HE 126/2016

2.1Kansallinen lainsäädäntö

Taimiaineistolaki (1205/1994) koskee puutarhakasvien taimiaineiston tuotantoa, markkinointia ja maahantuontia. Lailla on saatettu voimaan Euroopan unionin taimiaineistoa koskevien direktiivien säännökset. Puutarhakasvien taimiaineistolla tarkoitetaan hedelmäpuiden ja marja-, koriste- ja vihanneskasvien taimia ja muuta lisäysaineistoa, ei kuitenkaan vihanneskasvien siemeniä. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo lain noudattamista käyttäen apunaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia. Lakiin on sen voimaantulon jälkeen tehty vain vähäisiä muutoksia.

Lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että markkinoilla on vain sellaisia hedelmäpuiden, marja-, koriste- ja vihanneskasvien taimia, jotka täyttävät asetetut vaatimukset ja ovat merkitty taimitodistuksella. Hedelmä- ja marjakasveja sekä koristekasveja saa tuottaa ja markkinoida vähimmäislaatuvaatimukset täyttävänä aineistona tai virallisesti varmennetun tuotannon vaatimukset täyttävänä. Varmennetulle taimituotannolle on asetettu lisävaatimuksia vähimmäislaatuvaatimusten lisäksi.

Vain rekisteröitynyt taimiaineiston toimittaja saa tuottaa, markkinoida, varastoida ja maahantuoda taimiaineistoa. Taimiaineiston toimittajan tulee varmistaa, että hänen markkinoimansa taimiaineisto täyttää asetetut vaatimukset. Laki ei koske vähäistä markkinointia, jota ei harjoiteta ammattimaisesti. Taimiaineistolain tarkoittaman puutarhakasvien taimiaineiston on täytettävä myös kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) asettamat vaatimukset. Molempien lakien tarkoituksena on kasvien suojeleminen kasvintuhoojilta.

Pääosa Suomessa tuotetusta taimiaineistosta on vähimmäislaatuvaatimukset täyttävää aineistoa. Meillä on myös varmennettua tuotantoa, jossa on noudatettava tuotannon laadunvarmistukselle ja aineiston tuottajalle asetettuja erityisvaatimuksia. Varmennetun tuotannon ylintä taimiluokkaa, jonka tuotannolle on kaikkein tiukimmat vaatimukset, tuottaa Suomessa ainoana Luonnonvarakeskus.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla on annettu tarkemmat säännökset sekä vähimmäislaatuvaatimuksista että varmennetusta tuotannosta sen mukaan kuin taimiaineistoa koskevat Euroopan unionin direktiiveissä ja kansallisesti edellytetään.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä vihanneskasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (41/1996) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa hedelmä- ja marjakasvien taimiaineiston tuottamisesta, markkinoimisesta ja maahantuonnista (5/10) luetellaan ne 45 vihanneskasvilajia sekä 26 hedelmä- ja marjakasvien sukua tai lajia, joita kyseiset säädökset koskevat. Näissä säädöksissä annetaan tarkemmat määräykset muun muassa siitä, miten toimittajan on järjestettävä laadunvarmistuksensa, mitä vähimmäisvaatimuksia asetetaan taimiaineiston perinnölliselle laadulle ja muulle laadulle, luetellaan laatuun vaikuttavat kasvintuhoojat, joita taimiaineistossa ei saa esiintyä, ja asetetaan taimiaineistolle muita terveysvaatimuksia, sekä säädetään taimiaineistosta annettavista tiedoista.

Varmennetusta lisäys- ja taimiaineistoista annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (9/2006) koskee Elintarviketurvallisuusviraston valvonnassa Suomessa tuotettua säädetyt vaatimukset täyttävää taimiaineistoa. Asetus koskee hedelmä- ja marjakasvien sekä kaksi- ja monivuotisten koristekasvien varmennettua taimiaineiston tuotantoa. Tarkoituksena on taata korkealaatuisen ja Suomen ilmastoon sopivan taimiaineiston saatavuus.

Markkinoitava hedelmä- ja marjakasvilajike voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 5/10 liitteen 3 mukaisesti hyväksyä kasvilajikeluetteloon, jos siitä on virallinen kuvaus ja se täyttää tietyt virallisesti hyväksytyt vaatimukset. Virallisen kuvauksen vaatimuksena on lajikkeen aitoutta kuvaavat DUS-testaukset (erottuvuuden, yhtenäisyyden ja pysyvyyden testaus), jotka voidaan tehdä joko Suomessa tai muussa EU:n jäsenmaassa. Käytännössä Suomessa ei ole tehty DUS-testauksia, vaan testit teetetään toisissa EU-maissa sijaitsevissa laitoksissa. Lajike voidaan hyväksyä kasvilajikeluetteloon myös, jos sitä on markkinoitu Suomessa ennen 30.9.2012 edellyttäen, että lajikkeelle on olemassa virallisesti tunnustettu kuvaus . Hedelmä- ja marjakasvilajikkeiden kuvausten virallisesta tunnustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (13/12) mukaan Suomessa markkinoitaville lajikkeille, joilla ei ole varsinaista merkitystä kaupallisen viljelytuotannon kannalta tai lajikkeille, joita on markkinoitu Suomessa tai muussa EU:n jäsenmaassa ennen 30.9.2012, voidaan tehdä virallisesti tunnustettu kuvaus , jossa lajikkeen erottuvuus, yhtenäisyys ja pysyvyys kuvataan. Virallisesti tunnustettu kuvaus kuvaa lajiketta pääasiassa CPVO:n tai UPOV:n testausprotokollien sisältämien ryhmittelevien ominaisuuksien mukaan eikä siihen vaadita viljelykoetta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus koristekasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (96/2000) kattaa kaikki koristekasvien suvut ja lajit. Lisäksi toimittajan laadunvarmistukselle asetetaan huomattavasti väljemmät vaatimukset kuin muiden kasvien taimiaineistoja koskevissa säädöksissä.

2.2Käytäntö

Tällä hetkellä Luonnonvarakeskus testaa tai testauttaa ylläpitämistään ja tuottamistaan varmennetun tuotannon ydinkasveista ja ydinkasviehdokkaista taimiaineistolainsäädännön mukaiset kasvintuhoojat. Tehtyjen testien perusteella valvontaviranomainen hyväksyy ydinkasvit tuotantoon. Testimenetelmät hyväksytään osana tuotantopaikkakohtaisia menettelyohjeita. Kaikki viranomaisten ottamat näytteet tutkitaan joko Elintarviketurvallisuusvirastossa tai toisen jäsenvaltion virallisessa laboratoriossa. Joissain tapauksissa Luonnonvarakeskus myös teettää kasvintuhoojatestejä muiden jäsenvaltioiden virallisissa laboratorioissa. Kasvintuhoojia testaavia yksityisiä laboratorioita ei tiettävästi ole Suomessa.

Taimiaineiston vähimmäislaatuvaatimusten täyttämistä toimija valvoo omavalvontana ja viranomainen valvoo toimintaa. Näytteiden tutkiminen on järjestettävä Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymällä tavalla.

Taimiaineistolain 3 a §:n mukaiseen toimijarekisteriin on rekisteröity 1017 toimijaa. Niistä ydinkasvien ylläpitäjiä ja valiotaimien tuottajia on vain yksi, joka on Luonnonvarakeskuksen Laukaan toimipiste. Varmennettujen käyttötaimien tuottajia on neljä. Lisäksi testattujen käyttötaimien tuottajia on rekisterissä yksi, jolla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tuotantoa.

2.3EU:n lainsäädäntö

Euroopan unionissa on vuonna 2014 annettu kolme komission täytäntöönpanodirektiiviä, joiden noudattamista koskevat säännökset on kansallisesti saatettava voimaan viimeistään 31.12.2016. Direktiivit annettiin neuvoston direktiivin hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan (2008/90/EY) nojalla.

Komission täytäntöönpanodirektiivit ovat:

- komission täytäntöönpanodirektiivi 2014/96/EU neuvoston direktiivin 2008/90/EY soveltamisalaan kuuluvien hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston merkitsemistä, sulkemista ja pakkaamista koskevista vaatimuksista (merkitseminen ja pakkaaminen),

- komission täytäntöönpanodirektiivi 2014/97/EU neuvoston direktiivin 2008/90/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse toimittajien ja lajikkeiden rekisteröinnistä sekä yleisestä lajikeluettelosta (lajikkeiden rekisteröinti),

- komission täytäntöönpanodirektiivi 2014/98/EU neuvoston direktiivin 2008/90/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse direktiivin I liitteessä tarkoitettuja hedelmäkasvisukuihin ja -lajeihin kuuluvia kasveja koskevista erityisvaatimuksista, toimittajiin sovellettavista erityisvaatimuksista ja virallisia tarkastuksia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (tuotantovaatimukset).

Edellä mainittuja komission direktiivejä sovelletaan vuoden 2017 alusta alkaen. Vaikka neuvoston direktiivi 2008/90/EY on tullut sovellettavaksi 30.9.2012, on vain Suomessa markkinoitavalle aineistolle siirtymäaika 31.12.2018 sallittu, jos aineisto on merkitty viittaamalla tähän direktiiviin. Komission direktiiveissä on vastaavasti siirtymäaikaa Suomen alueella markkinoitavalle aineistolle 31.12.2022 saakka, jos tänä siirtymäaikana myytävä taimiaineisto yksilöidään viittaamalla direktiivin siirtymäaikaa koskevaan artiklaan aineiston etiketissä ja asiakirjassa.

Hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien taimien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetun neuvoston direktiivin (2008/90/EY) liitteessä I luetelluista 23 lajista Suomessa viljellään pääasiassa herukkaa, kirsikkaa, luumua, mansikkaa, omenaa, päärynää, vadelmaa, karviaista ja pensasmustikkaa. Direktiivien säännökset eivät koske taimiaineiston vientiä kolmansiin maihin. Ammattimaisten toimijoiden pitää rekisteröityä ja rekisteröinnin edellytyksenä on, että taimiaineiston toimittaja varmistaa, että hänen markkinoimansa taimiaineisto täyttää direktiivien vaatimukset. Direktiivi antaa jäsenvaltioille eräiltä osin mahdollisuuden helpotuksiin silloin kun kyse on vähäisestä paikallista myynnistä suoraan kuluttajille.

