HE 143/2016

1Nykytila

Suomen ja Norjan välillä 3 päivänä kesäkuuta 1981 tehty poroaitasopimus on tullut voimaan 19 päivänä toukokuuta 1983 (SopS 30/1983). Vanhan poroaitasopimuksen mukaan kummankin maan poronomistajat ovat velvollisia paimentamaan poroja siten, etteivät ne pääsisi toisen valtakunnan alueelle. Lisäksi pääosa Suomen ja Norjan välistä rajaa on sovittu aidattavaksi. Sopimus sisältää maantieteelliset osuudet kummankin maan aidan rakentamis- ja kunnossapitovastuusta. Maiden vastuulla olevat osuudet ovat suurin piirtein yhtä suuret. Maiden välinen poroaitakomissio päättää aidan tarkasta sijoittamisesta sekä valvoo aidan rakentamista ja kunnossapitoa.

Vanhan poroaitasopimuksen mukaan nimismiehen tulee ilmoittaa mahdollisimman pian toisen maan asianomaiselle nimismiehelle poroista, jotka ovat ylittäneet valtakunnan rajan. Nimismiehet selvittelevät keskenään asian. Tarpeen vaatiessa järjestetään porojen erotus. Porojen aiheuttama mahdollinen vahinko arvioidaan. Porojen kotivaltio on velvollinen korvaamaan syntyneen vahingon, porojen luvattoman laiduntamisen sekä porojen palauttamisesta aiheutuneet kustannukset. Toisessa maassa ei saa rekisteröidä poromerkkiä, jota voisi helposti erehtyä pitämään toisessa maassa aikaisemmin rekisteröitynä poromerkkinä. Valtakunnan rajalla olevan poroaidan vahingoittaminen tai siinä olevan veräjän auki jättäminen on sopimuksen mukaan rangaistava teko.

Suomen ja Norjan viranomaisten välinen yhteistyö vanhan poroaitasopimuksen toimeenpanossa on sinällään toiminut hyvin. Ajan kulumisen myötä toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin vaihtuneet ja sopimuksen mukaiset menettelytavat ovat muuttuneet vanhentuneiksi. Tämän vuoksi porojen rajanylitystapausten selvittely on työlästä ja kankeaa. Tapauksiin liittyviä korvauksia on jouduttu odottamaan parikin vuotta.

Vanhan poroaitasopimuksen säännökset koskevat yhtäläisesti kumpaankin suuntaan valtakunnan rajan ylittäviä poroja. Viime aikoina porojen rajanylityksiä on tapahtunut vain Norjasta Suomeen päin. Tapauksia on sattunut eniten Tenojokilaaksossa vanhan Karigasniemen ja Levajoen välisellä osuudella talviaikaan. Vanha poroaitasopimus ei sisällä säännöksiä poroaidasta Inari- ja Tenojokilaaksossa. Suomen valtio on kuitenkin rakentanut omalle puolelleen poroaidan koko matkalle Inari- ja Tenojokilaaksossa. Norjan puolella ei ole valtakunnan rajalle rakennettua poroaitaa tällä osuudella.

Suomella on vastaavat poroaitasopimukset myös Ruotsin ja Venäjän (Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton) kanssa.

Poronhoitolaki (848/1990) on poronhoitoa koskeva yleislaki, joka sääntelee muun ohella poroaitoja. Lain tärkeänä tehtävänä on poronomistajien keskinäisten oikeudellisten suhteiden sääntelyn lisäksi poronomistajien ja maanomistajien välisten suhteiden säänteleminen siten, että maanomistukseen perustuvia oikeuksia ei tarpeettomasti kavenneta (HE 244/1989 vp, s. 4). Kun poronhoito elinkeinona on voimassa olevan lainsäädännön mukaan riippumatonta maan omistus- ja hallintaoikeudesta, este- ja erotusaitojen rakentaminen on voinut tulla kysymykseen, paitsi valtion maalle, myös yksityisten, poroja omistamattomien henkilöiden omistamien kiinteistöjen alueelle.

Vanhan poroaitasopimuksen mukainen nykytila on epätyydyttävä. Porojen rajanylitykset ovat Tenojokilaaksossa yleisiä ja niiden selvittely vie runsaasti aikaa. Vahinkoa kärsivät maanomistajat joutuvat odottamaan korvauksia pitkään. Vanhentuneet säännökset työllistävät tarpeettomasti viranomaisia.

2Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa kansallisesti voimaan Karasjoella 9 päivänä joulukuuta 2014 tehty Suomen ja Norjan välinen uusi poroaitasopimus, joka korvaa vanhan vastaavan sopimuksen.

Uuden poroaitasopimuksen mukaan pääosa Inari- ja Tenojokilaaksossa olevasta valtakunnan rajasta aidataan. Aidan tarkoitus on estää porojen pääsy toisen valtakunnan alueelle. Viime vuosina erityisesti Norjan puolelta tulleet porot ovat aiheuttaneet vahinkoja Suomen puolella. Vahinkoja syntyy lähinnä maataloudelle ja liikenteelle. Vanhan poroaitasopimuksen mukaan porojen rajanylitystapausten selvittely on työlästä ja kankeaa, minkä vuoksi vahingonkorvauksia on jouduttu odottamaan pitkään. Uudessa poroaitasopimuksessa yksinkertaistetaan ja sujuvoitetaan rajanylitystapauksen selvittelyä. Tavoitteena on sekä korvausmenettelyn nopeuttaminen että viranomaisten toiminnan tehostaminen.

Uusi poroaitasopimus esitetään saatettavaksi voimaan niin sanotulla sekamuotoisella voimaansaattamislailla. Esitykseen sisältyy sopimuksen voimaansaattamisen lisäksi asiasisältöisiä säännöksiä. Voimaansaattamislaissa täsmennettäisiin poroaidan ylläpitämistä sekä säädettäisiin sopimuksen toimeenpanosta vastaavasta viranomaisesta. Lisäksi poronhoitolain säännöksiä valtakunnan rajalle rakennettavista aidoista esitetään muutettavaksi.

Poroaitaa varten tarvittava käyttöoikeus kiinteistöön perustettaisiin ensisijaisesti sopimalla asiasta maanomistajan kanssa. Poroaidan rakentamisen olisi katsottava olevan yleisen tarpeen mukaista, vaikka aidan tarkoituksena osaltaan on myös omistajien ja paliskuntien poronhoidon käytännön toteuttamisen varmistaminen. Poroaitaan saattaa liittyä muita käyttötarkoituksia.

Poroaitaa tulisi rakennettavaksi valtion omistamalle maalle, mahdollisesti eräille vesialueille sekä yksityisten omistamille kiinteistöille. Jos kiinteistön omistaja ei anna lupaa poroaidan rakentamiseen omalle maalleen, käyttöoikeus voitaisiin määrätä yleiseen tarpeeseen perustuen lunastettavaksi. Kaikissa tapauksissa käyttöoikeus merkittäisiin kiinteistötietojärjestelmään lunastustoimituksessa laaditun toimituskartan ja muun virallisaineiston perusteella. Tarkoitus on, että poroaitaa varten käyttöoikeus voitaisiin perustaa erilaisia yleishyödyllisiä tarkoituksia varten, joita ovat esimerkiksi kansainvälisten sopimusten täyttämisen varmistaminen sekä eri omistajien omistamien porojen erottelu.

