HE 63/2023

1.1Tausta

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti vuonna 1997 valtioneuvostolle osoittamassaan kirjeessä huomiota tuomioistuimissa järjestettävien turvatarkastusten lainmukaisuuteen. Tarkastusten järjestämisestä ei ollut lakitasoisia säännöksiä. Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettu laki (1121/1999) antoi oikeudellisen perustan tuomioistuimissa järjestettäville turvatarkastuksille.

Edellä mainitussa kirjeessään samoin kuin päätöksessään 12.6.2002 (299/4/00) apulaisoikeusasiamies on todennut, että julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia julkisten oikeudenkäyntien ja niihin osallistuvien turvallisuudesta. Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain perusteluissa korostetaan julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi oikeudenvastaisilta teoilta.

Julkisen vallan velvollisuus huolehtia perustuslain 7 §:n 1 momentissa perusoikeutena suojatun henkilökohtaisen turvallisuuden toteutumisesta ei sido vain tuomioistuimia, vaan kaikkia viranomaisia.

Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt 15.8.2016 kanteluratkaisussaan (OKV/98/1/2016) huomiota siihen, että turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetussa laissa ei ole otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että tuomioistuimen käyttämässä rakennuksessa saattaa sijaita muita oikeushallinnon viranomaisia. Mainitun ratkaisun mukaan muiden viranomaisten asiakkaiden turvatarkastamista yhteisellä sisäänkäynnillä ei voida pitää oikeudellisesti tyydyttävänä, vaikka turvatarkastus ei objektiivisesti arvioiden aiheuttaisikaan sen kohteeksi joutuvalle vähäistä suurempaa haittaa. Kanteluratkaisun antamisen aikaan oikeusministeriössä oli meneillään lainsäädäntöhanke (OM 14/31/2014), jonka tarkoituksena oli laajentaa turvatarkastuksia koskeva laki koskemaan kaikkia oikeushallinnon viranomaisia. Mainittu lainsäädäntöhanke keskeytyi valmisteluvaiheessa eikä se johtanut lainsäädäntömuutoksiin.

1.2Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä. Hallituksen esityksen luonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 30.6 – 31.8.2023. Luonnosta koskevat lausunnot ja muut hankkeen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla oikeusministeriön verkkosivustolta ja valtioneuvoston verkkosivustolta tunnuksella OM041:00/2023.

2.1Lainsäädäntö

Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettu laki tuli voimaan 1.1.2000. Lakiin on tehty sen voimaantulon jälkeen useampia, lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Viimeisimpinä muutoksina lain 1 ja 5 §:ää on muutettu 28.1.2022 annetulla lailla 101/2022, jonka voimaantulosta säädetään erikseen lailla. Viimeisin muutos liittyy suullisen todistelun tallentamista ja vastaanottamista yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseen ( HE 133/2021 vp ).

Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettu laki koskee kaikkia tuomioistuimia. Lakia sovelletaan myös viranomaisiin, jotka järjestävät suullisia käsittelyjä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) nojalla. Tällaisia viranomaisia ovat tällä hetkellä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta, opintotuen muutoksenhakulautakunta, sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta eli tietyissä Vakuutusoikeuden asiaryhmissä ensimmäisenä muutoksenhakuasteena toimivat lautakunnat.

Turvatarkastus voidaan kohdistaa kaikkiin tuomioistuimen tiloihin saapuviin ja siellä oleviin henkilöihin sekä heillä mukanaan oleviin tavaroihin. Turvatarkastus on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa tarkastettavalle henkilölle tai vahinkoa omaisuudelle.

