HE 176/2024

5.1Yleistä lausuntopalautteesta

Lausunnoissa pääosin kannatettiin esitettyjä muutoksia. Sujuva siirtymä nykyisistä öljysuojarahastoon ja ympäristövahinkovakuutukseen perustuvista järjestelmistä uuteen ympäristövahinkorahastoon on tärkeää. Ympäristövahinkorahastosta annetun lain vaikutuksia tulisi seurata tarkasti, jotta järjestelmää voidaan tarpeen mukaan kehittää. Osassa lausuntoja esitettiin huomioita rahastosta ympäristövahinkojen torjuntaan pelastustoiminnassa käytettävän kaluston hankkimiseen myönnettävien avustusten käyttöalasta, myöntöperusteista ja määrästä sekä avustusten riittävyydestä ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Esitysluonnos ei koske ympäristövahinkorahastosta myönnettäviä avustuksia.

5.2Lausuntopalautteen huomioon ottaminen

Lausuntopalautteen perusteella täsmennettiin esityksen öljysuojarahastoa koskevaa siirtymäsäännöstä (37 §). Öljysuojarahastosta annetun lain 4 §:n asetuksenantovaltuutta koskevan 3 momentin esitetään jäävän voimaan siirtymäkauden ajaksi. Asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen on tarpeen olla voimassa, koska siirtymäkauden aikana on tarkoitus soveltaa eräitä öljysuojarahastosta annetun asetuksen säännöksiä.

Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota esitysluonnoksessa ehdotettuun sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021) 68 §:n 2 momentin 3 kohdan kumoamiseen. Säännöksen mukaisesti öljysuojarahasto on luopunut perimästä takaisin valtionavustusta, jolla on rahoitettu öljyntorjuntakaluston varastotilojen rakentamista. Öljysuojarahastolla olisi ollut valtionavustuslain (688/2001) 22 §:n mukaisesti mahdollisuus periä takaisin nämä rakentamiskustannukset, jos rakennuksen käyttötarkoitus muuttuisi tai rakennus siirrettäisiin toiselle omistajalle. Öljysuojarahastossa tämä takaisinperintäaika on ollut 30 vuotta. Oikeustilaa ei ole tältä osin tarkoitus muuttaa, ja ehdotus säännöksen kumoamisesta poistettiin esityksen jatkovalmistelussa. Kumoamisen tavoitteena oli poistaa viittaus kumottavaan öljysuojarahastojärjestelmään, mutta säännös on tarpeen pitää voimassa sen varmistamiseksi, ettei asiasta ilmene epäselvyyttä rakentamiskustannusten takaisinperintäaikana.

Esitysluonnoksen ympäristövahinkovakuutusta koskevassa lausuntopalautteessa katsottiin tarpeelliseksi selkeyttää ympäristövahinkorahastosta annetun lain yleisen siirtymäsäännöksen (36 §) ja esitysluonnoksessa muutettavaksi ehdotetun ympäristövahinkovakuutusta koskevan erityisen siirtymäsäännöksen (38 §) keskinäistä suhdetta. Ympäristövahinkovakuutusta koskevan siirtymäsäännöksen on tarkoitus täsmentää niitä siirtymävaiheen tilanteita, joissa vahinkojen ja kustannusten korvaamiseen sovelletaan ympäristövahinkovakuutuksesta annettua lakia. Säännöksen 1 momentin kirjoitusasua ehdotetaan täsmennettäväksi tämän mukaisesti.

