HE 29/2023

1.1Tausta

Esityksen valmisteluun on johtanut kansallista täytäntöönpanoa edellyttävä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta ja päätöksen 96/409/YUTP kumoamisesta 18 päivänä kesäkuuta 2019 annettu neuvoston direktiivi (EU) 2019/997 (jäljempänä matkustusasiakirjadirektiivi). Direktiivin kansallinen sääntely tulee olla vahvistettu kansallisesti 8.12.2024 ja sitä aletaan soveltaa 8.12.2025.

Esitys koskee tilannetta, jossa Suomi myöntää edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan. Lisäksi esitys koskee tilannetta, jossa Suomi myöntää Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen tilapäisen matkustusasiakirjan.

Lisäksi esityksessä säädetään tilanteesta, jossa Suomen viranomaiset myötävaikuttavat EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiseen silloin, kun Suomen kansalainen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen EU:n jäsenvaltion edustustosta sekä siitä tilanteesta, kun Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa.

Suomen viranomaiset eivät myönnä EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja omille kansalaisilleen. Suomen kansalaiselle myönnettävästä tilapäisestä matkustusasiakirjasta kuten esimerkiksi hätäpassista säädetään passilaissa (671/2006) .

EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voidaan myöntää esimerkiksi kadonneen passin vuoksi EU:n jäsenvaltion kansalaiselle EU:n ulkopuolisessa maassa, jos EU:n jäsenvaltion kansalaisella ei ole oman kansalaisuusjäsenvaltionsa edustusta kyseisessä maassa.

EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevat säännöt hyväksyttiin ensimmäisen kerran 25 päivänä kesäkuuta vuonna 1996, jolloin EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on otettu alun perin käyttöön neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksellä 96/409/YUTP.

Komission antamassa asiakirjojen turvallisuutta koskevassa vuoden 2016 toimintasuunnitelmassa, joka on esitetty asiakirjassa KOM(2016) 790 final , komissio käsitteli asiakirjassa matkustusasiakirjapetoksia, korosti luotettavien matkustusasiakirjojen tarvetta ja sitoutui tutkimaan mahdollisuuksia parantaa tilapäisten matkustusasiakirjojen turvaominaisuuksia. Lisäksi komissio sitoutui antamassaan katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017 tutkimaan mahdollisuuksia nykyaikaistaa sääntöjä, jotka koskevat edustusta vailla olevien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten tilapäisiä matkustusasiakirjoja, EU:n yhtenäisen mallin mukaisen tilapäisen matkustusasiakirjan turvaominaisuudet mukaan lukien.

Komissio julkaisi vuonna 2018 arvioinnin direktiiviehdotuksen vaikutuksista (SWD(2018) 263 final) ja siitä tehdyn tiivistelmän (SWD(2018) 272 final) Impact Assessment / Emergency TravelDocuments; https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=SWD:2018:272:FIN .Vaikutusarvioinnissaan komissio on todennut, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan turvaominaisuudet ovat vanhentuneet ja sillä on kielteisiä vaikutuksia matkustusasiakirjan käyttöön ja hyväksymiseen. Lisäksi komissio on pitänyt ongelmallisena Lissabonin sopimusta edeltävän YUTP:n päätöksen 96/409/YUTP täytäntöönpanokelpoisuuden puuttumista ja oikeudellista epävarmuutta. Komissio katsoi, että kyseinen päätös oli ristiriidassa uudemman edustusta vailla oleville Euroopan unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavaa konsuliviranomaisten suojelua koskevan direktiivin (EU 2015/637) (jäljempänä konsulisuojeludirektiivi) kanssa. Konsulisuojeludirektiivissä säädetään edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen oikeudesta saada konsulisuojelua toiselta EU:n jäsenvaltion edustustolta. Konsulisuojeludirektiivissä säädetään edellytykset ja yhdenmukainen menettely konsulisuojelun antamiseksi edustusta vailla oleville EU:n jäsenvaltion kansalaisille ja rahoitusmenettelystä jäsenvaltioiden välillä eli konsulipalveluista aiheutuneiden kustannusten takaisinperinnästä. Konsulisuojeludirektiivissä säädetään yhdeksi konsulisuojelun muodoksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen. Konsulisuojeludirektiivin sääntelyä sovelletaan myös EU:n tilapäisen matkustusasiakirjaan muun muassa rahoitusmenettelyä koskevilta osin. Konsulisuojeludirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskeva konsulipalvelulain muutos (204/2018) tuli voimaan 1.5.2018.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta lakia Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta sekä tarpeelliset lainsäädäntömuutokset konsulipalvelulakiin ja passilakiin matkustusasiakirjadirektiivin täytäntöönpanemiseksi Suomessa.

1.2Valmistelu

2.1Tavoitteet

Matkustusasiakirjadirektiivin keskeisin tavoite on luoda aiempaa turvallisempi malli EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle ja varmistaa, että jäsenvaltioissa myönnettävät EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat ovat muodoltaan, ominaisuuksiltaan ja turvatekijöiltään samanlaiset kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Matkustusasiakirjadirektiivin tavoitteena on myös yhdenmukaistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytykset ja yksinkertaistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä koskevaa menettelyä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, jotta edustusta vailla oleva EU:n kansalainen voi käyttää helpommin ja tehokkaammin oikeuttaan konsuliviranomaisten antamaan suojeluun. Matkustusasiakirjadirektiivillä myös varmistetaan, että EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskeva sääntely on johdonmukainen konsulisuojeludirektiivin yleisten sääntöjen kanssa.

2.2Pääasiallinen sisältö

3.1Nykytila ja sen arviointi

3.2Matkustusasiakirjadirektiivin säännökset, jotka edellyttävät uutta sääntelyä

4.1Keskeiset ehdotukset

Matkustusasiakirjadirektiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön säätämällä uusi laki Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta. Samalla kumottaisiin konsulipalvelulain 41 b §:n sääntely hätämatkustusasiakirjasta ja lisättäisiin passilakiin (671/2006) viittaussäännös lakiin Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta.

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Jäsenvaltioiden on annettava matkustusasiakirjadirektiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 8.12.2024 mennessä. Direktiiviä ryhdytään soveltamaan 8.12.2025. Direktiivin kansallinen täytäntöönpano on parhaillaan valmisteilla eri jäsenvaltioissa ja esimerkiksi mahdollisista direktiivin salliman kansallisen harkintamarginaalin käytöstä eri jäsenvaltioissa on ollut tätä esitystä valmisteltaessa vain vähän tietoa.

Yhteydenotoissa eri jäsenvaltioihin on kuitenkin selvinnyt, että muilla jäsenvaltioilla on pääsääntöisesti kattavampi kansallinen sääntely EU:n tilapäisen matkustusasiakirjaa koskevasta menettelystä. Lisäksi muissa jäsenvaltioissa on arvioitu henkilötietojen suojaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyssä suhteessa yleiseen tietosuoja-asetukseen. Pääsääntöisesti jäsenvaltiot ovat suunnitelleet kansallisen täytäntöönpanon siten, että direktiivi implementoidaan jo olemassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Muun muassa Tanska on arvioinut saattavansa direktiivin voimaan implementoimalla sen voimassa olevaan lainsäädäntöönsä. Myös Viro on arvioinut tekevänsä direktiivin implementoinnin olemassa olevaan lainsäädäntöönsä. Tanska on arvioinut alustavasti, ettei se tulisi käyttämään kansallista liikkumavaraa siltä osin kuin direktiivi mahdollistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen omille kansalaisilleen, koska Tanskalla on oma kansallinen tilapäinen matkustusasiakirja.

7.1Laki Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta

1. luku: Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Ehdotettavalla uudella lailla Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta saatettaisiin kansallisesti voimaan matkustusasiakirjadirektiivi ja sen vaatimukset EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle. Pykälän sääntelyllä pantaisiin täytäntöön direktiivin 1 artikla. Pykälässä määriteltäisiin EU:n tilapäinen matkustusasiakirja. EU:n tilapäinen matkustusasiakirja olisi yhteen yhdensuuntaiseen matkaan oikeuttava matkustusasiakirja. Tämän lain tarkoituksena olisi säätää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan mallista, myöntämisen edellytyksistä sekä myöntämistä koskevasta menettelystä. Ehdotettu uusi laki korvaisi nykyisen konsulipalvelulain 41 b §:n sääntelyn hätämatkustusasiakirjasta. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan konsulipalvelulaissa käytetty nimitys ” hätämatkustusasiakirja ” ehdotetaan muutettavaksi EU:n tilapäiseksi matkustusasiakirjaksi vastaamaan direktiivin virallisessa käännöksessä käytettyä terminologiaa.

2 § . Lain soveltamisala . Lain 2 §:ssä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen hakiessa EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolisessa maassa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa Suomen edustustosta, Suomen kansalaisen hakiessa EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolisessa maassa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta sekä Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolisessa maassa Suomen edustustosta tai toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Lain soveltamisen kannalta keskeinen käsite edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen määriteltäisiin 3 §:ssä ja sen sisältöä selostetaan jäljempänä sanotun säännöksen perusteluissa.

Pykälä olisi osa direktiivin 3 artiklan 1 kohdan, 4 artiklan sekä direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan täytäntöönpanoa.

Matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on matkustusasiakirja, jonka jäsenvaltio myöntää kolmannessa maassa edustusta vailla olevalle kansalaiselle yhtä ainoaa matkaa varten kansalaisen toivomuksen mukaan joko tämän kansalaisuus- tai asuinjäsenvaltioon taikka poikkeuksellisesti muuhun määränpäähän. Jäsenvaltiot voivat myös päättää myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja muille saajille 7 artiklan mukaisesti. Direktiivin 4 artiklassa säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiseen liittyvästä menettelystä. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voidaan myöntää perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, mutta jotka matkustavat sellaisten unionin kansalaisten mukana, jotka eivät ole edustettuja kolmannessa maassa tai omien kansalaisten mukana, jos kyseiset perheenjäsenet asuvat laillisesti jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia sovellettavia viisumivaatimuksia.

3 §. Määritelmät . Pykälässä säädettäisiin lain keskeiset määritelmät, ja sillä pantaisiin täytäntöön Matkustusasiakirjadirektiivin 2 artikla siltä osin kuin artiklaan sisältyvien määritelmien nimenomainen täytäntöönpano katsotaan kansallisesti tarpeelliseksi. Kaikkien direktiivien määritelmien osalta ei ole kansallisesti vakiintuneita tai yleisesti lainsäädännössä käytettäviä käsitteitä.

Ehdotetun pykälän 1 kohta sisältäisi määritelmän kansalaisuusjäsenvaltiosta. Kansalaisuusjäsenvaltiolla tarkoitettaisiin EU:n jäsenvaltiota, jonka kansalainen henkilö ilmoittaa olevansa. Määritelmä perustuu Matkustusasiakirjadirektiivin 2 artiklan 5 alakohtaan.

Ehdotetun pykälän 2 kohta sisältäisi määritelmän työpäivästä. Työpäivällä tarkoitettaisiin tässä laissa kaikkia muita päiviä kuin sen viranomaisen, jolta edellytetään toimia, viettämiä yleisiä vapaapäiviä tai viikonloppuja. Määritelmä perustuu direktiivin 2 artiklan 6 alakohtaan. Määritelmä on yhteneväinen määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY, EURATOM) N:o 1182/71 kanssa. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan yleisillä vapaapäivillä tarkoitetaan kaikkia siinä jäsenvaltiossa tai yhteisön toimielimessä yleisiksi vapaapäiviksi määriteltyjä päiviä, jossa toimi on määrä suorittaa. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan asetusta sovellettaessa työpäivillä tarkoitetaan kaikkia muita päiviä kuin yleisiä vapaapäiviä, sunnuntaipäiviä ja lauantaipäiviä.

EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa käsiteltäessä työpäivällä tarkoitettaisiin aina sen jäsenvaltion työpäiviä, jossa matkustusasiakirjaa koskevaa asiaa käsitellään. Näin ollen EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä tulisi sovellettavaksi yleensä useamman kuin yhden EU:n jäsenvaltion kansallinen sääntely yleisistä vapaapäivistä.

Ehdotetun pykälän 3 kohta sisältäisi määritelmän Suomen edustustosta. Suomen edustustolla tarkoitettaisiin tässä laissa konsulipalvelulain 9 §:ssä tarkoitettuja suurlähetystöjä, lähetystöjä, pääkonsulaatteja, konsulaatteja, varakonsulaatteja ja konsulitoimipaikkoja. Määritelmä otettaisiin lakiin selvyyden vuoksi kansallisista syistä. EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja myöntäisivät samat Suomen edustustot, jotka antavat konsulipalveluja edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille konsulisuojeludirektiivin mukaisesti.

Ehdotetun pykälän 4 kohta sisältäisi edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen määritelmän. Edustusta vailla olevalla EU:n jäsenvaltion kansalaisella tarkoitettaisiin EU:n jäsenvaltion kansalaista, jonka kansalaisuusvaltiolla ei ole Euroopan unionin ulkopuolisessa maassa pysyvää suurlähetystöä, konsulaattia taikka sellaista suurlähetystöä, konsulaattia tai kunniakonsulia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiassa myöntämään henkilölle matkustusasiakirjan. Määritelmä perustuu matkustusasiakirjadirektiivin 2 artiklan 1 alakohtaan ja vastaa konsulisuojeludirektiivin mukaista määritelmää edustusta vailla olevasta EU:n kansalaisesta. Sääntelyssä selvyyden vuoksi yksilöitäisiin konsulipalvelun antamisen muoto koskemaan nimenomaan matkustusasiakirjan myöntämistä.

2. luku: EU:n tilapäinen matkustusasiakirja

4 §.Matkustamisoikeuden osoittaminen . Pykälässä ehdotetaan kansallisista syistä selvyyden vuoksi viitattavan passilain (671/2006) 2 §:n 1 momenttiin. Suomen kansalainen voisi osoittaa oikeutensa saapua maahan passin sijasta toisen EU:n jäsenvaltion viranomaisen myöntämällä voimassa olevalla EU:n tilapäisellä matkustusasiakirjalla. Passilakiin esitetään tehtäväksi vastaavasti viittaus ehdotettavaan lakiin EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta.

5 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen . Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksistä. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdat sekä direktiivin 7 artikla siltä osin kuin direktiivin täytäntöönpanossa hyödynnetään 7 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa (direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohta).

Lisäksi kansallisista syistä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä vastaavasta toimivaltaisesta viranomaisesta. Esityksessä esitetään, että ulkoministeriö olisi toimivaltainen tekemään päätöksen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä.

Matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on matkustusasiakirja, jonka jäsenvaltio myöntää kolmannessa maassa edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle yhtä ainoaa matkaa varten EU:n jäsenvaltion kansalaisen antaman ilmoituksen mukaan joko tämän kansalaisuus- tai asuinjäsenvaltioon taikka poikkeuksellisesti muuhun määränpäähän. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan EU:n jäsenvaltioiden on myönnettävä direktiivin 4 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat kolmansissa maissa edustusta vailla oleville EU:n jäsenvaltion kansalaisille, joiden passit tai matkustusasiakirjat ovat kadonneet, varastettu tai tuhoutuneet, tai kun niitä ei muuten voida saada kohtuullisessa ajassa.

Matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklassa jäsenvaltioille annetaan kansallista liikkumavaraa siten, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voidaan myöntää myös muille kuin edustusta vailla oleville EU-kansalaisille. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan, jos hakijan passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos passia tai matkustusasiakirjaa ei muutoin voida saada kohtuullisessa ajassa, jäsenvaltio voi myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, mutta jotka matkustavat sellaisten unionin kansalaisten mukana, jotka eivät ole edustettuja kolmannessa maassa sekä omien kansalaisten mukana matkustaville perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, jos kyseiset perheenjäsenet asuvat laillisesti jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia sovellettavia viisumivaatimuksia.

Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan kohdassa 10 on todettu, että ottaen huomioon kansallinen oikeus ja käytäntö, avustavan jäsenvaltion olisi voitava myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja unionin kansalaisten mukana matkustaville perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, jos nämä perheenjäsenet asuvat laillisesti jossain jäsenvaltiossa, kunkin tapauksen yksilölliset olosuhteet huomioiden.

