HE 48/2023

2.1Metsitystukijärjestelmä ja lainsäädäntö

Voimassa oleva lainsäädäntö joutoalueiden metsittämisen määräaikaiseksi tukemiseksi tuli voimaan vuoden 2021 alussa. Tukijärjestelmä valmisteltiin osana maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on vahvistaa hiilinieluja, ylläpitää hiilivarastoja ja vähentää maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjä sekä edistää sopeutumista ilmastonmuutokseen. Metsitystukijärjestelmän tavoitteena on Suomen metsäpinta-alan lisääminen ja siten hiilinielujen vahvistaminen luonnon monimuotoisuutta heikentämättä. Tukijärjestelmässä joutoalueella tarkoitetaan esimerkiksi maatalouskäytön ulkopuolelle jääneitä peltolohkoja ja turvetuotannosta poistuneita alueita.

Voimassa olevan metsitystukilain nojalla tukea voidaan myöntää joutoalueiden metsittämiseen. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että alue on metsänkasvatukseen sopiva (6 §:n 1 momentin 1 kohta), se on yksityisessä omistuksessa (4 §) eikä metsityksen toimenpiteitä ole aloitettu ennen hyväksyttyä tukipäätöstä (6 §:n 1 momentin 6 kohta). Lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan metsitettävän alueen tulee olla yhtenäinen ja vähintään 0,5 hehtaarin suuruinen sekä keskimäärin vähintään 20 metriä leveä. Lisäksi tukijärjestelmässä on varmistettu, että ympäristö- ja luontoarvoiltaan merkittäviä alueita, kuten luonnon monimuotoisuuden tai maiseman kannalta arvokkaita alueita ei metsitetä. Aktiivisessa viljelykäytössä olevia peltoja ei ole tarkoitus metsittää, joten tuen ehtona on ollut, että peltoalalle ei ole haettu maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Tietyin edellytyksin pienialaisten heikkotuottoisten peltojen metsitys on kuitenkin ollut tukikelpoista jo voimassaolevassa tukijärjestelmässä.

Voimassa olevan lain mukainen tuki myönnetään lain 2 §:n 2 momentin mukaisesti vähämerkityksisenä tukena eli niin sanottuna de minimis -tukena. Tuki muodostuu kiinteästä kustannuskorvauksesta ja hoitopalkkiosta. Hoitopalkkio maksetaan toisena ja kahdeksantena vuotena metsittämisen jälkeen, mistä säädetään lain 16 §:ssä. Lain 8 §:ssä säädetään metsitysvelvoitteesta, mikä tarkoittaa, että tuensaaja sitoutuu huolehtimaan metsitetyn alueen taimikkovaiheen hoidosta ja säilyttämään alueen metsämaana. Metsitysvelvoite kestää kymmenen vuotta.

Metsitystukilain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus metsityksen määräaikaisesta tukemisesta (103/2021) , missä säädetään muun muassa taimi- ja siemenmääristä sekä kustannuskorvauksen ja hoitopalkkion määrästä. Lain nojalla on myös annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus metsitystuen toteutumisilmoituksen sisältövaatimuksista ja metsitystuen maksamiseen liittyvästä menettelystä (277/2021) . Samoin metsitystukilain sääntelyä on tarkennettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella metsitystuen hakemuksessa esitettävistä tiedoista sekä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä (113/2021) . Myös Suomen metsäkeskuksen ja Ruokaviraston valvonta- ja tarkastustoiminnasta annetaan vuosittain oma asetuksensa.

Voimassa olevan tukijärjestelmän aikana, elokuun alkuun mennessä 2023 ulottuvalla ajanjaksolla, on hyväksyttyjä tukipäätöksiä tehty yhteensä 5 274 hehtaarin pinta-alalle. Hyväksytyistä hakemuksista kivennäismaalle on kohdistunut 1 588 hehtaaria ja turvemaille yhteensä 3 685 hehtaaria. Turvemaapohjaisista metsitetyistä alueista suurin osuus, yhteensä 3 062 hehtaaria, on turvetuotannosta poistuneita alueita.

Hyväksyttyjen päätösten perusteella metsityspinta-alat ovat merkittävimmät Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Vähäisintä metsitystuen hakeminen on ollut Uudenmaan ja Kymenlaakson maakunnissa. Haetun keskimääräisen metsitettävän alueen pinta-ala on ollut 2,1 hehtaaria ja yksittäisen hakemukseen sisältyneen kuvion pinta-ala 1,4 hehtaaria.

Tarkasteltaessa elokuun alkuun 2023 mennessä saapuneita tukihakemuksia, on noin 40 prosenttia hakemuksista hylätty ja noin 60 prosenttia hyväksytty kokonaan tai osittain. Osittain hyväksyminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukihakemuksen pinta-alasta on hyväksytty osa, mutta jokin osa on rajattu ulos tuen piiristä. Hakemusten hylkäämiseen on ollut useita syitä, joista merkittävimmät liittyvät siihen, että alue on ollut jo luontaisesti metsittynyt sekä siihen, että ELY-keskus on antanut kielteisen lausunnon. ELY-keskusten antamien kielteisten lausuntojen yleisimmät syyt ovat olleet alueelle haetut maataloustuet tai kaava- ja maisemarajoitteet. Alueen luontaiseen metsittymiseen liittyvä hylkääminen on liittynyt tilanteisiin, jossa metsitettävä alue on vesoittunut siten, että se on täyttänyt nykyisen lain metsämaan määritelmän, vaikka se ei muodostakaan puulajeiltaan tai tiheydeltään tyydyttävää taimikkoa.

2.2EU:n valtiontuen oikeusperusta

Valtiontuella tarkoitetaan EU-oikeudessa etuutta valtion varoista, mikä kohdistuu taloudelliseen toimintaan. Metsitystuki on metsätalouden tuki, joka myönnetään avustuksena valtion varoista, joten se on valtiontukea. Valtiontuella täytyy EU-oikeuden näkökulmasta olla oikeusperusta.

Voimassa olevan metsitystukilain mukainen tuki on EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta myönnetty vähämerkityksisenä tukena eli niin sanottuna de minimis –tukena, mistä säädetään lain 2 §:n 2 momentissa. Vähämerkityksisen tuen myöntäminen perustuu komission 18.12.2013 antamaan yleiseen de minimis -asetukseen. Yleisen de minimis –asetuksen alkuperäinen soveltamisaika päättyi 31.12.2020. Komissio jatkoi 2.7.2020 tekemällään päätöksellä asetuksen soveltamisaikaa 31.12.2023 saakka. Asetuksen soveltamisajan päättymisestä johtuen myös kansallisen metsitystukilain voimassaolo säädettiin päättymään vuoden 2023 lopussa.

Vähämerkityksisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yhdelle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa ylittää 200 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Tämän varmistamiseksi tuen myöntäjän on pyydettävä tuen hakijalta selvitys kaikista vähämerkityksisistä tuista mainitun jakson aikana. Tuen kokonaismäärää tarkasteltaessa on huomioitava kaikki tuenhakijan eri tukiviranomaisilta saama vähämerkityksinen tuki. Yleisen de minimis –asetuksen mukaista tukea ei tarvitse ilmoittaa komissiolle, kunhan tuen osalta noudatetaan kaikkia asianomaista tukimuotoa koskevia vaatimuksia.

EU:n valtiontukilainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Myös vähämerkityksistä tukea koskevaa valtiontukisääntelyä ollaan uudistamassa. Komissio antoi 15.11.2022 ehdotuksen asetukseksi yleisen de minimis -asetuksen muuttamisesta. Merkittävänä muutoksena asetusluonnoksessa komissio ehdottaa korotettavaksi jäsenvaltiossa yhdelle yritykselle kolmen verovuoden aikana myönnettävän vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä 275 000 euroon nykyisestä 200 000 eurosta. Tämä korotus kuvastaa komission mukaan yleisen de minimis -asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtunutta inflaatiokehitystä ja todennäköistä arvioitua kehitystä de minimis -asetuksen voimassaoloaikana vuoden 2030 loppuun asti (U 95/2022 vp). Vähämerkityksistä eli niin sanottua de minimis -tukea ei tarvitse ilmoittaa komissiolle, kunhan tuen osalta noudatetaan kaikkia asianomaista tukimuotoa koskevia vaatimuksia.

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi metsitystukilakia. Esityksessä säädettäisiin tukijärjestelmän päättymiseen liittyvästä siirtymävaiheesta. Voimassa oleva metsitystukilaki on voimassa vuoden 2023 loppuun saakka. Myönnettyyn metsitystukeen liittyvistä velvoitteista ja tuen maksatuksista johtuen lain voimassaoloa ehdotetaan jatkettavaksi, kunnes lain nojalla myönnetyt tuet on maksettu ja tuensaajia koskeva metsitysvelvoite päättynyt. Lain voimassaoloa jatkettaisiin vuoden 2038 loppuun saakka. Tämän johdosta lain 29 §:ää, jossa säädetään voimaantulosta, ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin ja pykälän 3 momentti säilyisi ennallaan. Lisäksi pykälään lisättäisiin uudet 4 ja 5 momentit. Lisäksi tehtäisiin tekninen täsmennys lain 6 §:ään.

Voimassa olevan lain 29 §:n 1 momentissa säädetään, että laki on voimassa 31.12.2023 saakka. Momenttia muutettaisiin niin, että laki olisi voimassa 31.12.2038 saakka. Ehdotetussa uudessa voimassaolon päättymisajankohdassa on otettu huomioon se, että tukipäätöksiä voitaisiin tehdä kesäkuun 2024 loppuun saakka. Lisäksi on otettu huomioon se, että lain 9 §:n 2 momentin mukaan metsityksen perustamistoimenpiteet (kylväminen tai istuttaminen) on saatettava loppuun tukipäätöksen antamista seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Lain 15 §:n 2 momentin mukaan metsäkeskus voi lisäksi hakemuksesta jatkaa tukipäätöksen voimassaoloaikaa enintään kaksi kertaa kalenterivuodeksi kerrallaan. Lain 16 §:ssä säädetään toteutumisilmoituksesta ja metsitystuen maksamisesta. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan metsäkeskukselle on tehtävä metsittämisen perustamistoimenpiteiden loppuunsaattamisesta toteutumisilmoitus viivytyksettä. Pykälän 2 momentin mukaan metsityksen perustamistoimenpiteen kustannuskorvaus maksetaan tuensaajalle kertakorvauksena sen jälkeen, kun toteutusilmoitus on vastaanotettu. Kustannuskorvauksen lisäksi tuensaajalle maksetaan hoitopalkkio kahdessa erässä niin, että ensimmäinen erä maksetaan kahden ja toinen erä kahdeksan vuoden kuluttua siitä, kun metsäkeskus on maksanut kustannuskorvauksen. Näin ollen on varauduttava siihen, että hoitopalkkioita voisi tulla maksuun vielä vuonna 2037, mikäli metsäkeskus on jonkin tai joidenkin hakemusten osalta jatkanut tukipäätöksen voimassaoloaikaa 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ehdotettavassa voimassaolon päättymisajankohdassa on otettu huomioon myös se, että lain 8 §:n 4 momentin mukaan metsitysvelvoite kestää kymmenen vuotta toteutusilmoituksen toimittamisesta. On tarkoituksenmukaista, että myös metsitysvelvoitetta koskeva sääntely on voimassa siihen saakka, kunnes tukeen liittyvät tuensaajien metsitysvelvoitteet ovat päättyneet. Lain voimassaolo selkeyttää esimerkiksi velvoitteisiin liittyvien metsäkeskuksen, Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön valvontatehtävien voimassaoloa. Kun otetaan huomioon, että kymmenen vuotta kestävä metsitysvelvoite katsotaan alkavaksi toteutusilmoituksen toimittamisesta, tulisi lain olla voimassa vuoden 2038 loppuun saakka.

Lain 29 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että metsitystukea voitaisiin hakea vain vuoden 2023 loppuun saakka. Tämä vastaisi myös voimassaolevan lain sisältöä, sillä nykyinen metsitystukilaki on voimassa vuoden 2023 loppuun. Samoin momentissa säädettäisiin, että metsitystukea voidaan myöntää vain kesäkuun 2024 loppuun saakka. Käytännössä se tarkoittaisi, että metsäkeskus voisi tehdä metsitystukea koskevia tukipäätöksiä korkeintaan kesäkuun 2024 loppuun saakka. Tämä osaltaan vastaisi voimassa olevan lain 29 §:n 2 momentin sääntelyä, sillä sen mukaan lain voimassaolon päättyessä vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan tätä lakia myös lain voimassaolon päättymisen jälkeen 30.6.2024 saakka. Näin ollen käytännössä jo voimassa olevan lain mukaan Metsäkeskukseen vuoden 2023 loppuun mennessä saapuneita hakemuksia voitaisiin käsitellä kesäkuun 2024 loppuun asti.

Metsitystukilain määräaikaisuuden taustalla on EU:n valtiotukisääntely ja yleisen de minimis -asetuksen soveltamisajan päättyminen vuoden 2023 lopussa. Kyseisen asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaan asetuksen voimassaolon päättyessä vähämerkityksistä tukea koskeviin ohjelmiin, jotka täyttävät tämän asetuksen edellytykset, sovelletaan tätä asetusta edelleen kuuden kuukauden ajan. Näin ollen yleisen de minimis -asetuksen säännökset mahdollistavat ehdotetun menettelyn kesäkuun loppuun 2024 saakka. Esitysehdotuksen mukaan metsitystukea koskevia tukipäätöksiä voitaisiin tehdä kesäkuun 2024 loppuun saakka. Näin ollen myönnettävä metsitystuki katsottaisiin voimassa olevan yleisen de minimis -asetuksen mukaiseksi tueksi eikä vuoden 2024 alussa voimaan tulevan uuden asetuksen mukaiseksi de minimis -tueksi. Tämän johdosta myöskään metsitystukilain viittauksia voimassa olevaan yleiseen de minimis -asetukseen ei olisi tarvetta muuttaa. EU:n valtiontukea arvioidaan tukipäätöksen ajankohdan mukaan eikä esimerkiksi maksatusten ajankohdan mukaan, joten esimerkiksi kahden ja kahdeksan vuoden kuluttua kustannuskorvauksesta maksettava hoitopalkkio ei vaikuttaisi sovellettavaan EU:n valtiontukisäännökseen.

Momentissa säädettäisiin myös, että hakemukset, joita ei ole käsitelty kesäkuun 2024 loppuun mennessä, raukeavat. Koska yleisessä de minimis -asetuksessa rajataan sen soveltaminen asetuksen voimassaolon päättyessä kuuteen kuukauteen, ei tähän liittyen ole kansallista liikkumavaraa vaan metsitystukipäätöksiä ei voida voimassaolevan yleisen de minimis -asetuksen nojalla enää kesäkuun 2024 jälkeen tehdä. Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista säätää, että sellaiset hakemukset, joita ei ole käsitelty, raukeaisivat. Käytännössä lienee todennäköistä, että hakemukset ehdittäisiin kuuden kuukauden aikana käsitellä.

Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia, jossa säädetään tuen hakemisen alkamisen ajankohdasta vuonna 2021.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin takaisinperintää koskevan sääntelyn siirtymävaiheesta. Metsitystukilain 20 §:n 1 momentin mukaan metsitystuki peritään takaisin tuensaajalta, joka ei ole noudattanut metsitystuen ehtoja ja metsitysvelvoitetta. Kyseisen pykälän 2 momentissa viitataan valtionavustuslakiin (688/2001) ja todetaan, että takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut viimeisen hoitopalkkion erän maksamisesta. Samoin momentissa säädetään, että jos kyse on metsitysvelvoitteen rikkomisesta, valtionavustuslaissa tarkoitettu määräaika lasketaan kuitenkin velvoitteen voimassaolon päättymisestä. Tämän johdosta lain 29 §:n 4 momentissa säädettäisiin, että metsitystuen takaisinperintää koskevaa 20 §:ää sovellettaisiin myös lain voimassaolon päättymisen jälkeen. Vastaavasti säädettäisiin, että lain 25 §:ssä tarkoitettua takaisinperinnän muutoksenhakusääntelyä sovellettaisiin lain voimassaolon päättymisen jälkeen. Pykälän 4 momentin sääntelyllä varmistettaisiin metsitystuen takaisinperintää koskevan sääntelyn soveltaminen myös lain voimassaolon päättymisen jälkeen.

Pykälään lisättäisiin myös uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin, että metsitystukien kaikkien erien tulee olla maksettuina viimeistään 31.12.2037. Käytännössä viimeiset tukea koskevat maksatukset eli hoitopalkkion toinen erä voisivat tulla maksuun vuonna 2037. Tuen maksatusaikataulua on kuvattu tarkemmin edellä 1 momentin perusteluissa.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi lain 6 §:ää. Pykälän 1 momentin 4 kohtaan tehtäisiin tekninen täsmennys. Voimassa olevassa laissa oleva viittaus maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) muutettaisiin viittaukseksi alueidenkäyttölakiin. Lain nimike on muutettu maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annetulla lailla (752/2023) , joka tulee voimaan 1.1.2025. Näin ollen kyseinen tekninen täsmennys metsitystukilakiin tulisi voimaan vasta 1.1.2025, mistä säädettäisiin voimaantulosäännöksessä.

4.2Pääasialliset vaikutukset

Esitysehdotuksella arvioidaan saavutettavan valtiontaloudelle säästöjä, jotka syntyisivät, kun valtion rahoitusta ei voisi hakea joutoalueiden metsitykseen vuoden 2024 alusta lukien ja vuoden 2023 loppuun mennessä jätetyistä hakemuksista päätökset tulisi tehdä kesäkuun 2024 loppuun mennessä. Mikäli metsitystukijärjestelmää olisi jatkettu kolmella vuodella siten, että uusien tukihakemusten jättäminen olisi ollut mahdollista vuoden 2026 loppuun asti, ja tukea olisi myönnetty vuosittain nykyisin toteutunutta vastaavalle pinta-alalle nykyisillä tukitasoilla, eli noin 2 000 hehtaarille vuosittain, olisi metsittämisestä aiheutunut valtiolle uusia menoja yhteensä noin 15 miljoonaa euroa. Jos metsitystä toteutettaisiin Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) mukaisella tavoitepinta-alalla eli 3 000 hehtaarilla vuosittain, olisi metsittämisestä aiheutunut valtiolle uusia menoja yhteensä noin 22 miljoonaa euroa. Mikäli tukijärjestelmää olisi jatkettu kolmen vuoden sijaan kuudella vuodella vuoden 2029 loppuun asti, mikä oli metsitystukityöryhmän ehdotus, olisi edellä kuvatuilla 2 000 hehtaarin vuotuisilla metsityspinta-aloilla aiheutunut valtiolle uusia menoja yhteensä noin 31 miljoonaa euroa ja 3 000 hehtaarin vuotuisella metsityspinta-alalla yhteensä 45 miljoonaa euroa. Uudessa tukijärjestelmässä vuoden 2024 alusta lukien kustannuskorvausten tasoa oli kuitenkin suunniteltu hieman alennettavaksi nykytasosta, mikä olisi merkinnyt alempia määrärahatasoja kuin edellä on kuvattu.

Voimassa olevan tukijärjestelmän aikana, elokuun alkuun 2023 mennessä hyväksyttyihin tukipäätöksiin on myönnetty valtion varoja yhteensä hieman yli 12 miljoonaa euroa. Myönnetystä tuesta on maksettu kustannuskorvauksia toteutusilmoitusten perusteella vähän alle kaksi miljoonaa euroa ja maksamatta on 10,4 miljoonaa euroa. Maksamattomista tuista metsittämiseen perustamistoimenpiteisiin eli kustannuskorvauksiin kohdistuu 5,8 miljoonaa euroa ja toisena ja kahdeksantena vuosina maksettaviin hoitopalkkioihin vastaavasti 4,6 miljoonaa euroa. Vuodelle 2023 on osoitettu myöntämisvaltuutta yhteensä enintään 8,2 miljoonaa euroa. Mikäli vuoden 2023 myöntämisvaltuutta jää käyttämättä, se voidaan käyttää vuoden 2024 kesäkuun loppuun mennessä tehtäviin päätöksiin.

Maksettavien tukien vuotuiseen määrään vaikuttaa tuen jakautuminen metsityksen suorittamiseen liittyvään kustannuskorvaukseen sekä metsityksen jälkeen toisena ja kahdeksantena vuonna maksettavaan hoitopalkkioon. Pääosan myönnetystä kustannuskorvauksesta arvioidaan tulevan maksetuksi vuoden 2026 loppuun mennessä, koska toteutusaikaa myönnetään päätöksen jälkeisen toisen täyden kalenterivuoden vuoden loppuun saakka. Kun lisäksi huomioidaan, että toteutustyölle voidaan myöntää jatkoaikaa enintään kahdeksi vuodeksi, viimeiset kustannuskorvaukset maksetaan vuoden 2029 aikana. Tästä seuraa myös, että viimeiset hoitopalkkion ensimmäiset erät maksetaan 2031 ja toiset erät 2037.

Tukijärjestelmän toimeenpanosta aiheutuu julkiselle taloudelle kustannuksia, jotka liittyvät pääasiassa tukien maksatukseen ja tukia valvovien viranomaisten toimintamenoihin. Metsäkeskukselle ja Ruokavirastolle jää toteutusilmoitusten käsittelyyn, tuen maksamiseen, metsitysvelvoitteen valvontaan sekä mahdolliseen tuen takaisinperintään liittyviä tehtäviä, jotka jatkuisivat lain voimassaoloajan. Vuotuisten tukijärjestelmän hallinnoinnista ja toimeenpanosta syntyvien kustannusten arvioidaan metsäkeskuksessa ja Ruokavirastossa olevan vuodesta 2025 alkaen yhteensä keskimäärin hieman yli 100 000 euroa vuodessa. Tukijärjestelmän hallinnointiin liittyviä säästöjä arvioidaan syntyvän erityisesti siitä, kun tarve elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskuksien antamille lausunnoille päättyy kesäkuun loppuun 2024. Myös metsäkeskuksen ja Ruokaviraston tukijärjestelmään liittyvä työpanos vähenee kesäkuun 2024 jälkeen merkittävästi, kun kaikki määräajassa saapuneet tukihakemukset on käsitelty.

Kansantalouden mittakaavassa tarkasteltaessa metsitystukijärjestelmän päättyminen vuoden 2023 lopussa voi osaltaan merkitä epäsuoria vaikutuksia, jotka liittyvät hiilinielujen ja -varastojen vahvistamista ja ylläpitämistä koskevien kansainvälisten ja kansallisten velvoitteiden täyttämiseen. Valtioneuvoston selonteossa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta joutoalueiden metsitys on luokiteltu ilmastotavoitteiden saavuttamista tukevana toimena kustannusvaikuttavaksi. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman luvun 7.4. mukaisesti ”Metsä- ja maaperänieluja vahvistetaan. Vähennetään maaperäpäästöjä vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti laajentaen ja tehostaen olemassa olevia keinoja”.

Voimassaolevan tukijärjestelmän valmisteluun liittyen vuonna 2020 Tapio Oy, Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus laativat paikkatietoaineistoihin pohjautuneen selvityksen, jonka mukaan Suomessa on yli satatuhatta hehtaaria metsitykseen soveltuvia joutoalueita, kuten maatalouskäytön ulkopuolelle jääneitä peltolohkoja ja turvetuotannosta poistuneita alueita. Metsityksen ilmastovaikutuksia voidaan tarkastella vuonna 2021 toteutetun Luonnonvarakeskuksen LULUCF-ilmastotoimien vaikuttavuusarviointi –hankkeen tulosten pohjalta. Etenkin turvepohjaiset maatalousmaat ja turvetuotannosta poistuneet alueet ovat kasvihuonekaasujen päästölähteitä, joten erityisesti niiden metsittämisellä voidaan vähentää päästöjä.

Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista –raportissa (2021) todetaan, että metsityksen aikaansaama kasvihuonekaasujen vuotuinen päästövähennys vaihtelee laajasti riippuen alueen aiemmasta maankäyttömuodosta, maalajista, puulajista ja metsityksestä kuluneesta ajasta. Mikäli tarkastellaan metsitystä eri maalajeilla, suurempi päästövähenemä saadaan turvetuotannosta poistuneiden alueiden ja maatalouskäytöstä poistuneiden turvemaiden metsityksestä. Niillä päästöt pienenevät edellä mainitun raportin mukaan 7,8–9,8 tonnia CO₂ ekv./ha/v ensimmäisen 15 vuoden aikana verrattuna alkuperäiseen maankäyttöön. 30–45 vuoden päästä metsityksestä turvemaapohjaisen maatalousmaan päästöt ovat vuosittain 17,1 tonnia CO₂ ekv./ha/v ja turvetuotantoalueen 10,8 milj. tonnia CO₂ ekv./ha/v pienemmät kuin aiemmassa maankäytössä. Vastaavat luvut maatalouskäytöstä poistuneen kivennäismaan metsityksessä ovat keskimäärin 3,8 tonnia CO₂ ekv./ha/v ensimmäisen 15 vuoden aikana ja 7,8 tonnia CO₂ ekv./ha/v kun metsityksestä on kulunut 30-45 vuotta. Tarkemmat tiedot ovat luettavissa Arvio päästövähennysmahdollisuuksista -raportista.

Lisäksi edellä mainitussa raportissa arvioitiin, että jos koko potentiaalinen joutoalueiden pinta-ala metsitettäisiin Suomessa 15 vuoden aikana, metsityksen kokonaisvaikutuksesi arvioitiin vuosina 2036–2050 -0,5 milj. tonnia CO₂ ekv. vuosittain ja seuraavalla viisitoistavuotisjaksolla 2051–2065 -0,6 milj. tonnia CO₂ ekv. vuosittain. Mikäli joutoalueiden metsityksen vaikutusta halutaan verrata Luonnonvarakeskuksen 15.3.2023 julkaisemaan Suomen viimeisimpään kasvihuonekaasuinventaarioon, oli vuonna 2021 metsämaan nettonielu -8,3 milj. tonnia CO2-ekv. Kokonaisuutena maankäyttösektori oli vuonna 2021 noin 0,5 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruinen nettopäästölähde. Pidemmällä aikavälillä joutokäytössä olevien alueiden metsittäminen vaikuttaisi positiivisesti myös puuntuotantoon.

Joutoalueiden metsityksellä voidaan myös ajatella kompensoitavan Suomessa muun maankäytön aiheuttamaa metsäkatoa metsäpinta-alaa lisäämällä. Joutoalueiden metsitystukijärjestelmän päättymisen myötä edellä mainittujen, joutokäytössä olevien alojen sekä tiettyjen pienialaisten heikkotuottoisten peltojen metsityksen arvioidaan hidastuvan nykyisestä. Ilman julkista tukea joutoalueiden metsitysmäärien arvioidaan ainakin alkuvaiheessa pienentyvän merkittävästi, koska joutoalueiden metsityksen kannattavuus on heikko eikä maanomistajille metsitykseen suunnattuja vaihtoehtoisia kannustimia tarjoavia markkinoita ole tällä hetkellä olemassa.

Metsitystuen myöntämisen edellytyksenä 5 §:ssä säädetyn lisäksi on, että alue, jolle metsitystukea haetaan:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2038.

Tämän lain mukaista tukea voidaan kuitenkin hakea vain vuoden 2023 loppuun saakka ja tukea voidaan myöntää vain kesäkuun 2024 loppuun saakka. Hakemukset, joita ei ole käsitelty viimeistään 30 päivä kesäkuuta 2024, raukeavat.

Tämän lain mukaista metsitystukea voidaan kuitenkin hakea vasta 1 päivästä maaliskuuta 2021.

Tämän lain 20 §:ssä tarkoitettua metsitystuen takaisinperintää koskevaa sääntelyä sovelletaan myös lain voimassaolon päättymisen jälkeen. Myös tämän lain 25 §:ssä tarkoitettua takaisinperinnän muutoksenhakusääntelyä sovelletaan lain voimassaolon päättymisen jälkeen.

Tämän lain nojalla myönnetty tuki tulee maksaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2037.