HE 177/2018

1Johdanto

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/800 rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä, jäljempänä direktiivi tai lapsidirektiivi , annettiin 11 päivänä toukokuuta 2016. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2019.

Direktiivillä määritetään epäiltyjen tai syytettyjen lasten prosessuaalisia oikeussuojatakeita koskevat vähimmäisvaatimukset, joita on sovellettava rikosoikeudellisissa menettelyissä koko Euroopan unionin alueella.

Direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Direktiivin johdanto-osan kappaleen 67 mukaan jäsenvaltiot voivat laajentaa direktiivissä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi.

2Nykytila ja sen arviointi

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tarkoituksena on panna lapsidirektiivin säännökset kansallisesti täytäntöön. Voimassa oleva lainsäädäntö pääasiassa täyttää direktiivin vaatimukset. Direktiivin täytäntöönpano edellyttää kuitenkin lainsäädännön täydentämistä alaikäiselle rikoksesta epäillylle tai syytetylle tehtävien ilmoitusten osalta sekä eräiden muiden alaikäisiä epäiltyjä tai syytettyjä koskevien säännösten tarkistamista.

Esitutkintalain säännöksiä esitutkintaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa epäillylle hänen oikeuksistaan täydennettäisiin alaikäisen epäillyn osalta. Esitutkintalakiin lisättäisiin säännökset velvollisuudesta ilmoittaa alaikäiselle epäillylle niistä oikeuksista, joista direktiivin mukaan on ilmoitettava viipymättä sen jälkeen, kun hänelle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin (689/1997, ROL) lisättäisiin säännökset tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa alaikäiselle vastaajalle hänen oikeuksistaan.

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (1286/2003) , jäljempänä EU-luovuttamislaki , säännöksiä velvollisuudesta ilmoittaa luovutettavaksi pyydetylle hänen oikeuksistaan täydennettäisiin alaikäisen luovutettavaksi pyydetyn osalta.

Nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetusta laista ehdotetaan kumottavaksi säännös, jonka mukaan syyttäjän ei tarvitse tehdä seuraamusselvityspyyntöä, jos nuori rikoksesta epäilty on ulkomaan kansalainen ja hänen vakinainen asuntonsa on muualla kuin Suomessa.

Alle 18-vuotias tutkintavanki on nykyisin pidettävä erillään aikuisista tutkintavangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi. Esityksessä ehdotetaan, että tutkintavankeuden aikana 18 vuotta täyttänyt tutkintavanki voitaisiin edelleen pitää erillään muista aikuisista tutkintavangeista, jos se on perusteltua hänen olosuhteensa huomioon ottaen. Häntä voitaisiin pitää samoissa tiloissa alle 18-vuotiaan tutkintavangin kanssa vain, jollei tämä olisi alle 18-vuotiaan tutkintavangin edun vastaista.

4Esityksen vaikutukset

Esityksen tavoitteena on parantaa rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen lasten asemaa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

Nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että syyttäjä ei enää jatkossa voisi jättää seuraamusselvityspyyntöä tekemättä, jos nuori rikoksesta epäilty on ulkomaan kansalainen ja hänen vakinainen asuntonsa on muualla kuin Suomessa. Edellä kerrottujen tilastotietojen perusteella vaikuttaa siltä, että nuoresta rikoksesta epäillystä tehtävien seuraamusselvitysten määrä ei eroa merkittävästi niiden tapausten määrästä, joissa 15–20-vuotiaana rikoksen tehnyt on tuomittu oikeudessa ankarampaan kuin sakkorangaistukseen. Näin ollen muutos ei vaikuttaisi merkittävästi nuoresta rikoksesta epäillystä tehtävien seuraamusselvitysten määrään eikä Rikosseuraamuslaitoksen työmäärään. Muutoksella ei olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Koska esitutkintaviranomaisen on jo nykyisin ilmoitettava alaikäiselle epäillylle hänen oikeuksistaan, ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten täydentäminen ei merkittävästi lisäisi esitutkintaviranomaisten työmäärää. Ilmoitusvelvollisuutta koskevilla ehdotuksilla ei siten olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Ehdotettu säännös poliisin säilyttämien vapautensa menettäneiden oikeudesta lääkärintarkastukseen koskisi alaikäisiä vapautensa menettäneitä, joiden vapaudenmenetys kestää yli vuorokauden ajan. Tällaisten vapautensa menettäneiden määrä on vähäinen (vuonna 2017 266 henkilöä). Lisäksi lääkärintarkastuksen tekeminen edellyttäisi lapsen taikka hänen edustajansa tai avustajansa pyyntöä. Säännöksessä tarkoitettujen lääkärintarkastusten määrän voidaan sen vuoksi arvioida olevan vähäinen.

Ehdotettu säännös tutkintavankeudessa olevien alaikäisten oikeudesta lääkärintarkastukseen koskisi vähäistä määrää tutkintavankeja (vuonna 2017 35 henkilöä) ja lääkärintarkastuksen tekeminen edellyttäisi pyyntöä. Säännöksessä tarkoitettujen lääkärintarkastusten määrän voidaan arvioida olevan vähäinen.

Lääkärintarkastusta koskevilla ehdotuksilla ei siten olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Direktiivin edellyttämistä poliisin lisäkoulutuksista aiheutunee vuodelle 2019 kertaluonteisia kustannuksia noin 250 000 euroa, joiden osalta arvioidaan talousarvio- ja lisätalousarvioprosessissa, edellyttävätkö lisäkustannukset lisämäärärahoja.

Muut edellä mainitut kustannukset rahoitetaan oikeusministeriön, sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan kehyksen puitteissa.

5Asian valmistelu

Oikeusministeriö asetti tammikuussa 2018 työryhmän valmistelemaan direktiivin täytäntöönpanoa. Työryhmän tehtävänä oli arvioida, mitä lainsäädäntömuutoksia direktiivin täytäntöönpano edellyttää ja valmistella tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Työryhmän tuli arvioida myös muutosten taloudelliset vaikutukset.

Työryhmän toimikausi oli 22.1—15.5.2018. Työryhmässä oli edustajat oikeusministeriöstä, sisäministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, syyttäjälaitoksesta, Rikosseuraamuslaitoksesta, tuomioistuinlaitoksesta ja Suomen Asianajajaliitosta. Työryhmä luovutti 25.6.2018 mietintönsä ”Lapsidirektiivin täytäntöönpano” (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 22/2018).

Työryhmän mietinnöstä saatiin lausunto 19 viranomaiselta, yhteisöltä ja asiantuntijalta. Työryhmän ehdotuksiin suhtauduttiin lausuntopalautteessa pääosin myönteisesti. Suurin osa lausunnonantajista piti ehdotettuja lainmuutoksia kannatettavina ja tarpeellisina direktiivin voimaan saattamiseksi. Lausunnonantajat esittivät lakiehdotuksia ja niiden perusteluja koskevia yksityiskohtaisia huomautuksia.

Lakiehdotuksiin on jatkovalmistelussa tehty joitakin vähäisiä tarkistuksia ja täydennyksiä. Myös lakiehdotusten perusteluja on muun muassa lausuntopalautteen johdosta täydennetty.

1Direktiivin sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla.Kohde. Artiklan mukaan direktiivissä säädetään yhteisistä vähimmäissäännöistä tietyille oikeuksille sellaisten lasten osalta, jotka ovat a) epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä; tai b) puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena, jäljempänä ’etsitty’.

2 artikla.Soveltamisala. Artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan lapsiin, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä. Sitä sovelletaan sen kysymyksen lopulliseen ratkaisemiseen saakka, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa rangaistuksen määräämiseen ja muutoksenhaun ratkaisemiseen saakka.

Artiklan 2 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan etsittyyn lapseen eli eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaan lapseen 17 artiklan mukaisesti siitä lähtien, kun hänet pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

Esitutkintalain 4 luvun 9 §:n 1 momentissa säädetään, että kun henkilöön kohdistetaan esitutkintatoimenpiteitä, hänelle on mahdollisimman nopeasti ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa. Jos henkilön asema on vielä epäselvä, häntä voidaan kohdella esitutkinnassa kuultavana (esitutkintalaki 4 luku 9 § 2 momentti). Direktiivin säännöksiä sovelletaan siten siitä lähtien, kun henkilölle edellä mainittujen säännösten nojalla ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta.

Artiklan 1 ja 2 kohta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista.

Artiklan 3 kohdan mukaan direktiiviä tai sen tiettyjä säännöksiä sovelletaan artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin, jotka olivat lapsia menettelyn kohteeksi joutuessaan mutta jotka ovat sen jälkeen täyttäneet 18 vuotta, jos soveltaminen on asianmukaista ottaen huomioon tapauksen kaikki olosuhteet, muun muassa asianomaisen henkilön kehitystaso ja haavoittuvuus. Artiklan 3 kohta ei kuitenkaan koske 5 artiklaa, 8 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 15 artiklaa siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä viitataan vanhempainvastuunkantajaan. Jäsenvaltiot voivat päättää, että direktiiviä ei sovelleta sen jälkeen, kun henkilö on täyttänyt 21 vuotta.

Direktiivin 6 artiklassa edellytetyn mukaisesti alle 18-vuotiaalle epäillylle on määrättävä puolustaja viran puolesta, jollei ole ilmeistä, ettei hän tarvitse puolustajaa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 4 §:n nojalla puolustajan määräys voi jatkua, vaikka epäilty täyttäisi 18 vuotta.

Direktiivin 7 artiklaa vastaavaa lakia nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä sovelletaan henkilöön, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen 15—20-vuotiaana.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 1 luvun 4 §:n ja tutkintavankeuslain 1 luvun 5 §:n mukaan alle 21-vuotiaana rikoksensa tehneiden nuorten kohteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota (13 artiklan 2 kohta).

Säännökset täyttävät artiklan 3 kohdan vaatimukset.

Artiklan 4 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan lapsiin, jotka eivät aluksi olleet epäiltyjä tai syytettyjä, mutta joista poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen suorittaman kuulustelun aikana tulee epäiltyjä tai syytettyjä. Johdanto-osan kappaleessa 29 todetaan, että kun muusta lapsesta kuin epäillystä tai syytetystä tulee kuulustelun kuluessa epäilty tai syytetty, kuulustelu olisi keskeytettävä, kunnes lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty, ja hänellä on avustaja tämän direktiivin mukaisesti.

Esitutkintalain 4 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla henkilölle, johon kohdistetaan esitutkintatoimenpiteitä, on mahdollisimman nopeasti ilmoitettava hänen asemansa muuttumisesta ( HE 222/2010 vp s. 197). Aseman muuttuminen tulee ottaa heti huomioon, koska henkilön oikeudet esitutkinnassa määräytyvät hänen asemansa mukaan. Jos muussa asemassa, kuten todistajana, kuultavasta lapsesta tulee kuulustelun aikana rikoksesta epäilty, häneen sovelletaan kaikkia direktiivin epäiltyjä koskevia säännöksiä aseman muuttumisesta lähtien. Kuulustelu on tällöin keskeytettävä ja lasta on kuultava uudelleen epäiltynä. (ks. myös HE 99/2016 vp s. 8) Artiklan 4 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

Artiklan 5 kohdan mukaan direktiivi ei vaikuta rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa koskeviin kansallisiin sääntöihin.

Direktiivin soveltamisalaa on rajattu artiklan 6 kohdan säännöksellä. Kun kyse on vähäisistä rikkomuksista ja jos muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen, josta on mahdollista valittaa tällaiseen tuomioistuimeen, direktiiviä sovelletaan ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen johdosta käytävään menettelyyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sama soveltuu tilanteeseen, jossa kyse on vähäisistä rikkomuksista, jos rangaistukseksi ei voida määrätä vapaudenmenetystä. Direktiiviä on joka tapauksessa sovellettava kaikilta osin, jos lapsi menettää vapautensa, riippumatta siitä, missä vaiheessa rikosoikeudellinen menettely on. Kohta jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sakkomenettelyn. Tässä esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi ilmoitusvelvollisuutta koskevaa esitutkintalain 4 luvun 16 §:ää direktiivin 4 artiklassa edellytetyllä tavalla. Voimassa olevassa sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) , jäljempänä sakkomenettelylaki , 7 §:n 2 momentissa on rajaus, jonka mukaan sakkomenettelyssä esitutkinta saadaan toimittaa noudattamatta esitutkintalain 4 luvun 16 §:n säännöksiä. Rajaus on direktiivin 2 artiklan 6 kohdan mukainen.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että sakkomenettelylain 7 §:n 2 momenttiin siirrettäisiin suppeaa esitutkintaa koskevassa esitutkintalain 11 luvun 2 §:n 2 momentissa oleva viittaus esitutkintalain 7 luvun 14−16 §:n säännöksiin, jotka koskevat vajaavaltaisen laillisen edustajan ja sosiaaliviranomaisen edustajan osallistumista kuulusteluun. Direktiiviä sovelletaan myös suppeassa esitutkinnassa käsiteltäviin asioihin, jollei asiaa käsitellä sakkomenettelyssä. Direktiivin 5 ja 15 artiklat edellyttävät, että tällöin noudatetaan myös esitutkintalain 7 luvun 14—16 §:n säännöksiä. Direktiivin 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti sakkomenettelyssä esitutkinta saataisiin jatkossakin toimittaa noudattamatta mainittuja säännöksiä.

Sakkomenettelylakiin lailla 95/2018 lisätyn 35 c §:n mukaisesti syyttäjän on huolehdittava, että valituksen johdosta toimitetaan esitutkinta muutoksenhaun edellyttämässä laajuudessa. Esitutkinta on toimitettava ainakin tapauksissa, joissa määräyksen saaja kiistää syyllistyneensä rikokseen tai vaatii seuraamuksen alentamista sillä perusteella, ettei hänen tekonsa ole vastannut määräyksen antaneen virkamiehen käsitystä. Tällöin esitutkinnassa on noudatettava tavanomaisen rikosasian esitutkinnan säännöksiä, eikä siinä voida sakkomenettelylain 7 §:n 2 momentin mahdollistamalla tavalla jättää noudattamatta esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 2 momentin ja 13 ja 16 §:n säännöksiä. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että tulkkaus-, tiedonsaanti- ja avustajadirektiivien mukaisia oikeuksia sovelletaan asian siirryttyä tuomioistuimen käsiteltäväksi. ( HE 103/2017 vp s. 62) Asian siirryttyä tuomioistuimen käsiteltäväksi olisi vastaavasti sovellettava myös lapsidirektiivin mukaisia oikeuksia. Näissä tapauksissa ei siten voitaisi jättää noudattamatta lapsidirektiivin edellyttämiä esitutkintalain 7 luvun 14—16 §:n säännöksiä.

3 artikla.Määritelmät. Artikla sisältää lapsen, vanhempainvastuunkantajan ja vanhempainvastuun määritelmät.

Artiklan 1 kohdan mukaan direktiivissä ’lapsella’ tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä.

Artiklan 2 kohdan mukaan direktiivissä ’vanhempainvastuunkantajalla’ tarkoitetaan ketä tahansa henkilöä, jolla on vanhempainvastuu lapseen nähden.

Artiklan 3 kohdan mukaan direktiivissä ’vanhempainvastuulla’ tarkoitetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella, mukaan lukien oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus.

Mikäli ei ole varmuutta siitä, onko henkilö täyttänyt 18 vuotta, hänen oletetaan ensimmäisen kohdan 1 alakohtaa sovellettaessa olevan lapsi.

4 artikla.Tiedonsaantioikeus. Artikla sisältää säännökset epäiltynä tai syytettynä olevan lapsen tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisessa menettelyssä.

Kun lapselle annetaan tieto siitä, että hän on epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisessa menettelyssä, hänelle on artiklan 1 kohdan mukaan viipymättä ilmoitettava hänen oikeuksistaan tiedonsaantioikeusdirektiivin 2012/13/EU mukaisesti sekä oikeudellisen menettelyn kulkua koskevista yleisistä näkökohdista.

Tiedonsaantioikeusdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä esitutkintalain 4 lukuun lisättiin säännökset, jotka koskevat esitutkintaviranomaisen velvollisuutta ilmoittaa epäillylle hänen oikeuksistaan. Luvun 16 §:ssä säädetään muulle kuin vapautensa menettäneelle epäillylle tehtävistä ilmoituksista. Luvun 17 §:ssä säädetään vapautensa menettäneelle epäillylle tehtävästä kirjallisesta ilmoituksesta. Säännöksiä sovelletaan kaikkiin epäiltyihin, myös lapsiin.

Lapselle on ilmoitettava tiedonsaantioikeusdirektiivissä säädettyjen oikeuksien lisäksi lapsidirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa luetelluista oikeuksista. Oikeudet on jaoteltu kolmeen ryhmään sen mukaan, missä vaiheessa rikosoikeudellista menettelyä niistä on ilmoitettava lapselle.

Kohdassa edellytetään, että kun lapselle annetaan tieto siitä, että hän on epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisessa menettelyssä, hänelle ilmoitetaan viipymättä oikeudellisen menettelyn kulkua koskevista yleisistä näkökohdista. Johdanto-osan kappaleen 19 mukaan tätä varten lapselle olisi annettava lyhyt selitys oikeudellisen menettelyn seuraavista vaiheista siinä määrin kuin tämä on mahdollista rikosoikeudellisen menettelyn kannalta sekä asianomaisten viranomaisten roolista. Annettavien tietojen tulisi riippua tapauksen olosuhteista. Esitutkintalain 4 luvun 16 §:ää ehdotetaan tämän vuoksi täydennettäväksi siten, että esitutkintaviranomaisen olisi viipymättä kerrottava alle 18-vuotiaalle epäillylle mahdollisuuksien mukaan asian käsittelyn seuraavista vaiheista ja asian käsittelyyn osallistuvien viranomaisten roolista.

Myös kohdan a alakohdan mukaisista oikeuksista on ilmoitettava viipymättä, kun lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty. Näitä oikeuksia ovat i) oikeus vanhempainvastuunkantajan tiedonsaantiin (5 artikla), ii) oikeus avustajan apuun (6 artikla), iii) oikeus yksityisyyden suojaan (14 artikla), iv) oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan muissa menettelyn vaiheissa kuin tuomioistuinkäsittelyissä (15 artiklan 4 kohta) ja v) oikeus oikeusapuun (18 artikla).

Voimassa olevassa esitutkintalain 4 luvun 16 §:ssä säädetään velvollisuudesta ilmoittaa rikoksesta epäillylle oikeudesta puolustajaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:ssä säädetyillä edellytyksillä sekä oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun ja avustajaan oikeusapulaissa (257/2002) säädetyillä edellytyksillä. Näistä oikeuksista on ilmoitettava henkilölle viipymättä sen jälkeen, kun hänelle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta. Mainitut säännökset täyttävät kohdan a alakohdan ii) ja v) alakohtien vaatimukset. Esityksessä ehdotetaan esitutkintalain 4 luvun 16 §:ää täydennettäväksi siten, että siihen lisättäisiin säännökset velvollisuudesta ilmoittaa alle 18-vuotiaalle rikoksesta epäillylle myös i), iii) ja iv) alakohdassa tarkoitetuista oikeuksista.

Kohdan b alakohdan mukaisista oikeuksista on ilmoitettava varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa. Näitä oikeuksia ovat i) oikeus yksilölliseen arviointiin (7 artikla), ii) oikeus lääkärintarkastukseen, oikeus lääkintäapuun mukaan luettuna (8 artikla), iii) oikeus vapaudenmenetyksen keston rajoittamiseen ja vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöön, oikeus tutkintavankeuden säännölliseen uudelleentarkasteluun mukaan luettuna (10 ja 11 artikla), iv) oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin (15 artiklan 1 kohta), v) oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä (16 artikla) sekä vi) oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (19 artikla).

Voimassa olevassa esitutkintalain 4 luvun 17 §:ssä säädetään velvollisuudesta ilmoittaa vapautensa menettäneelle oikeudesta poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 5 luvun 1 §:ssä ja tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun terveyden- ja sairaanhoitoon. Esityksessä ehdotetaan mainittujen terveyden- ja sairaanhoitoa koskevien säännösten täydentämistä siten, että alle 18-vuotiaalla vapautensa menettäneellä olisi lisäksi oikeus 8 artiklassa tarkoitettuun lääkärintarkastukseen. Kohdan b alakohdan ii) alakohdan säännös ei siten edellytä lainsäädännön muuttamista.

Voimassa olevassa esitutkintalain 4 luvun 17 §:ssä säädetään lisäksi velvollisuudesta ilmoittaa vapautensa menettäneelle oikeudesta vangitsemisasian käsittelyyn tuomioistuimessa pakkokeinolain (806/2011) 3 luvun 5 §:ssä säädetyssä määräajassa ja vangitun oikeudesta pakkokeinolain 3 luvun 15 §:ssä tarkoitettuun vangitsemisasian uudelleen käsittelyyn. Säännös vastaa kohdan b alakohdan iii) alakohdan vaatimusta siitä, että lapselle on ilmoitettava oikeudesta tutkintavankeuden säännölliseen uudelleentarkasteluun.

Muilta osin b alakohta edellyttää lainsäädännön täydentämistä.

Esityksessä ehdotetaan, että vapautensa menettäneelle epäillylle annettavaa kirjallista ilmoitusta oikeuksista täydennettäisiin siten, että siihen lisättäisiin säännökset velvollisuudesta ilmoittaa alle 18-vuotiaalle vapautensa menettäneelle myös iii) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta vapaudenmenetyksen keston rajoittamiseen (10 artikla) ja vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöön (11 artikla).

Esityksessä ehdotetaan, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin lisättäisiin säännökset velvollisuudesta ilmoittaa alle 18-vuotiaalle vastaajalle pääkäsittelyyn kutsun yhteydessä i) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta yksilölliseen arviointiin (7 artikla), iv) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin (15 artiklan 1 kohta) sekä v) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä (16 artikla).

Direktiivin 7 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta yksilölliseen arviointiin ilmoitetaan epäillylle silloin, kun epäiltyä kuullaan seuraamusselvityksen laatimisen yhteydessä nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain 7 §:n mukaisesti. Direktiivissä edellytetyn mukaisesti seuraamusselvitys laaditaan pääsääntöisesti ennen syytteen nostamista. Kaikissa tapauksissa seuraamusselvitystä ei kuitenkaan ole laadittu ennen kuin asia tulee vireille tuomioistuimessa. Sen vuoksi ehdotetaan, että seuraamusselvityksen laatimisesta ilmoitettaisiin lisäksi pääkäsittelyyn kutsumisen yhteydessä.

Ehdotuksen mukaan kutsun yhteydessä olisi ilmoitettava myös kohdan a alakohdan iii) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta yksityisyyden suojaan. Direktiivi edellyttää, että a alakohdassa tarkoitetuista oikeuksista ilmoitetaan heti esitutkinnan alussa. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että oikeudesta yksityisyyden suojaan, kuten suljettuun käsittelyyn tuomioistuimessa, ilmoitetaan alaikäiselle vastaajalle myös pääkäsittelyyn kutsumisen yhteydessä.

Kohdan c alakohdan mukaan vapaudenmenetyksen tapahtuessa lapselle on ilmoitettava oikeudesta tietynlaiseen kohteluun vapaudenmenetyksen aikana, kuten 12 artiklassa säädetään.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 2 luvun 3 §:ssä säädetään velvollisuudesta tiedottaa vapautensa menettäneelle viipymättä hänen saavuttuaan säilytystilaan sen oloista sekä vapautensa menettäneen oikeuksista ja velvollisuuksista. Poliisihallitus on antanut ohjeen ”Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta” (2020/2013/5490), jossa ohjeistetaan säännöksistä ja säilytystilan oloista ilmoittamista. Ohjeen mukaan vapautensa menettäneelle on viipymättä hänen saavuttuaan säilytystilaan tiedotettava säilytystilan oloista antamalla hänelle vapautensa menettäneen oikeuksista ja velvollisuuksista kertova lomake. Lomakkeessa ilmoitetaan muun muassa oikeudesta terveydenhuoltoon, oikeudesta kirjeenvaihtoon ja puheluihin sekä oikeudesta tapaamisiin. Vastaavasti tutkintavankeuslain 2 luvun 3 §:ssä säädetään, että tutkintavangille on viipymättä hänen saavuttuaan vankilaan tiedotettava sen oloista sekä tutkintavankien oikeuksista ja velvollisuuksista.

Mainittujen säännösten voidaan katsoa täyttävän kohdan c alakohdan vaatimukset velvollisuudesta ilmoittaa oikeudesta tietynlaiseen kohteluun vapaudenmenetyksen aikana. Direktiivin täytäntöönpano edellyttää kuitenkin, että alle 18-vuotiaalle epäillylle ilmoitetaan kaikista direktiivin 12 artiklan mukaisista oikeuksista, kuten oikeudesta erilläänpitoon aikuisista vapautensa menettäneistä ja aikuisista tutkintavangeista.

Edellä mainitussa vapautensa menettäneen oikeuksista ja velvollisuuksista kertovassa lomakkeessa ilmoitetaan myös oikeudesta muutoksenhakuun. Tältä osin ilmoitusvelvollisuus vastaa kohdan b alakohdan vi) alakohdan vaatimusta siitä, että lapselle on ilmoitettava oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (19 artikla).

Artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jos lapselle annetaan oikeuksia koskeva ilmoitus tiedonsaantioikeusdirektiivin mukaisesti, kyseiseen ilmoitukseen on liitettävä viittaus oikeuksiin, joita lapsella on lapsidirektiivin nojalla. Johdanto-osan kappaleessa 21 selitetään, että jos lapsi menettää vapautensa, oikeuksia koskevaan ilmoitukseen, joka annetaan lapselle tiedonsaantioikeusdirektiivin mukaisesti, olisi sisällytettävä selkeät tiedot oikeuksista, jotka lapsella on tämän direktiivin nojalla.

Tiedonsaantioikeusdirektiivissä edellytetään, että vapautensa menettäneelle epäillylle annetaan kirjallinen ilmoitus kyseisessä direktiivissä luetelluista oikeuksista epäillyn ymmärtämällä kielellä. Tästä ilmoitusvelvollisuudesta säädetään esitutkintalain 4 luvun 17 §:ssä. Lapsidirektiivissä edellytetään, että tiedonsaantioikeusdirektiivin mukaiseen kirjalliseen ilmoitukseen liitetään joko tiedot oikeuksista, joita lapsella on lapsidirektiivin nojalla tai ainakin viittaus näihin oikeuksiin. Lapsidirektiivin 4 artiklan 3 kohdasta voidaan siten katsoa seuraavan, että vapautensa menettäneelle lapselle olisi ilmoitettava kirjallisesti hänen ymmärtämällään kielellä esitutkintalain 4 luvun 17 §:ssä säädettyjen oikeuksien lisäksi myös niistä artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista oikeuksista, joista on ilmoitettava vapaudenmenetyksen tapahtuessa.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 2 luvun 3 §:ssä ja tutkintavankeuslain 2 luvun 3 §:ssä säädetään, että tietoja vapautensa menettäneen tai tutkintavangin oikeuksista on oltava saatavilla yleisimmin käytetyillä kielillä ja että ulkomaalaiselle vapautensa menettäneelle ja tutkintavangille on mahdollisuuksien mukaan annettava tulkitsemisapua. Mainituissa pykälissä ei kuitenkaan nimenomaisesti edellytetä, että tiedot olisi annettava kirjallisesti vapautensa menettäneen tai tutkintavangin ymmärtämällä kielellä. Mainittuja pykäliä ehdotetaan sen vuoksi täydennettäviksi siten, että alle 18-vuotiaalle vapautensa menettäneelle ja tutkintavangille tiedot olisi annettava kirjallisesti hänen ymmärtämällään kielellä.

Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava kirjallisesti, suullisesti tai molemmilla tavoilla sekä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä. Annetut tiedot on kirjattava kansallisen lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.

Artiklan 2 kohdan vaatimus tietojen antamisesta selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä vastaa tiedonsaantioikeusdirektiivin 3 artiklan 2 kohtaa. Viranomaisen on hallintolain (434/2003) 9 §:n 1 momentin mukaan käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Esitutkintaviranomaisille annettavassa koulutuksessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että oikeuksia koskevat ilmoitukset tulee tehdä riittävän selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon erityisesti epäillyn henkilöön liittyvät seikat, kuten nuori ikä tai henkinen tila, jotka voivat vaikuttaa epäillyn kykyyn ymmärtää hänelle annettujen tietojen merkitystä ( HE 71/2014 vp s. 13).

Artiklan 2 kohdan vaatimus epäillylle annettujen tietojen kirjaamisesta vastaa tiedonsaantioikeusdirektiivin 8 artiklan 1 kohtaa. Esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisista tiedonhankintakeinoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (122/2014) säädetään tiedonsaantioikeusdirektiivin edellyttämien ilmoitusten kirjaamisesta. Asetuksen 1 luvun 3 §:n 10 kohdan mukaan esitutkintalain 4 luvun 16 §:n mukainen ilmoitus kirjataan tekemällä siitä merkintä esitutkintapöytäkirjaan. Asetuksen 2 luvun 1 §:n 1 momentin 13 kohdan mukaan esitutkintalain 4 luvun 17 §:n mukainen ilmoitus kirjataan asetuksen 1 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun henkilörekisteriin.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun ohjeen mukaan säilytystilan oloista ja säännöksistä ilmoittamisesta (vapautensa menettäneen oikeudet ja velvollisuudet) on tehtävä kirjaus tietojärjestelmään.

Artiklan 2 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

5 artikla.Oikeus vanhempainvastuunkantajan tiedonsaantiin. Artiklan 1 kohdan mukaan vanhempainvastuunkantajalle on annettava mahdollisimman pian tiedot, jotka lapsella on oikeus saada 4 artiklan mukaisesti.

Artiklan 2 kohta sisältää säännökset tilanteista, joissa 4 artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava vanhempainvastuunkantajan sijasta muulle sopivalle aikuiselle.

Tiedot on annettava lapsen nimeämälle ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle muulle sopivalle aikuiselle, jos kyseisten tietojen antaminen vanhempainvastuunkantajalle a) olisi lapsen edun vastaista; b) ei ole mahdollista, koska kohtuulliseksi katsottavien toimien jälkeen vanhempainvastuunkantajaan ei saada yhteyttä tai hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa; c) saattaisi objektiivisten ja tosiasiallisten olosuhteiden perusteella vaarantaa merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn. Jos lapsi ei ole nimennyt muuta sopivaa aikuista tai jos toimivaltainen viranomainen ei hyväksy lapsen nimeämää aikuista, toimivaltaisen viranomaisen on lapsen etu huomioon ottaen nimettävä joku toinen henkilö ja annettava tiedot tälle. Tämä henkilö voi olla myös lasten suojelusta tai hyvinvoinnista vastaavan viranomaisen tai muun laitoksen edustaja.

Artiklan 3 kohdan mukaan 4 artiklassa tarkoitetut tiedot, joilla on edelleen merkitystä oikeudellisessa menettelyssä, on annettava vanhempainvastuunkantajalle, kun olosuhteet, jotka johtivat 2 kohdan a, b tai c alakohdan soveltamiseen, lakkaavat olemasta.

Esitutkintalain 2 luvun 5 §:n nojalla rikoksesta epäillyn huoltajaan, edunvalvojaan tai muuhun lailliseen edustajaan sovelletaan soveltuvin osin lain asianosaisia koskevia säännöksiä. Säännöksen nojalla esitutkintalain 4 luvun 16 ja 17 §:ssä tarkoitetut tiedot epäillyn oikeuksista on annettava sekä alaikäiselle epäillylle että hänen lailliselle edustajalleen.

Esitutkintalain 7 luvun 14 §:ään ehdotetaan otettavaksi uusi säännös oikeuksista ilmoittamisesta alaikäisen epäillyn muulle läheiselle aikuiselle, jos oikeuksista ei voida ilmoittaa epäillyn lailliselle edustajalle. Ehdotettu säännös vastaa artiklan 2 kohdan vaatimuksia. Jos lapsi ei ole nimennyt muuta sopivaa aikuista tai jos esitutkintaviranomainen ei hyväksy lapsen nimeämää aikuista, artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muu henkilö voi olla myös sosiaaliviranomaisen edustaja.

Muilta osin artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

6 artikla.Avustajan apu. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä lapsella on oikeus käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti. Tämä direktiivi ja varsinkaan tämä artikla ei millään tavalla vaikuta tähän oikeuteen.

Artiklan 2 kohdan mukaan lapsella on oltava avustaja tämän artiklan mukaisesti, jotta hän voi tehokkaasti käyttää oikeutta puolustukseen.

Artiklan 3 kohdassa edellytetään, että lapsi saa avustajan ilman aiheetonta viivästystä heti, kun hänelle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty. Lapsella on joka tapauksessa oltava avustaja mistä hyvänsä seuraavasta ajankohdasta alkaen, sen mukaan mikä niistä on aikaisin:

a) ennen kuin poliisi tai muu lainvalvonta- tai oikeusviranomainen kuulustelee häntä;

b) tutkinta- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaessa tutkintatoimia tai muita todisteiden keräämistoimia 4 kohdan c alakohdan mukaisesti;

c) ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen;

d) hyvissä ajoin ennen rikosasioissa toimivaltaiseen tuomioistuimeen kutsutun lapsen kuulemista kyseisessä tuomioistuimessa.

Artiklan säännöksissä epäillyn tai syytetyn lapsen avustamisesta lähtökohtana on avustajadirektiivin 3 artiklan säännökset epäillyn tai syytetyn oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä. Nyt kysymyksessä olevan artiklan 3 kohdassa säädetään ajankohdasta, josta lähtien lapsella on oltava avustaja. Ajankohta vastaa avustajadirektiivin 3 artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään ajankohdasta, josta lähtien epäillyllä on oikeus käyttää avustajaa. Lapsidirektiivissä edellytetään siten, että jos epäilty on lapsi, tästä ajankohdasta lähtien hänellä myös on avustaja, jollei avustajan avusta artiklan 6 tai 8 kohdan nojalla poiketa.

Johdanto-osan kappaleen 27 mukaan avustajan apua koskevia tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava ilman aiheetonta viivästystä heti kun lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty. Tässä direktiivissä avustajan avulla tarkoitetaan sitä, että avustaja antaa oikeudellista tukea ja edustaa lasta rikosoikeudellisen menettelyn aikana.

Artiklan 6 kohdassa säädetään edellytyksistä, joilla avustajan käytöstä voidaan poiketa. Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon, avustajan käytöstä voidaan poiketa silloin, kun avustajan apu ei ole oikeasuhteista tapauksen olosuhteissa. Arvioinnissa on otettava huomioon väitetyn rikoksen vakavuus, tapauksen monimutkaisuus ja toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa tällaisen rikoksen johdosta.

Lapsella on joka tapauksessa oltava avustaja a) silloin, kun hänet saatetaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai tuomarin tutkittavaksi tutkintavankeudesta päättämiseksi missä tahansa direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa menettelyn vaiheessa; ja b) tutkintavankeuden aikana.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi määrätään vapaudenmenetys ainoastaan, jos lapsi on voinut käyttää avustajaa sellaisella tavalla, että hän on voinut käyttää oikeutta puolustukseen tehokkaasti; ja joka tapauksessa istuntokäsittelyn aikana.

Jos lapsella on oltava avustaja, mutta avustaja ei ole läsnä, toimivaltaisten viranomaisten on artiklan 7 kohdan mukaan lykättävä lapsen kuulustelua tai muita 4 kohdan c alakohdassa säädettyjä tutkintatoimia tai todisteiden keräämistoimia kohtuullisen ajan, jotta avustaja voi saapua paikalle tai, jos lapsi ei ole nimennyt avustajaa, jotta lapselle voidaan järjestää avustaja.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan alle 18-vuotiaalle epäillylle on määrättävä puolustaja viran puolesta, jollei ole ilmeistä, ettei hän tarvitse puolustajaa. Lain esitöiden mukaan alle 18-vuotiaalla rikoksesta epäillyllä olisi pääsääntöisesti oikeus puolustajaan. Esitöissä todetaan, että alle 18-vuotiaan oikeuden saada puolustaja tulisi olla laajempi kuin muiden, koska nuoren ennen täysi-ikäisyyttä ei voida olettaa normaalisti kykenevän itse hoitamaan puolustustaan riittävän hyvin. Tiettyjen rikostyyppien kohdalla ja muutenkin yksittäistapauksissa nuori voi selviytyä hyvin vastaajana ilman avustajaakin. ( HE 132/1997 s. 53)

Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on tehtävä tuomioistuimelle esitys puolustajan määräämisestä rikoksesta epäillylle, jos siihen on aihetta edellä mainitun momentin nojalla eli silloin, kun epäillylle on määrättävä puolustaja viran puolesta (esitutkintalaki 4 luku 10 § 3 momentti).

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos hän on pidätettynä tai vangittuna.

Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n mukaan asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Esitutkintaviranomaisen on selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. Asianosaisen henkilöön liittyvillä seikoilla tarkoitetaan esimerkiksi asianosaisen nuorta ikää ( HE 222/2010 vp s. 200).

Epäillylle on ilmoitettava oikeudesta käyttää avustajaa ja oikeudesta puolustajaan siten kuin esitutkintalain 4 luvun 16 ja 17 §:ssä säädetään. Kun henkilölle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, hänelle on viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan ilmoitettava oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa ja oikeudesta puolustajaan. Kun rikoksesta epäilty menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä, hänelle on viipymättä ilmoitettava näistä oikeuksista. Oikeudesta käyttää avustajaa ja oikeudesta puolustajaan on ilmoitettava myös ennen kuulustelua, vaikka ilmoitus näistä oikeuksista olisi jo aiemmin tehty, ellei uudelleen ilmoittaminen ole ilmeisen tarpeetonta (esitutkintalaki 7 luku 10 §).

Syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä. Tätä periaatetta ilmentävät muun muassa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 § ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §.

Voimassa oleva lainsäädäntö täyttää artiklan 1-3, 6 ja 7 kohtien vaatimukset.

Artiklan 4 kohdan mukaan avustajan apu tarkoittaa seuraavaa:

a) lapsella on oikeus tavata yksityisesti avustajaa, joka edustaa häntä, ja pitää yhteyttä tämän kanssa, myös ennen poliisin tai muun lainvalvonta- tai oikeusviranomaisen suorittamaa kuulustelua;

b) lapsella on avustaja kuulustelun aikana ja avustaja voi tosiasiallisesti osallistua hänen kuulusteluunsa. Tällaisen osallistumisen on tapahduttava kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti, edellyttäen, että kyseiset menettelyt eivät rajoita kyseessä olevan oikeuden tosiasiallista käyttöä tai olennaista tarkoitusta. Kun avustaja osallistuu kuulusteluun, osallistuminen on kirjattava kansallisen lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen;

c) lapsella on avustaja ainakin seuraavien tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien aikana, jos kyseisistä toimista on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja jos epäillyn tai syytetyn on oltava tai hän saa olla läsnä kyseisen toimen aikana:

i) ryhmätunnistukset;

ii) vastakkainkuulustelut;

iii) rikospaikan rekonstruoinnit.

Artiklan 4 kohta vastaa pitkälle avustajadirektiivin 3 artiklan 3 kohtaa. Erona kuitenkin on, että nyt kysymyksessä olevassa kohdassa säädetään avustajan avun sisällöstä, kun taas avustajadirektiivissä säädetään siitä, mitä oikeus käyttää avustajaa tarkoittaa. Johdanto-osan kappaleessa 27 todetaan, että jos tässä direktiivissä säädetään avustajan avusta kuulusteluissa, avustajan olisi oltava läsnä. Avustajan apu ei edellytä sitä, että avustaja on läsnä kunkin tutkintatoimen tai todisteiden keräämistoimen aikana, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta lapsen oikeuteen käyttää avustajaa avustajadirektiivin mukaisesti.

Esitutkintalain 4 luvun 11 §:n mukaan rikoksesta epäiltynä kiinniotetulla, pidätetyllä tai vangitulla on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa tarkemmin säädetään. Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vapautensa menettäneellä on aina oikeus ilman aiheetonta viivytystä tavata lain 6 luvun 4 §:ssä tarkoitettu asiamiehensä muiden henkilöiden olematta läsnä. Tutkintavankeuslain 9 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tutkintavangilla on oikeus ilman aiheetonta viivytystä tavata 8 luvun 4 §:ssä tarkoitettua asiamiestä muiden henkilöiden olematta läsnä. Epäillyn yhteydenpidosta asiamiehensä kanssa kirjeitse tai puhelimitse säädetään poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 6 luvun 1, 4, 6 ja 7 §:ssä sekä tutkintavankeuslain 8 luvun 1, 4, 6 ja 7 §:ssä.

Edellä mainitut epäillyn yhteydenpitoa avustajan kanssa koskevat säännökset täyttävät artiklan 4 kohdan a alakohdan vaatimukset.

Epäillyn avustajan oikeudesta olla läsnä kuulustelussa säädetään esitutkintalain 7 luvun 12 §:ssä. Jäljempänä artiklan 8 kohdan yhteydessä käsitellään mahdollisuutta poiketa avustajan läsnäolo-oikeudesta tutkinnallisista syistä. Kysymysten tekemisestä ja muusta osallistumisesta kuulusteluun säädetään esitutkintalain 7 luvun 17 §:ssä. Kuulustelujen kirjaamisesta säädetään esitutkintalain 9 luvun 1 ja 2 §:ssä sekä esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa.

Edellä mainitut avustajan osallistumista kuulusteluun koskevat säännökset täyttävät artiklan 4 kohdan b alakohdan vaatimukset.

Artiklan 4 kohdan c alakohta koskee avustajan läsnäoloa tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien aikana. Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n mukainen oikeus käyttää avustajaa koskee myös tutkintatoimia tai todisteiden keräämistoimia, joissa epäillyn on oltava tai epäilty saa olla läsnä. Epäillyn oikeudesta olla läsnä ryhmätunnistuksessa säädetään esitutkintalain 8 luvun 3 §:n 2 momentissa. Suomen lainsäädännössä ei ole säännöksiä vastakkainkuulustelusta esitutkinnassa tai rikospaikan rekonstruoinnista.

Johdanto-osan kappaleesta 27 ilmenee, että direktiivi ei edellytä, että avustajan olisi oltava läsnä kunkin tutkintatoimen tai todisteiden keräämistoimen aikana. Edellä mainitut säännökset täyttävät siten artiklan 4 kohdan c alakohdan vaatimukset.

Artiklan 4 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

Artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kunnioitettava lapsen ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuutta käytettäessä tämän direktiivin mukaista oikeutta avustajaan. Tällaiseen yhteydenpitoon kuuluvat tapaamiset, kirjeenvaihto, puhelinkeskustelut ja muunlainen kansallisen lainsäädännön nojalla sallittu yhteydenpito.

Artiklan 5 kohta vastaa avustajadirektiivin 4 artiklaa, jonka osalta kansallista lainsäädäntöä on käsitelty avustajadirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 99/2016 s. 13-15).

Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että epäillyn ja hänen avustajansa yhteydenpidon luottamuksellisuus turvataan (esitutkintalaki 4 luku 11 § 2 momentti). Telekuuntelua, tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta, teknistä kuuntelua tai teknistä katselua ei saa kohdistaa epäillyn ja hänen avustajansa väliseen viestiin (pakkokeinolaki 10 luku 52 § 1 momentti 1 kohta).

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 6 luvun 4 §:ssä säädetään asiamiehen kanssa käytävän kirjeenvaihdon luottamuksellisuudesta. Saman luvun 7 §:n 3 momentin mukaan vapautensa menettäneen ja asiamiehen välistä puhelua ei saa kuunnella. Saman lain 7 luvun 1 §:ssä säädetään vapautensa menettäneen oikeudesta aina ilman aiheetonta viivytystä tavata asiamiehensä ilman, että tapaamista saadaan kuunnella. Vastaavat säännökset on otettu tutkintavankeuslain 8 luvun 4 §:ään ja 7 §:n 3 momenttiin sekä 9 luvun 4 §:ään.

Artiklan 5 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

Artiklan 8 kohta sallii väliaikaisen poikkeamisen 3 kohdan säännöksestä, jonka mukaan lapsella on oltava avustaja. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa väliaikaisesti poiketa 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta siltä osin kuin tämä on tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen perusteltua jommastakummasta seuraavasta pakottavasta syystä: a) jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset; b) jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään vakavaa rikosta koskevan rikosoikeudellisen menettelyn merkittävä vaarantuminen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat kohtaa soveltaessaan huomioon lapsen edun. Päätöksen kuulustelun suorittamisesta ilman avustajaa voi tehdä ainoastaan tapauskohtaisesti joko oikeusviranomainen tai, edellyttäen että tällainen päätös voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun, muu toimivaltainen viranomainen.

Johdanto-osan kappaleen 31 mukaan jäsenvaltioiden olisi voitava väliaikaisesti poiketa velvoitteesta myöntää avustaja oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa pakottavasta syystä, eli jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään vakavaa rikosta koskevan rikosoikeudellisen menettelyn merkittävä vaarantuminen, muun muassa tietojen saamiseksi väitetyistä vakavaan rikokseen osallisista tai vakavaa rikosta koskevien tärkeiden todisteiden katoamisen välttämiseksi. Kuulustelu olisi siinä määrin kuin mahdollista voitava suorittaa ainoastaan sellaisten olennaisten tietojen saamiseksi, joiden avulla voidaan estää rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen. Tämän väliaikaisen poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi lähtökohtaisesti peruuttamattomasti oikeutta puolustukseen.

Johdanto-osan kappaleen 32 mukaan jäsenvaltioiden olisi selvästi asetettava kansallisessa lainsäädännössään perusteet ja kriteerit tällaiselle väliaikaiselle poikkeukselle, ja niiden olisi käytettävä sitä rajoitetusti. Kaikkien väliaikaisten poikkeusten olisi oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti tiukasti rajoitettuja, niiden ei olisi perustuttuva yksinomaan väitetyn rikoksen lajiin tai vakavuuteen, eivätkä ne saisi vaarantaa menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta.

Artiklan 8 kohta vastaa pääosin avustajadirektiivin 3 artiklan 6 kohtaa, jonka osalta kansallista lainsäädäntöä on käsitelty avustajadirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 99/2016 vp s. 13). Artiklan 8 kohdan sanamuodosta kuitenkin ilmenee, että b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta voidaan soveltaa vain, jos kysymys on vakavan rikoksen tutkinnasta. Avustajadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä esitutkintalain 7 luvun 12 §:ää tarkennettiin siten, että epäillyn avustajan läsnäolo kuulustelussa saadaan kieltää vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämisen merkittävän vaarantumisen estämiseksi. Pykälään otettiin tuolloin myös säännökset läsnäolokieltoa koskevan päätöksen saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi. Avustajan läsnäoloa ryhmätunnistuksessa koskevaa esitutkintalain 8 luvun 3 §:n 2 momenttia muutettiin tuolloin siten, että tunnistettavana olevan epäillyn avustajan oikeuteen olla läsnä ryhmätunnistuksessa sovelletaan, mitä hänen oikeudestaan olla läsnä kuulustelussa säädetään.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään korostanut avustajan merkitystä silloin, kun epäilty on alaikäinen ( Salduz v. Turkki , suuren jaoston tuomio 27.11.2008, kohta 60). Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvää poikkeussäännöstä sovellettaessa tulee ottaa huomioon ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut vaatimukset.

Artiklan 8 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

7 artikla.Oikeus yksilölliseen arviointiin. Artikla sisältää säännökset rikoksesta epäillylle lapselle tehtävästä yksilöllisestä arvioinnista. Artikla vastaa pitkälti syyteharkintaa, seuraamuksen määräämistä ja seuraamuksen täytäntöönpanoa varten tehtävää nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämistä (laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä).

Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsen suojelua, koulutusta ja yhteiskuntaan sopeutumista koskevat erityiset tarpeet otetaan huomioon. Tätä varten epäillystä tai syytetystä lapsesta on artiklan 2 kohdan mukaan tehtävä yksilöllinen arviointi. Yksilöllisessä arvioinnissa on otettava erityisesti huomioon lapsen persoonallisuus ja kehitystaso, lapsen taloudellinen ja sosiaalinen tausta sekä perhetausta ja lapsen mahdollinen erityinen haavoittuvuus. Direktiivin johdanto-osan kappaleen 36 mukaan erityisellä haavoittuvuudella tarkoitetaan esimerkiksi oppimis- ja kommunikointivaikeuksia.

Artiklan 3 kohdan mukaan yksilöllisen arvioinnin laajuus ja yksityiskohtaisuus voi vaihdella tapauksen olosuhteiden perusteella, niiden toimenpiteiden perusteella, joita voidaan toteuttaa, jos lapsen todetaan syyllistyneen väitettyyn rikokseen, ja sen perusteella, onko lapsesta tehty äskettäin yksilöllinen arviointi.

Artiklan 4 kohdassa edellytetään, että yksilöllisessä arvioinnissa selvitetään ja kirjataan asianomaisen jäsenvaltion kirjaamismenettelyn mukaisesti lapsen yksilöllisiä ominaisuuksia ja olosuhteita koskevat tiedot, joista voi olla hyötyä toimivaltaisille viranomaisille, kun ne

a) määrittävät, onko toteutettava lapsen edun mukaisia erityisiä toimenpiteitä;

b) arvioivat mahdollisten lapseen kohdistuvien turvaamistoimenpiteiden asianmukaisuutta ja tehokkuutta;

c) tekevät päätöksiä tai toteuttavat toimia rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, myös rangaistusta määrätessään.

Johdanto-osan kappaleesta 38 ilmenee, että lasta koskevilla erityisillä toimenpiteillä tarkoitetaan esimerkiksi käytännön avun antamista ja turvaamistoimenpiteillä esimerkiksi tutkintavankeutta tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä koskevia päätöksiä.

Nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan 15–20-vuotiaana tehdystä rikoksesta epäillyn nuoren syyteharkintaa, seuraamuksen määräämistä ja seuraamuksen täytäntöönpanoa varten tehtävään tilanteen selvittämiseen. Nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisen tarkoituksena on kartoittaa nuoren sosiaalista tilannetta ja rikokseen syyllistymiseen vaikuttaneita syitä sekä arvioida rikokseen syyllistymisen riskiä ja edellytyksiä tukea nuorta elämään rikoksetonta elämää.

Lain 5 §:n 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on laadittava nuoresta rikoksesta epäillystä seuraamusselvitys sen arvioimiseksi, miten seuraamusvalinnalla ja seuraamuksen täytäntöönpanolla voidaan edistää nuoren sosiaalista selviytymistä ja estää hänen syyllistymistään rikoksiin. Arvion tekemiseksi Rikosseuraamuslaitoksen tulee yhteistyössä sosiaaliviranomaisen kanssa hankkia ja koota tietoja nuoren rikoksesta epäillyn elinolosuhteista, erityisesti päihteiden käytöstä, päihdekuntoutuksesta, mielenterveydestä ja mielenterveyspalvelujen käytöstä, muiden palveluiden ja tukitoimien tarpeesta sekä muista olennaisesti hänen sosiaaliseen tilanteeseensa liittyvistä seikoista. Lain esitöiden mukaan sosiaalisen tilanteen selvittämiseen liittyy olennaisesti myös nuoren ohjaaminen tarvitsemiensa sosiaalipalveluiden käyttäjäksi. Nuorelle suunnitellut ja järjestettävät tukitoimet sekä sosiaali-, terveyden- ja päihdehuollon palvelut ovat myös seuraamusselvityksen laadinnassa tärkeä seikka. ( HE 229/2009 vp s. 22)

Seuraamusselvityksen tulee sisältää nuoren sosiaalista tilannetta koskevat olennaiset tiedot. Tällaisia ovat ainakin tiedot nuoren perhesuhteista, ystäväpiiristä, toimeentulosta, koulunkäynnistä tai opiskelusta, työpaikasta, terveydentilasta, päihteiden käytöstä, rikoksista ja mahdollisista epäsosiaalisista asenteista ( HE 229/2009 vp s. 22).

Lain 1 ja 5 §:n säännökset vastaavat artiklan vaatimuksia yksilöllisen arvioinnin sisällöstä.

Yksilöllinen arviointi on artiklan 5 kohdan mukaan tehtävä varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa ja ennen syytteeseen asettamista, jollei 6 kohdasta muuta johdu. Artiklan 6 kohdassa säädetään, että vaikka yksilöllistä arviointia ei ole saatavilla, syyte voidaan kuitenkin nostaa, jos tämä on lapsen edun mukaista ja yksilöllinen arviointi on joka tapauksessa saatavilla istuntokäsittelyn alkaessa.

Jos seikat, joihin yksilöllinen arviointi perustuu, muuttuvat merkittävästi, arviointi on artiklan 8 kohdan mukaan saatettava ajan tasalle rikosoikeudellisen menettelyn aikana.

Jäsenvaltiot voivat artiklan 9 kohdan mukaan poiketa velvoitteesta tehdä yksilöllinen arviointi, jos tällainen poikkeaminen on perusteltua tapauksen olosuhteissa ja edellyttäen, että se on sopusoinnussa lapsen edun kanssa. Johdanto-osan kappaleen 40 mukaan jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa velvoitteesta suorittaa yksilöllinen arviointi, jos tällainen poikkeaminen on perusteltua tapauksen olosuhteiden nojalla ottaen huomioon muun muassa väitetyn rikoksen vakavuus ja toimenpiteet, jotka voitaisiin toteuttaa, jos lapsen todetaan syyllistyneen kyseiseen rikokseen, edellyttäen, että poikkeaminen on sopusoinnussa lapsen edun kanssa. Tällöin olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten se, onko lapsesta tehty äskettäin yksilöllinen arviointi rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä tai voidaanko kyseinen asia käsitellä ilman syytteeseen asettamista.

Nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on 14 vuorokauden kuluessa nuorta koskevan esitutkinnan valmistumisesta ilmoitettava nuoren rikoksesta syyttäjälle, sosiaaliviranomaiselle ja Rikosseuraamuslaitokselle. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos: 1) esitutkinta on lopetettu saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi; tai 2) asiassa käytetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädettyä menettelyä tai sotilaskurinpitomenettelyä. Pykälän 2 momentti sisältää salaisten pakkokeinojen käyttöön liittyvän mahdollisuuden poiketa 1 momentissa tarkoitetusta määräajasta.

Saatuaan tiedon nuoren rikoksesta syyttäjän on 14 vuorokauden kuluessa pyydettävä Rikosseuraamuslaitosta laatimaan seuraamusselvitys, jos rikoksesta tai samalla kertaa käsiteltäviksi tulevista rikoksista on odotettavissa ankarampi rangaistus kuin sakkoa (lain 4 §:n 1 momentti). Pyyntöä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos nuori rikoksesta epäilty on ulkomaan kansalainen ja hänen vakinainen asuntonsa on muualla kuin Suomessa (lain 4 §:n 2 momentti). Rikosseuraamuslaitoksen on laadittava seuraamusselvitys 30 vuorokauden kuluttua syyttäjän pyynnöstä (lain 5 §:n 2 momentti).

Kun nuoren rikosta koskeva asia tulee vireille tuomioistuimessa, sen on tarvittaessa varmistettava, että seuraamusselvitys on käytettävissä tuomioistuinkäsittelyssä (lain 8 §:n 1 momentti). Suurimmassa osassa tapauksia syyttäjä liittää seuraamusselvityksen käräjäoikeudelle toimitettavaan haastehakemukseen. Tästä pääsäännöstä voidaan poiketa vain kiireellisissä tapauksissa. Seuraamusselvityksen käytettävissä olemisen varmistaminen kuuluu tuomarille, joka toimii puheenjohtajana asian pääkäsittelyssä. Asian nopean käsittelyn turvaamiseksi varmistaminen tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Se on kuitenkin tehtävä vain tarvittaessa eli jos tuomarin arvion mukaan teosta saatetaan tuomita sakkoa ankarampi rangaistus ja jos vastaajan arvioidaan syyllistyneen syytteen mukaiseen rikokseen. ( HE 229/2009 s. 24) Tarvittaessa tuomioistuimen on pyydettävä Rikosseuraamuslaitosta laatimaan seuraamusselvitys. Tuomioistuimen varmistamistoimenpiteisiin kuuluu myös seuraamusselvityksen valmistumisen kiirehtiminen, jotta se on asian pääkäsittelyä varten käytössä. ( HE 229/2009 vp s. 25)

Voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää siten, että seuraamusselvitys laaditaan aina, jos nuori tuomitaan ankarampaan rangaistukseen kuin sakkoon.

Lain 3, 4 ja 8 §:n säännökset täyttävät artiklan velvoitteet yksilöllisen arvioinnin tekemisestä. Säännökset vastaavat myös artiklan velvoitteita yksilöllisen arvioinnin ajankohdasta muutoin paitsi lain 4 §:n 2 momentissa olevan poikkeuksen osalta. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että laista kumottaisiin mainittu säännös, jonka mukaan syyttäjän ei tarvitse tehdä seuraamusselvityspyyntöä, jos nuori rikoksesta epäilty on ulkomaan kansalainen ja hänen vakinainen asuntonsa on muualla kuin Suomessa. Syyttäjän olisi jatkossa tehtävä näissäkin tapauksissa seuraamusselvityspyyntö Rikosseuraamuslaitokselle. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on varmistaa, että seuraamusselvitys laadittaisiin direktiivin edellyttämällä tavalla ennen syytteen nostamista niissä tapauksissa, joissa nuori on mahdollista tavoittaa seuraamusselvityksen laatimista varten ja jotka päätyvät suomalaisen tuomioistuimen käsiteltäviksi. Jos ulkomaalainen rikoksesta epäilty olisi poistunut maasta, seuraamusselvityksen tekeminen olisi yleensä käytännössä mahdollista vasta, jos epäilty palaisi takaisin Suomeen. Artiklan 6 kohdan ja lain 8 §:n mukaisesti seuraamusselvitys olisi tällöin tehtävä viimeistään siinä vaiheessa, kun asia tulee vireille tuomioistuimessa, jotta se olisi käytettävissä pääkäsittelyssä.

Artiklan 7 kohdan mukaan yksilöllinen arviointi on tehtävä niin, että lapsi osallistuu siihen tiiviisti. Sen suorittaa pätevä henkilöstö noudattaen mahdollisuuksien mukaan monialaista lähestymistapaa, ja mukana on tarvittaessa vanhempainvastuunkantaja tai 5 tai 15 artiklassa tarkoitettu muu sopiva aikuinen ja/tai erikoistunut ammattihenkilö.

Nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain 6 §:n mukaan seuraamusselvityksen laatii Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Seuraamusselvityksen valmistelun sitä edellyttäessä Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen avuksi voidaan määrätä tehtävään suostunut henkilö, jolla on tehtävän hoitamisessa tarvittava koulutus ja työkokemus. Erityisestä syystä tehtävään voidaan määrätä muukin henkilö.

Lain 7 §:n mukaan nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisen yhteydessä Rikosseuraamuslaitoksen on varattava epäillylle mahdollisuus tulla kuulluksi. Seuraamusselvitys voidaan kuitenkin laatia nuorta kuulematta, jos kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta tai jos nuori on kieltäytynyt kuulemisesta taikka häntä ei ole tavoitettu. Alle 18-vuotiaan epäillyn huoltajalle, edunvalvojalle tai muulle lailliselle edustajalle taikka muulle henkilölle, joka vastaa epäillyn hoidosta ja kasvatuksesta, on myös varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Selvittämisen yhteydessä on lisäksi kuultava tarvittavia viranomaisia ja asiantuntijoita.

Lain 6 ja 7 §:n säännökset vastaavat artiklan 7 kohdan vaatimuksia.

8 artikla.Oikeus lääkärintarkastukseen. Artiklan 1 kohdan mukaan vapautensa menettäneellä lapsella on oikeus päästä ilman aiheetonta viivästystä lääkärintarkastukseen, jossa on erityisesti tarkoitus arvioida hänen yleistä henkistä ja fyysistä tilaansa. Lääkärintarkastuksen on oltava mahdollisimman noninvasiivinen, ja lääkärin tai muun pätevän ammattihenkilön on tehtävä se.

Artiklan 2 kohdassa edellytetään, että lääkärintarkastuksen tulokset otetaan huomioon määritettäessä lapsen kykyä olla kuulustelun, muiden tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien taikka minkä tahansa muiden häneen suunnattujen tai suunnattavien toimenpiteiden kohteena.

Artiklan 3 kohdan mukaan lääkärintarkastus on tehtävä joko toimivaltaisten viranomaisten aloitteesta erityisesti silloin, kun lapsen erityinen terveydentila antaa aihetta siihen, tai jonkun seuraavista henkilöistä esittämästä pyynnöstä: a) lapsi; b) vanhempainvastuunkantaja tai 5 ja 15 artiklassa tarkoitettu muu sopiva aikuinen; c) lapsen avustaja.

Artiklan 4 kohdan mukaan lääkärintarkastuksen johtopäätös on esitettävä kirjallisesti. Tarvittaessa on annettava lääkintäapua. Artiklan 5 kohdassa edellytetään, että olosuhteiden niin vaatiessa tehdään toinen lääkärintarkastus.

Esitutkintalain 4 luvun 7 §:n mukaan esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 5 luvun 1 §:n mukaan vapautensa menettäneellä on oikeus hänen lääketieteellisten tarpeidensa mukaiseen terveyden- ja sairaanhoitoon. Luvun 2 §:ssä säädetään vapautensa menettäneen tilapäisestä hoidosta ja tutkimuksesta säilytystilan ulkopuolella.

Tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:n mukaan Vankiterveydenhuollon yksikkö vastaa tutkintavangin lääketieteellisten tarpeiden mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon sekä lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Luvun 2 §:ssä säädetään tutkintavangin tilapäisestä hoidosta ja tutkimuksesta vankilan ulkopuolella.

Esityksessä ehdotetaan, että poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 5 luvun 1 §:ään lisättäisiin säännös alle 18-vuotiaalle vapautensa menettäneelle tehtävästä lääkärintarkastuksesta. Ehdotetun uuden 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaalle vapautensa menettäneelle olisi pyynnöstä tehtävä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastus terveydentilan selvittämiseksi ilman aiheetonta viivästystä, jollei tarkastuksen tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Tarkastuksen tekeminen olisi lähtökohtaisesti tarpeetonta, jos vapaudenmenetys kestäisi alle vuorokauden ajan. Voimassa olevaa, kaikkia vapautensa menettäneitä koskevaa sääntelyä ei tässä yhteydessä muutettaisi. Vapautensa menettäneellä lapsella olisi siten jatkossakin oikeus voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaiseen terveyden- ja sairaanhoitoon.

Vastaavasti tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:ään lisättäisiin säännös alle 18-vuotiaalle tutkintavangille tehtävästä lääkärintarkastuksesta. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan alle 18-vuotiaalle tutkintavangille olisi pyynnöstä tehtävä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastus terveydentilan selvittämiseksi ilman aiheetonta viivästystä, jollei tarkastuksen tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Tässä yhteydessä voimassa olevaa sääntelyä täydennettäisiin alaikäisten tutkintavankien osalta lapsidirektiivin 8 artiklan edellyttämällä tavalla. Muiden tutkintavankien oikeutta lääkärintarkastukseen tarkastellaan myöhemmin erikseen.

9 artikla.Kuulustelun tallentaminen audiovisuaalisin keinoin. Artiklan 1 kohdan mukaan poliisin tai muiden lainvalvontaviranomaisten rikosoikeudellisen menettelyn aikana suorittamat lapsen kuulustelut on tallennettava audiovisuaalisin keinoin, jos se on tapauksen olosuhteisiin nähden oikeasuhteista, ottaen huomioon muun muassa se, onko avustaja läsnä ja onko lapsi menettänyt vapautensa, edellyttäen, että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon.

Jos kuulustelua ei tallenneta audiovisuaalisin keinoin, se on artiklan 2 kohdan mukaan tallennettava muulla asianmukaisella tavalla, esimerkiksi laatimalla kirjallinen pöytäkirja, joka tarkastetaan asianmukaisesti.

Artiklan 3 kohdassa todetaan, ettei tällä artiklalla rajoiteta mahdollisuutta esittää ainoastaan lapsen henkilöllisyyden määrittämiseksi kysymyksiä ilman audiovisuaalista tallentamista.

Esitutkintalain 9 luvun 3 §:n mukaan kuulustelutilaisuus on tallennettava kokonaan tai osittain ääni- ja kuvatallenteeseen, jos siihen on asian laatuun tai kuulusteltavan henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen syytä kuulustelun suorittamistavan, kuulustelun aikaisten tapahtumien tai kuulusteltavan kertomuksen jälkikäteistä todentamista varten. Lain esitöiden mukaan kuulusteltavan henkilöön liittyvä syy kuulustelun tallentamiseen voi olla esimerkiksi kuulusteltavan nuori ikä.

Esitutkintalain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan kuulustelusta laaditaan kuulustelupöytäkirja kuulusteltavan käyttämällä suomen tai ruotsin kielellä. Jos kuulusteltava on käyttänyt muuta kieltä, pöytäkirja laaditaan 4 luvun 12 §:n 1 momentin mukaisella esitutkinnan käsittelykielellä. Esitutkintalain 9 luvun 2 §:ssä säädetään kuulustelupöytäkirjan tarkastamisesta ja korjaamisesta.

Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

10 artikla.Vapaudenmenetyksen keston rajoittaminen. Artiklan 1 kohdassa edellytetään, että lapsen vapaudenmenetys missä tahansa menettelyn vaiheessa on mahdollisimman lyhytaikainen. Lapsen ikä ja hänen yksilöllinen tilanteensa sekä tapauksen erityiset olosuhteet on otettava asianmukaisesti huomioon.

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsi määrätään menettämään vapautensa, erityisesti tutkintavankeuteen, vasta viimeisenä keinona. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkintavankeus perustuu perusteltuun päätökseen, joka voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun tuomioistuimessa. Tuomioistuimen on myös tarkasteltava tällaista päätöstä säännöllisesti uudelleen kohtuullisin väliajoin joko viran puolesta taikka lapsen, lapsen avustajan tai tuomioistuimen ulkopuolisen oikeusviranomaisen pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän kohdan nojalla tehtävät päätökset tehdään ilman aiheetonta viivästystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

Pakkokeinolain 3 luvun 8 §:n mukaan vangitsemisasian käsittelyssä tuomioistuimessa on esitettävä vangitsemisen edellytyksistä selvitys. Luvun 10 §:n mukaan vangitsemispäätöksessä on mainittava vangitsemisen peruste.

Pakkokeinolain 3 luvun 15 §:ssä säädetään vangitsemisasian uudelleen käsittelystä. Pykälän 1 momentin mukaan vangitsemisasia on vangitun pyynnöstä otettava tuomion antamiseen asti uudelleen käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua pyynnön esittämisestä. Vangitsemisasiaa ei kuitenkaan tarvitse ottaa uudelleen käsiteltäväksi aikaisemmin kuin kahden viikon kuluttua asian edellisestä käsittelystä. Tuomioistuimen tulee ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi vangitun pyynnöstä 1 momentissa säädettyä aikaisemminkin, jos siihen on aihetta edellisen käsittelyn jälkeen ilmi tulleen seikan johdosta.

Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:stä ilmenevän suhteellisuusperiaatteen mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Pakkokeinolain 1 luku 3 §:stä ilmenevän vähimmän haitan periaatteen mukaan pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi. Nämä periaatteet otetaan vangitsemista harkittaessa huomioon. Epäilty saadaan vangita vain, jos matkustuskielto ei ole riittävä pakkokeino.

Pakkokeinolaissa on kohtuuttoman pidättämisen ja kohtuuttoman vangitsemisen kieltoa koskevat säännökset (2 luku 6 ja 13 §). Lain esitöissä korostetaan alle 18-vuotiaan vapaudenriiston käyttöä viimesijaisena keinona ja vapaudenriiston mahdollisimman lyhyttä kestoa, koska vapaudenriisto voi vaikuttaa haitallisesti erityisesti nuoreen henkilöön ( HE 222/2010 vp s. 248). Myös vanhassa pakkokeinolaissa (450/1987) oli vastaavat kohtuuttoman pidättämisen ja vangitsemisen kieltoa koskevat säännökset. Esitöiden mukaan alle 18-vuotiaan epäillyn pidättämistä olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä (HE 14/1985 vp s. 50). Erityisesti alaikäisten vangitsemisessa olisi noudatettava suurta pidättyvyyttä (HE 14/1985 vp s. 52).

Alle 18-vuotiaisiin epäiltyihin tai tuomittuihin sovelletaan samoja vangitsemisen yleisiä ja erityisiä edellytyksiä kuin muihin epäiltyihin tai tuomittuihin. Kohtuuttoman vangitsemisen kielto tarkoittaa kuitenkin, että alaikäisen vangitsemiselle on jo voimassa olevan pakkokeinolain mukaan käytännössä direktiivin 10 artiklaa vastaava korotettu kynnys. Esityksessä ehdotetaan, että tästä otettaisiin pakkokeinolakiin (2 luku 11 ja 12 §) selvyyden vuoksi nimenomaiset säännökset. Säännökset otettaisiin lakiin myös sen vuoksi, että direktiivissä edellytetään, että lapselle ilmoitetaan oikeudesta vapaudenmenetyksen keston rajoittamiseen (4 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohta).

Muilta osin artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

11 artikla.Vaihtoehtoiset toimenpiteet. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on, sikäli kuin se on mahdollista, käytettävissään toimenpiteitä, jotka ovat vaihtoehtoisia tutkintavankeudelle.

Johdanto-osan kappaleen 46 mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi aina harkittava toimenpiteitä, jotka ovat vaihtoehtoisia tutkintavankeudelle (vaihtoehtoiset toimenpiteet), ja tällaisten toimenpiteiden olisi oltava mahdollisuuksien mukaan niiden käytettävissä. Vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin voisi kuulua lapsen kieltäminen olemasta tietyissä paikoissa, velvollisuus oleskella tietyssä paikassa, yhteydenpidon rajoittaminen tiettyjen henkilöiden kanssa, velvollisuus ilmoittautua toimivaltaisille viranomaisille, osallistuminen koulutusohjelmiin tai, lapsen suostumuksella, osallistuminen terapia- tai vieroitusohjelmiin.

Tutkintavankeudelle on pakkokeinovaiheessa vaihtoehtona matkustuskielto (pakkokeinolaki 5 luku 1 §). Matkustuskielto voi sisältää erilaisia velvoitteita, joita tarpeen mukaan yhdistelemällä pyritään matkustuskiellon tavoitteeseen. Ongelmana on, että matkustuskieltoon määrätylle asetettujen velvoitteiden valvonta on käytännössä resurssien puutteen vuoksi varsin vähäistä.

Vuoden 2019 alusta vangitsemisen vaihtoehtona on lisäksi sähköisesti valvottava tehostettu matkustuskielto (pakkokeinolaki 5 luku 1 a §) ja tuomion jälkeisen tutkintavankeuden vaihtoehtona tutkinta-aresti (pakkokeinolaki 2 luku 12 a–12 j §), joista säädetään lailla 101/2018, joka tulee voimaan 1.1.2019. Tuomioistuin päättää pakkokeinojen määräämisestä ja Rikosseuraamuslaitos vastaa niiden teknisestä valvonnasta.

Tehostettu matkustuskielto eroaa matkustuskiellosta siten, että tehostettuun matkustuskieltoon liitettyjä velvollisuuksia voidaan valvoa teknisin välinein. Matkustuskiellon tehostamisella sähköisellä valvonnalla voidaan paremmin estää kieltoon sisältyvien liikkumisrajoitusten rikkominen. Sähköisesti valvottua matkustuskieltoa tulee edellytysten täyttyessä käyttää nimenomaan tilanteissa, joissa rikoksesta epäilty nykyään vangitaan, koska matkustuskielto on riittämätön pakkokeino.

Tehostetun matkustuskiellon määräämisen edellytyksenä on, että rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Muita keskeisiä edellytyksiä ovat muun muassa, että rikoksesta epäilty on antanut siihen suostumuksensa, että epäilty sitoutuu noudattamaan hänelle asetettuja velvollisuuksia, ja että velvollisuuksien noudattamista pidetään todennäköisenä henkilöstä saatujen tietojen perusteella.

Tehostettuun matkustuskieltoon asetettu voidaan velvoittaa pysymään matkustuskieltopäätöksessä määrätty tuntimäärä asunnossaan tai muussa asumiseen soveltuvassa paikassa. Asunnossa pysymisen tuntimäärä tulee määrätä siten, että se mahdollistaa normaalin työssäkäynnin tai opiskelun.

Alioikeuden tuomion jälkeisen tutkinta-arestin edellytykset ovat lähes samat kuin tehostetun matkustuskiellon. Tutkinta-arestia ei kuitenkaan voi määrätä, jos alioikeuden määräämä rangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta tai tätä enemmän.

Valvonta kohdistuu rikoksesta epäillyn asunnossa pysymisvelvoitteen ja liikkumisrajoitteiden valvontaan eikä siten välittömästi kotirauhan suojaan. Siksi pakkokeinojen toimeenpanoksi ei vaadita muiden asunnossa mahdollisesti olevien henkilöiden suostumusta.

Rikoksesta epäillyllä on milloin tahansa mahdollisuus perua sitoutumisensa tehostettuun matkustuskieltoon vaatimalla asian uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa. Tutkinta-arestiin määrätyllä rangaistukseen tuomitulla on mahdollisuus perua sitoumuksensa kantelemalla tutkinta-arestia koskevasta päätöksestä.

Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

12 artikla.Tietynlainen kohtelu vapaudenmenetyksen yhteydessä. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkintavankeudessa oleva lapsi pidetään erillään aikuisista, paitsi jos katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin.

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että poliisin säilöön otetut lapset pidetään erillään aikuisista, paitsi jos

a) katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin; tai

b) poikkeuksellisissa olosuhteissa ei ole käytännössä mahdollista toimia näin, edellyttäen, että lapset pidetään säilössä yhdessä aikuisten kanssa tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen edun kanssa.

Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun tutkintavankeudessa oleva täyttää 18 vuotta, kyseinen henkilö on mahdollista pitää edelleen erillään muista tutkintavankeudessa olevista aikuisista, jos se on perusteltua henkilön olosuhteet huomioon ottaen, edellyttäen, että tämä on sopusoinnussa kyseisen henkilön kanssa tutkintavankeudessa olevien lasten edun kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista ja ottaen huomioon 3 kohta lasta voidaan artiklan 4 kohdan mukaan pitää tutkintavankeudessa nuorten aikuisten kanssa, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan alle 18-vuotias vapautensa menettänyt on pidettävä erillään muista vapautensa menettäneistä, jollei hänen etunsa muuta vaadi. Tutkintavankeuslain 3 luvun 1 §:n mukaan alle 18-vuotias tutkintavanki on pidettävä erillään aikuisista tutkintavangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi.

Säännökset alle 18-vuotiaan tutkintavangin ja vapautensa menettäneen erilläänpidosta otettiin lakiin nykyisessä muodossaan tutkintavankeuslain (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) säätämisen yhteydessä. Vanhan tutkintavankeudesta annetun lain (615/1974) 16 §:ssä säädettiin, että nuori rikoksentekijä on, jos se katsotaan tarpeelliseksi, mahdollisuuksien mukaan pidettävä erillään muista vangeista vankilassa ja muussa säilytystilassa. Säännös koski siten aiemmin myös 18—20-vuotiaita tutkintavankeja ja vapautensa menettäneitä.

Vankeuslain 5 luvun 2 §:ssä säädetään alle 18-vuotiaiden vankien osalta vastaavasta erilläänpitovelvoitteesta kuin tutkintavankeuslaissa alle 18-vuotiaiden tutkintavankien osalta.

Rikosseuraamuslaitos on antanut ohjeen ”Alaikäinen vanki” (1/004/2017), jossa on ohjeistettu alaikäisen vangin sijoittamista vankilassa. Ohjeessa todetaan, että tähän sisältyy velvoite pitää alaikäinen eri osastolla ja eri toiminnoissa kuin aikuiset vangit. Säädösten lähtökohtana olevan erilleensijoittamisvaatimuksen perusteena on alaikäisen turvallisuuden takaaminen ja suojelun tarve. Alaikäisyyden merkitystä ei saa sivuuttaa pelkästään sen seikan vuoksi, että sopivia tiloja ei ole käytössä. Lähtökohtana ei voi olla, että alaikäisten ja täysi-ikäisten vankien sijoittaminen yhteen on säännönmukainen ratkaisu.

Ohjeen mukaan velvoitteesta voidaan poiketa, jos se on alaikäisen edun mukaista. Harkinta tulee tehdä kussakin yksittäisessä tapauksessa lapsen etua silmällä pitäen. Muiden alaikäisten puuttuessa vankilasta tai heidän määränsä ollessa hyvin pieni on yleensä alaikäisen edun mukaista, että alaikäiselle järjestettävät toiminnat tapahtuvat valikoidusti yhdessä täysi-ikäisten kanssa. Henkilökunnan on aina arvioitava alaikäistä vankia toimintoihin sijoittaessaan, onko hänen etunsa mukaista osallistua toimintoihin täysi-ikäisten vankien kanssa. Jos alaikäinen osallistuu toimintaan yhdessä täysi-ikäisten vankien kanssa, tulee toiminta järjestää aina henkilökunnan valvonnan ja ohjauksen alaisena. Parhaiten alaikäisen etu toteutuu, jos asuminen ja toiminnot järjestetään kehitys- ja ikätason mukaisessa ryhmässä. Alaikäisen kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hänet saadaan vankilan toimintojen ja muun tuen piiriin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mahdollisuuksien mukaan jo tutkintavankeusaikana.

Esityksessä ehdotetaan, että tutkintavankeuslain 3 luvun 1 §:ään lisättäisiin artiklan 3 kohtaa vastaava säännös tutkintavankeuden aikana 18 vuotta täyttävän henkilön pitämisestä erillään muista tutkintavankeudessa olevista aikuisista. Muilta osin voimassa oleva lainsäädäntö täyttää artiklan 1-4 kohtien vaatimukset.

Artiklan 5 kohdassa on säännökset tutkintavankeudessa olevan lapsen muusta kohtelusta. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla

a) varmistetaan lapsen terveys ja fyysinen ja henkinen kehitys sekä vaalitaan niitä;

b) varmistetaan lapsen, myös fyysisesti vammaisen ja aistivammaisen lapsen tai lapsen, jolla on oppimisvaikeuksia, oikeus koulutukseen;

c) varmistetaan, että lapsen oikeus perhe-elämään toteutuu tosiasiallisesti ja säännöllisesti;

d) varmistetaan lapsen mahdollisuus osallistua ohjelmiin, joilla edistetään hänen kehitystään ja sopeutumistaan takaisin yhteiskuntaan; ja

e) varmistetaan lapsen uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittaminen.

Kohdan mukaisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja asianmukaisia tutkintavankeuden kestoon nähden.

Edellä mainittuja a ja e alakohtaa sovelletaan myös muuhun vapaudenmenetykseen kuin tutkintavankeuteen. Toteutettujen toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja asianmukaisia vapaudenmenetykseen nähden.

Edellä mainittuja b, c ja d alakohtaa sovelletaan muuhun vapaudenmenetykseen kuin tutkintavankeuteen ainoastaan siinä määrin kuin tämä on asianmukaista ja oikeasuhteista tällaisten tilanteiden luonteeseen ja kestoon nähden.

Artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että vapautensa menettäneet lapset voivat tavata vanhempainvastuunkantajan mahdollisimman pian, kun tapaaminen on tutkinnallisten ja toiminnallisten vaatimusten mukaista. Tämä kohta ei rajoita muun sopivan aikuisen nimeämistä 5 tai 15 artiklan nojalla.

Johdanto-osan kappaleen 51 mukaan lapsella olisi oltava oikeus ylläpitää säännöllisesti yhteyksiä vanhempiinsa, perheeseensä ja ystäviinsä tapaamisten ja kirjeenvaihdon kautta, ellei lapsen etu tai oikeuden toteutuminen edellytä poikkeuksellisia rajoituksia (c alakohta).

Johdanto-osan kappaleessa 52 todetaan e alakohdasta, että jäsenvaltioiden olisi erityisesti pidätyttävä puuttumasta lapsen uskontoon tai vakaumukseen. Jäsenvaltioilta ei kuitenkaan vaadita aktiivisia toimia lapsen uskonnonharjoituksen tukemiseksi.

Tutkintavangin terveydenhuollosta säädetään tutkintavankeuslain 6 luvussa. Luvun 1 §:n mukaan vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) tarkoitettu Vankiterveydenhuollon yksikkö vastaa tutkintavangin lääketieteellisten tarpeiden mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon sekä lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Rikosseuraamuslaitoksen on turvattava tutkintavangin pääsy tällaiseen hoitoon tai kuntoutukseen. Luvun 4 §:n mukaan tutkintavangille on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus psykologin antamaan ja muuhun vastaavaan neuvontaan, tukeen ja hoitoon.

Vapautensa menettäneiden terveydenhuollosta säädetään poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 5 luvussa. Luvun 1 §:n mukaan vapautensa menettäneellä on oikeus hänen lääketieteellisten tarpeidensa mukaiseen terveyden- ja sairaanhoitoon. Luvun 4 §:n mukaan vapautensa menettäneelle on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus psykologin antamaan ja muuhun vastaavaan neuvontaan, tukeen ja hoitoon.

Edellä mainitut säännökset täyttävät 5 kohdan a alakohdan vaatimukset.

Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuslain (628/1998) 4 §:n mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan kuulovammaisille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä. Lain 16 §:n mukaan oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai muutoin tarvitsee oppimisessaan lyhytaikaista tukea, on oikeus saada tukiopetusta. Oppilaalla, jolla on vaikeuksia oppimisessaan tai koulunkäynnissään, on oikeus saada osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Oppilaalla on lisäksi oikeus saada tehostettua tukea perusopetuslain 16 a §:n mukaisesti sekä erityistä tukea perusopetuslain 17 §:n mukaisesti. Opetushallituksen määräyksen (104/011/2014) mukaan oppivelvollisuusikäisten vankien ja tutkintavankien opetuksesta vastaa se kunta, jossa vankila sijaitsee.

Edellä mainitut säännökset täyttävät 5 kohdan b alakohdan vaatimukset oikeudesta koulutukseen.

Tapaamisista ja muista yhteyksistä vankilan tai säilytystilan ulkopuolelle säädetään tutkintavankeuslain 9 luvussa ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 7 luvussa.

Tutkintavankeuslain 9 luvun 1 §:n mukaan tutkintavangilla on oikeus tavata vieraita tarpeellisen valvonnan alaisena tapaamista varten varattuina aikoina niin usein kuin se vankilan järjestystä ja toimintaa haittaamatta on mahdollista, jollei tätä oikeutta ole pakkokeinolain 4 luvun nojalla rajoitettu. Tapaaminen voidaan sallia muulloinkin kuin tapaamista varten varattuina aikoina, jos se on tarpeen tutkintavangin yhteyksien säilymiseksi tai muusta tärkeästä syystä. Valvomattomasta tapaamisesta tutkintavangin lähiomaisen ja muun läheisen kanssa säädetään luvun 2 §:ssä. Luvun 8 §:ssä säädetään, että lähiomaiselle ja muulle läheiselle ei saa antaa tapaamiskieltoa. Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 7 luvun 1, 2 ja 5 §:ssä on vastaavat säännökset poliisin säilyttämien vapautensa menettäneiden osalta.

Pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n mukaan yhteydenpitoa lähiomaisen tai muun läheisen kanssa voidaan rajoittaa ainoastaan rikoksen selvittämiseen liittyvistä erityisen painavista syistä. Yhteydenpitoa lähiomaiseen saadaan rajoittaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä kiinniottamisen, pidättämisen tai tutkintavankeuden tarkoituksen toteuttamiseksi.

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan alle 18-vuotiaan vapaudenmenetyksestä on ilmoitettava ilman aiheetonta viivästystä hänen huoltajalleen, jollei ilmoittaminen ole lapsen edun vastaista.

Edellä mainitut säännökset täyttävät 5 kohdan c alakohdan vaatimukset oikeudesta perhe-elämään.

Perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tutkintavankeuslain 7 luvun 2 §:ssä säädetään tutkintavangin oikeudesta osallistua vankilassa järjestettyihin jumalanpalveluksiin, hartaushetkiin ja muihin hengellisiin tilaisuuksiin (1 momentti). Osallistuminen on tutkintavangille vapaaehtoista, eikä velvollisuutta osallistua tällaisiin tilaisuuksiin voida asettaa ( HE 263/2004 s. 223). Jos tutkintavangin oikeutta osallistua yhteisiin tilaisuuksiin pykälässä mainituilla perusteilla rajoitetaan, hänen mahdollisuudestaan uskonnonharjoitukseen on huolehdittava muulla tavoin (2 momentti). Tutkintavangille on annettava mahdollisuus tavata oman uskontokuntansa sielunhoitajaa tai muuta edustajaa (3 momentti).

Tutkintavankeuslain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan perusruokavaliosta poiketaan, jos se on perusteltua tutkintavangin uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen vuoksi. Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan säilytystilassa noudatettavasta ruokavaliosta poiketaan mahdollisuuksien mukaan, jos se on perusteltua vapautensa menettäneen uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen vuoksi.

Tutkintavankeuslain 1 luvun 4 §:n yleisperiaatteen mukaan tutkintavangin oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin tutkintavankeuden tarkoitus, tutkintavankeudessa pitämisen varmuus ja vankilan järjestyksen säilyminen välttämättä vaativat. Vastaavasta yleisperiaatteesta säädetään poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 1 luvun 3 §:ssä. Oikeutta uskonnon harjoittamiseen ei siten saa rajoittaa, ellei se ole välttämätöntä.

Edellä mainitut säännökset täyttävät 5 kohdan e alakohdan vaatimukset uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittamisesta.

13 artikla.Tapausten nopea ja huolellinen käsittely. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lapsia koskevat rikosoikeudelliset menettelyt käsitellään kiireellisesti ja asianmukaista huolellisuutta noudattaen.

Alle 18-vuotiaan ollessa epäiltynä rikoksesta esitutkinta on toimitettava kiireellisesti (esitutkintalaki 3 luku 11 §). Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädetään nuorten rikosasioiden kiireellisestä käsittelystä sekä syyteharkinnan että pääkäsittelyn toimittamisen osalta. Jos rikoksesta epäilty on alle 18-vuotias, syyttäjän on kiireellisesti ratkaistava, nostaako hän syytteen. Myös syyte on nostettava ilman viivytystä. (ROL 1 luku 8 a §) Jos alle 18-vuotias vastaaja on syytteessä rikoksesta, josta syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi kuukautta vankeutta, pääkäsittely on pidettävä viimeistään 30 päivän kuluessa rikosasian vireilletulosta. Jos pääkäsittely peruutetaan, uusi pääkäsittely on pidettävä 30 päivän kuluessa päivästä, jona pääkäsittely oli tarkoitus toimittaa. (ROL 5 luku 13 §)

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että lapsia kohdellaan aina tavalla, joka suojelee heidän ihmisarvoaan ja soveltuu heidän ikäänsä, kehitystasoonsa ja ymmärtämiskykyynsä ja jolla otetaan huomioon heidän mahdolliset erityistarpeensa, mukaan lukien kommunikaatiovaikeudet.

Esitutkintalain 4 luvun 7 §:n mukaan alle 18-vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei tutkintatoimenpiteistä aiheudu hänelle tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

Vapautensa menettäneen kohtelusta säädetään poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 1 luvun 4 §:ssä. Vapautensa menettäneitä on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen (1 momentti). Alle 21-vuotiaana rikoksensa tehneen vapautensa menettäneen kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota vapautensa menettäneen iästä ja kehitysvaiheesta johtuviin tarpeisiin (3 momentti).

Tutkintavangin kohtelusta säädetään tutkintavankeuslain 1 luvun 5 §:ssä. Tutkintavankeja on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen (1 momentti). Alle 21-vuotiaina rikoksensa tehneiden nuorten tutkintavankeutta toimeenpantaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vangin iästä ja kehitysvaiheesta johtuviin tarpeisiin (3 momentti).

Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

14 artikla.Oikeus yksityisyyden suojaan. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että lasten yksityisyyttä suojataan rikosoikeudellisten menettelyjen aikana. Tätä varten jäsenvaltioiden on joko säädettävä, että lapsia koskevat tuomioistuinkäsittelyt järjestetään yleensä suljetuin ovin, tai sallittava, että tuomioistuin tai tuomari voi päättää järjestää tällaiset käsittelyt suljetuin ovin ( 2 kohta ). Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 9 artiklassa tarkoitettuja tallenteita ei levitetä julkisesti.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 15 §:n nojalla tuomioistuin voi päättää, että suullinen käsittely toimitetaan kokonaan tai tarpeellisin osin yleisön läsnä olematta, jos alle 18-vuotias on syytteessä rikoksesta ja suljettu käsittely ei olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua (5 kohta). Säännös täyttää artiklan 2 kohdan vaatimukset.

Esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 2 momentissa on poikkeussäännös, joka koskee tiedon antamista ääni- ja kuvatallenteesta. Säännöksen mukaan ääni- ja kuvatallenteesta tieto voidaan antaa vain luovuttamalla tallenne esitutkintaviranomaisen luona nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvän henkilön yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Vastaava säännös on tuomioistuimien osalta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 13 §:n 2 momentissa. Mainitut säännökset täyttävät artiklan 3 kohdan vaatimukset siitä, että 9 artiklassa tarkoitettuja epäillyn lapsen kuulustelusta tehtyjä tallenteita ei levitetä julkisesti.

Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyy myös muita säännöksiä, joilla lapsen yksityisyyttä suojataan rikosoikeudellisten menettelyjen aikana. Esitutkinnassa ja syyteasian käsittelyssä sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) . Lain 24 §:n 26 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta epäillyn yksityiselämään liittyvistä arkaluonteisista seikoista. Saman pykälän 27 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat muun muassa mielentilatutkimus, nuoresta rikoksesta epäillystä laadittu seuraamusselvitys, rangaistusajan suunnitelmat, yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen seuraamusselvitys sekä valvontarangaistuksen edellytysten selvittäminen. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n nojalla oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista.

Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioittaen kannustettava tiedotusvälineitä toteuttamaan itsesääntelytoimenpiteitä tässä artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Joukkoviestinnän itsesääntelyn perustana ovat Julkisen sanan neuvoston vahvistamat Journalistin ohjeet. Ohjeiden mukaan yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

15 artikla.Lapsen oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan menettelyihin. Artiklan 1 kohdassa edellytetään, että lapsella on oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin, joissa käsitellään häntä koskevia asioita.

Artiklan 2 kohta sisältää säännökset tilanteista, joissa lapsella on oikeus saada muu sopiva aikuinen mukaan tuomioistuinkäsittelyihin. Lapsella on oikeus saada mukaan nimeämänsä ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä muu sopiva aikuinen, jos vanhempainvastuunkantajan läsnäolo tuomioistuinkäsittelyssä a) olisi lapsen edun vastaista; b) ei ole mahdollista, koska kohtuulliseksi katsottavien toimien jälkeen vanhempainvastuunkantajaan ei saada yhteyttä tai hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa; tai c) vaarantaisi objektiivisten ja tosiasiallisten olosuhteiden perusteella merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn. Jos lapsi ei ole nimennyt muuta sopivaa aikuista tai jos toimivaltainen viranomainen ei hyväksy lapsen nimeämää aikuista, toimivaltaisen viranomaisen on lapsen etu huomioon ottaen nimettävä joku toinen henkilö, joka voi olla lapsen mukana menettelyissä. Tämä henkilö voi olla myös lasten suojelusta tai hyvinvoinnista vastaavan viranomaisen tai muun laitoksen edustaja.

Artiklan 3 kohdan mukaan lapsella on oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan jäljellä oleviin tuomioistuinkäsittelyihin, kun olosuhteet, jotka johtivat 2 kohdan a, b tai c alakohdan soveltamiseen, lakkaavat olemasta.

Artiklan 4 kohdassa edellytetään, että lapsella on oikeus saada vanhempainvastuunkantaja tai 2 kohdassa tarkoitettu muu sopiva aikuinen mukaan myös muissa menettelyn vaiheissa kuin tuomioistuinkäsittelyissä, joissa lapsi on läsnä, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että a) kyseisen henkilön mukanaolo on lapsen edun mukaista; ja b) kyseisen henkilön läsnäolo ei haittaa rikosoikeudellista menettelyä.

Vajaavaltaisen laillisen edustajan läsnäolosta kuulustelussa säädetään esitutkintalain 7 luvun 14 §:ssä. Jos epäiltynä kuulusteltavana on 15 vuotta täyttänyt vajaavaltainen, huoltajalla, edunvalvojalla tai muulla laillisella edustajalla on oikeus olla läsnä kuulustelussa, jos tämä tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä saisi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 2 §:n mukaan käyttää puhevaltaa vajaavaltaisen ohella. Tutkija voi kieltää laillisen edustajan läsnäolon kuulustelussa, jos tätä epäillään tutkittavana olevasta rikoksesta tai jos läsnäolon voidaan muuten olettaa vaikeuttavan rikoksen selvittämistä.

Esitutkintalain 7 luvun 15 §:n mukaan kuulustelusta on etukäteen ilmoitettava läsnäoloon oikeutetuille vajaavaltaisen laillisille edustajille ja ainakin yhdelle heistä on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Ilmoitusvelvollisuudesta ja tilaisuuden varaamisesta läsnäoloon voidaan poiketa vain, jos laillista edustajaa ei kyetä tavoittamaan tai jos ilmoittaminen ja tilaisuuden varaaminen eivät ole rikostutkinnallisista syistä mahdollisia ja jos epäiltyä on rikoksen selvittämiseksi viipymättä kuulusteltava.

Kuultavaa tukevien henkilöiden läsnäolosta kuulustelussa säädetään esitutkintalain 7 luvun 12 §:ssä. Pykälän 3 momentin mukaan tutkija voi pyynnöstä sallia asianosaista tukevan henkilön läsnäolon kuulustelussa, jos se ei vaikeuta rikoksen selvittämistä eikä vaaranna salassapitovelvollisuutta. Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi muut alaikäisen kuultavan lähisukulaiset kuin huoltajat ( HE 222/2010 vp s. 222).

Kun alle 18-vuotiasta epäillään rikoksesta, sosiaaliviranomaiselle on esitutkintalain 7 luvun 16 §:n mukaan ilmoitettava teosta ja varattava tilaisuus lähettää edustajansa kuulusteluun, jollei tämä ole selvästi tarpeetonta. Esitutkintaviranomaisen on viipymättä toimitettava kuulustelupöytäkirja sosiaaliviranomaiselle.

Pidätetyn tai kiinni otetun vapaudenmenetyksestä ilmoittamisesta hänen läheiselleen säädetään poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 2 luvun 2 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan pidätetyn tai kiinni otetun vapaudenmenetyksestä on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä pidätetyn tai kiinni otetun osoituksen mukaan hänen läheiselleen tai muulle henkilölle. Jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämisen merkittävän vaarantumisen estämiseksi, ilmoittamista voidaan lykätä enintään kaksi vuorokautta. Ilmoitusta ei saa ilman erityistä syytä tehdä vastoin pidätetyn tai kiinni otetun tahtoa. Erityisenä syynä saattaa olla esimerkiksi se, että vapautensa menettänyt henkilö on alle 18-vuotias tai vanhempiensa luona asuva nuori aikuinen ( HE 222/2010 vp s. 76 ja 366). Pykälän 4 momentissa säädetään alle 18-vuotiaan vapaudenmenetyksestä ilmoittamisesta hänen huoltajalleen ja sosiaaliviranomaiselle.

Pakkokeinolain 3 luvun 7 §:ssä säädetään laillisen edustajan ja sosiaaliviranomaisen kuulemisesta vangitsemisasian käsittelyssä. Jos vangittavaksi vaadittu on alle 18-vuotias, tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että hänen huoltajalleen, edunvalvojalleen tai muulle lailliselle edustajalleen sekä sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen edustajalle varataan tilaisuus tulla kuulluksi vangitsemisasian käsittelyn yhteydessä. Tilaisuuden varaamisesta voidaan poiketa, jos edustajaa ei kyetä tavoittamaan tai jos tilaisuuden varaamatta jättämiseen on kysymyksessä olevaan rikosasiaan liittyviä painavia syitä.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 2 §:n mukaan vajaavaltainen käyttää vastaajana rikosasiassa itse puhevaltaansa, jos hän on syyntakeinen. Alaikäisen vastaajan edunvalvoja, huoltaja tai muu laillinen edustaja käyttää kuitenkin itsenäisesti alaikäisen ohella puhevaltaa.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 14 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä, jollei tätä oikeutta ole lain säännöksillä rajoitettu. Rikosasian vastaajana olevalla lapsella on siten lähtökohtaisesti oikeus saada haluamansa henkilö mukaan häntä koskevan rikosasian tuomioistuinkäsittelyihin. Mainitun lain 15 §:n nojalla tuomioistuin voi päättää, että suullinen käsittely toimitetaan yleisön läsnä olematta. Lain 17 §:n 1 momentin mukaan suljetussa käsittelyssä saavat asianosaisten sekä heidän edustajiensa ja avustajiensa lisäksi olla läsnä ne, joiden läsnäoloa tuomioistuin pitää tarpeellisena. Lain esitöiden mukaan tämän lainkohdan nojalla voidaan sallia siinä nimenomaisesti sanottujen tahojen lisäksi esimerkiksi tulkkien, tukihenkilöiden, vartijoiden, vanginvartijoiden tai muiden tuomioistuimen tarpeellisina pitämien henkilöiden läsnäolo suljetussa käsittelyssä. Mikäli kysymys on jostakin erityisestä oikeudenkäynnistä, jossa asianomaisella viranomaisella on oikeus tai velvollisuus käyttää puhevaltaa, on luonnollisesti tarpeellista, että asianomainen viranomainen on läsnä myös asian suljetussa käsittelyssä. ( HE 13/2006 vp s. 57)

Lastensuojelulain (417/2007) 24 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee olla edustettuna lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä, jollei sosiaalihuollosta vastaava toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta. Lain esitöiden mukaan arvio on tehtävä lastensuojelullisista näkökohdista. Läsnäolon tarpeellisuutta harkittaessa on merkitystä muun muassa sillä, onko lapsen huoltaja tai edunvalvoja läsnä kuulustelussa. Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota myös lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon laatuun. Erityisesti mikäli lapsi on sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ottama, toimielimen edustusta esitutkintaa suoritettaessa ei lähtökohtaisesti voida pitää ilmeisen tarpeettomana. ( HE 252/2006 s. 137)

Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

16 artikla.Lapsen oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä ja osallistua siihen. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsella on oikeus olla läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta hän voi osallistua tehokkaasti oikeudenkäyntiin, muun muassa antamalla hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi ja ilmaista näkemyksensä.

Johdanto-osan kappaleessa 60 todetaan, että syytetyn oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa määrättyyn oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat sitä tulkinneet. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet lapsen kannustamiseksi olemaan läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, mukaan lukien kutsumalla lapsi henkilökohtaisesti kuultavaksi ja lähettämällä kutsusta kopio vanhempainvastuunkantajalle tai, jos tämä olisi lapsen edun vastaista, muulle sopivalle aikuiselle. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat lapsen läsnäoloa oikeudenkäynnissä. Järjestelyihin voisi kuulua määräyksiä ehdoista, joiden mukaisesti lapsi voidaan tilapäisesti poistaa oikeudenkäynnistä.

Syytetyn oikeus olla itse paikalla oikeudenkäynnissä kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteisiin (esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut Colozza v. Italia 12.2.1985 ja Sakhnovskiy v. Venäjä suuri jaosto 2.11.2010). Kansallisen lainsäädännön mukaan asianosaisella on aina oikeus halutessaan olla istuntokäsittelyssä itse läsnä. Tämä ilmenee muun muassa pääkäsittelyyn kutsumista (ROL 5 luku 15 §), läsnäoloa pääkäsittelyssä (ROL 8 luku 1 §) sekä suullisen käsittelyn julkisuutta (laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 14 § 2 momentti) koskevista säännöksistä.

Vastaajan kuulemisesta pääkäsittelyssä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 1 momentissa. Pääkäsittelyssä vastaajan on ilmoitettava kantansa esitettyihin vaatimuksiin (2 kohta), vastaajalle on varattava tilaisuus lausua vastapuolen perustelujen johdosta (4 kohta) ja vastaajan on esitettävä loppulausuntonsa (6 kohta).

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan vastaajan tuomitseminen rangaistukseen pääsääntöisesti edellyttää, että häntä on henkilökohtaisesti kuultu (ROL 8 luku 1 §). Vastaajaa ei voida tuomita vankeusrangaistukseen häntä henkilökohtaisesti kuulematta (ROL 8 luku 13 §). Poikkeuksena ovat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 ja 12 §:ssä tarkoitetut poissaolokäsittelyt. Mainituissa pykälissä säädetyillä edellytyksillä asia voidaan ratkaista, vaikka vastaaja ei ole henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä. Asian ratkaiseminen 8 luvun 11 tai 12 §:n nojalla ei edellytä myöskään, että vastaajaa edustaisi pääkäsittelyssä asiamies.

Säännöksiä poissaolokäsittelystä voidaan soveltaa myös silloin, kun vastaaja on alaikäinen. Jos vastaaja on ensikertalainen nuori rikoksentekijä, tuomioistuimen on tarkoin harkittava sitä, onko vastaajan kannalta hyvä vaihtoehto tuomita hänet rangaistukseen poissaolostaan huolimatta ( HE 82/1995 vp s. 115). Asian ratkaiseminen kirjallisessa menettelyssä edellyttää, että vastaaja on teon tehdessään ollut täysi-ikäinen (ROL 5 a luku 1 §).

Eduskunta on toukokuussa 2018 hyväksynyt oikeusprosessien keventämistä koskevan hallituksen esityksen ( HE 200/2017 vp )., jolla syytetyn henkilökohtaista läsnäolovelvollisuutta lievennetään. Lainmuutokset tulevat voimaan vuoden 2019 alusta. Pääsääntö jatkossakin on, että rikosasian vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä, jollei katsota, ettei henkilökohtainen läsnäolo ole asian selvittämiseksi tarpeen. Muun kuin alaikäisen vastaajan tuomitseminen vankeusrangaistukseen ei enää jatkossa edellytä, että vastaajaa on kuultu pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti. Jos tuomioistuin ei pidä vastaajan henkilökohtaista läsnäoloa tarpeellisena, riittävää on, että vastaajaa edustaa pääkäsittelyssä asiamies. Vastaajan on kuitenkin pääsääntöisesti oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, jos häntä syytetään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Esityksessä todetaan, että jatkossakin on kasvatuksellisista syistä perusteltua, että alaikäistä vastaajaa kuullaan henkilökohtaisesti ennen vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Esityksessä todetaan myös, että nyt kysymyksessä olevan direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä arvioidaan tarkemmin, onko lapsen läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevaa sääntelyä tarpeen muuttaa ( HE 200/2017 vp s. 16).

Vuoden 2019 alusta voimaan tulevan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 3 §:n mukaan alle 18-vuotiasta vastaajaa ei voida tuomita vankeusrangaistukseen käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä.

Käytännössä alle 18-vuotiaat vastaajat kutsutaan nykyisin pääsääntöisesti henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn myös sakkojutuissa. Esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 ja 12 §:n säännösten muuttamista siten, että niitä ei voitaisi soveltaa alaikäisiin vastaajiin. Muutos voisi johtaa siihen, että lapsi määrättäisiin nykyistä useammin noudettavaksi oikeudenkäyntiin (LaVL 1/2014 vp s. 3). Direktiivin täytäntöönpano ei myöskään tällaista muutosta edellytä.

Esityksessä ehdotetun uuden oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 15 a §:n mukaan lapselle olisi jatkossa ilmoitettava pääkäsittelyyn kutsun yhteydessä oikeudesta olla henkilökohtaisesti läsnä asian suullisessa käsittelyssä tuomioistuimessa.

Artiklan 1 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

Artiklan 2 kohdassa edellytetään, että lapsella, joka ei ole ollut läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin tai muuhun oikeussuojakeinoon direktiivin (EU) 2016/343 (jäljempänä syyttömyysolettamadirektiivi ) ja siinä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Syyttömyysolettamadirektiivin 9 artiklan mukaan epäillyllä tai syytetyllä on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, jos hän ei ole ollut läsnä oikeudenkäynnissään eivätkä kyseisen direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset poissaolokäsittelylle ole täyttyneet. Mainitussa kohdassa edellytetään, että a) epäillylle tai syytetylle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista; tai b) epäiltyä tai syytettyä, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, edustaa joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja. Syyttömyysolettamadirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevassa 20.1.2017 päivätyssä arviomuistiossa katsotaan, että kansallinen sääntely täyttää kohdan edellytyksen siitä, että epäillylle tai syytetylle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista. Kansallisessa lainsäädännössä syyttömyysolettamadirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset poissaolokäsittelylle täyttyvät. Syyttömyysolettamadirektiivistä tai lapsidirektiivistä ei siten seuraa, että lapsella, joka ei ole ollut läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, olisi oikeus uuteen oikeudenkäyntiin.

Artiklan 2 kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.

17 artikla.Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat menettelyt. Artikla sisältää viittaussäännöksen, jonka mukaan tiettyjä tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia olisi sovellettava eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä etsittyyn lapseen siitä hetkestä, kun hänet pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa (johdanto-osan kappale 61). Artiklan mukaan direktiivin 4, 5, 6, 8, 10-15 ja 18 artiklassa tarkoitettuja oikeuksia sovelletaan soveltuvin osin, kun kyse on etsitystä lapsesta, joka pidätetään eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien menettelyjen mukaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

Artiklassa edellytetään, että eurooppalaisessa pidätysmääräysmenettelyssä luovutettavaksi pyydettyyn lapseen sovelletaan soveltuvin osin 4 artiklan tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä. EU-luovuttamislain 20 a §:ssä säädetään velvollisuudesta antaa luovutettavaksi pyydetylle kirjallinen ilmoitus oikeuksista. Voimassa oleva pykälä täyttää 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii) ja v) kohtien vaatimukset. Esityksessä ehdotetaan pykälän täydentämistä siten, että siihen lisättäisiin säännökset velvollisuudesta ilmoittaa alle 18-vuotiaalle luovutettavaksi pyydetylle 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta vanhempainvastuunkantajan tiedonsaantiin (5 artikla), iii) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta yksityisyyden suojaan (14 artikla) ja iv) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta saada vanhempainvastuunkantaja mukaan muissa menettelyn vaiheissa kuin tuomioistuinkäsittelyssä (15 artiklan 4 kohta). Pykälään ehdotetaan lisättäviksi myös säännökset velvollisuudesta ilmoittaa alle 18-vuotiaalle luovutettavaksi pyydetylle 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta lääkärintarkastukseen (8 artikla), iii) alakohdassa tarkoitetuista oikeudesta säilöön ottamista koskevan asian uudelleen käsittelyyn (10 artikla) ja käytettävissä olevista säilöön ottamisen vaihtoehdoista (11 artikla) sekä iv) alakohdassa tarkoitetusta oikeudesta saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin (15 artiklan 1 kohta).

Esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisista tiedonhankintakeinoista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 luvun 1 §:n 1 momentin 13 kohdan mukaan esitutkintalain 4 luvun 17 §:n mukainen ilmoitus kirjataan asetuksen 1 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun henkilörekisteriin. Asetuksen 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on soveltuvin osin noudatettava myös, kun joku on muuten kuin pidättämispäätöksen nojalla sijoitettu lukittuun tilaan. Pykälän 1 momentin 13 kohdan nojalla on siten kirjattava myös, milloin EU-luovuttamislain mukaisessa menettelyssä kiinniotetulle on ilmoitettu kirjallisesti hänen oikeuksistaan mainitun lain 20 a §:n mukaisesti.

Artiklassa edellytetään, että luovutettavaksi pyydettyyn lapseen sovelletaan soveltuvin osin 5 artiklan säännöksiä tietojen antamisesta vanhempainvastuunkantajalle tai luovutettavaksi pyydetyn nimeämälle muulle henkilölle. Tämän vuoksi EU-luovuttamislakia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että tietojen antamisesta alle 18-vuotiaan luovutettavaksi pyydetyn laillisen edustajalle tai muulle läheiselle aikuiselle säädettäisiin uudessa 21 c §:ssä.

Artiklassa edellytetään, että luovutettavaksi pyydettyyn lapseen sovelletaan soveltuvin osin 6 artiklan säännöksiä avustajan avusta. EU-luovuttamislain 20 §:ssä säädetään, että luovutettavaksi pyydetyllä on oikeus käyttää avustajaa. Pykälän 2 momentin mukaan luovutettavaksi pyydetylle on määrättävä puolustaja, jos hän sitä pyytää. Tuomioistuin määrää puolustajalle maksettavaksi kohtuullisen korvauksen, joka jää valtion vahingoksi. Puolustajan määräämisestä viran puolesta samoin kuin puolustajasta muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvussa säädetään. EU-luovuttamislain 17 §:n mukaan luovuttamisen varmistamiseksi pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää ottaa luovutettavaksi pyydetyn säilöön. Pykälän 2 momentin mukaan säilössä pitämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tutkintavankeudesta säädetään. Luovutettavaksi pyydetyllä on siten oikeus tavata avustajaa ja pitää tähän yhteyttä siten kuin tutkintavankeuslain 8 luvun 1, 4, 6 ja 7 §:ssä sekä 9 luvun 4 §:ssä säädetään. Luovutettavaksi pyydetyn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuudesta on voimassa, mitä tutkintavankeuslain 8 luvun 4 §:ssä ja 7 §:n 3 momentissa sekä 9 luvun 4 §:ssä säädetään. Luovutettavaksi pyydetyn avustajan läsnäoloa luovuttamisasian valmistelussa ei ole rajoitettu.

Edellä mainitut säännökset täyttävät direktiivin vaatimukset avustajan apua koskevan 6 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

Esityksessä ehdotetaan tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:ää täydennettäväksi direktiivin 8 artiklassa edellytetyllä tavalla siten, että siihen lisättäisiin säännös tutkintavankeudessa olevan lapsen oikeudesta lääkärintarkastukseen. Ehdotettua uutta säännöstä sovellettaisiin EU-luovuttamislain 17 §:n 2 momentin viittaussäännöksen nojalla myös luovutettavaksi pyydettyyn lapseen, joka on otettu säilöön. Ehdotettu säännös täyttäisi direktiivin vaatimukset lääkärintarkastusta koskevan 8 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

EU-luovuttamislain 18 §:n 1 momentin mukaan säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevan asian käsittelyyn sovelletaan soveltuvin osin, mitä pakkokeinolaissa säädetään vangitsemisvaatimuksen käsittelystä. Edellä 10 artiklan kohdalla selostettuja pakkokeinolain 3 luvun 8, 10 ja 15 §:n säännöksiä sovelletaan siten myös luovutettavaksi pyydetyn säilöön ottamisen voimassa pitämiseen sekä asian uudelleen käsittelyyn. Menettelyyn sovelletaan soveltuvin osin myös pakkokeinolain säännöstä kohtuuttoman vangitsemisen kiellosta (pakkokeinolaki 2 luku 13 §). Säännöksen mukaan ketään ei saa vangita tai määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna, jos se olisi kohtuutonta asian laadun taikka rikoksesta epäillyn tai tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteidensa vuoksi. Säännöksen esitöissä korostetaan vapaudenriiston erityistä haitallisuutta nuorten kohdalla ( HE 222/2010 vp s. 248). EU-luovuttamislain esitöiden mukaan kohtuuttoman vangitsemisen kieltoa koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi tilanteissa, joissa luovutettavaksi pyydetyn henkilön vapaudenmenetysaika on muodostunut kohtuuttoman pitkäksi suhteessa siihen tekoon, jonka perusteella luovuttamista pyydetään ( HE 88/2003 s. 37). Edellä mainitut säännökset täyttävät direktiivin vaatimukset 10 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

EU-luovuttamislain 17 §:n 3 momentin mukaan luovutettavaksi pyydetty voidaan säilöön ottamisen sijasta määrätä matkustuskieltoon. Säännös täyttää direktiivin vaatimukset vaihtoehtoisia toimenpiteitä koskevan 11 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

Edellä 12 artiklan kohdalla selostettuja säännöksiä tutkintavankeudessa olevan lapsen kohtelusta tutkintavankeuden aikana sovelletaan EU-luovuttamislain 17 §:n 2 momentin viittaussäännöksen nojalla myös luovutettavaksi pyydettyyn lapseen, joka on otettu säilöön. Mainitut säännökset täyttävät siten direktiivin vaatimukset 12 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

EU-luovuttamislain 22 §:n mukaan syyttäjän on huolehdittava, että luovuttamisasiaa käsitellään viivytyksettä siten, että tuomioistuin voi noudattaa laissa säädettyjä määräaikoja. Lain 26 §:n mukaan käräjäoikeuden on huolehdittava, että luovuttamisasiaa käsitellään viivytyksettä siten, että tuomioistuin voi noudattaa laissa säädettyjä määräaikoja. Määräajoista säädetään lain 32 §:ssä. Jos luovutettavaksi pyydetty on suostunut luovuttamiseen, käräjäoikeuden on tehtävä luovuttamista koskeva päätös kolmen päivän kuluessa suostumuksen antamisesta. Käräjäoikeuden on kuitenkin aina tehtävä luovuttamista koskeva päätös 26 päivän kuluessa siitä, kun luovutettavaksi pyydetty on otettu kiinni tai muuten tavoitettu Suomessa. Jos päätöstä ei erityisestä syystä voida tehdä mainitussa määräajassa, se on tehtävä niin pian kuin mahdollista. Käsittelyn kiireellisyydestä korkeimmassa oikeudessa säädetään lain 41 §:ssä. Edellä mainitut säännökset täyttävät direktiivin vaatimukset lasta koskevan asian kiireellistä käsittelyä koskevan 13 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

EU-luovuttamislain 25 §:n mukaan luovuttamisasian käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rikosasioiden käsittelystä käräjäoikeudessa säädetään, jollei EU-luovuttamislaissa toisin säädetä. Oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuuteen luovuttamisasian käsittelyssä käräjäoikeudessa sovelletaan lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa. Mainitun lain 15 §:n 5 kohdassa säädetään suullisen käsittelyn toimittamisesta yleisön läsnä olematta, jos alle 18-vuotias on syytteessä rikoksesta. Kohdan nojalla suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisön läsnä olematta myös, jos alle 18-vuotiasta pyydetään luovutettavaksi. Edellä 14 artiklan kohdalla selostetut säännökset täyttävät direktiivin vaatimukset lapsen yksityisyyden suojaamisesta eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn osalta.

Artiklassa edellytetään, että luovutettavaksi pyydettyyn lapseen sovelletaan soveltuvin osin 15 artiklan säännöksiä lapsen oikeudesta saada vanhempainvastuunkantaja mukaan menettelyihin. Esityksessä ehdotetaan EU-luovuttamislakia täydennettäväksi siten, että alle 18-vuotiaan luovutettavaksi pyydetyn laillisen edustajan tai muun hänelle läheisen aikuisen läsnäolosta luovuttamisasian valmistelussa säädettäisiin uudessa 21 c §:ssä. Edellä 15 artiklan kohdalla selostetut säännökset läsnäolo-oikeudesta tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä (laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 14 § 2 momentti ja 17 § 1 momentti) täyttävät tuomioistuinkäsittelyn osalta direktiivin vaatimukset 15 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momentin säännös puolustajan määräämisestä luovutettavaksi pyydetylle täyttää direktiivin vaatimukset oikeutta oikeusapuun koskevan 18 artiklan soveltamisesta luovutettavaksi pyydettyyn lapseen.

18 artikla.Oikeus oikeusapuun. Artiklassa edellytetään, että oikeusapua koskevassa kansallisessa lainsäädännössä taataan 6 artiklassa tarkoitetun, avustajan apua koskevan oikeuden tosiasiallinen toteutuminen. Johdanto-osan kappaleesta 25 ilmenee, että jäsenvaltioiden olisi myönnettävä oikeusapua, jos tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että lapsella tosiasiassa on avustaja niissä tilanteissa, joissa direktiivi sitä edellyttää.

Alle 18-vuotiaalle määrätylle puolustajalle maksetaan palkkio valtion varoista (ROL 2 luku 10 §). Jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, hänet velvoitetaan korvaamaan puolustajalle maksettu palkkio valtiolle. Jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset, korvaus ei saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi. (ROL 2 luku 11 §)

Edellä mainitut säännökset täyttävät artiklan vaatimukset eikä artikla siten edellytä lainsäännön muuttamista.

19 artikla.Oikeussuojakeinot. Artiklan mukaan lapsella, joka on epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä, sekä etsityllä lapsella on oltava käytössään kansallisen lainsäädännön mukaiset tehokkaat oikeussuojakeinot, jos hänen tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan loukataan.

Avustajan käyttöä koskevan oikeuden loukkauksiin voidaan vedota rikosasiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n nojalla tuomioistuin voi jättää todisteen hyödyntämättä, jos hyödyntäminen vaarantaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen.

Esitutkintaviranomaisen menettelystä voidaan tehdä hallintokantelu päätöksentekijän esimiehelle tai kantelu laillisuusvalvojalle. Asia voidaan saattaa myös syyttäjän käsiteltäväksi. Syyttäjällä on esitutkintalain 5 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla oikeus pyynnöillä ja määräyksillä ohjata esitutkintaviranomaisten toimintaa.

Tutkintavankeuslain 15 luvussa ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 17 luvussa säädetään mahdollisuudesta oikaisuvaatimuksen ja valituksen tekemiseen muun muassa kirjeen tai postilähetyksen pidättämistä ja tapaamiskieltoa koskevista päätöksistä. Lisäksi pakkokeinolain 4 luvussa säädetään yhteydenpitorajoituksia koskevista oikeussuojakeinoista.

Edellä mainitut säännökset täyttävät artiklan vaatimukset käytössä olevista oikeussuojakeinoista eikä artikla siten edellytä lainsäädännön muuttamista.

20 artikla.Koulutus. Artiklan 1 kohdassa edellytetään, että lainvalvontaviranomaiset, sekä vapautensa menettäneiden säilytystilojen työntekijät, jotka käsittelevät lapsia koskevia tapauksia, saavat lapsen oikeuksia, asianmukaista kuulustelutekniikkaa, lapsipsykologiaa ja lapsen tarpeisiin mukautettua viestinnän kieltä koskevaa erityistä koulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä lapsiin edellyttävät.

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tuomareiden ja syyttäjien koulutuksesta vastaavien tahojen roolia asianmukaisesti kunnioittaen toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuomareilla ja syyttäjillä, jotka osallistuvat lapsia koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, on alan erityispätevyys, tosiasiallinen mahdollisuus erityiseen koulutukseen tai nämä molemmat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset ovat järjestäytyneet jäsenvaltioissa.

Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on oikeudellisten ammattien harjoittajien riippumattomuutta ja avustajien koulutuksesta vastaavien tahojen roolia asianmukaisesti kunnioittaen toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään 2 kohdassa tarkoitetun erityisen koulutuksen antamista avustajille, jotka osallistuvat lapsia koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin.

Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on julkisten palvelujensa kautta tai rahoittamalla lasten tukijärjestöjä edistettävä aloitteita, jotka mahdollistavat sen, että lasten tukipalveluja ja korjaavan oikeuden palveluja tarjoavat tahot saavat asianmukaista koulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä lapsiin edellyttävät, ja sen, että ne noudattavat ammatillisia vaatimuksia sen varmistamiseksi, että näitä palveluja tarjotaan puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

Direktiivin velvoitteet voidaan ottaa huomioon esitutkintaviranomaiselle järjestettävässä perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa. Poliisiammattikorkeakoulun järjestämässä poliisin peruskoulutuksessa huomioidaan keskeiset asiat rikosprosessin, esitutkinnan ja siinä suoritetun kuulustelun osalta sekä asianosaisten oikeuksiin liittyen. Esitutkintalain 4 luvun 7 §:n mukaan alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. Poliisihallitus on toteuttanut vuodesta 2009 lähtien lasten haastatteluja rikosselvittelyssä tekeville poliiseille, psykologeille ja terveydenhuollon ammattihenkilöille ammattitaitoa syventävän erityiskoulutuksen. Koulutuksen tavoitteena on ollut parantaa haastattelujen laatua erityisesti alle 18-vuotiaisiin kohdistuneissa hyväksikäyttö- ja pahoinpitelytapauksissa, kehittää työntekijöiden haastattelutaitoja sekä vähentää työn kuormittavuutta tarjoamalla työhön sopivia välineitä ja ohjausta erityisesti haastaviin haastattelutilanteisiin. Vuosittain erikoiskoulutuksen saa 10−20 poliisia, joista osa voi kohdata, puhuttaa ja kuulla myös alle 18-vuotiaita rikoksesta epäiltyjä. Direktiivin velvoitteiden täyttämiseksi tulee järjestää erikoiskoulutusta alle 18-vuotiaita rikoksesta epäiltyjä kohtaaville, puhuttaville ja kuulusteleville poliiseille asianmukaisesta kuulustelutekniikasta, lapsipsykologiasta ja lapselle mukautetusta viestinnästä. Poliisin vapautensa menettäneiden säilytystiloissa työskentelevien ylivartijan ja vartijan viran kelpoisuusvaatimuksena on nykyisin soveltuva turvallisuusalan koulutus. He käyvät lisäksi poliisiammattikorkeakoulun järjestämän vartijoiden erikoiskoulutuksen, jossa voidaan ottaa huomioon heidän tehtävänsä mukaisesti direktiivin edellyttämät velvoitteet.

Tuomareille ei ole aiemmin järjestetty koulutusta, joka olisi koskenut erityisesti syytetyn asemassa olevan lapsen oikeuksia tai kohtelua. Tuomarinkoulutuslautakunta ja oikeushallinto-osaston koulutusyksikkö alkavat suunnitella tuomareille ja julkisille oikeusavustajille kohdennettua yhteiskoulutusta, joka toteutetaan vuonna 2019.

22 artikla.Kustannukset. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on riippumatta siitä, miten menettely päättyy, vastattava 7, 8 ja 9 artiklan soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista, paitsi jos 8 artiklan soveltamisesta aiheutuvat kustannukset katetaan sairausvakuutuksesta.

Suomessa valtio vastaa kustannuksista, joita aiheutuu 7 artiklassa tarkoitetusta nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä, 8 artiklassa tarkoitetusta vapautensa menettäneen lääkärintarkastuksesta ja 9 artiklassa tarkoitetusta esitutkintakuulustelun tallentamisesta. Näitä kustannuksia ei ole mahdollista periä takaisin rikoksesta epäillyltä. Artikla ei siten edellytä lainsäädännön muuttamista.

2Lakiehdotusten perustelut

3Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 11 päivänä kesäkuuta 2019, jolloin direktiivi on pantava täytäntöön.

16 §Ilmoitus epäillyn oikeuksista

17 §Kirjallinen ilmoitus vapautensa menettäneen oikeuksista

14 §Vajaavaltaisen laillisen edustajan läsnäolo kuulustelussa

2 §Suppean esitutkinnan sisältö

11 §Vangitsemisen edellytykset

12 §Tuomitun vangitsemisen edellytykset

15 a §

Tällä lailla kumotaan nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetun lain (633/2010) 4 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 320/2013.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

3 §Säännöksistä ja vankilan oloista tiedottaminen

1 §Sijoittaminen vankilassa

1 §Tutkintavangin terveyden- ja sairaanhoito

3 §Säännöksistä ja säilytystilan oloista tiedottaminen

1 §Terveyden- ja sairaanhoito

Tässä laissa tarkoitetun rikkomuksen selvittämiseksi toimitetaan esitutkintalain (805/2011) 11 luvun 2 §:ssä tarkoitettu suppea esitutkinta, jossa selvitetään ainoastaan ne seikat, jotka ovat välttämättömiä sakkovaatimuksen, sakkomääräyksen, rikesakkomääräyksen tai rangaistusvaatimuksen antamiseksi. Esitutkinta saadaan tällöin toimittaa noudattamatta mainitun lain 4 luvun 10 §:n 2 momentin ja 13 ja 16 §:n sekä 7 luvun 14—16 §:n säännöksiä.

Poliisin on viipymättä ilmoitettava luovutettavaksi pyydetylle, joka on otettu kiinni tai muuten tavoitettu Suomessa, hänen oikeudestaan:

Alle 18-vuotiaalle luovutettavaksi pyydetylle on 1 momentissa säädetyn lisäksi ilmoitettava:

Luovutettavaksi pyydetylle on annettava ilmoitus 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista oikeuksista kirjallisena hänen ymmärtämällään kielellä.

Alle 18-vuotiaan luovutettavaksi pyydetyn laillisen edustajan taikka muun luovutettavaksi pyydetylle läheisen aikuisen läsnäoloon luovuttamisasian valmistelussa sovelletaan soveltuvin osin, mitä esitutkintalain 7 luvun 14 §:ssä säädetään läsnäolosta alle 18-vuotiaan rikoksesta epäillyn kuulustelussa. Jos 20 a §:ssä tarkoitetuista oikeuksista ei voida ilmoittaa luovutettavaksi pyydetyn lailliselle edustajalle, niistä on ilmoitettava muulle luovutettavaksi pyydetylle läheiselle aikuiselle.