Pykälässä esitetään, että ulkoministeriö olisi toimivaltainen viranomainen myöntämään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytykset säädettäisiin vastaamaan matkustusasiakirjadirektiiviä. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksenä olisi se, että hakijan passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos passia tai matkustusasiakirjaa ei muutoin voida saada kohtuullisessa ajassa. Sääntely vastaisi direktiivin 3 artiklan 2 kohtaa.

Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 4 kohdassa on todettu, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja olisi myönnettävä pyynnöstä esimerkiksi matkan aikana syntyneille vastasyntyneille tai tilanteessa, jossa henkilön asiakirjat eivät ole enää voimassa eikä kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi niitä helposti korvata.

Pykälän 1 momentin kohdissa 1, 2 ja 3 säädettäisiin niistä henkilöistä, joille ulkoministeriö myöntäisi hakemuksesta EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan, jos laissa säädetyt myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Ulkoministeriö myöntäisi pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakemuksesta edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkoministeriö myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos perheenjäsen asuu laillisesti jäsenvaltiossa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan ulkoministeriö myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan Suomen kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos perheenjäsen asuu laillisesti jäsenvaltiossa

Pykälän 1 momentin 1 kohdan sääntely perustuisi matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohtien pakottavaan sääntelyyn. EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnettäisiin edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle, jos hänen passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos passia tai matkustusasiakirjaa ei muutoin voida saada kohtuullisessa ajassa. Tilanteesta, jossa matkustusasiakirjaa ei voisi saada kohtuullisessa ajassa olisi esimerkiksi tilanne, jossa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa haetaan matkan aikana syntyneelle vastasyntyneelle tai jossa hakijan matkustusasiakirja on vanhentunut eikä hänen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sitä helposti korvata uudella.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisen kansallisen liikkumavaran puitteissa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, mutta asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Liikkumavaran käyttämisessä tässä yhteydessä on huomioitu, että mahdollisesti muut EU:n jäsenvaltiot käyttävät direktiivin sallimaa kansallista liikkumavaraa siten, että EU:n jäsenvaltio myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myös oman kansalaisensa seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, mutta joka asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Kyseisen edustusta vailla olevan EU:n kansalaisen ja hänen seurassaan matkustavan perheenjäsenen kääntyessä Suomen edustuston puoleen, tulisi kansallisessa sääntelyssä olla vastaavasti laissa säädetty peruste EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle, mikäli kyseisen edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen jäljempänä 8 §:ssä säädetyn kuulemisen yhteydessä vahvistaa perheenjäsenen henkilöllisyyden, kansalaisuuden ja laillisen asumisen eli antaa oikeutuksen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle perheenjäsenelle.

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö voisi myöntää hakemuksesta EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan Suomen kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos perheenjäsen asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Ehdotettu sääntely perustuisi direktiivin 7 artiklan d alakohdan mukaiseen kansalliseen liikkumavaraan, jonka mukaan EU:n jäsenvaltiot voivat myöntää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myös oman kansalaisensa seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Myönnettäessä EU:n tilapäinen matkustusasiakirja Suomeen matkustamista varten olisi siten myöntämisen edellytyksenä, että perheenjäsenellä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa tai oleskelukortti voimassa. Mikäli EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnettäisiin toiseen EU:n jäsenvaltioon matkustamista varten olisi edellytyksenä, että perheenjäsen asuu laillisesti kyseisessä EU:n jäsenvaltiossa. Suomen edustustossa tällainen tilanne tulisi kyseeseen esimerkiksi siinä tilanteessa, että toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuva Suomen kansalainen ja hänen seurassaan matkustava perheenjäsen hakevat EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa perheenjäsenelle Suomen edustustosta matkustaakseen asuinjäsenvaltioonsa.

Suomen kansalaisen perheenjäsen määräytyisi ulkomaalaislain 37 § tai 154 §:n mukaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, olisi myöntämisen edellytyksenä lisäksi, että hänen henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa sekä laillinen asuminen EU:n jäsenvaltiossa olisi vahvistettu kuulemalla edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista sekä tarvittaessa lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan myöntänyttä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista.

Pykälän 2 momentin sääntely johtuu matkustusasiakirjadirektiivistä, jonka mukaan edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, ei EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa voida myöntää kuulematta edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tai tarvittaessa perheenjäsenen asuinjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista. Perheenjäsenen laillinen asuminen EU:n jäsenvaltiossa on EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksenä.

6 §.EU:n tilapäinen matkustusasiakirja alaikäiselle . Sääntely EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä alaikäiselle olisi kansallisista syistä johtuva ja sen tarkoituksena olisi estää tilanteet, joissa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen mahdollistaisi lapsen kuljettamisen pysyvästi toiseen valtioon asuinpaikkavaltiostaan vastoin lapsen huoltajan tahtoa. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen alaikäiselle edellyttäisi lähtökohtaisesti alaikäisen huoltajien suostumusta ehdotetun 1 momentin mukaisesti. Pykälän 1 momentin mukaan alaikäiselle voitaisiin myöntää EU:n tilapäinen matkustusasiakirja, jos hänen huoltajat siihen suostuvat. Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin silloin, kun alaikäiselle Suomen kansalaiselle haetaan EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toiselta EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Tällöin ulkoministeriö antaisi toiselle EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle oikeutuksen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle, jos alaikäisen hakijan huoltajat ovat antaneet suostumuksensa myöntämiselle. Lisäksi 1 momenttia sovellettaisiin silloin, kun Suomen edustustossa Suomen kansalaisen seurassa matkustavalle alaikäiselle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen haetaan EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa. Tällöin ulkoministeriö toimivaltaisena myöntävänä viranomaisena, myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan, jos alaikäisen hakijan huoltajat ovat antaneet suostumuksensa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, ettei 1 momentissa säädetty edellytys molempien huoltajien suostumuksesta koske EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä edustusta vailla olevalle alaikäiselle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä edustusta vailla olevalle alaikäiselle hakijalle päättäisi hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Ulkoministeriöllä ei siten ole tässä yhteydessä harkintavaltaa arvioida EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksiä alaikäiselle hakijalle, vaan harkintavalta EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä alaikäisen edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen osalta on hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla. Hakijan kansalaisuusjäsenvaltion kuulemisesta säädetään erikseen jäljempänä 8 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että mikäli alaikäinen on otettu huostaan Suomessa hänen osalta huoltajan puhevaltaa käyttävä määräytyy lastensuojelulain (417/2007) 45 §:n mukaan.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa 1 momentissa säädetystä pääsäännöstä koskien huoltajien suostumusta. Jos joltakin huoltajalta ei matkan, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi voitaisi saada suostumusta ja jos ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi alaikäiselle hakijalle kohtuutonta haittaa, ei huoltajan suostumusta edellytettäisi. Ehdotettu sääntely vastaisi passilain (671/2006) ja henkilökorttilain (663/2016) vastaavia säädöksiä passin tai matkustusoikeudellisen henkilökortin myöntämisestä alaikäiselle. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen tai oikeutuksen antaminen myös niissä tilanteissa, joissa lapsen toista huoltajaa ei tavoiteta, ja jos oikeutuksen antamatta jättäminen tai EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämättä jättäminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa alaikäiselle hakijalle.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, jos huoltaja on nimenomaisesti evännyt suostumuksensa, oikeutus voidaan antaa tai EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myöntää alaikäiselle, jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämättä jättäminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja jos voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajansa suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä asuinvaltiostaan toiseen valtioon. Sääntely vastaisi passilain sääntelyä. Säännöksen tarkoituksena on estää lapsen huoltajien välillä vallitsevien erimielisyyksien aiheuttamat lapsen kannalta kohtuuttomat tapaukset, jossa huoltaja epää suostumuksensa ainoana tarkoituksenaan haitan aiheuttaminen toiselle huoltajalle tai lapselle.

7 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakeminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että hakemuksessa olisi annettava tiedot hakijan sukunimestä, etunimestä tai etunimistä, kansalaisuudesta, syntymäajasta sekä sukupuolesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Hakemukseen on liitettävä hakijan valokuva, josta hakija on hyvin tunnistettavissa. Valokuvan tulee olla ICAOn asiakirja 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen. Lisäksi hakemukseen tulisi liittää jäljennös hakijan kaikista käytettävissä olevista henkilöllisyyden tunnistamisvälineistä, jos nämä ovat saatavilla. Matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan henkilöllisyyden tunnistamisvälineitä olisivat muun muassa henkilö- tai ajokortti, korvatun asiakirjan tyyppi ja numero sekä kansallinen rekisterinumero tai henkilötunnus. Pykälän 2 momentissa implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 kohta siltä osin kuin siinä säädetään niistä tiedoista, jotka avustavan jäsenvaltion viranomaisen on toimitettava hakijan kansalaisuusjäsenvaltion viranomaiselle. Hakijan henkilötietojen luovuttamisesta hakijan kansalaisuusjäsenvaltiolle säädettäisiin jäljempänä 19 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että hakijan tulisi saapua edustustoon henkilökohtaisesti henkilöllisyyden selvittämistä varten. Suomen edustusto tarkistaisi hakijan henkilöllisyyden hakijan antamasta valokuvasta ja henkilöllisyyttä osoittavista asiakirjoista.

Ehdotetussa sääntelyssä esitetään käytettäväksi kansallista liikkumavaraa siltä osin, ettei hakijasta otettaisi kasvokuvaa Suomen edustustossa, vaan hakemukseen liitettäisiin direktiivin mukainen ICAOn asiakirja 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen valokuva. Kansallisen liikkumavaran käytöstä on esitetty selvitys kohdassa 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.

8 §.Kuuleminen . Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 1 ja 5 kohdat sekä 7 artiklan 2 kohdan b alakohta. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan, kun jäsenvaltio vastaanottaa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan hakemuksen, sen on mahdollisimman pian ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua hakemuksen vastaanottamisesta kuultava hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista hakijan kansalaisuuden ja henkilöllisyyden todentamiseksi.

Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan kohdassa 5 todetaan, että on tarpeen luoda yksinkertaistettu yhteistyö- ja koordinointimenettely avustavan jäsenvaltion ja edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion välille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuulemiset suoritetaan mahdollisimman nopeasti, tavallisesti muutaman työpäivän kuluessa.

Matkustusasiakirjandirektiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat perustellussa tapauksessa ylittää kohdassa 1 säädetyn määräajan. Direktiivin mukaan avustavan jäsenvaltion olisi voitava myöntää EU:n tilapäinen matkustusasiakirja kansalaisuusjäsenvaltiota etukäteen kuulematta ainoastaan äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa. Sitä ennen jäsenvaltioiden olisi yleensä pitänyt käyttää kaikki käytettävissä olevat keinot ollakseen yhteydessä kansalaisuusjäsenvaltioon. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi ensin yritettävä toimittaa osa asiaankuuluvista tiedoista, kuten hakijan nimi, kansalaisuus ja syntymäaika. Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään kuulemisesta seurassa matkustavan perheenjäsen osalta. Kuuleminen koskisi tällöin sen EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota, jonka mukana perheenjäsen matkustaa, ja tarvittaessa perheenjäsenen asuinjäsenvaltiota eli sitä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, joka on myöntänyt perheenjäsenelle lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan Edellä 4 artiklan 6 kohdasta poiketen EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa ei myönnetä perheenjäsenelle, ennen kuin on kuultu sen EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota, jonka mukana perheenjäsen matkustaa, ja tarvittaessa perheenjäsenen asuinjäsenvaltiota eli lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan myöntänyttä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista.

Matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan, jos kansalaisuusjäsenvaltio vastustaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä kansalaiselleen, EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa ei myönnetä ja kansalaisuusjäsenvaltio vastaa konsuliviranomaisten antaman suojan tarjoamisesta kansalaiselleen oikeudellisten velvoitteidensa ja käytäntönsä mukaisesti. Avustavan jäsenvaltion on tiiviisti kansalaisjäsenvaltiota kuullen ilmoitettava asiasta hakijalle.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi kuultava edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamiseksi. Ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi kuultava kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista viipymättä ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan hakemuksen vastaanottamisesta. Perustellusta syystä ulkoministeriö tai Suomen edustusto voisivat ylittää säädetyn kahden työpäivän mukaisen määräajan. Esityksessä sekä ulkoministeriöllä että Suomen edustustolla olisi toimivalta suorittaa kuuleminen. Pääsääntöisesti kuulemisen suorittaisi ulkoministeriö. Käytännössä erityisesti kiireellisissä tapauksissa myös Suomen edustusto on suorittanut toisen EU:n jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kuulemisen. Ehdotettu sääntely siitä, että sekä ulkoministeriö että Suomen edustusto voisivat kuulla toisen EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista perustuisi jo nykyisin noudatettuun menettelyyn kuulemisen suorittamisesta ja mahdollistaisi joustavan menettelyn erityisesti kiireellisissä tilanteissa. Käytännössä kuuleminen toteutetaan sähköpostitse.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuulemisesta silloin, kun EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa hakee Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen. Hakemuksen johdosta ulkoministeriön tai edustuston olisi tällöin kuultava sen edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jonka seurassa kyseinen perheenjäsen matkustaa ja tarvittaessa kyseisen perheenjäsenen asuinjäsenvaltiota eli lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan myöntänyttä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista. Kyseisellä momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen lause.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion viranomainen vastustaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä, ei EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa myönnettäisi hakijalle. Ennen hylkäävän päätöksen antamista ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi ilmoitettava asiasta hakijalle ja kuultava hänen kansalaisuusjäsenvaltionsa toimivaltaista viranomaista. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 4 kohta, jonka mukaan, jos kansalaisuusjäsenvaltio vastustaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä kansalaiselleen, sen on ilmoitettava tästä avustavalle jäsenvaltiolle. Tässä tapauksessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa ei myönnetä ja kansalaisuusjäsenvaltio vastaa konsuliviranomaisten antaman suojan tarjoamisesta kansalaiselleen oikeudellisten velvoitteidensa ja käytäntönsä mukaisesti. Avustavan jäsenvaltion on kansalaisjäsenvaltiota kuullen ilmoitettava asiasta hakijalle.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta olla kuulematta kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ja sillä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 6 kohta. Direktiivin 4 artiklan 6 kohdan mukaan EU:n jäsenvaltio voi äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa myöntää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan kuulematta etukäteen hakijan kansalaisuusjäsenvaltiota. Sitä ennen EU:n jäsenvaltion on pitänyt käyttää kaikki käytettävissä olevat keinot ollakseen yhteydessä edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen. Avustavan jäsenvaltion on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä ja sen saaneen henkilön henkilöllisyydestä. Ilmoituksessa on mainittava kaikki EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan sisällytetyt tiedot. Kuulematta jättämistä koskeva mahdollisuus koskisi vain niitä tilanteita, joissa hakijana on edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen. Sen sijaan Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, olisi kuuleminen aina toimitettava perheenjäsenen henkilöllisyyden, kansalaisuuden ja laillisen oleskelun selvittämiseksi.

9 §.Päätös EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi tehtävä päätös EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä ja Suomen edustuston olisi luovutettava EU:n tilapäinen matkustusasiakirja hakijalle viipymättä ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua siitä, kun edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen henkilöllisyyden ja kansalaisuuden tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen henkilöllisyyden, kansalaisuuden ja laillisen asumisen EU:n jäsenvaltiossa. Perustellusta syystä määräaika voitaisiin ylittää. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan luovuttaminen edellyttäisi käyntiasiointia Suomen edustustossa. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 3 kohta siltä osin kuin siinä säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä ja direktiivin 4 artiklan 5 kohta. Artiklan kohdan 3 mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on annettava hakijalle mahdollisimman pian ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua sen jälkeen, kun hakijan kansalaisuusjäsenvaltio on vahvistanut hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden. Tämä tarkoittaa, että myös päätös asiasta on tehtävä vastaavassa määräajassa. Direktiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaan perustellusta syystä säädetty määräaika voitaisiin ylittää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen edustusto tulostaisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran ja liittäisi sen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen matkustusasiakirjadirektiivin liitteen I mukaisesti. EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voitaisiin ainoastaan poikkeuksellisesti ylivoimaisen teknisen esteen vuoksi täyttää käsin, jos tulostamalla täytettyä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäistä tarraa ei ole mahdollista myöntää kohtuullisessa ajassa. Tällöin valokuva on suojattava vaihtamiselta.

