HE 84/2014

1Johdanto ja nykytila

Alkuperäisessä, vuonna 2004 voimaan tulleessa työlomajärjestelyssä, jäljempänä työlomajärjestely tai järjestely , edellytyksenä on, että hakija on lupaa hakiessaan 18—30-vuotias ja aikoo matkustaa Suomeen ensisijaisesti lomailutarkoituksessa, hänen mukanaan ei seuraa lapsi, jonka elatuksesta hän vastaa, hänelle ei ole aikaisemmin myönnetty lupaa tällä samalla perusteella, hänellä on voimassaoleva passi ja paluulippu tai riittävät varat paluulipun hankkimiseksi, hänellä on kohtuulliset varat toimeentulonsa varmistamiseksi Suomessa oleskelunsa ajaksi ja hänellä on edellytetty sairausvakuutus.

Oleskelulupa myönnetään ulkomaalaislain (301/2004) 77 §:n (Muu oleskelulupa ansiotyötä varten) 1 momentin 11 kohdan perusteella, jossa on kyse työn ja työharjoittelun suorittamisesta, joka sisältyy valtioiden väliseen sopimukseen. Luvan myöntämistä harkittaessa ei sovelleta työvoiman saatavuusharkintaa. Lupa myönnetään enintään 12 kuukaudeksi. Työlomaa varten myönnettyjä oleskelulupia on myönnetty Uuden-Seelannin kansalaisille melko vähäisessä määrin eli vuosittain keskimäärin alle 10 kappaletta.

Tasavallan Presidentti myönsi allekirjoitusvaltuudet ja hyväksyi samassa esittelyssä 16 päivänä huhtikuuta 2004 työlomajärjestelyn, mutta sitä ei saatettu kansallisesti voimaan, koska hallitusten välisen hallinnollisen järjestelyn ei voimaantuloajankohtana katsottu vaativan voimaansaattamista. Järjestelyn voimaantulosta julkaistiin ulkoasiainministeriön ilmoitus (SopS 93/2004). Työlomajärjestelyä on sen voimaantulosta asti sovellettu Suomen ja Uuden-Seelannin välillä, eikä käytännön soveltamisessa ole esiintynyt ongelmia. Vaikka työlomajärjestelyssä käytetty terminologia viittaa eräiltä osin oikeudellisesti sitomattomaan yhteistyöpöytäkirjaan, on järjestelyn luonne ja tarkoitus huomioon ottaen katsottava, että osapuolten tarkoitus on ollut sopia oikeudellisesti sitovasta järjestelystä. Arvioitaessa järjestelyn merkitystä kansallisen soveltamisen kannalta, on siksi tarkoituksenmukaista saattaa järjestely kokonaisuudessaan voimaan. Koska työlomajärjestely muutetussa muodossaan (konsolidoitu versio) sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, muutosten hyväksymisen yhteydessä eduskunnan hyväksyttäväksi on tarpeen esittää lakiehdotus, jolla voimaansaatetaan työlomajärjestelyn konsolidoitu versio. Vuonna 2004 voimaan tulleen työlomajärjestelyn osalta kyse on siten poikkeuksellisesta lainsäädännöllisestä ratkaisusta, jossa osa järjestelyn määräyksistä saatetaan jälkikäteen voimaan osana järjestelyn muutosta koskevaa voimaansaattamislakia.

2Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on hyväksyä työlomajärjestelyn muutokset, jäljempänä muutossopimus tai muutokset ja saattaa kansallisesti voimaan työlomajärjestely kokonaisuudessaan, sellaisena kuin se on muutettuna jäljempänä muutettu järjestely tai järjestelyn konsolidoitu toisinto.