3Esityksen vaikutukset

Norjalaiset porot ovat viime aikoina aiheuttaneet keskimäärin noin 100.000 euron vuotuiset vahingot Tenojokilaaksossa Suomen puolella. Eniten vahinkoja on syntynyt Outakoskella, Dalvadaksessa ja Nuvvuksessa. Vahingot kohdistuvat muutamalle maatilalle; tilaa kohti lasketut vahingot ovat enimmillään kymmeniä tuhansia euroja. Vanhan poroaitasopimuksen mukainen vahinkojen selvittely Suomen ja Norjan välillä on työlästä ja kankeaa. Tilanomistajat ovat joutuneet odottamaan korvauksia parikin vuotta.

Uuden sopimuksen mukaan Norja rakentaa aidan vanhalta Karigasniemeltä Levajoelle. Tällä osuudella on ollut eniten Suomen puolelle tulleita norjalaisia poroja. Uusi sopimus tulee todennäköisesti vähentämään porojen rajanylityksiä ja siitä seuraavia vahinkoja. Vahinkojen selvittelymenettelyä yksinkertaistetaan ja sujuvoitetaan, jolloin korvaukset ovat odotettavissa nopeammin. Tilanne paranee sekä Tenojokivarren maanomistajien että vahinkoja selvittelevien viranomaisten näkökulmasta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos laati maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta joulukuussa 2012 arvion Suomen ja Norjan välisen poroaidan rakentamis-, peruskorjaus- ja ylläpitokustannuksista. Arviossa verrattiin aidan rakentamisesta, peruskorjauksesta ja ylläpitämisestä syntyviä kustannuksia viime vuosien keskimääräisiin Norjan maksamiin korvauksiin porojen rajanylityksistä. Yli äärettömän aikahorisontin laskettuna korvausten nykyarvo oli aitakustannusten nykyarvoa suurempi niin kolmen, neljän kuin myös viiden prosentin laskentakorkokannalla. Voidaan siis arvioida, että aidasta saatavat taloudelliset hyödyt ylittävät aitakustannukset.

Paliskuntain yhdistyksen tilastojen mukaan poroaidan peruskorjaus on viime vuosina maksanut keskimäärin noin 10.000 euroa kilometriltä. Vastaavasti aidan kunnossapidon kustannukset ovat olleet keskimäärin noin 1.000 euroa kilometriltä. Kustannuksissa on suurta vaihtelua eri alueiden välillä erityisesti maasto-olosuhteista johtuen.

Uuden sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu ylläpitämään poroaitaa Angelin ja vanhan Karigasniemen välisellä osuudella. Suomi on jo aikaisemmin rakentanut poroaidan koko Angelin ja Pulmangin väliselle osuudelle, vaikkei vanha sopimus ole siihen velvoittanutkaan. Tosiasialliseen tilanteeseen verrattuna uusi sopimus ei siten lisää Suomen ylläpitämää aitamäärää. Uuden sopimuksen myötä Angelin ja vanhan Karigasniemen välisellä osuudella joudutaan kuitenkin mahdollisesti siirtämään ja kunnostamaan aitaa, mikä aiheuttanee kustannuksia lähivuosina. Kustannusten määrä selviää, kun poroaitakomissio vahvistaa aidan tarkan sijainnin. Jos Angelin ja vanhan Karigasniemen välinen aita jouduttaisiin rakentamaan kokonaan uudestaan, kustannukset olisivat 600.000 euron suuruusluokkaa.

Poroaidalla on ympäristövaikutuksia, joista Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos laati maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta arvion kesäkuussa 2012. Aita vaikuttaa porojen ohella muiden isokokoisten eläimien, kuten hirvien, liikkumiseen. Sillä on merkitystä liikenneturvallisuudelle. Tenojokilaaksossa tie kulkee joen vieressä ja joen yli tulevat isokokoiset eläimet muodostavat riskin liikenneturvallisuudelle. Norjan puolelle vanhan Karigasniemen ja Levajoen välille rakennettava poroaita parantaa liikenneturvallisuutta Suomen puolella vastaavalla osuudella. Poroaidalla on myös haitallisia ympäristövaikutuksia: riekkoja takertuu aitaverkkoon ja menehtyy. Ihmisten luonnossa liikkumisen mahdollistamiseksi aitaan on syytä rakentaa riittävästi ylityspaikkoja. Lapin yliopiston Arktinen keskus, Metsähallitus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat toteuttaneet yhteishankkeen ”Poroaitojen riistaturvallisuus”. Sen tuloksia on aiheellista hyödyntää poroaitojen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Raja-alue kuuluu kokonaisuudessaan saamelaisten kotiseutualueeseen. Poronhoito on saamelaisten perinteinen elinkeino ja osa kulttuuria. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Poroaitasopimus vähentää Suomen puolelle tulevia norjalaisia poroja. Poronhoitajilta kuluu vähemmän aikaa ja vaivaa porojen rajanylitystapauksiin. Sopimuksella on lähinnä positiivisia vaikutuksia saamelaisten harjoittamalle poronhoidolle. Hyödyt kohdistuvat molempiin sukupuoliin, koska perinteisten elinkeinojen harjoittamisessa ei ole saamelaiskulttuurissa yhtä voimakkaita sukupuolieroja kuin valtaväestön kulttuurissa.

4Asian valmistelu

Suomen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ja Norjan maatalous- ja ruokaministeri Lars Peder Brekk sopivat marraskuussa 2010, että neuvottelut maiden välisen poroaitasopimuksen uudistamisesta käynnistetään mahdollisimman pian. Valtioneuvosto asetti 24 päivänä maaliskuuta 2011 valtuuskunnan neuvottelemaan Norjan kanssa poroaitasopimuksesta. Valtuuskunnassa oli edustus maa- ja metsätalousministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä Paliskuntain yhdistyksestä.

Neuvotteluja sopimuksen uudistamisesta käytiin Norjan kanssa vuosina 2011—2014. Paliskuntain yhdistys järjesti huhtikuussa 2012 Ivalossa kuulemis- ja keskustelutilaisuuden poroaitasopimuksen uusimisesta raja-alueen paliskunnille. Maa- ja metsätalousministeriö järjesti kesäkuussa 2014 Rovaniemellä kuulemis- ja keskustelutilaisuudet sekä Saamelaiskäräjille että raja-alueen paliskunnille. Tilaisuuksissa esiteltiin neuvottelujen kulkua ja alustavaa neuvottelutulosta. Tilaisuuksissa esitetyistä näkökohdista neuvoteltiin vielä Norjan valtuuskunnan kanssa ja sopimukseen tehtiin esitettyjä muutoksia. Lopullinen sopimusteksti parafoitiin Honningsvågissa 25 päivänä syyskuuta 2014.

Maa- ja metsätalousministeriö pyysi 3 päivänä lokakuuta 2014 sopimustekstistä lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä sekä Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnilta, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Lapin liitolta, Metsähallitukselta, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitolta, Paliskuntain yhdistykseltä, Saamelaiskäräjiltä, Suomen riistakeskukselta, raja-alueen paliskunnilta sekä ministeriön osastoilta.

Lausunnoissa esitettiin lain voimaansaattamisesityksessä huomioon otettavia seikkoja. Valtiovarainministeriö huomautti poroesteaitojen kustannuksista ja niiden budjetoinnista. Uuden aidan rakentamis- ja ylläpitomenot rahoitetaan vahvistetun kehyksen puitteissa toimintaa tehostamalla.

Luonnonsuojelusta vastaavat tahot esittivät huolen porojen aiheuttamista vahingoista luonnonsuojelualueilla. Saamelaiskäräjät esitti useita kriittisiä huomioita, jotka koskivat Saamelaiskäräjien jättämistä neuvotteluvaltuuskunnan ulkopuolelle sekä neuvottelutulosta. Saamelaiskäräjien esittämään koko rajaosuuden aitaamiseen pyrittiin neuvotteluissa, mutta Norjan valtio ei ollut valmis rakentamaan aitaa Levajoen ja Pulmangin väliselle osuudelle.