Pykälän 2 momentissa implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 5 kohta, jonka mukaan kaikki EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan tehdyt merkinnät, kasvokuva mukaan lukien, on painettava. Direktiivin johdanto-osan 13 kohdassa todetaan, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra olisi tulostettava avustavan jäsenvaltion suurlähetystössä tai konsulaatissa käyttäen samoja tulostimia kuin viisumitarrojen tulostamisessa käytetään. Lisäksi momentissa implementoitaisiin direktiivin 8 artiklan 7 kohta ja direktiivin liitteen I kohta 3, jossa säädetään tarran kiinnittämisestä yhtenäiseen lomakkeeseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kansallisista syistä lisäksi siitä, että mikäli EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään hakemuksen mukaisesti, hakijalle ei annettaisi erillistä hallintopäätöstä. Jos EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään 6 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksessa ilman kaikkien huoltajien suostumusta taikka EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään hakemuksesta poiketen, hakijalle annetaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirjan ohella erillinen hallintopäätös. Hakemuksen mukaisesti myönnetty EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on oikeuden myöntävä hallintopäätös, jolloin erillisen hallintopäätöksen laatiminen ei ole tarpeellista, koska hallintolain (434/2003) 7 luvun säännökset päätöksen sisällöstä, muodosta ja perustelemisesta tulevat EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisällössä huomioiduiksi.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kansallisista syistä siitä, että EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan lain mukaisista tehtävien hoitamisesta Suomen edustustoissa säädettäisiin tarkemmin konsulipalvelulain 9 §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa. EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan tehtävän kuuluminen Suomen edustuston toimivaltaan määräytyisi tämän lain mukaisesti, kun taas palvelujen antamisesta Suomen edustustossa säädettäisiin tarkemmin konsulipalvelulain 9 §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Viittaus konsulipalvelulain säännöksiin toimivaltaisesta edustustosta koskisi tässä laissa edustustojen tehtäviksi säädettyjä tehtäviä.

10 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaolo. Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaolosta. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 6 artikla. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään siksi ajaksi, jota sen myöntämistä edellyttävä matka-aika vaatii lisättynä kahdella päivällä. Direktiivin 6 artiklan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan on oltava voimassa niin pitkään, kuin sen matkan tekeminen edellyttää, jota varten asiakirja on myönnetty. Tätä aikaa laskettaessa on otettava huomioon tarvittavien yöpymisten ja jatkoyhteyksien vaatima aika. Artiklan mukaan voimassaoloaikaan on sisällyttävä ylimääräinen kahden päivän lisäaika. Voimassaoloaikaan lisättävät päivät olisivat ne päivät, jotka seuraavat tosiasiallisesti matka-ajan päättymistä. Lisäpäivillä ei tarkoitettaisi edellä 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua työpäivää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaoloaika saisi olla pidempi kuin 15 kalenteripäivää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kalenteripäiviksi laskettaisin tosiasialliset kalenteripäivät. Kalenteripäivällä ei tarkoittaisi 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa määriteltyä työpäivää.

Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 8 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan olisi yhteen ainoaan matkaan oikeuttavana asiakirjana oltava voimassa sen ajan, joka kyseiseen matkaan tarvitaan. Ottaen huomioon nykyajan matkustamisen mahdollisuudet ja nopeuden EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaoloaika saisi ylittää 15 kalenteripäivää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

11 §. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen malli. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä mallista. Pykälässä implementoitaisiin direktiivin 8 artikla.

Matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja muodostuu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä lomakkeesta ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä tarrasta, joiden on oltava direktiivin liitteissä I ja II esitettyjen eritelmien ja direktiivin 9 artiklan mukaisesti vahvistettujen täydentävien teknisten eritelmien mukaisia. Direktiivin liitteen II kohdassa kaksi todetaan, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava turvatekijät, joilla varmistetaan riittävä suoja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan väärentämistä vastaan.

Matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolla on valta antaa direktiivin 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteiden I ja II sekä direktiivissä olevien ICAOn asiakirjan 9303 vahvistamiin standardeihin tehtyjen viittausten muuttamiseksi tekniikan kehityksen vuoksi.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin mukaisesti, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja muodostuu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä lomakkeesta ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä tarrasta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen ja yhtenäisen tarran on oltava direktiivin liitteissä I ja II esitettyjen teknisten eritelmien sekä komission täytäntöönpanosäädöksissä sekä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen täydentävien teknisten eritelmien mukaisia.

Matkustusasiakirjadirektiivin liitteessä I säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen eritelmistä. Direktiivin liitteen I mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen on oltava malliltaan kolmitaitteinen. Taitettuna lomakkeen on oltava kooltaan ISO/IEC 7810 ID-3 –standardin mukainen. Liitteessä I on lisäksi määritelty yhtenäisen lomakkeen sivujen sisältö. Sivu yksi on etusivu, jossa tulee olla ilmaus ”EUROOPAN UNIONI” kaikilla unionin virallisilla kielillä sekä tekstit ”EMERGENCY TRAVEL DOCUMENT” ja ”TITRE DE VOYAGE PROVISOIRE”. Siinä on oltava myös 12 kultaisen tähden muodostama ympyrä. Sivu kaksi sisältää yhtenäisen tarran. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on kiinnitettävä lujasti EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen toiselle sivulle siten, että sitä ei voi poistaa helposti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on kiinnitettävä sivun reunaan, reunan suuntaisesti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran koneluettava alue on sijoitettava sivun ulkoreunan suuntaisesti. Asiakirjan myöntävien viranomaisten leima on sijoitettava EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan siten, että se ulottuu sivulle. Yhtenäisen lomakkeen kolmannella ja neljännellä sivulla on oltava ilmauksen ”Emergency Travel Document” ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran otsikoiden käännökset kaikilla unionin virallisilla kielillä englantia ja ranskaa lukuun ottamatta. Lisäksi niillä on oltava seuraava teksti:

”This EU Emergency Travel Document is a travel document issued by a Member State of the European Union for a single journey to the holder's Member State of nationality or residence or, exceptionally, to another destination. Authorities of non-EU countries are hereby requested to allow the holder to pass freely without hindrance.”

”Le présent titre de voyage provisoire de l'UE est un titre de voyage délivré par un État membre de l'Union européenne aux fins d'un trajet unique vers l'État membre de nationalité ou de résidence du détenteur, ou, à titre exceptionnel, vers une autre destination. Les autorités des pays tiers sont priées d'autoriser le détenteur du titre de voyage provisoire à circuler sans entraves.”

Yhtenäisen lomakkeen sivut viisi ja kuusi on varattu viisumeille sekä maahantulo- ja maastalähtöleimoille. Lisäksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen seitsemännumeroinen numero on painettava valmiiksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen.

Matkustusasiakirjadirektiivin liitteessä II säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran ominaisuuksista. Direktiivin liitteen II 1 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava korkeiden turvallisuusvaatimusten mukaisesti painettu haltijan kasvokuva, paitsi jos käytetään valokuvaa 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kasvokuvan tai valokuvan on oltava 4 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkoituksissa käytetty kuva. Valokuvan tulee olla ICAOn asiakirjan 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen. Kohdan 2 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava turvatekijät, joilla varmistetaan riittävä suoja väärentämistä vastaan ottaen erityisesti huomioon yhtenäisessä viisumin kaavassa käytetyt turvatekijät. Liitteen I kohdan 3 mukaan samoja turvatekijöitä on käytettävä kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Liitteen II kohdan 4 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava a) lyhenne ”EU ETD/TVP UE”; b) teksti ”European Union/Union européenne”; c) ICAOn asiakirjassa 9303 vahvistettu kolmikirjaiminen tunnus ”EUE”. Liitteen II kohdan 5 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava vaakasuunnassa seitsemännumeroinen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran numero, joka on valmiiksi painettu mustalla. On käytettävä erikoiskirjasinlajia. Tämän numeron edellä on oltava ICAOn asiakirjassa 9303 vahvistettu asiakirjan myöntävän jäsenvaltion kaksikirjaiminen maatunnus, joka voi olla valmiiksi painettu tai joka voidaan lisätä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäistä tarraa täytettäessä.

Liitteen II kohdassa 6 määritellään tarrassa olevat täytettävät kentät, jotka täytetään jäljempänä 13 §:ssä tarkoitetuilla tiedoilla. Lisäksi liitteen II kohdan 9 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava ”Huomautuksia”-kenttä, jota myöntävän viranomaisen on käytettävä tarvittavien lisätietojen, esimerkiksi korvattavan asiakirjantyypin ja numeron ilmoittamiseen. Lisäksi liitteessä II määritellään päivämäärien kirjoitustapa sekä säädetään yhtenäisessä tarrassa olevista koneluettavista tiedoista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä matkustusasiakirjadirektiivin liitteiden I ja II vaatimuksista koskien EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen ja yhtenäisen tarran teknisisiä eritelmiä. Asetuksella saatettaisiin kansallisesti voimaan matkustusasiakirjadirektiivin liitteissä I ja II olevat EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tekniset vaatimukset.

12 §.EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen valmistaminen ja tilaaminen . Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö vastaisi siitä, että Suomen edustusto antaa EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat käyttäen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisiä lomakkeita ja tarroja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi tilattava EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat toimijalta, jolla on tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet. Ulkoministeriön olisi sovittava toimijan kanssa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatuun liittyvistä vaatimuksista sekä muista tehtävän asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista ottaen huomioon komission teknisissä eritelmissä EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle säädetyt vaatimukset.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sen toimijan nimi, joka valmistaa sen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat, sekä toimijan vaihtamisesta.

Pykälällä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 10 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä elin, joka vastaa EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistamisesta. Direktiivin mukaan useat tai kaikki jäsenvaltiot voivat nimetä saman elimen. Artiklan 2 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sen elimen nimi, joka valmistaa sen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat. Jos jäsenvaltio vaihtaa nimeämäänsä elintä, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

Ulkoministeriöllä olisi siis velvollisuus vastata siitä, että Suomen myöntämät tilapäiset matkustusasiakirjat ovat laadultaan sellaisia kuin matkustusasiakirjadirektiivi ja sitä täydentävät komission tekniset eritelmät edellyttävät ja tässä tehtävässään sen tulee tilata lomakkeet ja tarrat toimijalta, joka pystyy matkustusasiakirjadirektiivin ja sitä täydentävien komission teknisten eritelmien vaatimusten mukaisia lomakkeita ja tarroja toimittamaan. Yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistamista koskeva tehtävä on viranomaista avustava tekninen tehtävä. Valmistusvaiheessa asiakirjoihin ei tallenneta hakijan henkilötietoja. Kyse on niin sanottujen blanco- lomakkeiden ja tarrojen valmistamisesta ja niiden tilaamisesta.

Pykälässä säädettäisiin yhtenäisen lomakkeiden ja tarrojen valmistajaa koskevista edellytyksistä. Ulkoministeriön olisi tilattava EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat toimijalta, jolla on tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen tilauksen tekemisen yhteydessä huolehdittaisiin, että valmistajalla, jolta yhtenäiset lomakkeet ja tarrat tilataan, olisi tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät valmiudet.

Pykälässä säädettäisiin myös toimijan kanssa tehtävän tilauksen sisällöstä. Ulkoministeriön olisi sovittava toimijan kanssa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatuun liittyvistä vaatimuksista sekä muista tehtävän asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista ottaen huomioon komission teknisissä eritelmissä EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle säädetyt vaatimukset.

Esityksen valmistelun aikana on komission EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa alatyöryhmässä nimetty italialainen Istituto Poligrafico e Zecca dello Stato (IPZS) valmistamaan matkustusasiakirjadirektiivin mukaisesti keskitetysti EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiset lomakkeet ja tarrat niille EU:n jäsenvaltioille, jotka haluavat tilata ne keskitetysti.

13 §. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran sisältö . Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarran tiedoista ja sillä pantaisiin osittain täytäntöön matkustusasiakirjadirektiivin 8 artikla ja liite II. Täytäntöönpano koskisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran sisältämien tietojen yksilöintiä. Direktiivin 8 artikla 5 kohdan mukaan kaikki EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan tehdyt merkinnät, kasvokuva mukaan lukien, on painettava. Painettuun EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan ei saa tehdä muutoksia käsin. Tarraan merkittävät tiedot tallennetaan AHA-järjestelmään, josta ne tulostetaan tarralle edustustossa.

Pykälän 1 momentissa yksilöitäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa olevat tiedot. EU:n tilapäinen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra sisältäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan sukunimen, etunimet, kansalaisuuden, syntymäajan ja sukupuolen. Lisäksi EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta kävisi ilmi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämispäivä ja viimeinen voimassaolopäivä, matkustusasiakirjan myöntänyt jäsenvaltio ja jäsenvaltion myöntävän viranomaisen sijaintipaikka, määränpäänä oleva maa ja mahdollinen kauttakulkumaa, joihin matkustamista varten EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään sekä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen numero.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarraan olisi liitettävä matkustusasiakirjan haltijan valokuva, jonka hän on antanut hakiessaan EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa. Valokuvan tulee olla ICAOn asiakirja 9303 osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen.

Pykälän 1 ja 2 momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin liitteen II kohta 6, jossa on lueteltu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran kenttiin täytettävät tiedot ja valokuva. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran on sisällettävä ICAOn asiakirjan 9303 mukaiset asiaankuuluvat koneluettavat tiedot ulkorajoilla tapahtuvien tarkastusten helpottamiseksi.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan ei saa tehdä muutoksia sen jälkeen, kun yhtenäinen tarra on Suomen edustustossa painettu eli tulostettu viisumitulostimella tai se on täytetty käsin kirjoittamalla. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 5 kohdan sääntely siitä, ettei painettuun tai käsin täytettyyn EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan saa tehdä muutoksia käsin.

14 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan turvaominaisuuksiin liittyvät toimivaltuudet . Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö vastaisi siitä, että Suomen edustustojen antamat EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat täyttävät tässä laissa ja komission täytäntöönpanopäätöksessä säädetyt turvaominaisuudet. Kyseisestä toimivaltasäädöksestä ei säädetä matkustusasiakirjadirektiivissä, vaan kyse on kansallisesta lisäsääntelystä toimivaltaisesta viranomaisesta.

Ulkoministeriö on käytännössä vastannut, siitä, että EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen muotovaatimukset toteutetaan EU-sääntelyn mukaisesti ja siten vastannut EU:n tilapäisiin matkustusasiakirjoihin liittyvästä EU-lainsäädännön kansallisesta toimeenpanosta. Matkustusasiakirjadirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä ulkoministeriön tehtävästä säätäminen myös tältä osin on tullut ajankohtaiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämien tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseksi siihen voitaisiin lisätä digitaalinen leima. Digitaalisen leiman käyttöönotto tulisi pakolliseksi sen jälkeen, kun komissio on antanut asiasta matkustusasiakirjadirektiivin 9 artiklan nojalla täytäntöönpanopäätöksen.

Pykälän 3 momentissa esitetään kansallista sääntelyä viranomaisesta, joka loisi digitaalisen leiman varmenteen sekä tuottaisi varmenteen käyttämiseen tarvittavan allekirjoituspalvelun. Ehdotuksen mukaan Digi- ja väestötietovirasto loisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan digitaaliseen leimaan tallennettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvän varmenteen. Lisäksi Digi- ja väestötietovirasto tuottaisi varmenteen käyttämiseen tarvittavan allekirjoituspalvelun. Komissio ei ole vielä hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa antanut asiasta matkustusasiakirjadirektiivin 9 artiklan nojalla täytäntöönpanopäätöstä. Digitaalisen leiman käyttöönotto tapahtuisi komission täytäntöönpanopäätöksellä.

Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 12 kohdassa on todettu, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan olisi sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot ja täytettävä korkeat tekniset vaatimukset, erityisesti jäljittelyn ja väärentämisen estämiseksi tarvittavien turvaominaisuuksien osalta. Direktiivin johdanto-osan 13 kohdassa on todettu, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra olisi laadittava saman mallin mukaan kuin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1683/95 säädetty yhtenäinen viisumin kaava, ja siinä olisi oltava vastaavanlaiset turvaominaisuudet mukaan luettuna konelukurivi. Hallituksen esityksen valmistelun aikana komissio on todennut, että jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa digitaalinen leima joustavasti käyttöön sen jälkeen, kun komissio on antanut asiasta täytäntöönpanopäätöksen. Tämän vuoksi valmistelussa on katsottu tarkoituksenmukaisesti säätää digitaalisen leimaan liittyvistä toimivaltuuksista direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.

3. luku: Henkilötietojen käsittely

15 §. Henkilötietojen käsittelytarkoitus . Pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelytarkoituksesta EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa kokevassa menettelyssä ja päätöksenteossa. Ulkoministeriö ja Suomen edustustot saisivat käsitellä tässä laissa tarkoitettuja henkilötietoja, jos se on tarpeen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijan henkilöllisyyden todentamiseen tässä laissa säädetyn menettelyn mukaisesti, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran painamiseen eli tulostamiseen Suomen edustustossa ja hakijan matkustamisen helpottamiseen.

Pykälällä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan säännös, jonka mukaan direktiivin soveltamiseksi käsiteltäviä henkilötietoja, mukaan lukien 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakijan kasvokuva tai valokuva, saa käyttää ainoastaan hakijan henkilöllisyyden todentamiseen 4 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran painamiseen ja kyseisen hakijan matkustamisen helpottamiseen. Avustavan jäsenvaltion ja kansalaisuusjäsenvaltion on varmistettava henkilötietojen asianmukainen turvallisuus. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittely sisältää henkilötietojen käsittelyä, joka kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla.

Esityksessä on arvioitu kansallista liikkumavaraa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään käsittelyn lainmukaisuudesta. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan kansallisesti on mahdollista säätää tietosuoja-asetusta täydentävästi, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisten velvoitteiden noudattamiseksi (6 artiklan 1 kohta c). Ulkoministeriö ja Suomen edustustot käsittelevät henkilötietoja tässä laissa niille säädettyjen lakisääteisten tehtävien hoitamista varten. Tietosuoja-asetuksesta on jo johdettavissa käyttötarkoitussidonnaisuutta koskeva yleinen velvoite. Esitetty sääntely henkilötietojen käsittelytarkoituksesta johtuu direktiivistä, jossa käyttötarkoitus on yksilöity EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaan käsittelyyn. Ehdotetun sääntelyn voidaan katsoa kuuluvan edellä kerrotun tietosuoja-asetuksen 6 artikla 1 kohdan c alakohdan mukaiseen sallittuun kansalliseen sääntelyalaan. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan asian käsittelyssä olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely on oikeasuhteisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettu direktiivin edellyttämiin täytäntöönpanoa koskeviin erityissäännöksiin.

EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta käsiteltäisiin tässä laissa esitetyllä tavalla sekä Suomen edustustossa, että ulkoministeriössä.

16 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tietojen oikeellisuus. Pykälässä säädettäisiin ulkoministeriön vastuusta koskien EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tietojen oikeellisuutta. Ulkoministeriö myöntävänä viranomaisena vastaisi siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tiedot ovat hakemuksen mukaiset. Hakijaa koskevan koneluettavan osan tietojen on oltava yhdenmukaiset vastaavien EU:n tilapäisessä matkustusasiakirjassa nähtävissä olevien tietojen kanssa. Momentin sääntely johtuisi kansallisista syistä. EU-sääntelystä johtuvista tehtävistä ei voi johtaa toimivaltaa kansallisille viranomaisille, minkä vuoksi ulkoministeriölle kuuluvasta tehtävästä vastata tietojen oikeellisuudesta säädettäisiin nimenomaisesti. Momentilla implementoitaisiin osittain myös matkustusasiakirjadirektiivin 15 artiklan 1 kohta siltä osin kuin siinä säädetään jäsenvaltion vastuusta varmistaa henkilötietojen asianmukainen turvallisuus. Turvallisuudella voidaan arvioida tarkoitettavan myös tietojen oikeellisuutta.

17 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan omiin tietoihinsa tutustumista koskevan oikeuden toteuttaminen . Pykälän sääntely johtuu matkustusasiakirjadirektiivistä. Direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijalla on oikeus tarkistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämät henkilötiedot ja tarvittaessa pyytää, että ne oikaistaan myöntämällä uusi asiakirja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietosuoja-asetuksen soveltamista. Direktiivin 15 artiklan 2 kohta käsittelee menettelytapaa, joka tarkoittaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan oikeutta saada matkustusasiakirja tarkastettavaksi ja korjatuksi, jos hän havaitsee matkustusasiakirjassa virheitä sekä tarvittaessa uuden matkustusasiakirjan. Direktiivin 15 artiklan 2 kohdan määrittely oikeudesta tarkistaa matkustusasiakirjan oikeellisuus ja saada tarvittaessa uusia asiakirja ei rajoita tietosuoja-asetuksen soveltamista. Tietosuoja-asetuksen 15 artikla ja direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaiset oikeudet ovat siten rinnakkaisia.

Tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada pääsy tietoihin. Tietosuojalaissa tähän rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy tietoihinsa viitataan rekisteröidyn oikeudella tutustua hänestä kerättyihin tietoihin. Tietosuoja-asetuksen 16 artiklassa säädetään oikeudesta henkilötietojen oikaisemiseen.

Tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa ei säädetä nimenomaisesti tarkastusoikeuden toteuttamistavoista, mutta artiklan mukaan tiedot on toimitettava yleisesti käytetyssä sähköisessä muodossa, jos rekisteröity esittää pyynnön sähköisesti eikä pyydä toisenlaista toimitusta.

Henkilön yksityisyyttä tulisi suojata rekisteröidyn omiin tietoihin pääsyn oikeutta käytettäessä varmistumalla henkilötietojen vastaanottajan henkilöllisyydestä. Oikeuden toteuttamisen kohteena olevissa henkilötiedoissa on useimmiten kyse salassa pidettävistä tiedoista. Tämän johdosta on oltava varmuus siitä, että henkilö, jolle tiedot luovutetaan, on tosiasiassa se henkilö, jota koskevista henkilötiedoista on kyse.

Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 63 kappaleen mukaan rekisteröidyllä olisi oltava oikeus saada pääsy henkilötietoihin, joita hänestä on kerätty, sekä mahdollisuus käyttää tätä oikeutta vaivattomasti ja kohtuullisin väliajoin, jotta hän voi pysyä perillä käsittelyn lainmukaisuudesta ja tarkistaa sen. Johdanto-osan 64 kappaleen mukaan rekisterinpitäjän olisi käytettävä kaikkia kohtuullisia keinoja tarkistaakseen sellaisen rekisteröidyn henkilöllisyyden, joka haluaa saada pääsyn tietoihin erityisesti verkkopalvelujen ja verkkotunnistetietojen yhteydessä. Rekisterinpitäjän ei pitäisi säilyttää henkilötietoja ainoastaan mahdollisiin pyyntöihin vastaamista varten.

Tietosuoja-asetuksen 12 artiklan mukaan rekisterinpitäjä voi pyytää toimittamaan lisätiedot, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn henkilöllisyyden vahvistamiseksi, jos rekisterinpitäjällä on perusteltua syytä epäillä 15—21 artiklan mukaisen pyynnön tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyyttä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan tulisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämien tietojen tutustumista koskevan oikeuden toteuttamiseksi esittää tätä koskeva pyyntö kirjallisesti Suomen edustustolle sekä todistettava henkilöllisyytensä luotettavana pidettävällä henkilöllisyystodistuksella. Tämä edellyttäisi käyntiasiointia Suomen edustustossa. Tutustumisoikeuttaan käyttävän henkilöllisyydestä tulisi varmistua ennen oikeuden toteutumista eli viimeistään oikeuden kohteena olevien henkilötietojen luovuttamisen yhteydessä. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltija voisi todistaa henkilöllisyytensä luotettavana pidetyillä asiakirjoilla Suomen edustustossa.

Tietosuoja-asetuksen 16 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Ottaen huomioon tarkoitukset, joihin tietoja käsiteltiin, rekisteröidyllä on oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä, muun muassa toimittamalla lisäselvitys.

18 §.Ulkoministeriön ja Suomen edustuston oikeus saada tietoja. Ulkoministeriöllä ja Suomen edustustolla on välttämätön tarve saada tässä laissa säädettyjen lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi tietoja muiden viranomaisten rekisteristä. Tietoja tarvitaan hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden sekä Suomen myöntämän oleskeluluvan voimassaolon varmistamiseksi. Ehdotettu sääntely johtuisi kansallisista syistä. Käytännössä sekä ulkoministeriö että Suomen edustustot käsittelevät EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta. Tämän vuoksi tiedonsaantioikeus on perusteltua säätää sekä ulkoministeriölle että Suomen edustustolle.

Julkisuuslain 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa nimenomaisesti säädetty, se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa, asiakirja on tarpeen käsiteltäessä ennakkotietoa, ennakkoratkaisua, viranomaisen päätöksestä tehtyä muutoksenhakua taikka toimenpiteestä tehdyn kantelun tai alistusasian taikka kansainväliselle lainkäyttö- tai tutkintaelimelle tehdyn valituksen käsittelemiseksi tai tieto on tarpeen viranomaiseen kohdistuvan yksittäisen valvonta- tai tarkastustehtävän suorittamiseksi. Lisäksi viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon sellaisista osoite- tai muista yhteystiedoista, jotka ovat 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan salassa pidettäviä.

Tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 4 luvussa säädetään, tietojen luovuttaminen teknisten rajapintojen avulla on toteutettava tietojärjestelmien välillä siten, että teknisesti varmistetaan luovutettavien tietojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi, jos luovutettavat tiedot ovat henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriöllä ja Suomen edustustolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä ja maksutta saada EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiseksi tarvittava tieto siitä, onko hakijalla voimassa oleva ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa tai oleskelukortti sekä tieto oleskeluluvan mahdollisesta päättymispäivästä henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetussa laissa (615/2020) tarkoitetusta ulkomaalaisasioiden asianhallintajärjestelmästä. Ulkoministeriö tarvitsee tiedon silloin, kun hakijana on Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen ja EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa haetaan Suomeen matkustamista varten. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksenä on voimassa oleva asuinjäsenvaltion oleskelulupa tai oleskelukortti.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 22 §:n 1 momentin 8 alakohtaan, jonka mukaan poliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona 5–8, 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja ulkoministeriölle ja Suomen edustustolle niille kuuluvan passia tai muuta matkustusasiakirjaa, viisumia, työntekijän oleskelulupaa, yrittäjän oleskelulupaa tai muuta oleskelulupaa koskevan tehtävän suorittamiseksi. Lain esitöissä on todettu, että oikeus luovuttaa tietoja pykälän mukaisesti ei edellyttäisi, että vastaanottavan viranomaisen lainsäädännössä säädetään vastaavasta tiedonsaantioikeudesta, vaan tietojen luovuttaminen olisi mahdollista ehdotetun 22 §:n nojalla myös ilman vastaanottajalle muualla laissa säädettyä tiedonsaantioikeutta. Tämän vuoksi momentissa ainoastaan viitattaisiin kyseiseen säädökseen. Sääntely johtuu kansallisista syistä.

Pykälässä esitetty tietojensaantioikeus on sallittua ja yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Ulkoministeriön ja Suomen edustuston on välttämätöntä saada lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi tiedot sekä poliisilta että Maahanmuuttovirastolta.

19 §.Tietojen luovuttaminen EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle . Pykälän 1 ja 2 momenteilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 kohta, jossa on säädetty niistä tiedoista, jotka avustavan jäsenvaltion on toimitettava kansalaisuusjäsenvaltiolle.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietojen luovutuksesta tilanteessa, jossa edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen tai Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa EU:n ulkopuolisessa maassa sijaitsevasta Suomen edustustosta. Ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi hakemuksen vastaanottamisen jälkeen annettava salassapitosäännösten estämättä edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja tarvittaessa edellä tarkoitetun perheenjäsenen asuinjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka ovat välttämättömiä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen kannalta, mukaan lukien hakijan sukunimi ja etunimi tai etunimet, kansalaisuus, syntymäaika ja sukupuoli sekä jäljennös kaikista käytettävissä olevista henkilöllisyyden tunnistamisvälineistä, jos nämä ovat saatavilla. Näitä olisivat matkustusasiakirjadirektiivin mukaan esimerkiksi henkilö- tai ajokortista, sekä korvatun asiakirjan tyyppi ja numero sekä kansallinen rekisterinumero tai henkilötunnus. Käytännössä sekä ulkoministeriö että Suomen edustustot käsittelevät EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta. Tämän vuoksi on perusteltua säätää sekä ulkoministeriölle että Suomen edustustolle toimivalta tietojen luovuttamiseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön tai Suomen edustuston on myös luovutettava hakijan valokuva edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja tarvittaessa seurassa matkustavan perheenjäsenen asuinjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen edustuston on sen jälkeen, kun se on luovuttanut EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijalle, lähetettävä viipymättä jäljennös myönnetystä EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 7 kohta siltä osin kuin siinä säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan jäljennöksen lähettämisestä hakijan kansalaisuusjäsenvaltion viranomaiselle. Jäljennös luovutettaisiin edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolle silloinkin, kun hakijana on edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä tilanteessa, jossa Suomen kansalainen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen EU:n jäsenvaltion edustustosta. Ulkoministeriö tai Suomen edustusto voisi luovuttaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä hakijan henkilöllisyyttä ja kansalaisuutta koskevat tiedot. Momentissa ehdotettavalla sääntelyllä säädettäisiin ulkoministeriön ja Suomen edustuston oikeudesta luovuttaa henkilötietojen käsittelystä poliisihallinnossa annetun lain nojalla saamiaan tietoja hakijan henkilöllisyydestä ja kansalaisuudesta sille EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka käsittelee EU:n tilapäisen matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta matkustusasiakirjadirektiivin edellyttämällä tavalla. Momentilla implementoitaisiin direktiivin 4 artiklan 3 kohta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä tilanteesta, jossa Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta Suomeen matkustamista varten. Tällöin ulkoministeriö tai Suomen edustusto voisivat luovuttaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä tiedot perheenjäsenen ulkomaalaislaissa tarkoitetusta oleskeluluvasta tai oleskelukortista. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklan 2 kohdan b alakohta, jossa säädetään kuulemisesta silloin, kun EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa hakee edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että mikäli ulkoministeriö tai Suomen edustusto on päättänyt edellä 4 tai 5 momentissa tarkoitetut tiedot luovuttaa, olisi tiedot luovutettava kolmen työpäivän kuluessa esitetystä pyynnöstä. Vastaavasti mikäli tietoja ei päätettäisi luovuttaa, olisi myös tästä ilmoitettava kolmen työpäivän kuluessa EU:n jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 3 kohta, jonka mukaan kansalaisuusjäsenvaltion on mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen työpäivän kuluessa vastattava avustavan jäsenvaltion pyyntöön.

Pykälän 7 momentissa säädettäisiin siitä, että perustellusta syystä edellä 6 momentissa säädetty määräaika voitaisiin ylittää. Ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi tällöin ilmoitettava EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, milloin tiedot voidaan antaa.

Pykälän 4 - 7 momenteilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 3 kohta, jossa säädetään tietojen antamista koskevista määräajoista.

Pykälässä ehdotettu tietojen luovutus EU:n toimivaltaiselle viranomaiselle on yhteensopiva tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Tietojen luovutus on ulkoministeriölle ja edustustolle säädetty lakisääteinen tehtävä. Velvoite tietojen luovuttamiseen tulee matkustusasiakirjadirektiivistä. EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä on hakijan henkilötietojen luovuttaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä välttämätön edellytys sille, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijan henkilöllisyys ja kansalaisuus voidaan todentaa ennen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä. Tämä on välttämätön edellytys EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle. Sääntelyä tietojen luovutuksesta voidaan pitää oikeasuhtaisena tavoitteeseen nähden.

20 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan jäljennöksen tallentaminen ja tietojen poistaminen . Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen edustuston on viipymättä päätöksen tekemisen jälkeen tallennettava jäljennös myönnetystä EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta ulkoasiainhallinnon käytössä olevaan asianhallintajärjestelmään eli niin sanottuun AHA-järjestelmään. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 7 kohta siltä osin kuin siinä säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tallentamisesta.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevien tietojen poistamisesta AHA-järjestelmästä. Sääntelyllä pantaisiin täytäntöön direktiivin 15 artiklan 4 kohta, jonka mukaan avustava jäsenvaltio ja kansalaisuusjäsenvaltio saavat säilyttää hakijan henkilötietoja ainoastaan niin kauan, kuin se on tarpeen, mukaan lukien 5 artiklassa tarkoitettujen maksujen perimistä varten. Matkustusasiakirjadirektiivin mukaan joka tapauksessa avustava jäsenvaltio saa säilyttää kyseisiä henkilötietoja enintään 180 päivän ajan ja kansalaisuusjäsenvaltio enintään kahden vuoden ajan. Henkilötietojen säilyttämisajan päätyttyä hakijan henkilötiedot on poistettava.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön myöntämän EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämät henkilötiedot edustusta vailla olevasta EU:n jäsenvaltion kansalaisesta sekä Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavasta perheenjäsenestä on poistettava AHA-järjestelmästä 180 päivän kuluessa matkustusasiakirjan myöntämisestä. Pykälän 2 momentissa olisi kyse henkilötietojen säilyttämisen ajasta silloin, kun henkilötietoja on direktiivin mukaisesti käsitellyt avustavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön tai Suomen edustuston toiselle jäsenvaltiolle luovuttamat henkilötiedot Suomen kansalaisesta sekä Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavasta perheenjäsenestä olisi poistettava AHA-järjestelmästä kahden vuoden kuluessa matkustusasiakirjan myöntämisestä. Momentin sääntely koskisi niitä tilanteita, joissa ulkoministeriö tai Suomen edustusto on toisen EU:n jäsenvaltion viranomaisen pyynnöstä luovuttanut kansalaisuusjäsenvaltiona tai perheenjäsenen asuinjäsenvaltiona henkilötietoja Suomen kansalaisesta tai Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavasta perheenjäsenestä, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietoja on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Henkilötietoja voidaan säilyttää pidempiä aikoja, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimuksia tai tilastollisia tarkoituksia varten tietosuoja-asetuksen 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että tässä asetuksessa vaaditut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet on pantu täytäntöön rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Kyseisen artiklan mukaan henkilötiedot tulisi poistaa, kun ne eivät ole enää tarpeellisia.

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyn osalta tämä tarkoittaisi, että henkilötiedot tulisi poistaa heti sen jälkeen, kun EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on myönnetty ja tehtävä päättynyt. Pykälässä ehdotetut enimmäissäilytysajat seuraavat matkustusasiakirjadirektiivistä. Tehtävään liittyviä henkilötietoja on välttämätöntä säilyttää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen jälkeenkin. Direktiivin johdanto-osan 21 kohdan mukaan enimmäissäilytysaika, joka on direktiivin mukaan 180 päivää avustavan jäsenvaltion osalta ja kaksi vuotta kansalaisuusjäsenvaltion osalta, on tarpeen säilyttää mahdollisten sovellettavien maksujen keräämisen varmistamiseksi ja mahdollisten väärinkäytösten tai muun petollisen toiminnan estämiseksi. Henkilötietoja on tarpeen käsitellä sekä yleisen edun mukaisissa tarkoituksissa, että tilastollisia tarkoituksia varten senkin jälkeen, kun EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on myönnetty. Direktiivin 16 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on seurattava säännöllisesti direktiivin soveltamista muun muassa myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjan lukumäärän ja saajien kansalaisuuden osalta.

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen on julkinen hallintotehtävä, joka sisältää julkisen vallan käyttöä. Henkilötietojen säilytys on välttämätöntä varsinaisen tehtävän päättymisen jälkeenkin, koska esimerkiksi tehtävään liittyvä vahingonkorvausvaade saatetaan tehdä myöhemmin tai asiassa voidaan tehdä käsittelyn päättymisen jälkeen viranomaisen virka-aseman väärinkäytöstä koskeva ilmoitus, kantelu, virkarikossyyte tai vahingonkorvausvaade. Ehdotuksessa koskien tietojen säilytysaikaa suojattaisiin siten myös rekisteröidyn oikeusturvaa. Mikäli henkilötietoja ei voitaisi säilyttää tehtävän päättymisen jälkeen ei kansalaisella ja viranomaisella olisi käytössä välttämättä mitään tietoa tai näyttöä ilmoituksensa tai vaateensa tueksi.

Henkilötietojen käsittely EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa asiassa perustuu ensisijaisesti tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c kohtaan. Tällöin voidaan asetuksen 6 artiklan 3 kohdan salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa säätää kansallisesti tietosuoja-asetusta mukauttaen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämien tietojen säilytysajoista. Sääntelyä voidaan pitää yleisen edun mukaisena ja oikeasuhtaisena sen tavoitteeseen nähden.

21 § . Viittaus rikoslakiin . Pykälässä säädettäisiin siitä, että rangaistus tietosuojarikoksesta säädetään rikoslain 38 luvun 9 §:ssä. Rikoslain 38 luvun 9 §:n tietosuojarikosta koskevan säännöksen 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistavaa on säännöksessä tarkemmin yksilöity henkilötietojen käsittelyä koskevan muun lain vastainen toiminta. Myös säännöksen 2 momentti koskee henkilötietojen käsittelyä koskevan muun lain vastaista toimintaa.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota tietosuojarikoksen tunnusmerkistön eräisiin epäkohtiin (PeVL 51/2018 vp). Tietosuojarikosta koskeva säännös on niin sanottu blankorikossäännös.

Koska ehdotettavassa laissa säädetään henkilötietojen käsittelystä koskien EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyä, arvioidaan ehdotettavan lain olevan sellainen tietosuojarikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu henkilötietojen käsittelyä koskeva muu laki, johon tulisi sisällyttää asianmukaiset sidokset rikoslaissa säädettyyn tietosuojarikokseen. Tällaisia vastaavia viittauksia on sisällytetty niin poliisitoimen kuin Rajavartiolaitoksen henkilötietojen käsittelyä koskeviin lakeihin, joissa on osittain vastaavaa sääntelyä nyt ehdotettavan lain kanssa.

Rikoslain 38 luvun 9 §:n mukaan rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä ei voi syyllistyä tietosuojarikokseen. Rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä ovat rikosoikeudellisen vastuun sijaan hallinnollisen seuraamusmaksun kohteena. Tietosuojalain 24 §:n 4 momentin mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä esimerkiksi valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, kunnallisille viranomaisille tai itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille. Rikoslain 40 luvun 5 §:ssä säädetään erikseen virkasalaisuuden rikkomisesta.

4. luku: Erinäiset säännökset

22 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palauttaminen ja hävittäminen . Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 8 kohta, jonka mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan saajaa on pyydettävä palauttamaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja lopulliseen määränpäähän saavuttuaan riippumatta siitä, onko asiakirjan voimassaolo päättynyt. Lisäksi implementoitaisiin direktiiviin 15 artiklan 5 kohta, jonka mukaan palautetut EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat ja kaikki niihin liittyvät kopiot ja jäljennökset tuhotaan turvallisesti mahdollisimman pian. Direktiivin johdanto-osan 6 kohdan mukaan turvallisuussyistä EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen saajien olisi heti turvallisesti kotiin palattuaan palautettava saamansa matkustusasiakirjat esimerkiksi rajaviranomaisille tai passien myöntämisestä vastaaville viranomaisille.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettävän, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan on palautettava EU:n tilapäinen matkustusasiakirja välittömästi Suomeen saapumisen jälkeen Rajavartiolaitokselle tai muulle viranomaiselle, jolla on oikeus rajavartiolaissa (578/2005) tarkoitetun rajatarkastuksen tekemiseen, riippumatta siitä, onko sen voimassaolo päättynyt. Rajaviranomaisia Suomessa ovat Rajavartiolaitos, poliisi ja Tulli. Rajatarkastusviranomaisen määritelmä on ulkomaalaislain (301/2004) 3 §:ssä. Kaikilla rajatarkastusviranomaisilla on rajatarkastustehtävissä yhdenmukaiset toimivaltuudet.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen olisi ilmoitettava ulkoministeriölle EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palautuksesta ja hävitettävä palautetut EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat viivytyksettä niiden palauttamisen jälkeen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ulkoministeriön velvollisuudesta hävittää palautettujen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen jäljennökset viivytyksettä sen jälkeen, kun tieto EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palautuksesta on saapunut ulkoministeriölle.

23 §. Lomakepohjien ja tarrapohjien s äilytys. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 8 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiset lomakepohjat ja yhtenäiset tarrapohjat varastoidaan niin, että ne ovat suojassa varkauksilta. Pykälässä säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö huolehtisi siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiset lomakepohjat ja yhtenäiset tarrapohjat varastoidaan niin, että ne ovat suojassa varkauksilta.

24 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran virheellisyys . Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 6 kohta, jonka mukaan, jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa, jota ei ole vielä kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, havaitaan virhe, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on mitätöitävä ja tuhottava. Jos virhe havaitaan sen jälkeen, kun EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on jo kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, on mitätöitävä ja tuhottava molemmat ja laadittava uusi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa, jota ei ole vielä kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, havaitaan virhe, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra olisi mitätöitävä ja tuhottava.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että jos 1 momentissa tarkoitettu virhe havaitaan sen jälkeen, kun EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on jo kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, olisi mitätöitävä ja tuhottava sekä tarra että lomake ja laadittava uusi EU:n tilapäisen matkustusasiakirja.

25 § . EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittävä maksu . Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjasta perittävästä maksusta. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 5 artiklan 1 kohta. Direktiivissä säädetään maksun määräytymisperuste. Artiklan mukaan jäsenvaltion on perittävä hakijalta samat maksut kuin omilta kansalaisiltaan tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntämisestä.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittäisiin valtion maksuperustelain (150/1992) 8 §:n nojalla annetussa ulkoasianhallinnon suoritteiden maksuja koskevassa asetuksessa säädetty maksu.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että maksu voisi olla suuruudeltaan enintään saman suuruinen kuin ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksusta annetussa asetuksessa on säädetty Suomen kansalaisille Suomen edustustoissa myönnettävästä hätäpassista perittävä maksu. Tällä hetkellä hätäpassista perittävä maksu on 255 euroa. Hätäpassi yhteen matkaan oikeuttavana tilapäisenä matkustusasiakirjana voidaan katsoa rinnastuvan EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan.

26 §.Viisumi . Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan kohdan 11 mukaan tiettyjä perheenjäseniä, jotka eivät ole unionin kansalaisia, voidaan vaatia hankkimaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan lisäksi viisumi unionin alueelle palaamista varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaan perheenjäseniltä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, saa vaatia ainoastaan viisumin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1806 (5) tai soveltuvissa tapauksissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Viisumipakko ei koske sellaisia tällaisia perheenjäseniä, joilla on direktiivin 2004/38/EY 10 artiklassa tarkoitettu voimassa oleva oleskelukortti. Jäsenvaltioiden on annettava tällaisille henkilöille kaikki mahdollisuudet saada tarvittavat viisumit. Tällaiset viisumit on myönnettävä maksutta mahdollisimman pian nopeutettua menettelyä noudattaen.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että tarvittaessa perheenjäsenelle myönnettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan lisäksi viisumi maksutta, jos viisumin myöntämistä koskevat edellytykset muutoin täyttyvät. Ehdotettu sääntely koskisi niitä kolmannen maan kansalaisia, jotka ovat viisumivelvollisia. Kolmansien maiden kansalaisten viisumivelvollisuudesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1806 koskien luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin ulkomaalaislakiin ja yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) 2009/810 (viisumisäännöstö) sellaisena kuin se on muutettuna yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1155.

Kansallisen pitkäaikaisen viisumin myöntämisestä säädetään ulkomaalaislain 17 c §:n 2 momentissa. Pitkäaikaista viisumi voisi tulla kyseeseen silloin, kun perheenjäsenellä on tarkoitus matkustaa Suomeen, jos ulkomaalaislaissa pitkäaikaisen viisumin myöntämiselle säädetyt edellytykset täyttyvät.

Alueellisesti rajoitetusta viisumista säädetään viisumisäännöstössä. Viisumisäännöstö on suoraan sovellettavaa oikeutta.

Pykälällä pantaisiin täytäntöön matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 11 kohdan edellytys viisumin maksuttomuudesta. Pitkäaikaisen viisumin maksusta säädetään sisäministeriön asetuksessa Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta vuonna 2023 (1042/2022) . Viisumisäännöstön 16 artiklan 6 kohdan mukaan viisumimaksuja voidaan yksittäistapauksissa alentaa tai ne voidaan jättää perimättä, kun tämä palvelee kulttuuriin tai urheiluun liittyvää etua, ulko- tai kehitysyhteistyöpoliittista etua tai jotakin muuta merkittävää yleistä etua taikka humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden vuoksi.

27 § . Korvausvastuu . Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 5 artiklan 3 kohta jonka mukaan, jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijat eivät kykene maksamaan mahdollisia sovellettavia maksuja avustavalle jäsenvaltiolle hakemusta jättäessään, heidän on sitouduttava konsulisuojeludirektiivin liitteessä I olevaa vakiolomaketta käyttäen maksamaan tällaiset maksut takaisin kansalaisuusjäsenvaltiolleen. Tällöin sovelletaan konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 kohtaa ja 15 artiklaa.

Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 3 kohdassa viitataan konsulisuojeludirektiivin ja todetaan, että konsulidirektiivissä säädettyä rahoitusmenettelyä sovelletaan EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntämiseen edustusta vailla oleville kansalaisille.

Konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan ulkoasiainhallinnolle aiheutuneet kustannukset voitaisiin periä takaisin siltä Euroopan unionin jäsenvaltiolta, jonka kansalaista Suomen edustusto tai ulkoministeriö on avustanut. Matkustusasiakirjadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan mukaan kustannukset voitaisiin periä toiselta jäsenvaltiolta myös silloin, kun edustusta vailla oleva jäsenvaltion kansalainen ei kriisitilanteessa ole allekirjoittanut takaisinmaksusitoumusta. Tällöin ulkoministeriö voisi pyytää kustannusten korvausta määräsuhteessa siten, että todellisten aiheutuneiden kustannusten koko määrä jaetaan avustettujen edustusta vailla olleiden Euroopan unionin kansalaisten lukumäärällä.

EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on osa konsulisuojelua ja siten myös yksi konsulipalvelun muoto. Konsulisuojeludirektiivin rahoitusmenettelyä koskeva sääntely on implementoitu konsulipalvelulain 39 a §:ssä ja 39 b §:ssä konsulisuojeludirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.

Edellä kerrotun johdosta pykälän 1 momentissa viitattaisiin konsulipalvelulain 39 a §:ään, jossa on säädetty Suomen kansalaisen korvausvastuusta. Suomen kansalaisen korvausvastuuseen sovellettaisiin, mitä konsulipalvelulain 39 a §:ssä säädetään korvausvastuusta.

Konsulipalvelulain 39 a §:n mukaan ulkoministeriö voisi velvoittaa Suomen kansalaisen, jolle toinen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomainen on myöntänyt EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan, korvaamaan ulkoasiainhallinnolle aiheutuneet kustannukset, mikäli Suomen ulkoministeriö on konsulisuojeludirektiivin mukaisesti korvannut nämä EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta aiheutuneet kustannukset toisen jäsenvaltion viranomaiselle.

Korvausvastuu rakentuisi kustannusvastaavuusperiaatteelle ja perustuisi siten tosiasiallisten kustannusten korvaamiseen, jotka ulkoministeriö on maksanut sille Euroopan unionin jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan. Ulkoministeriö voisi vaatia tällöin korvausta toisen jäsenvaltion viranomaiselle maksetuista kustannuksista ( HE 168/2017 vp ). EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan osalta tämä tarkoittaisi matkustusasiakirjakustannuksia.

Konsulipalvelulain 39 a §:n 2 momentin mukaan ulkoministeriön olisi päätöksellään vahvistettava korvauksen määrä. Päätös olisi annettava tiedoksi todisteellisesti lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Konsulipalvelulain 39 a §:n 3 momentin mukaan ulkoministeriön korvauspäätös olisi suoraan ulosottokelpoinen ja voitaisiin periä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Jos korvauksen periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, se voidaan jättää perimättä tai perittävää summaa voidaan alentaa ( HE 168/2017 vp ).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalaisen korvausvastuuseen sovellettaisiin mitä konsulipalvelulain 39 b §:ssä säädetään edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen korvausvastuusta.

Ulkoministeriö tai edustusto voisi velvoittaa edustusta vailla olevan Euroopan unionin kansalaisen, joka pyytää konsulipalveluja Suomen edustustolta tai ulkoministeriöltä, sitoutumaan takaisinmaksusitoumuksella maksamaan saamastaan konsulipalvelusta aiheutuvat kustannukset takaisin sille Euroopan unionin jäsenvaltiolle, jonka kansalainen hän on. Edustusta vailla oleva Euroopan unionin kansalainen sitoutuisi takaisinmaksuun samoin edellytyksin kuin konsulipalvelulain lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilöt ( HE 168/2017 vp ). EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan osalta tämä tarkoittaisi tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittävää maksua, mikäli edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen ei pysty maksua maksamaan hakemuksen yhteydessä.

Takaisinmaksusitoumusta koskevasta lomakkeesta säädetään konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Takaisinmaksusitoumusta koskeva lomakemalli on saatettu kansallisesti voimaan ulkoministeriön asetuksella takaisinmaksusitoumuslomakkeista (229/2018) .

Pykälän momentti ilmaisisi konsulisuojeludirektiivin mukaisen periaatteen siitä, että edustusta vailla oleville Euroopan unionin kansalaisille on annettava taloudellista apua samoin edellytyksin kuin avustavan jäsenvaltion kansalaisille. Edustusta vailla olevaa kansalaista voidaan velvoittaa allekirjoittamaan takaisinmaksusitoumus, jossa velvollisuus maksaa takaisin konsulipalvelun antamisesta mukaan lukien tilapäisestä matkustusasiakirjasta aiheutuvat kustannukset takaisin sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen hän on. Erityisten olosuhteiden vallitessa kriisitilanteissa ei takaisinmaksusitoumusta välttämättä edellytetä allekirjoitettavan, jos vallitsevat olosuhteet ovat sellaiset, ettei takaisinmaksusitoumuksen allekirjoittamista voida kohtuudella vaatia ( HE 168/2017 vp ).

Jäsenvaltioiden välisissä korvausasioissa käytetään korvauspyyntölomaketta, josta säädetään konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Konsulisuojeludirektiivin liitteenä on malli edellä mainitusta lomakkeesta (EUVL, L 106, 24.4.2015).

28 § . Seuranta . Pykälässä säädettäisiin seurannasta. Matkustusasiakirjadirektiivin 16 artiklassa säädetään direktiivin seurannasta. Pykälän 1 momentilla pantaisiin täytäntöön matkustusasiakirjadirektiivin 16 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on seurattava säännöllisesti tämän direktiivin soveltamista koskien direktiivin 3 artiklan mukaisesti myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen lukumäärää ja saajien kansalaisuutta sekä 7 artiklan mukaisesti myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen lukumäärää ja saajien kansalaisuutta sekä EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja koskevien petos- ja väärennöstapausten lukumäärää.

Pykälän 2 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 16 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on järjestettävä 1 kohdassa säädettyjen indikaattorien muutosten mittaamiseksi tarvittavien tietojen tuottaminen ja keruu ja toimitettava kyseiset tiedot komissiolle vuosittain.

Matkustusasiakirjadirektiivin 17 artiklassa säädetään direktiivin arvioinnista. Pykälän 3 momentissa pantaisiin täytäntöön direktiivin 17 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot, joita se tarvitsee tehdessään direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaista direktiivin arviointia. Komissio toteuttaa direktiivin arvioinnin aikaisintaan viiden vuoden kuluttua sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen arvioinnin tärkeimmistä havainnoista. Komissio arvioi erityisesti henkilötietojen turvallisuustason asianmukaisuutta, perusoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia ja EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäisen maksun mahdollista käyttöönottoa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ulkoministeriö kokoaisi vuosittain tiedot edellä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuille henkilöille myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen lukumäärästä ja saajien kansalaisuuksista sekä tiedot EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja koskevienpetos- ja väärennöstapausten vuosittaisesta lukumäärästä.

Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö toimittaisi 1 momentissa tarkoitetut tiedot Euroopan komissiolle vuosittain.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi toimitettava pyynnöstä komissiolle ne tiedot, jotka komissio tarvitsee tehdessään matkustusasiakirjadirektiivin 17 artiklassa säädettyä arviointia.

29 § . Muutoksenhaku . Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Pykälän sääntely johtuisi kansallisista syistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta vaatia ulkoministeriöltä oikaisua EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaan päätökseen. Muutoksenhakuoikeus käsittäisi sekä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä ja myöntämättä jättämistä koskevat päätökset.

Hallintolain esitöiden ( HE 230/2014 vp ) mukaan oikaisuvaatimusjärjestelmä tulisi olla käytössä mahdollisimman kattavasti niissä asiaryhmissä, joihin se soveltuu. Oikaisuvaatimus soveltuu hyvin asiaryhmiin, joissa rutiininomaisesti ratkaistaan paljon samankaltaisia asioita ja joissa päätösten perustelut saattavat olla niukat. Tällöin oikaisuvaatimus mahdollistaa sen, että asianosainen voi tässä vaiheessa saada oikaisuvaatimuksessaan esittämiinsä seikkoihin ensi vaiheen päätöstä yksityiskohtaisemmat perustelut. Oikaisuvaatimus soveltuu hyvin myös asioihin, joissa valitusvaiheessa esitetään usein asiaan vaikuttavaa lisäselvitystä sekä oikeudellisesti yksinkertaisiin asioihin ja asioihin, joissa on jo vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

Oikaisuvaatimusmenettelyä koskevaa ehdotusta voidaan pitää perusteltuna EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä, ottaen huomioon asian laatu. Kyseessä oleva päätöksen saaja on edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen ulkomailla. Oikaisuvaatimusmenettely mahdollistaa, sen että edustusta vailla olevalla EU:n jäsenvaltion kansalaisella on tosiasiallinen mahdollisuus hakea muutosta päätökseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkomailla oikaisuvaatimuksen saisi toimittaa hakemuksen vastaanottaneelle Suomen edustustolle. Edustuston olisi toimitettava oikaisuvaatimus ja asian ratkaisemisen perusteena olleet asiakirjat viipymättä ulkoministeriölle. Lisäksi momentissa viitattaisiin hallintolakiin (434/2003) .

Pykälän 3 momentissa viitattaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (11.2.2022/121).

30 § . Voimaantulo . Pykälässä säädettäisiin voimaantulosta. Matkustusasiakirjadirektiiviä ryhdytään soveltamaan EU:n jäsenvaltioissa 8.12.2025. Tämän vuoksi laki esitetään tulemaan voimaan 8.12.2025.

7.2Laki konsulipalvelulain muuttamisesta

2 §.Konsulipalvelun saaja . Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä viitattaisiin lakiin Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta. Lisäksi aikaisemmin käytetty hätämatkustusasiakirja nimike muutettaisiin EU:n tilapäiseksi matkustusasiakirjaksi vastaamaan ehdotetussa uudessa laissa käytettyä virallista käännöstä kyseisestä matkustusasiakirjasta.

7.3Laki passilain 2 §:n muuttamisesta

2 §.Matkustamisoikeuden osoittaminen . Passilain 2 §:ssä säädetään matkustamisoikeuden osoittamisesta. Passilain 2 §:ään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa viitattaisiin lakiin Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta.

8.1Ulkoministeriön asetus EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä lomakkeesta ja yhtenäisestä tarrasta.

Asetuksen sisältö tulee kattamaan alla olevan matkustusasiakirjadirektiivin liitteen I ja II sisällön.

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen on oltava matkustusasiakirjadirektiivin liitteessä I selostettujen eritelmien mukainen:

1. Malli ja koko

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen on oltava malliltaan kolmitaitteinen (yksi molemmin puolin painettu arkki, joka taitetaan kolmeen osaan). Taitettuna lomakkeen on oltava kooltaan ISO/IEC 7810 ID-3-standardin mukainen.

2. Sivu yksi: Etusivu

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen etusivulla on oltava, tässä järjestyksessä, ilmaus ”EUROOPAN UNIONI” kaikilla unionin virallisilla kielillä sekä tekstit ”EMERGENCY TRAVEL DOCUMENT” ja ”TITRE DE VOYAGE PROVISOIRE”. Siinä on oltava myös 12 kultaisen tähden muodostama ympyrä.

3. Sivu kaksi: EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran kiinnittäminen

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on kiinnitettävä lujasti EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen toiselle sivulle siten, että sitä ei voi poistaa helposti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on kiinnitettävä sivun reunaan, reunan suuntaisesti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran koneluettava alue on sijoitettava sivun ulkoreunan suuntaisesti. Asiakirjan myöntävien viranomaisten leima on sijoitettava EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan siten, että se ulottuu sivulle.

4. Sivut kolme ja neljä: Tiedot

Kolmannella ja neljännellä sivulla on oltava ilmauksen ”Emergency Travel Document” ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran otsikoiden käännökset kaikilla unionin virallisilla kielillä englantia ja ranskaa lukuun ottamatta. Lisäksi niillä on oltava seuraava teksti:

”This EU Emergency Travel Document is a travel document issued by a Member State of the European Union for a single journey to the holder's Member State of nationality or residence or, exceptionally, to another destination. Authorities of non-EU countries are hereby requested to allow the holder to pass freely without hindrance.

Le présent titre de voyage provisoire de l'UE est un titre de voyage délivré par un État membre de l'Union européenne aux fins d'un trajet unique vers l'État membre de nationalité ou de résidence du détenteur, ou, à titre exceptionnel, vers une autre destination. Les autorités des pays tiers sont priées d'autoriser le détenteur du titre de voyage provisoire à circuler sans entraves.”

5. Sivut viisi ja kuusi: Viisumit sekä maahantulo- ja maastalähtöleimat

Viidennellä ja kuudennella sivulla on oltava otsikko ”VISA/VISA” ja sivut on jätettävä muutoin tyhjiksi.

Nämä sivut on varattu viisumeille sekä maahantulo- ja maastalähtöleimoille.

6. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen numero

Seitsemännumeroinen numero on painettava valmiiksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen.

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran on oltava seuraavien eritelmien mukainen:

1. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava korkeiden turvallisuusvaatimusten mukaisesti painettu haltijan kasvokuva, paitsi jos käytetään valokuvaa 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kasvokuvan tai valokuvan on oltava 4 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkoituksissa käytetty kuva.

2. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava turvatekijät, joilla varmistetaan riittävä suoja väärentämistä vastaan ottaen erityisesti huomioon yhtenäisessä viisumin kaavassa käytetyt turvatekijät.

3. Samoja turvatekijöitä on käytettävä kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

4. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava

a) lyhenne ”EU ETD/TVP UE”;

b) teksti ”European Union/Union européenne”;

c) ICAOn asiakirjassa 9303 vahvistettu kolmikirjaiminen tunnus ”EUE”.

5. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava vaakasuunnassa seitsemännumeroinen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran numero, joka on valmiiksi painettu mustalla. On käytettävä erikoiskirjasinlajia. Tämän numeron edellä on oltava ICAOn asiakirjassa 9303 vahvistettu asiakirjan myöntävän jäsenvaltion kaksikirjaiminen maatunnus, joka voi olla valmiiksi painettu tai joka voidaan lisätä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäistä tarraa täytettäessä. Sama seitsemännumeroinen numero voidaan turvallisuussyistä painaa valmiiksi useita kertoja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan.

Täytettävät kentät

6. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava kentät seuraavia tietoja varten:

a) määränpäänä oleva maa ja mahdollinen kauttakulkumaa, joihin matkustamista varten EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään;

b) myöntävä jäsenvaltio ja myöntävän viranomaisen sijaintipaikka;

c) myöntämispäivä ja voimassaolon päättymispäivä;

d) EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan saajan sukunimi ja etunimi tai etunimet, kansalaisuus, syntymäaika ja sukupuoli;

e) sen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen numero, johon EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra kiinnitetään liitteessä I olevan 6 kohdan mukaisesti.

7. Täytettävien kenttien otsikoiden on oltava englanniksi ja ranskaksi, ja ne on numeroitava.

8. Päivämäärät on merkittävä seuraavasti: päivä kahdella numerolla, joista ensimmäinen on nolla päivien 1–9 osalta;

kuukausi kahdella numerolla, joista ensimmäinen on nolla kuukausien 1–9 osalta; vuosi neljällä numerolla. Päivän ja kuukauden jälkeen on lisättävä välilyönti. Esimerkki: 20 01 2018 = 20. tammikuuta 2018.

9. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava ”Huomautuksia”-kenttä, jota myöntävän viranomaisen on käytettävä tarvittavien lisätietojen, esimerkiksi korvattavan asiakirjan tyypin ja numeron ilmoittamiseen.

Koneluettavat tiedot

10. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran on sisällettävä ICAOn asiakirjan 9303 mukaiset asiaankuuluvat koneluettavat tiedot ulkorajoilla tapahtuvien tarkastusten helpottamiseksi. Koneluettavan alueen ensimmäisinä merkkeinä on käytettävä suuraakkosia ”AE”, jotka osoittavat, että kyseessä on EU:n tilapäinen matkustusasiakirja. Koneluettavan alueen näkyvässä taustapainatuksessa on oltava painettuna teksti ”Euroopan unioni” kaikilla unionin virallisilla kielillä. Teksti ei saa vaikuttaa koneluettavan alueen teknisiin ominaisuuksiin tai sen luettavuuteen.

11. Yhteisen kaksiulotteisen viivakoodin (digitaalinen leima) mahdollista lisäämistä varten on varattava tilaa.

8.2Ulkoministeriön asetus ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksuista

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan maksusta säädetään ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksuista annetulla ulkoministeriön asetuksella. Ehdotettavan lain 25 §:n mukaan EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittävä maksu voi olla suuruudeltaan enintään saman suuruinen kuin Suomen edustustossa myönnettävän kansallisen hätäpassin maksu.

8.3Sisäministeriön asetus Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta

Lain voimaantulo edellyttää sisäministeriön asetuksen Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta muuttamista siten, että pitkäaikainen viisumi voidaan myöntää maksutta silloin, kun hakijalle on myönnetty EU:n tilapäinen matkustusasiakirja.

11.1Hallinnon lainalaisuus

Ehdotettua sääntelyä on arvioitava perustuslain 2 §:n 3 momentissa turvatun oikeusvaltioperiaatteen ja hallinnon lainalaisuuden kannalta, koska kyseessä on julkisen vallan käyttöä määrittelevä laki.

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslakivaliokunta on viranomaisten toimivaltuuksia koskevaa sääntelyä arvioidessaan pitänyt arvion lähtökohtana sitä, että viranomaisen toimivaltuuksien sääntely on merkityksellistä perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistetun oikeusvaltioperiaatteen kannalta (ks. esim. PeVL 51/2006 vp, s. 2/I). Julkisen vallan käytön tulee momentin mukaan perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen ( HE 1/1998 vp , s. 74/II). Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta. Toimivaltasääntely on valiokunnan käsityksen mukaan yleensä merkityksellistä myös perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 51/2006 vp, s. 2/I).

EU-sääntelystä johtuvista tehtävistä ei voi johtaa toimivaltaa kansallisille viranomaisille, minkä vuoksi näistä toimivaltuuksista on säädettävä kansallisesti. Ehdotettavalla sääntelyllä luodaan ulkoministeriölle, Suomen edustustoille, Digi- ja väestötietovirastolle ja Rajavartiolaitokselle sekä muulle viranomaiselle, jolla on oikeus rajavartiolaissa (578/2005) tarkoitetun rajatarkastuksen tekemiseen toimivaltuudet EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan liittyvissä tehtävissä.

Ehdotettua sääntelyä voidaan pitää perustuslain 2 §:n 3 momentin kannalta hyväksyttävänä.

Esityksen kannalta on myös huomioitava, mitä on säädetty perustuslain 6 §:ssä yhdenvertaisuudesta, 10 §:ssä yksityiselämän suojasta ja 21 §:ssä oikeusturvasta ja hyvän hallinnon takeiden turvaamisesta. Edelleen esitystä tulee arvioida asetuksen antamisen ja lainsäädäntövallan siirtämisen osalta (80 §) ja kansallisen liikkumavaran osalta.

11.2Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yleisellä yhdenvertaisuuslausekkeella ilmaistaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskeva pääperiaate. Yleinen yhdenvertaisuuslauseke kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.

Perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto täydentää yleistä yhdenvertaisuussäännöstä. Syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaansukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että siinä kohdellaan tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin muun muassa tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi HE 309/1993 vp , s. 42–43, PeVL 45/2016 vp, PeVL 67/2014 vp, PeVL 31/2014 vp, PeVL38/2006 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (mm. PeVL 2/2011 vp, s. 2, PeVL 64/2010 vp,s. 2, PeVL 15/2001 vp, s. 3). Keskeistä on, voidaanko kulloisetkin erottelut perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla (PeVL 46/2006 vp, s. 2, PeVL 16/2006 vp, s.2, PeVL 73/2002 vp). Lisäksi valiokunta on eri yhteyksissä johtanut perustuslain yhdenvertaisuussäännöksistä vaatimuksen, että erottelut eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä ne saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 47/2018 vp, PeVL 20/2017 vp, PeVL 58/2014 vp, PeVL7/2014 vp, s. 5–6, PeVL 11/2012 vp, s. 2, PeVL 37/2010 vp, s. 3, PeVM 11/2009 vp, s. 2, PeVL18/2006 vp, s. 2. Ks. PeVL 52/2016 vp).

Esityksellä implementoidaan matkustusasiakirjadirektiivin sääntely EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle. Direktiivin kansallisen liikkumavaran puitteissa esityksessä esitetään, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voitaisiin myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos hän asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Ehdotettua sääntelyä siitä, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on mahdollista myöntää edellä kerrotusti perheenjäsenille, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltion kansalaisia voidaan pitää perusteltuna ottaen huomioon EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan luonne yhtenä konsulipalvelun muotona. Myöntämisen edellytyksenä kuitenkin olisi, että Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Direktiivin mukaista lisäedellytystä laillisesta asumisesta voidaan pitää perusteltuna ottaen huomioon, että ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan lailla. Säännöksen esitöiden mukaan sen lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisella ei ole yleisesti oikeutta asettua toiseen maahan ( HE 309/1993 vp , PeVL 23/1998 vp). Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen säädetään ulkomaalaislain 11 §:ssä.

Ehdotettu sääntely edistäisi positiivisesti perustuslaissa tarkoitetun yhdenvertaisuuden toteuttamista perheen sisällä niissä tilanteissa, joissa Suomen kansalaisen tai edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustaa perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen ja hänen kansallinen matkustusasiakirjansa on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos matkustusasiakirjaa ei muuten voida saada kohtuullisessa ajassa.

Ehdotettua perheenjäsenten rajausta niihin, jotka asuvat laillisesti EU:n jäsenvaltiossa, ei edellä kerrotuin perustein voida katsoa olevan mielivaltainen tai kohtuuton. . Esitys ei johda perustuslain 6 § 2 momentissa kiellettyyn syrjintään henkilöperusteella eikä ylitä lainsäätäjän harkintavaltaa. Ehdotettua sääntelyä voidaan pitää perustuslain 6 §:n kannalta hyväksyttävänä.

11.3Oikeusturva ja hyvä hallinto

Perustuslain 21 §:n 1 momentti sisältää yleissäännöksen jokaisen oikeudesta saada itseään koskeva asia lain mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai muun viranomaisen ratkaistavaksi. Lähtökohtana on yksilön oikeus omasta aloitteestaan saada asiansa käsitellyksi. Käsittelyn tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa on lisäksi aina tapahduttava asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.

Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan hyvän hallinnon takeista säädetään tarkemmin lailla. Hallintolaki on keskeinen hyvän hallinnon takeita turvaava laki. Hallintolaissa säädetään muun muassa hallinnon oikeusperiaatteista, asian vireille tulosta, asian selvittämisestä ja asianosaisen kuulemisesta, asian ratkaisemisesta ja hallintopäätöksen perustelemisesta sekä tiedoksiannosta. Hallintolakiin sisältyy sääntelyä myös päätöksessä olevan virheen korjaamisesta ja oikaisuvaatimuksesta. Muutoksenhausta hallintoasiassa säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Hyvää hallintoa turvaavat lisäksi muut hallinnon yleislait kuten julkisuuslaki, kielilaki ja tiedonhallintalaki. Erityislainsäädännössä on hallintolakia täydentävää tai siitä poikkeavaa sääntelyä.

Perustuslakivaliokunta on todennut, että oikaisuvaatimusmenettelyn tarkoituksena on ”osaltaan toteuttaa perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuja hyvän hallinnon takeita. Oikaisuvaatimussääntelyä on syytä tarkastella myös siitä näkökulmasta, että se voi muodostaa asiallisesti – joskaan ei muodollisesti – osan hallinto-oikeudellisen muutoksenhakujärjestelmän kokonaisuudesta. Valiokunta on aiemmin katsonut, että oikaisuvaatimusmenettelyä voidaan tältä kannalta pitää tavallaan muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena, vaikka kysymys ei olekaan tuomioistuimessa tapahtuvasta lainkäytöstä, minkä vuoksi se ei voi täyttää perustuslain 21 §:n 1 momentin vaatimusta siitä, että jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (PeVL 32/2012 vp, s. 3/II).” (PeVL 55/2014 vp).

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjaa koskevasta menettelystä ja päätöksenteosta säädettäisiin lailla. Laissa säädettäisiin myös muutoksenhausta. EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä otettaisiin käyttöön oikaisuvaatimusmenettely. Oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöönottamisella varmistuttaisiin siitä, että edustusta vailla olevalla EU:n jäsenvaltion kansalaisella sekä hänen seurassaan matkustavalla perheenjäsenellä on tarvittaessa tosiasiallinen mahdollisuus vaatia oikaisua päätökseen. EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan päätöksen oikaisuvaatimus olisi mahdollista esittää Suomen edustustolle, joka on käsitellyt EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan hakemuksen. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen olisi mahdollisuus hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Näin varmistuttaisiin siitä, että EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskeva muutoksenhakumenettely täyttäisi perustuslain 21 §:n mukaisen perusoikeuksien, oikeusturvan ja muut hyvän hallinnon vaatimukset.

11.4Henkilötietojen suoja

Ehdotettu laki Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta on merkityksellinen perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmin henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (PeVL 25/1998 vp). Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista.

Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja sekä EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan, siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat. EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä. Samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan.

Henkilötietojen suojasta säädetään Euroopan unionin primaarioikeudessa SEUT:n 16 artiklassa. Artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. Artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen luonnollisten henkilöiden suojaa koskevat säännöt, jotka koskevat unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden suorittamaa henkilötietojen käsittelyä silloin, kun viimeksi mainitut toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa, sekä säännöt, jotka koskevat näiden tietojen vapaata liikkuvuutta.

11.5Tietosuoja-asetus

Yleinen tietosuoja-asetus on EU:n säädös, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. EU:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (ks. esim. PeVL 1/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on todennut, että sen valtiosääntöisiin tehtäviin ei kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt huomioita EU:n lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön suhteesta. Valiokunta on tulkintakäytännössään pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).

Perustuslakivaliokunta on yleistä tietosuoja-asetusta täydentävää lainsäädäntöä koskevassa lausunnossaan pitänyt perusteltuna tarkistaa aiempaa kantaansa henkilötietojen suojan kannalta tärkeistä sääntelykohteista. Valiokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä. Perustuslakivaliokunnan mielestä henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla. (PeVL 14/2018 vp, s. 4).

Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen säätäminen vain välttämättömään yleisen tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. (PeVL 14/2018 vp, s. 5).

Tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa annetaan jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa rekisteröidyn oikeuksien soveltamisalan suhteen. Jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimenpiteillä rajoittaa asetuksen 12—22 artiklassa, 34 artiklassa ja 5 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, jotta voidaan taata jokin 23 artiklassa säädetty oikeushyvä. Yksi peruste rajoitukselle on 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, että rajoituksella voidaan taata jäsenvaltion kansallinen turvallisuus ja c alakohdan mukainen yleinen turvallisuus.

Henkilötietojen käsittelystä säädetään tietosuoja-asetuksen lisäksi sitä täydentävässä tietosuojalaissa.

EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjaa koskeva käsittely sisältää henkilötietojen käsittelyä, joka kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyn yhteydessä henkilötietoja käsitellään muun muassa hakijan henkilöllisyyden tarkistamisen yhteydessä, hakijan henkilötietojen luovuttamisessa toiselle jäsenvaltion viranomaiselle ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tietojen tallentamisessa. Lisäksi henkilötietoja käsitellään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran painamisessa eli sen tulostamisessa tulostinlaitteella ja liittämisessä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen.

Esityksessä ehdotettu henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Henkilötietojen käsittely perustuu rekisterinpitäjän lakisääteiseen tehtävään. Toissijaisesti henkilötietojen käsittely perustuisi myös tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan, eli silloin, kun käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Rekisteröidyn oikeudet määräytyisivät c alakohdan perusteella. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttäminen on siten mahdollista ja tässä esityksessä voidaan antaa asetusta täsmentävää sääntelyä.

Ehdotetulla uudella EU:n tilapäisellä matkustusasiakirjalla pyritään ennen kaikkea torjumaan matkustusasiakirjojen väärentämistä ja sitä kautta turvaamaan jäsenvaltioiden ja unionin turvallisuutta. Lisäksi tarkoituksena on parantaa ja sujuvoittaa toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia suorittaa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaan liittyvät tehtävät yhteisten menettelysääntöjen mukaan. Matkustusasiakirjojen turvallisuus edellyttää henkilötietojen käsittelyä.

Ottaen huomioon tietosuoja-asetuksen suoran sovellettavuuden sekä perustuslakivaliokunnan lailla säätämistä koskeva viimeaikainen tulkintakäytäntö (ks. erityisesti PeVL 14/2018 vp) erityissääntely rajoitettaisiin vain välttämättömimpään. Tällaisen erityissääntelyn on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

Esityksessä on huomioitu tietosuoja-asetuksessa biometristen tietojen ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelylle asetetut edellytykset. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 14 kohdan mukaan biometrisillä tiedoilla tarkoitetaan kaikkia luonnollisen henkilön fyysisiin ja fysiologisiin ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen liittyvällä teknisellä käsittelyllä saatuja henkilötietoja, kuten kasvokuvia tai sormenjälkitietoja, joiden perusteella kyseinen luonnollinen henkilö voidaan tunnistaa tai kyseisen henkilön tunnistaminen voidaan varmistaa. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti biometristen tietojen käsittely on pääsääntöisesti kiellettyä, jollei jokin 2 kohdassa säädetyistä poikkeusperusteista käsittelylle täyty. Valokuvan käsittelyn perusteena olisi 9 artiklan 2 kohdan g alakohta käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.

Matkustusasiakirjadirektiivi edellyttää, että valokuvan tulee olla koneluettavia asiakirjoja käsittelevän Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) asiakirjan 9303 (seitsemäs painos, 2015), jäljempänä ICAOn asiakirja 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen. Valokuvan käsittelystä säädetään direktiivissä ja sen käsittely tilapäisessä matkustusasiakirjassa on tarpeen rekisteröidyn tunnistamiseksi. Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella käsittelyyn sovellettaisiin pykälän 2 momentin säännöksiä suojatoimista. Tällaista käsittelyä koskevien erityisvaatimusten lisäksi olisi sovellettava tietosuoja-asetuksen yleisiä periaatteita ja muita sääntöjä erityisesti lainmukaisen tietojenkäsittelyn osalta.

Sen lisäksi, että biometriset tiedot kuuluvat erityisiin henkilötietoryhmiin, ne ovat myös pe-rustuslain tulkintakäytännössä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja. Arkaluonteisten tietojen osalta perustuslakivaliokunta on korostanut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimusta. Tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on perustuslakivaliokunnan mukaan ollut syytä suhtautua kielteisesti esimerkiksi laajojen biometrisiä tunnisteita sisältävien rekisterien yhteydessä (PeVL 14/2009 vp, s. 4/II). EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa hakevan henkilön valokuvaa käytettäisiin vain ehdotetussa laissa nimenomaisesti matkustusasiakirjadirektiivin mukaisesti säädettyihin käsittelytarkoituksiin.

Esityksessä ehdotettava erityissääntely johtuu matkustusasiakirjadirektiivin velvoittavuudesta Esityksessä ehdotetaan säännöstä, jolla mukautettaisiin tietosuoja-asetuksen 5 artiklan soveltamisalaa koskien henkilötietojen säilytysaikoja. Vaikka artiklasta ei poikettaisi, määriteltäisiin laissa henkilötietojen säilytysajat yksityiskohtaisesti tietosuoja-asetusta mukauttaen. Tämä säännös on merkityksellinen myös rekisteröidyn oikeusturvan kannalta. Tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisempi sääntely säilytysaikojen osalta johtuu direktiivin velvoittavuudesta ja on tarpeellinen, koska uudella EU:n tilapäisellä matkustusasiakirjalla pyritään ennen kaikkea torjumaan matkustusasiakirjojen väärinkäyttöä. Säilytysajoista säätämällä mahdollistetaan entistä parempi tietopohja mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi. Ehdotetut yksityiskohtaisempi sääntely säilytysajoista voidaan sille esitetyt perusteet huomioiden katsoa olevan oikeasuhtainen ja täyttävän vaatimuksen yleisen edun mukaisesta tavoitteesta.

Tietosuoja-asetuksen yleisluontoista sääntelyä yksityiskohtaisempaa sääntelyä siltä osin kuin matkustusasiakirjadirektiivi ei siihen velvoita ei ole valmistelussa katsottu tarpeelliseksi, koska EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyyn ei sisälly valokuvaa lukuun ottamatta muiden arkaluonteisten tietojen käsittelyä eikä valmistelussa ole tunnistettu, että henkilötietojen käsittely EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhteydessä aiheuttaisi käsittelyn luonteesta johtuen sellaisia riskejä luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille että erityissääntely kansallisessa laissa olisi välttämätöntä. Kyseessä ei ole myöskään viranomaiselle säädettävästä uudesta tehtävästä. Valmistelussa on katsottu perustelluksi, että henkilötietojen käsittelystä säädettäisiin vain siltä osin kuin matkustusasiakirjadirektiivi nimenomaisesti velvoittaa, jotta direktiivi voidaan panna tehokkaasti täytäntöön.

11.6Henkilötietojen luovuttaminen

Tietojen luovuttamisesta säädetään muun muassa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) . Tietojen luovuttamisen osalta perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on valiokunnan mukaan pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 sekä PeVL 17/2016 vp ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (esimerkiksi PeVL 38/2016 vp). Salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvalla salassapitovelvollisuudella suojataan (PeVL 62/2010 vp ja PeVL 42/2010 vp). Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (ks. esim. PeVL 12/2019 vp ja PeVL 48/2017 vp).

Tietojen luovuttamisesta EU:n toimivaltaiselle viranomaiselle säädettäisiin ehdotettavassa laissa matkustusasiakirjadirektiivin edellyttämällä tavalla. Tietojen antaminen on ehdotetussa lakimuutoksessa sidottu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakemuksen käsittelyn kannalta kaikkiin niihin tietoihin, jotka voidaan katsoa olevan välttämättömiä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen kannalta. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen on välttämätöntä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijan tunnistamiseksi.

Tietojen antamisvelvollisuudesta toiselle Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle säädetään matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita antamaan direktiivissä säädetyn mukaisen tietojen antamista koskevan sääntelyn. Tietojen antamista koskevaa velvollisuutta Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välillä voidaan pitää välttämättömänä direktiivin tavoitteen toteutumisen kannalta. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyssä sekä avustavan jäsenvaltion että sen jäsenvaltion, jonka kansalainen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, on tehtävä direktiivissä määriteltyä yhteistyötä, johon kuuluu tietojenvaihto kyseessä olevasta hakijasta. Ottaen huomioon, että kyseessä on matkustusasiakirjan myöntämistä koskeva menettely, jossa hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden varmistaminen on edellytys matkustusasiakirjan myöntämiseksi, voidaan tietojenluovutusta salassa pitosäännösten estämättä pitää EU:n matkustusasiakirjaa koskevan käsittelyn kannalta välttämättömänä. Matkustusasiakirjadirektiivissä tarkoitetuilla edustusta vailla olevilla Euroopan unionin kansalaisilla tai hänen seurassaan matkustavalla perheenjäsenellä on tarve saada matkustusasiakirja tilanteessa, jossa heidän oma passinsa tai muu matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos matkustusasiakirjaa ei muuten voida saada kohtuullisessa ajassa. Henkilöllä on siten katsottava olevan suojeluntarve ulkomailla. Tällöin salassa pidettävien tietojen antaminen toiselle Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaiselle, on välttämätöntä, jotta henkilö voi saada tarvitsemansa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohta edellyttää sääntelyltä yleisen edun mukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta. Tiedonsaantioikeutta ja tiedonluovutusta koskevat oikeudet on katsottava olevan yleisen edun mukaisia matkustusasiakirjojen oikeellisuuden valvomiseksi niin kansallisesti kuin koko unionin tasolla. Ehdotettavat säännökset ottavat myös huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan vaatimukset tietojen minimoinnin suhteen, koska tiedonantovelvollisuuden ja tietojen käsittely ulkoministeriössä ja Suomen edustustossa koskee vain matkustusasiakirjadirektiivin vaatimia tietoja.

Esityksessä ehdotetut tiedonsaantioikeudet ja tiedonluovutusta koskevat oikeudet rajattaisiin vain välttämättömiin tietoihin. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että ehdotettu henkilötietojen käsittelyä ja salassa pidettävien tietojen saamista ja luovuttamista koskeva sääntely ei merkitse pidemmälle menevää perusoikeuksien rajoitusta kuin on perusteltua ottaen huomioon ehdotusten taustalla olevien tavoitteiden painavuus suhteessa rajoitettavaan perusoikeuteen. Ehdotetun sääntelyn tietojen saamisesta ja luovuttamisesta on arvioitu olevan välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siltä osin kuin esityksessä ehdotetaan tietosuoja-asetusta täsmentävää sääntelyä henkilötietojen käsittelystä, sääntelyä voidaan pitää välttämättömänä ja oikeasuhteisena toimenpiteenä sillä tavoiteltuun päämäärään nähden, eli turvaominaisuuksiltaan paremmalla matkustusasiakirjalla saavutettavat esityksen perusteluissa kuvatut hyödyt.

Esityksessä ehdotetulla tavalla toteutettavassa sääntelyssä henkilötietojen käsittelyn on edellä kuvatuilla perusteilla arvioitu olevan yhdenmukainen perustuslain 10 §:n 1 momentin, yleisen tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käsittelyä koskevien periaatteiden, tietosuojalain sekä perustuslakivaliokunnan käytännön kanssa.

Lakiehdotusten suhdetta yleisen tietosuoja-asetuksen sisältämään kansalliseen liikkumavaraan on arvioitu lisäksi jaksossa 5.1.3 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset sekä lakiehdotusten säännöskohtaisissa perusteluissa.

11.7EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistaminen ja tilaaminen.

Esityksessä ehdotetaan, että ulkoministeriö vastaisi siitä, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään käyttäen ehdotetun lain 14 §:n mukaista EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäistä lomaketta ja tarraa. Ulkoministeriön olisi tilattava EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat toimijalta, jolla on tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet.

EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistaminen on luonteeltaan tekninen tehtävä, jossa yhtenäiset lomakkeet ja tarrat valmistetaan ulkoministeriön esittämän tilauksen mukaisesti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen ja tarran valmistamista koskevaa tehtävää on esityksessä verrattu passilain 35 §:ssä ulkoistettuihin tehtäviin, joissa on kyse passin laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastamista sekä passin toimittamista ja luovuttamista koskevista tehtävistä. Passin laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastaminen sekä valmiin passin toimittaminen ja luovuttaminen erottamattomina osina passimenettelyä on katsottu perustuslain 124 §:n tarkoittamiksi julkisiksi hallintotehtäviksi (PeVL 6/2013, HE 188/2012 vp ). Puolestaan puhtaan operationaalista tehtävää, kuten passin valmistamista, ei arvioitu julkiseksi hallintotehtäväksi ( HE 188/2012 vp ). Esityksessä ehdotettava yksinomaan niin sanottujen blanco- lomakkeiden ja tarrojen valmistaminen teknisten määritelmien mukaisesti eroaa passilain mukaisista ulkoistettavista tehtävistä siten, ettei EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan valmistamisessa yhtenäisiä lomakkeita ja tarroja täytetä valmistamisen yhteydessä hakijan henkilötiedoilla, eikä valmistamisessa ole kyse matkustusasiakirjan laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastamisesta. Suomen edustusto tallentaa hakijan henkilötiedot AHA-järjestelmään ja tiedot tallentuvat EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan sen myöntämisen yhteydessä, kun Suomen edustusto tulostaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran. Tulostuksen jälkeen Suomen edustusto tarkistaa tarran sisällön, kiinnittää sen lomakkeeseen ja luovuttaa hakijalle. Ehdotettu sääntely yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistamisesta ja tilaamisesta ei siten ole relevantti perustuslain 124 §:n kannalta.

11.8Komission täytäntöönpanosäädökset ja asetuksenantovaltuudet

Ehdotus liittyy perustuslain 80 §:ään, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Matkustusasiakirjadirektiivin liitteissä I ja II säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan teknisistä ominaisuuksista ja turvaominaisuuksista. Liitteiden sisältö on selostettu yksityiskohtaisesti ehdotetun uuden lain 14 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa sekä kohdassa Lakia alemman asteinen sääntely.

Ehdotetun lain voimaantulon jälkeen voidaan antaa Euroopan komission täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältäisivät matkustusasiakirjan teknisiin ja turvaominaisuuksiin liittyviä seikkoja. Täytäntöönpanosäädökset tullaan antamaan komission antamina täytäntöönpanosäädöksinä noudattaen menettelytapaa, joka on säädetty matkustusasiakirjadirektiivin 12 artiklassa. Komissiolle on säädetty matkustusasiakirjadirektiivissä toimivalta antaa teknisluonteisia täytäntöönpanosäädöksiä, joilla ei luoda sinällään uusia velvoitteita tai tehtäviä, vaan tarkennetaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan teknisiä eritelmiä ja turvaominaisuuksia. Lisäksi komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen jolla vahvistetaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan vakiomuotoinen hakemuslomake.

Komissiolla on myös matkustusasiakirjadirektiivin mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä direktiivin liitteiden I ja II sekä direktiivin 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen, ICAO:n vahvistamiin standardeihin tehtyjen viittausten muuttamiseksi ajantasaiseksi. Delegoitujen säädösten antamisessa noudatetaan menettelytapaa, joka on säädetty direktiivin 11 artiklassa.

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että Euroopan unionin oikeuden täytäntöönpanosääntelyn on täytettävä esimerkiksi yleiset vaatimukset perusoikeuksia koskevan sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta samoin kuin hyvästä lainkirjoittamistavasta (ks. PeVL 9/2004 vp, s 2-3). Valiokunta on edelleen katsonut, että muun muassa näiden vaatimusten vuoksi kansallisia täytäntöönpanotoimia edellyttävät Euroopan unionin säädökset tulee pääsääntöisesti sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön EU-säädösten asiasisältöä vastaavilla kansallisilla säädöksillä ( PeVL 50/2006 vp, s. 2). Viittaustekniikan käyttämistä direktiivin täytäntöönpanossa tulisikin valiokunnan käytännön mukaan välttää (PeVL 5/2013 vp, s. 2). Viittaustekniikka on erityisen ongelmallinen, mikäli viittaus on dynaaminen, eli sen tarkoituksena on myös tulevan EU-sääntelyn – käytännössä direktiivin liitteisiin tulevaisuudessa tehtävien muutosten – täytäntöönpano etukäteen (PeVL 5/2013 vp, s. 2 ja PeVL 35/2020 vp).

Ehdotettavissa laeissa viitataan matkustusasiakirjadirektiivin liitteisiin I ja II, jotka ovat luonteeltaan teknisiä. Liitteessä I säädetään yhtenäisen lomakkeen teknisistä eritelmistä kuten mallista ja koosta sekä siitä, miten lomakkeen eri sivut täytetään. Liitteessä II säädetään yhtenäisen tarran ominaisuuksista sekä täytettävistä kentistä ja tehostetusta turvaominaisuudesta eli muun muassa mahdollisuudesta sisällyttää digitaalinen leima eli niin sanottu 2 d viivakoodi yhtenäiseen tarraan. Asetuksella yksilöitäisiin tarkemmin liitteen I ja II mukaiset tekniset vaatimukset EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle. Lisäksi laissa viitattaisiin edellä mainittuihin täytäntöönpanosäädöksiin sekä delegoituihin säädöksiin. Viittaukset olisivat tältä osin dynaamisia, koska komissiolla on mahdollisuus antaa täydentävää sääntelyä muun muassa EU:n matkustusasiakirjan turvaominaisuuksista ja esimerkiksi liitteessä II mainitusta digitaalisen leiman eli niin sanotun 2 d viivakoodin käyttöönottamisesta ja hakemuslomakkeesta.

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslain 80 §:n takia on olennaista, että säänneltävästä asiasta on riittävät perussäännökset laissa ja että valtuus on syytä sijoittaa pääsääntöisesti lain asianomaisen perussäännöksen yhteyteen (esimerkiksi PeVL 10/2016 vp ja PeVL 49/2014 vp s. 5). Kun asetuksia voidaan antaa vain laissa säädetyn valtuuden nojalla eikä asetuksenantovaltaa voida antaa asioissa, joista perustuslain mukaan on säädettävä lailla, on lakiin otettava asetuksenantovaltuus laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti (esimerkiksi PeVL 26/2017 vp, PeVL 38/2013 vp s. 3-4).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt asetustasoista sääntelyä perusteltuna, kun kyse on ollut teknisluonteisen ja Euroopan unionin yksityiskohtaisen lainsäädännön täytäntöön panemiseksi tarkoitetusta sääntelystä. Muutoin sääntely muodostuisi lain tasolla tarpeettoman yksityiskohtaiseksi ja tapauksittaiseksi (PeVL 1/2013 vp, s. 2). Valiokunta muistuttaa kuitenkin, että perustuslain 80 §:n 1 ja 2 momentin säännökset rajoittavat joka tapauksessa suoraan valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä eikä asetuksella siten voida antaa yleisiä oikeussääntöjä lain alaan kuuluvista asioista (ks. PeVL 1/2013 vp, s. 2, ja myös PeVL 44/2010 vp, s. 4 ja PeVL 58/2010 vp, s. 3). Valtuutus on myös pääsääntöisesti syytä sijoittaa lain asianomaisen perussäännöksen yhteyteen (PeVL 10/2016 vp, s. 5 ja PeVL 49/2014 vp, s. 6).

Kun arvioidaan sitä, tuleeko asetuksenantovaltuus laissa osoittaa valtioneuvostolle vai ministeriölle, perustuslakiuudistuksen yhteydessä on todettu lähtökohtana, että valtioneuvoston yleisistunto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Tämä periaate ilmenee valtioneuvoston päätöksentekoa koskevasta perustuslain 67 §:stä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on myös tuotu esiin perustuslain 80 §:n 1 momentin eräänä lähtökohtana se, että ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (PeVL 33/2004 vp).

Koska asetuksella säädettäisiin EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjan teknisistä eritelmistä, esityksessä ehdotetaan, että ulkoministeriön asetuksella säädettäisiin matkustusasiakirjadirektiivin liitteissä I ja II säädetyistä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen ja yhtenäisen tarran teknisistä eritelmistä ja turvaominaisuuksista. Ulkoministeriön asetusten sisältö perustuisi Euroopan unionin lainsäädäntöön. Asetuksen tarkoituksena olisi saattaa kansallisesti täytäntöön EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevat matkustusasiakirjadirektiivin edellyttämät tekniset ominaisuudet ja turvaominaisuudet.

Ehdotettu asetuksenantovaltuutus käsittää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan teknisiä- ja turva ominaisuuksia, minkä vuoksi ehdotettua asetuksenantovaltuutusta koskevaa sääntelyä voidaan näin pitää riittävän täsmällisenä ja tarkkarajaisena. Asetuksen sisältö johtuisi suoraan EU-sääntelystä ja sisältäisi matkustusasiakirjadirektiivin liitteiden I ja II sisällön. Jatkossa on kuitenkin otettava huomioon komission täytäntöönpanosäädösten yksityiskohtaisuuden taso ja suhde kansalliseen sääntelyyn erityisesti EU-lainsäädännön ensisijaisuuden näkökulmasta.

Esitykseen ei sisälly sellaisia ehdotuksia, joiden vuoksi esitys olisi tarpeen käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Edellä mainituilla perusteilla esitykseen sisältyvät lait voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

1 §Lain tarkoitus

2 §Lain soveltamisala

3 §Määritelmät

4 §Matkustamisoikeuden osoittaminen

5 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen

6 §EU:n tilapäinen matkustusasiakirja alaikäiselle

7 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakeminen

8 §Kuuleminen

9 §Päätös EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä

10 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaolo

11 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen malli

12 §EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen valmistaminen ja tilaaminen

13 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran sisältö

14 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan turvaominaisuuksiin liittyvät toimivaltuudet

15 §Henkilötietojen käsittelytarkoitus

16 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tietojen oikeellisuus

17 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan omiin tietoihinsa tutustumista koskevan oikeuden toteuttaminen

18 §Ulkoministeriön ja Suomen edustuston oikeus saada tietoja

19 §Tietojen luovuttaminen EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle

20 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan jäljennöksen tallentaminen ja tietojen poistaminen

21 §Viittaus rikoslakiin

22 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palauttaminen ja hävittäminen

23 §Lomakepohjien ja tarrapohjien säilytys

24 §EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran virheellisyys

25 §EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittävä maksu

26 §Viisumi

27 §Korvausvastuu

28 §Seuranta

29 §Muutoksenhaku

30 §Voimaantulo

Euroopan unionin kansalaiselle, jonka kansalaisuusvaltiolla ei ole Euroopan unionin ulkopuolisessa maassa pysyvää suurlähetystöä, konsulaattia taikka sellaista suurlähetystöä, konsulaattia tai kunniakonsulia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiassa antamaan konsulipalveluja (edustusta vailla oleva Euroopan unionin kansalainen), voidaan antaa 3–6 luvussa tarkoitettuja konsulipalveluja sekä muita vastaavia konsulipalveluja. Lisäksi edustusta vailla olevalle Euroopan unionin kansalaiselle voidaan tarvittaessa antaa 5 §:ssä tarkoitettua yleistä neuvontaa sekä myöntää EU:n tilapäinen matkustusasiakirja. EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta säädetään Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta annetussa laissa ( / ).

EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta säädetään Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta annetussa laissa ( / ).