HE 118/2022

2.1Suojelupoliisin tehtävät ja henkilöstötietojen julkisuudesta aiheutuva uhka

Suojelupoliisin tehtävänä on poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 10 §:n 1 momentin mukaan sisäministeriön ohjauksen mukaisesti hankkia tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä havaita, estää ja paljastaa sellaisia toimintoja, hankkeita ja rikoksia, jotka voivat uhata valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Suojelupoliisin tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta yhteiskunnan turvallisuutta uhkaavan toiminnan havaitsemiseksi ja estämiseksi. Poliisilain 5 a luvussa säännellyllä siviilitiedustelulla tarkoitetaan suojelupoliisin tiedonhankintaa ja tiedon hyödyntämistä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukemiseksi ja muiden viranomaisten lakisääteisiä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä varten. Suojelupoliisin siviilitiedusteluviranomaisena ja sotilastiedusteluviranomaisten on toimittava yhteistyössä tiedustelutoiminnan tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi poliisilain 5 a luvun 54 §:n ja sotilastiedustelusta annetun lain (590/2019) 17 §:n nojalla. Poliisilain 5 a luvussa säädetään siviilitiedustelussa saadun tiedon luovuttamisesta rikostorjuntaan sekä tiedon luovuttamisesta muille viranomaisille, yrityksille ja yhteisöille. Siviilitiedustelua koskevan lainsäädännön tultua voimaan suojelupoliisi ei ole ollut enää esitutkintaviranomainen eikä sillä ole pakkokeinotoimivaltuuksia. Uusi lainsäädäntö korostaa tiedustelun merkitystä suojelupoliisin toiminnassa, mutta vakavan rikoksen estämistä ja paljastamista koskevat toimivaltuudet säilyivät, ja niistä säädetään salaisia tiedonhankintakeinoja koskevassa poliisilain 5 luvussa.

Suojelupoliisin kansallisen turvallisuuden katsauksessa 2021 tarkastellaan turvallisuusympäristön ilmiöitä ja uhkia sekä arvioidaan niiden kehitystä ( Kansallisen turvallisuuden katsaus ). Edelleen suojelupoliisin vuosikirjassa 2021 tarkastellaan kansallisen turvallisuuden kysymyksiä ( Vuosikirja ).

Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutokset ja vaikeutuminen edellyttävät kykyä havaita uhat. Tietoa tarvitsevat valtion ylin johto päätöksenteon tueksi sekä kansallisesta turvallisuudesta vastaavat viranomaiset uhkien toteutumisen ennalta estämiseksi. Siviilitiedustelu salassa pidettävänä toimintana on keino saada havaintoja ja hankkia tietoa ennakollisesti kansallisen turvallisuuden uhista. Tietoa hankitaan myös uhasta, joka tapahtuu Suomen ulkopuolella ja kohdistuu Suomeen. Tiedonhankinta kohdistuu kohteisiin, joista säädetään poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä ja tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetun lain 3 §:ssä, ja mainitussa 5 a luvussa ja tietoliikennetiedustelua koskevassa laissa säädettyjä toimivaltuuksia (tiedustelumenetelmiä) käyttäen. Suojelupoliisin turvallisuusselvityslain (726/2014) mukaiseen turvallisuusselvitystoiminnan tehtäviin liittyen on tärkeää huomioida turvallisuusselvitysten merkitys kansallisen turvallisuuden suojaamisessa.

Vieraiden valtioiden Suomeen kohdistama toiminta on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Niiden tavoitteena on tehdä suojelupoliisin toiminnot tehottomiksi, vaikeuttaa tehtävien suorittamista merkittävästi tai tehdä tehtävien suorittaminen ylipäätään mahdottomaksi. Suojelupoliisin koko henkilöstöä ja heidän työtehtäviään koskeva tieto on lähtökohtaisesti salassa pidettävää. Henkilöstötiedon julkisuus muodostaa suojelupoliisille organisaatiotason riskin vieraan valtion suojelupoliisin henkilöstöön kohdistamien mahdollisten värväysyritysten tai muiden operaatioiden takia. Erityisesti henkilöstön henkilöllisyyden suojaamisen tarve liittyy suojelupoliisin operatiiviseen suorituskykyyn ja siviilitiedustelun tehokkaaseen toimeenpanoon sekä tietoon pääsyyn eri tehtävissä. Suojaamisnäkökulma on otettava huomioon tehtävien kannalta jo virkoihin ja virkasuhteisiin nimitettäessä lukuun ottamatta esimerkiksi suojelupoliisin julkisissa johtotehtävissä toimivia virkamiehiä, jotka lähtökohtaisesti voivat olla myös ulkopuolisten vaikuttamisyritysten kohteena. Suojelupoliisin viroissa toimivat pääsevät tehtävissään kansallisen turvallisuuden kannalta salassa pidettäviin kriittisiin tietoihin. Näiden tietojen päätyminen ulkopuoliselle taholle syystä riippumatta voi aiheuttaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle. Ulkopuolisen, vihamielisen tahon kiinnostuksen kohteena voidaan erityisesti arvioida olevan operatiivisissa tiedustelutehtävissä ja sen tukitehtävissä, tietojen analyysitehtävissä ja teknologiaan liittyvissä tehtävissä toimivat virkamiehet. Henkilön tietojen julkisuus mahdollistaa siviilitiedustelutoimintaan liittyviä tehtäviä suorittavaan virkamieheen kohdistuvan uhan, vakavimmillaan konkreettisen hengen tai terveyden vaaran. Riskejä voi kohdistua myös edellä mainittujen virkamiesten lähipiiriin tai suojelupoliisin kanssa yhteistyötä tekeviin henkilöihin kuten tietolähteisiin.

Suojelupoliisin yksi keskeinen tehtävä on vastatiedustelu, jolla torjutaan vieraiden valtioiden laitonta tiedustelua ja vakoilua sekä vaikuttamisyrityksiä. Suomen ulkopuolella tapahtuvaan ulkomaantiedusteluun liittyvät myös ulkopoliittiset näkökulmat. Ulkomaantiedustelua suorittava virkamies ei ole Suomen oikeussuojan piirissä toimiessaan vieraan valtion alueella. Virkamies voidaan määrätä suostumuksensa nojalla ulkomaantiedustelutehtävään. Siviilitiedustelulainsäädännöstä annetussa hallintovaliokunnan mietinnössä HaVM 36/2018 vp (s.68―71) kuvataan ulkomaantiedusteluun liittyvä haasteita, mikäli vieras valtio saisi tietoonsa tiedustelumenetelmän käyttämisen alueellaan. Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan asian tuleminen vieraan valtion tietoon aiheuttaisi todennäköisesti vakavia ulkopoliittisia seurauksia, asettaisi Suomen ulkomailla toimivat tiedusteluvirkamiehet ja heidän tietolähteensä hengen ja terveyden vaaraan, paljastaisi vieraalle valtiolle Suomen siviilitiedustelun tiedonhankinnan kohteet ja tiedonhankinnassa käytettävät tekniset ja taktiset menetelmät sekä tekisi ulkomaan tiedustelun käytön jatkossa mahdottomaksi. Hallintovaliokunta tuo mietinnössään esiin myös, että vieraan valtion maaperällä toimittaessa sellaista tukiorganisaatiota kuin kotimaassa ei ole eikä edes voi olla olemassa ulkomailla. Voimaan tulleen lainsäädännön mukaan ulkomaan tiedustelussa ei sovelleta siviilitiedustelussa saadun tiedon luovuttamista rikostorjuntaan tai tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamista koskevaa sääntelyä.

