405/1948

Kun sotilasvammalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö on kuollut tai häntä on kohdannut ruumiinvamma tai sellainen sairaus, jonka voidaan otaksua oikeuttavan sanotussa laissa säädettyyn korvaukseen, on asiasta viipymättä toimitettava tutkinta sekä laadittava vahvistetun kaavan mukainen pöytäkirja.

Mitä edellä 1 momentissa ja jäljempänä tässä asetuksessa säädetään kuolemantapauksesta on vastaavasti noudatettava, jos henkilö on kadonnut.

Tutkinnassa on mahdollisimman täydellisesti selvitettävä sellaiset seikat, joiden perusteella voidaan päättää, onko ruumiinvamma tai sairaus syntynyt tai niitä seurannut kuolema tapahtunut sotilasvammalaissa edellytetyissä olosuhteissa. Jos on syytä epäillä, että asianomainen tahallisesti on aiheuttanut vamman tai sairauden taikka että vamma tai sairaus on johtunut jostakin muusta sotilasvammalain 3 §:ssä mainitusta syystä, on myös tämä tutkinnassa mahdollisimman tarkoin selvitettävä.

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle tahi, jos hän on kuollut, hänen lähimmälle omaiselleen on, mikäli mahdollista, varattava tilaisuus olla tutkinnassa saapuvilla.

Kuolemantapauksen sattuessa tahi jos ruumiinvamma tai sairaus 1 ja 2 §:ssä tarkoitetun tutkinnan perusteella näyttää ilmeisesti oikeuttavan sotilasvammalain mukaiseen korvaukseen, on sotilasvammalain 21 §:n 1 momentissa mainittuna ilmoituksena lähetettävä valtion tapaturmatoimistolle seuraavat asiakirjat:

Ruumiinvamman ollessa kysymyksessä lähetetään jäljennös sairaskertomuksesta vain, milloin on syytä epäillä vahingoittuneen itse tahallaan aiheuttaneen vammansa.

Jollei ilmoitusta tehdä, on siitä tehtävä merkintä vahingoittuneen tai sairastuneen sotilaspassiin tai siihen määräykseen, jolla hänet on otettu puolustuslaitoksen palvelukseen tai tehtävään. Lääkärintarkastuskorttiin on lisäksi otettava vahingoittuneen tai sairastuneen todistus tiedon saamisesta.

Jos vahingoittunut tai sairastunut, saatuaan tiedon, ettei ilmoitusta tehdä, jättää korvaushakemuksen päällystölleen tai esimiehelleen, tulee näiden, toimittaessaan hakemuskirjan valtion tapaturmatoimistolle, liittää sen oheen edellä mainitut asiakirjat.

Jollei vamman tai sairauden lopullisia seurauksia ilmoitusta valtion tapaturmatoimistolle tehtäessä ole voitu riittävän varmasti arvostella, on niistä, niin pian kuin ne ovat todettavissa, tehtävä täydentävä ilmoitus. Jollei lopullisia seurauksia voida arvostella vielä silloinkaan, kun vahingoittunut tai sairastunut vapautetaan palveluksesta, on tapaturmatoimistolle lähetettävä kaikki saatavissa olevat, 3 §:ssä sanotut selvitykset hänen silloisesta tilastaan.

Komppanian päällikön tai muun vastaavassa asemassa olevan esimiehen velvollisuutena on huolehtia:

Valtion tapaturmatoimistolle 3 ja 4 §:n mukaan tehtävät ilmoitukset ovat sen viranomaisen toimitettavat, jonka puolustusministeriö siihen määrää.

Asianomaisen sotilaspiirin komentajan, joukko-osaston komentajan, laitoksen päällikön tai koulun johtajan tulee, jollei 1 momentissa sanottuja tehtäviä ole määrätty hänen suoritettavakseen, valvoa, että ne määräysten mukaisesti suoritetaan. Hänen tulee myös huolehtia siitä, että sotilasvammalain perusteella suoritettavia korvauksia koskevia asioita käsittelevälle viranomaiselle viipymättä toimitetaan tämän pyytämä lisäselvitys.

