HE 33/2025

1.1Tausta

Esityksen valmisteluun on johtanut tarve kehittää julkisesti tuettuja henkilökuljetuksia. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite kehittää julkisesti tuettuja liikennepalveluja siten, että palvelujen järjestämiseen suunnatuista resursseista saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo. Esityksellä edistetään tätä hallitusohjelman tavoitetta.

Julkinen sektori käyttää vuosittain yli miljardi euroa julkisen henkilöliikenteen tukemiseen. Liikennepalvelujen tarve ja siten niihin liittyvät kustannukset kasvavat koko ajan. Palvelujen turvaaminen jatkossakin edellyttää järjestämistapojen kehittämistä. Tämä puolestaan edellyttää ensimmäiseksi nykyistä kattavampaa tietopohjaa julkisesti tuetuista kuljetuksista eli parempaa kuvaa niiden tosiasiallisesta kysynnästä ja tarjonnasta, koska näitä tietoja ei toistaiseksi ole saatavilla kootusti.

Kattavamman tietopohjan avulla olisi mahdollista kehittää julkisesti tuettuja kuljetuksia ja laskea erilaisten kehittämismallien säästöpotentiaali todelliseen tietoon perustuen. Tietopohjan avulla on mahdollista esimerkiksi arvioida potentiaalia kuljetusten yhdistämiseksi sekä mahdollisuuksia kutsu- ja joukkoliikenteen parempaan hyödyntämiseen.

1.2Valmistelu

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Valmistelussa on tehty yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön, Kansaneläkelaitoksen, Liikenne- ja viestintäviraston, Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:n sekä Tervia Logistiikka Oy:n kanssa. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut hankkeelle edellä mainituista tahoista koostuvan ohjausryhmän, jonka toimikausi on 20.6.2024–31.3.2028 ja jonka tehtävä on tukea lainsäädännön ja sen toimeenpanon edellyttämien toimien valmistelua. Lisäksi valmistelun aikana on kuultu Kelan kanssa sopimuksen tehneitä välityskeskuksia, jotka välittävät kuljetuksia nyt ehdotettavalla kokeilualueella.

Kokeilualueeksi on valikoitunut Pohjois-Suomen yhteistyöalue, jossa tehdään jo nykyisin yhteistyötä hyvinvointialueiden välillä. Alue kattaa sekä maaseutu- että kaupunkimaisia alueita, mikä mahdollistaa kokemusten ja tiedon saamisen erityyppisistä alueista. Lisäksi ehdotetulla alueella Kelan korvaamat matkat ovat pisimmät ja asiakaskohtainen korvaus suurin, jolloin todellisen säästöpotentiaalin laskemisen ennakoidaan olevan mahdollista.

Luonnos hallituksen esityksestä on ollut lausuntopalvelu.fi -sivustolla avoimella lausuntokierroksella 16.12.2024–5.2.2025. Lausuntoja pyydettiin edellä mainitussa ohjausryhmässä olevien tahojen lisäksi muilta keskeisiltä sidosryhmiltä, kuten eri viranomaisilta ja henkilökuljetuksiin liittyviltä järjestöiltä ja palveluntarjoajilta. Lausuntoja annettiin yhteensä 27 kappaletta ja niistä on laadittu lausuntotiivistelmä. Hallituksen esitysluonnos on käsitelty myös yritystukineuvottelukunnassa. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavissa suomeksi osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=LVM017:00/2024 .

2.1Lainsäädäntö

Liikennepalvelulaki

Liikennepalveluiden tarjoamista koskevat keskeiset säännökset on Suomessa koottu liikenteen palveluista annettuun lakiin (320/2017, jäljempänä liikennepalvelulaki ). Siinä säädetään muun muassa henkilö-, tavara- ja taksiliikennelupien myöntämisestä, henkilöliikennepalvelun tarjoajan tiedonantovelvollisuudesta, tietojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuudesta, liikennepalveluiden julkisesta tuesta sekä liikenteen tietovarannoista. Lain 154 § asettaa liikkumispalvelun tarjoajalle velvoitteen huolehtia siitä, että liikkumispalvelua koskevat olennaiset ajantasaiset tiedot ovat kaikkien saatavissa tietojärjestelmään luodun yhteyden kautta vakiotietomuodossa. Pykälässä tarkoitetut olennaiset tiedot sisältävät ainakin reitti-, pysäkki-, aikataulu-, hinta-, ja saatavuustiedot sekä esteettömyystiedot. Olennaisista tiedoista on tarkemmin säädetty liikkumispalvelua koskevista olennaisista tiedoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (643/2017) .

Liikennepalvelulain 154 §:n sääntely liittyy Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU täydentämisestä EU:n laajuisten multimodaalisten matkatietopalvelujen tarjoamisen osalta annettuun komission delegoituun asetukseen (EU) 2017/1926, joka velvoittaa liikkumispalveluiden tietojen avaamiseen. Asetuksen 3 artikla velvoittaa jäsenvaltion perustamaan kansallisen yhteyspisteen, josta datan käyttäjät saavat vähintään asetuksen kohteena olevaa dataa, jota liikenneviranomaiset, liikenteenharjoittajat, infrastruktuurin haltijat sekä kysyntäohjauksisten liikennepalvelujen tarjoajat antavat.

Liikennepalvelulaissa säädetään lisäksi useista Liikenne- ja viestintäviraston viranomaistehtävistä. Tässä esityksessä ehdotetut kerättävät tiedot eivät sisälly valtioneuvoston asetuksen (643/2017) tietolajeihin. Liikenne- ja viestintävirasto vastaa 154 §:n mukaisesti myös liikkumispalvelua koskevien olennaisten tietojen tietopalvelusta. Liikenne- ja viestintävirasto voi hankkia tietopalvelun sekä siihen liittyvät välittömät tuottamis-, ylläpito- ja kehittämistehtävät Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:ltä.

Lisäksi lain 179 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto seuraa liikkumispalveluiden kysyntää ja tarjontaa ja sovittaa yhteen liikkumispalveluiden kehittämistä. Tätä tehtävää hoitaakseen virasto kerää palvelujen tarjontaa ja toteutunutta kysyntää koskevat tiedot alueellisesti ja ajallisesti luokiteltuna. Liikenne- ja viestintävirasto myös arvioi liikennejärjestelmän tilaa ja toimivuutta sekä lain vaikutuksia ja raportoi niistä säännöllisesti. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on käytännössä tällä hetkellä valvoa, että henkilöliikenteen liikkumispalvelujen olennaisia tietoja tuotetaan rajapintaan vapaasti käytettäväksi.

Liikennepalvelulain 29 luvussa (233–235 §) säädetään Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta tuottaa tietoa liikennemarkkinoista ja siihen liittyvistä tiedonsaanti- ja luovutusoikeuksista. Lain 233 §:n mukaan virasto on velvollinen ylläpitämään tietoja muun muassa liikennemarkkinoiden ja liikkumispalveluiden tarjonnasta ja kysynnästä sekä niiden kehityksestä. Lisäksi pykälässä mainitaan esimerkiksi tiedon kerääminen eri liikennemuotojen liikennemääristä ja muista tunnusluvuista. Liikennepalvelulain 234 § velvoittaa viraston avaamaan keräämänsä tiedot ja niiden perusteella tehdyt tutkimukset ja tilastot henkilötietojen suoja huomioiden.

Liikennepalvelulain nykyiset tietojen saataville asettamista tai toimittamista koskevat säännökset eivät kuitenkaan sisällä velvoitetta toimittaa ajantasaista ja kattavaa tietoa kaikista julkisesti tuetuista henkilökuljetuksista. Velvoitteiden kohteena on joko sellainen taho, jolla ei ole hallussa kokonaiskuvan muodostamiseksi tarvittavia tietoja, tai sitten velvoite ei ole luonteeltaan niin laaja, että se kattaisi tarvittavat tiedot. Tällä hetkellä liikennepalvelulakiin tai muuhunkaan liikenteen alan sääntelyyn ei siten sisälly velvoitetta toimittaa tietoja kaikista yhteiskunnan korvaamista kuljetuksista, vaan tiedot sijaitsevat hajallaan eri viranomaisilla tai kuljetuspalvelun tarjoajilla. Nyt toteutettavaksi esitetyssä kokeilussa kerätään yksityiskohtaisempaa ja matkustajakohtaista tietoa kuljetusten hyödyntämisen, kuljetusvirtojen ajallisen ja maantieteellisen toteutumisen, kuljetusten yhdisteltävyyden, kalustotarpeiden, kapasiteetin käyttöasteen ja muiden vastaavien kysymysten arvioimiseksi järjestelmän kehittämistä varten.

