HE 222/2024

1.1Tausta

Jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen (SopS 33 ja 34/1979) vuoden 1996 pöytäkirja eli Lontoon pöytäkirja (SopS 87 ja 88/2017) kieltää lähtökohtaisesti kaiken jätteen ja muun aineen mereen laskemisen. Pöytäkirjaan, joka tuli voimaan 24.3.2006, tehtiin 2.11.2006 muutoksia, jotka sallivat tietyin edellytyksin hiilidioksidin varastoinnin merenalaisiin geologisiin muodostumiin. Muutokset tulivat kansainvälisesti voimaan 10.2.2007. Vuonna 2009 Lontoon pöytäkirjan 6 artiklaan tehtiin puolestaan muutoksia, jotka sallivat hiilidioksidivirtojen viennin maasta toiseen pöytäkirjan liitteen 1 mukaisesti, jos kyseiset valtiot ovat tehneet asiasta sopimuksen tai sitoutuneet muuhun järjestelyyn. Kyseiset muutokset eivät ole vielä kansainvälisesti voimassa. Suomi on liittynyt Lontoon pöytäkirjaan vuonna 2017 ja sitoutunut sekä vuoden 2006 että vuoden 2009 muutoksiin samassa yhteydessä ( HE 61/2017 vp – EV 62/2017 vp).

Lontoon pöytäkirja tai sen muutokset eivät sisällä määräyksiä väliaikaisesta soveltamisesta.

Koska vuoden 2009 muutosten kansainvälinen voimaantulo ei ole toistaiseksi näköpiirissä, Lontoon pöytäkirjan osapuolikokouksessa hyväksyttiin 11.10.2019 päätöslauselma LP.5(14), jonka perusteella mahdollistetaan vuoden 2009 muutosten soveltaminen väliaikaisesti sellaisten pöytäkirjan osapuolten toimesta, jotka ovat tallettaneet julistuksen kyseisten muutosten väliaikaisesta soveltamisesta Kansainväliselle merenkulkujärjestölle.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (carbon capture and storage, CCS) on yksi keino pyrittäessä kohti hiilineutraaliutta. Norjan hallitus on syyskuussa 2024 ilmoittanut, että maailman ensimmäinen kaupallinen laitos hiilidioksidin pysyvään varastointiin on valmis. Ensimmäiset kaupalliset hankkeet, joissa kuljetetaan hiilidioksidia Hollannista ja Tanskasta Norjaan varastoitavaksi, käynnistyvät vuosina 2025 ja 2026.

Suomessa on vireillä useita hankkeita, jotka tähtäävät hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen pääosin sähköpolttoaineiden valmistuksessa. Vireillä on myös suunnitelmia hiilidioksidin talteenotosta ja mahdollisesta kuljettamisesta pysyvään varastointiin Suomen ulkopuolelle. Suomen kannalta lähimmät kohteet, joissa kehitetään hiilidioksidin geologista varastointia tällä hetkellä, sijaitsevat Norjan ja Tanskan alueilla. Suomessa on potentiaalia erityisesti bioperäisen hiilidioksidin talteenotolle, mutta Suomessa ei ole hiilidioksidin pysyvään varastointiin soveltuvia geologisia muodostumia. CCS:n soveltaminen Suomessa edellyttäisi näin ollen hiilidioksidin varastointia Suomen ulkopuolella ja kuljettamista varastointipaikkaan.

Suomessa CCS-hankkeiden toteutus ja aikataulu riippuu pitkälti tulevasta EU-sääntelystä. Komissio aikoo vuonna 2026 antaa arvion negatiivisten päästöjen sisällyttämisestä päästökauppaan ja antaa asiasta mahdollisesti lainsäädäntöehdotuksen. Myös merkittävä päästöoikeuksien väheneminen markkinoilla luo painetta CCS-ratkaisujen käyttöönotolle.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan hallitus edistää aktiivisesti teknologisten nielujen laajamittaista käyttöönottoa Euroopassa ja Suomessa. Ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkänen on linjannut, että Suomi edistää teknisten nielujen laajamittaista käyttöä ja valtio luo puitteet yrityksille kuljettaa hiilidioksidia Suomen ulkopuolelle varastoitavaksi. Nyt esitettävä jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirjaan vuonna 2009 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain (jäljempänä vuoden 2009 muutosten voimaansaattamislaki) muutos on osaltaan luomassa näitä puitteita.

