HE 103/2020

2.1EU-säädöksen valmistelu

EU:n seuranta-asetuksen valmistelu toteutettiin neuvoston kaupallisten kysymysten työryhmässä ja asian käsittely alkoi 18.10.2017. Käsittelyssä oli mukana myös kauppapoliittisen komitean palveluja ja sijoituksia käsittelevä asiantuntijakokoonpano. Asetuksen kansallisesta valmistelusta oli päävastuussa ulkoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriö osallistui asetuksen valmisteluihin ja kansallisten kantojen muodostamiseen sekä neuvotteluihin, koska alan kansallinen lainsäädäntö Suomessa kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle. Asetusehdotus sekä U-kirjelmä on käsitelty kirjallisessa menettelyssä EU-asioiden komitean alaisessa kauppapoliittisessa jaostossa (EU-2) ja elinkeinopoliittisessa jaostossa (EU-13). Ulkoministeriö toimitti valtioneuvoston asiaa koskevan U-kirjelmän eduskunnalle 7.12.2017 (U 66 2017 vp).

2.2Hallituksen esityksen valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla säädöshankkeessa, joka on toteutettu tiiviissä yhteistyössä muiden asian kannalta keskeisten ministeriöiden ja muiden viranomaisten kanssa. Virallista työryhmää säädöshankkeelle ei asetettu, koska lain sisällön ja sen käytännön soveltamisen sekä prosessien paras erityisasiantuntemus on ministeriöiden ja viranomaisten edustajilla, jotka toimivat aktiivisesti työ- ja elinkeinoministeriön puheenjohtajuudella toimivassa viranomaisten asiantuntijaverkostossa (= yrityskauppaverkosto, myöhemmin YKA-verkosto ). Nämä YKA-verkostossa mukana olevat viranomaiset toimivat myös lausunnonantajina kussakin yritysoston vahvistamista koskevassa tapauksessa.

Säädöshankkeessa olivat edustajat työ- ja elinkeinoministeriöstä, puolustusministeriöstä, ulkoministeriöstä, sisäministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, Pääesikunnasta, Huoltovarmuuskeskuksesta ja Suojelupoliisista. Säädöshankkeen aloituskokous oli 7.10.2019 ja säädöshanke toteutettiin syksyn 2019 ja kevään 2020 aikana.

EU:n seuranta-asetusta ja hallituksen esitystä koskeva sidosryhmätilaisuus järjestettiin työ- ja elinkeinoministeriössä 12.2.2020. Hallituksen esitykseen pyydettiin lausunnot lausuntopalvelu.fi:n kautta 28.2.-3.4.2020.

Säädöshankkeessa on arvioitu EU:n seuranta-asetuksen edellyttämät täydennykset kansalliseen lainsäädäntöön ja lain käytännön soveltamisessa esille nousseet lainmuutos- tai täydennystarpeet. Näiden lisäksi säädöshankkeessa on arvioitu EU:n seuranta-asetuksen mukaisten prosessien ja määräaikojen vaikutusta kansallisiin prosesseihin. Näistä ei ole kuitenkaan tarpeen säätää laissa.

Esitykseen sisältyvät ehdotukset on tarkoitus esitellä eduskunnalle kevätistuntokaudella 2020 siten, että lainmuutokset tulisivat voimaan 11.10.2020. EU:n seuranta-asetusta sovelletaan täysimääräisesti 11.10.2020 lukien.

3.1Ulkomaisten yritysostojen ja sijoitusten kehitys viime vuosina

EU on yksi avoimimpia talouksia ulkomaisille suorille sijoituksille ja se on myös yksi suurimpia sijoituskohteita maailmanlaajuisesti. Ulkomaisten sijoittajien yritysostot EU:n alueelle saattavat myös kohdistua esimerkiksi sellaisiin yrityksiin, jotka ovat EU:n tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuden kannalta kriittisiä tai jotka kehittävät tai ylläpitävät yhteiskunnan ja talouden kannalta välttämätöntä infrastruktuuria. Tämä voi tietyissä tilanteissa johtaa siihen, että ulkomainen sijoitus vaarantaa EU:n tai sen jäsenmaiden turvallisuutta tai yleistä järjestystä. Maailmanlaajuisesti ulkomaisia suoria sijoituksia koskevia rajoituksia on lisätty useiden maiden lainsäädäntöön viime vuosina.

Keskeistä on myös huomioida, että esimerkiksi pandemiatilanteessa, joka toteutui maailmanlaajuisesti vuonna 2020 alkuvuodesta lukien COVID-19 viruksen osalta, globaalit hyödykemarkkinat (tavara- ja palvelukauppa), toimitusketjut ja kansainvälinen työnjako voivat häiriintyä vakavasti, jolloin esim. tiettyjen tuotteiden saatavuus ulkomailta saattaa vaikeutua tai estyä kokonaan. Tällöin saatavuusriskin lieventämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kotimaisen tuotannon varmistamiseen ja omavaraisuuteen. Pandemian johdosta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta merkityksellisten yritysten joukko saattaa laajentua normaaliolosuhteisiin verrattuna. Voimassa oleva laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta mahdollistaa arviointikriteerien tilannekohtaisen ja aikasidonnaisen sopeutumisen, jolloin mahdollinen erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantuminen arvioidaan aina kulloinkin vallitsevan tilanteen ja viimeisimmän käytettävissä olevan tiedon pohjalta. COVID-19 pandemian johdosta keväällä 2020 Suomen ulkomaisten yritysostojen seurantaprosessia tehostettiin erityisesti terveydenhoitoalan ja siihen liittyvien yritysostojen osalta. Tähän kehotti myös EU:n komissio 25.3.2020 julkaisemassaan COVID-19 pandemiaa ja ulkomaalaisten yritysostojen seurantaa ja pääomanliikkeiden rajoituksia koskevassa tiedonannossan (C (2020) 1981 lopullinen).

Vuonna 2018 suorat sijoitukset vähenivät edellisestä vuodesta maailmanlaajuisesti 17 %. Lisäksi sijoitukset kohdentuivat kehittyneiden maiden sijasta entistä vahvemmin kehittyviin talouksiin (UNCTAD World Investment Report 2018). Suomi pyrkii edistämään ulkomaisia suoria sijoituksia muun muassa niitä tukevalla toiminta- ja sääntely-ympäristöllä. Yritysostolaki on osa tätä sääntelykokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi elinkeinon harjoittamista koskeva lainsäädäntö. Lain tehtävänä on seurata ja tarvittaessa estää erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantuminen ulkomaisissa yritysostoissa, mutta sen lähtökohtana on myönteinen suhtautuminen ulkomaisiin sijoituksiin. Selkeät, läpinäkyvät ja ennustettavat prosessit ulkomaalaisten yritysostojen seurannassa ja vahvistamisessa edesauttavat tavoitteen toteutumista.

2010-luvulla suomalaisiin yrityksiin kohdistuvia ulkomaalaisia yritysostoja on ollut Business Finlandin kokoamien tilastotietojen mukaan keskimäärin 140 vuodessa. Vuositasolla lukumäärät vaihtelevat kuitenkin merkittävästi. Esim. vuonna 2012 ulkomaalaisia yritysostoja oli 98 ja vuonna 2018 niiden lukumäärä oli 192. Suomalaisiin yrityksiin yritysoston muodossa tehtyjen ulkomaisten sijoittajien yleisimmät tosiasialliset kotimaat suuruusjärjestyksessä ovat viime vuosina olleet Ruotsi, Yhdistyneet Kuningaskunnat, Yhdysvallat, Tanska ja Norja. Yleisimmät sektorit, joille ulkomaiset sijoitukset ovat kohdistuneet, ovat olleet liike-elämän palvelut, tieto-ja viestintäteknologia sekä terveys- ja hyvinvointi. (Business Finland/Invest in Finland 2019).

Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut vuosittain yritysostolain nojalla keskimäärin 8 vahvistuspäätöstä siitä lukien, kun laki on tullut voimaan kesäkuussa 2012. Tämä tarkoittaa, että keskimäärin noin 5 % kaikista ulkomaalaisista yritysostoista on ollut yritysostolain määritelmien mukaisen seurannan kohteena ja työ- ja elinkeinoministeriön vahvistusprosessissa. Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut tähän mennessä yhteensä 65 yritysostojen vahvistuspäätöstä (tilanne 8.6.2020). Ministeriön vahvistuspäätösten lukumäärät ovat lain voimaantulon jälkeen olleet vuositasolla seuraavat: 2012: 4, 2013: 4, 2014:6, 2015: 8, 2016: 7, 2017: 7, 2018: 14 ja 2019: 15. Alkuvuonna 2020 on ollut selkeästi havaittavissa yleisen kansainvälisen tilanteen, mukaan lukien COVID-19 kriisin, vaikutukset myös ulkomaalaisiin yritysostoihin. Työ- ja elinkeinoministeriölle ei ollut toimitettu yhtään ulkomaalaisia yritysostoja koskevaa vahvistushakemusta tai ilmoitusta 8.6.2020 mennessä. Yksi tapaus on siirretty valtioneuvoston käsiteltäväksi. Toistaiseksi ei ole annettu yhtään kieltopäätöstä. Keskeinen huomio on, että vahvistustapausten lukumäärä on vuosina 2018 ja 2019 noussut merkittävästi. Samalla työ- ja elinkeinoministeriön vahvistusprosessissa olleiden tapausten suhteellinen osuus kaikista ulkomaalaisista yritysostoista on myös noussut. Vuonna 2017 yritysostolain mukaisessa vahvistusprosessissa oli 3,7 % yritysostoista, vuonna 2018 7,3 % ja vuonna 2019 9,2 % kaikista yritysostoista.

Ulkomaalaisena yritysostona pidetään lain mukaan yritysostoa, jossa ulkomainen omistaja hankkii vähintään 10 % tai muun vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan suomalaisesta kohdeyhtiöstä. Myös vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan kautta toteutetut yritysostot, kuten esimerkiksi liiketoimintayksikön hankkiminen, voivat olla lain soveltamisalassa, jos lain muut edellytykset täyttyvät. Näiden tapausten lukumäärä on kuitenkin ollut lain soveltamisen aikana varsin vähäinen.

Seurannassa olleiden ulkomaalaisten yritysostojen osalta ulkomaalaisten ostajien yleisimmät tosiasialliset kotimaat ovat nykyisen lain voimassaolon aikana olleet Ruotsi (9 tapausta), Yhdysvallat (9 tapausta), Norja (7 tapausta), Yhdistyneet Kuningaskunnat (4 tapausta), Alankomaat (4 tapausta) ja Kiina (4 tapausta). Yritysostojen seurannan osalta merkityksellistä on selvittää ulkomaisen omistajan (ostajan) tosiasiallinen vaikutusvalta, mikä useissa tapauksissa edellyttää varsin monitasoisten globaalien yritysjärjestelyjen selvittämistä. Tästä syystä tulee kiinnittää huomiota nimenomaisesti ulkomaisen omistajan todelliseen kotimaahan, sillä usein yritysoston toteuttaa taho (esim. väliyhtiö), jossa tosiasiallista vaikutusvaltaa käyttää joku muu taho. Joissain tapauksissa kyse saattaa olla globaalista yritysjärjestelystä, jonka osana jo ennestään ulkomaisessa omistuksessa oleva suomalainen yhtiö siirtyy toiselle ulkomaalaiselle omistajalle. Puolustusteollisuusyritysten osalta myös omistuksen siirtyminen ulkomaalaiselta omistajalta toiselle ulkomaalaiselle omistajalle edellyttää lain mukaan työ- ja elinkeinoministeriöltä uutta etukäteistä vahvistusta. Muissa lain 5 §:n mukaisissa yritysostoissa työ- ja elinkeinoministeriön jo vahvistaman osuuden edelleen luovutus ei edellytä uutta vahvistusta ministeriöltä.

Voimassa olevan lain aikana työ- ja elinkeinoministeriön käsittelyssä olevista tapauksista noin 80 % on kohdistunut lain määritelmien mukaisiin puolustusteollisuusyrityksiin. Lain mukaisen puolustusteollisuusyrityksen määritelmä on kuitenkin laaja ja se kattaa tapauskohtaisesti myös muita esim. sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta merkityksellisiä yrityksiä varsinaisten puolustusteollisuusyritysten lisäksi. Lukumääriin vaikuttaa myös se, että EU/EFTA-alueelle sijoittautuneet ostajat katsotaan voimassa olevan lain määritelmien mukaisiksi ulkomaalaisiksi omistajiksi vain puolustusteollisuusyrityksiin kohdistuvissa yritysostoissa. Siten muut yritysostot, jotka kohdistuvat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ylläpitäviin yrityksiin ja joissa ulkomainen omistaja on sijoittautunut EU/EFTA-alueelle, jäävät seurannan/vahvistusprosessin ulkopuolelle. Nämä yritysostot voivat kohdistua esim. huoltovarmuuden tai kriittisen infrastruktuuriin toiminnan kannalta merkityksellisiin suomalaisiin yrityksiin. Ulkomaisia omistajia ovat myös yhteisöt ja säätiöt, joilla on kotipaikka EU:n tai EFTA:n jäsenvaltiossa, mutta joiden osalta muulla ulkomaisella omistajalla on vähintään yksi kymmenesosa osakeyhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä tai vastaava tosiasiallinen vaikutusvalta yhteisössä.

3.2Kansallinen turvallisuus alueiden käytössä ja kiinteistöomistuksissa

Vuoden 2020 alusta lukien voimaan tullut lainsäädäntö antaa viranomaisille uusia keinoja turvata kansallista turvallisuutta kiinteistönomistuksessa ja maankäytössä. Laki eräiden kiinteistöhankintojen luvanvaraisuudesta (470/2019) edellyttää, että kaikki EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat henkilöt ja yritykset joutuvat hankkimaan luvan kiinteistönostoon Suomesta. Puolustusministeriö toimii näissä kysymyksissä lupaviranomaisena, joka myöntää luvat sekä arvioi tarvittaessa sen, käyttääkö valtio omaa etuosto-oikeuttaan kiinteistönhankinnassa. Valtio myöntää lupia sekä valvoo kiinteistöjen käyttötarkoituksia.

Tämä uusi lainsäädäntö yhdessä yritysostolain kanssa luo viranomaisille aiempaa paremmat mahdollisuudet arvioida ulkomaisten sijoitusten turvallisuuskriittisyyttä. Lähtökohtana molemmissa laeissa on kuitenkin myönteinen suhtautuminen ulkomaisiin sijoituksiin.

Samoja ulkomaisia sijoituksia saattaa joissain tilanteissa olla samanaikaisesti sekä työ- ja elinkeinoministeriön että puolustusministeriön vahvistus-/lupaprosesseissa, esimerkiksi yritysostolain soveltamisalaan kuuluva ulkomainen sijoitus, joka käsittää myös kiinteistöalueen hankinnan kriittisen alueen läheisyydessä. Yhteistyö työ- ja elinkeinoministeriön ja puolustusministeriön välillä näissä kysymyksissä on tärkeää. EU:n seuranta-asetuksen mukaan maa ja kiinteistöt, jotka ovat ratkaisevia asetuksessa mainittujen infrastruktuurien käyttämiselle voidaan ottaa huomioon asetuksen mukaisten tekijöiden vaikutusten arvioinnissa. Tältä osin EU:n asetuksella voi siten olla liittymäkohtia myös puolustusministeriön käsittelyssä oleviin joihinkin kiinteistöhankintoihin, jotka tulee 11.10.2020 lukien asianmukaisesti notifioida työ- ja elinkeinoministeriön kautta muiden jäsenvaltioiden ja komission yhteyspisteille.

EU:n seuranta-asetuksen pääasiallista sisältöä käsitellään myöhemmin esityksen kohdassa 4.

3.3Tilanne eräissä muissa maissa

Sijoitusten seurantaa koskeva lainsäädäntö

Ulkomaiset sijoitukset Euroopan turvallisuuskriittisiin yrityksiin, erityisesti kriittiseen infrastruktuuriin ja korkean teknologian aloihin ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Tällä hetkellä 15 EU:n jäsenmaalla on jo jonkinlaista alan lainsäädäntöä ja EU:n seuranta-asetuksen pohjalta useat maat valmistelevat parhaillaan uutta kansallista lainsäädäntöä tai muuttavat jo voimassa olevaansa lainsäädäntöään. Myös monet muut EU:n ulkopuoliset maat ovat viime aikoina tehneet muutoksia ulkomaisia sijoituksia rajoittavaan lainsäädäntöönsä, näitä ovat muun muassa Yhdysvallat, Australia, Japani ja Etelä-Korea. OECD on myös seurannut ulkomaalaisomistuksen rajoituksia koskevan lainsäädännön tilannetta viime vuosina. OECD on muun muassa julkaissut oman asiaa koskevan selvityksensä vuonna 2016 ja uusi päivitetty 62 maata koskeva tilannekatsaus ulkomaisten sijoitusten rajoituksia koskevista kansallisista sääntelyistä on tarkoitus julkaista kevään 2020 aikana.

EU:n jäsenvaltioissa on tällä hetkellä laajuudeltaan ja sisällöltään hyvin paljon erilaisia ulkomaisia sijoituksia koskevia seurantamekanismeja ja niitä rajoittavaa lainsäädäntöä. Osa kansallisesta lainsäädännöstä on varsin suppeaa ja saattaa sisältyä esimerkiksi kilpailulainsäädäntöön. Osassa alan sääntely rajoittuu esimerkiksi vain joihinkin tiettyihin turvallisuuskriittisiin toimialoihin, esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin suojelemiseksi ei-toivotuilta yritysostoilta. Osalla jäsenvaltioilla on erityislainsäädäntöä, jonka tuella voidaan kuitenkin tietyissä rajallisissa tilanteissa arvioida myös ulkomaisia sijoituksia maan turvallisuuden näkökulmasta esimerkiksi lupamenettelyin. Alan lainsäädäntö EU:n jäsenmaissa ei ole kansainvälisistä käytänteistä poikkeavaa. Turvallisuuskriittisten sijoitusten seurantaa koskevaa lainsäädäntöä on laajalti myös EU:n ulkopuolella.

Tällä hetkellä esimerkiksi kokonaan uutta alan lainsäädäntöä on valmisteilla Tshekin tasavallassa ja Maltalla. Alankomaat harkitsee parhaillaan lainsäädäntönsä laajentamista telekommunikaatio-sektorilla. Suomen kaltaista kattavaa ja yksityiskohtaista alan sääntelyä, joista on myös jo useamman vuoden käytännön kokemusta, ei ole tällä hetkellä kovin monella EU:n jäsenvaltiolla. Suomen lisäksi Saksalla, Ranskalla ja Italialla on laaja-alaiset kansalliset lainsäädännöt ulkomaisten sijoitusten sääntelystä. Näillä mailla on Suomen tavoin myös pitkäaikaista kokemusta käytännön prosesseista ja tapauksista. Suomi on tällä hetkellä ainoa Pohjoismaa, jolla on voimassa ulkomaalaisten yritysostojen seurantaa koskeva kansallinen laki ja ulkomaalaisten yritysostojen järjestelmällinen seuranta. Ruotsi ja Tanska kuitenkin harkitsevat myös alan kansallisen lainsäädännön säätämistä.

COVID-19 pandemian aikana useat EU:n jäsenmaat, joiden kansallinen seurantamekanismi perustuu sektorikohtaiseen listaukseen lainsäädännön soveltamisalan osalta, ovat joutuneet nopealla aikataululla päivittämään kansallista lainsäädäntöään ja siihen sisältyvää sektorikatettaan vastatakseen vallitseviin poikkeusoloihin myös mahdollisten kolmansista maista suuntautuvien ei-toivottujen yritysostojen ja sijoitusten osalta. Useat jäsenmaat ovat myös alentaneet seurannan kynnysarvoja tilapäisesti tai pysyväsi poikkeusolojen vallitessa. Suomen yritysostolaki sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen joustavasti, koska lain mukainen arviointi on aina aikasidonnaista ja tapauskohtaista sekä lain soveltamisala on yleinen ilman sektorikohtaista listausta toimialoista, jotka kuuluvat lain soveltamisalaan. Lisäksi Suomessa tarkastelun kynnysarvo on jo valmiiksi alhainen ja siihen ei ole siten ollut tarvetta tässä tilanteessa puuttua.

3.4Kansallisen lainsäädännön toimivuus käytännössä

Yritysostolaki on ollut voimassa jo 8 vuotta kesäkuussa 2020 ja se on osoittautunut myös käytännössä toimivaksi. Lain lähtökohtana on myönteinen suhtautuminen ulkomaisiin sijoituksiin. Viranomaisilla tulee kuitenkin olla myös mahdollisuus valvoa maanpuolustuksen, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen sekä maan turvallisuuden ja yleisen järjestyksen kannalta keskeisten yhtiöiden omistuspohjaa ja tarvittaessa rajoittaa ulkomaalaisomistusta näissä yhtiöissä. Kieltopäätös on käytännössä äärimmäisen poikkeava tilanne, mutta laki kuitenkin mahdollistaa myös sen erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantuessa. Tosiasiallisesti lain olemassaolo vaikuttaa myös ennakoivasti.

Yritysostojen seuranta ja vahvistusprosessit ovat työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kriittisyys voi vaihdella Suomen kullakin hetkellä vallitsevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilanteen mukaan, joten lain mukaisten edellytysten arviointi on aina aikasidonnaista ja tapauskohtaista. Tämän arvioinnin lähtökohdat ovat toimineet myös käytännössä. Käytännön prosessien näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi, että ministeriön vahvistusprosessin aikana tapahtuneista asian käsittelyn kannalta olennaisista muutoksista tulee välittömästi ilmoittaa ministeriölle, jotta sen tekemät arvioinnit ja vahvistuspäätös perustuvat kussakin tapauksessa aina viimeisimpiin tietoihin, joiden pohjalta ministeriö tekee päätöksen.

Kunkin tapauksen osalta yleensä käydään epävirallisesti hakijan asiamiehen kanssa myös tarkentavat keskustelut ennen asian saattamista työ- ja elinkeinoministeriön viralliseen prosessiin. Vaikka ministeriö ei anna näiden keskustelujen pohjalta virallisia ennakkonäkemyksiä lain soveltuvuudesta kuhunkin tapaukseen, näiden keskustelujen tarkoituksena on selkiyttää yritysoston osapuolille lain lähtökohtia tilanteessa, jossa ministeriöllä on tiedossaan vasta varsin rajallisesti tietoa suunnitellusta yritysostosta. Lain soveltamisalan näkökulmasta mahdolliset rajatapaukset suositellaan saatettavaksi ministeriön viralliseen prosessiin. Useimmissa tapauksissa työ- ja elinkeinoministeriö saa tietoonsa vasta viranomaisten lausunnoista mahdolliset lain soveltamisalan kannalta keskeiset kriittiset sitoumukset jonkun viranomaisen kanssa. Näitä työ- ja elinkeinoministeriö ei voi siten tietää kussakin tapauksessa jo ennakkoon. Kaikki ministeriön viralliseen prosessiin saatetut ulkomaiset yritysostoja koskevat hakemukset ja ilmoitukset käsitellään aina kiireellisesti. Tapaukset voivat kuitenkin laajuudeltaan ja sisällöltään olla hyvin erilaisia ja käsittelyajat ovat siten myös vaihdelleet tähän mennessä viiden viikon ja neljän kuukauden välillä.

Laissa ei luetella toimialoja, joilla toimivat yritykset kuuluvat tältä osin seurannan piiriin. Tämä on Suomen osalta ollut tietoinen valinta, mikä on toiminut myös käytännössä. Ohjeellista tietoa lain soveltamisalasta voi saada esimerkiksi valtioneuvoston säännöllisesti laatimien huoltovarmuutta ja kansallista turvallisuutta koskevien julkisten ohjausasiakirjojen perusteella. Tämän arvioinnin tukena käytetään siten erityisesti tiettyjä valtioneuvoston tasolla hyväksyttyjä ja säännöllisesti päivitettäviä asiakirjoja, joita ovat tällä hetkellä yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) ja valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista (2018). Myös muita keskeisiä valtioneuvoston hyväksymiä asiakirjoja voidaan tarvittaessa käyttää lain soveltamisalaa ja yritysoston turvallisuuskriittisyyttä arvioitaessa. Tällainen arvioinnin tukena käytettävä asiakirja on esimerkiksi Suomen kansallinen riskiarvio (2018), joka laaditaan kolmen vuoden välein komissiolle.

Yritysostolakiin on tehty vuonna 2014 joitakin tarkennuksia. Lakiin lisättiin tuolloin muun muassa hankittavan ulkomaisen omistuksen porrastus, jonka tarkoituksena on estää lain soveltamisalaan kuuluvissa yritysostoissa pienissä paloissa kokonaisuuden ostamisen ja lain kiertämisen. Tällä hetkellä lain soveltamisalassa ovat siten tilanteet, joissa ulkomainen ostaja hankkii vähintään yhden kymmenesosan, vähintään yhden kolmasosan tai vähintään puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä, tai muun vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan osakeyhtiössä tai muussa seurannan kohteessa. Seurannan kohteena voi siten olla esimerkiksi myös tietyn liiketoimintayksikön hankkiminen omistukseen. Lain lähtökohdat ovat osoittautuneet myös käytännössä toimiviksi.

Lisäksi lakiin lisättiin vuonna 2014 uusi säännös, jonka nojalla asiaa käsittelevä viranomainen voi erityisestä syystä velvoittaa ostajan tekemään hakemuksen tai ilmoituksen myös sellaisesta käsittelyn jälkeen toteutettavasta vaikutusvaltaa lisäävästä toimenpiteestä, joka ei johda näiden rajojen ylittymiseen. Kaikissa arvioitavissa tilanteissa lain tarkoittaman tärkeän kansallisen edun vaarantumista ei voida siten arvioida vielä 10 prosentin omistus- ja äänivaltakynnyksen kohdalla, koska on olemassa yrityksiä, joissa tämän suuruinen ulkomainen omistus voitaisiin ongelmitta sallia, mutta enemmistöomistus tai sitä lähenevä vaikutusvalta olisivat sellaisia, että erittäin tärkeä kansallinen etu saattaisi vaarantua. Myös tämä lakiin vuonna 2014 tehty muutos on osoittautunut käytännössä toimivaksi.

Voimassa olevassa laissa ei ole säännöstä ehtojen asettamisesta yritysoston vahvistamista koskevassa asiassa. Lain käytännön soveltamisen kannalta tämä on osoittautunut joissain tilanteissa puutteeksi. Useissa EU:n jäsenmaissa tällaiset lievennystoimenpiteet ovat mahdollisia ja niistä on myös säännelty lain tasolla. Yritysostolain käytännön soveltamisen näkökulmasta olisi tärkeää lisätä myös Suomen lakiin ehtojen asettamista koskeva uusi säännös, joka tarjoaisi työ- ja elinkeinoministeriölle mahdollisuuden tehdä myös ehdollisen vahvistuspäätöksen jyrkän kieltopäätöksen sijaan. Tämä olisi myös yritysoston osapuolten ja viranomaisten kannalta myönteinen vaihtoehto, jotta sijoitus saadaan toteutettua ja siihen liittyvä turvallisuuskriittinen osuus poissuljettua. Ehtojen asettamista koskevan esityksen yritysvaikutuksia käsitellään myöhemmin esityksen kappaleessa 5.2.1.1.

Ulkomaalaisten yritysostojen järjestelmällisen seurannan tueksi työ- ja elinkeinoministeriön tulosohjauksessa toimiva Business Finland toimittaa työ- ja elinkeinoministeriön puheenjohtajuudella toimivalle viranomaisverkostolle (YKA-verkosto) kahden kuukauden välein julkisista lähteistä kootun listauksen jo toteutuneista ulkomaisista yritysostoista. YKA-verkoston jäsenet kommentoivat tätä listaa puolestaan työ- ja elinkeinoministeriölle. Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa myös ulkomaisia sijoitussuunnitelmia yhdessä YKA-verkoston kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus yritysostolain nojalla pyytää sen tietoon tulleista yritysostoista lisätietoja ja ministeriö voi edellyttää asian saattamista ministeriön tutkittavaksi. Tämän yritysostojen seurannan tuloksena myös muutamia ulkomaalaisia ostajia on pyydetty saattamaan asia työ- ja elinkeinoministeriön viralliseen vahvistusmenettelyyn tutkittavaksi.

EU:n yhteistyömekanismista ja tämän lain soveltamisesta saatujen käytännön kokemusten pohjalta on tarkoitus myöhemmin arvioida lain soveltamisalan toimivuutta suhteessa kansainvälisen toimintaympäristön muutoksiin.

5.1Keskeiset ehdotukset

EU-asetuksen täydentämiseksi asetuksessa tarkoitetuksi kansalliseksi yhteyspisteeksi ehdotetaan nimettäväksi työ- ja elinkeinoministeriö. Asetuksen täydentämiseksi ehdotetaan myös säädettäväksi velvollisuudesta salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen eräissä tapauksissa sekä siitä, milloin yritysostolle haettavaa ministeriön vahvistusta koskevia säännöksiä katsotaan kierrettävän.

Kansallisista syistä ehdotetaan turvallisuusalan yritysostot lisättäväksi pakolliseen etukäteiseen yritysostojen vahvistusmenettelyyn puolustusalan yritysostojen lisäksi. Lisäksi lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset työ- ja elinkeinoministeriön mahdollisuudesta asettaa yritysoston vahvistamista koskevassa asiassa yritysostolle ehtoja, jotka ovat välttämättömiä erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö voi asettaa asettamiensa ehtojen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

5.2Pääasialliset vaikutukset

6.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

6.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Lievennystoimenpiteitä koskevat menettelyt eri maissa

Useissa maissa, kuten esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Saksassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa, on kansallisissa ulkomaisten sijoitusten seurantajärjestelmissä nyt Suomen lakiin ehdotettua uutta säännöstä vastaavia lievennystoimenpiteitä mahdollistavia säännöksiä, joilla viranomaiset voivat puuttua tärkeää kansallista etua uhkaaviin yrityskauppoihin niiden estämistä lievemmillä toimilla. Useimmiten näiden maiden ulkomaisten sijoitusten seurantaa koskeva lainsäädäntö sisältää myös itsenäisen säännöksen, joka mahdollistaa ehtojen asettamisen ja siten asianmukaiset lievennystoimenpiteet turvallisuusriskien toteutumisen estämiseksi. Esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Italiassa kansalliset säännökset antavat viranomaisille toimivallan määrätä ehtoja ulkomaiseen yritysostoon. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan yritysostojärjestelmä sallii lievennystoimenpiteitä koskevien järjestelyjen käytön, mutta tämän mahdollistava säännös ei ole järjestelmän kilpailuoikeudellisista kytkennöistä johtuen yhtä selkeä.

Kansainvälisen vertailun osalta itsenäinen ulkomaisiin yritysostoihin kohdistuva lievennyssäännös on selvästi yleisin lähestymistapa useissa edellä mainituissa tarkastelun kohteina olleissa maissa. Tosin useat näistä edellä mainituista maista ovat myös talouden kooltaan suurempia kuin esimerkiksi Suomi.

Lievennystoimenpiteitä koskevien säännösten kattavuus ja tarkkarajaisuus vaihtelevat eri maissa merkittävästi. Saksan säännökset ovat huomattavan suppeita ja käytännössä niissä todetaan viranomaisilla olevan mahdollisuus antaa yritysostoa koskevia ohjeistuksia tai määräyksiä. Japanin säännös on tältä osin varsin samankaltainen. Ranskan, Italian ja Yhdysvaltojen lievennystoimenpiteitä koskevat säännökset ovat merkittävästi laajempia ja yksityiskohtaisempia. Ranskan lainsäädännössä annetaan esimerkkejä lievennysehdoista, Italiassa toimivallan perustavan lain avoimia muotoiluja täsmennetään huomattavasti normihierarkialtaan alemman tasoisissa säädöksissä, ja Yhdysvalloissa lievennystoimenpiteitä koskevien sopimusten neuvottelusta, sisällöstä ja valvonnasta säädetään yksityiskohtaisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan alan säännökset ovat sekä sisällön että menettelyn puolesta erittäin yksityiskohtaisia, mutta tämän syynä on yritysostojärjestelmän kytkeytyminen kilpailuoikeudelliseen järjestelmään ja siitä johtuvat oikeusvarmuusvaatimukset.

Lievennyssopimusten konkreettisista valvonta- ja täytäntöönpanoehdoista on saatavissa kansainvälisesti vain rajatusti tietoa salassa pidettävien asioiden luonteesta johtuen. Saatavilla olevien tietojen perusteella erilaiset valvontaehdot ovat kuitenkin olennainen osa lievennysjärjestelyiden toimivuuden kokonaisuutta. Valtaosa itsenäistä lievennyssäännöstä käyttävistä valtioista sisällyttää esimerkiksi raportointi-, pistotarkastus- ja auditointivelvoitteita lievennyssopimuksiinsa.

Erittäin tärkeä kansallinen etu

Voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan erittäin tärkeällä kansallisella edulla tarkoitetaan maanpuolustuksen turvaamista tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 52 ja 65 artiklan mukaista yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamista yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavan todellisen ja riittävän vakavan vaaran tapauksessa. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistaminen ovat myös EU:n seuranta-asetuksen lähtökohtina.

Turvallisuusympäristön monimuotoistuminen, globaali kehitys ja vaikea ennakoitavuus edellyttävät sotilaallisen maanpuolustuksen, kansallisen turvallisuuden sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten aiempaa selvempää huomioon ottamista ulkomaisten yritysostojen seurannassa ja erittäin tärkeän kansallisen edun arvioinnissa. Ehdotuksen mukaan 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan sisältyvää erittäin tärkeän kansallisen edun määritelmää selkiytetään lain käytännön soveltamisen näkökulmasta ja määritelmään ehdotetaan lisättäväksi sotilaallisen maanpuolustuksen, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kansallisen turvallisuuden sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden turvaaminen. Muutoksen tarkoituksena on selkiyttää erittäin tärkeän kansallisen edun käsitettä nykyisessä muuttuvassa toimintaympäristössä. Erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumisen arviointi on aina aikasidonnaista ja tapauskohtaista. Lisäksi muutoksen tarkoituksena on luetella selkeämmin lain määritelmissä ne tekijät, jotka erittäin tärkeän kansallisen edun arvioinnissa käytännössä otetaan huomioon.

Sotilaallisen maanpuolustuksen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen ovat keskeisiä kysymyksiä, kun arvioidaan erittäin tärkeän kansallisen edun mahdollista vaarantumista. Yhteiskunnan elintärkeillä toiminnoilla tarkoitetaan esimerkiksi huoltovarmuuden ja kriittisten infrastruktuurien turvaamista. Kansallisen huoltovarmuuden ja kriittisen infrastruktuurin turvaamisen arvioinnissa merkityksellisiä ovat muun muassa kulloinkin voimassa olevat huoltovarmuuden tavoitteista annettu valtioneuvoston päätös ja yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta annettu valtioneuvoston periaatepäätös.

Kriittinen infrastruktuuri on yhä useammin yksityisessä omistuksessa ja siihen voi liittyä ulkoistettuja alihankinta- ja palveluntuottajia. Yksityisomisteinen infrastruktuuri voi olla myös alttiimpi ulkomaisen toimijan ostotoimenpiteille ja ulkomainen sijoitus voi kohdistua sellaiseen toimintaan, jonka myynti ulkomaiselle ostajalle voi vaarantaa erittäin tärkeän kansallisen edun. Kriittinen infrastruktuuri ja siihen liittyvät toiminnot ovat myös siirtymässä osana teknologista kehitystä verkkoihin, jonka seurauksena infrastruktuurin suojelemisesta on tullut aiempaa haastavampaa. Yhteiskunnan kannalta keskeisiä toimintoja ovat esimerkiksi energia-, viestintä- ja liikenneverkot sekä huoltovarmuutta ylläpitävät toiminnot, kuten elintarvike- sekä sosiaali- ja terveydenhuolto. Esimerkiksi kansalaisten terveystietoja koskevien ohjelmistopalveluiden ja rekisterien tuottaminen näistä toiminnoista vastaaville viranomaisille voitaisiin katsoa erittäin tärkeän kansallisen edun ja turvallisuuden kannalta keskeisiksi ja siten lain soveltamisalaan kuuluviksi. Myös suomalaiseen teknologiaan ja siihen liittyvää osaamiseen kohdistuu ulkomaista kiinnostusta. Lisääntyvä ulkomainen kiinnostus suomalaiseen osaamiseen ja tuotteisiin on lähtökohtaisesti tavoiteltu tilanne. Kuitenkin joissain tapauksissa kiinnostuksen taustalla voi olla esimerkiksi peiteltyjä sotilaallisia, taloudellisia tai poliittisia pyrkimyksiä, jotka voisivat kielteisesti vaikuttaa Suomen turvallisuuteen tai kansainväliseen turvallisuuteen, ja jotka näin ollen vaativat viranomaistarkastelua.

Kansallisen turvallisuuden uhat voivat kohdistua yhteiskunnan perustoimintoihin, kansalaisten turvallisuuteen tai valtiollisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen. Kansallisen kriittisen infrastruktuurin päätyminen ulkomaisen toimijan hallintaan saattaa aiheuttaa uhan kansalliselle turvallisuudelle. Yhteiskunnan perustoimintojen häirintä ja lamauttaminen saattaisivat jopa johtaa kansalaisten turvallisuuden ja hengen tai terveyden vakavaan vaarantumiseen. Perinteisten turvallisuutta uhkaavien ilmiöiden, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi on huomioitava myös muut ilmiöt, kuten ulkomainen tiedustelutoiminta ja taloudellisen vaikuttamisen pyrkimykset, joilla saattaa olla vaikutusta yhteiskunnan perustoimintoihin. Ulkomaisten tiedustelutoimijoiden kiinnostus Suomen kriittiseen infrastruktuuriin ja muihin strategisiin aloihin, sekä niihin suuntautuviin sijoituksiin on lisääntynyt viime vuosina.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden turvaaminen on tärkeä osa erittäin tärkeän kansallisen edun kokonaisarviointia. Nämä kysymykset voivat liittyä esimerkiksi niihin näennäisesti taloudellisin perustein tehtyihin yritysostoihin tai muihin vastaaviin yritysjärjestelyihin, joiden tarkoituksena olisi Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden tai sitoumusten kiertäminen tai muu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa ristiriidassa oleva toiminta. Yritysjärjestelyt eivät saa johtaa esimerkiksi Suomea sitovien pakotteiden kiertämiseen, Suomea sitovien asevientikieltojen kiertämiseen tai laittomaan joukkotuhoaseiden kehittämiseen osallistumiseen. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa ristiriidassa oleva yritysjärjestely olisi myös esimerkiksi tilanne, jossa yritysoston tarkoituksena olisi vientivalvonnan alaisen teknologian laiton siirtäminen Suomesta ulkomaille.

Seurannan kohde

Voimassa olevan lain 2§:n 1 momentin 2 kohdassa seurannan kohteella tarkoitetaan puolustusteollisuusyritystä sekä sellaista muuta yhteisöä ja liikettä, jota toimialansa, liiketoimintansa tai sitoumustensa perusteella on pidettävä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta kriittisenä. Voimassa olevan lain muotoilusta saattaa saada kuvan, että toimialaa, liiketoimintaa tai sitoumusta koskevat arvioinnit olisivat jotenkin toisistaan irrallisia tai vaihtoehtoisia, mikä ei ole lain tarkoituksena.

Ehdotuksen mukaan 2 §:n 1 momentin 2 c kohtaan lisätään kohteen kokonaisarviointia koskeva maininta. Tämän muutoksen tarkoituksena on selventää lakiin seurannan kohteen määritelmää nykyisen soveltamiskäytännön pohjalta, jonka lähtökohdat ovat mainittuna lain hallituksen esityksen ( HE 42/2011 ) perusteluissa ja jossa todetaan, että lukuisat tekijät vaikuttavat lopulta yrityksen kansalliseen kriittisyyteen. Pelkästään se seikka, että yritys toimii huoltovarmuuden tai muiden elintärkeiden toimintojen kannalta tärkeällä alalla, ei tarkoita sitä, että tämä yritys ilman muuta olisi seurannan kohteena. Esimerkiksi elintarvikehuollon tai logistiikan toimialoilla toimii lukuisa määrä yrityksiä, joilla ei ole kriittistä merkitystä huoltovarmuuden kannalta.

Lisäksi ehdotuksen mukaan 2 §:n 1 momentin 2 kohtaan lisätään uudet 2 a, b ja c kohdat, joista a ja b kohdat ovat saman sisältöisiä kuin voimassa olevassa laissa. 2 b kohta koskee uutena lisäyksenä sitä, että lain mukaisella seurannan kohteella tarkoitetaan myös yritystä, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluja. Lain soveltamisalan selkiyttämiseksi lain mukaisen seurannan kohteina olisivat siten myös lain 4 §:ään ehdotetut turvallisuusalan yritysostot. 2 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi viittauksilla seurannan kohteisiin 1 momentin 2 a, b ja c kohtien mukaisesti.

Puolustusteollisuusyritys

Voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan puolustusteollisuusyrityksen määritelmää ehdotetaan muutettavaksi lain soveltamisen selkiyttämiseksi käytännössä. Voimassa olevan lain mukaan puolustusteollisuusyrityksellä tarkoitetaan yhteisöä tai liikettä, joka tuottaa tai toimittaa puolustustarvikkeita tai muita sotilaalliselle maanpuolustukselle tärkeitä palveluita tai tuotteita. Puolustusteollisuusyrityksellä tarkoitetaan myös yhteisöä tai liikettä, joka tuottaa Suomessa kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) tarkoitettuja kaksikäyttötuotteita.

Ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus selkiyttää puolustusteollisuusyrityksen määritelmää laajentamatta kuitenkaan lain soveltamisalaa. Ehdotuksen mukaan säännöksen määritelmään lisätään uudet 4 a ja 4 b kohdat. Uuden 4 a kohdan mukaan puolustusteollisuusyrityksellä tarkoitettaisiin yhteisöä tai liikettä, joka tuottaa tai toimittaa puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012) tarkoitettuja puolustustarvikkeita tai muita sotilaalliselle maanpuolustukselle tärkeitä tuotteita tai palveluja. Näiden tuotteiden tai palveluiden tärkeys arvioidaan käytännössä tapauskohtaisesti esimerkiksi puolustusvoimien kanssa voimassa olevien sitoumusten pohjalta. Esimerkiksi keskeisten ohjelmistosovellusten, kybersovellusten, pilvipalvelujen tai muiden vastaavien tuotteiden ja palveluiden toimittaminen voitaisiin katsoa tällaisiksi keskeisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Maan turvallisuuden kannalta olennaista voi olla myös tilanteet, joissa kohdeyritys ylläpitää tai tukee jotain kriittistä infrastruktuuria tai esimerkiksi tuottaa puolustusvoimille jotain keskeistä välineistöä. Muita esimerkkejä edellä mainituista keskeisistä tuotteista tai palveluista ovat muun muassa salaustuotteet, suojelumateriaalit suojautuminen kemiallisten ja biologisten taisteluaineiden, säteilyn tai räjähteiden aiheuttamaa uhkaa vastaan eli niin sanotut CBRNE-tuotteet ja avaruusteknologian tuotteet. Lisäksi sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvän infrastruktuurin turvaaminen, kuten esimerkiksi puolustusvoimien valmiusrakentamisen tukeminen tai puolustusvoimien polttoainehuolto olisivat tällaisia tärkeitä tuotteita tai palveluja.

Lisäksi ehdotuksen mukaan puolustusteollisuusyrityksellä tarkoitettaisiin uuden 4 b kohdan mukaisesti yhteisöä tai liikettä, jonka Suomessa tuottamien, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 428/2009, jäljempänä EY-asetus, tai kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) tarkoitetuiksi kaksikäyttötuotteiksi katsottavien tuotteiden vienti on EY-asetuksen tai mainitun lain mukaan luvanvaraista taikka jonka Suomessa tapahtuvassa toiminnassa käyttämän EY-asetuksessa tai mainitussa laissa tarkoitetun teknologian vienti on EY-asetuksen tai mainitun lain mukaan luvanvaraista.

Puolustusteollisuusyritykseksi rinnastetaan tämän mukaisesti muun muassa siviilialalla toimiva osakeyhtiö, joka esimerkiksi vie luvanvaraisia kaksikäyttötuotteita kolmansiin maihin, siirtää sensitiivisiä tuotteita EU:n sisällä tai on muuten saanut kaksikäyttötuotteita koskevaan vientiinsä liittyvän vientiluvan, viranomaisilmoituksen tai -päätöksen. Samoin puolustusteollisuusyritykseksi rinnastetaan tämän mukaisesti muun muassa sellainen siviilialalla toimiva yritys, joka hyödyntää, kehittää tai muutoin käsittelee edellä kuvatulla tavalla valvottua kaksikäyttöistä teknologiaa, esimerkiksi osaamista tai muuta teknistä tietoa, toiminnassaan, kuten tuotannossa tai tuotekehityksessä.

Lain soveltamisalaa on molemmissa tapauksissa rajattu vain Suomessa tapahtuvaan toimintaan. Näin ollen esimerkiksi ulkomaisen emo- tai tytäryhtiön harjoittama valvonnanalaisten kaksikäyttötuotteiden valmistus ei suoraan johda tämän lain soveltamiseen suomalaiseen tytär- tai emoyhtiöön, ellei kyseinen suomalainen yritys omassa toiminnassaan käsittele mainittujen ulkomaisten yritysten toimintaan liittyvää valvonnanalaista osaamista tai muuta teknologiaa.

Kaksikäyttötuotteiden osalta lain soveltamisalan arvioinnissa keskeisessä asemassa on siten myös edellä mainittu EU:n seuranta-asetus, jonka nojalla viennille vaaditaan tietyissä tapauksissa lupa. Tämän asetuksen liitteenä olevalla säännöllisesti päivitettävällä vientiluvan edellyttävien tuotteiden listalla saattaa olla esimerkiksi myös jokin tietty teknologia, jolla jokin yritysoston kohteena olevan yrityksen tuote valmistetaan ja jolla perusteella yritysoston kohteena olevan yrityksen voidaan arvioida olevan myös yritysostolain mukaisena seurannan kohteena.

3 §.Viranomaiset. EU:n asetuksen 11 artiklan mukaan jokaisen jäsenvaltion ja komission on perustettava yhteyspiste asetuksen täytäntöön panemiseksi. Näiden yhteyspisteiden tarkoituksena on vahvistaa viestintää ja yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission välillä. Suomen kansallisen yhteyspisteen perustamiseksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi 3 §:n uudeksi 2 momentiksi uusi säännös, jolla annetaan työ- ja elinkeinoministeriölle uusia tehtäviä EU:n asetuksen mukaisena kansallisen yhteyspisteenä asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä. Jäsenvaltion ja komission on otettava yhteyttä kansallisiin yhteyspisteisiin kaikissa asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä.

4 §.Puolustus- ja turvallisuusalan yritysostot. Voimassa olevassa pykälässä säädetään puolustussektorin yritysostoista, joihin ulkomaisen omistajan on haettava etukäteen vahvistus työ- ja elinkeinoministeriöltä.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että etukäteinen vahvistus koskisi puolustusalan yritysostojen lisäksi myös yritysostoja, joiden kohteena on yritys, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluita. Pykälän otsikkoa ehdotetaan myös muutettavaksi vastaavasti siten, että se olisi puolustus- ja turvallisuusalan yritysostot.

Kansallisesta turvallisuudesta vastaavien viranomaisten tehtävänä on ennakoida ja ennalta estää toimialallaan sellaisia vahingollisia tekoja ja toimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa erityisen tärkeiksi miellettäviä kansallisia etuja. Turvallisuusviranomaiselle ei ole yksiselitteistä tai tyhjentävää määritelmää. Esimerkkejä näistä keskeisistä turvallisuusviranomaisista ovat Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi, tulli, Huoltovarmuuskeskus, Suomen kansallinen turvallisuusviranomainen (NSA) ja Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom). Turvallisuusviranomaisen käsitteen piiriin voi turvallisuusympäristön muuttuessa tulla myös uusia viranomaisia, tämä on mahdollista myös esimerkiksi viranomaisten uudelleen organisoituessa. Keskeistä turvallisuusviranomaisen määrittelyssä on kuitenkin se, että viranomaisen vastuulla on maan turvallisuuden tai yleisen järjestyksen turvaamiseen liittyvä lakiin perustuva tehtävä.

Perinteisesti turvallisuusviranomaisiksi on katsottu lainvalvontaviranomaiset, joita ovat poliisi, tulli ja rajavartiolaitos. Poliisiviranomaiset voidaan jakaa poliisihallituksen alaiseen poliisiin ja sisäministeriön alaiseen Suojelupoliisiin. Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syytteeseen saattaminen. Suojelupoliisin tehtävänä on ennalta ehkäistä ja torjua kaikkein vakavimpia kansallisen turvallisuuden uhkia kuten terrorismia ja vieraiden valtioiden Suomeen kohdistamaa laitonta tiedustelua. Tullin tehtävät ovat moninaiset kattaen muun muassa yhteiskunnan suojaamisen turvaamalla kuljetusketjuja, varmistamalla tuoteturvallisuutta ja torjumalla rajat ylittävää tullin toimialaan liittyvää rikollisuutta. Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajojen valvonta, rajatarkastukset, rajavartiolaitoksen toimialaan liittyvä rikostorjunta, merialueen turvallisuus, kansainvälinen yhteistyö ja maanpuolustus. Myös puolustusvoimat on keskeinen turvallisuusviranomainen. Puolustusvoimien keskeiset tehtävät ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen, osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen sekä osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Perinteisten turvallisuusviranomaisten lisäksi Suomessa toimii viranomaisia, joiden toiminnot liittyvät vahvasti turvallisuuteen. Näitä ovat muun muassa Liikenne- ja viestintävirasto ja ulkoministeriön alainen Suomen kansallinen turvallisuusviranomainen (NSA). Liikenne- ja viestintävirasto kehittää ja valvoo viestintäverkkojen ja -palveluiden toimintavarmuutta ja turvallisuutta, tuottaa tilannekuvaa tietoturvallisuuden ilmiöistä ja tiedottaa niistä, sekä toimii tietoliikenneturvallisuusviranomaisena. Suomen kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävä on kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitelain (588/2004) mukaisesti ohjata ja valvoa, että Suomelle toimitettu kansainvälinen turvallisuusluokiteltu tieto suojataan ja sitä käsitellään asianmukaisesti.

Ulkomaisen omistajan olisi haettava työ- ja elinkeinoministeriöltä etukäteen vahvistus niissä tilanteissa, joissa yritysoston kohteena on Suomeen rekisteröity yritys, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluita. Tuotteita tai palveluja, joiden tuottamista tai toimittamista keskeisille Suomen turvallisuusviranomaisille voidaan pitää kriittisinä ovat esimerkiksi ohjelmistosovellukset (muun muassa salausohjelmistot), kyberturvallisuussovellukset, varmennepalvelut, pilvipalvelut, konesalipalvelut ja muut tuotteet sekä palvelut, jotka liittyvät näiden ylläpitoon. Lisäksi esimerkiksi keskeisille turvallisuusviranomaisille tuotetut tai toimitetut henkilöiden suojavälineet olisivat tällaisia kriittisiä tuotteita tai palveluja. Yleisessä käytössä olevat IT-alan toimistosovellukset, joita ei ole räätälöity ko. turvallisuusviranomaisen käyttöön, eivät kuitenkaan olisi tällaisia laissa mainittuja kriittisiä tuotteita tai palveluja.

Yritysoston kohteena olevan yrityksen ja puolustus- ja turvallisuusviranomaisen väliset sopimusjärjestelyt ovat erityisen tarkastelun kohteena, kun arvioidaan yritysoston mahdollisia yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä riskejä, kuten pääsyä yritysoston kohteella oleviin salassa pidettäviin tietoihin. Yritysoston kriittisyyden arvioinnissa on siten oltava laajat mahdollisuudet tutkia ja ottaa huomioon kaikki turvallisuuteen liittyvät tekijät, mukaan luettuna yritysoston vaikutukset turvallisuuden tai järjestyksen ylläpitämisen kannalta keskeiseen kriittiseen infrastruktuuriin. Esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin ylläpitoon liittyvät sopimusjärjestelyt kohdeyrityksen ja turvallisuusviranomaisen välillä velvoittaisivat lain 4 §:n nojalla ostajan toimittamaan suunnitellusta yritysostosta etukäteen hakemuksen työ- ja elinkeinoministeriölle. Siten myös teknologinen erityisosaaminen tai välineet, joilla maan turvallisuuden kannalta keskeistä kriittistä infrastruktuuria turvataan, tulisivat arvioitaviksi, mikäli yritysoston kohteena olevalla yrityksellä on sitoumuksia maan turvallisuuden kannalta keskeisten viranomaisten kanssa. Näitä ovat esimerkiksi voimassa olevat turva-, velvoite- ja varmuusvarastointia koskevat sopimusjärjestelyt Huoltovarmuuskeskuksen kanssa.

Lain soveltamisalaan kuuluvissa suunnitelluissa ulkomaalaisissa yritysostoissa on tärkeää, että niitä pystytään arvioimaan jo etukäteen ennen kaupan lopullista päättämistä. Muutoksella selkiytettäisiin lain tavoitteita saattamalla kaikki maan turvallisuuden kannalta keskeiset viranomaiset etukäteisen arvioinnin piiriin, koska jälkikäteinen vahvistuspäätös ei näissä tilanteissa olisi riittävä. Turvallisuuskriittiset sopimusjärjestelyt keskeisten turvallisuusviranomaisten kanssa ovat jo tällä hetkellä lain soveltamisalassa, mutta eivät kaikissa tapauksissa edellytä lain 4 §:n mukaista etukäteishyväksyntää. Lain soveltamisalaa ei siten esitetyillä muutoksilla laajennettaisi. Turvallisuusalan yritysostoissa edellytettäisiin kuitenkin jatkossa puolustusalan yritysostojen tavoin kaikissa tapauksissa vahvistushakemuksen toimittamista työ- ja elinkeinoministeriölle.

Tilanteissa, joissa hakemuksen tekeminen laiminlyödään, ministeriön on evättävä vahvistus yritysostolta voimassa olevan lain 4 §:n 2 momentin viimeisen lauseen mukaisesti. Tämä lause ehdotetaan poistettavaksi, koska se on merkitykseltään epätarkka ja tarpeeton. Lauseella ei ole lain käytännön soveltamisen kannalta merkitystä, koska tällaisessa tilanteessa ei ole edes vahvistushakemusta, jonka voisi evätä.

4 §:n 3 momenttia ehdotetaan selkiytettävän käytännön soveltamisen näkökulmasta säännöksen uudella muotoilulla. Jos yritysosto voi aiheuttaa erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumisen, ministeriön on siirrettävä asia valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi. Ministeriö voi siirtää asian valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi muussakin tapauksessa.

5 §.Muut yritysostot. Pykälän 1 momenttiin ehdotettu muutos on tekninen. 5 §:n 1 momenttiin sisältyvää viittausta ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan 4 §:n 1 momenttiin tehtävää muutosta, jossa on viittaus myös turvallisuusalan yritysostoihin. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan selkiytettävän saman sisältöisellä uudella muotoiluehdotuksella, kun 4 §:n 3 momenttiin on ehdotettu. Jos yritysosto voi aiheuttaa erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumisen, ministeriön on siirrettävä asia valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi. Ministeriö voi siirtää asian valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi muussakin tapauksessa.

5 a §.Lain kiertäminen. Esityksessä ehdotetaan lakiin lisättäväksi uusi 5 a §, joka koskee toimenpiteitä lain kiertämisen estämiseksi. Uuden säännöksen nojalla työ- ja elinkeinoministeriö voi edellyttää asian saattamista ministeriön tutkittavaksi, jos on ilmeistä, että yritysostolla tai vaikutukseltaan siihen rinnastettavalla menettelyllä, järjestelyllä tai muulla toimenpiteellä on tarkoitus kiertää tämän lain säännöksiä yritysoston vahvistuksen hakemisesta ministeriöltä. Asian arviointi perustuu aina tapauskohtaiseen ja aikasidonnaiseen arviointiin erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi.

Tämä lain kiertämistä koskeva säännös koskee myös lain 6 §:n mukaisia poikkeuksia yritysoston vahvistamisesta, jos pykälässä määriteltyjen saantojen tarkoituksena on lain kiertäminen.

5 b §.Ehtojen asettaminen. Esityksessä ehdotetaan lakiin lisättäväksi uusi 5 b § ehtojen asettamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö voisi asettaa yritysoston vahvistamista koskevassa asiassa yritysoston toteuttamiselle ehtoja erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi. Ehdollisissa vahvistuspäätöksissä hyväksyvä päätös ja sille asetetut ehdot muodostavat yhden kokonaisuuden.

Ehtojen asettamisessa on kysymys välttämättömistä lievennystoimenpiteistä, joilla poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan rajata ulkomaalaisesta yritysostosta ulos tietty turvallisuuskriittinen osuus sen sijaan, että valtioneuvoston yleisistunto epäisi kokonaan vahvistuksen yritysostolta lain 7 §:n nojalla. Ehtojen asettamisen tulee olla asiassa toimivaltaisten viranomaisten ja yritysoston osapuolten hyväksymiä. Ehtoja voidaan asettaa vain, jos yritysoston osapuolet sitoutuvat niitä noudattamaan. Ehtojen asettamisen voidaan siten joissain poikkeuksellisissa tilanteissa katsoa olevan vaihtoehto asian siirtämiselle valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi, jolloin viranomaisilta saatujen lausuntojen pohjalta olisi odotettavissa vahvistuksen epääminen koko yritysostolta. Vain valtioneuvoston yleisistunto voi tehdä vahvistuksen epäämistä koskevan päätöksen.

Ehtojen noudattamista voitaisiin 5 b §:n 2 momentin nojalla tehostaa työ- ja elinkeinoministeriön asettamalla uhkasakolla. Sakon uhkaa voitaisiin käyttää kaikissa niissä tilanteissa, joissa työ- ja elinkeinoministeriö asettaa tämän säännöksen mukaisen ehdon. Uhkasakon määräämisestä ja tuomitsemisesta noudatetaan mitä säädetään uhkasakkolaissa (1113/90).

Ehdotuksen voidaan katsoa parantavan ulkomaisten hakijoiden asemaa tilanteissa, joissa muutoin sijoituksen vaihtoehtona olisi jyrkkä kieltopäätös. Lievennystoimenpiteiden voidaan myös katsoa selkiyttävän viranomaisprosessia ja tarjoavan oikeusvarmuutta ulkomaisille sijoittajille. Ehtojen asettamisen työ- ja elinkeinoministeriön vahvistuspäätökseen voidaan arvioida olevan varsin poikkeuksellinen tilanne, mutta on tärkeää, että laissa annetaan tällainen mahdollisuus.

Kansainvälisen vertailun pohjalta voidaan todeta, että lievennystoimenpiteinä käytettävien ehtojen sisältö on hyvin laaja ja ne voivat olla hyvin eri tyyppisiä tapauksesta riippuen. Lievennystoimenpiteitä ja ehtojen asettamista koskevia muiden maiden lainsäädäntöä on vertailtu esityksen kappaleessa 6.2.

Tarkkarajaisten ehtojen asettaminen säännökseen ei ole mahdollista, koska turvallisuuskriittiset kysymykset voivat olla hyvin erilaisia eivätkä ole esimerkiksi selkeästi lueteltavissa. Lisäksi ehdotuksessa esitettyjen välttämättömien ehtojen asettaminen perustuu aina tapauskohtaiseen ja aikasidonnaiseen arviointiin erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi. Laissa ei ole siten mahdollista luetella yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi millaisia ehtoja 5 b §:n nojalla voitaisiin käytännössä asettaa. Tämä ei ole myöskään asian luonteen vuoksi tarkoituksenmukaista, koska ehtojen asettamisella tavoitellaan erityisesti joustavaa menettelyä, joita viranomainen voi edellyttää erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi.

Ehtojen asettaminen voi siten olla hyvin eri tyyppistä tapauksesta riippuen. Yritysostolle asetettavat ehdot voivat koskea esimerkiksi yrityksen tietyn toiminnon tai osuuden jättämistä yritysoston ulkopuolelle, kuten viranomaisrekistereitä. Lisäksi ehdot voivat koskea esimerkiksi tuotanto- sekä tutkimus- ja kehityskyvykkyyksien tai toimitussopimusten mukaisten palvelujen ylläpitämistä edelleen Suomessa tai erityisiä turvallisuusjärjestelyitä, kuten verkkoinfrastruktuurin auditointia, sekä erilaisia valvonta- ja sanktioehtoja. Lisäksi esimerkiksi vaatimus yhtiön kotipaikan säilyttämisestä Suomessa tai tiettyjen kohdeyrityksen toimintojen myymisestä riippumattomalle kolmannelle osapuolelle voivat olla ehtojen kohteina. Ehtojen tulee kussakin tapauksessa olla toteuttamiskelpoisia ja monimutkaisia järjestelyjä tulee välttää. Ehdot ovat kansainvälisesti varsin yhdenmukaisia ja ne muistuttavat osittain kilpailuoikeudellisen yrityskauppavalvonnan yhteydessä käytettyjä ehtoja.

Viranomaisten selkeä työnjako lievennystoimenpiteitä koskevissa neuvottelussa ja valvonnassa sekä suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ovat keskeisiä lähtökohtia mahdollisten ehtojen asettamisessa. Lievennystoimenpiteitä koskevien valmistelu- ja päätöksentekoprosessien johtaminen olisi työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla, mutta se toimisi läheisessä yhteistyössä kussakin tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten ja YKA-verkoston kanssa.

Useimmissa tapauksissa turvallisuusriskejä koskeva huolenaihe nousisi todennäköisesti esille YKA-verkoston lausuntokierroksen aikana jonkun toimivaltaisen viranomaisen toimesta tai työ- ja elinkeinoministeriön oman turvallisuusriskiarvion pohjalta. Ensisijaisina lievennystoimenpiteinä tulisivat kysymykseen lähinnä sellaiset tapaukset, joissa jokin turvallisuuskriittinen osuus voitaisiin rajata yksinkertaisesti yritysoston ulkopuolelle. Esimerkiksi turvallisuuskriittisen viranomaisrekisterin rajaaminen yritysoston ulkopuolelle sopimusosapuolten ja toimivaltaisten viranomaisten välisissä neuvotteluissa. Tapauskohtaisen arvion lievennystoimenpiteiden soveltuvuudesta kuhunkin tapaukseen tekee työ- ja elinkeinoministeriö neuvoteltuaan asiassa toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Ensisijaisena lähtökohtana olisi ehtojen laatiminen siten, ettei niiden toteutumista koskevia valvontatoimenpiteitä tarvittaisi ja niistä ei aiheutuisi siltä osin myöskään kustannuksia viranomaisille. Joissain poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa lievennystoimenpiteiden valvontaehdot tulisivat kuitenkin kysymykseen, valvonta keskitettäisiin sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka vastuualueeseen yritysoston kohde pääasiassa kuuluu. Valvonta toteutettaisiin yhteistyötyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, joka on aina näissä prosesseissa mukana.

Pääsääntönä näissä tilanteissa olisi valvonnan edellyttävien kustannusten kohdentaminen valvonnan alaisena olevalle yritysoston sopimusosapuolelle, ei viranomaisille.

Ehtojen asettaminen on osa työ- ja elinkeinoministeriön vahvistuspäätöstä, josta on oikeus valittaa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) mukaisesti.

Jos työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, neuvoteltuaan ensin asian kannalta toimivaltaisten viranomaisten ja yritysoston osapuolten kanssa, että ehtojen sisältöä koskevaa neuvottelutulosta ei voida hyväksyä, työ- ja elinkeinoministeriö siirtää asian valtioneuvoston käsiteltäväksi ja yrityskaupan mahdolliseksi kieltämiseksi.

Yrityskaupan kieltäminen, purkaminen ja ehtojen asettaminen ovat merkityksellisiä perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta. Uuden 5 b §:n suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä käsitellään myöhemmin esityksen kohdassa 10.

5 c §.Asian tutkimatta jättäminen. Asian tutkimatta jättämistä koskeva pykälä esitetään lisättäväksi uudeksi 5 c §:ksi. Mikäli työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että yritysosto ei kuulu lain 4 tai 5 §:n soveltamisalaan ja se ei ole siten 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisena seurannan kohteena, ministeriö voisi jättää asian tutkimatta 5 c §:n nojalla. Työ- ja elinkeinoministeriön päätöksellä jättää asia tutkimatta olisi asian käsittelyn päättävä vaikutus, ja päätökseen voitaisiin hakea muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) mukaisesti.

Kun arvioidaan tulisiko työ- ja elinkeinoministeriölle lain 4 §:n nojalla toimitettu hakemus tai 5 §:n nojalla toimitettu ilmoitus jättää tutkimatta, arvioinnissa tulee ottaa huomioon 1 §:ssä määritelty lain tarkoitus ja 2 §:n mukaiset lain soveltamisalaa tarkemmin avaavat määritelmät.

Uuden säännöksen taustalla on ne tilanteet, joissa työ- ja elinkeinoministeriölle saatetaan toimittaa myös sellaisia hakemuksia tai ilmoituksia, joiden osalta ministeriö pitää selkeänä, että ne eivät kuulu lain soveltamisalaan ja niitä ei sen vuoksi ole tarkoituksenmukaista edes ottaa tutkittavaksi yritysostolain mukaiseen viralliseen menettelyyn. Näissä tapauksissa on kuitenkin hakijan oikeusturvan näkökulmasta tärkeää saada asiassa ministeriön virallinen päätös.

Työ- ja elinkeinoministeriö voisi kuitenkin ottaa päätöksen kohteena olevan asian uudelleen tutkittavaksi, jos se on tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että ministeriö saa asiaan uutta selvitystä. Asia voitaisiin ottaa oma-aloitteisesti tai ilman hakijan aloitetta uudelleen käsiteltäväksi hallintolain (432/2003) mukaisen hyvän hallinnon perusteiden mukaisesti ja hallintolain 50 §:n mukaisesti.

6 §.Poikkeukset yritysoston vahvistamisesta. 6 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että 1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädetyt poikkeukset yritysoston vahvistamisesta eivät koske puolustusteollisuusyrityksen ohella myöskään yritystä, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluja. Tämä muutos vastaa 2 §:n 1 momentin 2 b alakohtaan esitettyä seurannan kohteen määritelmää ja 4 §:n 1 momenttiin esitettyä muutosta, joka koskee turvallisuusalan yritysostoja ja joissa edellytetään työ- ja elinkeinoministeriölle etukäteen toimitettavaa hakemusta, kuten puolustusalan yritysostoissa.

8 a §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen viranomaiselle. EU:n asetuksen täydentämiseksi ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 a § sen lisäksi mitä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Pykälässä ehdotetaan, että työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus luovuttaa tämän lain 3 §:ssä säädettyjen viranomaistehtävien hoitamisessa saamansa tai laatimansa salassa pidettävä asiakirja ja tiedot muille viranomaisille, jotka toteuttavat tämän lain tai EU:n seuranta-asetuksen mukaista ulkomaisten yritysostojen ja sijoitusten seurantaa. Asiakirjan ja tietojen luovuttamisen edellytyksenä on, että luovuttaminen on välttämätöntä tämän lain ja mainitun asetuksen mukaisten ulkomaalaisten yritysostojen ja sijoitusten seurannan toteuttamiseksi sekä tämän lain 3 §:ssä tarkoitetun lausunnon antamiseksi ja asiakirjaa ja tietoja käytetään vain siihen tarkoitukseen, mihin ne on luovutettu.

Viranomaisiksi tässä yhteydessä voidaan lukea myös muita sellaisia organisaatioita, joiden tehtäviin kuuluu yritysostolain soveltamisalan kannalta keskeisiä viranomaistehtäviin verrattavia lakisääteisiä tehtäviä. Tällainen organisaatio on esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluva Huoltovarmuuskeskus, jonka tehtävänä on Suomen huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Huoltovarmuuskeskus määritellään oikeudelliselta asemaltaan valtion laitokseksi. Valtion laitokset ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja viranomaisia. Huoltovarmuuskeskus on yritysostolain mukaisissa vahvistusprosesseissa tärkeä lausunnonantaja. Huoltovarmuuskeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (455/2008) 1 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on sen lisäksi, mitä huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa ( 1390/1992) säädetään, toteuttaa Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämät hallintotehtävät laitoksen toimialalla.

EU:n seuranta-asetuksen mukaisessa jäsenvaltioiden ja komission välisessä yhteistyömenettelyssä työ- ja elinkeinoministeriö vastaanottaa kansallisena yhteyspisteenä muiden jäsenmaiden kansallisista yhteyspisteistä saapuvat notifikaatiot, mahdolliset kommentit ja lisätietopyynnöt. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö toimittaa vastaavasti jäsenmaiden yhteyspisteille ja komissiolle omat notifikaatiot, kommentit ja pyydetyt tapauskohtaiset lisätiedot. Myös komissio voi antaa asetuksen yhteistyömenettelyissä lausuntonsa työ- ja elinkeinoministeriölle. Näissä tapauksissa ministeriöllä tulee olla oikeus luovuttaa EU:n seuranta-asetuksen mukaisessa yhteistyössä asiakirjoja ja tietoja myös muille kansallisille viranomaisille, jotka ovat näissä tapauksissa lausunnonantajina. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriöllä tulee olla oikeus toimittaa Suomen kommentit ja lisätiedot, jotka perustuvat kansallisesti koordinoituihin näkemyksiin.

Jäsenvaltioille ja komissiolle toimitettuja asetuksen edellyttämiä tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty. Toimitettujen tietojen käsittelyssä noudatetaan luottamuksellista käsittelyä unionin ja kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti. Suomessa asiasta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) . Asiakirjojen luovuttamisen tulee 8 a §:n mukaisissa tilanteissa olla myös välttämätöntä viranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta ja niitä saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, mihin ne on luovutettu. Näissä tilanteissa asiakirjojen ja tietojen luovuttaminen liittyy yritysostolain 3 §:n ja EU:n seuranta-asetuksen edellyttämän yhteistyön mukaiseen ulkomaalaisten yritysostojen seurantaan ja lausuntomenettelyihin, jossa tietojen luovuttaminen on välttämätöntä kansallisen näkemyksen saamiseksi työ- ja elinkeinoministeriölle sille laissa ja EU:n seuranta-asetuksen nojalla määriteltyjen tehtävien toteuttamiseksi.

Kansalliset näkemykset kuhunkin tapaukseen valmistellaan yhteistyössä YKA-verkoston kanssa, jolle työ- ja elinkeinoministeriö toimittaa muiden jäsenmaiden yhteyspisteistä vastaanotettuja salassa pidettäviä asiakirjoja ja tietoja. Käytännön menettelytavat salassa pidettävien asioiden käsittelyssä ja tietojen toimittamisessa kansallisesti sovitaan yhteisesti YKA-verkostossa ottaen huomioon myös kansalliset tietoturvamääräykset.

Salassa pidettävien tietojen antamisesta toiselle viranomaiselle säädetään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:ssä. Viranomaisen hallussa olevan salassa pidettävän asiakirjan ja tiedon luovuttamisesta ulkomaiselle viranomaiselle säädetään viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 30 §:ssä. Asiakirjan ja tiedon luovuttamisessa ulkomaan viranomaiselle EU:n seuranta-asetuksen mukaisissa menettelyissä noudatetaan asiakirjan laatijan, esimerkiksi lausunnonantajan, määrittelemiä rajauksia sen osalta mitä tietoja on tarkoituksenmukaista tapauskohtaisesti Suomen ulkopuolelle luovuttaa.

9 §.Muutoksenhaku. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimelta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) , joka on tullut voimaan 1.1.2020. Uudella lailla kumotaan hallintolainkäyttölaki (586/1996) . Ehdotetulla muutoksella saatetaan lain muutoksenhakusäännös nykytilaa vastaavaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön 4 §:n 3 momentin tai 5 §:n 3 momentin nojalla tekemään asian siirtämistä koskevaan tai 5 §:n 4 momentin nojalla tekemään jatkoselvitykseen ryhtymistä koskevaan päätökseen ei kuitenkaan saisi edelleenkään hakea muutosta.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1 momentin 2 a ja b kohdassa tarkoitetuista yritysostoista on tehtävä tämän lain mukainen hakemus ja 2 c kohdan mukaisesta muuhun seurannan kohteeseen kohdistuvasta yritysostosta voidaan tehdä tämän lain mukainen ilmoitus, kun 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ostaja hankkii vähintään yhden kymmenesosan, vähintään yhden kolmasosan tai vähintään puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä tai vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan osakeyhtiössä tai muussa seurannan kohteessa. Asiaa käsittelevä viranomainen voi erityisestä syystä velvoittaa ostajan tekemään hakemuksen tai ilmoituksen myös sellaisesta käsittelyn jälkeen toteutettavasta vaikutusvaltaa lisäävästä toimenpiteestä, joka ei johda näiden rajojen ylittymiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriö käsittelee yritysostojen seurantaa ja vahvistamista koskevat asiat. Työ- ja elinkeinoministeriö voi siirtää vahvistamista tai vahvistamatta jättämistä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi, jos 4 §:n nojalla toimitetun hakemuksen tai 5 §:n nojalla toimitetun ilmoituksen perusteella voidaan arvioida yritysoston mahdollisesti vaarantavan erittäin tärkeän kansallisen edun.

Työ- ja elinkeinoministeriö toimii unioniin tulevin ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/452 mukaisena kansallisena yhteyspisteenä asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä.

Valmistellessaan yritysoston vahvistamista koskevaa asiaa työ- ja elinkeinoministeriön on hankittava tarpeellisessa laajuudessa lausuntoja muilta viranomaisilta.

Ulkomaisen omistajan on haettava työ- ja elinkeinoministeriöltä etukäteen vahvistus yritysostolle, jos yritysoston kohteena on puolustusteollisuusyritys tai yritys, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluita. Hakemuksen tulee sisältää kaikki yritysoston vahvistamista koskevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot seurannan kohteesta, ulkomaisesta omistajasta sekä yritysostosta.

Jos ulkomainen omistaja ei ole hakenut vahvistusta yritysostolle 1 momentin mukaisesti, työ- ja elinkeinoministeriö voi asettaa määräajan, jonka kuluessa hakemus on tehtävä.

Ministeriön on vahvistettava yritysosto, jollei se voi aiheuttaa erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumista. Jos yritysosto voi aiheuttaa erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumisen, ministeriön on siirrettävä asia valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi. Ministeriö voi siirtää asian valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi muussakin tapauksessa.

Ulkomainen omistaja voi ilmoittaa muun kuin 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun yritysoston työ- ja elinkeinoministeriön vahvistettavaksi. Ilmoituksen voi tehdä myös etukäteen, jos yritysosto on järjestelyn lopullista toteuttamista välittömästi edeltävässä vaiheessa. Ilmoituksen tulee sisältää kaikki yritysoston vahvistamista koskevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot seurannan kohteesta, ulkomaisesta omistajasta sekä yritysostosta.

Ulkomainen omistaja on velvollinen työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä antamaan tälle kaikki 1 momentissa tarkoitetun yritysoston vahvistamista koskevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot seurannan kohteesta, ulkomaisesta omistajasta sekä yritysostosta. Ministeriön on pyydettävä tietoja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon yritysostosta.

Ministeriön on vahvistettava yritysosto, jollei se voi aiheuttaa erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumista. Jos yritysosto voi aiheuttaa erittäin tärkeän kansallisen edun vaarantumisen, ministeriön on siirrettävä asia valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi. Ministeriö voi siirtää asian valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi muussakin tapauksessa.

Jos työ- ja elinkeinoministeriö ei tee asiassa päätöstä jatkoselvitykseen ryhtymisestä kuuden viikon kuluessa tai tee valtioneuvoston yleisistunnolle esitystä asian siirtämisestä sen käsiteltäväksi kolmen kuukauden kuluessa asian käsittelemiseen tarvittavien tietojen vastaanottamisesta, yritysoston katsotaan tulleen vahvistetuksi.

Jos on ilmeistä, että yritysostolla tai vaikutukseltaan siihen rinnastettavalla menettelyllä, järjestelyllä tai muulla toimenpiteellä on tarkoitus kiertää tämän lain säännöksiä yritysoston vahvistuksen hakemisesta työ- ja elinkeinoministeriöltä, toimenpide on ministeriön pyynnöstä saatettava sen tutkittavaksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi asettaa yritysoston vahvistamista koskevassa päätöksessään yritysostolle välttämättömiä ehtoja erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi. Ehtoja voidaan asettaa vain, jos yritysoston osapuolet sitoutuvat niitä noudattamaan.

Ehtojen noudattamisen valvonnasta vastaa asiassa toimivaltainen viranomainen, mutta valvonta toteutetaan yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi asettaa 1 momentin nojalla asettamiensa ehtojen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990) .

Työ- ja elinkeinoministeriö voi jättää hakemuksen tai ilmoituksen tutkimatta, jos se katsoo, että yritysosto ei kuulu lain soveltamisalaan.

Mitä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädetään, ei koske puolustusteollisuusyritystä eikä yritystä, joka tuottaa tai toimittaa yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisille Suomen viranomaisille niiden lakisääteisiin tehtäviin liittyviä kriittisiä tuotteita tai palveluja.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus luovuttaa tämän lain 3 §:ssä säädettyjen viranomaistehtävien hoitamisessa saamansa tai laatimansa salassa pidettävä asiakirja ja tiedot muille viranomaisille, jotka toteuttavat tämän lain tai unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/452 mukaista ulkomaisten yritysostojen ja sijoitusten seurantaa. Asiakirjan ja tietojen luovuttamisen edellytyksenä on, että luovuttaminen on välttämätöntä tämän lain ja mainitun asetuksen mukaisten ulkomaalaisten yritysostojen ja sijoitusten seurannan toteuttamiseksi sekä tämän lain 3 §:ssä tarkoitetun lausunnon antamiseksi ja asiakirjaa ja tietoja käytetään vain siihen tarkoitukseen, mihin ne on luovutettu.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) .

Työ- ja elinkeinoministeriön 4 §:n 3 momentin tai 5 §:n 3 momentin nojalla tekemään asian siirtämistä taikka 5 §:n 4 momentin nojalla tekemään jatkoselvitykseen ryhtymistä koskevaan päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.