Siviilitiedustelulainsäädännön voimaan tulon jälkeen on suojelupoliisin toiminnan ulkoinen laillisuusvalvoja, tiedusteluvalvontavaltuutettu, kiinnittänyt vuotta 2019 koskevassa kertomuksessaan huomiota siihen, että tiedustelun paljastuminen voisi vaarantaa tiedonhankintaa toteuttavan virkamiehen tai tietolähteen hengen tai terveyden. Tiedusteluvalvontavaltuutetun vuotta 2020 koskevassa kertomuksessa on myös tuotu esiin tiedusteluvirkamiesten ja tietolähteiden turvallisuuden suojaaminen.

Valtion virkamieslain (750/1994) 7 §:n mukaan Suomen kansalaisuus on suojelupoliisin virkaan nimittämisen edellytyksenä, mikä mahdollistaa Suomen kansalaisuuden lisäksi yhden tai useamman muun maan kansalaisuuden. Nimitysharkinnassa on otettava huomioon myös valtion virkamieslain 8 c §:n 1 momentissa säädetyt nuhteettomuutta ja sidonnaisuuksia sekä muita tehtävän hoidon edellytyksiä koskevat vaatimukset. Turvallisuusselvityslain nojalla voidaan selvittää myös ulkomaansidonnaisuuksia henkilöstä, jota ollaan valitsemassa valtion turvallisuuden kannalta keskeiseen tehtävään. Edellä mainituilla säännöksillä ei kuitenkaan voida suojata julkisessa hakumenettelyssä valittavan henkilön henkilöllisyyttä julkisuudelta virkaa täytettäessä.

Henkilöllisyyttä koskevien tietojen julkisuus rekrytointitilanteissa on muodostunut merkittäväksi ongelmaksi suojelupoliisin muututtua siviilitiedustelulainsäädännön voimaan tultua 1.6.2019 selkeämmin tiedustelu- ja turvallisuuspalveluksi.

2.2Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tehtävät ja henkilöstötietojen julkisuudesta aiheutuva uhka

Luotettava hallinto ja toimivat instituutiot luovat pohjan Pohjoismaiselle oikeusvaltiolle, jossa viranomaisten toiminta perustuu avoimuuteen ja virkamiesten toiminta tunnistettavuuteen. Poliisin toiminta on pääsääntöisesti julkista. Poliisi käyttää tehtävissään merkittävää julkista valtaa, jonka vuoksi poliisin toiminta perustuu tunnistettavuuteen.

Poliisiyksiköiden tehtävistä säädetään tarkemmin poliisin hallinnosta annetussa laissa. Keskusrikospoliisi on valtakunnallinen poliisiyksikkö, jonka tehtävänä on poliisin hallinnosta lain 9 §:n mukaan muun muassa torjua kansainvälistä, järjestäytynyttä, ammattimaista, taloudellista ja muuta vakavaa rikollisuutta. Paikallispoliisin tehtävänä on poliisin hallinnosta annetun lain 7 §:n mukaan muun muassa ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, toimia rikollisuuden ennalta estämiseksi sekä tutkia rikoksia ja muita yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavia tapahtumia.

Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin henkilöstötietojen julkisuuden kannalta keskeisiä tehtäviä ovat poliisilain 5 luvun salaiset tiedonhankintakeinot; valeosto, peitetoiminta ja tietolähdetoiminta ja todistajansuojeluohjelmasta annetussa laissa (88/2015) säädetyt tehtävät. Valeosto- ja peitetoimintaa toteutetaan eri poliisiyksiköissä ja erityisesti näiden välisessä yhteistyössä, jolloin kyse on poliisitoiminnallisesta kokonaisuudesta. Salaisten tiedonhankintakeinojen avulla voidaan torjua muun muassa vakavinta ja yhteiskunnallisesti haitallisinta rikollisuutta poliisilain 5 luvun 3 §:n perusteella.

Poliisilla on mahdollisuus kohdistaa rikoksesta epäiltyyn pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 27 §:n mukaista peitetoimintaa, ryhtyä 34 §:n mukaiseen valeostoon sekä hankkia tietoa 39 §:n mukaisella tietolähdetoiminnalla. Lisäksi poliisi saa rikoksen estämiseksi kohdistaa henkilöön poliisilain 5 luvun 28 §:n mukaista peitetoimintaa, tehdä 35 §:n mukaisen valeoston sekä käyttää tiedonhankinnassa 40 §:n mukaista tietolähdetoimintaa. Pakkokeinolain säännökset valeostosta, peitetoiminnasta sekä tietolähdetoiminnasta ovat yhteneväiset poliisilain 5 luvun kanssa.

Peitetoiminnalla tarkoitetaan poliisilain 5 luvun 28 §:n mukaan tiettyyn henkilöön taikka hänen toimintaansa kohdistuvaa suunnitelmallista tiedonhankintaa käyttämällä soluttautumista, jossa tiedonhankinnan edellyttämän luottamuksen hankkimiseksi tai tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi käytetään vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmistetaan tai käytetään vääriä asiakirjoja.

Valeostolla tarkoitetaan poliisilain 5 luvun 35 §:n mukaan poliisin tekemää esineen, aineen, omaisuuden tai palvelun ostotarjousta tai ostoa, jonka tavoitteena on rikoksen estämiseksi saada poliisin haltuun tai löytää estettävään rikokseen liittyvä esine, aine tai omaisuus. Muun kuin näyte-erän ostaminen edellyttää, että ostaminen on välttämätöntä valeoston toteuttamiseksi.

Tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan poliisilain 5 luvun 40 §:n mukaan muuta kuin satunnaista luottamuksellista, 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamista poliisin ja muun viranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä (tietolähde).

Esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (122/2014) 3 luvun 9 §:n mukaan poliisin peitetoiminnan toteuttaa keskusrikospoliisi tai suojelupoliisi. Yksinomaan tietoverkossa tapahtuvan peitetoiminnan voi toteuttaa myös poliisilaitos. Asetuksen 3 luvun 11 §:n mukaan poliisin valeoston toteuttaa keskusrikospoliisi tai suojelupoliisi. Yksinomaan yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta tehtävän valeoston voi toteuttaa myös poliisilaitos. Suojelupoliisin toteuttamaa siviilitiedustelua koskee valtioneuvoston asetus siviilitiedustelusta (709/2019) .

Todistajansuojeluohjelma on todistajansuojeluohjelmasta annetun lain 1 §:n mukaan poliisin yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa toteuttama ohjelma, jossa henkilöä suojellaan henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta, laittomalta uhalta. Hallituksen esityksessä laiksi todistajansuojeluohjelmasta ( HE 65/2014 vp ) todetaan tarve todistajien ja muiden vakavassa hengen ja terveyden vaarassa olevien henkilöiden suojelemiseen. Todistajansuojeluohjelmaa toteuttaa poliisin hallinnosta annetun lain 9 §:n 1 momentin kohdan 5 mukaisesti keskusrikospoliisi.