1.2Valmistelu

Norja ja Alankomaat ehdottivat Lontoon pöytäkirjan osapuolikokouksessa vuonna 2019 hyväksyttäväksi päätöslauselmaa, jolla sallittaisiin pöytäkirjaan vuonna 2009 tehtyjen muutosten väliaikainen soveltaminen. Ehdotus perustui valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980, jäljempänä ”Wienin yleissopimus”) 25 artiklaan, jonka 1 b kohdan mukaan valtiosopimusta tai sen osaa sovelletaan väliaikaisesti ennen sen voimaantuloa, jos neuvottelevat valtiot ovat siitä muulla tavalla kuin itse valtiosopimuksessa sopineet. Perusteena väliaikaiselle soveltamiselle oli, että vaikka Lontoon pöytäkirjan 6 artiklalla sellaisena kuin se on voimassaolevassa sopimuksessa pyritään ensisijaisesti estämään jätteiden vienti kolmansiin osapuoliin, sillä kielletään myös hiilidioksidin siirto maasta toiseen geologista varastointia varten. Tämä nähtiin esteenä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeille, niiden rajat ylittävälle yhteistyölle ja kustannusten alentamiselle mittakaavaetujen ja riskien jakamisen avulla. Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihankkeita on katsottu tarvittavan ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liittyvän Pariisin sopimuksen (SopS 75 ja 76/2016) ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Väliaikaista soveltamista ehdotettiin ratkaisuksi, kunnes vuoden 2009 muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan. Väliaikaisen soveltamisen kautta valtiot voivat antaa suostumuksensa hiilidioksidin kansainväliseen kuljetukseen geologista varastointia varten.

Päätöslauselmaehdotus sai Lontoon pöytäkirjan osapuolikokouksen osapuolilta laajan tuen ja se hyväksyttiin. Päätöslauselman hyväksymisen yhteydessä kokouksessa korostettiin, että on tärkeää, ettei hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia pidetä ilmastonmuutoksen ratkaisuna vaan toimenpiteenä, jota voitaisiin käyttää silloin, kun muita keinoja ei ole käytettävissä. Suomen kannat vuoden 2019 osapuolikokoukseen valmisteltiin poikkihallinnollisesti ympäristöministeriön johdolla. Suomi tuki päätöslauselman hyväksymistä.

Hallituksen esitys on valmisteltu ympäristöministeriössä virkatyönä. Valmisteluun ovat osallistuneet ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä Liikenne- ja viestintävirasto. Valmistelun aikana on konsultoitu myös Ahvenanmaan maakuntahallitusta.

Saatujen lausuntojen perusteella esitykseen tehtiin eräitä muutoksia. Esityksessä on tarkennettu, että tasavallan presidentille esitettäisiin väliaikaisesta soveltamisesta päättämistä samanaikaisesti kuin voimaansaattamislain muuttamista koskeva laki esitetään vahvistettavaksi. Lisäksi esityksen ympäristövaikutuksia on tarpeellisilta osin tarkennettu.

2.1Nykytila ja sen haasteet

Suomalaisten yritysten ei voimassa olevan lainsäädännön puitteissa ole mahdollista varastoida hiilidioksidia geologisesti Suomen alueelle eikä kuljettaa hiilidioksidia varastoitavaksi Suomen ulkopuolelle, vaikka esimerkiksi EU:n päästökaupassa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi katsotaan mahdolliseksi keinoksi vähentää päästöjä. Lontoon pöytäkirja, siihen tehtyjen muutosten jälkeen, mahdollistaa hiilidioksidin kuljettamisen varastoitavaksi merenpohjan geologisiin muodostumiin. Suomi ja suomalaiset yritykset eivät voi kuitenkaan tätä mahdollisuutta hyödyntää ennen kuin esitetty Lontoon pöytäkirjan vuoden 2009 muutosten voimaansaattamislain muutos on hyväksytty ja valtuutussäännöksen nojalla annettu valtioneuvoston asetus Lontoon pöytäkirjan vuoden 2009 muutoksen väliaikaisesta soveltamisesta annettu sekä tarvittava julistus Kansainväliselle merenkulkujärjestölle tehty. Osa EU-jäsenvaltioista on jo tehnyt Lontoon pöytäkirjan 6 artiklan mukaisen järjestelyn hiilidioksidin rajat ylittävistä kuljetuksista pysyvää varastointia varten.

