HE 57/2025

1.1Tausta

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 13.3.2024 asetuksen (EU) 2024/900 poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta (jäljempänä poliittisen mainonnan asetus tai asetus ). Asetuksen tarkoituksena on parantaa poliittisen mainonnan avoimuutta ja luoda poliittisen verkkomainonnan kohdentamiselle säännöt. Lisäksi sen tarkoituksena on yhtenäistää lainsäädäntöä EU:ssa ja näin edistää palvelujen tarjoamista EU:n alueella yli jäsenvaltion rajojen. Asetus tulee voimaan 10.10.2025 lukuun ottamatta palveludirektiivin mukaista syrjimättömyyslauseketta, joka tuli voimaan 9.4.2024. Jäsenvaltioiden on nimettävä asetusta valvovat kansalliset viranomaiset ja säädettävä näille asetuksen mukaiset toimivaltuudet viimeistään 10.10.2025.

1.2Valmistelu

EU-säädöksen valmistelu

Euroopan komissio (jäljempänä myös komissio ) julkaisi 25.11.2021 ehdotuksen Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta (KOM(2021) 731).

Komission ehdotuksesta poliittisen mainonnan asetukseksi annettiin eduskunnalle 13.1.2022 valtioneuvoston U-kirjelmä (U73/2021 vp) sekä sen jälkeen kaksi U-jatkokirjettä (UJ 24/2022 vp ja UJ 26/2023 vp). Eduskunnassa asiaa käsittelivät liikenne- ja viestintävaliokunta, tarkastusvaliokunta, perustuslakivaliokunta sekä suuri valiokunta.

Ehdotusta poliittisen mainonnan asetukseksi käsiteltiin neuvoston yleisten asioiden työryhmässä. Neuvosto ja Euroopan parlamentti saavuttivat tekstistä (alustavan) poliittisen yhteisymmärryksen 6.11.2023 ja vahvistivat säädöksen hyväksymisen joulukuussa 2023 teknisten viimeistelyiden jälkeen. Säädös julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 20.3.2024.

Hallituksen esityksen valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä. Valmistelun aikana on käyty taustoittavia keskusteluja liikenne- ja viestintäministeriön, valtiontalouden tarkastusviraston, tietosuojavaltuutetun ja liikenne- ja viestintäviraston kanssa. Lisäksi poliittisen mainonnan asetuksen 29 artiklan tarkoittamassa komiteassa on käyty jäsenvaltioiden välillä keskustelua toimeenpanosta.

Luonnos hallituksen esityksestä on ollut lausuntopalvelu.fi-sivustolla avoimessa lausuntomenettelyssä 7.4.2025–9.5.2025. Asetuksen voimaantuloaikataulusta johtuvasta kiireestä lausuntoaika oli hieman ohjeellista lausuntoaikaa lyhyempi. Tästä syystä järjestettiin vielä 23.4.2025 avoin kuulemistilaisuus, jonka tarkoitus oli tukea lausuntokierrosta. Lausunnot ja kuulemistilaisuuden yhteenveto löytyvät julkisesti osoitteesta https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM055:00/2024 .

2.1Asetuksen soveltamisala ja keskeiset käsitteet

2.2Yleiset säännöt poliittisen mainonnan palvelujen tarjoamiseen

Luvussa esitetty asetuksesta löytyvät yleiset velvoitteet, joita noudatetaan poliittisen mainonnan palvelujen tarjoamisessa.

2.3Poliittisen mainonnan palveluja koskevat avoimuus- ja huolellisuusvelvoitteet

Asetuksen II luku sisältää poliittisen mainonnan palveluja koskevat avoimuus- ja huolellisuusvelvoitteet (artiklat 6–17), jotka koskevat asetuksen 3 artiklassa määriteltyjä poliittisen mainonnan rahoittajia ja palveluntarjoajia. Säädetyt avoimuus- ja huolellisuusvelvoitteet riippuvat ensisijaisesti sääntelyn kohteena olevan toimijan roolista, mutta jossain määrin velvoitteiden kohdistumiseen vaikuttaa myös palveluntarjoajan koko. Velvoitteiden tarkoituksena on kattaa koko poliittisen mainontaan liittyvä prosessi, rahoittajista poliittisen mainonnan julkaisijoihin, jolloin velvoitteet myös aktivoituvat eri vaiheissa prosessia.

Asetuksen II luvun säännöksiä sovelletaan vain tilanteisiin, jotka täyttävät asetuksen 3 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisen määritelmän poliittisen mainonnan palvelusta. Näin ollen velvoitteita ei sovelleta 3 artiklan 2 kohdassa mainittuun sisäiseen toimintaan (“in-house”), jossa toimija, kuten esimerkiksi puolue, valmistaa tai näyttää mainontaa omasta puolestaan. Johdanto-osan kohdassa 24 on avattu tarkemmin sisäistä toimintaa. Velvoitteita ei myöskään sovelleta asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti verkossa toimivan välityspalvelun, kuten verkkoalustan, käyttäjän verkkoon lataamaan sisältöön, jonka verkossa toimiva välityspalvelu jakaa vastikkeetta tietyn viestin sijoittelusta, julkaisemisesta, näyttämisestä tai levittämisestä, paitsi jos kolmas osapuoli on maksanut käyttäjälle korvauksen poliittisesta mainonnasta.

2.4Poliittisen verkkomainonnan kohdentamiseen ja näyttämiseen liittyvät erityiset henkilötietojen käsittelyvaatimukset sekä täydentävät avoimuusvaatimukset

Poliittisen verkkomainonnan kohdentamiseen ja näyttämiseen liittyvistä tietosuojaa täydentävistä vaatimuksista säädetään asetuksen III luvun 18 ja 19 artiklassa (18 ja 19 artiklat sekä johdanto-osa 113). Asetuksen johdanto-osan 74 kohdan mukaan poliittisen verkkomainonnan osalta on tarvetta nykyistä tietosuojasääntelyä tarkemmalle sääntelylle. Lisäksi mainitun luvun 20 artikla sisältää rekisterinpitäjälle yleisluonteisen tiedonantovelvoitteen.

Luvun keskeiset käsitteet, kuten rekisterinpitäjä, kohdentamistekniikka ja mainosten näyttämistekniikka on määritelty asetuksen 3 artiklassa:

• Rekisterinpitäjällä tarkoitetaan asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tai tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2018/1725 3 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä rekisterinpitäjää (3 artiklan 14 kohta).

• Kohdentamistekniikoilla tarkoitetaan tekniikoita, joita käytetään poliittisen mainoksen osoittamiseksi ainoastaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle tai näiden jättämiseksi mainonnan ulkopuolelle henkilötietojen käsittelyn perusteella (3 artiklan 11 kohta).

• Mainosten näyttämistekniikoilla tarkoitetaan optimointitekniikoita, joita käytetään lisäämään henkilötietojen automaattisen käsittelyn perusteella poliittisen mainoksen levitystä, kattavuutta tai näkyvyyttä ja joita voidaan käyttää poliittisen mainoksen näyttämiseen ainoastaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle (3 artiklan 12 kohta).

Asetuksen III luvun säännöksiä sovelletaan myös sisäiseen toimintaa, jossa ei ole kyse poliittisten mainontapalvelujen tarjoamisesta (ks. asetuksen johdanto-osan kohta 24). Sisäisen toiminnan käsitettä on avattu hallituksen esityksen luvussa 2.3. Johdanto-osan 84 kohdassa tarkennetaan, että avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia vaatimuksia on sovellettava kaikkiin rekisterinpitäjiin riippumatta siitä missä roolissa rekisterinpitäjä toimii ja toimiiko tämä yksin vai yhdessä jonkun toimijan, kuten poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan kanssa.

Jos rekisterinpitäjä on eri kuin poliittisen mainonnan julkaisija, rekisterinpitäjän olisi toimitettava poliittisen mainonnan julkaisijalle sisäiset toimintaperiaatteet ja varmistettava, että tämän asetuksen noudattamiseksi tarvittavat muut tiedot välitetään oikea-aikaisesti ja paikkansapitävinä poliittisen mainonnan julkaisijalle.

2.5Poliittisen mainonnan asetuksen velvoitteiden valvonta ja toimeenpano

3.1Digipalveluasetuksen sääntely

Poliittisen mainonnan asetus sisältää säännöksiä, jotka ovat päällekkäisiä EU:n digipalveluasetuksen (EU) 2022/2065 (digipalveluasetus) kanssa tai ovat sitä yksityiskohtaisempia. Digipalveluasetukseen sisältyy verkkoalustoja koskevia, mainontaan liittyviä yleisiä läpinäkyvyysvelvoitteita sekä mainonnan kohdentamista koskevaa sääntelyä. Lisäksi digipalveluasetus velvoittaa kaikkia verkon säilytyspalveluita tarjoamaan palvelussaan laittoman sisällön ilmoittamiseen liittyvä ilmoitusmenettely. Digipalveluasetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, mutta velvoitteiden valvonnasta on annettu täydentävää kansallista sääntelyä. Digipalveluasetuksen kansallisesta valvonnasta säädetään laissa verkon välityspalvelujen valvonnasta (18/2024) .

Digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa säädetään, että verkkoalustan on ilmoitettava palvelun vastaanottajille, että kyseessä on mainos, kenen puolesta mainos esitetään sekä kenen maksama mainos on. Lisäksi mainitun kohdan d alakohdan mukaan verkkoalustan on myös ilmoitettava ne parametrit, joiden perusteella mainos esitetään kyseiselle vastaanottajalle. Mainonta sisältää määritelmien mukaan mainonnan sekä kaupallisessa että ei-kaupallisessa tarkoituksessa. Ei-kaupallisella mainonnalla tarkoitetaan sekä poliittista mainontaa, johon sovelletaan myös poliittisen mainonnan asetusta, että muuta yhteiskunnallista mainontaa. Digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan kansallinen valvonta on jaettu siten, että kuluttaja-asiamies vastaa velvoitteiden valvonnasta kaupallisen mainonnan osalta ja tietosuojavaltuutettu ei-kaupallisen mainonnan osalta. Digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan d alakohdan valvonta kuuluu kaikilta osin tietosuojavaltuutetulle.

Digipalveluasetuksen 26 artiklan 2 kohdassa säädetään, että verkkoalustan tarjoajat eivät saa esittää palvelujen vastaanottajille mainoksia, jos niiden esittäminen perustuu EU:n yleisen tietosuoja-asetuksessa 2016/679 määriteltyyn profilointiin, jossa käytetään asetuksen 9 artiklassa määriteltyjä arkaluontoisia henkilötietoja. Digipalveluasetuksen 27 artiklan mukaan verkkoalustojen, jotka käyttävät suosittelujärjestelmiä, on myös esitettävä ehdoissaan selkeästi ja ymmärrettävästi niiden suosittelujärjestelmissä käytettävät tärkeimmät parametrit sekä palvelun vastaanottajien mahdolliset vaihtoehdot kyseisten tärkeimpien parametrien muuttamiseksi tai niihin vaikuttamiseksi. Lisäksi digipalveluasetuksen 28 artiklan mukaan verkkoalustat eivät saa esittää mainoksia, jos mainosten esittäminen perustuu EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuun profilointiin henkilötietojen perusteella ja jos verkkoalustan tarjoajat ovat kohtuullisella varmuudella tietoisia siitä, että palvelun vastaanottaja on alaikäinen. Edellä kuvattua profilointi- ja alaikäisille kohdistetun mainonnan kieltoa sekä suosittelujärjestelmien avoimuutta ja hallintamahdollisuutta valvoo tietosuojavaltuutettu.

Digipalveluasetuksen 16 artiklan mukaisesti kaikkien säilytyspalvelun tarjoajien (esimerkiksi verkkoisännöintipalvelut, pilvipalvelut ja verkkoalustan palvelut), tulee yrityksen kokoon katsomatta järjestää palvelussaan ilmoitusmenettely, jossa kuka tahansa yksityishenkilö tai yhteisö voi tehdä ilmoituksen säilytyspalvelussa olevasta laittomasta sisällöstä. Ilmoitusmenettelyn tulee mahdollistaa se, että ilmoitukset laittomasta sisällöstä ovat riittävän täsmällisiä ja perusteltuja. Ilmoituksen saatuaan palveluntarjoajan on tehtävä päätöksensä ilmoituksen johdosta oikea-aikaisesti, huolellisesti ja objektiivisesti. Ilmoitusmenettelyyn liittyviä velvoitteita valvoo Traficom.

Edellä kuvatut velvoitteet ovat osittain päällekkäisiä poliittisen mainonnan asetuksen velvoitteiden kanssa. Poliittisen mainonnan asetuksen 11–12 ja 18–19 artiklassa säädetyt poliittisen mainonnan avoimuusvelvoitteet ja kohdentamissäännöt pitävät sisällään digipalveluasetuksen 26–28 artiklan mukaiset tilanteet, jotka koskevat sitä osaa ei-kaupallisesta mainonnasta, joka voidaan määritellä poliittiseksi mainonnaksi. Poliittisen mainonnan asetuksen 15 artiklassa säädetty ilmoitusmenettely poliittisen mainonnan asetuksen vastaisista mainoksista ilmoittamiseen pitää sisällään samankaltaisia säännöksiä ilmoitusmenettelyn vaatimuksista kuin digipalveluasetuksen 16 artikla. Poliittisen mainonnan asetuksen johdanto-osan mukaan ne poliittisen mainonnan tarjoajat, jotka ovat säilytyspalveluita ja ovat jo nyt velvoitettuja tarjoamaan digipalveluasetuksen 16 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä, voivat hyödyntää luomaansa ilmoitusmenettelyä myös poliittisen mainonnan asetuksen velvoitteiden täyttämiseen.

Digipalveluasetuksen ja poliittisen mainonnan asetuksen päällekkäisten velvoitteiden takia poliittisen mainonnan asetuksen valvonta- ja seuraamusjärjestelmää on pyritty yhdenmukaistamaan digipalveluasetuksen kanssa. Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen 7–17 ja 21 artiklan valvonnassa välityspalveluiden osalta sovelletaan digipalveluasetuksen 51 artiklassa säädettyjä toimivaltuuksia, minkä lisäksi digipalveluasetuksen 49 artiklan mukainen digitaalisten palvelujen koordinaattori, joka Suomessa on Traficom, vastaa välityspalveluiden valvontaan liittyvästä kansallisen tason koordinaatiosta digipalveluasetuksen 49 artiklan, 58 artiklan 1–4 ja 60 artiklan 1 kohtia soveltaen.

Digipalveluasetuksen 51 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksista. Mainitun artiklan mukaan digipalveluasetuksen säännöksiä valvottaessa viranomaisella on oltava:

• tarvittavat tiedonsaantivaltuudet;

• valtuus tehdä tai pyytää jäsenvaltionsa oikeusviranomaista määräämään tarkastuksia tiloissa, joita kyseiset palvelun tarjoajat tai kyseiset muut henkilöt käyttävät elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyviin tarkoituksiin, valtuus hyväksyä välityspalvelun tarjoajan tarjoamat sitoumukset digipalveluasetuksen noudattamiseksi ja tehdä kyseisistä sitoumuksista velvoittavia;

• valtuus määrätä välityspalveluntarjoaja lopettamaan asetuksen rikkominen sekä tarvittaessa määrätä rikkomiseen nähden oikeasuhteisia ja rikkomisen lopettamisen kannalta välttämättömiä korjaavia toimenpiteitä tai pyytää oikeusviranomaisia määräämään niitä, määrätä tai pyytää oikeusviranomaista määräämään seuraamusmaksu välityspalvelun tarjoajalle asetuksen noudattamatta jättämisestä;

• toimivalta määrätä tai pyytää oikeusviranomaista määräämään uhkasakko sen varmistamiseksi, että asetuksen rikkominen lopetetaan viranomaisen määräyksen mukaisesti tai toimivaltaisen viranomaisen antaman tutkintaa koskevan määräyksen noudattamisen varmistamiseksi;

• valtuudet hyväksyä välitoimia tai pyytää kansallista toimivaltaista oikeusviranomaista hyväksyä välitoimia, jotta voidaan välttää vakavan vahingon riski;

• valtuus vaatia, että palveluntarjoajan ylin hallintoelin toimittaa toimintasuunnitelman digipalveluasetuksen rikkomisen lopettamiseksi, jos edellä kuvatut valtuudet asetuksen rikkomisen lopettamiseksi on käytetty ja välityspalvelun tarjoaja ei ole korjannut toimintaa ja toiminta aiheuttaa vakavaa haittaa, jota ei voida välttää käyttämällä muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksia;

• viimesijaisena keinona äärimmäisissä tilanteissa, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei välityspalveluntarjoaja edelleenkään noudata digipalveluasetusta ja että asetuksen rikkominen muodostaa rikoksen, johon liittyy ihmisten henkeen tai turvallisuuteen kohdistuva uhka, mahdollisuus pyytää jäsenvaltion toimivaltaista oikeusviranomaista antamaan määräyksen, jolla rajoitetaan tilapäisesti käyttäjien pääsyä kyseisen palveluntarjoajan palveluun.

Digipalveluasetuksen 52 artiklan mukaan taloudellisten seuraamusten osalta seuraamusmaksun enimmäismäärä, joka voidaan määrätä digipalveluasetuksessa säädetyn velvoitteen noudattamatta jättämisestä, on kuusi prosenttia kyseisen välityspalvelujen tarjoajan edellisen tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta ja uhkasakon enimmäismäärä on viisi prosenttia kyseisen välityspalvelujen tarjoajan edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai tulosta kultakin viivästyspäivältä viranomaisen päätöksessä ilmoitetusta päivästä laskettuna. Huomionarvoista on, että poliittisen mainonnan asetuksessa seuraamusmaksu on myös kuusi prosenttia. Sen sijaan uhkasakon enimmäismäärän osalta poliittisen mainonnan asetus poikkeaa digipalveluasetuksesta, sillä sille ei ole asetettu enimmäismäärää.

Lisäksi digipalveluasetuksen 49 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on täytynyt nimetä yksi digipalveluasetuksen valvontaviranomaisista digitaalisten palvelujen koordinaattoriksi. Digitaalisten palvelujen koordinaattori vastaa kaikista digipalveluasetuksen ja sen täytäntöönpanoon ja valvontaan liittyvistä asioista kyseisessä jäsenvaltiossa, ellei asianomainen jäsenvaltio ole osoittanut tiettyjä erityistehtäviä tai -aloja muille toimivaltaisille viranomaisille. Digitaalisten palvelujen koordinaattorin tehtävä on varmistaa asioiden koordinointi kansallisella tasolla sekä osallistua toimivaltansa puitteissa rajat ylittävään yhteistyöhön digipalveluasetuksen 58 artiklan mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos muun jäsenvaltion kuin välityspalvelun tarjoajan sijoittautumismaan viranomaisella on syytä epäillä, että välityspalvelun tarjoaja rikkoo digipalveluasetusta tavalla, joka vaikuttaa haitallisesti palvelun käyttäjiin myös toisessa jäsenvaltiossa, se voi pyytää sijoittautumispaikan koordinaatioviranomaista tutkimaan asiaa ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet digipalveluasetuksen noudattamiseksi (58 artiklan 1 kohta). Myös digitaalisten palvelujen lautakunta voi tehdä edellä mainitun pyynnön sijoittautumismaan koordinaattoriviranomaiselle, jos vähintään kolmen jäsenvaltion koordinaattoriviranomaiset tekevät tästä aloitteen (58 artiklan 2 kohta). Sijoittautumismaan digitaalisten palvelujen koordinaattoriviranomaisen on tämän jälkeen ilmoitettava arvionsa epäillystä asetuksen rikkomisesta sekä selvitys mahdollisista tutkinta- ja täytäntöönpanotoimista (58 artiklan 5 kohta).

Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaan välityspalveluiden valvontaan sovellettaisiin vain digipalveluasetuksen 58 artiklan 1–4 kohtaa. Käytännössä digitaalisten palvelujen koordinaattoreita hyödynnettäisiin poliittisen mainonnan asetuksen rajat ylittävien valvontatilanteiden koordinaatiossa, mutta näillä ei olisi digipalveluasetuksen 58 artiklan 5 kohdan mukaista velvoitetta arvioida poliittisen mainonnan asetuksen rikkomista muille digitaalisten palvelujen koordinaattoreille tai edellä mainitulle lautakunnalle.

Digipalveluasetuksen 60 artiklan 1 kohdan mukaan sijoittautumismaan digitaalisten palvelujen koordinaattori voi aloittaa ja johtaa yhteisiä tutkimuksia, joiden kohteena on epäilty digipalveluasetuksen rikkominen. Koordinaattoriviranomainen voi aloittaa yhteisen tutkimuksen omasta aloitteestaan tutkiakseen epäilyä, että välityspalvelun tarjoaja on rikkonut asetusta useassa jäsenvaltiossa tai digitaalisten palvelujen lautakunnan suosituksesta sen jälkeen, kun vähintään kolme kansallista koordinaattoriviranomaista on pyytänyt tätä. Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaan poliittisen mainonnan asetuksen 7–17 ja 21 artiklan valvontaan välityspalveluiden osalta sovellettaisiin tätä samaa digipalveluasetuksen mekanismia siten, että sen käyttö kuitenkin rajataan digitaalisten palvelujen koordinaattorien väliseen kansalliseen yhteistyöhön.

Edellä kuvatut digipalveluasetuksen 51 artiklassa luetellut toimivaltaisten viranomaisten tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet sekä seuraamusmaksujen ja uhkasakon määrää koskevat kansalliset säännökset on sisällytetty välityspalveluiden valvonnasta annetun lain 2 ja 3 lukuun. Niiden perusteella tietosuojavaltuutetulle ja Traficomille on tarvittavat digipalveluasetuksen 51 artiklan mukaiset toimivaltuudet, kun ne valvovat edellä kuvattuja digipalveluasetuksen velvoitteita, jotka ovat päällekkäisiä poliittisen mainonnan asetuksen kanssa.

Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohta jättää välityspalveluiden valvonnasta vastaavien valvontaviranomaisten valinnan kansalliseen harkintavaltaan. Valittavat viranomaiset voivat olla mainitun kohdan mukaan joko samoja kuin digipalveluasetuksessa tai sitten muita jäsenvaltioiden parhaaksi katsomia viranomaisia, jotka täyttävät valvontaviranomaiselta vaaditun riippumattomuusedellytyksen. Poliittisen mainonnan asetuksen johdanto-osassa on tosin erikseen korostettu, että valvonnan tulee olla johdonmukaista digipalveluasetuksen 49 artiklan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten suorittaman valvonnan kanssa. Jäsenvaltioidelle on kuitenkin jätetty viimekädessä harkintavalta valvontaviranomaisten asettamisessa ja valvonnan järjestämisessä molempien asetusten suhteen.

Kansallista harkintavaltaa käytettäessä on syytä huomioida, että vaikka poliittisen mainonnan asetuksen velvoitteet ovat osittain päällekkäisiä digipalveluasetuksen velvoitteiden kanssa, ne ovat monilta osin yksityiskohtaisempia ja koskevat laajempaa joukkoa kuin mitä digipalveluasetuksen säännökset. Esimerkiksi poliittisen mainonnan asetuksessa määritelty poliittisen mainonnan julkaisija, johon esimerkiksi poliittisen mainonnan 11–12 artiklat kohdistuvat, voi samanaikaisesti julkaista poliittista mainontaa sekä välityspalveluiden että muiden palveluiden, kuten radio-, tv- tai lehtipalveluiden, kautta. Näin ollen valvontatehtävien erottaminen välityspalveluiden osalta itsenäiseksi valvontakokonaisuudeksi ei vaikuta olevan tarkoituksenmukaista, vaan tarkoituksenmukaisinta on keskittää ne yhdelle viranomaisille, jonka ehdotetaan olevan valtiontalouden tarkastusvirasto. Valtiontalouden tarkastusvirastolle on siten tarpeen säätää sekä poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan että digipalveluasetuksen 51 artiklan mukaiset tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet.

Samalla ehdotetaan, että tietosuojavaltuutetulle säädetyt digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan mukaiset valvontatehtävät liittyen yhteiskunnallisen ja poliittisen mainonnan avoimuuteen siirretään valtiontalouden tarkastusvirastolle. Näin vältyttäisiin epätarkoituksenmukaiselta ja osin päällekkäiseltä tehtävänjaolta, selkeytettäisiin ja yksinkertaistettaisiin valvontaa sekä parannettaisiin poliittisen mainonnan asetuksen ja digipalveluasetuksen päällekkäisten velvoitteiden valvonnan johdonmukaisuutta. Perustuslakivaliokunta painotti välityspalvelulakia säädettäessä, että sääntelykokonaisuuden vaikutuksia ja toimivuutta on sääntelyn uutuuden ja monimutkaisuuden vuoksi erityisen tärkeää seurata ja arvioida jatkossa sekä kansallisesti että EU-tasolla (PeVL 13/2023 vp). Lisäksi poliittisen mainonnan asetuksen U-kirjelmää käsiteltäessä valiokunta korosti molempien asetusten välisen suhteen selkiyttämistä (PeVL 57/2022 vp). Siten tehtävänsiirrolla vastataan myös valiokunnan esittämään tarpeeseen.

