HE 45/2021

1Asian tausta ja valmistelu

2Yleissopimuksen tavoitteet

Yleissopimuksen tavoitteena on parantaa katsojien turvallisuutta huomioimalla vuoden 1985 yleissopimuksen voimaantulon jälkeen saadut kokemukset ja hyvät käytänteet urheilutilaisuuksien järjestämisestä ja turvallisuudesta. Näiden perusteella on kehitetty uusi yhdennetty ja kumppanuuteen perustuvan lähestymistapa. Tämä lähestymistapa sisältää vuoden 1985 yleissopimusta laajemmin kaikkien urheilutapahtumiin liittyvien sidosryhmien ottamisen mukaan luotaessa turvallinen ympäristö jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa. Turvallisuuden ja turvatoimien ohella uutena näkökulmana ja toimena on palveluiden huomioimien. Vuoden 1985 yleissopimus muun muassa mainitsee valtion sisäistä koordinaatiota käsittelevässä artiklassa toimijoina ministeriöt ja muut viranomaiset. Vuoden 2016 yleissopimuksessa jo määritelmissä todetaan ”toimijalla” tarkoitettavan julkisen elimen lisäksi yksityistä elintä. Toimet toteutetaan pääosin yleissopimuksen eri toimijoiden välisiä koordinaatio- ja yhteistyöjärjestelyitä sekä kansainvälistä yhteistyötä käsittelevien artikloiden mukaisesti.

3Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Esityksessä ehdotetaan myös, että eduskunta antaisi suostumuksensa siihen, että Suomi irtisanoo vuonna 1985 tehdyn Euroopan neuvoston katsojien väkivallasta ja epäsopivasta käyttäytymisestä urheilutilaisuuksissa ja erityisesti jalkapallo-otteluissa tehdyn Eurooppalaisen yleissopimuksen.

Esitys sisältää lisäksi ehdotuksen kokoontumislain muuttamisesta. Lain 12 §:ssä säädetään yleisötilaisuuksien järjestämisen yleisistä edellytyksistä. Yleissopimuksen sisältämien viranomaisten ja muiden yleisötilaisuuksien järjestämiseen osallistuvien tahojen velvoitteista ehdotetaan säädettäväksi lisäämällä kyseiseen pykälään tätä tarkoittava uusi momentti.

Lain 19 §:n 1 momentin mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa valvoa, että järjestäjä ja puheenjohtaja täyttävät kokoontumislain mukaiset velvollisuutensa. Lain 20 §:n 1 momentin mukaan poliisi voi tarvittaessa antaa yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä pykälässä mainituissa tarkoituksissa. Yleissopimuksessa tarkoitettujen harjoitusten käynnistämistä, valvonnasta ja hyväksymisestä sekä poliisin roolista ehdotetaan säädettäväksi lisäämällä 20 §:ään uusi tätä tarkoittava momentti, jossa samalla täsmennetään ohjeiden ja määräysten kohdistuvan nyt lisättäväksi esitettävän 12 §:n 2 momentin mukaiseen toimintaan.

4Esityksen vaikutukset

Yleissopimuksen tarkoittamat toimijat, erityisesti viranomaiset, ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä yleissopimuksen tarkoittamalla alalla Suomessa ja kansainvälisesti. Eri toimijoilla on omaa toimintaansa käsittelevää ohjeistusta, ja yhteistyö toimijoiden kesken on vakiintunutta. Kansainvälistä yhteistyötä urheilutilaisuuksien turvallisuuden edistämiseksi tehdään myös EU:n neuvoston puitteissa tapahtuvassa asiantuntijatyössä. Yleissopimuksen voidaan arvioida tehostavan ja yhdenmukaistavan sekä kansallista että kansainvälistä toimintaa yleissopimuksen alan ollessa kattavampi kuin vuoden 1985 yleissopimuksen.

Ehdotettavilla kokoontumislain muutoksilla yleisötilaisuuksia järjestävien ja tilaisuuksiin osallistuvien viranomaisten ja muiden tahojen tulisi huomioida yleissopimuksen 7 artiklan turvallisuus ja pelastussuunnitelmien laatimista, testaamista ja parantelemista sekä toimijoiden säännöllisisä yhteisiä harjoituksia koskevat yleissopimuksen määräykset. Poliisi voisi lisäksi antaa ohjeita ja määräyksiä kyseiseen toimintaan liittyvien harjoitusten käynnistämisestä, valvonnasta ja hyväksymisestä.

Yleissopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolet kehottavat asianomaisia toimijoita varmistamaan, että stadioneilla luodaan osallistava ja lämminhenkinen ympäristö kaikille yhteiskuntaryhmille, lapset, iäkkäät ihmiset ja vammaiset mukaan luettuina, ja että niissä on erityisesti asianmukaiset saniteettitilat ja virvokkeiden tarjontaan tarkoitetut tilat sekä hyvät katseluolosuhteet kaikille katsojille. Kyseinen määräys tukee yhdenvertaisuuslain (1325/2914) 15 §:ssä ilmaistua periaatetta, jonka mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus saada kohtuullisia mukautuksia muun ohella yhdenvertaisen osallistumisen takaamiseksi. Yleissopimuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuolten tulee varmistaa varautuminen turvallisuutta ja turvatoimia koskeviin riskeihin, joista eriytyisinä on mainittu väkivaltainen tai muu kielletty käytös sekä rasistinen tai muu syrjivä käytös. Edellä mainituilla 5 artiklan määräyksillä on välillistä vaikutusta yhdenvertaisuuden parempaan toteutumiseen. Sopimusmääräyksillä kokonaisuudessaan on tarkoitus vahvistaa katsojien turvallisuutta, joten niillä on välillistä vaikutusta myös perustuslain 7 §:ssä tarkoitetun henkilökohtaisen koskemattomuuden takaamiseen.

5Lausuntopalaute

Ehdotuksesta antoivat lausunnon oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoministeriö, Poliisihallitus, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES, Suomen urheilun eettinen keskus, Suomen Palloliitto ry ja Suomen Olympiakomitea sekä Suomen Maajoukkueen Kannattajat ry.

Lausuntojen perusteella esitykseen sisällytettiin yleissopimuksesta ja sen selitysmuistiosta ilmenevä periaate ihmisoikeuksien täysimääräisestä huomioimisesta sopimuksen soveltamisessa. Lisäksi esitystä täydennettiin selvityksellä sopimuksen perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutuksista. Esityksen 2. lakiehdotusta täsmennettiin, jotta siitä ilmenisi selkeämmin velvoitteiden kohde ja viranomaisen toimivaltuudet. Lisäksi esitykseen tehtiin jotakin valtiosopimusoikeudellisia tarkennuksia.

6Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

EU:n toimivalta yleissopimuksen määräysten kattamalla alalla

EU:n neuvoston edellä mainitun päätöksen 2002/348/YOS 1 artikla velvoittaa kunkin jäsenvaltion perustamaan tai nimeämään poliisitoimeen liittyvän kansallisen jalkapalloalan tietopisteen. Päätöksen 2 artikla käsittelee tietopisteen tehtäviä, 3 artikla poliisitietojen vaihtoa tietopisteiden välillä ja 4 artikla tietopisteiden välistä yhteydenpitomenettelyä. Suomen kansalliseksi tietopisteeksi on nimetty Helsingin poliisilaitoksen NFIP- toiminto, ja Poliisihallituksen ohjeella POHA Dno/2010/1546 sen tehtäviksi on määritelty mm. neuvoston päätöksessä tietopisteelle asetetut velvoitteet.

Yleissopimuksen kansainvälistä yhteistyötä koskeva 11 artikla sisältää velvoitteen perustaa tai nimetä poliisin alainen kansallinen jalkapalloalan tietopiste. Artiklan 2 kohdan mukaan tietopiste toimii suorana ja yhtenä yhteyspisteenä yleisten (strategisten, operatiivisten ja taktisten) tietojen mukaan lukien henkilötietoien vaihdossa sekä helpottaa ja koordinoi tai hoitaa poliisiyhteistyötä yleissopimuksessa tarkoitettujen tapahtumien yhteydessä. Kohdan 3 mukaan sopimuspuolten tulee varmistaa tietopisteen toiminta kansallisen asiantuntemuksen tarjoajana ja kohdan 4 mukaan jokaisen sopimuksen osapuolen on ilmoitettava tietopiste yleissopimuksessa perustettavalle komitealle.

Edellä ilmenevästi yleissopimuksen määräykset ovat osin yhteneväiset edellä mainitun EU:n neuvoston päätöksen sisältämien velvoitteiden kanssa, joten ne voivat vaikuttaa unionin yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

Tämän johdosta 9.4.2019 neuvosto, valtuutti jäsenvaltiot tulemaan yleissopimuksen osapuoliksi siltä osin kuin on kyse sopimuksen 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohdista. Kyseessä on EU:n sekasopimukseen rinnastettava sopimus, jossa EU ei voi olla osapuolena, mutta jossa osapuolena olevat jäsenvaltiot käyttävät osittain myös unionin puolesta sen yksinomaista toimivaltaa sopimuksen 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohtien osalta.

1 artikla.Soveltamisala . Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet ryhtyvät asianomaisten perustuslaillisten säännöstensä puitteissa yleissopimuksen määräysten täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin ammattilaisjalkapalloseurojen ja maajoukkueiden niiden alueella pelaamien jalkapallo-ottelujen tai turnausten osalta.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet voivat soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä muihin alueellaan järjestettäviin urheilukilpailuihin tai -tilaisuuksiin, muut kuin ammattilaisjalkapallo-ottelut mukaan lukien, erityisesti tilanteissa, joissa turvallisuuteen tai turvatoimiin liittyy riskejä.

Yleissopimuksen johdannossa todetaan, että sopimuksen osapuolet tiedostavat tarpeen ottaa täysimääräisesti huomioon esimerkiksi tietosuojaa, rikoksentekijöiden kuntoutusta ja ihmisoikeuksia koskeva kansallinen ja kansainvälinen oikeus. Yleissopimuksen selitysmuistion kappaleissa 24 ja 34 todetaan vastaavasti, että johdanto-osassa korostetaan yleissopimuksen soveltamista tavalla, joka on yhdenmukainen kansainvälisten ja kansallisten oikeudellisten velvoitteiden kanssa tietosuojaa, ihmisoikeuksia ja rikoksentekijöiden kuntoutusta koskevissa asioissa. Yleissopimuksen soveltamisala liittyy myös kansainvälisillä ja alueellisilla ihmisoikeussopimuksilla suojattuihin ihmisoikeuksiin, erityisesti jokaisen oikeuteen rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja syrjinnän kieltoon (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, 11 ja 14 artikla; SopS 18 ja 19/1990; sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna SopS 71 ja 72/1994; SopS 85 ja 86/1998, SopS 8 ja 9/2005, SopS 6 ja 7/2005 sekä SopS 50 ja 51/2010; ja yleissopimuksen kahdestoista pöytäkirja, 1 artikla, SopS 8 ja 9/2005). Näin ollen edellä mainituista yleissopimuksista ja niiden artikloista läpileikkaavasti ilmenevä ihmisoikeuksien täysimääräinen huomioiminen on myös huomioitava sopimusta sovellettaessa.

Lisäpöytäkirjaan on tavanomaiseen tapaan laadittu selitysmuistio, jonka sisältöä on selostettu esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Selitysmuistiossa esitetyt tulkintasuositukset eivät sido oikeudellisesti osapuolia.

