245/1954

Kun yleisistä teistä annetussa laissa (243/1954) tarkoitettu tieoikeus tiealueeseen on lakannut sanotun lain 33 §:n nojalla, tiealue siirtyy tienpitäjältä, jos saman lain 34 §:stä tai jäljempänä olevista säännöksistä ei muuta johdu, asemakaava-alueella ja alueella, jolle kunta on päättänyt laadittavaksi asemakaavan, kunnan sekä muulla alueella viereisen kiinteistön omistajan hallintaan. Jollei alueen omistusoikeus kuulunut ennestään kunnalle tai viereisen kiinteistön omistajalle, tämä saa sen myös omistukseensa. (5.2.1999/149)

Viereisen kiinteistön omistajan omistukseen 1 momentin nojalla siirtynyt tiealue luetaan tähän kiinteistöön kuuluvaksi. Tiealue siirtyy siihen rajoittuviin kiinteistöihin tien ajoradan tai ajoratojen muodostaman alueen keskiviivaa myöten. Toisiinsa rajoittuvien kiinteistöjen välinen raja jatkuu tiealueella sen rajasta kohtisuoraan sanottua keskiviivaa vastaan. Rajaa tiealueelle käytäessä voidaan suorittaa sellaisia rajan sovituksia, joissa vähäisiä alueita siirretään tilusvaihtoa toimittamatta kiinteistöstä toiseen siten, että kunkin kiinteistön luovutettavan ja sille tulevan alueen harkitaan vastaavan toisiaan.

Yleisistä teistä annetun lain mukaisessa yleistietoimituksessa todetaan kiinteistöön tai kunnan omistukseen siirtynyt tiealue ja sen pinta-ala sekä merkitään alue karttaan ja tarvittaessa maastoon. Kunnan omistukseen siirtyneet alueet muodostetaan, sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista, yhdeksi tai useammaksi kiinteistöksi tai liitetään kunnan ennestään omistamaan kiinteistöön noudattaen soveltuvin osin, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) erillisen alueen kiinteistöksi muodostamisesta säädetään. Mikäli yleistietoimitusta ei ole vireillä, kiinteistörekisterin pitäjä antaa hakemuksetta määräyksen sellaiseen kiinteistötoimitukseen, jossa edellä tarkoitettu kiinteistön muodostaminen suoritetaan. Ennen toimitusmääräyksen antamista on kuultava asianomaista kuntaa. (19.5.2000/450)

Kunnan omistukseen asemakaava-alueen ulkopuolella ennen 1 päivää heinäkuuta 1991 siirtynyt entisen yleisen tien alue, joka ei kuulu ennestään kiinteistöön, muodostetaan tilaksi tai liitetään kiinteistöön kiinteistönmuodostamislain 41 §:ssä tarkoitetussa toimituksessa. Määräyksen toimituksen suorittamiseen antaa maanmittaustoimisto hakemuksetta kuultuaan sitä ennen asianomaista kuntaa. Toimituskustannukset maksaa kunta. (19.5.2000/450)

Mitä edellä tässä pykälässä on säädetty kiinteistöstä, on sovellettava myös tiealueeseen rajoittuvaan erottamattomaan määräalaan ja tilojen yhteiseen alueeseen.

Tiemaan siirtyessä 1 §:n nojalla viereisen alueen omistajalle tienpitäjä voi, jos harkitsee syytä siihen olevan, vaatia alueen omistajalta kohtuullisen korvauksen tämän saamasta hyödystä, mikäli hyötyä on pidettävä huomattavana. Korvausta ei voida vaatia tiemaan siirtyessä 1 §:n nojalla kunnalle.

Jolleivät asianomaiset ole sopineet 2 §:ssä säädetystä korvauksesta, on kysymys oikeudesta korvaukseen ja sen määrästä tienpitäjän vaatimuksesta tutkittava ja ratkaistava tietoimituksessa.