Sairausvakuutuksesta korvattavat matkat

Sairausvakuutuksen matkakorvauksista säädetään sairausvakuutuslain (1224/2004) 4 luvussa. Lain mukaan vakuutetulla on oikeus saada sairauden hoitoon liittyvistä matkakustannuksista korvaus, jos matka on tehty valtion tai hyvinvointialueen terveydenhuollon toimintayksikköön. Yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettuun terveydenhuollon toimintayksikköön tai ammatinharjoittajan luokse sairauden hoidon vuoksi tehdystä matkasta vakuutetulle aiheutuneet kustannukset korvataan vain, jos suoritettu tutkimus tai annettu hoito on sairausvakuutuslain mukaan korvattavaa. Lisäksi korvaus maksetaan sairauden hoitoon kuuluvien apuvälineiden hankkimiseen ja ylläpitämiseen liittyvistä vakuutetun itsensä apuvälineiden valmistus-, huolto- ja välityspaikkoihin tekemistä matkoista aiheutuneista kustannuksista.

Sairausvakuutuslain 19 luvussa säädetään tietojen saamisesta ja luovuttamisesta sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien ja korvausten toimeenpanossa. Lain 19 luvun 1 §:ssä säädetään oikeudesta tietojen saamiseen. Pykälän 1 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella ja sairausvakuutuslain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan etuuden ratkaisemista varten välttämättömät tiedot valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, eläkkeiden tai muiden korvausten myöntäjiltä tai maksajilta, Potilasvakuutus- ja Liikennevakuutuskeskukselta sekä lääkevahinkovakuutuspoolilta, työnantajalta, työttömyyskassalta ja työpaikkakassalta.

Sen lisäksi Kansaneläkelaitoksella ja muutoksenhakuelimellä on pykälän 2 momentin mukaan oikeus saada pyynnöstä etuuden ratkaisemista varten lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n  4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä tai kuljetuspalvelun tuottajalta, sosiaalipalvelun tuottajalta tai muulta hoitolaitokselta lausunto ja välttämättömät tiedot etuuden hakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta ja työkyvystä, jollei etuuden hakija itse toimita edellä mainittuja tietoja.

Pykälän 5 momentin mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada sairausvakuutuslain 20 luvun 5 §:ssä tarkoitetulta sopimuksen perusteella matkojen yhdistelyä suorittavalta vakuutetun nimi ja henkilötunnus sekä sellaiset matkaa, matkustustapaa ja kuljetuspalvelujen tuottajaa koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä tämän lain mukaan korvattavien matkojen välittämisestä aiheutuvan maksun suorittamista varten.

Sairausvakuutuslain 19 luvun 5 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä matkojen yhdistelypalvelua koskevan sopimuksen perusteella matkojen yhdistelyä suorittavalle henkilön etu- ja sukunimitiedot, tiedon siitä, onko henkilö työpaikkakassan jäsen ja onko hän vakuutettu; jos henkilö on vakuutettu, Kansaneläkelaitos voi lisäksi antaa sopimuksen perusteella matkojen yhdistelyä suorittavalle vakuutetun osoitteen, tiedon matkakustannusten vuotuisen omavastuuosuuden täyttymisestä sekä muut matkojen välityksessä välttämättömät vakuutetun tiedot. Liikennepalvelulain tai sairausvakuutuslain sääntely ei kuitenkaan mahdollista esimerkiksi nyt ehdotettavassa kokeilussa tarkoitettujen yksittäistä matkaa koskevien tarkkojen tietojen toimittamista Liikenne- ja viestintävirastolle.

Sosiaalihuoltoon ja vammaispalveluihin kuuluvat matkat

Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) säädetään liikkumista tukevista palveluista. Lain 23 §:n mukaan esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen. Liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Liikkumisen tukea voidaan järjestää julkisten liikennevälineiden käytön ohjauksella ja ohjatulla harjoittelulla, saattajapalveluna, ryhmäkuljetuksina, korvaamalla taksilla, invataksilla tai muulla vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai muulla soveltuvalla tavalla tai näiden tapojen yhdistelmillä. Yksilöllisiä kuljetuspalveluja ei järjestetä henkilölle, joka on oikeutettu kuljetuksiin tai niiden kustannusten korvaamiseen muun lain nojalla. Tämä tarkoittaa, että sosiaalihuoltolain mukaisia liikkumista tukevia palveluita ei tarjota silloin, kun henkilö matkustaa julkiseen terveydenhuoltoon tai sairausvakuutuksesta korvattavaan yksityiseen terveydenhuoltoon, koska nämä matkat ovat korvattavia sairausvakuutuslain mukaisesti.

Vammaispalvelulaissa (675/2023) säädetään vammaisen henkilön liikkumisen tuesta. Lain 29 §:n mukaan vammaisen henkilön liikkumisen tuki voidaan toteuttaa kuljetuspalveluna, henkilökohtaisen avun tai saattajan avulla, antamalla taloudellisena tukena henkilön käyttöön auto tai muu kulkuneuvo, myöntämällä taloudellista tukea auton tai muun kulkuneuvon hankintaan tai muulla soveltuvalla tavalla tai näiden yhdistelmillä. Lain esitöiden mukaan ( HE 191/2022 ) myös vammaisten henkilöiden liikkuminen tulisi ensisijaisesti toteuttaa osana esteetöntä julkista liikennettä, mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne. Vammainen henkilö voi myös saada sosiaalihuoltolain perusteella esimerkiksi julkisen liikenteen käytön ohjausta ja ohjattua harjoittelua, saattajapalvelua sekä ryhmäkuljetuksia, jotka ovat ensisijaisia suhteessa vammaispalvelulain mukaiseen liikkumisen tukeen.

Hyvinvointialueella on oltava käytettävissä liikkumisen tuen toteuttamistavoista vähintään henkilökohtainen apu sekä kuljetuspalvelu ja siihen tarvittaessa liitettävä saattajan apu tai tuki. Hyvinvointialue voi antaa vammaisen henkilön käyttöön auton tai muun kulkuneuvon taikka myöntää auton tai muun kulkuneuvon hankintaan tukea, jos vammaisen henkilön liikkumisen tuen tarve on runsasta. Kuljetuspalvelumatkoja voidaan yhdistellä toteutettavaksi samalla kulkuvälineellä, jollei siitä aiheudu matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa vammaiselle henkilölle. Vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus liikkumisen tukeen, mutta ei sen tiettyyn toteuttamistapaan. Vammaispalvelulain esitöiden mukaan säännöksen tarkoituksena on monipuolistaa ja joustavoittaa liikkumisen tuen toteuttamistapoja ja vähentää päällekkäisten palveluiden käyttämistä. Liikkumisen tukea ei esimerkiksi olisi välttämätöntä järjestää taksimatkoina silloin, kun vammainen henkilö kykenee käyttämään julkista joukkoliikennettä henkilökohtaisen avun avulla. Velvollisuus järjestää kohtuullinen liikkumisen tuki on hyvinvointialueella, ja kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi vammaisen henkilön yksilöllinen liikkumisen tarve, matkan pituus ja tarkoitus, matkojen määrä ja se, missä paikkakunnan tai alueen asukkaat tavanomaisesti asioivat ja liikkuvat. Kuljetuspalveluiden järjestämistapa ei saa estää tai kaventaa vaikeavammaiselle henkilölle kuuluvaa subjektiivista oikeutta kuljetuspalveluun.

Tämän esityksen valmistelun aikana ei ollut saatavilla luotettavia tilastoja liikkumisen tuen jakautumisesta eri tukimuotoihin.

Potilaan siirtokuljetukset

Potilaan kiireettömistä siirtokuljetuksista säädetään terveydenhuoltolain (1326/2010) 73 §:ssä. Jos hyvinvointialueen terveyskeskuksen potilaan, jonka kotikunta sijaitsee toisen hyvinvointialueen alueella ja hoitoajan arvioidaan ylittävän keskimääräisen hoitoajan, terveyskeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin potilaan siirtämiseksi terveyskeskukseen tai muuhun sairaanhoitolaitokseen, jota ylläpitää hyvinvointialue, jonka alueella potilaan asuin- ja kotikunta sijaitsee.

Eräät muut julkisen henkilöliikenteen viranomaistehtävät

Valtion aluehallintouudistuksen yhteydessä perustettaviin elinvoimakeskuksiin on tarkoitus siirtää ELY-keskuksien L-vastuualueen tehtävät lukuun ottamatta julkisen henkilöliikenteen tehtäviä, jotka keskitettäisiin Liikenne- ja viestintävirastoon vuodesta 2026 lähtien. Julkisen henkilöliikenteen tehtävien keskittämisellä tavoitellaan resurssien entistä tehokkaampaa käyttöä. Tarkoituksena on tukea tietopohjan sekä koordinaation keskittämistä. Aluehallintouudistusta koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle keväällä 2025 ( HE 13/2025 vp ).

Tehtävien siirron yhteydessä on tarkoitus myös selvittää joukkoliikenteen tiedonhallinta, tietoaineistot, tiedon omistajuus sekä tiedon tuottamiseen liittyvä kokonaisuus kuten asiakaspalvelun järjestäminen. Tehtävän keskittäminen mahdollistaisi toimintatapojen ja prosessien yhtenäistämisen. Myös sidosryhmien suuntaan tilanne olisi nykyistä selkeämpi ja ennustettavampi, kun valtion vastinpareja olisi yksi.