Käytännössä valvontatehtävien keskittäminen valtiontalouden tarkastusvirastolle tarkoittaa myös sitä, että Liikenne- ja viestintäviraston rooli digipalveluasetuksen digitaalisten palvelujen koordinaattorina rajautuu poliittisen mainonnan asetuksen osalta yleiseen koordinaatiotehtävään, jossa se välittää tietoa poliittisen mainonnan asetuksen 7–17 ja 21 artiklan valvonnasta vastaavalle viranomaiselle välittäjäpalveluihin kytkeytyvissä valvontatapauksissa, jotka tulevat sen tietoon joko kansallisella tasolla tai rajat ylittävässä menettelyssä. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolla on digipalveluasetuksen mukainen toimivalta valvoa mainitun asetuksen 16 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä, jota saatetaan hyödyntää myös poliittisen mainonnan asetuksen 15 artiklan velvoitteiden täyttämisessä. Tältä osin ei kuitenkaan ehdoteta, että poliittisen mainonnan asetuksen 15 artiklan valvonta annettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle, sillä tämä pilkkoisi poliittisen mainonnan asetuksen valvontaa epätarkoituksenmukaisesti.

Valvontatehtävien jakamista on tarkasteltu tarkemmin kohdassa 3.7.1.

3.2Tietosuojavaltuutetun tehtävät ja toimivalta

Tietosuojavaltuutetulla on yleinen toimivalta valvoa henkilötietojen käsittelyä poliittisessa mainonnassa. Tietosuojavaltuutetun tehtävistä ja tutkintatoimivaltuuksista säädetään EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja asetusta täsmentävässä ja täydentävässä kansallisessa tietosuojalaissa (1050/2018) .

Tietosuoja-asetuksen 55–59 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista. Tietosuojalain 14 §:n mukaan tietosuojavaltuutetulla on tietosuoja-asetuksen 55–59 artiklassa säädetyt tehtävät ja toimivaltuudet. Tietosuoja-asetuksen mukaisiin tietosuojavaltuutetun tutkintavaltuuksiin kuuluvat muun muassa oikeus määrätä rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijän edustaja antamaan kaikki tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavat tiedot, toimivalta toteuttaa tarkastuksia, oikeus saada pääsy kaikkiin rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän tiloihin, tietojenkäsittelylaitteet ja -keinot mukaan lukien. Korjaavien toimivaltuuksien osalta tietosuojavaltuutetulla on muun muassa toimivalta antaa varoitus ja huomautus, antaa rekisterinpitäjälle tai henkilötietojen käsittelijälle määräys saattaa käsittely tietosuoja-asetuksen mukaiseksi, toimivalta määrätä rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä noudattamaan rekisteröidyn pyyntöjä, oikeus asettaa väliaikainen tai pysyvä kielto käsittelylle, mukaan lukien käsittelykielto sekä oikeus määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu. Tietosuojalain 14 §:n mukaan tietosuojavaltuutetulla on myös muissa laeissa säädettyjä tehtäviä ja toimivaltuuksia. Tietosuojavaltuutetun toimivaltuuksia täydentävät myös tietosuojalain 22 §:ssä säädetty oikeus asettaa uhkasakko ja lain 18 §:ssä säädetty oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksutta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeelliset tiedot.

Tietosuojalain 24 §:ssä säädetään tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegion toimivallasta määrätä tietosuoja-asetuksen 83 artiklan mukainen hallinnollinen seuraamusmaksu tietosuoja-asetuksen rikkomisesta. Seuraamuskollegion muodostavat tietosuojavaltuutettu ja apulaistietosuojavaltuutetut. Hallinnollinen seuraamusmaksu määrätään esittelystä. Hallinnollista seuraamusmaksua ei voida määrätä valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, kunnallisille viranomaisille, itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille, eduskunnan virastoille, tasavallan presidentin kanslialle eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle eikä niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille ja muille elimille.

Tietosuojavaltuutetun tietosuoja-asetuksen 83 artiklan nojalla määräämät hallinnolliset seuraamusmaksut voivat olla enimmillään 20 000 000 euroa, tai jos kyseessä on yritys, 4 % rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta.

Tietosuojavaltuutetulla on edellä mainitut toimivaltuudet oman jäsenvaltionsa alueella. Tietosuojavaltuutettu tekee yhteistyötä muiden EU:n tietosuojaviranomaisten kanssa yhden luukun periaatteen puitteissa ja osallistuu tietosuojaviranomaisten väliseen yhdenmukaisuusmenettelyyn (yleinen tietosuoja-asetus 60 artikla). Tietosuojavaltuutetun on tehtävä yhteistyötä, tietojen vaihtaminen mukaan luettuna, ja tarjottava keskinäistä apua muille valvontaviranomaisille yleisen tietosuoja-asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi (yleinen tietosuoja-asetus 57 artikla 1 kohta g alakohta). Tietosuojavaltuutettu voi myös tarvittaessa toteuttaa yhteisiä operaatioita muiden valvontaviranomaisten kanssa (yleinen tietosuoja-asetus 62 artikla). Siltä osin kuin yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä ei ole sijoittautunut EU/ETA-alueelle, tietosuojavaltuutettu on toimivaltainen käsittelemään sille vireille tulleen kyseistä rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää koskevan asian.

Edellä mainittujen lisäksi tietosuojavaltuutettu valvoo digipalveluasetuksen säännöksiä yhteiskunnallisen ja poliittisen mainonnan läpinäkyvyydestä, erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien ns. arkaluonteisten henkilötietojen käytön kiellosta profilointiin perustuvassa mainonnassa, suosittelujärjestelmissä käytettävien parametrien läpinäkyvyydestä ja muuttamisesta sekä alaikäisten yksityisyydestä ja alaikäisille kohdistetun profilointiin perustuvan mainonnan kiellosta (asiaa on tarkasteltu tarkemmin osiossa 3.1).

Poliittisen mainonnan asetuksen 18 ja 19 artiklassa säädetään poliittisen verkkomainonnan kohdentamiseen ja näyttämiseen liittyvistä tietosuoja-asetusta tarkentavista henkilötietojen käytön lisärajoituksista ja -ehdoista sekä avoimuusvaatimuksista. Mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan tietosuojavaltuutetulla on toimivalta valvoa edellä mainittujen artiklojen soveltamista omalla toimialallaan siten, että valvontaan sovelletaan tietosuoja-asetuksen 58 artiklassa ja VII luvussa säädettyjä valtuuksia. Poliittisen mainonnan asetuksen 18 ja 19 artiklassa säädettyjen velvoitteiden rikkomisesta voitaisiin määrätä tietosuoja-asetuksen 83 artiklan mukaisia seuraamuksia (ks. poliittisen mainonnan asetuksen 25 artiklan 6 kohta).

3.3Kansallinen vaali- ja puoluerahoitussääntely

Ehdokkaan vaalirahoituksesta annettu laki (273/2009) eli ns. vaalirahoituslaki ja puoluelaki (10/1969) sisältävät poliittisen mainonnan avoimuuteen liittyviä säännöksiä mainonnan maksajan merkitsemisestä.

Vaalirahoituslain 4 §:n 5 momentin mukaan ehdokkaan, ehdokkaan tukiryhmän ja muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön on huolehdittava, että vaalikampanjaan kuuluvasta tai sitä tukemaan tarkoitetusta maksullisesta mainoksesta käy ilmi mainoksen maksaja. Laissa ei ole erikseen määritelty, mitä tukiryhmällä tarkoitetaan, mutta hallituksen esityksen perusteluiden mukaan ( HE 13/2009 vp ) ilmaisulla tukiryhmä tai muu yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimiva yhteisö katettaisiin kaikki ne henkilöryhmät, jotka toimivat ehdokkaan ympärillä vaalikampanjan toteuttamiseksi. Merkitystä ei ole sillä, onko kyseessä rekisteröity vai rekisteröimätön yhteisö kunhan se on ainoastaan kyseistä ehdokasta tukeva ryhmä. Kyseessä on sama kokonaisuus, jonka saamat tuet pitää sisällyttää vaalirahoitusilmoitukseen.

Puoluelain 8 b §:n 5 momentin mukaan puolueen ja puolueyhdistyksen on huolehdittava, että vaalikampanjaan kuuluvasta tai sitä tukemaan tarkoitetusta maksullisesta mainoksesta käy ilmi mainoksen maksaja. Puoluelain mukaan velvollisuus koskee omissa kampanjoissaan puoluetta eli puolueen keskusjärjestöä ja puolueyhdistyksiä, joita puoluelain mukaan ovat puolueeseen tai sen jäsenyhdistykseen niiden sääntöjen mukaan kuuluvat yhdistykset.

Sekä yksittäisen ehdokkaan että puolueen osalta velvollisuus kohdistuu laissa määriteltyyn kampanja-aikaan, jona pidetään ajanjaksoa, joka alkaa kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja päättyy kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen.

Sekä vaalirahoituslain että puoluelain mukaan mainoksesta pitää käydä ilmi mainoksen maksaja. Laissa ei edellytetä muita tietoja. Perustuslakivaliokunta on todennut (PeVM 3/2010 vp), että mikäli puolue itse maksaa mainoksen, on riittävää, että puolueen nimi selvästi esiintyy mainoksessa. Myös yksittäisen ehdokkaan vaalimainoksen osalta valiokunta pitää riittävänä, että jos ehdokas itse maksaa mainoksen, siitä selvästi ilmenee ehdokkaan nimi. Vaalirahoituslain mukaan yksityishenkilön nimeä ei saa kuitenkaan julkistaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan, jos hänen maksamansa mainoksen arvo on kuntavaaleissa pienempi kuin 800 euroa taikka eduskuntavaaleissa, aluevaaleissa, presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa pienempi kuin 1 500 euroa. Puoluelaissa euromääräinen raja on kaikissa tapauksissa 1 500 euroa. Ns. pienlahjoittajapoikkeus koskee ainoastaan yksityishenkilöitä, ei esimerkiksi yrityksiä tai muita yhteisöjä.

Sen arvioiminen, onko kyseessä laissa tarkoitettu vaalimainos vai muu ilmoitus, jää viime kädessä ilmoituksen tekijän ratkaistavaksi. Laissa ei ole määritelty, mitä mainoksella tarkoitetaan. Mainos voinee olla lähtökohtaisesti mikä tahansa ja missä tahansa muodossa julkaistava tai levitettävä materiaali, jolla kampanjaa tuetaan. Velvollisuus koskee siten niin lehti-, radio-, TV- ja Internet-mainontaa kuin ulkomainoksiakin. Huolehtimisvelvollisuus koskee ainoastaan maksullisia mainoksia. Huolehtimisvelvollisuus ei velvoiteta varmistamaan, että maksajan nimi on kaikissa häntä tukevissa mainoksissa, koska kaikki tällainen mainonta ei välttämättä ole hänen määräämisvallassaan. Kampanjaan kuuluvasta tai sitä tukemaan tarkoitetusta mainoksesta tarkoittaa kuitenkin niitä tilanteita, joissa ehdokkaalla tai puolueella on tosiasiallinen mahdollisuus sopia mainoksen maksajan kanssa mainoksen sisällöstä. Tällaiset ehdokkaan tai puolueen puolesta maksetut ilmoitukset sisällytetään myös vaalirahoitusilmoitukseen.

Vaalirahoituslain ja puoluelain sisältämän mainonnan maksajan merkitsemiseen liittyvän huolehtimisvelvollisuuden valvonnasta tai rikkomisen seuraamuksista ei ole erillistä sääntelyä.

Vaalirahoituslain ja puoluelain sisältämän mainonnan maksajan merkitsemiseen liittyvä sääntely on osittain päällekkäistä poliittisen mainonnan asetuksen 7, 11 ja 12 artiklan kanssa. Sekä kansallisessa lainsäädännössä, kuten edellä on kuvattu, että poliittisen mainonnan asetuksessa tavoitteena on varmistaa kansalaisten tiedonsaanti mainoksen maksajasta. Kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu vaalikampanjaan kuuluva tai sitä tukemaan tarkoitettu maksullinen mainos kuuluu siten myös poliittisen mainonnan asetuksen alaan. Siten tulee pohdittavaksi, miltä osin poliittisen mainonnan asetuksen 4 artiklan 1 kohdan kielto, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät poliittisen mainonnan avoimuuteen liittyvistä syistä saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä asetuksessa vahvistetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä tai toimenpiteitä, vaikuttaa tarpeeseen muuttaa kansallista lainsäädäntöä.

Mainonnan maksajan merkitsemisestä huolehtiminen on sisällytetty poliittisen mainonnan asetuksen 11–12 artiklassa poliittisen mainonnan julkaisijalle, eikä rahoittajalle, joka poliittisen mainonnan asetuksen 3 artiklan 10 kohdan määritelmän mukaan voisi esimerkiksi olla vaalirahoituslaissa tarkoitettu ehdokas, ehdokkaan tukiryhmä tai muu yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimiva yhteisö. Tältä osin kansallinen sääntely poikkeaa mainitun asetuksen sääntelystä. Poliittisen mainonnan asetuksen 7 artikla kuitenkin myös velvoittaa rahoittajaa antamaan tarvittavat tiedot poliittisen mainonnan julkaisijalle, jotta tämä voi huolehtia velvoitteiden täyttymisestä. Käytännössä vaalirahoituslain ja puoluelain säännökset edellyttävät myös, että ehdokkaat, ehdokkaiden tukiryhmät, muut yksinomaan ehdokkaiden tukemiseksi toimivat yhteisöt, puolueet tai puolueyhteisöt antavat poliittisen mainonnan julkaisijalle tarvittavan maksajatiedon, jotta säännösten tavoite voi toteutua. Huomionarvoista myös on, että poliittisen mainonnan asetuksen 11–12 artiklan liittyvät tietosisällöt ovat osin kattavammat kuin mitä kansallisessa sääntelyssä on edellytetty poliittisesta mainoksesta käyvän ilmi maksajasta.

Poliittisen mainonnan asetus ei myöskään mahdollista yksityishenkilön nimen julkaisematta jättämistä tilanteessa, jossa yksityishenkilö tilaa ja maksaa poliittisen mainoksen. Asetuksen näkökulmasta hänestä tulee tällöin lähtökohtaisesti rahoittaja, jonka tiedot tulee ilmetä mainoksesta sekä avoimuusilmoituksesta. Mikäli henkilö ei toimi omissa nimissään, vaan jonkun toisen, rajoittajaksi katsottavan toimijan tai tahon, jonka määräysvallassa rahoittaja viimekädessä on, kautta, maksaen korvauksen poliittisesta mainoksesta, hänen nimensä on julkaistava avoimuusilmoituksessa. Käytännössä jälkimmäinen tilanne liittyy lähinnä siihen, että jonkinlaisella bulvaanijärjestelyllä pyritään piilottamaan poliittisen mainoksen taustalla olevat toimijat.

Käytännössä vaalirahoituslain 4 §:n 5 momentin ja puoluelain 8 b §:n 5 momentin tarkoittamasta pienlahjoittajapoikkeussääntelyssä on juuri kysymys edellä mainituista tilanteista, joissa yksityishenkilö toimii suoraan tilaajana ja maksajana poliittiselle mainokselle. Näin ollen kyseisiä säännöksiä ei voida jättää kansallisesti voimaan, vaan ne korvautuvat asetuksen sääntelyllä.

Asetuksen johdanto-osan 57 kohdassa on myös erikseen korostettu, ettei avoimuusilmoituksessa ole tarpeen ilmaista sellaisen yksityishenkilön henkilötietoja, joka osallistuu poliittiseen mainontaan, mutta jolla ei ole yhteyttä rahoittajaan tai muuhun asiaan liittyvään poliittiseen toimijaan. Tällainen tilanne voisi muodostua esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö tekee suoraan lahjoituksen ehdokkaalle, joka sitten käyttää varat vaalimainontaan. Tällöin kysymyksessä on kampanjarahoituksesta, joka on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle ja kansallisen sääntelyn piiriin (ks. 2 artiklan 2 kohta). Siten vaalirahoituslain ja puoluelain pienlahjoittajapoikkeus jäisi muilta osin voimaan. Näin ollen yksityishenkilönä toimivat lahjoittajat voisivat edelleen antaa pienlahjoituksia muilla tavoin kuin suoraan maksettuina ja tilattuina poliittisina mainoksina, eikä heidän nimeänsä julkaistaisi vaali- ja puoluerahoitusilmoituksissa ilman erillistä suostumusta.

Vaalirahoituslain 4 §:n 5 momentin ja puoluelain 8 b §:n 5 momentin muutoksia on käsitelty tarkemmin 7.3. ja 7.4. kohdissa.

3.4Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annettua lakia (460/2003; sananvapauslaki) sovelletaan poliittiseen mainontaan, joka liittyy lain tarkoittamaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaa.

Sananvapauslain 6 § sisältää ohjelma- ja verkkojulkaisun tallentamisvelvoitteen, joka palvelee mahdollisesti vireille pantavan riita- tai rikosasian oikeudenkäynnin todistusaineiston varmistamisessa sekä vastine- ja oikaisuoikeuden toteutumista ( HE 54/2002 ). Käytännössä tallenne voi sisältää poliittisia mainoksia, joihin kohdistuu myös poliittisen mainonnan asetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan tiedonsäilyttämisvelvoite. Asetuksen tietojen säilyttämisvelvoitteen tarkoitus, laajuus sekä säilytysaika- ja tapa eroavat kuitenkin merkittävästi sananvapauslain 6 §:n säännöksistä.

Voimassa olevan sananvapauslain 18 §:n mukaan käräjäoikeus voi syyttäjän tai tutkinnan hakemuksesta taikka sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään sakon uhalla julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Tarkemmin toimivaltaisesta käräjäoikeudesta säädetään 19 §:ssä. Tässä esityksessä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi 18 tai 19 §:ää.

Poliittisella asetuksen johdanto-osan 50 kohdan mukaan asetuksella ei velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen liittyvien perusperiaatteiden, erityisesti lehdistönvapauden ja muiden tiedotusvälineiden sananvapauden, kanssa sellaisina kuin ne ilmenevät valtiosääntöperinteistä tai säännöistä, jotka koskevat lehdistön tai muiden tiedotusvälineiden oikeuksia ja vastuuta sekä niille annettuja menettelyllisiä takeita, silloin, kun nämä säännöt liittyvät vastuun määräytymiseen tai rajaamiseen. Näin ollen poliittisen mainonnan asetuksella tai sitä täydentävällä kansallisella lainsäädännöllä ei ole tarkoitus muuttaa sananvapauslaissa säädettyjä periaatteita, kuten lähdesuojaa tai päätoimittajavastuuta.

3.5Sähköisen viestinnän palvelulaki

Sähköisen viestinnän palvelulain 26 a luvussa on pantu täytäntöön audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (AVMS- direktiivin) säännökset koskien videonjakoalustapalvelujen huolellisuusvelvoitteita. Lain 226 c § sääntelee kaiken kokoisten videonjakoalustapalvelujen käyttöehtojen sisältöä sekä edellyttää muun muassa, että videonjakoalustapalveluissa on käytössä järjestelmiä, joiden avulla käyttäjät voivat ilmoittaa alustalle säännöksissä lueteltuja laittomia sisältöjä. Lain 26 a luvun säännösten noudattamista valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Suomeen sijoittautuneiden videonjakoalustapalvelujen osalta. Suomessa ei ole tunnistettu määritelmän mukaisia tai ainakaan merkittäviä videonjakoalustapalvelun tarjoajia. Esimerkki Suomen ulkopuolelle sijoittautuneesta videonjakoalustapalvelusta on YouTube-palvelu, joka on myös poliittisen mainonnan asetuksen 3 artiklan 8 kohdan tarkoittama erittäin suuri verkkoalusta.

Voimassa olevan sähköisen viestinnän palvelulain 185 §:n mukaan käräjäoikeus voi syyttäjän tai tutkinnan hakemuksesta taikka sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä lain 184 §:ssä tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan sakon uhalla estämään tallentamansa tiedon saannin, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi. Tarkemmin toimivaltaisesta käräjäoikeudesta säädetään 186 §:ssä. Tässä esityksessä ei ehdoteta asiallisesti muutettavaksi 185 tai 186 §:ää.

3.6Palvelujen tarjontaan liittyvä syrjimättömyyssääntely

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla (ns. palveludirektiivi) säädetään palvelujen tarjontaan liittyvistä syrjimättömyysvelvoitteista. Palveludirektiivin 20 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei palvelujen vastaanottajille aseteta syrjivä vaatimuksia, jotka perustuvat tämän kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan. Artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että palvelun käytön yleiset edellytykset, jotka palveluntarjoaja saattaa yleiseen tietoon, eivät sisällä vastaanottajan kansallisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvia syrjiviä ehtoja. Kohdan mukaan tämä ei kuitenkaan estä palveluntarjoajaa vahvistamasta objektiivisin perustein suoraan perusteltavissa olevia erilaisia käytön edellytyksiä.

Palveludirektiivin implementoinnin yhteydessä ( HE 216/2009 vp ) ei katsottu tarpeelliseksi säätää uutta kansallista lainsäädäntöä, vaan yhdenvertaisuuslain ja rikoslain syrjintäkieltosäännösten katsottiin täyttävän direktiivin vaatimukset.

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:n 1 momentissa kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumiseen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Muu henkilöön liittyvä syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka. Ketään ei saa syrjiä mainituilla perusteilla. Tämä koskee sekä yksityishenkilöitä että oikeushenkilöitä. Yhdenvertaisuuslain syrjimättömyyssäännöksen syrjintäkiellon rikkominen saattaa johtaa myös rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Rikoslain (39/1889) 11 luvun 11 § sisältää säännöksen yleisestä syrjintärikoksesta. Pykälän mukaan syrjintä on kiellettyä rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnollisen, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/302 perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (ns. geoblokkiasetus) sisältää palveludirektiiviä tarkentavia syrjimättömyyssäännöksiä, joiden tavoitteena on estää perusteettomia maarajoituksia, joissa tavaroita tai palveluita myyvä estää asiakasta saamasta tai hankkimasta tuotetta tai palvelua asiakkaan kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Geoblokkiasetusta ei sovelleta audiovisuaalisiin teoksiin liittyviin verkkopalveluihin, jotka on suojattu tekijänoikeuksilla (esimerkiksi television suoratoistopalvelut). Kuluttaja-asiamies valvoo palvelujen tarjoamisesta annetun lain (1166/2009) 19 artiklan 2 momentin mukaan geoblokkausasetuksen noudattamista Suomessa ainoastaan palveluntarjoajan ja kuluttajan välisissä suhteissa. Laki ei kuitenkaan sovelleta audiovisuaalisiin palveluihin ja radiolähetyksiin. Oikeudesta määrätä seuraamusmaksuja 2 momentissa mainitun asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan rikkomisen johdosta säädetään kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa (566/2020) .

Poliittisen mainonnan asetuksen 5 artiklan 1 kohta sisältää samankaltaisia asuinpaikkaan ja sijoittautumiseen liittyviä syrjimättömyyssäännöksiä kuin palveludirektiivi ja geoblokkiasetus. Poliittisen mainonnan asetuksen syrjimättömyyssäännöksen soveltamisala on kuitenkin potentiaalisesti laajempi kuin edellä kuvattujen säännösten, sillä säännöstä sovelletaan kaikkiin poliittisen mainonnan tarjoajiin riippumatta mainonnan esittämisen muodosta tai sisällön oikeudellisesta luonteesta.

3.7Poliittisen mainonnan asetuksen toimeenpanon ja valvonnan edellyttämä kansallinen lainsäädäntö

3.8Eräiden digipalveluasetuksen mukaisten valvontatehtävien uudelleen järjestäminen osana poliittisen mainonnan asetuksen toimeenpanoa

Kuten kohdassa 3.1. on tuotu esille, tietosuojavaltuutetulle välityspalvelujen valvonnasta annetussa laissa (18/2024) säädetyt digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a-c alakohdan mukaiset valvontatehtävät liittyen yhteiskunnallisen ja poliittisen mainonnan avoimuuteen ehdotetaan siirrettäväksi valtiontalouden tarkastusvirastolle. Näin vältyttäisiin epätarkoituksenmukaiselta ja osin päällekkäiseltä tehtävänjaolta, selkeytettäisiin ja yksinkertaistettaisiin valvontaa sekä parannettaisiin poliittisen mainonnan asetuksen ja digipalveluasetuksen päällekkäisten velvoitteiden valvonnan johdonmukaisuutta.

Digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a-c alakohdan mukaiset valvontatehtävät, jotka liittyvät elinkeinoharjoittajien väliseen (B2B) mainontaan jäisivät edelleen tietosuojavaltuutetulle. Näitä tehtäviä ei ole perusteltua siirtää tässä yhteydessä tarkastusvirastolle.

Digipalveluasetuksen valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen edellyttää Suomessa kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi kansallisessa laissa on säädettävä edellä mainittujen toimivaltaisten viranomaisten tutkinta- ja täytäntöönpanotoimivaltuuksista asetuksen 51 ja 52 artiklan mukaisesti. Asetuksen 51 artiklassa luetellut tutkintatoimivaltuudet koskevat valvovan viranomaisen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia. Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudet voivat kohdistua välityspalveluntarjoajiin tai henkilöihin, joilla elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyen voi kohtuudella olla asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyviä tietoja. Täytäntöönpanotoimivaltuuksia ovat valtuus määrätä välityspalveluntarjoaja korjaamaan toimintansa asetuksen mukaiseksi, valtuus määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja välityspalvelun tarjoajalle asetuksen rikkomisesta tai niille, jotka eivät noudata velvollisuuttaan antaa tietoja liittyen asetuksen rikkomiseen, valtuus määrätä uhkasakkoja, valtuudet määrätä välitoimia kiireellisissä tilanteissa sekä viimesijaisena keinona toimivalta pyytää tuomioistuinta estämään palvelun käyttäjien pääsy sellaiseen palveluun, joka rikkoo asetuksen velvollisuuksia. Asetuksen 51 ja 52 artiklan sisältöä on selostettu edellä yksityiskohtaisemmin kohdassa 3.1.

Digipalveluasetuksen kansallinen toimeenpanolaki on kirjoitettu siten, että useammat pykälät koskevat kaikkia valvontaviranomaisia, eikä kyseisissä pykälissä ole yksilöity viranomaisia. Näiden osalta ei ole tarvetta tehdä muutoksia. Tehtäväjaon muuttaminen edellä todetun mukaisesti vaatii kuitenkin joiltain osin välityspalvelujen valvonnasta annetun lain 1 §:n, 3 §:n, 11 §:n, 12 §:n, 13 §:n, 16 §:n ja 24 §:n muuttamista sekä lisäksi uuden 2 a §:n lisäämistä.

Lain 1 §:ssä ja 2 a §:ssä säädettäisiin tarkastusviraston toimivallasta digipalveluasetuksen valvonnassa. Lain 11 §:ssä säädettäisiin tarkastusvirastolle toimivaltuus tehdä digipalveluasetuksen 51 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisia sitoumuksia. Lain 12 §:ssä säädettäisiin tarkastusviraston osallistumisesta digipalveluasetuksen vaatimaan viranomaisyhteistyöhön. Lain 13 §:ssä säädettäisiin tarkastusvirastolle mahdollisuus tehostaa määräyksiä ja valvontapäätöksiä uhkasakolla. Uhkasakon tuomitsisi 5 lakiehdotuksen mukainen seuraamuslautakunta. Lain 16 §:ssä säädettäisiin tarkastusviraston toimivallasta määrätä seuraamusmaksu sen valvontavaltaan kuuluvassa asiassa. Edellä mainittu seuraamuslautakunta määräisi seuraamusmaksun. Lisäksi lain 24 §:ssä säädettäisiin tarkastusviraston oikeudesta osallistua Euroopan digitaalisten palvelujen lautakunnan työhön ja kokouksiin.

Huomionarvoista on, että 1 lakiehdotuksessa säädetään osittain päällekkäisistä toimivaltuuksista. Valtuudet koskisivat joiltain osin samankaltaisia poliittiseen mainontaan liittyviä velvollisuuksia, mutta poliittisen mainonnan asetuksen toimivalta ulottuisi sekä laajemmin erilaisiin avoimuusvelvoitteisiin että erilaisiin välityspalveluiden tarjoajiin. Samalla tulee huomioida, että digipalveluasetuksen mukainen toimivalta koskisi myös yhteiskunnallisen mainonnan avoimuuden valvontaa.

4.1Keskeiset ehdotukset

Hallituksen esityksen tavoitteena on toimeenpanna poliittisen mainonnan asetuksen valvonta Suomessa. Vaikka asetus on suoraan sovellettava jäsenvaltioissa, asetus edellyttää, että jäsenvaltio nimeää asetuksen 22 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset valvontaviranomaiset sekä kansallisen yhteyspisteen. Asetus edellyttää myös, että jäsenvaltiot antavat toimivaltaisille viranomaisille riittävät toimivaltuudet ja resurssit asetuksen tehokkaaseen valvontaan. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen noudattamisen valvonnan järjestämisestä, jossa säädettäisiin edellä tarkoitetuista toimivaltaisista viranomaisista ja niiden toimivaltuuksista. Tämän lisäksi on tarpeen tehdä muutoksia vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntöön, jossa nykyisin on säädetty poliittisen mainoksen maksajan nimen julkaisemisesta poliittisen mainonnan yhteydessä, sillä asetuksen voimaantullessa Suomessa ei voi olla asetuksen kanssa päällekkäistä kansallista sääntelyä asiasta, eikä myöskään ole tarkoituksenmukaista jättää voimaan nykyisenkaltaista rinnakkaista sääntelyä, joka voisi aiheuttaa epäselvyyttä.

Esityksen mukaan valtiontalouden tarkastusvirasto olisi asetuksen 22 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen valvontaviranomainen sekä 22 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu kansallinen yhteyspiste. Valtiontalouden tarkastusvirastolle säädettäisiin asetuksen valvontaa varten nyt ehdotettavassa uudessa laissa tarvittavat toimivaltuudet, kuten tietojensaantioikeus asetuksen valvontaan liittyviin tietoihin, oikeus tehdä tarkastuksia, oikeus velvoittaa välityspalvelun tarjoajaa korjaamaan toimintansa asetuksen mukaiseksi ja oikeus asettaa uhkasakko päätöksensä tehosteeksi sekä oikeus määrätä seuraamusmaksuja erikseen säädetyissä asetuksen rikkomistilanteissa ja viranomaisten tutkintaa koskevien määräysten rikkomistilanteissa. Asetuksesta seuraa myös tietosuojavaltuutetulle ja Liikenne- ja viestintävirastolle suoraan tehtäviä, joiden hoitaminen edellyttää tietojensaantioikeutta asetuksen valvontaan liittyviin tietoihin.

Valtiontalouden tarkastusvirastoon ehdotetaan säädettäväksi seuraamuslautakunta, joka määräisi seuraamusmaksuista siten kuin niistä säädetään erikseen. Lisäksi seuraamuslautakunta tuomitsisi tarkastusviraston asettamat uhkasakot maksuun aikaisemman uhkasakkolautakunnan sijasta. EU-sääntely ei nimenomaisesti edellytä seuraamuslautakunnan perustamista, mutta EU-sääntelyyn sisältyvä mahdollisuus määrätä suuria seuraamusmaksuja on valtiosääntöisistä syistä osoitettava monijäseniselle toimielimelle.

Esityksessä ehdotetaan myös muutettavaksi digipalveluasetuksen tehtävänjakoa siten, että tarkastusvirastolle siirrettäisiin tietosuojavaltuutetun aikaisemmin hoitamia yhteiskunnallisen ja poliittisen mainonnan avoimuuteen liittyviä tehtäviä. Siten tarkastusvirastosta tulisi myös digipalveluasetuksen mukainen toimivaltainen viranomainen. Poliittisen mainonnan asetus ei edellytä tätä, mutta digipalveluasetuksen ja poliittisen mainonnan asetuksen valvontajärjestelmien selkeyden ja toimivuuden näkökulmasta muutosta pidetään tarpeellisena. Muutoksella pyritään erityisesti välttämään valvontatehtävien epätarkoituksenmukainen pirstaloituminen, joka kuormittaisi niin valvontaviranomaisia kuin valvottavia kohteita.

Lisäksi asetuksesta johtuvista syistä ehdotetaan muutettavan vaalirahoituslain 4 §:ää ja puoluelain 8 b §:ää siten, että kansallinen sääntely mainoksen maksajan nimen julkaisemisesta mainoksen yhteydestä poistetaan ja korvataan viittauksella poliittisen mainonnan asetukseen ja täydentävään kansalliseen lakiin.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi julkisuuslain 24 artiklan 1 momentin 15 kohtaa siten, että kohdan mukainen salassapito koskisi samaisten tietojen osalta jatkossa myös poliittisen mainonnan asetuksen valvontaa.

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Poliittisen mainonnan asetuksen toimeenpano on parhaillaan käynnissä kaikissa jäsenvaltioissa. Asetuksen toimeenpanosta on keskusteltu komission asettaman 29 artiklan mukaisen komitean ja Euroopan vaaliyhteistyöverkoston yhteydessä. Lisäksi oikeusministeriö on käynyt epävirallisia keskusteluja eri jäsenvaltioiden kanssa asetuksen toimeenpanosta. Seuraavassa kuvataan lyhyesti joissakin jäsenvaltioissa julkaistuja tietoja asetuksen täytäntöönpanosta ja jäsenvaltioiden suunnitelmista nimetä asetuksen mukaiset valvontaviranomaiset ja järjestää asetuksen valvonta.

Ruotsi

Tanska

Viro

Virossa on tarkoitus antaa hallituksen esitys kevään aikana. Virossa tehtävänjaosta käytävä keskustelu on osittain edelleen kesken. Valvontatehtävät pyritään samaan kuluttajasuojalainsäädännöstä vastaavalle viranomaiselle, jolla on jo nykyisellään mainontaan liittyviä valvontatehtäviä. Poliittisen mainonnan asetuksesta seuraavien tehtävien ajatellaan menevän osaksi näitä valvontatehtäviä.

Latvia

Latviassa on jo vuodesta 2013 saakka ollut voimassa vaalikampanjoita koskevaa melko yksityiskohtaista sääntelyä, minkä johdosta asetuksen toimeenpanon voi arvioida aiheuttavan pienempiä muutoksia viranomaistoimintaan kuin maissa, joissa vastaavia rakenteita ei ole valmiiksi ollut. Toisaalta vaalikampanjalaki 2012/199.2 on säännellyt muun muassa erilaisia määritelmiä, jotka ovat osin päällekkäisiä asetuksen sääntelyn kanssa ja edellyttävät yhteensovittamista, sekä kampanjan taloudellisten tietojen säilyttämistä. Kampanjasäännöksiä valvoo korruptioviranomainen. Kuluttajaviranomainen toimii digipalvelusäädöksen yhteyspisteenä. Latvian kansallinen täytäntöönpano on maaliskuussa 2025 vielä kesken.

Liettua

Asetuksen kansallista täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa toukokuussa 2025. Alustavien tietojen mukaan valvontaviranomaisena toimisi vaaliviranomainen. Liettua aikoo toteuttaa asetuksen edellyttämät muutokset vaalilain muutoksilla.

7.1Laki poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen noudattamisen valvonnan järjestämisestä

1 §.Lain tarkoitus. Pykälä ilmaisisi lain tarkoituksen. Säännöksen mukaan lain tarkoituksena olisi täsmentää ja täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2024/900 poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta (poliittisen mainonnan asetus). Koska poliittisen mainonnan asetus on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, kansallisella lailla voidaan ainoastaan täsmentää asetuksen kansallista soveltamista sen ollessa tarpeellista tai välttämätöntä poliittisen mainonnan asetuksen täydentämiseksi. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan täsmentää asetusta ainoastaan poliittisen mainonnan asetuksessa annetun kansallisen liikkumavaran puitteissa.

2 §.Kansallinen yhteyspiste ja muut toimivaltaiset viranomaiset. Pykälän 1 momentissa nimettäisiin valtiontalouden tarkastusvirasto (tarkastusvirasto) asetuksen 22 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan tarkoittamaksi kansalliseksi yhteyspisteeksi. Tarkastusvirasto vastaisi asetuksessa kansalliselle yhteyspisteelle säädetyistä tehtävistä Suomessa ja osallistuisi muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten yhteistyöverkostoon.

Pykälän 2 momentissa nimettäisiin valtiontalouden tarkastusvirasto asetuksen 22 artiklan mukaiseksi asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta vastaavaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi niiltä osin kuin asetuksesta tai täytäntöönpanolaista ei muuta johdu. Siten valtiontalouden tarkastusvirasto vastaisi asetuksen valvonnasta ja muista toimeenpanotehtävistä Suomessa siltä osin, kun tehtävää ei olisi nimenomaisesti säädetty asetuksessa tietosuojavaltuutetulle tai Liikenne- ja viestintävirastolle, toimeenpanolaissa oikeusministeriölle tai ellei se kuuluisi Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan.

Mainitun momentin mukaan tarkastusvirasto ei kuitenkaan valvoisi 5 artiklan 1 kohdan mukaisia syrjintäkieltoja. Asetuksen johdanto-osan 18 kohdan mainontapalvelujen rajat ylittävään tarjoamiseen sisämarkkinoilla sovelletaan syrjimättömyyden periaatetta. Kyseisen kohdan säännökset tulivat jo voimaan asetuksen antamisen yhteydessä, mikä yhtäältä korostaa sääntelyn olevan päällekkäistä palveludirektiivin sääntelyn kanssa ja toisaalta osoittaa lisäsääntelyn tarpeettomuutta. Suomessa sisämarkkinoiden syrjimättömyyden periaate on toimeenpantu kuluttajasuojalainsäädännössä sekä yhdenvertaisuuslaissa että rikoslaissa, kuten kohdassa 3.6. on tuotu esille.

Asetuksessa on erikseen korostettu, ettei sillä velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen liittyvien perusperiaatteiden kanssa sellaisina kuin ne ilmenevät valtiosääntöperinteistä tai säännöistä, jotka koskevat lehdistön tai muiden tiedotusvälineiden oikeuksia ja vastuuta sekä niille annettuja menettelyllisiä takeita, silloin, kun nämä säännöt liittyvät vastuun määräytymiseen tai rajaamiseen. Tältä osin poliittisen mainonnan asetuksen 5 artiklan 1 kohdan valvonnasta annettava kansallinen lisäsääntely, kuten esimerkiksi mahdollisuus tehostaa kyseisen kohdan velvoitteen laiminlyöntiin liittyvää määräystä uhkasakolla, voisi muodostua ongelmaksi. Yksittäisten toimivaltuuksien rajaamisen sijaan ehdotetaan, ettei kansallista lisäsääntelyä anneta, vaan mainitun kohdan valvonta jäisi voimassa olevan syrjimättömyyssääntelyn varaan, kuten se on ollut asetuksen voimassaolon ajan tähän asti.

Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus, jonka mukaan muita toimivaltaisia viranomaisia ovat tietosuojavaltuutettu ja liikenne- ja viestintävirasto poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan mukaisesti.

Mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan tietosuojavaltuutettu valvoisi asetuksen 18 ja 19 artiklan velvoitteiden noudattamista omalla toimialallaan tietosuoja-asetuksen 58 artiklan ja VII -luvun mukaisilla toimivaltuuksilla, joita on täydennetty kansallisen liikkumavaran puitteissa tietosuojalaissa (1050/2018) . Tehtävä edellyttäisi kansallista lisäsääntelyä viranomaisten yhteistyön ja tiedonvaihdon osalta siten kuin 4 §:ssä ja 11 §:ssä on ehdotettu säädettäväksi. Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 1 kohtaa on esitelty tarkemmin kohdassa 2.5.2 sekä sen suhdetta tietosuojavaltuutetun toimivaltaan ja tehtäviin on avattu kohdassa 3.2.

Mainitun asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto, joka toimii välityspalveluista annetun lain (18/2024) mukaan digipalveluasetuksen 49 artiklassa tarkoitettuna digitaalisten palvelujen koordinaattorina Suomessa, vastaa koordinoinnin varmistamisesta kansallisella tasolla välityspalvelujen tarjoajien osalta silloin kun kyseessä on asetuksen 7–17 ja 21 artiklassa säädettyjen velvoitteiden valvonnasta. Liikenne- ja viestintävirasto ei kuitenkaan toimisisi varsinaisena 22 artiklan 3 kohdan tarkoittama valvonnasta vastaavana toimivaltaisena viranomaisena, vaan tämä tehtävä olisi valtiontalouden tarkastusvirastolla.

Koordinaatiotehtävä sisältäisi erityisesti kansallisen yhteystyön koordinointia rajat ylittävissä tilanteissa. Koordinaatiotehtävään sovelletaan poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaan mukaisesti digipalveluasetuksen 49 artiklaa, 58 artiklan 1–4 kohtaa ja 60 artiklan 1 kohtaa. Toimivaltuudet edellyttävät täydentävää kansallista sääntelyä viranomaisten välisen tiedonvaihdon ja yhteistyön sekä rajat ylittävien menettelyiden osalta siten kuin 3 §:n 6 momentissa, 4 §:ssä, 5 §:n 6 momentissa, 6 §:n 3 momentissa, 7 §:n 2 momentissa, 11 §:ssä sekä 19 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi. Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaisia koordinointitehtäviä on esitelty tarkemmin kohdassa 2.5.2 sekä niiden suhdetta digipalveluasetukseen ja Liikenne- viestintäviraston tehtäviin on tarkasteltu kohdassa 3.1.

Edellä mainitut kolme viranomaista olisivat asetuksen osalta toimivaltaisia viranomaisia Suomessa.

3 §.Viranomaisten tiedonsaantioikeus. Pykälässä säädettäisiin tarkastusviraston tiedonsaantioikeudesta suhteessa poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajaan, poliittisen mainonnan asetuksen 3 artiklassa tarkoittamaan rahoittajaan sekä tietyissä välityspalveluihin liittyvissä erityistapauksissa digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun muuhun henkilöön, joka voi olla ammatti- tai elinkeinotoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa kohtuullisella varmuudella tietoinen asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyvistä tiedoista. Tiedonsaantioikeus voi kohdistua sekä luonnolliseen henkilöön että organisaatioon. Sääntely perustuu sekä poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan a alakohtaan että digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaan. Tarkastusvirastolla olisi oikeus saada tiedot salassapitosäännösten estämättä. Tiedonsaantioikeus siis lähtökohtaisesti murtaa salassapidon.

Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella toimivaltaisilla viranomaisilla tulee olla valtuudet vaatia poliittisen mainonnan palvelujentarjoajaa, rahoittajaa sekä tarvittaessa muita henkilöitä toimittamaan viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä tiedot liittyen poliittisen mainonnan asetuksen epäiltyyn rikkomiseen. Tiedonsaantioikeus on laaja ja koskee asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyviä tietoja.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tarkastusviraston tiedonsaantioikeudesta. Momentin mukaisesti tarkastusvirastolla olisi oikeus saada poliittisen mainonnan asetuksen 3 artiklan tarkoittamalta rahoittajalta ja poliittisen mainonnan palveluiden tarjoajalta tehtäviensä suorittamiseksi tarpeelliset poliittisen mainonnan asetuksen ja tähän lakiin perustuvien velvoitteiden epäiltyyn rikkomiseen liittyvät tiedot, selvitykset ja asiakirjat salassapitosäännösten estämättä. Tarpeelliset poliittisen mainonnan asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyvät tiedot voivat koskea esimerkiksi sopimusjärjestelyitä, rahoittajan ja poliittisen mainoksen tunnistamista, poliittisesta mainonnasta annettuja tietoja tai asetuksen vastaisista mainoksista tehtyjen ilmoitusten käsittelyä.

Pykälän 2 momentissa rajattaisiin 1 momentissa säädetty tiedonsaantioikeus erityisten henkilötietoryhmien tai näihin tietoihin yksityiselämän suojan näkökulmasta rinnastettavien poliittisen mainonnan asetuksen tai lakiin perustuvien velvoitteiden epäiltyyn rikkomiseen liittyvien tietojen osalta vain välttämättömään. Henkilötietojen käsittely voi liittyä esimerkiksi ilmoitus- ja toimintamenettelyjen, sisäisten valitustenkäsittelyjärjestelmien sekä poliittisen mainonnan avoimuuden valvontaan. Pääsääntöisesti valvonnassa käsiteltävät henkilötiedot eivät olisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tai niihin yksityiselämän suojan näkökulmasta rinnastettavia tietoja.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia ja näihin verrattavia arkaluonteisia tietoja olisi oikeus saada vain, jos se on välttämätöntä. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely liittyy erityisesti asetuksen artiklojen 5, 7, 9, 10, 11 sekä 12 valvontaan. Mainituissa artikloissa säädetään poliittisen mainonnan avoimuusvaatimuksista, joihin sisältyy mm. rahoittajien tunnistettavuusvaatimus. Jotta viranomainen voi valvoa, onko tilanteessa kysymys ylipäätään poliittisesta mainonnasta ja onko tiedot annettu paikkaansa pitävästi, on viranomaisen saatava tietoa rahoittajasta. Siten henkilötietojen, myös arkaluonteisten sellaisten, käsittely on välttämätöntä asetuksen valvomiseksi ja tarkastusviraston tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan, sen lisäksi mitä 1 ja 2 momentissa säädettäisiin, tarkastusvirastolla olisi poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan tehtäviä suorittaessaan oikeus salassapitosäännösten estämättä saada välttämättömät poliittisen mainonnan asetuksen ja tähän lakiin perustuvien velvoitteiden epäiltyyn rikkomiseen liittyvät tiedot, selvitykset ja asiakirjat digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulta muulta henkilöltä. Muulta henkilöltä saatavat tiedot liittyisivät erityisesti edellä mainittuihin tilanteisiin, jossa välityspalvelun tarjoajana toimivan poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalta saatavat tiedot eivät olisi riittäviä laiminlyöntiepäilyksen selvittämiseksi tai tiedot olisivat digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun muun henkilön hallussa.

Pykälän 4 momentin mukaan poliittisen mainonnan palveluiden tarjoajan, rahoittajan ja muun henkilön olisi luovutettava tiedot ilman aiheetonta viivytystä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta. Edellyttämällä tietojen luovuttamista viranomaisen pyytämässä muodossa pyritään varmistamaan tietojen sähköisen käsittelyn mahdollisuus. Tietoja pyydetään pääsääntöisesti sähköisesti, jolloin tiedot voidaan toimittaa esimerkiksi sähköpostitse. On kuitenkin selvää, että viranomaisen on pyynnöissään noudatettava kohtuullisuutta. Se ei voi esimerkiksi pyytää tietojen toimittamista avoimien rajapintojen yli koneluettavassa muodossa, ellei tietojen toimittajalla ole valmiina tällaista mahdollisuutta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tarkastusvirastolla olevan tässä pykälässä säädetyt tiedonsaantioikeudet, kun virasto pyytää tietoja toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä poliittisen mainonnan asetuksen 23 artiklan perusteella tai kun virasto osallistuu mainitun asetuksen 23 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin tutkimuksiin.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tarkastusvirastolla olevan tässä pykälässä säädetyt tiedonsaantioikeudet, kun liikenne- ja viestintävirasto pyytää tietoja toisen jäsenvaltion koordinaattoriviranomaisen pyynnöstä digipalveluasetuksen 58 artiklan perusteella tai kun tarkastusvirasto osallistuu liikenne- ja viestintäviraston aloittamaan digipalveluasetuksen 60 artiklassa tarkoitettuihin koordinaattoriviranomaisten yhteisiin tutkimuksiin.

Tiedonsaantioikeuteen liittyvä henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jaksossa 12.2.

4 §.Tiedonvaihto viranomaisten välillä. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta vaihtaa salassa pidettävää tietoa, jos se on näille asetuksessa tai ehdotetussa laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämätöntä. Asetuksen 22 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien mainitun artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettujen, eli tarkastusviraston, tietosuojavaltuutetun ja Liikenne- ja viestintäviraston, viranomaisten tehokas ja koordinoitu yhteistyö, jotta valvontatehtävien suorittamiseen ja toimivallan harjoittamiseen liittyvä tehtävänvaihto olisi nopeaa ja turvallista. Asetuksen laajan soveltamisalan, erilaisten toimijoiden, sääntelyn monialaisuuden ja useamman rinnakkaisen valvontajärjestelmän vuoksi ei ole mahdollista tyhjentävästi selostaa, mitkä ja millä taholla olevat tiedot voisivat olla asetuksen rikkomista koskevan asian selvittämiseksi välttämättömiä. Lähtökohtaisesti tällaisia tietoja voisivat olla erityisesti rahoittajiin ja poliittisen mainonnan palveluketjuun liittyvät tiedot. Tarpeen voi olla myös välittää verkkomainonnan kohdentamiseen ja näyttämiseen liittyviä tietoja, sillä poliittisen mainonnan asetuksen johdanto-osan 95 kohdassa on erikseen korostettu tietosuojaviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä asetuksen valvonnassa.

