Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusmateriaalialan pohjoismaisesta yhteistyöstä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta pohjoismaiden välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain muuttamisesta
- Hallinnonala
- Puolustusministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 253/2016
Esityksen pääasiallinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi maaliskuussa 2015 allekirjoitetun Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan yhteistyöstä tehdyn sopimuksen. Sopimusjärjestely korvaa osittain Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta vuonna 2001 tehdyn sopimuksen, joten esityksessä ehdotetaan myös, että eduskunta hyväksyisi viime mainitun sopimuksen osittaisen päättämisen.
Osapuolten tavoitteena on tehdä uudistettu sopimusjärjestely, jonka puitteissa tehdään yhteistyötä puolustusmateriaalin elinkaaren eri vaiheissa ja luodaan mahdollisesti uusia tai päivitetään olemassa olevia järjestelyitä. Lisäksi tavoitteena on luoda poliittiset ja oikeudelliset puitteet osapuolten puolustusmateriaaliteollisuuden yhteistyön laajentamiselle. Tarkoituksena on hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti puolustusmateriaalialan yhteistyömahdollisuuksia ja välttää toimintojen tarpeetonta päällekkäisyyttä.
Sopimusjärjestelyn puitteissa tehtävät eri aihealueita koskevat alasopimukset mahdollistavat yhteistyön syventämisen ja luovat muun muassa edellytykset yhteisille puolustusmateriaali-hankinnoille ja -hankkeille. Alasopimusten tarkoituksena on yhtenäistää viranomaismääräyksiä esimerkiksi vientivalvonnan alalla ja parantaa puolustusmateriaalin yhteensopivuutta sekä osapuolten huoltovarmuuden edellytyksiä. Sopimusjärjestelyä voidaan soveltaa myös kahdenväliseen yhteistyöhön Tanskan, Norjan ja Ruotsin kanssa.
Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja vuonna 2001 tehdyn sopimuksen osittaisesta päättämisestä. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun tallettajavaltio Norja on vastaanottanut kaikkien osapuolten ratifioimis- tai hyväksymiskirjat. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
Yleisperustelut
1Johdanto
Eurooppalaiset valtiot puolustusratkaisusta riippumatta ovat yhä riippuvaisempia monikansallisesta puolustusyhteistyöstä sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseksi, ylläpitämiseksi ja käyttämiseksi. Keskinäisriippuvuus kasvaa myös Pohjoismaissa ja muun muassa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa 2016 (VNS 7/2016) tunnistetaan pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön keskeinen merkitys Suomelle. Puolustusmateriaalialan kansainvälinen yhteistyö tukee Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteita. Puolustusmateriaaliyhteistyön parantamisella pyritään varmistamaan Suomen kannalta keskeiset sotilaallisen huoltovarmuuden edellytykset. Tavoitteena on turvata väestön toimeentulo, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämätön ja kriittinen tuotanto sekä palvelut ja infrastruktuuri vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista (857/2013) sisältää tavoitteita sotilaallista maanpuolustusta tukevan tuotannon ja palveluiden turvaamisesta ja edellyttää, että puolustushallinto edistää pohjoismaista yhteistyötä erityisesti ampumatarvikelogistiikassa ja -tuotannossa sekä puolustusmateriaalin kunnossapidossa ja varastoinnissa. Kansainvälisten yhteistyöhankkeiden tavoitteena on, että puolustushallinto kehittää kahden- ja monenvälisiä huoltovarmuusjärjestelyjä sotilaallisten suorituskykyjen yhteisen kehittämisen, jakamisen ja käytön mahdollistamiseksi. Poikkeustilanteisiin varautuminen perustuu Suomessa vahvasti hallinnon ja elinkeinoelämän yhteistyölle ja tätä toimintamallia on pyritty laajentamaan pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Niin puolustushallinto kuin puolustusteollisuus verkottuvat yhä enenevässä määrin eurooppalaisten ja pohjoismaisten toimijoiden kanssa. Yhteistyö on välttämätöntä alan kilpailukyvyn ja elinkelpoisuuden säilyttämiseksi Suomessa tilanteessa, jossa sekä kotimaiset että maailmanmarkkinat supistuvat ja globaali kilpailutilanne kiristyy. Samaan aikaan puolustusteknologian nopea kehitys edellyttää jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Riittävän kotimaisen puolustusteollisen ja -teknologisen perustan ja osaamisen ylläpitäminen edellyttää siten tiivistä ja monenvälistä kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyöllä tavoitellaan kustannustehokkuutta pyrkien samalla saavuttamaan operatiivista, taloudellista, teknistä ja teollista lisäarvoa sekä yhteensopivuutta, joka mahdollistaisi jatkossa Pohjoismaiden puolustusvoimien ja puolustusteollisuuden nykyistä tiiviimmän ja laaja-alaisemman yhteistyön täydentämään kansallisia puolustusratkaisuja ja suorituskykyjä.
Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetyn sopimusjärjestelyn taustalla on myös puolustusmateriaalialaa koskeva EU-lainsäädäntö, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (2009/81/EY), jäljempänä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta, jäljempänä sisäisten puolustustarvikesiirtojen direktiivi. Näiden direktiivien tuomat muutokset koskien puolustushankintoja sekä puolustustarvikkeiden sisäisiä siirtoja ovat edellyttäneet voimassaolevan pohjoismaisen sopimusjärjestelyn päivittämistä.
Uudistettu pohjoismaiden välinen sopimus Agreement between the Governments of Denmark, Finland, Norway and Sweden concerning Cooperation in the Defence Materiel Area, jäljempänä pääsopimus, allekirjoitettiin Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin puolustusministereiden toimesta Arvidsjaurissa, Ruotsissa 10 päivänä maaliskuuta 2015. Tässä esityksessä sopimusjärjestelyllä tarkoitetaan sopimuskokonaisuutta, jossa pääsopimukseen kuuluvat sen kiinteinä osina erikseen neuvoteltavat eri aihealueita koskevat alasopimukset, joista on lyhyt selvitys jäljempänä jaksossa 2.2.