Tasavallan Presidentti myönsi 28 päivänä marraskuuta 2014 sopimuksen allekirjoitusvaltuudet. Suomen maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo ja Norjan maatalous- ja ruokaministeri Sylvi Listhaug allekirjoittivat sopimuksen Karasjoella 9 päivänä joulukuuta 2014.

Sopimuksen allekirjoituksen jälkeen maa- ja metsätalousministeriö valmisteli luonnoksen hallituksen esitykseksi. Luonnoksesta neuvoteltiin Saamelaiskäräjien kanssa 7 päivänä tammikuuta 2016. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi 29 päivänä tammikuuta 2016 hallituksen esitysluonnoksesta lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Enontekiön kunnalta, Inarin kunnalta, Utsjoen kunnalta, Lapin aluehallintovirastolta, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Lapin liitolta, Metsähallitukselta, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitolta, Paliskuntain yhdistykseltä, Kaldoaivin paliskunnalta, Käsivarren paliskunnalta, Muotkatunturin paliskunnalta, Näkkälän paliskunnalta, Näätämön paliskunnalta, Paistunturin paliskunnalta, Sallivaaran paliskunnalta, Vätsärin paliskunnalta, Saamelaiskäräjiltä, Suomen luonnonsuojeluliitolta sekä maa- ja metsätalousministeriön osastoilta. Lausunnoissa nähtiin vanhan poroaitasopimuksen uudistaminen yleisesti perusteltuna.

Lausuntojen perusteella tehtiin joitakin muutoksia. Lakiesityksen suhdetta talousarvioesitykseen selvennettiin. Momentille 30.40.40 (Eräät luonnonvaratalouden korvaukset) esitetään lisättäväksi uusi käyttötarkoitus Suomen ja Norjan välisen poroaitasopimuksen mukaisten korvausten maksamiseen. Lakiesityksen perusteluihin lisättiin maininta siitä, että myös vanhan sopimuksen kumoaminen edellyttää eduskunnan suostumusta. Rangaistussäännöksiä täsmennettiin.

Muutamissa lausunnoissa pidettiin tärkeänä taata aidan pitävyys luonnonsuojelullisesti arkojen alueiden kohdalla. Aidan yläreuna tulee merkitä luonnonvaraisten eläinten kannalta mahdollisimman turvalliseksi. Poroaitojen haitalliset vaikutukset riistaeläimiin pitää minimoida ja suunnitella aidat yhteistyössä alueen riistanhoitoyhdistysten sekä liikenneviranomaisten kanssa. Poroaitojen vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön on syytä seurata. Jotkut lausunnonantajat katsoivat, että uuden sopimuksen mukainen poroaitojen rakentaminen ja ylläpito edellyttää määrärahojen lisäämistä. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että vahingot korvataan täysimääräisesti ja nopeasti.

5Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2017 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Momentin 30.40.40 (Eräät luonnonvaratalouden korvaukset) määrärahaa saisi käyttää Suomen ja Norjan välisen poroaitasopimuksen mukaisten korvausten maksamiseen.

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla.
Artiklassa määrätään porojen paimennusvelvoitteesta. Molempien sopimusvaltioiden poronomistajat ovat velvollisia paimentamaan porojaan siten, etteivät ne pääse valtakunnan rajan yli. Valtakunnan raja on samalla aina myös paliskunnan raja. Poronhoitolain 7 §:n mukaan paliskunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että paliskunnan porot pysyvät paliskunnan alueella. Poronhoitolain 6 luvussa säädetään velvollisuudesta ehkäistä porojen aiheuttamia vahinkoja sekä vahinkojen korvaamisesta. Paliskunta on poronhoitolain 32 §:n mukaan velvollinen tarvittaessa rakentamaan aidan viljelysten suojaamiseksi poroilta. Muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella aitaamisvelvollisuus koskee tarvittaessa myös puutarhoja ja vakituisten asuntojen pihoja. Erityisen painavista syistä paliskunta on velvollinen rakentamaan aidan myös yksityisessä omistuksessa olevan taimikon suojaksi.

Sopimuksen 1 artiklan 2 momentin mukaan valtakunnan rajalla sijaitsevat aidat on rakennettu poronomistajien paimennusvelvoitteen tukemiseksi. Sopimus ei miltään osin vähennä poronhoitolaissa säädettyä velvollisuutta huolehtia siitä, että porot pysyvät paliskunnan alueella. Poronhoitolain 6 luvun säännökset porojen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisestä ja korvaamisesta eivät koske suomalaisten porojen Norjan valtakunnan alueella aiheuttamia vahinkoja. Sen sijaan sopimuksella säännellään suomalaisen poronomistajan korvausvelvollisuutta Norjan puolella aiheutuneista vahingoista sekä norjalaisten poronomistajien korvausvelvollisuutta Suomen puolella aiheutuneista vahingoista.

2 artikla.
Suomen ja Norjan välillä voimassa olevan poroaitasopimuksen mukaan Suomen ja Norjan välisellä rajalla on poroaita lukuun ottamatta Teno- ja Inarijokilaaksoa Angelin sekä Pulmangin lähellä olevan rajapyykin 343 välillä. Uuden sopimuksen mukaan suurimmalle osalle tätäkin osuutta tulee aita. Angelin ja vanhan Karigasniemen välillä aita tulee Suomen puolelle. Vanhan Karigasniemen Julláguoikassa aita ylittää Inarijoen. Vanhalta Karigasniemeltä Levajoelle aita rakennetaan Norjan puolelle. Levajoen ja rajapyykin 343 väliselle osuudelle ei uudenkaan sopimuksen mukaan tule aitaa. Angelin ja vanhan Karigasniemen välillä aita rakennetaan niin lähelle rajaa kuin maasto-olosuhteiden vuoksi on mahdollista. Maasto-olosuhteilla tarkoitetaan luonnonmuodostumien ohella nykyisiä ja mahdollisesti rakennettavia rakennuksia, viljelyksiä sekä erityiskäyttöön otettuja alueita. Kaarasjoen ja Levajoen välillä aita rakennetaan valtatien (E6) länsipuolelle.

Sopimuksen 2 artiklan 4 momentin mukaan aita rakennetaan pääsääntöisesti alle kahden kilometrin etäisyydelle valtakunnan rajasta. Säännös vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Vanhan sopimuksen mukainen aita on rakennettu yli kahden kilometrin etäisyydelle rajasta Haltin alueella maaston suurten korkeuserojen vuoksi. Suomen ja Norjan välinen poroaitakomissio vahvistaa aidan tarkan sijainnin. Jos uuden sopimuksen mukaan aita tulisi jossain kohtaa rakennettavaksi yli kahden kilometrin päähän rajasta, poroaitakomission päätös tulisi hyväksyä maiden välisellä noottienvaihdolla. Periaatteena on, että porojen laidunaluetta jää suurin piirtein saman verran valtakunnan rajan ja poroaidan väliin kummassakin maassa. Tehtyjen kartoitusten mukaan periaate on toteutunut vanhan sopimuksen voimassaolon aikana.

3 artikla.
Muualla kuin Teno- ja Inarijokilaaksossa aitalinja on määräävä raja sopimukseen liittyvissä kysymyksissä. Teno- ja Inarijokilaaksossa sen sijaan valtakunnan raja on määräävä myös Angelin ja Levajoen välisellä osuudella, johon rakennetaan aita. Tosiasiallisesti säännös tarkoittaa sitä, että porojen rajanylityksen katsotaan tapahtuvan, kun porot ylittävät aidan muualla kuin Teno- ja Inarijokilaaksossa, vaikka porot edelleen olisivat saman valtakunnan alueella. Vastaavasti porojen palauttaminen tapahtuu, kun porot toimitetaan takaisin oikealle puolelle aitaa. Esimerkiksi porojen rajanylityksen kesto lasketaan siitä ajasta, jonka porot ovat väärällä puolella aitaa. Rajanylityksen kestolla on vaikutusta muun muassa luvattomasta laiduntamisesta määrättävään maksuun.

4 artikla.
Kummallekin sopimusvaltiolle on 4 artiklassa määritelty suurin piirtein samanpituiset osuudet, joilla valtio vastaa aidan rakentamisesta ja kunnossapitämisestä. Valtioiden vastuut säilyvät vanhan sopimuksen mukaisina muualla kuin Teno- ja Inarijokilaaksossa. Sinne rakennettavissa uusissa aidoissa vastuu on niin ikään jaettu tasan valtioiden välillä. Suomi vastaa Angelin ja vanhan Karigasniemen välisestä osuudesta. Norja vastaa vanhan Karigasniemen ja Levajoen välisestä osuudesta. Kunnossapitovastuuseen kuuluu aidan säännöllinen tarkastaminen ja havaittujen vikojen korjaaminen. Aidan käyttöiäksi on Suomen puolella arvioitu keskimäärin 20 vuotta.

Sopimuksen 4 artiklan 4 momentin mukaan poroaitakomission tulee varmistaa, että aitojen sijainnista on olemassa ajan tasalla oleva ja luotettava paikkatieto. Poroaitakomissio voi käytännössä antaa aitojen sijainnin määrittämis- ja tallennustehtävän muullekin toimijalle, kuten Paliskuntain yhdistykselle.

Sopimuksen 4 artiklan 5 momentti oikeuttaa sopimusvaltion kustannuksellaan korottamaan tai vahvistamaan aitaa tarpeen mukaan. Suomen ja Norjan välisellä rajalla luonnonolosuhteissa on suurta vaihtelua, minkä vuoksi eri osuuksilla tarvitaan erilaisia aitaratkaisuja estämään porojen pääsy toiseen valtakuntaan. Aidan kestävyyttä ei saa kuitenkaan heikentää. Lisäksi kummallakin sopimusvaltiolla on oikeus rakentaa muitakin aitoja estämään poroja pääsemästä toiseen valtakuntaan. Käytännössä Suomen puolelle on rakennettu aita koko matkalle Angelista rajapyykkiin 343 jo vanhan sopimuksen aikana. Uusi sopimus velvoittaa Suomen rakentamaan ja kunnossapitämään aidan Angelin ja vanhan Karigasniemen välisellä osuudella. Vanhan Karigasniemen ja rajapyykin 343 välillä oleva aita on tarkoituksenmukaista pitää edelleen kunnossa.

5 artikla.
Suomalais-norjalainen poroaitakomissio valvoo aidan rakentamista ja kunnossapitoa. Komissiossa on kuusi jäsentä, kolme kummastakin maasta. Puheenjohtajuus kiertää: parittomina vuosina suomalainen jäsen on puheenjohtajana ja parillisina vuosina norjalainen jäsen. Jäsenten toimikausi on neljä vuotta kerrallaan. Kumpikin maa vastaa nimittämiensä jäsenten kustannuksista. Sääntely vastaa pääpiirteissään voimassa olevaa käytäntöä. Komission jäsenten lukumäärä nousisi neljästä kuuteen eri alojen asiantuntemuksen varmistamiseksi. Keskeistä asiantuntemusta on raja-alueen paliskunnilla, poliisilla sekä porotalousasioita hoitavilla julkisorganisaatioilla.

Poroaitakomissio vahvistaa työselityksen raja-aidan rakentamista ja kunnossapitoa varten. Työselityksessä pitää ottaa huomioon aitojen potentiaaliset vaikutukset hirvien liikkeisiin ja liikenneturvallisuuteen sekä pyrkiä siihen, että aidoista aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa luonnonvaraisille eläimille sekä alueen tieliikenteelle.

Aidan kunnossapitotyötä varten nimetään riittävä määrä aidan kunnossapitäjiä. Vanhan sopimuksen aikana Paliskuntain yhdistys on vastannut aidan kunnossapidosta. Käytäntö on ollut toimiva. Aidan kunnossapitäjät raportoivat työstään ja havaitsemistaan vioista poroaitakomissiolle.

Sopimuksen 5 artiklan 5 momentti velvoittaa poroaitakomission varmistamaan, että Angelin ja vanhan Karigasniemen välisellä osuudella aita rakennetaan niin lähelle valtakunnan rajaa kuin maasto-olosuhteet sallivat. Muillakin osuuksilla poroaitakomissio ratkaisee aidan sijoittamiseen ja aitarakenteeseen liittyvät kysymykset. Komission päätökset laaditaan kirjalliseen muotoon ja toimitetaan viipymättä kummankin maan toimivaltaiselle viranomaiselle. Komissio voi tehdä päätöksiä ainoastaan yksimielisenä. Komission päätös katsotaan yksimieliseksi, kun asianmukaisesti koolle kutsutussa kokouksessa läsnä olevat komission jäsenet ovat yksimielisiä.

6 artikla.
Sopimuksen mukaan uusien aitojen rakentaminen Angelin ja Levajoen välillä tulee kummassakin maassa aloittaa sopimuksen voimaantuloa seuraavan vuoden aikana ja saattaa loppuun viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Tarkastusmies voidaan asettaa valvomaan aitojen rakentamis- ja kunnossapitotyötä sekä aitojen käyttöä. Tarkastusmiehen tulee raportoida havainnoistaan kirjallisesti poroaitakomissiolle. Käytännössä Suomen puolella Paliskuntain yhdistyksen aitatyönjohtaja on toiminut tarkastusmiehenä.

Sopimuksen 6 artiklan 3 momentin mukaan tarkastusmiehelle voidaan erityisestä syystä antaa lupa käyttää toisen valtakunnan aluetta aidan tarkastus- ja kunnossapitotöissä. Tällaiset tilanteet ovat verraten harvinaisia, koska aita sijaitsee pääsääntöisesti sen maan puolella, jonka kunnossapitovastuulla kyseinen osuus on. Poikkeuksellisesti voi kuitenkin tulla tarve esimerkiksi kuljettaa aitatarvikkeita toisen valtakunnan alueen kautta. Toisen valtakunnan alueen käyttämisestä on asianmukaista sopia maiden viranomaisten kesken. Luvassa tulee yksilöidä toisen valtakunnan alueen käyttö.

7 artikla.
Porojen rajanylityksestä tulee mahdollisimman pian tehdä ilmoitus porojen lähtömaahan. Vakiintuneen käytännön mukaan ilmoitukset tehdään ja vastaanotetaan maiden poliisiviranomaisten välillä. Esimerkiksi Tenojoen varrella kulkee maantie kummallakin puolen jokea ja poliisille tulee tieliikenteen kautta usein nopeasti tieto rajan yli tulleista poroista. Myös maanomistajilta ja paliskunnilta tulee poliisille tietoja porojen rajanylityksistä.

Toisen maan toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävässä ilmoituksessa tulee mainita paikka, jossa porot ovat ylittäneet rajan sekä porojen lukumäärä, jos se on tiedossa. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot porojen palauttamisen ajasta ja paikasta. Jos tarvitaan porojen erotus, sen aika ja paikka tulee myös ilmoittaa toisen maan toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoitus lähetetään ensi sijassa sähköpostitse.

Jos porot ovat aiheuttaneet sopimuksen mukaan korvattavaa vahinkoa, se tulee mainita ilmoituksessa. Tällöin pitää mahdollisimman pian ilmoittaa vahingon tutkimisen aika ja paikka. Mahdollisuuksien mukaan ilmoituksessa tulee selostaa myös vahingon aiheuttamisen ajankohtaa ja paikkaa, vahingon laatua ja määrää sekä korvattavaksi vaadittavaa taloudellista menetystä. Vahinkoa aiheuttaneiden porojen omistajan toteamisessa auttavat tiedot sekä tiedot mahdollisista todistajista ja todisteista on niin ikään ilmoitettava. Tarkoitus on, että porojen rajanylityksestä aiheutuva selvittely saadaan tehtyä hyvässä yhteistyössä maiden viranomaisten välillä nopeasti ja tehokkaasti.

8 artikla.
Jos huomattava määrä poroja tulee yli rajan tai jos rajanylitys kestää pidemmän aikaa tai jos eri maiden porot sekaantuvat keskenään, tulee porojen oleskelumaan toimivaltaisen viranomaisen ryhtyä toimenpiteisiin porojen palauttamiseksi mahdollisimman nopeasti kotimaahansa. Huomattavana määränä voidaan yleensä pitää useaa sataa poroa ja pidempänä aikana montaa viikkoa. Poromäärän ja rajanylityksen kestoajan vähäisyyttä arvioitaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon vallitsevat olosuhteet. Esimerkiksi erämaa-alueella tietty määrä poroja aiheuttaa määrätyssä ajassa keskimäärin pienemmät vahingot kuin asutulla alueella jokivarressa. Paikan ohella myös vuodenajalla ja muilla olosuhteilla voi olla merkitystä.

Vähäiset rajanylitykset voidaan artiklan 2 momentin mukaan selvittää maiden poronhoitajien välillä. Poronhoitajien tulee tällöin ilmoittaa asiasta kotimaansa toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoituksessa riittää tieto rajanylityksen ajasta ja paikasta sekä porojen palauttamisesta kotimaahansa poronhoitajien keskinäisen sopimuksen perusteella. Tällöin maiden kesken ei vaihdeta 7 artiklassa tarkoitettuja ilmoituksia. Vähäiseen rajanylitykseen ei sovelleta sopimuksen säännöksiä luvattomasta laiduntamisesta eikä muista kustannuksista määrättävistä korvauksista. Sen sijaan aiheutuneet vahingot tulee korvata myös vähäisissä rajanylityksissä.

9 artikla.
Jos vähäisessä rajanylitystapauksessa poroja ei ole kohtuullisessa ajassa ajettu takaisin kotimaahansa, tulee porojen kotimaan toimivaltaisen viranomaisen ryhtyä toimenpiteisiin poronomistajien ja mahdollisesti muun viranomaisen kanssa, että porot viipymättä noudetaan. Muu viranomainen voi olla esimerkiksi porotaloustehtäviä hoitava viranomainen. Harkittaessa kohtuullista aikaa, jonka kuluessa porot pitää ajaa takaisin kotimaahansa, voidaan soveltuvin osin käyttää samoja kriteerejä kuin 8 artiklan mukaisessa vähäisyysharkinnassa. Huomiota tulee kiinnittää myös maiden poronhoitajien välillä mahdollisesti sovittuun porojen palautusaikatauluun. Jos alun perin vähäiseksi arvioidussa rajanylityksessä porojen palauttaminen viivästyy, tapaus saattaa muuttua ei-vähäiseksi. Tällöin myös luvatonta laiduntamista ja muista kustannuksista määrättäviä korvauksia koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi.

Jos eri maiden porot ovat sekaantuneet keskenään, on tarpeen suorittaa erotus. Porot on tällöin artiklan 2 momentin mukaan noudettava erotusta varten määrättynä aikana. Erotuksen ajan ja paikan määrää sen maan toimivaltainen viranomainen, jossa porot ovat.

10 artikla.
Erotuksen toimituspaikkakunnan toimivaltainen viranomainen on yhdessä poronomistajien ja mahdollisen muun viranomaisen kanssa velvollinen huolehtimaan siitä, että erotus voidaan suorittaa määrättynä aikana. Myös niiden porojen omistaja, joihin vieraat porot ovat sekaantuneet, on velvollinen avustamaan erotuksessa henkilökohtaisesti tai sijaisen välityksellä. Erotuksesta pidetään pöytäkirjaa samalla tavoin kuin muistakin poroerotuksista. Pöytäkirjaan on merkittävä muun muassa vieraiden porojen lukumäärä ja mahdollisuuksien mukaan kaikki porojen merkit. Jos joukossa on merkitsemättömiä poroja, myös niiden lukumäärä tulee merkitä pöytäkirjaan.

Erotuksesta pidetystä pöytäkirjasta tulee mahdollisimman pian toimittaa ote porojen kotimaan toimivaltaiselle viranomaiselle. Pöytäkirjaote lähetetään samankielisenä kuin pöytäkirja on laadittu, ellei maiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ole muuta sovittu.

Vieraiden porojen omistajat ovat lähtökohtaisesti itse tai asiamiehen välityksellä läsnä erotuksessa. He ovat velvollisia antamaan kirjallisen vahvistuksen porojen vastaanotosta. Jäljennös vahvistuksesta toimitetaan porojen kotimaan toimivaltaiselle viranomaiselle yhdessä pöytäkirjaotteen kanssa. Asiakirjojen toimittamisesta vastaa erotuksen toimituspaikkakunnan toimivaltainen viranomainen.

11 artikla.
Rajan ylittäneiden porojen omistajalla on seitsemän vuorokautta aikaa viedä poronsa takaisin ilman luvattomasta laiduntamisesta määrättävää maksua. Määräaika alkaa kulua siitä, kun toimivaltainen viranomainen on lähettänyt porojen kotimaan toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoituksen rajanylityksestä. Pääsääntöisesti se tarkoittaa ilmoituksen lähettäjän sähköpostijärjestelmään tallentunutta lähetysajankohtaa. Porot katsotaan viedyksi takaisin, kun viimeinen poro ylittää aitalinjan tai Angelin ja rajapyykin 343 välisellä osuudella valtakuntien välisen rajan.

Jos poroja ei ole 1 momentissa säädetyssä määräajassa viety takaisin kotimaahansa, voidaan vaatia korvausta luvattomasta laiduntamisesta. Vaatimuksen voi esittää sen valtion toimivaltainen viranomainen, johon porot ovat tulleet. Maksun suuruus on enintään viisi prosenttia laskettujen eläinten arvosta. Eläinten arvo määritetään viimeisimmän käytettävissä olevan tilastotiedon perusteella siinä maassa, jossa luvaton laiduntaminen tapahtuu.

Jos porot ovat vieraassa maassa sen jälkeen kun 10 päivää on kulunut 1 momentissa tarkoitetun määräajan alkamisesta, tilannetta käsitellään uutena rajanylityksenä. Tällöin voidaan esittää uusi korvausvaatimus luvattomasta laiduntamisesta 2 momentin mukaisesti. Pääsääntöisesti uusi rajanylitys siis katsottaisiin tapahtuneeksi yhdentenätoista vuorokautena sen jälkeen kun ilmoitus rajanylityksestä lähetettiin, jos porot edelleen ovat vieraassa maassa. Jos on toimitettu erotus, määräaika kuitenkin lasketaan erotukselle määrätystä päivästä.

Luvattomasta laiduntamisesta tuleva maksu tilitetään asianomaiselle paliskunnalle.

12 artikla . Luvattoman laiduntamisen lisäksi on korvattava täysimääräisesti toisesta valtakunnasta kotoisin olevien porojen maatalousmaille tai jäkäliköille aiheuttama vahinko. Esimerkiksi kotieläinten laidunmaalla porot aiheuttavat sadon menetystä. Jossain tilanteessa porot saattavat aiheuttaa vahinkoa peltoalueille niin pahasti, että laidun joudutaan perustamaan uudelleen. Tenojokilaaksossa vahingot ovat viime vuosina olleet jopa kymmeniä tuhansia euroja maatilaa kohden.

Jäkäliköillä on erityinen merkitys porojen talviaikaisessa ravinnonhankinnassa. Jäkälän määrä ja peittävyys on viime vuosikymmenien aikana vähentynyt. Toisesta valtakunnasta kotoisin olevat porot aiheuttavat vahinkoa jäkäliköille esimerkiksi syömällä jäkälää.

Porot saattavat aiheuttaa vahinkoa muuallakin kuin maatalousmailla ja jäkäliköillä. Metsätalousmaalla aiheutuneita vahinkoja ei korvata. Ainoastaan maatalousmaalla tai jäkäliköllä aiheutuneet vahingot korvataan.

Korvausta vaativan henkilön on osoitettava vahinko ja sen suuruus esittämässään vaatimuksessa. Vahingon suuruudella tarkoitetaan vahinkoalueen pinta-alaa. Yleensä kysymys on luonnollisesta henkilöstä. Korvausvaatimus ei voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta. Esimerkiksi paliskunta voi hakea korvausta jäkälikköjen menetyksestä.

Toiseen maahan 7 artiklan mukaisen ilmoituksen rajanylityksestä lähettäneen viranomaisen tulee huolehtia, että mahdollinen vahinko tutkitaan mahdollisimman nopeasti. Viranomaisen tulee lähettää toisen maan toimivaltaiselle viranomaiselle todisteellisesti tieto vahinkotarkastuksen ajasta ja paikasta. Todisteelliseksi lähettämiseksi katsotaan esimerkiksi sähköpostiviesti. Toisen maan viranomaiselle tulee antaa mahdollisuus olla läsnä vahinkotarkastuksessa. Toisen maan toimivaltaiselle viranomaiselle tulee lähettää riittävän ajoissa tieto vahinkotarkastuksen ajasta ja paikasta, että tällä on mahdollisuus osallistua tarkastukseen. Viranomaisella ei ole velvollisuutta esimerkiksi järjestää tulkkausta toisen maan viranomaiselle tarkastustilaisuudessa.

Vahinkotarkastuksessa selvitetään, onko 1 momentissa tarkoitettua vahinkoa aiheutunut. On otettava huomioon, ovatko myös oman valtion porot osallistuneet vahingon aiheuttamiseen. Jos on ilmeistä, ettei ole aiheutunut vahinkoa rajan ylittäneistä poroista, korvausvaatimus hylätään. Näyttövelvollisuus on korvauksen vaatijalla.

Toimivaltainen viranomainen vahvistaa aiheutuneen vahingon suuruuden. Viranomainen pitää pöytäkirjaa korvausarvioinnin suorittamistavasta. Pöytäkirjaan merkitään tarkka kuvaus vahingon laadusta ja suuruudesta sekä kustannuslaskelma. Arvio laaditaan vahinkomaan viimeisimpien käytettävissä olevien tilastotietojen perusteella.

13 artikla.
Porojen rajanylitys aiheuttaa myös kustannuksia jotka syntyvät viranomaisten, todistajien ja valtuutettujen henkilöiden matkoista sekä porojen kokoamisesta, lukemisesta, poisajosta, paimentamisesta, ruokinnasta ja erottamisesta. Valtuutetulle henkilölle voidaan tarvittaessa maksaa ennakkoa. Toimivaltaiselle viranomaiselle aiheutuu kustannuksia ilmoituksen lähettämisestä toisen maan toimivaltaiselle viranomaiselle. Nämä ja mahdolliset muut porojen rajan ylityksestä johtuvat kustannukset korvataan. Korvauksen suuruuden vahvistaa korvausta vaativan valtakunnan toimivaltainen viranomainen. Poronhoitajalle maksettavassa työkorvauksessa käytetään asianomaisen paliskunnan poronhoitotöille vahvistamaa päiväkorvausta. Muiden kustannusten korvausvaatimus voi tulla vireille sekä asianosaisen että viranomaisen aloitteesta.

14 artikla.
Luvattomasta laiduntamisesta 11 artiklan nojalla määrättävä maksu perustuu poronomistajien teurasporoista saamaan käypään keskihintaan siinä valtakunnassa, jonne rajanylitys on tapahtunut. Laskennassa käytetään koko poronhoitoalueen teurasporojen käypää keskihintaa viimeisimmän käytettävissä olevan tilastotiedon perusteella.

15 artikla.
Lopullisen korvausmäärän vahvistaa korvauksen maksavan valtion toimivaltainen viranomainen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua korvausarvioinnin pöytäkirjan saapumisesta. Saapumisajaksi katsotaan pääsääntöisesti viranomaisen sähköpostijärjestelmään tallentunut saapumisaika. Korvaukset maksaa se valtio, josta porot ovat kotoisin. Korvaukset ottaa vastaan toinen valtio.

Kunkin vuosipuoliskon päätyttyä maiden toimivaltaiset viranomaiset lähettävät toisilleen ilmoituksen veloitettavista korvausmääristä ja selvittävät tilit keskenään. Tarkoitus on, että viranomaiset sopivat keskenään joustavasta ja toimivasta selvitysmenettelystä.

Artiklan 3 momentin mukaan poronomistaja voi joutua korvaamaan valtiolle osittain tai kokonaan toiselle valtiolle suoritetun maksun, jos hän on tahallaan tai huolimattomuudellaan aiheuttanut porojensa rajanylityksen. Korvausvelvollisuus voi syntyä esimerkiksi porojen paimennusvelvoitteen laiminlyönnin seurauksena. Toimivaltainen viranomainen päättää korvausvelvollisuudesta ja korvauksen suuruudesta.

Valtio maksaa korvauksen toiselle valtiolle yhden vuoden kuluessa korvausvaatimuksen hyväksymisestä 15 artiklan nojalla. Määräaika asian selvittämiselle on kuusi kuukautta korvausvaatimuksen vastaanottamisesta. Jos maiden toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse yksimielisyyteen määräajassa, asian ratkaisu siirtyy maiden väliselle välityslautakunnalle.

16 artikla.
Toimivaltainen viranomainen pitää kirjaa porojen rajanylityksistä. Kirjanpito tapahtuu pääsääntöisesti sähköisesti.

Kirjanpitoon merkitään ensinnäkin sananmukainen jäljennös toisen maan viranomaiselle 7 artiklan mukaan tehdystä ilmoituksesta. Ilmoituksen lähettämistapa ja -aika on tallennettava. Lisäksi on tallennettava ilmoituksen tekijä ja hänen yhteystietonsa.

Toiseksi kirjanpitoon on merkittävä toisen maan viranomaisen lähettämä ilmoitus porojen rajanylityksestä ja ilmoituksen tarkka sisältö. Niin ikään ilmoituksen vastaanottamistapa ja -aika sekä ilmoituksen tekijä ja hänen yhteystietonsa tallennetaan.

Kolmanneksi kirjanpitoon merkitään selostus siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty toisesta maasta tulleen porojen rajanylitysilmoituksen johdosta.

Neljänneksi kirjanpitoon merkitään eriteltyinä kustannukset ja korvaukset, joita voidaan kokonaan tai osittain vaatia toiselta valtiolta. Kunkin erän osalta merkitään myös perustelu.

17 artikla.
Toisen maan porojen aiheuttamien vahinkojen korvausarvioinnin pöytäkirjasta tulee lähettää ote kummankin maan toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian kustannusarvion laatimisen jälkeen. Samalla tavalla lähetetään puolivuosittain luettelo 16 artiklassa mainituista tapauksista. Pöytäkirjanotteet toimitetaan sillä kielellä kuin ne on laadittu.

18 artikla.
Toimivaltainen viranomainen voi valtuuttaa yhden tai useamman henkilön hoitamaan viranomaiselle kuuluvia tehtäviä. Valtuutettavan henkilön tulee olla täysivaltainen ja kykenevä hoitamaan hänelle annettavia tehtäviä. Se edellyttää yleensä porotalouden ja paikallisten olosuhteiden tuntemusta. Valtuutettava henkilö ei saa olla jääviyssuhteessa kehenkään asianosaiseen. Valtuutus tehdään kirjallisesti. Valtuutetun henkilön nimi- ja osoitetiedot lähetetään viivytyksettä asianosaisille. Aluevastuussa oleva poliisiviranomainen hoitaisi valtuuttamisen.

19 artikla.
Poroaitakomissio vahvistaa muuttotiet, joita poronomistajat saavat toisen valtakunnan alueella käyttää muuttomatkoilla. Muuttoteitä on käytössä lähinnä Käsivarren paliskunnan alueella. Muuttomatkalla ei saa laiduntaa poroja toisen valtakunnan alueella, vaan muuttomatkan tulee jatkua yhtäjaksoisena. Poroaitakomission tulee ilmoittaa paliskunnalle etukäteen sen alueella olevan muuttotien käytöstä.

Tätä sopimusta ei sovelleta teurasporoihin, jotka asianmukaisesti paimennettuina tuodaan luvallisesti maahan. Käytännössä porojen paimentaminen toiseen maahan teurastettavaksi on nykyään harvinaista.

20 artikla.
Tässä sopimuksessa edellytetyissä tehtävissä saa käyttää maastoajoneuvoa myös toisen valtakunnan alueella siltä osin kuin sen valtakunnan lainsäädäntö sallii maastoajoneuvon käytön. Ajoneuvoon ja kuljettajaan sovelletaan sen maan määräyksiä, jossa ajoneuvoa käytetään. Maastoliikennelain (1710/1995) 4 §:n mukaan ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maanomistajan lupaa. Poronhoitoon kuuluvissa töissä voidaan kuitenkin liikkua ilman maanomistajan lupaa poronhoitoalueella ja sen välittömässä läheisyydessä lumipeitteen aikana. Muuna aikana voidaan liikkua ainoastaan poronhoidolle välttämättömissä töissä paliskunnan poroisännän antamalla todistuksella. Tässä sopimuksessa edellytetyt tehtävät voidaan katsoa poronhoidolle välttämättömiksi töiksi.

Tämä sopimus ei miltään osin vähennä maastoajoneuvon kuljettajan velvollisuutta noudattaa siinä maassa maastoliikenteeseen sovellettavia säännöksiä.

21 artikla.
Maiden poromerkkirekisterin pitäjien tulee toimittaa toisilleen ajantasainen tieto raja-alueella rekisteröidyistä poromerkeistä. Suomessa raja-alueeksi katsotaan ne paliskunnat, joiden alue rajoittuu valtakunnan rajaan. Luettelon tulee olla käännetty vastaanottajamaan kielelle. Poronhoitolain 23 §:n mukaan Paliskuntain yhdistys pitää poromerkkirekisteriä.

Toisessa maassa ei saa rekisteröidä poromerkkiä, jota voisi helposti erehtyä pitämään toisessa maassa aikaisemmin rekisteröitynä merkkinä. Poromerkkirekisterin pitäjä varmistaa asian 1 momentin mukaan toisesta maasta saamiensa poromerkki-ilmoitusten perusteella.

Poromerkkirekisterin pitäjän tulee lähettää uudet poromerkkejä koskevat hakemukset raja-alueella toisen maan poromerkkirekisterin pitäjälle ennen merkin rekisteröimistä. Toisen maan poromerkkirekisterin pitäjän tulee viipymättä ilmoittaa, onko rekisteröintiä vastaan huomautettavaa.

22 artikla.
Poroaitakomissio hallinnoi valtakunnan rajalle rakennettavan esteaidan ohella myös siihen välittömästi liittyviä aitoja. Poroaitakomissio voi päättää erotusaidan rakentamisesta, jos se on tarpeen sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi. Tällöin sopimusvaltio on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään erotusaidan. Erotusaitaan sovelletaan tämän sopimuksen aitaa koskevia säännöksiä.

Paliskunnalla, maanomistajalla tai muulla asianosaisella voi olla perusteltu tarve liittää muu aita sopimusaitaan. Se edellyttää poroaitakomission lupaa. Tällaiseen aitaan ei sovelleta sopimusaitaa koskevia säännöksiä.

23 artikla.
Sopimuksen edellyttämistä rangaistusseuraamuksista säädetään muun muassa rikoslaissa (39/1889) . Sopimusaidan tai erotusaidan vahingoittaminen voi olla rangaistavaa esimerkiksi rikoslain 35 luvun 1 - 3 §:ssä tarkoitettuna vahingontekorikoksena. Aidassa olevaa veräjää on lähtökohtaisesti pidettävä rikoslain 28 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kiinteänä laitteena, joten luvatonta käyttöä koskevat rangaistussäännökset (rikoslain 28 luvun 7 - 9 §) voivat tulla sovellettaviksi. Lievästä vahingonteosta ja lievästä luvattomasta käytöstä tuomitaan sakkorangaistus. Huolimattomuudesta tehtyihin tekoihin voidaan tietyin, tunnusmerkistöistä ilmenevin edellytyksin soveltaa eräissä tapauksissa myös esimerkiksi maastoliikennelain 25 §:n 2 kohdan säännöstä maastoliikennerikkomuksesta taikka rikoslain 34 luvun 7 §:n säännöstä yleisvaarallisista rikoksista.

Valtion rajalla olevan sopimusaidan ja siihen välittömästi liittyvän erotusaidan vahingoittaminen on kielletty. Tahallinen tai huolimattomuudesta johtuva aidan vahingoittaminen on sakolla rangaistava teko samoin kuin aidassa olevan veräjän auki jättäminen. Teon vakavuutta arvioitaessa otetaan huomioon, onko poroja teon seurauksena päässyt aidan läpi.

Sopimusaita ja siihen välittömästi liittyvä erotusaita ovat valtion omaisuutta. Aitaa tahallaan tai huolimattomuudesta vahingoittanut tekijä on velvollinen korvaamaan valtiolle asian selvittämisestä ja aidan korjaamisesta aiheutuvat kustannukset. Jos aidan vahingoittaminen tai aidassa olevan veräjän auki jättäminen on aiheuttanut porojen pääsemisen toisen valtakunnan alueelle, voi tekijä joutua vastuuseen myös 12 ja 13 artikloissa tarkoitetuista korvauksista. Tällöin korvausvastuu jaetaan tekijän ja poronomistajan kesken 15 artiklan 3 momentin perusteella sen mukaan mikä osuus kummankin toiminnalla on ollut vahingon syntymiseen. Vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää myös 1 momentissa tarkoitetusta rikosprosessista erillään.

