267/1922

Uskontoa saa Suomessa julkisesti ja yksityisesti harjoittaa, mikäli lakia tai hyviä tapoja ei loukata.

Uskonnollisina yhdyskuntina pidetään tässä laissa evankelisluterilaista ja kreikkalaiskatolista kirkkoa, niin myös muita uskontokuntia, joilla on tarkoituksena julkisesti harjoittaa uskontoa ja jotka on asianmukaisesti rekisteröity, niinkuin 2 luvussa sanotaan.

Julkista uskonnonharjoitusta varten järjestettäviin tilaisuuksiin sovelletaan kokoontumislain (530/1999) säännöksiä yleisestä kokouksesta, jollei tilaisuus kuulu uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseen toimintaan ja sitä järjestetä julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa.

Yksityisen uskonnonharjoituksen on jokainen oikeutettu toimeenpanemaan.

Jos yksityinen uskonnonharjoitus loukkaa lakia rangaistakoon syyllistä, ellei teko ole muu rikos, josta kovempi rangaistus on säädetty, enintään viidensadan markan sakolla.

Joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, olkoon oikeutettu eroamaan uskontokunnasta taikka liittymään semmoiseen uskontokuntaan, jonka järjestys sen sallii.

Joka tahtoo erota evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta tahi muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta, tehköön siitä henkilökohtaisesti ilmoituksen joko sille seurakunnalle tai yhdyskunnalle, josta hän aikoo erota, tai sen väestörekisterin pitäjälle, johon hän aikoo siirtyä.

Ilmoituksen tehnyt katsotaan eronneeksi, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jolloin ilmoitus tehtiin. Jos kuitenkin ilmoituksen tehnyt sanotun ajan kuluessa peruuttaa ilmoituksensa, raukeaa eroaminen.

Uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneesta ja sellaiseen liittyneestä on julkiselle viranomaiselle tehtävä ilmoitus, niin kuin siitä erikseen säädetään.

Älköön kukaan kuuluko useampaan kuin yhteen uskontokuntaan.

Joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, kuuluu samaan uskontokuntaan kuin hänen vanhempansa. Jos vanhemmat eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, olkoon samoin lapsenkin laita.

Milloin vanhemmat kuuluvat eri uskontokuntiin tai jompikumpi heistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, seuraa lapsi siinä kohden äitiä, jolleivät vanhemmat ennen avioliittoon menemistään tai sen jälkeen ole kirjallisesti sopineet, että lapsen on isää seurattava. Jos se vanhemmista, jota lapsi seuraa, kuolee tai menettää kasvattamisoikeutensa, taikka jos vanhempien kesken on tapahtunut avioero, seuraa lapsi, joka ei ole täyttänyt viittätoista vuotta, sitä vanhemmista, joka lasta kasvattaa, jollei tuomioistuin holhoojan, holhouslautakunnan tai lapsen sukulaisen vaatimuksesta toisin määrää. (12.12.1969/767)

Elleivät vanhemmat ole keskenään avioliitossa, seuraa lapsi äitiä, milloin hän ei ole isän kasvatettavana.

Lapsi, joka viittätoista vuotta nuorempana on otettu ottolapseksi, seuraa kasvattivanhempiansa, ellei lapsen omien vanhempien tai holhoojan kanssa ole toisin sovittu. Muu lapsi alle viidentoista vuoden, jota ei kasvateta kotonansa, seuratkoon kasvattajaansa, jos hänen vanhempansa tai holhoojansa ovat siihen suostuneet eikä tuomioistuin holhouslautakunnan tai lapsen sukulaisen vaatimuksesta toisin määrää.

Tuomioistuimen päätös asiasta, joka toisessa ja neljännessä momentissa mainitaan, menee, vaikka päätökseen haetaankin muutosta, täytäntöön, jollei tuomioistuin ole toisin määrännyt.

Joka on täyttänyt viisitoista vuotta, ei seuraa, ellei hän itse ole antanut suostumustaan, isää tai äitiä, kasvattivanhempiansa taikka kasvattajaansa, kun nämä eroavat uskontokunnasta tai siihen liittyvät. Sellainen suostumus on annettava evankelisluterilaisesta tai kreikkalaiskatolisesta kirkosta erotessa seurakunnan kirkkoherralle, muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta erotessa yhdyskunnan tai sen seurakunnan hallitukselle, sekä muissa tapauksissa julkiselle viranomaiselle, niinkuin siitä erikseen säädetään.

