HE 167/2017

2.1Keskisuurten energiantuotantolaitosten rekisteröintivelvollisuutta koskeva sääntely

Ympäristönsuojelulain 116 §:ssä säädetään toiminnan rekisteröinnistä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Rekisteröitävät toiminnat on lueteltu lain liitteessä 2 ja sen perusteella osa polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköistä – ja laitoksista on rekisteröintivelvollisia. Rekisteröitäviin toimintoihin kuuluu liitteen 2 kohdan 1 mukaan energiantuotantolaitos, jonka polttoainetehoon lasketaan yhteen kaikki samalla laitosalueella sijaitsevat polttoaineteholtaan vähintään yhden megawatin energiantuotantoyksiköt ja jonka polttoaineteho on vähintään 5 megawattia, mutta alle 50 megawattia, ja jossa jokaisen kiinteää polttoainetta käyttävän energiantuotantoyksikön polttoaineteho on alle 20 megawattia. Lain mukainen rekisteröintivelvollisuus ei siis voimassa olevan sääntelyn mukaan koske sellaisia polttoaineteholtaan 1-5 megawatin energiantuotantoyksiköitä, jotka eivät yhdessä muiden samalla laitosalueella olevien energiantuotantoyksiköiden kanssa muodosta yli viiden megawatin energiantuotantolaitosta.

Lain 116 §:n 1 momentin mukaan lain liitteen 2 mukaiset toiminnat rekisteröidään tekemällä niistä lain 117 §:ssä tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Rekisteröintimenettely on luonteeltaan kirjaamistoimenpide, jossa ei tehdä hallinnollista päätöstä eikä anneta määräyksiä. Käytännössä rekisteröinnin edellytyksenä on, että toiminnalle on toimialakohtaisessa valtioneuvoston asetuksessa säädetty alalla yleisesti noudatettavat ympäristönsuojeluvaatimukset. Rekisteröintivelvollisten energiantuotantolaitosten osalta nämä vaatimukset sisältyvät polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista annettuun valtioneuvoston asetukseen (750/2013) , jota selostetaan tarkemmin kohdassa 2.3.

Lain 116 §:n 1 momentin mukaan toiminta voidaan aloittaa, kun kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on rekisteröinyt toiminnan tai ilmoituksen jättämisestä on kulunut 90 päivää. Toiminnanharjoittajalle lähetetään tieto rekisteröinnistä.

Toimivaltainen valvontaviranomainen, eli kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, varmistaajälkivalvonnalla, että toiminnassa noudatetaan toimialakohtaisen valtioneuvoston asetuksen vaatimuksia.

Liitteen 2 mukaista toimintaa ei kuitenkaan aina voida rekisteröidä. Ympäristönsuojelulain 30 §:ssä säädetään tilanteista, joissa liitteen 2 mukainen toiminta edellyttää rekisteröinnin sijastaympäristölupaa. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että toiminta edellyttää ympäristölupaa, jos se on osa direktiivilaitoksen toimintaa. Säännös tarkoittaa, että ympäristölupaa ei tarvita sellaiselle luvanvaraisen laitoksen osalle, joka voidaan rekisteröidä ja joka ei ole osa direktiivilaitosta. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään, että ympäristölupa on oltava, jos toiminnasta saattaa aiheutua 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään, että ympäristölupa on oltava, jos toiminta on luvanvaraista pohjavesialueita koskevan 28 §:n perusteella.

2.2Keskisuurten energiantuotantolaitosten ympäristöluvanvaraisuutta koskeva sääntely

Ympäristönsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraaaiheuttavaan toimintaan, josta säädetään liitteen 1 taulukossa 1 (direktiivilaitos) ja taulukossa 2, on oltava lupa. Osa polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantolaitoksista on luvanvaraisia lain liitteen 1 taulukon 2 perusteella. Luvanvaraista on lain liitteen 1 taulukon 2 kohdan 3 alakohdan a mukaan polttoaineiden polttaminen laitoksessa, jossa on yksi tai useampi polttoaineteholtaan vähintään 20 megawatin kiinteää polttoainetta polttava energiantuotantoyksikkö ja laitosalueen kaikkien energiantuotantoyksiköiden yhteenlaskettu polttoaineteho on alle 50 megawattia.

Lain 27 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta, jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun noron pilaantumista ja toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Lain 28 §:ssä säädetään toiminnan luvanvaraisuudesta pohjavesialueilla. Pykälän soveltamisalaan kuuluvien toimintojen osalta luvanvaraisuuden määrittelyyn ei sisälly pilaantumisriskin arviointia, vaan toimintaan on aina haettava lupa, jos se sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. Lain 28 § 1 momentin perusteella liitteessä 2 tarkoitetun rekisteröitävän energiantuotantolaitoksen toimintaan on oltava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. Lain 28 §:n 2 momentin perusteella myös liitteessä 1 ja 2 tarkoitettuun, mutta niitä vähäisempään energiantuotantolaitoksen toimintaan on oltava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Lisäksi edellä kohdassa 2.1 selostettu lain 30 § saattaa johtaa siihen, että muutoin lain liitteen 2 mukaisesti rekisteröitävän energiantuotantolaitoksen toiminta edellyttää tietyissä tilanteissa ympäristölupaa.

Ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2014) 2 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan luvanvaraisen alle 50 megawatin energiantuotantolaitoksen ympäristöluvan. Lupamenettely käsittää varsinaisen lupaharkinnan ja lupapäätöksen antamisen lisäksi muun muassa kuulutusmenettelyn ja siihen liittyvän asianosaisten kuulemisen, laissa edellytettyjen ja tarvittavien muiden lausuntojen hankkimisen sekä lupapäätöksestä tiedottamisen. Päätöksessä rajoitetaan lupamääräyksin toiminnasta aiheutuvia päästöjä ja niistä johtuvaa ympäristön pilaantumista ja määrätään päästöjen ja vaikutusten tarkkailusta. Lisäksi lupapäätöksessä määrätään tarvittaessa korvauksia päästöistä johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvista haitoista. Lupaharkinta ja päästömääräykset perustuvat toiminnan luonteen ja sijoituspaikan huomioon ottavaan tapauskohtaiseen harkintaan. Lupapäätöksestä voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2.3Keskisuurten energiantuotantolaitosten ympäristönsuojeluvaatimuksia koskeva sääntely

Toimialakohtainen asetus eli polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksia koskeva valtioneuvoston asetus (750/2013) , on ollut voimassa 1 päivästä marraskuusta 2013 alkaen.

Toimialakohtaista asetusta sovelletaan kaikkiin energiantuotantoyksiköihin, joiden polttoaineteho on vähintään 5 megawattia, mutta alle 50 megawattia. Lisäksi toimialakohtaista asetusta sovelletaan energiantuotantoyksiköihin, joiden polttoaineteho vähintään 1 megawatti, mutta alle 5 megawattia, jos energiantuotantoyksikkö sijaitsee samalla laitosalueella muiden energiantuotantoyksiköiden kanssa ja niiden yhteenlaskettu polttoaineteho ylittää 5 megawattia tai jos energiantuotantoyksikkö on osa muutoin ympäristöluvanvaraista toimintaa.

Toimialakohtainen asetus koskee sekä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröitäviä että luvanvaraisia energiantuotantoyksiköitä ja -laitoksia. Luvanvaraisiin laitoksiin toimialakohtaista asetusta sovelletaan ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksena.

Toimialakohtaisen asetuksen soveltamisalasta on rajattu pois energiantuotantoyksiköt, jotka kuuluvat jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen tai polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen, jäljempänä suurten polttolaitosten asetus, soveltamisalaan. Asetusta ei sovelleta yksiköihin, jotka käyttävät palamistuotteita suoraan lämmitykseen, kuivaukseen taikka esineiden tai aineiden käsittelyyn, kuten uudelleenlämmitysuuneihin ja lämpökäsittelyuuneihin, eikä jälkipolttoyksiköihin, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja, joita ei käytetä erillisinä energiantuotantoyksikköinä. Asetusta ei myöskään sovelleta kokonaisten eläinten raatojen polttamiseen. Asetuksen soveltamisalasta on lisäksi rajattu yksiköt, joissa tutkitaan, kehitetään tai testataan diesel-, kaasu- tai monipolttoainemoottoreita. Myös ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu koeluontoinen lyhytaikainen toiminta on rajattu asetuksen soveltamisalasta.

Toimialakohtaisessa asetuksessa säädetään päästöraja-arvot ilmaan johdettaville päästöille energiantuotantoyksikössä käytetyn polttoaineen ja yksikön polttoainetehon perusteella. Päästöraja-arvot on asetettu hiukkasille, typenoksideille ja rikkidioksidille. Päästöraja-arvot määräytyvät sen mukaan, onko kyse uudesta vai olemassa olevasta energiantuotantoyksiköstä. Uudella energiantuotantoyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka on rekisteröity tai, joka on saanut ympäristöluvan 1 päivänä kesäkuuta 2010 jälkeen. Olemassa olevalla energiantuotantoyksiköllä tai -laitoksella tarkoitetaan 1 päivänä kesäkuuta 2010 toiminnassa ollutta energiantuotantoyksikköä tai -laitosta taikka sellaista laitosta, jonka ympäristölupa on kuulutettu ennen mainittua päivämäärää.

Päästöraja-arvoissa huomioidaan erikseen peruskuorma-, vara- ja huippukuormayksiköt sekä hätäkäyttöyksiköt. Asetukseen sisältyy myös laskentakaava monipolttoaineyksiköiden päästöraja-arvon määrittämiseksi. Energiantuotantoyksiköiden päästöraja-arvot määritetään yksiköiden yhteenlasketun polttoainetehon perusteella, jos savuhormiin johdetaan kahden tai useamman yksikön savukaasut.