Jos vahingoittunut tai sairastunut itse hakee korvausta eikä ole jättänyt korvaushakemusta päällystölleen tai esimiehelleen, tulee hakemuksen sisältää:

Korvaushakemukseen on liitettävä:

Jos vainajan omainen hakee korvausta, tulee hakemuksen sisäitää:

Korvaushakemukseen on liitettävä:

Jos 7, 8 ja 9 §:ssä mainittuun hakemukseen tarvitaan lisäselvityksiä, on hakija velvollinen toimittamaan korvausasiaa käsittelevälle viranomaiselle tämän tarpeelliseksi katsoman selvityksen. Valtion tapaturmatoimisto tai vakuutusoikeus voi tarvittaessa määrätä tutkinnan toimitettavaksi asianomaisen poliisi- tai sotilasviranomaisen toimesta.

Jos vahingoittuminen tai sairaus on sattunut muualla kuin palveluspaikkakunnalla tai milloin siihen muutoin on syytä, olkoon myöskin asianomainen joukko-osasto tai laitosoikeutettu saamaan poliisiviranomaisilta virka-apua tutkinnan toimittamiseksi ja tarpeellisten selvitysten hankkimiseksi.

Tutkinnan johdosta on maalla poliisiviranomainen, milloin hän kutsuttuna tai määräyksestä on tutkimustilaisuuteen saapunut, oikeutettu saamaan valtion varoista korvausta niin kuin virkamatkojen korvaamisesta on säädetty. Sen estämättä mitä virkamatkojen korvaamisesta on säädetty, poliisiviranomainen saa kuitenkin oman piirinsä sisäpuolellakin suoritetusta matkasta sekä päivärahaa että matkakustannusten korvausta.

Todistajain kuulustelu toimitetaan sillä paikkakunnalla, missä todistaja asuu, jollei kuulustelun toimittamista muualla pidetä välttämättömänä. Todistajalle, joka asuu toisella paikkakunnalla tai jolla muutoin on pitkä matka kuulustelupaikkaan, suoritetaan kohtuullinen korvaus matkakuluista 3 momentin mukaisesti.

Milloin korvausta haetaan sotilasvammalain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä kohdanneen ruumiinvamman johdosta, on vastaavasti noudatettava, mitä 7 ja 8 §:ssä on säädetty.

Korvauksen saajan katsotaan saaneen muuta korvausta paitsi hautausapua vastaavat edut, jos vahingoittunut tai sairastunut taikka hänen omaisensa vahingoittuneen tai sairastuneen palvelussuhteen perusteella on saanut valtion varoista muonituksen ja majoituksen tahi niiden sijasta rahakorvausta taikka sotilasavustusta, päivärahaa tai muuta palkkausta.

Jos vahingoittuneella tai sairastuneella on ollut korvauksen alkamista edeltäneeltä ajalta vammansa tai sairautensa hoidosta sotilasvammalain 6 §:ssä tarkoitettuja kustannuksia, korvataan ne hänelle.

Jos korvauksen saajalle annetaan 12 §:n 1 momentissa mainittuja etuja ja jos niiden lakkauttaminen on riippuvainen korvausasiain ratkaisemisesta, valtion tapaturmatoimiston on heti ilmoitettava asiassa annetusta päätöksestä ja korvauksen alkamisajasta mainittujen etujen suorittajalle, jonka tehtävänä on huolehtia niiden lakkauttamisesta.

Suoritettava korvaus on, jollei toisin sovita tai asetuksella määrätä, valtion tapaturmatoimiston toimesta ja kustannuksella pidettävä korvauksen saajan saatavana siinä kotimaisessa postitoimipaikassa, joka on hänen asuinpaikkaansa lähinnä.

Valtakunnan rajojen ulkopuolella oleskelevalle korvaukseen oikeutetulle henkilölle suoritetaan korvaus sen Suomen konsulinviraston välityksellä, jonka korvauksen saaja määrää.

Tapatumatoimiston päättämää korvaus on suoritettava siitä huolimatta, että päätökseen haetaan muutosta.

