen, saadaan hänet ilman erityistä lupaa kuljettaa Suomen alueen kautta.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1960.

Asetuksella määrätään erikseen kunkin 1 §:ssä mainitun valtion osalta, mistä alkaen tätä lakia sovelletaan Suomen ja sanotun valtion välillä.

Luovuttamiseen voidaan suostua ja 21 §:ssä tarkoitettu lupa antaa siitä huolimatta, että rikos, jonka johdosta luovuttamista tai lupaa pyydetään, on tehty ennen tämän lain voimaan tuloa.