Toimialakohtaisessa asetuksessa säädetään ilmaan johdettaville päästöille päästöraja-arvojen lisäksi myös muita ympäristönsuojeluvaatimuksia. Kyse on energiantuotantoyksikön savupiipun korkeutta koskevista vaatimuksista, energiantuotantolaitoksen toimintaa ja siihen liittyviä liikenne-, purkaus- ja lastaustoimintoja sekä polttoaineen käsittelyä koskevista meluntorjuntavaatimuksista, jätevesien käsittelystä ja johtamisesta, polttoaineiden käsittelystä ja varastoinnista, jätehuollosta ja poikkeuksellisista tilanteista. Lisäksi asetuksessa säädetään toimintaa sekä sen päästöjä ja vaikutuksia koskevista tarkkailuvaatimuksista sekä toiminnanharjoittajan kirjanpito- ja tietojen toimittamisvelvollisuudesta. Toiminnan lopettamisesta ja muuttamisesta on ilmoitettava asetuksen mukaisesti.

2.4Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiiviin keskeinen sisältö

Keskisuuria polttolaitoksia koskevassa direktiivissä asetetaan päästöraja-arvot vähintään yhden mutta alle 50 megawatin polttolaitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöille. Päästöraja-arvojen lisäksi direktiivissä on asetettu polttolaitoksille esimerkiksi päästöjen tarkkailuun ja valvontaan liittyviä velvoitteita. Direktiivin soveltamisalasta on sen 2 artiklan 3 kohdan yksityiskohtaisessa luettelossa rajattu pois eräitä toimintoja ja laitteita. Direktiiviä ei esimerkiksi sovelleta toimintoihin, joiden päästöjä rajoitetaan teollisuuspäästödirektiivin kautta. Direktiiviä ei myöskään sovelleta polttolaitoksiin, jotka käyttävät palamistuotteita suoraan esineiden tai aineiden lämmitykseen tai kuivaukseen, eikä jälkipolttolaitoksiin, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina. Lisäksi direktiiviä ei sovelleta teknisiin laitteisiin, joita käytetään ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen.

Direktiivin velvoitteita sovelletaan uusiin käyttöön otettaviin polttolaitoksiin 20.12.2018 alkaen, olemassa oleviin polttoaineteholtaan 5-50 megawatin polttolaitoksiin vuoden 2025 alusta alkaen ja 1–alle 5 megawatin laitoksiin vuoden 2030 alusta alkaen. Huomionarvoista on, että direktiivissä olemassa olevan polttolaitoksen määritelmää ei ole kytketty pelkästään direktiivin voimaantulohetkeen, vaan vasta tätä myöhempään ajankohtaan siten, että viime kädessä laitoksen käyttöönottohetki ratkaisee sen, onko kyse direktiivin määritelmän mukaisesta olemassa olevasta vai uudesta polttolaitoksesta.

Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin päästöraja-arvoja koskeva sääntely on erittäin yksityiskohtaista ja sisältyy direktiivin artiklaan 6 sekä liitteeseen II. Kuten edellä on jo todettu, päästöraja-arvot ovat pääsääntöisesti voimassa olevia kansallisesti asetettuja päästöraja-arvoja tiukempia. Toisaalta olemassa oleville laitoksille on direktiivissä varattu poikkeuksellisen pitkä siirtymäaika sopeutua tiukentuviin päästöraja-arvoihin. Lisäjoustoa tuo myös se, että direktiivin mukaan on kansallisesti mahdollista asettaa joitain lieventäviä poikkeuksia direktiivin mukaisten päästöraja-arvojen noudattamiseen mm. vähän käyvissä laitoksissa, kaukolämpölaitoksissa ja biomassa polttavissa laitoksissa. Direktiivin mahdollistamissa poikkeuksissa huomioidaan myös vähärikkisten ja kaasumaisten polttoaineiden saatavuushäiriöt. Direktiivin mukaan toimivaltainen viranomainen voi tietyin edellytyksin myöntää kyseisten polttoaineen saatavuudessa ilmenneiden häiriöiden johdosta toiminnanharjoittajalle määräaikaisen poikkeuksen velvoitteesta noudattaa direktiivin mukaisia päästöraja-arvoja. Vähärikkistä polttoainetta käyttävälle polttolaitokselle poikkeus voidaan myöntää enintään kuuden kuukauden ajaksi. Yksinomaan kaasumaista polttoainetta käyttävälle polttolaitokselle poikkeus voidaan pääsäännön mukaan myöntää kymmenen päivän ajaksi. Molemmissa tilanteissa jäsenvaltion on ilmoitettava poikkeusten myöntämisestä komissiolle kuukauden kuluessa niiden myöntämisestä.

Direktiivin mukaisten sovellettavien päästöraja-arvojen määrittämisen kannalta merkityksellistä on se, että direktiivin 4 artikla sisältää myös pitkälti suuria polttolaitoksia koskevan sääntelyn kaltaisen yhteenlaskusäännön yhteiseen piippuun savukaasuja johtaville keskisuurille polttolaitoksille. Suurten polttolaitosten sääntelystä poiketen yhteenlaskusääntö koskisi kuitenkin vain direktiivin määritelmän mukaisia uusia keskisuuria polttolaitoksia. Lisäksi päästöraja-arvojen määrittämisen kannalta merkityksellisenä voidaan pitää myös direktiivin sisältämää laskentakaavaa päästöraja-arvojen määrittämiseksi tilanteissa, joissa polttolaitoksessa käytetään samanaikaisesti kahta tai useampaa polttoainetta.

Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei sen soveltamisalaan kuuluvia polttolaitoksia käytetä ilman että ne on rekisteröity tai ilman, että niille on myönnetty lupa. Direktiivi sisältää myös joitain rekisteröinti- ja lupamenettelyihin liittyviä velvoitteita. Ensinnäkin direktiivin 5 artiklan 3 kohta velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että rekisteröinti- ja lupamenettelyjen yhteydessä toiminnanharjoittaja velvoitetaan ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin soveltamisalaan kuuluvista polttolaitoksista vähintään direktiivin liitteessä I luetellut tiedot. Näitä tietoja ovat perustiedot polttolaitoksesta ja sen toiminnasta, kuten laitoksen polttoaineteho ja tyyppi, laitoksessa käytetyt polttoaineet osuuksittain sekä toiminnan aloituspäivämäärä. Lisäksi tulee ilmoittaa EU:n toimialaluokituksen koodeja käyttäen tarkemmin se, mihin toimintaan energiantuotanto liittyy, ja arvioitaisiin laitoksen käyttötunnit ja keskimääräinen kuorma. Ilmoitusvelvollisuus kattaa myös polttolaitoksen toiminnassa noudatettavat päästöraja-arvot ja mahdollinen laitoksen käytön rajaaminen 500 vuosittaiseen käyttötuntiin. Lisäksi kiinteän polttolaitoksen osalta on ilmoitettava laitoksen sijaintipaikka. Toiseksi direktiivin 9 artikla edellyttää jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta toiminnanharjoittajat ilmoittavat ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista keskisuuriin polttolaitoksiin tehtävistä muutoksista, jotka vaikuttavat sovellettaviin päästöjen raja-arvoihin. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa saatettava lupa tai rekisteröinti ajan tasalle tämän mukaisesti.

Kolmanneksi direktiivin 5 artiklan 4 kohta edellyttää, että toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä keskisuuri polttolaitos tai käynnistettävä sitä koskeva lupamenettely kuukauden kuluessa siitä, kun toiminnanharjoittaja on antanut liitteessä I luetellut tiedot.

Edellä selostettuihin rekisteröinti- ja lupamenettelyitä koskeviin velvoitteisiin liittyen direktiivin 5 artiklan 5 kohta edellyttää myös, että toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä rekisteriä kutakin keskisuurta polttolaitosta koskevista tiedoista, liitteessä I luetellut tiedot sekä 9 artiklan mukaisesti saadut tiedot mukaan lukien. Lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on asetettava rekisteriin sisältyvät tiedot julkisesti saataville, myös internetissä, direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.

Direktiivin velvoitteet linkittyvät eräiltä osin myös 21 päivänä toukokuuta 2008 ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/50/EY, jäljempänä ilmanlaatudirektiiv i. Direktiivin 6 artiklan 9 kohdan mukaan alueilla tai alueiden osilla, joilla ei noudateta ilmanlaatudirektiivissä säädettyjä ilmanlaadun raja-arvoja, jäsenvaltioiden on arvioitava tarve soveltaa näillä alueilla tai alueiden osilla sijaitseviin yksittäisiin keskisuuriin polttolaitoksiin direktiivissä asetettuja päästöjen raja-arvoja tiukempia raja-arvoja osana ilmanlaatudirektiivin 23 artiklassa tarkoitettujen ilmanlaatusuunnitelmien laatimista ottaen huomioon 6 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon tulokset, mikäli kyseisten raja-arvojen soveltaminen auttaisi tehokkaasti parantamaan ilmanlaatua huomattavasti.

Direktiivin 11 artikla sisältää jäsenvaltiolle osoitettuja raportointivelvoitteita. Raportointikertoja olisi yhteensä kolme. Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2026 ja viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2031 toimitettava komissiolle kertomus, joka sisältää laadullisia ja määrällisiä tietoja direktiivin täytäntöönpanosta, kaikista toimista, joilla varmennetaan, että keskisuurten polttolaitosten toiminta on direktiivin mukaista, ja kaikista tässä tarkoituksessa toteutetuista täytäntöönpanon valvontatoimista. Ensimmäiseen eli viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2026 toimitettavaan kertomukseen on sisällytettävä arvio keskisuurista polttolaitoksista peräisin olevista rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten vuotuisista kokonaispäästöistä laitostyypeittäin, polttoainetyypeittäin ja kapasiteettiluokittain. Lisäksi jäsenvaltioiden on myös toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 kertomus, joka sisältää arvion keskisuurista polttolaitoksista peräisin olevista hiilimonoksidin vuotuisista kokonaispäästöistä ja käytettävissä olevat tiedot hiilimonoksidipäästöjen pitoisuudesta polttoainetyypeittäin ja kapasiteettiluokittain.