2 artikla.Tavoite. Artiklan mukaan yleissopimuksen tavoitteena on luoda turvallinen, turvattu ja lämminhenkinen ympäristö jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa. Tätä varten sopimuspuolet

a. ottavat käyttöön turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevan yhdennetyn, monitoimijaisen ja tasapainoisen lähestymistavan, joka perustuu tehokkaiden paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten kumppanuuksien ja yhteistyön henkeen;

b. varmistavat, että kaikki viranomaiset ja yksityiset toimijat sekä muut sidosryhmät tiedostavat, että turvallisuutta, turvatoimia ja palvelujen tarjontaa ei voida tarkastella erillisinä tekijöinä ja että ne voivat vaikuttaa suoraan kahden muun osatekijän toteutumiseen;

c. ottavat huomioon hyvät käytännöt kehittäessään yhdennettyä lähestymistapaa turvallisuuteen, turvatoimiin ja palveluihin.

Liikuntalain (390/2015) tavoitteena on edistää liikunnan ja huippu-urheilun rehellisyyttä ja eettisiä periaatteita (2 §). Eettisten periaatteiden edistäminen ja Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen ovat edellytyksenä lajiliiton valtionapukelpoisuudelle (10 §) ja niiden toteuttaminen huomioidaan valtionavustuksen määrää harkittaessa (12 §).

3 artikla.Määritelmät. Artiklassa määritellään yleissopimuksen keskeiset käsitteet

4 artikla.Valtionsisäiset koordinointijärjestelyt. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että otetaan käyttöön kansalliset ja paikalliset koordinointijärjestelyt, jotta voidaan kehittää ja toteuttaa monitoimijaista yhdennettyä lähestymistapaa turvallisuuteen, turvatoimiin ja palveluihin kansallisella ja paikallisella tasolla.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että otetaan käyttöön koordinointijärjestelyt, jotta voidaan tunnistaa, analysoida ja arvioida turvallisuuteen, turvatoimiin ja palveluihin liittyviä riskejä ja jakaa riskinarviointia koskevia ajantasaisia tietoja.

Suomessa tapahtuman järjestäjä tekee lainsäädännön edellyttämät ilmoitukset ja toimenpiteet ennakoivasti paikalliselle poliisille ja muille viranomaisille, jotka toimialansa puitteissa ohjaavat, koordinoivat ja valvovat tapahtumajärjestäjän toimintaa.

Kokoontumislain 13 §:n 1 momentin mukaan yleisötilaisuuden järjestäjän on hankittava järjestämispaikan omistajan tai haltijan suostumus paikan käyttämiseen tilaisuutta varten, ja järjestäjän on 14 §:n mukaan tehtävä yleisötilaisuuden järjestämisestä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista. Poliisi voi hyväksyä myöhemminkin tehdyn ilmoituksen, jos tilaisuuden järjestämisestä ei aiheudu haittaa yleiselle järjestykselle eikä määräajan laiminlyönti vaikeuta kohtuuttomasti poliisille lain mukaan kuuluvien tehtävien täyttämistä. Ilmoitusta ei tarvitse kuitenkaan tehdä sellaisesta yleisötilaisuudesta, joka osanottajien vähäisen määrän, tilaisuuden luonteen tai järjestämispaikan vuoksi ei edellytä toimenpiteitä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi taikka erityisiä liikennejärjestelyjä. Ilmoituksen sisällöstä on voimassa, mitä 8 §:ssä säädetään yleistä kokousta koskevasta ilmoituksesta. Poliisi voi vaatia tarvittaessa selvityksiä myös muista yleisötilaisuuden järjestämiseen liittyvistä seikoista. Yleistä kokousta koskevan ilmoituksen tulee 8 §:n mukaan sisältää seuraavat tiedot: 1) kokouksen järjestäjä; 2) kokouksen tarkoitus; 3) kokouspaikka tai kulkueen reitti; 4) kokouksen alkamisaika ja arvioitu päättymisaika; 5) järjestäjän asettamat järjestyksenvalvojat; sekä 6) kokouksessa käytettävät rakennelmat ja muut erityisvälineet. Kokouksen järjestäjän on lisäksi nimettävä ilmoituksessa yhteydenpitoa varten henkilö, jonka on oltava poliisin tavoitettavissa kokouksen järjestämistä koskevissa asioissa ( yhteyshenkilö ).

Pelastuslain (379/2011) 16 §:n mukaan tilaisuuden järjestäjän on laadittava pelastussuunnitelma yleisötilaisuuksiin ja muihin tapahtumiin, joihin osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelmassa on selvitettävä ja arvioitava tilaisuuden vaarat ja riskit. Niiden perusteella määritellään tilaisuuden turvallisuusjärjestelyt sekä tilaisuuden toteuttamisesta vastaavalle henkilöstölle ja tilaisuuteen osallistuvalle yleisölle annettavat ohjeet onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja onnettomuus- ja vaaratilanteessa toimimiseksi. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma on toimitettava viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista tiedoksi alueen pelastusviranomaiselle. Alueen pelastusviranomainen voi erityisestä syystä hyväksyä, että yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma toimitetaan sille tiedoksi edellä mainitun määräajan jälkeen. Jos lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu selvitys ja arvio tilaisuuden vaaroista ja riskeistä tai niiden perusteella määritellyt turvallisuusjärjestelyt ja ohjeet ovat alueen pelastusviranomaisen arvion mukaan puutteelliset, alueen pelastusviranomainen voi palauttaa suunnitelman täydennettäväksi. Alueen pelastusviranomaisen tulee myös tarvittaessa suorittaa kohteessa 80 §:n mukainen palotarkastus ja ryhtyä 81 ja 82 §:n mukaisiin toimenpiteisiin. Alueen pelastusviranomaisen tulee tarvittaessa ilmoittaa sille toimitetusta suunnitelmasta poliisille ja ensihoidosta vastaavalle terveysviranomaiselle. Räjähteiden tai palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käytöstä erikoistehosteena tulee ilmoittaa etukäteen alueen pelastusviranomaiselle siten kuin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 81 §: ssä säädetään. Pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen (407/2011) 3 §:n 2 momentin mukaan, jos samaa yleisötilaisuutta tai tapahtumaa varten tulee muun lain kuin pelastuslain taikka toimivaltaisen viranomaisen antaman määräyksen nojalla laatia turvallisuus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma, erillistä yleisötilaisuuden pelastussuunnitelmaa ei tarvitse laatia, vaan pelastuslain 16 §:n 2 momentissa säädetyt suunnitelman sisältöä koskevat seikat voidaan koota mainittuun muuhun suunnitelmaan. Tästä on mainittava suunnitelmassa.

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 81 §:n mukaan räjähteitä tai vaarallisia kemikaaleja saa käyttää erikoistehosteena kokoontumislaissa tarkoitetuissa yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa, jos siitä on tehty ilmoitus pelastusviranomaiselle viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden järjestämistä. Ilmoituksessa tulee nimetä vastuuhenkilö, jolla tulee olla panostajalaissa tarkoitettu tehostealan pätevyys. Vastuuhenkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että 81 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilaisuuksissa räjähteitä tai vaarallisia kemikaaleja käytetään säännösten mukaisesti ja pelastusviranomaisen asettamien rajoitusten ja ehtojen mukaisesti. Pelastusviranomainen voi ilmoituksen perusteella määrätä erikoistehosteiden turvallisen käsittelyn kannalta tarpeellisia rajoituksia ja ehtoja aiotulle käytölle. Pelastusviranomainen voi kieltää käytön, jos siitä aiotussa paikassa ja aiottuna ajankohtana voidaan katsoa aiheutuvan ilmeistä henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkojen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 118 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sähköisesti ilmoitus rakentamisesta, yleisötilaisuudesta tai muusta tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta, jos melun tai tärinän on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää. Jos toimenpide tehdään tai tapahtuma järjestetään usean kunnan alueella, ilmoitus tehdään sille valtion valvontaviranomaiselle, jonka toimialueella melu tai tärinä pääasiallisesti ilmenee. Toiminnanharjoittajan asemassa oleva luonnollinen henkilö voi tehdä ilmoituksen paperisena. Lain 118 §:n 3 momentin mukaan ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen toimenpiteeseen ryhtymistä tai toiminnan aloittamista, kuitenkin viimeistään 30 vuorokautta ennen tätä ajankohtaa, jollei kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määrätä tätä lyhyemmästä ajasta. Edellä 1 momentissa tarkoitetun valtion viranomaisen toimivaltaan kuuluvan ilmoituksen osalta määräaika on kuitenkin aina 30 vuorokautta. Lain 118 §:n 4 momentin mukaan toimenpiteeseen ei saa ryhtyä tai toimintaa aloittaa, ennen kuin ilmoituksen tekemisestä on kulunut 30 vuorokautta tai kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määrätty tätä lyhyempi aika. Ilmoituksen käsittelevä viranomainen voi kuitenkin ilmoituksen johdosta tehtävässä päätöksessä sallia toimenpiteeseen ryhtymisen tai toiminnan aloittamisen edellä mainittua ajankohtaa aikaisemmin.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) 14 a §:n mukaan työskenneltäessä kadulla tai muilla yleisillä alueilla työstä vastaavan on tehtävä työstä kadulla ja yleisellä alueella ilmoitus kunnalle. Työ voidaan aloittaa heti, kun kunta on antanut suostumuksen työn aloittamiseen. Jos kunta ei ole käsitellyt ilmoitusta 21 vuorokauden kuluessa, työ voidaan kuitenkin aloittaa. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys, jossa osoitetaan tarvittavassa laajuudessa alueen työnaikainen käyttö, työn kesto, työssä käytettävien laitteiden ja rakenteiden sijoitus, tilapäinen liikennejärjestely kaikki liikennemuodot huomioon ottaen sekä työstä vastaava henkilö ja hänen ammattipätevyytensä. Tämän lisäksi kunta voi vaatia muitakin ilmoituksen käsittelemiseksi tarpeellisia selvityksiä. Kunta voi antaa ilmoituksen johdosta työn suorittamisesta määräyksiä, jotka ovat tarpeen työstä mahdollisesti liikenteen sujuvuudelle, turvallisuudelle ja esteettömyydelle, kadulla ja yleisellä alueella sijaitseville johdoille ja laitteille sekä kadun ja yleisen alueen rakenteille aiheutuvan haitan ja vahingon vähentämiseksi. Työmaalla on oltava taulu, josta ilmenevät työn suorittaja ja työstä vastaavan yhteystiedot. Ilmoittajan on pidettävä työalue puhtaana ja saatettava alue hyväksytyn työajan kuluessa työtä edeltäneeseen kuntoon.

Alkoholilain (1102/2017) 5 §:n mukaan alkoholijuomia ei saa valmistaa eikä myydä ilman lupaa. Lain 7 §:n mukaan alkoholijuomien vähittäismyynti- ja anniskeluluvan myöntää hakemuksesta se aluehallintovirasto, jonka toimialueella hakijan vähittäismyynti- tai anniskelupaikka sijaitsee. Jos vähittäismyynti tai anniskelu ei tapahdu tietyn aluehallintoviraston alueella, luvan myöntää hakijan kotipaikan aluehallintovirasto tai, jos hakijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, Etelä-Suomen aluehallintovirasto.

Tupakkalain (549/2016) 44 §:n mukaan tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä saa myydä tai muutoin luovuttaa vähittäin vain myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän myyntipaikka- ja luvanhaltijakohtaisen vähittäismyyntiluvan perusteella. Luvan vähittäismyyntiin liikkuvassa liikennevälineessä myöntää kuitenkin luvanhakijan kotikunta. Vähittäismyyntilupa voidaan myöntää määräajaksi, jos toiminta on määräaikaista. Määräaikainen lupa voidaan myöntää enintään vuodeksi kerrallaan.