Sisäisen turvallisuuden toimintaympäristö on aiempaa monimutkaisempi ja siihen vaikuttavat myös lukuisat eri tekijät. Tulevaisuudessa turvallisuustilanteen muutokset ovat yhä todennäköisempiä ja niihin on vaikea varautua etukäteen. Toimintaympäristön muutoksen ja vaikeutumisen, rikollisuuden kansainvälistymisen, ammattimaistumisen ja yleisen toimintamallien koventumisen lisääntymisen lisäksi myös järjestäytyneen rikollisuuden asenteet viranomaistoimintaa kohtaan ovat muuttuneet negatiivisemmiksi ja viranomaisiin kohdistuva tiedonhankinta on yhä systemaattisempaa. Väkivallan käyttö ja sillä uhkaaminen ovat jo lähtökohtaisesti keskeinen osa järjestäytynyttä ja muuta vakavinta rikollisuutta.

Peitetoimintaan kohdistuvat riskit on mainittu poliisilakia koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 224/2010 vp ), jossa todetaan ”Hengen ja terveyden suojaamisen osalta on huomattava käytännön osoittaneen, että tiedonhankinnan kohteet pyrkivät selvittämään tarkoin eri henkilöiden roolit ja todellisen henkilöllisyyden, kun esitutkintaviranomaisen heihin kohdistuvat toimenpiteet ovat paljastuneet. Tämä puolestaan mahdollistaa kostotoimenpiteet. Mikäli samassa asiassa on esimerkiksi käytetty tietolähdettä ja peitehenkilöä, riittää jo toisen henkilön paljastuminen saattamaan molemmat henkilöt ja heidän läheisensä hengen ja terveyden vaaraan”. Järjestäytyneen rikollisuuden muodostama uhka yhteiskunnalle, yksilöille ja rikostorjuntaa tekeville virkamiehille on muuttunut entistä vakavammaksi. Muun muassa Europolin julkaisemassa järjestäytyneen rikollisuuden uhka-arviossa järjestäytynyt rikollisuus on todettu merkittäväksi sisäisen turvallisuuden uhaksi (EU SOCTA 2021) .

Valeosto-, peite- ja tietolähdetoimintaaan liittyvien poliisin rikostorjunnan menetelmien ja rakenteiden paljastumiseen liittyy riskejä. Valeosto- ja peitetoiminnan laajempi paljastuminen voi aiheuttaa konkreettisen ja pitkään jatkuvan vaaran paitsi yksilöille myös koko poliisin vakavimman rikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntakyvylle sekä kansallisesti että kansainvälisessä yhteistyössä. Nämä riskit voivat olla toteutuessaan yhteiskunnan kannalta kriittisiä. Näitä tehtäviä hoitavien virkamiesten henkilöllisyyden paljastumisen riskit tehtävän alusta lukien eivät organisaatiotasolla rajaudu tiettyyn poliisin yksikköön, vaan poliisiin kokonaisuutena. Poliisiyksiköiden poliisin salaisimpien tiedonhankintakeinojen käytöllä on koulutukseen, taktiikkaan ja järjestelmiin liittyviä yhtymäkohtia.

Todistajansuojeluohjelman osalta riskit ovat yhteneväiset tietolähdetoiminnan kautta. Poliisin henkilöllisyyden paljastumisen kautta on mahdollista paljastaa myös todistajansuojeluohjelma. Lisäksi todistajansuojeluohjelmaa koskevat tiedot ovat ehdottoman salassapitovelvoitteen piirissä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) , jäljempänä julkisuuslaki, mukaan. Henkilötietojen julkisuus rekrytointitilanteessa on uhka näissä rajatuissa tehtävissä.

2.3Rekrytointimenettely suojelupoliisissa sekä keskusrikospoliisissa ja paikallispoliisissa ja menettelyn julkisuus

Valtion virkamieslaissa, joka on kaikkia valtion virkamiehiä koskeva yleislaki, säädetään virkojen ja määräaikaisten virkasuhteiden hakumenettelystä ja nimittämisestä. Suojelupoliisin, keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin siviili- ja poliisimiesvirkojen hakumenettelyihin sovelletaan valtion virkamieslakia, jolloin hakumenettely on pääsääntöisesti julkinen. Suojelupoliisin päällikön viran kelpoisuusvaatimuksista ja virkaan nimittämisestä säädetään poliisin hallinnosta annetun lain 13 §:ssä ja valtion virkamieslaissa. Muun poliisijohdon virkojen kelpoisuusehdoista säädetään poliisin hallinnosta annetun lain 11, 12 ja 14 §:ssä. Poliisimiehistöön kuuluvan vanhemman konstaapelin ja vanhemman rikoskonstaapelin sekä nuoremman konstaapelin viran, rajavartiolaitoksen sotilasviran, puolustusvoimien viran täyttämisen sekä ulkoasiainhallinnon virkojen osalta säädetään poikkeuksia julkisen hakumenettelyn osalta.

Valtion virkamieslain 6 a §:n mukaan virka on ennen sen täyttämistä julistettava haettavaksi. Virkamieslain 6 c §:n mukaan hakuilmoituksessa on mainittava viran tehtävät ja säädetyt kelpoisuusvaatimukset, hakuajan päättymisaika sekä se viranomainen, jolle hakemus on osoitettava. Edelleen ilmoituksessa on mainittava, onko virka perustettu tiettyyn yksikköön vai onko se viraston yhteinen. Valtiovarainministeriö on antanut 30.5.2022 virantäytössä noudatettavista periaatteista ohjeen, jossa linjataan muut hakuilmoituksessa mainittavat seikat.

Virkamieslain 6 d §:n 2 momentin mukaan nimityspäätöksen tehneen viranomaisen on ilmoitettava viivytyksettä nimityksestä niille, jotka ovat virkaa tai virkasuhdetta hakeneet. Ilmoituksessa on mainittava täytettävänä ollut virka tai virkasuhde, päätöksen tehnyt viranomainen, nimityspäivä sekä virkaan tai virkasuhteeseen nimitetty. Virkamieslain 59 §:n 1 momentin mukaan viranhakija saa hakea virkaan tai virkasuhteeseen nimittämistä koskevaan päätökseen muutosta valittamalla, jollei virkamieslaissa toisin säädetä. Valitusaika alkaa nimityspäätöksen tiedoksisaannista. Nimityspäätöksen tulee täyttää hallintolain (434/2003) 44 §:ssä kirjalliselle hallintopäätökselle säädetyt vaatimukset. Päätöksessä on mainittava päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta, päätöksen perustelut ja tieto nimitetystä sekä sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Muiden hakijoiden nimet voivat ilmetä päätöksen jakelusta. Nimityspäätökseen on liitettävä valitusosoitus tai ilmoitus valituskiellosta. Nimityspäätöksessä asianosaisia ovat sekä nimitetty henkilö että muut hakijat.

Suojelupoliisin ja muun poliisin intressi on osaamisen hankkimisen näkökulmasta hyödyntää yhtäältä normaalia julkista hakumenettelyä, toisaalta menettely aiheuttaa toiminnallisen ja työturvallisuusongelman tietyissä tilanteissa. Osaamistarpeiden kannalta henkilöstön rekrytointi on mahdollistettava avoimella menettelyllä, ja toisaalta olisi mahdollistettava ei-julkinen menettely. Suojelupoliisin siviilitiedusteluun liittyvien tiettyjen tehtävien kannalta on ongelma, että virkaa hakeneiden ja nimitetyn nimet ovat julkisia. Suojelupoliisin työtä haittaavien vieraiden valtiollisten toimijoiden toiminta on pitkäjänteistä ja vuosia kestävää, jolloin riskin muodostaa mahdollisuus kerätä nimilistoja ja tarkempien tietojen kerääminen henkilöistä asiakirjoista. Tarkempien henkilötietojen kerääminen on ongelma myös muun poliisin osalta sen käyttäessä salaisen tiedonhankinnan tiettyjä lailla säädettyjä keinoja vakavimman ja yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan merkittävimmän rikollisuuden torjumiseksi sekä poliisin toimiessa todistajansuojelutehtävissä. Intressi kerätä tietyissä tehtävissä toimivien virkamiesten henkilötietoja on erityisesti järjestäytyneillä rikollisryhmillä. Toimintaan osallistuvien henkilöiden hengen ja terveyden suojaaminen ja sen myötä myös esimerkiksi rikostorjunnan menetelmien ja rakenteiden suojaaminen alkaa rekrytoinnin käynnistämisestä. Tietoja on mahdollista kerätä paitsi valeosto- ja peitetoiminnan sekä tietolähdetoiminnan tehtäviin nimitettävistä henkilöistä, niin myös kyseisiin tehtäviin koulutetuista henkilöistä, koska pääosa tehtäviä hakevista henkilöistä on suorittanut tehtävän edellyttämän koulutuksen.