24 artikla.
Vanhan poroaitasopimuksen tulkitsemisessa ja soveltamisessa syntyneet erimielisyydet on aina pystytty ratkaisemaan osapuolten välisillä keskusteluilla ja neuvotteluilla. Tähän pyritään myös uuden sopimuksen toimeenpanossa. Jos se ei joskus onnistuisi, voi sopimusvaltio saattaa riidan kolmijäsenisen välityslautakunnan ratkaistavaksi. Kumpikin valtio nimeää välityslautakuntaan yhden jäsenen. Porotalousasioista vastaava ministeriö päättäisi nimeämisestä. Puheenjohtajan valitsevat valtiot yhdessä eikä hän saa olla kummankaan maan kansalainen. Jos Suomi ja Norja eivät pääse sopimukseen välityslautakunnan puheenjohtajasta, pyydetään Ruotsin hallitusta nimeämään hänet.

Välityslautakunnan puheenjohtaja pyytää aluksi kummankin maan lausunnot asiasta. Seuraavaksi välityslautakunta päättää asian käsittelymuodot sekä kokoontumisajat ja -paikat. Se määrää myös oman palkkionsa sekä riidan käsittelystä aiheutuvien kustannusten jaon valtioiden välillä. Kustannukset jaetaan pääsääntöisesti tasan maiden välillä.

25 artikla.
Kumpikin valtio säätää sopimuksen toimeenpanosta vastaavista viranomaisista kansallisessa lainsäädännössään. Suomen osalta asiasta on tarkoitus säätää sopimuksen voimaanpanolaissa. Toimeenpanon sujuvoittamiseksi tehtävät keskitettäisiin yhdelle viranomaiselle.

Toimivaltaisista viranomaisista annetaan tiedot toiselle valtiolle. Suomen on tarkoitus ilmoittaa Norjalle toimivaltaisesta viranomaisesta samalla kun ilmoitetaan sopimuksen voimaansaattamista koskevien kansallisten menettelyjen suorittamisesta.

26 artikla.
Sopimus on voimassa 30 vuotta voimaantulopäivästä. Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen viimeistään viisi vuotta ennen tämän ajanjakson päättymistä. Muussa tapauksessa sopimuksen voimassaolo jatkuu kymmenen vuotta kerrallaan. Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen viimeistään kaksi vuotta ennen kuluvan kymmenvuotisjakson päättymistä.

Sopimusvaltioiden välillä voidaan nootteja vaihtamalla sopia uudelleenneuvotteluista. Kysymys on pitkäaikaisesta sopimuksesta, jonka säännöksiin kohdistuu ajan mittaan muutostarpeita kun olosuhteet muuttuvat. Tarkoitus on, että säännösten uudistamisesta voitaisiin tarpeen mukaan sopia menettelyssä, joka olisi kevyempi kuin kokonaan uuden sopimuksen solmiminen.

27 artikla.
Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen nooteilla, että voimaantulon edellyttämät kansalliset valtiosäännön mukaiset menettelyt on suoritettu. Tavoitteena on saada sopimus voimaan vuoden 2017 alkupuolella.

Uusi sopimus kumoaa voimaan tullessaan vanhan vastaavan sopimuksen, joka on tehty 3 päivänä kesäkuuta 1981.

Suomen ja Norjan porotalousasioista vastaavat ministerit allekirjoittivat sopimuksen Karasjoella 9 päivänä joulukuuta 2014 kahtena suomen- ja norjankielisenä kappaleena. Sopimustekstit ovat yhtä pätevät kummallakin kielellä.

2Lakiehdotusten perustelut

3Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona jälkimmäinen sopimuspuoli on ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle sopimuksen hyväksymistä koskevien kansallisten menettelyjen loppuunsaattamisesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Valtiosopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä seuraavissa tapauksissa:

1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista,

2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita,

3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla,

4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai

5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla.

Asiaan ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Porojen omistusoikeus nauttii perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuudensuojaa. Porotalouden harjoittaminen kuuluu 18 §:n tarkoittaman elinkeinovapauden piiriin. Sopimus sisältää useita määräyksiä, jotka liittyvät poronhoitajien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tällaisia määräyksiä on sopimuksen 1— 4, 8—15 ja 19—24 artikloissa. Määräykset kuuluvat näin lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan hyväksyntää.

Sopimuksen 27 artiklan 2 momentin mukaan sopimus kumoaa voimaantullessaan nykyisen sopimuksen. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunnan hyväksyminen vaaditaan sellaisen valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen irtisanomiseen, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunta on jäävartiosopimuksen voimassaolon lakkauttamista koskevassa lausunnossaan todennut, että vaikka sopimuksen lakkauttamisessa ei ole muodollisesti kysymys sopimuksen irtisanomisesta, vaikutuksiltaan sopimuksen kansainvälisoikeudellisen voimassaolon lakkauttaminen rinnastuu velvoitteen irtisanomiseen (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 32/2006 vp). Perustuslakivaliokunta on perustuslakiuudistuksen yhteydessä katsonut, että eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös sellaisen kansainvälisen velvoitteen irtisanomiseen, jonka eduskunta on hyväksynyt ennen uuden perustuslain voimaantuloa (PeVM 10/1998 vp). Nykyisen poroaitasopimuksen kumoaminen edellyttää siten eduskunnan suostumusta.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamiseksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi poroaitojen rakentamisesta ja kunnossapidosta sekä muista toimenpiteistä porojen estämiseksi pääsemästä toisen valtakunnan alueelle Suomen tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä Karasjoella 9 päivänä joulukuuta 2014 tehdyn sopimuksen.

Suomen tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä poroaitojen rakentamisesta ja kunnossapidosta sekä muista toimenpiteistä porojen estämiseksi pääsemästä toisen valtakunnan alueelle Karasjoella 9 päivänä joulukuuta 2014 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen 4 artiklan 5 momentin nojalla Suomi ylläpitää poroaitaa myös vanhan Karigasniemen ja rajapyykin 343 välisellä osuudella. Lisäksi Suomi voi tällä osuudella rakentaa ja ylläpitää muita aitarakennelmia edistämään porojen palauttamista Norjaan.

Sopimuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on poliisi.

Poliisi voi valtuuttaa toisen viranomaisen, muun tahon tai henkilön suorittamaan sopimuksen mukaisia toimeenpanotehtäviä kuten Norjasta tulleiden porojen kokoamista ja siirtämistä takaisin Norjaan.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valtion maalle saadaan rakentaa esteaita maa- ja metsätalousministeriön luvalla ja erotusaita sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Tilapäisen poroaidan rakentamisesta valtion maalle on ilmoitettava sille viranomaiselle, jonka hallinnassa alue on.

Valtakunnan rajalle rakennettavaa esteaitaa varten tarpeellisesta käyttöoikeudesta on ensisijaisesti sovittava maanomistajan kanssa. Jos sopimukseen ei päästä, käyttöoikeutta koskeva asia käsitellään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) säädetyssä järjestyksessä lunastustoimituksessa. Lunastustoimituksen toimituskustannukset maksaa Suomen valtio.

Käyttöoikeuden perustamiseen sovelletaan, mitä kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 156 §:n 1 momentissa säädetään rasiteoikeuden perustamisesta. Jos Suomi on tehnyt sitä sitovan sopimuksen vieraan vallan kanssa yleisen edun perusteella toteutettavasta esteaidasta, sopimusta on noudatettava käyttöoikeuden sijainnista päätettäessä. Sekä valtion aluetta että yksityisen aluetta koskeva käyttöoikeus esteaitaa varten on merkittävä kiinteistötietojärjestelmään.

Valtakunnan rajalle rakennettu esteaita kuuluu Suomen valtiolle, joka vastaa aidan rakentamisesta ja ylläpidosta. Määrärahan tähän myöntää Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valtion edustajalla on oikeus käyttöoikeuden perusteella liikkua alueella esteaidan rakentamista ja kunnossapitoa varten.