HE 48/2015

2.1Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2Kansainvälinen vertailu

3.1Tavoitteet

Nykyisin kuntien ja kuntayhtymien järjestämä sekä toisaalta valtion järjestämä terveydenhuolto, valtion mielisairaaloissa annettua hoitoa lukuun ottamatta, ovat toiminnan ohjauksen ja valvonnan osalta eri asemassa. Esityksen tavoitteena on yhdenmukaistaa puolustusvoimien terveydenhuollon valvonta ja siihen liittyvä ohjaus koko maassa muun muassa kunnallisen terveydenhuollon ohjauksen ja valvonnan kanssa siten, että valvonnasta huolehtisivat puolustusvoimien ohella myös aluehallintovirasto ja Valvira. Organisaatiovalvonnan yhdenmukaistamisen tavoitteena on edelleen edistää puolustusvoimien terveydenhuoltopalvelujen laatua sekä varmistaa puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevien potilasturvallisuutta ja potilaiden oikeusturvaa.

3.2Toteuttamisvaihtoehdot

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todettiin, että puolustusvoimien terveydenhuolto siirretään Valviran valvontaan. Kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole valvontatoiminnan siirto. Puolustusvoimien omavalvonta säilyy edelleenkin ja puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvonta on uusi tehtävä terveydenhuollon valvontaviranomaisille.

Muussa terveydenhuollon valvonnassa ja ammattihenkilöiden jälkivalvonnassa valvontaviranomaisina toimivat aluehallintovirastot ja Valvira niiden kesken säädetyn työnjaon mukaisesti. Puolustusvoimien terveydenhuollon valvonta edellyttää varuskuntiin tehtäviä tarkastuskäyntejä. Puolustusvoimien terveydenhuollon valvonnan järjestäminen on tarkoituksenmukaista säätää Valviran ohella myös aluehallintoviraston tehtäväksi. Tätä puoltaa erityisesti mahdollisuus käyttää aluehallintoviraston asiantuntemusta tarkastuskäyntien tekemisessä.

Varuskunnat jakautuvat aluehallintovirastojen toimialueille siten, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella on kahdeksan varuskuntaa, Lounais-Suomen aluehallintoviraston alueella neljä, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella kaksi, Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella kaksi, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella yksi ja Lapin aluehallintoviraston alueella kaksi varuskuntaa.

Aluehallintovirastosta annetun lain 6 §:n mukaan aluehallintovirasto huolehtii sille säädettyjen tehtävien hoitamisesta toimialueellaan ja käyttää sille kuuluvaa toimivaltaa siten kuin kyseisessä laissa tai muussa laissa säädetään. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hoitaa tehtäviä myös useamman kuin yhden viraston toimialueella, jos toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka jos toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi. Virastojen toimialueen laajentamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa on säädetty useiden eri tehtävien keskittämisestä joko valtakunnallisesti yhden aluehallintoviraston hoidettavaksi tai siten, että tietyn aluehallintoviraston tehtäväksi on säädetty hoitaa jotakin tehtävää myös nimetyn toisen aluehallintoviraston toimialueella.

Valvontaviranomaisten puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvontaan käytettävissä olevat voimavarat tulevat olemaan niukat. Puolustusvoimien terveydenhuoltoon liittyy erityispiirteitä esimerkiksi kunnallisen terveydenhuoltoon verrattuna, minkä vuoksi valvonta edellyttää erityisasiantuntemuksen luomista. Tämän vuoksi on perusteltua keskittää aluehallintovirastotasolle kuuluva valvontatoimivalta valtakunnallisesti yhteen aluehallintovirastoon, mistä säädettäisiin edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa.

Valvonnan järjestäminen suomalaisissa kriisinhallintajoukoissa ulkomailla saattaisi olla ongelmallista, koska aluehallintoviraston ja Valviran toimivalta ulottuu vain Suomen alueelle. Vaikka operaatioissa kansalliselle vastuulle jäävät yleensä joukon ylläpito, huolto ja hallinto sekä oikeudelliset asiat, suomalaiset kriisinhallintaorganisaatiot ovat kentällä toiminnallisesti kriisinhallintaoperaation toimeenpanijan eli YK:n, ETYJ:n, EU:n tai muun kansainvälinen järjestön tai maaryhmän alaisia. Vastuu terveydenhuollon valvonnasta kriisinhallintajoukoissa ulkomailla olisi tarkoituksenmukaista säilyttää puolustusvoimilla.

Myös puolustustilalaissa (1083/1991) tarkoitetun puolustustilan aikana ja sovellettaessa valmiuslain II osan säännöksiä lain 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa puolustusvoimien toteuttamaa terveydenhuoltoa valvoisi pääesikunta.

Sodan ajan joukkojen terveydenhuolto aiheuttaa muutoksia puolustusvoimien normaaliolojen terveydenhuoltojärjestelmään. Sodan ajan joukot mukaan lukien niiden terveydenhuollon toiminnot perustetaan joustavasti ja ennakoivasti ja niiden kokoonpanoa ja tehtäviä voidaan muuttaa nopeasti. Sodan ajan joukkojen varustamiseen, kokoonpanoon, sijoitukseen tai käyttöön liittyy valtakunnan turvallisuuden takaamiseksi maanpuolustuksen kannalta myös merkittäviä salassapitoon liittyviä velvollisuuksia. Sodan ajan joukkojen terveydenhuolto ja siihen liittyvät suunnitelmat ovat kiinteä osa koko joukon toimintaa ja sen suunnittelua, jonka vuoksi sodan ajan joukkojen terveydenhuollon valvontaa ei voida toteuttaa samoin periaattein kuin puolustusvoimien normaaliolojen terveydenhuoltojärjestelmän valvontaa.

3.3Keskeiset ehdotukset

Esityksellä ehdotetaan puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvonta järjestettäväksi pääasiassa samojen periaatteiden mukaan kuin muu terveydenhuollon organisaatiovalvonta.

Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvontaa koskevat säännökset. Säännökset vastaisivat sisällöltään pääasiallisesti kunnallisen terveydenhuollon valvontaa koskevia säännöksiä, mutta niihin sisältyisi joitakin puolustusvoimien terveydenhuollon toiminnan luonteesta johtuvia eroavaisuuksia. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annettua lakia muutettaisiin siten, että Valviran toimivalta ulotettaisiin koskemaan myös puolustusvoimien terveydenhuollosta annetun lain mukaista toimintaa.