Viisitoista vuotta täyttänyt olkoon oikeutettu yksin eroamaan uskontokunnasta tai siihen liittymään, jos vanhemmat tai se heistä, joka lasta kasvattaa, taikka holhooja siihen suostuu.

Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta.

Uskontokuntaan kuuluva voi valintansa mukaan joko vannoa valan tai antaa vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta, jollei vakuutuksen antamista ole erikseen säädetty velvoittautumisen ainoaksi muodoksi.

Henkilö, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, antaa vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta.

Evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa olevalta vaadittavasta valasta tai vakuutuksesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään.

Hautausmaan, joka ei ole aiottu evankelisluterilaiselle tai kreikkalaiskatoliselle seurakunnalle kuuluvaksi, ja yksityisen hautasijan, niin myös ruumiinpolttolaitoksen saa asianomaisella luvalla perustaa.

Kun evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumaton henkilö kuolee eikä häntä varten muuta hautasijaa ole saatavissa, haudattakoon hänet evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan. Maksu sellaisesta hautasijasta on suoritettava asianmukaisesti määrätyn taksan mukaan.

Älköön sellaisessa hautauksessa ryhdyttäkö mihinkään, joka on omansa herättämään pahennusta seurakunnassa. Loukkaavan hautakirjoituksen tai kuvan poistattakoon kirkkoneuvosto haudalta. Sellaisen pahennuksen tai loukkauksen aiheuttamisesta rangaistaan syyllistä enintään viidensadan markan sakolla.

Jos evankelisluterilaisen seurakunnan alueella asuu huomattava määrä seurakuntaan kuulumattomia, voi valtioneuvosto seurakunnan pyynnöstä velvoittaa heidät perustamaan eri hautausmaan.

Henkilö, joka ei ole evankelisluterilaisen tai kreikkalaiskatolisen kirkon jäsen, älköön olko velvollinen kiinteistöveron tai muun veron muodossa ottamaan osaa niiden papistojen ja kirkonpalvelijain palkkaamiseen, älköönkä myöskään niiden pappilain, kirkkojen, kellotapulien ja hautausmaiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen tai muihin niiden tarkoituksiin meneviin veroihin. Vapaa verosta evankelisluterilaisen tai kreikkalaiskatolisen kirkon tarkoituksiin olkoon myös muu uskonnollinen yhdyskunta ja sen seurakunta.

Kun Suomessa asuvat henkilöt tahtovat perustaa uskonnollisen yhdyskunnan, heidän tulee laatia 14 §:ssä tarkoitettu yhdyskuntajärjestys ja tehdä opetusministeriölle kirjallinen ilmoitus yhdyskunnan perustamisesta. (18.6.1993/589)

Ilmoituksen allekirjoittakoon vähintään kaksikymmentä yhdyskuntajärjestyksenkin allekirjoittanutta henkilöä, jotka selittävät liittyvänsä yhdyskuntaan ja joiden asuinpaikka ja ammatti tai toimi on mainittava. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys yhdyskunnan uskontunnustuksesta ja julkisen uskonnonharjoituksen muodosta sekä hyväksytty yhdyskuntajärjestys; ja ilmoituksessa on myöskin mainittava yhdyskunnan hallituksen jäsenet sekä, siinä tapauksessa että yhdyskunta on tarkoitettu käsittämään useampia seurakuntia, jo muodostetun seurakunnan nimi ja kotipaikka sekä hallituksen jäsenet.

Uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksen tulee sisältää:

Jos yhdyskunta on tarkoitettu käsittämään useampia seurakuntia, on yhdyskuntajärjestyksessä myöskin määrättävä, miten seurakunta muodostetaan, seurakunnan suhde yhdyskuntaan, millä tavoin seurakunta eroaa tahi erotetaan yhdyskunnasta taikka purkautuu, sekä onko seurakunnan tai seurakuntalaisten suoritettava maksuja yhdyskunnalle. Sen ohessa on yhdyskuntajärjestyksessä myöskin oleva samanlaiset määräykset seurakunnasta kuin 4, 5, 6, 7 ja 9 kohdassa on yhdyskunnasta sanottu.

Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen jäsenenä olkoon ainoastaan hyvämaineinen henkilö, joka ei ole holhouksen alainen.

Yhdyskunnan hallituksen jäsenten enemmistön tulee olla Suomen kansalaisia. Opetusministeriö voi kuitenkin hyväksyä myös hallituksen muunlaisen kokoonpanon, jos yhdyskunnan jäsenten enemmistö koostuu muista kuin Suomen kansalaisista. (18.6.1993/589)

Mitä tässä on sanottu yhdyskunnan hallituksesta, koskee myöskin seurakunnan hallitusta.

Jos ilmoitetun uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys on laadittu tämän lain säännösten mukaisesti eikä yhdyskunnan uskontunnustus ja uskonnonharjoitusmuoto ole vastoin lakia ja hyviä tapoja ja jos yhdyskunnan sekä siihen kuuluvan seurakunnan hallitus täyttää 15 §:ssä asetetut ehdot, opetusministeriö merkityttää yhdyskunnan ja sen ilmoitetut seurakunnat uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, jota pidetään väestörekisterikeskuksessa. (18.6.1993/589)

Kun yhdyskunta on rekisteriin merkitty, on se 26 §:ssä säädetyin rajoituksin oikeutettu hankkimaan omaisuutta, tekemään sitoumuksia sekä kantamaan ja vastaamaan, ja on yhdyskunnalla muutenkin tässä laissa säädetty oikeus.

Samanlainen oikeus on yhdyskuntaan kuuluvalla seurakunnalla.

Opetusministeriöllä on oikeus, milloin se katsoo sen tarpeelliseksi, sitä varten määräämällään henkilöllä tarkastuttaa uskonnollisia yhdyskuntia.

Jos uskonnollinen yhdyskunta muuttaa uskontunnustustansa tai uskonnonharjoitusmuotoansa siten, että ne eivät tämän jälkeen vastaa sitä selvitystä, joka on annettu opetusministeriölle, on yhdyskunnan hallituksen ilmoitettava muutos opetusministeriölle. (18.6.1993/589)

Yhdyskuntajärjestyksen muutos on niinikään ilmoitettava, ja se astuu voimaan, kun sitä koskeva ilmoitus on rekisteriin kirjoitettu.

Kun yhdyskunnan hallituksen jäsenen toimi joutuu avoimeksi, se on kahden kuukauden kuluessa täytettävä ja ilmoitettava uusi hallituksen jäsen väestörekisterikeskukselle.

Yhdyskunnan hallituksen tulee ilmoittaa uuden seurakunnan perustamisesta, nimestä ja kotipaikasta sekä hallituksen jäsenistä väestörekisterikeskukselle rekisteriin merkitsemistä varten. (18.6.1993/589)

Jos seurakunta purkautuu tai eroaa tai erotetaan yhdyskunnasta, on yhdyskunnan hallituksen kahden kuukauden kuluessa siitä niinikään tehtävä ilmoitus.

Eronnut tai erotettu seurakunta lakkaa ja poistetaan rekisteristä ellei kahden kuukauden kuluessa siitä kuin ilmoitus sen eroamisesta tai erottamisesta tehtiin, ole asianmukaisesti ilmoitettu, että seurakunnasta on muodostettu uusi yhdyskunta, tahi että toinen yhdyskunta on sen seurakunnaksensa ottanut.

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittäväksi hyväksytyt ilmoitukset on julkaistava opetusministeriön määräämällä tavalla.

Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen tulee lain ja yhdyskuntajärjestyksen mukaan huolellisesti hoitaa yhdyskunnan asioita sekä edustaa yhdyskuntaa kolmatta miestä kohtaan ja viranomaisen edessä.

Yhdyskuntajärjestyksessä voidaan määrätä, saavatko ja missä määrin yksi tai useammat hallituksen jäsenistä, ilman toisten myötävaikutusta, taikka muut määrätyitä tehtäviä varten valtuutetut henkilöt toimia yhdyskunnan puolesta.

Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen tulee pitää luetteloa yhdyskunnan jäsenistä sekä heidän lapsistaan, mikäli nämä eivät kuulu toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Sitäpaitsi sen tulee pitää niitä luetteloja, joita valtioneuvosto määrää, sekä antaa niihin perustuvia tietoja. Ote luettelosta on vaadittaessa annettava julkiselle viranomaiselle maksutta.

