HE 178/2021

1Asian tausta ja valmistelu

2Nykytila ja sen arviointi

Kosti-järjestelmä jakautuu tietosisältönsä ja käyttötarkoituksensa puolesta kahteen osaan. Järjestelmän ensimmäisen osan tarkoituksena on, että pesänhoitajat ja selvittäjät välittävät konkurssiasiamiehelle tietoa konkurssihallinnon ja saneerausmenettelyn valvomiseksi. Järjestelmän toisen osan tarkoituksena on, että pesänhoitajat ja selvittäjät sekä velkojat voivat toimittaa järjestelmän välityksellä toisilleen sekä velalliselle menettelyihin liittyviä asiakirjoja, joita konkurssiasiamies ei tehtäviensä hoitamisessa tarvitse.

Nykyinen järjestelmä ei ole teknisiltä toiminnoiltaan riittävä suoriutumaan ja tukemaan konkurssiasiamiehen toimistoa sille säädetyissä tehtävissä ajanmukaisella tavalla. Uudistettu järjestelmä parantaa merkittävästi myös muiden asianosaisten käyttötarpeita koskevia ominaisuuksia.

Tietojärjestelmän uudistaminen on aloitettu vuonna 2018. Uusi järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vaiheittain siten, että järjestelmä on suunnitellussa laajuudessa käytössä vuoden 2022 aikana. Uudistetulla järjestelmällä luodaan uudet menettelytavat sekä välineet, joilla hoidetaan konkurssi- ja yrityssaneerausmenettelyiden sähköinen asiointi ja menettelyiden valvonta ja ohjaus. Järjestelmä toimii myös menettelyihin liittyvien asiakirjojen asianhallintavälineenä.

Järjestelmän käyttäminen on säädetty pesänhoitajille ja selvittäjille pakolliseksi konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä annetussa laissa. Lain 3 §:n mukaisesti jokainen alkanut konkurssi ja saneerausmenettely merkitään asianhallintajärjestelmään konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä sähköisesti välittyvän tiedon pohjalta. Lain 4 §:ssä on säännökset siitä, että pesänhoitajan ja selvittäjän on viivytyksettä tallennettava asianhallintajärjestelmän 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun osaan konkurssipesän hallinnon ja saneerausmenettelyn valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Tiedoista ja asiakirjoista, jotka pesänhoitajan ja selvittäjän on tallennettava asianhallintajärjestelmään, sekä tallentamiseen liittyvästä menettelystä säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella.

Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä asianhallintajärjestelmän maksullisuudesta. Nykyisin käytössä olevan järjestelmän käyttö on maksutonta.

3Tavoitteet

Uusi asianhallintajärjestelmä jakautuu konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä annetun lain 1 §:n mukaisesti kahteen osaan. Sen ensimmäisen osan tarkoituksena on välittää konkurssiasiamiehelle tietoa konkurssihallinnon ja saneerausmenettelyn valvomiseksi (Kosti-valvonta).

Asianhallintajärjestelmän toisen osan tarkoituksena on, että pesänhoitaja tai selvittäjä voi toimittaa järjestelmän välityksellä tietoa konkurssi- tai yrityssaneerausasian velkojille ja velalliselle ja velkojat pesänhoitajalle tai selvittäjälle. Myös velallinen voi järjestelmän kautta toimittaa muille asianosaisille tiettyjä menettelyyn liittyviä asiakirjoja (Kosti-asiointi).

Edellä kuvattujen osioiden tuottamalle aineistolle on lisäksi yhteisenä teknisenä alustana järjestelmän osa (Kosti-asianhallinta), joka vastaa järjestelmään luotujen asiakirjojen asianhallintaan liittyvistä toiminnoista. Tähän osioon tallennetaan käyttäjien tuottama materiaali, joten sen toteuttaminen palvelee kaikkia järjestelmän käyttäjiä.

Ehdotettavan lain tavoitteena on luoda säännöstö, jonka perusteella konkurssiasiamiehen asianhallintajärjestelmän asiointiosuuden (Kosti-asiointi) käytöstä ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset voidaan periä niiltä tahoilta, jotka käyttävät järjestelmää.