Aluehallintovirasto ja Valvira valvoisivat puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämistä. Tarkoitus on, että valvonta keskitettäisiin aluehallintovirastotason osalta aluehallintovirastosta annetun lain 6 §:n mukaisesti valvontatoiminnan ja henkilöstövoimavarojen käytön tehostamiseksi sekä tarvittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi yhdelle aluehallintovirastolle. Valviran ja aluehallintovirastotason keskinäinen työnjako poikkeaisi tästä johtuen jonkin verran kunnallisen terveydenhuollon valvontaa koskevien säännösten mukaisesta toimivallan jaosta, koska lähtökohtaisesti myös silloin, jos asia koskee usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata, valvova viranomainen olisi aluehallintovirasto.

Valvontatoimivalta rajattaisiin koskemaan vain Suomen alueella järjestettävää terveydenhuoltoa, eikä se siten koskisi sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioissa tai kriisinhallintaan liittyvässä koulutus- ja harjoitustoiminnassa ulkomailla annettavaa terveydenhuoltoa.

Aluehallintoviraston ja Valviran valvontatoimivalta ei kuitenkaan koskisi puolustusvoimien toteuttamaa terveydenhuoltoa puolustustilalaissa tarkoitetun puolustustilan aikana ja sovellettaessa valmiuslain II osan säännöksiä lain 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Näissä tilanteissa puolustusvoimien toteuttamaa terveydenhuoltoa, sekä Suomen alueen ulkopuolella annettavaa terveydenhuoltoa valvoisi pääesikunta.

Puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluisivat edelleen pääesikunnalle.

Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annettuun lakiin sisällytettäisiin valvonnan toimittamiseksi tarpeelliset säännökset valvontaviranomaisten oikeudesta tehdä tarkastuskäyntejä puolustusvoimien terveydenhuollon toimintayksiköihin. Tarkastusoikeutta ei kuitenkaan olisi maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviin puolustusvoimien kohteisiin ja tietoihin.

Laissa säädettäisiin toimenpiteistä, joihin Valvira ja aluehallintovirasto voisivat ryhtyä silloin, kun puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai toiminta on muutoin lain vastaista. Valvontaviranomaisilla olisi oikeus antaa ennakkovalvonnallista ohjausta, antaa huomautuksia tai kiinnittää valvottavan huomiota muun muassa toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen taikka antaa määräyksiä toiminnan korjaamisesta määräaikaan mennessä.

Valvontaviranomaiset voisivat kieltää tai keskeyttää organisaation toiminnan tai osan siitä tai kieltää laitteen käytön potilasturvallisuuden sitä edellyttäessä välittömästi. Määräyksiä voitaisiin tehostaa uhkasakolla.

Aluehallintovirastolla ja Valviralla olisi oikeus saada toimintaansa varten tarvitsemansa välttämättömät tiedot. Tiedonantovelvollisuus ei koskisi maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä tietoja. Lisäksi potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa ehdotetaan säädettäväksi, että terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa tarkoitettua terveydenhuollon järjestämisvastuussa oleva yksikköä siltä osin kuin se tuottaa terveyden- ja sairaanhoidon palveluita. Käytännössä tämä tarkoittaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen osana toimivaa Sotilaslääketieteen keskusta.

4.1Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Valvira ja aluehallintovirastot pyrkivät suuntaamaan toimintaansa kanteluihin ja muihin ilmoituksiin perustuvasta jälkikäteisestä ja yksittäisiin tapauksiin kohdentuvasta valvonta-asioiden käsittelystä yhä enemmän ennaltaehkäisevään, suunnitelmalliseen ja oma-aloitteiseen ohjaukseen ja valvontaan sekä erityisesti terveydenhuollon toimintayksikköjen omavalvonnan tukemiseen. Vaikka puolustusvoimien terveydenhuollosta tehtyjen kantelujen määrä on ollut viime vuosina melko vähäinen, siitä ei näin ollen voida päätellä ehdotetusta toimivallan laajentumisesta edellä tarkoitetuille valvontaviranomaisille aiheutuvaa työmäärää. On todennäköistä, että uudistus ja siitä tiedottaminen lisäävät jonkin verran kantelujen määrää. On mahdollista, että eduskunnan oikeusasiamies siirtäisi hänelle tehtyjä puolustusvoimien järjestämää terveydenhuoltoa koskevia kanteluita Valviralle ja aluehallintovirastolle silloin kun kantelu koskee yksinomaan terveydenhuoltoa. Näin ei todennäköisesti käy silloin kun terveydenhuolto muodostaa osan laajemmasta kanteluasiasta.

Ennakkovalvonnalliseen ohjaukseen kuuluu muun muassa neuvonnan ja tiedottamisen ohella olennaisena osana terveydenhuollon yksiköihin ehdotettujen säännösten mukaan tehtävät suunnitelmalliset ohjaus- ja arviointikäynnit. Tällaiset käynnit perustuvat yhteistyöhön ja niistä sovitaan etukäteen ohjaus- ja arviointikäynnin kohteen kanssa. Ne eroavat siten luonteeltaan ehdotettuihin säännöksiin myös sisältyvistä jälkivalvonnallisista tarkastuksista, jotka liittyvät johonkin ilmi tulleeseen tai epäiltyyn epäkohtaan. Valvontaviranomaisten tulee lisäksi varautua siihen, että ne kykenevät suorittamaan tehokasta valvontaa myös valmiuslain 3 §:n 3—5 kohdissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa, mikä voi edellyttää muun ohella sitä, että valvontaviranomaisen edustajat ovat mukana seuraamassa esimerkiksi puolustusvoimien ja sairaanhoitopiirin lääkintähuollollisia yhteisharjoituksia.

Ensisijaisena valvontaviranomaisena myös puolustusvoimien järjestämän ja tuottaman terveydenhuollon osalta toimisi aluehallintovirasto muun muassa kunnallisen terveydenhuollon organisaatiovalvontaa vastaavasti. Valvira toimisi yhteistyössä aluehallintoviraston kanssa sen toteuttaman valvonnan ja siihen liittyvän ennakkovalvonnallisen ohjauksen toimeenpanemiseksi, yhteensovittamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi sekä antaisi aluehallintovirastolle asiantuntija-apua. Valvira toimisi lisäksi ensisijaisena valvonta-asian käsittelijänä ja ratkaisijana erityisesti periaatteellisesti tärkeissä tai laajakantoisissa asioissa.

Puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvonta olisi uusi tehtävä Valviralle ja aluehallintovirastolle, minkä vuoksi tehtävä edellyttää lisäresursseja. Valvontatehtävä sisältää puolustusvoimien järjestämään ja toteuttamaan terveydenhuoltoon liittyvän ennakkovalvonnallisen ohjauksen ja neuvonnan, suunnitelmalliset ohjaus- ja arviointikäynnit sekä jälkikäteisen, valvontaviranomaisen tietoon tulleisiin epäiltyihin epäkohtiin liittyvän valvonnan. Vuoden 2016 alusta lukien aluehallintoviraston ja Valviran uudeksi tehtäväksi ehdotetaan myös vankiterveydenhuollon organisaatiovalvontaa. Puolustusvoimien terveydenhuollon ja vankiterveydenhuollon organisaatiovalvontaan liittyvät uudet tehtävät edellyttävät Valviraan yhden henkilötyövuoden ja aluehallintovirastotasolle kahden henkilötyövuoden verran lisäresursseja. Puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvonnan säätäminen Valviran ja aluehallintoviraston tehtäväksi ei vähennä puolustusvoimien tehtäviä, koska puolustusvoimilla säilyy edelleenkin terveydenhuollon palvelujen omavalvontavelvoite.

4.2Taloudelliset vaikutukset

Vankien ja puolustusvoimien terveydenhuollon uusi valvontatehtävä edellyttää lisäresursseja Valviraan 1 henkilötyövuoden ja aluehallintovirastotasolle 2 henkilötyövuoden verran. Uuden henkilöstön rahoitus toteutettaisiin määrärahasiirroin puolustusministeriön, oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta. Puolustusvoimien terveydenhuollon ja vankiterveydenhuollon organisaatiovalvonnan tehtäviin esitetään 70 000 euron lisämääräraha vuoden 2016 talousarviossa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston toimintamenomomentille 33.02.05, joka toteutetaan siirtona sosiaali- ja terveysministeriön toimintamenomomentilta 33.01.01.

Vastaavasti vuoden 2016 talousarviossa on otettu huomioon momentille 28.40.01 (aluehallintoviraston toimintamenot) 150 000 euron lisämääräraha, joka toteutetaan siirtämällä 75 000 euroa momentilta 27.10.01 (Puolustusvoimien toimintamenot) ja 75 000 euroa momentilta 25.40.01 (Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot) .

Uuden tehtävän valmistelu edellyttää voimavaroja myös vuonna 2015. Vuoden 2015 lisätalousarviossa on hyväksytty 24 000 euron määrärahan siirto momentilta 33.01.01 (Sosiaali- ja terveysministeriön toimintamenot) momentille 33.02.05 (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston toimintamenot) vankien ja puolustusvoimien terveydenhuollon valvonnan uusiin tehtäviin. Aluehallintovirastojen toimintamenomomentille on vuoden 2015 lisätalousarviossa hyväksytty 50 000 euroa momentille 28.40.01 (aluehallintoviraston toimintamenot) vankien ja puolustusvoimien terveydenhuollon uusiin valvontatehtäviin, mikä toteutettiin siirtämällä 25 000 euroa momentilta 25.40.01 (Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot) ja 25 000 euroa momentilta 27.10.01. (Puolustusvoiminen toimintamenot) .

4.3Yhteiskunnalliset vaikutukset

Uudistus varmistaa puolustusvoimien terveydenhuollon laatua ja samalla potilaiden oikeusturvaa. Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevat henkilöt tulevat valvonnan osalta samanlaiseen asemaan kuin muut julkisen sektorin terveyspalvelujen käyttäjät, mikä parantaa yhdenvertaisuutta. Koska suurin osa puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevista henkilöistä on miehiä, uudistuksen vaikutukset kohdistuvat enemmän miehiin kuin naisiin.

5.1Valmisteluvaiheet

Sosiaali- ja terveysministeriö perusti 13.4.2012 puolustusvoimien terveydenhuollon kysymyksiä selvittävän työryhmän (STM014:00/2012), joka tehtäväksiantonsa mukaisesti valmisteli hallituksen esityksen muotoon kirjoitetun ehdotuksen puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvonnan järjestämisestä. Tämän jälkeen valmistelua on jatkettu virkatyönä.

5.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Työryhmän valmistelema luonnos hallituksen esitykseksi lähetettiin lausuntokierrokselle helmikuussa 2014. Lausuntoja saatiin yhteensä 19 kappaletta. Lausunnon antoivat oikeusministeriö, puolustusministeriö, eduskunnan apulaisoikeusasiamies, Valvira, kaikki aluehallintovirastot, Rajavartiolaitos, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Suomen Rauhanturvaajaliitto ry, Päällystöliitto ry, Tehy ry, Pardia ry ja Puolustusvoimien Diplomi-insinöörit ry.

Lausuntopalaute oli pääosin positiivista. Oikeusministeriö esitti perustuslakinäkökohtiin liittyviä tarkennusehdotuksia, jotka on otettu jatkovalmistelussa huomioon. Puolustusministeriö, Valvira ja aluehallintovirastot esittivät esityksen sanamuotoihin täsmennysehdotuksia. Aluehallintovirastot ja Valvira korostivat lisäresurssien merkitystä, jotta uuden tehtävän hoitaminen olisi mahdollista. Esitetyt täsmennystarpeet on otettu huomioon esityksen viimeistelyssä.

1.1Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa

6 §. Pykälässä säädettäisiin puolustusvoimien terveydenhuollon suunnittelun, ohjauksen, valvonnan ja järjestämisen vastuutahoista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin puolustusvoimien terveydenhuollon yleisen suunnittelun, ohjauksen ja valvonnan kuuluvan pääesikunnalle. Vastaavasti myös puolustusvoimista annetun lain 26 §.n mukaan pääesikunta johtaa ja valvoo puolustusvoimille säädettyjen tehtävien suorittamista, jollei puolustusvoimain komentajan toimivallasta muuta johdu. Pääesikunnan tehtävänä on muun muassa päättää valtakunnallisesti terveydenhuollon yleisistä linjoista ja tavoitteista, koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehittämisestä sekä huolehtia terveydenhuollon riittävistä voimavaroista sekä siitä, että terveydenhuollon virkamiehet ja ulkopuoliset palveluntuottajat tuntevat terveydenhuoltoa koskevat säädökset ja määräykset sekä noudattavat yhdenmukaisia toimintatapoja. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa vastaa Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Perussääntely logistiikkalaitoksesta sisältyy puolustusvoimista annetun lain 27 b §:ään. Puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaa puolustusvoimien perusterveydenhuollon, työterveyshuollon, erikoissairaanhoidon ja ympäristöterveydenhuollon sekä lääke- ja lääkemateriaalihuollon järjestelyistä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tehtäviin kuuluu puolustusvoimien terveydenhuollon toiminnan sovittaminen yhteen muiden terveydenhuollon tuottajien toiminnan kanssa. Logistiikkalaitos vastaisi myös poikkeusolojen terveydenhuollon alueellisesta suunnittelusta, järjestämisestä sekä operatiivisesta johtamisesta. Logistiikkalaitokseen kuuluvasta Sotilaslääketieteen keskuksesta ja sen alaisista varuskuntien terveysasemista säädetään terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa valtioneuvoston asetuksessa.

Pykälän 3 momentin mukaan aluehallintovirasto valvoisi puolustusvoimien tämän tai muun lain nojalla Suomessa järjestämän tai tuottaman terveydenhuollon lainmukaisuutta ja antaisi valvontaan liittyvää ohjausta. Valvontatoimivalta ei koskisi puolustusvoimien toteuttamaa terveydenhuoltoa tilanteissa, joissa puolustustilalain toimivaltuudet tai valmiuslain toimivaltuudet valmiuslain 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa on otettu käyttöön. Edellä mainituissa poikkeusoloissa on kyse Suomeen kohdistuvasta aseellisesta tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavasta hyökkäyksestä, niiden uhkasta tai hyökkäyksen välittömästä jälkitilasta. Näissä tilanteissa puolustusvoimien toteuttamaa terveydenhuoltoa valvoisi pääesikunta.

Sodan ajan joukkojen terveydenhuoltoa toteutetaan osittain myös muun yhteiskunnan toimesta. Puolustusvoimat toteuttaa terveydenhuollon taistelukentällä ja -olosuhteissa mukaan lukien sairaankuljetuksen sotatoimialueelta. Sairaanhoitopiirit ja osin muut julkiset terveydenhuoltolaitokset tuottavat tiloissaan erikoissairaanhoidon palveluita sodan ajan joukoille. Tämä sairaanhoitopiirien ja muiden vastaavien puolustusvoimien ulkopuolisten palveluntuottajien terveydenhuollon toiminnan valvonta toteutetaan myös poikkeusoloissa siten kuin niiden valvonnasta on muualla säädetty.

Aluehallintovirastotasolla olisi ehdotuksen mukaan pääasiallinen vastuu puolustusvoimien terveydenhuollon palvelujen ohjauksesta ja valvonnasta.

Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan asevelvollisuuslain ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain nojalla puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan koulutettavat opiskelijat. Sotilaslääketieteen keskus tuottaa tähän liittyen sopimuksen perusteella terveydenhuoltopalveluja rajavartiolaitoksen palveluksessa oleville.

Puolustusvoimat järjestää terveydenhuoltopalveluja myös eräiden muiden lakien perusteella. Työnantajan on työterveyshuoltolain 4 §:n 1 momentin mukaan järjestettävä kustannuksellaan työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Työnantaja voi lain 7 §:n 1 momentin mukaan järjestää työterveyshuollon palvelut hankkimalla tarvitsemansa palvelut terveyskeskukselta, järjestämällä nämä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai hankkimalla palvelut muulta työterveyshuoltopalvelujen tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä. Sotilaslääketieteen keskus tuottaa valtaosan puolustusvoimien palkatun henkilöstön työterveyshuoltopalveluista, mutta osa palveluista hankitaan terveyskeskuksilta ja yksityisiltä palvelujen tuottajilta.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 17 §:ssä säädetään lisäksi, että kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvalla on oikeus terveydenhuoltoon siten kuin terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään. Ehdotetussa pykälässä tarkoitettu valvonta koskisi puolustusvoimien Suomessa järjestämää tai tuottamaa terveydenhuoltoa. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain perusteella järjestettävien tai tuotettavien terveydenhuoltopalveluiden osalta valvonta koskisi ainoastaan lain 6 §:n mukaisessa Suomessa tapahtuvassa koulutuksessa oleville annettavaa terveydenhuoltoa.

Sen varmistamiseksi, että ohjaus ja valvonta maan eri osissa on yhdenmukaista, Valviran tehtäväksi säädettäisiin 4 momentissa ohjata aluehallintoviraston toimintaa valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen toimeenpanossa, yhteensovittamisessa ja yhdenmukaistamisessa . Momentissa säädettäisiin lisäksi niistä asioista, joissa Valvira olisi ensisijainen käsittelijä ja ratkaisija. Tällaisia asioita olisivat sellaiset puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevat asiat, joita voidaan pitää periaatteellisesti tärkeinä tai laajakantoisina. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uuden lainsäädännön tulkintatilanteet ja tilanteet, joissa ei muusta syystä ole muodostunut vakiintunutta viranomaiskäytäntöä, sekä sellaisen toiminnan asianmukaisuuden arviointi, josta ei ole olemassa säännöksiä tai valtakunnallisia suosituksia. Periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia asioita voivat olla myös esimerkiksi merkittävät terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät muutokset. Epäselvissä tilanteissa Valvira voi aluehallintovirastoa kuultuaan tulkita, onko yksittäinen asia periaatteellisesti niin tärkeä tai laajakantoinen, että sen käsittely kuuluu Valviralle.

Koska terveydenhuollon ammattihenkilön tai toimintayksikön toiminnasta tehtyyn kanteluun tai muuhun terveydenhuollon valvonta-asiaan saattaa liittyä myös puolustusvoimien terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, on perusteltua, että Valvira selvittää ja käsittelee asian myös näiltä osin. Valvira käsittelisi lisäksi sellaiset yksittäiset asiat, joissa aluehallintoviraston valvonta-asioita käsitteleviä virkamiehiä on pidettävä esteellisenä. Tällaisia tilanteita saattaa syntyä esimerkiksi silloin kun aluehallintovirastossa terveydenhuollon valvonta-asioita käsittelevä virkamies on aikaisemmin työskennellyt valvonnan kohteena olevassa organisaatiossa kyseisen valvonta-asian kannalta merkittävässä tehtävässä, eikä asian käsittelyä ole mahdollista siirtää aluehallintovirastossa toiselle virkamiehelle. Esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään esteellisyysperusteista.

Valvonnalla ja siihen liittyvällä ohjauksella turvataan ja edistetään palvelujen laatua ja potilasturvallisuutta. Tavoitteena on ehkäistä jo ennalta potilasturvallisuutta vaarantavien olosuhteiden ja käytäntöjen syntymistä. Ohjauksesta voidaan käyttää myös ennakko- tai etukäteisvalvonnan nimitystä. Siihen sisältyvät muun muassa neuvonta, tiedottaminen, ennakkoon sovitut ohjaukselliset käynnit valvottavissa toimintayksiköissä ja kouluttamistoiminta. Hyvin toimivalla ohjauksella voidaan usein välttää valvontaviranomaisen tarve puuttua jälkikäteisen valvonnan tai velvoitteiden keinoin terveydenhuollon toimintayksikön toimintaan.

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuutussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin Valviran ja aluehallintoviraston välisestä työnjaosta.

10 a §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös ohjaus- ja arviointikäynneistä.

Ohjaus- ja arviointikäynnit liittyvät toiminnan ohjaukseen, arviointiin ja seurantaan. Tarkoituksena on muun muassa perehdyttää toimipaikan johtoa ja henkilöstöä valvontaohjelmiin, lainsäädäntöön sekä muihin terveydenhuollon toteuttamisen kannalta ajankohtaisiin asioihin. Käynteihin liittyy yleensä molemminpuolinen tietojen vaihto. Käyntien yhteydessä valvontaviranomaiset saavat tietoa kohteen toiminnasta, palvelujen toteutustavoista ja paikallisista olosuhteista.

Tässä pykälässä tarkoitetut ohjaus- ja arviointikäynnit eivät liity ilmi tulleen tai epäillyn epäkohdan selvittämiseen, toisin kuin 10 b §:ssä tarkoitetut tarkastuskäynnit. Säännöksellä on tarkoitus selkeyttää valvontaviranomaisten valvottavan luokse eri tarkoituksissa tehtävien käyntien asemaa.

Pykälän 2 momentin mukaan ohjauksellisista käynneistä ja niiden ohjelmasta on aina sovittava ennakkoon Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja asianomaisen terveydenhuollon yksikön kanssa. Ohjaus- ja arviointikäynnin toteuttaminen edellyttää aina, että käynnin ajankohta sopii kohteena olevalle yksikölle. Käynnin kohteella on myös mahdollisuus ilmoittaa, että se ei pidä valvontaviranomaisten suunnittelemaa ohjauskäyntiä tarpeellisena.

10 b §. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin puolustusvoimien järjestämän terveydenhuollon ja siihen käytettävien yksiköiden ja muiden toimitilojen tarkastuksesta. Ehdotetut säännökset vastaavat esimerkiksi kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin kunnallisen terveydenhuollon osalta sisällytettyjä säännöksiä. Pykälään ei ole kuitenkaan nähty tarpeelliseksi ottaa säännöstä poliisin virka-avusta.

Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintovirasto ja Valvira voivat tarkastaa puolustusvoimien järjestämän terveydenhuollon ja siihen käytettävät yksiköt ja toimitilat silloin, kun niiden tietoon on tullut seikkoja, joiden vuoksi tarkastuksen tekeminen on perusteltua. Perusteena voi olla esimerkiksi kantelukirjoitus tai tiedotusvälineissä esillä olleet väitteet tai epäilyt mahdollisista epäkohdista. Koska Valviran mahdollisuudet tehdä itse tarkastuksia ovat rajoitetut, ehdotetaan lainkohdassa säädettäväksi myös, että Valvira voi määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen. Myös tällöin tarkastuksen tekemiseen tulee olla perusteltu syy.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin tarkastuksen suorittamisesta. Säännöksen lähtökohtana on, että tarkastajalla tulee olla oikeus päästä kaikkiin tarkastettavan kohteen toimitiloihin ja oikeus saada kaikki tarkastuksen toimittamiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Oikeus saada tietoja ja asiakirjoja tulee olla mahdollista salassapitosäännösten estämättä. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain perusteella muun muassa valtion viranomaisilla ja terveydenhuollon toimintayksiköillä on velvollisuus salassapitosäännösten estämättä antaa aluehallintovirastolle ja Valviralle niiden pyytämät tiedot ja selvitykset ammattihenkilöiden valvontaa koskevissa tapauksissa. Ehdotettu säännös on tarpeen, jotta myös organisaatiovalvonnallisiin tarkastuksiin liittyen esimerkiksi potilasasiakirjoja on mahdollista tarkastaa salassapitosäännösten estämättä. Lisäksi kohteessa saattaa olla tarpeen ottaa valokuvia, joiden avulla toiminnan asianmukaisuutta, esimerkiksi terveydenhuollon yksikön hygieniaan tai lääkkeiden käsittelyyn liittyviä seikkoja, voidaan selvittää ja arvioida myös tarkastuksen jälkeen.

Tarkastusoikeuden ulkopuolelle on rajattu pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetut kotirauhan piiriin kuuluvat tilat. Käytännössä tarkastukset kohdistuvat puolustusvoimien järjestämän ja tuottaman terveydenhuollon toimintayksiköihin ja tiloihin, eivätkä tarkastettavat tilat ole pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuja.

Tarkastusoikeus olisi rajoitettu myös siten, että tarkastusta suorittavilla ei olisi pääsyä maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviin kohteisiin ja tietoihin.

Maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä tietoja ovat esimerkiksi henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä, valmiuslain 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin poikkeusoloihin varautumista, valtion turvallisuuden ylläpitämistä, sotilastiedustelua, puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä koskevat tiedot, muut sotilaallista maanpuolustusta taikka maanpuolustusta palvelevia keksintöjä, rakenteita, laitteita tai järjestelmiä koskevat tiedot sekä maanpuolustuksen kannalta muutoin merkityksellisiä kohteita taikka puolustusvalmiuteen varautumista koskevat tiedot. Salassa pidettävien tietojen saannin osalta rajoitus tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 7—10 kohdissa tarkoitettuja tietoja, kuten tietoja sodanajan suunnitelmista koskien lääkintähuollon joukkojen sijoittelua tai ennakoituja potilasvirtoja. Oikeutta ei olisi myöskään sellaiseen puolustusvoimien terveydenhuoltoa koskevaan tietoon, joka on itsessään maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävää tietoa tai joka ei ole erotettavissa maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävästä tiedosta.

Maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä kohteita ovat puolustusvoimien turvallisuusluokitellut kohteet, jotka vaativat erityisluvan. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi useat maanalaiset suojatilat ja merivoimien alukset. Tällä hetkellä Puolustusvoimien terveydenhuollon vakituisia toimipisteitä ei ole salassa pidettävissä kohteissa.

Joissakin tapauksissa saattaa myös olla tarpeen, että tarkastusta suorittavilla aluehallintoviraston ja Valviran virkamiehillä on mukanaan ulkopuolinen asiantuntija tai asiantuntijoita. Tämä liittyy käytännössä tilanteisiin, joissa tarkastusta suorittavilla valvontaviranomaisen virkamiehillä ei ole itsellään asiassa tarvittavaa erityisasiantuntemusta, kuten esimerkiksi hammaslääketieteen tai hoitotyön erityisasiantuntemusta. Esimerkiksi silloin, kun aluehallintovirasto tekee suun terveydenhuoltoon kohdistuvaa tarkastusta, mukana voi olla tarpeen olla hammaslääkäri. Asiantuntija toimii Valviran tai aluehallintoviraston toimeksiannosta, ja häneen sovelletaan samoja säännöksiä kuin virkavastuulla toimivaan tarkastajaan. Asiantuntijaa koskevat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n 2 momentin perusteella vastaavat salassapito- ja vaitiolovelvollisuussäännökset kuin virkamiehiäkin. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selventävä säännös asiantuntijoiden käyttömahdollisuudesta. Asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä ja vahingonkorvauslain (412/1974) vahingonkorvausvastuuta koskevia säännöksiä.

Pykälän ehdotetussa 4 momentissa olisi viittaus hallintolain 39 §:ään, jossa on yleiset säännökset tarkastuksen tekemisestä. Sen mukaan tarkastuksesta olisi muun muassa pidettävä pöytäkirjaa ja siinä säädetään myös asianosaisen oikeudesta olla läsnä tarkastusta suoritettaessa.

10 c §. Uudessa 10 c §:ssä säädettäisiin toimenpiteistä, joihin aluehallintovirasto ja Valvira voisivat ryhtyä silloin, kun puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai toiminta on muutoin lain vastaista. Silloin, jos puolustusvoimien terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä tai toteuttamisessa havaitaan potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia taikka toiminta on muutoin puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämistä ja toteuttamista koskevan lainsäädännön vastaista, aluehallintovirasto tai Valvira voisi pykälän 1 momentin perusteella antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Korjaamiselle tulisi samalla antaa kohtuullinen määräaika. Määräys voisi koskea toiminnassa ja toimintaperiaatteissa havaittujen virheiden tai puutteiden korjaamista ja esimerkiksi menettelytapojen uudistamista samoin kuin myös toimitiloissa olevien puutteiden korjaamista. Jos havaitun puutteen tai epäkohdan arvioidaan voivan vaarantaa potilasturvallisuuden, toiminta voitaisiin määrätä keskeytettäväksi välittömästi. Samoin terveydenhuollon yksikön, sen osan tai laitteen käyttö voitaisiin kieltää välittömästi potilasturvallisuuden varmistamiseksi.

Koska terveydenhuollon järjestäminen puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla oleville henkilöille on puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä, ei aluehallintoviraston tai Valviran määräys puutteellisuuksien tai epäkohtien korjaamisesta tai toiminnan keskeyttäminen poistaisi puolustusvoimien vastuuta edellä mainittujen terveydenhuollon palvelujen asianmukaisesta järjestämisestä. Aluehallintovirasto ja Valvira voisivat pykälän 2 momentin mukaan tehostaa asetettuja kieltoja tai määräyksiä uhkasakolla. Sakon uhan ohella käytettävissä olisi toiminnan keskeyttäminen tai käyttökielto.

Jos Valvira tai aluehallintovirasto tekee pykälässä tarkoitetun päätöksen toiminnan keskeyttämisestä tai käyttökiellosta potilasturvallisuuden perusteella, tällaista päätöstä on ehdotetun 3 momentin mukaan noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Näin siksi, että muussa tapauksessa olisi mahdollista, että muutoksenhakuasian käsittelyn aikana potilasturvallisuus edelleen vaarantuisi. Muutoksenhakuviranomainen voisi kuitenkin päättää valvontaviranomaisen antaman päätöksen toimeenpanon keskeyttämisestä.

Lääkelain (395/1987) mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus vastaa yksin sen mukaisesta valvonnasta. Säteilylaissa (592/1991) tarkoitetun toiminnan valvonnasta vastaa Säteilyturvakeskus.

Pykälän 4 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että pykälässä tarkoitettu aluehallintoviraston ja Valviran mahdollisuus määräyksen antamiseen taikka uhkasakon tai velvoitteen asettamiseen ei koske edellä mainittujen lakien mukaisesti Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tai Säteilyturvakeskuksen yksinomaiselle valvontavastuulle kuuluvia tehtäviä. Valviran tai aluehallintoviraston suorittaman valvonnan yhteydessä saattaa kuitenkin tulla esille lääkehuoltoon tai säteilyn käyttöön liittyviä ongelmia tai epäkohtia. Näiden asianmukaiseksi selvittämiseksi säännöksessä edellytettäisiin, että niistä ilmoitetaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle ja Säteilyturvakeskukselle.

10 d §. Pykälässä säädettäisiin edellä 10 c §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä lievemmistä valvontaviranomaisen toimenpiteistä, eli aluehallintoviraston ja Valviran mahdollisuudesta antaa valvottavalle niin kutsuttua hallinnollista ohjausta tai kehotus silloin, kun puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämisessä tai toteuttamisessa on havaittu puute, virheellisyys, laiminlyönti tai muu epäkohta, mutta sen ei katsota antavan aihetta 10 c §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Hallinnollisen ohjauksen keinoja olisivat käsityksen ilmaiseminen lain mukaisesta menettelystä, huomion kiinnittäminen hyvän hallinnon vaatimuksiin ja huomautuksen antaminen.

Käsityksen ilmaiseminen ja huomion kiinnittäminen ovat luonteeltaan huomautuksen antamista lievempiä keinoja. Huomautuksen antaminen olisi mahdollista vain jos lievempiä ohjauskeinoja ei asian kokonaisarvosteluun vaikuttavien seikkojen vuoksi voitaisi pitää riittävinä.

Käsityksen ilmaisemisen ja huomion kiinnittämisen tarkoituksena on ohjata valvottavaa toimimaan lain edellyttämällä tavalla ja ottamaan tulevassa toiminnassaan huomioon hyvän hallinnon vaatimukset. Myös huomautus annettaisiin vastaisen varalle ja sen tarkoituksena on huomion kiinnittämistä moittivammin ohjata lainvastaisesti toiminutta siten, etteivät todetut virheellisyydet toistuisi. Säännökset vastaisivat huomion kiinnittämisen ja huomautuksen osalta esimerkiksi kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa olevia säännöksiä. Pykälään on katsottu tarpeelliseksi ottaa säännös myös käsityksen ilmaisemisesta samoin kuin siitä säädetään hallintolaissa. Pykälässä säädettäisiin myös mahdollisuudesta kehottaa valvottavaa korjaamaan todettu puute tai epäkohta. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä ei ole ollut aikaisemmin säännöksiä kehotuksen antamisesta, vaan sen käyttö on perustunut vakiintuneeseen käytäntöön. Kehotus on suositusluonteinen ei-velvoittava toimenpide. Koska pykälän 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet olisivat lähinnä viranomaisen tai virkamiehen toimintaa ohjaavia kannanottoja, pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selventävä säännös, jonka mukaan 1 momentin mukaiseen aluehallintoviraston tai Valviran antamaan huomautukseen tai huomion kiinnittämiseen, käsityksen ilmaisemiseen tai kehotukseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Säännöksestä ilmenevä periaate vastaa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä ja olisi sama kuin muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin antamien huomautusten ja huomion kiinnittämisten kohdalla.

10 e §. Lakiin ehdotetaan otettaviksi valvonta-asioiden käsittelyyn liittyvää valvontaviranomaisten harkintavaltaa ja valvonta-asioiden vanhentumista koskevat säännökset.

Pykälän 1 momentin mukaan valvontaviranomaiset ryhtyisivät tietoonsa tulleen valvonta-asian perusteella niihin toimenpiteisiin, joihin ne potilasturvallisuuden ja lain noudattamisen kannalta katsovat olevan aihetta. Esimerkiksi valvontaviranomaisille tehtyjen ilmoitusten perusteella vireille tulleet asiat poikkeavat käytännössä merkittävästi toisistaan vakavuudeltaan ja muulta merkitykseltään. Tarkoitus on, että aluehallintovirasto ja Valvira harkitsevat tapauskohtaisesti, millaisia toimenpiteitä kukin valvonta-asia edellyttää.

Valvonta-asian käsittelymenettely jakautuisi ehdotetun säännöksen mukaan menettelyllisesti kahteen osaan. Aluehallintoviraston tai Valviran olisi ensin perehdyttävä sen tietoon tulleeseen asiaan ja tehtävä siitä alustava kokonaisarvio potilasturvallisuuden varmistamisen ja lain noudattamisen valvonnan näkökulmasta. Tämän jälkeen valvovan viranomaisen olisi ryhdyttävä tekemänsä alustavan arvion perusteella niihin toimenpiteisiin, joihin se katsoo edellä mainittujen seikkojen varmistamiseksi olevan aihetta. Valittavien toimenpiteiden ja niiden laajuuden osalta valvovan viranomaisen harkintavallan olisi tarkoitus olla laaja. Valvontaviranomainen voisi esimerkiksi hankkia asiassa tarvittaessa selvitystä puhelimitse ja laatia sen perusteella muistion, tai hankkia asiaan liittyviä asiakirjoja taikka hankkia selvitystä valvottavalta ja muilta tahoilta kirjallisilla selvitys- tai lausuntopyynnöillä. Jos asiasta tehtävän alustavan kokonaisarvion perusteella ei olisi syytä epäillä potilasturvallisuuden vaarantumista tai sellaista lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä, joka edellyttää valvontaviranomaisen puuttumista asiaan, ei asia lähtökohtaisesti antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin. Säännös vastaisi hallintolain hallintokantelun käsittelysäännöksiä.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että aluehallintovirasto ja Valvira eivät tutki kahta vuotta vanhempaan tapahtumaan perustuvaa valvonta-asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä. Valvonnan tosiasiallinen vaikuttavuus ja tehokkuus vähenevät merkittävästi tutkittavien asioiden vanhentuessa. Vanhojen asioiden selvittäminen on usein epätarkoituksenmukaista. Ajan kuluminen vaikuttaa myös mahdollisuuksiin selvittää asia luotettavasti. Se vaikuttaa vastaavasti heikentävästi valvonnan kohteen oikeusturvaan. Ehdotettu kahden vuoden vanhentumisaika ei olisi ehdoton, vaan määräajasta voitaisiin poiketa, jos siihen on erityisiä syitä. Säännös vastaisi hallintolain hallintokantelun vanhentumisaikaa samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin käsittelemien kanteluasioiden vanhentumisaikaa koskevia säännöksiä. Hallintolain 53 b §:n mukainen kahden vuoden vanhentumisaika koskee ainoastaan kanteluja, mutta tämän pykälän mukainen vanhentumisaika koskisi laajemmin kaikkia valvonta-asioita.

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin luonteeltaan informatiivinen säännös, jossa viitattaisiin muistutus- ja kantelumenettelyä koskeviin hallintolain ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännöksiin.

10 f §. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi aluehallintoviraston ja Valviran tiedonsaantioikeutta koskeva pykälä. Ehdotetun säännöksen mukaan puolustusvoimat olisi velvollinen antamaan pyynnöstä aluehallintovirastolle ja Valviralle niiden ohjaus- ja valvontatehtävien toteuttamiseksi välttämättömät, puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämistä ja toteuttamista koskevat tiedot ja selvitykset sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään. Niin kutsuttujen organisaatiovalvonnallisten valvonta-asioiden selvittämiseksi tarvittavat tiedot ovat usein luonteeltaan julkisia. Näiden asioiden selvittämisessä saatetaan kuitenkin tarvita myös esimerkiksi potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja tai muita lainsäädännön perusteella salassa pidettäviä tietoja, minkä vuoksi nimenomainen säännös on perusteltu.

Tiedonsaantioikeutta ehdotetaan rajattavaksi siten, että se ei koskisi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 7-10 kohdissa tarkoitettuja tietoja. Näitä maanpuolustuksen kannalta salassa pidettäviä tietoja on kuvattu tarkemmin 10 b §:n perusteluissa.

1.2Laki Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta

2 §. Valviran tehtävät määrittelevän pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että lainkohdassa todettaisiin viraston huolehtivan myös terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa sille säädetystä ohjauksesta ja valvonnasta.

Pykälää on muutettu lailla 818/2015 siten, että muutos tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2016. Sen vuoksi pykälää on tarpeen muuttaa väliaikaisesti siten, että muutos on voimassa vuoden 2016 alusta 29 päivään helmikuuta 2016.

1.3Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

2 §. Pykälän 4 kohdassa määritellään terveydenhuollon toimintayksiköt. Lainkohdassa tarkoitetut terveydenhuollon toimintayksiköt ovat muun ohella potilasrekisterinpitäjiä. Puolustusvoimien osalta terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan voimassa olevan lainkohdan mukaan terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa tarkoitettuja sairaanhoitolaitoksia. Säännös ei vastaa nykyistä organisaatiorakennetta. Puolustusvoimien terveydenhuollon potilasrekisterinpitäjänä on toiminut vuodesta 2006 lähtien Sotilaslääketieteen keskus.

Terveydenhuollon järjestelyistä puolustusvoimissa vastaa Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Logistiikkalaitokseen kuuluvasta Sotilaslääketieteen keskuksesta ja sen alaisista varuskuntien terveysasemista säädetään terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa asetuksessa. Säännöksessä määritellään terveydenhuollon toimintayksiköksi terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon järjestämisvastuussa oleva yksikkö siltä osin kuin se tuottaa terveyden- ja sairaanhoidon palveluita. Käytännössä tämä tarkoittaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen osana toimivaa Sotilaslääketieteen keskusta.

4.1Oikeusvaltioperiaate

Perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Valvonta on lähtökohtaisesti luonteeltaan laillisuusvalvontaa. Valvontaviranomainen voi puuttua ainoastaan sellaiseen toimintaan, joka ei täytä laissa säädettyjä tai, lain asettamissa rajoissa, lain nojalla annetuissa asetuksissa tai viranomaismääräyksissä asetettuja vaatimuksia. Tähän esitykseen on pyritty mahdollisimman kattavasti sisällyttämään kaikki puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvontaa koskevan uudistuksen viranomaisten tehtäviä ja toimivaltaa koskevien lakien muutosehdotukset.

4.2Yksityiselämän suoja

Perustuslain 10 § sisältää säännökset yksityiselämän ja kotirauhan suojasta. Ensimmäiseen lakiehdotukseen sisältyy säännöksiä, jotka koskevat oikeutta saada salassapitosäännösten estämättä kaikki tarkastajan pyytämät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä tarkastuksen toimittamiseksi. Lisäksi tarkastajalle on salassapitosäännösten estämättä annettava maksutta hänen pyytämänsä jäljennökset tarkastuksen toimittamiseksi tarpeellisista asiakirjoista. Säännös mahdollistaisi esimerkiksi sen, että tarkastusta suorittava tutustuu potilasasiakirjoihin tai että tälle annetaan niistä jäljennöksiä.

Ehdotuksia tulee arvioida perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan näkökulmasta. Kyseisessä säännöksessä turvataan jokaisen yksityiselämä ja edellytetään, että henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan viranomaisten oikeutta saada salassa pidettäviä tietoja muilta viranomaisilta tarkastellut sitä, millä ehdoilla tietoja pyytävän viranomaisen tiedonsaanti-intressi voi syrjäyttää salassapitointressit. Valiokunta on kiinnittänyt arvioissaan huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 7/2000 vp, s. 4; PeVL 7a/2000 vp, s. 2—3; PeVL 23/2006 vp, s. 3; PeVL 65/2014 vp, s.3). Väljässä ja ulottuvuudeltaan laajassa sääntely-yhteydessä perustuslakivaliokunta on pitänyt erityisen tärkeänä, että tietojensaantioikeus rajoitetaan koskemaan ainoastaan välttämättömiä tietoja. Jos luovutettavien tietojen sisältö on rajattu täsmällisesti, on tietojen luovuttaminen voinut koskea jonkin tarkoituksen vuoksi tarpeellisia tietoja (PeVL 14/2002 vp, s. 2).

Perustuslain sääntely antaa mahdollisuuden rajoittaa tavallisella lailla jonkin verran yksityiselämän suojaa ja toteuttaa rajoituksia henkilötietojen suojaan, jos laissa otetaan asianmukaisesti huomioon ne vaatimukset, joita perusoikeuksien rajoittamiseen yleisesti liittyy. Valviran ja aluehallintoviraston ehdotetut tiedonsaantioikeudet koskisivat niiden ohjaus- ja valvontatehtävien kannalta välttämättömiä tietoja.

Kotirauhan piiriin on katsottu kuuluvan pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Esityksessä ehdotetut toimitilojen tarkastukset kohdistuvat puolustusvoimien järjestämän ja tuottaman terveydenhuollon toimintayksiköihin ja tiloihin, eivätkä tarkastettavat tilat ole pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuja. Selvyyden vuoksi tarkastusoikeutta koskevassa säännöksessä on kuitenkin rajattu tarkastusoikeuden ulkopuolelle pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetut kotirauhan piiriin kuuluvat tilat.

4.3Oikeusturva

Perustuslain 21 §:n 1 momentin nojalla jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet, kuten käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta, turvataan pykälän 2 momentin mukaan lailla.

Ensimmäisen lakiehdotuksen 10 c §:n mukaan Valvira tai aluehallintovirasto voi, jos potilasturvallisuus sitä edellyttää, määrätä toiminnan välittömästi keskeytettäväksi tai kieltää toimintayksikön, sen osan tai laitteen käytön. Valviran tai aluehallintoviraston mainittua päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Perustuslain 21 §:n säännökset eivät estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia niissä turvattuihin oikeuksiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta kulloinkin kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (ks. HE 309/1993 vp , s. 74 sekä esimerkiksi PeVL 35/2002 vp, s. 2 ja PeVL 31/2005 vp, s. 2).

4.4Riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut

Julkisen vallan on perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Säännöksessä ei määritellä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapaa, vaan velvoitetaan julkinen valta turvaamaan palvelujen saatavuus. Siten se ei esimerkiksi edellytä, että julkisyhteisöt itse huolehtisivat kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Toisaalta säännöksestä kuitenkin seuraa, että lainsäädännöllä on huolehdittava riittävien palvelujen turvaamisesta ( HE 309/1993 vp , s. 71, PeVL 36/2012 vp, s. 2, PeVL 41/2010 vp, s. 2, PeVL 13/2005 vp, s. 2, PeVL 20/2004 vp, s. 2, PeVL 37/2000 vp, s. 2). Perustuslaki ei sido sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä johonkin voimassa olevaan lainsäädäntöön tai instituutioon, vaan edellyttää riittävien palvelujen turvaamista jokaiselle, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tavallisella lainsäädännöllä annetaan siten säännökset erilaisista etuuksista ja niiden saamisen edellytyksistä sekä menettelystä ( HE 309/1993 vp , s. 71, PeVL 48/2006 vp, s. 2, PeVL 11/1995 vp). Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ( HE 309/1993 vp , s. 71, PeVL 36/2012 vp, s. 2, PeVL 41/2010 vp, s. 2, PeVL 39/2010 vp, s. 5, PeVL 10/2009 vp, s. 3, PeVL 30/2008 vp, s. 2, PeVL 20/2004 vp, s. 2). Ehdotetut säännökset puolustusvoimien terveydenhuollon organisaatiovalvonnan järjestämisestä osaltaan turvaavat puolustusvoimien terveydenhuollon järjestämisvastuulla olevien henkilöiden oikeutta riittäviin terveyspalveluihin.

4.5Asetuksenantovaltuudet

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.

Ensimmäisen lakiehdotuksen 6 §:ään sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka mukaan Valviran ja aluehallintoviraston tarkemmasta työnjaosta ohjauksessa ja valvonnassa säädetään tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuus on laadittu teknisluonteiseksi ja tarkkarajaiseksi. Ehdotetun valtuutussäännöksen voidaan tämän vuoksi katsoa täyttävän perustuslain vaatimukset.

Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.