Lisäksi lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota ympäristövahinkovakuutusta koskevan siirtymäsäännöksen (38 §) uudessa 3 momentissa tarkoitetun vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena määrättävän hyvikkeen määräämistoimivallan vanhentumiseen ja siihen, vastaako ehdotettu voimassaoloaika tätä vanhentumisaikaa. Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 9 §:n mukaan vakuutuksen ottamisen laiminlyönyt vakuuttamisvelvollinen yhteisö on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta maksamaan Ympäristövakuutuskeskukselle tämän määräämän keskimääräistä vakuutusmaksua enintään kymmenkertaisena vastaavan hyvikkeen. Hyvike viivästyskorkoineen saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin laissa verojen ja maksujen täytäntöönpanosta (706/2007) säädetään. Julkinen saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu, ja muussa tapauksessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on erääntynyt. Esityksen mukaan hyvikkeen määrääminen olisi mahdollista ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain kumoamisen sitä estämättä 31.12.2026 asti.

Kuten Ympäristövakuutuskeskuksen lausunnossa todetaan, ympäristövahinkovakuutusta koskevassa siirtymäsäännöksessä tai siihen nyt esitettävissä muutoksissa ei säädetä ympäristövahinkovakuutusten päättymisestä tai vakuutuksen irtisanomisesta. Siirtymäsäännöstä ei ole tältä osin tarpeen täsmentää. Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain kumoaminen päättää vakuutusten voimassaolon.

6.1Laki ympäristövahinkorahastosta

37 § . Öljysuojarahastoa koskevat siirtymäsäännökset . Uuden 6 momentin tarkoituksena olisi mahdollistaa öljysuojarahaston vuotta 2024 koskevan tilinpäätöksen käsittely öljysuojarahastosta annetun lain mukaisesti. Tämä edellyttäisi, että öljysuojarahaston hallituksen sekä henkilöstön toimintaa koskevien öljysuojarahastosta annetun lain säännösten, kuten myös kirjanpitoa, maksuliikennettä ja tilinpäätöstä sekä tilintarkastusta koskevien säännösten soveltaminen olisi mahdollista siihen asti, kunnes öljysuojarahaston viimeinen tilinpäätös olisi käsitelty öljysuojarahastosta annetun lain mukaisesti. Tähän asti sovellettaisiin myös valtioneuvoston öljysuojarahastosta annetun asetuksen 4–9 §:ää öljysuojarahaston hallituksesta ja henkilöstöstä.

Öljysuojarahaston pääsihteeriä koskeva säännös olisi voimassa 30.4.2025 saakka. Tällöin pääsihteeri pystyisi hoitamaan tilinpäätökseen liittyvät käytännön toimenpiteet loppuun, kuten saattamaan tilinpäätöksen valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsittelyyn sekä tarkistamaan, että ympäristöministeriön tilinpäätöskannanotto on saapunut määräajassa.

Pykälän uudessa 7 momentissa säädettäisiin öljysuojarahaston hallituksen jäsenten toimikaudesta, joka normaalisti on kolme vuotta kerrallaan. Nyt toimikausi kuitenkin päättyisi jo silloin, kun öljysuojarahaston vuoden 2024 tilinpäätös olisi saatu hyväksyttyä ja ympäristöministeriö olisi antanut tilinpäätöksestä oman kannanottonsa huhtikuun loppuun eli 30.4.2025 mennessä.

38 § . Ympäristövahinkovakuutusta koskevat siirtymäsäännökset . Pykälän 1 momentissa on tarkoitus todeta, mitä säännöksiä sovelletaan ennen ympäristövahinkorahastosta annetun lain voimaantuloa aiheutuneen, ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain soveltamisalaan kuuluvan ympäristövahingon sekä tällaisen vahingon torjunta- ja ennallistamiskustannusten korvaamiseen. Momentin kirjoitusasua täsmennettäisiin tämän mukaisesti. Vahinkojen korvaamisesta säädetään ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 5 §:ssä (vakuutuksen antajan vastuu), 6 §:ssä (Ympäristövakuutuskeskuksen ja sen jäsenten vastuu) ja korvauksia koskevassa 3 luvussa.