Poliisihallituksen jaksossa 6 mainitun määräyksen voimassaoloaikaa on jatkettu Poliisihallituksen kirjeellä 17.2.2020. Määräyksessä käsitellään Suomen kansallisen jalkapallon tietopisteen (NFIP) toimintaa ja tehtäviä.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että koordinointijärjestelyihin otetaan mukaan kaikki keskeiset julkiset ja yksityiset toimijat, jotka ovat vastuussa tilaisuuteen liittyvistä turvallisuus-, turvatoimi- ja palveluasioista sekä tilaisuuden pitopaikalla että sen ulkopuolella.

Suomessa on kattavat arviointi- ja palautejärjestelmät, joilla valvotaan jatkuvasti mm. jalkapallon pääsarjatasojen ottelutapahtumien turvatoimia. Eri viranomaiset (Suomen NFIP- toiminto kerää paikallisten poliisilaitosten otteluista laatimat otteluraportit analysointia varten) ja yksityiset toimijat (esim. Suomen palloliitto ja Veikkausliiga) keräävät tietoja, joita käydään läpi yhdessä tilaisuuksien järjestäjien kanssa ja joilla edelleen kehitetään tapahtumien turvallisuustoimia (Suomen palloliitto kerää otteludelegaattien tekemät otteluraportit analysointia varten). Hyviä kansallisia ja kansainvälisiä käytäntöjä käydään läpi erilaisissa koulutuksissa ja seminaareissa. Poliisihallitus on jatkuvassa yhteydessä Suomen NFIP- toimintoon, joka laatii ottelutapahtumista erilaisia raportteja ja tilastoja. Poliisihallitus ja NFIP- toiminto arvioivat yhdessä Suomen palloliiton ja Veikkausliigan kanssa useita kertoja pelikaudessa siihen mennessä tapahtuneiden otteluiden turvatoimia.

Suomen Palloliitto, Poliisihallitus ja Helsingin poliisilaitokseen sijoitettu NFIP- toiminto järjestävät vuosittain eurooppalaisittain ja laajemminkin poikkeuksellisen Turvallisuus jalkapallo-otteluissa seminaarin. Seminaarin kohderyhmiä ovat Veikkausliigan-, Ykkösen-, Kakkosen- ja Naistenliigan seurojen toimitus- ja toiminnanjohtajat, turvallisuuspäälliköt, seura- ja maajoukkuekannattajien yhteyshenkilöt, Suomen maajoukkueen kannattajat ry, Veikkausliiga, Suomen Palloliitto, poliisi- ja pelastusviranomaiset, Poliisihallitus, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Olympiakomitea, SUEK, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Olympiastadion, Ratinan Stadion, Telia 5G Areena, Veritas Stadion, Lahden Urheilukeskus, Myyrmäen jalkapallostadion, OmaSp Stadion Seinäjoki, Elisa Stadion Vaasa, SPR ja muut ensiapu- ja ensihoito-organisaatiot, stadionrakentamisen ja turva-alan ammattilaiset sekä keskeiset palloilun lajiliitot ja organisaatiot. Vuonna 2020 pidettiin järjestyksessään kahdeskymmenes seminaari. Kaksipäiväisessä seminaarissa käytiin läpi hyvin laajasti ottelutapahtumien turvallisuuteen vaikuttavia asioita ja haetaan niihin ratkaisuja mm. ulkomaalaisten luennoitsijoiden toimesta.

Edellä mainitun Poliisihallituksen määräyksen mukaan Suomen kansallinen jalkapallon tietopiste muun muassa vastaa tietojenvaihdosta, suorittaa tiedustelua ja tarkkailua otteluissa ja raportoi näistä, tekee kehittämisehdotuksia, ylläpitää tilastoja sekä toimii tiiviissä yhteistyössä urheilujärjestöjen ja pelastusviranomaisten kanssa.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että koordinointijärjestelyissä huomioidaan täysimääräisesti yleissopimuksessa vahvistetut turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevat periaatteet ja että kansallisia ja paikallisia strategioita laaditaan, arvioidaan säännöllisesti ja parannellaan kansallisten ja kansainvälisten kokemusten ja hyvien käytäntöjen perusteella.

Edellä artiklan 2 kohdassa käsitellysti kokoontumislaki sisältää määräyksiä urheilutilaisuuden järjestäjän vastuista. Viranomaisten roolit ja vastuut määrittyvät lähtökohtaisesti kokoontumislain perusteella ja ne täsmentyvät erityislainsäädännön perusteella, kuten esimerkiksi pelastusviranomaisten osalta pelastuslain ja -asetuksen muodossa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Urheilun eettisten asioiden neuvottelukunta toimii eri hallinnonalojen ja urheilun toimijoiden välisenä yhteistyöelimenä. Se seuraa ja koordinoi urheilun eettisiä kysymyksiä ja antaa niistä tarvittaessa suosituksia. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina myös katsomoturvallisuuden kannalta keskeisimmät tahot, sisäministeriö, Poliisihallitus, Suomen urheilun eettinen keskus, Suomen Olympiakomitea sekä urheilun eri lajiliittoja.

Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että kansallisissa oikeus-, sääntely- tai hallintokehyksissä selvennetään asianomaisten toimijoiden tehtävät ja vastuut ja että nämä tehtävät täydentävät toisiaan, ovat yhdennetyn lähestymistavan mukaisia ja ymmärretään laajasti strategian ja toiminnan tasoilla.

Eri toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia on käsitelty edellä artiklan 2 yhteydessä sekä käsitellään jäljempänä artiklan 7 kohdan yhteydessä.

5 artikla.Turvallisuus, turvatoimet ja palvelut urheilustadioneilla. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että kansallisissa oikeus-, sääntely- tai hallintokehyksissä edellytetään, että tilaisuuksien järjestäjät kuulevat kaikkia kumppanitoimijoita ja tarjoavat turvallisen ja turvatun ympäristön kaikille osallistujille ja katsojille.

Urheilutilaisuuksien turvallisuudesta säädetään useassa eri laissa (myös edellä 4 artiklan 1 kohdassa osin käsitellyt) kuten kokoontumislaki, laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015) , pelastuslaki, järjestyslaki (613/2003) , alkoholilaki, kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) ja rikoslaki (39/1889) . Urheilutilaisuuden välittömässä läheisyydessä tapahtuviin häiriöihin on poliisin mahdollisuus puuttua esimerkiksi poliisilain ja järjestyslain säännösten perusteella.

Kokoontumislain 14 §:n mukaan järjestäjän on tehtävä yleisötilaisuuden järjestämisestä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille, pois lukien sellaiset yleisötilaisuudet, jotka osanottajien vähäisen määrän, tilaisuuden luonteen tai järjestämispaikan vuoksi eivät edellytä toimenpiteitä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi taikka erityisiä liikennejärjestelyjä. Poliisi voi vaatia tarvittaessa selvityksiä myös muista yleisötilaisuuden järjestämiseen liittyvistä seikoista. Saamiensa tietojen perusteella poliisi arvioi, onko kyseessä ilmoituksena käsiteltävä asia vai annetaanko ilmoituksen johdosta yleisötilaisuutta koskevia määräyksiä, jolloin asiassa tehdään päätös. Poliisilla on 15 §:n perusteella oikeus kieltää yleisötilaisuuden järjestäminen, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä ja jos on ilmeistä, että: 1) tilaisuuden järjestäminen on lainvastaista tai sen järjestämisessä rikotaan olennaisesti kokoontumislakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä; 2) järjestystä ja turvallisuutta ei voida ylläpitää; 3) tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa vaaraa terveydelle tai vahinkoa omaisuudelle; tai 4) tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa huomattavaa haittaa sivullisille tai ympäristölle.

Pelastuslain 16 §:n mukaan yleisötilaisuuksiin ja muihin tapahtumiin, joihin osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski, tilaisuuden järjestäjän on laadittava pelastussuunnitelma, joka on toimitettava alueen pelastusviranomaiselle. Jos selvitys ja arvio tilaisuuden vaaroista ja riskeistä tai niiden perusteella määritellyt turvallisuusjärjestelyt ja ohjeet ovat alueen pelastusviranomaisen arvion mukaan puutteelliset, voi tämä palauttaa suunnitelman täydennettäväksi. Alueen pelastusviranomaisen tulee myös tarvittaessa suorittaa kohteessa 80 §:n mukainen palotarkastus sekä ryhtyä 81 ja 82 §:n mukaisiin toimenpiteisiin koskien korjausmääräystä ja toiminnan keskeyttämistä sekä erityisiä turvallisuusvaatimuksia. Tarvittaessa sen tulee ilmoittaa sille toimitetusta suunnitelmasta poliisille ja ensihoidosta vastaavalle terveysviranomaiselle.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat käyttöön säännöksiä tai järjestelyjä, joilla taataan stadioneiden lupamenettelyjen, sertifiointijärjestelyjen ja yleisesti turvallisuusmääräysten tehokkuus, ja varmistavat, että niitä sovelletaan, seurataan ja noudatetaan.

Suomen pääsarjajoukkueiden ottelustadioneille tehdään vuosittain Suomen Palloliiton seuralisenssimääräysten edellyttämät rakenteelliset tarkastukset. Toimivaltaiset viranomaiset, kuten esimerkiksi rakennusvalvonta- ja pelastusviranomaiset valvovat stadioneiden turvallisuutta.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet edellyttävät asianomaisten toimijoiden varmistavan, että stadionin rakenne, infrastruktuuri ja siihen liittyvät joukkojenhallintajärjestelyt ovat kansallisten ja kansainvälisten vaatimusten ja hyvien käytäntöjen mukaisia.

Toimivaltaiset viranomaiset, kuten esim. rakennusvalvonta- ja pelastusviranomaiset valvovat stadioneiden turvallisuutta, muun muassa siten että stadioneiden stadionin rakenne, infrastruktuuri ja siihen liittyvät yleisömassojen hallintajärjestelyt ovat turvallisia ja vallitsevien määräysten mukaisia.

Kokoontumislain 20 §:n mukaan poliisi voi tarvittaessa antaa yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä: 1) yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi; 2) terveyden, omaisuuden tai ympäristön vahingoittumisen estämiseksi taikka ympäristölle aiheutuvan haitan rajoittamiseksi; 3) sivullisten oikeuksien turvaamiseksi; sekä 4) liikenteen sujuvuuden turvaamiseksi.

Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolet kehottavat asianomaisia toimijoita varmistamaan, että stadioneilla luodaan osallistava ja lämminhenkinen ympäristö kaikille yhteiskuntaryhmille, lapset, iäkkäät ihmiset ja vammaiset mukaan luettuina, ja että niissä on erityisesti asianmukaiset saniteettitilat ja virvokkeiden tarjontaan tarkoitetut tilat sekä hyvät katseluolosuhteet kaikille katsojille.

Suomen rakennusmääräykset edellyttävät esteettömyyttä rakennuksissa. Suomessa stadionit rakennetaan UEFA:n ja Suomen Palloliito stadionmääräysten mukaan, joissa on muun ohella määritelty asianmukaiset saniteettitilat ja virvokkeiden tarjontaan tarkoitetut tilat sekä hyvät katseluolosuhteet kaikille katsojille.

Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että stadionien toimintajärjestelyt ovat kattavia, niissä varaudutaan tehokkaaseen yhteistyöhön poliisin, pelastuspalvelujen ja kumppanitoimijoiden kanssa ja että niihin sisältyvät selkeät toimintaperiaatteet ja menettelyt sellaisten asioiden osalta, jotka saattavat vaikuttaa joukkojenhallintaan ja siihen liittyviin turvallisuutta ja turvatoimia koskeviin riskeihin, ja erityisesti seuraavien osalta: pyrotekniikan käyttö, väkivaltainen tai muu kielletty käytös sekä rasistinen tai muu syrjivä käytös.