Lakiin sisältyvät säännökset turvatarkastustoimenpiteistä ja henkilöistä, jotka voivat toimia turvatarkastajina. Poliisi ja tuomioistuimen palveluksessa oleva henkilö voivat toimia turvatarkastajana. Tuomioistuimen palveluksessa oleva voi olla virka- tai työsuhteinen työntekijä. Turvatarkastajana voi toimia tuomioistuimen päätöksellä myös muu, kuin edellä mainittu henkilö. Turvatarkastuksia voidaan hankkia näin ollen myös ostopalveluna, jolloin turvatarkastajan on oltava poliisin tehtävään hyväksymä. Turvatarkastus voidaan toimittaa metallinilmaisimella tai muulla teknisellä laitteella. Henkilöntarkastus voidaan toimittaa myös muulla tavoin.

Laki ei sisällä turvatarkastajana toimivan henkilön virkavastuuseen, kelpoisuuteen eikä turvatarkastajaksi hyväksymiseen tai hyväksymisen peruuttamiseen liittyviä tarkempia säännöksiä. Turvatarkastajan pukeutumisesta tai turvatarkastajakortista ei myöskään ole säädetty voimassa olevassa laissa.

Tuomioistuimeen saapuvan henkilön mukana olevat tavarat voidaan tarvittaessa tutkia sekä ottaa häneltä pois esineet ja aineet, joilla voidaan vaarantaa turvallisuutta tai järjestystä taikka vahingoittaa omaisuutta. Turvatarkastajalla on oikeus poistaa henkilö tuomioistuimesta, jos hän kieltäytyy turvatarkastuksesta. Henkilön poistamiseksi turvatarkastaja voi laissa säädetyin rajoituksin käyttää tarvittaessa voimakeinoja. Ainoastaan poliisi ja tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies saa käyttää voimakeinoja henkilön poistamiseksi tuomioistuimesta, jollei muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Henkilön poistaminen tuomioistuimesta voimakeinoja käyttäen on varsin poikkeuksellista ja yleensä näissä tilanteissa pelkkä poistumiskehotus on riittävä.

Laki ei velvoita tuomioistuimia järjestämään turvatarkastuksia. Turvatarkastusten järjestäminen ja se, missä laajuudessa niitä järjestetään, on tuomioistuimen harkinnassa. Lain perusteluissa todetaan, että olosuhteet ja tarpeet eri tuomioistuimien välillä vaihtelevat huomattavasti. Taloudellisistakaan syistä ei ole katsottu järkeväksi hankkia teknisiä laitteita ja sitoa työvoimaa turvatarkastuksiin tarpeettoman laajasti.

Turvatarkastajina tuomioistuimissa toimivat pääsääntöisesti yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) tarkoitetut vartijat, joiden oikeudet voimakeinojen käyttöön määräytyvät mainitun lain nojalla. Lain 83 §:n 2 momentin mukaan turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa oleva henkilö voi samanaikaisesti toimia mainitussa laissa tarkoitettuna vartijana sekä turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain mukaisissa turvatarkastustehtävissä.

Rikosseuraamuslaitosta lukuun ottamatta muiden lakiehdotuksessa tarkoitettujen oikeushallinnon viranomaisten osalta ei ole olemassa turvatarkastuksiin liittyvää erityislainsäädäntöä. Rikosseuraamuslaitoksen osalta yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain (400/2015) 50 §:ssä säädetään turvatarkastuksista valvontarangaistuksen täytäntöönpanon turvallisuudesta huolehtimiseksi ja järjestyksen turvaamiseksi sekä yhdistelmärangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain (801/2017) 17 §:ssä valvottavien tarkastamisesta yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan täytäntöönpanon turvallisuudesta huolehtimiseksi ja järjestyksen turvaamiseksi. Mainituissa turvatarkastuksissa on kyse tilanteista, joissa Rikosseuraamuslaitos voi päättää turvatarkastuksesta. Vankeusrangaistuksia koskevassa lainsäädännössä on myös omat säännöksensä vankiloissa tehtävistä turvatarkastuksista.