Direktiivin 17 artiklan mukaa se tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 19 päivänä joulukuuta 2017.

2.5Keskisuurten energiantuotantolaitosten lukumäärää ja kokoluokkaa koskevia tietoja

Jo keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin neuvotteluvaiheessa tiedostettiin, että nykytilanteessa käytössä ei ole kattavaa tietoaineistoa direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten lukumääristä, polttoainetehoista ja polttoaineiden käytöstä. Lain 222 §:n tarkoittamaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään on lain 223 §:n nojalla talletettu tietoja ainoastaan niistä energiantuotantolaitoksista, jotka voimassa olevan sääntelyn mukaan ovat rekisteröitäviä tai luvanvaraisia. Tietojärjestelmään ei myöskään tietoteknisistä syistä johtuen ole tähän saakka systemaattisesti talletettu tietoja kaikista kuntien toimivaltaan kuuluvista luvanvaraisista laitoksista. Direktiivin neuvotteluvaiheessa tarvittavia lukumäärä- ja muita tietoja yritettiin kartoittaa kesällä ja syksyllä 2014 erilliskyselyllä Manner-Suomen kunnista, jotta kansallista vaikutusarviointia varten saataisiin riittävästi aineistoa. Kasvihuoneissa olevien energiantuotantolaitosten tietoja kysyttiin erillisellä lomakkeella. Tätäkään kautta ei kuitenkaan saatu kaikilta kunnilta, sillä kyselyn vastausprosentti oli 61.5 %. Lisäksi useiden kuntien toimittamissa vastauksissa tiedot olivat puutteellisia. (Petäjä ym. 2014). Kyselyn avulla saatiin kuitenkin tiedot 515:stä aiemmasta aineistosta puuttuneesta energiantuotantolaitoksesta, joista 456 kuuluu kokoluokkaan 1–5 MW.

Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin neuvotteluvaiheessa teetettiin myös laajempi selvitys, jossa arvioitiin sekä päästökattodirektiiviehdotuksen että keskisuurten polttolaitosten direktiiviehdotuksen toimeenpanon vaikutuksia Suomessa (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2015), jäljempänä vaikutusarviointiselvitys . Vaikutusarviointiselvityksessä hyödynnettiin edellä selostetun erillisselvityksen tietoja. Vaikutusarviointiselvityksen mukaan käytettävissä olevan aineiston mukaan kokoluokkaan 1–50 MW kuuluvia laitoksia on 2 546, ja tietoja on 262:sta (83 %) Manner-Suomen kunnasta. Suurin osa eli 61 % (1 434) energiantuotantolaitoksista kuuluu kokoluokkaan 1–5 MW. Arviolta 10–20 % em. kokoluokan energiantuotantolaitoksista, eli merkittävä osa, puuttuu käytettävissä olevasta aineistosta. Käytettävissä olevan aineiston mukaan energiantuotantolaitoksista 19 % (456) kuuluu kokoluokkaan yli 5–10 MW ja 2,5 %:n (59) kokoluokka ei ole tiedossa.

Edellä selostetun perusteella Suomessa on nykytilanteessa karkean arvion mukaan noin 3 000 direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa energiantuotantolaitosta. Suurin osa näistä on ympäristönsuojelulain mukaan rekisteröitäviä toimintoja.

2.6Nykytilan arviointi

Kuten edellä on jo todettu, keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin kansallinen täytäntöönpano edellyttää voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Muutoksia tarvitaan sekä laki- että asetustason sääntelyyn.

Voimassa oleva sääntelymme vastaa pääosin nykykäsitystä siitä, minkä kokoluokan energiantuotantolaitoksia on ylipäätään tarpeen sisällyttää ympäristönsuojelusääntelyn soveltamisalaan. . Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin kansallisen täytäntöönpanon vuoksi tämän sääntelyn soveltamisalaa joudutaan laajentamaan nykyistä huomattavasti pienempiin energiantuotantolaitoksiin.

Lisäksi voimassa olevat kansalliset päästöraja-arvot vastaavat pääosin nykykäsitystä siitä, mikä on Suomessa kustannustehokasta päästöjen vähentämistä keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa energiantuotantolaitoksissa. Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin kansallisen täytäntöönpanon vuoksi nämä kansalliset päästöraja-arvot tulevat pääosin tiukkenemaan. Erityisesti pienempien laitosten osalta päästöraja-arvot kiristyvät selvästi verrattuna kansallisiin päästöraja-arvoihin. Uudet päästöraja-arvot pannan täytäntöön asetustason sääntelyllä ja niiden soveltaminen tulee edellyttämään toimia erityisesti hiukkaspäästöjen vähentämisessä. Nämä päästövähennystoimet eivät kuitenkaan ole Suomessa yhtä tehokkaita kuin muualla Euroopassa. Näiden kustannustehokkuuteen liittyvien syiden vuoksi useat tahot kritisoivat keskisuuria polttolaitoksia koskevaa direktiiviä jo sen neuvotteluvaiheessa.

Lisäksi jotkut keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin velvoitteet soveltuvat huonosti kansallisessa rekisteröintimenettelyssä sovellettavaksi. Tämä koskee esimerkiksi uusien keskisuurten energiantuotantoyksiköiden yhteenlaskusääntöä. Rekisteröintimenettely ei sisällä lainkaan ennakkovalvontaa, jonka yhteydessä yhteenlaskusäännön tarkoittama viranomaisarvio olisi luontevaa tehdä. Eräitä direktiivin velvoitteita ei myöskään tulla välttämättä koskaan Suomessa soveltamaan. Tämä koskee ainakin velvollisuutta arvioida ilmanlaatudirektiivin mukaisen ilmansuojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä myös sitä, voitaisiinko ilmanlaatua olennaisesti ja kustannustehokkaasti parantaa tiukentamalla keskisuurten energiantuotantolaitosten päästöraja-arvoja.

Edellä selostetuista seikoista huolimatta keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin velvoitteet on pantava kansallisesti täytäntöön täysimääräisinä, toki hyödyntäen kaikki direktiiviin perustuvat jousto- ja kevennysmahdollisuudet.

Nykytilanteessa lain 222 §:n tarkoittamaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ei tietoteknisistä syistä johtuen kattavasti talleteta lain 223 §:n edellyttämiä tietoja kuntien lupatoimivaltaan kuuluvista toiminnoista ja niiden päästöistä. Tilanteen parantamiseen on kiinnitetty huomiota jo aikaisemmin, viimeksi keväällä 2017 hyväksytyn ympäristönsuojelulain muuttamista koskevan hallituksen esityksen ( HE 8/2017 vp ) yhteydessä. Tuolloin ympäristövaliokunta piti hyvin tärkeänä, että tietopohja lupa- ja päästötiedoista saadaan kohtuullisella aikataululla kuntoon (YmVM 3/2017 vp). Tavoitteena tulee siis edelleen olla, että tietoteknisiä ratkaisuja kehitetään siten, että kuntien toimivaltaan kuuluvia toimintoja koskevat tiedot saataisiin helposti ja kattavasti osaksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmää.

Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin kansallista täytäntöönpanoa valmisteltaessa on tuotu esiin, että nykytilanteessa edellä kohdassa 2.3 selostettua toimialakohtaisen asetusta on sovellettu epäyhtenäisellä ja vaihtelevalla sellaisiin itsenäisiin olemassa oleviin vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantoyksiköihin, jotka asetuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla ovat osa muutoin ympäristöluvanvaraista toimintaa. Tämän hallituksen esityksen laatimisen yhteydessä on todettu, että toimialakohtaisen asetuksen soveltamisalaan liittyvät kysymykset eivät välittömästi liity nyt ehdotettuihin lakitason säännöksiin. Kyseinen toimialakohtaisen asetuksen soveltamisalaa koskeva säännös on kuitenkin sinänsä selkeä ja aikanaan tarkkaan harkittu. Sen soveltamiskäytännön yhtenäisyyteen on syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi erilaisilla alan koulutuspäivillä.

4.1Vaikutusarvioinnin lähtökohdista

Useat esityksen vaikutukset liittyisivät siihen, että keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiiviin täytäntöönpano edellyttää rekisteröintivelvollisuuden laajentamista aikaisempaa pienempiin, eli polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin energiantuotantolaitoksiin. Tämä lisäisi siirtymäsäännösten mukaisessa aikataulussa rekisteröintivelvollisten energiantuotantolaitosten määrää polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten kokoluokassa. Voimassa olevan sääntelyn mukaan kyseisen kokoluokan energiantuotantolaitokset eivät pääsääntöisesti ole rekisteröinti- tai ympäristölupavelvollisia.

Tarkkaa arviota siitä, paljonko keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rekisteröintivelvollisten polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten määrä tulee lisääntymään, ei kuitenkaan pystystä esittämään. Ensinnäkään käytössä ei ole kattavaa tietoaineistoa, jonka avulla saataisiin selvitettyä, kuinka paljon Suomessa tällä hetkellä on kyseiseen kokoluokkaan kuuluvia energiantuotantolaitoksia, taikka tietoja niiden polttoainetehoista ja polttoaineiden käytöstä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään on lähtökohtaisesti talletettu tietoja ainoastaan niistä energiantuotantolaitoksista, jotka voimassa olevan sääntelyn mukaan ovat rekisteröitäviä tai luvanvaraisia. Lisäksi tietojärjestelmään ei tähän saakka ole täysin systemaattisesti talletettu tietoja kaikista kuntien toimivaltaan kuuluvista luvanvaraisista energiantuotantolaitoksista.