Suojelupoliisin ja muun poliisin toimintaa sekä henkilöstöä koskevia nimilistoja voidaan muodostaa, koska haettavaksi julistetun viran ja määräaikaisen virkasuhteen hakijoiden nimet ovat julkisia, virastoilla on velvollisuus ilmoittaa valitun nimi ja lisäksi tiedot annetaan nimityspäätöksestä ja sen perusteluista muutoksenhakua varten. Hakemuksen lähettämistä haettavana olevaan tehtävään ei voi rajoittaa vaan kaikki määräajassa ja sen jälkeenkin tulleet hakemukset ovat virantäyttöprosessissa käsittelyssä. Tällöin hakijoilla on asianosaisasema ja sen myötä oikeus valittaa viran täyttöä koskevasta päätöksestä. Muutoksenhakuprosessia varten hakijalle on valtiovarainministeriön virantäyttöä koskevan ohjeistuksen mukaan annettava hänen sitä pyytäessään hakijalista, nimitysmuistio ja ansioyhteenvetoa koskeva asiakirja. Edelliset asiakirjat sisältävät pelkkää nimeä laajemmin tietoa. Nimitysmuistio muodostaa pohjan nimityspäätöksessä esitettäville perusteluille, ja muistiolla on merkitystä myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) noudattamista selvitettäessä ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) oikeussuojakeinojen kannalta. Viran tai virkasuhteen täyttöä koskevan nimityspäätöksen perusteiden tulee ilmetä riittävän selvästi ja avoimesti nimitysmuistiosta. Tämä sisältää perustuslain 125 §:n 2 momentin edellyttämän hakijoiden tasapuolisen, keskinäisen vertailun eikä nimittävän viranomaisen päätöksenteossa ole riittävää, että esitetään vain johtopäätös tietojen perusteella. Tietosuojalainsäädännön kannalta viran hakijoiden tiedoista muodostuu henkilörekisteri. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) ja sitä täydentävää tietosuojalakia (1050/2018) . Valtiovarainministeriön ohjeistuksessa on otettu huomioon tietosuojalainsäädäntö. Julkisuuslakia sovelletaan oikeuteen saada tietoa ja muuhun tietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen minimointi periaatteeseen perustuen valtiovarainministeriön ohjeistuksessa todetaan, että hakijoille tiedoksi annettavan nimityspäätöksen ei tulisi sisältää muiden kuin nimitetyn henkilötietoja ja vain valitun henkilön valinnan perustelut. Julkisuuslain salassapitoperusteet soveltuvat virantäyttöprosessiin kuten julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 29 kohta, joka koskee soveltuvuus- tai muita arviointeja tai 24 §:n 1 momentin 31 kohta, joka koskee yksityisiä tietoja. Virantäytön yhteydessä voi myös tulla arvioitavaksi julkisuuslain asianosaisjulkisuutta koskeva 11 § tai julkisuuslain 24 §:ssä säädetyt salassapitoperusteet laajemminkin yleisöjulkisuuden (tietopyyntöjen) kohdalla.

2.4Poikkeuksia valitusoikeudesta ja julkisesta virantäyttömenettelystä

Valtion virkamieslain 59 §:n 2 momentin mukaan päätöksestä ei saa valittaa, jos nimittämistoimivalta kuuluu tasavallan presidentille tai valtioneuvoston yleisistunnolle nimitettäessä ministeriöiden ylimpiä virkamiehiä tai valtioneuvoston asetuksessa määritettyjen virastojen päällikköjä kuten suojelupoliisin päällikön virkaan. Valitusoikeutta ei myöskään ole, jos henkilö nimitetään enintään kahden vuoden määräajaksi tai virka tai virkasuhde täytetään lain nojalla haettavaksi julistamatta tai päätös koskee puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen sotilasvirkaa, joka voidaan lain nojalla täyttää haettavaksi julistamatta. Sotilasvirkojen osalta valituskielto on voimassa, vaikka virka täytettäisiin avoimessa hakumenettelyssä.

Suojelupoliisissa, keskusrikospoliisissa ja paikallispoliisissa on sekä siviili- että poliisivirkoja. Suojelupoliisin päällystöön kuuluvia poliisimiehiä ovat suojelupoliisin päällikkö, apulaispäällikkö, osastopäällikkö, ylitarkastaja ja tarkastaja. Poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen (1080/2013) 1 §:ssä säädetään poliisiyksiköiden poliisimiehistä.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 j §:n nojalla vanhemman konstaapelin, vanhemman rikoskonstaapelin ja nuoremman konstaapelin virka voidaan täyttää sitä haettavaksi julistamatta. Täytettäessä virka haettavaksi julistamatta, viran täytöstä ei voi valittaa. Suojelupoliisin näkökulmasta virkalistat haettavaksi julistamatta täytettävien virkojen osalta eivät ole relevantteja, eikä kyseisiä vanhemman konstaapelin, vanhemman rikoskonstaapelin ja nuoremman konstaapelin virkanimikkeitä käytetä, koska tehtävät eroavat muusta poliisista ja kelpoisuusvaatimukset voivat olla rajoittavia. Poliisin hallinnosta annetun asetuksen 16 §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena vanhemmalla rikoskonstaapelilla, vanhemmalla konstaapelilla ja etsivällä on poliisin ammattikorkeakoulututkinto, poliisin perustutkinto tai poliisimiehistön virkatutkinto. Kyse on miehistötason viroista. Poliisin valeosto- ja peitetoiminta sekä tietolähdetoimintatehtäviä tai todistajansuojeluohjelmatehtäviä hoitaa yleensä vähintään alipäällystötasoinen virkamies, jonka vuoksi säännös ei sovellu näitä tehtäviä hoitavien virkamiesten rekrytointimenettelyyn.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 12 §:n 2 momentin mukaan rajavartiolaitoksen sotilasvirat voidaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta. Sotilasvirkoja ovat upseerin, erikoisupseerin, opistoupseerin, merivartijan ja rajavartijan virat.

Puolustusvoimissa on sotilasviroissa ja siviiliviroissa palvelevaa henkilöstöä. Lisäksi voi olla määräaikaisessa virkasuhteessa ja työsuhteessa olevaa henkilöstöä. Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 36 a §:n 1 momentin mukaan puolustusvoimien virat voidaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta. Pykälän 2 momentissa säädetään viroista, jotka kuitenkin julistetaan haettavaksi. Näitä ovat apulaisprofessorin, apulaissotilasprofessorin, erikoislääkärin, kirjastonjohtajan, museonjohtajan, osastonjohtajan, osastopäällikön, professorin, puolustusvoimien asessorin, räjähdysainetarkastajan, sotilasprofessorin, toimistopäällikön ja tutkimusjohtajan virat.

