HE 22/2020

1.1Tausta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150 oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten, jäljempänä asetus , annettiin 20.6.2019. Asetus edellyttää täydentävän kansallisen sääntelyn antamista.

Asetuksella pyritään lisäämään avoimuutta ja oikeusvarmuutta sekä markkinoiden ennakoitavuutta ja toimivuutta. Euroopan komission tavoitteena on alustatalouden kasvu ja siihen liittyvien mahdollisuuksien täysmääräinen hyödyntäminen. Alustatalouden kasvu sekä tarjonnan ja kilpailun lisääntyminen ovat hyödyksi yrityksille ja kuluttajille. Verkkoalustat toimivat nykyisin merkittävänä markkinoille pääsyn kanavana. Tarkoitus on lisätä luottamusta verkkoalustojen toimintaan, mikä kasvattaa niiden hyödyntämistä liiketoiminnassa eri sektoreilla.

Asetuksessa säädetään verkkoalustojen ja niitä käyttävien yritysten välisistä sopimussuhteista. Asetuksen edellyttämässä kansallisessa sääntelyssä on kysymys toimivallan antamisessa tuomioistuimelle asetusta koskevissa asioissa.

1.2Valmistelu

Tavoitteet ja soveltamisala

Asetuksessa säädetään verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien eli käytännössä erilaisten verkkoalustojen sopimusehtoja koskevasta avoimuusvelvollisuudesta sopimussuhteessa sitä käyttäviin yrityksiin. Asetuksessa säädetään myös verkossa toimivien hakukoneiden avoimuusvelvollisuudesta verkossa palveluja tarjoavia yrityksiä kohtaan. Asetus sisältää säännökset yritysten ja niitä edustavien järjestöjen oikeussuojakeinoista asetuksen rikkomisen johdosta.

Asetuksen tavoitteena on lisätä verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä puuttua verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja yrityskäyttäjien välisten sopimussuhteiden haitallisiin kauppatapoihin. Yhtenäisen sääntelyn avulla varmistetaan sisämarkkinoiden toimivuus ja estetään osaltaan sisämarkkinoita uhkaava hajautumiskehitys jäsenvaltioiden säädellessä alustojen toimintaa kansallisella tasolla. Asetuksen tavoitteena on ratkaista ongelmia, joihin ei voida puuttua yhtä tehokkaasti kilpailu- tai kuluttajansuojalainsäädännön keinoin. Asetus täydentää osaltaan kyseistä yleissääntelyä, mutta sillä ei vaikuteta yksityisoikeuden alan yleissääntelyn tai kilpailu- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltamiseen.

Asetuksen 1 artiklassa säädetään asetuksen kohteesta ja soveltamisalasta. Asetusta sovelletaan verkossa toimiviin välityspalveluihin ja hakukoneisiin, kun niitä käyttävä yritys on sijoittautunut Euroopan unionin alueelle ja tarjoaa tuotteita ja palveluja kuluttajille, jotka ovat Euroopan unionin alueella. Välityspalvelujen tarjoajan tai hakukoneen tarjoajan sijoittautumispaikalla ei ole merkitystä.

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan asetuksessa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa tai ehdottaa tarjoavansa verkossa toimivia välityspalveluja yrityskäyttäjille. Verkossa toimivia välityspalveluja ovat palvelut, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset: ne ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (12) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluja; ne mahdollistavat sen, että yrityskäyttäjät voivat tarjota kuluttajille tavaroita tai palveluja ja niiden tarkoituksena on helpottaa yrityskäyttäjien ja kuluttajien välisten suorien liiketoimien käynnistämistä ja; niiden tarjoaminen yrityskäyttäjille perustuu sopimussuhteisiin, joissa osapuolina ovat palvelujen tarjoajat ja yrityskäyttäjät, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja kuluttajille.

Verkossa toimiviin välityspalvelujen tarjoajiin kuuluvat esimerkiksi verkkokaupan markkinapaikat, verkossa toimivat sovellusohjelmistojen kaupat ja verkossa oleva sosiaalinen media. Sopimussuhteen tulee olla välityspalvelun ja yrityskäyttäjän välillä. Soveltamisalaan kuuluvia verkkokaupan markkinapaikkoja ovat esimerkiksi tori.fi, Amazon market place, Zalando, Uber ja Airbnb. Lisäksi soveltamisalaan kuuluvat sovelluskaupat, kuten Google Play ja Apple AppStore. Soveltamisalaan eivät kuulu vertaiskäyttöön tarkoitetut niin sanotut peer-to-peer-alustat (esim. WhatsApp, Facebook Messenger), yrityskäyttäjän ja verkkoalustan välinen ei-kaupallinen toiminta (esim. Twitter, Facebook Profile), eivätkä täysin yrityskäyttöön tarkoitetut alustat, joilla ei ole yhteyttä kuluttajaan, mainostoiminta tai maksamiseen tarkoitetut alustat (esim. PayPal).

Verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalla tarkoitetaan puolestaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa verkossa toimivia hakukoneita kuluttajille. Hakukoneella asetuksessa tarkoitetaan digitaalista palvelua, joka antaa käyttäjille mahdollisuuden suorittaa kyselyjä hakujen tekemiseksi periaatteessa kaikilta verkkosivustoilta tai kaikilta tietynkielisiltä verkkosivustoilta mitä tahansa aihetta koskevan hakusanan, äänikomennon, lausekkeen tai muun syöttötiedon muodossa tehdyn kyselyn perusteella ja joka antaa missä tahansa muodossa tuloksia, joista voi saada pyydettyyn sisältöön liittyvää tietoa.

Asetuksen 2 artiklan kattamissa määritelmissä yrityskäyttäjällä tarkoitetaan yksityishenkilöä elinkeino- tai ammattitoiminnassa tai oikeushenkilöä, joka verkossa toimivien välityspalvelujen kautta tarjoaa tavaroita tai palveluja kuluttajille elinkeinotoimintana. Yritysverkkosivustokäyttäjällä tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka verkkorajapinnan kautta tarjoaa tavaroita tai palveluja kuluttajalle elinkeinotoimintana.

Sopimusehdot ja avoimuusvaatimukset

Asetuksen määritelmien mukaan asetuksessa ehdolla tarkoitetaan ehtoja, lausekkeita tai muita tietoja, jotka säätelevät sopimussuhdetta välityspalvelujen tarjoajan ja yrityskäyttäjän välillä ja jotka välityspalvelujen tarjoaja määrittää yksipuolisesti.

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään sopimusehtojen esittämistavasta ja saavutettavuudesta. Ehtojen tulee sisältää objektiiviset perusteet päätöksille lopettaa tai keskeyttää palvelu kokonaan tai osittain. Artiklan 2 kohdassa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa ehdoissa tehtävistä muutoksista määräajassa. Määräajan on oltava vähintään 15 päivää ja sen tulee olla pidempi, jos muutokset edellyttävät yrityskäyttäjille teknisiä tai kaupallisia mukautuksia muutosten noudattamiseksi. Asianomaisella yrityskäyttäjällä on oikeus irtisanoa verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan kanssa tehty sopimus ennen määräajan päättymistä.

Ehdot tai niiden erityiset määräykset, jotka eivät ole asetuksen vaatimusten mukaisia ovat mitättömiä.

Artiklan 5 kohdan mukaan verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien on varmistettava, että verkossa toimivissa välityspalveluissa tavaroita tai palveluja tarjoavan yrityskäyttäjän henkilöllisyys on selvästi nähtävissä.

Asetuksen 4 artiklassa säädetään avoimuusvaatimuksesta välityspalvelun keskeyttämisen tai lopettamisen osalta. Yrityskäyttäjälle on kerrottava mihin sopimusehtojen määräykseen keskeyttäminen perustuu ja mitkä olosuhteet ovat aiheuttaneet päätöksen palvelun keskeyttämisestä tai lopettamisesta. Päätöksen perustelut on ilmoitettava yrityskäyttäjälle vähintään 30 päivää ennen palvelujen lopettamista.

Asetuksen 5 artiklassa säädetään avoimuusvaatimuksesta sen osalta, mitkä seikat vaikuttavat yrityskäyttäjien ja yritysverkkosivustojen käyttäjien järjestykseen verkkoalustoiden ja hakukoneiden hakutuloksissa. Keskeiset muuttujat on esitettävä verkkoalustojen sopimusehdoissa tavalla, joka antaa yrityskäyttäjälle asianmukaisen ja riittävän käsityksen niiden merkityksestä. Ehtojen tulee sisältää myös kuvaus siitä, miten maksuilla voidaan vaikuttaa järjestykseen. Hakukoneiden tarjoajien tulee pitää vastaavat tiedot julkisesti saatavilla ja niihin tehtävien muutosten tulee olla helposti havaittavissa.

Asetuksen 6 artiklan mukaan välityspalvelujen tarjoajien, jotka tarjoavat kuluttajille tavaroita tai palveluja, jotka ovat liitännäisiä välityspalveluja käyttävän yrityskäyttäjän myymiin tavaroihin ja palveluihin nähden, olisi esitettävä ehdoissaan esimerkiksi kuvaus siitä, saako yrityskäyttäjä tarjota myös omia liitännäistavaroitaan ja -palvelujaan verkossa toimivien välityspalvelujen kautta ja millä ehdoilla se saa näin tehdä. Liitännäistavaroilla ja -palveluilla tarkoitetaan tuotteita, jotka toimiakseen ovat tyypillisesti riippuvaisia varsinaisesta tavarasta tai palvelusta tai liittyvät suoraan niihin. Esimerkkejä liitännäispalveluista ovat muun muassa tietyn tavaran korjauspalvelut tai rahoituspalvelutuotteet kuten vuokra-auton vakuutus, jota tarjotaan täydentämään yrityskäyttäjän tarjoamia tavaroita tai palveluja.

Omien tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen, rajoitukset ja erityiset sopimusehdot

Asetuksen 7 artikla sisältää avoimuusvaatimuksen siitä, että sopimusehdoissa on kuvattava, miten verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan omaa palveluntarjontaa kuluttajille kohdellaan eri tavoin kuin muiden yrityskäyttäjien. Myös verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien on esitettävä kuvaus mahdollisesta eriytetystä kohtelusta, jota ne soveltavat yhtäältä verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajan itsensä ja toisaalta muiden yritysverkkosivustokäyttäjien kuluttajille tarjoamiin tavaroihin ja palveluihin. Erilainen kohtelu on kuvattava erityisesti koskien tietojen saantia, esittämis- tai hakujärjestystä sekä maksuja.

Asetuksen 10 artiklassa säädetään velvollisuudesta sisällyttää sopimusehtoihin kuvaus mahdollisesta ehdosta, jolla rajoitetaan yrityskäyttäjän mahdollisuutta tarjota kuluttajille tavaroita tai palveluja eri ehdoin muuta kautta. Oikeutta edellä mainittujen ehtojen käyttöön arvioidaan muun, erityisesti kilpailua ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan, EU-lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön näkökulmasta.

Asetuksen 8 artikla pyrkii varmistamaan, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja yrityskäyttäjien välisiä sopimussuhteita hoidetaan kunniallisen ja vilpittömän menettelyn mukaisesti. Välityspalvelujen tarjoajat eivät saa lähtökohtaisesti muuttaa ehtoja takautuvasti. Sopimusehdoissa on oltava tiedot siitä, millä ehdoin yrityskäyttäjät voivat päättää sopimussuhteen verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan kanssa.

Tietojensaanti

Asetuksen 9 artiklassa säädetään velvollisuudesta sisällyttää sopimusehtoihin kuvaus pääsystä yrityskäyttäjän tai kuluttajien verkkoalustalle antamiin henkilö- tai muihin tietoihin tai tietoihin, jotka syntyvät palvelun käytöstä. Yrityskäyttäjällä tulee olla selkeä kuva tietojen saannin ja käyttömahdollisuuksien laajuudesta.

Valitustenkäsittelyjärjestelmä ja sovitteluun liittyvät velvoitteet

Asetuksen 11 artiklassa säädetään, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilla on oltava sisäinen valitustenkäsittelyjärjestelmä. Artikla sisältää vaatimuksia järjestelmän saavutettavuudelle ja toiminnalle. Yleisiä toimintavaatimuksia ovat muun muassa valitusten käsittelyn asianmukaisuus, avoimuus, nopeus ja tehokkuus. Valituksenkäsittelyjärjestelmän toimintatapa on kuvattava sopimusehdoissa ja välityspalvelun tarjoajan on raportoitava järjestelmän toiminnasta vuosittain. Pienyrityksillä ei ole velvollisuutta järjestelmän luomiselle.

Asetuksen 12 artiklassa säädetään verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajille velvollisuus nimetä sopimusehdoissa vähintään kaksi sovittelijaa, joita se on valmis käyttämään tuomioistuimen ulkopuolisessa riidanratkaisussa. Myöskään tätä velvollisuutta ei sovelleta pienyrityksiin. Välityspalvelun tarjoajan on osallistuttava kohtuullisella osuudella sovittelun kustannuksiin, osuus määritellään sovittelijan toimesta kussakin yksittäistapauksessa.

Pyrkimykset päästä sopimukseen 11 artiklassa tarkoitetun sisäisen valitustenkäsittelymenettelyn tai 12 artiklassa tarkoitetun sovittelun kautta eivät kuitenkaan vaikuta verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien tai yrityskäyttäjien oikeuksiin panna vireille oikeudenkäynti asiassa. Sovittelu ei myöskään ole edellytyksenä asian käsittelylle tuomioistuimessa. Jäsenvaltioiden ei edellytetä osallistuvan asetuksen 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen uusien riidanratkaisujärjestelmien kustannuksiin vaan ne jäävät toimijoiden itsensä kannettavaksi.