Olemassa olevien kyseiseen kokoluokkaan kuuluvien energiantuotantolaitosten lukumäärätietoja on pyritty kartoittamaan edellä kohdassa 2.5 selostettujen selvitysten avulla. Niiden perusteella direktiivin soveltamisalaan kuuluvia polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 50 megawatin laitoksia on Suomessa yhteensä 2 546, ja tietoja on 262:sta (83 %) Manner-Suomen kunnasta. Suurin osa (61 %) näistä energiantuotantolaitoksista on polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin laitoksia. Vaikutusarviointiselvityksen mukaan arviolta 10–20 % em. kokoluokan energiantuotantolaitoksista, eli merkittävä määrä, puuttuu aineistosta.

Toiseksi käytössä ei myöskään ole luotettavaa arviota siitä, kuinka monta polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin uutta energiantuotantolaitosta Suomessa tulevaisuudessa aloittaa toimintansa.

Edellä selostettu huomioon ottaen tarkkoja euromääräisiä vaikutusarvioita esitykseen sisältyvistä ehdotuksista ei pystytä esittämään. Vaikutuksia on arvioitu laadullisesti ja syntymekanismeja kuvaten.

Lisäksi on syytä todeta, että keskeisimmät keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin vaikutukset liittyisivät direktiivin edellyttämien päästöraja-arvojen sekä mittaus- ja raportointivelvoitteiden noudattamiseen. Nämä velvoitteet pannaan kansallisesti täytäntöön uudella toimialakohtaisella asetuksella, joka toki tulee sisältämään myös puhtaasti kansallisia ympäristönsuojeluvaatimuksia. Kyseisiä vaikutuksia kuvataan tässä esityksessä vain yleisluonteisesti, edellä kohdassa 2.5 tarkoitetun arviointiselvityksen pohjalta.

4.2Taloudelliset vaikutukset

4.2.1 Vaikutukset julkiseen talouteen

Kuten edellä kohdassa 4.1. on todettu, rekisteröintivelvollisuuden laajentaminen lisäisi rekisteröintivelvollisten energiantuotantolaitosten määrää polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten kokoluokassa. Tällä olisi jonkin verran kunnallistaloudellisia vaikutuksia.

Lainsäädäntömme mukaan rekisteröintivelvolliset energiantuotantolaitokset rekisteröi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka samalla on toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan luvanvaraisia polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantolaitoksia koskevat lupahakemukset.

Rekisteröintivelvollisuuden laajentaminen tarkoittaisi, että kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset joutuisivat käsittelemään aikaisempaa enemmän rekisteröinti- ilmoituksia. Rekisteröintivelvollisuuden laajentaminen aikaisempaa pienempiin energiantuotantolaitoksiin lisäisi todennäköisesti jonkin verran myös käsiteltävien lupahakemusten määrää, sillä lainsäädäntömme mukaan muutoin rekisteröitäväksi säädettyyn toimintaan tarvitaan joissain tilanteissa ympäristölupa.

Kunnallistaloudellisten vaikutusten syntymekanismi liittyy siihen, että kunnilla on ympäristönsuojelulain nojalla mahdollisuus periä maksuja rekisteröinti- ilmoitusten ja lupahakemusten käsittelystä, sekä rekisteröitävien ja luvanvaraisten toimintojen jälkivalvonnasta. Maksuilla katetaan kunnan viranomaisten toimintamenoja. Maksuista määrätään tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa. Taksat eivät ole kaikissa kunnissa samat. Peruslähtökohta on kuitenkin, että maksun suuruuteen vaikuttaa taksan mukaisen hinnoittelun lisäksi tehtävään käytetty tuntimäärää.

Kuten edellä kohdassa 4.1 on todettu, tarkkaa arviota siitä, paljonko rekisteröintivelvollisten polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten määrä tulee lisääntymään, ei kuitenkaan pystystä esittämään. Käytössä ei ole muutakaan aineistoa, jonka perusteella kunnallistaloudellisia kokonaisvaikutuksia pystyttäisiin arvioimaan euromääräisinä.

Kuntaliitto selvitti syksyllä 2014 kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten taksojen mukaan perittyjen maksujen suuruutta. Taksoissa on yleisesti todettu taksan maksujen perustuvan keskimääräiseen omakustannusarvoon, joka on sama summa kuin taksan tuntihinta. Tuntihinnansuuruus vaihteli 30 eurosta 100 euroon keskiarvon ollessa 50 euroa. Sama tuntihinta koskee lupa-, ilmoitus- ja valvonta-asioiden käsittelyä kunnassa. Selvityksen mukaan yksittäisen energiantuotantolaitoksen (lämpökeskus) rekisteröinti- ilmoituksen käsittelyyn käytetty aika kunnissa on keskimäärin 16 henkilötyötuntia (htt). Vastaavasti yksittäisen energiantuotantolaitoksen (lämpökeskus) ympäristöluvan käsittelyyn käytetty aika on kunnissa keskimäärin 63 henkilötuntia (htt). Selvityksessä ei ole tietoja rekisteröityjen tai luvitettujen energiantuotantolaitosten jälkivalvontaan käytetyistä keskimääräisistä henkilötyötuntimääristä kunnissa.

Kuntaliiton selvitykseen perustuvien hinnoittelu- ja tuntimäärätietojen perusteella jokaisen yksittäisen energiantuotantolaitosta koskevan rekisteröinti- ilmoituksen käsittely lisää kuntien käsittelymaksukertymää 480 – 1600 euroa, keskiarvon ollessa 800 euroa. Vastaavasti jokaisen yksittäisen energiantuotantolaitosta koskevan lupahakemuksen käsittely lisää kuntien käsittelymaksukertymää 1890 – 6300 euroa, keskiarvon ollessa 3150 euroa. Jälkivalonnasta aiheutuvaa maksukertymän lisäystä ei ole Kuntaliiton selvitykseen perustuvien tietojen perusteella mahdollista arvioida lainkaan.

4.2.2 Vaikutukset kansantalouteen

Keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiiviin myötä kiristyvät päästöraja-arvot ja päästömittausvaatimukset, jotka pannaan kansallisesti täytäntöön uudella toimialakohtaisella asetuksella, luovat pohjaa uusien teknisten ja toiminnallisten ratkaisujen löytämiselle ja sitä kautta myös mahdollisuuksia cleantech -yritystoiminnan kehittymiselle. Uuden yritystoiminnan mahdollisia kansantaloudellisia vaikutuksia ei kuitenkaan pysty luotettavasti arvioimaan.

4.2.3 Yritysvaikutukset

Kuten edellä kohdassa 4.1 on todettu, rekisteröintivelvollisuuden laajentaminen lisäisi rekisteröintivelvollisten energiantuotantolaitosten määrää polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten kokoluokassa. Tämä lisäisi myös toiminnanharjoittajien hallinnollisia kustannuksia. Hallinnollisia kustannuksia syntyy energiantuotantolaitosten rekisteröinti- ilmoitusten laatimisesta sekä mahdollisista lupamenettelyistä. Hallinnollisten kustannusten lisääntyminen kohdistuisi voimakkaimmin pieniin toiminnanharjoittajiin, mutta euromääräisiä arvioita ei pystytä esittämään. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että laitosten lukumäärän lisääntymistä ei pystytä luotettavasti arvioimaan. Lisäksi käytettävissä ei myöskään ole mitään arvioita siitä, kuinka paljon hallinnollisia kustannuksia kyseisen kokoluokan laitoksen rekisteröinnistä tai luvituksesta toiminnanharjoittajille keskimääräin aiheutuu.

Edellä kohdassa 2.5 tarkoitetun vaikutusarviointiselvityksen mukaan keskisuurta polttolaitosta koskevan direktiivin merkittävimmät yritysvaikutukset liittyisivät direktiivin edellyttämien päästöraja-arvojen sekä mittaus- ja raportointivelvoitteiden noudattamiseen. Näin esimerkiksi sen vuoksi, että tiukentuvat hiukkaspäästöraja-arvot merkitsevät useille olemassa oleville energiantuotantolaitoksille tarvetta investoida uusiin savukaasun puhdistuslaitteisiin. Arviointiselvityksessä on arvioitu, että tarvittavat lisäinvestoinnit uusiin puhdistuslaitteisiin olisivat Suomessa noin 22 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.

Kuten edellä kohdassa 4.1 on todettu, keskisuurta polttolaitosta koskevan direktiivin edellyttämät päästöraja-arvot sekä mittaus- ja raportointivelvoitteet pannaan kansallisesti täytäntöön toimialakohtaisella ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevalla valtioneuvoston asetuksella, eikä niiden vaikutuksia arvioida tässä esityksessä tarkemmin.

Toimintojen rekisteröintiin liittyvien määräaikojen lyhentäminen tarkoittaisi, että toiminnan voisi aloittaa nykyistä nopeammin. Tällä voidaan arvioida olevan myönteisiä yritysvaikutuksia.