Suomen voimassa oleva lainsäädäntö on sisällöltään linjassa Lontoon pöytäkirjan vuoden 2009 muutosten kanssa. Pöytäkirjan sääntely on vähimmäissääntelyä ja kansallinen lainsäädäntö voi olla tiukempaa kuin pöytäkirjan sääntely. Suomessa lainsäädäntö tunnistaa pöytäkirjassa mereen laskettavaksi harkittavista aineista ainoastaan ruoppausmassan, minkä lisäksi hiilidioksidin vienti on Suomessa sallittua Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja Euroopan talousalueella (ETA). Lontoon pöytäkirjan 6 artiklan ja siihen liittyvien 1 ja 2 liitteiden sisältö on kuvattu yksityiskohtaisemmin hallituksen esityksessä HE 61/2017 vp .

2.2Hiilidioksidin geologista varastointia koskeva lainsäädäntö

EU-oikeudellinen kehys hiilidioksidin ympäristön kannalta turvalliselle geologiselle varastoinnille ETA-alueella perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/31/EY hiilidioksidin geologisesta varastoinnista (jatkossa CCS-direktiivi). Direktiivi koskee erityisesti hiilidioksidin pysyvää varastointia siihen soveltuvissa geologisissa muodostumissa EU:n jäsenvaltioiden alueella, niiden talousvyöhykkeillä ja niiden mannerjalustoilla. Direktiivin tarkoitus on osana ilmastonmuutoksen torjuntaa taata hiilidioksidin pysyvä eristäminen ilmakehästä niin, että ehkäistään riskit ympäristölle ja ihmisten terveydelle tai saatetaan ne mahdollisimman vähäisiksi. Direktiivi sisältää säännöksiä hiilidioksidin talteenotosta ja siirtämisestä varastointipaikoille tätä varten rakennetuissa putkistoissa. Direktiivi ei sen sijaan sisällä säännöksiä hiilidioksidin kuljettamisesta laivoilla tai muilla kuljetusvälineillä. Direktiivin täytäntöönpano mahdollistaa hiilidioksidin talteenoton ja siirtämisen varastoitavaksi muualle Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle, talousvyöhykkeelle tai mannerjalustalle.

CCS-direktiiviä ei sovelleta hiilidioksidin geologiseen varastointiin, jonka aiottu varastoitava kokonaismäärä on alle 100 000 tonnia ja jonka tarkoituksena on uusien tuotteiden ja prosessien tutkimus, kehittäminen tai testaus. Direktiivin 24 artiklassa säädetään rajat ylittävästä yhteistyöstä. Säännöksen mukaan rajat ylittävien hiilidioksidin siirtojen, rajat ylittävien varastointipaikkojen tai rajat ylittävien varastointikompleksien osalta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava yhdessä tämän direktiivin ja kaikkien muiden asiaan vaikuttavien yhteisön säädösten vaatimuksia. Direktiivissä ei muilta osin ole säännöksiä hiilidioksidin viennistä maasta toiseen ja siihen liittyvistä menettelyistä. Direktiivissä on sääntelyä muun muassa varastointilupien myöntämisestä ja sisällöstä sekä varastointipaikkojen seurannasta ja tarkastuksista.

CCS-direktiivi on sisällytetty EU:n 27 jäsenvaltion ja kolmen Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maan (Islanti, Liechtenstein ja Norja) väliseen Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen (jäljempänä ETA-sopimus) ja sitä on sovellettu ETA-alueella 1.6.2013 lähtien. Siten Suomessa talteen otettu hiilidioksidi on mahdollista varastoida EU-jäsenvaltioiden alueella sijaitsevien varastointipaikkojen lisäksi ETA-alueella sijaitseville varastointipaikoille.