Maksun tarkoituksena on kattaa asianhallintajärjestelmän käyttö- ja ylläpitokustannuksista lähtökohtaisesti puolet. Kustannuksista molempien käyttäjäryhmien (Kosti-asioinnin käyttäjät ja Kosti-valvonnan käyttäjät) osuus jakautuu tämänhetkisen arvion mukaan yhtä suuriin osiin.

Asianhallintajärjestelmällä on tarkoitus tuottaa sen käyttäjille taloudellista säästöä työmenetelmien kehittymisen ja sähköisen palvelualustan avulla. Uuden asianhallintajärjestelmän suunnittelussa on huomioitu käyttäjien käyttötarpeet. Se toimii viestinnän välineenä pesänhoitajan tai selvittäjän ja menettelyn kohteena olevan velallisen ja velkojien välillä. Järjestelmän avulla pesänhoitajan ja selvittäjän hallinnollinen työ tehostuu, ja tämä pienentää menettelyn kustannuksia. Saavutettavien taloudellisten hyötyjen tulee olla käyttömaksun kohteena oleville tahoille suurempia kuin käyttömaksusta aiheutuva kustannus.

Järjestelmän käyttö- ja ylläpitokustannusten, sisältäen myös kehittävän ylläpidon, on arvioitu olevan noin 300 000 euroa vuodessa. Käyttömaksun tulee kattaa kustannuksista puolet eli noin 150 000 euroa vuodessa.

Jäljempänä tarkemmin jaksossa 9. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys selostetuista syistä käyttömaksua on pidettävä valtiosääntöoikeudellisessa mielessä verona. Tällöin lain säännösten tulee olla niin tarkkoja, että lakia soveltavan viranomaisen harkinta on sidottua harkintaa.

4Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5Muut toteuttamisvaihtoehdot

6Lausuntopalaute

Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja jaksossa 1.2. Valmistelu kuvatulla tavalla. Lausuntoja saatiin kaikkiaan yhdeksän kappaletta. Lausunnot ja niistä laadittu lausuntotiivistelmä ovat luettavissa julkisessa palvelussa osoitteessa https://oikeusministerio.fi/hankkeet-ja-saadosvalmistelu tunnuksella OM012:00/2020 .

Kaikki lausunnonantajat joko kannattivat tai eivät ainakaan vastustaneet ehdotettua käyttömaksusta säätämistä. Useissa lausunnoissa nousi esiin odotus siitä, että uudistetun asianhallintajärjestelmän tulisi olla nykyistä toimivampi ja siitä koituvien hyötyjen tulisi olla suurempia kuin käyttömaksusta aiheutuvien kustannusten. Lausuttavana olleessa hallituksen esitysluonnoksessa esitettyä 200 euron käyttömaksua pidettiin useissa lausunnoissa kohtuullisena. Lausuntokierroksen jälkeisessä jatkovalmistelussa käyttömaksun määrä korotettiin 230 euroon. Korotuksen syynä oli pääasiassa kohonnut arvio asianhallintajärjestelmän käyttö- ja ylläpitokustannusten määrästä.

Elinkeinoelämän keskusliitto ry ilmoitti puoltavansa uudistusta, mikäli sillä voidaan osaltaan turvata nykyistä paremmin toimiva järjestelmä konkurssien ja yrityssaneerausasioiden hallinnointiin. Ehdotusta voidaan pitää eri osapuolten kannalta perusteltuna ja käyttömaksun suuruutta kohtuullisena, jos uudistus osaltaan mahdollistaa konkurssiasioiden käsittelemisen nykyistä tehokkaammin.

Finanssialan Keskusliitto ry totesi lausunnossaan, että Kostin käytöstä koituvien taloudellisten hyötyjen tulisi olla käyttömaksun kohteille suurempia kuin käyttömaksusta aiheutuvien kustannusten. Koska käyttömaksu on kohtuullinen, on sanottu tavoite hyvin mahdollista saavuttaa.

