HE 63/2024

1.1Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman (2023) mukaan Suomi on teknologinen edelläkävijä, joka hyödyntää digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuudet täysimääräisesti, ihmiset mukana pitäen. Digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen ovat hallitusohjelman mukaan yksi tärkeimmistä keinoista parantaa julkisten palveluiden laatua, tehokkuutta ja saatavuutta.

Oikeudenkäyntien osalta tavoitteena on nopeuttaa ja sujuvoittaa prosesseja samalla huomioiden oikeusturva ja perusoikeudet. Keinoina ovat muun muassa sähköisten toimintatapojen sekä etäyhteyksien ja videotallenteiden käytön lisääminen, kokoonpanojen tarkoituksenmukaisuuden arvioiminen ja syyteneuvottelun käyttöalan laajentaminen. Lisäksi hallitusohjelmassa on todettu, että etäyhteyksien laajempi käyttö vankien kuulemisissa mahdollistetaan.

Asianosaisten ja kuultavien mahdollisuuksia käyttää etäyhteyksiä oikeudenkäynneissä on lisätty vaiheittain vuodesta 2003 lähtien. Teknologian kehittymisen lisäksi merkittävä sykäys oli koronaviruspandemia, jonka aikana tuomioistuimien käyttöön hankittiin suuri määrä videoneuvottelulaitteita. Etäyhteyksien käyttäminen on tuonut huomattavat aika- ja kustannussäästöt niin asianosaisille kuin valtiollekin ja toisaalta edesauttanut sitä, ettei asioiden ratkaiseminen viivästy. Hajanaista sääntelyä ei kuitenkaan ole arvioitu kokonaisuutena, eikä tuomarin mahdollisuudesta osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteydellä ole lainkaan säädetty.

1.2Valmistelu

Oikeusministeriössä laadittiin vuonna 2023 arviomuistio, jossa on selvitetty kokonaisuutena etäyhteyksien käyttämisen nykytilaa yleisissä tuomioistuimissa ja kartoitettu tarvetta ja mahdollisuuksia sujuvoittaa oikeudenkäyntejä lisäämällä etäyhteyksien käyttömahdollisuuksia (Etäyhteydet oikeudenkäynneissä. Arviomuistio. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2023:2).

Arviomuistio oli keväällä 2023 lausuntokierroksella. Lausunnoista on laadittu tiivistelmä (Etäyhteydet oikeudenkäynneissä. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2023:28).

Lakiesitystä on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä. Oikeusministeriön 1.2.2023 asettama Oikeusvaltion takeet ja oikeuslaitoksen kehittäminen -työryhmä (oikeuslaitostyöryhmä) on 9.10.2023 asettanut Etäyhteydet oikeudenkäynnissä -hankeryhmän tukemaan virkatyönä tehtävää valmistelua. Hankeryhmän tavoitteeksi on asetettu nykyistä selkeämpi lainsäädäntö, joka mahdollistaa laajasti etäyhteyksien käyttämisen oikeudenkäyntiin osallistumisessa ja suullisen todistelun vastaanottamisessa. Hankeryhmän toimikausi on ollut 9.10.2023—31.12.2023. Hankeryhmä on kokoontunut neljästi keskustelemaan lakiesityksen valmisteluun liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi hankeryhmän työstä on keskusteltu oikeuslaitostyöryhmässä.

Valmistelun tuloksena laadittu luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella alkuvuodesta 2024. Lausunnoista on laadittu tiivistelmä (Etäyhteyksien käytön edistäminen oikeudenkäynneissä. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2024:10).

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM075:00/2022 tunnuksella OM075:00/2022.

2.2Oikeudenkäyntimenettelyn lähtökohtia

Yleisissä tuomioistuimissa käsitellään riita, rikos- ja hakemusasioita sekä tiettyjä erityisiä asiaryhmiä. Noudatettava oikeudenkäyntimenettely poikkeaa tietyiltä osin asiaryhmän sekä oikeusasteen mukaan. Yleisesti ottaen oikeudenkäyntimenettelyn keskiössä on kuitenkin suullinen pääkäsittely, jossa asianosaiset perustelevat kantaansa ja tuomioistuin ottaa vastaan todistelun. Pääkäsittelyä edeltää kirjallinen tai suullinen valmistelu, jonka tarkoitus on turvata välittömän ja keskitetyn oikeudenkäynnin toteutuminen.

Hovioikeudessa asiat voidaan ratkaista joko esittelystä tai pääkäsittelyssä. Hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely on säädetty oikeudenkäymiskaaren (OK) 26 luvun 14 ja 15 §:ssä. Tilastojen mukaan hovioikeuksissa ratkaistiin vuonna 2023 yhteensä 7 795 asiaa, joista pääkäsittely toimitettiin 1 953 asiassa. Matkakäräjät järjestettiin 272 asiassa.

Oikeudenkäynti korkeimmassa oikeudessa perustuu pääosin kirjalliseen menettelyyn. Valituslupaharkinta suoritetaan kirjallisessa menettelyssä. Vuonna 2023 valituslupia myönnettiin 125 kappaletta. Suullisia käsittelyjä on vuosittain noin 5-15, vuonna 2021 ja 2022 molempina 6 kappaletta.

Erityistuomioistuimissa oikeudenkäymiskaarta sovelletaan osassa asioista markkinaoikeudessa ja työtuomioistuimessa. Markkinaoikeus ratkaisee valtaosan asioista kirjallisessa menettelyssä. Työtuomioistuin voi ratkaista riita-asian esittelystä tai suullisessa käsittelyssä. Suuri osa riita-asioista käsitellään suullisesti.

Oikeudenkäynnille asetettavat tavoitteet ovat keskenään hieman erilaisia riippuen siitä, onko kysymyksessä esimerkiksi rikosasia, dispositiivinen riita-asia vai riita-asia, jossa sovinto ei ole sallittu. Niin sanottu aineellisen totuuden periaate on korostuneimmillaan rikosasiassa. Sen mukaan oikeudenkäyntimenettelyn on luotava edellytykset siihen, että yksittäisessä asiassa olisi pystyttävä mahdollisimman suurella varmuudella perustamaan ratkaisu siihen, mitä on tosiasiassa tapahtunut. Lisäksi oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden on kaikissa asioissa toteuduttava.

Asiasta riippumatta oikeudenkäynnin keskeisiksi menettelyperiaatteiksi on asetettu välittömyys-, suullisuus- ja keskitysperiaatteet. Menettelyn suullisuudella tarkoitetaan sitä, että asianosaisten lausumat sekä todistelu esitetään tuomioistuimessa suullisesti. Suullisuuden on katsottu lisäävän oikeudenkäynnin varmuutta ja julkisuutta sekä edistävän sen nopeutta. Oikeudenkäynnin suullisuus liittyy läheisesti sen välittömyyteen. Välittömyydellä tarkoitetaan sitä, että oikeudenkäynnissä koko oikeudenkäyntiaineisto esitetään välittömästi asian ratkaisevalle tuomioistuimelle. Oikeudenkäynnin välittömyys ja suullisuus edellyttävät myös keskitysperiaatteen noudattamista. Oikeudenkäynnin keskittämisellä tarkoitetaan sitä, että asian varsinainen käsittely tapahtuu yhdessä yhtäjaksoisessa menettelyssä. (HE 15/1990 vp, s. 5 ja HE 82/1995 vp , s. 16)

Mainittujen menettelyperiaatteiden ohella oikeudenkäyntimenettelyä ohjaa käytännöllisenä periaatteena tarkoituksenmukaisuuden vaatimus. Se merkitsee pelkistettynä sitä, että oikeudenkäynti on toimitettavalla mahdollisimman varmalla, nopealla ja halvalla tavalla. Lisäksi oikeudenkäyntimenettelyltä vaaditaan, että se täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Oikeudenkäyntimenettelylle asetettavat vaatimukset liittyvät läheisesti oikeudenkäynnin funktioihin eli tarkoitusperiin. Rikosasiassa oikeudenkäynnin tarkoituksen voidaan nähdä olevan yhtäältä toteuttaa rikosvastuuta, joka perustuu aineellisen rikosoikeuden säännöksiin, ja toisaalta tarjota asianosaisille oikeusturvaa. Riita-asiassa oikeudenkäynnin tarkoitus on lähinnä mahdollistaa asianosaisten pääsy laillisiin oikeuksiinsa.

2.3Nykyinen sääntely etäyhteyksien käytöstä oikeudenkäynneissä

2.4Nykytilan arviointi

4.1Keskeiset ehdotukset

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Ehdotettavat muutokset perustuvat pitkälti oikeuskäytännössä ja käytännön lainsoveltamisessa lainsäädännön sisällöstä tehtyihin havaintoihin sekä lausuntopalautteeseen, joiden johdosta esitettyjen lainsäädäntötoimien katsotaan olevan perusteltuja.

Valmistelussa on harkittu myös lainsäädäntömuutosta, jolla edistettäisiin syyttäjän etäosallistumisesta. Vaihtoehto oli esillä sen vuoksi, että saatujen tietojen perusteella tuomioistuimet ovat eräissä tapauksissa suhtautuneet kategorisesti tai muutoin tarpeettoman torjuvasti syyttäjien pyyntöihin saada osallistua etäyhteydellä. Syyttäjälaitos on vuonna 2023 käyttänyt tuomioistuinkäsittelyihin liittyviin virkamatkoihin noin 1,68 henkilötyövuotta ja noin 343 000 euroa. Nykylainsäädännön lähtökohta on, että harkittaessa syyttäjän etäosallistumispyyntöä olisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n esitöiden mukaan otettava huomioon syytteessä esitetyn teon vakavuus ja käsiteltävän asian tärkeä julkinen intressi ( HE 200/2017 vp s. 47).

Yksin syyttäjää koskevan poikkeuksen säätäminen olisi kuitenkin vastoin asianosaisten tasapuolisen kohtelun periaatetta. Muutoinkin lähtökohta oikeudenkäyntimenettelyssä on se, että tuomioistuin päättää oikeudenkäynnin kulusta ja vastaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta. Tähänkään nähden ei olisi perusteltua antaa asianosaiselle oikeutta päättää itse tavasta, jolla hän osallistuu oikeudenkäyntiin.

Syyttäjän etäosallistumista koskevaan harkintaan liittyy samoja tuomioistuimen arvovaltaan ja rikosoikeudenkäynnin moitefunktioon liittyviä seikkoja kuin tuomioistuimen jäsenen osalta, mitä edellä mainittu esityölausumakin ilmentää. Perusteltua on siten edelleen jättää syyttäjän etäosallistuminen tuomioistuimen tapauskohtaiseen harkintaan. Selvää samalla on, että tämän harkinnan on perustuttava laista ja sen esitöistä ilmeneviin asiallisiin syihin, jollainen ei ole esimerkiksi tuomarin kielteinen suhtautuminen etäyhteyden käyttämiseen. Perusteltua ei useinkaan ole se, että syyttäjä velvoitetaan vähäisessä rikosasiassa matkustamaan kaukana syyttäjän virkapaikasta olevaan tuomioistuimeen. Tarvetta säätää asiasta erikseen vähentää myös tuomioistuimen velvollisuus tehdä syyttäjän pyynnön hylkäävästä ratkaisusta perusteltu päätös oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin.

Etäoikeudenkäynnin julkisuudesta on harkittu säädettävän siten, että julkisuus toteutettaisiin aina niin sanotun sivusalin avulla. Tätä on kuitenkin pidetty tarpeettoman joustamattomana ratkaisuna myös mahdollinen teknologinen kehitys huomioon ottaen.

Valmistelussa on harkittu sitä, tulisiko etäyhteyksien käyttämistä koskeva sääntely koota laajemminkin oikeudenkäymiskaaren 2 lukuun. Nykyisten säännösten on kuitenkin katsottu luontevammin kuuluvan nykyiseen yhteyteensä, minkä vuoksi kokoaminen vähentäisi sääntelyn selkeyttä. Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 2 luku ei vaikuttaisi olevan luonteva paikka tällaiselle sääntelylle.

Erilaisia sääntelyvaihtoehtoja on muilta osin pyritty tarpeen mukaan kuvaamaan nykytilan kuvauksessa kulloistakin muutettavaksi ehdotettavaa säännöstä koskevassa osiossa.

Valmistelussa on lisäksi pohdittu useita sellaisia kysymyksiä, joiden johdosta ei ole päädytty ehdottamaan lainsäädäntömuutoksia. Näitä on käsitelty esitystä edeltäneessä arviomuistiossa.

5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

6.1Lausuntokierrokset ja niillä saatu lausuntopalaute

Oikeusministeriössä laadittiin vuonna 2023 arviomuistio, jossa selvitettiin etäyhteyksien käyttämisen nykytilaa yleisissä tuomioistuimissa ja kartoitettiin tarvetta ja mahdollisuuksia sujuvoittaa oikeudenkäyntejä lisäämällä etäyhteyksien käyttömahdollisuuksia (Etäyhteydet oikeudenkäynneissä. Arviomuistio. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2023:2). Arviomuistio oli keväällä 2023 lausuntokierroksella. Arviomuistiosta saaduissa lausunnoissa sääntelyn uudistamista ja etäyhteyksien käyttämisen lisäämistä pidettiin tarpeellisena. Lausunnoista on laadittu tiivistelmä (Etäyhteydet oikeudenkäynneissä. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2023:28).

Arviomuistion ja siitä saadun lausuntopalautteen perusteella oikeusministeriössä laadittiin virkatyönä luonnos hallituksen esitykseksi etäyhteyksien edistämisestä. Virkatyönä tehtävää valmistelua tuki Etäyhteydet oikeudenkäynnissä –hankeryhmä, jonka oikeusministeriön asettama Oikeusvaltion takeet ja oikeuslaitoksen kehittäminen -työryhmä asetti tätä tarkoitusta varten.

Edellä kuvatulla tavalla laadittu luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella 9.1 – 20.2.2024. Lausunto saatiin 39 taholta.

Lausunnoissa jaettiin hallituksen esityksen taustalla oleva tilannekuva. Esitystä pidettiin lausunnoissa tarpeellisena. Tavoitetta edistää etäyhteyksien käyttämistä pidettiin kannatettavana, samoin sääntelyn yhtenäistämistä.

Tuomarin etäosallistumisen osalta lausunnoissa pidettiin pääosin perusteltuna sitä, että ratkaisukokoonpanon osallistuminen istuntosalista käsin säilyisi pääsääntönä. Pääsäännöstä poikkeamisen mahdollistaminen katsottiin tarpeelliseksi, mutta kannat jakaantuivat siinä, kuinka poikkeuksellista sen tulisi olla. Osa lausunnonantajista (muun muassa korkein oikeus) katsoi, että jäsenen etäosallistumisen tulisi olla poikkeuksellisempaa ja kynnyksen sen vuoksi korkeampi kuin esitetty. Näin ei kuitenkaan esityksessä ole tehty, koska jäsenen etäosallistumisesta ei ole katsottu perustelluksi tehdä yhtä poikkeuksellista kuin näissä lausunnoissa on ehdotettu. Välittömyysperiaatteen ei voida katsoa asettavan tällaista vaatimusta.

Etäoikeudenkäynnin julkisuuden osalta moni lausunnonantaja piti teknologianeutraalia sääntelytapaa hyvänä. Toisaalta esiin nostettiin käytännön ongelmia, jotka liittyvät erityisesti oikeudenkäynnin seuraamiseen niin sanotusta sivusalista käsin. Lausuntopalautteen johdosta esitetään säädettävän, että turvatarkastajalla olisi oikeus tarkastaa tuomioistuimeen saapuvat henkilöt, jotka seuraavat etäoikeudenkäyntiä videoyhteydellä, ja ottaa pois tallentamiseen sopivat välineet.