Tehtävien ja tiedonhallinnan kokonaisuuden keskittäminen edistää julkisesti järjestettyjen liikennepalveluiden kehittämistä kokonaisuutena yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa.

Asiakastietojen käsittely sosiaali- ja terveydenhuollossa

Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) säädetään asiakastietojen käsittelystä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä ja toteutettaessa. Lakia sovelletaan käsiteltäessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja ja asiakkaan itsensä tuottamia hyvinvointitietoja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja toteuttamisen käyttötarkoituksissa ja hyvinvointitietoja henkilön omaa hyvinvointia edistettäessä. Lain soveltamisalaan kuuluu kaikki sote-palvelujen järjestämisen ja toteuttamisen tarkoituksessa tehtävä asiakastietojen käsittely riippumatta siitä, onko kyse sähköisestä, kirjallisesta vai suullisesta käsittelystä.

Lain 8 luvussa säädetään tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta. Lain 53 §:ssä säädetään tiedonsaantioikeudesta sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Sosiaalihuollon palvelunantajalla on oikeus saada ja käyttää potilastietoja asiakkaan sosiaalipalvelun järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, ja vastaava oikeus on terveydenhuollon palveluntuottajalla sosiaalihuollon asiakastietojen osalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettu laki ei kuitenkaan mahdollista Liikenne- ja viestintäviraston tietojensaantioikeutta.

Valtionavustukset

EU-oikeuden mukaan valtiontuet yritystoiminnalle ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohta). Tukitoimenpiteiden ei kuitenkaan katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrättyjä perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetussa komission asetuksessa ((EU) 2023/2831), jäljempänä de minimis -asetus , vahvistetut edellytykset. Näihin edellytyksiin kuuluu, että jäsenvaltion yhdelle yritykselle myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 300 000:ta euroa minkään kolmen vuoden jakson aikana. De minimis –tukiin on tulossa ilmoittamisvelvollisuus komissiolle vuoden 2026 alusta lähtien.

Valtionavustuslaki (688/2001) on harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskeva yleislaki. Valtionavustuslaissa säädetään valtionavustuksen myöntämisen perusteista ja yleisistä edellytyksistä. Valtionavustuslaissa on myös säännökset valtionavustuksen myöntämisestä ja maksamisesta, valtionavustuksen käytöstä ja sen valvonnasta, valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä sekä tietojensaannista ja tietojen luovuttamisesta.

Valtionavustuksen myöntämisen perusteista säädetään valtionavustuslain 2 luvussa. Valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä säädetään valtionavustuslain 7 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan valtionavustusta voidaan myöntää, jos tarkoitus, johon valtionavustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä; valtionavustuksen myöntäminen on perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta; valtionavustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena valtionavustuksen hakijan saama muu julkinen tuki sekä valtionavustuksen kohteena olevan hankkeen tai toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen; sekä valtionavustuksen myöntämisen ei arvioida aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Valtionavustusta voidaan myöntää yleisavustuksena tai erityisavustuksena. Yleisavustuksen kohteena voi olla esimerkiksi säännönmukainen varsinainen toiminta. Erityisavustusta myönnetään esimerkiksi hankeavustuksena kokeilu-, käynnistämis- tai kehittämishankkeeseen.

Laki yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä (293/2017) velvoittaa valtion viranomaiset tallentamaan asiakastietoja työ- ja elinkeinoministeriön yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmään. Yrityspalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi valtion myöntämää ja varoista maksettavaa tukea. Yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmän tarkoituksena on edistää asiakastietojen yhteiskäyttöä julkishallinnossa, parantaa yrityspalvelujen suuntaamista ja yritysten arviointia niille myönnettäviä yrityspalveluja harkittaessa sekä tehostaa myönnettyjen tukien valvontaa.

Valtioneuvoston asetus valtionavustustoiminnan tietovarantoon tallennettavista vähimmäistiedoista sekä valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelussa julkaistavasta tietoaineistosta (1394/2022) edellyttää valtionapuviranomaisen toimittamaan Valtiokonttorin järjestelmään vähimmäistiedot valtionavustushauistaan sekä niihin liittyvistä valtionavustushakemuksista ja -päätöksistä. Tiedot valtiokonttorin tietojärjestelmään on mahdollista välittää yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä.

2.2Käytäntö

Kokeilun piiriin ehdotettavien kuljetusten järjestäminen kokeilualueella

Valtio, hyvinvointialueet ja kunnat käyttävät tällä hetkellä yli miljardi euroa vuodessa ihmisten liikkumisen tukemiseen. Liikkumispalveluiden tarve ja sitä myötä niihin liittyvät julkisen sektorin kustannukset kasvavat kuitenkin kaiken aikaa, eikä kaikilla kuljetuksia järjestävällä tahoilla ei ole riittäviä resursseja uusien liikennepalveluiden tai toimintamallien kehittämiseen.

Toiminnan kehittäminen vaatii tuekseen tarkkoja tietoja kuljetusten nykytilanteesta. Tiedot yhteiskunnan korvaamista kuljetuksista ovat kuitenkin hajautuneet eri viranomaistahoille ja muille kuljetuksia järjestäville organisaatioille. Puutteet kuljetuksia koskevien tietojen kattavuudessa ja tietojärjestelmistä on laajasti tunnistettu.

Nyt ehdotettavalla kokeilualueella hyvinvointialueiden sosiaalihuolto- vammaispalvelu- ja terveydenhuoltolain mukaisia kuljetuksia järjestää Tervia Logistiikka Oy. Samalla kokeilualueella Kelan sairausvakuutuksesta korvattavia matkoja järjestävät Kelan kilpailuttamat tilausvälityskeskukset.

Tervia Logistiikka Oy on vuonna 2023 perustettu ja Pohjois-Pohjanmaan, Lapin, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueiden kokonaan omistama yhtiö, joka tuottaa näille hyvinvointialueille logistiikka-, kuljetus- ja hankintapalveluita. Yhtiö tuottaa edellä mainittujen hyvinvointialueiden muodostaman Pohjois-Suomen yhteistyöalueen lakisääteiset liikkumista tukevat matkojen välityspalvelut, kyytien kilpailutukset ja hankinnat.

Näillä neljällä hyvinvointialueella järjestettiin vuonna 2024 arviolta noin 700 000 sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) sekä terveydenhuoltolain mukaista matkaa yhteensä 28,2 miljoonan euron edestä. Summaan ei ole laskettu mukaan välitystoiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi matkamäärien ja siten myös kustannuksien arvellaan olevan todellisuudessa hieman suurempia, sillä esimerkiksi kaikista potilassiirroista ei ole tilastoitua tietoa. Näiden kuljetuspalveluiden jakaantumisesta eri kyytimuotoihin (esim. taksikuljetus, yhteiskuljetus, palvelulinja) ei ole saatavilla luotettavia tilastoja.

Sairausvakuutuksesta korvattavia matkoja Pohjois-Pohjanmaan, Lapin, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla on vuodessa noin 750 000, joista taksien, invataksien ja paaritaksien osuus on noin 60 %. Yhteensä näillä neljällä hyvinvointialueella sairausvakuutuslain mukaisia matkoja korvataan vuosittain noin 70 miljoonan euron edestä, joista taksien, invataksien ja paaritaksien korvaus on noin 44 miljoonaa euroa. Luvut perustuvat vuosien 2022 ja 2023 tilastoihin. Koko Suomessa Kela korvasi vuonna 2023 yli 4,3 miljoonaa matkaa yhteensä 308 miljoonan euron edestä, kun kaikki kulkumuodot otetaan huomioon.

Nyt ehdotettava kokeilu kattaisi Kelan sairausvakuutuksesta korvattavista matkoista taksit, invataksit ja paaritaksit sekä hyvinvointialueiden sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain, kehitysvammaisten erityishuoltolain sekä tietyt terveydenhuoltolain mukaiset kuljetukset. Näiden matkojen yhteismäärä on hieman yli miljoona vuodessa ja kustannus julkiselle sektorille on noin 70 miljoonaa euroa.

Kelan sairausvakuutuslain mukaan korvattavat kuljetukset ovat heinäkuusta 2018 alkaen olleet alueellisten kuljetuskeskusten järjestämiä. Kela korvaa sairausvakuutuslain mukaisen hoitoon liittyvän taksimatkan silloin, kun se on tilattu tilausvälityskeskuksesta, joka on tehnyt Kelan kanssa suorakorvaussopimuksen. Jokaisessa maakunnassa on kaksi Kelan kilpailuttamaa palveluntuottajaa, jotka järjestävät Kelan korvaamia taksimatkoja. Asiakas voi itse valita, kumman palveluntuottajan tilausvälityskeskuksesta hän tilaa taksin. Pohjois-Suomen yhteistyöalueella toimii tällä hetkellä kuusi tilausvälityskeskusta. Nykyinen sopimuskausi päättyy vuoden 2026 lopussa, eli nyt ehdotettavan kokeilun voimassaoloajan puolivälissä. Sopimuskauden päättymisellä ei ole arvioitu olevan vaikutusta ehdotettavan kokeilun toteuttamiseen.