2Nykytila
Euroopan unionin sisämarkkinoiden kehittäminen puolustusmateriaalisektorilla on ollut luonnollinen kehityssuunta tilanteessa, jossa kansainvälinen kilpailu kiristyy ja EU:n sisämarkkinoiden toimintaa halutaan tehostaa. EU ja Nato ovat keskeisiä monenvälisen yhteistyön rakenteita, mutta käytännön yhteistyö yksittäisten suorituskykyjen osalta on usein helpompaa pienemmissä maaryhmissä (muun muassa alueellisesti) tai kahdenvälisesti. Yhteistyöfoorumit eivät ole keskenään kilpailevia vaan toisiaan täydentäviä. Suomen tavoitteena on osallistua kansainvälisiin turvallisuus- ja puolustusalan yhteistyöhankkeisiin keskeisten toimijoiden kuten Euroopan puolustusviraston (EDA), Naton sekä pohjoismaisen puolustusyhteistyöjärjestely Nordefcon (Nordic Defence Cooperation) puitteissa. Suomen kannalta EU-lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia voidaan pyrkiä hyödyntämään erityisesti yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, koska pohjoismaiselle puolustusmateriaalialan yhteistyölle on jo olemassa olevia toimivia rakenteita, sopimusjärjestelyitä ja perinteitä. Tärkein yhteistyöfoorumi on Nordefco, jonka toimintaan eduskunnan hyväksyttäväksi esitetty sopimusjärjestely perustuu.
Viime vuosina pohjoismainen yhteistyö turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on tiivistynyt, vaikka maiden turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut eroavat toisistaan. Islanti, Norja ja Tanska kuuluvat Natoon, Suomi ja Ruotsi eivät. Ruotsi, Suomi ja Tanska kuuluvat Euroopan unioniin, Islanti ja Norja eivät. Tanskalla on EU:ssa varauma EU:n yhteisen turvallisuus ja puolustuspolitiikan (YTPP) osalta eli se ei osallistu YTPP-toimintaan. Pohjoismaiden erilaiset ratkaisut eivät kuitenkaan estä käytännön yhteistyötä ja ne jakavat monilta osin samankaltaisen käsityksen turvallisuuden edellytyksistä ja haasteista. Pohjoismaiden ulkoministerien julkilausumassa (04/2014) todettiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön vahvistamispyrkimyksen perustuvan lähtökohtaisesti yhteisesti jaettuun laajaan turvallisuuskäsitykseen. Yhdessä toimien Pohjoismaat voivat vahvistaa oman alueensa turvallisuutta ja lisätä vaikutustaan kansainvälisen turvallisuuden edistämiseen liittyvissä kysymyksissä.
Pohjoismaisen puolustusyhteistyön osana puolustusmateriaaliyhteistyöllä tavoitellaan puolustukselle operatiivista, taloudellista ja teknistä lisäarvoa, joka mahdollistaa jatkossa pohjoismaiden puolustusvoimien nykyistä tiiviimmän yhteistoiminnan sekä suorituskyky-yhteistyön muun ohella yhteisen kehittämisen, ylläpidon ja käytön osalta. Suorituskykyjen kehittäminen Pohjoismaiden kesken täydentää myös Naton ja EU:n puitteissa tehtävää yhteistyötä. Puolustusmateriaalialan käytännön yhteistyötä tehdään valtioiden, viranomaisten ja yritysten tasolla sekä kahden- että monenvälisesti. Yhteistyötä pyritään tekemään puolustusmateriaalin elinkaaren eri vaiheissa. Erityisesti viranomaistason pohjoismaisen yhteistyön syventäminen palvelee sotilaallisten suorituskykyjen ylläpidon ja kehittämisen ohella yhteensopivuutta, joka osaltaan mahdollistaa tehokkaamman yhteistoiminnan koulutuksessa, harjoituksissa, valvontatehtävissä, materiaalihankinnoissa ja kriisinhallintaoperaatioissa.
2.1Puolustusmateriaalialan yhteistyöjärjestelyt Pohjoismaissa
Pohjoismaiden puolustusministerit allekirjoittivat 5 päivänä marraskuuta 2009 yhteisymmär-ryspöytäkirjan uudesta kokonaisvaltaisesta pohjoismaisesta puolustusyhteistyöjärjestelystä (Memorandum of Understanding between the Ministry of Defence of the Kingdom of Den-mark and the Ministry of Defence of the Republic of Finland and the Ministry for Foreign Affairs of Iceland and the Ministry of Defence of the Kingdom of Norway and the Government of the Kingdom of Sweden on Nordic Defence Cooperation, jäljempänä Nordefco MoU). Yhteisymmärryspöytäkirja tuli voimaan 5 päivänä joulukuuta 2009, jolloin tuli voimaan myös sopimus aiemman pohjoismaisen puolustusmateriaalijärjestelyn (Nordac) lakkauttamisesta. Lakkautetut yhteistyöjärjestelyt sisällytettiin Nordefco-yhteistyön alle ja Nordefco MoU sisältää näin ollen kolme laajaa yhteistyöalaa, jotka ovat puolustuspolitiikka, operaatiot ja suorituskyvyt. Yhteistyöalojen puitteissa on tavoitteena vahvistaa osallistuja¬maiden kansallista puolustusta, löytää synergiaetuja ja edistää tehokkaita yhteistyöratkaisuja.
Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä allekirjoitettiin 2 päivänä joulukuuta 1994 puolustusmateriaalialan yhteistyötä koskeva puitesopimus (SopS 90/1994), joka mahdollisti yhteistyön puolustusmateriaalin tutkimuksen, kehittämisen, huollon ja hankintatoimen alalla. Sopimusta muutettiin vuonna 2000 siten, että se mahdollisti myös kahdenvälisen yhteistyön ja huoltovarmuustavoitteiden edistämisen. Muutettu puitesopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan yhteistyöstä tuli voimaan 7 päivänä marraskuuta 2000 (SopS 1/2001).
Vuonna 2000 tehdyssä puitesopimuksessa sovittiin, että sen tavoitteiden toteuttamiseksi tehdään puolustusmateriaalialaa koskeva yhteistyösopimus ja vuonna 2001 allekirjoitettiin sopimus puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä (SopS 12-13/2003). Sopimuksen tarkoituksena on ollut luoda poliittiset ja oikeudelliset puitteet sopimuspuolten puolustusmateriaaliteollisuuden yhteistyön laajentamiselle yhteispohjoismaisiksi tuotantoyrityksiksi ja sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä Suomi, Norja ja Ruotsi allekirjoittivat Nammo AS ― Nordic Ammunition Companya koskevan liitteen.
Teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyssä sopimuksessa olevia määräyksiä integroidun tuotannon vientivalvonnasta sekä huoltovarmuuden turvaamisesta on pidetty sopimuksen keskeisinä osina. Vientivalvonnan osalta sopimuksella pyrittiin yhdenmukaistamaan menettelyitä ja luomaan yhteisiä toimintamalleja edistämään sopimuksessa tarkoitettujen yhteisyritysten toimintaa sekä yksinkertaistamaan sopimuspuolten välisiä puolustustarvikkeiden siirtoja. Integroidussa tuotannossa keskeisiksi ajateltiin toimitusvarmuutta, omistussuhteiden ristikkäisyyttä sekä tuotantolinjojen optimointia. Ne koettiin merkittävämmiksi kuin kauppavirtojen muodollinen tasapaino, joten tiukoista vastakauppavelvoitteista luovuttiin. Sopimuksessa on kuitenkin mahdollistettu kaupan kehittymisen seuraaminen ja tarvittaessa myös kauppaa tasapainottavat toimet sopimuksen sisäisen rakenteen avulla. Sopimuksen soveltamista ja hallinnointia varten perustettiin hallitustenvälinen konsultaatioryhmä (HKR).
2.2Puolustusmateriaaliyhteistyöhön liittyvän sopimusjärjestelmän uudistaminen
Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin puolustusministerit asettivat marraskuussa 2011 poh-joismaisen työryhmän uudistamaan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehtyä sopimusta. Uudistamistarpeen taustalla oli erityisesti edellä mainittu puolustusmateriaalia koskeva EU-lainsäädäntö, mutta myös se, että sopimuksen käytännön soveltaminen ei kaikilta osin vastannut sille asetettuja tavoitteita. Teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen tarkoituksena oli luoda poliittiset ja oikeudelliset puitteet sopimuspuolten puolustusmateriaaliteollisuuden yhteistyön laajentamiselle, jota tapahtuikin, mutta ei varsinaisesti sopimusjärjestelyn puitteissa. Sopimuksen toimitusvarmuusmääräykset ja liitejärjestely ovat olleet tärkeä edellytys erityisesti pohjoismaisen puolustusalan yrityksen Nammo AS:n luomisen kannalta. Muutoin sopimuksen mukaisia mekanismeja, kuten toimitusvarmuus- tai vientivalvontalausekkeita, ei ole käytännössä ollut tarvetta soveltaa.
Asetetun työryhmän tavoitteena oli tehdä uudistettu valtiosopimusjärjestely, jonka puitteissa tehtäisiin yhteistyötä puolustusmateriaalin elinkaaren eri vaiheissa ja luotaisiin uusia tai päivitettäisiin olemassa olevia puolustusmateriaalijärjestelyjä. Keväällä 2013 sopijamaiden puolustusministerit päättivät, että uudistettavan sopimuksen rakennetta muutetaan siten, että laaditaan yleinen pääsopimus, johon kaikki neljä valtiota sitoutuvat. Lisäksi sopimuksen osaksi tehdään eri aihealueita (kuten sotilaallinen huoltovarmuus, yhteiset hankinnat sekä puolustustarvikkeiden vientivalvonta) koskevia liitteitä, joihin sitoutumisesta kukin maa voi päättää tapauskohtaisesti. Aiempi yrityskohtainen liiterakenne oli koettu hankalaksi ja raskaaksi, ja tällaisesta rakenteesta haluttiin luopua.
Uudistustarpeen taustalla oli myös mahdollisten päällekkäisyyksien karsiminen ja toisaalta yhteistyön sitominen olemassa oleviin Nordefco-rakenteisiin ja Nordefco-sopimusjärjestelyyn nähden. Teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehtyä sopimusta oli tarkoituksenmukaista päivittää myös, koska Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välinen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroista suojaamista ja vaihtamista varten tehty sopimus (SopS 12/2013, General Security Agreement, yleinen turvallisuussopimus, GSA) tuli voimaan 9 päivänä helmikuuta 2013. Uudistetussa ja nyt hyväksyttäväksi esitettävässä sopimusjärjestelyssä noudatetaan muun muassa turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamisen, käsittelyn ja tähän tiedonvaihtoon liittyvien vierailujen osalta kyseistä yleistä turvallisuussopimusta. Turvallisuussopimuksen yleisenä tarkoituksena on helpottaa sopimuspuolten yhteistyötä niin, ettei turvallisuusluokitellun tiedon turvaa heikennetä.
Edellä kuvatun uudistustyön tuloksena tehtiin Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välinen uudistettu sopimus yhteistyöstä puolustusmateriaalialalla. Tämän esityksen valmistelun aikana on neuvoteltu kolmesta uudistetun sopimuksen alasopimuksesta, jotka koskevat puolustusmateriaaliyhteistyön yksittäisiä aihealueita.
Alasopimus puolustusmateriaalin yhteishankinnoista allekirjoitettiin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitusten valtuuttamien tahojen toimesta Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 2016. Alasopimukseen kuuluu olennaisena osana kolme mallisopimusta (Implementing Arrangement) käytännön yhteishankintaprojektien toteuttamiseksi. Yhteishankintoja koskevan sopimuksen määräykset perustuvat monelta osin velvoitteisiin, jotka ovat peräisin puolustushankintoja koskevasta EU-lainsäädännöstä. Mainitun sopimuksen määräysten ja siihen liitettyjen mallisopimusten tarkoituksena on varmistaa mahdollisimman sujuva ja tarkoituksenmukainen yhteishankintamenettely. Osapuolten tulee muun muassa varmistaa, ettei kansallisissa laeissa, hankintamenettelyissä tai hallintokäytännöissä ole esteitä yhteishankinnalle.
Nyt hyväksyttäväksi esitettävä sopimusjärjestely korvaa pääosin vuonna 2001 tehdyn sopimuksen puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta, mutta sopimuksen 2 artiklan määräykset huoltovarmuudesta ja sen NAMMO AS -yritystä koskeva liite I jäävät edelleen voimaan liiteosapuolten välillä, kunnes ne päättävät toisin. Käytännössä huoltovarmuutta koskevat määräykset pysyvät voimassa, kunnes ne korvaava erillinen alasopimus huoltovarmuuden alalla saadaan neuvoteltua valmiiksi ja pannaan sopimuspuolten välillä täytäntöön. Kyseisen alasopimuksen tekemiseksi on käyty neuvotteluita pääsopimuksen kaikkien osapuolten kesken.
Vuoden 2001 sopimuksen sisältämät määräykset integroidun tuotannon vientivalvonnasta on tarkoitus kattaa ja korvata erillisellä alasopimuksella vientivalvonnasta. Kyseisen sopimuksen neuvottelut ovat käynnistyneet tämän esityksen viimeistelyvaiheessa.
3Esityksen tavoitteet
3.1Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan yhteistyöstä tehty sopimus, jolla päätetään osittain myös voimassa oleva Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä vuonna 2011 tehty sopimus puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta. Uudistetun sopimuksen tavoitteena on luoda poliittiset ja oikeudelliset puitteet osapuolten puolustusmateriaalialan yhteistyön laajentamiselle ja syventämiselle normaaliolojen sekä mahdollisten kriisien aikana. Sopimuksen 4 artiklan mukaisesti sen erottamattomaksi osaksi tehdään alasopimuksia, joiden tavoitteena on vahvistaa pohjoismaisen puolustus- ja turvallisuusalojen teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä parantaa puolustushallinnon viranomaisten puolustusmateriaaliin liittyvää yhteistyötä puolustusmateriaalin koko elinkaaren ajan.
Pohjoismaiden välisen puolustusmateriaaliyhteistyön syventämiseksi on tarkoituksenmukaista yhtenäistää ja nopeuttaa maiden välisiä viranomaismenettelyitä muun muassa tiedon vaihtamiseksi ja vientilupamenettelyjen sujuvoittamiseksi. Pohjoismaiden puolustushallinnon viranomaisten kesken vallitsee yhteinen käsitys siitä, että vahva pohjoismainen puolustus- ja turvallisuusalojen teollisuus sekä viranomaisten yhteistyö ovat keskeisiä etenkin sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisen kannalta. Sopimuksessa todetaan yleiseksi tavoitteeksi osapuolten yhteistyö teollisuusyhteistyön kehittämiseksi ja kilpailukykyisen pohjoismaisen puolustusalan teollisuuden jatkokehittämiseksi tulevaisuudessa sekä sopimuspuolten tarve turvata puolustusmateriaalin toimitukset kansallisille puolustusvoimille rauhan ja kriisien aikoina.
4Esityksen vaikutukset
4.1Taloudelliset vaikutukset
Esityksellä tuetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on pohjoismaiden puolustushallintojen viranomaisten yhteistyön edistäminen puolustusmateriaalialalla. Yhteistyön avulla on mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä suorituskyky-yhteistyön eri alueilla. On kuitenkin syytä huomioida, että kyseessä on raamisopimus, jossa sovitaan yhteistyön puitteista, toimintamalleista ja keskeisistä periaatteista. Mahdolliset vaikutukset riippuvat toteutettavan yhteistyön laadusta ja määrästä.
4.2Yritysvaikutukset
Esityksellä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia erityisesti sellaisille puolustusalan yrityksille, jotka suoraan tai epäsuorasti hyötyvät esityksessä ehdotetun sopimusjärjestelyn soveltamisesta. Sopimusjärjestelyn yhtenä tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistaa sopimusosapuolten viranomaismenettelyitä, kuten esimerkiksi vientivalvontakäytäntöjä. Tämä osaltaan voi helpottaa alalla toimivien yritysten hallinnollista taakkaa, joka puolestaan helpottaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien yritysten vientiponnisteluja.
5Asian valmistelu
5.1Sopimusneuvottelut
Suomessa sopimusjärjestelyä koskeviin neuvotteluihin ovat osallistuneet puolustusministeriön edustajat saatuaan vastauksen neuvotteluvaltuus- ja ohjeistuskyselyyn ulkoasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä sekä oikeusministeriöltä. Vastauksissa suhtauduttiin alasopimusten tekemiseen myönteisesti ja todettiin, että puolustusministeriö voi vastata neuvotteluista. Neuvottelut käynnistyivät vuonna 2011. Yhteishankintoja koskevan alasopimuksen neuvottelut käynnistyivät vuonna 2014 ja neuvottelutyöryhmän puheenjohtajana toimi Suomen puolustusministeriö. Sopimusneuvotteluiden etenemisestä on tiedotettu eduskuntaa puolustusministeriön vuosittaisten valtiosopimusselvitysten yhteydessä ja muita intressitahoja kuten ulkoasianministeriötä, työ- ja elinkeinoministeriötä, puolustusteollisuutta ja puolustusvoimia eri asiayhteyksissä.
5.2Esityksen valmistelu Suomessa
Hallituksen esitys on laadittu puolustusministeriössä yhteistyössä muiden toimivaltaisten ministeriöiden kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Huoltovarmuuskeskukselta, Puolustusvoimien pääesikunnalta, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Puolustus- ja Ilmailuteollisuus ry:ltä ja Nammo Lapua Oy:ltä. Lausunnonantajien huomiot on otettu huomioon jatkovalmistelussa.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:
Yksityiskohtaiset perustelut
1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
Uudistettu sopimus yhteistyöstä puolustusmateriaalialalla on luonteeltaan yleinen puitesopimus, joten varsinaiset konkreettisemmat sopimusmääräykset tulevat eri substanssialoja koskeviin liitteisiin eli alasopimuksiin. Kukin alasopimus tulee voimaan vain niiden valtioiden välillä, jotka ovat sen hyväksyneet kansallisten menettelyjensä mukaisesti. Sopimusjärjestelyä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, koska alasopimuksilla on tarkoitus sopia konkreettisesta yhteistyöstä koskien niin normaali- kuin poikkeusoloja. Erona vuoden 2001 sopimukseen puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta uudistetussa sopimuksessa painotetaan yhteistyötä myös normaalioloissa, jolloin mahdollisia poikkeusoloja ennakoivat järjestelyt tulee olla sovittuna.
Pääsopimus sisältää määräykset yhteistoiminnan hallinnoimisesta, jota varten perustetaan pohjoismainen konsultaatioryhmä (NCG), joka on kokonaisvastuussa pääsopimuksen mukaisen toiminnan ohjauksesta, toteuttamisesta ja seurannasta. Tiedonvaihto on nähty erityisen tärkeänä ennakoivan valmistautumisen mahdollistamiseksi eri aihealueilla ja sopimuksen alla voidaan vaihtaa myös turvallisuusluokiteltua tietoa yleisen turvallisuussopimuksen (GSA) mukaisesti.
Johdanto. Pääsopimuksen johdanto-osan mukaan osapuolet pyrkivät kehittämään kilpailukykyisen pohjoismaisen teollisuuden yhteistyötä ottaen huomioon puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin, puolustustarvikkeiden sisäisten siirtojen direktiivin sekä ottamaan huomioon sen, että vahva pohjoismainen puolustusteollisuus on tärkeää huoltovarmuuden turvaamisen kannalta. Pääsopimuksen mukaisen toiminnan tulee olla sopusoinnussa osapuolten kansainvälisten velvoitteiden kanssa, kuten Tanskan, Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyden kanssa, Norjan ETA-jäsenyyden kanssa sekä Tanskan ja Norjan Nato-jäsenyyden kanssa.