Asetus ei sisällä säännöksiä lainvalinnasta tai tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta, joten näiden osalta sovelletaan asiaa koskevia yleissäädöksiä.

Etujärjestöt, järjestöt ja julkiset viranomaiset, joilla on oikeus nostaa kieltokanne

Asetuksen 14 artiklassa säädetään etujärjestöjen, järjestöjen ja julkisten viranomaisten oikeudesta nostaa kanne toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa lopettaakseen tai estääkseen sen, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat tai hakukoneiden tarjoajat rikkovat asetuksen velvoitteita. Säännöksellä ei rajoiteta yrityskäyttäjän omaa kanneoikeutta. Kieltokanteen nostamiseen oikeutettujen tahojen tulee olla jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuja oikeushenkilöitä, niiden tulee pyrkiä edustamiensa yrityskäyttäjien etujen ajamiseen ja oltava luonteeltaan voittoa tavoittelemattomia.

Vaatimusten täyttyessä jäsenvaltiot voivat myöntää oikeuden jäsenvaltioon sijoittautuneille organisaatioille tai järjestöille kyseisten organisaatioiden tai järjestöjen pyynnöstä. Jäsenvaltiot voivat etukäteen nimetä ja ilmoittaa komissiolle tällaisten nimettyjen organisaatioiden, järjestöjen tai julkisten elinten nimet ja niiden toiminnan tarkoituksen. Komissio laatii luettelon nimetyistä organisaatioista, järjestöistä ja julkisista elimistä. Luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Artiklan 7 kohdan mukaan tuomioistuimen on hyväksyttävä luettelo osoitukseksi organisaation, järjestön tai julkisen elimen kanneoikeudesta, mikä ei kuitenkaan rajoita tuomioistuimen oikeutta tutkia, onko kantajalla tarkoituksensa perusteella oikeus nostaa kanne yksittäisessä tapauksessa.

Kansallinen täytäntöönpanon valvonta

Asetuksen 15 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava asetuksen täytäntöönpanon riittävä ja tehokas valvonta. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt asetuksen rikkomiseen sovellettavista toimenpiteistä ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Koska jäsenvaltioissa on jo nykyisin erilaisia järjestelmiä, joilla lainsäädännön noudattamista turvataan, asetuksessa ei velvoiteta jäsenvaltioita perustamaan uusia järjestelmiä, menettelyitä tai viranomaisia asetuksen sisältämien säännösten noudattamisen valvomiseksi. Asetuksen noudattamista voivat valvoa nykyiset viranomaiset tai tuomioistuimet voimassa olevan kansallisen lainsäädännön puitteissa. Asetus ei siten edellytä sen noudattamista koskevaa erityissääntelyä eikä asetuksen säännösten rikkomisen säätämistä rangaistavaksi. Asetuksen soveltaminen alkaa 12.7.2020.

Yleisesti

Suomessa ei ole verkkovälityspalveluja tai hakukoneita koskevaa erityissääntelyä. Verkkovälityspalveluja koskeviin sopimussuhteisiin ja hakukoneiden toimintaan sovelletaan siten yleistä sopimus-, vahingonkorvaus- ja kilpailuoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. Suomessa ei myöskään ole lainsäädäntöä, josta seuraisi verkossa toimivia välityspalveluja tarjoaville yrityksille velvoitetta pitää yllä sisäistä valituksenkäsittelyjärjestelmää tai nimeämään sovittelijoita.

Elinkeinonharjoittajien välisiä suhteita koskeva erityissääntely

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain (1062/1993) tarkoituksena on erityisesti pienten yritysten suojaaminen kohtuuttomia sopimusehtoja vastaan.

Lain 1 §:n yleissäännöksen mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saisi käyttää ehtoa, joka on sopimuksissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton ottaen huomioon toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Säännöksen tarkoituksena on rajata ehdotetun lain soveltamisala koskemaan vain sellaisia sopimuksia, joissa toisena osapuolena olevat elinkeinonharjoittajat yleensä ovat sopimusehdon käyttäjään verrattuina voimavaroiltaan tai muuten heikommassa asemassa ja tämän takia erityisen suojan tarpeessa. Kohtuuttomien sopimusehtojen käytön kieltävää säännöstä on perusteltu tarkemmin lakia koskevissa esitöissä ( HE 39/1993 vp ), joiden mukaan ”kielto koskee sekä vakiosopimuksiin sisältyviä yleisiä sopimusehtoja että yksilöllisesti sovittuja sopimusehtoja. Sanat "sopimus" ja toista osapuolta tarkoittava "elinkeinonharjoittaja" ovat momentissa monikkomuodossa. Tarkoituksena on rajata yksittäistapaukset lain soveltamisalan ulkopuolelle.” Edelleen ”jos kysymyksessä ei ole useiden elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa käytettävä ehto, elinkeinonharjoittaja voi oikeustoimilain 36 §:n nojalla saattaa sopimusehdon kohtuuttomuuden vain yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Kohtuuttomuuden käsite on momentissa sisällöltään sama kuin oikeustoimilain 36 §:ssä.”

Lain mukaan markkinaoikeus voi kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta kohtuuttoman ehdon tai siihen rinnastettavan ehdon käyttämistä. Markkinaoikeus voi antaa kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Markkinaoikeuden määräämää kieltoa on perusteltu lain töissä seuraavasti: ”Kiellon edellytyksenä ei ole, että kyseisen ehdon sisältävä sopimus on jo solmittu. Riittää, että elinkeinonharjoittaja on tarjoutunut tekemään ehdon sisältäviä sopimuksia toisten elinkeinonharjoittajien kanssa. Lakiehdotuksen kieltoa koskevat säännökset noudattavat kuluttajansuojalain 3 luvussa ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaavissa säännöksissä omaksuttuja periaatteita. Kielto kohdistuu elinkeinonharjoittajan toimintaan kiellon määräämisen jälkeen. Kiellon vastaisella menettelyllä ei ole välitöntä vaikutusta kysymyksessä olevaan sopimussuhteeseen. Jos elinkeinonharjoittaja haluaa yksittäistapauksessa vedota siihen, että kiellon vastainen sopimusehto on hänen kannaltaan kohtuuton, hänen on saatettava asia tuomioistuimen ratkaistavaksi oikeustoimilain 36 §:n nojalla.”

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain säännökset ovat olleet esillä lain voimassa olon aikana olleet vain muutamissa tapauksissa. Vuoden 2009 jälkeen kielto on lain perusteella määrätty vain yhdessä tapauksessa. Muissa hakemus on jätetty tutkimatta tai hylätty. Vaikka lain nojalla kieltoja käyttää kohtuuttomia sopimusehtoja on määrätty vähän, sen säännökset tukevat muun yritystoiminnan sääntelyn tavoitteita ja esimerkiksi kilpailullisuutta.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (1061/1978) tarkoituksena on puolestaan elinkeinonharjoittajan aseman turvaaminen markkinoinnissa ja muussa elinkeinotoiminnassa toisen elinkeinonharjoittajan hyvän liiketavan vastaisen tai muutoin sopimattoman menettelyn varalta. Lain tarjoaman oikeussuojan tavoitteena on rehellisen kilpailun turvaaminen keskenään kilpailevien elinkeinon harjoittajien välillä. Lain mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta laissa säädettyä hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.