CCS-direktiivi on pantu kansallisesti täytäntöön lailla hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista (416/2012, jatkossa CCS-laki). CCS-lain soveltamisala rajautuu hiilidioksidin siirtämiseen putken välityksellä. CCS-lailla on luotu menettelytavat ja säännöt hiilidioksidin talteenotolle ja siirrolle niin, että kaikilla toiminnanharjoittajilla on mahdollisuudet käyttää hiilidioksidin siirtoverkkoa selkein ja oikeudenmukaisin perustein. Edellä todetun ETA-sopimuksen kautta ETA-alue luetaan CCS-lain soveltamisalaan. CCS-lain päivitystarve EU-sääntelykehyksen muutosten johdosta on tunnistettu.

CCS-lain 3 §:n mukaan hiilidioksidin geologinen varastointi on Suomen alueella ja Suomen talousvyöhykkeellä kiellettyä. Suomen alueella talteen otettua hiilidioksidia saa kuitenkin lain 4 §:n mukaan luovuttaa geologisesti varastoitavaksi sellaiseen maanalaiseen geologiseen muodostumaan, joka sijaitsee kokonaan Euroopan unionin jäsenvaltion alueella, tai ETA-sopimus huomioon ottaen ETA-alueella taikka sen talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla. CCS-lain 5 §:ään on sisällytetty Lontoon pöytäkirjan liitettä 2 vastaavat laatuvaatimukset hiilidioksidivirralle. CCS-lain 6 §:ssä puolestaan säädetään, että talteenottajan tulee huolehtia siitä, että hiilidioksidivirran koostumus, syövyttävät aineet mukaan lukien, tutkitaan ja arvioidaan siitä aiheutuvat riskit. Hiilidioksidia saa ottaa talteen vain, jos hiilidioksidivirran satunnaisten tai lisättyjen aineiden pitoisuudet eivät riskin arvioinnin perusteella ylitä 5 §:n 3 momentissa säädettyä tasoa. Talteenottajan tulee pitää kirjaa geologisesti varastoitaviksi toimitettujen hiilidioksidivirtojen määristä, ominaisuuksista ja koostumuksesta.

Koska hiilidioksidin geologinen varastoiminen on Suomen alueella ja talousvyöhykkeellä kielletty, Suomen lainsäädäntöön ei ole toistaiseksi sisällytetty Lontoon pöytäkirjan liitteen 2 määräyksiä jätteen tai muun aineen mereen laskemisluvan edellytysten täyttymisestä ja aineen arvioinnista hiilidioksidivirtoja koskien. Koska Lontoon pöytäkirjan 6 artikla vuoden 2009 muutoksilla muutettuna edellyttää, että sopimukseen tai järjestelyyn on sisällyttävä vievän ja vastaanottavan valtion lupien myöntämistä koskevien vastuiden vahvistaminen ja jakaminen Lontoon pöytäkirjan määräysten ja muun sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, on mahdollisen valtioiden välisen sopimuksen tai yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelun yhteydessä selkeytettävä vastuita liitteen 2 mukaisen luvan edellytysten täyttämisessä ja tämän arvioinnissa valtioiden välillä, jossa hiilidioksidivirta on syntynyt ja joka ainetta laskee mereen.

2.3Muu CCS-toimintaa koskeva lainsäädäntö

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta (jatkossa päästökauppadirektiivi) säädetään EU:n päästökauppajärjestelmästä. Päästökaupassa talteen otetusta ja varastoidusta hiilidioksidista ei palauteta päästöoikeuksia, eli järjestelmän piirissä on hintakannuste edellä mainittuun toimintaan. Vuonna 2023 tehdyllä päästökauppadirektiivin muutoksella direktiivin soveltamisalaa laajennettiin varastointia varten tapahtuvan kasvihuonekaasujen kuljettamisen osalta koskemaan kaikkia kuljetusvälineitä, näin ollen myös laivalla tapahtuva kuljetus olisi mahdollista päästökaupan puitteissa. Päästökauppadirektiivin liitteen I mukaan direktiiviä sovelletaan kasvihuonekaasujen kuljettamiseen geologista varastointia varten CCS-direktiivin mukaisesti sallittuun varastointipaikkaan. Jos kuljetuksen päästöt kuuluvat myös muun päästökauppadirektiivin mukaisen toiminnan piiriin, päästöt olisi laskettava kyseiseen toiseen toimintaan kuuluviksi kaksinkertaisen laskennan estämiseksi. Päästökauppadirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön päästökauppalailla (1270/2023) .

Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan lain liitteen 1 taulukossa 1 mainituista ympäristöluvanvaraisista laitoksista (direktiivilaitokset) tulevien hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten on ympäristöluvanvaraista. CCS-hankkeet voivat myös kuulua ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) soveltamisalaan lain liitteessä 1 olevan 7 d-f kohtien mukaisesti. Mainituissa säännöksissä edellytetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tietyn, tarkentavin edellytyksin laitoksilta, jotka on tarkoitettu hiilidioksidivirtojen talteenottoon geologista varastointia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä edellytetään tietyin edellytyksin myös hiilidioksidin kuljettamiseksi talteenottolaitoksilta varastointipaikoille tarvittavilta putkilta, mukaan luettuina niihin liittyvät paineenkorotusasemat, sekä hiilidioksidin geologiselta varastoinnilta lukuun ottamatta tutkimus-, kehittämis- ja testaustoimintaa, jossa varastoidun hiilidioksidin kokonaismäärä on alle 100 000 tonnia.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on otettu huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta annetussa asetuksessa (EU) 2024/1735. Asetuksen 3 artiklan mukaan strategisella nettonollahankkeella tarkoitetaan muun muassa unionissa sijaitsevaa hiilidioksidin talteenottohanketta, hiilidioksidin varastointihanketta tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurihanketta, jonka jäsenvaltio on tunnustanut strategiseksi nettonollahankkeeksi 13 ja 14 artiklan nojalla. Asetuksen 15 artiklassa säädetään strategisten nettonollahankkeiden ensisijaisesta asemasta lupamenettelyissä ja 16 artiklassa lupamenettelyiden kestosta.

2.4Toimivallanjako EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä

Hiilidioksidin merikuljetusten osalta ainoa olemassa oleva sääntelykehys on toistaiseksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksiin perustuva vaarallisten ja haitallisten aineiden aluskuljetuksia koskeva lainsäädäntö. Sääntelyn tavoitteena on meriturvallisuuden varmistaminen ja meriympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, mukaan lukien sellaisen vahingon ja vaaran ehkäiseminen ja torjuminen, jota vaarallisten aineiden kuljetus saattaa aiheuttaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Hiilidioksidin merikuljetusten osalta noudatettavaksi tulee soveltuvin osin Kansainvälisen merenkulkujärjestön kaasusäiliöaluksia koskeva nk. IGC-säännöstö (”The International Code for the Construction and Equipment of Ships Carrying Liquefied Gases in Bulk”), joka on Suomessa saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen II-1 ja II-2 lukuun, mainittuun yleissopimukseen liittyviin eräisiin säännöstöihin sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan liittyviin eräisiin säännöstöihin tehtyjen muutosten voimaansaattamisesta (1528/2015) .

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksellä ehdotetaan Lontoon pöytäkirjan voimaansaattamislakia (636/2017) muutettavaksi siten, että siihen lisätään valtuutussäännös pöytäkirjan vuoden 2009 muutosten väliaikaista soveltamista koskevan asetuksen antamiseen. Lakiteknisesti tämä tehtäisiin ehdottamalla lisättäväksi Lontoon pöytäkirjan voimaansaattamislain 2 §:ään uusi 2 momentti, jossa valtioneuvostolle annetaan valtuus säätää asetuksella, että mainittua lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa. Lisäksi lain 2 §:n 1 momenttiin lisätään maininta, että muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisesta ennen kansainvälistä voimaantuloa säädetään valtioneuvoston asetuksella.

4.2Pääasialliset vaikutukset

Viranomaisvaikutukset

Mahdolliset hiilidioksidin kuljettamista ja varastointia koskevat yhteisymmärryspöytäkirjat vastaanottavien valtioiden kanssa valmistellaan valtioneuvostossa virkatyönä. Yhteisymmärryspöytäkirjat on tarkoitus tehdä kyseeseen tulevien valtioiden ministeriöiden välillä. Esityksellä ei näin ollen ole viranomaisvaikutuksia.

Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia tai niitä ei pystytä tässä vaiheessa arvioimaan. Esityksen säännösten mahdollistamalla valtioiden välisellä sopimisella on vaikutuksia suomalaisten yritysten rajat ylittävään yhteistyöhön hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevissa hankkeissa. Tämä voi luoda mahdollisuuksia uudelle yritystoiminnalle ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin markkinoiden kehitykselle Suomessa ja kansainvälisesti. Useat maat ovat kehittämässä hiilidioksidin varastointimahdollisuuksia alueillaan. Suomen lähialueilla Norja ja Tanska ovat tässä edelläkävijöitä. Yhteisymmärryspöytäkirjoja voidaan tehdä varastointia kehittävien maiden kanssa, mikä voi lisätä yrityksille mahdollisuuksia neuvotella useamman varastointia tarjoavan toimijan kanssa.

Toiminnanharjoittajien toimintamahdollisuuksien lisääntymisellä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointimarkkinoilla voi olla myös välillisiä positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Ympäristövaikutukset

Esityksellä voidaan arvioida olevan suoria tai välillisiä ympäristövaikutuksia, jos suomalaiset yritykset ryhtyvät mainittuihin hankkeisiin.

Hiilidioksidin talteenottoa, siirtämistä ja varastointia koskeviin vaikutuksiin liittyy epävarmuuksia, sillä toiminta on uutta ja vaatii kuljetus- ja välivarastointi-infrastruktuuria Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Lisäksi tarvitaan varsinainen geologinen varastointipaikka ja tähän liittyvä infrastruktuuri.

Yleisesti ottaen toiminnan ennakoidut, välilliset ympäristövaikutukset voidaan jakaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoimisen ympäristövaikutuksiin, hiilidioksidin kuljetusten ympäristövaikutuksiin, hiilidioksidin siirtämisen aluksista merenalaiseen varastointipaikan ympäristövaikutuksiin sekä itse pysyvän varastoinnin pidempiaikaisiin ympäristövaikutuksiin. Näistä vaiheista ensimmäisen ja jossain määrin toisen vaiheen ympäristövaikutukset kohdistuvat Suomen alueelle.

Hiilidioksidin talteenoton ympäristövaikutukset koostuvat hiilidioksidin talteenottolaitoksen rakentamisesta aiheutuvista vaikutuksista maaperään, vesiin, ilmaan ja luonnonmonimuotoisuuteen. Talteenottolaitokset rakennettaisiin lähtökohtaisesti hiilidioksidia päästävän teollisuuslaitoksen yhteyteen, eli useimmissa tapauksissa olemassa olevalle teollisuusalueelle. Rakentamisella voi olla vaikutuksia myös yhdyskuntarakenteeseen, toimintojen sijoittumiseen, rakennettuun ympäristöön ja maisemaan. Vaikutuksien merkittävyys riippuu olennaisesti talteenottolaitosten sijainnista.

Todennäköisimmin hiilidioksidi kuljetettaisiin Suomen ulkopuolelle meriteitse. Kuljetuksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset vertautuvat rahtiliikenteen ympäristövaikutuksiin. Kuljetuksen ympäristövaikutukset riippuvat liikenteen määrästä ja käytettävästä kalustosta.

Merkittävien CCS-hankkeiden ympäristövaikutuksia arvioidaan hankkeiden suunnitteluvaiheessa hankekohtaisesti. Kuten 2.3 luvussa on todettu, CCS-hankkeisiin sovelletaan tietyin edellytyksin ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Myös kansallisella CCS-lailla yhdessä muun voimassa olevan ympäristölainsäädännön kanssa pyritään siihen, että hiilidioksidin talteenotto, siirtäminen ja varastointi toteutettaisiin Suomessa ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta turvallisella tavalla. Hiilidioksidin geologisen varastoinnin ympäristövaikutuksia arvioidaan myös varastointihankkeen omassa ympäristövaikutusten arvioinnissa varaston sijaintivaltiossa.

Hiilidioksidivuoto jossakin talteenoton, kuljetuksen ja varastoinnin vaiheessa on toiminnassa ja sen suunnittelussa huomioonotettava riski, jolla voi olla ympäristövaikutuksia.

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin potentiaalisia positiivisia ilmastovaikutuksia on käsitelty luvussa 1.1.

Muutosten muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta ennen muutosten kansainvälistä voimaantuloa sekä tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen muutosten kansainvälistä voimaantuloa.