Pykälän 2 momentin mukaan tarkastusvirastolla olisi oikeus saada esitutkintaviranomaiselta salassapitosäännösten estämättä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 15 §:n 3 momentin noudattamiseksi. Tiedot ovat välttämättömiä sen selvittämiseksi, epäilläänkö asetuksen rikkojaa samalla myös rikoksesta. Tämä olisi tarpeellinen tieto sen varmistamiseksi, ettei seuraamusmaksua määrätä sille, joka on epäiltynä samasta teosta esitutkinnassa tai syyteharkinnassa.

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jaksossa 12.2.

5 §.Tarkastukset. Pykälässä säädettäisiin tarkastusviraston oikeudesta tehdä tarkastuksia epäiltyyn rikkomukseen liittyvän valvontatehtävän hoitamiseksi.

Pykälän 1 momentin mukaan tarkastusvirastolla olisi poliittisen mainonnan asetuksen ja tähän lakiin perustuvien velvoitteiden epäiltyyn rikkomiseen liittyvää valvontaa varten oikeus päästä tilaan, jota poliittisen mainonnan palvelujen tarjoaja tai poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan tarkoittamassa tilanteessa digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muu henkilö käyttää elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyviin tarkoituksiin, ja tehdä valvonnassa tarvittavia tarkastuksia. Säännös perustuu sekä poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan h alakohtaan että digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

Viranomaistarkastuksen tarkoitus on tyypillisesti hankkia tietoa, selvittää pitävätkö viranomaiselle annetut tiedot paikkansa tai täyttääkö laite, toiminta tai menettely sille asetetut edellytykset ja hankkia näyttöä mahdollisesta rikkomuksesta. Tarkastusvirastolla olisi 1 momentin mukaan oikeus suorittaa tarkastus, kun on syytä epäillä, että poliittisen mainonnan asetuksen tai tämän lain mukaista velvoitetta on rikottu. Kynnyksen ei olisi tarkoitus olla erityisen korkea, mutta tarkastuksen aloittaminen edellyttäisi kuitenkin jonkinlaista konkreettista perustetta.

Tarkastus voisi pykälän 1 momentin mukaan kohdistua asetuksessa määriteltyjen toimijoiden elinkeino- ja ammattitoimintaan liittyviin tarkoituksiin käyttämiin tiloihin. Kynnys ulottaa tarkastus tiloihin, joita käytetään myös pysyväisluonteiseen asumiseen, olisi korkeampi, ja tähän liittyvät tarkemmat edellytykset määriteltäisiin pykälän 4 momentissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkastusvaltuuksien laajuudesta. Tarkastusvirastolla olisi tarkastuksissa oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tutkittavakseen, jäljentää ja takavarikoida jäljennösten ottamista varten epäiltyyn rikkomukseen liittyvän valvontatehtävän kannalta tarpeellinen liikekirjeenvaihto, kirjanpito, muut asiakirjat ja tiedot missä tahansa muodossa tallennusvälineestä riippumatta. Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan h alakohdan ja digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen tarkastukseen liittyvä takavarikointioikeus liittyisi tarkastusviraston oikeuteen ottaa tarkastuksen aikana haltuun tarkastukseen liittyviä tietoja tai asiakirjoja jäljennösten ottamista varten. Tilapäinen haltuun ottaminen voi olla tarpeen tietojen tai asiakirjojen hävittämisen estämiseksi. Tarpeelliset tiedot ja asiakirjat tulisi jäljentää ilman aiheetonta viivytystä ja palauttaa niiden hallinta sille, jolta ne on otettu haltuun.

Poliittisen mainonnan asetuksen toimijat ovat hyvin erilaisia ja kokoisia ja niihin kohdistuu myös osittain erilaisia velvoitteita. Tästä syystä tarkastuksen piiriin kuuluvilla asiakirjoilla ja tiedoilla tarkoitetaan myös erilaista sähköistä aineistoa, joka on luettavissa tai muutoin ymmärrettävissä vain teknisen apuvälineen avulla, mukaan lukien yrityksen sähköisiin järjestelmiin sisältyvät poliittisen mainonnan asetuksen velvoitteiden noudattamiseen liittyvät tiedot ja toiminnallisuudet. Tarkastusvirastolla ei olisi oikeutta käsitellä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tai näihin yksityiselämän suojan näkökulmasta rinnastuvia tietoja tarkastuksella muuta tiedonsaantioikeutta laajemmin eli tällaisten tietojen käsittelyn tulisi olla välttämätöntä tarkastuksen perusteena olevan rikkomuksen selvittämiseksi. Tarkastusvaltuuksien käytössä olisi huomioitava myös asiakkaan ja asianajajan tai muun oikeudenkäyntiasiamiehen tai –avustajan välisen tiedonvaihdon luottamuksellisuutta suojaava ehdotuksen 7 §. Vaikka tarkastusoikeus ei koske lähdesuojanalaista aineistoa, kuten kohdassa 4.2.3 esitetään, tulisi tarkastusvaltuuksien käytössä kuitenkin aina huomioida myös sananvapauslain (460/2003) 16 §:ssä turvattu lähdesuoja. Huolellisuus lähdesuojan turvaamisen osalta korostuu etenkin silloin kun tarkastuksia tehdään pienempien toimijoiden käyttämiin tiloihin, jossa käsitellään sekä toimituksellista sisältöä että mainossisältöä.

Pykälän 2 momentin mukaan tarkastusta toimittava virkamies voisi lisäksi pyytää poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan tai digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulta muun henkilön edustajalta tai henkilöstön jäseneltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa saamansa vastaukset. Viranomaistarkastuksella pyritään valvonta-asian yksityiskohtaiseen ja totuudenmukaiseen selvittämiseen. Tarkastuksen tavoitteen asianmukaiseksi toteutumiseksi on tärkeää, että tarkastusvirasto voi tarvittaessa jo tarkastuksen yhteydessä pyytää suullisesti täsmennyksiä tai selvityksiä tarkastuksen kohteeseen tai tarkastettaviin tietoihin liittyvistä tosiseikoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tarkastuksessa noudatetaan myös hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädettyjä tarkastuksen menettelytapasäännöksiä. Tarkastusmenettely käynnistyy tarkastusviraston päätöksellä tarkastuksen tekemisestä. Hallintolain mukaan asianosaiselle tulee muun muassa ilmoittaa tarkastuksen aloittamisajankohdasta, ellei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteuttamista. Tarkastus voitaisiin siis tarvittaessa tehdä myös ennalta ilmoittamatta. Tarkastuksen kuluessa asianosaiselle olisi kerrottava tarkastuksen tavoitteista, sen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä, mikäli tämä on mahdollista. Tarkastus olisi myös suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai sen haltijalle kohtuutonta haittaa.

Tarkastukseen sovellettaisiin myös hallintolaista ilmeneviä hyvän hallinnon periaatteita. Niiden mukaan tarkastettavien asiakirjojen ja muiden tietojen tulisi olla tarpeen valvonta-asian kannalta ja tutkittavaksi pyydetyn aineiston laajuuden tarpeellisia ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään nähden. Suhteellisuusedellytys ei välttämättä täyty, jos tarkastusoikeutta haluttaisiin käyttää esimerkiksi sellaisen näytön hankkimiseksi, joka on saatavissa yrityksen julkiselta verkkosivustolta. Tarkastusoikeuden käyttäminen olisi yleensä perustellumpaa tilanteessa, jossa valvonta-asian kannalta tarpeelliset tiedot ovat yrityksen sisäisissä järjestelmissä. Tarkastus voi olla tarpeen myös siksi, että on pelättävissä, että tarpeellisia tietoja ei luovuteta pyydettäessä tai niiden luovuttamiseen liittyy erityisiä teknisiä haasteita.

Tarkastuspäätökseen ei saisi erikseen hakea muutosta. Tarkastuspäätös ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 6 §:ssä tarkoitettu päätös hallintoasian ratkaisemisesta tai tutkimatta jättämisestä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että tarkastus voidaan toimittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja kyseessä olevassa tapauksessa on olemassa perusteltu ja yksilöity syy epäillä poliittisen mainonnan asetusta tai tähän lakiin perustuvia velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena tässä laissa säädetty hallinnollinen seuraamusmaksu.

Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettujen tilojen tarkastaminen edellyttäisi, että kyse on pykälän 1 momentissa tarkoitetusta tilasta, jossa harjoitetaan elinkeino- tai ammattitoimintaa. Tarkastusta ei siten saisi suorittaa tiloissa, joita käytetään yksinomaan pysyväisluonteiseen asumiseen. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyyn tilaan tehtävän tarkastuksen olisi oltava välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Tällainen välttämättömyys voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoamiseen liittyviin tiedonsäilyttämisvelvoitteisiin käytettävät laitteet sijaitsevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa ja näiden laitteiden fyysinen tarkastaminen olisi välttämätöntä poliittisen mainonnan asetuksen ja tämän lain säännösten noudattamisen selvittämiseksi. Välttämättömyyden lisäksi edellytettäisiin, että on olemassa perusteltu ja yksilöity syy epäillä, että poliittisen mainonnan asetuksen tai tämän lain säännöksiä on rikottu tai niitä rikotaan ja että kyseisestä rikkomuksesta voi olla seuraamuksena hallinnollinen seuraamusmaksu.

Pykälän 5 momentin mukaan tarkastusvirastolla olisi tässä pykälässä säädetyt tarkastusoikeudet, kun virasto toimittaa tarkastuksen toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä Suomessa poliittisen mainonnan asetuksen 23 artiklan perusteella tai kun virasto osallistuu mainitussa artiklassa tarkoitettuihin toimivaltaisten viranomaisten yhteisiin tutkimuksiin.

Pykälän 6 momentin mukaan tarkastusvirastolla olisi tässä pykälässä säädetyt tarkastusoikeudet, kun virasto toimittaa tarkastuksen Liikenne- ja viestintäviraston välittämän toisen jäsenvaltion koordinaattoriviranomaisen pyynnöstä Suomessa digipalveluasetuksen 58 artiklan perusteella tai kun tarkastusvirasto osallistuu Liikenne- ja viestintäviraston aloittamaan digipalveluasetuksen 60 artiklassa tarkoitettuihin koordinaattoriviranomaisten yhteisiin tutkimuksiin.

6 §.Kutsuminen kuultavaksi. Pykälässä säädettäisiin poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan perusteella siitä, että tarkastusvirastolla on oikeus digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuen kutsua kuultavaksi välityspalvelun tarjoajan edustaja tai henkilöstön jäsen. Vastaavalla tavalla toimivaltaisella viranomaisella olisi oikeus kutsua kuultavaksi asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun muun henkilön edustaja tai henkilöstön jäsen. Asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitulla muulla henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyen voi olla tietoja epäillystä asetuksen rikkomisesta. Tällainen henkilö voi olla itsenäinen yrittäjä tai yritys, joka esimerkiksi tekee välityspalvelun tarjoajalle tarkastusta tai alihankintana verkkoalustan sisällön moderointia. Tarkastusvirasto voisi tallentaa saamansa vastaukset kuultavien suostumuksella millä tahansa teknisellä välineellä. Kuulemisesta säädetään hallintolaissa.

Lisäksi tarkastusvirastolla on tässä pykälässä säädetyt oikeudet, kun Liikenne- ja viestintävirasto pyytää tietoja toisen jäsenvaltion koordinaattoriviranomaisen pyynnöstä digipalveluasetuksen 58 artiklan perusteella tai kun tarkastusvirasto osallistuu liikenne- ja viestintäviraston aloittamaan digipalveluasetuksen 60 artiklassa tarkoitettuihin koordinaattoriviranomaisten yhteisiin tutkimuksiin.

7 §.Asianajajia ja muita oikeudenkäyntiasiamiehiä ja oikeudenkäyntiavustajia koskeva poikkeus tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta. Pykälässä rajattaisiin oikeudenkäyntiasiamies- tai -avustajatehtävien yhteydessä asiakkaan kanssa vaihdettu luottamuksellinen tieto tarkastusviraston tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksien ulkopuolelle oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan ja tämän asiakkaan välisen luottamussuhteen turvaamiseksi.

Pykälän 1 momentin mukaan tarkastusvirastolla ei olisi oikeutta saada tai tarkastaa asianajajista annetussa laissa (496/1958) tarkoitetulta asianajajalta tai muulta ulkopuoliselta oikeudenkäyntiasiamieheltä tai -avustajalta tai näiden apulaiselta, taikka henkilöltä, jonka hyväksi oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan salassapitovelvollisuus on säädetty, oikeudenkäyntiasiamiestehtävien hoitamisen yhteydessä vaihdettuja luottamuksellisia tietoja ja asiakirjoja.

Oikeudenkäyntiasiamiehiä koskevasta salassapitovelvoitteesta säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 13 §:n 3 momentissa, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 34 §:ssä, asianajajista annetun lain 5 c §:ssä ja lain luvansaaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) 8 §:n 1 momentin 4–5 kohdissa.

Asianajosalaisuutta koskevaa poikkeusta sovellettaisiin sekä asianajajista annetussa laissa tarkoitettuihin asianajajiin että muihin ulkopuolisiin oikeudenkäyntiasiamiehiin ja -avustajiin ja näiden apulaisiin, jotka hoitavat oikeudenkäyntiasiamiestehtäviä ja joihin sovelletaan edellä tarkoitettuja ammatillisia salassapitosäännöksiä. Salassapidon piiriin kuuluviksi oikeudenkäyntiasiamies ja -avustajatehtäviksi luettaisiin varsinaisten oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi oikeudellinen neuvonta, joka koskee asiakkaan oikeudellista asemaa esitutkinnassa rikoksen johdosta tai asian muussa oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa taikka oikeudenkäynnin käynnistämistä tai sen välttämistä.

Poikkeus koskisi vain ulkopuolisia oikeudenkäyntiasiamiehiä tai -avustajia, ei esimerkiksi elinkeinonharjoittajaan työsuhteessa olevan lakimiehen antamaa neuvonantoa vaikka lakimiehellä olisi oikeus toimia työnantajansa oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana.

Tavoitteena olisi sulkea toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuden ulkopuolelle tieto tai aineisto, jonka sisällön voidaan olettaa olevan sellainen, josta asianajaja tai muu oikeudenkäyntiasiamies tai -avustaja ei saisi oikeudenkäynnissä todistaa ja joka kuuluu oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan ammatillisen salassapidon piiriin. Luottamuksellisilla tiedoilla ja asiakirjoilla tarkoitettaisiin erityisesti oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan asiakkaan kanssa käymiä keskusteluja ja kirjeenvaihtoa. Poikkeuksen piiriin kuuluvilla asiakirjoilla ja tiedoilla tarkoitettaisiin myös erilaista sähköistä aineistoa, joka on luettavissa tai muutoin ymmärrettävissä vain teknisen apuvälineen avulla.

Tarkastusvirastolla ei olisi oikeutta saada tai tarkastaa oikeudenkäyntiasiamies- tai -avustajatehtäviin liittyvän salassapidon piiriin kuuluvia tietoja asianajajalta tai muulta oikeudenkäyntiasiamieheltä itseltään eikä hänen asiakkaanaan olevalta rahoittajalta, poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalta tai asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulta muulta organisaatiolta tai luonnolliselta henkilöltä. Poikkeuksella ei kuitenkaan olisi tarkoitus rajoittaa toimivaltaisen viranomaisen oikeutta saada, tutkia ja jäljentää asianajajan tai oikeudenkäyntiavustajan asiakkaalta epäiltyyn rikkomukseen liittyviä tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa, joka on olemassa esimerkiksi tarkastettavan yrityksen sisäisissä järjestelmissä oikeudenkäyntiasiamies tai- avustajatehtävien hoitamisesta riippumatta.

Pykälän 2 momentin mukaan poikkeusta sovellettaisiin kaikkiin tarkastusviraston poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan, digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan ja tämän lain mukaisiin toimivaltuuksiin riippumatta siitä, käytetäänkö niitä tarkastusviraston omien tehtävien suorittamisessa tai liikenne- ja viestintäviraston tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

Poikkeus tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta soveltuisi siten tarkastusviraston tekemiin tietopyyntöihin, tarkastusvaltuuksien käyttöön ja oikeuteen kutsua kuultavaksi välityspalvelun tarjoajan edustaja tai henkilöstön jäsen taikka asetuksen 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun muun henkilön edustaja tai henkilöstön jäsen riippumatta siitä, käytettäisiinkö oikeuksia tarkastusviraston omien tehtävien suorittamisessa vai muiden jäsenvaltioiden avustamiseksi poliittisen mainonnan asetuksessa edellytetyllä tavalla.

8 §.Virka-apu. Pykälässä säädettäisiin tarpeellisen virka-avun antamisesta. Pykälän mukaan toimivaltaisella viranomaisella olisi oikeus lakiehdotuksessa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi saada pyynnöstä poliisilta virka-apua. Poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Virka-avun sisällöllinen toimivalta määräytyy samaisen momentin mukaan. Tarve poliisin antamaan virka-apuun voisi tulla poliittisen mainonnan asetuksen valvonnassa kyseeseen etenkin tarkastusten toimittamisen yhteydessä. Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 14 §:n mukaan muut viranomaiset antavat tarkastusvirastolle virka-apua korvauksetta. Sama koskee tarkastusviraston muiden lakien nojalla hoitamia tehtäviä.

9 §.Valvontapäätös. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tarkastusviraston asetuksen valvontaan liittyvästä valvontapäätöksestä, jossa virasto voi velvoittaa rahoittajan ja poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan, joka rikkoo poliittisen mainonnan asetusta, lopettamaan asetuksen rikkominen ja velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa.

Ehdotettu tarkastusviraston toimivaltuus perustuu sekä poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 5 kohdan c alakohdan että digipalveluasetuksen 51 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännökseen.

10 §.Sitoumukset. Pykälässä säädettäisiin, että tarkastusvirasto voi päätöksellään määrätä välityspalvelun tarjoajan poliittisen mainonnan asetuksen 7–17 ja 21 artiklan velvoitteiden noudattamiseksi tarjoamat sitoumukset tätä velvoittaviksi. Velvoittavaksi määrätyllä sitoumuksella voidaan poistaa epäilty asetuksen velvoitteen rikkominen. Sitoumukset voisivat kohdistua ainoastaan niihin edellä mainittuihin velvoitteisiin, jotka koskevat välityspalvelun tarjoajaa. Päätöksessä olisi samalla todettava, ettei tarkastusviraston jatkotoimille ole enää perusteita. Päätös olisi voimassa toistaiseksi tai määräajan.

Tarkastusvirasto voisi ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen, jos jokin päätöksen perusteena oleva tosiseikka on muuttunut olennaisesti, jos sitoumuksia rikotaan tai jos päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

Ehdotettu toimivaltuus perustuu asetuksen 51 artiklan 2 kohdan a alakohtaan, jota on tarkoitus soveltaa poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 tarkoittamissa tilanteissa välityspalvelujen tarjoajia koskevien 7–17 ja 21 artiklan velvoitteiden valvontaan liittyen.

11 §.Yhteistyö eri viranomaisten kanssa. Pykälässä säädettäisiin eri viranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä. Pykälän 1 momentin mukaan valtiontalouden tarkastusviraston, tietosuojavaltuutetun ja Liikenne- ja viestintäviraston on poliittisen mainonnan asetuksen ja tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan toimittava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä. Asetuksen 22 artiklan 9 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä ja tehokasta yhteistyötä keskenään. Tämä voi koskea esimerkiksi tilanteita, joissa viranomainen saa kansalaiselta yhteydenoton, joka koskee useamman viranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita. Yhteistyö on myös tärkeää kaksoisrangaistavuuden estämisen näkökulmasta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietosuojavaltuutetun ja Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta ilmoittaa heille saapuneesta asetuksen mukaisiin velvoitteisiin liittyvästä toimenpidepyynnöstä tarkastusvirastolle. Momentin taustalla ovat tarkastusviraston asetuksen mukaiset kansallisen yhteyspisteen tehtävät, jotka sisältävät muiden viranomaisten työn tukemista ja helpottamista. Jos esimerkiksi tarkastusvirasto saisi yhteyspisteenä tietoa poliittisen mainonnan asetuksen mukaan tietosuojavaltuutetulle kuuluvasta asiasta, välittäisi se tämän tiedon tietosuojavaltuutetulle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkastusviraston velvollisuudesta ilmoittaa virastolle saapuneesta välityspalvelun tarjoajan 7–17 ja 21 artiklan mukaisiin velvoitteisiin liittyvästä toimenpidepyynnöstä Liikenne- ja viestintävirastolle. Momentin taustalla ovat Liikenne- ja viestintäviraston poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaiset digitaalisten palvelujen koordinaattoritehtävät.

12 §.Uhkasakko. Lain 12 §:ssä säädettäisiin uhkasakosta. Pykälän 1 momentin mukaan tarkastusvirasto voisi asettaa tähän lakiin perustuvan velvoitteen tehosteeksi uhkasakon rahoittajalle, poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle ja digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle muulle henkilölle. Digipalveluasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisella muulla henkilöllä tarkoitetaan tahoa, joka toimii elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa ja voi kohtuudella olla tietoinen asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyvistä tiedoista.

Poliittisen mainonnan asetuksen 25 artiklan mukaisesti seuraamusten tulee olla kussakin yksittäistapauksessa tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Asetuksen 25 artiklan 5 kohdan perusteella uhkasakon asettamisessa ja määräämisessä voitaisiin tietyissä tilanteissa ottaa huomioon myös vaalien ja kansanäänestysten läheisyys. Asetuksen mukaan seuraamuksia määrättäessä olisi kuitenkin kaikissa tapauksissa tarve varmistaa sananvapaus ja lehdistön vapaus sekä poliittisen keskustelun pysyminen avoimena ja saavutettavana.

Pykälän 2 momentin mukaan poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan tarkoittamassa tilanteessa välityspalvelun tarjoajalle tulisi asettaa uhkasakko päiväkohtaisesti juoksevana. Momentissa säädettäisiin digipalveluasetuksen 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti uhkasakon enimmäismäärästä. Digipalveluasetuksen mainitun kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhkasakon enimmäismäärä on viisi prosenttia kyseisen välityspalvelujen tarjoajan edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai tulosta kultakin viivästyspäivältä asiaa koskevassa päätöksessä ilmoitetusta päivästä laskettuna. Siten kansallisesti uhkasakon enimmäismäärä tulee vastaavasti rajata 5 prosenttiin välityspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai tulosta kultakin viivästyspäivältä. Uhkasakon enimmäismäärä koskee sekä uhkasakon asettamista, että tuomitsemista.

Pykälän 3 momentin mukaisesti välityspalvelun tarjoajalle asetettava 2 momentissa tarkoitettu juokseva uhkasakko asetettaisiin ilman kiinteää peruserää ja lisäeriä. Laissa poikettaisiin uhkasakkolain 9 §:n mukaisesta juoksevaa uhkasakkoa koskevasta sääntelystä. Kansallisesta uhkasakkoa koskevasta sääntelystä ehdotetaan poikettavan tältä osin, koska digipalveluasetuksen mukainen uhkasakon enimmäismäärä lasketaan täysin juoksevana. Ehdotetusta muutoksesta seuraa myös, ettei uhkasakkolain 10 §:n 2 momentin säännös tulisi sovellettavaksi. Uhkasakkolain 10 §:n 2 momentissa säädetään, että uhkasakon lisäeristä voidaan tuomita maksettavaksi enintään kolme kertaa peruserän suuruinen summa, ja tämän ylittävältä osalta lisäerät raukeavat niiltä uhkasakkojaksoilta, jotka ovat alkaneet ennen kuin päätös uhkasakon tuomitsemisesta tehdään. Koska välityspalvelun tarjoajalle asetettavalle juoksevalle uhkasakolle ei asetettaisi kiinteää peruserää, ei myöskään uhkasakon tuomitsemisen enimmäismäärää voitaisi sitoa peruserän suuruuteen. Ehdotetulla sääntelyllä varmistetaan se, että uhkasakon enimmäismäärä vastaa digipalveluasetuksen vaatimuksia, joita on tarkoitus poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan perusteella soveltaa 2 momentin mukaisissa tilanteissa.