Johdannossa korostetaan vahvan pohjoismaisen puolustusteollisuuden merkitystä etenkin sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisen kannalta ja osapuolten tarvetta varmistaa puolustusmateriaalin toimitukset osapuolten puolustusvoimille rauhan ja kriisien aikana. Suomessa huoltovarmuudesta säädetään huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) . Huoltovarmuus tarkoittaa lain 1 §:n mukaan poikkeusolojen varalta väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen ja niihin liittyvien teknisten järjestelmien turvaamista. Huoltovarmuuden turvaamiseksi kaikissa oloissa on lain 2 §:n mukaan luotava ja ylläpidettävä riittävä valmius hyödykkeiden tuottamiseksi sekä tuotannon, jakelun, kulutuksen ja ulkomaankaupan ohjaamiseksi. Tarkempia säännöksiä huoltovarmuuden alalla on huoltovarmuuskeskuksesta annetussa asetuksessa (455/2008) . Asetuksessa on säännöksiä muun muassa huoltovarmuuskeskuksen tehtävistä, organisaatiosta ja henkilökunnasta.
Huoltovarmuuden tavoitteista annetussa valtioneuvoston päätöksen (857/2013) 1 jaksossa säädetään, että huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat kansainväliset markkinat, monipuolinen teollinen pohja, vakaa julkinen talous ja kilpailukykyinen kansantalous. Huoltovarmuuden turvaaminen perustuu toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin. Huoltovarmuustoimenpiteet toteutetaan yhteistyössä julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja järjestöjen kesken siten, että markkinaehtoisesti tapahtuva ja sääntelyyn perustuva varautuminen sovitetaan yhteen. Kansallisia varautumistoimenpiteitä täydentävät etenkin kansainvälinen yhteistyö, Euroopan unionin yhteisvastuuperiaate ja säädökset sekä eri maiden kanssa tehdyt kahden- ja monenväliset sopimukset taloudellisesta yhteistyöstä kriisitilanteissa.
Valtioneuvoston päätöksen 4 jakson 4 alajakson mukaan sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta keskeisiin kansallisiin turvallisuusetuihin liittyvää kriittistä puolustusteollisuutta ylläpidetään ja kehitetään. Kotimaisen puolustusvälineteollisuuden toimintaedellytykset turvataan ja edistetään alan osallistumista kansainväliseen yhteistyöhankkeisiin ja kumppanuusjärjestelyihin. Pohjoismaista yhteistyötä edistetään erityisesti ampumatarvikelogistiikassa ja -tuotannossa sekä puolustusmateriaalin kunnossapidossa ja varastoinnissa. Lisäksi puolustushallinto kehittää kahden- ja monenvälisiä huoltovarmuusjärjestelyitä sotilaallisten suorituskykyjen yhteisen kehittämisen, jakamisen ja käytön mahdollistamiseksi.
1 artikla. Määritelmät. Artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset termit Määritelmät vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisalaan ja rajaavat siten myös Suomen lainsäädäntöä
”Turvallisuusluokitellun tiedon” ja ”kolmannen osapuolen” määritelmät ovat artiklan mukaan vastaavat kuin yleisessä turvallisuussopimuksessa (GSA) olevat määritelmät.
”Kriisi” on artiklassa määritelty laajasti ja vastaa pitkälti Suomessa voimassa olevan lain julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) 3 §:n 15 kohdan mukaista määritelmää kriisistä. Artiklan määritelmä kriisistä kattaa aseelliset selkkaukset sekä vahinkoa aiheuttavat tapahtumat, jotka ovat mittasuhteiltaan selvästi arkielämän vahinkoa aiheuttavia tapahtumia laajempia ja jossa ihmisten elämä ja terveys tai huomattava määrä arvokasta omaisuutta taikka väestön elinmahdollisuuksien kannalta välttämättömät huoltotoimet ovat merkittävästi vaarantuneet tai rajoittuneet. Kriisin katsotaan olevan kyseessä myös, kun mainitunkaltaisen vahinkoa aiheuttavan tapahtuman uhkaa on pidettävä välittömänä.
”Puolustusteollisuus" tarkoittaa mitä tahansa liikeyritystä, teollista yritystä, laitosta tai muuta oikeushenkilöä, jolla on omaisuutta jonkin osapuolen alueella ja joka tuottaa tai toimittaa puolustusmateriaalia ja siihen liittyviä palveluita puolustustarkoituksiin.
”Puolustustarkoitus” on määritelty artiklassa laajasti tarkoittaen jotakin asevoimien käyttämää tai sille tarkoitettua materiaalin tai palveluiden käyttöä missä päin maailmaa tahansa, johon sisältyy tutkimista, arviointia, mittaamista, tutkimista, suunnittelua, kehittämistä, valmistamista, parantamista, muuttamista, ylläpitoa, korjausta tai muita suunnittelun jälkeisiä palveluita ja tuotteen käyttämistä. Määritelmää ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Myynti tai siirto kolmansille osapuolille ei kuitenkaan ole käyttöä puolustustarkoituksiin.
”Materiaali” tarkoittaa artiklan mukaan mitä tahansa puolustustarkoitukseen liittyvää materiaalia, ja ”Palvelut” tarkoittavat mitä tahansa työtä, testiä, tarkastusta, ylläpitoa ja korjausta sekä muita suunnittelun jälkeisiä palveluita, koulutusta, teknistä tai muuta tukea mukaan luettuna teknisen tiedon antaminen, jotka liittyvät suoraan mihin tahansa puolustusmateriaaliin tai palveluun puolustustarkoitusta varten.
Artiklassa määritellään myös ”liiteosapuoli”, ”henkilöstö” ja ”kolmas osapuoli” sekä tiedon-luovuttamiseen liittyviä käsitteitä.
2 artikla. Tavoitteet. Sopimuksen tavoitteena on muodostaa kehys osapuolten yhteistyön edistämiseksi puolustusmateriaalialalla. Tavoitteen saavuttamiseksi osapuolet toimivat sääntelyesteiden minimoimiseksi ja edistävät Pohjoismaiden puolustusteollisuusalojen välistä vuoropuhelua. Pohjoismaiden välisen puolustusmateriaaliyhteistyön syventämiseksi on tarkoituksenmukaista muun muassa yhtenäistää ja nopeuttaa maiden välisiä viranomaismenettelyitä tiedon vaihtamiseksi ja vientilupamenettelyjen sujuvoittamiseksi.
3 artikla. Yhteistyön ala. Sopimusta sovelletaan pohjoismaiseen puolustusalan materiaali- ja palveluyhteistyöhön kahden tai useamman osapuolen välillä rauhan tai kriisin aikana. Artiklan toisessa kappaleessa on lueteltu yhteistyön alueita kuitenkin huomioiden, että lista ei ole tyhjentävä. Mahdollisia yhteistyöalueita ovat selvitykset, analyysit, tutkimukset ja teknologian kehittäminen, suorituskykyjen kehittäminen, hankinnat, vientivalvonta, teollinen yhteistyö, huoltovarmuus sekä materiaalin hävittäminen. Näistä ja muista mahdollisista yhteistyöaloista on tarkoitus tehdä sopimukseen liitteitä alasopimuksiksi.
4 artikla. Liitteet. Artiklassa määritellään tilanteet, edellytykset ja menettelytavat sopimuksen liitteiden eli alasopimusten tekemiselle. Artiklan mukaan kaksi tai useampi osapuoli voi tehdä sopimuksen alaan kuuluvia liitteitä (alasopimuksia) tarkennettujen yhteistyöalojen sääntelemiseksi. Artiklassa määritetään alasopimuksen vähimmäissisällöksi kyseistä yhteistyöaluetta koskevat keskeiset määräykset ja yksityiskohdat sekä vastuut yhteistyön toteuttamiseksi ja valvomiseksi. Myöhemmin alasopimukseen mukaan haluavat osapuolet tulee hyväksyä erikseen sovittavien ehtojen mukaisesti. Artiklan 4 kappaleen mukaan alasopimusta on pidettävä sopimuksen erottamattomana osana ja 5 kappaleen mukaan sopimus on ensisijainen mahdollisissa ristiriitatilanteissa.
5 artikla. Hallinnointi. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvistä yhteistyöjärjestelyistä osapuolten välillä. Artiklan ensimmäisessä kappaleessa mää-rätään, että osapuolten nimeämä pohjoismainen konsultaatioryhmä (Nordic Consultation Group, NCG) on kokonaisvastuussa sopimuksen mukaisen toiminnan ohjauksesta, toteuttamisesta ja seurannasta. Päätökset konsultaatioryhmässä tulee tehdä yksimielisesti ja, mikäli päätöstä ei saada tehtyä, kukin edustaja saattaa kysymyksen edustamansa viranomaistahon ratkaistavaksi.
Artiklassa määrätään, että pohjoismainen konsultaatioryhmä perustetaan pohjoismaisen puo-lustusalan yhteistyön Nordefcon olemassa oleviin rakenteisiin ja sille hyväksytään työjärjes-tys. Nämä toimet toteutettiin vuoden 2015 aikana. Sopimusjärjestelyn toimenpanoon kannalta konsultaatioryhmän rooli korostuu mahdollisissa ongelmatilanteissa neuvoa ja linjauksia antavana elimenä. Sen on tarkoitettu olevan tärkeä yhteistyömuoto myös informaation, kokemusten ja niin sanottujen parhaiden käytäntöjen vaihtamisen foorumina.
Artiklassa määrätään myös, että alasopimuksen tekevät osapuolet vastaavat lähtökohtaisesti sen mukaisen yhteistyön ohjauksesta, toteuttamisesta ja valvonnasta sekä tekevät yksimielisesti alasopimuksia koskevat päätökset.
6 artikla. Tiedonvaihto. Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan osapuolten tulee noudattaa järjestelyjä, joilla helpotetaan tiedonvaihtoa mukaan luettuna turvallisuusluokiteltu tieto, so-pimuksen mukaista yhteistyötä varten. Turvallisuusluokitellun tiedon käsittelyssä sovelletaan yleisen turvallisuussopimuksen (GSA) määräyksiä, joiden lähtökohtaisena tarkoituksena on helpottaa sopimusjärjestelyn mukaista yhteistyötä niin, ettei turvallisuusluokitellun tiedon suojaa heikennetä.
Artiklan 2 kappaleen mukaan tietoa vastaanottavan osapuolen tulee suojata kansallisia säädöksiään ja määräyksiään noudattaen luvattomalta luovuttamiselta kaiken sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan materiaalin ja siihen liittyvän tekniikan, joiden luovuttava osapuoli katsoo edellyttävän tällaista käsittelyä.
Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuksen osapuolia, jotka eivät ole yksittäisen alasopimuksen osapuolia (alasopimuksen ulkopuoliset osapuolet), on pidettävä kolmansina osapuolina suhteessa tiedon luovuttamiseen ja käyttöön, joka tuotetaan alasopimuksen mukaisessa yhteistyössä.
Artikla koskee tiedonvaihdon helpottamista erikseen sovittavin järjestelyin sekä turvallisuus-luokitellun tiedon vaihtoa, jota käsitellään lähtökohtaisesti yleisen turvallisuussopimuksen mukaisesti, mutta jota Suomessa sääntelee myös laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) , jäljempänä julkisuuslaki. Julkisuuslaki määrittää viranomaisten asiakirjojen ja muiden tietoaineistojen julkisuutta ja salassapitoa sekä tiedon antamista asiakirjasta ja siihen liittyvää menettelyä. Laki sääntelee myös viranomaisten velvollisuutta toteuttaa hyvää tiedonhallintatapaa, johon sisältyvät tietoturvallisuusvaatimukset. Lisäksi laissa on säännökset viranomaisten velvollisuudesta edistää tiedonsaantia. Lähtökohtaisesti viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tiedonsaantia niistä ole välttämättömistä syistä lailla rajoitettu. Julkisuuslakiin sisältyvät säännökset asiakirjan salassapitovelvollisuuden ja vaitiolovelvollisuuden perusteista ja niiden välisestä suhteesta. Lain mukaan asiakirja on pidettävä salassa, kun se julkisuuslaissa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos se sisältää tietoja, joista on laissa säädetty vaitiolovelvollisuus. Yleisimmät salassapitoperusteet on keskitetty julkisuuslain 24 §:ään.
Sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu materiaali ja tietoaineisto ovat usein sellaisia, jotka ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 tai 20 kohdan nojalla. Artiklan määrä-ykset ovat merkityksellisiä perustuslain 12 §:n 2 momentin suojaaman, julkisuusperiaatteelle rakentuvan tiedonsaantioikeuden kannalta. Tätä tiedonsaantioikeutta saa rajoittaa vain lailla ja vain välttämättömistä syistä. Tällaisena välttämättömänä syynä voidaan pitää Suomen mainetta luotettavana sopimuskumppanina ja Suomen maanpuolustuksen sekä puolustusmateriaaliteollisuuden keskeistä etua.
Lisäksi kyseeseen tulevia tarkentavia määräyksiä on muun muassa viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta annetussa asetuksessa (1030/1999) sekä valtio-neuvoston asetuksessa tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa (681/2010) . Kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden mukaisesti turvallisuusluokitellun asiakirjan salassapitovelvollisuudesta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa (588/2004) , jota sovelletaan myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja on osapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukaan kansainvälisellä tietoturvallisuusvelvoitteella tarkoitetaan sellaista Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen sisältyvää määräystä sekä sellaista muuta Suomea koskevaa velvoitetta, jota Suomen on noudatettava ja joka koskee erityissuojattavan aineiston suojaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.
7 artikla. Vaatimukset ja vastuut. Artiklan määräyksiä sovelletaan kaikkiin sopimusjärjestelyn pohjalta nouseviin tai siihen liittyviin oikeudellisiin vastuisiin. Artiklan 2 kappaleen mukaan lähtökohtana on, että jokainen osapuoli luopuu kaikista toisiin osapuoliin kohdistuvista vaatimuksista, jotka koskevat toisen osapuolen henkilöstön aiheuttamaa, omaan henkilöstöön tai omaisuuteen kohdistunutta vahinkoa. Mutta jos tällainen vahinko aiheutuu osapuolen tai sen henkilöstön tahallisesta teosta tai törkeästä huolimattomuudesta, tämä osapuoli on yksin vastuussa.
Artiklan 3 kappaleen mukaan kukin osapuoli käsittelee, sopii ja kantaa täyden vastuun kaikista kolmansien osapuolten vaatimuksista, kun tällaisten vaatimusten perustana on kyseisen osapuolen tai sen henkilöstön sopimusjärjestelyn yhteydessä aiheuttama vamma, kuolema, menetys tai vahinko. Jos kolmannen osapuolen vaatimuksen syynä on kahden tai useamman osapuolen sopimusjärjestelyn yhteydessä aiheuttamasta, yhteistyössä tehdystä teosta tai laiminlyönnistä, kaikki asianosaiset osapuolet määrittävät sen osapuolen, joka käsittelee ja sopii vaatimuksen; asianomaiset osapuolet kantavat vastuun sellaisen vaatimuksen kustannuksista sovittavan osuuden mukaisesti, mistä osapuolet sopivat tapauskohtaisesti. Rajoittamatta artiklan edellä mainittua periaatetta, jos vastuu aiheutuu osapuolen tai sen henkilöstön tahallisesta teosta tai törkeästä huolimattomuudesta, tämä osapuoli on yksin vastuussa.
Artiklan 4 ja 5 kappaleiden mukaan mainittuja sopimusmääräyksiä (kappaleet 1-3) sovelletaan vastaavasti kuhunkin alasopimuksen osapuoleen mistä tahansa vastuusta, joka syntyy jostakin alasopimuksesta tai saa alkunsa sen yhteydessä. Alasopimuksen osapuolet voivat sopia, tarkoituksenmukaisesti ja ottaen huomioon edellä mainitut artiklan määräykset, alasopimuksessa erillisistä toteutusjärjestelyistä, jotka koskevat sellaisten vaatimusten käsittelyä, jotka syntyvät jostakin alasopimuksesta tai saavat alkunsa sen mukaisen yhteistyön yhteydessä.
Artiklassa on valtiosopimusjärjestelyissä tavanomaiset sopimusosapuolien vahingonkorvaus- ja muita vastaavia oikeudellisia vaatimuksia koskevat määräykset. Suomen valtion korvaus-vastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvussa (työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu).
8 artikla. Muutokset. Artiklan mukaan osapuolet voivat yhteisellä suostumuksella muuttaa sopimusta. Muutokset tulee toimittaa kaikille osapuolille hyväksymistä varten. Vastaavasti alasopimusten osapuolet voivat muuttaa alasopimuksia yhteisellä suostumuksella.
9 artikla. Erimielisyydet. Artiklassa määrätään riitojen ratkaisumenettelystä sopimuksen ja alasopimusten osalta. Sopimusten tulkintaa ja täytäntöönpanoa koskevat riidat ratkaistaan lähtökohtaisesti konsultaatioryhmän (NCG) puitteissa tai alasopimusten osapuolten välillä käytävin neuvotteluin, eikä niitä saateta minkään kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen tai kolmannen osapuolen ratkaistavaksi.
10 artikla. Sopimuksen voimassaolon päättyminen ja irtisanominen. Artiklassa määrätään menettelyistä sopimuksen ja alasopimusten mahdollisen päättämisen tai irtisanomisen osalta. Artiklan 1 kappaleen mukaan siinä tapauksessa, että osapuolet tekevät yksimielisen päätöksen sopimuksen päättämisestä, niiden tulee konsultoida toisiaan varmistaakseen sopimuksen pikainen päättäminen mahdollisimman oikeudenmukaisilla ehdoilla. Osapuolten tulee yhdessä sopia siitä, miten sopimuksen päättämisen seuraukset voidaan tyydyttävästi hallinnoida. Sopimus päätetään päivämääränä, jonka osapuolet kirjallisesti hyväksyvät.
Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että jos yksi osapuoli katsoo tarpeelliseksi irtisanoa sopimuksen, osapuolen tulee neuvotella toisten osapuolten kanssa irtisanomisen seurauksista. Jos neuvotteluiden päätyttyä osapuoli edelleen haluaa irtisanoa sopimuksen, sen tulee ilmoittaa tästä kirjallisesti sopimuksen tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimuksen tallettaja on ottanut ilmoituksen vastaan tai ilmoituksessa määritettynä myöhempänä ajankohtana. Irtisanova osapuoli jatkaa osallistumistaan sopimuksen mukaiseen yhteistyöhön, kunnes irtisanoutuminen astuu voimaan.
11 artikla. Loppumääräykset. Artiklassa olevat loppumääräykset vastaavat Wienin valtiosopimusoikeutta koskevassa yleissopimuksessa (SopS 3―5/1970) olevia muotoiluja. Artiklan 1 kappaleessa edellytetään, että sopimus ja sen myöhemmät liitteet on ratifioitava tai hyväksyttävä kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Artiklan 2 kappaleessa määrätään sopimuksen tallettajaksi Norjan hallitus, jonka huostaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan.
Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimus ja sen liitteet tulevat voimaan niiden osapuolten osalta kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan.
Artiklan 4 kappaleessa määrätään, että voimaantulopäivästään lukien sopimus korvaa Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin 9. päivänä kesäkuuta 2001 tekemän sopimuksen. Artiklan 5 kappaleessa määrätään, että edellä mainitusta korvaamisesta huolimatta vuonna 2001 tehdyn sopimuksen 2 artiklan määräykset toimitusvarmuudesta (joka vastaa uuden sopimuksen huoltovarmuutta) ja sen NAMMO AS -yritystä koskeva liite I ovat edelleen voimassa liiteosapuolten välillä kunnes ne toisin sopivat.
Artiklan 6 kappaleessa määrätään, että tallettaja toimittaa sopimuksen ja sen myöhempien alasopimuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen kullekin osapuolelle. Artiklan 7 kappaleessa määrätään, että tallettaja ilmoittaa kullekin osapuolelle erityisesti ratifiointi- ja hyväksymiskirjojen vastaanottamispäivämäärän, ilmoitukset sopimuksesta irtisanoutumisesta ja päivämäärän, jolloin sopimus ja mahdolliset myöhemmät liitteet sekä niitä koskevat muutokset tulevat voimaan.
Sopimuksen lopussa on todettu, että se on tehty yhtenä alkuperäiskappaleena englannin kielellä, joka valittiin yhteistyökieleksi sopimusneuvotteluissa.
2Lakiehdotusten perustelut
2.1Laki Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan yhteistyöstä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
1 §.
Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimusjärjestelyyn kuuluvat määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selostettu edellä yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä.
2 § . Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella samanaikaisesti kun sopimus tulee voimaan.
2.2Laki Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain muuttamisesta
Lailla muutetaan Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta vuonna 2001 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettua lakia siten, että kumotaan kyseisen sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain (384/2002) 2 § ja muutetaan kyseisen lain 1 § ja 3 §:ä seuraavasti:
1 §.
Lain 1 §:ssä määrätään, että Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä on lakina edelleen voimassa sopimuksen 2 artikla.
3 §.
Lain 3 §:n mukaisesti valtioneuvoston asetuksella säädetään sopimuksen muiden määräysten ja ehdotetun lain voimaantulosta, jossa yhteydessä määrätään myös vuoden 2001 sopimuksen I liitteen voimassaolon jatkamisesta.
3Voimaantulo
Sopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välillä puolustusmateriaalialan yhteistyöstä tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona tallettaja on vastaanottanut viimeisen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan. Voimaantulo edellyttää kaikkien sopimuspuolten ratifiointia tai hyväksymistä. Hallituksen esityksen antamiseen mennessä kaikki kolme muuta sopimusosapuolta ovat jo ilmoittaneet kansallisen hyväksymismenettelynsä loppuun viemisestä.
Esityksessä olevat lakiehdotukset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.
4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 3) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 4) taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä 5) tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11,12 ja 45/2000 vp.).
Sopimuksessa on eduskunnan hyväksyntää edellyttäviä, lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä seuraavissa kohdissa: artikla 1 (Määritelmät), artikla 6 (Tiedonvaihto) ja artikla 7 (Vastuut ja vaateet). Alasopimusten sisältöä ja niiden suhdetta Suomen lainsäädäntöön pitää arvioida erikseen kun käytettävissä on sopimusten allekirjoitusversiot. Jo allekirjoitetussa alasopimuksessa yhteisistä hankinnoista ei ole sellaisia lainsäädännön alan sopimusmääräyksiä, jotka edellyttäisivät eduskuntakäsittelyä. Edellä mainitut sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin ollen sopimuksen ei voida katsoa sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi Arvidsjaurissa 10 päivänä maaliskuuta 2015 puolustusmateriaalialan yhteistyötä koskevan Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välillä tehdyn sopimuksen.
Lakiehdotukset
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Puolustusmateriaalialan yhteistyöstä Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan, Norjan kuningaskunnan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä Arvidsjaurissa 10 päivänä maaliskuuta 2015 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §
Sopimuksen muiden määräysten ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voi-maansaattamisesta annetun lain (384/2002) 2 § sekä
muutetaan 1 ja 3 § seuraavasti:
1 §
Turussa 9 päivänä kesäkuuta 2001 Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan, Norjan kuningaskunnan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä on lakina voimassa 2 artikla sellaisena kuin Suomi on siihen sitoutunut.
3 §
Sopimuksen muiden määräysten ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2016
PääministeriJuha SipiläPuolustusministeriJussi Niinistö
Sopimusteksti
Sopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välillä yhteistyöstä puolustusmateriaalialalla | Agreement between the Governments of Denmark, Finland, Norway and Sweden concerningCooperation in the Defence Materiel Area |
SISÄLLYSLUETTELO
|
CONTENTS Agreement between the Governments of Denmark, Finland, Norway and Sweden concerning Cooperation in the Defence Materiel Area
|
Sopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten välillä yhteistyöstä puolustusmateriaalialalla
|
Agreement between the Governments of Denmark, Finland, Norway and Sweden concerning Cooperation in the Defence Materiel Area
|
1 ARTIKLA MÄÄRITELMÄT
|
ARTICLE 1 DEFINITIONS
|
2 ARTIKLA TAVOITTEET
|
ARTICLE 2 OBJECTIVES
|
3 ARTIKLA YHTEISTYÖN ALA
|
ARTICLE 3 SCOPE OF COOPERATION
|
4 ARTIKLA LIITTEET
|
ARTICLE 4 ANNEXES
|
5 ARTIKLA HALLINNOINTI
|
ARTICLE 5 MANAGEMENT
|
6 ARTIKLA TIEDONVAIHTO
|
ARTICLE 6 EXCHANGE OF INFORMATION
|
7 ARTIKLA VAATIMUKSET JA VASTUUT
|
ARTICLE 7 CLAIMS AND LIABILITIES
|
8 ARTIKLA MUUTOKSET
|
ARTICLE 8 AMENDMENTS
|
9 ARTIKLA RIIDAT
|
ARTICLE 9 DISPUTES
|
10 ARTIKLA SOPIMUKSEN VOIMASSAOLON PÄÄTTYMINEN JA IRTISANOMINEN
|
ARTICLE 10 TERMINATION AND WITHDRAWAL
|
11 ARTIKLA LOPPUMÄÄRÄYKSET
|
ARTICLE 11 FINAL PROVISIONS
|