2.2Oikeushallinnon viranomaisten toimipisteet ja turvatarkastukset

Vuoden 2019 alussa käräjäoikeuksien määrä väheni 27:stä 20:een. Sivukanslioineen ja istuntopaikkoineen käräjäoikeuksien toimipaikkoja on tällä hetkellä 39. Myös hovi- ja hallinto-oikeuksien määrää on vähennetty. Hovioikeuksia on 5 ja hallinto-oikeuksia 6. Syyttäjälaitoksella on yhteensä 32 toimipaikkaa, joista asiakaspalvelua on 5:ssä toimipisteessä. Oikeusaputoimistoja ja edunvalvontatoimistoja on 23 ja ne toimivat kaikkiaan noin 160 toimipaikassa. Ulosottolaitoksella on yhteensä 64 toimipaikkaa. Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimistoja on 12 ja niiden toimipaikkoja sijaitsee 23 paikkakunnalla. Näistä toimipaikoista neljä sijaitsee oikeustaloissa.

Oikeushallinnon viranomaisten toimitilojen hankintaa ja suunnittelua on ohjattu jo yli kymmenen vuoden ajan Oikeushallinnon toimitila- ja työympäristökonseptin avulla. Konseptin tarkoituksena on yhtenäistää toimitilojen suunnittelua ja edistää parhaiden käytäntöjen toteutumista kaikissa toimitilatilahankkeissa. Konsepti ohjaa sekä uusien toimitilojen suunnittelua, että vanhojen toimitilojen korjausta ja kehittämistä.

Oikeushallinnon työympäristö- ja toimitilakonsepti sisältää keskeisimmät strategiset linjaukset ja ratkaisumallit oikeushallinnon toimitilojen kehittämiseksi. Konseptin linjauksien mukaan toimitilojen rakennus- ja peruskorjaushankkeissa pyritään siihen, että kiinteistössä olisi yksi yhteinen pääsisäänkäynti kaikille siellä asioiville oikeushallinnon asiakkaille. Henkilökunta kulkee omista sisäänkäynneistä. Tavoitteena on, että viranomaisilla olisi yksi yhteinen eteisaula säätelemässä asiakkaiden kulkua kaikkiin viranomaisiin ja että lähtökohtaisesti kaikkien asiakkaiden turvatarkastus mahdollistetaan. Tuomioistuimen istuntosaleihin menevät asiakkaat tarkastetaan aina, ja tarkastuspiste pyritään sijoittamaan siten, että se mahdollistaa myös muiden asiakkaiden tarkastamisen. Kaikki oikeushallinnon asiakaspalvelutoiminnot keskitetään yhdelle alueelle kiinteistössä. Eri viranomaiset ja asiakasryhmät huomioidaan osoittamalla keskitetyltä palvelualueelta tiloja sekä yhteiseen että viraston omaan käyttöön. Kaikkien asiakkaiden vastaanotto tapahtuu palvelutiloissa. Edellä kuvatulla järjestelyllä yksi turvatarkastuspiste on riittävä, vaikka samassa kiinteistössä toimisi useampia viranomaisia. Yleisesti ottaen yhteisen sisäänkäynnin ja asiakaspalvelualueen voidaan arvioida olevan kustannustehokas ratkaisu verrattuna siihen, että kaikilla oikeushallinnon viranomaisilla olisi kokonaan erilliset asiakaspalvelualueet ja erilliset sisäänkäynnit.

Valtion toimitilastrategia on uudistettu vuonna 2021. Uusi toimitilastrategia ohjaa vahvasti toimitilojen yhteiskäyttöisyyteen. Yhteiskäyttöisyyttä rajoittavana tekijänä on tunnistettu esimerkiksi toiminnan riippumattomuutta koskevat vaatimukset.