Koska uhkasakkolain 10 §:n 2 momentti ei tulisi edellä kuvatulla tavalla sovellettavaksi pykälän 2 momentin mukaisissa tilanteissa, tulisi vastaavasta rajoituksesta säätää erikseen. Uhkasakkolain juoksevan uhkasakon tuomitsemista koskevan rajoituksen tarkoituksena on varmistaa uhkasakon kohtuullisuus tilanteessa, jossa uhkasakko juoksee esimerkiksi viranomaisen passiivisuudesta johtuen. Siten 3 momentissa säädettäisiin, että välityspalvelun tarjoajalle tämän lain mukaisen velvoitteen tehosteeksi asetettu juokseva uhkasakko voitaisiin tuomita kerrallaan enintään 60 päivän ajanjaksolta, jonka ylittävältä osalta uhkasakko raukeaa niiltä päiviltä, jotka ovat alkaneet ennen kuin päätös uhkasakon tuomitsemisesta tehdään. Koska asetuksen mukainen uhkasakon enimmäismäärä on sidottu viivästyspäiviin, olisi tarkoituksenmukaista sitoa myös tuomitsemista koskeva rajoitus päiviin. Uhkasakon asettamista koskeva päätös on 60 päivän ajanjaksolla tullut lainvoimaiseksi, mikäli asettamispäätöksestä ei valiteta, ja viranomaiselle voidaan katsoa jäävän riittävästi aikaa uhkasakon tuomitsemiselle, mukaan lukien asianomaisen kuulemiselle. Ehdotettu ajanjakso rajoittaisi myös uhkasakon nousemista kohtuuttoman korkeaksi, jos viranomaisen passiivisuuden vuoksi uhkasakkoa ei tuomittaisi 60 päivän ajanjakson aikana. Mikäli uhkasakko olisi noussut siihen enimmäismäärään, joka kerralla voidaan tuomita, mutta tuomitsemiseen kuluu aikaa, väliaikana kertyneitä rauenneita eriä ei voitaisi myöhemminkään tuomita maksettaviksi. Uhkasakko alkaisi tuomitsemisen jälkeen juosta uudelleen, ja se voitaisiin uutta asettamispäätöstä tekemättä tuomita jälleen maksettavaksi.

Pykälän 4 momentissa otetaan huomioon itsekriminointisuoja eli rikoksesta epäillyn henkilön oikeus kieltäytyä myötävaikuttamasta häntä koskevan rikosepäilyn selvittämiseen. Tällaisessa tilanteessa tarkastusvirastolla ei olisi oikeutta asettaa uhkasakkoa tiedonsaantioikeutensa tehostamiseksi. Momentissa säädettäisiin, että uhkasakkoa ei saisi asettaa luonnolliselle henkilölle tietojenantovelvollisuuden tehosteeksi, jos henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta ja tiedot liittyvät rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan. Ehdotuksen mukaan kynnykseksi asetettaisiin ”on aihetta epäillä”, jotta sääntely olisi yhdenmukaista verkon välityspalveluiden valvonnasta annetun lain (18/2024) kanssa. Tällöin itsekriminointisuoja kattaisi paitsi ne tapaukset, joissa esitutkintaviranomainen on jo tehnyt päätöksen esitutkinnan käynnistämisestä, myös ne tilanteet, joissa valvontaviranomainen arvioi, että tapaus saattaa myöhemmin johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Lisäksi momentissa rajoitettaisiin uhkasakon asettamista luonnolliselle henkilölle lain 7 §:n mukaisen kuulemispyynnön tehosteeksi. Rajoituksen johdosta uhkasakko olisi mahdollista asettaa vain elinkeinonharjoittajalle sen varmistamiseksi, että elinkeinonharjoittajan edustaja saapuu kuulemiseen.

Pykälän 5 momentin mukaan muilta osin sovellettaisiin uhkasakkolakia. Siten asetettaessa uhkasakkoa rahoittajille, poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajille muissa kuin 2 momentin tarkoittamissa tilanteissa ja asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle muulle henkilölle, joka toimii elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa ja voi kohtuudella olla tietoinen asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyvistä tiedoista, noudatetaan kaikilta osin uhkasakkolain säännöksiä. Poliittisen mainonnan asetuksen 25 artikla ei sisällä säännöksiä uhkasakon enimmäismäärästä, joita sovellettaisiin 22 artiklan 5 kohdan e alakohdan perusteella asetettaviin uhkasakkoihin, minkä lisäksi digipalveluasetuksen 52 artiklan 4 kohdan mukainen uhkasakon enimmäismäärä ei koske mainittuja muita henkilöitä vaan ainoastaan välityspalvelun tarjoajaa.

Digipalveluasetuksen 51 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan mukaisesti edellä tarkoitettuihin muihin henkilöihin voidaan käyttää täytäntöönpanovaltuuksia vasta sen jälkeen, kun viranomaiset ovat antaneet kyseisille muille henkilöille hyvissä ajoin kaikki tällaisiin määräyksiin liittyvät merkitykselliset tiedot. Siten uhkasakko voidaan asettaa muulle henkilölle vasta, kun tälle on annettu hyvissä ajoin kaikki asetettavaan velvoitteeseen liittyvät tiedot, mukaan lukien tieto uhkasakon mahdollisuudesta, sekä tieto muutoksenhakukeinoista.

13 §.Poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajien seuraamusmaksu. Pykälässä säädettäisiin asetuksen velvoitteiden rikkomistilanteista, joiden seuraamuksena tarkastusviraston olisi mahdollista määrätä seuraamusmaksu poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle.

Pykälän sisältämät seuraamukset liittyvät poliittisen mainonnan asetuksen 22 ja 25 artiklan täytäntöönpanoon. Artikloissa säädetään hallinnollisista seuraamusmaksuista asetuksen rikkomiseen liittyen. Yksittäistapauksessa seuraamusmaksun määrääminen olisi tarkastusviraston harkinnassa. Seuraamusmaksua ei olisi aina tarkoituksenmukaista määrätä; esimerkiksi tilanteessa, jossa tarkastusvirasto todettuaan poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan toimivan asetuksen vastaisesti päättääkin osoittaa palveluntarjoajalle 9 §:ssä tarkoitetun valvontapäätöksen, jossa tarkastusvirasto velvoittaa palveluntarjoajan korjaamaan toimintansa eikä kyse ei ole asetuksen vakavasta rikkomisesta. Tarkastusvirasto voisi kuitenkin näissä tapauksissa harkintansa mukaan liittää valvontapäätökseensä uhkasakon, vaikka se ei katsoisikaan seuraamusmaksua tarpeelliseksi.

Seuraamusmaksun määräämisessä kyse on tarkastusviraston harkintavallasta, jota on käytettävä hallintolaissa säädettyjen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Seuraamusmaksun määrääminen on luonteeltaan merkittävä hallintotoimi, ja sitä on tarkoitus käyttää vain vakavammissa asetuksen rikkomistilanteissa. Asetuksen 25 artiklan 5 kohdassa mainitaan asetuksen vakavaksi rikkomiseksi erityisesti vaalien ja kansanäänestysten alla tapahtuvat tiettyihin artikloihin liittyvät laiminlyönnit, joista on mahdollista määrätä tämän pykälän mukaisesti seuraamusmaksu. Mainittu kohta ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olevista laiminlyönneistä olisi automaattisesti seurattava seuraamusmaksu, vaan viranomaiselle jäisi edelleen harkintavaltaa ja mahdollisuus esimerkiksi uhkasakon käyttämiseen.

Tarkastusviraston valvontatoiminnassa lähtökohtana on, että kun virasto harkitsee käytettävissä olevia toimivaltuuksiaan asetuksen rikkomistilanteessa, käytettävän toimivaltuuden tulee olla oikeasuhtainen suhteessa rikkomiseen. Jos rikkominen jatkuu yhä, tarkastusvirasto voisi rikkomuksen luonteesta ja vakavuudesta riippuen ensivaiheessa velvoittaa päätöksellään palveluntarjoajan korjaamaan toimintansa ja mahdollisesti tehostaa päätöstään uhkasakolla ennen seuraamusmaksun antamista.

Ehdotuksen 15 §:ssä säädettäisiin tilanteista, joissa tarkastusvirasto ei voisi määrätä seuraamusmaksua. Asetettavan seuraamusmaksun määrä perustuisi kokonaisarviointiin ja sen enimmäismäärä olisi kuusi prosenttia asetusta rikkoneen poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan edellisen tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Koska rangaistusluontoiset seuraamusmaksut rinnastuvat ankaruudeltaan sakkorangaistukseen, niille ei ehdoteta perittävän viivästyskorkoa tai muuta viivästysseuraamusta. Esitetyt sanktioinnit soveltuisivat silloin, kun suomalainen valvontaviranomainen on toimivaltainen palveluntarjoajan osalta. Jokainen jäsenvaltio sanktioi asetuksen rikkomisen omassa kansallisessa lainsäädännössään.

Seuraamusmaksun määrääminen edellyttäisi tahallisuutta tai huolimattomuutta. Huolimattomuuden arvioinnissa lähtökohtana olisi menettelyn ulkoinen huolellisuuden arviointi. Kyse on siitä, poikkeaako poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan menettely objektiivisesti arvioituna asetetusta velvoitteesta. Lisäksi huolimattomuus edellyttäisi subjektiivista arviointia. Kyse on siitä, ymmärsikö palveluntarjoaja menettelynsä ja prosessiensa aiheuttavan riskin velvoitteen rikkomisesta ja otti tällaisen riskin tai olisiko palveluntarjoajan pitänyt ymmärtää riski poliittisen mainonnan asetuksen velvoitteen rikkomisesta. Käytännössä subjektiivisen huolellisuuden arvioinnissa on kyse siitä, ovatko poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan menettelytavat olleet riittävän huolellisia asetuksen säännösten noudattamiseksi. Jos tarkastusvirasto on jo neuvotellut palveluntarjoajan kanssa saman säännöksen rikkomisesta, palveluntarjoajalle on syntynyt korostettu velvoite korjata menettelytavoissaan olevat puutteet.

Syyttömyysolettama huomioon ottaen seuraamusmaksun määräämisessä yleisenä lähtökohtana on, että tarkastusvirastolla on vastuu asetuksen rikkomisen riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä sen toteennäyttämisestä. Viranomaisen selvitysvastuusta säädetään hallintolain 31 §:ssä, jonka mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tarkastusvirastolle mahdollisuus määrätä seuraamusmaksu poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden pyytää rahoittajalta tai rahoittajan puolesta toimivalta mainonnan palvelujen tarjoajalta mainitussa kohdassa tarkoitetut ilmoitukset tai 2 kohdassa säädetyn velvollisuuden varmistaa, että sen tekemässä sopimusjärjestelyssä on edellytetty rahoittajaa tai rahoittajan puolesta toimivaa mainonnan palvelujen tarjoajaa antamaan mainitun kohdan mukaiset tarvittavat tiedot.

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset ovat a) ilmoitus, jossa rahoittajaa tai rahoittajan puolesta toimivaa palveluntarjoajaa pyydetään ilmoittamaan, täyttääkö haluttu palvelu asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisen poliittisen mainonnan palvelun määritelmän, ja b) ilmoitus, jossa pyydetään rahoittajaa tai rahoittajan puolesta toimivaa palveluntarjoajaa ilmoittamaan täyttääkö se jonkun 5 artiklan 2 kohdan vaatimuksista. Molemmissa tapauksissa laiminlyönti tai rikkomus, josta voitaisiin määrätä seuraamusmaksu, koskisi vain tiedon pyytämättä jättämistä. Asetuksen johdanto-osassa 44 kohdassa on myös korostettu, ettei asetuksen säännökset saisi merkitä poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan yleistä velvoitetta seurata mainosten poliittista luonnetta koskevien ilmoitusten todenperäisyyttä tai ryhtyä kohtuuttomiin tai kalliisiin tiedonhankintatoimiin. Sanktioinnin tarkoitus olisi siten lähinnä varmistaa, että poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajat pyytäisivät kaikilta asiakkailtaan edellä mainitut ilmoitukset, joiden perusteella ne sitten kykenevät arvioimaan tarvetta noudattaa asetuksen muita velvoitteita. Kysymys on siten eräänlaisesti velvollisuudesta tunnistaa asiakas, joka vertautuu osittain esimerkiksi pankkisektorilla olevaan sääntelyyn.

On kuitenkin huomioitava, että 7 artiklan 1 kohdassa puhutaan mainonnan palvelujen tarjoajasta, kun taas 25 artiklan 1 kohdassa, jonka perusteella jäsenvaltioiden tulee seuraamukset säätää, käytetään asetuksessa määriteltyä käsitettä poliittisen mainonnan palvelujen tarjoaja. Asetuksen johdanto-osan (esim. kohta 38) ja 7 artiklan 1 kohdan perusteella on selvää, että asetuksen tarkoitus on asettaa velvoite koskemaan laajasti erilaisia ja palveluketjun eri vaiheissa olevia palveluntarjoajia, jotta ne voisivat tunnistaa palveluidensa olevan poliittisen mainonnan palveluita.

Asetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaan poliittisella mainonnan palvelujen tarjoajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa poliittisen mainonnan palveluja, lukuun ottamatta puhtaasti oheispalveluja. On siten mahdollista, etteivät kaikki poliittisen mainonnan palveluketjussa välttämättä määrity poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajiksi.

Momentin 1 kohdan perusteella annettavaa seuraamusmaksua 7 artiklan 1 kohdan velvoitteiden laiminlyönneistä määrättäessä tarkastusviraston tulee ottaa edellä nostetut asiat huomioon. On myös tärkeää, että tarkastusvirasto tarjoaa riittävästi neuvontapalvelua, jolla palveluntarjoajat voivat varmistua toimintansa luonteesta.

Momentin 1 kohdassa tarkoitetun 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn velvollisuuden varmistaa, että poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan tekemässä sopimusjärjestelyssä on edellytetty rahoittajaa tai rahoittajan puolesta toimivaa mainonnan palvelujen tarjoajaa antamaan mainitun kohdan mukaiset tarvittavat tiedot toteutuminen edellyttää, että a) sopimusjärjestelyssä on edellytetty rahoittajien tai rahoittajien puolesta toimivien palveluntarjoajien antavan 9 artiklan 1 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tarvittavilta osin, ja b) palveluntarjoaja hankkii a-kohdassa tarkoitetut tiedot kyseessä olevalta rahoittajalta tai rahoittajan puolesta toimivalta palveluntarjoajalta. Tiedot on määritelty asetuksessa sellaisella tarkkuudella, että poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan voidaan arvioida pystyvän kohtuudella määrittelemään tarvittavat tiedot ja varmistumaan niiden toimittamisesta. ”Tarvittavilta osin” taas viittaisi siihen, että vaaditut tiedot olisivat tietosisällöltään osittain tilannesidonnaisia ja voisivat vaihdella sen mukaan, millaisesta poliittisen mainonnan palvelusta on kysymys ja missä kohtaa palveluketjua palveluntarjoaja toimii. Esimerkiksi 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteet koskevat ainoastaan poliittisen mainonnan julkaisijaa. Sanktioinnin tarkoitus on varmistaa, että palveluntarjoaja pyytävät rahoittajilta tai näiden puolesta toimivilta palveluntarjoajilta tarvittavat tiedot, ja että nämä tiedot siirtyvät palveluketjussa aina eteenpäin seuraavalle palveluntarjoajalle.

Asetuksen johdanto-osassa on erikseen korostettu velvoitteella olevan olennainen merkitys asetuksen avoimuutta koskevien sääntöjen ja niihin liittyvien asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten tehokkaaseen noudattamiseen läpi palveluketjun. Velvoite huomioida poliittisen mainonnan asetus sopimusjärjestelyissä liittyy myös osaltaan siihen, että sillä pyritään estämään keinotekoinen kaupallinen tai sopimusperusteinen rakenne, jolla voitaisiin heikentää asetuksessa säädettyjen avoimuusvelvoitteiden tehokkuutta (asetuksen johdanto-osan kohta 53).

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että tarkastusvirasto voisi määrätä seuraamusmaksun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden säilyttää tarvittavat tiedot tai 3 kohdassa säädetyn velvollisuuden säilyttää edelle mainittuja tietoja mainitussa kohdassa säädetyn ajan.

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan tarkoittama tiedonsäilytysvelvoite koskisi lähtökohtaisesti vain niitä tietoja, jotka poliittisen mainonnan palveluntarjoaja on kerännyt asetuksen noudattamisen seurauksena. Näitä tietoja olisivat asetuksen mukaan a) tieto mistä poliittisesta mainoksesta tai poliittisesta mainoskampanjasta on kyse, b) tieto mitä palveluita palveluntarjoaja on tarjonnut, c) tieto tarjotuista palveluista laskutetuista rahamääristä tai palveluista vastikkeeksi saaduista muiden etuuksien arvosta, d) tieto c-kohdassa tarkoitettujen rahamäärien ja etuuksien alkuperästä (julkinen/yksityinen ja EU/EU:n ulkopuolinen), e) tieto poliittisen mainoksen rahoittajan tai tarvittaessa tahon, jonka määräysvallassa rahoittaja viime kädessä on, henkilöllisyys ja yhteystiedoista ja oikeushenkilöiden osalta niiden sijoittautumispaikasta ja f) tieto vaaleista, kansanäänestyksestä tai sääntelyprosessista, johon poliittinen mainos liittyy. Mainitun kohdan mukaisesti säilytettävät tiedot ja niiden määrät riippuvat palveluntarjoajan tarjoamista palveluista. Huomioon tulisi myös ottaa se, koskevatko asetuksen velvoitteet ylipäätään palveluntarjoajaa, sillä asetusta ei sovelleta oheispalveluihin. Velvoitteen laiminlyöntiä arvioitaessa olisi siten kiinnitettävä huomioita, että erilaisille palveluntarjoajille voi muodostua erilaiset säilytysvelvoitteet. Velvoite ei koskisi tiedon oikeellisuuden tai täydellisyyden varmistamista, vaan velvoite voitaisiin katsoa katetuksi, kun edellä mainitut tiedot olisivat tarpeellisilta osin palveluntarjoajan säilytyksessä.

Asetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitettujen tietoja olisi säilytettävä seitsemän vuoden ajan tapauksen mukaan joko viimeisen laadinnan, sijoittelun, edistämisen, julkaisemisen, näyttämisen tai levittämisen päivämäärästä. Käytännössä säilyttämisaika laskettaisiin aina sen mukaan, kun palveluntarjoajan palvelu loppuu. Poliittisen mainonnan julkaisijoiden osalta se olisi tilanne, jossa mainoskampanjan mainoksia tai yksittäistä mainosta lakataan julkaisemasta, näyttämästä tai levittämästä. Muiden palvelun tarjoajien osalta silloin kun niiden palvelu loppuisi kyseisen mainoksen tai kampanjan osalta. Tällä varmistuttaisiin siitä, että tilanteessa, jossa esimerkiksi palveluntarjoajalla ja rahoittajalla olisi toistaiseksi voimassa oleva sopimus poliittisen mainonnasta, säilytysvelvoite laskettaisiin aina kampanja- tai mainoskohtaisesti. Esimerkiksi vaalikampanjaan liittyvä mainoskampanja voisi muodostaa yhden kokonaisuuden, jonka päättymisestä laskettaisiin säilytysaika. Velvoite ei koskisi säilytyksen muotoa, vaan velvoite voitaisiin katsoa katetuksi, kun palveluntarjoaja noudattaisi edellä kuvattua säilytysaikaa.

Asetuksen 9 artiklan velvoitteet eivät koske samaisen artiklan 4 kohdan mukaan mikroyrityksiä, jos mainonnan palvelujen tarjoaminen on puhtaasti toisarvoista ja epäoleellista. Näin ollen mikroyrityksiin ei lähtökohtaisesti voisi kohdistua seuraamusmaksuja säilytysvelvoitteen laiminlyönnistä, ellei niiden tarjoama palvelu olisi keskeinen osa yrityksen toimintaa ja tarjottu palvelu samalla poliittisen mainonnan palveluketjussa asetuksen tarkoittamassa olennaisessa roolissa. Tällainen tilanne voitaisiin arvioida syntyvän esimerkiksi tilanteessa, jossa mikroyritys toimii poliittisen mainonnan julkaisijana ja yrityksen toimintaan kuuluu keskeisesti mainostilan myyminen.

Momentin 3 kohdassa säädettäisiin, että tarkastusvirasto voisi määrätä seuraamusmaksun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen varmistaa, että sen julkaisemien, näyttämien tai levittämien poliittisten mainosten yhteyteen on asetettu tarvittavat tiedot tai 3 kohdassa säädetyn velvoitteen asettaa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot mainoksen yhteyteen merkinnöillä, jotka soveltuvat käytetylle välineelle, mahdollistavat mainoksen tunnistamisen poliittiseksi mainokseksi ja pysyvät paikoillaan mainosta edelleen levitettäessä.

Asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen mukaan poliittisen mainonnan julkaisijan tulee varmistamaan, että sen julkaisemien, näyttämien tai levittämien poliittisten mainosten yhteyteen asetetaan a) tieto, että kyseessä on poliittinen mainos, b) tieto poliittisen mainoksen rahoittajan henkilöllisyydestä ja tarvittaessa tahosta, jonka määräysvallassa rahoittaja viime kädessä on, c) tieto vaaleista, kansanäänestykset tai sääntelyprosessista, johon poliittinen mainos liittyy, d) tarvittaessa maininta siitä, että poliittisessa mainoksessa on käytetty kohdentamis- tai mainosten näyttämistekniikoita ja e) 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä avoimuusilmoitus tai selkeä maininta siitä, mistä tällaiset tiedot ovat suoraan saatavilla.

Asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvoitteet liittyvät siihen, että poliittisen mainonnan julkaisija varmistaa poliittisen mainoksen olevan merkitty ja sisältävän kohdassa tarkoitetut tiedot. Tiedot poliittisen mainonnan julkaisijan on saanut 7 ja 10 artiklassa tarkoitettujen menettelyiden kautta. Velvollisuus ei koskisi tiedon oikeellisuuden tai täydellisyyden varmistamista, vaan velvoite voitaisiin katsoa katetuksi, kun edellä mainitut tiedot olisivat merkittynä asianmukaisesti osaksi mainosta.

Käytännössä poliittisen mainonnan julkaisija toimisi saamiensa tietojen mukaisesti ja merkitsisi mainokset poliittisiksi mainoksiksi vain niissä tapauksissa, joissa se saisi tiedon rahoittajalta tai rahoittajan puolesta toimivalta palvelujen tarjoajalta. Poliittisen mainonnan asetuksen johdanto-osan 45 kohdan mukaan mainonnan palvelujen tarjoajien olisi kuitenkin pidettävä ilmoitusta tai tietoja ilmeisen virheellisinä ilman muita tarkastuksia tai tiedonhankintatoimia, jos se käy selvästi ilmi mainoksen sisällöstä, rahoittajan henkilöllisyydestä tai siitä asiayhteydestä, jossa asianomainen palvelu tarjotaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty seuraamusmaksu mainonnan merkitsemättä jättämisestä voitaisiin määrätä myös tilanteessa, jossa rahoittaja tai rahoittajan puolesta toimiva palveluntarjoaja olisi jättänyt ilmoittamatta kyseessä olevan poliittisen mainonnan palvelu, mutta mainoksen tiedoista, rahoittajasta ja asiayhteydestä olisi selvää kyseessä olevan poliittinen mainos. Esimerkiksi tällainen tilanne voisi syntyä, kun poliittisen mainonnan julkaisija julkaisisi ehdokkaiden vaalimainoksia ilman asianmukaisia merkintöjä ja tietoja. Seuraamusta harkittaessa tulisi kiinnittää huomioita ilmeisyyteen ja siihen, ettei asian tarkastaminen vaatisi lisäselvittelyitä.