4.3Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esitys sisältää keskisuurille energiantuotantolaitokselle osin täysin uutta sääntelyä. Samanaikaisesti myös toimialakohtainen ympäristönsuojeluvaatimuksia koskeva valtioneuvoston asetus muuttuu kokonaisuudessaan. Osa uusista lakitason säännöksistä, kuten esimerkiksi uusien keskisuurten energiantuotantoyksiköiden polttoainetehon yhteenlaskusääntö, soveltuu lisäksi huonosti rekisteröintimenettelyssä sovellettaviksi. Uuden sääntelykokonaisuuden omaksuminen ja sujuva soveltaminen tulee todennäköisesti viemään toimivaltaisten viranomaisten työaikaa ja sitomaan henkilöstövoimavaroja erityisesti uuden sääntelyn voimaantulon alkuvaiheessa ja sitä mukaan, kun olemassa olevia keskisuuria energiantuotantolaitoksia rekisteröidään ja luvitetaan siirtymäsäännösten mukaisesti. Todennäköisesti soveltamiseen liittyvää ohjeistusta ja linjauksia tullaan laatimaan tiiviissä yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, ympäristöministeriön ja muiden toimijoiden kanssa.

Kuten edellä kohdassa 4.1 on todettu, rekisteröintivelvollisuuden laajentaminen lisäisi rekisteröintivelvollisten energiantuotantolaitosten määrää polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten kokoluokassa. Tämä lisäisi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten työmäärää, kun käsiteltäviä rekisteröinti- ilmoituksia olisi aikaisempaa enemmän. Rekisteröintivelvollisuuden laajentaminen aikaisempaa pienempiin energiantuotantolaitoksiin lisäisi todennäköisesti jonkin verran myös käsiteltävien lupahakemusten määrää, sillä lainsäädäntömme mukaan muutoin rekisteröitäväksi säädettyyn toimintaan tarvitaan joissain tilanteissa ympäristölupa.

Sekä rekisteröitävien että luvanvaraisten toimintojen määrän lisääntyminen tarkoittaisi työmäärän lisääntymistä kunnissa myös sitä kautta, että säännöllisen jälkivalvonnan piiriin kuuluvia toimintoja olisi aikaisempaa enemmän. Jälkivalvontaa pidetään yleisesti ainakin yhtä työläänä tai jopa työläämpänä kuin ennakkovalvontaa. Erityisesti hallintopakon käyttö edellyttää toimivaltaisilta viranomaiselta vahvaa oikeudellista asiantuntemusta. Tämän vuoksi jälkivalvonnan voimavarojen riittävyyteen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kunnissa.

Kuten edellä kohdassa 4.1 on todettu, tarkkaa arviota siitä, paljonko rekisteröintivelvollisten polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten määrä tulee lisääntymään, ei kuitenkaan pystystä esittämään. Käytössä ei ole muutakaan aineistoa, jonka perusteella vaikutuksia viranomaistoimintaan pystyttäisiin arvioimaan henkilötyövuosina.

Kuntaliiton vuonna 2014 teettämän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten taksoja koskevan selvityksen mukaan yksittäisen energiantuotantolaitoksen (lämpökeskus) rekisteröinti- ilmoituksen käsittelyyn käytetty aika kunnissa on keskimäärin 16 henkilötyötuntia (htt). Vastaavasti yksittäisen energiantuotantolaitoksen (lämpökeskus) ympäristöluvan käsittelyyn käytetty aika on kunnissa keskimäärin 63 henkilötuntia (htt). Selvityksessä ei ole tietoja rekisteröityjen tai luvitettujen energiantuotantolaitosten jälkivalvontaan käytetyistä keskimääräisistä henkilötyötuntimääristä kunnissa.

Rekisteröinti- ilmoitusten ja lupahakemusten käsittelyyn kuluva työmäärä lisääntyisi todennäköisesti erityisesti vuoden 2027 lopussa ja vuoden 2028 aikana, jolloin esitykseen sisältyvien siirtymäsäännösten vuoksi on odotettavissa runsaasti polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitosten rekisteröinti- ilmoituksia ja jonkin verran lupahakemuksia. Ehdotetuissa siirtymäsäännöksissä on keskisuuria polttolaitoksia koskevaan direktiiviin perustuen edellytetty, että kaikki polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin olemassa olevat energiantuotantolaitokset on rekisteröitävä tai niiden on saatava ympäristölupa viimeistään 1.1.2029, jos ne haluavat jatkaa toimintaansa mainitun päivän jälkeen. Nämä laitokset on rekisteröitävä tai niiden saatava ympäristölupa viimeistään 1.1.2029, vaikka niiden tulee alkaa soveltaa direktiivin mukaisia päästöraja-arvoja ja muita valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä ympäristönsuojeluvaatimuksia vasta myöhemmin eli 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen. Erityisesti rekisteröitävien toimintojen osalta vaatimus siitä, että toiminta tulee rekisteröidä jo ennen kuin valtioneuvoston asetuksessa säädetyt päästöraja-arvot ja muut ympäristönsuojeluvaatimukset tulevat sovellettaviksi, on rekisteröintimenettelyyn huonosti soveltuva velvoite. Rekisteröintimenettely on aikanaan luotu kansalliseen lainsäädäntöömme nimenomaan siitä lähtökohdasta, että rekisteröinnin ja valtioneuvoston asetuksen soveltamisen välillä on välitön yhteys siten, että valtioneuvoston asetuksella säädettyjä ympäristönsuojeluvaatimuksia ryhdytään soveltamaan toimintaan heti, kun se on rekisteröity. On todennäköistä, että kaikki tästä lähtökohdasta vähänkin poikkeavat velvoitteet tulevat aikanaan lisäämään ainakin hetkellisesti toimivaltaisten viranomaisten työmäärää neuvonta - ja ohjeistustarpeen kasvaessa. Tarvittavaa ohjeistusta ja linjauksia tullaan todennäköisesti laatimaan edellä jo kuvatulla tavalla eli tiiviissä yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, ympäristöministeriön ja muiden toimijoiden kanssa.

Sekä keskisuurten energiantuotantolaitosten rekisteröinnille säädettävä lyhyt erityismääräaika että myös muiden toimintojen rekisteröinnille säädetyn määräajan lyhentäminen tarkoittaisivat sitä, että kunnissa jouduttaisiin priorisoimaan työtehtäviä, jotta rekisteröinnit saadaan tehtyä lakisääteisissä määräajoissa. Joissain tilanteissa tämä saattaa tarkoittaa jopa sitä, että ympäristönsuojelullisesti merkittävämmät tehtävät tai työvaiheet voivat joutua odottamaan, kunnes määräaikoihin sidotut rekisteröinnit on tehty.

Ympäristönsuojelulain mukaan toimintojen rekisteröinnistä, luvituksesta ja valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset tallettavat jo nykyisin käytössä oleviin tietojärjestelmiin laajasti tietoja myös esityksessä tarkoitetuista energiantuotantolaitoksista. Vastaavasti kukin toimivaltainen viranomainen julkaisee osan näistä tiedoista jo nykyisin omilla internet – sivuillaan. Esityksen mukainen velvollisuus kerätä keskisuuria energiantuotantolaitoksia koskevia tietoja rekisteriin ja siihen liittyvä eräiden tietojen julkaisuvelvollisuus yleisessä tietoverkossa ei siten tarkoittaisi toimivaltaisille viranomaisille merkittävää työmäärän lisääntymistä tai toimintatapojen muuttamista.

Ympäristönsuojelulain 145 §:n mukaisen ilmansuojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtävä arvio siitä, voitaisiinko ilmanlaatua kunnan alueella olennaisesti ja kustannustehokkaasti parantaa tiukentamalla keskisuurten energiantuotantolaitosten päästöraja-arvoja, olisi kunnille uusi lakisääteinen tehtävä. Ilmanlaatu on Suomessa kuitenkin yleisesti ottaen hyvä. Ympäristönsuojelulain 145 §:n tarkoittaman ilmansuojelusuunnitelman laatimiskynnys on tähän mennessä ylittynyt vain Helsingissä, jossa suunnitelma on jouduttu laatimaan typpidioksidin vuosiraja-arvon ylitysten vuoksi. Uutta säännöstä ilmansuojelusuunnitelman yhteydessä tehtävästä arviosta ei siten välttämättä jouduta Suomessa soveltamaan, eikä säännös näin ollen käytännössä juurikaan lisäisi viranomaisten työmäärää kunnissa.

Myös keskisuuria energiantuotantolaitoksia koskeva rekisteröinti- ilmoituslomake joudutaan päivittämään uutta sääntelykokonaisuutta vastaavaksi. Tämä sitoo henkilöstövoimavaroja erityisesti ympäristöministeriössä ja Suomen ympäristökeskuksessa. Kyse on pääosin teknisluonteisesta työstä, joka tehtäisiin olemassa olevilla henkilöstövoimavaroilla, muiden töiden ohessa.

4.4Ympäristövaikutukset

Edellä kohdassa 2.5 tarkoitetun vaikutusarviointiselvityksen mukaan keskisuurta polttolaitosta koskevan direktiivin merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyisivät direktiivin edellyttämien päästöraja-arvojen sekä mittaus- ja raportointivelvoitteiden noudattamiseen. Nämä velvoitteet pannaan kansallisesti täytäntöön toimialakohtaisella ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevalla valtioneuvoston asetuksella. Esitykseen sisältyvistä lakitason säännöksistä ei siten yksistään aiheutuisi välittömiä ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutuksia syntyisi, kun laki- ja asetustason sääntelyä sovellettaisiin yhdessä. Tällöin ympäristövaikutusten syntymekanismi liittyisi ensinnäkin siihen, että rekisteröintivelvollisuuden laajentumisen johdosta rekisteröintivelvollisten polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle viiden megawatin energiantuotantolaitosten määrä lisääntyisi ja tätä kautta nykyistä suurempi määrä energiantuotantolaitoksia noudattaisi jatkossa toimialakohtaisessa asetuksessa säädettyjä ympäristönsuojeluvaatimuksia. Lisäksi kaikki olemassa olevat direktiivin soveltamisalaan kuuluvat polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 50 megawatin energiantuotantolaitokset siirtyisivät vähitellen, siirtymäsäännösten mukaisessa aikataulussa, noudattamaan direktiiviin edellyttämiä, pääosin nykyistä tiukempia päästöraja-arvoja. Tämä vähentäisi pitkällä aikavälillä esimerkiksi energiantuotannon hiukkas- ja muita ilmapäästöjä. Vaikutusarviointiselvityksessä on arvioitu keskisuuria polttolaitosta koskevan direktiivin kansallisesta täytäntöönpanon aiheuttamiksi vuositason päästövähennyksiksi vuoteen 2030 mennessä alle 1000 tonnia rikkidioksidia, alle 1000 tonnia typenoksideja ja noin 1500 tonnia pienhiukkasia. Kuten edellä kohdassa 4.1 on todettu, keskisuuria polttolaitosta koskevan direktiivin edellyttämät päästöraja-arvot sekä mittaus- ja raportointivelvoitteet pannaan kansallisesti täytäntöön toimialakohtaisella ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevalla valtioneuvoston asetuksella, eikä niiden vaikutuksia arvioida tässä esityksessä tarkemmin.

Ilmanlaatu on Suomessa yleisesti ottaen hyvä. Ympäristönsuojelulain 145 §:n tarkoittaman ilmansuojelusuunnitelman laatimiskynnys on tähän mennessä ylittynyt vain Helsingissä, jossa suunnitelma on jouduttu laatimaan typpidioksidin vuosiraja-arvon ylitysten vuoksi. Ehdotettua ilmansuojelusuunnitelman yhteydessä tehtävää direktiivin kansallisen täytäntöönpanon edellyttämää arviota siitä, voitaisiinko ilmanlaatua kunnan alueella olennaisesti ja kustannustehokkaasti parantaa tiukentamalla keskisuurten energiantuotantolaitosten päästöraja-arvoja, ei siten välttämättä jouduta Suomessa tekemään. Näin ollen uusi säännös ilmansuojelusuunnitelman yhteydessä tehtävästä arviosta ei juurikaan vaikuttaisi käytännön ilmansuojelutyöhön kunnissa.

4.5Yhteiskunnalliset vaikutukset

Eräiden keskisuuria energiantuotantolaitoksia koskevien tietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa koskevalla sääntelyllä olisi yhteys perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädettyyn julkisuusperiaatteeseen liittyvään tiedonsaantioikeuteen ja sen edistämiseen. Lisäksi sääntelyllä olisi yhteys perustuslain 20 §:n 2 momentissa säädetyn osallistumisoikeuden toteuttamiseen.

Esityksen asiasisältö liittyy ilmaan johdettavien päästöjen rajoittamiseen ja muutoinkin ympäristön- ja terveydensuojelun edistämiseen. Tätä kautta esityksellä on yhteys perustuslain 20 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle säädetyn velvollisuuden toteuttamiseen.

Rekisteröintivelvollisuuden laajentamisen kautta nykyistä suurempi määrä polttoaineteholtaan vähintään 1 megawatin mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitoksia noudattaisi jatkossa toimialakohtaisessa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä ympäristönsuojeluvaatimuksia. Valtioneuvoston asetuksen noudattaminen lisää yleisellä tasolla energiantuotannolta edellytettävien ympäristönsuojeluvaatimusten ennakoitavuutta. Tällä on yhteys perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumiseen.

5.1Valmisteluvaiheet ja aineisto

Esitys on laadittu ympäristöministeriössä hyödyntäen kohdassa 2.5 selostettuja selvityksiä.

Esitykseen sisältyvää lakiehdotusta on valmistelun aikana käsitelty kaksi kertaa taustaryhmässä, joka asetettiin 3.11.2016 tukemaan keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin kansallista toimeenpanoa (YM022:00/2016). Taustaryhmässä olivat edustettuina seuraavat tahot: ympäristöministeriö (puheenjohtaja), maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Suomen ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto, aluehallintovirastot (Etelä-Suomen AVI), elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (Varsinais-Suomen ELY-keskus / Pirkanmaan ELY-keskus), Teknologiateollisuus ry (Valmet Oyj), Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Energiateollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Bioenergia ry, Neste Oyj sekä Öljy- ja biopolttoaineala ry.

Lakiehdotusta taustaryhmässä käsiteltäessä lähtökohtana oli, että keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiiviin edellyttämä keskisuuria polttolaitoksia koskevien tietojen rekisteröinti ja siihen liittyvä eräiden tietojen julkaisuvelvollisuus pantaisiin kansallisesti täytäntöön jo olemassa olevaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevaa sääntelyä hyödyntäen. Esitystä valmisteltaessa tästä lähtökohdasta kuitenkin jouduttiin luopumaan. Nykytilanteessa kuntien toimivaltaan kuuluvien toimintojen tietoja ei valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen liittyvien haasteiden vuoksi saada kattavasti ja systemaattisesti osaksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmää. Tämän vuoksi direktiiviin perustuvien ko. velvoitteiden käytännön toteuttamiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmän kautta olisi vastoin direktiivin sääntelyä jouduttu säätämään usean vuoden siirtymäaika. Näiden seikkojen vuoksi esityksessä päädyttiin ehdottamaan, että kukin toimivaltainen viranomainen, pääosin siis kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset, hoitavat direktiiviin edellyttämän tietojen rekisteröinnin ja julkaisuvelvollisuuden itsenäisesti. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän toimivuuteen liittyvien tietojärjestelmäteknisten ratkaisujen kehittyessä asiaan liittyviä sääntelyvaihtoehtoja voidaan harkita uudelleen.

Hallituksen esityksestä pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen ympäristökeskus, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Suomen Kuntaliitto ry, Helsingin seudun ympäristöpalvelut - kuntayhtymä (HSY), Espoon kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Helsingin kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Joensuun kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Jyväskylän kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Kauniaisten kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Kuopion kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Lappeenrannan kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Oulun kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Rovaniemen kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Tampereen kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Turun kaupunki/ympäristönsuojeluviranomainen, Vantaa/ ympäristönsuojeluviranomainen, Betoniteollisuus ry, Bioenergia ry, Energiateollisuus ry, Infra ry, Kemianteollisuus ry, Kenkä- ja Nahkateollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Teknologiateollisuus ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Natur och Miljö r.f. , Rakennusteollisuus RT ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., Viestinnän Keskusliitto ry, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry, Öljy- ja biopolttoaineala ry.

Lausuntopyynnön yhteydessä esitys lähetettiin myös lainsäädännön arviointineuvostolle. Se ei ottanut esitystä käsiteltäväkseen.

Hallituksen esitys on käsitelty kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa 10. päivänä lokakuuta 2017.

5.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausunnolla 7.7. - 18.8.2017.

Esityksestä saatiin lausunto tai kommentteja seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen ympäristökeskus, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Suomen Kuntaliitto ry, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY), Espoon kaupunki / Ympäristökeskus, Helsingin kaupunki / ympäristönsuojeluviranomainen, Jyväskylän kaupunki / Ympäristönsuojeluviranomainen, Kuopion kaupunki / Ympäristönsuojelutoimisto, Lappeenrannan kaupunki / Ympäristönsuojeluviranomainen, Lappeenrannan kaupunki / kaupunginhallitus, Lappeenrannan seudun ympäristötoimi, Tampereen kaupunki, Bioenergia ry, Energiateollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Öljy- ja biopolttoaineala ry.

Lausuntopalautteessa tuotiin esiin, ettei keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin kansallinen täytäntöönpano välttämättä ole kustannustehokasta Suomen kaltaisessa harvan asutussa maassa, jossa ilmanlaatuongelmat eivät lainkaan ole samaa tasoa kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Jatkovalmistelussa todettiin, että kustannustehokkuusnäkökulma oli voimakkaasti esillä jo direktiivin neuvotteluvaiheessa ja siihen pyrittiin vaikuttamaan eri tavoin neuvottelujen aikana. Direktiivi on pantava kansallisesti täytäntöön sellaisena kuin se on annettu, toki hyödyntäen kaikki mahdolliset joustot ja kevennykset.

Ainoastaan yksi taho (Suomen luonnonsuojeluliitto ry) kannatti varauksettomasti rekisteröintivelvoitteen laajentamista nykyistä pienempiin energiantuotantolaitoksiin. Muutama taho (Kuopion kaupunki, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry) suhtautui asiaan kriittisemmin. Kriittisessä palautteessa tuotiin erityisesti esiin, ettei sääntelyn ulottaminen polttoaineteholtaan vähintään 1 mutta alle 5 megawatin energiantuotantolaitoksiin ole Suomessa ympäristönsuojelullisesta näkökulmasta tarpeen. Tämän vuoksi ko. laajentamisen todettiin vievän turhaan viranomaisvoimavaroja merkittävimmiltä tehtäviltä ja toisaalta aiheuttavan tarpeettomia lisäkustannuksia myös toiminnanharjoittajille. Yksi taho (Espoon kaupunki) piti ko. laajentamista erityisen ongelmallisena vähän käyvien varavoimalaitosten osalta ja ehdotti, että ne polttoaineteholtaan vähintään 1 mutta alle 5 megawatin varavoimalaitokset, joissa käyntiaika on enintään esim. 150 h/a viiden vuoden liukuvana keskiarvona, tulisi vapauttaa rekisteröintivelvoitteesta kokonaan. Jatkovalmistelussa todettiin, että lausunnolla olleessa esitysluonnoksessa on selkeästi tuotu esiin se, että keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin perusteella ko. rekisteröintivelvoitteen laajentaminen on pakko toteuttaa. Direktiivi ei mahdollista sitä, että varavoimalaitokset suljettaisiin kokonaan rekisteröintivelvoitteesta. Sen sijaan direktiivi kyllä mahdollistaa varavoimalaitoksille eräitä päästöraja-arvoihin ja päästömittauksiin liittyviä joustoja, jotka tullaan panemaan kansallisesti täytäntöön valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi jatkovalmistelussa todettiin, että suuri osa kriittisessä palautteessa esiin tuoduista seikoista on huomioitu lausunnolla olleessa esityksessä, joko vaikutusarvioinnissa tai muualla. Esitystä ei muutettu tai täydennetty lausuntopalautteen perusteella.