Konkurssiasiamiehen toimisto totesi lausunnossaan, että käyttömaksun periminen on perusteltua, kunhan maksun toteutuksessa onnistutaan luomaan toimiston valvontatyöhön hyvin nivoutuvat käytännöt. Konkurssiasiamiehen toimistolle käyttömaksusta aiheutuva hallinnollinen lisätyö tulisi minimoida. Käytännön toteutuksena Palkeiden laskutusjärjestelmän käyttöä pidettiin järkevänä ja siihen liittyviä Kosti-järjestelmän kehitystehtäviä tarpeellisina.

Konkurssiasiamiehen toimisto ehdotti lausunnossaan, että jatkovalmistelussa pohdittaisiin, voisiko käyttömaksun määräytymisen ajankohta olla konkursseissa valvontapäivän määräämisen sijaan se hetki, jolloin konkurssin lopputilitys hyväksytään loppukokouksessa. Tällöin maksun määräytyminen perustuisi konkurssipesän todelliseen taloudellisen tilanteeseen ja vältettäisiin tarve päättää perinnästä luopumisesta niissä tilanteissa, kun konkurssipesän varat eivät lopputilityksessä riitä käyttömaksun maksamiseen. Edelleen konkurssiasiamiehen toimisto esitti, että konkurssiasiamiehelle voitaisiin antaa käyttömaksun perimisestä luopumisen osalta harkintavaltaa, jolle tulisi kuitenkin asettaa laissa tarkat raamit. Jatkovalmistelussa olisi lisäksi syytä vielä pohtia, tulisiko julkisselvitykseen siirtyneistä konkursseista ottaa maininta vähintäänkin perusteluihin.

Konkurssiasiamiehen toimiston lausunnossaan esittämät näkökohdat otettiin huomioon jatkovalmistelussa ja niistä käytiin tarkentavaa keskustelua konkurssiasiamiehen toimiston kanssa. Käydyn keskustelun perusteella käyttömaksun määräämisen perustetta muutettiin siten, että maksu määrättäisiin konkurssipesille sen jälkeen, kun tuomioistuin on vahvistanut jakoluettelon. Lausuttavana olleessa hallituksen esitysluonnoksessa maksu olisi ehdotettu määrättäväksi sen jälkeen, kun pesänhoitaja on määrännyt valvontapäivän. Sanotun muutoksen jälkeen erillinen maininta julkisselvityksistä ei ole tarpeen. Maksun perinnästä luopumista koskevaa pykälää täsmennettiin, mutta harkintavallan lisäämistä ei pidetty tarpeellisena.

Suomen Asianajajaliitto totesi lausunnossaan, että lainsäädännön muutoksen taustalla olevista tarkoituksista ja tavoitteista on esitetty kattava selvitys ja että se pitää niitä aiheellisina ja kattavina. Lausunnonantaja ilmoitti, ettei se ota kantaa lakiehdotuksen puolesta tai sitä vastaan.

Suomen Asianajajaliitto pitää oletettavana, että käyttömaksun perimisen myötä Kosti-järjestelmän kehittämiseen tullaan jatkossa panostamaan enemmän ja järjestelmästä tulee kaikkien osapuolten kannalta toimivampi. Suunniteltu käyttömaksu on maltillinen ja siksi se ei lausunnonantajan näkemyksen mukaan kohtuuttomasti rasita konkurssipesiä ja saneerausvelallisia. Lausunnonantaja pitää toivottavana, että tietojärjestelmän tietoturvasta, teknisen puolen toiminnasta, ylläpidosta ja toteuttamisesta huolehtiminen sekä rekisterinpitäjän vastuuseen liittyvät asiat vastuutetaan viranomaisille. Esityksen hyvänä puolena Suomen Asianajajaliitto pitää sitä, että uudistuksen myötä suurempi joukko toimijoita käyttää samaa järjestelmää, jolloin varmistetaan yhdenmukaisempi menettely.

Suomen Asianajajaliitto on huolissaan siitä, että lainsäädännöllä rajoitetaan Kostia parempien asianhallintajärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, koska pesänhoitajat ja selvittäjät ovat pakotettuja käyttämään Kostia ja maksamaan siitä käyttömaksua. Edelleen lausunnonantaja ilmaisee huolensa siitä, että Kostiin liittyvät lainsäädäntömuutokset lisäävät pesänhoitajien velvoitteita entisestään.

Työeläkevakuuttajat TELA ry lausui kannattavansa esitystä ja pitävänsä hyvänä, että vuonna 2018 aloitettua uudistusta asianhallintajärjestelmästä kehitetään edelleen. Ulosottolaitos lausui pitävänsä esitettyä käyttömaksua ja siihen liittyvää sääntelyä perusteltuna. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry , Verohallinto ja valtiovarainministeriö ilmoittivat, ettei niillä ole luonnoksen johdosta lausuttavaa.

7Säännöskohtaiset perustelut

9 a §.Käyttömaksu ja sen määrääminen. Pykälässä säädettäisiin konkurssipesälle ja saneerauksen kohteena olevalle velalliselle asianhallintajärjestelmän käytöstä määrättävästä käyttömaksusta.

Pykälän 1 momentin mukaan käyttömaksun määräisi konkurssiasiamies. Konkurssipesälle maksuvelvollisuus määrättäisiin sen jälkeen, kun tuomioistuin on konkurssilain 13 luvun 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla vahvistanut jakoluettelon. Saneerausvelallisille käyttömaksu määrättäisiin sen jälkeen, kun tuomioistuin on tehnyt yrityksen saneerauksesta annetun lain 77 §:ssä tarkoitetun päätöksen saneerausohjelman vahvistamisesta. Käyttömaksu määrättäisiin aina saneerausohjelman vahvistamisen perusteella riippumatta ohjelman vahvistamista edeltäneestä menettelystä. Käyttömaksu tulisi siten määrättäväksi yhtä lailla silloin, kun saneerausohjelman vahvistamista edeltää äänestysmenettely, ja silloin, kun kyseessä on esimerkiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain 92 §:n mukainen nopea saneerausohjelman vahvistaminen.

Konkurssimenettelyssä pesänhoitaja määrää konkurssilain 12 luvun 5 §:n mukaisesti valvontapäivän, jollei pesäluettelon ja velallisselvityksen valmistuttua ole tehty hakemusta konkurssin raukeamiseksi. Valvontamenettelyn jälkeen pesänhoitaja laatii ensin jakoluetteloehdotuksen ja kuulemisten jälkeen jakoluettelon, jonka hän toimittaa tuomioistuimelle vahvistettavaksi. Tuomioistuin vahvistaa jakoluettelon konkurssilain 13 luvun 14 §:ssä säädetyllä tavalla. Kun käyttömaksu määrätään konkurssipesille jakoluettelon vahvistamisen jälkeen, kohdentuu se mahdollisimman tarkoin vain sellaisille konkurssipesille, joilla on kyky selviytyä maksusta. Niille konkurssipesille, joissa konkurssi raukeaa varojen puutteen vuoksi, ei käyttömaksua tule määrättäväksi.

Konkurssipesien osalta maksun määräämisen hetki ajoittuisi ajankohtaan, jolloin konkurssipesän hallinnossa on jo ryhdytty käyttämään asianhallintajärjestelmää. Suurin osa järjestelmän käytöstä tulee tapahtumaan valvontavaiheessa ja sen jälkeisessä konkurssimenettelyssä.

Yrityssaneerauksessa yrityksen saneerauksesta annetun lain 77 §:ssä tarkoitettu tuomioistuimen päätös saneerausohjelman vahvistamisesta tarkoittaa arviointia siitä, että yritystoiminta on mahdollista tervehdyttää. Kun käyttömaksu määrätään saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen, kohdentuu se mahdollisimman tarkoin vain sellaisille saneerausvelallisille, joilla on kyky selviytyä maksusta. Saneerausmenettelyn lakatessa ilman saneerausohjelman vahvistamista ei maksuvelvoitetta syntyisi. Ne yritykset, joiden osalta saneerausohjelma vahvistetaan, muodostavat saneerausvelallisista laajimman ja suurimman käyttäjäryhmän asianhallintajärjestelmälle.

Käyttömaksu määrättäisiin edellä kuvatulla tavalla vain sellaisille asianhallintajärjestelmään merkityille tahoille, joilla on menettelyssä tehdyn selvityksen perusteella kyky selviytyä maksusta. Tällä vähennetään hallinnollista taakkaa, joka syntyisi käyttömaksujen perimisestä lähtökohtaisesti maksukyvyttömiltä maksuvelvollisilta. Lisäksi on perusteltua, että käyttömaksun määräämisen ajankohta sidotaan molempien menettelyjen osalta tuomioistuimen tekemään päätökseen. Tieto jakoluettelon vahvistamista koskevasta päätöksestä ja saneerausohjelman vahvistamista koskevasta päätöksestä välittyy tuomioistuimen käyttämästä asianhallintajärjestelmästä suoraan Kosti-asianhallintajärjestelmään.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että jos saneerauksen kohteena oleva velallinen asetetaan konkurssiin ennen käyttömaksun määräämistä, maksun määrääminen tapahtuisi konkurssimenettelyä koskevan säännön mukaan. Jos saneerausvelallinen asetetaan konkurssiin sen jälkeen, kun käyttömaksu on jo määrätty saneerausohjelman vahvistamisen perusteella, sovellettavaksi tulisi 9 b §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty käyttömaksun perinnästä luopuminen. Mikäli konkurssimenettely tässä tilanteessa sittemmin johtaisi jakoluettelon vahvistamiseen, määrättäisiin konkurssipesälle käyttömaksu 9 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käyttömaksun määrä, joka olisi 230 euroa. Käyttömaksun määrän taustalla olevaa laskentaa on tarkemmin kuvattu edellä jaksossa 4.2. Käyttömaksun määrä .

9 b §.Käyttömaksun perinnästä luopuminen. Pykälän 1 momentin perusteella konkurssiasiamiehen tulisi luopua määrätyn käyttömaksun perinnästä, mikäli konkurssipesän varat eivät riitä lopputilityksessä kaikkien konkurssilain 16 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen konkurssipesän velkojen maksamiseen. Määrätyn käyttömaksun perinnästä tulisi luopua myös, jos velallinen, jolle on määrätty saneerausohjelman vahvistamisen perusteella käyttömaksu, asetetaan konkurssiin.

Maksuvelvoitteesta luopumisen tarkoituksena on välttää maksujen hallinnollista perimistä sellaiselta maksuvelvolliselta, joka tosiasiallisesti olisi kykenemätön suorittamaan maksua.

Konkurssitilanteissa pesänhoitaja käytännössä toimittaisi ennen lopputilityksen hyväksymistä konkurssiasiamiehelle selvityksen siitä, etteivät konkurssipesän varat riitä kaikkien konkurssipesän velkojen maksamiseen. Saadun selvityksen perusteella konkurssiasiamies päättäisi perinnästä luopumisesta.

Jos yrityssaneerauksen kohteena oleva velallinen asetetaan käyttömaksun määräämisen jälkeen konkurssiin, on saneerausmenettelyn perusteella määrätyn käyttömaksun perinnästä luopuminen perusteltua. Jos perintää jatkettaisiin, konkurssiasiamies tulisi konkurssipesässä valvottavan saatavan velkojaksi, mistä aiheutuisi turhaa hallinnollista työtä ja valvontaviranomaiselle epätarkoituksenmukainen asema asianosaisena konkurssimenettelyssä. Mikäli konkurssimenettely näissä tilanteissa sittemmin johtaa jakoluettelon vahvistamiseen, määrättäisiin konkurssipesälle käyttömaksu 9 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti.

Käyttömaksun perinnästä luopumisen perusteet on pyritty määrittelemään lakiehdotuksessa yksiselitteisiksi eikä konkurssiasiamiehelle ole jätetty asiassa harkintavaltaa. Maksun perinnästä luopumista koskevan hakemuksen tekemisen ja perustelemisen ei tule rasittaa konkurssipesän tai saneerausmenettelyn hallintoa. Maksun perinnästä luopumisen tulee olla mahdollista myös viran puolesta.

Pykälän 2 momentin mukaisesti käyttömaksua, joka on jo maksettu, ei palautettaisi.

9 c §.Käyttömaksun erääntyminen ja viivästyskorko. Pykälän 1 momentin mukaan maksu erääntyisi 30 päivän kuluttua sitä koskevan laskun lähettämisestä.

Pykälän 2 momentin mukaan konkurssiasiamies voisi pidentää maksuaikaa konkurssipesän pesänhoitajan pyynnöstä, mikäli konkurssipesässä ei ole maksun erääntyessä rahavaroja maksun maksamiseen. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun konkurssipesän varat ovat vielä realisoimattomassa omaisuudessa, eikä pesällä ole vielä likvidejä varoja maksujen hoitamiseen.

Pykälän 3 momentin mukaan käyttömaksusta ei kertyisi viivästyskorkoa. Käyttömaksun säätäminen viivästyskorottomaksi perustuu käyttömaksun suhteellisen pieneen määrään. Viivästyskorolla ei olisi maksun kertymien ja tarkoituksen kannalta juurikaan merkitystä. Viivästyskorko ja siitä aiheutuva saldojen tarkastaminen tai viivästyskorosta muodostuvan maksun periminen tuottaisivat ylimääräistä hallinnollista työtä maksuja perivälle taholle ja maksuvelvolliselle.

9 d §.Muutoksenhaku maksupäätökseen. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta 9 a §:ssä tarkoitettuun käyttömaksun määräämistä koskevaan päätökseen.

Pykälän mukaan käyttömaksua koskevaan päätökseen voisi vaatia oikaisua konkurssiasiamieheltä siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Konkurssiasiamiehen oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.

9 e §.Käyttömaksun täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin 9 a §:ssä säädetyn käyttömaksun täytäntöönpanosta. Maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen. Maksun perimisestä säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) .

8Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2023, jolloin uudistettu asianhallintajärjestelmä on täysimääräisesti maksuun velvoitettujen käytössä ja asianhallintajärjestelmään on ehditty rakentaa valmius laskutustietojen muodostamiseen.

Lakia sovellettaisiin niihin konkursseihin, joissa tuomioistuin vahvistaa konkurssilain 13 luvun 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla jakoluettelon, ja niihin yrityssaneerausmenettelyihin, joissa tuomioistuin tekee yrityksen saneerauksesta annetun lain 77 §:ssä tarkoitetun päätöksen saneerausohjelman vahvistamisesta, lain voimaantulon jälkeen.

9Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Nyt ehdotettavan konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä annetun lain 9 a §:n mukaan käyttömaksua perittäisiin konkurssipesiltä ja yrityssaneerauksen kohteena olevilta velallisilta heidän käyttöönsä tuotettavan asianhallintajärjestelmän käyttö- ja ylläpitokustannusten kattamiseksi.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos lakiehdotuksen sanamuodosta ja sen perusteluista käy ilmi, että maksulla on tarkoitus kattaa yleisesti lakisääteisten viranomaistehtävien kustannuksia, kyseessä on valtiosääntöoikeudellisesti vero. Tällaisia maksuja ei perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan voida pitää perustuslain 81 §:n 2 momentissa tarkoitetuille valtion maksuille ominaisina korvauksina tai vastikkeina yksilöidyistä julkisen vallan palveluista tai muista vastaavista suoritteista (ks. esim. PeVL 21/2018 vp s. 3, PeVL 48/2010 vp, s. 8/I, PeVL 47/2005 vp, s. 3/II ja PeVL 36/2005 vp, s. 2/II).

Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että mitä suuremmaksi ero maksun ja etenkin julkisoikeudelliseen tehtävään liittyvän suoritteen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten välillä kasvaa, sitä lähempänä on pitää suoritusta valtiosääntöoikeudellisena verona. Merkittävää voi myös olla, onko asianomaisen suoritteen vastaanottaminen vapaaehtoista vai pakollista. Veron suuntaan viittaa, jos suoritusvelvollisuuden aiheuttamista suoritteista ei voi kieltäytyä ja velvollisuus koskee suoraan lain nojalla tietyt tunnusmerkit täyttäviä oikeussubjekteja (ks. esim. PeVL 48/2010 vp, s. 8/I, PeVL 12/2005 vp, s. 3/I ja PeVL 46/2004 vp, s. 3/I). Rahasuorituksen mahdollisella rajoitetulla käyttötarkoituksella ei ole merkitystä suorituksen valtiosääntöoikeudellisen luonteen arvioinnissa (ks. esim. PeVL 12/2005 vp, s. 3/II, PeVL 46/2004 vp, s. 3/I, PeVL 61/2002 vp, s. 6/I).

Konkurssiasiamiehen lakisääteinen tehtävä on ylläpitää Kosti-asianhallintajärjestelmää ja huolehtia sen toimivuudesta. Asianhallintajärjestelmän käyttö on kaikille pesänhoitajille ja selvittäjille pakollista, ja käyttöoikeus järjestelmään voidaan myöntää automaattisesti konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä sähköisesti välittyvän tiedon pohjalta. Käyttömaksua ei lakiehdotuksen mukaan perittäisi kaikilta konkurssipesiltä ja yrityssaneerauksen kohteena olevilta velallisilta, vaan ainoastaan niiltä, joiden osalta menettely johtaa jakoluettelon tai saneerausohjelman vahvistamiseen. Maksu olisi kaikille maksuvelvollisille sama, eikä järjestelmän käytön laajuudella olisi vaikutusta maksun suuruuteen.

Käyttömaksu ei edellä sanotuilla perusteilla olisi vastike yksilöidystä suoritteesta, vaan yleisesti tietojärjestelmän rahoittamiseksi perittävä suoritus. Käyttömaksua on näin ollen pidettävä valtiosääntöoikeudellisessa mielessä verona. Käyttömaksu nimikkeestä huolimatta kyse ei ole valtion maksuperustelaissa tarkoitetusta maksusta.

Valtion verosta säädetään perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Laista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden piiri. Lain säännösten tulee olla myös sillä tavoin tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua ( HE 1/1998 , s. 134).

Ehdotettavan konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä annetun lain 9 a §:n mukaan käyttömaksua olisi velvollinen suorittamaan konkurssipesä sekä yrityssaneerauksen kohteena oleva velallinen säännöksessä määritellyissä tilanteissa. Maksun suuruudesta säädettäisiin mainitussa laissa, eikä sääntely jättäisi konkurssiasiamiehelle harkinnanvaraa maksun määräämisessä tai sen suuruuden arvioinnissa. Maksun määräytyminen olisi kokonaisuudessaan säännelty lain tasolla. Maksun mahdollinen muuttaminen tulevaisuudessa edellyttäisi lain tasolla tapahtuvaa muutossääntelyä.

Maksun perinnästä luopuminen olisi myös tarkkarajaisesti määritelty. Perinnästä luopumisen tarkoituksena on välttää turhaa hallinnollista työtä sellaisessa tilanteessa, jossa maksuvelvollinen on lähtökohtaisesti maksukyvytön.

Maksuvelvollinen voisi hakea oikaisua maksupäätökseen ja valittaa oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Sääntely täyttää näin ollen perustuslain 81 §:n 1 momentissa verosääntelylle asetetut vaatimukset.

Edellä esitetyn perusteella lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

9 a §Käyttömaksu ja sen määrääminen

9 b §Käyttömaksun perinnästä luopuminen

9 c §Käyttömaksun erääntyminen ja viivästyskorko

9 d §Muutoksenhaku maksupäätökseen

9 e §Käyttömaksun täytäntöönpano