Pykälän uudessa 2 momentissa todettaisiin, että Ympäristövakuutuskeskusta koskevia ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain säännöksiä (6 § ja 7 §:n 1, 2 ja 4 mom.) sovellettaisiin lain kumoamisen estämättä siihen asti, kunnes viimeinen vakuutuksenantajalle tai Ympäristövakuutuskeskukselle tehty korvausvaatimus olisi lainvoimaisesti ratkaistu. Täsmällistä päivämäärää tälle ajankohdalle ei ole mahdollista antaa. Korvausvaatimus on tehtävä vakuutuksenantajalle tai Ympäristövakuutuskeskukselle viimeistään viiden vuoden kuluessa ympäristövahinkorahastosta annetun lain voimaantulosta. Korvausasian käsittely voi kuitenkin jatkua vielä vuoden 2029 jälkeenkin etenkin, jos korvausvaatimus tehdään vasta vuoden 2029 loppupuolella. Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 18 §:n 4 momentissa säädetty, Finanssivalvonnan asiantuntemusta poikkeuksellisessa korvausten maksamisen tilanteessa edellyttävä erillistehtävä jatkuisi saman siirtymäkauden ajan.

Ehdotettu säännös olisi tekninen korjaus, jolla varmistettaisiin Ympäristövakuutuskeskuksen toiminnan jatkuminen sekä Ympäristövakuutuskeskuksen ja sen jäsenten vastuuta koskevien säännösten soveltaminen siirtymäkauden ajan. Ympäristövakuutuskeskuksen neuvottelukunnan (ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 7 §:n 3 mom.) toiminta kuitenkin päättyisi, kun ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain kumoaminen tulee voimaan 1.1.2025. Neuvottelukunnan tehtävänä on ylläpitää jäsenyhtiöiden ja ympäristövahinkovakuutuksen eri sidosryhmien välistä yhteistoimintaa ( HE 82/1997 vp ). Tätä toimintaa ei ole tarpeen jatkaa siirtymäkauden ajan.

Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 9 §:n soveltamisesta ympäristövahinkorahastosta annetun lain tultua voimaan. Vakuuttamisvelvollisuus on voimassa vuoden 2024 loppuun asti, mutta vakuutuksen ottamista koskevat laiminlyönnit voivat ilmetä vasta myöhemmin, yli vuodenkin viiveellä. Ympäristövakuutuskeskuksella olisi tästä syystä toimivalta määrätä vakuutuksen ottamisen laiminlyönyt yhteisö maksamaan ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitettu hyvike vielä ympäristövahinkorahastosta annetun lain voimaantulon jälkeen 31.12.2026 asti.

Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain korvauksia koskevaan 3 lukuun sisältyvän jakojärjestelmää koskevan säännöksen (21 a §) soveltamisen päättymisestä, kun laki ympäristövahinkorahastosta tulee voimaan 1.1.2025. Säännös koskee vakuutusyhtiöiden ja Ympäristövakuutuskeskuksen keskinäistä vastuunjakoa ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain indeksitarkistuksia koskevan 21 §:n mukaisten korotusten rahoittamisessa. Jakojärjestelmä on tarkoitettu rahoitettavaksi vuosittaisilla vakuutusmaksuilla, joita ei enää kerätä ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain kumoamisen jälkeen. Ympäristövakuutuskeskus ja vakuutusyhtiöt vastaavat joka tapauksessa lain mukaisten indeksikorotusten maksamisesta.