Kuljetusten kehittämistä koskevat kokeilut

Julkisesti tuettujen kuljetusten kehittämistä koskevissa selvityksissä haasteiksi mainitaan usein järjestämisvastuun jakautuminen monelle eri organisaatiolle. Suomessa julkisesti tuettuja kuljetuksia järjestetään viiden eri ministeriön hallinnonalalla muun muassa Kelan, kuntien eri toimialojen, hyvinvointialueiden ja ELY-keskuksien toimesta. Käytännössä toimijakentän pirstaleisuus hankaloittaa tiedon saatavuutta ja uusien toimintamallien käyttöönottoa.

Kokeilujen suosituksissa onkin ehdotettu toimintakentän kartoitusta, joka pitää sisällään mm. alueiden erityispiirteiden kartoituksen, nykytilan toiminnan kuvauksen sekä analyysin siitä, mistä, minne ja milloin alueen henkilökuljetukset liikkuvat. Lisäksi kokeiluissa tulisi huomioida tiedon omistajuuden ja jakamisen periaatteet yhdessä tietolajien määrittelyn kanssa, jotta kokeilun vaikutukset pystytään arvioimaan. Tiedon hyödyntämisen osalta kokeilujen tulokset korostavat julkisen sektorin roolia datan tuottajana ja hyödyntäjänä lakisääteisten ja muiden subventoitujen kuljetusten osalta.

4.1Keskeiset ehdotukset

Ehdotetussa laissa säädettäisiin julkisesti tuettujen henkilökuljetusten tietoja koskevan kokeilun toteuttamisesta ja kestosta, kokeilualueesta, kokeilun kohteesta eli siinä kerättävistä tiedoista ja tietovarannon muodostamisesta sekä Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä kokeilusta vastaavana viranomaisena.

Esityksessä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta kerätä Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueiden muodostamalta kokeilualueelta tiedot vammaispalvelulain-, sosiaalihuoltolain ja tietyistä terveydenhuoltolain mukaisista kuljetuksista sekä Kelan sairausvakuutuksesta korvattavista tämän alueen matkoista. Esityksessä säädettäisiin myös tähän liittyvästä tarpeellisesta viraston tiedonsaantioikeudesta. Ehdotetussa 159 a §:ssä käytettäisiin luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2016/679 ( yleinen tietosuoja-asetus) perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin se sisältää erityissäännöksiä henkilötietojen käsittelystä, mitä arvioidaan tarkemmin jaksossa 12.2.

Tietojen toimittaminen tapahtuisi rajapintojen avulla, jotka edellä mainittujen hyvinvointialueiden puolesta kuljetuksia järjestävän Tervia Logistiikka Oy:n sekä Kelan kilpailuttamien tilausvälityskeskuksien tulisi toteuttaa omiin järjestelmiinsä.

Esitykseen sisältyy myös ehdotus valtionavustuksesta, jota voisivat hakea ne toimijat, joihin kohdistuu Liikenne- ja viestintävirastolle esitetty tiedonsaantioikeus. Valtionavustuksella on tarkoitus kattaa rajapintojen toteutukseen liittyvät kustannukset ja minimoida yrityksiin kohdistuvia negatiivisia yhdenvertaisuusvaikutuksia ja kustannustaakkaa.

Tiedot toimitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston tietopalveluun. Virasto voisi hankkia tietopalvelun ja siihen liittyvät välittömät tuottamis-, ylläpito- ja kehittämistehtävät Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:ltä.

Laissa säädettäisiin myös kokeilun tuloksista raportoinnista. Kyseessä olisi väliaikaisesti voimassa oleva kokeilulainsäädäntö, jossa mahdollistettaisiin tietojen kerääminen kahden kokonaisen kalenterivuoden ajalta. Laki olisi yhteensä voimassa kolme vuotta.

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esivalmistelussa on ollut esillä vaihtoehto, jossa kokeiltaisiin kokonaan uutta kuljetusten järjestämismallia siten, että asiakaskuljetuksia yhdisteltäisiin myös järjestäjävastuut ylittävästi niin, että samassa kyydissä olisi voinut kulkea sekä Kelan että hyvinvointialueiden asiakkaita. Vaihtoehdon valmistelua ei päätetty jatkaa, koska sen kustannushyötysuhteen todentamiseksi ei ollut riittävää tietopohjaa. Sen sijaan katsottiin tehokkaammaksi kerätä ensin riittävä, järjestelyvastuut ylittävä tietopohja kysynnästä ja tarjonnasta erityispiirteineen ja laskea käytettävissä olevan tiedon pohjalta kuljetusten yhdistelypotentiaali ja siitä saatava säästöpotentiaali ennen hallinnollisesti mahdollisesti mittaviin järjestämismallin muutoksiin ryhtymistä. Järjestämismallin muutokset näkyisivät myös kuljetuspalveluja käyttävien, usein erityisryhmiin kuuluviin asiakkaiden arjessa, mistä syystä muutoksiin tulisi ryhtyä vasta, kun niistä saatava hyöty on saatu tiedon perusteella todennettua.

Valmistelussa on harkittu myös pysyviä säädösmuutoksia, jotka koskisivat esimerkiksi kaikkien hyvinvointialueiden ja Kelan kuljetuksiin liittyvän tiedon keräystä valtakunnallisesti. Tietojen keräyksen pysyvät säädösmuutokset eivät kuitenkaan itsessään olisi tuoneet kuljetuksiin liittyviä säästöjä. Tavoitellut säästöt voivat syntyä vasta kuljetuksien järjestämisen muutoksista. Valmistelussa päädyttiin määräaikaiseen kokeilulakiin erityisesti tietopohjan keräämiseksi, joka mahdollistaisi tietoon perustuvan jatkokehittämisen ja päätöksenteon. Koska tietojen keräykseen liittyy myös erityisiä henkilötietoryhmiä, nähtiin nyt esitetty kokeilulaki tarpeelliseksi rajata tarkoituksenmukaisella tavalla tietojen minimointi huomioiden.

Valmistelun aikana esillä oli lisäksi Kelan ja hyvinvointialueiden ohella merkittävän toimijan eli kuntien lakisääteisten kuljetusten sisällyttäminen kokeilulakiin. Kuntien lakisääteisiin henkilökuljetuksiin kuuluu esi- ja perusopetuksen koululaiskuljetukset. Esitetyn kokeilulain alueella on useita kymmeniä kuntia, joiden kanssa olisi tullut erikseen sopia tietojen toimittamisesta. Kyse olisi ollut merkittävästä määrästä yksittäisiä toimijoita. Näin ollen kuntien vastuulle kuuluvat kuljetukset päätettiin rajata kokeilun ulkopuolelle.

Valmistelun aikana kartoitettiin yrityksiä mahdollisimman vähän kuormittavaa tietojen toimitustapaa. Kartoitusta tehtiin Liikenne- ja viestintäviraston Kela-Sote-hankkeessa vuoden 2024 aikana. Työhön osallistui erillisissä työpajoissa taksiyhtiöitä, järjestelmätoimittajia ja alustatalousyrityksiä. Ilman rajapintaa tietojen toimitus välitysjärjestelmistä uuteen Liikenne- ja viestintäviraston tietopalveluun olisi vaatinut manuaalista työtä ja edellyttänyt välitysyhtiöiltä henkilöresurssien säännöllistä käyttöä. Yrityksien henkilöresurssien käyttö manuaaliseen raportointiin olisi ollut paitsi taloudellisesti kuormittavaa, myös johtanut kohonneeseen riskiin raportointimenetelmien kirjavuudesta ja aineiston laadun heikkenemiseen.

5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

EU-tasolla ei ole yhdenmukaistettu kaikkien julkisesti tuettujen kuljetusten järjestämistä, joten esityksen taustalla ei ole EU-lainsäädännöstä johtuvat syyt, vaan kyse on kansallisesti säädettävästä asiasta. Vertailumaaksi on alla valittu Tanska.

Tanskassa FlexDanmark-niminen yritys keskittyy joukkoliikenteen ja erityisesti kysyntäohjattujen kuljetusratkaisujen kehittämiseen ja hallintaan. Sen palveluvalikoima sisältää ohjelmistoratkaisuja kyytien tilaukseen, välittämiseen ja yhdistelyyn, joilla tavoitellaan reittien ja aikataulujen optimointia sekä kyytipalveluiden kustannustehokkuuden ja palvelutason parantamista. FlexDanmarkin omistaa Tanskan viisi suurinta joukkoliikenneviranomaista, joiden toiminta kattaa koko maan, mukaan lukien kaikki kunnat ja alueet.

Nykyistä toimintamallia on kehitetty Tanskassa 1990-luvulta lähtien, mutta palvelun suurin kasvu on tapahtunut 2010-luvulla. Ennen Flex-palveluita Tanskassa järjestettiin erityisryhmien lakisääteisiä kuljetuksia pääosin takseilla.

11.1Yhdenvertaisuus

Ehdotettu laki on merkityksellinen ensinnäkin perustuslain 6 §:n kannalta. Esityksellä säädettäisiin ajallisesti ja alueellisesti rajattu kokeilulaki julkisesti tuettujen henkilökuljetusten tietopohjan kehittämiseksi. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti arvioinut kokeilulainsäädäntöä yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoa koskevan perustuslain 6 §:n kannalta. Yhdenvertaisuussääntelyllä edellytetään lähtökohtaisesti samanlaista kohtelua muun muassa asuinpaikkaan katsomatta. Pelkkää maantieteellistä kriteeriä ei voida pitää hyväksyttävänä erotteluperusteena perusoikeusjärjestelmässä, jonka kokonaisuuteen kuuluvat myös maassaliikkumisoikeus ja asuinpaikan valitsemisen vapaus (PeVL 24/2017 vp). Jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeilulainsäädäntöä on kuitenkin pidetty hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta, mikäli kokeilulle on osoitettavissa hyväksyttävä tavoite. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti lausunut, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 11/2012 vp). Yhdenvertaisuussäännöksen rajoituksia on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kautta.

Perustuslakivaliokunta on kokeilulainsäädäntöä arvioidessaan vakiintuneesti korostanut lailla säätämisen vaatimusta (PeVM 4/2006, s. 3), joka tulee ottaa huomioon muun ohella kokeilualueen määrittelyssä sekä ajallisessa voimassaolorajoituksessa (PeVL 20/2012 vp, s. 2). Kokeilualueesta tulee säätää suoraan laissa tai sitomalla päätöksenteko kokeilualueista lain tasolla riittävän täsmällisesti määriteltyihin kriteereihin. Esityksessä kokeilulaki on alueellisesti rajattu Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueille. Ajallisesti lain on tarkoitus olla voimassa kolmen vuoden ajan eli 1.7.2025–30.6.2028. Varsinainen tietojen kerääminen tapahtuisi vuosina 2026–2027, mutta tiedonkeräämiseen valmistautuminen (erityisesti rajapintojen rakentaminen ja valtionavun hakeminen) ja kokeilusta raportoiminen edellyttävät, että laki on voimassa kohtuullisen ajan ennen tiedonkeräämisen alkamista ja sen päättymisen jälkeen. Koska kokeilulaki pitäisi sisällään henkilötietojen ja erityisten henkilötietojen käsittelyä, on säädökset tavoitteet ja suojatoimenpiteet huomioon ottaen nähty tarpeelliseksi rajata kokeilu alueellisesti ja ajallisesti. Ehdotettu kokeilualue on katsottu sellaiseksi, että se kattaa sekä maaseutu- että kaupunkimaisia alueita, mikä mahdollistaa kokemusten ja tiedon saamisen erityyppisistä alueista. Kahden vuoden kokeilun arvioidaan olevan riittävä mutta ajallisesti mahdollisimman lyhyt kesto tavoitteiden saavuttamiseksi. Voimassaolon lyhyempi kesto ei tuottaisi lainkaan ajallista vertailutietoa. Esitetty kahden vuoden kokeilukaan ei tuottaisi varsinaista luotettavaa aikasarjaa, mutta sen avulla voi pystyä tunnistamaan ainakin merkittävimmät lyhytaikaiset poikkeamat. Kahden vuoden kesto on myös ehdoton minimi keskiarvon laskemiselle ja vertailutiedon saamiselle eri kalenterivuosilta.

Ehdotuksen mukainen tietojen keräys kohdistuisi Pohjois-Pohjanmaan, Lapin, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien sosiaalihuolto-, vammaispalvelu- ja terveydenhuoltolain mukaisten kuljetuksien asiakkaisiin sekä sairausvakuutuslain perusteella maksettujen korvausten saajiin. Käytännössä tämä tarkoittaa henkilöitä, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella. Koska esitys koskee vain tietojen keräämistä, ei sillä olisi vaikutuksia kuljetuspalveluita käyttävien asiakkaiden liikkumisen tuen muotoihin tai ylipäätään siihen, millaisia kuljetuspalveluita he tällä hetkellä käyttävät. Yhdenvertaisuuteen kohdistuva perusoikeusrajoitus merkitsisi käytännössä sitä, että tietyistä kokeilualueella tehdyistä kuljetuksista kerättäisiin henkilöiden käyttämiin kuljetuksiin liittyviä tietoa, jotka sisältävät myös henkilötietoja. Vastaavia tietoja ei kerättäisi kokeilualueen ulkopuolella eikä kokeilualueen sisälläkään kerättäisi tietoa kaikista julkisesti tuetuista kuljetuksista.

Kokeilusäännökset annettaisiin edellä kuvatusti lailla, ja niistä ilmenisi täsmällisesti ja tarkkarajaisesti kokeilun piiriin kuuluvat henkilöt, kokeilualue sekä kokeilun voimassaoloaika.

Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen, että perustuslakivaliokunta on kytkenyt kokeilun hyväksyttävyyden myös nimenomaisesti tietojen ja kokemuksien hankkimiseen tiettyjen suunnitteilla olevien uudistusten vaikutuksista (PeVL 51/2016 vp, s. 3). Kokeilun toimeenpanon yleisenä edellytyksenä tulee valiokunnan mukaan lisäksi olla, että sen tulosten selvittäminen ja arviointi on asianmukaisesti järjestetty (PeVL 65/2018 vp, s. 33–34). Ehdotetussa kokeilussa olisi tarkoitus nimenomaan kerätä tietoa julkisesti tuetuista kuljetuksista paitsi kokeilun kohteena olevien kuljetusten niin myös muiden liikennepalveluiden, kuten avoimen joukkoliikenteen, kehittämiseksi. Yhteiskunnan kuljetuksiin osoittama tuki kasvaa kaiken aikaa. Julkisesti tuettujen kuljetusten sekä liikennejärjestelmän ja -palveluiden kehittämisen avulla pystytään turvaamaan ja edistämään kuljetuksia tarvitsevien perusoikeuksien toteutumista. Alueelta kerätty tieto kuitenkin palvelee kansallisesti julkisesti tuettujen kuljetuksien kehittämistä, eikä siten heijastu kuljetuksien kehittämisen kannalta alueelliseen eriarvoisuuteen niitä tarvitsevien ihmisten arjessa. Puuttumalla rekisteröityjen henkilötietojen ja yksityiselämän suojaan alueellisesti, voidaan sen avulla kehittää kuljetuksia tarvitsevien henkilöiden perusoikeuksien toteutumista kansallisesti. Esimerkiksi perustuslain ja EU:n perusoikeuskirjan mukaista oikeutta henkilökohtaisesta vapaudesta ja liikkumisvapaudesta voidaan edistää turvaamalla ja kehittämällä julkisesti tuettuja kuljetuksia resurssien tehokkaammalla käytöllä. Esityksen suhteesta yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan ja siihen liittyvään oikeasuhtaisuuteen on kuvattu tarkemmin jäljempänä. Ehdotuksella voidaan katsoa olevan hyväksyttävä tavoite, ja sitä voidaan pitää oikeasuhtaisena. Kokeilun seurannasta ja tulosten raportoinnista säädettäisiin ehdotetussa 159 b §:ssä. Kokeilun käytännön seuranta on lisäksi järjestetty liikenne- ja viestintäministeriön hankkeelle asettaman ohjausryhmän puitteissa.

Ehdotuksessa ei ole tarpeen esittää erillistä oikeusturvajärjestelyä, koska ehdotus ei puutu yksittäisen ihmisen oikeuksiin, velvollisuuksiin tai hänen saamiin kuljetuspalveluihin muutoin kuin siten, että henkilön kuljetuksista välitettäisiin tietoja Liikenne- ja viestintävirastolle. Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta ja tietosuojasääntelyn valvonnasta vastaa Tietosuojavaltuutettu.

Perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti vain ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan. Näkökulman merkitys on sitä vähäisempi mitä etäisempi tämä yhteys on (PeVL 14/2015 vp). Esitetty tietojensaantioikeus ja siihen liittyvä rajapinnan toteutus kohdistuisi vain muutamaan yritykseen. Laki ei koskisi muilla alueilla samaa tehtävää hoitavia tahoja. Ottaen huomioon, että lain alueellisen rajauksen taustalla on erityisten henkilötietoryhmien käsittelyn rajaaminen, että yhteiskunnallisesti kysymys on merkittävien resurssien käytöstä ja säästöpotentiaalista, ja että näille yrityksille on tarkoitus korvata rajapinnan toteutuksen liittyvät kulut, on arvoitu, että ehdotetuille säädöksille on riittävä yhteiskunnallinen intressi eikä yrityksien erottelu muodostu kohtuuttomaksi tai mielivaltaiseksi.

11.2Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja

Ehdotetut lainmuutokset (159 a §) ovat merkityksellisiä perustuslain 10 §:ssä turvatun henkilötietojen ja yksityisyydensuojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perustuslakivaliokunta on todennut, että tietosuoja-asetus on EU:n säädös, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. (PeVL 1/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on myös todennut, että sen valtiosääntöisiin tehtäviin ei kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt huomioita unionin lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön suhteesta. Valiokunta on tulkintakäytännössään pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmin henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (PeVL 25/1998 vp). Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista. Perustuslakivaliokunta on tietosuoja-asetusta täydentävää lainsäädäntöä koskevassa lausunnossaan pitänyt perusteltuna tarkistaa aiempaa kantaansa henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä sääntelykohteista. Valiokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä. Perustuslakivaliokunnan mielestä henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla. (PeVL 14/2018 vp, s. 4) Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. (PeVL 14/2018 vp, s. 5)

Esityksen 159 a §:n 1 momentissa Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotetaan säädettäväksi tehtävä kerätä laissa määritellyltä kokeilualueelta tiedot julkisesti tuettuja kuljetuspalveluiden kysynnästä, tarjonnasta ja toteutumasta. Ehdotettu tehtävä vaatisi myös henkilötietojen käsittelyä, jonka oikeusperustasta säädetään tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on laillista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietosuoja-asetuksen sisältämä kansallinen liikkumavara pohjautuu keskeisiltä osin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtiin. Silloin kun henkilötietojen käsittely perustuu näihin säännöksiin, kuten tässä esityksessä rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen, jäsenvaltiot voivat käyttää 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua sääntelyliikkumavaraa ja antaa asetusta täsmentävää sääntelyä. Kansallinen sääntely voi koskea muun muassa käsittelyn lainmukaisuutta koskevia edellytyksiä, käsiteltävien tietojen tyyppiä, käyttötarkoitussidonnaisuutta ja säilytysaikoja, joita on ehdotettu myös tämän esityksen 159 a §:n säännöksissä. Tällaisen erityissääntelyn on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

Esityksen 159 a §:n 2 momentissa tarkemmin määriteltyihin kerättäviin tietoihin tai niiden yhdistelmiin voi sisältyä myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia erityisiä henkilötietoryhmiä, erityisesti terveystietoja. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan tällaisten tietojen käsittely on kielletty muulloin, kuin 9 artiklan 2 kohdan mukaisissa tapauksissa. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohta sisältää mahdollisuuden poiketa erityisiä henkilötietoryhmiä koskevasta käsittelykiellosta jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jos käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä. Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa on tähän liikkumavaraan perustuen säädetty, ettei tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Kerättäviin tietoihin voisi lisäksi sisältyä tietoja henkilön sosiaalihuollon tarpeesta ja tämän saamista sosiaalihuollon palveluista, koska tiedoista ilmenisi esimerkiksi kuljetuspäätöksen peruste. Sosiaalihuollon asiakkuutta koskevat tiedot eivät sisälly tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin, mutta perustuslakivaliokunta on katsonut niiden olevan valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia tietoja, joiden käsittelystä voidaan myös tietosuoja-asetuksen puitteissa säätää yksityiskohtaisesti (PeVL 15/2018 vp, s. 38 - 39, ks. myös PeVL 4/2021 vp, kappale 8 ja 9). Lisäksi kerättäviin tietoihin sisältyisi myös asiakkaan henkilötunnus. Tietosuojalain 29 §:n mukaan henkilötunnusta saa käsitellä silloin, kun siitä säädetään laissa.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I), minkä johdosta esimerkiksi tällaisia tietoja sisältävien rekisterien perustamista on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 29/2016 vp, s. 4–5 ja esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp sekä PeVL 14/2009 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on edelleen syytä arvioida myös aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta. Arkaluonteisiin henkilötietoihin kohdistuva lailla säätämisen vaatimus kohdistuu siten esimerkiksi säilytysaikoihin. (PeVL 14/2018 vp ja PeVL 15/2018 vp)

Myös tietosuoja-asetuksen 51 johdantokappaleen mukaan asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Perustuslakivaliokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (PeVL 15/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on varhaiskasvatusta koskevien tietovarantojen osalta lausunnossaan PeVL 17/2018 vp edellyttänyt, että terveydentilatietojen ja muiden arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamisissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa.

Kuten edellä on kuvattu, Liikenne- ja viestintävirastolle säädetty tehtävä edellyttää henkilötietojen käsittelyä. Käsiteltävät tiedot sisältäisivät myös asiakkaan henkilötunnuksen ja voisivat sisältää myös tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia erityisiä henkilötietoryhmiä, erityisesti terveystietoja, tai muutoin valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia tietoja. Vaikka osa kerättävistä tiedoista ei sellaisinaan olisi henkilötietoja, tiedot ovat sen tyyppisiä, että niiden kaltaisia tietoja yhdistämällä voitaisiin tehdä mahdollisesti yksityiskohtaisiakin johtopäätöksiä henkilöiden yksityiselämästä. Tämän vuoksi, ja sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden varmistamiseksi, kerättävät tiedot on rajattu käsittelyn kannalta välttämättömiin. Lisäksi kerättävät tietoluokat on määritetty tyhjentävästi ehdotuksessa. Kerättäviin tietoihin voisi sisältyä tai niitä yhdistelemällä voitaisiin päätellä terveystietoja, kuten tietoja kuljetukseen liittyvistä avustustarpeista. Kerättävät tiedot on kuitenkin määritelty niin, ettei niihin sisältyisi laajamittaisesti terveystietoja tai esimerkiksi yksityiskohtaista tietoa yksittäisen asiakkaiden terveydestä, kuten sairaskertomuksia. Kerättäviin tietoihin ei myöskään sisältyisi biometrisiä tai geneettisiä tietoja. Kerättäviin tietoihin sisältyy myös sijaintitietoja, kuten matkan alkamis- ja päättymispaikka, jotka voivat paljastaa, myös yhdistettynä muuhun kerättävään tietoon, varsin arkaluonteista tai henkilökohtaista tietoa rekisteröidystä. Sijaintitietojen kerääminen olisi rajattu tarkoituksen kannalta välttämättömään ja tietoja voitaisiin käsitellä vain ehdotuksessa määriteltyihin tarkoituksiin, joihin ei sisälly esimerkiksi yksittäisen rekisteröidyn järjestelmällistä tai reaaliaikaista valvontaa tai seurantaa. Liikenne- ja viestintävirasto saisi käyttää kerättyjä tietoja vain ehdotuksessa määriteltyihin tarkoituksiin eli julkisesti tuettujen kuljetusten tietovarannon muodostamiseksi sekä näiden kuljetusten järjestämistavan tai liikennejärjestelmän ja -palveluiden kehittämiseksi. Tiedoista voitaisiin tehdä myös tilastoja ja tutkimuksia edellä mainittuja tarpeita varten mutta vain sellaisessa muodossa, ettei tietoja voi yhdistää yksittäiseen henkilöön (anonymisoituna). Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotettu tehtävä ei sisältäisi automaattista päätöksentekoa, jolla olisi oikeusvaikutuksia tai muita merkittäviä vaikutuksia yksittäiselle rekisteröidylle. Tehtävään ei myöskään sisältyisi rekisteröityjen järjestelmällistä valvontaa tai rekisteröityjen arviointia tai pisteyttämistä.

Esityksen mukainen julkisesti tuettujen kuljetusten tietovaranto muodostaisi varsin laajan tietokannan, joka sisältäisi myös arkaluonteisia tietoja. Perustuslakivaliokunnan mielestä tällaisiin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (ks. PeVL 15/2018 vp, myös 13/2016 vp, PeVL 14/2009 vp). Esityksessä julkisesti tuettujen kuljetusten tietovarannon keräämistä koskeva tehtävä on annettu Liikenne- ja viestintävirastolle, joka olisi henkilötietojen käsittelyn osalta tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi tietosuoja-asetuksen mukaisista rekisterinpitäjän velvollisuuksista, mukaan lukien käsittelyn turvallisuuteen liittyvät velvoitteet. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi noudatettava julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa säädettyjä tietoturvallisuutta koskevia velvoitteita. Erityisiä henkilötietoryhmiä koskevan käsittelyn osalta Liikenne- ja viestintäviraston olisi myös toteutettava tietosuojalain 6 pykälän 2 momentin mukaisesti asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Tarkoitus on, että ehdotettu sääntely olisi voimassa 1.7.2025–30.6.2028, jonka jälkeen oikeus käsitellä henkilötietoja lain tarkoitukseen päättyisi. Koska kokeilussa kerättäisiin arkaluonteisia henkilötietoja, esityksessä on lisäksi päädytty säätämään tietojen säilytysajasta, joka olisi yksi käsittelyn suojatoimi. Ehdotetun 159 a §:n 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto saa säilyttää tiedot enintään pykälän voimassaolon ajan. Lisäksi rekisteröidyn oikeusturvaa suojaavat tietosuoja-asetuksen mukaiset rekisteröidyn oikeudet, oikeussuojakeinot ja seuraamukset. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi rekisterinpitäjänä rekisteröidyn oikeuksien toteutumisesta.