Huomionarvoista myös on, että 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty seuraamusmaksu liittyisi 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan osalta laiminlyöntiin, jossa mainoksesta puuttuisi avoimuusilmoitus tai tieto siitä, mistä avoimuusilmoituksen tiedot olisivat suoraan saatavilla. Velvoitteen täyttäminen edellyttäisi joko avoimuusilmoituksen asettamista suoraan mainoksen yhteyteen tai sitten avoimuusilmoituksen tarjoamista siten, että siihen olisi suoraan pääsy mainoksesta linkin, qr-koodin tai muun vastaavan teknisen keinon kautta (asetuksen johdanto-osan kohta 59). Käytännössä velvoitteen toteutumisen arvioinnin kannalta on keskeistä, että mainos ja siihen liittyvä avoimuusilmoitus ovat sellaisessa yhteydessä, jossa mainoksen kautta on tosiallinen pääsy avoimuusilmoitukseen. Avoimuusilmoitukseen sisällytettävien tietojen laiminlyönteihin liittyvä seuraamusmaksu annettaisiin 13 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Asetuksen 11 artiklan 3 kohdassa säädetty velvoite koskisi mainosten merkitsemistä välineelle soveltuvilla merkinnöillä sekä merkintöjen pysyvyyttä mainoksia edelleen jaettaessa. Komissio antaa 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joilla pyritään varmistamaan merkintöjen soveltuvuus. Hallinnollisten sanktioiden tulee täyttää laillisuusperiaate, jonka mukaan sanktioinnin kohteena olevan velvoitteen täytyy ilmetä lain tasolla (tässä tapauksessa EU-asetuksen tasolla). Siten 11 artiklan 3 kohdan velvoitteiden laiminlyönnistä määrättävää seuraamusmaksua ei koskisi täytäntöönpanosäännösten laiminlyöntejä, vaan ainoastaan 11 artiklan 3 kohdassa mainittujen velvoitteiden laiminlyöntiä. Näin ollen seuraamusmaksun alaisessa laiminlyönnissä olisi kysymys lähinnä ilmeisen sopimattomista merkinnöistä, jolla esimerkiksi selkeästi heikennettäisiin mahdollisuutta tunnistaa mainos poliittiseksi mainokseksi tai saada merkinnän kautta 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Näin ollen kohdassa tarkoitettu laiminlyönti koskisi myös mainoksessa suoraan olevan avoimuusilmoituksen tai tiedon, mistä avoimuusilmoitus on saatavilla, merkitsemistapaa ja sen pysyvyyttä. Sen sijaan mainoksesta erillään olevan avoimuusilmoituksen saatavilla pitämistä ja merkitsemistä koskevaan laiminlyöntiin liittyvä seuraamusmaksu annettaisiin 13 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Komission antamia täytäntöönpanosäännöksiä noudattamalla olisi mahdollista toimia siten, että merkinnät täyttäisivät 11 artiklan 3 kohdassa säädetyt velvoitteet. Avoimuusilmoituksen osalta tulisi huomioida myös komission 12 artiklan 1 kohdan perusteella antamat avoimuusilmoitusta koskevat täytäntöönpanosäännökset. Täytäntöönpanosäännösten valvonnan osalta tarkastusvirasto voisi käyttää ohjaavampia seuraamuksia, kuten viranomaisen määräyksiä ja uhkasakkoa.

Momentin 4 kohdassa säädettäisiin, että tarkastusvirasto voisi määrätä seuraamusmaksun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen varmistaa, että 11 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu avoimuusilmoitus sisältää tarvittavat tiedot, 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn velvoitteen varmistaa avoimuusilmoituksen saatavuus koko poliittisen mainoksen julkaisuajan tilanteessa, jossa avoimuusilmoitus ei ole sisällytettynä suoraan osaksi mainosta, 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn velvoitteen tarjota avoimuusilmoitus, jota ei ole sisällytettynä suoraan osaksi mainosta, helposti saatavissa olevassa muodossa, 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn velvoitteen pitää avoimuusilmoitus ajan tasalla koko mainoksen julkaisuajan tai 4 kohdassa säädetyn velvoitteen säilyttää avoimuusilmoitukset muutoksineen seitsemän vuoden ajan sen jälkeen, kun asianomainen poliittinen mainos on julkaistu viimeisen kerran.

Asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen mukaan poliittisen mainonnan julkaisijan tulee varmistaa, että sen julkaisemien, näyttämien tai levittämien poliittisten mainosten vaatimat avoimuusilmoitukset sisältävät seuraavat tiedot:

a) rahoittajan ja tarvittaessa sen tahon henkilöllisyys, jonka määräysvallassa rahoittaja viime kädessä on, mukaan lukien näiden nimi, sähköpostiosoite ja postiosoite, jos se on julkistettu, ja jos rahoittaja ei ole luonnollinen henkilö, sen sijoittautumispaikan osoite;

b) a alakohdassa vaaditut tiedot luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä, joka maksaa korvauksen poliittisesta mainonnasta, jos tämä henkilö on eri kuin rahoittaja tai taho, jonka määräysvallassa rahoittaja viime kädessä on;

c) ajanjakso, jona poliittinen mainos on tarkoitus julkaista tai sitä on tarkoitus näyttää tai levittää;

d) yhteenlasketut rahamäärät ja muiden sellaisten etujen yhteenlaskettu arvo, jotka poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajat, mukaan lukien julkaisija, ovat saaneet osittaisena tai kokonaisena vastineena poliittisen mainonnan palveluista ja tapauksen mukaan poliittisista mainoskampanjoista;

e) tiedot d alakohdassa tarkoitettujen rahamäärien ja muiden etujen julkisesta tai yksityisestä alkuperästä sekä siitä, ovatko ne peräisin unionista vai sen ulkopuolelta;

f) d alakohdassa tarkoitettujen rahamäärien ja arvon laskennassa käytetyt menetelmät;

g) tapauksen mukaan maininta vaaleista, kansanäänestyksistä tai lainsäädäntö- tai sääntelyprosesseista, joihin poliittinen mainos liittyy;

h) jos poliittinen mainos liittyy tiettyihin vaaleihin tai kansanäänestyksiin, linkit virallisiin tietoihin kyseisiin vaaleihin tai kansanäänestykseen osallistumiseen liittyvistä menettelyistä;

i) tapauksen mukaan linkit 13 artiklassa tarkoitettuun poliittisten verkkomainosten eurooppalaiseen rekisteriin;

j) tiedot 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista mekanismeista;

k) tapauksen mukaan se, onko poliittisen mainoksen tai sen aikaisemman version aiempi julkaiseminen keskeytetty tai lopetettu tämän asetuksen rikkomisen vuoksi;

l) tapauksen mukaan maininta siitä, että poliittisessa mainoksessa on käytetty kohdentamistekniikoita tai mainosten näyttämistekniikoita, jotka perustuvat henkilötietojen käyttöön, 19 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot mukaan luettuina;

m) jos on tarpeen ja teknisesti toteutettavissa, poliittisen mainoksen kattavuus poliittisen mainoksen katselukertoina ja sitoutuneisuuden määränä.

Edellä mainitut tiedot olisivat joko sellaisia, jotka poliittisen mainonnan julkaisija saisi 7 artiklan ja 10 artiklan tarkoitettujen menettelyiden kautta rahoittajalta tai rahoittajan puolesta toimivalta palveluntarjoajalta, kuten esimerkiksi rahoittajan identiteettiin ja palveluketjussa olleiden muiden palveluntarjoajien palveluista maksettujen korvauksiin liittyvät tiedot, tai sitten ne olisivat sellaisia, jotka julkaisijalle muodostuu oman sisäisen toimintansa kautta, kuten esimerkiksi mainoksen levittämisaikaan tai 15 artiklan tarkoittamaan ilmoitusmekanismiin liittyvät tiedot. Esityksen 1 lakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu laiminlyönti varmistaa 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tarpeellisten tietojen sisällyttäminen avoimuusilmoitukseen tarkoittaisi sitä, että poliittisen mainonnan julkaisijan vastuulla olevasta avoimuusilmoituksesta puuttuisi jokin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tieto. Velvollisuus ei koskisi tiedon oikeellisuuden tai täydellisyyden varmistamista, vaan velvoite voitaisiin katsoa katetuksi, kun edellä mainitut tiedot olisivat merkittynä asianmukaisesti osaksi avoimuusilmoitusta.

Huomionarvoista kuitenkin olisi, ettei jokaiseen avoimuusilmoitukseen ole tarpeen tai edes mahdollista sisällyttää kaikkia 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Mikäli esimerkiksi mainonnassa ei käytetä kohdentamistekniikoita, ei myöskään avoimuusilmoitukseen merkitä 12 artiklan 1 kohdan l alakohdan tarkoittamia tietoja, tai jos rahoittaja ei ole viimekädessä toisen tahon määräysvallassa, ei tällaista 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tietoa avoimuusilmoitukseen merkitä. Tämän takia 13 §:n 1 momentin 4 kohdassa puhuttaisiin tarvittavista tiedoista, jotka olisivat joko sellaisia, joiden tarvetta poliittisen mainonnan julkaisijan olisi mahdollista arvioida asetuksen johdanto-osan 45 kohdassa tarkoitetulla tavalla, tai sellaisia, joiden tarve syntyy suoraan poliittisen mainonnan julkaisijan oman toiminnan seurauksena.

Osa tällaisista avoimuusilmoituksen tiedoista, joiden tarve tulee tapauskohtaisesti arvioitavaksi, olisivat sellaisia tietoja, joiden puutteellisuutta tai tarvetta olisi mahdollista arvioida julkaisijan toimesta. Tällaisia tietoja olisivat lähinnä 12 artiklan 1 kohdan f-m alakohdat, joihin joko poliittisen mainonnan julkaisijalla olisi vaikutusvaltaa (esim. tietoa ilmoituskanavasta) tai mainoksestaan itsestään ilmenisi tarve sisällyttää kyseessä oleva tietoa avoimuusilmoitukseen (esim. vaalimainonnan osalta olisi ilmeistä, että avoimuusilmoituksessa tulee olla tietoa kyseisistä vaaleista).

Asetuksen 12 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan poliittisen mainonnan julkaisijan on tarjottava avoimuusilmoitus helposti saatavissa olevassa muodossa. Lain 13 §:n 4 momentin mukainen seuraamusmaksu koskisi kuitenkin vain niitä tilanteita, joissa kysymys olisi mainoksen ulkopuolella tarjottavasta avoimuusilmoituksesta. Sen sijaan mainokseen sisältyvän avoimuusilmoituksen merkintää ja sen pysyvyyttä koskevan laiminlyönnin seuraamusmaksu määrättäisiin edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan.

Asetuksen johdanto-osan 60 kohdassa on lisäksi todettu, että sähköisesti esille asetetun poliittisen mainoksen avoimuusilmoitus on asetettava myös saataville sähköisesti. Lisäksi, kun poliittinen mainonta asetetaan saataville ainoastaan verkon ulkopuolisen välineen kautta, kuten painetuissa esitteissä tai painetuissa sanomalehdissä, siihen liittyvät avoimuusilmoitukset voidaan myös asettaa saataville ainoastaan verkon ulkopuolella, kuten samassa painetussa esitteessä tai sanomalehdessä. Edellä mainituissa tilanteissa, jossa mainos asetetaan saataville verkon ulkopuolisen välineen kautta, avoimuusilmoitus voidaan kuitenkin asettaa saataville myös sähköisesti.

Komissio antaa 12 artiklan 7 kohdan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joilla tarkennetaan avoimuusilmoituksen muotoa ja varmistetaan niiden soveltuvuus eri välineissä. Kuten edellä on todettu, täytäntöönpanosäädöksessä edellytettyjä teknisiä yksityiskohtia ei ehdoteta sisällytettävän seuraamusmaksun alaan, vaan kohdan mukainen seuraamusmaksu voitaisiin määrätä ainoastaan tilanteissa, jossa avoimuusilmoitus ei ole helposti saatavilla. Helposti saatavilla viittaisi käytännössä siihen, ettei avoimuusilmoitusta olisi esimerkiksi tarkoituksellisesti tehty sellaisilla merkinnöillä. Täytäntöönpanosäännöksiä noudattamalla poliittisen mainonnan julkaisijat voisivat varmistua velvoitteen asianmukaisesti täyttämisestä. Täytäntöönpanosäännösten valvonnan osalta tarkastusvirasto voisi käyttää ohjaavampia seuraamuksia, kuten viranomaisen määräyksiä ja uhkasakkoa.

Asetuksen 12 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan poliittisen mainonnan julkaisijan olisi pidettävä avoimuusilmoitukset ajan tasalla. Ajan tasalla pidettävien tietojen osalta kysymys olisi sellaisista avoimuusilmoituksen tiedoista, jotka voisivat muuttua mainoksen julkaisun aikana ja olisivat julkaisijan tiedossa. Näitä tietoja voisivat olla ainakin 12 artiklan 1 kohdan k alakohta, jos mainoksen esittäminen olisi jouduttu keskeyttämään tai lopettamaan, l alakohta, jos mainoksen levittämiseen käytettäisiin julkaisun aikana kohdentamis- ja näyttämistekniikoita, ja m alakohta, jos avoimuusilmoituksessa olisi mainoksen kattavuutta ja sitoutuneisuuden määrää kuvaavia tietoja.

Asetuksen 12 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan poliittisen mainonnan julkaisijan on säilytettävä avoimuusilmoitukset muutoksineen seitsemän vuoden ajan sen jälkeen, kun asianomainen poliittinen mainos on julkaistu viimeisen kerran.

Määrättäessä momentin 4 kohdan mukaista seuraamusmaksua, tarkastusviraston tulisi kiinnittää myös huomioita siihen, että komissiolle on delegoitu toimivaltaa täydentää 12 artiklan 1 kohdan luetteloa sekä muuttaa 12 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.

Momentin 5 kohdassa säädettäisiin, että tarkastusvirasto voisi määrätä seuraamusmaksun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa erittäin suurille verkkoalustoille ja erittäin suurille verkossa toimiville hakukoneille säädetyn velvoitteen varmistaa, että poliittiseen mainokseen ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on pääsy poliittisten verkkomainosten eurooppalaisesta rekisteristä 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ajan, 3 kohdassa säädetyn velvoitteen tarjota pääsy 12 artiklan 1 kohdassa vaadittuihin tietoihin 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn ajan tilanteessa, jossa asiaan liittyvä poliittinen mainos on poistettu tai siihen pääsy on estetty tai 4 kohdassa säädetyn velvoitteen muille kuin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille poliittisen mainonnan julkaisijoille asettaa poliittiset verkkomainokset ja niihin liittyvät 12 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut tiedot saataville verkkomainosten eurooppalaisessa rekisterissä viimeistään 72 tunnin kuluttua poliittisen mainoksen ensimmäisestä julkaisemisesta.

Asetuksen 13 artiklan 2 kohtaa sovelletaan vain erittäin suuriin verkkoalustoihin ja erittäin suurin verkossa toimiviin hakukoneisiin – eli ns. digijätteihin. Niiden on 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetettava saataville poliittiset mainokset ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot digipalveluasetuksen 39 artiklassa tarkoitetussa rekisterissä, jonka asianmukaisuutta valvoo poliittisen mainonnan asetuksen johdanto-osan 91 kohdan mukaan komissio. Digijättien on kuitenkin myös mahdollistettava pääsy kyseisiin tietoihin 13 artiklan 1 kohdan rekisterin kautta poliittisen mainoksen julkaisuhetkestä alkaen koko sen ajan, jona ne pitävät mainoksen esillä, ja seitsemän vuoden ajan sen jälkeen, kun poliittinen mainos on ollut viimeksi esillä niiden verkkorajapinnoilla. Tämän velvoitteen toteutumista valvovat jäsenvaltioiden viranomaiset. Vaikka Suomessa ei ole tällä hetkellä rekisteröityneenä digijättejä, voi tällainen tulevaisuudessa olla mahdollista ja siten tarkastusvirastolle ehdotetaan mahdollisuutta määrätä seuraamusmaksu tilanteessa, jossa erittäin suuri verkkoalusta tai erittäin suuri verkossa toimiva hakukone jättää noudattamatta velvollisuuttaan mahdollistaa 13 artiklan 1 kohdan mukaisen rekisteristä pääsy niiden julkaisemiin poliittisiin mainoksiin ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin 13 artiklan 2 kohdassa säädetyn ajanjakson.

Asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa säädetään poliittisen mainonnan julkaisijalle velvollisuus tarjota pääsy avoimuusilmoituksen tietoihin 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn ajan tilanteessa, jossa kyseinen poliittinen verkkomainos on poistettu tai siihen pääsy on estetty. Sanktioinnilla varmistetaan, että avoimuusilmoitukseen liittyvien tietojen tarjoamista jatketaan 13 artiklan mukaisesti 7 vuoden ajan siitä, kun kyseinen verkkomainos on ensimmäistä kertaa julkaistu, levitetty tai näytetty poliittisen mainonnan julkaisijan toimesta.

Asetuksen 13 artiklan 4 kohdassa säädetään niille poliittisen mainonnan julkaisijoille, jotka eivät ole erittäin suuria verkkoalustoja tai erittäin suuria verkossa toimivia hakukoneita, velvoite asettaa poliittiset verkkomainokset ja niihin liittyvät 12 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut tiedot saataville verkkomainosten eurooppalaisessa rekisterissä viimeistään 72 tunnin kuluttua poliittisen mainoksen ensimmäisestä julkaisemisesta. Sanktioinnilla varmistetaan, että kohdassa tarkoitetut poliittisen mainonnan julkaisijat asettavat julkaisemansa poliittisen verkkomainokset asetuksessa annetun aikamääreen sisällä. Käytännössä tämä velvoite on mahdollista toteuttaa vasta myöhemmin, kun komissio on julkaissut eurooppalaisen rekisterin.

Momentin 6 kohdassa säädettäisiin, että tarkastusvirasto voisi määrätä seuraamusmaksun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen liittää kohdassa mainittuun toimintakertomukseen kampanjakohtaisesti koostetut tiedot, jotka koskevat rahamääriä tai muita sellaisia etuja, jotka on saatu osittaisena tai kokonaisena vastineena tarjotuista palveluista. Asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa ja johdanto-osan 68 kohdassa täsmennetään erikseen, että kertomuksiin olisi sisällytettävä myös tiedot poliittisen mainonnan kohdentamiseen tai näyttämiseen liittyvistä menoista kyseisenä ajanjaksona koostettuna kampanjakohtaisesti, mukaan lukien tarvittaessa muiden tahojen poliittisen mainonnan julkaisijoille toimittamat tiedot.

Asetuksen 14 artiklan velvoitteita sovelletaan poliittisen mainonnan julkaisijoihin ja niiden tarjoamiin palveluihin. Huomionarvoista myös on, että poliittisen mainonnan asetuksen 14 artiklaa ei sovelleta direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan tarkoittamiin mikro-, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Momentin 7 kohdassa säädettäisiin, että tarkastusvirasto voisi määrätä seuraamusmaksun poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö poliittisen mainonnan asetuksen 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa palveluntarjoajalla, jolla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionissa, mutta se tarjoaa palvelua Suomeen, säädetyn velvollisuuden laillisen edustajan nimeämisestä Euroopan unionin jäsenvaltiossa, velvollisuuden nimetä kirjallisesti laillinen edustaja johonkin niistä jäsenvaltioista, joissa kyseinen palveluntarjoaja tarjoaa palvelujaan.

Asetuksen valvontaa koskeva pääsääntö on, että yrityksen sijoittautumismaan viranomainen valvoo sitä. Asetuksen 21 artiklan mukaisissa tilanteissa, joissa poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalla ei ole toimipaikkaa unionin jäsenvaltiossa, mutta se tarjoaa poliittisen mainonnan palveluja Suomessa (esimerkiksi suomen kielellä), seuraamusmaksu voitaisiin määrätä artiklan 1 kohdan mukaisen velvollisuuden rikkomisesta nimetä laillinen edustaja EU:n alueella. Asetuksen johdanto-osan 89 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimetyn laillisen edustajan puuttuessa toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet 21 artiklan noudattamisen varmistamiseksi. Tällaisissa tilanteissa tarkastusviraston olisi ensin kuitenkin varmistettava rajat ylittävien menettelyiden kautta, ettei kyseessä oleva palveluntarjoaja ole nimennyt jo laillista edustajaa johonkin muuhun jäsenvaltioon ja myös huomioitava mahdolliset muiden jäsenvaltioiden aloittamat valvontatoimet kyseistä toimijaa kohtaan. Siten, mikäli tarkastusvirasto aikoisi valvoa kyseistä palveluntarjoajaa, sen olisi myös ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden yhteyspisteille. Käytännössä tällaisen valvonnan toimeenpano olisi kuitenkin vaikeaa, koska asetusta koskevat viranomaisvaltuudet tai tiedonsaantioikeudet eivät ulotu kolmansiin valtioihin.

14 §.Seuraamusmaksun suuruus. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun suuruuden arvioinnista yksittäistapauksessa. Lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Seuraamusmaksun suuruus perustuisi kokonaisarviointiin ja suuruutta arvioitaessa olisi otettava huomioon kaikki olennaiset olosuhteet mukaan lukien poliittisen mainonnan asetuksen 25 artiklan 4 kohdassa mainitut tekijät sekä mahdolliset tapauksen olosuhteisiin vaikuttaneet muut tekijät. Nämä muut tekijät voisivat liittyä esimerkiksi siihen, että asetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaisessa valvonnassa välityspalveluille määrättävien seuraamusmaksujen suuruuttaa arvioitaessa tulisi huomioida myös välityspalvelulain 18 §:n 1 momentissa mainitut tekijät, kuten palvelun käyttäjien määrä, joihin velvoitteen rikkominen vaikuttaa ja toimiiko palvelun tarjoaja useassa jäsenvaltiossa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle määrättävä seuraamusmaksu saisi olla enintään 6 prosenttia välityspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Momentti perustuisi sekä poliittisen mainonnan asetuksen 25 artiklan b alakohdan että digipalveluasetuksen 52 artiklan säännöksiin, jotka ovat yhtenevät momentissa säädetyiltä osin.

Ehdotetun 3 momentin mukaan liikevaihdolla tarkoitetaan kirjanpitolain (1336/1997) 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettua liikevaihtoa. Momentti sisältäisi lisäksi erityisen säännöksen niitä mahdollisia tilanteita varten, joissa tilinpäätös ei olisi seuraamusmaksua määrättäessä vielä valmistunut taikka joissa liiketoiminta olisi vasta aloitettu eikä tilinpäätöstä tämän johdosta olisi saatavissa. Tällöin liikevaihto voitaisiin arvioida muun saatavan selvityksen perusteella.

15 §.Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen. Pykälässä säädettäisiin erityisistä vapautumisperusteista, joiden perusteella poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalla on mahdollisuus välttyä seuraamusmaksun määräämiseltä. Perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että seuraamusmaksua ei määrättäisi niissä tilanteissa, joissa se olisi kohtuutonta.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan seuraamusmaksu jätettäisiin määräämättä, jos velvoitteen rikkomista on pidettävä vähäisenä. Velvoitteen rikkomista voitaisiin pitää vähäisenä esimerkiksi, jos palveluntarjoaja on oma-aloitteisesti ja välittömästi rikkomuksensa havaittuaan ryhtynyt menettelynsä vaikutukset oikaiseviin toimenpiteisiin ja lopulliset vaikutukset poliittisen mainonnan kohteiden kannalta ovat siten jääneet vähäisiksi. Samoin velvoitteen rikkominen voi olla vähäinen, jos kyse on säännöksen kertaluonteisesta rikkomisesta, vaikka se kohdistuisi useampaan poliittisen mainonnan kohteeseen. Vähäisiä eivät sitä vastoin yleensä ole toistuvat 13 §:ssä tarkoitettujen säännösten rikkomiset. Lisäksi 2 kohdan mukaan seuraamusmaksu jätettäisiin määräämättä, jos sen määräämistä olisi pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Kyse olisi kokonaisarvioinnista, jossa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi virheellisen menettelyn syyt ja seuraukset sekä tekijän yksilölliset olosuhteet.

Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksu voitaisiin jättää määräämättä, jos poliittisen mainonnan palvelujen tarjoaja on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisin 13 §:ssä tarkoitetun velvoitteen rikkomisen tai laiminlyönnin korjaamiseksi välittömästi sen havaittuaan. Lisäksi edellytetään, ettei rikkominen tai laiminlyönti ole vakava tai toistuva. Vaikka siis rikkominen oli vähäistä suurempi, seuraamusmaksu voitaisiin jättää määräämättä, jos momentissa säädetyt edellytykset täyttyisivät.

Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa asetuksen rikkominen täyttäisi samalla myös rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin olisi tarpeen säätää, että seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta jo annettu lainvoimainen tuomio. Säännös vastaa niin sanottua ne bis in idem –periaatetta, kieltoa syyttää ja tuomita kahdesti samasta asiasta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että tarkastusvirasto ei voisi määrätä seuraamusmaksua valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, hyvinvointialueiden viranomaisille, kunnallisille viranomaisille, Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoviranomaisille, itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille, eduskunnan virastoille, tasavallan presidentin kanslialle eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle eikä niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille ja muille elimille. Säännös vastaisi sisällöltään pääosin tietosuojalain 24 §:n 4 momenttia.

Viranomaiselle määrättävä hallinnollinen seuraamusmaksu on yleisen oikeusjärjestyksemme kannalta vieras menettely, joten tässä vaiheessa pidetään perusteltuna sulkea tämä seuraamus julkishallinnon osalta pois. Oikeusjärjestys kohdistaa julkishallintoon muita erityisvaatimuksia, jotka osaltaan perustelevat tätä sääntelyratkaisua. Viranomaisia sitoo hallinnon lainmukaisuusperiaate ja viranomaisten on myös noudatettava hallinnon yleislakeja. Viranomaisissa tapahtuva lainmukainen henkilötietojen käsittely kuuluu viranomaisissa työskentelevien virkavelvollisuuksiin. Virkamiehen asemaan kuuluu muita laajempi vastuu työssä tehdyistä virheistä. Ensinnäkin virkavastuu voi toteutua rikosoikeudellisena virkavastuuna, kurinpidollisena virkavastuuna sekä vahingonkorvausvastuuna. Viranomaisen toiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toiminta on budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainen kuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtävänsä.

Eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri valvovat viranomaisten ja virkamiesten toiminnan lainmukaisuutta ja sitä, että viranomaiset ja virkamiehet täyttävät velvollisuutensa. Laillisuusvalvojat voivat niille tehdyn kantelun seurauksena nostaa syytteen, jos kyse on vakavasta lainvastaisuudesta, antaa viranomaiselle huomautuksen, saattaa viranomaisen tietoon käsityksensä lainmukaisesta menettelystä sekä kiinnittää viranomaisten huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai näkökohtiin, jotka edistävät perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, tehdä viranomaiselle esityksen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi ja hyvittämiseksi.

Tarkoituksena on, että lain täytäntöönpanoa seurataan ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevaa sääntelyratkaisua arvioidaan tarpeen mukaan uudelleen ottaen myös huomioon mahdolliset EU:n suositukset ja ohjeet asiassa.

16 §.Tutkintamenettelyä koskevien säännösten rikkomisesta määrättävä seuraamusmaksu. Ehdotettu pykälä perustuu poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan välityspalveluiden tarjoajiin kohdistuvien 7–17 ja 21 artiklan velvoitteiden valvonnassa sovelletaan digipalveluasetuksen 51 artiklaa. Lisäksi seuraamusmaksun suuruuden osalta sovelletaan digipalveluasetuksen 52 artiklan 3 kohtaa, jotta poliittisen mainonnan asetus ja digipalveluasetuksen seuraamusmaksujärjestelmät olisivat välityspalveluiden osalta mahdollisimman selkeät ja yhtenevät. Siten ehdotettu pykälä olisi yhteneväinen välityspalveluiden valvonnasta annetun lain 20 §:n kanssa.

Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin tutkintamenettelyä koskevien säännösten rikkominen, joka tahallisena tai huolimattomuudesta voisi johtaa seuraamusmaksun määräämiseen. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä 1) tarkastuksesta kieltäytymisestä, 2) virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta viranomaiselle tai pyydettyjen tietojen toimittamatta jättämisestä, sekä 3) virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen oikaisematta jättämisestä.

Ehdotetun 1 momentin mukaan seuraamusmaksu voitaisiin määrätä välityspalvelun tarjoajalle sekä 51 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetulle muulle henkilölle, joka toimii elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa ja voi kohtuudella olla tietoinen asetuksen epäiltyyn rikkomiseen liittyvistä tiedoista. Seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä olisi, ettei 1 momentissa sanktioitua tutkintamenettelyä koskevien säännösten rikkomista ole pidettävä merkitykseltään vähäisenä tai että seuraamusmaksun määrääminen olisi muutoin perusteetonta.

Ehdotetun 2 momentin mukaan seuraamusmaksun suuruuden määrittäminen perustuisi kokonaisarviointiin, jossa on otettava huomioon rikkomisen laatu ja laajuus sekä moitittavuuden aste. Seuraamusmaksu saisi olla enintään 1 prosentti rikkomiseen syyllistyneen välityspalvelun tarjoajan tai kyseisen muun henkilön vuotuisesta tulosta tai maailmanlaajuisesta liikevaihdosta seuraamusmaksun määräämistä edeltävänä tilikautena.

Digipalveluasetuksen 51 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan mukaisesti asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin muihin henkilöihin voidaan käyttää täytäntöönpanovaltuuksia vasta sen jälkeen, kun viranomaiset ovat antaneet kyseisille muille henkilöille hyvissä ajoin kaikki tällaisiin määräyksiin liittyvät merkitykselliset tiedot. Siten seuraamusmaksu voidaan asettaa muulle henkilölle vasta, kun tälle on annettu hyvissä ajoin kaikki asetettavaan velvoitteeseen liittyvät tiedot, mukaan lukien tieto seuraamusmaksun mahdollisuudesta, sekä tieto muutoksenhakukeinoista.

Seuraamusmaksun määräämisessä kyse on tarkastusviraston harkintavallasta, jota on käytettävä hallintolaissa säädetyn hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Tarkastusviraston on toimissaan huomioitava muun muassa tasapuolisuus ja oikeasuhtaisuus kaikki merkitykselliset perusoikeudet huomioiden sekä käytettävä toimivaltaansa lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Seuraamusmaksun määrääminen on luonteeltaan merkittävä hallintotoimi, ja sitä on tarkoitus käyttää vain vakavammissa tutkintamenettelyä koskevien säännösten rikkomistilanteessa.

Ehdotetun 3 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saisi asettaa luonnolliselle henkilölle 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta tietojenantovelvollisuuden rikkomisesta, jos henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta ja tiedot liittyvät rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan. Momentissa otetaan huomioon itsekriminointisuoja eli rikoksesta epäillyn henkilön oikeus kieltäytyä myötävaikuttamasta häntä koskevan rikosepäilyn selvittämiseen. Tällaisessa tilanteessa toimivaltaisella viranomaisella ei olisi oikeutta asettaa seuraamusmaksua tiedonsaantioikeuden rikkomisesta. Ehdotuksen mukaan kynnykseksi asetettaisiin ”on aihetta epäillä”, jotta itsekriminointisuoja kattaisi paitsi ne tapaukset, joissa esitutkintaviranomainen on jo tehnyt päätöksen esitutkinnan käynnistämisestä, mutta myös ne tilanteet, joissa valvontaviranomainen arvioi, että tapaus saattaa myöhemmin johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

17 §.Julkinen varoitus. Pykälässä säädettäisiin tarkastusviraston oikeudesta määrätä poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun valvonnan yhteydessä rahoittajalle tai poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajalle 22 artiklan 5 kohdan g alakohtaan perustuen julkinen varoitus, jos nämä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkovat poliittisen mainonnan asetuksessa säädettyjä velvoitteita.

Tarkastusvirasto määräisi julkiset varoitukset hallintopäätöksinä tarkastusvirastosta annetun lain ja työjärjestyksen mukaisessa menettelyssä. Julkinen varoitus on lähtökohtaisesti hallinnollisena seuraamuksena lievempi kuin seuraamusmaksu. Teot ja laiminlyönnit, jotka eivät täytä seuraamusmaksun tunnusmerkistöä tai josta ei ole 13 §:n mukaan mahdollista määrätä seuraamusmaksua, voisivat tulla julkisena varoituksena sanktioitavaksi.

Pykälän 2 momentin mukaan julkinen varoitus voitaisiin antaa edellyttäen, ettei asia kokonaisuutena arvioiden anna aihetta ankarampiin toimenpiteisiin. Huomionarvoista olisi, että etenkin rahoittajien osalta julkinen varoitus voisi muodostua huomattavan ankaraksikin seuraamukseksi. Etenkin silloin kun kohteena olisi vaaleissa ehdokkaana oleva henkilö. Tarkastusviraston tulee arvioida julkista varoitusta annettaessa pykälän 4 momentissa mainittuja seikkoja, jotta vältetään julkisen varoituksen muodostumista kohtuuttomaksi.

Pykälän 3 momentin mukaan tarkastusviraston olisi julkaistava julkista varoitusta koskevat tiedot viipymättä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu sen kohteena oleville tahoille ja päätös on lainvoimainen. Julkaisemisesta on käytävä ilmi rikkomisen luonne sekä rikkomisesta vastuussa olevat 1 momentissa mainitut toimijat. Tiedot on pidettävä tarkastusviraston internetsivuilla 4 vuoden ajan, jolloin esimerkiksi tieto julkisesta varoituksesta liittyen vaaleihin olisi lähtökohtaisesti saatavilla vaalikauden ajan. Jos muutoksenhakuviranomainen kumoaisi päätöksen kokonaan tai osittain, tarkastusviraston olisi julkistettava tieto muutoksenhakuviranomaisen päätöksestä vastaavalla tavalla kuin varoitus on julkistettu.

Pykälän 4 momentin mukaan, jos julkisen varoituksen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimen julkistaminen olisi kohtuutonta, tai jos varoituksen julkistaminen olisi omiaan vaikuttamaan haitallisesti meneillään oleviin vaaleihin tai kansanäänestykseen, tai jos varoituksen julkistaminen vaarantaisi meneillään olevan viranomaistutkinnan, tarkastusvirasto voisi:

1) lykätä varoitusta koskevan päätöksen julkistamista, kunnes perusteita olla julkistamatta päätöstä ei enää ole;

2) julkistaa varoitusta koskevan päätöksen ilman varoituksen kohteena olevan henkilön nimeä;

3) jättää varoitusta koskevan päätöksen julkistamatta, jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet eivät ole riittäviä varmistamaan sitä, ettei varoitus vaikuta haitallisesti meneillään oleviin vaaleihin tai kansanäänestykseen.

Momentin säännöksillä pyrittäisiin erityisesti siihen, ettei julkisilla varoituksilla olisi kohtuuttomia seurauksia etenkään meneillään oleviin vaaleihin ja kansanäänestyksiin. Tällaisina tilanteina voitaisiin pitää esimerkiksi tilanteita, joissa tiedon julkaiseminen arvioitaisiin vaikuttavan suoraan vaalien tai kansanäänestysten tulokseen. Tällaisissa tilanteissa olisi perusteltua pääsääntöisesti lykätä tai jättää julkaisematta varoitus. Joissain tapauksissa tilanne voisi kuitenkin olla sellainen, että julkinen varoitus olisi perusteltua antaa jo vaalien ja kansanäänestysten alla. Esimerkiksi hybridivaikuttamiseen liittyvissä tilanteissa, joissa asetuksen velvoitteita rikotaan ja rikkomuksella arvioidaan olevan merkittävää haittaa kyseessä olevaan vaaliin tai kansanäänestykseen, julkinen varoitus voisi tulla viranomaisen perustellun harkinnan kautta kysymykseen.

Pykälän 5 momentin mukaan, jos tarkastusvirasto julkistaa varoitusta koskevan päätöksen ilman varoituksen kohteena olevan henkilön nimeä, tarkastusvirasto voi samalla päättää julkistaa nimen myöhemmin kohtuullisen ajan kuluttua, jos perusteet julkistamatta jättämiselle lakkaavat tuossa ajassa. Tällainen tilanne voisi tulla esimerkiksi kyseeseen, kun kyseiset vaalit tai kansanäänestys olisi ohi.

18 §.Kansallisten yhteyspisteiden verkosto. Ehdotettu pykälä koskisi Suomen osallistumista asetuksen 22 artiklan mukaiseen kansallisten yhteyspisteiden verkostoon, jonka tarkoituksena on tukea asetuksen soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevaa yhteistyötä unionin tasolla sekä toimia foorumina kansallisten yhteyspisteiden ja komission väliselle säännölliselle tiedonvaihdolle ja parhaiden käytäntöjen vaihdolle. Tarkastusvirasto kansallisena yhteyspisteenä osallistuisi verkoston työhön. Verkosto, sen rakenne ja tehtävät on tarkemmin määritelty asetuksen 22 artiklan 8 kohdassa, eikä niistä olisi tarkemmin tarpeen säätää laissa.

19 §.Asiakirjan luovuttaminen toisen jäsenvaltion viranomaiselle ja digipalvelulautakunnalle. Pykälässä säädettäisiin tietojen luovuttamisesta rajat ylittävissä valvontatilanteissa.

Pykälän 1 momentin mukaan tarkastusvirastolla on oikeus luovuttaa salassa pidettävä asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto muun jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se on poliittisen mainonnan asetuksen valvonnan kannalta välttämätöntä.

Pykälän 2 momentin mukaan liikenne- ja viestintävirastolla on 4 §:ssä tarkoitettujen tietojen osalta oikeus luovuttaa salassa pidettävä asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto digipalveluasetuksessa tarkoitetulle digipalvelulautakunnalle ja toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion koordinaattoriviranomaiselle, jos se on poliittisen mainonnan asetuksen valvonnan kannalta välttämätöntä.

20 §.Laillisten edustajien rekisteri. Pykälän mukaan tarkastusvirasto pitää rekisteriä poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajien, joilla ei ole unionissa toimipaikkaa, laillisista edustajista 21 artiklassa säädetyn mukaisesti. Poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajan olisi annettava tiedot sähköisesti, ellei virasto erityisestä syystä hyväksy tietojen ilmoittamista paperilla. Muilta osin noudatettaisiin, mitä 21 artiklassa asiasta on säädetty.

21 §.Vaalien ja kansanäänestysten päivämäärien julkaiseminen. Pykälän mukaan oikeusministeriö ilmoittaisi tarkastusvirastolle asetuksen 26 artiklan noudattamiseksi tarvittavat tiedot hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavista neuvoa-antavista kansanäänestyksistä. Tarkastusvirasto vastaisi vaali- ja kansanäänestystietojen julkaisemisesta ja toimittamisesta komission perustamaan portaaliin 26 artiklan mukaisesti.

22 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Seuraamusmaksu pantaisiin lakiehdotuksen mukaan täytäntöön siinä järjestyksessä kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. Tästä seuraa, että seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtisi Oikeusrekisterikeskus. Lisäksi pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun vanhentumisesta.

23 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta.

Pykälän 1 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemisesta koskevaan päätökseen sovellettaisiin uhkasakkolain muutoksenhakusäännöksiä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tämän lain nojalla annetussa muussa kuin seuraamusmaksuja koskevassa (13 ja 16 §) tarkastusviraston päätöksessä voitaisiin määrätä, että päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määräisi.

7.2Laki verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun lain muuttamisesta

1 §.Digitaalisten palvelujen koordinaattori ja muut toimivaltaiset viranomaiset. Pykälän 2 momentissa nimitettäisiin valtiontalouden tarkastusvirasto EU:n digipalveluasetusta valvovaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Muita toimivaltaisia viranomaisia olisivat edelleen tietosuojavaltuutettu ja kuluttaja-asiamies. Liikenne- ja viestintävirasto toimisi jatkossakin digitaalisten palvelujen koordinaattorina ja digipalveluasetuksen pääasiallisena valvojana.

2 a §.Valtiontalouden tarkastusviraston toimivalta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 a §, jossa säädettäisiin valtiontalouden tarkastusviraston valvontatehtävästä digipalveluasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Ehdotetun pykälän mukaan valtiontalouden tarkastusviraston toimivallassa olisi valvoa digipalveluasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a–c alakohtia silloin, kun kyse on aatteellisesta ja yhteiskunnallisesta mainonnasta. Asetuksen 26 artiklan 1 kohdan a-c alakohtien mukaisesti verkkoalustan tarjoajan tulee varmistaa, että sen palvelussa näytettävät mainokset on merkitty selvästi mainoksiksi (a alakohta), mainoksen yhteydessä ilmoitetaan se luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka puolesta mainos esitetään (b alakohta) ja mainoksen yhteydessä ilmoitetaan, kuka on maksanut mainoksen, jos maksaja on eri kuin b alakohdassa tarkoitettu taho (c alakohta). Se, milloin mainonnan tarkoitus on kaupallinen taikka aatteellinen tai yhteiskunnallinen, on ratkaistava tapauskohtaisesti.

Valtiontalouden tarkastusvirasto nimitettäisiin tällä esityksellä poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan asetuksen pääasialliseksi valvojaksi ja kansalliseksi yhteyspisteeksi, minkä vuoksi valmistelussa on arvioitu olevan tarkoituksenmukaista siirtää myös edellä kuvattu digipalveluasetuksen 26 artiklassa säädetty verkkoalustoilla tapahtuvan aatteellisen ja yhteiskunnallisen mainonnan avoimuuden valvonta tietosuojavaltuutetulta valtiontalouden tarkastusvirastolle.

3 §.Tietosuojavaltuutetun toimivalta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että tietosuojavaltuutetun 26 artiklan 1 kohdan a-c alakohtien valvontavallasta suljettaisiin pois uuden 2 a §:n mukainen valtiontalouden tarkastusvirastolle kuuluva aatteellisen ja yhteiskunnallisen mainonnan valvonta. Käytännössä jatkossa tietosuojavaltuutetun sijaan valtiontalouden tarkastusvirasto valvoisi mainittuja 26 artiklan kohtia aatteellisen ja yhteiskunnallisen mainonnan osalta. Tietosuojavaltuutetun toimivalta pysyisi muilta osin ennallaan.

11 §.Sitoumukset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että myös valtiontalouden tarkastusvirastolla olisi toimivalta määrätä välityspalvelun tarjoajan asetuksen noudattamisesta esittämät sitoumukset tätä velvoittaviksi. Velvoittavaksi määrätyllä sitoumuksella voidaan poistaa epäilty asetuksen velvoitteen rikkominen. Toimivaltuus perustuu digipalveluasetuksen 51 artiklan 2 kohdan a alakohtaan.

12 §.Yhteistyö eri viranomaisten kanssa. Pykälän 1, 3 ja 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininnat valtiontalouden tarkastusvirastosta. Koska virasto nimitetään digipalveluasetusta valvovaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, tulee sen myös osallistua viranomaisyhteistyöhön asetuksen valvonnassa. Pykälän 2 momenttiin ei esitetä muutoksia, mutta selkeyden vuoksi pykälä ehdotetaan annettavaksi uudelleen.

13 §.Uhkasakko. Pykälään lisättäisiin uusi 7 momentti, jonka mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi valtiontalouden tarkastusviraston seuraamuslautakunta silloin, kun uhkasakko liittyy uudessa 2 a §:ssä tarkoitettuihin asetuksen säännösten valvontaan. Tämä vastaa menettelyä muissa valtiontalouden tarkastusviraston asettamissa uhkasakoissa.

16 §.Verkkoalustan tarjoajan seuraamusmaksu. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin valtiontalouden tarkastusviraston toimivallasta määrätä seuraamusmaksu sen valvontavaltaan kuuluvassa asiassa. Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetussa laissa tarkoitettu seuraamuslautakunta määräisi seuraamusmaksun silloin, kun digipalveluasetuksen rikottua velvollisuutta valvoo valtiontalouden tarkastusvirasto.

Samalla pykälän 3 momenttiin lisättäisiin teknisenä korjauksena maininta siitä, että momentissa poiketaan 1 momentissa säädetystä.

24 §.Euroopan digitaalisten palvelujen lautakunta. Pykälä koskee Suomen osallistumista digipalveluasetuksen 3 jakson mukaiseen Euroopan digitaalisten palvelujen lautakuntaan, jonka tarkoituksena on tukea komissiota ja auttaa koordinoimaan digitaalisten palvelujen koordinaattorien toimia. Koska tällä esityksellä valtiontalouden tarkastusvirasto nimitettäisiin digipalveluasetusta valvovaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, olisi tarpeen myös säätää tarkastusviraston oikeudesta osallistua lautakunnan työhön ja kokouksiin. Pykälään lisättäisiin siten maininta siitä, että tarkastusvirasto voisi osallistua tarvittaessa lautakunnan kokouksiin.

7.3Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain 4 ja 10 §:n muuttamisesta

4 §.Ehdokkaan vaalirahoituksen rajoitukset. Pykälän 5 momentti muutettaisiin siten, että mainoksen maksajan nimen julkaisemiseen liittyvät säännökset korvattaisiin informaatiosäännöksellä, jonka mukaan poliittisen mainonnan avoimuudesta noudatetaan, mitä poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/900 ja laissa poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen valvonnan järjestämisestä säädetään. Informaatiosäännös on tarpeellinen, jotta vaalirahoituslain kohteet ovat tietoisia muuttuneesta sääntelystä.

Muutos poistaisi rahamääräiset kynnysarvot poliittisen mainonnan maksajan nimen julkaisemisen osalta, ja korvaisi ne poliittisen mainonnan asetuksen sääntelyllä. Vaikutuksia on arvioitu tarkemmin osiossa 4.2.3. Momentin muuttamisella ei ole muutoin vaikutusta vaalirahoituslakiin tai sen soveltamiseen, sillä poliittisen mainonnan asetusta ei sovelleta vaalirahoitukseen (2 artikla). Asetuksen johdanto-osan 36 kohdassa on erikseen korostettu, että poliittisen mainonnan määritelmä ei saisi vaikuttaa poliittisen puolueen, poliittisten tavoitteiden tai poliittisten kampanjoiden kansallisiin määritelmiin eikä muuttaa poliittisten kampanjoiden sääntöjä tai vaikuttaa niihin kansallisella tasolla.

Informaatiosäännös on tarpeellinen, jotta vaalirahoituslain kohteet ovat tietoisia muuttuneesta sääntelystä.

10 §.Valtiontalouden tarkastusviraston valvontatehtävät. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin vastaamaan esityksen 5. lakiehdotuksen muutosta, jossa uhkasakon tuomitsee maksettavaksi valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 15 a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta.

7.4Laki puoluelain 8 b ja 9 e §:n muuttamisesta

8 b §.Tukea koskevat rajoitukset. Pykälän 5 momentti muutettaisiin siten, että mainoksen maksajan nimen julkaisemiseen liittyvät säännökset korvattaisiin informaatiosäännöksellä, jonka mukaan poliittisen mainonnan avoimuudesta noudatetaan, mitä poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/900 ja laissa poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen valvonnan järjestämisestä säädetään. Informaatiosäännös on tarpeellinen, jotta puolueet, puolueyhdistykset ja puolueen lähiyhteisöt ovat tietoisia muuttuneesta sääntelystä.

Muutos poistaisi rahamääräiset kynnysarvot poliittisen mainonnan maksajan nimen julkaisemisen osalta, ja korvaisi ne poliittisen mainonnan asetuksen sääntelyllä. Vaikutuksia on arvioitu tarkemmin 4.2.3. Momentin muuttamisella ei ole muutoin vaikutusta puoluelakiin tai sen soveltamiseen.

Informaatiosäännös on tarpeellinen, jotta vaalirahoituslain kohteet ovat tietoisia muuttuneesta sääntelystä.

9 e §.Valvonta. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin vastaamaan esityksen 5. lakiehdotuksen muutosta, jossa uhkasakon tuomitsee maksettavaksi valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 15 a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta.

7.5Laki valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain muuttamisesta

7 §.Tarkastusviraston pääjohtaja. Pykälän 1 momentissa säädetään valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan ratkaisuvallasta sekä kyseisen oikeuden rajoituksista. Momenttia muutettaisiin niin, että pääjohtaja ei voisi ottaa ratkaistavakseen uuden seuraamuslautakunnan ratkaisuvaltaan kuuluvia asioita, joista säädettäisiin 15 §:ssä ja 15 a §:ssä.

15 §.Uhkasakko. Pykälän 1 momentti sisältäisi jatkossakin säännöksen, jonka mukaan tarkastusvirasto voisi asettaa uhkasakon 4 §:ssä säädettävän tietojensaantioikeutensa tehostamiseksi ja kirjanpidon saattamiseksi tarkastettavaan kuntoon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi nykyään valtiontalouden tarkastusviraston uhkasakkolautakunta, jota ei ehdoteta säilytettäväksi. Sen sijasta uhkasakon tuomitsisi maksettavaksi tarkastusviraston monijäseninen seuraamuslautakunta, jonka nimeämistä ja kokoonpanoa koskevat säännökset sijoitettaisiin 15 a §:ään.

15 a §. Seuraamuslautakunta sekä sen ratkaisuvalta eräissä seuraamusasioissa. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin tarkastusvirastoon perustettavasta seuraamuslautakunnasta. Pykälässä säädettäisiin myös tarkemmin seuraamuslautakunnan nimeämisestä, kokoonpanosta ja päätöksenteossa noudatettavista menettelyistä sekä toimivallasta määrätä seuraamusmaksuja.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin seuraamuslautakunnan tehtäväksi määrätä tarkastusviraston toimivaltaan kuuluvat seuraamusmaksut. Ehdotettu säännös ei perustaisi toimivaltaa määrätä seuraamusmaksua, vaan toimivallasta säädettäisiin muissa laeissa.

Pykälän 2 momentin säädettäisiin seuraamuslautakunnan nimeämisestä, kokoonpanosta ja toimikaudesta sekä kelpoisuusvaatimuksista. Seuraamuslautakunnan puheenjohtajana toimisi pääjohtaja ja jäseninä kolme pääjohtajan kolmeksi vuodeksi määräämää oikeustieteen maisterin tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanutta tarkastusviraston virkamiestä. Lautakunnan jäsenistöön sovellettaisiin yleisiä virkamiesoikeudellisia säännöksiä mukaan lukien virkavastuusäännöksiä. Perustuslain 118 §:n 1 ja 2 momentin mukaan virkamies on vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut. Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Kyse olisi merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, joten tehtävää ei voisi ulkoistaa. Seuraamuslautakunta ei olisi päätoiminen, vaan se kokoontuisi tarvittaessa.