Vuonna 2004 voimaan tullutta työlomajärjestelyä muutetaan muun muassa siten, että siitä poistetaan edellytys, jonka mukaan hakijan pitää olla Suomessa tai Uudessa-Seelannissa vakituisesti asuva ja lisäksi laajennetaan ikäedellytystä koskemaan 18—35-vuotiaita henkilöitä. Uusi-Seelanti poistaa vuosittaisen katon (200) suomalaisille opiskelijoille tämän järjestelyn kautta myönnettäviltä luvilta. Samoin poistuvat rajoitteet hakijan oikeudesta ottaa vastaan pysyvää työtä matkansa aikana sekä aikarajoite saman työnantajan palveluksessa enintään kolmen (3) kuukauden kestoisesta työskentelystä. Vastaavasti Suomi poistaa rajoitteen, jonka mukaan Suomeen työluvalla tulleilla henkilöillä on oikeus tehdä työtä enintään yhdeksän (9) kuukauden ajan kaksitoista (12) kuukautta kestävän matkan aikana ja enintään kolme (3) kuukautta saman työnantajan palveluksessa. Lisäksi muutetaan järjestelyn kohtaa, jossa määrätään järjestelyn uudelleentarkastelusta. Muutokset järjestelyyn ovat lähinnä teknisluonteisia.

Esitys sisältää myös ehdotuksen laiksi työlomajärjestelmää koskevan järjestelyn lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

3Esityksen vaikutukset

Esitetyt muutokset työlomajärjestelyyn ovat teknisluonteisia. Muutetulla työlomajärjestelyllä ei ole taloudellisia vaikutuksia.

Työlomajärjestelyyn tehtävistä muutoksista ei aiheudu myöskään hallintoa koskevia muutosvelvoitteita tai -tarpeita, koska työlomajärjestelyä käyttävien määrä on ollut vähäinen eikä nyt tehtävän muutoksen arvioida nostavan työlomajärjestelyä käyttävien määriä vuositasolla. Suomi on myöntänyt viime vuosina keskimäärin vain alle kymmenelle uusseelantilaiselle nuorelle työlomajärjestelyn mukaisen oleskeluluvan.

4Asian valmistelu

Uusi-Seelanti esitti työlomajärjestelyn muuttamista vuonna 2009. Neuvottelut käytiin Uuden-Seelannin Alankomaissa sijaitsevan edustuston välityksellä. Uudessa-Seelannissa työlomajärjestelyn osalta toimivaltaiset viranomaiset ovat ulkoasiainministeriö sekä työministeriö. Vuoden 2012 lopulla Uusi-Seelanti esitti Suomelle noottienvaihdolla tehtävää muutosta vuoden 2004 järjestelyyn siten, kuin maiden virkamiesten välisissä neuvotteluissa oli sovittu. Tasavallan presidentti myönsi 30 päivänä joulukuuta 2013 valtuudet noottienvaihdon suorittamiseen Uuden-Seelannin hallituksen ja Suomen hallituksen välisen työlomajärjestelyn muuttamiseksi. Noottienvaihto suoritettiin 10 päivänä tammikuuta 2014.

Muutosten voimaantulon edellytyksenä on, että osapuolet ilmoittavat toisilleen kansallisten hyväksymismenettelyjensä loppuunsaattamisesta.

Työlomajärjestelyjä kolmansien maiden kanssa on käsitelty kotoutus- ja maahanmuuttopoliittisessa ministerityöryhmässä 20 päivänä maaliskuuta 2012.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä sisäministeriössä yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa.

Luonnoksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, sisäministeriön poliisiosastolta, rajavartio-osastolta ja oikeusyksiköltä, oikeuskanslerinvirastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, vähemmistövaltuutetulta ja Maahanmuuttovirastolta. Lausunnon antoivat ulkoasiainministeriö, valtiovarainministeriö, sisäministeriön poliisiosasto ja rajavartio-osasto, eduskunnan oikeusasiamies, vähemmistövaltuutettu ja Maahanmuuttovirasto. Suurimmassa osassa lausunnoista todettiin, että asiassa ei ole lausuttavaa. Esitystä on täsmennetty ulkoasiainministeriön lausunnon perusteella kohdissa muutetun työlomajärjestelyn sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön sekä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys.