Komission täytäntöönpanodirektiivien 2014/96/EU, 2014/97/EU ja 2014/98/EU mukaan tuottaja itse järjestää tuotannon laadunvarmistuksen ja viranomainen valvoo toimintaa. Varmennetun tuotannon osalta viranomaisvalvonta (varmentaminen) ulottuu tuotantoketjun eri vaiheisiin ja tarkastusten tiheydestä säädetään direktiiveissä, kun taas vähimmäisvaatimukset täyttävässä tuotannossa viranomainen käy tarkastamassa toimijan ja tuotantopaikan sen hetkisen tilanteen kansallisesti määritettävällä tiheydellä. Vähimmäisvaatimusten laadunvarmistuksen järjestämistä varten on toimijan selvitettävä tuotantomenetelmän kriittiset kohdat sekä järjestettävä menettely laadun varmentamiseksi. Vähimmäisvaatimukset täyttävässä tuotannossa näytteiden tutkimuksiin käytettävästä laboratoriosta ei säädetä direktiiveissä, vaan näytteiden analysointi voidaan järjestää kansallisten vaatimusten mukaisesti. Varmennetun tuotannon näytteet tulee testata viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa.

Direktiivien mukaan jäsenmaiden on varmistettava, että tuotanto vastaa vaatimuksia. Tuotannon järjestämisestä on komission direktiiveissä annettu taimiluokka- ja kasvilaji- tai sukuryhmittäin tuotanto-ohjelmat, joissa määrätään muun muassa tuotannon olosuhteita, terveysvaatimuksia ja perinnöllistä laatua koskevista vaatimuksista (taimiaineiston laatuvaatimukset) sekä toimittajan laatimasta asiakirjasta, joka on liitettävä taimiaineistoon sitä markkinoitaessa (taimitodistus).

Laboratorioista ja näytteiden tutkimisesta säädetään hedelmäkasveja koskevan komission täytäntöönpanodirektiivin lisäksi vihannesten taimia koskevassa neuvoston direktiivissä vuodelta 2008, joka edellyttää virallisen toimielimen hyväksyntää laboratorioille. Koristekasveja koskeva direktiivi vuodelta 1998 edellyttää asianmukaisia laitteita ja asiantuntemusta laboratorioilta.

Unionissa on aiemmin annettu puutarhakasvien taimiaineiston vaatimuksia koskevia edelleen voimassa olevia säännöksiä seuraavasti:

-komission direktiivi 93/48/ETYsellaiset vaatimukset määrittelevien liiteluetteloiden laatimisesta, jotka hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien taimien ja niiden lisäysaineiston on neuvoston direktiivin 92/34/ETY 4 artiklan mukaisesti täytettävä,

-komission direktiivi 93/64/ETY hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetussa neuvoston direktiivissä 92/34/ETY säädettyjen toimittajien ja laitosten valvonnan ja tarkastuksen soveltamista koskevien toimenpiteiden käyttöönotosta,

-komission direktiivi 93/79/ETY lisätoimenpiteistä toimittajien neuvoston direktiivin 92/34/ETY mukaisesti ylläpitämien hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston lajikeluetteloiden soveltamiseksi,

-neuvoston direktiivi 98/56/EY koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan,

-komissio direktiivi 93/61/ETY sellaiset vaatimukset, jotka vihannesten lisäys- ja taimiaineiston, siemeniä lukuun ottamatta, on neuvoston direktiivin 2008/27/EY (kodifioitu) mukaisesti täytettävä, määrittelevien liiteluetteloiden laatimisesta.

5.1Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Unionin lainsäädännön mukaan jäsenvaltion on pidettävä ja päivitettävä rekisteriä lajikkeista. Esityksen mukaan hedelmäkasvien lajikeluetteloon hyväksymisestä ja merkitsemisestä vastaava viranomainen olisi Elintarviketurvallisuusvirasto, joka pitää jo nykyään luetteloa kasvinjalostajanoikeuden saaneista lajikkeista sekä siemenkauppalain mukaisista viljelykasvien lajikkeista.

Uusien lajikkeiden osalta kasvilajikeluetteloon hyväksymisen edellytyksenä tulisi olemaan lajikkeen yhteneväisyyttä, pysyvyyttä ja erotettavuutta kuvaava DUS-testaus (viljelykokeet). Suomessa ei ole tehty viranomaisen toimesta taimiaineiston hedelmä- ja marjakasvilajikkeiden DUS-testauksia. Lajikkeiden DUS-testaus voidaan jatkossakin teettää toisen jäsenvaltion viranomaisen hyväksymällä taholla.

Koska kasvinterveyslain mukaiset kasvituhoojien laboratorioanalyysit voidaan jo nykyään antaa hyväksyttyjen laboratorioiden tehtäväksi, ei ehdotus tältä osin lisäisi Elintarviketurvallisuusviraston tehtäviä laboratorioiden hyväksyjänä, valvojana ja rekisterinpitäjänä.

Elintarviketurvallisuusvirasto suorittaa jatkossakin virallisten taimiaineistonäytteiden tutkimukset.

Virastolle esitetään lisäksi mahdollisuutta hyväksyä muita laboratorioita tutkimaan viranomaisnäytteitä ja omavalvontanäytteitä taimiaineistolainsäädännön erikseen säätämien tuhoojien osalta. Laboratoriot, joissa testataan unionin taimiaineistolainsäädännön edellyttämiä näytteitä, olisi oltava Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymiä. Taimiaineiston toimijarekisterissä on tällä hetkellä 1017 toimijaa, joista varmennetun tuotannon toimijoita on kuusi. Elintarviketurvallisuusvirasto voisi hyväksyä esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tai muun vaatimukset täyttävän laboratorion tekemään tarvittavat testaukset. Elintarviketurvallisuusvirastossa asia valmisteltaisiin viraston sisäisessä menettelyssä sekä hakijalle toimitettaisiin päätös. Uusia laboratorioiden hyväksymishakemuksia saattaa lähivuosina tulla vain muutamia, jos ollenkaan. Virasto pitäisi myös rekisteriä hyväksytyistä laboratorioista. Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen tulisi lisätä laboratorioiden hyväksymisestä suoritetta koskeva maksu.

Valvonnan periaatteet eivät muutu, vaan valvonta perustuu jatkossakin toimijoiden laadunvarmistusjärjestelmän valvontaan. Uusien vaatimusten noudattamisen valvonnasta Elintarviketurvallisuusvirastolle aiheutuva hallinnollinen lisätyö arvioidaan voitavan hoitaa nykyisillä resursseilla. Esityksestä aiheutuvien suoranaisten vaikutusten viranomaisten toimintaan arvioidaan olevan vähäistä.

Esitys voidaan panna täytäntöön ja toteuttaa valtion talouden kehyksen ja vuoden 2017 valtion talousarvioesityksen puitteissa. Esityksen taloudellinen vaikutus on vähäinen.

5.2Yritysvaikutukset

Suomalaisten hedelmä- ja marjakasvien lajikkeiden pienen markkina-alueen johdosta lajikeluettelo tulee olemaan suppea, eikä tiedossa ole sellaisia uusia lajikkeita, joiden vaatimustenmukaisuus olisi varmistettava viljelykokein (DUS-testauksin). Jos viljelykokeet olisi tehtävä, aiheutuisi siitä toimijoille kustannuksia. Suomessa puutarhakasvien viljelykokeita ei ole vaatimustenmukaisuuden arviointia varten tehty, vaan tarvittaessa viljelykokeet on teetetty muualla, esimerkiksi Saksassa. Käytännössä luetteloon merkittäisiin meillä kuitenkin lähinnä vanhoja lajikkeita sekä lajikkeita, joilla ei ole varsinaista merkitystä ammattimaisessa hedelmäntuotannossa (esimerkiksi geenivaralajikkeita). Näille ei viljelykokeita vaadita.

Kasvintuhoojien testausvaatimuksiin ja muihin tuotantovaatimuksiin on hedelmäkasvien direktiivien uudistuksen myötä tullut joitain muutoksia. Tutkittavien kasvintuhoojien lajisto on hieman muuttunut. Ylimmän varmennetun taimiluokan testivälejä on lyhennetty, mutta ottaen huomioon muut muutokset tuotantovaatimuksissa, niin kokonaiskustannuksen ei arvioida muuttuvan merkittävästi. Alempien varmennettujen taimiluokkien vaatimukset kevenevät muun muassa siten, että joidenkin kasvintuhoojien kohdalla käyttöön tulee sietorajat nollatoleranssin sijaan. Vähimmäisvaatimuksiin ei ole tullut merkittäviä muutoksia.

Laboratorioiden rekisteröinti ja ehdotetut vaatimukset laboratorioille on viljelijöiden etu, koska tällöin he voivat varmistua saavansa laadukasta palvelua teettäessään kasvintuhoojatestauksia.

Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaisesti kylvösiemenlaboratorion hyväksyntäpäätös maksaa 271 euroa. Kustannusta voidaan käyttää suuntaa antavana myös taimiaineistolain perusteella annettavaan laboratorion hyväksyntään.

5.3Ympäristövaikutukset

Taimiaineistoa ja kasvinterveyttä koskevan lainsäädännön tavoitteena on pitää yllä Suomen hyvä kasvinterveystilanne ja estää maa-, metsä- ja puutarhataloudelle vaarallisten kasvintuhoojien leviäminen Suomeen. Kasvi- ja taimiaineistotuhoojien nopea tunnistaminen mahdollistaisi torjuntatoimenpiteisiin ryhtymisen jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin tuholainen ehtisi levitä ja aiheuttaa tuhoa maa-, metsä- tai puutarhataloudessa.

6.1Valmisteluvaiheet

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa.

6.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Esityksestä pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolta, Elintarviketurvallisuusvirastolta, Luonnonvarakeskukselta, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:ltä, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf:ltä, Taimistoviljelijät ry:ltä, Puutarhaliitto ry:ltä, Kauppapuutarhaliitto ry:ltä, Suomen Puutarhakauppiaat ry:ltä, Päivittäistavarakauppa ry:ltä, Biodynaaminen yhdistys ry:ltä, Luomuliitolta, ProAgria Keskusten liitolta, Kasvinsuojeluseura ry:ltä, Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunnan maataloustieteiden laitokselta ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselta.

Lausunnon antoivat oikeusministeriö, valtiovarainministeriö, maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosasto, Elintarviketurvallisuusvirasto, Luonnonvarakeskus, Taimistoviljelijät ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Päivittäistavarakauppa ry ja Luomuliitto. Lausunnonantajat puoltavat esitystä tai niillä ei ole huomautettavaa sen johdosta. Perusteluihin lisättiin ehdotettuja täydennyksiä. Oikeusministeriö esitti eräitä tarkennuksia, jotka on otettu huomioon esityksen lopullisessa muotoilussa.

2a luku Laboratoriot

6 a §.Tutkimuslaboratoriot. Hedelmä- ja marjakasvien taimiaineiston terveydelle tai käyttökelpoisuudelle vahinkoa aiheuttavat tuhoojat, joita kasveissa tai maaperässä ei saa esiintyä tai niiden esiintymiselle on sietorajat (%), on listattu komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/98/EU liitteen I-III luettelossa. Jos hedelmäkasvien taimiaineiston silmämääräinen tarkastus antaa aiheen epäillä listalla olevan tuhoojan esiintymistä, on kasvista otettava näyte tutkimuksiin tuloksen varmistamiseksi. Varmennetun tuotannon taimiaineiston näytteet olisi komission direktiivin 9, 10, 16 ja 21 artiklan mukaan toimitettava laboratoriolle, jonka virallinen elin on virallisesti hyväksynyt. Laboratoriolla tarkoitetaan tässä direktiivissä kaikkia tiloja, joita käytetään hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston testaukseen.

Laboratorion hyväksymispäätös koskee pätevyyden toteamista eli säädettyjen edellytysten täyttymisestä testaustoiminnassa. Laboratoriot, jotka täyttävät säädetyt pätevyysvaatimukset ja ovat viranomaisen hyväksymiä, ovat päteviä testaamaan taimiaineistolainsäädännön näytteitä. Laboratorio ei tee päätöksiä. Kyseessä ei siten ole hallintotehtävä. Päätökset viranomaisnäytteiden testaustulosten pohjalta tekee viranomainen.

Kasvinterveyslain (702/2003) soveltamisalaan kuuluvien kasvintuhoojien leviämisen estämistä koskevat vaatimukset täydentävät taimiaineistolain vaatimuksia. Neuvoston direktiivin 2000/29/EY (kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä) liitteen IVAII kasvipassivaatimuksia tullaan muuttamaan siten, että niissä otetaan huomioon uudet varmennetun tuotannon lisävaatimukset. Nämä muutokset sisällytetään maa- ja metsätalousministeriön asetukseen kasvinterveyden suojelemisesta 17/08. Kasvinterveyslain tarkoittamien kasvintuhoojien laboratoriotutkimuksista säädetään kasvinterveyslain 4 a luvussa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että taimiaineistolainsäädännön edellyttämät viranomaisnäytteiden tutkimukset voitaisiin tehdä Elintarviketurvallisuusvirastossa, Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymissä laboratorioissa tai Euroopan unionin jäsenvaltion hyväksymässä laboratoriossa. Viranomaisnäytteellä

tarkoitetaan näytettä, jonka valvontaviranomainen on ottanut tai otattanut lain mukaista viranomaisvalvontaa varten. Viranomaisnäytteitä voitaisiin tutkia ainoastaan viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyissä laboratorioissa. Laboratorioanalyysejä olisi mahdollista siirtää myös muissa yhteisön jäsenmaissa sijaitsevien viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksymien laboratorioiden tehtäväksi. Koska laboratoriot olisivat jo kyseisen jäsenmaan hyväksymiä, ei erillistä Elintarviketurvallisuusviraston hyväksyntää enää tarvittaisi.

Elintarviketurvallisuusvirasto voisi hyväksyä viranomaisnäytteitä tutkimaan esimerkiksi yksityisiä laboratorioita, joille virasto voisi tarvittaessa siirtää sellaisia toistuvia laboratorioanalyysejä, joille on jo kehitetty tarkat laboratorioanalyysit. Säännöksen mahdollistama ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttö nopeuttaisi testaustulosten saatavuutta ruuhkatilanteissa ja erityisosaamista vaativissa tilanteissa. Kasvintuhoojan nopea toteaminen on tärkeää kasvinterveystilanteen hallinnassa.

Pykälän 2 momentin mukaan toimijan omaa laadunvarmistusta varten tutkittavat omavalvontanäytteet tutkittaisiin Elintarviketurvallisuusviraston tähän tarkoitukseen hyväksymissä laboratorioissa. Komission direktiivi edellyttää myös varmennetun tuotannon omavalvontanäytteiden tutkimisen virallisen elimen virallisesti hyväksymissä laboratorioissa. Toimija voisi testauttaa omavalvontanäytteensä aina myös viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa, jos kyseisellä laboratoriolla olisi tarjolla tällaisia palvelututkimuksia. Toimija voi tutkituttaa omavalvontanäytteitä myös toisen jäsenvaltion viranomaisen hyväksymissä laboratorioissa, jos tällaisia palveluja on saatavilla.