Pykälän uudessa 5 momentissa selvennettäisiin ympäristövakuutuslautakunnan asemaa vakuutusjärjestelmän lakkauttamisen jälkeen. Ympäristövakuutuslautakunta on perustettu yhtenäistämään ympäristövahinkojen korvauskäytäntöä ( HE 82/1997 vp ). Ympäristövakuutuslautakunnan toiminta jatkuisi sen määräajan loppuun, joksi lautakunta on valtioneuvoston nimeämänä asetettu. Lautakunnan käynnissä oleva kolmivuotiskausi päättyy 14.6.2026. Lautakunnan toiminta lakkaisi toimikauden päättymisen jälkeen. Vaikka lautakuntakäsittely on myös muutoksenhakijan edun mukaista muun muassa käsittelyn maksuttomuuden vuoksi, lautakunnan toiminnan jatkamiselle siirtymäkauden ajan ja tähän tarvittaville lainsäädäntötoimille ja hallinnollisille järjestelyille ei ole ympäristövahinkojen korvauskäytännön yhtenäistämiseen tai muuhun perusteeseen liittyvää välttämätöntä tarvetta. Jotta ympäristövakuutuslautakunta ehtisi käsitellä sille toimitetut hakemukset ennen lautakunnan toiminnan lakkaamista, lautakunnalta voisi hakea ratkaisusuositusta 31.12.2025 asti.

Pykälän uudessa 5 momentissa täsmennettäisiin myös, että ympäristövahinkorahastosta annetun lain tultua voimaan ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 23 §:ssä tarkoitettu korvausta koskeva kanne voidaan panna vireille käräjäoikeudessa riippumatta siitä, onko ympäristövakuutuslautakunta antanut korvauspäätöksestä lausunnon. Oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa on osa perustuslain 21 §:n oikeusturvaa. Säännös on tarpeen myös siksi, että lautakunnan toiminta ei enää jatkuisi käynnissä olevan kolmivuotiskauden päättymisen jälkeen.

Voimassa olevaan ympäristövahinkorahastosta annetun lain 38 §:n 3 momenttiin (uusi 7 momentti) lisättäisiin säännös muutoksenhausta rahaston hallituksen ympäristövahinkovakuutuksesta annettuun lakiin perustuvaa korvausvaatimusta koskevaan päätökseen. Muutosta haettaisiin oikaisuvaatimusmenettelyssä, kuten muidenkin rahaston korvausta koskevien päätösten yhteydessä. Lisäksi momenttiin, samoin kuin voimassa olevaan 2 momenttiin, tehtäisiin eräitä teknisluonteisia kirjoitusasua koskevia korjauksia.

6.2Laki Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 15 kohdan kumoamisesta

Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 15 kohdan mukaan muulla finanssimarkkinoilla toimivalla tarkoitetaan Finanssivalvonnasta annetussa laissa Ympäristövakuutuskeskusta. Lainkohta kumottaisiin. Finanssivalvonnan ympäristövahinkovakuutuksesta annettuun lakiin perustuva tehtävä valvoa Ympäristövakuutuskeskuksen korvaus- ja vakuuttamistoiminnassa noudatettavia menettelytapoja ja vakuutusmatemaattisia seikkoja (7 § 5 mom.) päättyy 1.1.2025, kun ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain kumoaminen tulee voimaan. Ympäristövakuutuskeskuksen valvonnan osalta riittävinä oikeusturvan takeina voidaan siirtymäkauden aikana pitää ylimpiä lainvalvojia, jotka voivat tarvittaessa tukeutua Finanssivalvonnalta tai muilta tahoilta pyydettäviin selvityksiin.

Kumoamissäädös on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025, kun laki ympäristövahinkorahastosta tulee voimaan.

Öljysuojarahastosta annetun lain 4 §:ää ja sen nojalla annettuja säännöksiä öljysuojarahaston hallituksesta ja henkilöstöstä, 22 §:n 1 momenttia hallituksen tehtävistä, 23 §:ää kirjanpidosta, maksuliikkeestä ja tilinpäätöksestä, 24 §:ää tilintarkastuksesta sekä 28 §:ää virkavastuusta ja yleishallintoa koskevien säännösten soveltamisesta sovelletaan tämän lain 35 §:n 2 momentin estämättä siihen asti, kunnes öljysuojarahaston viimeinen tilinpäätös on käsitelty öljysuojarahastosta annetun lain mukaisesti.