Mikäli määräystä sellaisen tietoimituksen pitämiseen, jossa kysymys 2 §:ssä säädetystä korvauksesta saattaa tulla käsiteltäväksi, ei muusta syystä ole annettu vuoden kuluessa tieoikeuden lakkaamisesta lukien, on korvausta vaativan kolmen kuukauden kuluessa sanotun määräajan päättymisestä pyydettävä tietoimituksen määräämistä yleisistä teistä annetun lain 38 §:n mukaisesti.

Sen estämättä, että entisen yleisen tien alue on tämän lain säännösten nojalla siirtynyt kunnalle tai viereiseen kiinteistöön, saa muukin, joka tarvitsee aluetta yksityiseksi tieksi, toistaiseksi käyttää sitä korvauksetta tienään. Tieoikeuden perustamista koskeva kysymys on käsiteltävä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa toimituksessa, jossa tulee tarpeen mukaan käsitellä ja ratkaista yksityisistä teistä annetussa laissa (358/62) tietoimituksessa käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi säädetyt asiat.

Jos oikeus tiealueen käyttämiseen yksityisenä tienä annetaan, ei alueesta ole määrättävä maksettavaksi korvausta, ellei erityisiä syitä ole.

Tietoimituksessa voidaan tarvittaessa määrätä tien kunnossapidosta väliaikaisesti. Tällainen määräys lakkaa olemasta voimassa, kun edellä tarkoitettu tietoimitus on saanut lainvoiman, jollei kunnossapidosta päätettäessä ole sen voimassaolosta toisin määrätty.

Jos ennen yleisistä teistä annetun lain voimaantuloa yleinen tie on lakkautettu tai maan käyttö alueeksi muusta syystä lakannut, on tiemaahan vastaavasti sovellettava tämän lain 1, 4 ja 5 §:n säännöksiä, kuitenkin niin, että 4 §:ssä mainittu määräaika luetaan tämän lain voimaantulosta.

Milloin viereisen alueen omistajan yksinomaisessa hallinnassa pysyvästi on ollut ja edelleen on tiemaata enemmän kuin mitä 1 §:n 2 momentin mukaan voi tulla kuulumaan sanottuun alueeseen, voidaan myös hänen näin hallitsemansa maa liittää tähän alueeseen, jos hän tekee siitä vaatimuksen tietoimituksessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä edellä tässä ja 4 §:ssä on säädetty.

Sellaisen maantiehen kuuluneen tiemaan osalta, joka tämän lain voimaan tullessa on valtion tienpitoviranomaisen hallinnassa, ei sovelleta 1 momentin säännöksiä, ja tällaista aluetta saadaan edelleen käyttää tietarkoituksiin. Kun alueen käyttö sanottuun tarkoitukseen lakkaa, on noudatettava, mitä tämän lain 1, 4 ja 5 §:ssä on säädetty.

Jos kiinteistöön, johon kuulunut alue on tämän nojalla siirtynyt toiseen kiinteistöön, on ollut pantti- tai nautintaoikeus taikka muu sellainen oikeus, sanottu oikeus raukeaa mainitun alun osalta. Mikäli oikeuden raukeamisesta aiheutuu sen haltijalle vahinkoa, tällä on oikeus saada tienpitäjältä siitä korvaus. Tällöin on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä yleisistä teistä annetun lain 9 luvussa on säädetty.

Tämä laki koskee myös yleisen tien liitännäisaluetta, johon tienpitäjällä on tieoikeus, kuitenkin niin, että lakkautettu liitännäisalue siirtyy aina kiinteistön omistajan hallintaan tieoikeuden lakkaamisesta lukien. Alue on 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tietoimituksessa määrättävä kuulumaan siihen kiinteistöön, josta se on otettu tietarkoituksiin, tai jollei sitä kiinteistöä enää ole, siihen kiinteistöön, johon se alueellisesti parhaiten soveltuu.

Tämä laki ei koske aluetta, joka muodostaa tilan, eikä valtiolle omistusoikeuksin tietarkoituksiin lunastettua muuta kuin tiealuetta.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpadosta ja soveltamisesta voidaan antaa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1958.