1Muutetun työlomajärjestelyn sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Voimaansaattamislailla esitetään saatettavaksi voimaan vuonna 2004 tehdyn työlomajärjestelyn sekä siihen noottienvaihdolla tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Osapuolet ovat sisällyttäneet noottienvaihdolla tehtyyn muutossopimukseen työlomajärjestelyn konsolidoidun toisinnon, jolla ei kuitenkaan ole itsenäistä oikeudellista merkitystä. Toisinnosta käyvät ilmi työlomajärjestelyn määräykset muutetussa muodossa. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on selostettu konsolidoidun työlomajärjestelyn sisältö. Esitystapa on valittu, jotta työlomajärjestelyn sisältö kokonaisuudessaan olisi helpommin hahmotettavissa. Tämä helpottanee myös järjestelyn käytännön soveltamista.

Kohdissa 1.—4. määrätään Uuden-Seelannin hallituksen velvoitteista.

Kohta 1. Kohta sisältää keskeiset vaatimukset henkilölle, jolle Uuden-Seelannin hallitus voi järjestelyn mukaisesti hakemuksesta myöntää viisumin. Uuden-Seelannin hallitus voi työlomajärjestelyn mukaisesti myöntää Suomen kansalaisen hakemuksesta, viisumihakemuksia käsittelevän viranomaisensa välityksellä viisumin, joka on voimassa työlupahakemuksen jättämistä varten kahdentoista (12) kuukauden ajan sen myöntämispäivästä lukien henkilölle, joka täyttää sopimuksen 1. kohdan a - i alakohdissa määrätyt vaatimukset.

Kohta 1. korvataan kokonaisuudessaan uudella 1 kohdalla. Kohdan 1. alakohtaa a muutetaan siten, että luovutaan edellytyksestä, jonka mukaan hakija asuu vakinaisesti Suomessa hakemuksen ajankohtana. Hakijan täytyy kuitenkin olla Suomen kansalainen. Saman kohdan b alakohtaa muutetaan niin, että viisumihakemuksia käsittelevä virkailija on vakuuttunut siitä, että hakijan ensisijainen tarkoitus on viettää lomaa Uudessa-Seelannissa ja että työnteko tai opiskelu eivät ole matkan ensisijaisia, vaan ylimääräisiä tarkoituksia. Muotoilulla korvataan aiempi teksti, jonka mukaan työnteon ei tule olla matkan ensisijainen, vaan ylimääräinen tarkoitus. Kohdan c alakohtaa laajennetaan hakijan iän osalta 30 vuodesta 35 vuoteen, jolloin muutoksen mukaan hakija on 18—35-vuoden ikäinen hakemuksen ajankohtana.

Kohta 2. Kohtaa muutetaan siten, että työ-lomajärjestelyyn vuonna 2004 kirjatun vuosittaisen rajoitetun 200 kappaleen viisumimäärän sijaan Uuden-Seelannin hallitus voi myöntää vuosittain rajoittamattoman määrän 1. kohdassa tarkoitettuja viisumeja Suomen kansalaisille.

Kohta 3. Muutossopimuksella muutetaan kohtaa muotoilultaan siten, että aiempi viittaus 2. kohtaan poistetaan. Kohdassa todetaan, että Suomen kansalainen, jolle on työlomajärjestelyn puitteissa myönnetty viisumi, voi oleskella Uudessa-Seelannissa ja tehdä palkkatyötä työlomajärjestelyn ehtojen mukaisesti korkeintaan kahdentoista (12) kuukauden ajan siitä päivästä lähtien, kun henkilö on saapunut Uuteen-Seelantiin.

Kohta 4. Kohdassa määrätään, että Uuden-Seelannin hallitus edellyttää Uuteen-Seelantiin työlomajärjestelyn nojalla tulleelta Suomen kansalaiselta noudatettavaksi Uuden-Seelannin lakeja ja määräyksiä sekä hänen pidättyvän työstä, joka on työlomajärjestelyn tarkoituksen vastaista. Kohtaa muutetaan siten, että hakijalla on oikeus ottaa vastaan pysyvää työtä matkansa aikana ja rajoitus työskennellä saman työnantajan palveluksessa enempää kuin kolme kuukautta matkan aikana poistetaan. Mahdollisuutta osallistua koulutukseen laajennetaan ajallisesti siten, että enintään kolme kuukautta kestävä koulutukseen osallistuminen nostetaan kuuteen kuukauteen. Työlomajärjestelyn kautta Uuteen-Seelantiin saapunut henkilö voi siten muutoksen mukaisesti osallistua matkansa aikana yhteen tai useampaan koulutukseen, joiden kokonaiskesto saa olla enintään kuusi kuukautta.

Kohdissa 5.—7. määrätään Suomen hallitusta koskevista velvoitteista.

Kohta 5. Kohdan mukaan Suomen hallitus voi työlomajärjestelyn mukaisesti myöntää Uuden-Seelannin kansalaisen hakemuksesta, ulkomailla olevan diplomaattisen edustuston tai konsulaatin välityksellä työlomaluvan, joka on voimassa kahdentoista (12) kuukauden ajan sen myöntämispäivästä tai myöhemmästä hakemuksessa määritellystä ajankohdasta lukien - ja joka oikeuttaa useaan maahantuloon Suomen työlomaa varten, sellaiselle henkilölle, joka täyttää 5. kohdan a-i alakohdissa määrätyt vaatimukset. Kohdan a alakohdan mukaan hakemuksen henkilön tulee olla Uuden-Seelannin kansalainen. Saman kohdan b alakohdassa edellytetään, että viisumihakemuksen käsittelevä virkailija on vakuuttunut siitä, että hakijan ensisijainen tarkoitus on viettää lomaa Suomessa ja että työnteko ja opiskelu eivät ole matkan ensisijaisia, vaan ylimääräisiä tarkoituksia. Kohdan c alakohtaa muutetaan siten, että työlomajärjestelyyn kirjatun hakijan ikävaatimusta laajennetaan 18—30 vuodesta siten, että hakijan tulee olla 18—35-vuotias hakemuksen ajankohtana. Luvan myöntämisen edellytyksenä on myös, että hakijalle ei myöskään ole aiemmin myönnetty työlomalupaa Suomeen. Kohdan e alakohtaa on muutettu tarkentamalla alkuperäistä kirjausta siitä, että hakijan mukana ei matkusta lapsia siten, että hakijan mukana ei matkusta huollettavia. Hakijalla tulee lisäksi olla voimassa oleva Uuden-Seelannin passi sekä lippu Suomesta poistumiseksi tai riittävät varat tällaisen lipun hankkimiseksi. Alkuperäisessä järjestelyssä määrättiin paluulipusta tai riittävistä varoista paluulipun hankkimiseksi. Ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään muu oleskelulupa ansiotyötä varten, jos hän suorittaa työtä tai työharjoittelua, joka sisältyy valtioiden väliseen sopimukseen. Valtioiden välisillä sopimuksilla tarkoitetaan ulkomaalaislaissa kyseessä olevaa kahdenvälistä sopimusta siitä, että sopijamaiden nuorison mahdollisuuksia vastavuoroisesti tutustua toiseen sopijamaahan helpotetaan esimerkiksi siten, että loma-aikainen työnteko eli niin sanottu työlomajärjestelmää koskeva järjestely (working holiday) sallitaan. Ulkomaalaislain mukaisen lupaharkinnan suorittaa ja luvan myöntää Maahanmuuttovirasto.

Kohta 6. Suomen hallituksen edustajat haastattelevat tarvittaessa Uudesta-Seelannista tulevat työlomajärjestelyn nojalla työlomalupaa hakevat henkilöt sen ratkaisemiseksi, voidaanko heille myöntää lupaa.

Kohta 7. Kohdalla korvataan aiempi 8. kohta, jonka mukaan henkilöillä, jotka ovat tulleet Suomeen työloman turvin, on oikeus tehdä työtä enintään yhdeksän (9) kuukauden ajan kahdentoista (12) kuukauden pituisen matkan aikana, mutta saman työnantajan palveluksessa kuitenkin enintään kolmen kuukauden ajan. Uuden 7. kohdan mukaan henkilöt, jotka ovat tulleet Suomeen työlomaluvan turvin, voivat tehdä palkkatyötä tämän järjestelyn ehtojen mukaisesti. Heidän edellytetään noudattavan Suomen lakeja ja määräyksiä sekä pidättyvän työstä, joka on järjestelyn tarkoituksen vastaista. Oleskeluluvan hakemisesta säädetään ulkomaalaislain 60 §:ssä. Ulkomaalaisella, jolle on myönnetty ulkomaalaislain 77 §:n mukainen muu oleskelulupa työntekoa varten, on ulkomaalaislain 78 §:n mukaan luvan perusteen mukainen työnteko oikeus.

Kohdat 8.—10. sisältävät yleiset määräykset.

Kohta 8. Kumpi tahansa työlomajärjestelyn osapuolista voi evätä vastaanottamansa hakemuksen.

Kohta 9. Kummalla tahansa osapuolista on lainsäädäntönsä ja Suomen osalta myös voimassa olevan Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti oikeus milloin tahansa evätä maahantulo työlomajärjestelyyn osallistuvalta henkilöltä, jota se pitää ei-toivottuna henkilönä, taikka oikeus poistaa tällainen henkilö maasta silloin, kun kyseinen henkilö on jo tullut maahan työlomajärjestelyn mukaisesti.

Kohta 10. Kumpi tahansa työlomajärjestelyn osapuolista voi milloin tahansa pyytää diplomaattiteitse työlomajärjestelyn määräyksiä koskevia neuvotteluja. Pyyntöön on vastattava 60 päivän kuluessa. Määräyksellä muutetaan aiempaa kohtaa, jonka mukaan työlomajärjestelyä tarkistetaan kahden (2) vuoden kuluttua sen voimaantulopäivästä ja myöhemmin kumman tahansa osapuolen pyynnöstä siten, että työlomajärjestelyä voidaan muuttaa milloin tahansa osapuolten yhteisellä kirjallisella sopimuksella.

Kohta 11. Kohta sisältää määräyksen työlomajärjestelyn soveltamisen keskeyttämisestä. Kumpi tahansa osapuolista voi väliaikaisesti keskeyttää työlomajärjestelyn soveltamisen kokonaan tai osittain yleiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen tai maahanmuuttoon liittyvän vaaran vuoksi. Tällainen keskeytys ja sen voimaantulon ajankohta ilmoitetaan toiselle osapuolelle diplomaattiteitse.

Kohta 12 . Kohta sisältää määräyksen työlomajärjestelyn voimassaolon päättämisestä, jonka mukaan kumpi tahansa osapuolista voi päättää työlomajärjestelyn voimassaolon ilmoittamalla siitä kolme (3) kuukautta etukäteen toiselle osapuolelle.

Kohta 13. Kohta koskee alkuperäisen työlomajärjestelyn voimaantuloa. Järjestely tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2004.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälässä säädettäisiin, että Suomen ja Uuden-Seelannin välillä vuonna 2004 tehdyn työlomajärjestelmää koskevan vuonna 2014 muutetun järjestelyn lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Vuonna 2004 voimaan tulleen työlomajärjestelyn osalta on kyse lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten jälkikäteisestä voimaansaattamisesta. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selvitetään eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Edellä 1 §:ssä tarkoitetun järjestelyn muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3Voimaantulo

Työlomajärjestelmää koskevaa järjestelyä on alettu soveltaa 1 päivänä elokuuta 2004, jota koskeva ilmoitus on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa (SopS 93/2004). Järjestelyyn nyt tehtävät muutokset tulevat voimaan, kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen valtionsisäisten menettelyjensä päättymisestä. Sopimusmuutos tulee voimaan jälkimmäisen ilmoituksen päiväyksestä laskettuna sitä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Koska vuoden 2004 järjestelyä ei ole aiemmin voimaansaatettu, järjestely muutetussa muodossaan on tässä yhteydessä tarpeen saattaa voimaan kokonaisuudessaan. Muutetun järjestelyn voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun muutokset tulevat voimaan.

Ahvenanmaan asema

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 § koskee kansainvälisten velvoitteiden voimaantuloa maakunnassa. Mikäli valtiosopimus sisältää määräyksen maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, Ahvenanmaan maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan. Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:ssä luetellaan asiat, joissa Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövaltaa. Suomen ja Uuden-Seelannin väliseen työlomajärjestelyyn tehty muutos ei sisällä Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu perustuslaki-valiokunnan lausuntojen mukaan lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (esim. PeVL 11/2000 vp ja 12/2000).

Sopimusmuutoksen määräyksistä kuuluvat lainsäädännön alaan 5 ja 7 kohdat, joissa määrätään Suomen hallitusta koskevista velvoitteista. Kohdan 5 määräysten tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 11 kohdassa (muu oleskelupa työntekoa varten). Kohdan 7 mukaisista määräyksistä on voimassa lain säännöksiä ulkomaalaislain 60 §:ssä (oleskeluluvan hakeminen) ja 78 §:ssä (työnteko-oikeus oleskeluluvan nojalla).

Ehdotetuilla muutoksilla on liittymäkohta myös perustuslain 9 §:ään. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Säännöksen lähtökohtana on perusoikeusuudistuksen esitöiden ( HE 309/1993 vp ) mukaan kansainvälisen oikeuden voimassa oleva pääsääntö, jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta asettua toiseen maahan. Siksi ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella täällä on säädettävä lailla. Lain sisällön tulee vastata Suomen kansainvälisiä velvoitteita. Edellä mainitut seikat ilmenevät myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 23/1998 vp.

Tasavallan presidentti myönsi allekirjoitus-valtuudet ja hyväksyi Suomen ja Uuden-Seelannin välisen työlomajärjestelmää koskevan järjestelyn 16 päivänä huhtikuuta 2004. Järjestely allekirjoitettiin 29 päivänä huhtikuuta 2004 ja sitä alettiin soveltaa 1 päivänä elokuuta 2004. Järjestelyn ei katsottu edellyttävän voimaansaattamista, vaan sen voimaantulosta julkaistiin ulkoministeriön ilmoitus säädöskokoelman sopimussarjassa.

Perustuslain 94 §:ssä on kyse tosiasiallisesti siitä, että eduskunta hyväksyessään valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen antaa suostumuksensa sille, että tasavallan presidentti tai valtioneuvosto päättää velvoitteeseen sitoutumisesta. Vuoden 2004 työlomajärjestely on aikanaan kansallisesti hyväksytty ja järjestely on tullut tosiasiallisesti sovellettavaksi Suomen ja Uuden-Seelannin välillä 1 päivästä elokuuta 2004 lukien. Järjestelyä on näin ollen käsitelty Suomea sitovana perustuslaissa tarkoitettuna kansainvälisenä velvoitteena sitoutumismenettelyn osalta. Kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisessa on kyse sitoutumismenettelystä poiketen puhtaasti valtionsisäisestä toimenpiteestä, joka voidaan toteuttaa myös jälkikäteen. Tämän johdosta työlomajärjestelyä ei esitetä perustuslain 94 §:n perusteella edus-kunnan hyväksyttäväksi, vaan sen määräykset esitetään voimaansaatettavaksi muutossopimuksen voimaansaattamislakiin sisällytetyllä blankettisäännöksellä, joka koskee sekä järjestelyn muuttumattomina säilyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten että muutettujen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista.

Työlomajärjestelyn muutokset sisältävät edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksynnän. Muutokset eivät kuitenkaan sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen näkemyksen mukaan sopimusmuutos voitaisiin näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehtyyn Suomen hallituksen ja Uuden-Seelannin hallituksen väliseen työlomajärjestelmää koskevaan järjestelyyn 10 päivänä tammikuuta 2014 tehdyt muutokset.

Koska muutettu työlomajärjestely sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Wellingtonissa 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn Suomen hallituksen ja Uuden-Seelannin hallituksen välisen työlomajärjestelmää koskevan järjestelyn, sellaisena kuin se on muutettuna 10 päivänä tammikuuta 2014 tehdyllä sopimuksella, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun järjestelyn muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.