Elinkorko, täydennyskorko, huoltoeläke ja lisähuoltoeläke saadaan maksavan viranomaisen harkinnan mukaan suorittaa myös kalenterikuukausittain etukäteen kultakin kuukaudelta.

Kun elinkorko tai huoltoeläke on suoritettava, valtion tapaturmatoimisto voi vaatia, että rekisteriviranomaisen todistuksella osoitetaan korvaukseen oikeutetun olleen elossa korvauksen erääntymispäivänä tai, mikäli on kysymys leskestä, hänen silloin olleen leskenä. Tällaista todistusta älköön vaadittako useammin kuin kerran vuodessa.

Jos korvauksen saajan elosuhteissa tapahtuu sellainen muutos, että se aiheuttaisi hänen korvauksensa lakkaamisen tai sen määrän oikaisemisen, tulee hänen viipymättä ilmoittaa siitä korvausta maksavalle viranomaiselle. Tällaisen ilmoituksen laiminlyömisen vuoksi liikaa maksettu määrä voidaan häneltä periä takaisin, myös myöhemmin maksettavasta korvauksesta.

Vahingoittuneen tai sairastuneen, jonka elinkorko on suoritettu sitä vastaavana pää omana ja jolle sotilasvammalain 13 §:n mukaan jälleen ryhdytään suorittamaan elinkorkoa, tulee elinkoron maksamista varten toimittaa tapaturmatoimistolle 1 momentissa tarkoitettu todistus sekä ilmoittaa osoitteensa.

Sotilasvammalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuina matkakustannuksina suoritetaan vahingoittuneelle tai sairastuneelle myös valtion virkamatkoista II matkaluokan mukaan suoritettavaa päivärahaa ja osapäivärahaa sekä majoituskorvausta ja yömatkarahaa vastaavat määrät. Osapäivärahaa vastaava määrä suoritetaan kuitenkin jo yli 6 tuntia kestäneeltä matkalta.

Sotilasvammalain 10 §:n 1 momentissa mainittu avuttomuustila on selvitettävä lääkärinlausunnolla tai muulla luotettavalla tavalla.

Sotilasvammalain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja muutostöiden korvaamista on etukäteen kirjallisesti haettava tapaturmavirastolta. Huomattavia kustannuksia aiheuttavan välineen, laitteen tai muutostyön tarve ja tarkoituksenmukaisuus on selvitettävä kunnallisen rakennustarkastusviranomaisen tai muun tapaturmaviraston hyväksymän asiantuntijan toimittamalla tutkimuksella. Muutoin noudatetaan mainittuja välineitä, laitteita ja muutostöitä korvattaessa soveltuvin osin, mitä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/87) 9 §:n 2 momentin nojalla asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta on säädetty.

Sotilasvammalain 14 §:n 3 momentissa ja 18 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi asuinpaikkakunnaksi katsotaan se paikkakunta, jossa korvauksen saaja tosiasiallisesti asuu. Mikäli on kysymys henkilöstä, joka opiskelun tai ammatinharjoittelun vuoksi joutuu vähintään kuusi kuukautta vuodessa oleskelemaan muulla paikkakunnalla, voidaan se paikkakunta, jolla opiskelu tai ammatinharjoittelu tapahtuu, katsoa hänen vakinaiseksi asuinpaikakseen.

Valtion tapaturmatoimiston tai vakuutusoikeuden päätökseen on sotilasvammalain 29 §:n 3 momentissa mainitussa tarkoituksessa leimasimella tai muulla tavalla merkittävä päivämäärä, jona päätös on postiin annettu sekä vastaanottajan nimi ja osoite.

Mitä valtion tapaturmatoimiston ja vakuutusoikeuden noudatettavasta korvausasiain käsittelyjärjestyksestä ja menettelytavasta niiden käsitellessä vahingonkorvausasioita työntekijäin tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaan on säädetty, olkoon soveltuvin kohdin ja mikäli muutoin ei ole toisin määrätty, mainittujen viranomaisten noudatettava niiden käsitellessä asioita, jotka koskevat sotilasvammalain mukaan suoritettavia korvauksia.

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sosiaaliministeriö.