Ulkoasiainhallinnon niin sanotun ura- eli karriäärijärjestelmän puitteissa rekrytointivaiheen julkisen haun jälkeen uralla eteneminen tapahtuu ilman julkista hakumenettelyä. Ulkoasiainhallintolain (204/2000) 15 §:n 1 momentin mukaan ulkoasiainhallinnon virkoihin nimittää valtioneuvosto tai ulkoasiainministeriö sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan ulkoasiainhallinnon yleisvirat voidaan täyttää haettavaksi julistamatta. Osalla yleisvirkamiehiä on lain nojalla siirtymisvelvollisuus toiseen tehtävään tai virkapaikkaan.

Merkityksellistä on, että suojelupoliisin siviilitiedustelutehtäviin liittyvien virkojen täyttömenettelyä koskeva sääntely on epäsymmetrinen sotilastiedustelutoimintaan liittyvien virkojen nimittämismenettelyä koskevan sääntelyn kanssa. Siviilitiedusteluviranomaisen viran täyttöä koskeva julkinen menettely voi aiheuttaa riskin myös siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan yhteistyölle. Rekrytointimenettelyjä koskevaa sääntelyä tulisi harmonisoida samankaltaiseksi sotilastiedustelua koskevan rekrytointisääntelyn kanssa, koska sääntelyn taustalla vaikuttavia julkisia intressejä voidaan verrata. Puolustusvoimia koskeva sääntely on yleisesti puolustusvoimien virkojen täyttämistä koskeva ja sääntelyä sovelletaan myös sotilastiedusteluun. Julkisen intressin osalta sääntelyä voidaan verrata myös ulkoasiainhallinnon rekrytointi sääntelyyn.

Poliisin virkojen täyttömenettelyä koskeva sääntely eroaa muun muassa rajavartiolaitoksen sotilasvirkojen täyttömenettelystä. Poliisin virkojen täyttömenettely on julkista lukuun ottamatta miehistötason poliisitehtäviä, jotka voidaan täyttää myös haettavaksi julistamatta. Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tiettyihin tehtäviin kuten salaisten tiedonhankintakeinojen ja todistajansuojeluohjelman käyttöön liittyy merkittäviä riskejä henkilöllisyyden paljastamisen osalta. Rekrytoitumista näihin tehtäviin on tarve suojata ja tehdä niiden osalta poikkeus virkojen julkisen täyttömenettelyyn.

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan poliisin hallinnosta annettuun lakiin säännöksiä, jotka olisivat erityislainsäädäntöä suhteessa valtion virkamieslakiin ja hallintolakiin (434/2003) . Ehdotuksen mukaan suojelupoliisin virka tai virkasuhde voitaisiin täyttää niitä haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttäisi. Virka tai virkasuhde voitaisiin täyttää myös julkisen hakumenettelyn mukaisesti, mikä olisi pääsääntö. Valtion virkamieslain mukaisesti julistettaisiin kuitenkin aina haettavaksi suojelupoliisin apulaispäällikön, osastopäällikön ja yksikön päällikön tai tehtävien kannalta niitä vastaavalla tasolla oleva virka tai virkasuhde.

Ehdotuksen mukaan keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tietolähde-, valeosto- tai peitetoiminnan suorittamiseen ja todistajansuojeluohjelmaan liittyvä virka tai virkasuhde voitaisiin täyttää haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttäisi. Virka tai virkasuhde voitaisiin täyttää myös julkisen hakumenettelyn mukaisesti. Julkinen hakumenettely olisi edelleen pääsääntö. Kyseessä olisi poikkeus julkisen viranhaun pääsäännöstä ja haettavaksi julistamatta toteutettu rekrytointi kohdistuisi vain rajattuihin tehtäviin ja henkilöpiiriin poliisin kokonaishenkilöstöstä. Julkisella hakumenettelyllä täytettäisiin edelleen ehdotettuun sääntelyyn liittyvän toiminnan keskijohto- ja johtotehtävät.

Mikäli virka tai virkasuhde, joka voitaisiin täyttää haettavaksi julistamatta, täytetään julkisella hakumenettelyllä, mahdollistettaisiin hakijoiden ja nimitetyn nimen ilmoittamatta jättäminen muille hakijoille. Viran tai virkasuhteen täyttämisestä olisi kuitenkin aina ilmoitettava niin, että täytettävänä ollut virka tai virkasuhde, päätöksen tehnyt viranomainen sekä nimityspäivä on ilmoitettava virkaa tai virkasuhdetta hakeneille. Valitusoikeuden käyttämistä varten tarkemmat tiedot annettaisiin asianosaiselle pyydettäessä niin, että annettavien asiakirjojen julkisuus olisi arvioitu julkisuuslain 11 §:n 1 momentin ja 2 momentin 1 kohdan nojalla.

4.2Pääasialliset vaikutukset

Suojelupoliisin henkilöstömäärä on arvion mukaan seuraavien vuosien aikana vakiintuneella rahoituskehysten mahdollistamalla tasolla. Uusien siviilitiedustelutehtävien myötä henkilötyövuosimäärä on kasvanut vuoden 2017 noin 300 htv:n tasosta 500 htv:n tasoon vuonna 2021, ja tavoitetaso vuodelle 2022 on myös 500 htv:tä. Henkilöstö on jakautunut siviilivirkamiehiin ja poliisimiehiin. Esityksellä olisi vaikutusta suojelupoliisin virantäyttömenettelyihin. Lakiesityksen vaikutusten laajuus konkretisoituisi henkilöstön vaihtuvuuden tai tehtävien vaihdon mukaisessa syklissä. Vaikutuksia voisi ilmetä välittömästi lain tultua voimaan suoritettavien virantäyttöjen yhteydessä. Virkoja ja virkasuhteita täytettäisiin vuositasolla 30―40 alustavan arvion mukaan, missä yhteydessä viran täyttömenettely harkittaisiin. Siviilitiedustelutoiminnan sekä siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan ja kansainvälisen toiminnan yhteistyön vaatimukset vaikuttavat tehtävien mukaiseen henkilövalintaan, henkilön soveltuvuuteen ja suojelupoliisin tarpeeseen nimitystoimivaltaa käyttämällä järjestää toimintoja nopeallakin aikataululla.

Muun poliisin henkilöstömäärä on noin 10 100 htv (vuosi 2021). Henkilöstöstä noin 7 450 on poliisimiehiä ja 2 400 siviilihenkilöstöä. Lisäksi Poliisiammattikorkeakoulun työssäoppimisjaksoilla on noin 280 poliisimiestä. Tavoitteena vuodelle 2022 on 10 170 htv:tä, josta poliisimiehiä olisi 7500. Nykyisin pääosa viroista täytetään julkisella viranhaulla. Tiettyjä miehistötason virkoja voidaan jo nykyisin täyttää poliisin hallinnosta annetun lain 15 j §:n perusteella niitä haettavaksi julistamatta. Samoin kuin suojelupoliisin virkojen täyttämisen osalta vaikutukset konkretisoituvat virkojen tultua avoimeksi tai uusia virkoja perustettaessa. Tehtäviä tehdään päätoimisesti erityisesti keskusrikospoliisissa. Yhteensä keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin osalta olisi kyse arvioilta korkeintaan 150―200 tehtävästä ja rekrytointeja olisi vuosittain arvion mukaan vain muutamia.

Ehdotetut säännökset merkitsisivät osin poikkeamista valtion virkamieslain 6 a §:n 1 momentin sääntelystä, jonka mukaan virka on ennen sen täyttämistä julistettava haettavaksi. Suojelupoliisin, keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin virat julistettaisiin edelleen pääsääntöisesti julkisesti haettavaksi, jolloin nimityspäätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Suojelupoliisissa näissä viroissa kyse on hallinnollisista ja juridisista sekä viestintään liittyvistä tehtävistä ja keskusrikospoliisissa ja paikallispoliisissa kaikista muista viroista kuin peite-, tietolähde- ja valeostotoimintaan ja todistajansuojeluohjelmaan liittyvistä tehtävistä. Suojelupoliisin apulaispäällikön, osastopäällikön sekä yksikön päällikön tai tehtävien kannalta vastaavalla tasolla oleva virka tai virkasuhde julistettaisiin aina julkisesti haettavaksi. Suojelupoliisin apulaispäällikön virkoja on täytetty määräaikaisesti julkisella hakukierroksella. Julkisella hakumenettelyllä täytettäisiin myös keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin ehdotettuun sääntelyyn liittyvän toiminnan keskijohto- ja johtotehtävät. Suojelupoliisin, keskusrikospoliisin sekä paikallispoliisin päällikön viran täyttämisestä säädetään erikseen.

Esityksen nojalla suojelupoliisissa haettavaksi julistamatta voitaisiin täyttää virkoja ja virkasuhteita, joissa tehtäviin kuuluu keskeisesti poliisilain 5 a luvun mukaisten toimivaltuuksien käyttäminen sisältäen operatiivisia siviilitiedustelutehtäviä sekä niihin liittyviä tukitehtäviä tai analyysitehtäviä. Siviilitiedustelutehtäviä on Suomessa ja ulkomailla. Suojelupoliisilla olisi harkinta- ja valintavalta virkojen täyttömenettelyn suhteen laissa määriteltyjen perusteiden puitteissa. Julkinen menettely tavoittaa potentiaalisia hakijoita laajemmin kuin ei-julkinen menettely. Ei-julkinen menettely korostuu viroissa, joissa tehtävien suorittamista ja virkamiehiä on suojattava erityisen tehokkaasti alusta lukien tehtävän luonteen takia. Suojaamistarve voi ulottua myös virkamiehen läheisiin. Ulkomaantiedustelutehtävään määrätyltä henkilöltä edellytetään poliisilain 5 a luvun 39 §:n nojalla jo nyt suostumusta tehtävään. Keskusrikospoliisissa ja paikallispoliisissa ilman julkista hakumenettelyä täytettäisiin tarvittaessa salaisiin tiedonhankintakeinoihin liittyviä valeosto-, peitetoiminta- ja tietolähdetoimintaan sekä todistajansuojeluohjelmasta annetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä, jotka ovat säädetty näiden poliisiyksiköiden tehtäviksi ja muun muassa niihin liittyvät toimivaltuudet on tarkkarajaisesti säädetty.

Virkaan tai virkasuhteeseen nimittäminen ei ole vakiintuneen näkemyksen mukaan subjektiivinen oikeus. Nimittävänä viranomaisena suojelupoliisilla, keskusrikospoliisilla ja paikallispoliisilla on myös oikeus päättää siitä, nimitetäänkö virkaan ketään tai jätetäänkö virka täyttämättä. Valitusoikeus nimityspäätöksistä sekä suojelupoliisin ja muun poliisin sisäinen laillisuusvalvontatoiminto yhdistettynä ulkoiseen laillisuusvalvontaan olisi keskeisessä asemassa oikeusturvan kannalta. Tehtävä, jossa virka tai virkasuhde täytettäisiin haettavaksi julistamatta ulkopuolisilla ei olisi valitusoikeutta, koska muita asianosaisia ei ole. Suojelupoliisin ulkoista laillisuusvalvontaa suorittavat tiedusteluvalvontavaltuutettu, eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri ja sisäministeriö. Tiedusteluvalvontavaltuutetun reaaliaikainen valvontatoiminta keskittyy siviilitiedustelutoimintaan. Sisäministeriön toteuttaman toiminnan seurannan ja valvonnan sekä laillisuusvalvonnan kokonaisuudessa laillisuusvalvonnan tarkastuksia yhteensovitetaan erityisesti tiedusteluvalvontavaltuutetun laillisuusvalvontaan. Arvion mukaan sisäministeriön rooli kasvaisi virantäyttöä koskevan ulkoisen laillisuusvalvonnan kohdalla. Muun poliisin osalta laillisuusvalvontaa suorittaa Poliisihallituksen laillisuusvalvonta, poliisiyksiköiden oikeusyksiköt ja kaikkien poliisiyksiköiden johto, eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskanslerinvirasto ja sisäministeriö. Poliisihallitus seuraa ja tarkastaa valeosto- ja peitetoimintaa, tietolähdetoimintaa ja todistajansuojeluohjelmatoimintaa, minkä lisäksi keskusrikospoliisi ja poliisiyksiköt raportoivat vuosittain toiminnasta. Menettelyt mahdollistaisivat puitteet myös virantäyttöä koskevien säännösten seurantaan ja valvontaan. Tietosuojavaltuutettu valvoo henkilötietoja koskevien lakien noudattamista sekä suojelupoliisissa että muissa poliisiyksiköissä. Suojelupoliisi, keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi laativat normaalit virantäyttöä koskevat dokumentit virantäyttömenettelystä riippumatta. Dokumentit muodostavat perustan valvonnalle.

Laillisuusvalvonnan lisäksi menettelyihin voidaan suojelupoliisin osalta kiinnittää huomiota sisäministeriön tulosohjauksessa. Sisäministeriö tekee myös Poliisihallituksen kanssa tulossopimuksen. Keskusrikospoliisia ja paikallispoliisia ohjaa Poliisihallitus.

Julkisessa hakumenettelyssä suojelupoliisi voisi olla antamatta tietoa virkaan tai virkasuhteeseen nimitettyjen ja keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi valeosto-, tietolähde- ja peitetoimintaan tai todistajansuojelutehtävään liittyvään virkaan tai virkasuhteeseen nimitettyjen nimistä, vaikka muut virantäyttöä koskevat tiedot, kuten täytettävänä ollut virka, päätöksen tehnyt viranomainen ja nimityspäivä ilmoitettaisiin. Tämä mahdollistaisi sen, että viranomainen ei aktiivisesti tiedottaisi kaikille hakijoille valitun ja muiden hakijoiden nimitietoja. Sääntely olisi erityislainsäädäntöä nimen ilmoittamisen osalta valtion virkamieslain 6 d §:n 2 momentin sääntelyyn, jonka mukaan nimityspäätöksen tehneen viranomaisen on ilmoitettava viivytyksettä nimityksestä niille, jotka ovat virkaa tai virkasuhdetta hakeneet ja ilmoituksessa on mainittava täytettävänä ollut virka tai virkasuhde, päätöksen tehnyt viranomainen, nimityspäivä sekä virkaan tai virkasuhteeseen nimitetty. Vastaavasti sääntely olisi erityislainsäädäntöä suhteessa hallintolain 44 §:ssä hallintopäätöksen osalta säädettyjen niiden vaatimusten osalta, että nimityspäätöksessä on tieto valitusta ja mahdollisesti muista hakijoista (Jakelu: viran hakijat). Suojelupoliisin osalta tiedon kasaantuminen vieraalle valtiolliselle toimijalle muodostaa riskin organisaatiolle ja sen henkilöstölle ja ylipäätään kansallisen turvallisuuden suojaamiselle. Ehdotetussa sääntelyssä suojelupoliisin osalta kysymys olisi vastatoimesta ja hidasteesta niin sanottua julkisten lähteiden tiedustelua vastaan, millä pystytään keräämään kriittistä tietoa kohteesta. Erityisesti kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus muodostaa keskusrikospoliisin ja laajemminkin poliisin toiminnan kannalta myös edellä kuvatun kaltaisen riskin.