Tämän lain voimaan tullessa öljysuojarahaston hallituksen jäseninä olevien toimikausi jatkuu 30 päivään huhtikuuta 2025.

Ennen tämän lain voimaantuloa aiheutuneen, ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain soveltamisalaan kuuluvan ympäristövahingon sekä tällaisen vahingon torjuntakustannusten ja vahingoittuneen ympäristön ennalleen saattamisen kustannusten korvaamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, ellei 4—7 momentista muuta johdu.

Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 6 §:ää Ympäristövakuutuskeskuksesta ja sen jäsenten vastuusta, 7 §:n 1, 2 ja 4 momenttia Ympäristövakuutuskeskuksen hallinnosta ja valvonnasta sekä 18 §:n 4 momenttia Finanssivalvonnan päätöksestä korvauksen maksamisesta eräissä tilanteissa sovelletaan tämän lain 35 §:n 2 momentin estämättä siihen asti, kunnes viimeinen vakuutuksenantajalle tai Ympäristövakuutuskeskukselle tehty korvausvaatimus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 9 §:ää vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä sovelletaan tämän lain 35 §:n 2 momentin estämättä 31 päivään joulukuuta 2026.

Tämän lain tullessa voimaan ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain jakojärjestelmää koskevan 21 a §:n soveltaminen päättyy.

Ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 22 §:ää ympäristövakuutuslautakunnasta sovelletaan tämän lain 35 §:n 2 momentin estämättä 14 päivään kesäkuuta 2026. Tämän lain tultua voimaan ympäristövakuutuslautakunnan toiminta jatkuu sen määräajan loppuun, joksi lautakunta on asetettu. Lautakunnan ratkaisusuositusta ympäristövahinkojen korvaamisesta voi hakea vuoden 2025 loppuun asti. Tämän lain tultua voimaan ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 23 §:ssä tarkoitettu korvausta koskeva kanne voidaan panna vireille käräjäoikeudessa riippumatta siitä, onko ympäristövakuutuslautakunta antanut korvauspäätöksestä lausunnon. Asetus ympäristövakuutuslautakunnasta (1177/1998) jää voimaan 14 päivään kesäkuuta 2026.

Tämän lain tultua voimaan ympäristövahinkovakuutuksesta annetussa laissa tarkoitettu korvausvaatimus on tehtävä kirjallisesti vakuutuksenantajalle tai Ympäristövakuutuskeskukselle viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Korvausvaatimus katsotaan tällöin tehdyksi ympäristövahinkovakuutuksen viimeisen vakuutuskauden aikana. Viimeisen vakuutuskauden ja tämän lain voimaantuloa seuraavan viiden vuoden kuluessa esitetyistä korvausvaatimuksista yhdestä vakuutustapahtumasta maksetaan korvausta enintään 6 miljoonaa euroa ja kahdesta tai useammasta vakuutustapahtumasta maksetaan korvausta yhteensä enintään 10 miljoonaa euroa.

Tämän lain tultua voimaan ympäristövahinkovakuutuksesta annettuun lakiin perustuva korvausvaatimus voidaan 6 momentissa tarkoitetun viiden vuoden määräajan jälkeen tehdä kirjallisesti ympäristövahinkorahastolle. Korvausvaatimus ympäristövahinkorahastolle on kuitenkin tehtävä kymmenen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Yhdestä korvausvaatimuksen perusteena olevasta tapahtumasta maksetaan korvausta enintään 6 miljoonaa euroa sekä kahdesta tai useammasta ympäristövahinkorahastolle tehdyn korvausvaatimuksen perusteena olevasta tapahtumasta maksetaan korvausta yhteensä enintään 10 miljoonaa euroa. Korvausta koskevaan rahaston hallituksen päätökseen saa vaatia oikaisua.

Tällä lailla kumotaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 5 §:n 15 kohta, sellaisena kuin se on laissa 752/2012.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .