HE 88/2014

1Johdanto

Suomessa ei ole ydinenergia-alan keskeisten järjestelmien ja komponenttien eikä ydinpolttoaineen valmistavaa teollisuutta. Sen vuoksi Suomen ydinenergiateollisuus on voimakkaasti riippuvainen tuonnista.

Ydinenergian käyttöön liittyy riskejä, joiden toteutuminen saattaa aiheuttaa maan rajojen ulkopuolelle ulottuvia uhkia tai vahinkoja. Riskeistä tärkeimpänä pidetään mahdollisuutta valmistaa ydinase tai muu ydinräjähde. Myös ydinlaitosten turvallisuuden varmistaminen, mahdollisiin onnettomuuksiin varautuminen ja tahallisen vahingonteon estäminen edellyttävät toimenpiteitä, joita säännellään ja valvotaan viranomaismääräyksin ja -toimin.

Ydinaseiden leviämisen estämiseksi ja turvallisuusvaatimusten harmonisoimiseksi ydinenergiaa käyttävät maat ovat sitoutuneet erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja järjestelyihin, erityisesti Kansainvälisen Atomienergiajärjestön, IAEA:n, puitteissa. Näiden toimeenpanon tueksi on lisäksi laadittu yhteisesti sovittuja suosituksia ja ohjeita. EU:ssa on voimassa ydin- ja säteilyturvallisuutta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat direktiivit, joilla yleissopimusten ja kansainvälisten suositusten määräyksistä on tehty EU:n alueella oikeudellisesti sitovia.

Suomi on osapuolena kaikissa Suomen kannalta oleellisissa kansainvälisissä ydinalan sopimuksissa, joista keskeisimpiä ovat sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä (SopS 10 ja 11/1970), ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus (SopS 74/1996), yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista (SopS 72/89), käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus (SopS 36/2001), yleissopimus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta (SopS 98/1986) ja yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä (SopS 82 ja 83/1990). Suomi osallistuu myös aktiivisesti IAEA:n puitteissa ydin- ja säteilyturvallisuutta ja turvajärjestelyjä koskevien suositusten ja ohjeiden valmisteluun ja noudattaa niitä omassa toiminnassaan.

Useimmat ydinenergia-alan toimittajamaat asettavat yhteistyön ja toimitusten ehdoksi sen, että vastaanottavan maan tai maaryhmän kanssa on tehty valtiosopimus, jolla yleissopimusten määräysten ja erilaisten kansainvälisten suositusten noudattamisesta kahdenvälisessä suhteessa sovitaan tarkemmin. Suomi on tehnyt ydinenergia-alan kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia Australian (SopS 1 ja 2/1980), Kanadan (SopS 42 ja 43/1976), Ruotsin (SopS 40 ja 41/1970), Venäjän (sopimus allekirjoitettu helmikuussa 2014), Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (SopS 15 ja 16/1969) ja Yhdysvaltojen (SopS 37/1992) kanssa. Australian, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa tehtyjen sopimusten toimeenpano on sittemmin lakkautettu Suomen tultua EU:n jäseneksi. Ydinenergia-alan yhteistyö näiden maiden kanssa jatkuu Euroopan Atomienergiayhteisön (Euratom) ja ko. maiden välisten yhteistyösopimusten puitteissa. EU-maiden keskinäistä ydinenergia-alan yhteistyötä säännellään Euratom-yhteisön perustamissopimuksen ja sen nojalla annettujen säädösten nojalla. Venäjän kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen voimassaolo päättyi vuonna 2004 ja uusi sopimus allekirjoitettiin helmikuussa 2014.

2Nykytila

Suomella tai Euratomilla ei ole Etelä-Korean kanssa ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevaa yhteistyösopimusta.

Koska Etelä-Korea on tehnyt merkittäviä panostuksia ydinenergia-alan vientiteollisuuteensa, on odotettavissa, että alan kaupankäynti maiden välillä lisääntyy lähitulevaisuudessa. Tätä silmälläpitäen Etelä-Korean hallitus on ehdottanut, että maiden välillä tehtäisiin kahdenvälinen ydinenergia-alan rauhanomaista yhteistyötä koskeva sopimus.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

4Esityksen vaikutukset

Sopimus kattaa laajasti ydinenergian tuotannon ja käytön eri alat, jotka tyypillisesti ovat Suomessa luvanvaraista toimintaa. Sopimuksen odotetaan helpottavan ydinenergia-alan kauppaan liittyviä viranomaismenettelyjä Suomen ja Etelä-Korean välillä, minkä voidaan ennakoida lisäävän sopimuksen alaisuudessa tapahtuvaa taloudellista aktiviteettia. Näin ollen sopimuksen alaisuudessa tapahtuva yhteistyö saattaa lisätä näihin lupamenettelyihin liittyvän viranomaistoiminnan tarvetta.

Sopimuksella ei ole suoria budjettivaikutuksia. Sopimuksen taloudelliset vaikutukset liittyvät sopimuksen lisäämään taloudelliseen aktiviteettiin, ja siten taloudellisten vaikutusten odotetaan olevan positiivisia ja kohdistuvan ennen kaikkea yhteistyötä käytännössä tekeviin toiminnanharjoittajiin. Näin ollen myös sopimuksen yritysvaikutukset olisivat positiivisia.

Sopimuksella ei ole nähtävissä merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Sopimuksen sisältämät velvoitteet ovat yhdenmukaisia niiden velvoitteiden kanssa, joihin sekä Suomi että Etelä-Korea ovat jo sitoutuneet kansainvälisten yleissopimusten kautta. Näitä yleissopimuksia, joissa kumpikin maa on osapuolena, ovat ydinsulkusopimus, ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus, ydinmateriaalien turvajärjestelyjä koskeva yleissopimus ja käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus. Lisäksi maiden hallitukset ovat tehneet poliittiset sitoumukset noudattaa IAEA:n ydinturvallisuutta ja turvajärjestelyjä koskevia suosituksia sekä ydinalan viejämaiden ryhmän (NSG) vientivalvontaa koskevia suosituksia. Myös nämä sitoumukset on otettu huomioon Suomen lainsäädännössä. Tämän vuoksi nyt käsiteltävänä olevalla sopimuksella ei ole vaikutusta Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.

5Asian valmistelu

Aloitteen uudesta yhteistyösopimuksesta teki Etelä-Korean hallitus toimittamalla huhtikuussa 2012 ehdotuksen sopimustekstiksi. Etelä-Korean mukaan ehdotettu sopimusteksti on yhdenmukainen muiden Etelä-Korean tekemien vastaavien yhteistyösopimusten kanssa.

Sopimusta koskevat neuvottelut käytiin Helsingissä toukokuussa 2012. Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu kirjeenvaihdolla.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2013.

Esityksestä pyydettiin lausuntoja sosiaali- ja terveysministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, Säteilyturvakeskukselta, Fennovoima Oy:ltä, Fortum Power and Heat Oy:ltä, Teollisuuden Voima Oyj:ltä, Posiva Oy:ltä, VTT:ltä ja Talvivaara Sotkamo Oy:ltä. Näistä ulkoasiainministeriö, Säteilyturvakeskus, Teollisuuden Voima Oyj ja VTT antoivat kukin lausunnon, joissa esitettiin joitakin pääasiassa teknisluontoisia korjauksia esitykseen, mutta ei nähty esteitä esityksen antamiselle. Lausunnonantajien kommentit on otettu esityksen tekstissä huomioon.

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdanto-osassa todetaan kummankin maan olevan Kansainvälisen Atomienergiajärjestön jäseniä ja ydinsulkusopimuksen osapuolia. Lisäksi todetaan kummankin maan halu asettaa ydinturvallisuus ja ympäristönsuojelu etusijalle sopimuksen soveltamisessa sekä halu laajentaa ja tiivistää yhteistyötä ydinenergian rauhanomaisen käytön kehittämisessä ja soveltamisessa.

1 artikla . Tarkoitus. Sopimuksen tavoitteena on edistää Suomen ja Etelä-Korean välistä yhteistyötä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla. Etelä-Korea on viime vuosina tehnyt merkittäviä satsauksia ydinenergiateollisuuteensa, mikä on kasvattanut mahdollisuuksia lisätä maiden välistä kaupankäyntiä alalla, ja sitä kautta lisätä taloudellista toimeliaisuutta myös Suomessa.

2 artikla . Määritelmät. Artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ydinaineiden, muiden kuin ydinaineiden sekä laitteiden määritelmät perustuvat suurimmaksi osaksi IAEA:n peruskirjassa ja IAEA:n valvontasopimuksissa käytettyihin määritelmiin.

Määritellyt termit eivät pääosin ole samoja kuin ne, jotka on määritelty ydinenergialaissa tai -asetuksessa. Ainoa poikkeus on ydinmateriaalin (engl. nuclear material) määritelmä, joka on sisällöltään yhteneväinen ydinenergialain 3 §:n ydinaineen määritelmän kanssa.

3 artikla . Yhteistyöalat. Artiklan mukaan yhteistyötä harjoitetaan (a) ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön liittyvässä tutkimus- ja kehitystyössä; (b) ydinvoimalaitosten ja tutkimusreaktoreiden tutkimuksessa, kehittämisessä, suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä ja huoltotoiminnassa; (c) ydinpolttoaine-elementtien valmistuksessa ja toimittamisessa ydinreaktoreita varten; (d) ydinpolttoainekiertoon liittyvissä kysymyksissä; (e) radioisotooppien tuottamisessa teollisuutta, maataloutta ja lääketiedettä varten; (f) ydin- ja säteilyturvallisuus- sekä ympäristönsuojelukysymyksissä; (g) ydinmateriaalivalvonnassa ja turvajärjestelyissä; (h) ydinalan menettelytapojen ja henkilöresurssien kehittämisessä; ja (i) muilla alueilla siten kuin osapuolet erikseen sopivat.

4 artikla . Yhteistyömuodot. Artiklan mukaan yhteistyötä voidaan harjoittaa seuraavissa muodoissa: (a) tieteellisen ja teknisen henkilöstön vaihto ja koulutus; (b) tieteellisen ja teknisen tiedon vaihto; (c) yhteisten symposiumien, seminaarien ja työryhmien järjestäminen; (d) ydinaineiden, muiden kuin ydinaineiden, laitteiden ja teknologian siirrot; (e) olennaisen teknisen konsultoinnin ja palvelujen toimittaminen; (f) yhteiset tutkimukset ja hankkeet molempia osapuolia kiinnostavista aiheista; ja (g) muut yhteistyön muodot siten kuin osapuolet erikseen sopivat.

5 artikla . Järjestelyjen toteuttaminen ja yhteiskomitea. Artiklan mukaan osapuolet tai niiden viranomaiset voivat tehdä täytäntöönpanojärjestelyjä, joissa sovitaan yhteistyön erityisestä työskentelyalasta. Siten yksittäisiä yhteistyöhankkeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt on tarkoitettu sovittaviksi näitä hankkeita koskevissa sopimuksissa hankkeisiin osallistuvien toimijoiden kesken. Tämän esityksen tarkoittaman valtiosopimuksen tarkoitus on luoda yleiset puitteet näille hankkeille.

Yhteistyön koordinointia varten perustetaan yhteiskomitea, joka koostuu osapuolten nimittämistä edustajista.

6 artikla . Tiedot. Artiklan mukaan kumpikin osapuoli saa vapaasti käyttää sopimuksen määräysten mukaisesti vaihdettuja tietoja lukuun ottamatta tapauksia, joissa osapuoli on etukäteen ilmoittanut tiedon käyttöön ja levittämiseen liittyvistä rajoitteista ja varaumista. Artikla sisältää myös määräyksen sellaisen tiedon, johon liittyy rajoituksia tai varaumia, suojaamisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tietojen salassapitoa koskee ydinenergialain 78 §:n säännös vaitiolovelvollisuudesta. Sen mukaan ydinenergialaissa tarkoitetun toiminnan yhteydessä saatuja lain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun tietoaineistoon sisältyviä tietoja ei saa ilmaista sivulliselle. Sama koskee tietoja turvajärjestelyjä (7 §) koskevista suunnitelmista tai niiden valmistelussa syntyneestä aineistosta tai suunnitelmien nojalla laadituista asiakirjoista, jos tietojen ilmaiseminen sivulliselle voi vaarantaa turvajärjestelyjen tarkoituksen. Tiedot on mainitun pykälän mukaan myös suojattava niin, että sivulliset eivät voi oikeudettomasti saada niitä haltuunsa. Muilta osin asiakirjojen julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

7 artikla . Siirrot ja jälleensiirrot. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksessa tarkoitettuja ydinaineita, muita kuin ydinaineita, laitteita ja tietoaineistoja voidaan siirtää suoraan osapuolten tai näiden valtuuttamien henkilöiden välillä. Tällaisiin siirtoihin on sovellettava sopimuksen määräyksiä ja myös muita ehtoja siten kuin osapuolet erikseen sopivat. Artiklan 2 kohdan mukaan edellä mainittuja ydinaineita, muita kuin ydinaineita, laitteita ja tietoaineistoja, tai ydinaineita, jotka on tuotettu tällaisten ydinaineiden, muiden kuin ydinaineiden tai laitteiden käytön yhteydessä, ei saa siirtää henkilöille, joille ei ole annettu tähän valtuutta, tai oikeudenkäyttövallan ulkopuolelle elleivät osapuolet ole tästä kirjallisesti sopineet.

Määräys on sopimuksen sisällöllistä ydinalaa. Sen tavoitteena on varmistaa se, etteivät yhteistyön puitteissa siirrettävät aineet, laitteet tai tietoaineistot päädy tahoille, jotka voisivat käyttää niitä väärin, ja että siirrot muutenkin tapahtuvat soveltuvien säännösten ja määräysten mukaisesti.

Artiklan tarkoittamat siirrot ovat Suomessa ydinenergialain mukaan pääsääntöisesti luvanvaraisia, eikä artiklan avaama mahdollisuus siirtoihin suoraan osapuolten tai näiden valtuuttamien henkilöiden välillä vaikuta tähän. Luvanvaraisuus johtuu ydinenergialain 2 § 1 momentista ja 8 §:stä.

8 artikla . Rikastaminen ja jälleenkäsittely. Artiklassa rajoitetaan sopimuksen puitteissa siirretyn uraanin tai sopimuksen puitteissa siirretyillä laitteilla tai teknologialla tuotetun uraanin rikastusastetta siten, että se ei saa ylittää 20 prosenttia isotoopin U-235 suhteen, elleivät osapuolet sovi toisin. Lisäksi artiklassa kielletään edellä mainitun uraanin jälleenkäsittely, elleivät osapuolet toisin sovi. Määräykset liittyvät ydinaseiden leviämisen estämiseen. Suomen ja Korean ydinenergiateollisuudessa ei ole tarvetta käyttää isotoopin U-235 suhteen yli 20 prosenttiseksi rikastettua uraania, joka katsotaan ydinräjähteen valmistukseen soveltuvaksi ns. korkearikasteiseksi uraaniksi. Jälleenkäsittelyssä voidaan erottaa plutoniumia, jota voidaan käyttää ydinräjähteiden valmistuksessa. Suomen ydinvoimalaitosten polttoainekiertoon ei liity käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelyä.

9 artikla . Räjähteiden ja sotilaallisten sovellusten kielto. Artiklassa kielletään yksiselitteisesti sopimuksen puitteissa siirrettyjen ydinaineiden, muiden kuin ydinaineiden, laitteiden ja teknologian sekä erityisen halkeamiskelpoisen aineen, jota käytetään tai valmistetaan käyttämällä siirrettyjä ydinaineita, muita kuin ydinaineita tai laitteita, käyttämisen ydinaseiden tai minkään ydinräjähteen tutkimukseen, kehittämiseen tai tuottamiseen, tai mihinkään sotilaalliseen tarkoitukseen.

Samaa asiaa koskee ydinenergialain 4 §, jonka mukaan ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty. Siten sopimuksen asettama kielto on hieman laajempi kuin ydinenergialain asettama kielto. Koska 9 artiklan soveltaminen rajoittuu Suomen ja Etelä-Korean väliseen sopimussuhteeseen, ei artiklasta kuitenkaan aiheudu muutostarvetta ydinenergialakiin.

10 artikla . Ydinmateriaalivalvonta. Artiklan mukaan edellä 9 artiklassa tarkoitetun sitoumuksen noudattamista valvotaan kummankin osapuolen ja IAEA:n välisen valvontasopimuksen mukaisesti. Suomen osalta tämä sopimus on Euratom-sopimuksen sekä Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euratomin ja IAEA:n välinen ydinsulkusopimuksen (IAEA-asiakirja INFCIRC/193) yhteydessä solmittu valvonnan soveltamista koskeva sopimus, sellaisena kuin se on täydennettynä lisäpöytäkirjalla (IAEA-asiakirja INFCIRC/193/Add.8). Etelä-Korean osalta tämä sopimus on Korean ja IAEA:n välinen, ydinsulkusopimuksen (IAEA-asiakirja INFCIRC/236) yhteydessä tehty valvonnan soveltamista koskeva sopimus, sellaisena kuin se on täydennettynä lisäpöytäkirjalla (INFCIRC/236/Add.1).

Mikäli IAEA ei syystä tai toisesta toimeenpane näitä valvontatoimia osapuolen toimivallan alueella, kyseisen osapuolen on tehtävä toisen osapuolen kanssa välittömästi sopimus, joka vastaa IAEA:n valvontaperiaatteita ja -toimenpiteitä koskien valvonnan soveltamista tämän sopimuksen puitteissa siirrettyihin kohteisiin.

11 artikla . Turvajärjestelyt. Artiklan mukaan osapuolten on suojattava sopimuksen puitteissa siirretyt ydinaineet ja laitteet laittomalta haltuunotolta ja vahingonteolta järjestelyin, joita luotaessa otetaan huomioon IAEA:n suositusasiakirjan INFCIRC/225/Rev. 5 tai sen mahdollisten myöhempien, osapuolten hyväksymien lisäysten sisältämät suositukset. Sekä Korean että Suomen asiantuntijat ovat osallistuneet IAEA:n puitteissa suositusten valmisteluun ja maiden hallitukset ovat, yhdessä muiden IAEA:n jäsenmaiden hallitusten kanssa, hyväksyneet IAEA:n menettelytapojen mukaisesti asiakirjan INFCIRC/225/Rev. 5 suositukset. Suomen ydinenergialaki samoin kuin sen nojalla annetut asetukset ja Säteilyturvakeskuksen viranomaisohjeet ovat lisäksi jo nyt suositusten mukaisia. Suosituksia kehitetään säännönmukaisesti ja on perusteltua, että kulloinkin sovelletaan viimeisimpiä suosituksia.

Vastaava viittaus asiakirjaan INFCIRC/225 sisältyy myös EURATOM-yhteisön ja kolmansien maiden välisiin ydinenergia-alan yhteistyösopimuksiin.

Vastaava ydinmateriaalien ja -laitosten turvajärjestelyjen tasoa koskeva vaatimus sisältyy myös ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevan yleissopimuksen muutokseen, jonka Suomi on hyväksynyt vuonna 2011 (ei vielä kansainvälisesti voimassa). Etelä-Korea on ydinmateriaalien turvajärjestelyjä koskevan yleissopimuksen osapuoli, mutta ei ole ratifioinut muutosta. Muutos tulee (kansainvälisesti) voimaan kun 97 maata (60 prosenttia osapuolista) on sen ratifioinut. Tähän mennessä muutoksen on ratifioinut 75 maata.

Asiakirja sisältää suositukset ydinmateriaalien fyysistä suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä IAEA:n hallintoneuvoston ja yleiskokouksen syyskuussa 2001 hyväksymien 12 perusperiaatteen soveltamiseksi. Näitä tavoitteita ovat suojelu varkautta sekä muuta lainvastaista ottamista vastaan, kadonneen ydinmateriaalin paikantaminen ja takaisin saaminen, suojelu sabotaasia vastaan sekä sabotaasin vaikutusten minimointi. Valtion fyysistä suojelua koskevan järjestelmän keskeisiin elementteihin kuuluu suositusten mukaan valtion vastuu järjestelmän luomisesta, soveltamisesta ja ylläpitämisestä kaikilta osin. Valtion vastuu ydinmateriaalin asianmukaisesta suojaamisesta ulottuu myös kansainvälisiin kuljetuksiin, kunnes vastuu on asianmukaisesti siirtynyt vastaanottavalle valtiolle. Myös selkeä toimivallanjako valtion eri tason toimijoiden kesken on syytä tehdä.

Valtion vastuulla on luoda ja ylläpitää fyysistä suojelua koskevaa lainsäädännöllistä ja valvonnallista kehikkoa. Tämän kehikon tulisi sisältää mm. ydinlaitoksia ja ydinmateriaalien kuljetuksia koskevat lupa- ja tarkastusmenettelyt. Valtion tulisi nimetä toimivaltainen viranomainen, jonka vastuulla on lainsäädäntö- ja valvontakehikon täytäntöönpano. Myös valvontaviranomaisen riippumattomuudesta huolehtiminen on valtion vastuulla. Kuitenkin ensisijaisen vastuun ydinmateriaalin fyysisestä suojelusta tulee kuulua luvanhaltijoille.

Valtion fyysistä suojelua koskevien toimenpiteiden tulee perustua valtion tekemään uhka-arvioon. Valtion tulisi varmistaa riskienhallinnan keinoin, että luvattoman haltuunoton ja sabotaasin riskit pysyvät hyväksyttävällä tasolla.

Valtion fyysistä suojelua koskevien vaatimusten tulisi perustua niin kutsuttuun syvyyspuolustuksen periaatteeseen, jonka mukaisesti hyökkäyksen estämiseksi tulee olla useita erillisiä, kerroksittaisia (rakenteet, muu tekniikka, henkilöstö, organisaatio) esteitä.

Turvallisuuskulttuurin tulee suositusten mukaan olla keskeisessä asemassa kaikissa fyysisen suojelun täytäntöönpanoon osallistuvissa organisaatioissa. Fyysistä suojelua koskeva laadunvarmistuspolitiikka ja sitä koskevat ohjelmat olisi laadittava ja pantava täytäntöön. Myös luottamuksellisen tiedon suojaaminen on varmistettava.

Valtioille suositellaan ohjelman laatimista sen varmistamiseksi, että fyysistä suojelua koskevaa sääntelyä ylläpidetään ja sen tehokkuudesta huolehditaan pitkällä tähtäimellä ja huolehtimalla riittävästä resursoinnista. Myös operaattoreilla ja kuljettajilla tulisi olla omat ohjelmansa.

Luvanhaltijoiden ja viranomaisten tulisi laatia ja panna asianmukaisesti täytäntöön hätäsuunnitelmat ydinmateriaalin luvattoman poisviemisen, tai laitoksiin tai materiaaliin kohdistuvan sabotaasin varalta. Myös valtion tulisi laatia varasuunnitelma, jonka perusteella toimivaltainen viranomainen varmistaisi sen, että luvanhaltijat laativat omat suunnitelmansa uhkien torjumiseksi.

Valtion tulisi varmistaa, että sillä on keinot kadonneen tai varastetun ydinmateriaalin paikantamiseksi ja takaisin saamiseksi. Näitä koskevat valtion organisaatioiden ja laitoksenhaltijoiden roolit ja vastuut tulisi määritellä. Valtion tulisi myös varmistaa, että sekä laitoksenhaltijoilla että valtiolla itsellään on lisäksi varasuunnitelmat kadonneen tai varastetun ydinmateriaalin paikantamiseksi ja takaisin saamiseksi.

Jokaisella laitoksella tulisi tehdä toimivaltaisen viranomaisen todentama analyysi hyväksyttävän tason ylittävien säteilyvaikutusten riskistä sabotaasitilanteessa. Tämän pohjalta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen valtion tulisi määritellä fyysisen suojelun suunnittelun tavoitteet tai toimenpiteet. Myös valtion valmiusorganisaatioiden samoin kuin laitoksenhaltijoiden roolit ja vastuut tulisi määritellä.

Ydinmateriaalin kuljetuksen aikainen fyysinen suojelu on otettu erikseen huomioon. Valtion tulisi määritellä muun muassa valtion valmiusorganisaatioiden, rahdinkuljettajien sekä muiden keskeisten toimijoiden roolit ja vastuut, jotta voidaan estää suurempien vahinkojen syntyminen, turvata kuljetus sekä suojella pelastushenkilöstöä.

Suomen kansallisessa lainsäädännössä turvajärjestelyjä koskevia säännöksiä on ydinenergialaissa (7 ja 7 l—o §) ja valtioneuvoston asetuksessa ydinenergian käytön turvajärjestelyistä. Ydinenergialain 7 § edellyttää, että turvajärjestelyt ovat riittävät. 7 l §:n mukaan taas ydinenergian käytön turvajärjestelyjen tulee perustua ydinenergian käyttöön kohdistuviin uhkakuviin ja suojaustarpeiden analyyseihin. 7 m § koskee ydinlaitoksen turvavalvonnan toteuttamista, 7 n § varautumista lainvastaisen toiminnan torjumiseen ja 7 o § voimakeinojen käyttöä.

Ydinenergian käytön turvajärjestelyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa on säännökset turvajärjestelyjen perusteista (2 luku), kuten suunnitteluperusteista, laitoksen yleissuunnittelusta ja henkilöturvallisuudesta, turvavalvonnasta (3 luku), turvahenkilöistä ja uhkatilanteisiin varautumisesta (4 luku), toiminnasta uhkatilanteissa (5 luku) sekä ydinalan turvajärjestelyjen neuvottelukunnasta (6 luku).

12 artikla . Ydinturvallisuus ja ympäristönsuojelu. Artiklan mukaan osapuolet neuvottelevat keskenään tunnistaakseen sopimuksen puitteissa tehtyjen toimien vaikutuksia turvallisuuteen ja kansainväliseen ympäristöön ja tekevät yhteistyötä estääkseen sopimuksen puitteissa siirrettyjen ydinlaitosten aiheuttamat onnettomuudet ja suojellakseen kansainvälistä ympäristöä radioaktiiviselta, kemialliselta ja lämpösaastumiselta, joka voi aiheutua sopimuksen puitteissa tehdyistä toimista. On huomattava, että artiklan tarkoittamat ydinturvallisuus- ja ympäristönsuojeluyhteistyö ja neuvotteluvelvoite koskevat sopimuksen puitteissa tehtävästä hankeyhteistyöstä mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia.

13 artikla . Soveltamisen kesto. Artiklan mukaan ydinaineet, muut kuin ydinaineet ja laitteet pysyvät sopimuksen piirissä siihen saakka (a) kun ne on siirretty vastaanottavan osapuolen lainkäyttövallan ulkopuolelle sopimuksen määräysten mukaisesti, (b) ydinaineen osalta, kun on määritetty, että se ei ole enää käyttökelpoinen tai hyödynnettävissä muutettavaksi sellaiseen muotoon, joka on käyttökelpoinen mihinkään 10 artiklassa tarkoitettuun toimintaan ydinsulkuvalvonnan näkökulmasta, tai (c) kun muutoin on sovittu osapuolten kesken. Osapuolten on hyväksyttävä, että (b) kohdassa tarkoitetun määrityksen tekee IAEA asianomaisen osapuolen kanssa tehdyn valvontasopimuksen mukaisten valvonnan lopettamista koskevien määräysten mukaisesti. Sopimuksen puitteissa siirretty tietoaineisto pysyy sopimuksen piirissä siihen saakka kunnes on toisin sovittu osapuolten kesken.

14 artikla . Yhteistyön keskeyttäminen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolella on oikeus lopettaa sopimuksen mukainen yhteistyö, mikäli toinen osapuoli milloin tahansa sopimuksen voimaantulon jälkeen jättää noudattamatta sopimuksen 7—11 artiklan määräyksiä, tai keskeyttää tai jättää noudattamatta IAEA:n kanssa tehtyä valvontasopimusta. Osapuoli voi myös samoin perustein lykätä sopimuksen toimeenpanoa tai päättää sen ja vaatia palautettavaksi sopimuksen puitteissa siirretyn ydinaineen, muun kuin ydinaineen ja laitteet sekä erityisen halkeamiskelpoisen aineen, joka on tuotettu sopimuksen puitteissa siirretyn ydinaineen, muun kuin ydinaineen tai laitteen välityksellä.

Artiklan 2 kohdan mukaan sen osapuolen, joka käyttää oikeuttaan vaatia palautettavaksi edellä mainitut ydinaineet, muut kuin ydinaineet ja laitteet, on suoritettava toiselle osapuolelle korvaus, joka vastaa palautettavien aineiden tai laitteiden kohtuullista markkina-arvoa.

Artiklan 3 kohdan mukaan sen osapuolen, joka katsoo tarpeelliseksi käyttää edellä mainittua oikeuttaan, on ilmoitettava päätöksestään kirjallisesti toiselle osapuolelle.

15 artikla . Riitojen ratkaiseminen. Artiklan 1 kohdan mukaan mahdolliset sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet tulee ratkaista sovinnollisesti osapuolten välisillä neuvotteluilla tai konsultaatioilla.

Mikäli erimielisyyttä ei voida ratkaista osapuolten välisillä neuvotteluilla tai konsultaatioilla, se voidaan kohdan 2 mukaan antaa molempien osapuolten pyynnöstä välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Tällainen välimiesoikeus tulee perustaa osapuolten keskinäisellä sopimuksella kansainvälisen käytännön mukaisesti.

16 artikla . Voimaantulo, voimassaolo ja päättyminen. Artikla sisältää tavanomaiset voimaantuloa, voimassaoloaikaa ja päättymistä koskevat määräykset. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä, kun molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat oikeudelliset menettelyt on saatettu loppuun. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta ja tämän jälkeen sopimuksen voimassaoloaikaa jatketaan automaattisesti viideksi vuodeksi kerrallaan, ellei toinen osapuoli ilmoita kirjallisesti toiselle osapuolelle, kuusi kuukautta ennen sopimuksen voimassaoloajan päättymistä, aikomuksestaan lopettaa sopimus. Sopimusta voidaan muuttaa koska tahansa molempien osapuolten kirjallisella suostumuksella. Riippumatta sopimuksen voimassaoloajan päättymisestä tai sopimuksen lopettamisesta, artiklassa 7—11 ja 13 säädetyt velvoitteet jäävät voimaan siihen saakka kun osapuolet toisin sopivat.

Liite A. Laitteet. Liitteessä määritellään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat laitteet.

Liite B. Aineet. Liitteessä määritellään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat aineet (muut kuin ydinaineet), joita ovat deuterium ja raskas vesi sekä reaktoripuhdas grafiitti.

Liitteiden määritelmät ovat yhdenmukaiset EU:n ydinaseettomien maiden ja IAEA:n välisen valvontasopimuksen lisäpöytäkirjan (INFCIRC/193/Add. 8, VL 67/8) määritelmien kanssa.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selostettu edellä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ja selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Sopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ja laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee voimaan.

3Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun molemmat osapuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat oikeudelliset menettelyt on saatettu loppuun. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan.

Korean tasavalta on osaltaan jo hyväksynyt sopimuksen.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Yhteistyöstä ydinenergian rauhanomaisessa käytössä Suomen tasavallan hallituksen ja Korean tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2013 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.