Poliisi antaa yleisötilaisuuspäätöksessään erilaisia yhteistyöhön ja turvallisuuteen liittyviä ohjeita ja määräyksiä tapahtumajärjestäjälle. Tapahtumajärjestäjän turvallisuus- ja pelastussuunnitelmassa kuvataan turvallisuusjärjestelyt, arvioidaan riskit ja kuvataan toimenpiteet riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi myös pyrotekniikan käytön, väkivaltaisen tai muun kielletyn käytöksen ja rasistisen tai muun syrjivän käytöksen osalta.

Artiklan 6 kohdan mukaan sopimuspuolet edellyttävät asianomaisten toimijoiden varmistavan, että kaikilla sekä julkisen että yksityisen sektorin henkilöstön jäsenillä, jotka ovat mukana tekemässä jalkapallo-otteluista ja muista urheilutilaisuuksista turvallisia, turvattuja ja lämminhenkisiä, on tarvittavat välineet ja riittävä koulutus näiden tehtävien hoitamiseksi tehokkaasti ja asianmukaisesti.

Poliisi, pelastusviranomaiset ja muut julkisen sektorin toimijat käyttävät urheilutilaisuuksissa henkilöitä, joilla on erityisosaamista tai jotka ovat saaneet erikoiskoulutusta. Turvahenkilöstön on suoritettava lain edellyttämä järjestyksenvalvojakoulutus, läpäistävä hyväksytysti loppukoe ja täytettävä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan järjestyksenvalvojalta vaadittavat ominaisuudet. Lisäksi turvahenkilöstöllä on oltava voimassa oleva hyväksyntä järjestyksenvalvojaksi.

Laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista säädetään tilapäisistä järjestyksenvalvojista. Lain 37 §:n mukaan tilaisuuden laajuus ja luonne huomioon ottaen tilaisuuden toimeenpanopaikan poliisilaitos voi erityisestä syystä hyväksyä järjestyksenvalvojaksi kokoontumislain mukaiseen yksittäiseen tilaisuuteen tai saman järjestäjän samassa paikassa järjestämiin samaluonteisiin tilaisuuksiin enintään neljäksi kuukaudeksi yhden vuoden aikana henkilön, joka täyttää pelkästään 35 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset. Tällaisella järjestyksenvalvojalla ei ole 42 §:n 2 momentissa ja 43 §:ssä säädettyjä toimivaltuuksia. Tilaisuudessa, johon asetetaan lain 37 §:ssä tarkoitettu järjestyksenvalvoja, tulee aina olla myös riittävä määrä järjestyksenvalvojan peruskoulutuksen tai sitä vastaavan aiemman koulutuksen suorittaneita järjestyksenvalvojia. Tilapäisen järjestyksenvalvojan tulee 35 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan edellytysten mukaisesti olla täyttänyt 18 vuotta ja hänet tulee tuntea rehelliseksi ja luotettavaksi ja olla henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva. Tilapäisellä järjestyksenvalvojalla ei 42 §:n 2 momentin mukaan ole toimivaltuutta kiinniottamiseen. Viitatun 43 §:n mukaisesti tilapäisellä järjestyksenvalvojalla ei ole toimivaltuutta kiinniotetun säilössä pitoon. Voimankäyttövälineitä saa 47 §:n mukaan kantaa ainoastaan järjestyksenvalvoja, joka on saanut voimankäyttövälineiden käyttäjäkoulutuksen. Järjestyksenvalvoja ei saa kantaa järjestyksenvalvontatehtävässä voimankäyttövälinettä tarpeettomasti. Edellä 37 §:ssä tarkoitettu tilapäinen järjestyksenvalvoja ei saa kantaa tehtävässään voimankäyttövälineitä.

Artiklan 7 kohdan mukaan sopimuspuolet kehottavat toimivaltaisia toimijoitaan korostamaan sen tarpeellisuutta, että pelaajat, valmentajat ja muut osallistuvien joukkueiden edustajat noudattavat toiminnassaan urheilun keskeisiä periaatteita, kuten suvaitsevaisuutta, kunnioitusta ja reilua peliä, ja tiedostavat, että väkivaltaisella, rasistisella tai muutoin provokatiivisella käytöksellä voi olla kielteinen vaikutus katsojien käyttäytymiseen.

Pelaajien, valmentajien ja muiden osallistuvien joukkueiden edustajien käyttäytymistä ottelutapahtumissa määritetään UEFA:n, Suomen Palloliiton ja Veikkausliigan määräyksissä, joissa edellytetään noudattamaan mainittuja urheilun keskeisiä periaatteita.

Yleissopimuksen selitysmuistiosta ilmenee 5 artiklan osalta, että toimet on tehtävä kansallisen tarve- ja riskiharkinnan mukaan. Selitysmuistiossa todetaan myös, että yleissopimuksen tavoite on välttää tarpeetonta ohjailevuutta ja sen sijaan tarjota puitesopimus avainperiaatteista, kansallisen lain ja kansallisten olosuhteiden valossa, erityisesti maan urheilutapahtumien uhkien luonteen ja vakavuuden luonne huomioiden (selitysmuistion kappale 21).

6 artikla.Turvallisuus, turvatoimet ja palvelut julkisilla paikoilla. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet kehottavat kaikkia toimijoita ja sidosryhmiä, jotka osallistuvat jalkapallo-ottelujen ja muiden urheilutilaisuuksien järjestämiseen julkisilla paikoilla, kunnallisviranomaiset, poliisi, paikallisyhteisöt ja paikalliset yritykset, kannattajien edustajat, jalkapalloseurat ja kansalliset järjestöt mukaan lukien, tekemään yhteistyötä etenkin seuraavien osalta:

a. arvioimaan riskejä ja valmistelemaan asianmukaisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla pyritään minimoimaan häiriöt ja rauhoittamaan paikallisyhteisöjä ja paikallisia yrityksiä, etenkin sellaisia, jotka sijaitsevat tilaisuuden pitopaikan tai julkisten katselualueiden läheisyydessä;

b. luomaan turvallinen, turvattu ja lämminhenkinen ympäristö julkisilla paikoilla, jotka on tarkoitettu kannattajien kokoontumiseen ennen tilaisuutta ja sen jälkeen, tai paikoissa, joissa kannattajien voidaan odottaa käyvän säännöllisesti omasta halustaan, sekä kulkureiteillä kaupunkiin ja/tai stadionille ja stadionilta.

Artiklan mukaista riskinarviointia ja sen seurauksena tehtäviä toimenpiteitä on käsitelty edellä yleissopimuksen 5 artiklan yhteydessä. Lisäksi EU:ssa on hyväksytty säännöllisesti päivitettävä käsikirja suosituksista sellaisten kansainvälisten jalkapallo-otteluiden, joissa on mukana vähintään yksi jäsenvaltio, yhteydessä esiintyvien väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien ehkäisemisestä ja torjunnasta ja siihen liittyvästä kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä (EUVL, C 441/1 29.11.2016). Suomen Palloliitolla on käytössä kaikkia Suomessa pelattavia jalkapallo-otteluita koskevat UEFA:n vuoden 2019 päivitetyn ohjeistuksen perusteella luodut turvallisuusmääräykset ja koko turvallisuustoimintaa on koordinoinut päätoiminen turvallisuuspäällikkö vuodesta 1995 lähtien. Suomen Jääkiekkoliitto on uudistanut omat turvallisuusohjeistuksensa vuonna 2012. Ohjeet koskevat kaikkia jääkiekko-otteluita. Suomen salibandyliitto ja Pesäpalloliitto noudattavat otteluissaan pääosin Suomen Palloliiton turvallisuusohjeita.

Kulkureittien turvaamiseen liittyen tieliikennelain (729/2018) 1.6.2020 voimaan tulleen 65 §:n 1 momentin mukaan poliisi ja pelastusviranomainen ohjaavat liikennettä liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden varmistamiseksi sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Lain 65 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan liikenteenohjaajana saa myös toimia henkilö, jonka poliisi määrää ohjaamaan liikennettä liikenneruuhkan, onnettomuuden, yleisötapahtuman tai muun vastaavan syyn vuoksi taikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Lain 65 §:n 3 momentin mukaan liikenteenohjaaja määrätään yksittäistä tehtävää varten tai määräajaksi. Liikenteenohjaajana toimivan henkilön on oltava 18 vuotta täyttänyt. Hänen on annettava suostumuksensa tehtävään ja hänelle on annettava tehtävän edellyttämä ohjeistus.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että riskinarvioinnissa ja turvallisuus- ja turvatoimenpiteissä otetaan huomioon stadionille ja sieltä pois suuntautuvat matkat.

Otteluiden järjestäjät toimittavat vieraskannattajille etukäteen tietoa käytettävistä reiteistä stadionille ja sieltä pois. Järjestäjät käyttävät tarvittaessa erillisiä kuljetuksia, jotta kannattajat voivat saapua stadionille ja poistua sieltä turvallisesti. Lisäksi kannattajille varataan tarvittaessa turvallista pysäköintitilaa.

Kokoontumislain 17 §:n mukaan yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden järjestäjän on huolehdittava järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä sekä lain noudattamisesta tilaisuudessa. Samat velvollisuudet kuuluvat myös yleisen kokouksen puheenjohtajalle, jos sellainen valitaan. Lain 17 §:n perusteluiden mukaan säännöksellä korostetaan järjestäjän ensisijaista vastuuta järjestyksenpidosta tilaisuudessa. Järjestäjän tulisi ryhtyä ennakolta järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Perusteluissa on mainittu myös, että järjestäjän ja puheenjohtajan tulee tarvittaessa välittää osanottajien tietoon poliisin antamat näitä koskevat ohjeet ja määräykset. ( HE 145/1998 vp s. 30). Poliisin tehtävänä puolestaan on kokoontumislain 19 §:n mukaan turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisin tulee myös valvoa, että järjestäjä ja puheenjohtaja täyttävät lain mukaiset velvollisuutensa, sekä ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi yleisessä kokouksessa ja yleisötilaisuudessa. Kokoontumislain 19 §:n perusteluissa todetaan 1 momentin toisen virkkeen osalta niin ikään, että säännös korostaa järjestäjän ja puheenjohtajan ensisijaista vastuuta tilaisuudesta. ( HE 145/1998 vp s. 31) Lisäksi kokoontumislain 20 §:n mukaisesti poliisi voi tarvittaessa antaa yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä myös liikenteen sujuvuuden turvaamiseksi. Kokoontumislain 20 §:n perusteluissa todetaan, että pykälän nojalla tilaisuuden järjestämistä varten annetut ohjeet ja määräykset kohdistuvat lähinnä tilaisuuden järjestäjään ja puheenjohtajaan, joiden tulisi huolehtia niiden täytäntöönpanosta. ( HE 145/1998 vp s. 32). Tiedon jakaminen ja mahdollisten kuljetusten järjestäminen on kokoontumislain 17 §:n perusteella tapahtuman järjestäjän vastuulla, sillä kokoontumislain 17 §:n perusteella yleisötilaisuuden järjestäjän on huolehdittava järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä sekä lain noudattamisesta tilaisuudessa. Poliisin tehtävänä puolestaan on valvoa, että järjestäjä täyttää kokoontumislain mukaiset velvollisuutensa. Poliisi voi tarvittaessa antaa ohjeita ja määräyksiä, joiden täytäntöönpanosta järjestäjän tulee huolehtia. Mikäli poliisin antamat ohjeet tai määräykset koskevat osanottajia, tulee järjestäjän tarvittaessa saattaa nämä heidän tietoonsa.

Kuluttajapalveluiden turvallisuudesta säädetään kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011) . Lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on: 1) varmistaa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuus; 2) ennaltaehkäistä kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista aiheutuvia terveys- ja omaisuusvaaroja; 3) 2 kohdassa tarkoitetun vaaran ilmetessä varmistaa, että vaara saadaan riittävän tehokkaalla tavalla poistettua; 4) turvata korkealaatuinen kuluttajaturvallisuusvalvonta; sekä 5) osaltaan parantaa toiminnanharjoittajien toimintaedellytyksiä. Lain 2 §:n mukaan lakia sovelletaan: 1) kulutustavaroihin, joita valmistetaan, pidetään kaupan, myydään tai muutoin luovutetaan taikka tuodaan maahan, viedään maasta, kuljetetaan Suomen kautta tai välitetään; 2) kuluttajapalveluihin, joita tarjotaan, suoritetaan, pidetään kaupan, myydään tai muutoin luovutetaan; sekä 3) CE-merkintään tai sen puuttumiseen, jollei muualla lainsäädännössä tästä tarkemmin säädetä. Kuluttajapalveluiden turvallisuutta valvovat pääsääntöisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto lain 13 §:n perusteella sekä Tulli omalla toimialallaan lain 14 §:n perusteella. Lisäksi lain 18 §:n mukaan myös muu viranomainen toimii valvontaviranomaisena silloin kun asianomainen viranomainen valvoo muun lainsäädännön nojalla kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta

7 artikla.Turvallisuus- ja pelastussuunnittelu .Artiklan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että laaditaan monitoimijaisia turvallisuus-ja pelastussuunnitelmia ja että näitä suunnitelmia testataan ja parannellaan säännöllisissä yhteisissä harjoituksissa. Kansallisissa oikeus-, sääntely- tai hallintokehyksissä on selvennettävä, mikä toimija vastaa harjoitusten käynnistämisestä, valvonnasta ja hyväksymisestä.

Edellä 4 artiklan yhteydessä on kuvattu lainsäädäntöön, ohjeistukseen ja käytäntöihin perustuvia eri toimijoiden välisiä koordinaatiojärjestelyjä. Kun yleissopimuksessa tarkoitettuja tilaisuuksia järjestetään, on järjestäjän säännöllisesti toimitettava suunnitelmat joista viranomaiset konsultoivat toisiaan tarpeen mukaan. Ennen tilaisuuksia poliisi ja pelastusviranomaiset sekä tilaisuuden paikan ja luonteen mukaan muutkin viranomaiset, esimerkiksi Aluehallintovirasto, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kuntien liikenneluvista ja katualueista vastaavat viranomaiset sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto käyvät läpi erilaiset mahdolliset tilanteet turvallisuusasioista. Stadioneiden poistumisjärjestelyjä simuloidaan erilaisilla tietokonemallinnuksilla, joilla pyritään selvittämään esimerkiksi kuinka paljon aikaa yleisön tapahtumapaikalta poistuminen veisi. Ennen tilaisuutta tilaisuuden järjestäjä, poliisi ja pelastusviranomaiset kokoontuvat tarkastelemaan otteluun liittyviä turvallisuusasioita. Kokouksissa keskustellaan myös esimerkiksi poistumisista ja samalla poistumisia pystytään itse ottelun yhteydessä kokeilemaan käytännössä. Kokoontumisten yhteyksissä huomioidaan myös esimerkiksi mahdollisten ajoesteiden sijoittelu.

Poliisi pääsääntöisesti ohjaa ja sovittaa yhteen edellä mainittuja toimia ja toimenpiteitä. Kokoontumislain 19 §:n 1 momentin mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa valvoa, että järjestäjä ja puheenjohtaja täyttävät kokoontumislain mukaiset velvollisuutensa, sekä ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi yleisessä kokouksessa ja yleisötilaisuudessa. Lain 20 §:n mukaan poliisi voi tarvittaessa antaa yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä:1) yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi; 2) terveyden, omaisuuden tai ympäristön vahingoittumisen estämiseksi taikka ympäristölle aiheutuvan haitan rajoittamiseksi; 3) sivullisten oikeuksien turvaamiseksi; sekä 4) liikenteen sujuvuuden turvaamiseksi. Poliisihallitus on poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta annetun lain (497/2009) 4 §:n perusteella antanut edellä mainitun katsomoväkivallan ennalta ehkäisyä käsittelevän määräyksen, jossa muun muassa viitataan aiemmin esityksessä käsiteltyyn Euroopan neuvoston vuoden 1985 yleissopimukseen urheilutilaisuuksien katsomoväkivallan ehkäisemisestä.

Sopimuspuolten on varmistettava, että laaditaan monitoimijaisia turvallisuus-ja pelastussuunnitelmia ja että näitä suunnitelmia testataan ja parannellaan säännöllisissä yhteisissä harjoituksissa. Edellä kuvatusti yleissopimuksessa tarkoitettua turvallisuus- ja pelastussuunnittelua sekä niihin liittyviä harjoituksia tehdään nykyisin eri lakien, ohjeistuksen ja käytäntöjen perusteella. Yleissopimuksessa tarkoitetut jalkapallo- ja muiden urheilutilaisuuksien järjestäjät ovat pääsääntöisesti yksityisiä tahoja ja -yhteisöjä. Näin ollen yleissopimus sisältää viranomaisia ja yksityisiä koskevia määräyksiä.

Edellä 4 artiklan yhteydessä todetun mukaisesti yleissopimuksessa tarkoitetuista turvallisuus- ja pelastussuunnitelmista on voimassa lain säännöksiä. Suunnitelmien laatimista ja niiden testaamiseen ja parantamiseen tähtääviin säännöllisiin yhteisiin harjoituksiin osallistumista ei voida pitää perustuslain esitöissä tarkoitettuna niin vähäisinä yksilön velvollisuuksiin liittyvinä yksityiskohtina, että niistä voitaisiin säätää asetuksella.

Kuten edellä on todettu, poliisi pääsääntöisesti ohjaa ja sovittaa yhteen 7 artiklassa tarkoitettuja toimia ja toimenpiteitä ja on kokoontumislain mukainen toimivaltainen viranomainen. Lisäksi yleissopimuksessa tarkoitetut tilaisuudet kuuluvat kokoontumislain soveltamisalaan lain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuina kilpailuina ja joukkueotteluina.

Viranomaisten ja muiden yleisötilaisuuksien järjestämiseen osallistuvien tahojen yleissopimuksen mukaisista velvoitteista on tarkoituksenmukaista säätää kokoontumislain yleisötilaisuuksien järjestämisen yleisiä edellytyksiä käsittelevässä 12 §:ssä. Näin ollen esityksessä ehdotetaan, että kyseiseen pykälään lisättäisiin tätä tarkoittava uusi 2 momentti.

Yleissopimuksessa tarkoitettujen harjoitusten käynnistämistä, valvonnasta ja hyväksymisestä sekä poliisin roolista siinä on tarkoituksenmukaista säätää poliisin antamia ohjeita ja määräyksiä käsittelevässä lain 20 §:ssä. Koska kyse on poliisin ohjeistuksesta ja määräyksenanto- oikeudesta laajemmin ja osin eri kohderyhmien osalta kuin 20 §:n 2 momentissa mainitaan, ehdotetaan asiasta säädettäväksi uudessa 3 momentissa ja samalla täsmentäen ohjeiden ja määräysten kohdistuvan nyt lisättäväksi esitettävän 12 §:n 2 momentin mukaiseen toimintaan.

Kokoontumislain 29 §:n 1 momentin mukaan tarkempia säännöksiä yleisötilaisuuksien järjestämisestä voidaan antaa asetuksella. Sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö voi 29 §:n 2 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä muun ohessa 20 §:n nojalla annettavista yleisötilaisuuksien järjestämistä koskevista poliisin määräyksistä ja ohjeista. Lain esitöiden mukaan sisäministeriö voisi antamillaan säännöksillä yhdenmukaistaa käytäntöä maan eri osissa esimerkiksi ohjaamalla tarvittaessa yleisötilaisuuksien järjestämistä koskevien ajallisten rajoitusten asettamista ( HE 145/1998 vp , s. 38). Asetuksenantomahdollisuus on tarkoituksenmukaista sisällyttää myös ehdotettavaan kokoontumislain 20 §:n 2 momentin lisäykseen vastaavilla perusteilla kuin se on sisällytetty 20 §:n 1 momenttiin.

8 artikla.Yhteistoiminta kannattajien ja paikallisyhteisöjen kanssa. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet kehottavat kaikkia toimijoita laatimaan ja noudattamaan politiikkaa, joka perustuu ennakoivaan ja säännölliseen yhteydenpitoon keskeisten sidosryhmien kanssa, kannattajien edustajat ja paikallisyhteisöt mukaan lukien, sekä vuoropuheluperiaatteeseen, ja jonka tavoitteena on saada aikaan kumppanuuden henki ja myönteistä yhteistyötä sekä tunnistaa ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin.

Kannattajia osallistuu Suomen Palloliiton turvakokouksiin, ja kannattajat ja keskeiset toimijat ovat mukana liiton vuosittaisessa turvaseminaarissa. Liitto panostaa yhdessä poliisin spotteriorganisaation kanssa seura- ja maajoukkuekannattajien yhdyshenkilötoimintaan. Vuoropuhelussa kannattajien ja muiden toimijoiden kanssa hyödynnetään aktiivisesti sosiaalisen median eri vaihtoehtoja.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet kehottavat kaikkia julkisia ja yksityisiä toimijoita ja muita sidosryhmiä, paikallisyhteisöt ja kannattajien edustajat mukaan lukien, käynnistämään monitoimijaisia sosiaalisia, koulutukseen liittyviä, rikoksien ehkäisyyn tähtääviä hankkeita ja muita yhteisöhankkeita, joilla pyritään edistämään molemminpuolista kunnioitusta ja ymmärtämystä, erityisesti kannattajien, urheiluseurojen ja -järjestöjen sekä turvallisuudesta ja turvatoimista vastaavien toimijoiden keskuudessa, tai osallistumaan niihin.

Urheiluseurat ja kunnat toteuttavat runsaasti kohdassa tarkoitettuja hankkeita ja Suomen Palloliitolla on hankkeita, joilla halutaan parantaa ottelutapahtumiin liittyvää turvallisuutta. Jatkuvia hankkeita ovat No Hate- ja rasismin vastaiset kampanjat. Poliisiviranomaiset, Suomen Palloliitto sekä Veikkausliigan seurat järjestivät vuonna 2015 laajan hankkeen korkean riskin otteluiden turvajärjestelyiden monitoroinnista, minkä tuloksena oli selkeä parannus ottelutapahtumien turvallisuuteen liittyvien asioiden huomioimisessa. Veikkausliiga, jalkapallon Ykkönen ja jääkiekon SM-liiga lähettävät vuosittain otteluohjelmaluonnokset etukäteen Poliisihallitukselle arvioitavaksi ja lausuttavaksi. Poliisihallitus pyytää otteluohjelmaluonnoksista lausunnon Suomen NFIP-toiminnolta ja lausuu Veikkausliigalle, Ykköselle ja jääkiekon SM liigalle otteluajankohtiin ja muihin seikkoihin perustuen otteluiden turvallisuuteen liittyvistä esityksistä jo etukäteen ennen yksittäisten otteluiden yleisötilaisuuspäätösten tekoa.

9 artikla.Poliisin strategiat ja toimet. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että poliisin strategioita laaditaan, arvioidaan säännöllisesti ja parannellaan kansallisten ja kansainvälisten kokemusten ja hyvien käytäntöjen perusteella ja että ne ovat yhdenmukaisia turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevan laajemman, yhdennetyn lähestymistavan kanssa.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että poliisin strategioissa otetaan huomioon hyvät käytännöt, erityisesti tiedustelutietojen kerääminen, jatkuva riskinarviointi, riskiperusteinen käyttö, oikeasuhteinen puuttuminen riskin tai yleisen järjestyksen häiriön eskaloitumisen estämiseksi, tehokas vuoropuhelu kannattajien ja laajemman yhteisön kanssa, todisteiden kerääminen rikollisesta toiminnasta ja tällaisten todisteiden jakaminen toimivaltaisten syyttäjäviranomaisten kanssa.

Poliisin valtakunnalliset ja paikalliset strategiat tukevat turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa. Poliisin strategioista esimerkiksi ennalta estävä toiminnan strategiassa, rikostorjuntastrategiassa ja viestintästrategiassa on huomioitu kohdassa mainitut seikat. Sisäministeriö on 22.1.2019 julkaissut poliisin ennalta estävän työn strategian (ENSKA – Poliisin ennalta estävän työn strategia 2019–2023, Sisäministeriön julkaisuja 2019:3). Ennalta estävän työn strategian tavoitteena on vähentää rikosten ja turvallisuutta heikentävien häiriöiden aiheuttamia taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia, ylläpitää ja vahvistaa ihmisten turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta, ylläpitää ja vahvistaa ihmisten luottamusta poliisiin sekä tukea poliisin muita toimintoja. Poliisin sisäisen ja ulkoisen viestinnän käsikirjassa kuvataan viestintästrategiaan ja määräykseen liittyviä käytäntöjä, joiden avulla viestintää voidaan yhdenmukaistaa poliisin eri yksiköissä.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat, että poliisi tekee yhteistyötä järjestäjien, kannattajien, paikallisyhteisöjen ja muiden sidosryhmien kanssa tehtäessä jalkapallo-otteluista ja muista urheilutilaisuuksista turvallisia, turvattuja ja lämminhenkisiä kaikille asianosaisille.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa. Hallintolain (434/2003) 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Poliisi suunnittelee ja toimii yhteistyössä järjestäjien, kannattajien, paikallisyhteisöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta jalkapallo-ottelut ja muut urheilutilaisuudet olisivat turvallisia, turvattuja ja lämminhenkisiä kaikille asianosaisille.

10 artikla.Lainrikkomisen ehkäisy ja seuraamukset. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimiin vähentääkseen riskiä, että yksilöt tai ryhmät osallistuvat väkivaltaisuuksiin tai yleisen järjestyksen häiriöihin tai järjestävät sellaisia.

Eri viranomaisten, muiden toimijoiden ja kannattajien kesken käydään vuoropuhelua, jolla pyritään ennalta estämään väkivaltaisuuksia tai järjestyshäiriöitä. Suomessa on toimiva kansallinen ja kansainvälinen tiedonvaihto ja -keruujärjestelmä, ja rikkomuksiin syyllistyneet henkilöt saadaan tehokkaasti edesvastuuseen. Suomessa on toimiva kansallinen jalkapallon tietopiste NFIP (National Football Information Point) ja valtakunnallinen spotterijärjestelmä (poliisin operatiivinen toimija urheilutilaisuuksissa). Yleissopimuksen selitysmuistion kappaleessa 94 todetaan että 1 kohta on luonteeltaan yleinen ja korostaa osapuolten vastuuta omien turvallisuusongelmiensa luonteen ja vakavuuden edellyttämällä tavalla.

Poliisihallituksen edellä mainitun määräyksen mukaan Suomen kansallinen jalkapallon tietopiste (NFIP) toimii suorana keskusyhteyspisteenä kansainvälisiin jalkapallo-otteluihin liittyvässä tietojenvaihdossa. Tietojenvaihdossa on otettava huomioon kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö sekä erityisesti henkilötietojen käsittelyä ja luovuttamista koskeva lainsäädäntö sekä niin kutsuttu jalkapallokäsikirja. NFIP vastaa myös kansallisesti tietojenvaihdosta jalkapallon ja jääkiekon pääsarjatason pelipaikkakuntien poliisilaitosten kanssa ja välittää muilta valtioilta saatuja, tapahtumia koskevia tietoja.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet varmistavat kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, että käytössä on tehokkaita ja riskin luonteeseen ja sijaintiin nähden tarkoituksenmukaisia poissulkemisjärjestelyjä väkivaltaisuuksien tai yleisen järjestyksen häiriöiden ehkäisemiseksi ja estämiseksi.

Järjestyslain (612/2003) 3 §:n mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty:

1) metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla;

2) toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä;

3) ampumalla, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu toiminta on kielletty myös muualla kuin yleisellä paikalla, jos toiminnan vaikutus ulottuu yleiselle paikalle.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 41 §:n 1 momentin mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus estää pääsy toimialueelleen henkilöltä:

1) jonka päihtymyksen, käyttäytymisen, aikaisemman käyttäytymisen tai varustautumisen perusteella on syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta;

2) joka ei täytä pääsyn edellytykseksi asetettua ikärajavaatimusta tai muita ehtoja, jotka laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä on asetettu järjestyksenvalvojan toimialueelle pääsemiseksi tai jotka tilaisuuden järjestäjä tai alueen haltija on asettanut sinne pääsemiselle; tai

3) jonka on syytä epäillä pitävän hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussapito siellä on lain taikka tilaisuuden järjestäjän tai poliisin asettamien ehtojen mukaan kielletty.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 42 §:n mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus poistaa toimialueeltaan henkilö, joka:

1) päihtyneenä häiritsee järjestystä tai muita henkilöitä;

2) vaarantaa turvallisuutta;

3) uhkaavasti esiintyen, meluamalla, väkivaltaisuudella taikka muulla käyttäytymisellään häiritsee järjestystä; tai

4) oleskelee alueen yleisöltä suljetussa osassa ilmeisen oikeudettomasti.

Jos paikalta poistaminen on ilmeisesti riittämätön toimenpide eikä häiriötä tai vaaraa voida muutoin poistaa, järjestyksenvalvojalla on oikeus ottaa henkilö kiinni, jos kiinniottaminen on välttämätöntä muille henkilöille tai omaisuudelle aiheutuvan vakavan vaaran torjumiseksi. Kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisin haltuun. Järjestyksenvalvojalla ei kuitenkaan ole oikeutta henkilön kiinniottamiseen yleisessä kokouksessa.

Kokoontumislain 20 §:n mukaan poliisi voi tarvittaessa antaa yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä:

1) yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi;

2) terveyden, omaisuuden tai ympäristön vahingoittumisen estämiseksi taikka ympäristölle aiheutuvan haitan rajoittamiseksi;

3) sivullisten oikeuksien turvaamiseksi; sekä

4) liikenteen sujuvuuden turvaamiseksi.

Kokoontumislain 15 §:n mukaan poliisilla on oikeus kieltää yleisötilaisuuden järjestäminen, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä ja jos on ilmeistä, että:

1) tilaisuuden järjestäminen on lainvastaista tai sen järjestämisessä rikotaan olennaisesti tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä;

2) järjestystä ja turvallisuutta ei voida ylläpitää;

3) tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa vaaraa terveydelle tai vahinkoa omaisuudelle; tai

4) tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa huomattavaa haittaa sivullisille tai ympäristölle.

Kokoontumislain 22 §:n mukaan yleisötilaisuuden tai tällaiseen tilaisuuteen kuuluvan ohjelmanumeron tai muun tapahtuman järjestäjän on peruutettava tai keskeytettävä tilaisuus taikka määrättävä se päättymään 15 §:ssä mainituilla perusteilla. Poliisilla ja järjestyksenvalvojalla on vastaavilla perusteilla oikeus estää tai keskeyttää yleisötilaisuus tai määrätä se päättymään, jos muut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittäviksi.

Mitä 1 momentissa säädetään yleisötilaisuudesta, koskee vastaavasti tällaiseen tilaisuuteen kuuluvaa ohjelmanumeroa tai muuta tapahtumaa.

Kokoontumislain 23 §:n mukaan yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa taikka niiden välittömässä läheisyydessä ei saa pitää hallussa ampuma-asetta, räjähdysainetta, teräasetta tai muuta sellaista esinettä tai ainetta, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tekemiseen. Edellä säädetty ei koske viran tai tehtävän vuoksi tarpeellista tai virkapukuun kuuluvaa aseistusta eikä tilaisuuden ohjelmassa tai urheilukilpailuissa tarvittavia esineitä tai aineita.

Järjestäjällä ja poliisilla on oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa.

Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi järjestäjällä ja poliisilla on myös oikeus määrätä järjestyksenvalvoja tarkastamaan tilaisuuden osanottajat ja näiden mukana olevat tavarat, jos tämä on tarpeen tilaisuuden erityisluonteen vuoksi tai on perusteltua aihetta epäillä, että tilaisuuteen osallistuvilla on hallussaan kiellettyjä esineitä tai aineita. Järjestyksenvalvojan tekemästä tarkastuksesta säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 46 §:n mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus metallinilmaisinta tai muuta sellaista teknistä laitetta käyttäen tarkastaa toimialueelleen pyrkivä tai siellä oleva henkilö sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole yllään tai mukanaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voitaisiin aiheuttaa vaaraa järjestykselle tai turvallisuudelle taikka joiden hallussapito toimialueella on kielletty lain tai sen nojalla annetun määräyksen mukaan. Tilaisuuden järjestäjän tai poliisin kokoontumislain 23 §:n 4 momentin mukaan antaman määräyksen nojalla tai jos muutoin on perusteltua aihetta epäillä, että henkilöllä on hallussaan tällaisia esineitä tai aineita, saadaan henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat tarkastaa myös muulla sopivalla tavalla.

Järjestyksenvalvojalla on 42 §:n 2 momentissa tai 45 §:ssä tarkoitetun kiinnioton yhteydessä oikeus tarkastaa kiinniotettu sen varmistamiseksi, ettei tällä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla tämä voi vaarantaa säilössä pidon taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 47 §:n mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut 46 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut esineet ja aineet. Järjestyksenvalvojalla on myös oikeus ottaa pois hänen toimialueellaan olevalta henkilöltä tarkastuksessa tai muuten löydetty esine tai aine, jota voidaan käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tekemiseen tai sellaisella rikoksella uhkaamiseen taikka jonka tuominen alueelle on muuten lain tai sen nojalla annetun määräyksen mukaan kielletty.

Pois otetut esineet ja aineet on viipymättä luovutettava poliisille taikka, jollei siihen ole lain mukaan estettä, palautettava omistajalleen tai haltijalleen hänen poistuessaan paikalta.

Järjestyksenvalvojalla on oikeus ottaa pois alkoholilain 85 §:n 1 momentin kieltoa rikkoneelta henkilöltä alkoholijuoma astioineen ja hävittää se todisteellisesti.

Poliisilain 2 luvun 12 a §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on, sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä edellyttää, oikeus tarkastaa oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttävään kokoukseen, erityistä suojelua tai erityistä valvontaa edellyttävään yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tilaisuuteen tai tilaisuuden osallistujien majoitustiloihin saapuva tai sellaisessa tilaisuudessa tai sellaisissa tiloissa paikalla oleva, niistä poistuva taikka tilaisuuden järjestämispaikan tai majoitustilojen välittömässä läheisyydessä oleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien tai majoitustiloissa olevien tai muiden henkilöiden turvallisuudelle tai joiden hallussapito tilaisuudessa on muuten laissa tai lain nojalla kielletty.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut esineet tai aineet on tarvittaessa otettava pois tarkastettavalta.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 48 §:n mukaan, jos henkilö koettaa vastarintaa tekemällä välttää pääsyn estämisen, paikalta poistamisen, kiinniottamisen, 46 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen tai 47 §:ssä tarkoitetun poisottamisen taikka pakenee kiinniottamista, järjestyksenvalvojalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön pääsyn estämiseksi, paikalta poistamiseksi tai kiinniottamiseksi taikka tarkastuksen suorittamiseksi tai esineen ja aineen poisottamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen, tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja muut olosuhteet.

Rikoslain 17 luvun 13 a §:n mukaan, joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet tekevät kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti yhteistyötä pyrkiessään varmistamaan, että ulkomailla lakia rikkoneille yksilöille määrätään asianmukaiset seuraamukset joko siinä maassa, jossa teko on tapahtunut, tai siinä maassa, jossa he asuvat tai jonka kansalaisia he ovat.

Yleissopimuksen selitysmuistion kappaleessa 96 korostetaan kohdassa 3 tarkoitettujen toimien tapahtuvan kunkin valtion oikeudellisen sääntelyn ja hallinnollisten järjestelyjen puitteissa. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta säädetään rikoslain 1 luvussa.

Poliisin yhteistyön ja tiedonvaihdon osalta Poliisihallituksen edellä mainitun määräyksen mukaan Suomen kansallinen jalkapallon tietopiste (NFIP) toimii suorana keskusyhteyspisteenä kansainvälisiin jalkapallo-otteluihin liittyvässä tietojenvaihdossa. Sen tehtävänä on myös muun muassa edistää, sovittaa yhteen ja järjestellä kansainvälisiä jalkapallo-otteluita koskevaa kansainvälistä yhteistyötä sekä kansainvälisten jalkapallo-otteluiden yhteydessä laatia toisen jäsenvaltion NFIP:n pyynnöstä riskianalyysi maan omista seuroista ja omasta maajoukkueesta sekä näiden kannattajista. Se myös osallistuu mahdollisuuksien mukaan kansainvälisiin jalkapalloa koskeviin kokouksiin ja seminaareihin, jotka koskevat NFIP-toimintaa.

Artiklan 4 kohdan mukaan tarvittaessa ja kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti sopimuspuolet harkitsevat, että oikeus- tai hallintoviranomaisille, jotka vastaavat seuraamusten määräämisestä yksilöille, jotka ovat aiheuttaneet jalkapalloon liittyviä väkivaltaisuuksia ja/tai yleisen järjestyksen häiriöitä tai myötävaikuttaneet niihin, annetaan mahdollisuus rajoittaa tällaisten henkilöiden matkustamista toisessa maassa järjestettäviin jalkapallotilaisuuksiin.

Suomessa vakavan asteiseen rikokseen syyllistyneelle henkilölle voidaan esitutkinnan ja lainvoimaisen tuomion aikana asettaa rajoituksia liikkumiselle muun muassa matkustuskiellon muodossa.

Matkustuskielto on pakkokeinolain (806/2011) 5 luvussa tarkoitettu pakkokeino, jossa todennäköisin syin epäiltyä henkilöä kielletään poistumasta tietyltä alueelta. Matkustuskiellossa oleva epäilty voidaan myös määrätä olemaan tiettynä aikana tavoitettavissa, ilmoittautumaan poliisille tai oleskelemaan esimerkiksi laitoksessa. Epäilty voidaan määrätä matkustuskieltoon, jos ankarin rangaistus rikoksesta on vähintään vuosi vankeutta ja on syytä epäillä, että epäilty pakenee tai jatkaa rikoksien tekemistä. Yleensä matkustuskiellon määrää poliisi mutta käräjäoikeus voi vangitsemisvaatimusta käsitellessään määrätä epäillyn vangitsemisen sijaan matkustuskieltoon.

Viisumivelvollisten kolmansien valtioiden kansalaisten osalta ulkomaalaislain (301/2004) 17 §:n 8 kohdan mukaan viisumin epäämiseen sovelletaan Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 810/2009. Asetuksen 32 artiklassa tarkemmin säädetysti viisumi voidaan evätä muun ohella, jos hakija on määrätty maahantulokieltoon Schengenin tietojärjestelmässä, hän saattaa muodostaa uhan jonkin jäsenvaltion yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle, erityisesti jos hänet on jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa samoin perustein määrätty maahantulokieltoon.

Passilain (671/2006) 15 §:n 1 kohdan ja 21 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan passi voidaan peruuttaa, jos henkilön todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken taikka josta henkilö on syytteessä tai jonka johdosta henkilö on etsintäkuulutettu. Vastaavilla edellytyksillä voidaan henkilökortti peruuttaa henkilökorttilain (663/2016) 17 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 25 §:n 4 momentin perusteella.

Passilain 15 §:ssä säädetään passin myöntämisen esteistä. Pykälän mukaan passi voidaan evätä henkilöltä, jos henkilön todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken taikka josta henkilö on syytteessä tai jonka johdosta henkilö on etsintäkuulutettu.

Passilain 21 §:ssä säädetään passin peruuttamisen edellytyksistä. Pykälän mukaan passi voidaan peruuttaa, jos passin myöntämisen jälkeen on tullut esiin seikkoja, jotka passin myöntämistä harkittaessa todennäköisesti johtaisivat 15 §:n nojalla passin epäämiseen.

Henkilökorttilain (663/2016) 17 §:ssä säädetään henkilökortin epäämisestä ja henkilökortista ilman matkustusoikeutta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan henkilökortti voidaan evätä Suomen kansalaiselta, jonka todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken tai josta henkilö on syytteessä tai etsintäkuulutettu.

Henkilökorttilain 25 §:ssä säädetään henkilökortin peruuttamisen edellytyksistä. Pykälän mukaan henkilökortti voidaan peruuttaa, jos sen myöntämisen jälkeen on tullut esiin seikkoja, jotka todennäköisesti johtaisivat 17 §:n nojalla matkustusasiakirjaksi hyväksyttävän henkilökortin epäämiseen.

Passin tai henkilökortin epäämisellä ja peruuttamisella puututaan henkilön liikkumisvapauteen, eli niillä nimenomaan rajoitetaan henkilön matkustamista. Passin myöntämistä tai epäämistä on arvioitava perustuslain 9 §:n 2 momentissa turvatun perusoikeuden rajoittamisen näkökulmasta, koska passi on maasta poistumisen pääsääntöinen edellytys. Näin ollen passin antamis- ja peruuttamisedellytykset ovat olennaisia perustuslain takaaman maasta poistumisoikeuden toteutumiselle (esim. PeVL 33/1997 vp ja PeVL 27/2005 vp). Niin ikään henkilökorttia voidaan käyttää Euroopassa matkustusasiakirjana ja hallituksen esityksessä HE 41/2016 vp on todettu, että tästä syystä henkilökorttilaissakin tulisi huomioida ne tilanteet, joissa matkustusasiakirjaa ei tulisi myöntää matkustamisen rajoittamisen mahdollistamiseksi. Jos esimerkiksi henkilölle ei myönnetä matkustusasiakirjaksi kelpaavaa henkilökorttia, tarkoittaisi se hänen perustuslain 9 §:n suojaaman liikkumisvapauden rajoittamista. ( HE 41/2016 vp s. 47 ja 48)

Sisäasianministeriön poliisiosasto asetti 13.11.2012 työryhmän yleisötilaisuuksien porttikieltojärjestelmän tarpeellisuuden selvittämiseksi ja arvioimiseksi. Työryhmän tehtävänä oli arvioida, onko Suomessa tarvetta ja edellytyksiä yleisötilaisuuksia koskevalle porttikieltojärjestelmälle. Työryhmän tuli arvioida myös, mitä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia porttikieltojärjestelmälle olisi olemassa, jos tarpeiden ja edellytysten järjestelmälle katsotaan olevan olemassa.

Porttikieltotyöryhmä esitti loppuraportissaan 23.4.2014 (Sisäministeriön julkaisu 12/2014) näkemyksenään että Suomessa on tarve ketterälle ja hyvinkin nopealla aikataululla toteutettavalle tilaisuuden järjestäjän ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen perustuvalle porttikieltojärjestelmälle. Työryhmä ei esittänyt tämän vuoksi lainsäädäntöön pohjautuvaa ja viranomaisten omistamaa porttikieltojärjestelmään perustuvaa porttikieltojärjestelmää.

Yleissopimuksen 10 artiklan 4 kohta ei sisällä oikeudellisesti velvoittavia sopimusmääräyksiä. Se ei sisällä velvoitetta säätää tietynlaisia sanktioita tai seuraamuksia, osallistumiskieltoja tai matkustuskieltoa, vaan määräykset ovat muodoltaan hyvin väljästi velvoittavia.

Yleissopimuksen selitysmuistion kappaleessa 93 korostetaan, että kutakin 10 artiklan kohtaa on tulkittava kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti sekä että kohdat on muotoiltu siten että ne tarjoavat osapuolille mahdollisuuden soveltaa sellaisia toimia jotka heijastavat ongelma-käyttäytymisten määrää ja riskin tasoa. Kappaleen 97 mukaan 4 kohta tarjoaa mahdollisuuden yksilöitä koskevien matkustusrajoitusten asettamiseen, kun se on asianmukaista sekä valtion oikeudellisten tai hallinnollisten järjestelyjen mukaista. Yleissopimuksen 10 artikla ei edellytä lainsäädäntömuutoksia.

11 artikla.Kansainvälinen yhteistyö. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet toimivat kiinteässä yhteistyössä yleissopimuksen alaan kuuluvissa ja siihen liittyvissä asioissa, jotta voidaan tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä kansainvälisten tilaisuuksien osalta, jakaa kokemuksia ja osallistua hyvien käytäntöjen kehittämiseen.

Suomi on kiinteästi mukana kansainvälisessä NFIP-toiminnassa. Lisäksi yhteistyötä tehdään Europolin ja Interpolin verkostojen kautta. Suomen edustajat poliisista ja Suomen Palloliitosta osallistuvat vuosittain erilaisiin kansainvälisiin turvallisuustapahtumiin ja -koulutuksiin Suomessa ja ulkomailla.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolet perustavat tai nimeävät poliisin alaisen kansallisen jalkapalloalan tietopisteen, tämän kuitenkaan rajoittamatta olemassa olevien kansallisten säännösten soveltamista, etenkään eri palvelujen ja viranomaisten välisten toimivaltuuksien jakoa.

Kansallinen jalkapalloalan tietopiste

a. toimii suorana ja yhtenä yhteyspisteenä yleisten (strategisten, operatiivisten ja taktisten) tietojen vaihtamiseen sellaisen jalkapallo-ottelun yhteydessä, johon liittyy kansainvälinen ulottuvuus;

b. vaihtaa henkilötietoja sovellettavien kansallisten ja kansainvälisten sääntöjen mukaisesti;

c. helpottaa, koordinoi tai hoitaa kansainvälisen poliisiyhteistyön käyttöä sellaisten jalkapallo-otteluiden yhteydessä, joihin liittyy kansainvälinen ulottuvuus;

d. pystyy hoitamaan sille osoitetut tehtävät tehokkaasti ja ripeästi.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet lisäksi varmistavat, että kansallinen jalkapalloalan tietopiste toimii kansallisena asiantuntemuksen tarjoajana jalkapalloon liittyvien poliisioperaatioiden, kannattajien dynamiikan ja siihen liittyvien turvallisuutta ja turvatoimia koskevien riskien osalta.

Suomen jalkapallon tietopiste NFIP toimii edellä 1-3 kohdissa mainittujen linjausten mukaisesti. NFIP on perustettu Poliisihallituksen määräyksellä 11.5.2010 (POHAD no/2010/1546) ja sijoitettu Helsingin poliisilaitokselle.

Artiklan 4 kohdan mukaan kukin sopimuspuoli ilmoittaa yleissopimuksella perustetulle urheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaavalle komitealle (Committee on Safety and Security at Sports Events) kirjallisesti sen kansallisen jalkapalloalan tietopisteen nimen ja yhteystiedot ja niihin myöhemmin tehtävät muutokset.

Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuolet tekevät kansainvälistä yhteistyötä, joka liittyy tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseen ennalta ehkäisevistä hankkeista, koulutus- ja tiedotushankkeista sekä kumppanuuksien luomiseen kaikkien sellaisten toimijoiden kanssa, jotka ovat mukana toteuttamassa kansallisia ja paikallisia aloitteita, joissa keskitytään paikallisyhteisöön ja kannattajiin tai joiden alullepanijoina viimeksi mainitut toimivat.

Suomi toimii kyseisten periaatteiden mukaan Euroopan neuvoston pysyvässä katsomoväkivaltakomiteassa ja EU:n neuvoston alaisessa lainvalvonta-alan työryhmässä ja sen asiantuntijakokouksissa.

Menettelymääräykset

12 artikla.Tietojen toimittaminen. Artiklan mukaan sopimuspuolen tulee toimittaa urheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaavalle komitealle jollakin Euroopan neuvoston virallisella kielellä kaikki tarpeelliset tiedot lainsäädäntötoimenpiteistä ja muista toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt tämän yleissopimuksen määräysten noudattamiseksi jalkapalloilun tai muiden urheilulajien osalta.

13 artikla.Urheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaava komitea .Artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimuksen päämäärien toteuttamiseksi perustetaan urheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaava komitea.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolella voi olla komiteassa yksi tai useampi edustaja tärkeimmistä valtion virastoista, ensisijaisesti sellaisista, jotka vastaavat urheilulajien ja -tilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista, ja kansallisen jalkapalloalan tietopisteestä. Jokaisella yleissopimuksen osapuolella on yksi ääni.

Artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan neuvoston jäsenvaltio tai muu Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolena oleva valtio, joka ei ole yleissopimuksen osapuoli, samoin kuin valtio, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli mutta joka on vuoden 1985 yleissopimuksen osapuoli, voi olla edustettuna komiteassa tarkkailijana.

Artiklan 4 kohdan mukaan komitea voi kutsua yksimielisellä päätöksellään Euroopan neuvostoon kuulumattomia valtioita, jotka eivät ole yleissopimuksen tai yleissopimuksen nro 120 osapuolia, sekä järjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita edustuksesta, osallistumaan tarkkailijoina yhteen tai useampaan kokoukseensa.

Artiklan 5 kohdan mukaan Euroopan neuvoston pääsihteeri kutsuu komitean koolle. Sen ensimmäinen kokous pidetään vuoden kuluessa siitä päivästä, jona 10 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota on sitoutunut noudattamaan yleissopimusta. Tämän jälkeen se kokoontuu vähintään kerran vuodessa ensimmäisen kokouksensa jälkeen. Lisäksi se kokoontuu sopimuspuolten enemmistön pyynnöstä.

Artiklan 6 kohdan mukaan komitean kokousten päätösvaltaisuuteen vaaditaan sopimuspuolten enemmistö.

Artiklan 7 kohdan mukaan komitean tulee laatia itse menettelytapasääntönsä ja hyväksyä ne yksimielisesti, jollei yleissopimuksen määräyksistä muuta johdu.

14 ArtiklaUrheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaavan komitean tehtävät .

Artiklan 1 kohdan mukaan Komitean tehtävänä on yleissopimuksen soveltamisen valvominen. Se voi erityisesti

a. tarkastella yleissopimuksen määräyksiä ja tutkia niiden muutostarvetta;

b. järjestää neuvonpitoja ja tarvittaessa vaihtaa tietoja asianomaisten järjestöjen kanssa;

c. antaa yleissopimuksen osapuolille suosituksia toimenpiteistä, joihin näiden tulisi tämän yleissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ryhtyä;

d. suosittaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä yleisön pitämiseksi tietoisena siitä, millaiseen toimintaan yleissopimuksen puitteissa on ryhdytty;

e. antaa ministerikomitealle suosituksia Euroopan neuvostoon kuulumattomien valtioiden kutsumiseksi liittymään yleissopimukseen;

f. tehdä ehdotuksia yleissopimuksen vaikuttavuuden lisäämiseksi;

g. helpottaa tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen keräämistä, analysoimista ja vaihtamista valtioiden välillä.

Artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisten sopimuspuolten etukäteen antamalla suostumuksella komitea seuraa yleissopimuksen noudattamista ohjelmalla, jossa sopimuspuolina oleviin valtioihin tehdään vierailuja, jotta voidaan antaa neuvoja ja tukea yleissopimuksen täytäntöönpanossa.

Artiklan 3 kohdan mukaan komitea myös kerää tietoja, joita sopimuspuolet ovat toimittaneet 12 artiklan mukaisesti, ja välittää tarpeelliset tiedot kaikille yleissopimuksen osapuolille. Se voi erityisesti ilmoittaa kullekin sopimuspuolelle uuden kansallisen jalkapalloalan tietopisteen nimeämisestä sekä välittää tietopisteen yhteystiedot.

Artiklan 4 kohdan mukaan komitea voi tehtäviensä hoitamiseksi järjestää omasta aloitteestaan asiantuntijaryhmien kokouksia.

15 Artikla.Muutokset. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuoli, urheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaava komitea tai Euroopan neuvoston ministerikomitea voivat ehdottaa muutoksia tähän yleissopimukseen.

Artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan neuvoston pääsihteeri välittää muutosehdotuksen Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolina oleville valtioille, kaikille muille valtioille, jotka eivät ole Euroopan neuvoston jäseniä mutta jotka ovat liittyneet yleissopimukseen nro 120 ennen tämän yleissopimuksen allekirjoitettavaksi avaamisen ajankohtaa, sekä kaikille muille valtioille, jotka ovat liittyneet tai jotka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen 18 artiklan määräysten mukaisesti.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolen tai ministerikomitean ehdottama muutos toimitetaan komitealle vähintään kaksi kuukautta ennen sitä kokousta, jossa sitä on määrä käsitellä. Komitea antaa ministerikomitealle lausuntonsa muutosehdotuksesta.

Artiklan 4 kohdan mukaan ministerikomitea käsittelee muutosehdotuksen ja komitean antaman lausunnon ja voi hyväksyä muutoksen Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kohdan mukaisella ääntenenemmistöllä.

Artiklan 5 kohdan mukaan ministerikomitean artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän muutoksen teksti toimitetaan sopimuspuolten hyväksyttäväksi asianomaisten sisäisten menettelyjen mukaisesti.

Artiklan 6 kohdan mukaan artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa yhden kuukauden ajanjakson kuluttua siitä, jolloin kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille hyväksyvänsä muutoksen.

16-22 Artiklat.Loppumääräykset. Loppumääräykset sisältävät kansainvälisissä yleissopimuksissa sisällöltään tavanomaisia pidettäviä määräyksiä yleissopimuksen allekirjoittamisesta (16 artikla), voimaantulosta (17 artikla), muiden kuin Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden liittymisestä (18 artikla), yleissopimuksen vaikutuksista (19 artikla), alueellisesta soveltamisesta (20 artikla), yleissopimuksesta irtisanoutumisesta (21 artikla) sekä yleissopimukseen liittyvistä ilmoituksista (22 artikla).

7Lakiehdotuksen säännöskohtaiset perustelut

8Lakia alemman asteinen sääntely

Esitykseen sisältyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan. Samana ajankohtana on valtioneuvoston asetuksella tarkoitus kumota asetus 147/1987 jolla Euroopan neuvoston yleissopimus (CETS No. 120) saatettiin Suomessa voimaan.

9Voimaantulo

Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 1.11.2017. Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa yhden kuukauden ajanjakson kuluttua siitä, jolloin Suomi on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Irtisanoutuminen yleissopimuksesta nro 120 tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa kuuden kuukauden ajanjakson kuluttua siitä, jolloin Euroopan neuvoston pääsihteeri on irtisanomisilmoituksen vastaanottanut.

Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan, sekä että erityisistä syistä voidaan säätää lain voimaantuloajankohdasta asetuksella. Esityksen 1. lakiehdotuksen voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Esityksen 2. lakiehdotuksessa viitataan yleissopimuksen määräyksiin. On perusteltua, että lain suora viittaus yleissopimukseen tulisi voimaan vasta, kun myös itse yleissopimus on saatettu osaksi valtionsisäistä oikeutta. Näin ollen esityksessä ehdotetaan molempien siihen sisältyvien lakiehdotusten voimaantuulosta säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.

10Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus

Yleissopimus sisältää yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevia määräyksiä, joiden osalta lainsäädäntövalta on Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 6 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla. Ahvenanmaan maakuntahallitus totesi lausunnossaan, että yleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain tai maakuntalakien kanssa. Maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla yleissopimus saatetaan voimaan valtakunnallisesti.

11Toimeenpano ja seuranta

Yleissopimuksella perustetaan urheilutilaisuuksien turvallisuudesta ja turvatoimista vastaava komitea, jonka tehtävänä on valvoa yleissopimuksen soveltamista esimerkiksi antamalla yleissopimuksen osapuolille suosituksia toimenpiteistä, joihin näiden tulisi yleissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ryhtyä.

12Suhde muihin esityksiin

Esityksellä ei ole suhdetta muihin esityksiin.

13Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Edellä jaksossa 6 selvitetyn mukaisesti yleissopimuksen artiklan 11 kohdat 2, 3 ja 4 kuuluvat EU:n toimivaltaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp sekä PeVL 45/2000 vp).

Yleissopimuksen turvallisuus- ja pelastussuunnittelua käsittelevä 7 artikla sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä edellä sopimuksen määräyksiä ja niiden suhdetta Suomen lainsäädäntöön käsittelevässä jaksossa selvitetyllä tavalla.

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Perustuslain esitöissä säännöksen todetaan edellyttävän, että kaikki yksilön oikeusasemaan vaikuttavat keskeiset säännökset tulisi antaa lailla. Samassa momentissa säädetyn asetuksenantovaltuuden osalta lain esitöissä todetaan, että asetuksen antaja voitaisiin kuitenkin lailla valtuuttaa antamaan tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä vähäisistä yksityiskohdista ( HE 1/1998 vp , s. 131).

Yleissopimuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaan valtio ei voi tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjaansa, ellei se ole irtisanoutunut yleissopimuksesta nro 120 tai irtisanoudu siitä samanaikaisesti tallettamisen kanssa. Vuoden 1985 yleissopimuksen 16 artiklan mukaan sopimuspuoli voi irtisanoutua yleissopimuksesta milloin tahansa Euroopan neuvoston pääsihteerille tehtävällä ilmoituksella. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi irtisanoutuisi yleissopimuksesta nro 120 hyväksyttäväksi esitettävän yleissopimuksen hyväksymisasiakirjan tallettamisen yhteydessä. Yleissopimus nro 120 on saatettu Suomessa voimaan asetuksella 147/1987. Yleissopimuksen nro 120 3 artiklan 4 kohta sisältää määräyksiä, jotka asettavat velvoitteita myös yksityisille tahoille. Vastaavilla perusteilla kuin edellä jakson 6 yleissopimuksen varo- ja pelastussuunnittelua käsittelevän 7 artiklan kohdalla tuodaan esiin, että 3 artiklan 4 kohdan yksityisille asettamia velvoitteita ei voida pitää yksilön velvollisuuksiin liittyvinä niin vähäisenä yksityiskohtana, että niistä voitaisiin perustuslain 80 §:n 1 momentin perusteella säätää asetuksella. Näin ollen ja koska yleissopimus nro 120 näiltä osin kuuluu lainsäädännön alaan, eduskunnalta pyydetään suostumus yleissopimuksen nro 120 irtisanomiseen.

Koska sekä hyväksyttäväksi esitettävä sopimus, että irtisanottavaksi esitettävä sopimus eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sopimukset voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä ja irtisanoa äänten enemmistöllä ja ehdotus hyväksyttäväksi esitettävän sopimuksen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lakiehdotus kokoontumislain 20 §:n muuttamisesta voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

1 §

2 §

3 §

12 §Yleisötilaisuuden järjestäminen

20 §Poliisin antamat ohjeet ja määräykset