Lisäksi yksi taho (Kuopion kaupunki) ehdotti, että kun rekisteröintivelvoite laajenee nykyistä pienempiin energiantuotantolaitoksiin, tulisi ympäristönsuojelulakia samalla muuttaa siten, että polttoaineteholtaan alle 5 MW:n energiantuotantolaitokset eivät tarvitsisi ympäristölupaa tärkeillä pohjavesialueilla. Tämän kokoluokan energiantuotantolaitoksista ei ole tähän saakka havaittu aiheutuvan merkittävää riskiä pohjavesille ja niiden luvittaminen vie turhaan resursseja tärkeämmiltä tehtäviltä. Esitetty rajaus olisi siten linjassa ympäristöluvituksen yleisen keventämisen kanssa. Jatkovalmistelussa todettiin, että kyse olisi merkittävästä asiasisällöllisestä muutoksesta nykysääntelyyn verrattuna. Ehdotusta ei voida harkita direktiivin kansalliselle täytäntöönpanolle asetetun tiukan aikataulun puitteissa, sillä se vaatisi erillisen lausuntokierroksen. Asiaa on toki mahdollista harkita ympäristönsuojelulain uudistamista jatkettaessa.

Toisaalta muutama taho (Kuopion kaupunki, Etelä-Suomen aluehallintovirasto) ehdotti myös, että ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 2 kohdan 3a lupavelvollisuutta ja liitteen 2 kohdan 1 rekisteröintivelvollisuutta tulisi muuttaa siten, että kaikki polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantolaitokset siirretään rekisteröintimenettelyn piiriin. Luvanvaraiseksi tulisi jäädä vain direktiivilaitoskokoluokka. Kiinteitä polttoaineita käyttävien laitosten osalta 20 megawatin raja lupavelvollisuudessa säädettiin aikoinaan pieniä polttolaitoksia koskevan asetuksen yhteydessä, mutta laitosten polttoteknisten ratkaisujen ja ympäristönsuojeluratkaisujen kehittymisen myötä ko. lupavelvollisuudelle ei enää ole samanlaisia perusteita. Jatkovalmistelussa todettiin, että tämä ehdotus oli esillä direktiivin kansallista toimeenpanoa tukevassa työryhmässä jo ennen lausuntokierrosta. Tuolloin jouduttiin toteamaan, ettei ehdotusta ole mahdollista viedä eteenpäin direktiivin kansalliselle täytäntöönpanolle asetetun tiukan aikataulun puitteissa. Ehdotuksen toteuttamista tullaan ympäristöministeriössä kuitenkin harkitsemaan mahdollisimman pian, mahdollisesti jo vuoden 2018 aikana.

Yksi taho (Etelä-Suomen aluehallintovirasto) toi esiin, että on olemassa olevan ja uuden energiantuotantolaitoksien määritelmissä on ongelma. Esitetyillä määritelmillä näyttäisi siltä, että olemassa oleva energiantuotantolaitos muuttuisi uudeksi energiantuotantolaitokseksi, kun laitoksella otetaan käyttöön yksikin uusi energiantuotantoyksikkö. Jatkovalmistelussa kyseiset määritelmät poistettiin lainsäädäntöteknisistä syistä. Joka tapauksessa määritelmien perusteluja täsmennettiin tuomalla esiin, että yhdestä tai useammasta olemassa olevasta energiantuotantoyksiköstä muodostuvaan energiantuotantolaitokseen voidaan esimerkiksi rekisteröitävän toiminnan muutoksen kautta liittää yksi tai useampi uusi energiantuotantoyksikkö.

Ilmansuojelusuunnitelman laatimiseen liittyvää arviota koskevassa lausuntopalautteessa eräs taho (Suomen Kuntaliitto) toi esiin, että pykälän lisääminen antaisi epämääräisen valtuuden määrätä keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin edellyttämiä tasoja tiukempia päästövaatimuksia polttolaitoksille. Jatkovalmistelussa pykälän perusteluita täydennettiin tämän virheellisen tulkinnan välttämiseksi. Muu palaute tuki esitysluonnoksessa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan kyseistä pykälää ei välttämättä koskaan jouduta Suomessa käytännössä soveltamaan. Muutama taho toi kuitenkin esiin, että mikäli pykälää joskus joudutaan soveltamaan, on energiantuotantolaitosten vaikutusta paikalliseen ilmanlaatuun mahdollista arvioida leviämismallinnusten avulla. Tämä seikka lisättiin pykälän perusteluihin.

Lausuntopalautteessa esitettiin, että tietojen rekisteröintiä ja julkaisemista koskevan pykälän perusteluita täsmennettäisiin, jotta laitosten toiminnan turvallisuuden kannalta kriittiset tiedot tai tiedot, joiden toiminnanharjoittaja muutoin katsoo olevan salassa pidettäviä, jäisivät selvästi tietojen julkaisuvelvoitteen ulkopuolelle. Jatkovalmistelussa todettiin, että kaikkia toiminnanharjoittajien toimivaltaisille viranomaisille toimittamia tietoja ei tietenkään automaattisesti julkaista yleisessä tietoverkossa. Nyt kyseessä olevan tietojen julkaisuvelvollisuutta koskevan säännöksen sanamuodon mukaan julkaistavista tiedoista tullaan säätämään tarkemmin asetustasolla, direktiivin sääntelyyn perustuen. Juridisesti kyse olisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisiin viranomaisten asiakirjoihin sisältyvistä tiedoista, jotka ovat lähtökohtaisesti julkisia. Direktiivin sanamuodosta poiketen henkilötiedot on kuitenkin kansallisella täsmennyksellä rajattu julkaisuvelvollisuuden ulkopuolelle. Perusteluja täsmennettiin jonkin verran tältä pohjalta. Lisäksi lausuntopalautteessa tuotiin esiin sen, että kyseinen tietojen julkaisuvelvoite olisi syytä toteuttaa ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitetun ympäristönsuojelun tietojärjestelmän kautta. Jatkovalmistelussa todettiin, että lausunnolla olleessa esityksessä on selkeästi ja perusteellisesti tuotu esiin ne seikat, joiden vuoksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmää ei tässä yhteydessä voida hyödyntää. Taustalla on valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteen toimivuuteen liittyviä haasteita. Esitystä ei tältä osin muutettu lausuntopalautteen perusteella.

Lausuntopalautteessa esitettyjen sisällöllisten ja lainsäädäntöteknisten huomioiden perusteella jatkovalmistelussa tehtiin eräitä muutoksia myös pykälään, jossa säädetään keskisuuria energiantuotantoyksiköitä koskevasta polttoainetehon yhteenlaskusäännöstä sekä pykälään, jossa säädetään polttoaineen saatavuushäiriöihin liittyvistä poikkeuksellisista tilanteista. Lisäksi siirtymäsäännösten yhteydessä olleet säännökset valtioneuvoston asetuksen voimaantulosta ja soveltamisesta poistettiin esityksestä. Lausuntopalautteen perusteella esityksestä poistettiin turhina ja tarpeettomina myös muutamia muita pykäliä, kuten Euroopan komissiolle toimitettavia kertomuksia koskeva säännös.

Rekisteröintiin liittyvistä määräajoista saatiin paljon palautetta. Ainoastaan yksi taho (Suomen luonnonsuojeluliitto ry) vastusti nykyisten rekisteröintiaikojen lyhentämistä. Useat tahot (Öljy- ja biopolttoaineala ry, Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Bioenergia ry ) pitivät rekisteröintiin liittyvien määräaikojen lyhentämistä erittäin kannatettavana ja toivoivat tasapuolisuuden vuoksi kaikille rekisteröitäville toiminnoille samaa määräaikaa. Jatkovalmistelussa todettiin, että energiantuotantolaitosten rekisteröinnille on keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin perusteella pakko säätää erittäin lyhyt eli 30 päivän määräaika. Kunnissa ei kuitenkaan olisi välttämättä riittävästi viranomaisvoimavaroja siihen, että kaikkien muidenkin rekisteröitävien toimintojen osalta määräaika olisi 30 päivää. Tämä seikka tuotiin esiin perusteluissa, mutta pykälään ei tehty muutoksia.

Yksi taho (Energiateollisuus ry) totesi näkemyksenään, ettei lausunnolla olleen esitysluonnoksen vaikutusten arviointi ole riittävä erityisesti polttoaineteholtaan 1-5 MW:n kokoluokan energiantuotantolaitosten osalta. Vaikutusten arvioinnissa käsitellään toistuvasti ainoastaan rekisteröintivelvollisuutta, päästöraja-arvoja sekä mittaus- ja raportointivelvoitteita eli direktiivin vaatimusten vaikutuksia. Vaikutusten arvioinnissa ei lainkaan ole huomioitu kansallisten ympäristönsuojeluvaatimusten vaikutuksia. Jatkovalmistelussa todettiin, että esitys on tarkoituksella laadittu painottaen keskisuuria polttolaitoksia koskevaan direktiivin perustuvia velvoitteita. Esityksen vaikutusarviointiin kuitenkin lisättiin informatiivinen maininta myös kansallisista ympäristönsuojeluvaatimuksista. Joka tapauksessa oikea paikka lain nojalla annettavien ympäristönsuojeluvaatimusten yksityiskohtaisemmalle vaikutustenarvioinnille on uuden toimialakohtaisen asetuksen perustelumuistio.

Muutama taho (Energiateollisuus ry, Bioenergia ry) toi esiin erityisesti muun ympäristöluvanvaraisen toiminnan yhteydessä oleviin 1-5 MW laitoksiin liittyviä epäkohtia ja ehdotuksia niiden korjaamiseksi. Korjausehdotuksissa painotettiin sitä, että toimialakohtaista asetusta on sovellettu epäyhtenäisellä ja vaihtelevalla tavalla sellaisiin olemassa oleviin 1-5 MW:n energiantuotantoyksiköihin, jotka ovat asetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla osa muutoin ympäristöluvanvaraista toimintaa. Lausunnolla olleeseen esitykseen kirjoitettua lähtökohtaa, jonka mukaan sääntely on ko. toimintojen osalta sinänsä selkeä, mutta sääntelyn soveltamiskäytännön yhtenäisyyteen tulisi kiinnittää huomiota erilaisilla koulutuspäivillä, pidettiin riittämättömänä. Ensisijaisesti esitettiin, että kaikkiin 1-5 MW:n olemassa oleviin energiantuotantoyksiköihin uutta toimialakohtaista asetusta tulisi soveltaa vasta 2030 lukien toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun ja selvyyden vuoksi. Tämä purkaisi myös kansallista ylisääntelyä, sillä keskisuuria polttolaitoksia koskeva direktiivi koskee kaikin osin tätä kokoluokkaa vasta siirtymäajan jälkeen. Jatkovalmistelussa todettiin, että kyse on ensisijaisesti uuteen toimialakohtaiseen asetukseen liittyvästä palautteesta, jolla ei ole vaikutusta tämän esityksen sääntelyyn. Joka tapauksessa toimialakohtaisen asetuksen soveltamisala on sinänsä selkeä ja aikanaan tarkkaan harkittu. Nykytilan arviointia täydennettiin tältä pohjalta jonkin verran. Lisäksi jatkovalmistelussa todettiin, että toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta ei ole mahdollista ottaa uuden toimialakohtaisen asetuksen lähtökohdaksi sitä, että kansallisten ympäristönsuojeluvaatimusten soveltamisalaan jo nykyisin selvästi kuuluvat kyseisen kokoluokan energiantuotantoyksiköt vapautettaisiin yli kymmeneksi vuodeksi kokonaan sääntelyn velvoitteista.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut säännökset voivat koskea seuraavia toimialoja ja toimintoja:

Tässä laissa tarkoitetaan:

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, energiantuotantoyksikköön, jossa käytetään kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta ja jonka polttoaineteho on vähintään 1 megawatti mutta alle 50 megawattia ( keskisuuri energiantuotantoyksikkö ), sekä energiantuotantolaitokseen, johon kuuluu yksi tai useampi keskisuuri energiantuotantoyksikkö ( keskisuuri energiantuotantolaitos ), sovelletaan 106 a – 106 e §:ää.

Lain 106 a – 106 e §:ää sovelletaan myös uuteen keskisuureen energiantuotantoyksikköön, joka kuuluu sellaiseen 106 c §:ssä tarkoitettuun kokonaisuuteen, jonka yhteenlaskettu polttoaineteho on vähintään 50 megawattia, mutta johon ei sovelleta suuria polttolaitoksia koskevia säännöksiä.

Lain 106 a – 106 e §:ää ei kuitenkaan sovelleta:

Jos kahden tai useamman uuden keskisuuren energiantuotantoyksikön savukaasut poistetaan tai tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen voitaisiin toimivaltaisen viranomaisen arvion perusteella poistaa yhteisen piipun kautta, pidetään yksiköitä yhtenä kokonaisuutena, jonka polttoaineteho määräytyy yksiköiden yhteenlasketun polttoainetehon perusteella. Toimivaltainen viranomainen on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai jos toiminta on luvanvaraista ja toimivaltainen lupaviranomainen on valtion ympäristölupaviranomainen, valtion ympäristölupaviranomainen.

Polttoainetehon yhteenlaskusääntöä sovelletaan 1 momentissa tarkoitettuun kokonaisuuteen kuuluvien energiantuotantoyksiköiden päästöraja-arvojen määrittämiseen, savukaasupäästöjen määräaikaismittausten aikaväliin sekä käyttötuntien laskentaan. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin yhteenlaskusäännön soveltamisesta.

Jos tavanomaisesti vähärikkistä polttoainetta käyttävä keskisuuri energiantuotantolaitos ei pysty noudattamaan sille ympäristöluvassa asetettuja tai 10 §:n nojalla säädettyjä rikkidioksidin päästöraja-arvoja sen vuoksi, että vähärikkisen polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet vakavan polttoainepulan vuoksi, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai, jos toiminta on luvanvaraista ja toimivaltainen lupaviranomainen on valtion ympäristölupaviranomainen, valtion valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen perusteella kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai valtion valvontaviranomainen voi myöntää toiminnanharjoittajalle enintään kuuden kuukauden ajaksi oikeuden poiketa kyseisten rikkidioksidin päästöraja-arvojen noudattamisesta.

Jos yksinomaan kaasumaista polttoainetta käyttävä keskisuuri energiantuotantolaitos ei pysty noudattamaan sille ympäristöluvassa asetettuja tai 10 §:n nojalla säädettyjä päästöraja-arvoja sen vuoksi, että polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet äkillisesti ja sen olisi muun kuin kaasumaisen polttoaineen käytön vuoksi asennettava savukaasujen puhdistinlaite, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai, jos toiminta on luvanvaraista ja toimivaltainen lupaviranomainen on valtion ympäristölupaviranomainen, valtion valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen perusteella kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai valtion valvontaviranomainen voi myöntää toiminnanharjoittajalle enintään kymmenen päivän ajaksi oikeuden poiketa kyseisten päästöraja-arvojen noudattamisesta.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja valtion valvontaviranomaisen on ilmoitettava 1 ja 2 momentin nojalla myönnetyistä poikkeuksista ympäristöministeriölle viipymättä, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa poikkeuksen myöntämisestä. Ympäristöministeriö huolehtii siitä, että päätöksistä ilmoitetaan Euroopan komissiolle tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2193, jäljempänä keskisuuria polttolaitoksia koskeva direktiivi , 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan ja 6 artiklan 11 kohdan toisen alakohdan mukaisesti kuukauden kuluessa niiden myöntämisestä.

Muissa kuin tässä pykälässä tarkoitetuissa poikkeuksellisissa tilanteissa noudatetaan, mitä 12 luvussa säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta sekä mainituissa momenteissa tarkoitettujen poikkeusten myöntämisestä.

Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä rekisteröitäviä ja luvanvaraisista keskisuuria energiantuotantolaitoksia koskevista tiedoista rekisteriä. Rekisteriin talletetuista tiedoista on yleisessä tietoverkossa julkaistava keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin 9 artiklassa ja liitteessä 1 tarkoitetut tiedot lukuun ottamatta henkilötietoja. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, mitä rekisteriin talletettuja tietoja julkaistaan yleisessä tietoverkossa.

Liitteessä 2 säädetystä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Rekisteröinti- ilmoituksen sisältövaatimuksista sekä rekisteröitävää toimintaa koskevista ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään 10 §:n nojalla.

Rekisteröinti-ilmoitus on tehtävä mainitun liitteen 1 kohdassa tarkoitetun keskisuuren energiantuotantolaitoksen toiminnasta viimeistään 30 päivää ennen toiminnan aloittamista ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on rekisteröitävä keskisuuri energiantuotantolaitos 30 päivän kuluessa rekisteröinti-ilmoituksen tekemisestä. Muusta mainitussa liitteessä tarkoitetusta toiminnasta rekisteröinti-ilmoitus on tehtävä viimeistään 60 päivää ennen toiminnan aloittamista ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on rekisteröitävä toiminta 60 päivän kuluessa rekisteröinti-ilmoituksen tekemisestä.

Jos rekisteröinti- ilmoitus on puutteellinen, on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen pyydettävä toiminnanharjoittajaa täydentämään sitä. Tällöin 1 momentissa säädetyt rekisteröintiä koskevat määräajat lasketaan siitä päivästä, jolloin rekisteröinti-ilmoitus täyttää 10 §:n nojalla säädetyt sisältövaatimukset.

Edellä 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jätteen käsittelystä on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Jos rekisteröitävällä toiminnalla on ympäristölupa ja lupa raukeaa 32 §:n 2 momentin nojalla, rekisteröinti-ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaan viranomainen rekisteröi toiminnan omasta aloitteestaan ja ilmoittaa siitä viipymättä toiminnanharjoittajalle.

Jos rekisteröitävä toiminta on luonteeltaan sekä 2 että 4 momentissa tarkoitettua, rekisteröinti- ilmoitus on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään 60 päivää ennen toiminnan aloittamista.

Rekisteröinti- ilmoitusta ei tarvitse tehdä ympäristölupaa edellyttävästä toiminnasta eikä 31 §:ssä tarkoitetusta koeluonteisesta toiminnasta.

Kunnan on osana suunnitelman laatimista arvioitava tarve soveltaa kyseisen kunnan alueella sijaitseviin keskisuuriin energiantuotantolaitoksiin keskisuuria polttolaitoksia koskevassa direktiivissä säädettyjä päästöraja-arvoja tiukempia raja-arvoja, jos kyseisten raja-arvojen soveltaminen auttaisi tehokkaasti ja huomattavasti parantamaan ilmanlaatua. Arvioinnissa on otettava huomioon mainitun direktiivin 6 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun Euroopan komission järjestämän tietojenvaihdon tulokset