Valitusoikeuden käyttämistä varten tiedot annettaisiin pyydettäessä asianosaisille, missä yhteydessä voi tulla harkittavaksi julkisuuslain 11§, jonka mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee ( asianosainen ), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä tarkoitettua oikeutta muun muassa asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua. Jos asiakirja kuuluu oikeudenkäyntiaineistoon, asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin on voimassa, mitä siitä säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa  (381/2007) . Muiden tahojen tietopyyntöihin vastaamisessa sovelletaan julkisuuslakia.

Työnantajana suojelupoliisin, keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tulee edistää työelämässä sukupuolten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaisesti sekä yhdenvertaisuutta yhdenvertaisuuslain mukaan. Hakijalla on käytettävissään julkisessa hakumenettelyssä oikeussuojakeinona syrjintätilanteessa miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa ja yhdenvertaisuuslaissa säädetyt oikeussuojakeinot ja mahdollisuus saada taloudellista hyvitystä. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat kysymykset eivät tule arvioitavaksi, koska nimityksissä, joissa virka täytettäisiin lain nojalla haettavaksi julistamatta, ei olisi arvion mukaan käytännössä muita asianosaisia kuin nimitetty henkilö. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmien edistämisen kannalta merkityksellisiä ovat suojelupolisiin ja muun poliisin kyseisiä asioita koskevat suunnitelmat ja niiden tehokas täytäntöönpano. Suojelupoliisin sekä keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tulisi rekrytointitapaa valittaessa ottaa huomioon nyt esitettyjen suojausintressien lisäksi miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa sekä yhdenvertaisuuslaissa viranomaiselle säädetyt velvollisuudet määrätietoisesti edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä eri väestöryhmien yhdenvertaisuutta ja pyrkiä edistämään rekrytoinneissa myös molempia näkökulmia.

Viranhakijalla on myös mahdollisuus tehdä suojelupoliisin tai keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin toiminnasta kantelu ylimmille laillisuusvalvojille tai sisäministeriölle sekä suojelupoliisin osalta sen kaikkea toimintaa valvovalle tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Valvontaviranomaisia ovat myös tasa-arvovaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset. Nimityspäätökseen liittyvällä nimitysmuistiolla on merkitystä arvioitaessa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista ja mahdollista hyvitystä. Ehdotuksella ei siten ole vaikutusta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain soveltamiseen kuten lain 17 §:än, joka koskee tietojen antamista tasa-arvovaltuutetulle tai 18 §:n osalta, jossa säädetään tasa-arvovaltuutetun oikeudesta suorittaa tarkastuksia. Muistiolla on merkitystä myös yhdenvertaisuuslain oikeussuojakeinojen kannalta.

Esitys ei vaikuta valtion virkamieslain 7 §:n 1 momentin 7 kohdassa säädettyyn vaatimukseen Suomen kansalaisuudesta tai poliisin hallinnosta annetussa laissa ja asetuksessa säädettyihin kelpoisuusehtoihin.

Esityksellä ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia. Esityksellä olisi kuitenkin suojelupoliisin sekä keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin henkilöstöresurssien käytön kannalta merkitystä. Esityksen kohteena olevan henkilöstön henkilöllisyyden suojaaminen alusta lukien parantaa mahdollisuutta henkilöstöresurssin tarkoituksenmukaiseen käyttämiseen ja parantaa suojelupoliisin sekä keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin mahdollisuutta työnantajana entistä paremmin ottaa huomioon työturvallisuutta koskevat työnantajavelvoitteet. Tärkeä elementti henkilöstön tunnistetietojen ei-julkisuudessa liittyy yksilön kannalta työturvallisuuden parantumiseen.

Esityksellä on jonkin verran vaikutusta perustuslaissa turvattuun julkisuusperiaatteen toteutumiseen. Toisaalta sääntelyn taustalla vaikuttaa painava yhteiskunnallinen intressi, joka edellyttää julkisuusperiaatteesta rajattua poikkeamista.

Suojelupoliisin tehtävien tehokas hoitaminen on merkityksellistä valtion ylimmän johdon, valtioneuvoston, yhteistyöviranomaisten ja kansallisen turvallisuuden uhilta suojaamisen kannalta. Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin salaisten tiedonhankintatehtävien tehokas hoitaminen on merkityksellistä yhteiskunnan turvaamiseksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vakavimmilta uhilta sekä muutoin kaikkein vakavimman ja yhteiskunnallisesti haitallisimman rikollisuuden torjumiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi.

Suojelupoliisin sekä keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin tehtävien tehokkaalla hoitamisella tuetaan myös yhteistyöviranomaisten toiminnan tuloksellisuutta. Mahdollistamalla suojelupoliisille vastaavan kaltainen virantäyttömenettely kuin puolustusvoimien virkojen osalta on käytettävissä, turvataan erityisesti tiedusteluviranomaisten yhteistoimintaa. Mahdollistamalla muulle poliisille erityinen virantäyttömenettely pääosin salaisten tiedonhankintatehtävien ja todistajansuojelutehtävien hoitamiseksi turvataan merkittävästi ennalta toiminnan paljastumisesta aiheutuvia vakavia uhkia yksilöiden hengelle ja terveydelle sekä poliisin menetelmien tehokkaalle käytölle.

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Vaihtoehtona on sääntelyn säilyttäminen ennallaan. Valtion virkamieslaissa säädetään virkojen haettavaksi julistamisesta ja yleisestä valitusoikeudesta, jota rajoitetaan erikseen säädettävissä tapauksissa. Nimityspäätöksen laatimisessa on otettava huomioon hallintolaki. Nimitysmuistiolla on tärkeä merkitys nimityspäätöksen perustelujen esittämisessä ja nimittämismenettelyn kuvaajana. Nimityspäätöksestä ilmenee valitun henkilön nimi (henkilöllisyys). Muistion tietoja tarkastelemalla on kuitenkin mahdollisuus päätellä tehtävän luonne täsmällisemmin ja valitun henkilön sekä muiden hakijoiden henkilöllisyydet ja taustat tarkemmin. Esityksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman lainsäädännön muuttamista. Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista virantäyttömenettelyn yhteydessä henkilöiden ja tehtäviä koskevien tietojen suojaamista alusta lukien. Lisäksi suojelupoliisin kohdalla lainsäädäntö on epäsymmetrinen sotilastiedustelua koskevan virantäyttösääntelyn kanssa.

5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 2 kohdan mukaan erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla.

Ruotsin virkamiesasetuksen (Anställningsförordning 1994:373) 6 §:n mukaan valtion avoimet virat ja virkasuhteet laitetaan avoimeen hakuun. Virkaa ei kuitenkaan tarvitse laittaa julkiseen hakuun, jos se erityisistä syistä katsotaan tarpeelliseksi. Ruotsin turvallisuuspoliisia koskevan asetuksen 28 a § (Förordning (2014:1103) med instruktion för Säkerhetspolisen) sisältää säännökset, jotka koskevat Ruotsin turvallisuuspalvelua (Säkerhetspoliset, Säpo). Edellä mainitun 6 §:n säännöksiä ei sovelleta Ruotsin turvallisuuspoliisiin sen laittaessa tehtäviä avoimesti auki. Ruotsin virkamiesasetuksen mukaan viranomaisen on ilmoitettava rekrytoimispäätöksestään ja samassa yhteydessä on annettava valitusosoitus päätöksestä valittamista varten. Virkamiesasetuksen nojalla viranomaisen rekrytointipäätöksestä voi valittaa sen jälkeen, kun rekrytoinnista on tiedotettu. Ruotsin asiakirjojen julkisuuslain (Offentlighets- och sekretesslag 2009:400) nojalla rekrytoinnit eivät ole salassa pidettäviä. Julkisissa hakumenettelyissä hakijalla on oikeus saada tietoonsa muiden hakijoiden henkilöllisyys. Ruotsin turvallisuuspalvelu Säpo voi kuitenkin rekrytoinnissaan poiketa avoimesta hakumenettelystä. Ruotsin julkisuuslaki ei myöskään mahdollista Ruotsin turvallisuuspalvelu Säpon koko henkilöstön henkilöllisyyksien salassapitoa. Mikäli henkilö on tehtävässä, jossa hänen henkilöllisyytensä paljastaminen voisi vaarantaa tehtävän suorittamisen, voidaan hänen henkilöllisyytensä kuitenkin pitää salassa.

Norjassa poliisin tiedustelupalvelu- ja turvallisuuspalvelu, Politiets sikkerhetstjeneste (PST) vastaa Norjan sisäisestä tiedustelusta ja puolustusvoimien tiedustelupalvelu, Etterretningstjenesten (E-tjenesten) Norjan rajojen ulkopuolisesta tiedustelusta ja viimeksi mainitun työpaikkoja voidaan täyttää haettavaksi julistamatta. Muita turvallisuustoimijoita ovat Nasjonal sikkerhetsmyndighet (NSM) sekä Forsvarets sikkerhetsavdeling. Edellä mainittuja tahoja valvoo Stortingetin EOS-utvalg . Norjan hallintolaki (Forvaltningsloven) sekä julkisuuslaki (Offentlegslova) sisältävät säännöksiä rekrytointiprosessien hoitamisesta. Virkamieslaissa (Statsansattloven) säädetään siitä, miten rekrytointi tehdään. Politiets sikkerhetstjenesten (PST) noudattaa yleisiä rekrytoinnin säännöksiä, jollei tehtävä, johon haetaan, ole salainen kansallisen turvallisuuslain (Sikkerhetsloven § 5―3) nojalla. PST:llä on lisäksi omat säännöksensä rekrytoinneista ja niistä on tullut sopia ammattijärjestöjen kanssa. Tehtävään valitun tiedot voidaan niin ikään salata kansallisen turvallisuuslain (Sikkerhetsloven § 5―3) nojalla, jollei henkilöä valita julkiseen tehtävään, kuten viraston päälliköksi. Sen sijaan tehtävään hakeneiden hakemustietoja ei voida salata. Julkisuuslaki ei mahdollista PST:n koko henkilöstön henkilöllisyyksien salassapitoa. Kuitenkin mikäli henkilö on tehtävässä, joissa hänen henkilöllisyytensä paljastaminen voisi vaarantaa tehtävän suorittamisen, voidaan hänen henkilöllisyytensä salata.

Tanskassa pääperiaate on, että julkiseen tehtävään rekrytoidaan avoimen haun kautta. Pääperiaate on myös, että hallintolain periaatteita noudatetaan rekrytoinneissa. Tietyt virat on mahdollista täyttää ilman julkista hakumenettelyä perustuen Opslagsbekendtgorelsen -määräykseen. Tällöin tehtävä edellyttää tiettyjä taitoja, jolloin julkista ilmoitusta ei tehdä, mutta tehtävä on niiden tiedossa, jotka voisivat sitä hakea. Tanskan poliisissa käytetään ei-julkista viranhakua kaikissa poliisitehtävissä. Poliisin ja puolustusvoimien tiedustelupalvelujen rekrytointia koskevilla sivustoilla hakijoita pyydetään olemaan jakamatta tietoa meneillään olevasta rekrytointiprosessista. Julkisuuslain mukaan asiakirjajulkisuutta ei ole asiakirjoihin, jotka käsittelevät valtion turvallisuutta tai puolustusta.

Saksassa toimii kolme eri tiedustelupalvelua: Bundesnachrichtendienst (BND), Bundesamt für Verfassungsschutz (BfV) ja Militärische Abschirmdienst (MAD). Palvelujen virkamiesryhmiin sovelletaan erityissäännöksiä. Saksan kotimaan siviilitiedustelussa on liittovaltion lisäksi jokaisella osavaltiolla oma viranomainen (Landesamt für Verfassungsschutz). Liittovaltion virkjen täyttö on lähtökohtaisesti julkista. Tiedustelupalvelujen kohdalla on säädetty poikkeuksista viranomaisten asiakirjajulkisuutta koskevassa laissa.

Viron poliisi -ja rajavartiolain mukaan poliisi voidaan nimittää ilman hakumenettelyä.

Keskusrikospoliisin ja paikallispoliisin virka tai virkasuhde, jossa tehtäviin kuuluu tietolähdetoiminta-, valeosto-, peitetoiminta- tai todistajansuojelutehtäviä tai niihin välittömästi liittyviä esimies- tai tukitehtäviä, voidaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttää. Välttämättömyyttä arvioitaessa otetaan huomioon:

Täytettäessä 1 momentissa tarkoitettu virka tai virkasuhde hakumenettelyssä keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi voivat jättää ilmoittamatta virkaa tai virkasuhdetta hakeneiden nimet sekä nimitetyn nimen muille hakijoille, jos haettavan tehtävän luonne sitä 1 momentissa tarkoitetuin tavoin välttämättä edellyttää. Viran tai virkasuhteen täyttämisestä on kuitenkin ilmoitettava hakijoille ja nimityspäätöksessä on mainittava täytettävänä ollut virka tai virkasuhde, päätöksen tehnyt viranomainen sekä nimityspäivä.

Suojelupoliisin virka tai virkasuhde voidaan täyttää niitä haettavaksi julistamatta, jos tehtävän luonne sitä välttämättä edellyttää. Välttämättömyyttä arvioitaessa otetaan huomioon:

Seuraavat virat tai virkasuhteet julistetaan kuitenkin haettavaksi valtion virkamieslain mukaisesti: apulaispäällikkö, osastopäällikkö ja yksikön päällikkö sekä tehtävien suhteen niitä vastaavalla tasolla oleva virka tai virkasuhde.

Täytettäessä muu kuin 2 momentissa tarkoitettu virka tai virkasuhde hakumenettelyssä suojelupoliisi voi jättää ilmoittamatta virkaa tai virkasuhdetta hakeneiden nimet sekä nimitetyn nimen muille hakijoille, jos haettavan tehtävän luonne sitä 1 momentissa tarkoitetuin tavoin välttämättä edellyttää. Viran tai virkasuhteen täyttämisestä on kuitenkin ilmoitettava hakijoille ja nimityspäätöksessä on mainittava täytettävänä ollut virka tai virkasuhde, päätöksen tehnyt viranomainen sekä nimityspäivä.