Elinkeinonharjoittajien välisten riitojen käsittely tuomioistuimessa

Elinkeinonharjoittaja voi vaatia kanteella vahingonkorvausta toiselta elinkeinonharjoittajalta lain- tai sopimusrikkomuksen perusteella yleisessä tuomioistuimessa. Kantaja voi myös vaatia tuomioistuinta vahvistamaan tietyn oikeustilan olemassaolon, esimerkiksi vahvistamaan, että jokin oikeustoimi on pätemätön. Kieltokanteella vaaditaan vastaajaa pidättäytymään jostain toiminnasta.

Eräät elinkeinonharjoittajien väliset riidat voidaan viedä markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tämä edellyttää, että kysymys on asiasta, joka on säädetty kuuluvaksi markkinaoikeuden toimivaltaan. Markkinaoikeus on erityistuomioistuin, joka käsittelee hankinta-asioita, kilpailu- ja valvonta-asioita, markkinaoikeudellisia asioita sekä teollis- ja tekijänoikeudellisia asioita. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013) säädetään markkinaoikeuden toimivallasta, asioiden vireilletulosta ja käsittelystä markkinaoikeudessa sekä muutoksenhausta markkinaoikeuden ratkaisuun. Markkinaoikeudellisina asioina käsitellään esimerkiksi edellä selostetut elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset kiellon määräämistä koskevat asiat. Asia pannaan markkinaoikeudessa vireille kirjallisella hakemuksella. Esimerkiksi elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaisissa asioissa asian voi saattaa vireille elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi toimiva rekisteröity yhdistys taikka se elinkeinonharjoittaja tai hankintayksikkö, johon sopimusehdon käyttö tai sopimuskäytännön soveltaminen kohdistuu. Markkinaoikeudellisessa asiassa muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun voi hakea valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

Vuonna 2013 markkinaoikeusuudistuksen yhteydessä laajennettiin markkinaoikeuden toimivaltaa, niin että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisella menettelyllä aiheutetun vahingon korvaamista koskeva asia voidaan käsitellä markkinaoikeudessa yhdessä kieltoa koskevan hakemuksen kanssa. Laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä ei sisällä säännöksiä vahingonkorvausvelvollisuudesta tai liitännäisen riita-asian käsittelystä: jos elinkeinonharjoittaja on hakemassa toiselle elinkeinonharjoittajalle elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n mukaista kieltoa jatkaa kohtuuttoman sopimusehdon käyttämistä, kieltohakemuksen osalta toimivaltainen tuomioistuin on lain 2 §:ssä säädetyllä tavalla markkinaoikeus, mutta mahdollinen vahingonkorvausvaatimus on laitettava kanteella erikseen vireille yleisessä tuomioistuimessa.

Elinkeinonharjoittajien välisten riitojen käsittely tuomioistuinten ulkopuolisessa menettelyssä

Välimiesmenettelyssä on mahdollista käsitellä riitoja, joissa sovinto on sallittu (ns. dispositiivinen riita-asia). Välimiesmenettelystä säädetään välimiesmenettelystä annetussa laissa (967/1992) . Mikäli osapuolten välisessä sopimuksessa on välityslauseke, ratkaistaan riita sen mukaisessa välimiesmenettelyssä.

Tuomioistuimen ulkopuolella toteutettavassa sovittelumenettelyssä sovinnosta neuvotellaan ulkopuolisen sovittelijan avustuksella. Jos sovittelussa saavutetaan sovintosopimus, se on tietyin edellytyksin vahvistettavissa täytäntöönpanokelpoiseksi alueellisesti toimivaltaisessa käräjäoikeudessa siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (394/2011) säädetään.

Kansallisten muutostarpeiden arviointi

Asetuksen 14 artiklan mukaan eräillä organisaatioilla ja järjestöillä sekä julkisilla elimillä on oikeus saattaa asetuksessa tarkoitettu asia toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asetus edellyttää siten kansallisesti harkintaa siitä, missä tuomioistuimessa asetuksesta johtuvia riitoja tulisi käsitellä Suomessa. Asetuksen 15 artikla puolestaan edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että asetusta noudatetaan ja että asetuksen rikkomiseen voidaan soveltaa kansallisia toimenpiteitä. Asetus ei edellytä, että sitä valvomaan nimettäisiin erityinen viranomainen eikä viranomaisen nimeäminen tätä tarkoitusta varten ole Suomessa tarkoituksenmukaista. Asetuksen täytäntöönpanon kannalta olisi riittävää, että sopimusehdon tai toimintatavan asetuksenmukaisuus tulee arvioitavaksi kulloinkin kysymyksessä olevaa ehtoa tai toimintatapaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

Asetus sääntelee elinkeinonharjoittajien ja verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien välisiä sopimuksia. Asetuksessa ehdolla tarkoitetaan ehtoja, lausekkeita tai muita tietoja, jotka säätelevät sopimussuhdetta verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan ja yrityskäyttäjän välillä ja jotka välityspalvelujen tarjoaja määrittää yksipuolisesti. Asetuksen sääntelemät sopimukset olisivat käytännössä luonteeltaan vakiosopimuksia, joissa verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan ja kukin asiakasyrityksen välillä ei neuvotella erikseen vaan palvelu tarjotaan vakioehdoin kaikille asiakasyrityksille. Sääntely kohdistuu seikkoihin, joita verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilla on velvollisuus sisällyttää sopimusehtoihin. Lisäksi säädetään määräajoista, joiden puitteissa muutoksista palvelun tarjoamiseen tai sopimusehtoihin olisi ilmoitettava. Verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle asetuksessa säädetään velvollisuuksia tiettyjen hakutulosten järjestykseen vaikuttavien tietojen ja mahdollista eriytettyä kohtelua koskevien tietojen pitämiseksi yritysten saatavilla.

Asetuksen sopimussuhdetta ja ehtojen sisältöä sekä hakukoneiden velvollisuuksia koskevat 3–10 artiklat eivät edellytä täydentävän kansallisen sääntelyn antamista. Säännökset velvoittavat suoraan välityspalvelujen ja hakukoneiden tarjoajia. Asetuksen sisäisiä riidanratkaisumenettelyjä koskevat 11 ja 12 artiklan säännökset ovat keskeinen muutos nykytilaan nähden. Ne eivät kuitenkaan edellytä täydentävää kansallista sääntelyä. Käsittely sisäisessä riidanratkaisumenettelyssä ei asetuksen mukaan saa myöskään olla esteenä asian käsittelyllä kansallisessa tuomioistuimessa.