Jos yhdyskuntaan kuuluu useampia seurakuntia, on luettelojen pitäminen ja tietojen antaminen lähinnä kunkin seurakunnan hallituksen asiana.

Se, joka on velvollinen pitämään tämän lain mukaan määrättyä luetteloa tahi tekemään säädetyn ilmoituksen, nauttikoon tämän toimen suorittamisessa sitä turvaa ja olkoon sen edesvastauksen alainen kuin virkamiehestä on säädetty.

Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenet eivät henkilökohtaisesti vastaa yhdyskunnan sitoumuksista.

Uskonnollinen yhdyskunta älköön ilman valtioneuvoston lupaa hankkiko tai omistako muuta kiinteistöä maassa kuin kirkkoa, pappilaa, koulua, hyväntekeväisyyslaitosta ja hautausmaata varten tarvittavan maa-alan.

Uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneen on suoritettava ennen hänen eroamistansa erääntynyt maksu yhdyskunnalle sekä sen jälkeenkin määräaikana suoritettavakseen ottamansa maksu sen erääntyessä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kymmeneltä vuodelta siitä lukien, kun sitoumus annettiin.

Jäsenen kuoltua vastaa hänen kuolinpesänsä ainoastaan niistä maksuista, jotka ennen hänen kuolemaansa olivat maksettaviksi joutuneet.

Uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksensä nojalla jäseniltään kantamat maksut saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen perimisestä ulosottotoimin on säädetty. (3.6.1960/269)

Jos uskonnollisen yhdyskunnan hallitus tai sen jäsen taikka yhdyskunnan jäsen katsoo, että yhdyskunnan kokouksessa tehty päätös ei ole asianmukaisessa järjestyksessä syntynyt taikka muuten on lain taikka yhdyskuntajärjestyksen vastainen, moittikoon sitä haasteella, joka on yhdyskunnalle toimitettava kahden kuukauden kuluessa siitä kun päätös tehtiin. Tätä moiteoikeutta ei kuitenkaan ole sillä, joka on päätökseen myötävaikuttanut.

Kun moitekanne on pantu vireille, määrätköön tuomioistuin, milloin syytä siihen on, ennenkuin asia lopullisesti ratkaistaan, että moitteenalaista päätöstä ei ole täytäntöönpantava.

Milloin yhdyskunnan hallitus päättää nostaa moitekanteen, on yhdyskunta viipymättä kutsuttava koolle valitsemaan edustajaa yhdyskunnan puolesta vastaamaan.

Ellei hallitus yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti kutsu koolle kokousta, oikeuttakoon maaherra jäsenen, joka sitä anoo, itse kutsumaan yhdyskunnan koolle.

Jos yhdyskunta on toiminut vastoin lakia tai hyviä tapoja taikka vastoin yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan, voi tuomioistuin virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen vaatimuksesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi, taikka, kun rikkomus on ollut pienempi, antaa yhdyskunnan hallitukselle varotuksen. Siitä, mitä yhdyskunnan lakkauttamisesta tai sen muulla tavoin lakatessa on vaarinotettava, olkoon voimassa mitä yhdistyksistä on säädetty.

Mitä edellä 19, 22, 25, 26, 27, 28 ja 29 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, on soveltuvilta kohdin noudatettava myöskin sellaiseen yhdyskuntaan kuuluvaan asianmukaisesti rekisteröityyn seurakuntaan nähden.

Protestanttisen uskontokunnan, joka on perustettu 11 päivänä marraskuuta 1889 annetun asetuksen nojalla, tulee, mikäli sen yhdyskuntajärjestys ei ole yhtäpitävä sen kanssa, mitä tässä laissa on säädetty, tehdä yhdyskuntajärjestykseensä tarpeelliset muutokset, ja on sen kolmen vuoden kuluessa lain voimaanastumisesta ilmoittauduttava rekisteriin merkittäväksi.

Kunnes tällainen uskontokunta on rekisteriin kirjoitettu, olkoon siitä voimassa mainittu asetus, mikäli se ei ole ristiriidassa tämän lain 1 luvun kanssa.

Kuulutuksesta ja vihkimisestä muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa kuin evankelisluterilaisessa ja kreikkalaiskatolisessa kirkossa, olkoon, kunnes siitä on uusi laki annettu, voimassa, mitä valtioneuvosto määrää.

Tämä laki astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1923.