Laki turvatarkastuksista tuomioistuimissa koskee ainoastaan tuomioistuimia ja edellä mainittuja suullisia käsittelyjä järjestäviä muutoksenhakulautakuntia. Oikeushallinnon viranomaisten yhteisiä sisäänkäyntejä ja asiakaspalvelualueita on kuitenkin useissa oikeustaloissa. Yhteinen sisäänkäynti on esimerkiksi Helsingin, Espoon, Turun, Oulun ja Tampereen oikeustaloissa. Lisäksi oikeushallinnon viranomaisten yhteisiä asiakassisäänkäyntejä on suunniteltu toteutettavaksi Vantaan oikeustalon peruskorjaushankkeessa ja Porin uuden oikeustalon rakennushankkeessa.

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettua lakia muutettaisiin siten, että sen 2 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti. Uuden 3 momentin mukaan turvatarkastustoimenpiteet voitaisiin kohdistaa myös muiden oikeushallinnon viranomaisten kuin tuomioistuimien asiakkaisiin silloin, kun näillä oikeushallinnon viranomaisilla on yhteinen sisäänkäynti tai yhteinen asiakaspalvelualue tuomioistuimen kanssa. Turvatarkastukseen näissä tiloissa sovellettaisiin, mitä tässä laissa säädetään turvatarkastuksista tuomioistuimissa.

Lisäksi ehdotetaan, että lain 4 §:ää muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin turvatarkastajan kelpoisuutta, hyväksymistä, hyväksymisen peruuttamista, pukeutumista, turvatarkastajakorttia ja toimivaltaa koskevat säännökset. Muutettavaksi ehdotetun 4 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen päätöksellä turvatarkastuksen voisi suorittaa muukin kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka on saanut koulutuksen turvatarkastajan tehtävään ja on tuomioistuimen sijaintipaikan poliisilaitoksen tehtävään hyväksymä. Turvatarkastajaksi voitaisiin hyväksyä täysi-ikäinen henkilö, joka tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja joka on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva. Muutettu 2 momentti sisältäisi myös turvatarkastajakorttia ja pukeutumista koskevat säännökset. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan tuomioistuimen sijaintipaikan poliisilaitoksen olisi peruutettava turvatarkastajaksi hyväksyminen, jos turvatarkastaja tai tuomioistuin sitä pyytää. Turvatarkastajaksi hyväksyminen voitaisiin peruuttaa kokonaan tai määräajaksi, jos turvatarkastaja ei enää täytä 4 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin turvatarkastajan toimivallasta.

Voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi sen toinen virke, joka koskee saman momentin mukaista turvatarkastajan oikeutta voimankäyttöön. Ehdotetun muutoksen myötä turvatarkastajien oikeus voimankäyttöön olisi yhtäläinen riippumatta siitä, onko turvatarkastajana toimiva henkilö tuomioistuimen palveluksessa virka- vai työsuhteessa. Myös ostopalveluna hankittujen 4 §:n 2 momentin tarkoittamien turvatarkastajien oikeus voimankäyttöön olisi sama.

Turvatarkastajana toimivan 4 §:n 2 momentin tarkoittaman turvatarkastajan virkavastuusta säädettäisiin ehdotetussa uudessa 7 §:ssä.

Kyseessä olisi edelleen tuomioistuimen turvatarkastus. Turvatarkastuksen järjestämisestä ja sen laajuudesta päättäisi edelleen tuomioistuin tai yksittäisen asian käsittelyn osalta tuomioistuimen puheenjohtaja. Näiltä osin lakiin ei ehdoteta muutoksia.

Muulla oikeushallinnon viranomaisella tarkoitetaan tässä ehdotuksessa Syyttäjälaitosta, Ulosottolaitosta, valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirin oikeusapu- ja edunvalvontatoimistoa sekä Rikosseuraamuslaitoksen rikosseuraamuskeskuksen yhdyskuntaseuraamustoimistoa.

4.2Pääasialliset vaikutukset

Niissä oikeus- tai virastotaloissa, joissa turvatarkastuksia järjestetään tai on järjestetty, viranomaiset ovat käytännössä havainneet, että turvatarkastuksilla on merkittävä järjestyshäiriöitä ennalta ehkäisevä vaikutus. Turvatarkastusten järjestäminen niissä oikeushallinnon viranomaisissa, joilla on yhteinen sisäänkäynti tuomioistuimen kanssa, lisää viranomaisten toimitilojen turvallisuutta niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin osalta. Lisäksi turvatarkastuksen ulottaminen myös muiden oikeushallinnon viranomaisten asiakkaisiin selkeyttää turvatarkastusten järjestämistä oikeustaloissa. Kaikkien asiakkaiden turvatarkastaminen mahdollistaa sen, että samalla asiakaspalvelualueella ei ole tarkastettuja ja tarkastamattomia henkilöitä.

Tällä hetkellä yhteisiä sisäänkäyntejä ja asiakaspalvelualueita tuomioistuimien kanssa on pääasiassa Ulosottolaitoksen ja Syyttäjälaitoksen toimipisteillä. Näiden viranomaisten, kuten muidenkin esityksessä tarkoitettujen oikeushallinnon viranomaisten asiakkaisiin voitaisiin ehdotuksen mukaisesti kohdistaa turvatarkastustoimenpiteitä. Syyttäjälaitoksen asiakaspalvelupisteiden asiakasmäärät ovat varsin pieniä. Näin ollen voidaan arvioida, että ehdotuksen mukaiset turvatarkastustoimenpiteet kohdistuisivat suurimmalta osin Ulosottolaitoksen asiakkaisiin.

Tuomioistuimien turvatarkastukset toteutetaan lähes poikkeuksetta siten, että kaikki tuomioistuimen tiloihin saapuvat asiakkaat turvatarkastetaan. Turvatarkastuksessa asiakkaat kulkevat metallinilmaisinportin läpi ja asiakkaiden mukana olevat tavarat tarkastetaan läpivalaisulaitteilla. Henkilöntarkastuksia tehdään ainoastaan harvoin ja vain silloin kun on perusteltu aihe epäillä, että henkilöllä on mukanaan kielletty esine tai aine. Näin ollen pääosaan asiakkaista kohdistuu vain niitä turvatarkastustoimenpiteitä, joilla puututaan vain vähäisessä määrin heidän henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa. Henkilön poistaminen tuomioistuimen tiloista voimakeinoja käyttäen on edellä kohdassa 2.1 esitetyllä tavalla varsin poikkeuksellista.

Turvatarkastajaa koskevien kelpoisuusvaatimusten, tehtävään hyväksymisen, toimivallan ja virkavastuun täsmentäminen selkeyttäisi ja helpottaisi poliisin hyväksymismenettelyä ja turvatarkastusten järjestämistä käytännön tasolla.

Esityksellä ei olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Turvatarkastuksista tuomioistuimissa annettu laki ei velvoita tuomioistuimia järjestämään turvatarkastuksia. Lakiin nyt ehdotettu muutos ei myöskään antaisi muille oikeushallinnon viranomaisille itsenäistä päätäntävaltaa järjestää turvatarkastuksia omissa tiloissaan. Niissä oikeushallinnon toimitiloissa, joissa tuomioistuimella on yhteinen sisäänkäynti muiden oikeushallinnon viranomaisten kanssa, on turvatarkastus pääsääntöisesti jo olemassa. Turvatarkastettavien henkilöiden määrän vähäinen lisääntyminen ei sinällään vaikuta turvatarkastuksien järjestämisestä syntyviin menoihin, vaikka turvatarkastajien työmäärä lisääntyykin. Turvatarkastuksista aiheutuvat kustannukset olisi mahdollista jakaa niiden virastojen kesken, joiden asiakkaita turvatarkastetaan yhteisillä sisäänkäynneillä.

Turvatarkastuksista aiheutuvien kustannusten jakaminen ei nostaisi oikeushallinnon virastojen kokonaiskustannuksia, mutta kustannukset kohdistuisivat osittain hallinnonalan eri sektoreille. Turvatarkastusten järjestämisestä aiheutuvien vuosittaisten kustannusten jakaminen voisi perustua esimerkiksi asiakasmäärään tai muuhun siihen verrattavaan ja riittävän luotettavalla tavalla mitattavaan tasapuoliseen jakoperusteeseen. Karkealla tasolla voidaan arvioida, että turvatarkastuksen järjestämisestä keskikokoisessa oikeustalossa siten, että kaikki asiakkaat tarkastetaan, tuomioistuimelle aiheutuu tällä hetkellä vuositasolla noin 100 000 euron kustannukset. Oikeustalojen asiakasmäärien osalta voidaan arvioida, että valtaosa oikeustaloissa asioivista on edelleen tuomioistuimen asiakaspalvelussa asioivia ja istuntoihin osallistuvia asiakkaita.

Voimassa olevan lain 4 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen päätöksellä turvatarkastuksen voi suorittaa muukin kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka on poliisin tehtävään hyväksymä. Voimassa oleva laki ei sisällä hyväksymiseen liittyviä koulutus- ja kelpoisuusvaatimuksia. Ehdotetuilla muutoksilla ei olisi vaikutusta hyväksymiskäytäntöön, vaan hyväksymisen tekisi edelleen poliisi. Hyväksymispäätöksen tekemisen voidaan olettaa helpottuvan koulutus- ja kelpoisuusvaatimusten täsmentymisen johdosta. Uutena tehtävänä tuomioistuimelle olisi turvatarkastuskortin antaminen tuomioistuimen turvatarkastajaksi hyväksytylle henkilölle. Ehdotetut muutokset aiheuttaisivat myös täsmennystarpeen poliisin sisäiseen lupaohjeeseen, jonka sisältö tosin vastaa jo tällä hetkellä suurimmalta osalta 4 §:ssä ehdotettuja muutoksia.

Turvatarkastuksessa voidaan tarkastaa myös muiden oikeushallinnon viranomaisten kuin tuomioistuimien tiloihin saapuvat ja siellä olevat henkilöt sekä heillä mukanaan olevat tavarat silloin, kun oikeushallinnon viranomaisen tiloihin on yhteinen sisäänkäynti tai asiakaspalvelutila tuomioistuimen kanssa. Turvatarkastukseen näissä tiloissa sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään turvatarkastuksista tuomioistuimissa.

Turvatarkastuksen voi suorittaa poliisimies tai tuomioistuimen palveluksessa oleva tehtävään koulutettu henkilö.

Tuomioistuimen päätöksen mukaan turvatarkastuksen voi suorittaa muukin kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka on saanut koulutuksen turvatarkastajan tehtävään ja on tuomioistuimen sijaintipaikan poliisilaitoksen tehtävään hyväksymä. Turvatarkastajaksi voidaan hyväksyä täysi-ikäinen henkilö, joka tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja joka on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva. Tuomioistuin antaa turvatarkastajaksi hyväksytylle turvatarkastajakortin, joka on pidettävä näkyvästi esillä turvatarkastajan tehtäviä suoritettaessa. Turvatarkastajan tehtäviä suorittaessaan turvatarkastajan tulee olla pukeutunut siten, että hänet voidaan tunnistaa turvatarkastajaksi.

Tuomioistuimen sijaintipaikan poliisilaitoksen on peruutettava turvatarkastajaksi hyväksyminen, jos turvatarkastaja tai tuomioistuin sitä pyytää. Turvatarkastajaksi hyväksyminen voidaan peruuttaa kokonaan tai määräajaksi, jos turvatarkastaja ei enää täytä 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Jos turvatarkastajaksi hyväksyminen on peruutettu, turvatarkastajakortti on heti luovutettava tuomioistuimelle.

Turvatarkastaja saa tehtävässään käyttää vain tämän lain mukaisia toimivaltuuksia.

Turvatarkastaja voi tarvittaessa käyttää sellaisia henkilön poistamiseksi tuomioistuimesta tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet.

Edellä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun turvatarkastajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) .