Videokuulemiselle asetettujen lisäedellytysten kumoamista pidettiin lausunnoissa kannatettavana. Myös puhelinkuulemisen käyttöalan laajentamista kannatettiin.

Säätämistä asianosaisen pakollisesta etäosallistumisesta pidettiin perusteltuna. Osassa lausunnoissa kuitenkin kehotettiin tarkentamaan lain tasolla niitä seikkoja, jotka olisi otettava huomioon tällaista määräystä annettaessa. Esitystä on tämän vuoksi tarkistettu.

Pakkokeinojen ja poissaoloseuraamusten ulottamista etäosallistumistilanteisiin pidettiin lausunnoissa pääosin hyvänä ja loogisena. Asianosaisten mahdollisuus etäosallistua tunnustamisoikeudenkäyntiin saa lausunnoissa kannatusta. Lausunnoissa korostettiin tarvetta varmistaa etäyhteyksien ja käytössä olevien tietoliikennejärjestelmien laatu.

Erityiskysymyksenä osassa lausunnoista esitettiin, että myös tuomarin osallistumisesta esittelytilaisuuteen etäyhteydellä olisi säädettävä laissa. Näin ei kuitenkaan esityksessä ole tehty. Esittelymenettely poikkeaa suullisista käsittelyistä muun muassa siinä, että esittelytilaisuudet eivät ole julkisia asianosaisille eivätkä yleisölle, eikä esittelyyn osallistuminen etäyhteydellä näistä syistä ole sellainen periaatteellinen kysymys, josta olisi välttämätöntä säätää lailla. Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi muuttaa oikeustilaa esittelyihin osallistumisen osalta. Lainsäädännöstä tai ratkaisuista KKO 2021:91 ja 92 ei ole johdettavissa kieltoa etäyhteyksien käyttämiselle esittelyissä. Käytännössä tuomioistuimissa onkin käytetty ja käytetään verraten laajasti ja joustavasti etäyhteyksiä esittelyissä, eikä tarvetta säätämiseen senkään vuoksi ole.

6.2Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon mukaan esitysluonnos täyttää hyvin lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset. Arviointineuvosto on kuitenkin suositellut, että esitysluonnosta täydennetään neuvoston lausunnon mukaisesti.

Lausunnon mukaan esitysluonnos on tiivis ja selkeä kokonaisuus ja sen perusteella saa käsityksen nykytilan lähtökohdista ja keskeisistä ehdotuksista. Arviointineuvosto on pitänyt myönteisenä, että esitysluonnoksen taustalla on arviomuistio, jossa on käsitelty myös sellaisia kysymyksiä, joiden johdosta ei ole päädytty ehdottamaan lainsäädäntömuutoksia.

Arviointineuvosto on suositellut, että lakimuutosten vaikutuksia seurattaisiin tarkemmin kuin esitysluonnoksessa oli ehdotettu.

Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia on lausunnon mukaan käsitelty riittävästi niin julkisen talouden kuin oikeudenkäyntiin osallistuvien näkökulmasta. Lausunnossa on kuitenkin katsottu, ettei esitysluonnoksessa ole otettu riittävästi huomioon olemassa olevaa tutkimusta etäyhteyksien käytön vaikutuksista ihmisten päättelykykyyn oikeudenkäytössä. Arviointineuvosto on toivonut, että esityksessä kuvattaisiin tutkimuskirjallisuuteen nojautuen, mitä mahdollisia riskejä tai muita vaikutuksia etäyhteyksien käytöllä oikeudenkäyntimenettelyssä voi olla tuomareiden päätöksentekoon ja asianosaisiin. Lisäksi lausunnossa on toivottu tarkempaa kuvausta siitä, miten esitys saattaisi vaikuttaa esimerkiksi oikeudenkäynnin vuorovaikutukseen tai asianosaisten kokemukseen oikeudenkäynnin luotettavuudesta. Esitystä on täydennetty arviointineuvoston lausunnon mukaisesti.

7.1Oikeudenkäymiskaari

2 luku Päätösvaltaisuudesta

15 §. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, joka mahdollistaisi monijäsenisen kokonpanon jäsenen etäosallistumisen suulliseen käsittelyyn. Pykälä ei koskisi tuomioistuimen puheenjohtajaa, vaan siitä säädettäisiin erikseen 16 §:ssä. Ero jäsenen ja puheenjohtajan etäosallistumisen seurausten välillä olisi ratkaiseva, koska puheenjohtajan etäosallistuminen tarkoittaisi kaikkien asianosaisten ja koko ratkaisukokoonpanon etäosallistumista. Sen sijaan yksittäisen jäsenen etäosallistuminen ei muuttaisi sitä, miten asianosaiset voivat osallistua oikeudenkäyntiin.

Ehdotettu pykälä koskisi suullista käsittelyä, kuten esimerkiksi pääkäsittelyä, suullista valmisteluistuntoa tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 56 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettua pääkäsittelyn ulkopuolella pidettävää todisteiden vastaanottamista varten toimitettavaa käsittelyä. Se ei kuitenkaan koskisi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 38 §:n 1 momentissa tarkoitettavaa erillistä katselmusta. Pykälä ei toisaalta estäisi katselmoimasta pääkäsittelyssä videoyhteyden välityksellä tuomioistuimeen tuotua esinettä tai esimerkiksi pääkäsittelyssä kuultavan arpea.

Pykälä ei koskisi esittelystä ratkaistavia asioita. Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi muuttaa oikeustilaa esittelyihin osallistumisen osalta. Lainsäädännöstä tai ratkaisuista KKO 2021:91 ei ole johdettavissa kieltoa etäyhteyden käyttämiselle esittelyissä. Käytännössä tuomioistuimissa onkin käytetty ja käytetään verraten laajasti ja joustavasti etäyhteyttä esittelyissä.

Ehdotettu pykälä koskisi yleisten tuomioistuinten kaikkia asteita ja lisäksi markkinaoikeutta ja työtuomioistuinta, jotka soveltavat oikeudenkäymiskaarta soveltuvin osin (laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa 4 luku 17 §, laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 38 §), ja myös valtakunnanoikeutta. Ehdotettu pykälä koskisi kaikkia tuomioistuimen jäseniä paitsi sen puheenjohtajaa. Vaikka se ei sanamuodosta nimenomaisesti kävisikään ilmi, se koskisi korkeimmassa oikeudessa myös esittelijää. Pykälän soveltamista ei olisi rajattu ainoastaan lainoppineisiin jäseniin, vaan se koskisi myös esimerkiksi tuomioistuimen asiantuntija- ja sotilasjäseniä sekä lautamiehiä. Esimerkiksi markkinaoikeudessa asiantuntijajäsenen etäosallistuminen voisi useinkin olla tarkoituksenmukaista, jos siihen on aihetta. Toisaalta useissa tilanteissa muiden kuin lainoppineiden jäsenten ja erityisesti juuri lautamiesten etäosallistuminen saattaisi olla epätarkoituksenmukaista ja käytännössä vaikeasti järjestettävissä. Puheenjohtajan tehtävän hoitamiseen liittyvät velvollisuudet saattavat lautamieskokoonpanossa nousta esiin tavalla, jolla on merkitystä myös tuomioistuimen päätösvaltaisuuden kannalta (VaaHO 2023:8) tai jotka muuten puoltavat lautamiesten läsnäoloa oikeussalissa (OK 23:2). Kaiken tämän perusteella on selvää, että lautamiehen etäosallistuminen olisi erittäin poikkeuksellista.

Säännös ei merkitsisi sitä, että jäsenellä olisi subjektiivinen oikeus etäosallistumiseen. Vaikka pykälä on kirjoitettu yksikkömuotoon, estettä ei olisi sille, että useampi jäsen osallistuu etäyhteydellä samanaikaisesti.

Hovioikeudessa esittelijä toimii usein pääkäsittelyissä valmistelijana ja pöytäkirjanpitäjänä. Menettelystä ei erikseen säädetä laissa. Valmistelija ei esittele asiaa tai osallistu sen ratkaisemiseen, eikä hänellä ole esimerkiksi oikeutta jättää asiassa mietintöä. Näin ollen valmistelija samaistuu lähinnä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 2 §:n 1 momentissa ja 15 luvun 3 §:n 3 momentissa mainittuun pöytäkirjanpitäjään. Ehdotettu pykälä ei soveltuisi hovioikeuden esittelijään, mutta muutenkin on selvää, että valmistelija voi osallistua pääkäsittelyyn etäyhteyden välityksellä vähintään samanlaisilla edellytyksillä kuin tuomari.

Säännös tulisi sovellettavaksi pakkokeinoasioissa pakkokeinolakiin ehdotettavien viittaussäännösten myötä.

Pykälän 1 momentissa ilmaistaisiin pääsääntö, jonka mukaan pääkäsittelyihin osallistuttaisiin istuntosalissa läsnä ollen. Tarkoituksena olisi säilyttää selkeänä pääsääntönä kollegion yhtäaikainen läsnäolo. Pääsäännön mukaan meneteltäisiin, ellei olisi aihetta poiketa siitä.

Laissa ei ole erikseen säädetty suullisen käsittelyn paikasta lukuun ottamatta muutamia erityissäännöksiä, eikä ehdotetun momentin olisi tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin. Istuntosali tarkoittaisi siten yleisesti mitä tahansa paikkaa, jossa käsittely toimitetaan.

Pykälän 2 momentin mukainen etäosallistuminen olisi poikkeus 1 momentin pääsäännöstä. Poikkeaminen olisi mahdollista, jos siihen olisi aihetta ja puheenjohtaja harkitsisi sen soveliaaksi. Vaatimus merkitsisi sitä, ettei kynnystä jäsenen etäosallistumiselle olisi asetettava erityisen korkealle. Toisaalta tarkoitus ei olisi, että yhden tai useamman jäsenen etäosallistumisesta tulisi pääsääntö. Siten esimerkiksi puhtaat mukavuussyyt eivät olisi riittävä syy etäosallistumiselle. Aihetta etäosallistumiseen voisi olla esimerkiksi jäsenen terveydentilaan liittyvien seikkojen tai etäosallistumisen mahdollistamien aika- ja kustannussäästöjen perusteella. Etäosallistuminen voisi mahdollistaa myös tuomioistuimen henkilöresurssien tarkoituksenmukaisemman käytön tilanteissa, joissa asian käsittely tuomioistuimessa edellyttää erityisasiantuntemusta tai kielitaitoa. Lisäksi etäosallistuminen voisi olla keino tarvittaessa turvata tuomioistuimen päätösvaltaisuus sekä ehkäistä pääkäsittelyn peruuntuminen tai lykkääntyminen ja näin välttää siitä aiheutuva viivästys.

Soveliaisuusharkinta olisi tapauskohtaista kokonaisharkintaa, jossa huomioon otettavien seikkojen tyhjentävä luetteloiminen ennakolta ei ole mahdollista. Merkitystä olisi joka tapauksessa etäyhteyden käyttämisestä saatavalla edulla ja siitä aiheutuvilla mahdollisilla haitoilla. Kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen ei missään tapauksessa saisi tarkoittaa sitä, että ratkaisukokoonpanon kyky käsitellä ja ratkaista asia ja käsittelyssä mahdollisesti esitettävät vaatimukset heikentyisi.

Käytännössä merkittävin etäosallistumista vastaan puhuva seikka olisi asian laatu. Koko ratkaisukokoonpanon läsnäolo oikeussalissa olisi omiaan korostamaan sitä, että yhteiskunta suhtautuu asiaan vakavasti, ja tukemaan asianosaisille ja yleisölle syntyvää kokemusta tuomioistuimen arvovallasta. Riita-asioissa ja hakemusasioissa kynnys kokoonpanon jäsenen etäosallistumiselle olisi rikosasioita matalammalla.

Pykälän soveltamisalan ulkopuolelle ei rajattaisi mitään asiaryhmää, ja jäsenen osallistuminen etäyhteyksillä olisi mahdollista myös rikosasioissa. Toisaalta rikosasian vakavuus olisi peruste katsoa, että koko ratkaisukokoonpanon on syytä olla läsnä oikeussalissa. Mitä vakavammasta rikosepäilystä on kysymys, sitä painavampia perusteita etäosallistuminen edellyttäisi. Etäosallistumiselle ei kuitenkaan asetettaisi kategorisia rajoja esimerkiksi rangaistusasteikon tai seuraamuksen perusteella. Esimerkiksi pelkästään se seikka, että vastaaja on käräjäoikeudessa tuomittu pitkäänkin ehdottomaan vankeuteen, ei merkitsisi sitä, että hovioikeuden jäsen ei voisi osallistua pääkäsittelyyn etäyhteydellä. Kuitenkin esimerkiksi niin sanottuja ylitörkeitä rikosnimikkeitä käsittävissä asioissa edellytettäisiin jo huomattavan painavia perusteita etäosallistumiselle. Riita-asioissa harkinnassa korostuisi asian merkitys asianosaisille.

Momentissa säädettäisiin, että jäsenen etäosallistumisesta päättäminen kuuluisi puheenjohtajalle. Jäsen ei siis voisi itse päättää omasta etäosallistumisestaan. Toisaalta ratkaisukokoonpanon jäsen voisi niin halutessaan kuitenkin aina osallistua oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin, jos puheenjohtajakin tekee niin. Puheenjohtaja ei toisin sanottuna voisi 15 §:n mukaisessa tilanteessa pakottaa jäsentä osallistumaan etäyhteyden välityksellä.

Jäsenen etäosallistuminen ei edellyttäisi asianosaisen suostumusta. Asianosaiselle olisi kuitenkin varattava tilaisuus lausua käsityksensä tuomarin etäosallistumisesta, jos se on mahdollista. Koska peruste etäosallistumiselle voisi ilmetä myöhäänkin, käytännössä tämä olisi mahdollista tehdä myös suullisen käsittelyn aluksi. Sellaista asianosaista, joka ei itsekään saavu paikalle oikeudenkäyntiin, ei olisi tarpeellista kuulla tuomarin etäosallistumisesta. Mikäli asianosainen häntä kuultaessa vastustaa tuomarin etäosallistumista ja puheenjohtaja päättää sallia etäosallistumisen, tästä olisi annettava perusteltu päätös. Päätökseen saisi hakea muutosta vasta pääasian yhteydessä. Jos muutoksenhakutuomioistuin katsoisi, että etäosallistumisen edellytykset eivät ole täyttyneet, sen olisi ratkaisun KKO 2021:91 (kohdat 24-34) mukaisesti arvioitava, onko menettelyvirhe vähintään oletettavasti vaikuttanut asian lopputulokseen. Tässä tarkoituksessa on arvioitava oikeudenkäyntiä kokonaisuutena (kohdat 29 ja 34). Jos menettelyvirhe on tapahtunut käräjäoikeudessa, se olisi useimmiten korjattavissa toimittamalla hovioikeudessa vähintään niin sanottu pienimuotoinen pääkäsittely (ks. Toivanen v. Suomi, 9.11.2023, 38).

Mahdollista olisi myös se, että kokoonpanon jäsen osallistuu osan ajasta suulliseen käsittelyyn etäyhteydellä ja osan ajan istuntosalista käsin. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tulisi käyttää sellaisella tavalla, joka ei sovi tuomioistuimen arvovallalle. Sopivaa ei esimerkiksi olisi, että kokoonpanon jäsen poistuu henkilökohtaisten kiireidensä vuoksi käsittelystä muita aikaisemmin ja osallistuu käsittelyyn loppuajan etäyhteydellä. Mahdollisuus olisi lähinnä tarkoitettu siihen, että jäsen osallistuu esimerkiksi useampipäiväisen pääkäsittelyn aikana yhden päivän etäyhteyden välityksellä.

Tuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen olisi toteutettava siten, että asianosaisten oikeus tuomarinsa kohtaamiseen toteutuu. Asianosaisille olisi ensinnäkin tehtävä selväksi, että kokoonpanoon kuuluu etäyhteydellä osallistuva jäsen. Etäyhteydellä osallistuvan tuomarin mahdollisuudet havainnoida asianosaisia ovat tärkeämmät kuin asianosaisen mahdollisuudet havainnoida etäyhteydellä osallistuvaa tuomaria. Kuitenkin etäyhteydellä olevaan jäseneen tulisi olla kuvayhteys koko ajan.

Laissa ei säädettäisi siitä, millaisesta paikasta käsin jäsen voisi osallistua käsittelyyn. Kysymys on samankaltaisesta seikasta kuin tuomarin pukeutuminen istunnossa, ja sellaisena osallistumisen paikka olisi jätettävä mahdollisen lakia alempiasteisen ohjeistuksen varaan tai sen puuttuessa tuomarin itsensä harkittavaksi. Vaatimus siitä, että etäosallistuminen on soveliasta, kattaisi kuitenkin myös jäsenen etäosallistumisen tavan ja sitä myöten myös sen paikan. Harkittaessa paikan soveliaisuutta huomiota olisi kiinnitettävä siihen, miten se vaikuttaa tuomioistuimen arvovaltaan. Paikan olisi välttämättä oltava sellainen, että tuomarin täysipainoinen osallistuminen oikeudenkäyntiin on mahdollista. Selvästi epäsopivina paikkoina voitaisiin pitää esimerkiksi kulkuneuvoja, ravitsemusliikkeitä ja julkisia tiloja. Sopivana paikkana voitaisiin pitää esimerkiksi tuomarin työhuonetta virastolla tai kotona tai soveltuvaa tilaa tuomioistuimessa. Myös vaatimus puolueettomuudesta olisi otettava huomioon paikan soveliaisuutta harkittaessa. Epäsoveliasta olisi siten esimerkiksi se, että tuomari osallistuisi rikosasian käsittelyyn Syyttäjälaitoksen tiloista käsin.

Pykälän 3 momentissa tuotaisiin esiin se itsestäänselvyys, että jäsenen olisi oltava Suomessa osallistuessaan suulliseen käsittelyyn. Tämä seuraa suoraan yleisistä periaatteista; tuomari käyttää valtiolle kuuluvaa tuomiovaltaa, jonka käyttämistä vieraan valtion alueelta käsin ei voida pitää suvereniteetin kannalta oikeana. Se ei myöskään olisi tuomioistuimen arvovallalle sopivaa.

Kysymyksessä olisi selventävä säännös, joka ei oikeuttaisi päättelemään vastakohtaispäättelyn keinoin, että osallistuminen ulkomailta esittelystä ratkaistavaan asiaan olisi sallittua. Samat yleiset periaatteet, joihin suullista käsittelyä koskeva 3 momentin säännös perustuu, estäisivät esittelyyn osallistumisen ulkomailta käsin.

16 § . Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla kokoonpanon puheenjohtaja voi osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteydellä. Puheenjohtajan etäosallistuminen tarkoittaisi sitä, että myös mahdolliset muut kokoonpanon jäsenet sekä asianosaiset osallistuisivat oikeudenkäyntiin etäyhteydellä, eikä suullisella käsittelyllä olisi määrättyä istuntopaikkaa sen perinteisessä merkityksessä. Tästä käytettäisiin nimitystä etäoikeudenkäynti. Puheenjohtajan etäosallistuminen johtaisi toisin sanottuna poikkeuksetta kaikkien muidenkin etäosallistumiseen ja oikeudenkäynnin toimittamiseen pelkästään tietoliikenneyhteyksien välityksellä. Tällöin myös todistelu olisi otettava vastaan etäyhteyden välityksellä. Sanotusta seuraisi, että edellytyksenä olisi pykälässä säädetyn lisäksi se, että suullisen todistelun vastaanottamisen etäyhteydellä ja asianosaisen etäosallistumisen edellytykset täyttyisivät. Siitä seuraisi sekin, että asianosaisen suostumus olisi edellytys etäoikeudenkäynnille tilanteissa, joissa pakollisen etäosallistumisen edellytykset (ROL 8:13.5 ja OK 12:8.5) eivät täyty.

Pykälän tarkoituksena ei olisi, että oikeudenkäyntejä alettaisiin laajamittaisesti käydä etäoikeudenkäynteinä. Tarkoituksena olisi pikemminkin mahdollistaa etäoikeudenkäynnit sellaisissa tilanteissa, joissa niihin on perusteltu syy.

Ehdotettu säännös soveltuisi kaikkiin kokoonpanoihin. Sitä olisi näin ollen mahdollista soveltaa myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Etäoikeudenkäyntejä voitaisiin pitää kaikissa oikeusasteissa. Se soveltuisi myös tuomioistuinsovitteluun. Asianosainen voisi pyytää etäoikeudenkäyntiä, mutta estettä ei olisi sille, että tuomioistuin olisi asiassa aloitteellinen. Käytännössä tuomioistuimen aktiivinen etäyhteyksien käyttämisen tarjoaminen esimerkiksi riita-asian istuntopäivää sovittaessa onkin osoittautunut merkittävimmäksi keinoksi lisätä etäyhteyksien käyttämistä.

Suullisella käsittelyllä tarkoitettaisiin tässä samaa kuin ehdotetussa 15 §:ssä. Säännös tulisi sovellettavaksi pakkokeinoasioissa pakkokeinolakiin ehdotettavien viittaussäännösten myötä.

Toisin kuin 15 §:ssä, ehdotetussa pykälässä ei olisi mainintaa siitä, kuka päättää etäoikeudenkäynnin toimittamisesta. Näin ollen päätösvalta etäoikeudenkäynnin toimittamisesta kuuluisi koko ratkaisukokoonpanolle.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että rikos- tai riita-asian valmisteluistunnot voitaisiin yleisesti toimittaa etäoikeudenkäyntinä. Myös tämä koskisi kaikkia oikeusasteita. Tällöin edellytettäisiin sitä, että etäoikeudenkäynti on soveliasta.

Etäoikeudenkäynti edellyttäisi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ainoastaan sitä, että tuomioistuin harkitsisi sen soveliaaksi. Käytännössä etäoikeudenkäynnin toimittaminen olisi yleensä soveliasta valmisteluistunnon osalta. Rikosasian valmistelun osalta olisi kuitenkin huomattava se, että haastehakemus tulee julkiseksi valmisteluistunnossa. Ehdotetun 17 §:n mukaan oikeudenkäynnin julkisuus olisi taattava etäoikeudenkäynnissä. Yleisön ja tiedotusvälineiden kiinnostus olisi kuitenkin otettava käräjäoikeudessa huomioon harkittaessa rikosasian valmisteluistunnon toteuttamista etäoikeudenkäyntinä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että oikeudenkäynti voitaisiin toimittaa etäoikeudenkäyntinä myös rikos- ja riita-asioiden sekä hakemusasioiden pääkäsittelyissä. Tällöin sen edellytyksenä olisi kuitenkin menettelyn yleisen soveliaisuuden lisäksi se, että etäoikeudenkäynnille on perusteltu syy ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

Perustellun syyn vaatimuksella on tarkoitettu korostaa sitä, että oikeudenkäynnin toimittaminen istuntosalissa tai muussa vastaavassa paikassa olisi jatkossakin vahva pääsääntö. Pääsäännöstä olisi kuitenkin voitava poiketa, jos siihen olisi perusteltua aihetta. Asianosaisen näkökulmasta etäoikeudenkäynti ei käytännössä lainkaan poikkeaisi sellaisesta oikeudenkäynnistä, johon asianosaiset osallistuvat etäyhteyden välityksellä mutta jossa ratkaisukokoonpano ja mahdollinen yleisö ovat paikalla istuntosalissa.

Perusteltu syy olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun etäyhteyksiä käyttämällä voitaisiin välttää merkittävä viivästys. Näin voi olla, jos soveliasta istuntosalia ei olisi saatavilla kohtuullisessa ajassa. Perusteltu syy voisi liittyä myös tuomioistuimen päätösvaltaisuuden turvaamiseen ja istunnon turvallisuuteen. Se, kuinka painavia vaatimuksia erityiselle syylle asetetaan, riippuisi jossain määrin myös asian laadusta. Suppeassa riita-asiassa, johon ei kohdistu julkista intressiä ja jossa asianosaiset eivät itse ole tulossa istuntosaliin, kynnystä ei olisi asetettava korkealle. Sen sijaan silloin, kun kysymys on vakavasta rikosepäilystä, johon kohdistuu merkittävä julkinen intressi, perustellun syyn kynnys olisi korkeampi. Pelkkä virkamatkustamisen vähenemisestä valtiolle aiheutuva säästö ei olisi esitetyssä pykälässä tarkoitettu perusteltu syy kuin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Perusteltua syytä arvioitaisiin ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Samoihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota arvioitaessa asian julistamista kiireelliseksi (OK 19:1) ja hovioikeuden velvollisuutta toimittaa pääkäsittely (OK 26:14), ja näitä säännöksiä koskevasta käytännöstä voitaisiin saada johtoa käsitteiden tulkintaan. Asian laatu viittaisi muun muassa käsiteltävän asian tyyppiin ja sen selvitettyyn tilaan. Tosiseikastoltaan riitaisessa, monimutkaisessa ja vaikeaselkoisessa asiassa selkeyttä saattaa käytännössä palvella se, että todistelu otetaan vastaan istuntosalissa. Asian merkitys tarkoittaisi käytännössä sitä, että mitä merkittävämpi asia on asianosaisen kannalta arvioituna, sitä korkeammat vaatimukset perustellulle syylle olisi asetettava tilanteessa, jossa asianosainen vastustaa etäoikeudenkäyntiä. Jos asianosainen sen sijaan antaa pätevän suostumuksensa etäoikeudenkäyntiin, asian merkityksen hänelle ei tulisi pääsääntöisestä estää menettelyä. Etenkin rikosasiassa julkinen intressi saattaa toki tällöinkin vaatia asianosaisten kutsumista istuntosaliin.

Soveliaisuusharkinnassa olisi otettava huomioon lähtökohtaisesti samat seikat kuin arvioitaessa tuomioistuimen jäsenen etäosallistumista. Koska etäoikeudenkäynti tarkoittaisi sitä, ettei asianosaisilla tai yleisöllä olisi mahdollisuutta olla istuntosalissa, huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä myös muihin seikkoihin. Asianosaisten osalta tämä merkitsisi erityisesti heidän kantansa ottamista huomioon. Etäoikeudenkäynnistä voitaisiin kuitenkin päättää myös, vaikka asianosainen vaatisi saada tulla istuntosaliin. Tällöin voitaisiin ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 5 momentin tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n 5 momentin nojalla määrätä, että osallistumisoikeus toteutetaan etäyhteyden välityksellä. Kysymystä käsitellään tarkemmin mainittujen pykälien säännöskohtaisissa perusteluissa. Jos asianosainen vastustaisi etäoikeudenkäyntiä ja jos mainittujen lainkohtien edellytykset eivät täyty, etäoikeudenkäyntiä ei voitaisi toimittaa.

Etäoikeudenkäynti ei toisaalta olisi sovelias vain sillä perusteella, että asianosaiset eivät sitä vastusta. Se ei olisi sovelias, jos oikeudenkäynnin julkisuutta ei tosiasiassa pystyttäisi takaamaan. Etäoikeudenkäyntiä vastaan puhuisi yleensä myös asianosaisen haavoittuvainen asema tai nuori ikä, varsinkin rikosasioissa. Tämä on perusteltua sen varmistamiseksi, että asianosaiset ymmärtävät, mistä käsittelyssä on kysymys ja mitä siitä voi seurata. Haavoittuvaisessa asemassa olevien henkilöiden tosiasialliset mahdollisuudet osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteyksillä saattavat myös olla tavanomaista heikommat. Sanotuilla seikoilla ei kuitenkaan luonnollisesti olisi merkitystä, jos tällainen henkilö ei itsekään osallistu oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016) 13 artiklan määräys siitä, että vammaisille henkilöille on varmistettava oikeussuojan tehokas saavutettavuus yhdenvertaisesti muiden kanssa, olisi otettava huomioon soveltuvuusharkinnassa tapauskohtaisesti etäoikeudenkäyntiä puoltavana tai sitä vastaan puhuvana seikkana.

Soveliaisuusharkinnassa olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että vakavassa rikosasiassa yhteiskunnalliset syyt saattavat edellyttää vastaajan velvoittamista saapumaan paikalle vaikka vasten tämän tahtoa. Tämä koskisi erityisesti käräjäoikeutta.

Kuten todettu, päätösvalta siitä, toimitetaanko oikeudenkäynti etäoikeudenkäyntinä, kuuluisi tuomioistuimen ratkaisukokoonpanolle. Asiasta olisi kuitenkin kuultava asianosaisia. Jos vastoin asianosaisen kantaa etäoikeudenkäynti päätettäisiin toimittaa, asiasta olisi annettava perusteltu päätös. Kysymys olisi oikeudenkäyntiväitteen hylkäävästä ratkaisusta, johon haettaisiin muutosta kuten oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 3 momentissa säädetään. Käytännössä erillisen muutoksenhakuosoituksen antaminen olisi oletettavasti varsin harvoin tarpeellista. Päätös voitaisiin tarvittaessa julistaa etäoikeudenkäynnissä, vaikka sen toimittamisesta ei vielä olisi tehty päätöstä.

Tuomioistuimen harkinnassa olisi, kutsutaanko asianosaiset osallistumaan etäoikeudenkäyntiin viranomaisen luota vai muutoin videoneuvottelun välityksellä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta toimittaa valmistelu puheyhteyden välityksellä etäoikeudenkäyntinä. Tällöin valmistelussa ei olisi istuntosalia, ja yleisö voisi seurata sitä videoyhteyden tai pelkän ääniyhteyden välityksellä.

Valmistelu voitaisiin lisäksi nykytilaa (OK 5:15 d, ROL 5:10 a ja 7:14 a) vastaten toimittaa puhelimen välityksellä siten, että tuomioistuimen jäsenet osallistuisivat siihen istuntosalissa, jolloin yleisö voisi seurata valmistelua istuntosalista. Tällöin kysymys ei olisi etäoikeudenkäynnistä. Asianosaisten osallistumisesta tällaiseen valmisteluun säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 6 momentissa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n 6 momentissa.

17 §. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen velvollisuudesta taata oikeudenkäynnin julkisuus. Julkisuus olisi taattava siten, että yleisö voi seurata etäoikeudenkäyntiä reaaliajassa. Julkisuus olisi toteutettava siten, että yleisön mahdollisuudet seurata oikeudenkäyntiä eivät ainakaan heikkenisi verrattuna siihen, että oikeudenkäynti toteutetaan istuntosalissa. Tavasta, jolla tämä toteutettaisiin, ei säädettäisi erikseen.

Pykälä koskisi kaikkia tilanteita, joissa puheenjohtaja ei ole läsnä istuntosalissa tai tilassa, jossa käsittely toimitetaan, myös esimerkiksi valmisteluistuntoja. Myös nykytilassa puhelimitse tai videoyhteydellä toimitettavien valmisteluistuntojen on oltava yleisölle avoimia, mistä syystä ne on yleensä toimitettava istuntosalista käsin. Tässä suhteessa säännös ei merkitsisi muutosta oikeustilaan.

Poikkeus pykälän soveltamisessa olisivat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 4 luvussa tarkoitetut suljetut käsittelyt. Silloin, jos vain osa käsittelystä olisi toimitettava suljetuin ovin, puheenjohtajan olisi huolehdittava siitä, että oikeudenkäyntiä ei seurattaisi videoyhteyden välityksellä siltä osin kuin se toimitetaan suljetuin ovin, joko katkaisemalla yhteys yleisöön tai muutoin varmistumalla asiasta.

Yksi mahdollinen tapa julkisuuden toteuttamiseksi olisi, että tuomioistuimessa olisi tila, jossa yleisö voisi seurata oikeudenkäyntejä etäyhteyden välityksellä. Tätä tilaa kutsuttaisiin sivusaliksi. Tila voisi olla esimerkiksi valmistelusali tai muusta tilasta sermeillä erotettu pienempi tila. Tällainen tila voisi olla sama, joka on jatkossa varattava videotallenteiden katsomista varten. Videotallenneuudistuksen yhteydessä on katsottu, että tila voisi olla esimerkiksi vapaana oleva istuntosali ( HE 133/2021 vp s. 27). Erillisten tilojen rakentamiseen ei olisi aihetta. Käytännössä yleisön saapuminen etäoikeudenkäynteihin olisi oletettavasti harvinaista. Samasta tilasta käsin voisi olla mahdollista useamman suullisen käsittelyn seuraaminen esimerkiksi kuulokkeiden avulla.

Julkisuus voitaisiin sivusalin avulla toteuttaa esimerkiksi niin, että päiväkohtaisten juttulistojen yhteydessä ilmoitettaisiin yleisön voivan seurata etäoikeudenkäyntiä ilmoittautumalla määrätylle henkilölle. Jos ilmoittautumisia ei tulisi, etäyhteyttä ei tarvitsisi järjestää. Toisaalta jos kesken oikeudenkäynnin yleisö ilmoittautuisi seuraamaan oikeudenkäyntiä, etäyhteys olisi tällöin viipymättä järjestettävä.

Valvonnan järjestäminen olisi sen viranomaisen vastuulla, jonka tiloista seuraaminen tapahtuu. Tämän varmistamiseksi säädettäisiin erikseen turvatarkastajan oikeudesta tarkastaa henkilö, joka haluaa seurata suullista käsittelyä sivusalista käsin. Myös muut tavat toteuttaa julkisuus olisivat mahdollisia, mutta tällöin olisi tarpeellista soveltuvin tavoin pyrkiä varmistumaan siitä, ettei käsittelyä tallenneta. Jossakin asiassa esimerkiksi etäosallistumisen mahdollistavan linkin jakaminen mahdolliselle yleisölle voisi kuitenkin olla soveliasta, jos tietoturvasyyt eivät muuta vaadi. Näin voitaisiin menetellä, jos se sopii asianosaisille ja mahdollisille kuultaville.

5 luku Riita-asian vireillepano ja valmistelu

15 d § . Pykälä kumottaisiin. Etäoikeudenkäyntinä käytävästä valmistelusta, johon tuomioistuimen jäsenetkään eivät osallistu istuntosalista käsin, säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä. Jos tuomioistuimen jäsenet osallistuisivat istuntosalista käsin, mutta asianosainen etäyhteydellä, menettelystä säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n yleissäännöksessä.

Pykälän kumoaminen merkitsisi sitä, että etäyhteyksin toimitettavassa valmisteluistunnossa asia voitaisiin jatkossa ratkaista asianosaisen poissaolon perusteella, toisin kuin nykyään.

Sitä, milloin kysymys on poissaolosta ja milloin esimerkiksi teknisestä viasta, käsitellään jäljempänä 12 luvun 8 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.

12 luku Asianosaisista

8 § . Pykälän 4 momentista poistettaisiin sanat ”toisessa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona”. Muutos merkitsisi sitä, että kutsuista, pakkokeinoista ja poissaolon seuraamuksista 12 luvussa säädetty soveltuisi jatkossa myös tilanteeseen, jossa suulliseen käsittelyyn osallistutaan teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen muualta kuin viranomaisen luota.

Tuomioistuimeen kutsutun henkilön kannalta tuomioistuimen kutsu merkitsee ennen kaikkea velvollisuutta olla saapuvilla. Jos etäyhteys ei toimisi teknisen vian tai lähinnä henkilön oman osaamattomuuden vuoksi, asianosaisen ei voitaisi katsoa olleen poissa. Lähtökohtaisesti selvitystä teknisestä viasta ei yleensä olisi tarpeen esittää, jos tuomioistuin siitä muutoinkin vakuuttuisi. Poissaoloseuraamusten käyttämisen voitaisiin siten käytännössä ajatella rajoittuvan lähinnä tilanteisiin, joissa tuomioistuimeen kutsuttuun henkilöön ei saataisi määrättynä aikana mitään yhteyttä, esimerkiksi puhelimitse. Tällöin olisi yleensä syy olettaa, että kysymys ei ole teknisestä viasta, vaan asianosaisen passiivisuudesta.

Yksittäistapauksessa tuomioistuin voisi kuitenkin myös muulloinkin päätyä siihen, että etäyhteydellä osallistumaan kutsuttu asianosainen ei ole täyttänyt velvollisuuttaan olla saapuvilla, vaikka häneen saadaan yhteys puhelimitse. Jos tuomioistuin pitäisi todennäköisenä, että kysymys ei ole esimerkiksi aidosta teknisestä ongelmasta tai osaamattomuudesta vaan pyrkimyksestä viivästyttää tai estää käsittelyn toimittaminen tai välttyä kuulemiselta todistelutarkoituksessa, pakkokeinon tai poissaoloseuraamuksen tuomitseminen olisi perusteltua.

Tuomitessaan poissaoloseuraamuksen tai pakkokeinon tilanteessa, jossa osallistuminen etäyhteydellä ei onnistu, tuomioistuimen olisi kirjattava ratkaisun perusteluihin tai pöytäkirjaan ne toimet, joita se on tehnyt esimerkiksi henkilön tavoittamiseksi. Näin muutoksenhakutuomioistuimella olisi tarvittaessa edellytykset arvioida sitä, onko poissaoloseuraamuksen tai pakkokeinon tuomitsemiselle ollut riittävät perusteet.

Asian laadusta johtuu, että pakkokeinojen käytössä olisi itsestään selviä rajoituksia. Henkilöä ei esimerkiksi voitaisi määrätä tuotavaksi istuntoon muualle kuin tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen.

Pykälän 5 momentti , jossa valmisteluistunnot on rajattu pykälän soveltamisalan ulkopuolelle, kumottaisiin. Asianosaisen osallistuminen valmisteluun etäyhteyden välityksellä jäisi pykälän yleisten säännösten varaan. Muutos merkitsisi sitä, että valmistelun toimittaminen etäyhteyksin edellyttäisi myös muodollisesti asianosaisten suostumusta käsiteltävänä olevan pykälän 1 momentin nojalla. Asiallisesti tämä ei muuttaisi nykytilaa, sillä menettely edellyttää nykyään tosiasiallisesti asianosaisten suostumusta ( HE 32/2001 vp s. 44, HE 200/2017 vp s. 40).

Momentti korvattaisiin säännöksellä, joka mahdollistaisi sen, että riita-asian asianosainen voitaisiin erityisestä syystä määrätä osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Tämä koskisi kaikkia oikeudenkäynnin vaiheita.

Säännös koskisi asianosaista tai asianosaisen laillista edustajaa mutta ei asianosaisen avustajaa. Avustajalla ja syyttäjällä olisi oikeus osallistua asian käsittelyyn istuntosalista käsin, ellei kysymyksessä olisi etäoikeudenkäynti.

Ehdotettu muutos vastaisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:ään ehdotettua muutosta, minkä vuoksi pykälän soveltamisessa voitaisiin noudattaa sitä, mitä on jäljempänä mainitun pykälän yhteydessä lausuttu. Koska osallistumisoikeuden voidaan nähdä olevan korostuneimmillaan rikosasiassa, riita-asiassa pykälässä tarkoitettu määräys voitaisiin antaa jossain määrin kevyemmin perustein kuin rikosasiassa. Toisaalta tarvetta määräyksen antamiseen ilmenisi riita-asioissa oletettavasti huomattavasti rikosasioita harvemmin.

Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti , jossa säädettäisiin asianosaisen osallistumisesta puhelinvalmisteluun. Nykyään puhelinvalmistelusta ja asianosaisen osallistumisesta siihen säädetään oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 15 d §:ssä. Jatkossa asianosaisen osallistumisesta puhelinvalmisteluun säädettäisiin käsiteltävänä olevassa pykälässä ja puhelinvalmistelun toimittamisesta etäoikeudenkäyntinä eli ilman istuntosalia säädettäisiin 2 luvussa.

Jos tuomioistuin katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi, pykälässä tarkoitettu osallistuminen voitaisiin valmisteluistunnossa toteuttaa myös ilman näköyhteyttä. Puhelinvalmisteluun sovellettaisiin muutoin, mitä pykälän 1—4 momenteissa säädetään. Sen sijaan 5 momenttia ei sovellettaisi, eli asianosaista ei voitaisi pakottaa osallistumaan valmisteluun ilman näköyhteyttä. Puhelinvalmistelu edellyttäisi asianosaisen suostumusta.

Muutos merkitsisi sitä, että puheyhteydellä toimitettavassa valmisteluistunnossa asia voitaisiin jatkossa ratkaista asianosaisen poissaolon perusteella, toisin kuin nykyään. Muilta osin nykytilaan ei tavoiteltaisi muutosta.

14 luku Asian käsittelystä oikeudessa

6 § . Pykälään lisättäisiin 2 momentti, jonka mukaan istunnosta poistettavalle asianosaiselle olisi tarjottava mahdollisuus osallistua asian käsittelyyn etäyhteydellä, jos se olisi mahdollista. Näin on käytännössä useimmiten menetelty ilman varsinaista säännöstäkin.

Säännös merkitsisi sitä, että istunnosta poistettavalle asianosaiselle olisi yleensä osoitettava esimerkiksi tuomioistuimesta tila, josta hän voisi jatkaa osallistumista asian käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi menetellä, jos etäyhteyden tarjoaminen asianosaisen käyttöön ei olisi jostakin syystä mahdollista. Syy tähän voisi olla myös poistamismääräyksen antamiseen johtanut käyttäytyminen. Se, voitaisiinko käsittelyä tällaisessa tilanteessa jatkaa, jäisi tuomioistuimen harkintaan. Tilapäisen poistamisen mahdollistaa myös syyttömyysolettamadirektiivin 8 artiklan 5 kohta.

17 luku Todistelusta

41 §. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että oikeudenkäynnissä kuultavan poissaolon seuraamuksista ja heihin kohdistettavista pakkokeinoista säädettyä voitaisiin noudattaa täysimääräisesti myös silloin, kun kuuleminen tapahtuu etäyhteydellä. Muutos merkitsisi sitä, että esimerkiksi todistaja voitaisiin kutsua kuultavaksi etäyhteydellä sakon uhalla riippumatta siitä, kuullaanko hänet viranomaisen luota vai muualta.

Kun etäyhteydellä tapahtuva kuuleminen ei onnistu, tuomioistuimen olisi pakkokeinoja ja poissaoloseuraamuksia harkitessaan otettava huomioon edellä 12 luvun 8 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mainitut seikat. Tarkoitus ei olisi, että esimerkiksi uhkasakkoa tuomittaisiin maksettavaksi, jos kuuleminen ei onnistu teknisen vian johdosta. Jos henkilöllä ei olisi valmiuksia tulla kuulluksi omilta laitteiltaan, häntä ei tulisi kutsua kuultavaksi etäyhteydellä muutoin kuin viranomaisen luota. Harkittaessa erityisesti pakkokeinon tuomitsemista merkitystä olisi myös määrättävän pakkokeinon luonteella. Esimerkiksi vapauteen kohdistuva pakkokeino edellyttäisi tuekseen tukevia perusteita.

52 §. Pykälä uudistettaisiin kokonaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin todistelun vastaanottamisesta videoyhteyden kautta. Nykyisestä sääntelystä poiketen videoyhteyden käyttämiselle ei asetettaisi muita edellytyksiä kuin se, että se olisi soveliasta. Pääsääntö olisi edelleen, että kuultava saapuisi istuntosaliin. Tuomioistuimella olisi kuitenkin laaja harkintavalta poiketa tästä pääsäännöstä.

Käytännössä ero nykyiseen soveltamiskäytäntöön ei olisi merkittävä, vaan muutoksella ennen kaikkea selkeytettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin sääntelyä sekä päivitettäisiin sitä vastaamaan oikeuskäytännön ja oikeuspsykologisen tiedon kehittymistä.

Soveliaisuusharkinnassa tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon samat tekijät kuin voimassa olevan lain perusteella. Kuten ratkaisussa KKO 2021:5 on todettu (kohta 23), videokuulemisen soveliaisuuteen voi asianosaisten suostumusten lisäksi vaikuttaa muun ohella peruste, jolla etäyhteyden käyttämistä pyydetään, jutun laatu ja laajuus, kuultavien henkilöiden lukumäärä ja rooli, käytettävän tekniikan laatu ja luotettavuus sekä se, kyetäänkö salassa pidettävän aineiston luottamuksellisuus varmistamaan etäolosuhteissa. Soveliaisuusharkintaa tehdessään tuomioistuimen tulisi viime kädessä punnita tilannetta kokonaisuudessaan ( HE 190/2002 vp s. 27). Kysymys olisi tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa merkitystä on yleensä ainakin todistelun merkityksellä, videokuulemisen käyttämisestä saatavilla hyödyillä ja säästöillä ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksilla. Kuultavalla voisi olla este saapua paikalle, jolloin kysymys olisi lähinnä pääkäsittelyn siirtämisestä aiheutuvien haittojen punninnasta. Toisaalta kysymys voisi olla myös paikalle saapumisesta aiheutuvien kustannusten ja siitä saatavien etujen suhteuttamisesta toisiinsa. Todistelun vastaanottaminen videoyhteyden välityksellä ei saisi ilman painavaa perustetta heikentää tuomioistuimen käytössä olevan todistelun laatua. Erityisen hyvin kuuleminen etäyhteyksillä sopisi asiantuntijoiden kuulemiseen.

Kumottavaksi esitetyt nykyisen lainkohdan mukaiset lisäedellytykset voisivat edelleen saada merkitystä soveliaisuusharkinnassa. Kuuleminen istuntosalissa ei kuitenkaan olisi yleensä tarpeen pelkästään kertomuksen uskottavuuden arvioimista varten. Kertomuksen uskottavuuden arvioiminen on pääsääntöisesti yhtä hyvin mahdollista myös silloin, kun kertomus otetaan vastaan videon välityksellä.

Käytännössä videokuulemista käytettäisiin yleensä kuultavan pyynnöstä. Estettä ei kuitenkaan olisi sille, että tuomioistuin olisi asiassa aloitteellinen ja määräisi viran puolesta henkilön kuulemisesta videoyhteyttä käyttäen, viime kädessä vaikka vastoin kuultavan tai tämän nimeäjän tahtoa. Toisaalta kuultavalla ei myöskään olisi oikeutta tulla kuulluksi videon välityksellä tai saada perusteltua päätöstä tällaiseen vaatimukseensa, vaan kuulemisessa noudatettava menettely olisi tuomioistuimen harkinnassa. Myöskään kuultavan nimenneen asianosaisen tai tämän vastapuolen suostumuksella ei olisi ratkaisevaa merkitystä. Asianosaisten kantaa olisi kuitenkin yleensä mahdollisuuksien mukaan tarpeellista tiedustella harkittaessa todistajan tai asiantuntijan kuulemista videoyhteyttä käyttäen. Tässä suhteessa merkitystä olisi myös todisteluteemoilla sekä asian laadulla ja merkityksellä asianosaisille. Etäyhteyden käyttämisen tilanteet poikkeavat käytännössä toisistaan, eikä kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa yleistä sääntöä kuulemisen tarpeellisuudesta ole mahdollista antaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuulemisesta ilman näköyhteyttä. Kysymys olisi samasta asiasta, jota nykyisessä säännöksessä tarkoitetaan puhelimen käyttämisellä. Terminologinen muutos perustuisi siihen, että puhelimen välityksellä voidaan nykyään välittää kuulemisen yhteydessä myös kuva.

Nykyisen säännöksen rakenteen vuoksi 1 momenttiin tehtävä muutos synnyttäisi tarpeen säätää erikseen ilman näköyhteyttä tapahtuvan kuulemisen edellytyksistä. Vanhastaan on katsottu, että tuomioistuimen edellytykset arvioida kertomuksen uskottavuutta ovat tällaisessa kuulemisessa heikommat kuin kuva- ja ääniyhteyttä käytettäessä ( HE 190/2002 vp s. 32). Tämä johtopäätös voidaan jossain määrin kyseenalaistaa ottaen huomioon, että vallitsevan oikeuspsykologisen käsityksen mukaan henkilötodistelun luotettavuutta ei voida juurikaan perustaa henkilön puhetavasta, ilmeistä ja eleistä taikka tunnereaktiosta oikeudenkäynnissä tehtävien havaintojen ja vaikutelmien varaan, vaan suurempi merkitys on kertomuksella itsellään, kuten sen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella ja muuttumattomuudella sekä yksityiskohtien runsaudella (KKO 2021:5, kohta 21). Sinänsä voidaankin pitää jossain määrin epäselvänä, kuinka perusteltua on tehdä ero puhelin- ja videokuulemisen käyttöalassa kertomuksen uskottavuuden arvioimisen kannalta.

Videokuulemiseen liittyy kuitenkin piirteitä, jotka puoltavat sen laajempaa käyttämistä. Ainakin viranomaisen luota toteutettava videoyhteys tarjoaa käytännössä laadukkaamman ja toimintavarmemman ääniyhteyden kuin kuuleminen kuultavan omaa puhelinlaitetta käyttäen. Puheyhteyttä täydentävä kuvayhteys vähentää väärinymmärryksien mahdollisuutta. Todistelun laatu on näin ollen yleensä parempi videolla kuultaessa. Viranomaisen luota otettava videoyhteys varmistaa käytännössä paremmin sen, että kuultava pystyy paremmin keskittymään kuulemiseensa kuin häntä puhelimella kuultaessa, kun mahdolliset häiriötekijät suljetaan kuulemistilanteen ulkopuolelle. Videoyhteys tarjoaa lisäksi paremmat mahdollisuudet varmistua kuultavan henkilöllisyydestä ja esimerkiksi kuulemistilanteen asianmukaisuudesta, mihin liittyy painostuksen puuttuminen ja tarvittaessa myös kuulemistilanteen luottamuksellisuus.

Momentti olisi teknisesti muotoiltu eri tavoin kuin nykyinen säännös, mutta asiallisesti se ei merkitsisi kovin suurta muutosta. Kuten nykyäänkin, ilman kuvayhteyttä tapahtuvan kuulemisen edellytyksenä olisi kaikissa tilanteissa se, että tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Kohtien 1—3 edellytykset olisivat asiallisesti vastaavat kuin nykyään, eikä niillä ole tavoiteltu muutosta oikeustilaan. Edellytyksiä olisi siten sovellettava korkeimman oikeuden voimassa olevan säännöksen soveltamista koskevien ennakkoratkaisujen (esim. KKO 2007:82, KKO 2013:68, KKO 2014:78) sekä nykylainsäädännön esitöiden (mm. HE 190/2002 vp s. 32) mukaisesti.

Puhelinkuuleminen voisi käytännössä tulla useinkin kysymykseen muutoksenhakuasteessa, kun videotallenneuudistuksen voimaantultua otetaan vastaan käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua kuva- ja äänitallenteelta, ja syntyy oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 a §:ssä mainittu tarve esittää kuultavalle lisäkysymyksiä.

Momentin 4 kohta olisi uusi. Siinä säädettäisiin poikkeuksesta, jonka mukaan tuomioistuin voisi kuulla istunnosta pois jäänyttä henkilöä ilman kuvayhteyttä. Säännös ei laajentaisi niitä edellytyksiä, joilla henkilöt voidaan kutsua tällä tavoin kuultavaksi, vaan sitä sovellettaisiin vasta, kun henkilö ei ole noudattanut hänelle annettua kutsua. Se soveltuisi tilanteisiin, joissa henkilö on kutsuttu kuultavaksi istuntosaliin tai videoyhteyden välityksellä. Kysymys saattaisi olla siitä, ettei puhelinkuulemisen edellytysten olisi arvioitu täyttyvän tai sitten siitä, ettei puhelinkuulemista olisi pyydettykään. Säännös mahdollistaisi sen, että tällä tavoin kuultavaksi kutsutun henkilön jäädessä pois oikeudenkäynnistä tuomioistuin voisi harkita, voidaanko kuultava vallitsevassa tilanteessa kuulla puhelimitse sen estämiseksi, että käsittely olisi muutoin peruutettava tai sitä olisi lykättävä, ellei kuultavan nimennyt asianosainen luopuisi hänen kuulemisestaan. Kysymys olisi tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa tuomioistuimen olisi punnittava vastakkain yhtäältä todistelun laadun mahdollista heikkenemistä puhelinkuulemisen myötä ja toisaalta asian käsittelyn viivästymisestä aiheutuvia haittoja.

Ei ole mahdollista määritellä tyhjentävästi ja yleispätevästi, mitä keskeinen merkitys kussakin asiassa tarkoittaa. Yleisesti ottaen se tarkoittaisi sitä, että kertomus saattaa ennalta arvioituna olla ratkaiseva asian lopputuloksen kannalta. Näin olisi esimerkiksi tilanteessa, jossa on kuultavan kertomusta lukuun ottamatta sana sanaa vastaan. Arvio olisi tehtävä etukäteen käytettävissä olevien tietojen ja kertomukselle nimettyjen todisteluteemojen perusteella. Tähän liittyisi käytännössä epävarmuutta. Prosessinjohtoon kuuluisi sen keskusteluttaminen, miten asianosaiset arvioivat kertomuksen merkitystä ja säännöksen soveltamisen edellytyksiä. Jos kuulemisen aikana tai sen jälkeen osoittautuisi vastoin ennalta arvioitua, että kertomuksen merkitys muodostuu keskeiseksi, kuulemista ei yleensä olisi tällaisessa tilanteessa välttämätöntä uusia. Jos tuomioistuin katsoisi uusimisen välttämättömäksi, silloin kertomus olisi otettava vastaan uudelleen joko istuntosalista käsin tai videon välityksellä. Vapaan todistusharkinnan periaatteiden mukaisesti jäisi tapauskohtaisesti ratkaistavaksi, onko kertomuksen antamisella ilman näköyhteyttä tällaisessa tilanteessa vaikutusta sen näyttöarvoon. Johtoa säännöksen tulkitsemisessa voisi saada myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 27 §:ää koskevasta soveltamiskäytännöstä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ehdottomasta kiellosta kuulla ilman näköyhteyttä alle 15-vuotiasta tai henkisesti häiriintynyttä henkilöä. Tällaisen henkilön kuuleminen ei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan ylipäätään ole mahdollista, ellei kuulemisella ole asian selvittämiseksi keskeinen merkitys, jolloin kuuleminen ilman näköyhteyttä ei olisi usein muutoinkaan soveliasta. Lisäksi tällaiseen kuulemisen toteuttamiseen liittyy käytännössä merkittäviä riskejä, joiden vuoksi kuulemista ilman näköyhteyttä ei voisi pitää tarkoituksenmukaisena.

Sen sijaan nykytilasta poiketen ei olisi enää kiellettyä kuulla puhelimitse henkilöä sen vuoksi, että hän on erityisen suojelun tarpeessa, kuten nykyisen 17 luvun 52 §:n 2 momentin kohdissa 4 ja 6 säädetään. Tarvetta kategoriselle kiellolle ei ole. Tuomioistuimen olisi kuitenkin pystyttävä vakuuttumaan siitä, ettei kuultavan kertomukseen pyritä vaikuttamaan häntä painostamalla.

Pykälän 4 momentin sisältämä vaatimus menettelyn kontradiktorisuudesta puhe- tai videoyhteyttä käytettäessä on sinällään itsestään selvä ja sen tarpeellisuus on siksi kyseenalainen. Väärinkäsitysten välttämiseksi lainkohtaa ei kuitenkaan esitetä kumottavaksi.

Etäyhteyksien käyttämiseen liittyy kysymys ulkomailta tapahtuvista kuulemisista. Oikeustilaa ei ole tarkoitus muuttaa niiden osalta. Todistelun vastaanottamisesta ulkomailta säädetään erikseen (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 60 §). Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä on katsottu, että kuultavan ollessa ulkomailla oikean menettelytavan valintaan vaikuttaa muun muassa se, onko kysymys vapaaehtoisesti tapahtuvasta kuulemisesta, rikos- vai siviiliasiasta ja Suomen kansalaisen vai vieraan valtion kansalaisen kuulemisesta (EOAK/1941/2020). Kuulemiset voivat perustua erilaisiin oikeudellisiin instrumentteihin. EU-valtioiden (paitsi Tanskan) välillä sovelletaan riita-asioissa todisteluasetusta (EU) 2020/1783, jonka nojalla todistelupyyntö lähetetään suoraan vastaanottavan EU-valtion toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Pohjoismaiden kesken sovelletaan sopimusta oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa (SopS 26/1975), joka on kuitenkin Ruotsin ja Suomen välisissä suhteissa toissijainen todisteluasetukseen nähden. Lisäksi riita-asioissa voidaan soveltaa Haagin todistelusopimusta (SopS 37/1976). Kuultaessa henkilöä etäyhteydellä on lisäksi otettava huomioon se, että eri valtiot suhtautuvat eri tavoin heidän alueellaan olevien henkilöiden kuulemiseen.

7.2Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa

5 luku Syytteen vireillepanosta

10 a § . Pykälä kumottaisiin. Etäoikeudenkäyntinä käytävästä valmistelusta, johon tuomioistuinkaan ei osallistu istuntosalista käsin, säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä. Jos tuomioistuin osallistuisi istuntosalista käsin, mutta asianosainen etäyhteydellä, menettelystä säädettäisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n yleissäännöksessä.

7 luku Asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelystä

14 a §. Pykälä kumottaisiin. Muutoksen perustelut ovat vastaavat kuin 5 luvun 10 a §:n kumoamisen perustelut. Jatkossa myös etäyhteyksillä toimitettavassa valmisteluistunnossa voitaisiin soveltaa säännöksiä asian ratkaisemisesta asianosaisen poissaolon perusteella.

8 luku Asianosaisista

13 § . Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin vastaava muutos kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 4 momenttiin. Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi, että esimerkiksi rikosasian vastaajat alkaisivat laajamittaisesti osallistua oikeudenkäynteihin videoyhteydellä muualta kuin toisesta tuomioistuimesta tai muusta viranomaisesta käsin.

Pykälän 5 momentti korvattaisiin uudella säännöksellä. Voimassa olevan 5 b luvun 2 §:n 2 momentin mukaan syyttäjän ja vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Etäyhteyden käyttäminen rinnastetaan 8 luvussa henkilökohtaiseen läsnäoloon 13 §:n 3 momentin nojalla, mutta mainitun pykälän 5 momentissa on erikseen rajattu tunnustamisoikeudenkäynti 13 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Asianosaiset eivät siis nykytilassa saa osallistua etäyhteyksiä käyttäen tunnustamisoikeudenkäyntiin. Pykälää muutettaisiin siten, että tunnustamisoikeudenkäynti voitaisiin käydä etäyhteyden välityksellä. Etäyhteyden käyttäminen olisi mahdollista kaikille asianosaisille ja myös tuomarille, jos ehdotettujen oikeudenkäymiskaaren 2 luvun säännösten edellytykset täyttyvät.

Muutos toteutettaisiin kumoamalla pykälän nykyinen 5 momentti. Ensimmäisen virkkeen kumoaminen tarkoittaisi sitä, että etäyhteyden käyttäminen tunnustamisoikeudenkäynnissä jäisi pykälän muiden säännösten varaan. Tunnustamisoikeudenkäynti voitaisiin lisäksi toimittaa etäoikeudenkäyntinä oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:n yleissäännöksen nojalla. Toisen virkkeen kumoaminen merkitsisi samaa rikosasian valmistelun osalta, mikä muutos vastaisi riita-asioissa tehtävää muutosta.

Pääsääntönä myös tunnustamisoikeudenkäynneissä säilyisi se, että kaikki asianosaiset osallistuvat oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin. Tästä poikkeaminen olisi yksin tuomioistuimen ratkaistavissa, eivätkä asianosaiset voisi siitä keskenään sopia. Etäyhteyden käyttäminen olisi tuomioistuimen harkinnassa, kuten muissakin asioissa. Jos asianosaiset osallistuisivat tunnustamisoikeudenkäyntiin etäyhteydellä, heidän tulisi lähtökohtaisesti osallistua viranomaisen luota.

Tunnustamisoikeudenkäyntejä koskevassa soveliaisuusharkinnassa huomioon otettaisiin ensinnäkin samat seikat kuin muissakin asioissa. Lisäksi huomiota olisi kiinnitettävä mahdollisuuksiin varmistua tunnustamisoikeudenkäynnissä kontrolloitavista seikoista, erityisesti suostumuksen pätevyydestä ja vapaaehtoisuudesta. Jos asiaa käsittelevällä tuomarilla olisi aihetta esimerkiksi vastaajan iän tai terveydentilan perusteella epäillä sitä, ymmärtääkö vastaaja asian ja antamansa tunnustuksen merkityksen, vastaajan osallistuminen etäyhteyksien välityksellä ei oikeusturvasyistä olisi soveliasta. Näin olisi myös silloin, jos tuomioistuin epäilee, että vastaajaa painostetaan tunnustamaan.

Mainittujen seikkojen huomioiminen perustuu siihen, että tuomioistuimen velvollisuutena tunnustamisoikeudenkäynnissä on lähinnä kontrolloida vastaajan tunnustamisen oikeellisuus, aitous, vapaaehtoisuus ja pätevyys sekä suostumus menettelyyn ( HE 58/2013 vp s. 25, 30-31 ja 35). Nykylainsäädännön sisältämä vaatimus asianosaisten läsnäolosta istuntosalissa tuomioistuimessa ilmentää ajattelua siitä, että tästä velvollisuudesta huolehtiminen onnistuu käytännössä paremmin, jos vastaaja on henkilökohtaisesti läsnä tuomioistuimessa. Se on myös omiaan korostamaan tuomioistuinkontrollin merkitystä. Oletukselle ei kuitenkaan ainakaan kaikissa tilanteissa ole vakuuttavaa perustetta. Tuomioistuimella on yleensä yhtä hyvät mahdollisuudet arvioida tunnustamisen oikeellisuus, aitous ja vapaaehtoisuus myös videoyhteyden välityksellä. Kun käytännössä kuuleminen tapahtuisi toisen viranomaisen luota ja kun vastaajalla on tunnustamisoikeudenkäynnissä pääsääntöisesti avustaja, voidaan pitää varsin vähäisenä riskiä siitä, että ulkopuolinen henkilö voisi epäasiallisesti vaikuttaa oikeudenkäynnissä annettavaan tunnustamiseen voimakkaammin videon välityksellä tapahtuvan osallistumisen yhteydessä kuin vastaajan ollessa läsnä istuntosalissa tuomioistuimessa. Jossain määrin epäjohdonmukaista olisi, jos tunnustamisoikeudenkäynnissä ei voitaisi videoyhteyden välityksellä varmistua tunnustuksen aitoudesta, kun hovioikeudet jatkossa arvioivat kaiken suullisesti vastaanotetun näytön pääsääntöisesti videotallenteelta.

Jos tunnustamisoikeudenkäynnin aloittamisen jälkeen ilmenisi, että osallistuminen etäyhteyksillä ei vastoin aiemmin asiassa tehtyä arviota olisikaan soveliasta, tunnustamisoikeudenkäyntiä voitaisiin tällöin lykätä 6 luvun 10 §:n ja 5 b luvun 6 §:n nojalla.

Jos vastaaja ja syyttäjä osallistuisivat oikeudenkäyntiin videoyhteydellä, ei olisi aihetta edellyttää myöskään tuomarin osallistuvan oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin sen enempää kuin muissakaan asioissa. Käsittelyn julkisuus ja yleisön mahdollisuus seurata oikeudenkäyntiä turvattaisiin kuten muissakin etäoikeudenkäynneissä.

Voimassa oleva 5 momentti korvattaisiin uudella säännöksellä, joka mahdollistaisi sen, että asianosainen määrättäisiin vastoin hänen tahtoaan osallistumaan oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä. Tämä edellyttäisi erityistä syytä. Säännös vastaisi ehdotettua oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 5 momenttia.

Nykyinen lainsäädäntö lähtee siitä, että asianosaisen oikeus olla läsnä asiansa käsittelyssä ja osallistua siihen toteutetaan asianosaisen niin vaatiessa istuntosalissa. Taustalla on erityisesti tosiasiallisten osallistumisoikeuksien turvaaminen. Koska videoyhteydet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi kehittyneet, läsnäolo- ja osallistumisoikeuden toteutuminen ei enää edellytä oikeutta olla nimenomaisesti istuntosalissa. Voimassa olevassa lainsäädännössä etäyhteydellä osallistuminen onkin nimenomaisesti rinnastettu henkilökohtaiseen läsnäoloon (ROL 8:13.3). Ehdotettua 5 momenttia sovellettaisiin silloin, kun asianosainen haluaisi tulla paikalle istuntosaliin, mutta olisi erityisiä syitä määrätä, että hänen läsnäolo-oikeutensa toteutetaan etäyhteyttä käyttämällä. Tämä voitaisiin tehdä niin, että asianosaisen pyyntö saada tulla paikalle istuntosaliin evätään, ja hänelle tarjotaan mahdollisuus osallistua etäyhteyden välityksellä. Asianosainen voitaisiin myös määrätä osallistumaan etäyhteyden välityksellä, jos hänen osallistumisensa oikeudenkäyntiin olisi tarpeellista.

Säännöksessä tarkoitettu erityinen syy olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun oikeudenkäyntiin osallistuvien turvallisuus tai oikeudenkäynnin järjestys edellyttäisivät asianosaisen tavanomaisesta läsnäolo-oikeudesta poikkeamista. Konkreettisia viitteitä turvallisuuden vaarantumisesta ei edellytettäisi. Pakollinen etäosallistuminen tulisi kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa asianosaisen läsnäolon istuntosalissa arvioitaisiin merkitsevän turvallisuusriskiä. Pakollisesta etäosallistumisesta voitaisiin määrätä myös esimerkiksi silloin, kun olisi uhka siitä, että asianosainen pyrkisi läsnäolonsa turvin painostamaan muita asianosaisia tai asiassa kuultavia henkilöitä. Oikeudenkäynnin järjestyksen turvaamisesta voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun odotettavissa olisi, että asianosainen saattaa istunnossa käyttäytyä tavalla, jonka vuoksi asiassa olisi annettava oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 6 §:ssä tarkoitettu määräys. Perusteltua ei ole, että tällaisessa tilanteessa asianosaisella olisi ehdoton oikeus tulla henkilökohtaisesti paikalle käsittelyyn.

Erityinen syy voisivat olla myös vangin kuljettamisesta tai vartioimisesta aiheutuvat poikkeukselliset kustannukset, jotka eivät olisi järkevässä suhteessa läsnäolosta saatavaan mahdolliseen lisäarvoon. Tyypilliset vankikuljetuskustannukset eivät olisi säännöksessä tarkoitettu erityinen syy, vaan kustannuksien olisi oltava huomattavia asian laatuun ja merkitykseen nähden. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun asianosainen suorittaa vankeusrangaistusta ulkomailla. Se, että esimerkiksi asianomistaja tai todistaja haluaisivat välttyä vastaajan kohtaamiselta istuntosalissa tai istuntopaikalla, ei olisi säännöksessä tarkoitettu syy, vaan tällaisessa tilanteessa olisi ennemmin perusteltua kuulla asianomistajaa tai todistajaa esimerkiksi etäyhteyden välityksellä.

Erityistä syytä arvioitaisiin ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Samoihin seikkoihin olisi kiinnitettävä huomiota arvioitaessa etäoikeudenkäynnin soveliaisuutta (ehdotettu OK 2:16.2), minkä vuoksi tässä yhteydessä tyydytään viittaamaan soveltuvin osin edellä tuon säännöksen säännöskohtaisissa perusteluissa lausuttuun. Rikosasioissa asian laatu ja merkitys tarkoittaisivat käytännössä sitä, että mitä vakavammasta rikosepäilystä olisi kysymys, sitä painavampia perusteita pakollinen etäosallistuminen edellyttäisi. Toisaalta koska oikeudenkäynnin turvallisuuden vaarantavat tilanteet yleensä olisivat oletettavasti käsillä juuri vakavissa rikosasioissa, perusteltua ei ole sulkea etukäteen pois sitä, että tällainen määräys annettaisiin tällaisessakin asiassa.

Säännöstä sovellettaessa olisi otettava huomioon, että rikosasian vastaajalla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella yleensä oikeus olla läsnä istuntosalissa ensimmäisen asteen suullisessa käsittelyssä. Muutoksenhakuasteessa tämä oikeus ei ole yhtä korostunut (Sakhnovskiy v. Venäjä, 2.11.2010, kohta 96). Tämä merkitsee sitä, että rikosasian vastaajan vaatiessa saada olla läsnä istuntosalissa erityiselle syylle olisi käytännössä asetettava korkeammat edellytykset käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessa. Ensimmäisen asteen käsittelyssä pelkät käytännölliset syyt eivät olisi riittävä syy evätä asianosaiselta oikeutta osallistua asiansa käsittelyyn istuntosalista käsin (ks. CCPR/C/135/D/3736/2020, kohta 10.10). Läsnäolo-oikeus voitaisiin kuitenkin tarvittaessa käräjäoikeudessakin toteuttaa etäyhteyden avulla, mutta tämä edellyttäisi hyviä perusteita. Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella asianosaisen läsnäolo oikeussalissa ei ole päämäärä itsessään vaan väline kokonaisuutena arvostellen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi (Golubev v. Venäjä, 9.11.2006). Vastaajan puolustautumisoikeuksien toteutumiseen olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota, jos hänen ei sallittaisi olla läsnä istuntosalissa. Mahdollisuus neuvotella avustajan kanssa luottamuksellisesti olisi ehdottomasti turvattava.

Ehdotettu säännös selventäisi muun ohella sitä, että asianosainen ei voisi estää oikeudenkäynnin toteuttamista ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:n mukaisena etäoikeudenkäyntinä vaatimalla saada olla läsnä istuntosalissa. Jos asianosaisen oikeus tulla istuntosaliin evättäisiin, suullinen käsittely voitaisiin edellytysten täyttyessä toimittaa etäoikeudenkäyntinä. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi menetellä, vaan muut asianosaiset, ratkaisukokoonpano ja yleisö voisivat olla oikeudenkäynnissä tavalliseen tapaan istuntosalissa.

Ehdotuksen mukainen määräys voitaisiin antaa myös kesken suullisen käsittelyn, jolloin asianosainen voitaisiin määrätä poistettavaksi istuntosalista oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 6 §:n nojalla. Kun käsillä olisi asianosaisen pakollista etäosallistumista puoltavia syitä, ainakin pidemmissä pääkäsittelyissä harkittavaksi voisi tulla myös se, tulisiko asianosaisen sallia tulla paikalle osaksi aikaa, esimerkiksi häntä itseään kuultaessa.

Kun asianosaisen pyyntö saada osallistua oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin evätään, se, onko asianosaisella velvollisuus osallistua oikeudenkäyntiin, ratkeaisi sen nojalla, miten asianosainen on kutsuttu oikeudenkäyntiin. Jos asianosaisen osallistumista edellytetään, tarvittaessa tuomioistuin voisi määrätä asianosaisen tuotavaksi viranomaisen luokse osallistumaan oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä.

Pakollista etäosallistumista tarkoittavasta määräyksestä olisi pyydettäessä annettava perusteltu päätös. Päätökseen annettaisiin oikeus hakea muutosta samassa yhteydessä kuin pääasian ratkaisuun, ellei tuomioistuin määräisi, että muutosta haetaan erikseen. Mikäli muutoksenhakuaste katsoisi, että määräyksen antamisen edellytykset eivät ole täyttyneet, virhe alemman asteen menettelyssä olisi useimmin korjattavissa sallimalla asianosaisen osallistua käsittelyyn istuntosalissa muutoksenhakuasteessa tai järjestämällä niin sanottu pienimuotoinen pääkäsittely hovioikeudessa asianosaisen kuulemiseksi (ks. Toivanen v. Suomi, 9.11.2023, 38). Ellei virhe jostain syystä olisi tällä tavoin korjattavissa, muutoksenhakutuomioistuimen olisi ratkaisun KKO 2021:91 (kohdat 24-34) mukaisesti arvioitava, olisiko menettelyvirhe vähintään oletettavasti vaikuttanut asian lopputulokseen. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että oikeus osallistua asiansa käsittelyyn kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen, minkä vuoksi virheen vaikutuksellisuudelle ei tässä yhteydessä voitaisi asettaa kovin korkeita vaatimuksia.

Säännöksen soveltamisessa olisi otettava huomioon unionin oikeus ja sen kehittyminen. Syyttömyysolettamadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343 eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. On katsottava, että tämä oikeus voidaan toteuttaa etäyhteyden välityksellä. Unionin tuomioistuin ei ole toistaiseksi lausunut asiasta. Mahdollista on, että unionin tuomioistuin täsmentää säännöksen tulkintaa vireillä olevissa asioissa C-285/23 ja C-760/22. Samankaltainen määräys on lapsidirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/800 rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä), jonka 16 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsella on oikeus olla läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta hän voi osallistua tehokkaasti oikeudenkäyntiin, muun muassa antamalla hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi ja ilmaista näkemyksensä.

Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti , joka asiallisesti vastaisi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 6 momenttia.

7.3Pakkokeinolaki

3 luku Tuomioistuinmenettely vangitsemisasioissa

1 §. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että vangitsemisasiassa voitaisiin menetellä siten kuin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 15 §:ssä, 16 §:n 1 momentissa ja 17 §:ssä säädetään. Muutoksella mahdollistettaisiin oikeudenkäyntien toimittaminen etäoikeudenkäyntinä pakkokeinoasioissa. Jos näin meneteltäisiin, oikeudenkäynnin julkisuus olisi turvattava 17 §:n mukaisesti, ellei oikeudenkäyntiä toimiteta kokonaan suljetuin ovin. Lisäksi mahdollista olisi, että laajemman kokoonpanon jäsen osallistuisi etäyhteydellä, jos kokoonpanossa olisi useampi jäsen.

Etäoikeudenkäynti vangitsemisasiassa ei edellyttäisi asianosaisen suostumusta. Näin on siksi, että tuomioistuimella on vangitsemisasiassa jo nykytilassa täysi harkintavalta sen suhteen, milloin ja miltä osin teknistä tiedonvälitystapaa käytetään. Vangittavaksi vaaditun tahdolla ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä ( HE 222/2010 vp s. 254).

Momentti poistaisi ratkaisujen KKO 2021:91 ja 92 myötä käytännössä vallinneen epävarmuuden siitä, voiko tuomari osallistua pakkokeinoasian käsittelyyn etäyhteydellä, vai onko hänen oltava istuntosalissa.

Muutoksen tarkoituksena ei olisi laajentaa oikeudenkäyntien julkisuutta pakkokeinoasioissa.

14 §. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin vastaava muutos kuin 1 §:ään.

8 luku Etsintä

17 § . Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin vastaava muutos kuin 3 luvun 1 §:ään.

7.4Laki sakon täytäntöönpanosta

30 § . Pykälän 3 momentissa oleva maininta etäyhteyksien käyttämisestä kumottaisiin. Samalla maksuvelvollisen velvollisuus saapua tuomioistuimen käsittelyyn muutettaisiin velvollisuudeksi osallistua tuomioistuimen käsittelyyn. Muutoksilla ei tavoiteltaisi muutosta nykytilaan. Koska muuntorangaistuksen määräämistä koskeva asia käsitellään pykälän 1 momentin mukaan rikosasioiden oikeudenkäynnistä voimassa olevassa järjestyksessä, muuntorangaistusta koskevassa asiassa tulevat asianosaisen osallistumisen osalta sovellettaviksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun etäyhteyksien käyttämistä koskevat säännökset. Pykälän 3 momentin ensimmäinen virke ei merkitsisi poikkeusta niistä. Lisäksi sovellettavaksi tulisivat oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 15—17 §:t.

7.5Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa

4 § . Pykälään lisättäisiin selvyyden vuoksi maininta siitä, että tiedot siitä, miten yleisö voi seurata etäoikeudenkäyntiä, olisivat julkisia. Tuomioistuinten päiväkohtaisten juttulistausten yhteydessä tulisi olla erikseen mainittuna kyseisenä päivänä toimitettavat etäoikeudenkäynnit sekä tapa, jolla niitä voi seurata. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi antamalla sähköpostiosoite, josta saa tiedot siitä, miten oikeudenkäyntiä voi seurata.

14 § . Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että yleisön läsnäolo-oikeuden lisäksi vaihtoehtoiseksi tavaksi toteuttaa suullisen käsittelyn julkisuus säädettäisiin oikeus seurata oikeudenkäyntiä reaaliaikaisella videoyhteydellä. Muutoksen syynä olisivat erityisesti etäoikeudenkäynnit, joista säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä. Etäoikeudenkäynnissä ei olisi istuntosalia, johon yleisö voisi saapua.

Julkisuus voitaisiin muissakin pakottavissa tilanteissa toteuttaa reaaliaikaisen videoyhteyden välityksellä. Näin voisi olla esimerkiksi silloin, jos laajasti yleisöä kiinnostavassa asiassa ei olisi saatavilla sellaista salia, johon kaikki yleisön jäsenet mahtuisivat. Näin voisi olla myös silloin, kun oikeudenkäynti tai sen osa toimitetaan tilassa, johon yleisöllä ei ole pääsyä, esimerkiksi vankilassa. Näin on toisinaan käytännössä aikaisemminkin toimittu.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti , jossa säädettäisiin siitä, missä 3 momentissa tarkoitetun juttuluettelon olisi oltava, kun oikeudenkäynti toimitetaan etäoikeudenkäyntinä. Juttuluettelon olisi oltava käräjäoikeuden kansliassa olevien juttuluettelojen tai, jos etäoikeudenkäynti toimitetaan hovioikeudessa, hovioikeuden sijaintipaikkakunnalla olevien juttuluettelojen yhteydessä. Hovioikeudessa etäoikeudenkäynnit sisältävä juttuluettelo voisi lisäksi olla julkisuuden toteuttamisen edistämiseksi asian ensi asteessa käsitelleen käräjäoikeuden kansliassa tai istuntopaikassa. Erityistuomioistuimissa ja korkeimmassa oikeudessa juttuluettelot olisivat muiden juttuluettelojen yhteydessä.

7.6Laki turvatarkastuksista tuomioistuimissa

5 § . Pykälän 3 momentin soveltamisalaan lisättäisiin tilanne, jossa henkilö haluaa seurata etäoikeudenkäyntiä. Mainittu momentti, joka on säädetty osana videotallenneuudistusta, ei ole tullut vielä voimaan, vaan sen voimaantulosta on laissa 101/2022 säädetty säädettävän erikseen. Nyt tätä voimaantulosäännöstä muutettaisiin siten, että laki 101/2022 tulisi voimaan samaan aikaan kuin muut lakiesitykset. Näin tulisi voimaan myös tuolla lailla muutettu 1 §.

Voimaansaatettua 5 §:n 3 momenttia voitaisiin jo ennen videotallenneuudistuksen voimaantuloa soveltaa tilanteissa, joissa henkilö haluaa katsoa tuomioistuimessa olevaa kuva- ja äänitallennetta, joka on esitetty tuomioistuimessa todisteena.

7.7Laki rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta

16 § . Rikoksesta epäillyn tai vastaajan kuuleminen videoneuvottelua käyttäen. Pykälän 2 momentista poistettaisiin edellytys, jonka mukaan rikosasian vastaajan kuuleminen direktiivin 24 artiklan mukaisesti videokokouksena edellyttää vastaajan suostumusta. Direktiivin 24 artiklan mukaan syytteessä olevan henkilön suostumuksen puuttuminen muodostaa harkinnanvaraisen perusteen kieltäytyä tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta. Kun rikosasian vastaajan kuuleminen voitaisiin ehdotetun oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n nojalla jatkossa toteuttaa kansallisesti etäyhteyden välityksellä, vaikka hän ei siihen suostuisi, ei enää ole syytä sille, että suostumuksen puute olisi ehdoton este etäyhteyden käyttämiselle tutkintamääräyksen täytäntöönpanolle.

Lain 1 §:n 1 momentin mukaan direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset ovat lakina noudatettavia, jollei laista muuta johdu. Direktiivin 24 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan 11 artiklassa tarkoitettujen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos epäilty tai syytteessä oleva henkilö ei siihen suostu. Edellä todettu merkitsee sitä, että täytäntöönpanoviranomainen voisi lakimuutoksen jälkeen harkinnanvaraisesti kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista tutkintamäärästä, jolla pyydetään rikosasian vastaajan kuulemista videoneuvottelua käyttäen, jos vastaaja kuulemista vastustaisi. Koska kieltäytyminen olisi harkinnanvaraista, tällainen määräys voitaisiin vastustuksesta huolimatta panna täytäntöön, toisin kuin nykyään. Suostumuksen puute voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa sitä, vaarantaisiko kuuleminen vastaajan oikeusturvan.

Pykälän 4 momentissa säädetään suostumuksen antamisesta ja 5 momentissa vastaajan kutsumisesta kuultavaksi käräjäoikeuteen. Kun kyse olisi kuulemisesta, johon vastaaja ei olisi antanut suostumustaan, kutsun noudattaminen ei olisi vapaaehtoista, ja siihen voitaisiin asettaa prosessuaalisia uhkia.

10.1Johdanto

Esitys liittyy keskeisimmin perustuslain oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan 21 §:ään. Se on merkityksellinen myös julkisuutta koskevien 12 §:n ja 21 §:n 2 momentin näkökulmasta.

Esitystä arvioidaan seuraavassa ensin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Tältä osin tarkastellaan erityisesti asianosaisen oikeutta osallistua oikeudenkäyntiin. Tämän jälkeen esitystä arvioidaan julkisuutta koskevien perustuslain säännösten valossa. Esitystä arvioidaan vielä erikseen eräiden erityskysymysten kannalta.

10.2Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Perustuslain 21 §:n 2 momentti ei estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia esimerkiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta, kunhan kyseiset poikkeukset eivät muuta julkisuuden asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäisessä tapauksessa vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ( HE 309/1993 vp s. 74 ja esim. PeVL 43/2021 vp s. 2).

Perustuslain 21 §:n 2 momentin luetteloa oikeusturvatakeista ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi ( HE 309/1993 vp s. 74). Niihin kuuluvat myös muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa erityisesti rikoksesta syytetylle taatut oikeudet ( HE 309/1993 vp s. 74) sekä Euroopan unionin oikeuden asettamat vaatimukset. Merkittävänä tulkintaohjeena on pidettävä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, joilla on tulkintaa ohjaava vaikutus myös EU-oikeudessa. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat sen vuoksi tärkeässä asemassa arvioitaessa ehdotuksen perustuslainmukaisuutta.

Se, millaisia vaatimuksia oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva 6 artikla menettelylle asettaa, vaihtelee sen mukaan, onko kysymys rikos- vai siviiliasiasta ja ensimmäisen asteen käsittelystä vai muutoksenhausta. Artiklan 3 kohdassa vahvistetaan jokaiselle rikoksesta syytetylle eräitä vähimmäisoikeuksia. Ihmisoikeusoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä onkin käytännössä pidetty tietyiltä osilta erillään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset rikosasioissa ja muissa asioissa. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on asetettu ensimmäisen asteen oikeudenkäynnille tiettyjä erityisvaatimuksia suhteessa oikeudenkäyntiin muutoksenhakuasteessa.

Etäoikeudenkäynti

Etäoikeudenkäynnin mahdollistaminen merkitsisi periaatteellisella tasolla merkittävää muutosta siihen, miten oikeudenkäynti voidaan järjestää. Käytännössä muutos ei kuitenkaan olisi kovin suuri ottaen huomioon, että jo nykyään osassa tuomioistuimia on tavanomaista toimittaa suullinen käsittely niin, että istuntosalissa on vain tuomioistuimen ratkaisukokoonpano, ja asianosaiset ja kuultavat ovat etäyhteyden päässä. Etäoikeudenkäynti voisi mahdollistaa käytännön syistä aiheutuvan viivytyksen välttämisen ja parantaa oikeuden saatavuutta, millä olisi jäljempänä tarkemmin käsiteltävin tavoin myönteisiä vaikutuksia perusoikeuksien toteutumiseen.

Suurimpana etäoikeudenkäynnin tuomana muutoksena voidaan pitää sen vaikutusta oikeudenkäynnin julkisuuteen.

Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Käsittelyn julkisuus on siten erikseen mainittu oikeusturvatakeena. Julkisuus on lisäksi yleisesti taattu perustuslain 12 §:n 2 momentissa.

Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun julkisuuden ja yksityiselämän ja henkilötietojen suojan suhteeseen (ks. esim. PeVL 43/1998 vp, s. 2/II ja PeVL 60/2017 vp, s. 3; ks. myös PeVL 22/2008 vp, s. 4/I). Perustuslakivaliokunta on myös painottanut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Arvioinnissa on kyse kahden tai useamman perusoikeussäännöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (ks. esim. PeVL 54/2014 vp, s. 2/II, PeVL 10/2014 vp, s. 4/II).

Julkisuusintressi on oikeudenkäynnissä vieläkin vahvempi kuin viranomaistoiminnassa yleensä (PeVL 31/2005 vp s. 4, PeVL 43/1998 vp s. 7/II). Oikeudenkäynnin julkisuus nimittäin liittyy asianosaisen oikeusturvan lisäksi yleisempiin vaatimuksiin riippumattomien tuomioistuinten vallankäytön avoimuudesta ja kontrolloitavuudesta.

Myös ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan oikeudenkäynnin julkisuus on perustavanlaatuinen osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä. Julkinen oikeudenkäynti suojelee asianosaisia salassa ja vailla julkista tarkastelua annettavilta tuomioilta, ja se on tapa säilyttää luottamus tuomioistuimiin (Riepan v. Itävalta, 14.11.2000, 27; Sutter v. Sveitsi, 22.2.1984, 26). Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella pelkästään käsittelyn teoreettinen julkisuus ei ole riittävää, vaan oikeudenkäynnin seuraamisen on oltava myös käytännössä mahdollista, mikä edellyttää tietyissä tilanteissa tuomioistuimelta esimerkiksi aktiivista tiedottamista (Riepan v. Itävalta, 14.11.2000, kohdat 29-31).

Koska tuomioistuimen olisi taattava julkisuuden toteutuminen kaikissa tilanteissa, esitys ei edellä todetuin perustein heikentäisi oikeudenkäynnin julkisuutta. Oletettavasti käsittelyn julkisuus toteutettaisiin useimmiten sivusalin avulla. Koska sivusalit olisivat useimmiten tuomioistuinten tiloissa, käsittelyjen julkisuus ei myöskään käytännössä ainakaan heikentyisi. Sivusaleja voisi myös olla useita, ja sivusalin käyttäminen voisi parantaa yleisön tosiasiallisia mahdollisuuksia seurata oikeudenkäyntiä. Lisäksi julkisuuden toteuttamiselle voisi olla muita tapoja. Vaikutukset yleisöjulkisuuteen riippuisivat eri tilanteissa siitä, miten yleisöjulkisuuden takaavat ratkaisut käytännössä toteutetaan, mutta ne ei saisivat ainakaan heikentää julkisuuden toteutumista käytännössä. Näin ollen esitys voisi joissakin tilanteissa jopa kohentaa käsittelyn julkisuuden toteutumista, mikä olisi perusoikeuksien näkökulmasta myönteistä.

Välittömyysperiaatteen asettamia vaatimuksia etäyhteyden käytölle arvioidaan erikseen jäljempänä.

Tuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen

Tuomioistuimen muun jäsenen kuin puheenjohtajan etäosallistuminen herättää kysymyksen siitä, täyttääkö tällainen oikeudenkäynti menettelyn välittömyydelle asetettavat edellytykset.

Välittömyys on yksi oikeudenkäynnin keskeisistä menettelyperiaatteista. Se merkitsee vaatimusta siitä, että oikeudenkäyntiaineisto esitetään välittömästi siinä oikeudessa, jossa juttu on vireillä ja joka ratkaisee jutun. Vaikka kysymys sinänsä on prosessiperiaatteesta, sillä voidaan nähdä olevan liittymä perustuslain 21 §:n turvaamaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. PeVL 43/2021, kohta 10). Näin on ainakin osaksi siksi, että perustuslakivaliokunnan (PeVL 53/2014 vp s. 3, PeVL 5/2018 vp s. 3) mukaan oikeudenkäynnille on luonteenomaista tuomioistuimen istunnossa tapahtuva asian vastavuoroinen ja puolueeton käsittely. Tuomiovaltaa oikeudenkäynnissä käyttävät tuomarit, jotka ovat samanaikaisesti paikalla tuomioistuimen lakisääteisessä kokoonpanossa ja jotka perustavat päätöksensä keskinäiseen neuvotteluun.

Tuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen merkitsisi vähäisempää poikkeusta välittömyysperiaatteeseen kuin todistelun vastaanottaminen muutoksenhakuasteessa videotallenteelta, mistä on säädetty lailla 96/2022 perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Asiallisesti tuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen on pitkälti rinnastettavissa asianosaisen etäosallistumiseen tai todistajan kuulemiseen etäyhteydellä, mitä ei ole pidetty välittömyysperiaatteen näkökulmasta ongelmallisina (ks. PeVL 5/2018 vp).

Myös ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan välittömyys kuuluu oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin erityisesti rikosasiassa (P.K. v. Suomi, 9.7.2002). Välittömyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vastaajaa vastaan esitetty näyttö tulee esittää suullisessa käsittelyssä hänen ja asian ratkaisevan tuomarin läsnäollessa. Vastaava vaatimus on soveltuvin osin voimassa myös siviiliasiassa, joskin heikompana (Pitkänen v. Suomi, 9.3.2004, 62). Ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei ole kuitenkaan tehtävissä sellaista johtopäätöstä, että tuomarin etäosallistuminen itsessään heikentäisi välittömyysperiaatteen toteutumista.

Kotimaisessa tuomioistuinmenettelyssä on lähdetty siitä, että osallistuminen hyvälaatuisella videoyhteydellä on rinnastettavissa osallistumiseen istuntosalista käsin ja että tämä ei toisin sanottuna ole ristiriidassa edellä todettujen välittömyysperiaatteen sisältöä koskevien luonnehdintojen kanssa. Näin on perusteltua katsoa myös tuomarin osalta. Lisäksi toisin kuin asianosaisen kohdalla, tuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen edellyttäisi menettelyn yleisen soveliaisuuden lisäksi sitä, että siihen olisi aihetta. Kysymys olisi siten jossain määrin poikkeuksellisesta menettelystä. Etäosallistuminen voisi edistää asian viivytyksetöntä ratkaisua, ja sillä olisi siten myös myönteinen vaikutus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen. Tuomioistuinmenettelyjen kehittäminen voi — kuten perustuslakivaliokunta onkin monessa yhteydessä todennut — ajan oloon vaikuttaa asioiden käsittelyaikoihin ja siten edistää perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa käsitellyksi (PeVL 4/2010 vp s. 5, PeVL 35/2002 vp s. 3/II, PeVL 31/2005 vp s. 3/II, PeVL 2/2006 vp s. 2/II, PeVL 30/2006 vp s. 4 ja 5).

Oikeudenkäynnin julkisuuteen ei vaikuttaisi se, että osa tuomioistuimen jäsenistä osallistuisi käsittelyyn etäyhteydellä, kun puheenjohtaja osallistuu siihen istuntosalista käsin, koska yleisö voisi tällöin seurata oikeudenkäyntiä tavalliseen tapaan.

Asianosaisen pakollinen etäosallistuminen

Asianosaisen oikeus osallistua ja olla läsnä asiansa suullisessa käsittelyssä kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen. Kysymys siitä, voidaanko nämä oikeudet toteuttaa vasten hänen tahtoaan etäyhteydellä, on näin ollen merkityksellinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta.

Yleisesti ottaen esityksen taustalla on edellä todetuin tavoin käsitys, jonka mukaan hyvälaatuinen videoyhteys voidaan rinnastaa osallistumiseen istuntosalissa. Tähän perustuu asianosaisen laaja oikeus osallistua oikeudenkäyntiin videoyhteyden välityksellä. Esimerkiksi rikosasian vastaajan etäosallistuminen ei merkitse näin ollen poikkeusta siihen historialliseen ja perustuslakivaliokunnankin toteamaan lähtökohtaan, jonka mukaan vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä häntä koskevassa rikosoikeudenkäynnissä (PeVL 5/2018 vp, ks. myös KKO 2022:55 kohta 9). Voidaan ajatella, että samasta perustasta voidaan symmetrisesti johtaa myös asianosaisen pakollinen etäosallistuminen. Toisaalta vaikka tapoja sinänsä tuomioistuimen näkökulmasta voitaisiinkin pitää yhtä hyvinä, voidaan kysyä, tulisiko asianosaisella olla oikeus saada valita haluamansa osallistumistapa. Lisäksi pakollista etäosallistumista tarkoittavan määräyksen antaminen voisi kuitenkin olla omiaan vaarantamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukseen sisältyvän asemien yhtäläisyyden (equality of arms) periaatteen toteutumisen tilanteessa, jossa vastapuoli saa osallistua oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin.

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla perustaa rikosasiassa syytetylle oikeuden osallistua asiansa suulliseen käsittelyyn (Marcello Viola v. Italia, 5.10.2006, 52). Tämä ilmenee muun muassa siitä, että 6 artiklan 3 c–e alakohtien mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on vähimmäisoikeutena oikeus puolustautua henkilökohtaisesti, kuulustella todistajia ja saada maksutta tulkin apua. Näiden oikeuksien toteutuminen käytännössä edellyttää oikeutta osallistua oikeudenkäyntiin. On kuitenkin syytä muistaa, että ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta keskeistä on sen arvioiminen, onko oikeudenkäynti kokonaisuutena arvioiden oikeudenmukainen (Ibrahim ja muut v. Yhdistynyt kuningaskunta, 13.9.2016, kohta 250-252).

Ihmisoikeustuomioistuimella on toistaiseksi kohtuullisen niukasti ratkaisukäytäntöä etäyhteyden käyttämisestä. Ottaen huomioon myös ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön dynaaminen luonne ratkaisukäytännön voidaan olettaa tältä osin olevan vielä kehittymässä. Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin vakiintuneesti katsonut, että asianosaisen osallistuminen voidaan toteuttaa videoyhteydellä, kunhan sille on hyväksyttävä syy ja menettely muutoin täyttää 6 artiklan asettamat vaatimukset (Marcello Viola, 5.10.2006, 72; Medvedev v. Venäjä, 27.6.2017, kohta 30; Bivolaru v. Romania [nro 2], 2.10.2018, 138-139). Asianosaisen läsnäolo istuntosalissa on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta toivottavaa, mutta se ei ole päämäärä itsessään, vaan väline kokonaisuutena arvostellen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi (Golubev v. Venäjä, 9.11.2006). Lisäksi käytettävän etäyhteyden on oltava laadultaan sellainen, että osallistuminen on tosiasiassa mahdollista ilman teknisiä ongelmia, ja sen on mahdollistettava luottamuksellinen yhteydenpito avustajan kanssa (Grigoryevskikh v. Venäjä, 9.4.2009, 83).

Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että läsnäolo-oikeus on yleisesti ottaen painavampi ensimmäisessä asteessa kuin muutoksenhakuasiaa käsittelevässä tuomioistuimessa (Sakhnovskiy v. Venäjä, 2.11.2010, 96). Tämä koskee erityisesti rikosasian vastaajaa. Tästä huolimatta vaikuttaisi siltä, että rikosasian vastaajankin läsnäolo-oikeus voidaan myös ensimmäisessä asteessa toteuttaa videoyhteyden välityksellä, vaikka vastaaja ei siihen suostu, kunhan muut videoyhteyden käyttämiselle asetettavat edellytykset täyttyvät (ks. em. ratkaisu, 98). Rikosasian vastaajan oikeutta olla läsnä oikeussalissa ensimmäisessä asteessa on kuitenkin pidettävä vahvana lähtökohtana, josta poikkeaminen edellyttää hyviä perusteita.

Jo nykyisen lainsäädännön mukaan on mahdollista poistaa asianosainen, myös rikosasian vastaaja, asiansa suullisesta käsittelystä. Tämän ihmisoikeustuomioistuin on tietyin edellytyksin hyväksynyt (Idalov v. Venäjä, 22.5.2012, 175-177; Marguš v. Kroatia, 27.5.2014, 90-91). Asianosaisen oikeuksia parantaa se, jos hänelle tarjotaan tämän jälkeen mahdollisuus osallistua etäyhteyden välityksellä.

Riita-asioiden osalta ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että 6 artikla ei takaa oikeutta henkilökohtaiseen läsnäoloon vaan yleisemmän oikeuden esittää asiansa ja vaatimuksensa tuomioistuimelle tehokkaasti ja vastapuoleen verrattuna tasapuolisin mahdollisuuksin (Yevdokimov ja muut v. Venäjä, 16.2.2016, kohta 22; Jallow v. Norja 2.12.2021, kohdat 59-70). Johdonmukaista on siten katsoa, että riita-asioissa asianosaisen läsnäolo-oikeuden toteuttamisesta etäyhteydellä voidaan tarvittaessa määrätä matalammalla kynnyksellä kuin rikosasiassa. Toisaalta tarvettakin siihen esiintynee käytännössä harvemmin riita-asioissa.

Myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on katsonut, ettei etäyhteyden käyttäminen itsessään välttämättä loukkaa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklaa. Loukkauksen kuitenkin muodostaa se, jos asianosainen on pyytänyt saada olla läsnä oikeussalissa ensimmäisen asteen käsittelyssä, ja tämä oikeus evätään vain käytännöllisiin syihin vedoten (CCPR/C/135/D/3736/2020).

Yhteenvetona voidaan todeta, että missään asiaryhmässä tai tuomioistuimen asteessa ei näyttäisi olevan ehdotonta velvollisuutta toteuttaa asianosaisen osallistumisoikeus nimenomaan istuntosalista käsin hänen sitä vaatiessa. Oikeustila ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut sen osalta, millä reunaehdoilla näin voidaan toimia. Unionin tuomioistuin ei ole antanut ratkaisua syyttömyysolettamadirektiivin tulkinnasta tästä näkökulmasta, ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön voidaan olettaa olevan tältä osin vielä kehittymässä. Tähänastisen käytännön perusteella voidaan kuitenkin todeta, että asian erityispiirteillä sekä etäyhteyden käyttämisen syillä ja osallistumisen toteuttamistavalla on käytännössä merkittävä vaikutus siihen, täyttääkö menettely oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Ehdotettu joustava sääntelymalli mahdollistaa ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen käytännön kehittymisen huomioimisen. Määräyksen antaminen edellyttäisi erityisiä syitä. Huomioon otettavista kriteereistä olisi erikseen säädetty laissa. Selvää on, että muiden oikeudenkäyntiin osallistuvien turvallisuus ja oikeudenkäynnin järjestys on pystyttävä kaikissa tapauksissa turvaamaan. Esitys on näillä perustein perustuslain mukainen.

Muut vaikutukset oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

Oikeusturvaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu myös vaatimus oikeuden saatavuudesta ja ratkaisun saamisesta ilman aiheetonta viivytystä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (esim. PeVL 43/2021 vp). Tuomioistuinkäsittelyjen joutuisuuden edistäminen on tärkeää etenkin, kun oikeudenkäynnin pituus on muodostunut joissakin tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamaksi oikeusturvaongelmaksi Suomessa (PeVM 1/2010 vp, PeVL 4/2010 vp s. 5). Vaikka tähän perustuvia loukkauksia ei oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain säätämiseen jälkeen ole todettu, oikeudenkäyntien viivästyminen on sen hyvittämisestä huolimatta edelleen ongelmallista perusoikeuksien näkökulmasta.

Näiden oikeuksien toteutumista esitys olisi omiaan kohentamaan, mikä edistäisi perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa käsitellyksi (PeVL 31/2005 vp s. 3). Etäyhteyksien käyttämismahdollisuuksien laajentaminen olisi omiaan parantamaan oikeuden saatavuutta erityisesti silloin, kun osallistuminen istuntosalista käsin vaatisi matkustamista. Käräjäoikeusverkoston karsiminen on johtanut välimatkojen pidentymiseen, millä voi olla merkitystä perustuslain 21 §:ään sisältyvän oikeuden saatavuuden kannalta (PeVL 55/2006 vp s. 5). Asioiden hoitaminen saattaa hankaloitua ja kustannukset saattavat kasvaa. Perustuslakivaliokunta onkin kiinnittänyt huomiota siihen, että välimatkojen pitenemisestä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sähköisen asioinnin ja etäyhteyksien käytön avulla (PeVL 12/2017 vp s. 2). Oikeuden saatavuuden parantuminen parantaa osaltaan oikeusturvaa (PeVL 16/2019 vp s. 3–4, PeVL 50/2018 vp s. 5, PeVL 55/2014 vp s. 3–4 ja PeVL 32/2012 vp s. 3).

Etäyhteyksiä käyttämällä voidaan myös ainakin yksittäisissä tapauksissa välttää asian ratkaisemisen viipyminen, joka aiheutuisi käsittelyn peruuttamisesta tai soveliaan istuntosalin vapautumisen odottamisesta. Näiltä lakiuudistus edistäisi perusoikeuksien toteutumista. Kokonaisuutena arvioiden ehdotus on näiltä osin hyväksyttävä perusoikeusjärjestelmän ja sen tavoitteiden kannalta.

10.3Muita kysymyksiä

Yksityisyyden suoja. Ehdotetut etäoikeudenkäyntiä ja sen julkisuutta koskevat säännökset eivät laajentaisi yksityiselämän suojaan kohdistuvia vaikutuksia, joita oikeudenkäynnistä seuraa riippumatta siitä, millä tavalla oikeudenkäynti järjestetään. Edellä jaksossa 4.2.4 on arvioitu henkilötietojen suojaan ja tietoturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia. Mahdolliset etäyhteyksiin käytettävään teknologiaan liittyvät tietosuojavaikutukset ja riskit huomioitaisiin sovellettavien tietosuojalainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaisille. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Ehdotettu muutos turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettuun lakiin merkitsisi sitä, että etäoikeudenkäyntiä seuraamaan saapuville henkilöille voitaisiin tehdä tuomioistuimessa samanlainen turvatarkastus kuin nykytilassa tehdään oikeudenkäyntiä seuraamaan saapuvalle yleisölle. Lisäksi etäoikeudenkäyntiä seuraamaan saapuvilta voitaisiin ottaa pois kuvan tallentamiseen soveltuvat välineet oikeudenkäynnin asianosaisten ja siellä kuultavien henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi. Tämä muutos vastaisi sitä, mitä on vastikään säädetty videotallenteita katsomaan saapuvien henkilöiden tarkastamisesta mainitun lain 5 §:n 3 momentissa ( HE 133/2021 vp , PeVL 43/2021 vp), joka pantaisiin esityksellä voimaan.

Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettu laki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 2/1999 vp), mutta ennen perustuslain voimaantuloa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuomioistuimien turvatarkastuksista annetun lain muuttamisesta HE 63/2023 vp ), joka olisi laajentanut lain soveltamisalaa myös muiden oikeushallinnon viranomaisten asiakkaisiin, ei vaikuttanut kokonaan ongelmattomalta perustuslain 124 §:n kannalta (PeVL 6/2024 vp). Hallitus on peruuttanut esityksen.

Ehdotettu muutos voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuisi johdonmukaisuussyihin ja olisi luonteeltaan täsmentävä. Henkilöille, jotka haluavat seurata oikeudenkäyntiä, tehdään jo nykyisellään turvatarkastus mainitun lain 2 ja 5 §:n nojalla, eikä muutos siten laajentaisi turvatarkastuksen kohteeksi joutuvien henkilöiden joukkoa. Lailla ei myöskään laajennettaisi turvatarkastajien toimivaltuuksia, sillä turvatarkastajan oikeus tarkastaa henkilöt, jotka saapuvat katsomaan tuomioistuimeen henkilötodistelusta laadittuja videotallenteita, ja turvatarkastajan oikeus ottaa pois kuvan tallentamiseen soveltuva väline, on tuoreeltaan hyväksytty (5 §:n 3 momentti, HE 133/2021 vp ). Perustuslakivaliokunta on tuolloin katsonut, että lakiesitys voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 43/2021 vp).

Syyt turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain muuttamiseen ovat hyväksyttäviä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta. Yleisölle tehtävät turvatarkastukset olisivat keino varmistaa oikeudenkäynnissä kuultavien henkilöiden ja asianosaisten yksityisyyden suojan toteutuminen. Ehdotettu rajattu muutos on edellytys sille, että etäoikeudenkäyntejä voidaan järjestää. Etäoikeudenkäynnit parantaisivat oikeuden saatavuutta ja ehkäisisivät oikeudenkäyntien viivästymistä.

Näillä perustein esitys on näiltäkin osin perustuslain mukainen.

10.4Johtopäätökset

Edellä esitetyillä perusteilla esitys on perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen. Lait voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Ehdotettu lainsäädäntö olisi merkittävä uudistus. Oikeudenkäyntiin osallistumista ja oikeudenkäynnin julkisuutta koskeva lainsäädäntö on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen ydintä. Perustuslakivaliokunta ei ole aikaisemmin käsitellyt kysymystä siitä, voidaanko oikeus osallistua oikeudenkäyntiin toteuttaa etäyhteyksien välityksellä vastoin asianosaisen tahtoa. Tähän samoin kuin etäoikeudenkäynnin hyväksyttävyyteen laajemminkaan ei ole nimenomaista vastausta myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Näistä syistä ehdotuksesta olisi aiheellista pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.

1 §

8 §

9 §

11 §

15 §

16 §

17 §

8 §

6 §

41 §

52 §

13 §

1 §Vangitsemisesta päättävä viranomainen

14 §Määräajan asettaminen syytteen nostamista varten

17 §Erityistä kotietsintää koskeva tuomioistuinkäsittely

Maksuvelvollisen on osallistuttava tuomioistuimen käsittelyyn, jos hän haluaa tulla kuulluksi. Jos maksuvelvollinen on laillista estettä ilmoittamatta poissa, asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Maksuvelvollinen voi ennen asian käsittelyä toimittaa kirjallisen vastineen tuomioistuimen kansliaan.

Tiedot asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta, asian yksilöidystä laadusta, asian käsittelyn vaiheista sekä suullisen käsittelyn ajankohdasta ja käsittelypaikasta samoin kuin asianosaisen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot ovat julkisia. Jos suullisella käsittelyllä ei ole käsittelypaikkaa, tieto siitä, miten suullista käsittelyä voi seurata, on julkinen. Tuomioistuin voi kuitenkin 6 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa määrätä pidettäväksi salassa tiedon asianomistajan tai turvapaikanhakijan henkilöllisyydestä.

Jokaisella on oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä tai seurata sitä videoyhteydellä, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Jos oikeudenkäynti toimitetaan oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä tarkoitettuna etäoikeudenkäyntinä, 3 momentissa tarkoitetun juttuluettelon on oltava tuomioistuimen kansliassa tai sijaintipaikkakunnalla.

Turvatarkastajalla on myös oikeus 1 momentissa säädetyin tavoin tarkastaa henkilö, joka haluaa katsoa tuomioistuimessa kuva- ja äänitallennetta tai seurata oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä tarkoitettua etäoikeudenkäyntiä, ja hänen mukanaan olevat tavarat sen selvittämiseksi, ettei hänellä ole mukanaan kuvan tallentamiseen soveltuvaa välinettä. Turvatarkastajalla on samoin edellytyksin oikeus ottaa pois tarkastuksessa tai muuten löydetty kuvan tallentamiseen soveltuva väline kuva- ja äänitallenteen katsomisen ajaksi.

Tämä laki tulee voimaan samana päivänä kuin turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain 1 ja 5 §:n muuttamisesta annetun lain 5 §:n ja voimaantulosäännöksen muuttamisesta annettu laki ( / ).

Rikosasian vastaajan kuulemisen edellytyksenä on, että kuuleminen ei asian laatu sekä muut olosuhteet huomioon ottaen vaaranna vastaajan oikeusturvaa. Kuulemisesta päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus.