HE 241/2022

1.1Tausta

Euroopan parlamentin ja neuvoston 29.4.2021 annetulla asetuksella EU) 2021/784 verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta (jäljempänä asetus ) vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt puuttumiseksi säilytyspalvelujen väärinkäyttöön verkossa tapahtuvan terroristisen sisällön levittämiseen yleisölle.

Asetuksessa säädetään säännöistä, joilla estetään säilytyspalvelujen väärinkäyttö terroristisen sisällön levittämiseen verkossa, sekä säilytyspalvelun tarjoajien huolellisuusvelvollisuuksista ja toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on toteutettava. Asetuksen perusteella säilytyspalvelujen tarjoajille syntyy tietyin edellytyksin velvollisuus poistaa palvelunsa kautta levitettävää aineistoa, jos sitä voidaan pitää sisällöltään terroristisena.

Komission mukaan viimeaikaiset terrori-iskut ovat osoittaneet, että terroristit voivat käyttää internetiä hyödykseen terrori-iskujen suunnittelussa, värväyksessä, terroritoiminnan valmistelussa sekä pelon lietsomisessa. Terroristisen verkkosisällön on osoitettu olevan keskeisessä asemassa radikalisoitumisessa ja niin sanottujen yksinäisten susien Euroopassa viime aikoina tekemien useiden terrori-iskujen inspiroinnissa. Terroristisella sisällöllä ei komission mukaan ole ainoastaan negatiivisia vaikutuksia yksilöihin ja yhteiskuntaan yleensä, vaan terroristisen verkkosisällön leviäminen myös vähentää käyttäjien luottamusta internetiin sekä vaikuttaa yritysten maineeseen ja liiketoimintaan. Terroristit ovat hyödyntäneet sekä suurempia sosiaalisen median alustoja että pienempiä palveluntarjoajia, jotka tarjoavat erityyppisiä säilytyspalveluja. Internetin väärinkäyttö korostaa verkkoalustojen yhteiskuntavastuuta suojella käyttäjiään terroristisen sisällön näkemiseltä ja muilta vakavilta turvallisuusriskeiltä, joita tällainen sisältö aiheuttaa koko yhteiskunnalle.

Säilytyspalvelun tarjoajat ovat viranomaisten pyynnöstä ottaneet käyttöön tiettyjä toimenpiteitä torjuakseen terroristista sisältöä palveluissaan, ja ne ovat toimineet vapaaehtoisuuteen perustuen. Komission vuonna 2015 perustama EU:n internetfoorum on edistänyt jäsenvaltioiden ja säilytyspalvelun tarjoajien välistä vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteistyötä terroristisen sisällön poistamiseksi ja tukenut kansalaisyhteiskunnan toimijoita kehittämään terroristiselle verkkosisällölle vaihtoehtoisia narratiiveja. Komission mukaan vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet eivät ole kuitenkaan osoittautuneet riittäviksi: kaikki palveluntarjoajat eivät ole osallistuneet toimintaan, eivätkä toimien laajuus ja tahti ole olleet riittäviä. Laittoman verkkosisällön poistamiseen ei ole olemassa EU-tasolla harmonisoitua ja yhtenäistä lähestymistapaa, vaan asian käsittely riippuu usein jäsenvaltiosta, poistettavasta sisällöstä ja verkkoalustasta. Komission mukaan yhteistyötä EU:n internetfoorumin puitteissa olisi jatkettava tulevaisuudessakin, mutta vapaaehtoiset järjestelyt ovat myös osoittaneet rajallisuutensa. Asetuksen johdantokappaleessa 3 todetaan, että puuttuminen verkossa olevaan terroristiseen sisältöön, joka on osa laajempaa laittoman verkkosisällön ongelmaa, edellyttää lainsäädännöllisten, muiden kuin lainsäädännöllisten ja vapaaehtoisten toimenpiteiden yhdistelmää, joka perustuu viranomaisten ja säilytyspalveluntarjoajien yhteistyöhön, jossa perusoikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin.

Osa jäsenvaltioista on jo ryhtynyt toimenpiteisiin laatimalla kansallista lainsäädäntöä laittoman verkkosisällön poistamiseksi tai suunnittelee sen tekemistä. Eurooppa-neuvosto ehdotti kesäkuussa 2017, että laittoman sisällön poistamiseksi tulisi kehittää uutta teknologiaa, joka tunnistaisi ja poistaisi sisällön automaattisesti. Tuolloin katsottiin, että tätä tulisi täydentää asiaankuuluvalla EU-lainsäädännöllä, jos se olisi tarpeellista. Kesäkuussa 2018 Eurooppa-neuvosto piti tervetulleena komission aikomusta esitellä lainsäädäntöehdotus, jolla parannettaisiin mahdollisuuksia tunnistaa ja poistaa sisältöä, joka yllyttää vihaan ja terroristisiin tekoihin.

1.2Valmistelu

2.1Artiklakohtainen sisältö

3.1Lainsäädäntö

Terrorismille ei ole olemassa yhtä kansainvälisesti sovittua yhteistä määritelmää. Terrorismiin liittyy yleensä väkivaltaa tai sen uhkaa tavoitteiden saavuttamiseksi ja levottomuuden tai pelon aiheuttamiseksi. Ilmiönä terrorismi määritellään toimintana, joka sisältää kansallisen lain tai kansainvälisen oikeuden vastaisia tekoja, väkivaltaa tai sillä uhkaamista ja levottomuuden tai pelon aiheuttamisen tavoittelua. Rikoslain 34 a luvussa säädetään rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset ja niiden tekemistä edistävät muut terrorismirikokset. Lukuun terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä tehdyt muutokset huomioon ottaen luvun säännöksillä toteutetaan direktiivin mukaiset velvoitteet.

Terroristisen verkkosisällön poistamista koskeva sääntely on uutta, mutta asetuksella on liityntä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/31/EY, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista, (jäljempänä direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä ) jonka tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa varmistamalla tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä. Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä sääntelee tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavia kansallisia säännöksiä, jotka koskevat sisämarkkinoita, palvelun tarjoajien sijoittautumista, kaupallista viestintää, sähköisessä muodossa tehtäviä sopimuksia, välittäjien vastuuta, käytännesääntöjä, tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa riitojen ratkaisemista, oikeussuojakeinoja ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 14 artiklan mukaisesti tietoyhteiskunnan verkkoalustoilla on vastuuvapaus laittomasta sisällöstä tietyin edellytyksin, eli tilanteissa, jossa ne ennakoivin toimenpitein, kuten esimerkiksi automaattisilla sisältöjen tunnistustekniikoilla pyrkivät havaitsemaan ja poistamaan alustoille tallennetun laittoman sisällön sekä varmistamaan, ettei jo poistettua sisältöä ladata alustalle uudestaan. Asetuksella ei vaikuteta tähän vastuuvapauteen ja asiaan on viittaus asetuksen 1 artiklan 5 kohdassa.

Laissa sähköisen viestinnän palveluista (917/2014) säädetään sähköisen viestinnän palvelujen tarjonnasta ja käytöstä. Lain tavoitteena on varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluja on kohtuullisin ehdoin jokaisen saatavilla koko maassa ja lisäksi turvata radiotaajuuksien tehokas ja häiriötön käyttö sekä edistää kilpailua ja varmistaa, että viestintäverkot ja -palvelut ovat teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia sekä hinnaltaan edullisia. Lain tavoitteena on myös turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjontaa koskevat säännökset ovat lain 22 luvussa.

Komissio on antanut 15.12.2020 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (KOM(2020) 825 lopullinen).Valtioneuvosto on antanut ehdotuksesta U-kirjelmän 4.2.2021 (U2/2021 vp) ja 12.10.2021 U-jatkokirjelmän (UJ 14/2021 vp). Ehdotus pohjautuu komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategian toimeenpanoon sekä politiikkatavoitteisiin, jotka komissio esitti helmikuussa 2020 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa”.

Digitaalisia palveluja koskevan säädöksen tavoitteena on edistää digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa ja erityisesti niin sanottujen välittäjäpalveluiden tarjontaa. Sen tavoitteena on laatia yleiset säännöt turvalliselle, ennakoitavalle ja luotettavalle verkkoympäristölle, jossa myös käyttäjien EU:n perusoikeuskirjan sisältämiä perusoikeuksia suojellaan tehokkaasti. Tavoitteena on lisäksi syventää nykyisen sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin välittäjäpalveluiden sääntelyä siirtämällä voimassaolevat direktiivin vastuuvapaussäännökset ehdotettuun asetukseen sekä lisäämällä asetukseen näiden palveluntarjoajien huolellisuusvelvollisuuksia. Nämä huolellisuusvelvollisuudet ovat uusia ja niiden tavoitteena on edistää käyttäjien ja kuluttajien turvallisuutta verkossa. Säädöstä koskevat trilogineuvottelut Euroopan parlamentin kanssa ovat vireillä.

3.2Terrorismin torjunta

Suomessa terrorismintorjunnan päävastuu on poliisilla. Kansallinen terrorismin torjunnan strategia ( Kansallinen terrorismintorjunnan strategia 2018–2021 (valtioneuvosto.fi) ohjaa torjuntatoimia, strategian uusiminen on vireillä. Terrorismintorjunnan painopiste on ennaltaehkäisevissä toimissa ja niiden onnistuminen riippuu laajasta ja kiinteästä yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Viranomaisyhteistyön lisäksi tarvitaan kolmannen sektorin osallistumista.

Suojelupoliisi vastaa terrorismin torjunnan tilannekuvan ajantasaisuudesta ja raportoi tilanteesta valtion johdolle ja viranomaisille. Suojelupoliisi antoi uusimman terrorismin uhka-arvion maaliskuussa 2022. Terroriuhka on Suomessa neliportaisen asteikon tasolla 2 eli kohonnut. Uhkatasot ovat matala, kohonnut, korkea ja erittäin korkea. Keskusrikospoliisin terrorismintorjuntaan kytkeytyvät tehtävät painottuvat terrorismirikoksen aikaiseen ja sen jälkeiseen toimintaan sekä terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen liittyviin rahanpesun selvittelykeskuksen tehtäviin.

Uhkataso on säilynyt ennallaan viime vuoteen verrattuna, mutta äärioikeiston tilannekuva on aiempaa huolestuttavampi. Suurimman terrori-iskun uhkan aiheuttavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset toimijat tai pienryhmät. Suomessa on merkittävää terrorismin tukitoimintaa. Terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden lukumäärä on noin 390.

Suomi osallistuu aktiivisesti sekä EU:ssa että kansainvälisillä foorumeilla tapahtuvaan yhteistyöhön terrorismintorjunnassa, mukaan lukien joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen ja CBRNE-uhkien torjunta. Suomen kannalta keskeisiä kansainvälisiä toimijoita terrorismintorjunnassa ovat EU, YK, Euroopan neuvosto (EN), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ja Nato sekä terrorismin rahoittamisen torjunnan osalta lisäksi OECD ja FATF.

3.3Säilytyspalvelun tarjoajien vapaaehtoiset toimet terroristisen sisällön torjumiseksi

Euroopan alueelle on sijoittunut noin 10 000 säilytyspalveluntarjoajaa ja noin 20 000 säilytyspalveluntarjoajaa, jotka ovat sijoittautuneet sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Yli 90 % säilytyspalveluntarjoajista on pieniä tai keskisuuria yrityksiä, eli yhteensä noin 9 700 yritystä, joista yli 45 % ovat mikro-yrityksiä ja 40 % keskikokoisia yrityksiä. Asetusehdotukseen sisältyvän vaikutustenarvioinnin mukaan Europol on raportoinut, että yli 150 yrityksen palvelimilla on ollut terroristista verkkosisältöä, näistä suurin osa on ollut Euroopan ulkopuolelle sijoittuneita yrityksiä, jotka tarjoavat palvelujaan EU:n sisämarkkinoilla.

Vuodesta 2015 alkaen tehtyjen terrori-iskujen vuoksi EU on toteuttanut erilaisia toimenpiteitä terrorismin pysäyttämiseksi. Vaikka ensisijainen vastuu rikollisuuden torjunnasta ja turvallisuuden varmistamisesta on jäsenmailla, viime vuosien terrori-iskut ovat osoittaneet, että turvallisuudesta on huolehdittava myös yhteisesti. EU:n tavoitteena on edistää kansalaistensa suojelua toimimalla jäsenmaiden pääasiallisena yhteistyö- ja koordinointifoorumina. Säilytyspalvelun tarjoajat ovat viranomaisten pyynnöstä ottaneet käyttöön tiettyjä toimenpiteitä torjuakseen terroristista sisältöä palveluissaan vapaaehtoisuuteen perustuen. Komission vuonna 2015 perustama EU:n internetfoorumi on edistänyt jäsenvaltioiden ja säilytyspalvelun tarjoajien välistä vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteistyötä terroristisen sisällön poistamiseksi ja tukenut kansalaisyhteiskunnan toimijoita kehittämään terroristiselle verkkosisällölle vaihtoehtoisia narratiiveja.

Vapaaehtoinen järjestely on johtanut yli 50 000 päätökseen poistaa sisältöä yli 80 palveluntarjoajalta yli 10 kielellä. Euroopan poliisiviraston (jäljempänä Europol ) EU Internet Referral Unit (jäljempänä EU IRU) yksikön laitonta sisältöä koskevat lähetteet ovat johtaneet 86 %:ssa tapauksista sisällön poistamiseen. EU IRU tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa. Erityisesti suuret säilytyspalveluntarjoajat poistavat terroristista tai muuta laitonta tai niiden sääntöjen vastaista sisältöä oma-aloitteisesti ja niiden osalta lähetteisiin perustuva poistaminen muodostaa murto-osan poistetusta sisällöstä. Esimerkiksi Twitter on jäädyttänyt yli 1.2 miljoonaa tiliä elokuun 2015 ja joulukuun 2017 välillä liittyen terroristiseen sisältöön ja Facebook on tehnyt toimenpiteitä 1.9 miljoonan Daesh ja al-Qaida liitännäisen sisällön osalta vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä.

Komission mukaan vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet eivät ole kuitenkaan osoittautuneet riittäviksi, koska kaikki palveluntarjoajat eivät ole osallistuneet EU:n internetfoorumin toimintaan, eivätkä toimien laajuus ja tahti ole olleet riittäviä. Komission mukaan yhteistyötä internetfoorumin puitteissa olisi kuitenkin jatkettava tulevaisuudessakin, eikä asetuksen sääntelyn antamisen tarkoituksena ole luopua vapaaehtoisista toimenpiteistä laittoman verkkosisällön poistamiseksi.

3.4PERCI-järjestelmä

Europolin PERCI-järjestelmän oli tarkoitus olla toiminnassa 7.6.2022. Käyttöönotto on kuitenkin viivästynyt. PERCI-järjestelmän tarkoituksena on yhdistää jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja säilytyspalveluntarjoajat asetuksessa tarkoitettujen poistamismääräysten lähettämiseksi ja vastaanottamiseksi. Säilytyspalveluntarjoaja vastaanottaisi poistamismääräyksen sähköpostin tai rajapinnan kautta. PERCI:n tarkoituksena on välttää päällekkäisten poistamismääräysten tekeminen ja jäsenvaltioiden tulisi pystyä tarkistamaan, että toisessa jäsenvaltiossa ei ole vireillä tutkintaa, jonka kanssa poistamismääräys olisi ristiriidassa. PERCI:n tarkoituksena on mahdollistaa palaute säilytyspalveluntarjoajilta toimivaltiaisille viranomaisille niistä toimista, joihin ne ovat ryhtyneet sisällön poistamiseksi artiklan 3 kohdan 6 nojalla. Tarkoituksena on myös myöhemmin rakentaa PERCI:in toiminnallisuus, joka mahdollistaisi ilmoitusten tekemisen artiklan 14 kohdan 5 nojalla. Tarkoituksena on, että PERCI voisi tukea jäsenvaltioita, kun ne laativat avoimuusraportteja tai tekevät analyysejä. Sen on tarkoitus mahdollistaa sekä asetuksessa tarkoitettujen poistomääräysten, että vapaaehtoisten poistettavaksi ehdotettavaa sisältöä koskevien lähetteiden välittämisen. Ensimmäisessä vaiheessa PERCI ei tule sisältämään muita välineitä, kuten esimerkiksi toimintoa välittää säilytyspalveluntarjoajan pyyntö arvioida poistamismääräyksen edellytyksiä artiklan 4 kohdan 4 nojalla, mutta näitä toimintoja suunnitellaan PERCI:n seuraavaan versioon. Useiden jäsenvaltioiden edustajat ovat kertoneet komission asiantuntijakokouksissa aikovansa käyttää PERCI-järjestelmää.

3.5Nykytilan arviointi

Kansallinen lainsäädäntö sisältää asetusta vastaavanlaista sääntelyä, jossa puututaan verkossa olevaan laittomaan sisältöön. Esimerkkinä voidaan mainita sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 184 ja 185 §, joista jälkimmäisessä säädetään tiedon saannin estoa koskevasta määräyksestä. Toisena esimerkkinä voidaan mainita sananvapauslain (406/2003) 18 § verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksestä. Molemmissa tapauksissa tuomioistuin antaa määräyksen muun muassa syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta, joka on käsiteltävä kiireellisesti.

Kansallinen lainsäädäntö sisältää myös asetusta vastaavaa säätelyä, jossa poliisille on annettu oikeus hallinnollisten sanktioiden määräämiseen. Esimerkkinä voidaan mainita laki lentoliikenteen matkustajarekisteritietojen käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunnassa (657/2019) , jossa keskusrikospoliisin päällikölle tai hänen määräämälle virkamiehelle on säädetty oikeus määrätä seuraamusmaksu lentoliikenteen harjoittajalle. Toisena esimerkkinä voidaan mainita tieliikennelaki (729/2018) , jossa poliisilla liikenteenvalvojana on oikeus määrätä lain 6 luvun mukaan liikennevirhemaksu tai ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu tietyistä erikseen säännellyistä rikkomuksista. Edellä mainittujen lakien mukaan poliisi voi määrätä seuraamusmaksun, joka on rahamääräisesti huomattavasti pienempi, mitä asetus mahdollistaa.

Asetuksessa jäsenvaltioiden nimeäminen toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi säädetty poistamismääräysten tekeminen ja toisen viranomaisen poistamismääräysten arviointi olisivat viranomaiselle uusia tehtäviä. Samoin myöskin asetuksen mukaisten säilytyspalveluntarjoajien erityistoimenpiteiden valvonta ja seuraamusten määrääminen asetuksen velvoitteiden rikkomisten johdosta olisivat uusia viranomaistehtäviä.

Asetuksesta aiheutuva täydentävä kansallinen säätely annettaisiin selkeyden vuoksi omana lakina.

4.1Keskeiset ehdotukset

Asetuksen 12, 13 ja 18 artiklat edellyttävät kansallisten säännösten antamista. Asetuksen 12 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten nimeämisestä. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu: a) poistamismääräysten antaminen 3 artiklan nojalla; b) poistamismääräysten arviointi 4 artiklan nojalla; c) erityistoimenpiteiden toteuttamisen valvonta 5 artiklan nojalla; d) seuraamusten määrääminen 18 artiklan nojalla.

Artiklan 12 kohdan 2 mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että nimetään tai perustetaan 1 kohdan a alakohdassa, eli poistamismääräysten antamiseen 3 artiklan nojalla tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten yhteydessä oleva yhteyspiste käsittelemään kyseisen viranomaisen antamiin poistamismääräyksiin liittyvät selvennyspyynnöt ja palautteet.

Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä objektiivisesti, syrjimättömästi ja perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan 12 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä. Artiklassa todetaan, että ensimmäinen alakohta ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa.

Asetuksen johdantokappaleessa 35 todetaan, että asetuksen soveltamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä toimivaltainen viranomainen. Tämä vaatimus ei saisi välttämättä edellyttää uuden viranomaisen perustamista, ja tässä asetuksessa säädettyihin tehtäviin olisi voitava nimetä olemassa oleva elin. Johdantokappaleessa 35 todetaan, että asetuksessa olisi edellytettävä poistamismääräysten antamisesta, poistamismääräysten arvioinnista, erityistoimenpiteiden valvomisesta ja seuraamusten määräämisestä vastaavien viranomaisten nimeämistä, samalla kun jäsenvaltioiden olisi voitava itse päättää nimeämiensä toimivaltaisten viranomaisten lukumäärä ja se, ovatko nimettävät toimivaltaiset viranomaiset hallinto-, lainvalvonta- vai oikeusviranomaisia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tehtävänsä objektiivisesti ja syrjimättömästi eivätkä pyri saamaan tai ota vastaan tällä asetuksella niille annettujen tehtävien hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä. Edellä mainitun johdantokappaleen mukaan tämä ei saisi estää kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa.

On huomioitava, että vaikka asetuksessa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset eivät pyri saamaan tai ota vastaan asetuksella niille annettujen tehtävien hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä, asetuksessa ei edellytetä, että jäsenvaltioiden tulisi nimetä toimivaltaiseksi viranomaiseksi nimenomaan esimerkiksi tuomioistuin tai joku muu riippumaton taho, vaan asetuksen johdantokappaleessa 35 tuodaan esiin nimenomaisesti se, että jäsenvaltioiden tulisi voida päättää toimivaltaisten viranomaisten lukumäärä ja se, ovatko nimettävät toimivaltaiset viranomaiset hallinto-, lainvalvonta- vai oikeusviranomaisia. Asetuksen johdantokappaleessa 35 tuodaan esiin myös se, että asetuksessa säädettyihin tehtäviin olisi voitava nimetä olemassa oleva elin.

Esityksessä ehdotetaan, että asetuksen edellyttämistä kansallisista säännöksistä säädettäisiin uudessa laissa verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta. Viranomaisten nimeämisessä käytettäisiin asetuksen sallimaa liikkumavaraa, sillä asetus jättää avoimeksi sen, mitä viranomaisia jäsenvaltiot voivat nimetä.

Esityksessä ehdotetaan, että 12 artiklan mukaisesti poistamismääräysten antamiseksi 3 artiklan nojalla toimivaltaiseksi viranomaiseksi nimetään poliisi. Poliisista nimettäisiin 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteyspiste käsittelemään sen tekemiin poistamismääräyksiin liittyvät selvennyspyynnöt ja palautteet ja tieto yhteyspisteestä asetettaisiin julkisesti saataville.

Esityksessä ehdotetaan, että toimivaltaiseksi viranomaiseksi rajat ylittävissä tilanteissa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemien poistamismääräysten arviointiin 4 artiklan nojalla nimetään poliisi.

Poliisilain (872/2011) 1 §:n 1 momentin mukaisesti poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä. Päävastuu terrorismin torjunnasta on Suomessa poliisilla. Poistamismääräyksiä koskevien tehtävien osoittamista poliisille voidaan pitää sen tehtäviin sopivana, sillä poistamismääräysten tavoitteena on muun muassa ehkäistä radikalisoitumista ja terroritekoja. Poliisin tehtävät ovat kuitenkin terrorismintorjunnan saralla tähän asti painottuneet tutkinnallisiin tehtäviin, kun poistamismääräysten osalta kyse on päätösten tekemisestä laittomasta sisällöstä. Kyseessä on uudenlainen tehtävä, joka edellyttää poliisilta kouluttautumista ja erityisosaamista.

Keskusrikospoliisi toimii Suomessa kansainvälisen rikospoliisiyhteistyön keskuksena ja vastaa yhteistyöstä Europolin kanssa. Keskusrikospoliisissa toimii myös poliisin kyberrikostorjuntakeskus. Poistamismääräyksiin liittyen tulee tehdä aktiivista kansainvälistä viranomaisyhteistyötä päällekkäisten poistomääräysten välttämiseksi ja mahdollisten asiaan kytkeytyvien esitutkintojen selvittämiseksi. Europol on kehittänyt PERCI-järjestelmää, jonka tarkoituksena on yhdistää jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja säilytyspalveluntarjoajat poistamismääräysten lähettämiseksi ja vastaanottamiseksi. Europolissa toimii myös internetsisältöä koskevia ilmoituksia tekevä EU:n yksikkö (EU IRU), jonka tehtäviin kuuluu verkossa olevan terroristisen ja väkivaltaisia ääriliikkeitä koskevan sisällön paljastaminen ja tutkiminen ja jäsenvaltioiden tukeminen siltä osin. Suomessa Europolin kansallisena yksikkönä toimii keskusrikospoliisi, jonka tehtävänä on muun muassa vastata Europolilta saatuihin pyyntöihin.

Erityistoimenpiteiden toteuttamisen valvontaan 5 artiklan nojalla toimivaltaiseksi viranomaiseksi esitetään nimettäväksi Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.

Esityksessä ehdotetaan, että edellä mainittujen viranomaisten riippumattomuudesta asetuksen mukaisten tehtävien suorittamisessa säädettäisiin laissa, jotta täytettäisiin asetuksen 13 artiklan mukainen vaatimus siitä, että toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä. Viranomaisten riippumattomuutta koskevan sääntelyn taustalla on sananvapauden turvaaminen niin, että verkkosisältöä määrätään poistettavaksi vain niissä tapauksissa, joissa se täyttää asetuksen määritelmän terroristisesta verkkosisällöstä. Asetuksen 13 artiklan vaatimukset siitä, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä objektiivisesti, syrjimättömästi ja perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen eivät edellytä muilta osin kansallista täytäntöönpanoa. Kansallisesti viranomaisia velvoittavat hallintolaissa (434/2003) säädetyt hyvän hallinnon perusteet. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Lisäksi viranomaisia koskevissa erityislaeissa, kuten poliisilain (872/2011) 2 §:ssä säädetään poliisille velvoite kunnioittaa perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Poliisilain 6 §:ssä säädetään poliisille velvoite toimia asiallisesti ja puolueettomasti sekä yhdenvertaista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen.

Asetuksen 18 artiklassa säädetään seuraamuksista. Jäsenvaltioiden tulee säätää seuraamuksista, joita säilytyspalvelun tarjoajille asetetaan, jos he eivät noudata asetuksessa asetettuja velvoitteita. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Asetuksessa asetetaan seuraamuksille tiettyjä vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon seuraamuksen muotoa ja tasoa määriteltäessä kansallisessa lainsäädännössä. Ainoastaan siltä osin, kun kyse on säilytyspalveluntarjoajan systemaattisesta piittaamattomuudesta noudattaa asetuksen poistomääräyksestä säädettyä, asetus asettaa seuraamuksen osalta vaatimukseksi sen, että seuraamuksen tulee olla taloudellinen ja enintään 4 % säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

Esityksessä ehdotetaan hallinnollisista seuraamuksista säätämistä asetuksen 18 artiklan velvoitteiden täyttämiseksi. Seuraamusten osalta käytettäisiin kansallista liikkumavaraa seuraamusten yksityiskohtien, kuten niiden määrään liittyen, ottaen huomioon seuraamuksille asetetut edellä mainitut asetuksen vaatimukset. Perustuslakivaliokunta on tietosuojalaista antamassaan lausunnossa (PeVL 14/2018 vp, s. 18-20) todennut, että tietosuoja-asetuksessa säädetyt seuraamusmaksut ovat määrältään huomattavia ja ne voivat muodostua oikeasuhtaisuuden kannalta ongelmalliseksi, mikä korostaa oikeusturvalle asetettavia vaatimuksia. Keskeistä perustuslakivaliokunnan arvioinnissa oli se, että tietosuoja-asetuksen mahdollistamat hyvin suuret hallinnolliset seuraamusmaksut eivät valiokunnan mielestä rinnastuneet viranomaisten nykyisin määräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin (10 000 000 euroa tai 2 % liikevaihto ja 20 000 000 euroa tai 4 % liikevaihto). Seuraamusmaksun sanktioluonteen ja ankaruuden vuoksi perustuslain 21 §:ssä säädettyjen oikeusturvan ja ennen muuta asianmukaisen menettelyn takeiden ja niiden tarkoitusperien voidaan katsoa olevan tällaisessa tilanteessa erityisen korostuneita. Perustuslakivaliokunta katsoi, että tietosuoja-asetuksen hallinnollisesta seuraamusmaksusta päättäminen tulee säätää monijäsenisen toimielimen tehtäväksi. Seuraamusmaksun määräämistä edeltävä asian selvittäminen ja muu valmistelu sekä esittely voidaan osoittaa tietosuojavaltuutetun tehtäväksi. Määräämismenettelyn asianmukaisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla turvaa se, että seuraamusmaksun määräämisestä päättäminen säädetään monijäsenisen elimen toimivaltaan kuuluvaksi.

Edellä mainituista syistä myös tässä esityksessä ehdotetaan, että seuraamusten määräämistä varten poliisiin perustetaan seuraamuskollegio, joka määräisi seuraamusmaksun asetuksen velvoitteiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Esityksen mukaan seuraamusmaksu voisi oikeushenkilöiden osalta olla korkeintaan 100 000 euroa ja luonnollisten henkilöiden osalta 10 000 euroa. Näistä poiketen seuraamusmaksu asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteiden systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä olisi kuitenkin enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta. Vaikka kyseiset seuraamusmaksut ovat huomattavasti alemmat kuin mitä tietosuoja-asetuksen mukaan on mahdollista määrätä, ovat ne kuitenkin huomattavan suuria yksittäisen virkamiehen päätettäviksi. Seuraamusmaksun määräämismenettelyn asianmukaisuus, riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttää, että seuraamusmaksuista määrää kollegio. Asetuksen rikkomisen tai laiminlyönnin johdosta määrättävät seuraamusmaksut voivat myös olla matalia ja siten ne voisivat sopia myös yksittäisen virkamiehen päätettäviksi. Keskusrikospoliisin päälliköllä tai hänen määräämällä virkamiehellä on esimerkiksi oikeus lain lentoliikenteen matkustajarekisteritietojen käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunnassa mukaan määrätä seuraamusmaksu lentoliikenteen harjoittajalle. Maksu on tuolloin 3000 euroa.

On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että kaikista asetuksen rikkomisesta ja laiminlyönnistä määrättävistä seuraamusmaksuista päättäisi sama toimija, sen sijaan, että seuraamusmaksun määrääjä riippuisi seuraamusmaksun suuruudesta.

Laissa säädettäisiin seuraamusten tunnusmerkistöstä ja seuraamustyypistä.

Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa komissiolle toimivaltaisten viranomaisten nimeämisestä. Esityksen mukaiset toimivaltaisten viranomaisten nimeämiset ilmoitettaisiin komissiolle, kun ehdotettu laki on saatettu voimaan. Ilmoitus tehtäisiin lain notifioinnin yhteydessä.

Sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:n 2 momenttiin esitetään lisättäväksi uusi seuraamusmaksu.

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esityksessä ehdotetaan, että toimivaltaisiksi viranomaisiksi nimetään poistamismääräysten ja rajat ylittävien poistamismääräysten arvioinnin osalta poliisi ja erityistoimenpiteiden valvonnan osalta Traficom. Seuraamusten määräämistä varten poliisiin esitetään perustettavaksi seuraamuskollegio, joka kostuu nimetyistä poliisin edustajista.

Toimivaltaiseksi viranomaiseksi voitaisiin nimetä myös esimerkiksi tuomioistuin. Tuomioistuimen nimeämistä toimivaltaiseksi viranomaiseksi puoltaisi asetuksen 13 artiklan mukainen vaatimus siitä, että viranomainen ei saa pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan 12 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä. Suomessa tuomioistuinten riippumattomuudesta säädetään perustuslain (731/1999) 3 §:n 3 momentissa, jonka mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Lain sähköisen viestinnän palveluista (917/2014) 185 §:ssä säädetään tiedon saannin estoa koskevasta määräyksestä. Edellä mainitun säännöksen mukaan käräjäoikeus voi syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta taikka sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä 184 §:ssä tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan sakon uhalla estämään tallentamansa tiedon saannin, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi. Säännöstä on 1.1.2021 voimaan tulleella muutoksella muutettu niin, että määräys voidaan syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta kohdistaa tietoa välittävään teleyritykseen, jos 1 momentin mukaista tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaa ei pystytä tunnistamaan tai jos se on sijoittautunut Suomen lainkäyttövallan ulkopuolelle ja on ilmeistä, että määräyksen kohteena olevan tiedon pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on rikos, josta ankarin säädetty rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Taustalla muutoksessa oli hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 98/2020 vp :n mukaan se, että sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 185 §:n mukainen tiedon saannin estoa koskeva määräystä on poliisin arvion mukaan sovellettu hyvin vähän ja poliisin mukaan vähäinen soveltaminen johtuu osittain siitä, että vakavienkin rikosten kohdalla tiedon saannin estoa koskeva määräys osoittautuu yleensä tehottomaksi, kun sitä ei pystytä kohdistamaan tallennuspalvelun tarjoajaan, joka sijaitsee ulkomailla tai on tuntematon. Sääntelyssä on siis tiettyjä yhtäläisyyksiä terroristista verkkosisältöä koskevan asetuksen sääntelyyn.

Asetuksen johdantokappaleessa 35 on todettu, että jäsenvaltioiden olisi voitava itse päättää, ovatko toimivaltaiset viranomaiset hallinto-, lainvalvonta-, vai oikeusviranomaisia. Toisaalta on otettava huomioon, että asetuksen mukaiset viranomaistehtävät, eli poistamismääräykset, rajat ylittävien poistamismääräysten arviointi ja erityistoimenpiteiden valvonta eivät ole tehtäviä, joiden osalta tuomioistuinlaitoksessa olisi kokemusta, lukuun ottamatta edellä mainittua tiedon saannin estoa koskevaa määräystä. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi poistamismääräysten osalta esitettävällä poliisilla on taas ollut enemmän tutkinnallisia tehtäviä, kun taas poistamismääräysten osalta kyse on päätösten tekemisestä laittomasta sisällöstä.

Terroristista verkkosisältöä koskevien poistamismääräysten tavoitteena on muun muassa edistää yleistä turvallisuutta ja ennalta ehkäistä radikalisoitumista ja terroritekoja. Terrorismin torjunnassa Suomessa päävastuu on poliisilla ja siltä osin erityisesti poistamismääräyksiä koskevat tehtävät sopivat poliisille.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomattavan korkeiden seuraamusmaksujen osalta huomiota oikeusturvaa koskeviin näkökohtiin. Perustuslakivaliokunta on pitänyt ongelmallisena sitä, että yksittäinen virkamies voisi määrätä itsenäisesti erittäin korkean hallinnollisen seuraamusmaksun. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti huomattavan suurien hallinnollisten seuraamusmaksujen päättäminen tulisi perustuslain 21 §:ään lukeutuvista oikeusturvasyistä säätää monijäsenisen toimielimen tehtäväksi (PeVL 14/2018 vp, s. 19). Valiokunta toisti näkemyksensä EU:n tekoälyä koskevan asetusehdotuksen osalta ja painotti aikaisemman käytännön mukaisesti, että sääntelyn erityispiirteiden vuoksi oli tarkoin selvitettävä, millaisia muita oikeusturvaa parantavia menettelyyn liittyviä muutoksia hallinnollisesta seuraamusmaksusta päättävän monijäsenisen elimen perustaminen sääntelyyn edellyttää (PeVL 37/2021 vp, kappale 38, ks. myös PeVL 14/2018 vp, s. 18 ja PeVL 24/2018 vp). Asetuksen säännösten rikkomisen ja laiminlyönnin johdosta voidaan määrätä korkeitakin seuraamusmaksuja.

Seuraamusmaksun määrääminen tuomioistuimen toimesta on poikkeuksellista. Myös perustuslakivaliokunta on suhtautunut varauksellisesti siihen, että hallinnollisia seuraamusmaksuja annettaisiin tuomioistuimille (ks. PeVL 12/2019 vp).

Lain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä 7 luvun 1 §:n mukaan Poliisihallitus on yksi laissa säädetyistä valvontaviranomaisista. Poliisihallituksen valvonnan kohteena ovat rahapeliyhteisöt ja elinkeinonharjoittajat, jotka välittävät rahapeliyhteisöjen tarjoamiin rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja -maksuja. Valvontaviranomaisten tehtävänä on määrätä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 8 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamusmaksuja. Seuraamusmaksut voivat olla huomattavia. Siten seuraamusmaksun määrääminen ei olisi täysin uusi tehtävä poliisille. Laki rahapesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ei kuitenkaan sisällä tarkempia säädöksiä siitä, kuka/ketkä Poliisihallituksessa päättää seuraamusmaksusta.

Koska ei ole olemassa monijäsenistä toimielintä, jolle asetuksen rikkomisesta tai laiminlyönnistä tarkoitetun seuraamusmaksun määrääminen luontevasti sopisi, esityksessä ehdotetaan sellaisen perustamista poliisiin.

Erityistoimenpiteiden valvonnan osalta esityksessä ehdotetaan toimivaltaiseksi viranomaiseksi Liikenne ja viestintävirasto Traficomia. Traficom valvoo muun muassa lakia sähköisen viestinnän palveluista (917/2014) sekä viestintäverkkojen ja palveluiden toimintavarmuutta. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo muun muassa, että videonjakoalustan tarjoajat sisällyttävät käyttöehtoihinsa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 226 c §:n mukaisesti tiettyjä määräyksiä, joilla pyritään estämään tiettyä sisältöä. Viestintäpalveluiden valvontaan liittyvien muiden tehtäviensä johdosta Traficomilla on paras asiantuntemus ja valmiudet tehdä säilytyspalveluntarjoajien erityistoimenpiteiden käyttöön ottamista koskevia päätöksiä ja valvoa niiden ilmoittaminen erityistoimenpiteiden riittävyyttä asetuksen 5 artiklan mukaisesti.

Edellä mainittu huomioon ottaen tehtävien voidaan katsoa soveltuvan parhaiten esityksessä ehdotetuille viranomaisille.

Lakiehdotuksessa ei ole yksilöity sitä, mikä poliisin yksikkö tai Traficomin yksikkö vastaisi asetuksessa säädetyistä tehtävistä. Organisaatiot ja niiden rakenteet voivat muuttua, joten siksi esityksen mukaan laissa säädettäisiin yleisellä tasolla asetuksen mukaisten tehtävien hoitaminen tiettyjen viranomaisten tehtäväksi, jotta sääntelyä ei tarvitsisi muuttaa aina, kun organisaatioiden nimikkeet muuttuvat.

5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Komission asetuksen täytäntöönpanoa koskevissa asiantuntijakokouksissa esitettyjen tietojen sekä tietyille jäsenvaltioille kesäkuussa lähetetyn tietopyynnön mukaan täytäntöönpano on useimmissa jäsenvaltioissa vielä kesken. Osa jäsenvaltioista on todennut, että vaalit ovat viivästyttäneet täytäntöönpanon aloittamista ja osa on raportoinut, että tarvittavat lainsäädäntömuutokset voivat viivästyttää täytäntöönpanoa. Osa jäsenvaltioista suunnittelee kaikkien asetuksen mukaisten viranomaistehtävien antamista yhdelle viranomaiselle ja osa tehtävien jakamista eri viranomaisten kesken.

Osa jäsenvaltioista suunnittelee poliisin nimeämistä toimivaltaiseksi viranomaiseksi, osa on suunnitellut tehtävien jakamista useiden viranomaisten, kuten esimerkiksi poliisin ja viestintäviranomaisen kesken. Muutama jäsenvaltio on kertonut suunnitelmista nimetä viranomainen, joka on vastuussa laittoman verkkosisällön havaitsemisesta ja sen poistamisesta ja joillakin jäsenvaltioilla on ollut suunnitelmana nimetä tuomioistuin. Seuraamusten osalta useat jäsenvaltiot ovat todenneet harkitsevansa hallinnollisten seuraamusten käyttöönottamista.

Puola suunnittelee kytkevänsä kansallisen toimeenpanon sisäisestä turvallisuuspalvelusta ja ulkomaan tiedustelupalveluista annettuun lakiin, joka mahdollistaa pääsyn estämisen tiettyyn verkossa julkaistuun terroristiseen aineistoon ja heidän kansallinen lainsäädäntönsä tulee voimaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Ranska aikoo nimetä kansalliseen toimeenpanoon kolme viranomaista. Sisäministeriön alainen ”PHAROS”-alusta vastaisi TCO-asetuksen 3 artiklan mukaisten poistamismääräysten antamisesta. Uusi viranomainen ”ARCOM” vastaisi TCO-asetuksen 4 artiklan mukaisten rajat ylittävien poistamismääräysten arvioinnista sekä asetuksen 5 artiklan mukaisten erityistoimenpiteiden valvonnasta. Asetuksen 18 artiklan mukaiset seuraamukset määrättäisiin ”ARCOM”in ja Ranskan rikostuomioistuinten toimesta.

Ruotsissa kaikki asetuksen mukaiset kansalliset viranomaistehtävät on tarkoitus antaa Ruotsin poliisihallituksen tehtäväksi.

Liettua suunnittelee nimeävänsä asetuksen 3 artiklan mukaisten poistamismääräysten antamisesta sekä artiklan 4 mukaisten rajat ylittävien poistamismääräysten arvioinnista vastaavaksi viranomaiseksi sisäministeriön alaista poliisiosastoa. Asetuksen 5 artiklan mukaisten erityistoimenpiteiden valvonnasta vastaisi Liettuan viestintävirasto. Asetuksen artikla 18 mukaiset seuraamukset määrättäisiin yhteistoiminnassa näiden kahden edellä mainitun viranomaisen kanssa.

Irlanti on nimeämässä poliisin (An Garda Síochána) asetuksen 3 artiklan mukaisten poistamismääräysten antamisesta vastaavaksi viranomaiseksi. Irlanti ei olisi nimeämässä mitään tiettyä viranomaista vastaamaan asetuksen 4 artiklan mukaisten rajat ylittävien poistamismääräysten arviointia ja kansallinen valmistelu on tältä osin vielä kesken. Asetuksen 5 artiklan mukaisten erityistoimenpiteiden valvonta sekä artikla 18 mukaisten seuraamusten määrääminen tulisi perusteilla olevan uuden verkkopalveluja säätelevän viranomaisen tehtäväksi.

Saksassa keskusrikospoliisi (BKA) vastaisi asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaisista tehtävistä. Asetuksen artiklan 5 ja 18 mukaiset tehtävät tulisivat kansallisen verkoista vastaavan viranomaisen (BNetzA) hoidettavaksi.

Kroatiassa sisäministeriö vastaisi asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaisista tehtävistä. Artiklan 5 mukaisten erityistoimenpiteiden valvonta kuuluisi Kroatian ja viestintävirastoa vastaavalle viranomaiselle. Artiklan 18 mukaiset seuraamukset määräisi Zagrebin kunnallinen oikeus.

Kypros on nimeämässä asetuksen artiklojen 3 ja 4 mukaisista tehtävistä vastaavaksi viranomaiseksi poliisin. Artiklojen 5 ja 18 mukaisia tehtäviä ollaan suunnittelemassa Kyproksen kauppa-, elinkeino ja teollisuusministeriön vastuulle.

Tanskassa poliisi vastaisi asetuksen artiklojen 3, 4 ja 5 mukaisista tehtävistä. Tanskan syyttäjä- ja oikeuslaitos päättäisi artiklan 18 mukaisista seuraamuksista.

Tshekki suunnittelee nimeävänsä asetuksen artiklassa 3 mainituksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi poliisia, artiklasta 4 vastaavaksi viranomaiseksi sisäministeriötä sekä artikloista 5 ja 18 vastaavaksi viranomaiseksi kansallista viestintäviranomaista.

Unkarissa kansallinen media- ja viestintäviranomainen on toimivaltainen kaikissa asetuksessa mainituissa kansallisissa viranomaistehtävissä.

Alankomaat on perustamassa kokonaan uutta viranomaista ”Authority for terrorist and child pornographic material”, jonka toimivaltaan kuuluisivat myös kaikki asetuksessa mainitut kansalliset viranomaistehtävät.

7.1Laki verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta

1 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Pykälässä säädettäisiin asetuksen 12 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla toimivaltaisista viranomaisista. Poistamismääräysten antamisessa asetuksen 3 artiklan nojalla ja 4 artiklan nojalla rajat ylittävien poistamismääräysten arvioinnissa toimivaltainen viranomainen olisi poliisi.

Asetuksen 5 artiklan mukaisten erityistoimenpiteitä koskevien päätösten tekemisessä toimivaltainen viranomainen on Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom).

Asetuksen 18 artiklan nojalla annettavien seuraamusten määräämisessä toimivaltainen viranomainen on lain 3 §:ssä mainittu seuraamuskollegio.

Lisäksi pykälässä säädettäisiin, että edellä mainitut toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta taholta. Säännöksen tarkoituksena olisi täytäntöönpanna asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetty vaatimus siitä, että toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan 12 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä. Asetuksen riippumattomuutta koskevan säännöksen tarkoituksena on ilmeisesti turvata perusoikeuksia, erityisesti sananvapautta. Säännös tarkoittaisi asetuksen mukaisesti sitä, että viranomaiset eivät pyrkisi saamaan tai ottamaan vastaan tehtävien hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta viranomaiselta, toimijalta tai taholta. Asetuksen artiklassa 13 on säädetty, ettei vaatimus riippumattomuudesta estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa, eli se, etteivät viranomaiset saisi pyrkiä saamaan tai ottamaan vastaan tehtävien hoitamista koskevia ohjeita ei estäisi viranomaisiin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa.

2 §. Poliisin ja Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada välttämättömiä tietoja asetuksen 5 artiklan nojalla toteutettavaa erityistoimenpiteiden valvontaa varten. Tietojensaantioikeus koskee myös välttämättömiä henkilötietoja. Tarvittavat tiedot koskevat erityisesti poliisin antamien poistamismääräysten noudattamatta jättämistä. Valvonnan kannalta on tärkeä tietää, onko säilytyspalveluntarjoaja jättänyt noudattamatta poistamismääräystä.

Pykälän 2 momentissa säädetään poliisin oikeudesta saada asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaisten tehtävien suorittamista varten välttämättömät tiedot. Tietojensaanti oikeus koskee myös salassa pidettäviä tietoja. Tiedonsaantioikeus koskee myös välttämättömiä henkilötietoja. Kyse voi olla esimerkiksi mahdollisista valvontahavainnoista tai erityistoimenpiteiden noudattamatta jättämisestä. Tiedoista voi ilmetä esimerkiksi yrityssalaisuuksia.

3 §. Seuraamuskollegio. Pykälässä säädettäisiin seuraamuksia määräävästä seuraamuskollegiosta. Seuraamuskollegio olisi Poliisihallitukseen sijoittuva uusitoiminto, joka voisi määrätä asetuksen rikkomisesta tai laiminlyönnistä seuraamusmaksun. Seuraamuskollegio ei olisi päätoiminen vaan se kokoontuisi tarvittaessa.

Pykälän 1 momentin mukaan seuraamukset määräisi poliisin edustajista koostuva seuraamuskollegio. Poliisihallitus nimittäisi seuraamuskollegioon jäseneksi kolme edustajaa poliisista, joista yksi nimitettäisiin puheenjohtajaksi. Jokaiselle jäsenelle nimettäisiin henkilökohtainen varajäsen. Jäsenten ja varajäsenten tulee olla asetukseen ja sen sisältöön hyvin perehtyneitä, kokeneita virkamiehiä. He eivät kuitenkaan saa olla mukana valmistelemassa tai tekemässä päätöksiä asetuksen 3 artiklan (poistamismääräys) tai 4 artiklan (rajat ylittävät poistamismääräykset) osalta. Tällä pyritään varmistamaan kollegion puolueettomuus. Seuraamuskollegio olisi päätösvaltainen kolmijäsenisenä. Poliisihallitus nimittäisi seuraamuskollegion viiden vuoden määräajaksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että seuraamuskollegion päätös tehtäisiin esittelystä. Käsiteltävästä asiasta riippuen esittelijä tulisi joko poliisista tai Liikenne- ja viestintävirastosta. Liikenne- ja viestintäviraston edustaja esittelisi asiat, jotka koskevat asetuksessa tarkoitettuja erityistoimenpiteitä. Kollegion puheenjohtaja, jäsen tai varajäsen eivät voisi toimia esittelijänä. He eivät myöskään saisi osallistua sellaisen asia käsittelyyn, jonka valmistelussa he ovat olleet mukana. Päätökseksi tulisi se kanta, jota enemmistö on kannattanut. Tilanteessa, jossa äänet menevät tasan päätökseksi tulisi se kanta, joka on lievempi sille, johon seuraamus kohdistuu.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin seuraamuskollegion tietojensaantioikeudesta. Seuraamuskollegiolla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta tehtäviensä hoidon kannalta välttämättömät tiedot. On tärkeää, että seuraamuskollegiolla on tiedossa kaikki asiaan vaikuttavat seikat, jotta se pystyy harkitsemaan ja määräämään seuraamusmaksun asetuksen mukaisesti.

4 §. Seuraamusmaksu asetuksen velvoitteiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Pykälässä säädettäisiin seuraamuksista, joita määrättäisiin asetuksen velvoitteiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä säilytyspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö asetuksen velvoitteita. Näitä velvoitteita olisivat asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn poistamismääräyksen noudattaminen tai edellä mainitun artiklan 6 kohdassa tehtävän ilmoituksen tekeminen, asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poistetun sisällön palauttaminen tai edellä mainitun artiklan 7 kohdassa säädetty pääsyn salliminen uudelleen. 5 artiklan 1, 2, 3, 5, ja 6 kohdassa säädettyjen erityistoimenpiteiden käyttöön ottaminen ja niistä tehtävät ilmoitukset, 6 artiklassa säädetty sisällön ja siihen liittyvän datan säilyttäminen; 7 artiklassa säädetty säilytyspalveluntarjoajan avoimuusvelvoite; 10 artiklassa säädetty valitusmekanismia koskevat vaatimukset; 11 artiklassa säädetty sisällöntarjoajille annettavia tietoja koskevat vaatimukset, 14 artiklan 5 kohdassa säädetty velvoite ilmoittaa rikosten tutkinnasta tai syytetoimissa toimivaltaisille viranomaisille terroristisesta sisällöstä, johon liittyy välitön henkeen kohdistuva uhka, 15 artiklan 1 kohdassa säädetty yhteyspisteen nimeäminen tai perustaminen ja tietojen julkisesti saataville saattaminen ja 17 artiklassa säädetty laillinen edustaja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun suuruudesta. Seuraamusmaksun suuruus perustuisi kokonaisarviointiin ja suuruutta arvioitaessa olisi otettava huomioon asetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikki olennaiset olosuhteet, mukaan lukien

a) rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto;

b) se, oliko rikkominen tahallista tai tuottamuksellista;

c) säilytyspalvelun tarjoajan aiemmat rikkomiset;

d) säilytyspalvelun tarjoajan talouden vakaus;

e) säilytyspalvelun tarjoajan toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekemän yhteistyön taso;

f) säilytyspalvelun tarjoajan luonne ja koko, erityisesti se, onko tämä mikroyritys, tai pieni tai keskisuuri yritys;

g) säilytyspalvelun tarjoajan rikkomiseen liittyvän syyllisyyden aste, ottaen huomioon säilytyspalvelun tarjoajan toteuttamat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet asetuksen noudattamiseksi.

Seuraamusmaksun minimi- ja maksimimäärät säädettäisiin erikseen oikeushenkilölle ja luonnolliselle henkilölle. Pykälän 3 momentin mukaisesti oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 500 euroa ja enintään 10 000 euroa. Olisi perusteltua, että oikeushenkilölle ja luonnolliselle henkilölle määrättävät seuraamukset olisivat eri suuruiset, koska säilytyspalveluntarjoajana toimivan yrityksen osalta kyse voi olla tuottavasta liiketoiminnasta, jolloin kovin pienellä seuraamusmaksulla ei välttämättä olisi tarkoitettua vaikutusta. Jotta seuraamuksella olisi riittävä ennalta estävä vaikutus, tulisi maksun suuruuden olla riittävä. Harkitessaan seuraamusmaksun suuruutta edellä mainitun asteikon mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen tulisi varmistaa, että sanktio ja sen määrä ovat suhteessa tekoon nähden. Seuraamusmaksun suuruuden määrittämisen tulisi perustua kokonaisarviointiin, jossa on otettava huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä kestoaika Seuraamusmaksun suuruudessa otettaisiin huomioon edellä mainitut seikat.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että seuraamusmaksu määrättäisiin maksettavaksi valtiolle.

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, seuraamusmaksu asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteiden systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä olisi enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta. Säännöksen tarkoituksena olisi implementoida asetuksen 18 artiklan 3 kohdassa säädetty velvoite jäsenvaltioille varmistaa, että 3 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteiden systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä määrätään taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä on enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.

5 §.Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen. Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä. Sen mukaan seuraamuskollegion on jätettävä seuraamusmaksun määräämättä, jos:

1) asetuksen 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu säilytyspalvelun tarjoaja on oma-aloitteisesti ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun velvoitteen laiminlyönnin korjaamiseksi välittömästi sen havaitsemisen jälkeen ja ilmoittanut siitä viivytyksettä toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä laiminlyönti ole vakava tai toistuva;

2) velvoitteen rikkomista on pidettävä vähäisenä; tai

3) seuraamusmaksun määräämistä on muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.

Perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (ks. PeVL 49/2017 vp ja PeVL 39/2017 vp.)

Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että seuraamusmaksua ei siis määrättäisi niissä tilanteissa, joissa se olisi kohtuutonta joko 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen seikkojen perusteella tai muutoin jonkin vastaavan seikan tai seikkojen perusteella.

Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Seuraamusmaksua ei voitaisi määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Säännös vastaa niin sanotun ne bis in idem -periaatteen (kielto syyttää ja tuomita kahdesti samasta asiasta) mukaisesti annettua kahta korkeimman oikeuden ratkaisua (KKO:2010:45, KKO:2010:46), joissa arvioitiin jälkiverotusta koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tuloa ennen törkeää veropetosta koskevan syytteen nostamista. Korkein oikeus katsoi, että syytteen nostaminen rikosasiassa jälkiverotusta koskevan päätöksen lainvoimaisuuden jälkeen on ollut ne bis in idem -periaatteen vastainen.

6 §.Seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhentuminen. Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhentumisesta. Toimivaltainen viranomainen ei saisi määrätä seuraamusmaksua, jos sitä ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.

7 §. Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun täytäntöönpanosta. Säännöksen mukaan seuraamusmaksun täytäntöönpanosta huolehtisi Oikeusrekisterikeskus. Lain nojalla maksettavaksi määrätty seuraamusmaksu pannaan täytäntöön siinä järjestyksessä kuin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) säädetään.

Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen päätöksen tekemisestä.

8 §. M uutoksenhaku. Asetuksen mukaan tehtäviin viranomaispäätöksiin haetaan muutosta siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. Tällaisia viranomaispäätöksiä ovat seuraamuskollegion tekemät päätökset seuraamusmaksusta, poliisin tekemät poistamismääräykset, Liikenne- ja viestintäviraston erityistoimenpiteitä koskevat päätökset sekä poliisin tekemät päätökset, jotka koskevat toisen jäsenvaltion viranomaisten antamia poistamismääräyksiä.

9 §. Voimaantulo. Lakiin ehdotetaan otettavaksi tavanomainen voimaantulosäännös.

7.2Laki sakon täytäntöönpanosta

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että verkossa tapahtuvaan terroristisen verkkosisältöön puuttumisesta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu pannaan täytäntöön siten kuin tässä laissa säädetään.

11.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitykset HE 220/2021 ja HE 89/2022 , joissa ehdotetaan muutettavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 2 momenttia. Edellä mainitut hallituksen esitykset on tarvittaessa sovitettava yhteen tämän esityksen kanssa.

11.2Suhde talousarvioesitykseen

Esitys käsitellään budjettilakina vuoden 2022 lisätalousarvion IV yhteydessä. Seuraavien vuosien kustannukset esitetään vuoden 2023 täydentävään talousarvioon sekä julkisen talouden suunnitelmaan vuosille 2024 – 2027.

11.3Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/784, jäljempänä asetus , 3 artiklassa tarkoitetun poistamismääräyksen ja 4 artiklassa tarkoitetun rajat ylittävän poistamismääräyksen arvioinnissa toimivaltainen viranomainen on poliisi.

Asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuja erityistoimenpiteitä koskevien päätösten tekemisessä toimivaltainen viranomainen on Liikenne- ja viestintävirasto.

Asetuksen 18 artiklassa tarkoitettujen seuraamusten määräämisessä toimivaltainen viranomainen on 3 §:ssä säädetty seuraamuskollegio.

Viranomaiset eivät saa 1—3 momentissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan ohjeita miltään muulta taholta.

Liikenne- ja viestintävirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada asetuksen 5 artiklan nojalla toteuttavaa erityistoimenpiteiden valvontaa varten välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeus koskee myös välttämättömiä henkilötietoja.

Poliisilla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaisten tehtävien suorittamista varten välttämättömät tiedot. Tiedonsaantioikeus koskee myös välttämättömiä henkilötietoja.

Poliisihallitus nimeää seuraamuskollegioon jäseneksi kolme edustajaa, joista yksi toimii kollegion puheenjohtajana. Jokaiselle jäsenelle nimetään varajäsen. Seuraamuskollegion jäsen tai varajäsen ei saa olla virassa, jossa hänen tulee antaa asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuja poistamismääräyksiä tai arvioida 4 artiklassa tarkoitettuja rajat ylittäviä poistamismääräyksiä. Seuraamuskollegio on päätösvaltainen kolmijäsenisenä.

Seuraamuskollegion päätös tehdään esittelystä. Päätökseksi tulee se kanta, jota enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulee se kanta, joka on lievempi sille, johon seuraamus kohdistuu.

Seuraamuskollegiolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta tehtäviensä hoidon kannalta välttämättömät tiedot.

Seuraamuskollegio voi asettaa seuraamusmaksun asetuksen 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulle säilytyspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö velvoitetta, joka koskee asetuksen:

Seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista säädetään asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa.

Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu on vähintään 1 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10 000 euroa.

Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, seuraamusmaksu asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädettyjen velvoitteiden systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä on enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.

Seuraamusmaksu jätetään määräämättä, jos:

Seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Seuraamusmaksua ei voida määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.

Seuraamusmaksu jätetään määräämättä, jos sitä ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti tapahtui, tai jatketun rikkomuksen tai laiminlyönnin osalta viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.

Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätty seuraamusmaksu pannaan täytäntöön noudattaen sakon täytäntöönpanosta annettua lakia (672/2002) .

Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen päätöksen tekemisestä.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) .

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Siten kuin tässä laissa säädetään, pannaan täytäntöön myös merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu öljypäästömaksu, tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006) 9 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, työsopimuslain (55/2001) 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 35 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013) 6 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu, yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 49 §:ssä tarkoitettu rikkomusmaksu ja 51 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, alkoholilain (1102/2017) 71 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, siemenlain (600/2019) 35 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, kasvinterveyslain (1110/2019) 26 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta annetun lain (1277/2019) 15 §:ssä tarkoitettu tuontivalvonnan seuraamusmaksu, tieliikennelain (729/2018) 161 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajokorttilain (386/2011) 93 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, vesiliikennelain (782/2019) 122 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 268 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu, ajoneuvolain (82/2021) 195 §:ssä tarkoitettu liikennevirhemaksu ja 189–192 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, rehulain (1263/2020) 51 §:ssä tarkoitettu rehuvalvonnan seuraamusmaksu, elintarvikelain (297/2021) 67 §:ssä tarkoitettu elintarvikevalvonnan seuraamusmaksu, eläintautilain (76/2021) 94 a §:ssä tarkoitettu eläintautivalvonnan seuraamusmaksu, eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) 36 §:ssä tarkoitettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu ja 37 §:ssä tarkoitettu eläimen tunnistusasiakirjan mukana pitämistä ja esittämistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta määrättävä liikennevirhemaksu, luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain (1330/2021) 38 §:ssä tarkoitettu luomuvalvonnan seuraamusmaksu, jalkineiden ja tekstiilituotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (265/2022) 8 ja 9 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, lannoitelain (711/2022) 37 §:ssä tarkoitettu lannoitevalvonnan seuraamusmaksu sekä verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta annetun lain ( / ) 2 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.