Suomessa on lähtökohtana ollut elinkeinonharjoittajien välinen sopimusvapaus eli yrityksillä on mahdollisuus järjestellä sopimussuhteensa parhaaksi katsomallaan tavalla eikä sopimusvapauteen ole lähtökohtaisesti tullut puuttua viranomaisten toimesta. Asetuksen rikkomisen seuraamukset tulisivat arvioitavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan käyttämä sopimusehto olisi asetuksen vastainen. Asetuksen tehokas täytäntöönpano edellyttää, että yrityskäyttäjä voi turvautua tuomioistuinmenettelyyn, jos se katsoo, että sopimusehto on asetuksen nojalla mitätön tai verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan tai hakukoneen menettely on muuten asetuksen vastaista.

Markkinaoikeus on erityistuomioistuin, joka käsittelee hankinta-asioita, kilpailu- ja valvonta-asioita, markkinaoikeudellisia asioita sekä teollis- ja tekijänoikeudellisia asioita. Markkinaoikeuden toimivalta edellyttää, että asiasta säädetään erikseen.

Tarkoituksenmukaista olisi, että asetuksen vastaiseen sopimusehdon tai menettelyn käyttöön voitaisiin puuttua elinkeinonharjoittajien välisten sopimussuhteiden sääntelystä annettua lakia vastaavalla tavalla. Tämä tarkoittaisi, että markkinaoikeudelle tulisi antaa toimivalta käsitellä asetuksen vastaista menettelyä koskevia asioita. Asetuksen rikkomisesta voisi seurata markkinaoikeuden määräämä kielto käyttää asetuksen vastaista sopimusehtoa tai menettelyä.

Tuomioistuimen tulisi tarvittaessa arvioida myös mahdolliset asetuksen rikkomiseen liittyvät vahingonkorvausvaatimukset. Vahingonkorvauksen osalta asetuksen rikkomista koskevissa tilanteissa sovellettaisiin voimassa olevia vahingonkorvauslain (412/1974) säännöksiä ja vahingonkorvausta koskevia oikeusperiaatteita. Tarkoituksenmukaista ei ole säätää uutta asetusta koskevaa vahingonkorvausnormistoa, joka voisi poiketa vakiintuneista vahingonkorvausoikeudellista periaatteista. Mahdollinen vahingonkorvausta koskeva asia käsiteltäisiin erillisessä oikeusprosessissa yleisessä tuomioistuimessa. Tilanne vastaisi näiltä osin elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaiseen asiaan liittyvää vahingonkorvausasian käsittelyä. Yrityskäyttäjien ja verkossa toimivien välityspalvelun tarjoajien välisissä sopimussuhteissa korvausvelvollisuutta arvioitaisiin sopimusperusteista vahingonkorvausvelvollisuutta koskevien normien perusteella. Hakukoneen ja yrityskäyttäjän välillä ei puolestaan ole sopimussuhdetta, joten hakukoneen menettelyä arvioidaan sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvelvollisuuden perusteella vahingonkorvauslain mukaan.

Asetuksen vastaisen sopimusehdon käyttö voisi jossain tilanteissa tulla arvioitavaksi myös elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain perustella. Laki on kuitenkin kohtuuttomia sopimusehtoja koskeva yleislaki eikä se sellaisenaan kattaisi kaikkia asetuksessa säädettyjä tilanteita eikä erityisesti asetuksen artikloja, joissa säädetään hakukoneiden menettelystä.

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja yrityskäyttäjien yksittäisiä sopimusriitoja voidaan elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain tarkoittamia tilanteita vastaavasti arvioida yleisessä tuomioistuimessa varallisuusoikeudellisesta oikeustoimista annetun lain (228/1929) , jäljempänä oikeustoimilaki , 36 §:n kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelua koskevan säännöksen nojalla ja lisäksi olisi mahdollista nostaa kanne esimerkiksi asetuksen vastaisen ehdon käytön kieltämisestä yksittäisessä tapauksessa.

Asetuksen 14 artikla käsittää sellaisten järjestöjen ja organisaatioiden, joilla on oikeutettu peruste edustaa yrityskäyttäjiä tai yritysverkkosivustokäyttäjiä, sekä jäsenvaltioissa perustettujen viranomaisten oikeuden nostaa kanne kansallisessa tuomioistuimessa lopettaakseen tai estääkseen sen, että verkossa toimivien välityspalvelujen tai hakukoneiden tarjoajat rikkovat asetuksen velvoitteita. Artiklassa säädetään edellytyksistä, jotka järjestöjen ja viranomaisten on täytettävä, jotta niillä on sanottu oikeus. Jäsenvaltiot voivat nimetä edellytykset täyttävät järjestöt ja viranomaiset Euroopan komission laatimaan ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaan luetteloon. Tuomioistuimen on hyväksyttävä luettelo osoitukseksi organisaation, järjestön tai viranomaisten kanneoikeudesta. Asetuksen mukaan edellytykset täyttävillä järjestöillä olisi kuitenkin oikeus asian vireille saattamiseksi, vaikka jäsenvaltio ei olisikaan nimennyt näitä Euroopan komission luetteloon.

Asetuksen täytäntöönpano edellyttää kansallisia säännöksiä asetuksen kelpoisuusvaatimukset täyttävien järjestöjen oikeudesta saattaa asia vireille markkinaoikeudessa. Asetuksesta seuraa, että asetuksen 14 artiklan edellytykset täyttävällä ulkomaisella järjestöllä tai julkisella viranomaisella olisi asetuksenmukainen oikeus kanteen nostamiseksi Suomessa asetuksen vastaisen menettelyn johdosta. Asetuksen 14 artiklan johdosta olisi myös tarkoituksenmukaista laatia kansalliset säännökset, joiden perusteella jatkossa Suomeen sijoittautunut organisaatio tai järjestö voi hakeutua Euroopan komission luetteloon nimettäväksi järjestöksi. Markkinaoikeuden ei luetteloon nimettyjen järjestöjen osalta tarvitsisi erikseen tutkia järjestöjen kannekelpoisuutta, kun kanteen nostamisen edellytykset täyttävät järjestöt olisivat entuudestaan tiedossa.

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säännöksiä, joiden perusteella voitaisiin viedä tuomioistuimen arvioitavaksi, onko verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja menetellyt asetuksen mukaisesti. Toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi ehdotetaan markkinaoikeutta. Säännökset sijoitettaisiin uuteen verkossa toimivia välityspalveluja ja hakukoneita koskevasta kieltomenettelystä annettavaan lakiin. Lisäksi ehdotetaan markkinaoikeuden toimivallan kannalta tarpeellisia muutoksia oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin ja säännöksiä asian vireille saattamiseen markkinaoikeudessa oikeutetuista tahoista.

Ehdotetuilla säännöksillä pantaisiin täytäntöön asetuksen 14 ja 15 artiklat. Asetuksen 14 artiklan edellyttää, että organisaatioilla ja järjestöillä on oikeus saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi asia, jolla pyritään lopettamaan asetuksen vastainen toiminta. Asetuksen 15 artikla ei velvoita jäsenvaltioita perustamaan uusia kansallisia täytäntöönpanoelimiä vaan asetuksen noudattamisen valvonta voidaan antaa olemassa oleville tuomioistuimille. Asetuksen täytäntöönpanon kannalta olisi riittävää, että epäillyn rikkomuksen johdosta asia voidaan hakemuksesta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Ehdottavien säännösten perusteella markkinaoikeus voisi kieltää asetuksen vastaisen menettelyn. Kieltoa voitaisiin tehostaa uhkasakolla ja väliaikaisen kiellon määräämisellä.

Ehdotettavissa säännöksissä on kyse vain asetuksen vastaisen menettelyn kieltämisestä markkinaoikeudessa. Muut asetuksen vastaiseen menettelyyn liittyvät vaatimukset käsiteltäisiin yleisessä tuomioistuimessa eikä esityksessä ehdoteta näitä koskevaa uutta sääntelyä. Tarkoitus on, että asetusta koskevien asioiden käsittelyä koskeva toimivalta markkinaoikeuden ja yleisen tuomioistuimen välillä jakautuisi vastaavalla tavalla kuin elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaisen yleisen kohtuuttomien sopimusehtojen käytön kiellon ja oikeustoimilain kohtuuttoman sopimusehdon sovittelua koskevan säännöksen osalta on säädetty. Mainittua jaottelua on selostettu tarkemmin esityksen luvussa 3 ja mainitun lain esitöissä HE 39/1993 vp . Ehdotuksesta seuraisi, että yleistä kieltoa esimerkiksi asetuksen vastaisen sopimusehdon käyttämiselle haettaisiin markkinaoikeudessa. Toisaalta yksittäiset riidat yrityskäyttäjän ja verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan tai hakukoneen välillä käytäisiin yleisessä tuomioistuimessa eikä markkinaoikeus voisi käsitellä näitä koskevia asioita. Käräjäoikeuden yksittäisessä tapauksessa antama mahdollinen kielto ei estäisi välityspalvelujen tarjoajaa edelleen käyttämästä ehtoa muissa sopimuksissa. Jos yrityskäyttäjälle seuraisi asetuksen vastaisesta menettelystä vahingonkorvausvaatimuksia verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajaa tai hakukoneen tarjoajaa kohtaan taikka tämä haluaisi riitauttaa sopimussuhteen esimerkiksi oikeustoimilaissa säädetyillä perusteilla, olisi tämän nostettava näiden osalta erillinen kanne yleisessä tuomioistuimessa.

Esityksessä ehdotetaan myös säännöksiä siitä, mitkä tahot voisivat saattaa asian vireille markkinaoikeudessa. Lakiehdotusten tarkoitus on, että tietyt elinkeinonharjoittajien etuja valvovat järjestöt voisivat saattaa vireille asetuksen vastaista menettelyä koskevan asian. Asetuksen 14 artiklan järjestöjen oikeutta koskevat säännökset edellyttävät, että asetuksen kelpoisuusvaatimukset täyttävien järjestöjen on voitava saattaa asia vireille markkinaoikeudessa. Lisäksi asetuksesta seuraa, että muiden jäsenvaltioiden järjestöt ja organisaatiot sekä julkiset elimet, jotka täyttävät asetuksen 14 artiklassa säädetyt vaatimukset, voisivat nostaa kanteen Suomessa.

Lisäksi tarkoitus on, että asetuksen vastaisen menettelyn johdosta markkinaoikeudelta kieltoa käyttää asetuksen vastaista sopimusehtoa tai asetuksen vastaista käytäntöä voisi elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettua lakia vastaavasti hakea se elinkeinonharjoittaja, johon välityspalvelujen tarjoajan käyttämä sopimusehto tai menettely kohdistuu. Vastaavasti elinkeinonharjoittaja voisi hakea kieltoa hakukoneen asetuksenvastaista menettelyä vastaan.

Kansallisesti ehdotetaan myös säännöksiä menettelystä, jolla hakeudutaan sellaiseksi järjestöksi, jotka kansallisesti edelleen nimetään Euroopan komission laatimaan luetteloon järjestöistä, joilla olisi suoraan oikeus edustaa yrityskäyttäjiä ja yritysverkkosivustokäyttäjiä tuomioistuimessa.

Koska lakiehdotukset täydentävät asetuksessa annettua sääntelyä, niissä käytettäisiin täsmällisyyden vuoksi asetusta vastaavia verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan, verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan, yrityskäyttäjän ja yritysverkkosivustokäyttäjän käsitteitä.

Esityksen 1. lakiehdotuksessa säädettäisiin uusi laki verkossa toimivia välityspalveluja ja hakukoneita koskevasta kieltomenettelystä .

1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Laissa annettaisiin asetuksen 14 artiklassa säädettyä kieltomenettelyä täydentävät kansalliset säännökset. Asetuksen 14 artiklan mukaan edellytykset täyttävillä organisaatioilla ja järjestöillä on oikeus saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi asia lopettaakseen tai estääkseen sen, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat ja hakukoneiden tarjoajat eivät noudata asetusta. Asetuksen johdanto-osan (44) mukaan tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettavissa asioissa tavoitteena olisi lopettaa tai estää asetuksessa tarkoitettujen sääntöjen rikkominen ja ehkäistä tuleva vahinko. Järjestöjen tai organisaatioiden nostamat kanteet eivät saisi vaikuttaa yritysten oikeuksiin saattaa asia itse oikeuden käsiteltäväksi. Asetuksen 14 artiklassa mukaisessa kieltomenettelyssä olisi kyse tilanteista, joissa asetuksen vastaisen menettely pyritään kieltämään, niin että välityspalvelujen tai hakukoneen tarjoaja ei voisi käyttää samaa menettelyä enää muissa yhteyksissä. Lakia sovellettaisiin siten asetuksen vastaisen menettelyn kieltämiseen yleisesti.

2 §.Kiellon määrääminen. Pykälässä säädettäisiin asetuksen vastaisen menettelyn kieltämisestä. Ehdotuksen 1 momentin mukaan markkinaoikeus voisi määrätä verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajalle ja verkossa toimivan hakukoneen tarjoajalle kiellon olla jatkamatta tai uudistamatta asetuksen vastaista menettelyä. Lain soveltamisalaa koskevasta 1 §:stä seuraisi, että kielto voi tulla määrättäväksi vain niissä tapauksissa, joissa kieltovaatimus koskee menettelyn kieltämistä yleisesti. Kiellon asettamista koskevan säännöksen on siten tarkoitus vastata yleistä kieltoa, joka voimassa olevan elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan voi koskea kohtuuttoman ehdon tai siihen rinnastettavan ehdon käyttämistä yritysten välisissä sopimussuhteissa. Mainittua säännöstä on perusteltu tarkemmin lain esitöissä HE 39/1993 vp .

Säännös kattaisi kaiken asetuksen vastaisen menettelyn. Kielto voisi esimerkiksi koskea asetuksen vastaisen ehdon käyttämistä tai käytännön soveltamista taikka sellaisen ehdon käytön tai käytännön soveltamisen uudistamista. Jos esimerkiksi välityspalvelujen tarjoajan käyttämät sopimusehdot eivät sisällä asetuksessa säädettyjä seikkoja tai ne eivät muuten ole asetuksessa säädetyn mukaisia tai välityspalvelujen tarjoaja ei muulla tavalla noudata asetuksessa säädettyjä velvollisuuksia, voitaisiin välityspalvelujen tarjoajaa kieltää jatkamasta asetuksen vastaisen ehdon käyttämistä tai asetuksen vastaisen käytännön soveltamista sen sopimussuhteissa. Kielto kohdistuisi tällöin menettelyyn kiellon määräämisen jälkeen. Käytännössä säännöksen tarkoittama kielto ohjaisi verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajaa ja hakukoneen tarjoajaa toimimaan asetuksen edellyttämällä tavalla. Kiellon asettamisella ei muuten olisi välitöntä vaikutusta mahdollisesti kysymyksessä olevaan sopimussuhteeseen.

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja yrityskäyttäjien välisessä suhteessa keskeisiä asetuksen velvoitteita ovat esimerkiksi 3 artiklan ehtojen laatimista ja niiden muuttamista koskevat säännökset, 4 artiklan palvelujen rajoittamista, keskeyttämistä ja lopettamista koskevia ilmoituksia koskevat säännökset, 5 artiklan 1 ja 5 kohdan järjestystä koskevien muuttujien ilmoittamista koskevat säännökset, 6 artiklan liitännäistavaroita ja -palveluja koskevat säännökset, 7 artiklan 1 ja 3 kohdan eriytetyn kohtelun kuvausten ilmoittamista koskevat säännökset, 8 ja 9 artiklan erityisiä sopimusehtoja koskevat säännökset ja tietojensaantia koskevat säännökset ja 10 artiklan säännökset perusteiden esittämisestä, jos välityspalvelujen tarjoajat palveluja tarjotessaan rajoittavat yrityskäyttäjien mahdollisuutta tarjota samoja tavaroita ja palveluja kuluttajille erilaisin ehdoin muilla tavoin kuin kyseisten palvelujen kautta. Keskeisiä verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa koskevia säännöksiä ovat esimerkiksi asetuksen 5 artiklan 2–5 kohdassa säädetyt järjestyksen esittämistä koskevat säännökset ja 7 artiklan 2 ja 3 kohdan eriytettyä kohtelua koskevat säännökset.

Pykälän 2 momentti sisältäisi uhkasakon määräämistä ja tuomitsemista koskevan säännöksen. Säännös vastaisi elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 2 momenttiin sijoitettua säännöstä.

Pykälän 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitettu kielto voitaisiin kohdistaa, jos siihen on erityistä syytä, myös verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan ja verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii tämän lukuun. Säännös vastaisi elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 3 momenttia, sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 2 momenttia ja kuluttajansuojalain (38/1978) 3 luvun 2 §:n 2 momenttia. Mainittuja lakeja vastaavasti säännöksen tarkoittamana erityisenä syynä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi aikomus kiertää kieltoa. Lisäksi kielto voitaisiin määrätä väliaikaisena, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Pykälän 4 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen, jonka mukaan asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.

3 §.Organisaatioiden ja järjestöjen nimeämien. Pykälän ja sen sisältämän asetuksenantovaltuuden nojalla annettaisiin asetuksen 14 artiklaa täydentävää sääntelyä, jonka perusteella kansallisesti nimetään asetuksessa säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävät järjestöt ja organisaatiot Euroopan komission luetteloon.

Pykälän 1 momentin mukaan Suomeen sijoittuneelle organisaatiolle tai järjestölle voitaisiin hakemuksesta nimeämällä myöntää asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeus saattaa asia käsiteltäväksi tuomioistuimessa siten kuin asetuksen 14 artiklan 5 kohdassa säädetään. Työ- ja elinkeinoministeriö toimisi nimeämiset käsittelevänä viranomaisena. Asetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat nimetä edellytykset täyttävät järjestöt ja julkiset viranomaiset ja ilmoittaa ne Euroopan komission laatimaan ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaan luetteloon. Asetuksen 14 artiklan 7 kohdasta seuraa, että luetteloon merkitseminen olisi hyväksyttävä tuomioistuimessa osoitukseksi kanneoikeudesta. Markkinaoikeuden ei tarvitsisi erikseen arvioida luetteloon merkittyjen organisaatioiden, järjestöjen tai muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kannekelpoisuutta. Luetteloon merkitseminen ei kuitenkaan olisi kanneoikeuden edellytys vaan yksittäisessä tapauksessa kannekelpoisuus voidaan 14 artiklan 7 kohdan nojalla tutkia myös tuomioistuimessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta.

4 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta.

Esityksen 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:n ja 5 luvun 2 §:n muuttamista. Muutokset olisivat tarpeen markkinaoikeuden toimivallan varmistamiseksi asetusta koskevan kieltomenettelyn osalta.

Esityksessä ehdotetaan, että lain 1 luvun 6 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 14 kohta , jonka mukaan markkinaoikeus käsittelisi markkinaoikeudellisina asioina 1. lakiehdotuksen mukaisen kiellon määräämistä koskevat asiat.

Lisäksi oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 5 luvun 2 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta , jossa määriteltäisiin kieltomenettelyn vireille saattamiseen oikeutetut tahot. Asian vireille saattamista koskevan hakemuksen voisi ensinnäkin tehdä se yrityskäyttäjä tai yritysverkkosivustokäyttäjä, johon kieltohakemuksen kohteena oleva asetuksen vastainen menettely kohdistuu.

Myös asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla organisaatiolla, järjestöllä ja julkisella elimellä olisi oikeus asian vireille saattamiseen markkinaoikeudessa. Mainittua 1 kohtaa täydentävät 14 artiklan 3 kohta, jossa säädetään edellytyksistä, jotka organisaatioiden ja järjestöjen on täytettävä ja 14 artiklan 4 kohta, jossa säädetään edellytyksistä, jotka julkisen elimen on täytettävä, jotta niillä olisi oikeus saattaa asia käsiteltäväksi kansallisissa tuomioistuimissa. Edelleen asetuksen 14 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat nimetä mainitut edellytykset täyttävät järjestöt, organisaatiot ja julkiset elimet Euroopan komission ylläpitämään luetteloon, mikä olisi asetuksen mukaisesti hyväksyttävä tuomioistuimessa osoitukseksi järjestön tai organisaation kanneoikeudesta. Asetuksen 14 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttävällä järjestöllä tai organisaatiolla on kuitenkin asetuksen johdanto-osan (45) mukaan mahdollisuus nostaa kanne kansallisessa tuomioistuimessa, vaikka jäsenvaltio ei olisikaan nimennyt kyseistä järjestöä tai organisaatiota.

Ehdotuksessa ei kansallisesti anneta viranomaiselle toimivaltaa asetuksen valvonnan osalta. Asetuksen 14 artiklan 1 kohdan perusteella muiden jäsenvaltioiden julkiset viranomaiset voisivat kuitenkin nostaa asetuksen vastaisia menettelyjä koskevia kieltokanteita Suomessa.

Lisäksi tehtäisiin tekniset muutokset 1 luvun 6 §:n 1 momentin 13 kohtaan ja 5 luvun 2 §:n 1 momentin 8 kohtaan, joita edellä selostettujen uusien lainkohtien lisääminen luetteloihin edellyttää.

Lakiehdotuksen lopussa säädettäisiin lain voimaantulosta.

4.2Pääasialliset vaikutukset

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esityksessä on kysymys asetuksen vastaisen menettelyn kieltämisestä markkinaoikeudessa. Valmisteluvaiheessa harkinta on kohdistunut siihen, tulisiko asetuksen rikkomista koskevia kanteita käsitellä markkinaoikeudessa vai yleisessä tuomioistuimessa. Tarkoituksenmukaisemmaksi on arvioitu, että toimivalta annettaisiin markkinaoikeudelle siltä osin, kun kysymys on asetuksen vastaisen menettelyn yleisestä kieltämisestä. Hakemuksen voisi tehdä elinkeinonharjoittajia edustava organisaatio tai järjestö sekä se elinkeinonharjoittaja, johon asetuksen vastainen menettely kohdistuu. On mahdollista, että samaa tosiseikastoa asetuksen rikkomisen kanssa koskeva asia voitaisiin saattaa vireille myös elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain nojalla. Jos asetusta koskevat asiat käsiteltäisiin vain yleisessä tuomioistuimessa, muodostuisi näissä tilanteissa toimivaltaisten tuomioistuinten välille ristiriita. Yksittäiset asetuksen velvoitteiden rikkomista koskevat elinkeinonharjoittajien väliset riita-asiat käsiteltäisiin kuitenkin edelleen yleisissä tuomioistuimissa voimassa olevien säädösten mukaisesti.

Valmisteluvaiheessa on selvitetty, ettei markkinaoikeuden käyttöön annettavaa kieltomenettelyä koskevia säännöksiä ole tarkoituksenmukaista sijoittaa elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin tai sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin. Asetuksen mukaisesta kieltomenettelystä on tämän vuoksi laadittu oma laki.

Suomi ei kannattanut asetusta koskevissa neuvotteluissa sitä vaihtoehtoa, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin antamaan asetuksen valvontaa koskevat tehtävät viranomaiselle. Tämä perustuu yritysten välisen sopimusvapauden kunnioittamiseen ja siihen, että sopimusvapauteen puututaan vasta kun se on täysin välttämätöntä. Koska asetus ei edellytä kansallisen viranomaisen perustamista valvomaan asetuksen noudattamista, ei esityksen valmisteluvaiheessa enää selvitetty tarkemmin tätä vaihtoehtoa. Markkinaoikeuden käytössä olevien seuraamusten osalta katsottiin tarkoituksenmukaiseksi pitäytyä olemassa olevien seuraamusten kanssa yhdenmukaisessa järjestelmässä. Riittävää olisi asetuksen vastaisen menettelyn kieltäminen ja kiellon tehostaminen uhkasakolla eikä esimeriksi erillisiä seuraamusmaksuja pidetty tarkoituksenmukaisena.

5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Useissa jäsenvaltioissa asetuksen täytäntöönpanoa koskeva valmistelu oli vielä esitystä annettaessa kesken. Alustavien tietojen mukaan moni muu jäsenmaa, esimerkiksi Ruotsi, Irlanti ja Liettua olisivat Suomen tavoin päätymässä siihen, että asetusta valvomaan ei nimetä erillistä viranomaista. Tanskassa on entuudestaan ollut alustatalouteen liittyvää kansallista sääntelyä ja siellä asiaa hoitamaan perustetaan kilpailu- ja kuluttajavirastoon uusi yksikkö. Kansallista sääntelyä on ollut myös Itävallassa, Espanjassa, Ranskassa ja Alankomaissa, joten näissäkin asiaan nimettäneen viranomaistaho.

10.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Hallituksen esitys laiksi kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista sekä laeiksi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta ( HE 54/2019 vp ) on annettu eduskunnalle 17.10.2019. Esityksessä ehdotetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:n 1 momentin ja 5 luvun 2 §:n 1 momentin muuttamista, joita ehdotetaan muutettavaksi myös tämän esityksen 2. lakiehdotuksessa. Edellä mainittu hallituksen esitys on eduskunnan käsiteltävänä. Kyseistä hallituksen esitystä on täydennetty hallituksen esityksellä ( HE 10/2020 vp ), jossa huomioidaan perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset seuraamusmaksuasioiden käsittelyjärjestykseen (ks. PeVL 12/2019 vp). Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan edellä mainittujen oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain säännösten muuttamista verrattuna siihen, mitä alkuperäisessä ehdotuksessa esitettiin. Esityksen 2. lakiehdotuksessa ehdotetut muutokset oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 6 §:n 1 momenttiin ja 5 luvun 2 §:n 1 momenttiin tulisi tarvittaessa yhteensovittaa edellä mainituissa esityksissä ehdotettujen muutosten kanssa.

Tässä laissa annetaan oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 14 artiklan mukaista kieltomenettelyä täydentävät säännökset.

Markkinaoikeus voi kieltää 1 §:ssä mainitussa asetuksessa tarkoitettua verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajaa ja verkossa toimivan hakukoneen tarjoajaa jatkamasta tai uudistamasta asetuksen vastaista menettelyä.

Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se ole erityisestä syystä tarpeetonta.

Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan tai verkossa toimivan hakukoneen tarjoajan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013) .

Työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää Suomeen sijoittuneelle organisaatiolle ja järjestölle hakemuksesta nimeämällä 1 §:ssä mainitun asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeuden siten kuin 5 kohdassa säädetään.

Nimeämistä koskevasta hakemuksesta ja tietojen ilmoittamisesta säädetään työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

6 §Markkinaoikeudelliset asiat

2 §Asian vireillepanoon oikeutetut

Organisaatio ja järjestö voivat tekemällä asiaa koskevan hakemuksen työ- ja elinkeinoministeriölle pyytää tulla nimetyiksi oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun Euroopan komission laatimaan luetteloon.

Hakemuksesta on käytävä ilmi tiedot 1 momentissa mainitun asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä.

Euroopan komission laatimaan luetteloon nimetyn organisaation ja järjestön on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava työ- ja elinkeinoministeriölle, jos sen 1 §:n 1 momentissa mainitun asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutoksia.

Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 20 .