HE 170/2017

1Johdanto

Metsätieto ja sähköiset palvelut -hanke on osa pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitus-ohjelman ”Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä” -kärkihanketta. Hankkeen tavoitteena on tehostaa metsävaratiedon hyödyntämistä parantamalla tiedon laatua ja liikkuvuutta sekä kehittämällä sähköisiä palveluita.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan henkilötietojen suojaa koskevat säännökset rajoittavat metsävaratietojen luovuttamista. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmaan sisältyy tavoite luoda avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla hyödyntämisellä edellytyksiä uusille liiketoimintaideoille. Tietovarantojen parempaan hyödyntämiseen liittyy myös Euroopan unionin komission Suomelle antama virallinen huomautus 2015/2125. Suomen hallitus vastaanotti 25 päivänä syyskuuta 2015 Euroopan komission Suomen tasavallalle Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 258 artiklan nojalla osoittaman virallisen huomautuksen, joka koski ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY täytäntöönpanoa. Komissio katsoi, ettei Suomi ollut täyttänyt kaikkia direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan. Suomi on marraskuussa 2015 luvannut komissiolle muuttaa Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annettua lakia (419/2011) siten, että vastedes henkilötietojen suojaa koskevat säännökset eivät rajoittaisi julkisten ympäristötietojen luovuttamista. Käytännössä se tarkoittaa, ettei tällaisia tietopyyntöjä tarvitsisi perustella. Komissio on antanut Suomelle 25 heinäkuuta 2016 perustellun lausunnon samasta asiasta. Jollei Suomi muuta lainsäädäntöään metsätietojärjestelmän osalta direktiivin mukaiseksi, komissio voi nostaa Suomea vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa. Esityksen tavoitteena on saattaa lainsäädäntö metsätietojärjestelmän osalta direktiivin mukaiseksi. Asiaa tarkastellaan jäljempänä tämän esityksen yleisperustelujen 2.2 luvussa.

Esityksen yhtenä tavoitteena on metsävaratietoaineistojen laadun parantaminen. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä voidaan tehostaa metsävaratiedon ajantasaistusta ja parantaa tiedon laatua. Lisäksi eri viranomaisten tietoaineistojen hyödyntämisellä voidaan tehostaa hallintoasioiden sähköistä käsittelyä.

2Nykytila

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

4Esityksen vaikutukset

5Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen kanssa. Säädöshanketta on käsitelty useissa eri tilaisuuksissa muun muassa Metsätieto- ja sähköiset palvelut -hankkeen ohjausryhmässä (MMM001:00/2016). Valmistelun aikana on kuultu metsävaratietojen päivittämisen ja sähköisten palvelujen kehittämisen asiantuntijoita.

Maa- ja metsätalousministeriö hankki vuonna 2016 puhelinhaastattelututkimuksen, jolla selvitettiin maanomistajien mielipiteitä metsävaratietojen avaamisesta. Haastattelun toteutti TNS Gallup Oy elokuussa 2016. Haastattelututkimukseen osallistui 1003 metsänomistajaa. Tulosten perusteella maanomistajat arvostavat ilmaista metsävaratietoa ja Suomen metsäkeskuksen antamaa neuvontaa. Maanomistajat haluavat metsävaratietojen olevan metsäsektorin toimijoiden käytössä. Tämän koetaan helpottavan asiointia. Enemmistö hyväksyy metsävaratietojen avaamisen. Kysymyksestä riippuen 45–69 prosenttia metsänomistajista kannatti ja 19–44 prosenttia vastusti metsävaratietojen tai niiden osien avaamista.

Lausuntokierros syksyllä 2016

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti syksyllä 2016 luonnoksesta hallituksen esitykseksi lausuntokierroksen. Lausuntokierroksella olleeseen luonnokseen hallituksen esitykseksi sisältyi säännös, joka olisi antanut maanomistajalle mahdollisuuden poistattaa kuviomuotoisia metsävaratietoja metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä. Luonnoksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, Suomen metsäkeskukselta, Maanmittauslaitokselta, Metsähallitukselta, Luonnonvarakeskukselta, tietosuojavaltuutetulta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, Verohallinnolta, Koneyrittäjien liitto ry:ltä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:ltä, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen Sahat ry:ltä, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf:ltä, Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry:ltä, Etämetsänomistajien liitto ry:ltä, Open Knowledge Finland ry:ltä, Karttakeskus Oy:ltä, Tieto Oyj:ltä, Bitcomp Oy:ltä, Oy Silvadata Ab:ltä, OP ryhmältä, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä, WWF Suomelta, Ekometsätalouden liitto ry:ltä, METO - Metsäalan Yrittäjät ry:ltä, METO - Metsäalan Asiantuntijat ry:ltä ja Suomen Latu ry:ltä.

Monet lausunnonantajat totesivat esitysluonnoksen tukevan hallitusohjelman tavoitetta tehostaa metsävaratietojen käyttöä. Toisaalta muutamat lausunnonantajat eivät pitäneet ehdotettuja tietojenluovutussäännöksiä riittävinä ympäristötiedon saatavuuden ja ympäristötietodirektiivin tavoitteiden kannalta. Erityisesti ehdotettu maanomistajan kielto-oikeutta koskeva säännös jakoi lausunnonantajien mielipiteitä.

Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota muun muassa metsänomistajaryhmien ja metsäsektorin toimijoiden tasapuoliseen kohteluun samoin kuin tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseen. Lausunnoissa tuotiin esille myös se, ettei lainsäädäntöä pitäisi sitoa johonkin tiettyyn inventointimenetelmään tai tiedonkeruuyksikköön (esimerkiksi hila ja kuvio). Muutamat lausunnonantajat pitivät vaikutusarviointeja puutteellisina ympäristötietojen saatavuuden osalta.

Oikeusministeriö totesi lausunnossaan, että ehdotettua maanomistajan kielto-oikeutta tulisi tarkastella suhteessa perustuslain 12 §:n 2 momenttiin (julkisuusperiaate) esitysluonnoksen perustuslakiosiossa. Valtiovarainministeriö totesi esitykseen sisältyvään, maanomistajan kielto-oikeutta koskevaan säännökseen liittyvän oikeudellisia ongelmia. Ministeriö katsoi julkisen tiedon hyödyntämisen kannalta olevan välttämätöntä, että julkisesti kustannetut ja julkisen hallinnon ylläpitämät tietovarannot ovat laajasti ja mahdollisimman avoimesti saatavilla sekä ajantasaisia, kattavia ja sisällöltään eheitä. Valtiovarainministeriö katsoi, että esitys on tältä osin ongelmallinen kansallisten tiedon hyödyntämistä koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi.

Lausuntoyhteenveto löytyy valtioneuvoston internet-sivulta (valtioneuvosto.fi/hankkeet) hankenumeron (MMM004:00/2016) perusteella.

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvosto on antanut luonnoksesta hallituksen esitykseksi lausunnon. Arviointineuvoston näkemys on että vaikutusarviot ovat yleisellä tasolla kattavia, mutta niiden perusteella ei voi muodostaa kokonaiskuvaa metsätietojärjestelmän vaikutuksista. Esitysluonnoksessa ei ole suuntaa-antavia euromääräisiä vaikutusarvioita metsänomistajille, yrityksille tai julkiselle taloudelle. Esitysluonnoksessa ei myöskään erotella lyhyen ja pidemmän ajan vaikutuksia. Arviointineuvoston lausunto löytyy valtioneuvoston kanslian internet-sivulta www.vnk.fi/arviointineuvosto.

Jatkovalmistelu

Syksyllä 2016 lausuntokierroksella olleeseen luonnokseen hallituksen esitykseksi sisältyi säännös, joka olisi antanut maanomistajalle oikeuden vaatia omien kuviomuotoisten metsävaratietojensa poistamista metsätietojärjestelmästä. Rekisteröidyn kielto-oikeutta koskeva säännös osoittautui oikeudellisesti ongelmalliseksi ja asiasta käytiin keskustelu oikeuskanslerinviraston kanssa. Asiaa on tarkasteltu edellä yleisperustelujen 2.2 luvussa komission Suomea vastaan käynnistämän rikkomusmenettelyn yhteydessä.

Lausuntokierroksen ja lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon johdosta esityksen vaikutusarviointeja on täydennetty. Vaikutusten arvioinnin otsikointia on muutettu. Esitykseen on kuvattu metsätietojärjestelmän merkitystä ja tarkennettu taloudellisia vaikutuksia määrällisesti. Myös ympäristövaikutuksia sekä lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia on tarkennettu.

Lakiehdotuksen 9 §:n 1 momenttia (valintaperusteet maanomistajalle suunnatussa suoramarkkinoinnissa) ja 13 c §:ää (tietojen edelleen luovutus suostumuksen perusteella) on tarkistettu. Lisäksi 1 §:ään on tehty tekninen tarkistus. Lakiehdotuksen 13 e (maanomistajan oikeus kieltää kuviomuotoisten metsävaratietojen tallentaminen) ja 13 f § (uusien kuviomuotoisten metsävaratietojen tuottaminen) on poistettu. Valmistelussa on lisäksi otettu huomioon metsätietolakiin lausuntokierroksen alkamisen jälkeen tehty muutos (laki 1327/2016) ja tehty sitä koskevat tarkistukset lakiehdotukseen ja perusteluihin.

Esityksen muutosten johdosta järjestettiin kuulemistilaisuus 6.9.2017. Kuulemistilaisuuteen kutsuttiin samat tahot, joilta pyydettiin syksyllä 2016 lausunto silloisesta hallituksen esitys-luonnoksesta. Kuulemisessa tietosuojavaltuutettu esitti harkittavaksi, olisiko ympäristötietodirektiivin implementointia koskeva säännös mahdollista sisällyttää metsätietolain 4 §:ään. Verohallinnon palautteen perusteella on täsmennetty 13 e §:n sisältöä. Muulta osin esitystä kannatettiin. Esitykseen perusteluja on täydennetty kuulemistilaisuudessa esille tulleilla seikoilla.

Asia on lokakuussa 2017 käsitelty EU-ministerivaliokunnassa. Suomi on lähettänyt komissiolle kirjeen, jossa on kerrottu, millä tavalla lainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa ympäristötietodirektiivin implementoimiseksi metsätietojärjestelmän osalta.

1Lakiehdotusten perustelut

1 §.Lain soveltamisala . Pykälää ehdotetaan muutettavaksi julkisuuslain soveltamisen osalta. Lakiehdotuksen 13 d §:ään sisällytettäisiin säännös, jossa poikettaisiin julkisuuslain 16 §:n 3 momentista. Sen vuoksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietojen ja asiakirjojen julkisuuteen ja niiden luovuttamiseen sovellettaisiin julkisuuslakia, ellei metsätietolaissa toisin säädetä. Voimassa olevan säännöksen mukaan tietojen ja asiakirjojen julkisuuteen ja niiden luovuttamiseen sovelletaan julkisuuslakia. Julkisuuslaista poikkeamisen perusteena on Euroopan unionin lainsäädäntö, jota tarkastellaan tämän esityksen yleisperustelujen 2.2 luvussa.

7 §.Tietojen virheettömyys. Metsätietolain 7 §:n 3 momentin mukaan metsävaratietoja päivitetään metsäkeskuksen hallintoasioiden hoitamisen yhteydessä saatujen hakemusten ja ilmoitusten sekä maanomistajan tai hänen valtuuttamansa metsäkeskukselle toimittamien tietojen perusteella. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksestä poistettaisiin maininta maanomistajan tai hänen valtuuttamansa metsäkeskukselle toimittamista tiedoista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan metsätietojärjestelmän metsävaratietoja voitaisiin päivittää kenen tahansa metsäkeskukselle toimittamien metsävaratietojen perusteella, jos tiedot eivät metsäkeskuksen harkinnan mukaan sisällä olennaisia puutteita, virheitä tai väärintulkintoja.

Metsävaratiedoilla tarkoitetaan metsätietolain 2 §:n mukaan metsiä sekä niiden hoitoa ja käyttöä kuvaavia paikkaan sidottuja tietoja. Metsätietolain 7 §:n 1 momentissa todetaan, että metsävaratiedot perustuvat eri menetelmillä tehtäviin arviointeihin, mittauksiin, kartoituksiin ja laskelmiin. Tietojen tarkkuus voi vaihdella siitä riippuen, mitkä tiedot ovat kyseessä, millä menetelmällä tiedot on kerätty ja miltä ajankohdalta tiedot ovat. Metsävaratiedoissa ei saa olla olennaisia puutteita, virheitä eikä väärintulkintoja. Tietojärjestelmään on talletettava tieto tiedonkeruumenetelmästä tai tiedon lähteestä ja tiedon ajankohdasta. Metsävaratietojen luonteeseen kuuluu, että ne voivat sisältää epätarkkuuksia. Toisaalta metsävaratiedon keruumenetelmiä kehitetään jatkuvasti. Vuoden 2010 jälkeen metsävaratietojen keruussa on siirrytty laserkeilaukseen perustuvaan kaukokartoitukseen. Aikaisemmin metsävaratietojen keruu perustui kattavaan maastoinventointiin.

Metsätietolain 7 §:n 2 momentin mukaan tietojärjestelmään talletettuja metsävaratietoja on säännöllisin väliajoin päivitettävä ottaen huomioon kohdealueen ominaisuudet sekä metsäkeskuksen käytettävissä olevat henkilöresurssit, taloudelliset resurssit ja julkisten hallintotehtävien hoitoon liittyvät tietojenkäyttötarpeet.

Kuviomuotoisia metsävaratietoja päivitetään tällä hetkellä metsäkeskuksen hallintoasioiden hoitamisen yhteydessä saatujen hakemusten ja ilmoitusten sekä maanomistajan toimittaman tiedon perusteella. Lisäksi mallien avulla päivitetään vuosittainen kasvu. Tiedon päivityksessä voitaisiin hyödyntää myös hakkuukonetyössä syntyvää tietoa ja omavalvonnasta saatavaa tietoa sekä muiden kuin maanomistajan itsensä keräämiä metsävaratietoja.

Metsävaratiedot ovat direktiivin 2003/4/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ympäristötietoja. Direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava, että kaikki sen keräämät tai sen puolesta kerätyt ympäristötiedot ovat ajankohtaisia, täsmällisiä ja vertailukelpoisia.

Edellä oleva huomioon ottaen esityksessä katsotaan, että metsävaratietojen osalta on perusteltua mahdollistaa, että jatkossa metsäkeskus voisi hyödyntää sille ulkopuolisten toimittamia metsävaratietoja edellyttäen, etteivät tiedot metsäkeskuksen harkinnan mukaan sisällä olennaisia puutteita, virheitä tai väärintulkintoja. Metsävaratiedon laatuvaatimuksia ei ole mahdollista kytkeä teknisiin vaatimuksiin, koska tietojenkeruumenetelmiä kehitetään koko ajan ja tiedon tarkkuus vaihtelee sen mukaan, mitä tiedonkeruutapaa on käytetty.

Ehdotetun säännöksen mukaan metsäkeskus ei vastaisi ulkopuolisten tahojen vapaaehtoisesti toimittamien metsävaratietojen virheettömyydestä. Jos rekisterinpitoon liittyviä tehtäviä hoitava metsäkeskuksen toimihenkilö olisi tarkastanut näiden tietojen oikeellisuuden maastossa, sovellettaisiin kuitenkin metsätietolain 6 §:n 1 momenttia. Toimihenkilöt vastaisivat kukin tietojen virheettömyydestä siltä osin kuin he ovat niitä käsitelleet. Metsäkeskuksen on otettava nämä seikat huomioon tietojärjestelmiensä kehitystyössä. Tiedon lähteen tulee siis käydä ilmi tietojärjestelmästä. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että metsätietolain 14 §:ssä säädetään erikseen metsävaratietojen virheettömyyttä koskevasta selvityksestä. Selvitys on annettava, kun tietoja luovutetaan sivulliselle tai kun rekisteröity tarkistaa omat tietonsa.

8 §.Julkisten tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla. Voimassa olevan lain 8 §:n 2 momentti koskee tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla metsätalouteen liittyvää kaupallista tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. Tällöin tietojen luovutuksen edellytyksenä on rekisteröidyn suostumus. Lakiin on juuri äskettäin lisätty säännös, jonka mukaan luoton myöntämistä ja luoton valvontaa varten tietojärjestelmän julkisia tietoja voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla myös ilman maanomistajan suostumusta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastedes ei edellytettäisi rekisteröidyn suostumusta, kun metsätietojärjestelmän tietoja luovutettaisiin teknisen käyttöyhteyden avulla metsätalouteen liittyvää kaupallista tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. Luovutuksen edellytyksenä olisi uuden säännöksen mukaan se, että luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilötietojen käsittelyn peruste tulee joko henkilötietojen suojaa koskevasta lainsäädännöstä tai erityislaista. Metsätietojärjestelmän keskeisenä käyttötarkoituksena on metsätalouden edistäminen. Metsätietolain voimassa olevan säännöksen mukaan luoton myöntämistä ja luoton valvontaa varten tiedot voi saada ilman suostumusta. Metsävaratietojen tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen ja hallinnollisen tasapuolisuuden näkökulmasta on perusteltua asettaa yksityiset toimijat eli luottolaitokset ja toisaalta metsäalan palveluja tarjoavat yritykset samaan asemaan arvioitaessa tietojenluovutusten perusteita.

9 §.Tietojen luovuttaminen suoramarkkinointia ja muita osoitteellisia lähetyksiä varten. Metsätietolain 9 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta suoramarkkinointia ja muita osoitteellisia lähetyksiä varten.

Pykälän 1 momentti liittyy maanomistajan yhteystietojen luovuttamiseen metsätalouteen liittyvää suoramarkkinointia varten silloin, kun maanomistaja ei ole tällaista luovutusta kieltänyt. Pykälän 1 momentti olisi ehdotettuja uusia maanomistajan yhteystietojen valintaperusteita lukuun ottamatta samansisältöinen kuin voimassa olevan lain 9 §:n 1 momentti. Voimassa olevan lain 9 §:n 1 momentissa mainitut valintaperusteet liittyvät etupäässä henkilöön. Uudet valintaperusteet liittyisivät metsävaratietoihin. Uusia valintaperusteita olisivat tilan tai muun alueen pinta-ala, sijainti, pääpuulaji ja puuston keskitilavuus. Maanomistajien yhteystietojen luovuttamisessa suoramarkkinointia varten on kyse henkilötietojen luovuttamisesta. Näin ollen yhteystietojen valintaperusteiden tulisi olla tarpeellisia suoramarkkinoinnissa. Asiasta ei ole tarpeen erikseen säätää, koska vaatimus tulee suoraan henkilötietolain 7 ja 9 §:stä (käyttötarkoitussidonnaisuus ja tarpeellisuusvaatimus).

Suoramarkkinoinnin tulisi liittyä metsätalouteen. Siihen liittyen on perusteltua tarkistaa maanomistajien yhteystietojen valintaperusteita. Esityksessä katsotaan, että metsäpalveluja tarjoavien yritysten kannalta olisi parempi, jos markkinoinnissa voitaisiin enemmän hyödyntää metsävaratietoihin perustuvia maanomistajien yhteystietojen valintaperusteita. Tilan pinta-alaa ei voimassa olevan lain mukaan ole ollut mahdollista käyttää palvelujen valintaperusteena. Vastedes yhteystietojen valintaperusteena voisi olla tilan tai muun alueen tietty vähimmäis- tai enimmäiskoko samoin tilan tai muun alueen sijainti, pääpuulaji ja puuston keskitilavuus. Esityksessä katsotaan, että ehdotetut valintaperusteet helpottaisivat markkinoinnin kohdistamista ja halutunlaista kohteiden löytymistä. Esityksessä arvioidaan, että tilan koko yhteystietojen valintaperusteena voi kuitenkin johtaa siihen, että osa yrityksistä suuntaa markkinointinsa vain suurille tiloille. Toisaalta metsävaratietoihin liittyvien uusien valintaperusteiden lisääminen lakiin madaltanee joidenkin pienimpien metsäpalveluja tarjoavien alalle tuloa. Pääpuulajin lisääminen helpottaa halutunlaisten kohteiden löytymistä ja markkinoinnin kohdentamista maanomistajille. Esimerkiksi järeän männyn sahaukseen erikoistuneet laitokset ovat kiinnostuneita vain männyn päätehakkuista, eivät kaikista päätehakkuista. Valintakriteerin avulla saha- tai puunhankintaorganisaatio voisi kohdistaa suoramarkkinointinsa juuri haluamiinsa kohteisiin eivätkä maanomistajat saisi turhaa suoramarkkinointia. Vastaavasti osa kuitupuuta käyttävistä laitoksista on erikoistunut vain tietyn puulajin kuten esimerkiksi koivukuidun käyttöön. Esityksessä katsotaan, että yhteystietojen valintaperusteiden kytkeminen metsävaratietoihin edellä esitetyllä tavalla tarjoaisi erityisesti metsäpalveluyrittäjille uusia mahdollisuuksia palvelujensa markkinointiin ja alentaisi markkinoille tulon kynnystä. Ajantasaisen metsävaratiedon perusteella voisi etsiä mahdollisia hakkuu- ja hoitotyökohteita markkinoinnin suuntaamiseksi. Puuta ostavien ja hakkaavien yritysten mahdollisuudet suunnitella suuralueiden puunhankintaa pidemmällä aikavälillä voisivat myös parantua.

Henkilötietojen käsittelyn kaksi keskeistä periaatetta ovat käyttötarkoitussidonnaisuus ja tarpeellisuusvaatimus (henkilötietolaki 7 ja 9 §). Tarkoituksena on, että tietopyynnössä voi esittää käytettäväksi useampaa yhteystietojen valintaperustetta. Edellä mainituista henkilötietojen käsittelyn keskeisistä periaatteista kuitenkin johtuu, että tietopyynnön esittäjän tulee pystyä osoittamaan, millä tavoin tietopyynnössä mainitut valintaperusteet liittyvät tietopyynnön esittäjän metsätalouteen liittyvään yritystoimintaan ja suunniteltuun suoramarkkinointiin.

Voimassa olevan lain 9 §:n 2 momentin mukaan pelkkien metsävaratietojen luovuttaminen (ilman yhteystietoja) edellyttää maanomistajan suostumusta. Koska lakiehdotuksen 13 d §:n mukaan vastedes metsävaratietoja voitaisiin luovuttaa ilman henkilötietojen suojaa koskevia rajoitteita, säännös ei ole enää tarpeen. Voimassa olevan lain 2 momentin mukaan sekä maanomistajan yhteystietojen että metsävaratietojen luovuttaminen suoramarkkinointia varten edellyttää maanomistajan suostumusta. Tällaisia suostumuksia ei ole annettu, minkä vuoksi kyseinen säännös ei ole enää tarpeen. Nykyistä 9 §:n 2 momentin säännöstä ei sisällytettäisi ehdotettuun 9 §:ään.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että suoramarkkinointitarkoitusta varten luovutettavien tietojen tulee olla tarpeellisia ilmoitettuun suoramarkkinointitarkoitukseen. Säännös vastaa voimassa olevan lain 3 momentin ensimmäistä virkettä. Voimassa olevan lain 9 §:n 3 momentissa on sähköisen viestinnän avulla tapahtuvaa suoramarkkinointia koskeva säännös. Kyseinen säännös ehdotetaan sisällytettäväksi pykälän 2 momenttiin. Mainitussa säännöksessä viitattaisiin kumotun sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004) sijasta tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 24 lukuun.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi maanomistajan yhteystietojen luovuttamisesta mielipide- ja markkinatutkimukseen tai muihin niihin rinnastettaviin osoitteellisiin lähetyksiin. Pykälän 3 momentti on samansisältöinen kuin voimassa olevan lain 9 §:n 4 momentti.

10 §.Tietojen luovuttaminen eräissä liiketoimintaan liittyvissä tapauksissa. Metsätietolain 10 §:ssä on säännös, jolla poiketaan siitä, mitä henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään. Säännöksen mukaan metsätietojärjestelmän tietoja ei saa luovuttaa jäsenyyden perusteella sellaiselle yhteisölle, joka harjoittaa liiketoimintaa. Säännös ehdotetaan kumottavaksi. Lakiehdotuksen 13 d §:n mukaan julkiset ympäristötiedoiksi katsottavat metsävaratiedot olisivat jatkossa kenen tahansa saatavilla. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että metsänhoitoyhdistysten jäsenyys on nykyisin vapaaehtoista, säännös voidaan kumota.

12 §.Tietojen luovuttaminen kaukokartoitusaineistojen puustotulkintaa varten. Metsätietolain 12 §:n mukaan koealaa koskevia tietoja voidaan luovuttaa kaukokartoitusaineistojen puusto-tulkintaa varten. Tietojen luovuttamisen edellytyksenä on, että niitä käytetään vain sellaisten metsien puustotulkinnassa, joita koskevien tietojen käsittelyyn luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus. Säännös ehdotetaan kumottavaksi. Tarkasti paikannetuilta koealoilta mitataan puustoa kuvaavia tunnuksia kuten muun muassa pituus ja läpimitta. Koealalta mitattujen tietojen ja kaukokartoitusaineiston perusteella voidaan tulkita metsävaratiedot. Koska tulkinnassa tarvittavat koealojen tiedot voitaisiin jatkossa luovuttaa ehdotetun 13 d §:n mukaisesti ilman tietopyynnön perusteluvaatimusta, säännös voidaan kumota.

13 a §.Teknisen käyttöyhteyden avaaminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisällytettäisiin yleiset säännökset menettelystä, kun henkilötietoja luovutetaan teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän muuttaminen on tarpeen, koska se liittyy ehdotettuun 8 §:n 2 momentin säännökseen. Vastedes tietojen luovuttamisen perusteena kaupallista tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten voisi olla muukin laissa säädetty henkilötietojen käsittelyn peruste kuin suostumus. Suostumusta koskevista erityissäännöksistä ehdotetaan säädettäväksi 13 b §:ssä.

Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tekninen käyttöyhteys voitaisiin avata, jos rekisterinpitäjä on päätöksellään rekisteröinyt luovutuksensaajan metsäkeskuksen sähköisen palvelun käyttäjäksi ja hyväksynyt luovutuksensaajan ilmoittaman henkilötietojen käsittelyn perusteen. Säännöksessä tarkoitetaan, että hallintopäätös on tehtävä sekä sähköisen palvelun käyttäjäksi rekisteröitymisestä että henkilötietojen käsittelyn perusteesta. Jos luovutuksensaajaa ei ole aiemmin rekisteröity sähköisen palvelun käyttäjäksi, tehdään vain yksi hallintopäätös, jossa päätetään samanaikaisesti sekä rekisteröinnistä palvelun käyttäjäksi että henkilötietojen käsittelyn perusteesta. Jos luovutuksensaaja on jo aiemmin rekisteröity sähköisen palvelun käyttäjäksi, tarvitaan vain henkilötietojen käsittelyn perustetta koskeva päätös. Lisäksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että päätökseen tulisi liittää ehto, jonka mukaan luovutuksensaaja on velvollinen ilmoittamaan metsäkeskukselle harjoittamansa elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan lopettamisesta tai muusta seikasta, jolla on merkitystä arvioitaessa luovutuksensaajan oikeutta käsitellä henkilötietoja. Tämä säännös on myös voimassa olevan lain 13 a §:n 2 momentissa.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rekisteröinti tulisi peruuttaa, jos luovutuksensaaja ei noudata rekisteröintiä koskevaan päätökseen liitettyjä ehtoja tai rajoituksia. Tämä säännös on myös voimassa olevan lain 13 a §:n 5 momentissa.

13 b §.Teknisen käyttöyhteyden avaaminen suostumuksen perusteella. Voimassa olevan lain 13 b § ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 13 c §:ksi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi menettelystä, kun tekninen käyttöyhteys avataan suostumuksen perusteella. Lakiehdotuksen 13 a §:n 2 momentin mukaan teknisen käyttöyhteyden avaaminen edellyttää hallintopäätöstä sekä sähköisen palvelun käyttäjäksi rekisteröimisestä että henkilötietojen käsittelyn perusteesta. Tähän liittyen ehdotetaan säädettäväksi, että tekninen käyttöyhteys voitaisiin avata tekemättä erillistä päätöstä luovutuksensaajan ilmoittaman henkilötietojen käsittelyn perusteen hyväksymisestä, jos maanomistaja on antanut suostumuksensa metsäkeskuksen tarjoamassa sähköisessä palvelussa. Metsäkeskuksen sähköisen palvelun käyttäjäksi rekisteröintiin sovellettaisiin, mitä 13 a §:ssä säädetään. Sama säännös on voimassa olevan lain 13 a §:n 2 momentissa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että rekisterinpitäjän tulisi huolehtia siitä, että maanomistaja saa ennen suostumuksen antamista tiedot luovutuksensaajalle asetetuista tietojen käyttöä koskevista ehdoista ja rajoituksista, suostumuksen peruuttamistavasta ja muista maanomistajan oikeuksien käyttämiseksi tarpeellisista seikoista. Sama säännös on voimassa olevan lain 13 a §:n 4 momentissa.

13 c §.Luovutettujen tietojen käyttö. Voimassa olevan lain 13 c § ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 13 e §:ksi. Uusi 13 c § vastaisi voimassa olevaa säännöstä luovutettujen tietojen käytöstä lukuun ottamatta uutta säännöstä, jonka mukaan tietojen edelleen luovuttamisen perusteena voisi olla myös rekisteröidyn suostumus. Sähköisten palvelujen kehittämisen kannalta on tärkeää, että maanomistajan suostumuksella tämän tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla käsittelevä henkilö voisi luovuttaa edelleen sivulliselle paitsi ympäristötietoja myös maanomistajan nimi- ja yhteystiedot. Rekisteröidyn suostumuksen tulee täyttää henkilötietolain vaatimukset.

13 d §. Ympäristötiedon luovuttaminen . Pykälä on uusi ja sen taustalla on komission Suomelle antama perusteltu lausunto ympäristötietodirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta. Asiaa on kuvattu myös yleisperustelujen 2.2 luvussa. Lakiehdotuksen 1 §:n mukaan metsätietojärjestelmän tietojen ja asiakirjojen julkisuuteen ja niiden luovuttamiseen sovellettaisiin julkisuuslakia, ellei metsätietolaissa toisin säädetä. Ehdotettu uusi pykälä on poikkeus julkisuuslain 16 §:n 3 momentista, joka koskee tietojen luovuttamista viranomaisen henkilörekisteristä. Siltä osin kuin kyse on ympäristötietodirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ympäristötiedoista, niitä sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa saisi luovuttaa, jollei salassapitosäännöksistä muuta johdu. Salassapitosäännöksillä tarkoitetaan julkisuuslain tai muun lain salassapitosäännöksiä. Metsäympäristöä ja niitä kuvaavat toimenpiteet ovat pääsääntöisesti julkista tietoa. Poikkeaminen julkisuuslain 16 §:n 3 momentista tarkoittaa, että metsäkeskus ei vastedes olisi velvollinen selvittämään julkisten ympäristötietojen osalta sitä, onko luovutuksensaajalla henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää kyseisiä tietoja. Ympäristötiedoiksi katsottavat julkiset metsävaratiedot tulisi luovuttaa ilman, että hakijan tarvitsee perustella pyyntöään.

Ehdotettu uusi säännös perustuu ympäristötietodirektiivin säännöksiin. Ympäristötietodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaiset velvoitetaan direktiivin säännösten mukaisesti saattamaan pyydettäessä saataville niiden omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä. Direktiivin 16. johdantolauseen mukaan ympäristötiedon ilmaisemisen tulee olla pääsääntö. Direktiivin 4 artiklassa säädetään poikkeuksista, jotka sallivat tietopyyntöjen epäämisen. Direktiivin 2 kohdassa säädetään sekä salassapitoon että henkilötietojen suojaamiseen liittyvistä epäämisperusteista. Direktiivin 2 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti henkilötietojen ja/tai luonnollista henkilöä koskevien tiedostojen luottamuksellisuuteen, jos kyseinen henkilö ei ole antanut suostumustaan tiedon ilmaisemiseen ja jos tällaisesta salassapidosta säädetään kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä. Mainittu f alakohta liittyy sellaisiin henkilötietoihin, joiden salassapidosta on kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säännös. Säännös ei siten liity julkisten henkilötietojen luovuttamiseen. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan mainitun kohdan epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan myös varmistamaan se, että tietosuojadirektiivin vaatimuksia noudatetaan.

Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan pyydetty viranomaisen omassa tai viranomaista varten toisen hallussa oleva ympäristötieto on saatettava saataville osittain, jos 1 kohdan d ja e alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitettu tieto on mahdollista erottaa muista pyydetyistä tiedoista. Ehdotettu uusi 13 d §, joka sisältäisi poikkeamisen julkisuuslain 16 §:n 3 momentista, perustuu nimenomaan direktiivin 4 artiklan 4 kohdan säännökseen. Mainitun säännöksen mukaan ympäristötieto on saatettava saataville osittain, jos on mahdollista erottaa toisistaan toisaalta julkiset ja salassa pidettävät ympäristötiedot sekä toisaalta henkilötiedot ja ympäristötiedot. Viimeksi mainitun osalta esityksessä katsotaan, että luonnollisen henkilön nimi-, osoite- ja muut yhteystiedot sekä henkilötunnus eivät ole ympäristötietoja. Tähän on päädytty sillä perusteella, ettei direktiivissä ole säännöksiä tai johdantolauseen mainintoja siitä, että ympäristötietona tulisi olla saatavilla esimerkiksi kiinteistöjen omistusta tai hallintaa koskevia tietoja. Sama koskee tietoja esimerkiksi siitä, mikä taho toteuttaa toimenpiteen, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa ympäristöön. Kyseiset henkilötiedot eli luonnollisten henkilöiden nimi-, osoite- ja muut yhteystiedot sekä henkilötunnus ovat lisäksi direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla erotettavissa luovutettavista ympäristötiedoista. Edellä olevan perusteella esitetään, että metsätietojärjestelmästä voitaisiin luovuttaa julkisia ympäristötietoja, kunhan tietoihin ei sisälly luonnollisen henkilön nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja taikka henkilötunnusta. Luonnollisen henkilön nimi-, osoite- ja muiden yhteystietojen sekä henkilötunnuksen luovuttamista koskisivat jatkossakin henkilötietojen suojaa koskevat säännökset ja siitä johtuvat henkilötietojen käsittelyn rajoitukset (s.o. julkisuuslain 16 §:n 3 momentti). Henkilötietojen suojaa koskevat säännökset koskisivat luonnollisesti myös niitä ympäristötietojen luovutuksia, joihin on yhdistetty luonnollisten henkilöiden nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja tai henkilötunnus. Tämä perustuu ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava tietosuojadirektiivin velvoitteiden noudattaminen. Esityksessä katsotaan, että edellä mainitun kaltainen luovutettavien ympäristötietojen erottaminen muista tiedoista toteuttaa ympäristötietodirektiivin 16. johdantolauseen vaatimuksen siitä, että ympäristötietojen luovuttamisen tulee olla pääsääntö.

Ympäristötiedon käsite on laaja. Direktiivin 2 artiklassa määritellään ympäristötiedot seuraavasti:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) ”ympäristötiedolla” kirjallisessa, visuaalisessa, kuultavassa, sähköisessä tai muussa aineellisessa muodossa olevaa tietoa:

a) ympäristön osa-alueiden, kuten ilman ja ilmakehän, veden, maaperän, maa-alueiden, maiseman ja luontokohteiden, kosteikot sekä ranta- ja merialueet mukaan luettuina, tilasta, biologisesta monimuotoisuudesta ja sen osatekijöistä, joihin sisältyvät myös geeniteknisesti muunnetut organismit, ja näiden osa-alueiden välisestä vuorovaikutuksesta;

b) erilaisista tekijöistä, kuten aineista, energiasta, melusta, säteilystä tai jätteistä, radioaktiivinen jäte, päästöt ilmaan, veteen ja maaperään sekä muut ympäristöpäästöt mukaan luettuina, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa a alakohdassa mainittuihin ympäristön osa-alueisiin;

c) toimenpiteistä, mukaan lukien hallinnolliset toimenpiteet, kuten politiikoista, lainsäädännöstä, suunnitelmista, ohjelmista, ympäristösopimuksista sekä toimista, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa a ja b alakohdassa mainittuihin ympäristön osa-alueisiin ja tekijöihin, sekä toimenpiteistä ja toimista, jotka on suunniteltu suojelemaan näitä osa-alueita;

d) ympäristölainsäädännön toimeenpanoa koskevista kertomuksista;

e) kustannus-hyöty- ja muista taloudellisista analyyseistä sekä oletuksista, joita käytetään c alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden ja toimien yhteydessä; ja

f) ihmisten terveyden ja turvallisuuden tilasta, elintarvikeketjun saastuminen tarvittaessa mukaan lukien, sekä elinolojen, kulttuurikohteiden ja rakennetun ympäristön tilasta, sikäli kuin a alakohdassa tarkoitettujen ympäristön osa-alueiden tila tai näiden osa-alueiden välityksellä mikä tahansa b ja c alakohdassa tarkoitettu seikka vaikuttaa tai voi vaikuttaa niihin.

Ympäristötietodirektiivin tarkoittamia ympäristötietoja sisältyy metsätietolain 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin metsätietojärjestelmän tietoihin. Lakiehdotuksen 13 d §:n 1 momentin 1 kohta kattaa Suomen metsäkeskuksesta annetun lain 8 §:ssä säädetyt julkisiin hallintotehtäviin liittyvät hallintoasioita koskevat tiedot. Hallintoasioiden hoitamiseksi metsäkeskus käsittelee muun muassa metsänkäyttöilmoituksia, metsätalouden tukia koskevia rahoitushakemuksia, toteuttamissuunnitelmia tai toteutusilmoituksia sekä riistavahinkolain (105/2009) mukaisia hakemuksia, jotka sisältävät ympäristötietoja. Metsätietolain 4 §:n 1 momentin 2 kohta kattaa luonnollisiin henkilöihin liittyvät metsävaratiedot. Metsävaratiedot ovat ympäristötietoja. Metsävaratietoja on tällä hetkellä sekä kuvio- tai hilamuodossa. Metsävaratietoja ovat myös koealoilta mitatut tiedot sekä kaukokartoitusaineistot ja niistä edelleen jalostetut tiedot. Osa metsävaratiedosta on myös muiden viranomaisten tuottamia paikkatietoaineistoja. Jäljempänä on tarkemmin kuvattu, mitä tietoja ympäristötietodirektiivin ympäristötiedon käsitteeseen kuuluu. Tiedonkeruumenetelmien ja tietolähteiden muuttuessa myös tietosisältöön tai tiedon esitystapaan voi tulla muutoksia.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristötiedoilla tarkoitettaisiin ensinnäkin metsiä ja muuta ympäristöä ja sen osa-alueita koskevia tietoja sekä tietoja tekijöistä, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa ympäristön osa-alueisiin. Mainittu kohta liittyy ympäristötietodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtiin. Tällaisia tietoja ovat metsävaratiedoissa esitetyt tai hallintoasian yhteydessä ilmoitetut monimuotoisuutta, kasvupaikkaa ja puustoa kuvaavat tunnukset. Monimuotoisuutta kuvaavat tiedot kuvaavat muun muassa sitä, mikä metsälain tarkoittama elinympäristö on kyseessä. Kasvupaikkaa kuvaavia tunnuksia ovat muun muassa maalaji ja kasvupaikkatyyppi. Puustoa kuvaavia tunnuksia ovat muun muassa puulaji, läpimitta, pohjapinta-ala, runkoluku, ikä, pituus ja tilavuus. Tähän kohtaan kuuluvia tietoja ovat myös kaukokartoitusaineistot ja niistä jalostetut tiedot. Metsäkeskuksen käytössä kaukokartoitusaineistoista on ilmakuvia, laserkeilauspistepilveä ja satelliittikuvia. Kaukokartoitusaineistosta on tuotettu esimerkiksi puuston pintamalli, joka kuvaa puuston pituutta. Metsäkeskuksen käytössä olevat muiden viranomaisten tuottamat paikkatietoaineistot kuvaavat ympäristön eri osa-alueita. Tällaisia ovat muun muassa pohjavesialueita, luonnonsuojelualueita, luonnonsuojeluohjelma-alueita, Natura-alueita ja uhanalaisia eliöitä kuvaavat aineistot.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristötietoja olisivat ne suunnitelmat, sopimukset sekä tiedot hallinnollisista ja muista toimenpiteistä ja toimista, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa metsiin ja muuhun ympäristöön, niiden osa-alueisiin ja tekijöihin. Tältä osin pykälän määritelmä liittyy direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Direktiivin mainitussa alakohdassa mainitaan esimerkiksi ympäristösopimukset ja toisaalta myös toimenpiteet ja toimet, jotka on suunniteltu suojelemaan ympäristön osa-alueita. Viime mainittua ei ole sisällytetty pykälän määritelmään, koska on selvää, että ympäristösopimukset ja muut toimenpiteet ja toimet, jotka on suunniteltu suojelemaan ympäristön osa-alueita, vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa ympäristöön. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi metsävaratietojen metsänhoitotöitä ja hakkuita kuvaavat toimenpide-esitykset, sekä hallintoasioissa kuten metsänkäyttöilmoituksessa tai metsätalouden tukia koskevassa rahoitushakemuksessa, toteuttamissuunnitelmassa tai toteutusilmoituksessa ilmoitetut toimenpiteet.

Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan määritelmässä mainitaan ympäristöön liittyvät politiikat, lainsäädäntö ja ohjelmat. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa mainitaan ympäristölainsäädännön toimenpanoa koskevat kertomukset. Kyseisiä asioita ei sisällytettäisi ehdotettuun ympäristötiedon määritelmään, koska kyseiset tiedot ovat nykyisinkin saatavilla. Viranomaisilla on julkisuuslain 20 §:n nojalla velvollisuus tiedottaa toiminnastaan. Viranomaisten on tuotettava toimintaansa kuvaavaa tietoaineistoa kuten julkaisuja, esitteitä ja tilastoja sekä tietoja yhteiskunnallisesti merkittävistä ratkaisuistaan.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan ympäristötiedoilla tarkoitettaisiin tietoja pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin, sopimuksiin sekä hallinnollisiin ja muihin toimenpiteisiin ja toimiin liittyvistä kustannushyöty- ja muita taloudellisista analyyseistä ja oletuksista. Ehdotettu määritelmän kohta perustuu ympäristötietodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan e alakohtaan. Tällaisia tietoja ovat metsätalouden tukihakemuksessa esitettävä hankkeen toteuttamiseksi tarvittavan tuen määrä, toimenpiteen kustannusarvio sekä arvio hankkeen toteuttamisen yhteydessä saatavista tuloista.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan ympäristötietoja olisivat tiedot kulttuurikohteiden ja rakennetun ympäristön tilasta siltä osin kuin niihin vaikuttavat ympäristön osa-alueiden tila tai 2 kohdassa mainitut suunnitelmat, sopimukset taikka hallinnolliset ja muut toimenpiteet ja toimet. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi muinaismuistoja kuvaavat tiedot. Metsäkeskuksen hallussa olevien muinaismuistoja kuvaavat tiedot ovat peräisin Museovirastolta.

Suomen metsäkeskus on vuodesta 2016 alkaen luovuttanut metsävaratietoa sekä hila- että kuviomuodossa. Hila- ja kuviomuotoisella metsävaratiedolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, minkä johdosta tietojen hyödynnettävyys eri käyttötarkoituksiin vaihtelee. Hilan metsävaratiedot kuvaavat pienempää aluetta kuin kuvio ja tämän vuoksi ne kuvaavat puustossa olevaa vaihtelua suurella alueella paremmin kuin kuviomuotoiset metsävaratiedot. Kuviomuotoiset metsävaratiedot ovat ajan tasalla ja ne sisältävät toimenpide-esitykset sekä tietoa monimuotoisuudesta. Sekä hila- että kuviomuotoiselle metsävaratiedolle on käyttöä. Ympäristötietodirektiivi ei ota kantaa ympäristötiedon tarkkuustasoon. Sen sijaan direktiivissä kiinnitetään huomiota tietojen käytettävyyteen ja jäljennettävyyteen samoin kuin tietojen laatuun (esimerkiksi ajantasaisuus). Kehitettäessä tiedon jakamiseen tarkoitettua palvelua otetaan huomioon muun muassa käyttäjien tarpeita, käytettävyyttä ja tiedon laatuun liittyviä seikkoja. Palvelusta saatavan tiedon sisältöön vaikuttaa muun muassa se, mitä säädetään 7 §:ssä tietojen virheettömyydestä ja 15 §:ssä tietojen säilyttämisestä ja poistamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan ympäristötietoja koskevia tietopyyntöjä ei olisi tarpeen perustella. Pykälän 2 momentin mukaan tietopyyntöä ei voisi tehdä luonnollisen henkilön nimen, osoitteen, muun yhteystiedon tai henkilötunnuksen perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jos tietoja pyydetään luonnollisen henkilön nimen, osoitteen, muun yhteystiedon tai henkilötunnuksen perusteella, sovellettavaksi tulevat henkilötietojen suojaa koskevat rajoitukset. Ympäristötietojen luovutusta varten tullaan toteuttamaan Avoin metsätieto -palvelu, jonka kautta pääosa tiedon luovutuksista tulee tapahtumaan. Palvelussa hilamuotoiset metsävaratiedot, monimuotoisuutta kuvaavat tiedot, metsänkäyttöilmoitukset ja metsätalouden rahoitukseen liittyvien hakemusten ja ilmoitusten tiedot olisivat vapaasti selattavissa ja ladattavissa. Edellä mainittujen lisäksi palvelussa olisivat ladattavissa myös kuviomuotoiset metsävaratiedot. Palvelun kautta luovutettaviin tietoihin ei sisältyisi henkilön nimeä, osoitetta, muuta yhteystietoa tai henkilötunnusta, eikä kyseisiä tietoja voisi hyödyntää ympäristötietojen haussa. Palvelussa tietojen haun voisi tehdä esimerkiksi kunnan, karttalehden, suorakulmion tai monikulmion perusteella. Tarkoituksena on, ettei metsäkeskus kerää tietoa siitä, mitkä tahot ympäristötietoja pyytävät, mutta sillä olisi mahdollisuus seurata tietopyyntöjä esimerkiksi IP-osoitteiden muodossa. IP-osoitteen perusteella ei voida yksilöidä käyttäjää. Metsäkeskus voisi kerätä tilastotietoa siitä, mitä metsäkeskuksen tietoja yleisö lataa.

Ympäristötietodirektiivissä painottuu julkisuusperiaate, mutta direktiivissä viitataan myös tietosuojadirektiivin säännösten noudattamiseen. Ympäristötietodirektiivi lähtee siitä, että ympäristötiedon epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ottaen huomioon ympäristötiedon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Maanomistajan tai muun tahon nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja ei kuitenkaan voisi säännöksen perusteella luovuttaa siltä osin kuin kyse on luonnollisista henkilöistä. Myöskään henkilötunnuksen luovuttaminen ei olisi mahdollista ehdotetun pykälän nojalla. Henkilötunnuksen osalta voidaan todeta, että sen käsittelylle asetetaan jo henkilötietolain 13 §:ssä tiukat edellytykset. Jos ympäristötieto yhdistetään edellä mainittuihin tietoihin, muodostuu henkilörekisteri. Tällöin tiedon käsittelyssä on noudatettava henkilötietojen suojaa koskevia säädöksiä. Henkilötietolaissa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Lakiehdotuksen 14 a §:n mukaan metsäkeskuksen tulisi muistuttaa tietopyynnön tekijää henkilötietojen suojaa koskevista säädöksistä tietoa yhdistettäessä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että ympäristötietoja voitaisiin luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Ehdotettu tietojen luovuttamista koskeva säännös mahdollistaa jatkossa tietoaineistojen julkaisemisen tietoverkossa siten kuin paikkatietoinfrastruktuurista annetussa laissa (421/2009) säädetään. Mainittu laki perustuu Euroopan INSPIRE-direktiiviin. INSPIRE-direktiivissä on samantyyppiset maininnat paikkatietoaineistojen ja -palvelujen julkista saatavuutta koskevien rajoitusten suppeasta tulkinnasta kuin ympäristötietodirektiivissäkin (ks. INSPIRE-direktiivin 13 artikla). Metsäkeskus ei ole voimassa olevien metsätietolain säännösten perusteella voinut siirtää metsätietojärjestelmän tietoja tietoverkkoon yleisön saataville paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain edellyttämällä tavalla. Ehdotetun uuden 13 d §:n nojalla siihen ei jatkossa enää olisi estettä. Uusi säännös on samalla myös INSPIRE-direktiivin asettamien velvoitteiden mukainen.

Ehdotetun 13 d §:n 2 momentin mukaan tiedon pyytäjän ei tarvitsisi perustella tietopyyntöään. Siltä osin kuin kyse on julkisista ympäristötiedoista, metsäkeskuksella ei olisi harkintavaltaa sen suhteen, luovutetaanko tiedot vai ei. Riittää, että tietopyynnön tekijä yksilöi pyytämänsä tiedot julkisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kun tietoja luovutetaan ehdotetun 13 d §:n nojalla, tietojenluovutukseen ei myöskään sovellettaisi metsätietolain 13 ja 13 a §:ssä säädettyjä tietojenluovutusmenettelyjä. Tietojenluovutusmenettelyjen soveltamiselle ei löydy perustetta, koska tietopyyntöäkään ei ole tarpeen perustella.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sillä, jolle on avattu tekninen käyttöyhteys metsätietojärjestelmään maanomistajan suostumuksen perusteella, olisi oikeus luovuttaa pykälän 1 momentissa tarkoitettuja ympäristötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla edelleen sivulliselle. Pykälän 1 momentin mukaan metsäkeskus voisi luovuttaa ympäristötietoja sivullisille ilman, että tietopyyntöä olisi tarpeen perusteella. Sama oikeus olisi myös sillä, jolle on avattu tekninen käyttöyhteys metsätietojärjestelmään maanomistajan suostumuksen perusteella. Luovutus voisi koskea vain ympäristötietoja, minkä vuoksi maanomistajan nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja tai henkilötunnusta ei voisi pykälän 2 momentin nojalla luovuttaa sivullisille. Siltä osin kuin on kyse ympäristötietojen edelleen luovutuksesta yhdessä maanomistajan nimi-, osoite- ja muiden yhteystietojen tai henkilötunnuksen kanssa, sovellettavaksi tulisi ehdotettu 13 c §, joka koskee henkilötietojen edelleen luovutusta.

13 e §.Tietojen saaminen Verohallinnolta. Nykyinen 13 c § ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 13 e §:ksi.

Suomen metsäkeskuksella on verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin (1346/1999) sisältyvien salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä saada Verohallinnolle ilmoitettu kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto sekä maanomistajan yritys- ja yhteisötunnus. Tätä koskeva säännös lisättiin metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annettuun lakiin vuoden 2017 alusta voimaantulleella muutoksella (1327/2016) . Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan (MmVM 21/2016 vp.) valiokunnalle toimitetussa selvityksessä oli todettu, että yritys- ja yhteisötunnuksen avulla pystytään kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla myönnettävä tuki kohdistamaan oikealle tuensaajalle luotettavimmin ja vähimmällä työllä. Myös metsänkäyttöilmoituksen asianosaiset voidaan tunnistaa yritys- ja yhteisötunnuksen perusteella ja varmistaa näin, että ilmoitus kohdentuu oikein. Metsäkeskuksella oleva ajantasainen tieto helpottaa metsäalan toimijoiden asiointia hallinnossa. Valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että metsäkeskus toimittaa Verohallinnolle vuosittain tiedot kestävän metsätalouden rahoituslainsäädännön perusteella maksetuista tuista. Verohallinto tunnistaa maksunsaajat (verovelvolliset) ensisijaisesti yritys- ja yhteisötunnuksen perusteella. Erityisen tarpeellinen yritys- ja yhteisötunnus on yhteisomistustilanteissa, kun metsäkeskuksella ei ole tietoa verotusyhtymän tai jakamattoman kuolinpesän osakkaista.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että metsäkeskuksella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä Verohallinnolta julkisten hallintotehtävien hoitamista varten seuraavat tiedot:

1) kuolinpesän asianhoitajan nimi, henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus sekä yhteystiedot;

2) maanomistajan nimi, henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus sekä tieto maanomistajan harjoittaman toiminnan oikeudellisesta muodosta;

3) kiinteistön hallintaoikeuden haltijan nimi, henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus sekä tieto hallintaoikeuden haltijan harjoittaman toiminnan oikeudellisesta muodosta;

4) kiinteistön yhteisomistajien muodostaman verotusyhtymän yritys- ja yhteisötunnus; sekä

5) puolisoiden yhdessä harjoittamaan metsätalouteen kuuluvan kiinteistön osalta puolisoiden yhteinen yritys- ja yhteisötunnus.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa kuolinpesän asianhoitajan yhteystiedoilla tarkoitettaisiin osoitetta, puhelinnumeroa, sähköpostiosoitetta tai muuta vastaavaa tietoa. Pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa toiminnan harjoittamisen oikeudellisella muodolla tarkoitettaisiin Verohallinnon käyttämää yrityksen tai yhteisön oikeudellista muotoa, joka perustuu yhtiömuotoon ja verolainsäädännön vaatimuksiin. Henkilötunnus annettaisiin silloin, kun kuolinpesän asianhoitaja, maanomistaja tai hallintaoikeuden haltija on luonnollinen henkilö, jolla on henkilötunnus.

Voimassaoleva säännös kokee ainoastaan maanomistajan yritys- ja yhteisötunnuksen saamista. Tietoa kiinteistön hallintaoikeuden tai mahdollisen muun erityisen oikeuden haltijan yritys- ja yhteisötunnuksesta ei sen sijaan ole katsottu voitavan sen perusteella antaa metsäkeskukselle. Kiinteistön hallintaoikeuteen sisältyy useimmiten oikeus harjoittaa metsätaloutta ja saada siitä syntyvät tuotto. Voimassa olevassa kestävän metsätalouden määräaikaisessa rahoituslaissa (34/2015) luonnolliset henkilöt, joilla on maanvuokraoikeus, testamenttiin perustuva käyttöoikeus, lesken hallintaoikeus, eläkeoikeus tai muu vastaavan oikeus, ovat tuensaajia, ja heille voidaan myöntää tukea samalla tavoin kuin muille lain 4 §:ssä tarkoitetuille yksityisille maanomistajille. Tieto hallintaoikeuden haltijan yritys- ja yhteisötunnuksesta olisi tämän vuoksi tarpeen metsäkeskukselle samoilla perusteilla kuin metsäkeskuksen on katsottu tarvitsevan maanomistajan vastaavaa tunnusta.

Tiedon saaminen maanomistajan, hallinto-oikeuden haltijan sekä kuolinpesän asianhoitajan nimestä ja henkilötunnuksesta auttaisi kohdistamaan yritys- ja yhteisötunnuksen luotettavasti kiinteistön oikeaan omistajaan tai haltijaan. Pelkän kuolinpesän asianhoitajan nimen tai maanomistajan yritys- ja yhteisötunnuksen avulla Verohallinnon tietojen yhdistäminen muilta viranomaisilta saatuihin ja metsäkeskuksen hoitamiin hallintoasioihin liittyviin tietoihin jää jossain määrin epävarmaksi. Esimerkiksi nimen kirjoitusasu, etunimien järjestys tms. voi vaihdella, eikä eri läheistä saatuja tietoja tämän vuoksi pystytä aina liittämään luotettavasti oikeaan henkilöön. Voimassa olevan säännöksen perusteella henkilötunnusten ja maanomistajan sekä hallinto-oikeuden haltijan nimitietojen saaminen Verohallinnolta ei ole mahdollista.

Maanomistajan ja hallinto-oikeuden haltijan toiminnan harjoittamisen oikeudellista muotoa koskeva tieto on tarpeen selvitettäessä kestävän metsätalouden rahoituslainsäädäntöön perustuvan tuen myöntämisen edellytyksiä. Voimassa olevan kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain mukaan tukea voidaan myöntää mm. lain 4 §:ssä säädetyt edellytykset täyttäville yhteisöille, yhteenliittymille, kuolinpesille ja säätiöille.

Henkilötunnus sisältyy metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin luonnollista henkilöitä koskeviin asiakastietoihin, joiden käsittelystä metsäkeskuksen tehtävien yhteydessä säädetään saman pykälän 3 momentissa. Metsäkeskukselle annettavaksi esitettäviin tietoihin sisältyy tietoja, jotka ovat verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain nojalla salassa pidettäviä. Tietojen antamisesta on tästä syystä säädettävä erityislailla.

Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain 13 c § ei mahdollista tietojen luovuttamista Verohallinnon tietojärjestelmään avattavan teknisen käyttöyhteyden kautta. Tietojen päivittäminen tapahtuu tästä syystä määräajoin tehtävinä eräajoina. Tekninen käyttöyhteys mahdollistaisi tietojen automaattisen päivittämisen.

Metsäkeskukselle annettaviksi esitettäviä tietoja käytettäisiin metsäkeskuksen julkisten hallintotehtävien hoitamisessa. Suomen metsäkeskuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan metsäkeskus ei saa harjoittaa liiketoimintaa, jollei muualla laissa toisin säädetä. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen ( HE 223/2016 vp .) mukaan metsäkeskus ei voisi harjoittaa EU-lainsäädännössä tarkoitettua taloudellista toimintaa. Metsäkeskus ei siten voisi tarjota tavaroita tai palveluja tietyillä markkinoilla. Tehtävät, joissa Verohallinnolta saatavia tietoja metsäkeskuksessa käytettäisiin, eivät siis millään tavalla liittyisi taloudelliseen toimintaan tai toimenpiteeseen, vaan kysymys olisi laissa säädettyjen metsäkeskuksen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta. Huomattavalta osin tietoja käytettäisiin yleistä tiedonantovelvollisuutta koskevassa verohallinnon päätöksessä (1095/2016) säädetyn metsätalouteen kohdistuvia tukia ja avustuksia koskevan metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuuden hoitamiseksi. Verohallinto on päättänyt tiedonantovelvollisuuden sisällöstä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) nojalla. Tästä syystä esityksessä katsotaan, että olisi kohtuullista, että metsäkeskus ei joutuisi yksin vastaamaan suoritteen kustannuksista, vaan että tiedot luovutettaisiin maksutta.

Pykälän 2 momentin mukaan metsäkeskuksella olisi oikeus saada edellä mainitut tiedot maksutta. Tiedot voitaisiin luovuttaa Metsäkeskukselle teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai muutoin sähköisesti.

14 a §.Luovutuksensaajan informointi. Pykälä on uusi ja liittyy ehdotettuun 13 d §:ään, jonka mukaan vastedes ympäristötietoja voitaisiin luovuttaa ilman, että tietopyyntöä on tarpeen perustella. Metsäkeskus vastaa tietojenluovutusten laillisuudesta. Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat ympäristötietodirektiivin asettamissa puitteissa tietosuojadirektiivin noudattamisen. Ehdotettu pykälä liittyy kyseiseen velvoitteeseen. Kun on mahdollista yhdistää metsiä kuvaavia ympäristötietoja omistajatietoihin, esityksessä katsotaan, että on tarpeen, että metsäkeskusta velvoitetaan muistuttamaan luovutuksensaajia henkilötietojen suojaa koskevista velvoitteista. Metsäkeskus voi tällöin opastaa luovutuksensaajia perehtymään esimerkiksi tietosuovaltuutetun toimiston internet-sivujen materiaaleihin. Pykälässä tarkoitettu informointivelvoite koskee sekä niitä tilanteita, joissa ympäristötiedot ovat suoraan internetissä saatavilla että niitä tilanteita, joissa joku pyytää tietyllä tavalla yksilöityjä ympäristötietoja. Säännöksellä edistettäisiin henkilötietojen suojaa, luovutuksensaajien oikeusturvaa ja hyvää hallintoa. Samoja perusoikeuksia edistää voimassa olevan lain 13 §:n 4 momentti, jonka mukaan henkilötietojen luovuttamista koskevaan päätökseen on liitettävä tietojen suojaamiseksi tarpeelliset tietojen käytön ehdot ja rajoitukset.

2Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Lakiehdotuksen 13 d § liittyy ympäristötietodirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon ja sitä koskevaan komission perusteltuun lausuntoon. Sen vuoksi laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

3Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotetuilla säännöksillä on merkitystä perustuslain 12 §:n 2 momentin julkisuutta ja 10 §:n 1 momentin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Ehdotetut säännökset kytkeytyvät myös perustuslain 21 §:n hyvää hallintoa koskevaan sääntelyyn.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan, että riittävän julkisuuden takaaminen on edellytys yksilöiden mahdollisuudelle vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja että julkisuus on myös vallankäytön ja viranomaistoiminnan kritiikin ja valvonnan edellytys. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan, ettei tallennejulkisuus rajoitu vain asianosaisiin, vaan on luonteeltaan yleisöjulkisuutta. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan lisäksi, että tallennejulkisuus on pääsääntö ja että on ilmeistä, että julkisuudesta joudutaan poikkeamaan erilaisten tärkeiden intressien vuoksi. Yksi mainituista esimerkeistä oli yksityisyyden suoja. Samoin esitöissä todettiin, että tallennejulkisuuden kirjaaminen perusoikeudeksi merkitsee sitä, että myös lakiin perustuvat poikkeukset julkisuudesta tulee rajoittaa mahdollisimman vähäisiksi ( HE 309/1993 vp , s. 58; ks. myös HE 1/1998 vp , s. 79.).

Henkilötietojen suojasta säädetään perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan lukien tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (esim. PeVL 3/2009 vp).

Metsätietojärjestelmä on henkilörekisteri. Henkilötietojen luovuttamiseen metsätietojärjestelmästä kopiona tai tulosteena tai sähköisesti sovelletaan julkisuuslain 16 §:n 3 momenttia. Julkisuuslain säännös tarkoittaa käytännössä sitä, että julkisten metsätietojärjestelmän tietojen luovutusta rajoittavat henkilötietojen suojaa koskevat säännökset. Yksi keskeinen henkilötietojen suojaa koskeva henkilötietojen luovutusta koskeva rajoitus on, että luovutettavien henkilötietojen tulee olla tarpeellisia siihen käyttötarkoitukseen, johon ne luovutetaan. Käyttötarkoitussidonnaisuuden tarkoituksena on suojata perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua yksityiselämää. Tietojen luovuttamisen laaja sitominen käyttötarkoitukseen merkitsee julkisuusperiaatteen rajoitusta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että toisen perusoikeuden edistäminen voi olla sellainen välttämätön syy, jonka vuoksi viranomaisen hallussa olevien tallenteiden julkisuutta on mahdollista perustuslain 12 §:n 2 momentin nojalla erikseen rajoittaa (PeVL 2/2008 vp, PeVL 40/2005 vp ja Pe VL 3/2009).

Ympäristötietojen luovuttaminen

Lakiehdotuksen 13 d § liittyy ympäristötietodirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon. Komissio on antanut Suomelle direktiivin täytäntöönpanosta perustellun lausunnon. Komissio katsoi, ettei metsätietolaki ole yhteensopiva ympäristötietodirektiivin 3 artiklan kanssa, sillä metsätietolain mukaan kaikkia metsätietojärjestelmän sisältämiä tietoja pidetään henkilötietoina riippumatta tietojen tarkemmasta sisällöstä. Komissio totesi, että kaikkia kyseisen tietojärjestelmän tietoja ei voida pitää henkilötietoina, joten ne olisi direktiivin mukaan luovutettava pyytäjälle ympäristötietona ilman, että pyytäjän tarvitsee erikseen perustella, mihin hän tietoja käyttää. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimusta voisi ulottaa metsätietojärjestelmän kaikkiin tietoihin.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut julkisuusperiaatetta ja käyttötarkoitussidonnaisuutta väestötietojärjestelmän osalta. Perustuslakivaliokunta on todennut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan liittyvät näkökohdat ovat keskitettyä ja tietosisällöltään laajaa väestötietojärjestelmää koskevan sääntelyn yhteydessä siinä määrin painavia, että muiden kuin tavanomaisten nimi-, osoite- ja muiden yhteystietojen luovuttamisen sitominen tietojen käyttötarkoitukseen ei ole perustuslain 12 §:n 2 momentin kannalta ongelmallista. Toisaalta valiokunta ei nähnyt perustuslaista johtuvaa estettä laajentaa jossain määrin niiden tietojen alaa, joiden luovuttaminen ei edellytä käyttötarkoituksen selvittämistä (PeVL 3/2009 vp).

Kuten edellä todettiin, perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan tallennejulkisuuden olevan pääsääntö ja että on ilmeistä, että tallennejulkisuutta on tarpeen rajoittaa esimerkiksi yksityisyyden suojaan liittyvän säännöksen perusteella. Esityksessä katsotaan, että maanomistajien nimi-, osoite- ja muiden yhteystietojen luovuttaminen samoin kuin henkilötunnuksen luovuttaminen tulisi jatkossakin sitoa tietojen käyttötarkoitukseen. Sen sijaan ympäristötietojen luovutusta siten, etteivät tiedot sisällä maanomistajan nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja taikka henkilötunnusta, ei ole perusteltua sitoa tietojen käyttötarkoitukseen. Ympäristötiedot kuvaavat nimensä mukaisesti ympäristöä ja ympäristöön liittyviä toimenpiteitä. Metsätietojärjestelmän ympäristötiedot kuvaavat metsäympäristöä ja metsien hoitoa ja käyttöä. Euroopan unionin valtiontukisääntöjen mukaan luonnolliset henkilöt, jotka omistavat metsää, katsotaan yrityksiksi, koska he harjoittavat taloudellista toimintaa (myyvät puuta markkinoilla). Ammatin- ja elinkeinonharjoittamiseen liittyvät tiedot eivät kerro henkilön henkilökohtaisista oloista. Metsiä sekä metsien hoitoa ja käyttöä kuvaavat tiedot eivät myöskään kuvaa luonnollisen henkilön ominaisuuksia, perhesuhteita tai asumista. Metsiä sekä metsien hoitoa ja käyttöä kuvaavat tiedot ovat sellaista tietoa, joka on kenen tahansa hankittavissa eivätkä sellaisenaan kerro kenenkään henkilökohtaisista oloista. Jokamiehen oikeuden nojalla metsissä voi liikkua vapaasti. Tällöin kuka tahansa voi tehdä havaintoja metsäympäristöstä ja siihen kohdistuvista toimenpiteistä. Edellä olevan perusteella esityksessä katsotaan, ettei metsätietojärjestelmään sisältyvien ympäristötietojen osalta ole kyse yksityisyyden suojan ydinalueeseen kuuluvista seikoista etenkin, kun otetaan huomioon, että nämä tiedot luovutetaan ilman maanomistajien tai muiden luonnollisten henkilöiden nimi-, osoite- ja muita yhteystietoja taikka henkilötunnusta. Lakiehdotuksen 13 d §:ssä pääsääntönä olisi siis tallennejulkisuus. Tallennejulkisuutta sen sijaan rajoitettaisiin jatkossakin siltä osin kuin kyse olisi luonnollisten henkilöiden nimi-, osoite- ja muista yhteystiedoista taikka henkilötunnuksesta. Näiden tietojen luovuttaminen sidottaisiin jatkossakin tietojen käyttötarkoitukseen.

Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ympäristötietodirektiivin asettamissa puitteissa varmistettava tietosuojadirektiivin noudattaminen. Tähän liittyen lakiehdotukseen on sisällytetty ympäristötietojen luovutuksensaajia koskeva informointisäännös. Ympäristötiedot on mahdollista yhdistää luonnollisia henkilöitä koskeviin omistus- ja hallintatietoihin. Lakiehdotuksen 14 a §:n mukaan metsäkeskuksen tulisi informoida luovutuksensaajia henkilötietojen suojaan liittyvistä velvoitteista, jos tiedot on tarkoitus yhdistää luonnollisia henkilöitä koskeviin tietoihin. Esityksessä katsotaan, että säännös edistää sekä yksityisyyden suojaa että luovutuksensaajien oikeusturvaa. Säännöksen voidaan samalla katsoa edistävän hyvää hallintoa. Tässä mielessä esityksellä on liittymäkohta perustuslain 21 §:ssä asetettuihin oikeusturvaa ja hyvää hallintoa koskeviin vaatimuksiin. Samoja perusoikeuksia edistää voimassa olevan lain 13 §:n 4 momentti, jonka mukaan henkilötietojen luovuttamista koskevaan päätökseen on liitettävä tietojen suojaamiseksi tarpeelliset tietojen käytön ehdot ja rajoitukset.

Ympäristötietodirektiivi on luonteeltaan vähimmäisvaatimukset osoittava säädös. Direktiivin johdanto-osan 24 kohdassa todetaan, että direktiivin säännökset eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka mahdollistavat direktiivissä säädettyä laajemman tietojen saatavuuden. Tästä vähimmäisluonteesta johtuu, että direktiivin soveltamisalaa ei voida supistaa kansallisin lainsäädäntötoimenpitein. Tämän on perustuslakivaliokunta todennut direktiiviehdotusta koskevaa valtioneuvoston kirjelmää käsitellessään (PeVL 1/2001 vp).

Henkilötietojen luovuttaminen

Kuten edellä on jo todettu, perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia, mukaan luettuna tietojen luovutettavuus, sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista (PeVL 25/1998 vp, PeVL 51/2002 vp ja PeVL 3/2014 vp). Lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla (PeVL 51/2002 vp).

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että toisen perusoikeuden edistäminen voi olla sellainen välttämätön syy, jonka vuoksi viranomaisen hallussa olevien tallenteiden julkisuutta on mahdollista perustuslain 12 §:n 2 momentin nojalla erikseen rajoittaa (PeVL 2/2008 vp, PeVL 40/2005 vp ja Pe VL 3/2009). Henkilötietojen luovutus on esityksessä kytketty tietojen käyttötarkoitukseen. Metsätietolaissa tai lakiehdotuksessa ei ole nimenomaista säännöstä asiasta, koska käyttötarkoitussidonnaisuudesta säädetään henkilötietolaissa ja henkilötietolain säännöksiä on tarkoitus soveltaa metsätietojärjestelmään liittyvään rekisterinpitoon edellä selostettuja ympäristötietojen luovutuksia lukuun ottamatta.

Lakiehdotuksen 8 §:n 2 momentti koskee metsätietojärjestelmän julkisten tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla kaupallista tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. Säännös koskee henkilötietojen luovuttamista. Pääsääntöisesti henkilötietojen luovutus teknisen käyttöyhteyden avulla on edellyttänyt suostumusta. Lakiehdotuksen 8 §:n 2 momentin mukaan vastedes julkisten henkilötietojen luovutus olisi mahdollista, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää kyseisiä henkilötietoja. Tämä tarkoittaa, että tietojenluovutuspäätöksen tulee perustua henkilötietolaissa tai jossain muussa laissa säädettyyn henkilötietojen käsittelyn perusteeseen. Näin ollen henkilötietojen luovutus sidotaan tietojen käyttötarkoitukseen.

Lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentti koskee tietojen luovuttamista suoramarkkinointia varten. Säännökseen lisättäisiin maanomistajien yhteystietojen uusia valintaperusteita. Valintaperusteet kytkeytyvät metsävaratietoihin. Valintaperusteet yksilöitäisiin laissa.

Lakiehdotuksen henkilötietojen luovutusta koskevat säännökset olisivat laintasoisia. Esityksessä katsotaan, että laintasoiset säännökset ovat perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla kattavia ja yksityiskohtaisia.

Salassa pidettävien tietojen saaminen Verohallinnolta

Suomen metsäkeskuksella on verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettuun lakiin sisältyvien salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä saada Verohallinnolle ilmoitettu kuolinpesän asianhoitajan nimi- ja yhteystieto sekä maanomistajan yritys- ja yhteisötunnus. Esityksen mukaan (lakiehdotus 13 d §) metsäkeskuksella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä Verohallinnolta julkisten hallintotehtävien hoitamista varten kuolinpesän asianhoitajan nimi, henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus sekä yhteystiedot; maanomistajan nimi, henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus sekä tieto maanomistajan harjoittaman toiminnan oikeudellisesta muodosta; kiinteistön hallintaoikeuden haltijan nimi, henkilötunnus, yritys- ja yhteisötunnus sekä tieto hallintaoikeuden haltijan harjoittaman toiminnan oikeudellisesta muodosta; kiinteistön yhteisomistajien muodostaman verotusyhtymän yritys- ja yhteisötunnus; sekä puolisoiden yhdessä harjoittamaan metsätalouteen kuuluvan kiinteistön osalta puolisoiden yhteinen yritys- ja yhteisötunnus. Mainitut tiedot voitaisiin luovuttaa Metsäkeskukselle teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai muutoin sähköisesti.

Ehdotetussa pykälässä mainitut tiedot ovat salassa pidettäviä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain mukaan. Salassa pidettävien tietojen luovutuksesta on säädettävä lailla. Esityksen mukaan metsäkeskuksella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä saada kyseiset tiedot julkisen hallintotehtävän hoitamista varten. Suomen metsäkeskuksen julkisten hallintotehtävien hoitamisen kannalta on välttämätöntä, että metsäkeskus saa Verohallinnolta kyseiset tiedot käyttöönsä.

Johtopäätös

Edellä kerrotun perusteella laki voidaan hallituksen käsityksen mukaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Tässä laissa säädetään Suomen metsäkeskuksen, jäljempänä metsäkeskus , henkilötietoja sisältävästä metsätietojärjestelmästä ja siinä olevien tietojen käsittelystä. Jollei tässä laissa toisin säädetä, sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn henkilötietolakia (523/1999) sekä tietojen ja asiakirjojen julkisuuteen ja niiden luovuttamiseen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) .

Metsävaratietoja päivitetään metsäkeskuksen hallintoasioiden hoitamisen yhteydessä saatujen hakemusten ja ilmoitusten perusteella. Lisäksi metsävaratietoja voidaan päivittää muidenkin metsäkeskukselle toimitettujen tietojen perusteella, jos tiedot eivät metsäkeskuksen arvion mukaan sisällä olennaisia puutteita, virheitä tai väärintulkintoja. Siitä poiketen, mitä 6 §:ssä säädetään rekisterinpitoon liittyvistä vastuista, rekisterinpitäjä ei vastaa näiden tietojen virheettömyydestä. Jos rekisterinpitoon liittyviä tehtäviä hoitava metsäkeskuksen toimihenkilö on tarkastanut näiden tietojen oikeellisuuden maastossa, sovelletaan kuitenkin, mitä 6 § 1 momentissa säädetään.

Tietojärjestelmän julkisia tietoja voidaan teknisen käyttöyhteyden avulla luovuttaa metsätalouteen liittyvää kaupallista tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

Maanomistajan yhteystiedot voidaan luovuttaa metsätalouteen liittyvää suoramarkkinointia varten, ellei maanomistaja ole sitä kieltänyt. Maanomistajan yhteystietojen valintaperusteena voidaan käyttää henkilön osoitetta, kotikuntaa, ikää, sukupuolta, äidin- tai asiointikieltä ja tietoa siitä, minkä ajan kiinteistö on ollut henkilön omistuksessa tai hallinnassa. Lisäksi yhteystietojen valintaperusteena voidaan käyttää tilan tai muun alueen pinta-alaa, sijaintia, pääpuulajia, puuston keskitilavuutta sekä metsänhoitotöitä ja hakkuita koskevia toimenpide-ehdotuksia ja näiden toimenpiteiden ajoitusta. Luovutettavat tiedot voidaan ryhmitellä valintaperusteiden mukaan.

Tietojen luovuttaminen on sallittua vain siltä osin kuin tiedot ovat tarpeellisia ilmoitettuun markkinointitarkoitukseen. Tietojen luovuttaminen ei ole sallittua sähköisen viestinnän avulla tapahtuvaan suoramarkkinointiin, elleivät tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 24 luvussa säädetyt edellytykset täyty.

Maanomistajan yhteystiedot voidaan luovuttaa mielipide- ja markkinatutkimukseen taikka muihin näihin rinnastettaviin osoitteellisiin lähetyksiin, jos henkilötietolain 19 §:ssä säädetyt tietojen käsittelyn edellytykset täyttyvät.

Teknisen käyttöyhteyden avaamiseen sovelletaan 13 §:ssä säädettyä menettelyä.

Tekninen käyttöyhteys voidaan avata, jos rekisterinpitäjä on päätöksellään rekisteröinyt luovutuksensaajan metsäkeskuksen sähköisen palvelun käyttäjäksi ja hyväksynyt luovutuksensaajan ilmoittaman henkilötietojen käsittelyn perusteen. Päätökseen tulee liittää ehto, jonka mukaan luovutuksensaaja on velvollinen ilmoittamaan metsäkeskukselle harjoittamansa elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan lopettamisesta tai muusta seikasta, jolla on merkitystä arvioitaessa luovutuksensaajan oikeutta käsitellä henkilötietoja.

Rekisteröinti tulee peruuttaa, jos luovutuksensaaja ei noudata rekisteröintiä koskevaan päätökseen liitettyjä ehtoja tai rajoituksia.

Tekninen käyttöyhteys voidaan avata tekemättä erillistä päätöstä luovutuksensaajan ilmoittaman henkilötietojen käsittelyn perusteen hyväksymisestä, jos maanomistaja on antanut suostumuksensa metsäkeskuksen tarjoamassa sähköisessä palvelussa. Metsäkeskuksen sähköisen palvelun käyttäjäksi rekisteröintiin sovelletaan, mitä 13 a §:ssä säädetään.

Rekisterinpitäjän tulee huolehtia siitä, että maanomistaja saa ennen suostumuksen antamista tiedot luovutuksensaajalle asetetuista tietojen käyttöä koskevista ehdoista ja rajoituksista, suostumuksen peruuttamistavasta ja muista maanomistajan oikeuksien käyttämiseksi tarpeellisista seikoista.

Metsätietojärjestelmästä luovutettuja tietoja saa käyttää vain siihen käyttötarkoitukseen, johon ne on luovutettu. Tiedot saa luovuttaa edelleen sivulliselle vain, jos siitä säädetään laissa tai siihen on maanomistajan suostumus taikka jos metsäkeskus on tietojen luovuttamista koskevassa päätöksessään antanut siihen nimenomaisen luvan. Metsäkeskus ei saa antaa lupaa metsätietojärjestelmän alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poikkeavaan tietojen käsittelyyn.

Metsätietojärjestelmästä saa antaa ympäristötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei salassapitosäännöksistä muuta johdu. Ympäristötiedot voidaan tällöin luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden avulla. Ympäristötiedoilla tarkoitetaan

Tiedon pyytäjän ei tarvitse perustella pyyntöään. Tällöin pyydettyjä ympäristötietoja ei saa yksilöidä luonnollisen henkilön nimen, osoitteen, muun yhteystiedon tai henkilötunnuksen perusteella. Sillä, jolle on avattu tekninen käyttöyhteys metsätietojärjestelmään maanomistajan suostumuksen perusteella, on oikeus luovuttaa 1 momentissa tarkoitettuja ympäristötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla edelleen sivulliselle.

Metsäkeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada pyynnöstä Verohallinnolta julkisten hallintotehtävien hoitamista varten seuraavat tiedot:

Metsäkeskuksella on oikeus saada edellä mainitut tiedot maksutta. Tiedot voidaan luovuttaa Metsäkeskukselle teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai muutoin sähköisesti.

Luovutettaessa ympäristötietoja 13 d §:n nojalla luovutuksensaajaa tulee informoida siitä, että henkilötietojen suojaa koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi, jos ympäristötietoja yhdistetään luonnollisia henkilöitä koskeviin tietoihin.