Edellä kuvattu henkilötietojen käsittely puuttuisi vähäistä merkittävämmällä tavalla rekisteröityjen henkilötietojen ja yksityiselämän suojaan. Puuttumisen tavoitteena on mahdollistaa julkisesti tuettujen kuljetusten tietovarannon muodostaminen julkisesti tuettujen kuljetusten sekä liikennejärjestelmän ja -palveluiden kehittämiseksi. Tietovarannon muodostamisen tarkoitusta ja tarvetta on kuvattu luvussa 4.2 Pääasialliset vaikutukset osana tietosuojan vaikutustenarviointia sekä edellä tässä luvussa. Julkisesti tuettujen kuljetusten sekä liikennejärjestelmän ja -palveluiden kehittämisen avulla pystytään turvaamaan ja edistämään kuljetuksia tarvitsevien perusoikeuksien toteutumista. Tämä on keskeistä, koska liikennepalvelujen tarve ja siten niihin liittyvät yhteiskunnan kustannukset kasvavat koko ajan. Esimerkiksi oikeutta perustuslain ja EU:n perusoikeuskirjan mukaiseen henkilökohtaiseen vapauteen sisältyvään itsemääräämisoikeuteen sekä liikkumisvapauteen voidaan edistää nostamalla kuljetusten palvelutasoa resurssien tehokkaammalla käytöllä ja tukemalla mahdollisimman itsenäistä henkilökohtaista liikkumista ottamalla yksilölliset tarpeet paremmin huomioon kuljetusten järjestelyssä tai julkisen liikenteen esteettömyyden kehittämisessä. Tämä tukee myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 26 artiklan (vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan) sekä Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksista annetun yleissopimuksen 9 artiklan (esteettömyys ja saavutettavuus) sekä 20 artiklan (henkilökohtainen liikkuminen) toteuttamista. Lisäksi kuljetusten kehittämisellä voidaan edistää perustuslain 6 §:n mukaista oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, perustuslain 19 §:ssä vaadittua riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamista ja väestön terveyden edistämistä sekä Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklan mukaista oikeutta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä. Näitä oikeuksia voitaisiin turvata kehittämällä kuljetuksia sellaisin tavoilla, jotka edistäisivät kuljetuksia tarvitsevien yhdenvertaista mahdollisuutta saada kuljetus terveydenhuoltopalveluiden piiriin oikea-aikaisesti ja tarvittavalla kalustolla. Edellä esitetyllä tavalla henkilötietojen ja yksityiselämän suojaa koskevaan perusoikeuteen puuttumisella on hyväksyttävä syy, joka vastaa yleisen edun mukaisia tavoitteita sekä on välttämätön rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Ehdotuksen tavoitetta ei voitaisi saavuttaa vähäisemmällä tai rajoitetummalla tietojen käsittelyllä. Ehdotettua rajoitetumpi käsittely esimerkiksi tietosisältöjä rajoittamalla merkitsisi käytännössä, että julkisesti tuettuja henkilökuljetuksia koskeva tietovaranto ei olisi riittävän kattava tarvittavien analyysien tekemiseksi kuljetusten kehittämistä varten. Vastaavaan tilanteeseen voisi johtaa myös esimerkiksi ehdotettua rajoitetumpi kokeilualue tai ajallisesti lyhyempi kokeilu. Tietoja kerättäisiin esityksen mukaan kahdelta kokonaiselta kalenterivuodelta, mitä voidaan pitää lyhimpänä mahdollisena aikana vertailukelpoisen tiedon saamiseksi. Ottaen lisäksi huomioon yleisessä tietosuoja-asetuksessa rekisteröidylle säädetyt oikeudet sekä tässä ehdotuksessa ja tietosuojalainsäädännössä säädetyt suojatoimet sekä muut julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa säädetyt, erityisesti tietoturvallisuuteen liittyvät, suojatoimet, henkilötietojen käsittelyn ehdotetun mukaisesti voidaan katsoa olevan hyväksyttävää ja oikeasuhteista sen tavoiteltuun päämäärään nähden.

12.3Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Esitys on lisäksi merkityksellinen perustuslain 124 §:n kannalta. Esityksen 159 a §:n 4 momentissa ehdotetaan, että Liikenne- ja viestintävirasto voi hankkia saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun tehtävän toteuttamiseksi tarvittavan tietopalvelun sekä siihen liittyvät välittömät tuottamis-, ylläpito- ja kehittämistehtävät Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:ltä. Jos virasto käytännössä hankkii tietopalvelun ehdotetun säännöksen perusteella, kyse olisi tehtävän siirtämisestä viranomaiselta valtion kokonaan omistamaan erityistehtäväyhtiöön.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perustuslakivaliokunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen edellytys, jonka täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti ja jossa tulee ottaa huomioon tehtävän luonne (ks esim PeVL 5/2014 vp, s. 3). Valiokunta on arvioidessaan tarkoituksenmukaisuuskriteerin täyttymistä kiinnittänyt huomiota muun muassa tehtävissä tarvittavaan syvälliseen erikoistumiseen tai erityisosaamiseen (ks esim PeVL 37/2010 vp, s. 5 ja PeVL 29/2013 vp, s. 2) sekä toiminnan tehokkuuteen (ks esim PeVL 3/2009 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on todennut, että tarkoituksenmukaisuusvaatimuksessa ei kuitenkaan ole kysymys vain taloudellisesta tarkoituksenmukaisuudesta, vaikka järjestelyn taloudellisiin vaikutuksiin onkin asianmukaisesti kiinnitettävä riittävästi huomiota (PeVL 11/2006 vp, s. 2–3). Merkitystä on voitu myös antaa viranomaisen henkilöstöresurssien riittävyydelle (PeVL 23/2013 vp, s. 3).

Tarkoituksenmukaisuusvaatimuksen lisäksi perustuslain 124 § korostaa sen perustelujen mukaan julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista ( HE 1/1998 vp , s. 179/II). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät henkilöt toimivat virkavastuulla (ks esim. PeVL 33/2004 vp, s. 7/II, PeVL 46/2002 vp, s. 10). Perustuslakivaliokunta on arvioinut julkisten hallintotehtävien osakeyhtiöön tapahtuvaa siirtoa liikenteenohjaus- ja hallintapalveluiden yhtiöittämisen yhteydessä lausunnossaan PeVL 16/2018 vp. Lausunnon mukaan perustuslain 124 §:n esitöiden mukaan lähtökohtana on, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle voidaan kuitenkin säätää tai päättää myös lain nojalla, joskin tehtävän antamiseen oikeuttavan toimivallan on tällöinkin perustuttava lakiin (ks. PeVL 16/2018 vp, s 2., ja siinä viitattu HE 1/1998 vp , s. 179/I. Perustuslakivaliokunta on todennut, että julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle myös lain nojalla tehtävällä sopimuksella (ks PeVL 16/2018 vp ja siinä viitatut PeVL 11/2004 vp, s. 2/I ja PeVL 11/2002 vp, s. 5/I.

Nyt ehdotettava tietovarannon keräämistä ja ylläpitämistä koskeva tehtävä osoitettaisiin viranomaisen eli Liikenne- ja viestintäviraston vastuulle, mutta se voisi hankkia tietopalvelun sekä siihen liittyvät välittömät tuottamis-, ylläpito- ja kehittämistehtävät Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:ltä. Kysymys olisi siten julkisen hallintotehtävän siirrosta lain nojalla tehtävällä sopimuksella muulle kuin viranomaiselle. Tietopalvelun hankkiminen perustuisi viraston ja yhtiön väliseen sopimukseen.

Tietopalveluun liittyvien tehtävien siirtämisessä Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:n hoidettavaksi nyt ehdotettavassa muodossa voidaan arvioida olevan kyse julkisen hallintotehtävän siirrosta. Kyse ei kuitenkaan ole julkisen vallan käytöstä. Yhtiö ylläpitäisi tietovarantoa, jota koskeva tehtävä olisi laissa osoitettu Liikenne- ja viestintävirastolle. Tehtävää voidaan pitää lähinnä viranomaista avustavana tehtävänä. Yhtiön tehtävänä olisi käytännössä luoda tekninen järjestelmä eli tietopalvelu, joka mahdollistaa ehdotetussa 159 a §:ssä tarkoitettujen tietojen keräämisen välityspalveluilta rajapintojen kautta. Yhtiön tehtävänä olisi myös huolehtia järjestelmän ylläpitämisestä ja siihen liittyvistä tarvittavista kehittämistehtävistä. Kyseisten tehtävien hoitamiseen ei sisältyisi esimerkiksi yksityisten henkilöiden tai yritysten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien hallintopäätösten tekemistä taikka muutoin itsenäiseen harkintaan perustuvaa julkisen vallan käyttöä. Käsillä olevassa lakiehdotuksessa ei muutoinkaan puututa henkilöille myönnettäviin kuljetuspalveluihin tai -korvauksiin taikka kuljetusten käytännön järjestämiseen. Esityksellä säädettäisiin viranomaisen tiedonsaantioikeudesta kuljetusta koskeviin tietoihin. Käsiteltävät tiedot sisältäisivät henkilötietoja, joista osa olisi lisäksi arkaluonteisia. Esityksessä onkin päädytty rajaukseen, jonka mukaan tietojen analysointi kuuluisi Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi, eikä virastolle esitetä valtuutta siirtää analysointitehtävää yhtiölle. Yhtiölle siirrettävä tietopalvelun ylläpitotehtävä kuitenkin vaatii käytännössä, että tietyillä yhtiön työntekijöillä tai työntekijällä on tarvittaessa pääsy tietovarannon tietoihin. Yhtiöllä on käytössään sisäiset järjestelyt, joilla tietosuojasta ja -turvasta huolehditaan, ja lisäksi nämä asiat otetaan huomioon Liikenne- ja viestintäviraston ja yhtiön välisessä sopimuksessa.