Momentissa säädettäisiin lautakuntaan kuuluvien kelpoisuutta koskevista perusvaatimuksista. Koska seuraamuslautakunnan jäsenet olisivat virkasuhteessa tarkastusvirastoon, nämä vaatimukset täydentävät niitä yleisiä tai erityisiä vaatimuksia, jotka liittyvät tarkastusviraston virkaan nimittämiseen. Viraston tulee esimerkiksi rekrytointien yhteydessä varmistaa, että virastossa on kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä. Jokaisen lautakuntaan kuuluvan jäsenen lukuun ottamatta puheenjohtajaa tulisi olla oikeustieteen maisterin tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut virkamies. Kysymys olisi muusta oikeustieteen ylemmästä korkeakoulututkinnosta kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnosta. Tällä varmistettaisiin, että hallinnollisen rangaistusseuraamuksen määräämisestä päättävässä toimielimessä olisi riittävä oikeudellinen asiantuntemus. Kokoonpanossa tulisi ottaa huomioon myös se, että ehdotetun 3 momentin vaatimukset riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta tosiasiallisesti toteutuisivat.

Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin seuraamuslautakunnan jäsenien riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Momentti kattaisi niin viraston sisäisiin kuin ulkoisiin suhteisiin liittyvät näkökulmat. Sisäisestä näkökulmasta seuraamuslautakuntaan kuuluu henkilöitä, jotka ovat viraston hierarkiassa eri asemissa. Momentti tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että eduskunnan virkamiehistä annetun lain 19 §:n 1 momentin työnjohto- ja valvontamääräyksillä ei saisi vaikuttaa jäsenen toimintaan seuraamuslautakunnassa. Myöskään seuraamuslautakunnan puheenjohtaja ei saisi yrittää vaikuttaa jäsenten toimintaan seuraamuslautakunnassa. Tarkastusviraston pääjohtajan ratkaisuvalta ei myöskään ulottuisi seuraamuslautakuntaan, kuten lain 7 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi. Ulkoisesta näkökulmasta virkamiehen itse tulisi ottaa vaatimus huomioon esimerkiksi harkitessaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain virkamieslain 23 §:n mukaista sivutointa. Virkamiesten tulee lisäksi ottaa huomioon myös muu merkityksellinen sääntely, kuten eduskunnan virkamiehistä annetun lain 20 § taloudellisen edun vastaanottamisesta, hallintolain mukaiset esteellisyysperusteet sekä julkisuuslain vaitiolosääntely. Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan tarkoittama muu erityinen syy puolueettomuuden vaarantumiseen voisi olla se, että seuraamuslautakunnan jäsen on ollut päättämässä sellaisesta tarkastusviraston määräyksestä, jonka rikkomisesta koskeva asia on seuraamuslautakunnan käsittelyssä. Se, että seuraamuslautakunnan jäsenen työtehtäviin kuuluisi valvontatehtäviä tai määräysten valmistelua, ei yleensä itsessään vaarantaisi henkilön puolueettomuutta. Esteellisyystilanteessa toimittaisiin hallintolain 27–30 §:n mukaisesti.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että seuraamuslautakunnan päätös tehtäisiin esittelystä. Lautakunnan puheenjohtaja, jäsen tai varajäsen eivät voisi toimia esittelijänä. He eivät myöskään saisi osallistua sellaisen asia käsittelyyn, jonka valmistelussa he ovat olleet mukana. Päätökseksi tulisi se kanta, jota enemmistö on kannattanut. Tilanteessa, jossa äänet menevät tasan päätökseksi tulisi se kanta, joka on lievempi sille, johon seuraamus kohdistuu.

7.6Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

24 §.Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat. Pykälän 1 momentin 15 kohdan säädöstä muutettaisiin siten, että poliittisen mainonnan asetuksen valvonnan järjestämisestä annetun lain nojalla valtiontalouden tarkastusvirastolle annettuja tietoja kampanjatileistä, sekä vastaavat muut selvitykset vaalirahoituksesta ja vaalikampanjan kuluista, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät tietoja viranomaisen tehtäväksi säädetystä tarkastuksesta tai muusta valvontatoimeen liittyvästä seikasta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi valvonnan tai sen tarkoituksen toteutumisen tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa asiaan osalliselle, olisivat salassa pidettäviä viranomaisasiakirjoja.

Salassapidon perusteena olisi se, että kyseessä olevat tiedot voisivat olla samoja tietoja, jotka on jo nykyisellään säädetty salassa pidettäväksi 24 artiklan 1 momentin 15 kohdan mukaisesti. Todennäköisesti kyseessä olevat tiedot olisivat ainakin osittain salassa pidettäviä myös 24 artiklan 1 momentin 23 ja 32 kohdan perusteella, sillä ne sisältäisivät suurella todennäköisyydellä henkilön taloudelliseen asemaan tai poliittiseen vakaumukseen liittyviä tietoja. Kuitenkin ilman nyt ehdotettavaa lisäystä olisi mahdollista tilanne, jossa vaalirahoitusvalvonnan osalta salassa pidettäviksi tarkoitetut tiedot olisivatkin poliittisen mainonnan asetuksen valvonnan osalta julkisia. Tällaista tilannetta ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena, sillä se aiheuttaisi todennäköisesti tarkastusvirastolle merkittävää lisätyötä, sillä tietoon kohdistuu merkittävä yhteiskunnallinen intressi, ja voisi pahimmillaan lisätä epätasapainoisesti vaalirahoitukseen liittyvää julkisuutta, kun avoimuus realisoituisi osittain poliittisen mainonnan asetuksen valvonnassa saatujen tietojen kautta.

7.7Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 37 kohta. Eri lakien nojalla määrättävien laiminlyönti- ja seuraamusmaksujen täytäntöönpanosta huolehtii Oikeusrekisterikeskus sakon täytäntöönpanosta säädettyä menettelyä noudattaen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joiden nojalla myös tässä esityksessä tarkoitetut poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen valvonnan järjestämisestä annetun lain mukaiset seuraamusmaksut pantaisiin täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä.

11.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Esityksellä on riippuvuus sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamista koskevaan esitykseen ( HE 5/2020 vp , LaVM 6/2025 vp). Kyseinen esitys on tarkoitus hyväksyä eduskunnassa ennen tämän esityksen käsittelyn alkamista. Eduskuntakäsittelyn aikana tämän esityksen lakiehdotus 7. on tarpeen sovittaa yhteen eduskunnan HE 5/2020 vp . käsittelyssä hyväksymien lainmuutosten kanssa. Yhteensovittaminen on huomioitava myös lakiehdotusten voimaantulossa.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain, puoluelain, vaalilain sekä kansalaisaloitelain 10 §:n muuttamisesta HE 190/2024 vp on paraikaa eduskunnan käsittelyssä. Eduskuntakäsittelyssä on mahdollisesti tarve yhteensovittaa vaalirahoituslain ja puoluelain muutokset perustuslakivaliokunnan mietinnön PeVM 3/2025 vp mukaisesti.

11.2Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2025 toiseen lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Esitys sisältää valtiontalouden tarkastusviraston määrärahatarpeita.

12.1Johdanto

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan EU-asetuksen noudattamisen valvonnan järjestämisestä. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee antaa asetusta valvoville viranomaisille laajoja tutkintatoimivaltuuksia epäillyissä asetuksen rikkomistilanteissa sekä tehokkaita toimivaltuuksia todetuissa asetuksen rikkomistilanteissa. Viranomaisen tutkintatoimivaltuudet ovat verrannollisia toimivaltuuksiin kilpailuoikeudessa. Taustalla on tavoite asetuksen tehokkaasta valvonnasta EU:ssa sekä se, että kansallisilla valvovilla viranomaisilla on samat laajat toimivaltuudet niin mikroyritysten kuin alueelleen mahdollisesti sijoittautuneiden maailmanlaajuisten toimijoiden osalta. Tämä korostaa valvovien viranomaisten harkintaa, kun ne käyttävät yksittäistapauksessa asetuksesta johtuvia toimivaltuuksiaan.

EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista sääntelyä ei saa antaa asetuksen soveltamisalalla, ellei asetus nimenomaisesti velvoita tai valtuuta täydentävään kansalliseen sääntelyyn tai muuhun päätöksentekoon (tuomio 10.10.1973, Variola, 34/73; tuomio 2.2.1977, Amsterdam Bulb, 50/76). Perustuslakivaliokunta on todennut, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 25/2005 vp ja PeVL 1/2018 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, PeVL 26/2017 vp, PeVL 2/2017 vp ja PeVL 44/2016 vp). Osa kansallisen liikkumavaran piiriin kuuluvista lakiehdotusten säännöksistä on sellaisia, että niitä on tarkasteltava perustuslain perusoikeuksien näkökulmasta. Esitystä on erityisesti arvioitava seuraavien perustuslain säännösten osalta: rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (8§), yksityiselämän suoja (10§), sananvapaus ja julkisuusperiaate (12 §), vaali- ja osallistumisoikeudet (14§), elinkeinovapaus (18§) ja oikeusturva (21 §). Tämän lisäksi ehdotettuun sääntelyyn liittyy oikeusvaltioperiaatteen (2 §), valtiontalouden tarkastusviraston tehtävien (90 §) sekä valtionhallinnon järjestämisen kannalta (119 §) kannalta arvioitavia kysymyksiä.

12.2Toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaantioikeus

12.3Toimivaltaisten viranomaisten tarkastusoikeus

12.4Toimivaltaisten viranomaisten tutkintavaltuudet ja asianajosalaisuus

12.5Hallinnolliset seuraamusmaksut

12.6Valtiontalouden tarkastusviraston seuraamuslautakunta

12.7Vaalimainonnan avoimuuden harmonisointi

12.8Suhde Valtiontalouden tarkastusviraston perustehtävään

Perustuslain 90 §:n 2 momentin mukaan valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen tarkastamista varten eduskunnan yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastusviraston pääsiallinen tehtävä on siten harjoittaa valtion taloudenhoidon tarkastusta. Viraston asemasta ja tehtävistä säädetään 2 momentin mukaan tarkemmin lailla. Vaikka viraston tehtävistä voidaan säätää lailla, on sääntelyvarauksen muotoilunkin (”tarkemmin lailla”) perusteella selvää, ettei virastolle voida tavallisella lailla antaa mitä tahansa tehtäviä.

Esityksessä ehdotettavia tehtäviä ei voida pitää valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen tarkastamisena. Vaikka ehdotetut tehtävät eivät kuulukaan tarkastusviraston pääasiallisiin tehtäviin, eivät ne toisaalta olisi ristiriidassa perustuslain 90 §:n 2 momentissa säädettyjen tehtävien kanssa. Ehdotetuilla tehtävillä on kiinteä yhteys perustuslailla turvatun demokraattisen järjestelmän toimintaan. Siten ne liittyvät asiallisesti ja luontevasti tarkastusviraston tehtäväkokonaisuuteen, jolla edistetään kansanvallan toimintaa ja sitä kohtaan tunnettua luottamusta yleisesti. Arvioitaessa tarkastusvirastolle annettavia uusia tehtäviä tulee huomiota kiinnittää myös siihen, etteivät esitykseen liittyvät tehtävät ole lukumäärältään sellaisia, että niistä huolehtiminen vaikeuttaisi viraston varsinaisen tehtävän hoitamista tai muuttaisi viraston toiminnan luonnetta. Tehtävistä aiheutuvat kustannukset ehdotetaan lisäksi katettavaksi lisämäärärahalla. Tarkastusviraston soveltuvuutta on käsitelty tarkemmin kohdassa 4.2.3.3. Ehdotuksen arvioidaan olevan sopusoinnussa perustuslain 90 §:n 2 momentin kanssa.

12.9Ahvenanmaan asema ja suhde itsehallintoon

Poliittisen mainonnan avoimuutta koskevalla asetuksella on liittymäkohtia niin vaali- ja kansanäänestysasioihin kuin yleisradio- ja kaapelilähetystoiminnan harjoittamiseen, jotka kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) nojalla. Näistä liittymäkohdista huolimatta asetus harmonisoi EU:n sisämarkkinoiden toimintaa. Sen soveltamisala määräytyy tilanteisiin, joissa myydään poliittisen mainonnan palvelua sekä tilanteisiin, joissa on kyse mainonnan kohdentamisesta tai näyttämistekniikoista. Kysymys on siten ikään kuin poliittista mainontaa koskevasta elinkeino- ja kuluttajasuojasääntelystä sekä tietosuojasääntelystä. Asetukseen kytkeytyy erityisesti myös sellaisia sananvapauden käyttöön liittyviä rajoitteita, jotka perustuslakivaliokunta on luonteeltaan rinnastanut sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain mukaisiin ilmoitusvelvoitteisiin (PeVM 3/2010 vp, s. 5).

Ahvenanmaan itsehallintolain (1991/1144) 18 §:n 22 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat elinkeinotoimintaa ottaen huomioon mitä on säädetty 27 §:n 2, 10, 12, 40 ja 41 kohdassa. Itsehallintolain 27 §:n 2 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta, kun kyse on sanan-, yhdistys- ja kokoontumisvapauden käyttämistä ja kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuudesta, 10 kohdan mukaan, kun kyseessä on kuluttajansuojasta, 12 kohdan mukaan kun kyse on ulkomaankaupasta ja 40 kohdan mukaan kun kyse on teletoiminnasta. Itsehallintolain 27 §:n 41 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta, kun kyse on muusta yksityisoikeudellista kysymyksestä, jollei kysymys välittömästi liity sellaiseen oikeudenalaan, joka itsehallintolain mukaan kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 8 kohdan mukaisesti valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat yhdistyksiä, säätiöitä, yhtiöitä ja muita yksityisoikeudellisia yhteisöjä. Itsehallintolain 23 §:n mukaan itsehallintoviranomaiset huolehtivat maakunnan lainsäädäntövallan piiriin kuuluvien asioiden hallinnosta. Itsehallintolain 30 §:n mukaan hallinnosta valtakunnan lainsäädäntövallan piiriin kuuluvissa asioissa huolehtivat valtakunnan viranomaiset.

Itsehallintolain 18 §:n 1 ja 4 kohtien mukaan Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoviranomaisten hallintotehtävistä säätäminen kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan. Poliittisen mainonnan asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisissa poliittisen mainonnan palveluissa ei kuitenkaan ole kysymys itsehallintolain 18 §:n 1 ja 4 kohtien tarkoittamista hallintotehtävistä, vaan asetuksen artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 57 artiklassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta. Ehdotettava valvonta- ja seuraamusjärjestelmä ei siten ulottuisi itsehallintoviranomaisten hallintotehtäviin, vaan olisi rajattu yksinomaan taloudellisena toiminnan kautta tuotettuihin poliittisen mainonnan palveluihin. Huomioiden edellä sanotun, poliittisen mainonnan asetuksen valvontatehtävien järjestäminen voidaan katsoa kuuluvan valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Maakunnan on kuitenkin varmistettava maakunnan toimivaltaan kuuluvien vaalien ja kansanäänestysten osalta 26 artiklan noudattaminen. Lisäksi maakunnan on huolehdittava, etteivät maakuntalait riko asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa.

Ahvenanmaan itsehallintolain (111/1991) 59 b §:n 3 momentin mukaan, jos jäsenvaltio unionin oikeuden mukaan voi nimetä vain yhden hallintoviranomaisen sellaisessa tilanteessa, jossa sekä maakunnalla että valtakunnalla olisi toimivaltaa, viranomaisen nimeäminen kuuluu valtakunnalle. Tämän viranomaisen sellainen päätös, joka muutoin kuuluisi maakunnan toimivaltaan, tulee tehdä maakunnan hallituksen esittämän kannan mukaisesti. Poliittisen mainonnan asetuksen 22 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan mukaisesta yhteyspisteestä säätäminen kuuluu siten valtakunnan lainsäädäntövaltaan.

12.1Suhde julkisuusperiaatteeseen

Perustuslain 12 §:n mukaan viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Esityksen 6. lakiehdotus on välttämätön, jotta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdassa säädetty rajoitus toteutuisi käytännön tasolla jatkossakin. Asiaa on käsitelty tarkemmin luvussa 7.6.

Edellä esitetyillä perusteilla lakiehdotukset täyttävät perustuslain asettamat vaatimukset ja lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon, erityisesti lähdesuojaan, poliittisen sananvapauden käyttämiseen ja seuraamusmaksuihin liittyen.

1 §Lain tarkoitus

2 §Kansallinen yhteyspiste ja muut toimivaltaiset viranomaiset

3 §Tarkastusviraston tiedonsaantioikeus

4 §Tiedonvaihto viranomaisten välillä

5 §Tarkastukset

6 §Kutsuminen kuultavaksi

7 §Asianajajia ja muita oikeudenkäyntiasiamiehiä ja oikeudenkäyntiavustajia koskeva poikkeus tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta

8 §Virka-apu

9 §Valvontapäätös

10 §Sitoumukset

11 §Yhteistyö eri viranomaisten kanssa

12 §Uhkasakko

13 §Poliittisen mainonnan palvelujen tarjoajien seuraamusmaksu

14 §Seuraamusmaksun suuruus

15 §Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen

16 §Tutkintamenettelyä koskevien säännösten rikkomisesta määrättävä seuraamusmaksu

17 §Julkinen varoitus

18 §Kansallisten yhteyspisteiden verkosto

19 §Asiakirjan luovuttaminen toisen jäsenvaltion viranomaiselle ja komissiolle

20 §Laillisten edustajien rekisteri

21 §Vaalien ja kansanäänestysten päivämäärien julkaiseminen

22 §Seuraamusmaksun täytäntöönpano

23 §Muutoksenhaku

24 §Voimaantulo

Liikenne- ja viestintävirasto on digipalveluasetuksen 49 artiklassa tarkoitettu valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen ellei 2, 2 a ja 3 §:stä muuta johdu. Muita toimivaltaisia viranomaisia digipalveluasetuksen valvonnassa ovat kuluttaja-asiamies, valtiontalouden tarkastusvirasto ja tietosuojavaltuutettu 2, 2 a ja 3 §:n mukaisesti ( toimivaltaiset viranomaiset ).

Digipalveluasetuksen 49 artiklassa tarkoitettu valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen on valtiontalouden tarkastusvirasto mainitun asetuksen 26 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan osalta silloin, kun kyse on aatteellisesta tai yhteiskunnallisesta mainonnasta.

Digipalveluasetuksen 49 artiklan mukainen valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen on tietosuojavaltuutettu digipalveluasetuksen:

1) 26 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan osalta, kun ei ole kyse kuluttaja-asiamiehen tai valtiontalouden tarkastusviraston 2 tai 2 a §:n nojalla valvomasta mainonnasta;

Liikenne- ja viestintävirasto, valtiontalouden tarkastusvirasto tai tietosuojavaltuutettu voi päätöksellään määrätä välityspalvelun tarjoajan digipalveluasetuksen noudattamiseksi tarjoamat sitoumukset tätä velvoittaviksi. Päätöksessä on samalla todettava, ettei toimivaltaisen viranomaisen jatkotoimille ole enää perusteita. Päätös on voimassa toistaiseksi tai määräajan.

Liikenne- ja viestintäviraston, kuluttaja-asiamiehen, valtiontalouden tarkastusviraston ja tietosuojavaltuutetun on digipalveluasetuksen ja tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan toimittava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä.

Eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain (1137/2016) 4 §:ssä tarkoitettujen valvontaviranomaisten on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle ja kuluttaja-asiamiehelle omien tehtäviensä hoidossa tietoonsa tulleesta digipalveluasetuksen 30–32 artiklan säännösten mahdollisesta rikkomisesta.

Jos kuluttaja-asiamies, valtiontalouden tarkastusvirasto tai tietosuojavaltuutettu vastaanottavat toimenpidepyynnön, joka koskee digipalveluasetuksessa säädettyjä välityspalvelun tarjoajan velvollisuuksia, sen on ilmoitettava asiasta Liikenne- ja viestintävirastolle.

Liikenne- ja viestintäviraston tulee laatia vuosittain digipalveluasetuksen 55 artiklassa tarkoitettu toimintakertomus yhteistyössä tietosuojavaltuutetun, kuluttaja-asiamiehen ja Valtion-talouden tarkastusviraston kanssa.

Jos kyse on 2 a §:ssä mainittujen digipalveluasetuksen säännösten valvontaan liittyvästä uhkasakosta, uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi päättää valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 15a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, seuraamusmaksun määräämiseen silloin, kun on kyse 1 momentin 4 kohdassa mainittujen säännösten rikkomisesta tai laiminlyönnistä 2 §:ssä tarkoitetussa asiassa, sovelletaan kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annettua lakia (566/2020) . Seuraamusmaksun suuruuteen sovelletaan kuitenkin tämän lain 18 §:ää.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 15 a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta määrää seuraamusmaksun tämän pykälän 1 momentin 4 kohdassa mainittujen säännösten rikkomisesta tai laiminlyönnistä, jos kyseessä on tämän lain 2 a §:ssä tarkoitettu asia.

Liikenne- ja viestintävirasto toimii yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden digitaalisten palvelujen koordinaattorien, digipalvelulautakunnan ja Euroopan komission kanssa. Liikenne- ja viestintävirasto osallistuu lautakunnan kokouksiin. Myös tietosuojavaltuutettu, kuluttaja-asiamies ja valtiontalouden tarkastusvirasto voivat osallistua tarvittaessa lautakunnan kokouksiin.

Poliittisen mainonnan avoimuudesta säädetään poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/900 ja poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen noudattamisen valvonnan järjestämisestä annetussa laissa ( / ).

Jos ilmoitusvelvollinen ei valtiontalouden tarkastusviraston kehotuksesta huolimatta tee tässä laissa säädettyä ilmoitusta tai jos ilmoitus havaitaan olennaisilta kohdiltaan ilmeisen virheelliseksi tai puutteelliseksi, valtiontalouden tarkastusvirasto voi velvoittaa ilmoitusvelvollisen sakon uhalla tekemään ilmoituksen taikka korjaamaan virheen tai puutteen. Uhkasakon tuomitsee valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 15 a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta. Muutoksenhausta uhkasakon asettamista tai maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990) .

Poliittisen mainonnan avoimuudesta säädetään poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/900 ja poliittisen mainonnan avoimuutta ja kohdentamista koskevan Euroopan unionin asetuksen noudattamisen valvonnan järjestämisestä annetussa laissa ( / ).

Valtiontalouden tarkastusvirasto voi sakon uhalla velvoittaa valvottavan täyttämään velvollisuutensa, jos asiakirjoja tai tietoja ei ole viraston kehotuksesta huolimatta toimitettu, korjattu tai täydennetty tai niiden oikeellisuutta ja riittävyyttä selvitetty ja laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden olennainen. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 15 a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta. Muutoksenhausta uhkasakon asettamista tai maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990) .

Tarkastusviraston toimintaa johtaa pääjohtaja, jonka ratkaistaviksi kuuluvat ne tarkastusviraston asiat, joita ei 15 §:ssä tai 15 a §:ssä säädetä seuraamuslautakunnan ratkaistaviksi tai joista ei viraston työjärjestyksessä muuta määrätä. Muun virkamiehen ratkaistavaksi ei saa siirtää asiaa, joka koskee eduskunnan virkamiehistä annetussa laissa (1197/2003) pääjohtajan ratkaistavaksi säädettyä asiaa, eduskunnalle annettavaa kertomusta tai tarkastusviraston talousarvioehdotusta taikka tarkastusviraston toiminnan kannalta merkittävää muuta asiaa.

Tarkastusvirasto voi asettaa uhkasakon 4 §:ssä säädettyjen velvoitteiden tehosteeksi sekä kirjanpidon saattamiseksi tarkastettavaan kuntoon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi 15 a §:ssä tarkoitettu seuraamuslautakunta.

Tarkastusvirastossa on seuraamuslautakunta. Se määrää tarkastusviraston toimivaltaan kuuluvan seuraamusmaksun.

Seuraamuslautakunnan puheenjohtajana on viraston pääjohtaja ja jäseninä kolme pääjohtajan kolmeksi vuodeksi kerrallaan määräämää oikeustieteen maisterin tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanutta tarkastusviraston virkamiestä.

Seuraamuslautakunnan puheenjohtaja ja jäsen toimivat tehtävässään riippumattomasti ja puolueettomasti.

Seuraamuslautakunnan päätös tehdään esittelystä. Päätökseksi tulee se kanta, jota enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulee se kanta, joka on lievempi sille, johon seuraamus kohdistuu.

Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:

Siten kuin tässä laissa säädetään, pannaan täytäntöön myös: