HE 47/2023

1.1Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan hallitus sitoutuu julkisen talouden tasapainottamiseen varmistaakseen kansalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouskehityksen. Hallituksen tavoite on vahvistaa julkista taloutta kuudella miljardilla eurolla vaalikauden 2023—2027 aikana. Hallituksen työllisyys- ja kasvutoimet yhdessä suorien sopeutustoimien kanssa luovat edellytykset julkisen talouden tasapainottumiselle vuonna 2031.

Julkisen talouden menoja sopeutetaan nettomääräisesti noin neljällä miljardilla eurolla vuoden 2027 tasolla. Tähän pääsemiseksi hallitus on sitoutunut hallitusohjelman liitteessä B (taulukot taloudellisista päätöksistä) lueteltuihin, pysyviä säästöjä tuoviin tai maksutuloja lisääviin toimenpiteisiin. Liitteen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon lakisääteisen valtion rahoituksen ja ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen indeksikorotuksia rajoitetaan vuosina 2024–2027 yhdellä prosenttiyksiköllä.

1.2Valmistelu

Esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa (652/2023) . Lain 1 luvun 5 §:n mukaan kirkolle on varattava tilaisuus antaa lausunto säädettäessä asiasta, joka koskee kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 4 §:n mukaan ortodoksiselle kirkolle on varattava tilaisuus antaa lausunto säädettäessä muutoksia ortodoksisesta kirkosta annettuun lakiin ja säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon.

Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, evankelis-luterilaiselta kirkolta ja ortodoksiselta kirkolta. Lisäksi lausunnon antoivat Museovirasto ja AKI-liitot ry.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM019:00/2023 .

2.1Valtion rahoitus evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin

Valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annetun lain (430/2015) 1 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain evankelis-luterilaiselle kirkolle rahoitusta hautaustoimeen, väestökirjanpitoon sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon liittyviin laissa säädettyihin tehtäviin. Laki tuli voimaan vuoden 2016 alusta.

Valtion rahoituksen määrä vuonna 2016 oli 114 miljoonaa euroa. Rahoituksen taso kyseiselle vuodelle määriteltiin siten, että se kattaisi kohtuullisen osuuden evankelis-luterilaisen kirkon hoitamien, lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksista. Kohtuulliseksi osuudeksi arvioitiin noin 80 prosenttia. Uudistus oli valtiontalouden kannalta kustannusneutraali siten, että valtion rahoituksen arvioitiin vastaavan suuruusluokaltaan seurakuntien yhteisöverotulojen keskimääräistä määrää.

Lain 2 §:n perusteella rahoituksen määrää on lain voimaantulon jälkeen korotettu vuosittain kuluttajahintaindeksin mukaista yleisen hintatason muutosta vastaavasti lukuun ottamatta vuosia 2017—2019, jolloin kustannustason muutosta ei otettu huomioon.

Valtion vuoden 2023 talousarviossa rahoituksen määrä on 122 661 000 euroa.

Hautaustoimi

Hautaustoimilain (457/2003) 3 §:n mukaan evankelis-luterilaisilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita. Seurakunnilla tai seurakuntayhtymillä on velvollisuus vaadittaessa osoittaa hautasija myös sellaisille vainajille, jotka eivät eläessään olleet seurakunnan jäseniä. Seurakunta on pyydettäessä velvollinen osoittamaan hautasijan erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta. Tunnustuksettomat hauta-alueet on tarkoitettu katsomuksellisesti neutraaliksi vaihtoehdoksi heitä varten, jotka eivät halua tulla haudatuksi kristilliselle, evankelis-luterilaiselle hautausmaalle. Seurakunnat huolehtivat myös sankarihautojen ylläpitämisestä, vaikka niillä ei ole tähän lakisääteistä velvollisuutta.

Hautaustoimilain 22 §:n mukaan yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin käytettävissä olevasta rahoituksesta on säädetty erikseen. Hallituksen esityksen ( HE 204/2002 vp ) perustelujen mukaan pykälässä tarkoitettu rahoitus sisältyi evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisöveron tuotosta saamaan osuuteen. Kirkon hautaustoimen kustannuksiin saamaa rahoitusta perusteltiin sillä, että hautausmaiden ylläpito ja vainajien hautaamisesta huolehtiminen ovat terveydensuojelullisesta näkökulmasta välttämättömiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Hautausmaiden ylläpidosta vastaaminen kuuluu näin ollen viime kädessä yhteiskunnalle. Kun tällainen välttämätön yhteiskunnallinen tehtävä annetaan evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tehtäväksi, on perusteltua, että valtio huolehtii myös seurakuntien taloudellisista edellytyksistä tehtävän hoitamiseen.

Hautaustoimen menoista osa katetaan hautaustoimen palveluista perittävillä maksuilla. Kirkkolain 3 luvun 36 §:n mukaan hautasijan luovuttamisesta ja hautaamiseen liittyvistä palveluista tulee periä maksut, joiden määräämisessä otetaan huomioon seurakunnalle palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Pyrkimyksenä on, että hautaustoimen maksuilla katettaisiin se osa hautaustoimen kustannuksista, jota valtion rahoitus yhteiskunnallisiin tehtäviin ei kata, kun otetaan huomioon myös muut lakisääteiset yhteiskunnalliset tehtävät ( HE 127/2012 vp , s. 4).

Vuonna 2022 seurakuntien hautaustoimen kustannukset olivat yhteensä 157,5 miljoonaa euroa, maksu- ja muut tuotot 35,7 miljoonaa euroa ja nettokustannukset 121,8 miljoonaa euroa.

Väestökirjanpito

Evankelis-luterilaiselle kirkolle kuuluvista, väestökirjanpitoon liittyvistä viranomaistehtävistä säädetään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) . Lain 48 §:n mukaan evankelis-luterilaisen kirkon viranomaisten on pyydettäessä annettava todistuksia, otteita tai näitä vastaavia muita yksittäisiä kirjallisia selvityksiä hallussaan olevista, ennen uskontokuntien jäsenrekistereistä annetun lain (614/1998) voimaantuloa pidetyistä kirkollisista väestörekistereistä ja niihin kuuluvista asiakirjoista.

Väestötietojen luovuttamisen lisäksi seurakunnat vastaanottavat tiettyjä rekisterimerkintöjä, jotka välittyvät väestötietojärjestelmään. Lapsen kasteen yhteydessä tehdään ilmoitus lapsen nimestä, äidinkielestä ja uskontokunnasta, ja avioliittoon vihkimisen yhteydessä ilmoitetaan tiedot vihkimisestä ja siihen liittyen mahdollinen tieto sukunimen muutoksesta. Seurakunta voi myös toimittaa avioliiton esteiden tutkinnan, jos ainakin toinen kihlakumppaneista on kirkon jäsen. Lisäksi seurakunnat antavat jäsenistään väestötietojärjestelmää hyväksikäyttäen virkatodistuksia.

Kirkonkirjojenpidon nettomenot vuonna 2022 olivat yhteensä 15,5 miljoonaa euroa. Tähän summaan sisältyy myös väestökirjanpitoon liittyvien viranomaistehtävien kuluja.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja irtaimiston ylläpito

Kirkkolain 3 luvun 22 §:ssä säädetään kirkollisen rakennuksen suojelusta. Kirkollisen rakennuksen suojelun tavoitteena on turvata kirkollinen rakennettu kulttuuriympäristö osana kulttuuriperintöä, vaalia kirkollisen rakennuksen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on lain nojalla suojeltu. Kirkkohallitus voi määrätä tätä myöhemmin käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus päättää suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu käsittää myös sen kiinteän sisustuksen, siihen liittyvät maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen pihapiirin.

Kirkolliset rakennukset muodostavat merkittävän osan Suomen kansallisesta rakennusperinnöstä. Kirkkoja ja kappeleita rakennettaessa on käytetty kulloisenkin aikakauden parasta osaamista ja parhaita materiaaleja. Suomen keskiaikaisesta sekä 1600- ja 1700-luvulta peräisin olevasta kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta esineistöstä suurin osa on kirkollista esineistöä, joka on seurakuntien omistuksessa, käytössä ja hoidossa.

Evankelis-luterilaisen kirkon kansallisen kulttuuriperinnön ylläpitämisen kustannukset on rajattu tarkasti. Kulttuuriperinnön hoitoon liittyviä kustannuksia aiheuttavat korjaukset, joilla edistetään rakennuksen säilymistä sekä peruskorjaukset, joissa rakennuksen ja alueen ominaisluonne sekä historiallinen aitous säilyvät taikka joissa työ tehdään rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisilla työtavoilla ja rakennukseen sopivilla perinteisillä rakennusmateriaaleilla. ( HE 250/2014 vp , s. 5)

Vuonna 2022 kulttuuriperinnön ylläpitämisen kustannukset olivat 23 miljoonaa euroa.

Yhteenveto

Evankelis-luterilaisen kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien nettokustannukset vuonna 2022 olivat yhteensä 160 miljoonaa euroa. Kyseisenä vuonna kirkolle maksettu valtionrahoitus (118 856 000 euroa) kattoi noin 74 prosenttia mainituista kustannuksista.

Evankelis-luterilaiset seurakunnat harjoittavat lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisen lisäksi laajasti sosiaalista palvelutoimintaa. Tällaista toimintaa ovat diakonia, perheneuvonta ja sairaalasielunhoito. Lisäksi seurakuntien toimintaan kuuluu lapsi- ja nuorisotyötä. Näitä tehtäviä ei ole kuitenkaan otettu huomioon määriteltäessä valtion rahoituksen tasoa.

2.2Valtionavustus ortodoksisen kirkon toimintaan

Ortodoksisesta kirkosta annetun lain 119 §:n 2 momentin mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha käytettäväksi valtionavustukseen ortodoksiselle kirkolle sen toiminnasta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin. Määrärahan mitoituksen perusteena on ennen mainitun lain voimaantuloa kirkollishallituksen, hiippakuntahallinnon ja ortodoksisen seminaarin ylläpidosta valtiolle aiheutuneiden menojen ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnille ja laitoksille myönnettyjen valtionavustusten määrä sekä arvioitu kustannustason muutos. Kustannustason muutos lasketaan, jollei perustellusta syystä muuta johdu, yleisen hintatason muutoksen perusteella. Hallituksen esityksen ( HE 59/2006 vp ) perustelujen mukaan muutos voitaisiin käytännössä laskea kuluttajahintaindeksin perusteella. Näin on myös käytännössä menetelty. Säännös mahdollistaa myös sen, että kustannustason muutos otettaisiin perustellusta syystä huomioon alempana tai korkeampana kuin yleinen hintatason muutos. Kustannustason muutosta ei kuitenkaan voi säännöksen perusteella jättää kokonaan ottamatta huomioon.

Valtion vuoden 2023 talousarviossa määrärahan suuruus on 2 737 000 euroa.

4.1Ehdotukset

Evankelis-luterilaiselle kirkolle maksettavan valtionrahoituksen ja ortodoksiselle kirkolle myönnettävän valtionavustuksen määrää ehdotetaan rajoitettavan vuosina 2024—2027 siten, että sen sijaan, että rahoitusta ja avustusta korotettaisiin vuosittain kuluttajahintaindeksin mukaista yleisen hintatason muutosta vastaavasti, korotuksen perusteena käytettäisiinkin kuluttajahintaindeksiä vähennettynä yhdellä prosenttiyksiköllä.

Valtion rahoituksesta evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin annetun lain 2 §:n 3 momenttiin ehdotetaan lisättävän maininta siitä, että rahoitusta korotetaan vuosina 2024—2027 vuosittain määrällä, joka vastaa kuluttajahintaindeksin nousua vähennettynä yhdellä prosenttiyksiköllä.

Vastaavasti ortodoksisesta kirkosta annetun lain 119 §:n 3 momenttiin ehdotetaan lisättävän maininta siitä, että määrärahaa korotetaan vuosina 2024—2027 vuosittain määrällä, joka vastaa kuluttajahintaindeksin nousua vähennettynä yhdellä prosenttiyksiköllä.

4.2Pääasialliset vaikutukset

Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään rahoituksen määrän korottamisesta, kuluttajahintaindeksin mukaista yleisen hintatason muutosta vuosina 2017—2019 ei oteta huomioon ja rahoitusta korotetaan vuosina 2024—2027 vuosittain määrällä, joka vastaa kuluttajahintaindeksin nousua vähennettynä yhdellä prosenttiyksiköllä.

Kirkollishallituksen, hiippakuntahallinnon ja ortodoksisen seminaarin ylläpidon siirtyminen kirkolle

Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään määrärahan mitoituksesta, kustannustason arvioitua muutosta vuosina 2017–2019 ei oteta huomioon määrärahan mitoituksessa ja määrärahaa korotetaan vuosina 2024–2027 vuosittain määrällä, joka vastaa kuluttajahintaindeksin nousua vähennettynä yhdellä prosenttiyksiköllä.