Elintarviketurvallisuusviraston omavalvontanäytteiden tutkimiseen hyväksyminä laboratorioina voisivat tarvittaessa toimia tutkimuslaitokset tai yksityiset laboratoriot, jotka pystyisivät tekemään analyysejä sellaisten tuhoojien tunnistamiseksi ja varmistamiseksi, joita unionin taimiaineistolainsäädäntö edellyttää. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskus testaa ylläpitämistään ja tuottamistaan varmennetun tuotannon ydinkasveista ja ydinkasviehdokkaista taimiaineistolainsäädännön mukaiset kasvintuhoojat sekä lisää asiakkaan kasvimateriaalista uusia emokasveja taimistoille. Emokasvit Luonnonvarakeskus puhdistaa ja testaa taimiaineistolainsäädännön mukaisten kasvintuhoojien varalta. Tehtyjen testien perusteella valvontaviranomainen hyväksyy ydinkasvit tuotantoon. Kasvintuhoojien tutkimiseksi ei Suomessa ole tiettävästi palvelutoimintaa harjoittavia yksityisiä laboratorioita, mutta Suomessa on yksityisiä laboratorioita, joilla olisi tekniset valmiudet käsitellä myös kasvinäytteitä.

Pykälän 3 momentin mukaan asetuksella säädettäisiin tarkemmin 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen näytteiden käsittelystä ja tutkimusmenetelmistä. Komission direktiivin 2014/98/EU artikloissa 9, 10, 16 ja 21 säädetään mitä tutkimusmenetelmiä hedelmä- ja marjakasvien testauksessa on sovellettava. Näitä ovat Euroopan ja välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollat tai muut kansainvälisesti tunnustetut protokollat. Jos tällaisia ei ole, voitaisiin soveltaa kansallisella tasolla laadittuja testausohjeita. Direktiivin mukaisesti näytteiden käsittely- ja tutkimusmenetelmistä annettaisiin tarkemmat säännökset maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

6 b §.Hyväksytyt laboratoriot. Pykälän 1 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyisi laboratoriot hakemuksesta viranomaisnäytteitä tai omavalvontanäytteitä tutkivaksi laboratorioksi. Laboratorioiden pätevyyttä arvioidessaan Elintarviketurvallisuusvirasto ottaisi huomioon laboratorioiden teknisen valmiuden, käytetyt tutkimusmenetelmät ja henkilöstön asiantuntemuksen ja kokemuksen. Laboratorioiden olisi pystyttävä osoittamaan tekemiensä tutkimusten luotettavuus. Laboratorion tulisi noudattaa hyviä laboratoriokäytäntöjä. Laboratorion viranomaistehtävien ja sen muiden toimien toteuttamisen välillä ei saisi olla eturistiriitaa, jos samassa laboratoriossa tutkitaan sekä viranomaisnäytteitä että liiketaloudellisesti laskutettavia näytteitä. Laboratorion uudelleenarviointi voitaisiin tehdä tarvittaessa ja aina ennen uutta määräaikaa.

Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset laboratorion henkilökunnan pätevyysvaatimuksista ja laboratorioiden tekniselle valmiudelle asetettavista vaatimuksista sen mukaan kuin unionin taimiaineistolainsäädännössä tai kansallisesti edellytetään.

6 c §.Hyväksyttyjen laboratorioiden ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyillä laboratorioilla olisi velvollisuus ilmoittaa taimiaineistonäytteeseen liittyvistä tutkimuksista ja niiden tuloksista, joissa olisi kasvinterveyslain mukaisiin kasvintuhoojiin viittaavia tuloksia. Vaatimus koskisi sekä viranomais- että omavalvontanäytteitä tutkivia laboratorioita, jotka Elintarviketurvallisuusvirasto on hyväksynyt. Ilmoituksen perusteella Elintarviketurvallisuusvirasto varmistaisi tutkimustuloksen siten kuin kasvinterveyslaissa edellytetään. Jos unionin lainsäädäntö edellyttäisi, että valvontaviranomaisille olisi ilmoitettava muista taimiaineistolainsäädännön mukaisista tuhoojista, säädettäisiin näiden tuhoojien ilmoitusvelvollisuudesta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Ehdotetun 2 momentin mukaan hyväksytyn laboratorion olisi myös toimitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle sen pyynnöstä yhteenveto tekemistään ehdotetussa 6 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Toimijan omavalvontanäytteiden tutkimustulosten yhteenvetotiedot ovat ainoastaan tuhoojatilanteen yleistä seurantaa varten, eivätkä nämä tiedot sisältäisi henkilötietoja eivätkä valvontakohteen tietoja. Velvoitteen taustalla olisi viranomaisten tarve seurata tuhoojien esiintymistä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Kaikkia testattavia kasvintuhoojia ei esiinny Suomessa ja kasvintuhoojien esiintymisessä voi olla vaihtelua. Kasvintuhoojien yleistyminen havaitaan usein myöhäisessä vaiheessa, joka hankaloittaa kasvinsuojelutoimia.

Hyväksyttyjen laboratorioiden velvollisuudesta ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle toiminnassaan tapahtuvista muutoksista säädettäisiin 3 momentissa. Näitä olisivat ainakin muutokset hyväksymisen edellytyksiä koskevassa 6 b §:ssä esitetyissä seikoissa. Laboratorion olisi ilmoitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle myös toimintansa olennaisesta muuttamisesta, keskeyttämisestä ja lopettamisesta.

Pykälän 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää yksityiskohtaisemmin siitä, mitä tietoja tässä pykälässä tarkoitetut ilmoitukset ja yhteenvedot sisältäisivät sekä milloin ja miten ne laboratoriosta toimitettaisiin.

6 d §.Laboratorioiden valvonta. Laboratorioiden valvonta tulisi järjestää asianmukaisesti. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoisi hyväksymiensä laboratorioiden toimintaa ja voisi tarvittaessa kehottaa laboratorioita korjaamaan toiminnassa havaitut puutteet määräaikaan mennessä. Mikäli laboratorio ei kehotuksesta huolimatta korjaa puutteita annetussa määräajassa, Elintarviketurvallisuusvirasto voisi peruuttaa hyväksymisen. Hyväksymisen peruuttaminen voisi tulla kysymykseen silloin, jos laboratorion toiminta ei enää täyttäisi asetettuja vaatimuksia.

Hyväksytyistä laboratorioista olisi valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä pitää rekisteriä. Elintarviketurvallisuusviraston pitämään rekisteriin tulisi merkitä hyväksytyn laboratorion nimi, yhteystiedot, mitä tutkimuksia laboratorio on hyväksytty tekemään, kuka on tutkimuksista vastaava henkilö. Lisäksi rekisteriin voitaisiin merkitä suoritetut valvontatoimet sekä tiedot laboratorion ilmoittamista toimintansa muutoksista. Henkilötietolain käyttötarkoitussidonnaisuuden mukaisesti tiettyyn tarkoitukseen kerättyjä henkilötietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Talletettuja henkilötietoja saa säilyttää vain niin kauan kuin tietoja tarvitaan tehtävien hoitamisessa. Rekisterinpitäjän on huolehdittava tarpeettomiksi käyneiden yksittäisten henkilötietojen poistamisesta ja vanhentuneiden henkilötietojen korvaamisesta ajantasaisilla. Tiedot olisi poistettava rekisteristä, kun niiden tallettamiseen ei ole enää perustetta. Siten esimerkiksi rekisteristä olisi poistettava laboratorion tiedot, kun laboratorio olisi lopettanut tämän lain mukaisen toiminnan.

4.1Elinkeinovapaus

Ehdotetun 6 b §:n mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy viranomaisnäytteitä

tutkivan laboratorion ja omavalvontalaboratorion hakemuksesta. Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista poikkeuksellisesti. Luvanvaraisuudesta on kuitenkin säädettävä lailla, jonka on täytettävä perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Säännökset luvan edellytyksistä antavat riittävän ennustettavuuden viranomaistoimista (PeVL 19/2002 vp). Viranomaisnäytteitä tutkivan laboratorion ja omavalvontalaboratorion hyväksymisen edellytykset on yksilöity riittävän täsmällisesti ja tarkka-rajaisesti mainitussa pykälässä. Laboratorio ei tee päätöksiä, vaan suorittaa testaukset.

Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Pykälän toisen momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Pykälän tarkoituksena on varmistaa, että ihmisten elinympäristö on sillä tavoin elinkelpoinen, ettei sen tila aiheuta välittömästi tai välillisesti ihmiselle sairastumisriskiä. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään (PeVL 37/2005 vp) todennut elinkeinon harjoittamisen oikeuden rajoittamisen mahdolliseksi hyväksymismenettelyllä perustuslain 20 §:n 2 momentissa mainituilla perusteilla. Viranomaisnäytteitä tutkivan laboratorion ja omavalvontalaboratorion hyväksynnälle on perustuslain kannalta hyväksyttävät väestön terveyttä turvaavat perusteet.

Ehdotetun 6 c §:n 1 momentin mukaan hyväksytyn laboratorion on ilmoitettava kasvinterveyslain mukaisen kasvintuhoojan esiintymiseen viittaavista tuloksista Elintarviketurvallisuusvirastolle. Pelkästä ilmoitusvelvollisuudesta säätämistä ei ole pidetty elinkeinovapauden kannalta ongelmallisena, jos viranomaisen ei edellytetä tekevän ilmoituksen johdosta päätöstä (PeVL 54/2002 vp) tai jos ilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole merkinnyt kieltoa harjoittaa toimintaa (PeVL 16/2009 vp).

4.2Henkilötietojen suoja

Perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaisen yksityiselämä on turvattu ja että henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista (PeVL 38/2010 vp, s. 2 ja PeVL 27/2006 vp). Lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös henkilörekisterien yhdistämiseen (PeVL 12/2002 vp, s. 5). Ehdotetun lain nojalla kerättyjä tietoja sisältäviin rekistereihin talletettavat tiedot ovat pääosin muita kuin henkilötietoja, mutta joukossa voi myös olla henkilötietoja, kuten laboratoriossa tutkimuksista vastaavan henkilön tiedot. Sääntelyn tulee näiden osalta täyttää perustuslain 10 §:n vaatimukset.

4.3Asetuksenantovaltuudet

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan asetuksia voidaan antaa perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Lähtökohtana on, että ministeriö voidaan valtuuttaa antamaan asetuksia lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisissä asioissa. Perustuslakivaliokunnan käytännön (PeVL 56/2002 vp) mukaan asetuksen antamiseen ja lainsäädäntövallan delegoimiseen liittyvien valtuutusten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Laista tulee käydä selvästi ilmi, mistä on tarkoitus säätää asetuksella.

Lakiehdotukseen sisältyy valtuussäännöksiä antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella lakia täsmentäviä, lähinnä teknisluonteisia yksityiskohtia koskevia säännöksiä. Maa- ja metsätalousministeriön asetukset koskisivat muun muassa kasvilajikeluetteloon talletettavia tietoja, lajikeluetteloon hyväksymisen edellytyksiä, vaatimustenmukaisuuden varmistamista ja tutkimuslaboratorioiden vaatimuksia. Asetuksenantajan toimivaltaa rajoittavat neuvoston ja komission täytäntöönpanodirektiivit. Valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältö koskisi komission direktiivien säätämät yksityiskohtaiset tarkemmat asiat ja kansallisen liikkumavaran puitteissa säädettävät asiat. Koska ehdotuksessa on kyse tarkkaan rajatusta ja lainsäädännön soveltamista koskevista määräyksistä, voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksenantovaltuuden katsoa täyttävän perustuslain 80 §:n vaatimukset.

4.4Säätämisjärjestys

Edellä esitetyin perustein katsotaan, että esitykseen sisältyvä ehdotus voidaan käsitellä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.

Tässä laissa edellytetyt viranomaisnäytteiden käsittelytehtävät ja tutkimukset on tehtävä Elintarviketurvallisuusvirastossa, Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa tai Euroopan unionin jäsenvaltion hyväksymässä laboratoriossa.

Toimijan omavalvontaan kuuluvat näytteet on tutkittava Elintarviketurvallisuusviraston tähän tarkoitukseen hyväksymässä laboratoriossa tai viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen näytteiden käsittelystä ja tutkimusmenetelmistä noudattaen, mitä puutarhakasvien taimiaineistoa koskevassa Euroopan unionin lainsäädännössä ja kansallisesti säädetään.

Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy laboratorion hakemuksesta viranomaisnäytteiden tai toimijan omavalvonnan näytteiden tutkimuksia tekeväksi laboratorioksi. Hyväksymisen edellytyksenä on, että laboratoriolla on käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä ja toiminnan edellyttämät tekniset valmiudet sekä sen tulee noudattaa hyviä laboratoriokäytäntöjä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laboratorioiden henkilökunnan pätevyysvaatimuksista ja laboratorioiden tekniselle valmiudelle asetettavista vaatimuksista.

Hyväksytyn laboratorion on viivytyksettä ilmoitettava tutkimuksen tilaajalle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) mukaisen kasvintuhoojan esiintymiseen viittaavista tuloksista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan lisäksi säätää muista kasvintuhoojista, joita ilmoitusvelvollisuus koskee, noudattaen mitä puutarhakasvien taimiaineistoa koskeva Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää valvontaviranomaisten tietoisuutta tällaisista kasvintuhoojista.

Hyväksytyn laboratorion on Elintarviketurvallisuusviraston pyynnöstä toimitettava sille yhteenveto tekemistään 6 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Edellä 6 a §:n 2 momentissa tarkoitettujen tutkimusten ja niiden tulosten yhteenvedot eivät saa sisältää henkilötietoja eivätkä valvontakohteen tunnistetietoja.

Hyväksytyn laboratorion on ilmoitettava viipymättä Elintarviketurvallisuusvirastolle toiminnan olennaisesta muuttamisesta, toiminnan keskeyttämisestä ja toiminnan lopettamisesta.

Tarkempia säännöksiä ilmoitusten ja yhteenvetojen sisällöstä ja toimittamisesta voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo, että 6 b §:n mukaisesti hyväksytty laboratorio noudattaa tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä tämän lain mukaista tehtävää suorittaessaan. Jos laboratorio ei enää täytä 6 b §:ssä säädettyjä hyväksymisen edellytyksiä tai sen toiminnassa muutoin esiintyy vakavia puutteita, Elintarviketurvallisuusviraston on kehotettava laboratoriota korjaamaan puutteet määräajassa. Elintarviketurvallisuusviraston on peruutettava antamansa hyväksyntä, jos laboratorio ei ole korjannut epäkohtaa annetussa määräajassa.

Elintarviketurvallisuusvirasto ylläpitää 1 momentissa tarkoitettua valvontaa varten rekisteriä hyväksytyistä laboratorioista. Rekisteriin merkitään hyväksytyn laboratorion nimi, yhteystiedot, pätevyysalue, tutkimuksista vastaavan henkilön nimi, tiedot suoritetuista valvontatoimista sekä 6 c §:n 3 momentin tiedot toiminnassa tapahtuneista muutoksista.