Ehdotuksen arvioinnissa perustuslain 124 §:n edellyttämän tarkoituksenmukaisuuden kannalta voidaan osaltaan ottaa huomioon, että Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:lle on siirretty Liikenne- ja viestintäviraston vastuulla olevat liikenteen palveluista annetun lain 154 §:ssä säädetty liikkumispalvelujen olennaisia tietoja sisältävä tietopalvelu sekä 154 a §:ssä säädetty rautatieasemien esteettömyystietopalvelu. Liikkumistietoja koskevan tietopalvelun osalta julkisen hallintotehtävän siirtämistä on käsitelty lain aiemmissa esitöissä ( HE 202/2020 vp , s. 84 - 89, LiVM 18/2020 vp), kuten myös rautatieasemien esteettömyystietopalvelun siirtämisen osalta ( HE 24/2023 vp s. 15 - 18, LiVM 6/2023 vp). Lisäksi perustuslakivaliokunta on katsonut tuoreessa lausunnossaan (PeVL 1/2025 vp, s. 2), että tiettyjen EU-asetusten edellyttämien kansallisten tiedonvaihtojärjestelmien osalta tehtävät on voitu osoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle ja Väylävirastolle, jotka puolestaan voivat hankkia ne Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:ltä.

Ottaen huomioon edellä mainittu viimeaikainen kehitys, nyt kyseessä olevan julkisesti tuettuja henkilökuljetuksia koskevan tietopalvelun tuottaminen Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:n toimesta olisi johdonmukaista, vaikka tietopalvelu ei ole suoraan verrattavissa muihin sille siirrettyihin palveluihin. Tietopalvelun tuottaminen Liikenne- ja viestintäviraston toimesta ei kuitenkaan kuulu viraston ydintehtäviin, eikä virastolla ole tarvittavaa erityisosaamista, joka tarvitaan palvelun tuottamiseen ja kehittämiseen. Yhtiöllä sen sijaan tällaista erityisosaamista on, koska sille on siirretty viime vuosina useita tietojärjestelmiin liittyviä tehtäviä, ja se kehittää kokonaisvaltaisesti liikenteen tietopalveluja. Näin ollen tietopalvelun tuottamisen siirtämistä yhtiölle voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaamisen kannalta merkityksellisinä voidaan pitää puolestaan seuraavia seikkoja. Ensinnäkin Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:lle siirrettäväksi ehdotetun tehtävän viranomaisvalvonnasta säädetään liikenteen palveluista annetun lain 178 §:ssä, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto on toimivaltainen valvomaan lain eli myös siihen nyt lisättävien väliaikaisten säännösten noudattamista. Toiseksi lakiehdotuksen 159 a §:n 4 momentissa säädettäisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä edellytetyllä tavalla virkavastuusta. Liikenteen palveluista annettu laki sisältää nykyisin useita säännöksiä, jotka käsittelevät julkisen hallintotehtävän siirtämistä muulle kuin viranomaiselle. Luonnollisten henkilöiden osalta julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvästä rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta säädetään lain 203 §:ssä, joka sijoittuu viranomaistehtävien hoitamista käsittelevään 23 lukuun. Laki sisältää lisäksi erillisen 25 luvun julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle toimijalle. Luku käsittelee erikseen yksilöityjä tehtäviä, jotka voidaan siirtää yksityiselle tai julkiselle palveluntarjoajalle. Lukuun perustuvien tehtävien rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta säädetään 210 §:ssä. Tämän lisäksi laissa on eri luvuissa erityissäännöksiä, joissa säädetään julkisen hallintotehtävän siirtämisestä Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:lle, ja nämä ovat vielä erikseen sisältäneet säännökset rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta. Säännökset koskevat vain niissä tarkoitettuja tehtäviä, minkä johdosta on syytä säätää virkavastuusta myös tässä esityksessä kyseessä olevan tehtävän osalta.

Hallinnon yleislakeja sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Lisäksi merkityksellisinä voidaan pitää liikenteen palveluista annetun lain 138 §:n mukaisia tieliikenteen ohjaus- ja hallintapalveluiden tarjoajaan kohdistuvia vaatimuksia, jotka kohdistuvat erityisesti tarjoajan luotettavuuteen, toimintaedellytyksiin sekä henkilöstön osaamiseen.

Ehdotukseen sisältyvän hallintotehtävän siirtoa koskevan 159 a §:n 4 momentin ei näin ollen katsota olevan perustuslain 124 §:n näkökulmasta ongelmallinen.

12.4Säätämisjärjestys

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueiden alueella toteutetaan julkisesti tuettujen kuljetuspalveluiden tietoja koskeva kokeilu 1 päivästä heinäkuuta 2025 30 päivään kesäkuuta 2028. Liikenne- ja viestintävirasto muodostaa kokeilussa sosiaalihuoltolain (1301/2014) , vammaispalvelulain (675/2023) , sairausvakuutuslain (1224/2004) , terveydenhuoltolain (1326/2010) 73 §:n ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 39 §:n perusteella järjestettäviä kuljetuksia koskevan tietovarannon. Liikenne- ja viestintävirasto kerää kokeilun ajalta näistä kuljetuksista tiedot, jotka ovat välttämättömiä näitä kuljetuksia koskevan tietovarannon muodostamiseksi sekä kuljetusten järjestämistavan ja liikennejärjestelmän ja -palveluiden kehittämiseksi. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 39 §:n perusteella järjestettävien kuljetusten osalta tiedot kerätään kuitenkin vain niistä kuljetuksista, joita koskeva hakemus on tullut vireille ennen 1 päivää tammikuuta 2025.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot sisältävät:

Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus saada 1 momentissa säädettyä tehtävää varten maksutta ja salassapitosäännösten estämättä 2 momentissa tarkoitetut tiedot Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueiden puolesta toimivalta välityspalvelun tarjoajalta sekä niiltä välityspalveluilta, jotka Kansaneläkelaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti välittävät kuljetuksia näiden hyvinvointialueiden alueella. Tiedot toimitetaan Liikenne- ja viestintäviraston määrittelemän rajapinnan kautta. Liikenne- ja viestintävirasto saa säilyttää tiedot enintään tämän pykälän voimassaolon ajan.

Liikenne- ja viestintävirasto voi hankkia 1 momentissa tarkoitetun tehtävän toteuttamiseksi tarvittavan tietopalvelun sekä siihen liittyvät välittömät tuottamis-, ylläpito- ja kehittämistehtävät Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy:ltä. Sen palveluksessa olevaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tässä pykälässä tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

Liikenne- ja viestintävirasto seuraa julkisesti tuettujen kuljetuspalveluiden tietoja koskevan kokeilun toteutumista sekä raportoi kokeilusta liikenne- ja viestintäministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle.

Ne välityspalveluita tuottavat yritykset, joilta Liikenne- ja viestintävirastolla on 159 a §:n 3 momentin mukaisesti oikeus saada tietoja, voivat hakea tukea mainitussa momentissa tarkoitetun rajapinnan toteutusta varten.

Tukea haetaan kirjallisesti Liikenne- ja viestintävirastolta. Hakemus tulee jättää ennen hankkeen toteutuksen aloittamista. Tuki maksetaan jälkikäteen hakemuksen ja toteutuneiden kustannusten perusteella yhdessä tai avustuspäätöksen mukaisessa useammassa erässä. Liikenne- ja viestintävirasto voi myöntää valtionavustusta enintään 100 prosenttia rajapinnan toteuttamisesta, kuitenkin enintään 15 000 euroa. Rajapinnan toteutuksen kustannuksiin sisältyvää arvonlisäveroa ei korvata.

Tukea voidaan myöntää vain, jos rajapintojen toteutukseen ei ole myönnetty muuta avustusta julkisista varoista. Tukea ei myönnetä tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 651/2014 tarkoitetulle vaikeuksissa olevalle yritykselle.

Tuen myöntämisessä on noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetussa komission asetuksessa (EU) 2023/2831 säädettyjä edellytyksiä.

Valtionapuviranomaisena toimii Liikenne- ja viestintävirasto.

Muutoin tukeen sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001) .