HE 7/2014

2.1Ajoluvan yläikärajasta luopuminen

Terveysvaatimukset ja -tarkastukset

Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain 4 § 2 momentista ja 10 §:stä ehdotetaan kumottavaksi ajoluvan yläikärajaa koskevat säännökset. Ajolupa voitaisiin myöntää ja sen voimassaoloa jatkaa niin kauan kuin hakijan edellytykset ajoluvan saamiseen täyttyvät.

Iäkkään taksinkuljettajan terveydelliset edellytykset ajamiseen ja kuljettajana toimimiseen arvioitaisiin ajokorttimenettelyssä käyttöön otetun ikääntymisen vaikutukset huomioon ottavan laajennetun lääkärintarkastuksen perusteella. Lisäksi matkustajien turvallisuudesta ja avustamisesta huolehtimisen edellyttämästä taksinkuljettajan toimintakyvystä annettaisiin tarkempi ohjeistus tarkastuksia suorittaville lääkäreille. Toimintakykyä koskevat vaatimukset koskisivat iästä riippumatta kaikkia taksinkuljettajia.

Lausunto laajennetusta lääkärintarkastuksesta ja taksinkuljettajan toimintakykyä koskevien vaatimusten täyttymisestä voitaisiin hakea ajoterveystarkastuksia tekeviltä lääkäreiltä tai erikoislääkäreiltä. Ajoterveydentilan seurantaa täydentäisi lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus silloin, jos terveydentila on muuten kuin tilapäisesti heikentynyt niin, että ajoterveysvaatimukset eivät enää täyty. Ilmoitusvelvollisuus ei koskisi taksinkuljettajan toimintakyvyn menettämistä, koska ajokorttilain 21 §:n mukaan ilmoitusvelvollisuus koskee siellä säädettyjä ajoterveydentilan vaatimuksia. Laajennettu lääkärintarkastus koskisi 68 vuotta täyttäneitä alalle tulevia tai ajoluvan voimassaoloa jatkavia.

Laajennetussa lääkärintarkastuksessa arvioitaisiin iäkkään taksinkuljettajan toimintakyky ja terveydelliset edellytykset ajamiseen. Vastaavasti menetellään myös raskaan kaluston kuljettajien kohdalla. Ikääntymiseen samoin kuin sairauksiin, käytettyihin nautintoaineisiin ja lääkkeisiin liittyvän toiminta-, huomio- ja arviointikyvyn heikkenemisen on todettu vähentävän moottoriajoneuvon kuljettajan turvallista selviytymistä liikenteessä ja vaikuttavan mm. aisti- ja tiedonkäsittelykykyyn sekä motorisiin toimintoihin. Laajennetun tarkastuksen tavoitteena on tunnistaa kuljettajat, joiden ajoterveys on alentunut siinä määrin, että he eivät enää selviydy liikenteessä turvallisesti ja jotka toimintakyvyn merkittävästä heikkenemisestä huolimatta eivät kuitenkaan lopeta ajamistaan. Iäkkään kuljettajan ajokykyisyyttä heikentävinä tekijöinä voi äkillisen sairauskohtauksen ohella olla useamman sairauden ja keskushermostoon vaikuttavan lääkityksen samanaikaisuus, alentunut vireystaso, lisääntynyt väsyvyys, harkintakykyä ja oiretiedostusta ja tarkkaavuutta heikentävä aivosairaus tai aistikykyyn, kognitiiviseen eli tiedonkäsittelykykyyn tai motorisiin toimintoihin vaikuttava sairaus. Onnettomuustutkinnassa on todettu monisairauksien ja lääkitysten olevan yleinen iäkkäiden ongelma. Lääkkeiden käyttö ja sairastavuus lisääntyvät usein voimakkaasti iän mukana ja niiden on todettu olevan jatkuvassa kasvussa. Autolla ajamisen kannalta ongelmallisimpia ovat pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet. Näitä ovat erityisesti neuroosi- ja ahdistuslääkkeet sekä unilääkkeet. Laajennetussa tarkastuksessa tunnistetaan ja arvioidaan mainituista seikoista ajoterveydelle aiheutuvia vaikutuksia.

Lisäksi arvioitaisiin taksiliikennelaissa asetettujen palveluvelvoitteiden ja tämän lain 5 §:ssä tarkoitettu matkustajien avustamiseen vaadittava toimintakyky erikseen. Lääkäri antaisi toimintakyvystä erillisen lausunnon. Toimintakykyä koskeva lausunto annettaisiin Liikenteen turvallisuusviraston lomakkeella. Lääkärintarkastuksessa otettaisiin huomioon kyky matkustajan matkatavaroiden ja apuvälineiden käsittelemiseen, pyörätuolin ja turvavälineiden kiinnittämiseen ahtaissakin olosuhteissa sekä muuhun esimerkiksi matkustajan sairaudesta tai vammasta johtuvaan avustamiseen. Kysymyksessä ei ole pelkästään ajokyvyn arviointi vaan laajempi avustamiseen liittyvän toimintakyvyn arviointi. Lain 5 §:n 2 momenttiin lisättäisiin valtuussäännös, jonka nojalla Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi määräykset toimintakyvyn tutkimisesta. Ajoluvan terveysvaatimusten, toimintakykyvaatimus mukaan lukien, täyttyminen tutkittaisiin alalle tultaessa ja nykyiseen tapaan ajoluvan voimassaoloa jatkettaessa siitä ajoluvasta lukien kun hakija täyttää 45 vuotta. Pykälän 3 momentin mukaan poliisi voi vaatia esitettäväksi kummankin 2 momentissa tarkoitetun lausunnon. Momentti on asiallisesti ennallaan.

2.2Muutokset ajoluvan voimassaoloaikoihin

Jos hakija on täyttänyt 68 vuotta, ajolupa ehdotetaan taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain 10 §:n mukaan myönnettäväksi kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Ikävaatimus määräytyisi sen ajankohdan mukaan, kun hakemus jätetään tai kirjataan esimerkiksi postissa saapuneeksi viranomaiselle. Muut ajoluvat olisivat edelleen voimassa viisi vuotta kerrallaan. Ajoluvan voimassaoloa jatkettaessa ajolupa myönnettäisiin kahdeksi vuodeksi myös silloin, jos mainittu ikä täyttyisi hakijalla ennestään olevaan lupaan merkityn voimassaolon aikana. Menettely vastaisi raskaan kaluston ajokorttien kohdalla noudatettavaa menettelyä.

Ajokorttien ja ajolupien voimassaoloaikojen lyhenemisestä johtuen ajoluvan voimassaoloajan sitominen ajo-oikeuden voimassaoloaikaan aiheuttaisi käytännössä ylimääräistä ajolupien uusimista ja siihen liittyviä velvollisuuksia lääkärintarkastuksesta ja jatkokoulutuksesta erityisesti niiden kuljettajien kohdalla, joilla on ryhmään 2 kuuluva kuorma- tai linja-auton ajokortti. Tämän johdosta ehdotetaan, että ajolupa olisi hakijan iästä johtuen voimassa määräajan, viisi tai kaksi vuotta kerrallaan. Voimassa oleva ajo-oikeus olisi ajoluvan myöntämisen ja luovuttamisen edellytys, mutta ajo-oikeuden voimassaoloajan päättyminen kesken lupakauden syystä, ettei ajokorttia uudistettaisi, ei vaikuttaisi ajoluvan voimassaoloaikaan. Ajo-oikeuden voimassaoloajan päättyminen olisi luonnollisesti esteenä taksin kuljettamiselle, vaikka ajolupa olisi vielä voimassa. Lain 15 §:n 2 momenttiin ehdotetun muutoksen mukaisesti ajo-oikeuden voimassaolon päättyminen kesken lupakauden ei edellyttäisi ajoluvan peruuttamista. Ajo-oikeuden voimassaoloa koskevan vaatimuksen korostamiseksi 2 §:ää muutettaisiin ja lain 10 §:ään lisättäisiin säännös ajoluvan luovuttamisen edellytyksistä. Jos ajoluvan haltija määrättäisiin liikennerikosten takia ajokieltoon, ajolupa otettaisiin ajokortin ohella poliisin haltuun ajokiellon ajaksi. Ajoluvan luovuttaminen edellyttäisi, että myöntämisedellytykset täyttyvät. Siinä tapauksessa, että ajo-oikeuden voimassaolo päättyisi väliaikaisen ajoluvan luovuttamisen jälkeen, mutta ennen varsinaisen ajoluvan luovuttamista, ajolupa olisi 17 §:n 4 kohdan mukaisesti peruutettava toistaiseksi kunnes ajo-oikeus olisi saatettu uudelleen voimaan ja ajoluvan luovuttamisen edellytykset näin täyttyisivät.

Muussa EU- tai ETA-valtiossa annetun ajokortin hyväksymisen edellytyksenä ajoluvan myöntämiseen olisi valtioneuvoston asetukseen sisällytettävän 6 §:n 1 momentin mukaisesti, että se olisi ollut hakijalla vähintään vuoden sen jälkeen kun ajolupaa hakeva on täyttänyt 18 vuotta. Määräaika vastaisi näin muun kuin lyhytaikaisen ajokortin luovuttamiselle säädettyä määräaikaa. Valtuus tarkempien säännösten antamiseen siirrettäisiin 1 momentin 1 kohdasta uudeksi 3 momentiksi.

2.3Kuljettajakelpoisuuden ja ajoluvan saattaminen uudelleen voimaan

Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun lain 13 §:ään ehdotetaan sisällytettäväksi säännös taksinkuljettajan kelpoisuuden uudelleen voimaan saattamisesta, jos ajolupaa ei ole pidetty voimassa (3 momentti). Säännös palvelisi kelpoisuuden uudelleen voimaan saattamista myös siinä tapauksessa, että ajolupa olisi menetetty yläikärajan takia.

Kelpoisuutta uudelleen voimaan saatettaessa sovellettaisiin ajoluvan voimassaolon jatkamista koskevia säännöksiä. Hakijalta vaadittaisiin todistus jatkokoulutuksesta ja lääkärinlausunto ajoterveys- ja toimintakykyvaatimuksen täyttymisestä, jos hän olisi täyttänyt 45 vuotta tai mainittu ikä täyttyisi hänellä ennestään olevaan ajolupaan merkittynä voimassaoloaikana. Lääkärinlausunnon olisi täytettävä laajennetun lääkärinlausunnon vaatimukset, jos hakija olisi täyttänyt 68 vuotta. Toimintakykyä koskevassa lausunnossa olisi otettava kantaa matkustajien avustamiseen tarvittavan taksinkuljettajan toimintakyvyn täyttymiseen. Myös hakijan soveltuvuus esimerkiksi liikennerikkomusten puolesta arvioitaisiin kuten muutenkin uudistamisen yhteydessä. Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan pääsääntönä on, että jatkokoulutus on saatava uudistettavan luvan voimassaoloaikana. Jos ajolupaa ei ole pidetty uudistamalla voimassa, jatkokoulutuksen saamiselle on asetettu vastaavan pituinen määräaika. Iäkkäämpien kuljettajien ajolupien lyhyemmän voimassaoloajan takia määräaikaa olisi ainakin näiden kuljettajien kohdalla tarkistettava. Jos ajolupaa ei olisi pidetty uudistamalla voimassa, riippumatta keskeytymisen kestosta ja jatkokoulutusvaatimuksen määrästä johtuen perusteltua olisi, että kaikkien kuljettajien kohdalla jatkokoulutukseksi hyväksyttäisiin vain kahden vuoden sisällä ennen uudistamisen hakemista saatu koulutus.

2.4Taksinkuljettajan valmiuksien kehittäminen

Koulutus

Taksinkuljettajan on toimittava siten kuin taksiliikennelain laatuvaatimukset edellyttävät, mutta viime kädessä vastuu laatuvaatimusten täyttymisestä on taksiluvan haltijalla. Aiheita käsitellään taksinkuljettajan peruskoulutuksessa. Peruskoulutus ei kuitenkaan nykyisellään välttämättä anna riittäviä valmiuksia tähän aihealueeseen, koska opetus annetaan teoriaopetuksena. Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa on tarkemmin säännelty peruskoulutuksen sisällöt ja opetuksen kokonaismäärä, mutta opetuksen painotus määräytyy lopulta koulutuksen järjestäjän mukaan.

Matkustajan avustustarpeen tunnistaminen ja tämän avustaminen erityistarpeet huomioiden sekä turvallisuuden takaaminen esimerkiksi pyörätuolia käyttävän asiakkaan kuljetuksissa edellyttää käytännön osaamista pyörätuolin käsittelyssä ja sen kiinnittämisessä ajoneuvoon. Lakiin terveysvaatimusten yhteyteen kirjattujen toimintakykyvaatimusten ohella ehdotetaan, että taksinkuljettajien perus- ja jatkokoulutusta kehitetään käsittelemään näitä aihealueita niin, että koulutuksella annettaisiin paremmat käytännön valmiudet. Tämä edellyttäisi koulutuksen toteuttamista käytännön harjoituksina. Peruskoulutusta koskevaa 6 §:n 1 momentin säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi näiden aihealueiden osalta. Valmiuksien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että myös alalla ennestään toimivilla on tarvittavat käytännön valmiudet, ehdotetaan 12 § muutettavaksi niin, että aihealueeseen liittyvää opetusta olisi aina sisällytettävä myös jatkokoulutukseen. Jotta opetus ja harjoitukset antaisivat kuljettajalle oikeat ja mahdollisimman monipuoliset käytännön valmiudet erilaisten erityistarpeiden huomioon ottamiseen ja erilaisia apuvälineitä käyttävien henkilöiden avustamiseen, koulutuksen järjestäjien olisi perusteltua kehittää koulutusta yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Käytännön harjoitusten kehittämiseen ja uusien vaatimusten mukaisen koulutusohjelman hyväksyttämiseen olisi voitava varata kohtuullinen aika lakimuutoksen hyväksymisestä, jonka jälkeen muutostoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä. Tämän johdosta ehdotetaan, että opetus voitaisiin vuoden 2014 loppuun asti antaa aiempien säännösten mukaisia koulutusohjelmia noudattaen. Uusien vaatimusten mukaisten koulutusohjelmien pitäisi olla voimassa ja koulutus antaa niiden mukaan viimeistään vuoden 2015 alusta. Lakiin sisällytettäisiin asiaa koskeva siirtymäsäännös.

Koulutuksen sisällöistä ja määristä säädetään taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (825/2009) . Valtioneuvoston asetuksessa edellytettäisiin, että erilaisten matkustajien ja matkustajaryhmien avun tarpeen tunnistamista ja avustamista sekä apuvälineiden turvallista käyttöä koskeva osuus olisi toteutettava käytännön harjoituksina. Peruskoulutuksen vähimmäistuntimäärään (30 h) ei ehdoteta lisäystä aihealueen opetuksen vahvistamisen johdosta, mutta käytännössä tuntimäärän kasvattaminen on mahdollista, koska asetuksessa säädetään koulutuksen vähimmäiskestosta. Myöskään jatkokoulutuksen määrää ei esitetä lisättäväksi, mutta jatkokoulutukseen olisi aina sisällytettävä avustamiseen liittyviä käytännön harjoituksia. Myös jatkokoulutuksen määrää on mahdollista kasvattaa, koska sitä on annettava vähintään seitsemän tuntia. Jotta aihealueen käsittely olisi riittävää ja toteutuisi toivotulla tavalla, harjoitukset olisi huomioitava koulutusohjelmissa ja niitä olisi edellä todetun mukaisesti kehitettävä yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Harjoittelulle ei asetettaisi esimerkiksi tiettyjä tuntimääräisiä vähimmäisvaatimuksia, jotta opetus voitaisiin sopeuttaa kurssin osanottajamäärän mukaan aihealueen riittävästä käsittelystä kuitenkaan tinkimättä. Tästä syystä koulutusohjelmista olisi käytävä ilmi aihealueen käsittely ja harjoitusten mitoitus osallistujamäärän mukaan. Käytännön harjoituksia koskevien vaatimusten toteutumista valvottaisiin koulutusohjelmia vahvistettaessa ja koulutusta valvottaessa.

Kielitaito ja muu vuorovaikutus

Lain 9 §:n 1 momentissa edellytetään taksinkuljettajalta vuorovaikutukseen tarvittavaa suomen tai ruotsin kielen taitoa. Peruskoulutuksen käymisen ja kokeiden suorittamisen suomen tai ruotsin kielellä arvioitiin osoittavan tehtävässä vaadittavaa kielen hallintaa. Käytännön kokemusten perusteella kuljettajan kielitaito ei kuitenkaan välttämättä aina täytä näitä vaatimuksia. Esitykseen ei kuitenkaan sisälly ehdotusta kielitaitovaatimuksen kiristämisestä, koska muodolliset kielitaitovaatimukset ovat harvinaisia yksityisellä sektorilla ja koska esimerkiksi kielitutkintotodistuksen vaatimuksen katsotaan merkittävästi nostavan kynnystä taksinkuljettajan ammattiin pääsylle.

Taksinkuljettajana toimiminen on perinteisesti ammatti, jossa maahanmuuttajat työllistyvät, mistä syystä kielitaitovaatimusta ei ole syytä asettaa liian korkealle. Työnantajalla on viime kädessä vastuu kielitaidon riittävyyden arvioinnista. Kommunikoinnin edellytysten ja palvelun parantamiseksi ehdotetaan, että työnantajat järjestäisivät maahanmuuttajataustaisille työntekijöilleen mahdollisuuksia kielitaidon harjoitteluun. Tämä on tarpeen, koska kuljettajan on pystyttävä kommunikoimaan matkustajien kanssa myös poikkeuksellisissa tilanteissa. Kielitaidon on myös katsottava edistävän maahanmuuttajien kotoutumista. Täydennyskoulutus samoin kuin muu koulutus, jonka työnantajat kustantavat työntekijöilleen, on vähennyskelpoista.

Kielellisen kommunikoinnin ohella hyvään palveluun kuuluu myös valmius vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien käyttöön, koska kielellinen kommunikointi voi tietyissä palvelutilanteissa osoittautua riittämättömäksi. Tämän tiedostamiseksi koulutuksessa tulisi käsitellä myös muulla tavoin, kuten kirjoittamalla sekä kuvien ja eleiden avulla, tapahtuvaa viestintää.

2.5Väliaikainen ajolupa

Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus väliaikaisen ajoluvan luovuttamiseen silloin, kun ajoluvan luovuttamisen edellytykset ovat olemassa, mutta varsinainen muotovaatimukset täyttävä ajolupa ei ole vielä käytettävissä tai siinä on esimerkiksi luovutuksen estävä virhe. Menettely korvaisi poliisin hallintopäätöksen käytön ajoluvan voimassaoloa jatkettaessa.

Väliaikaisen ajoluvan ehdotetaan korvaavan myös 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun poliisin hallinnollisen päätöksen käytön ajolupana yhteiskunnan järjestämissä kuljetuksissa. Tällöin väliaikainen ajolupa mahdollistaisi ajojen käynnistymisen ennen kuin kaikki ajoluvan luovuttamisen edellytykset kaikilta osin täyttyvät. Poikkeusmenettely koskisi edelleen vain yhteiskunnan järjestämiä kuljetuksia, joiden toteutumisen varmistamiseksi voitaisiin tarvittaessa lykätä koulutusvaatimuksen täyttymisen osoittamista, jos koulutuspalvelujen saamisessa on ongelmia ja ajojen pikaiseen aloittamiseen on erityinen tarve. Koulutuspalvelujen saannin ohella myös paikallistuntemuskokeeseen pääsyssä voi olla vaikeuksia. Paikallistuntemuskokeeseen pääsyn edellytetään olevan mahdollista kolmen kuukauden kuluessa ilmoittautumisesta, jos kysymys on ajoluvan laajentamisesta uuteen asemapaikkaan. Määräaika voi ohjata paikallistuntemuskokeiden järjestämiseen määräajoin. Tämän johdosta ehdotetaan 4 §:n 2 momentissa, että poikkeusmenettelyä voitaisiin samoin edellytyksin käyttää myös paikallistuntemuskokeen kohdalla.

Väliaikaisen ajoluvan käyttöönottoa puoltaisi se, että kyseessä on ammatissa toimiminen. Sitä voitaisiin käyttää ajolupaa myönnettäessä (10 §) ja sen voimassaoloa jatkettaessa (13 §), kaksoiskappaletta haettaessa (24 §) sekä 4 §:n 2 momentin poikkeustapauksissa. Väliaikaisen ajoluvan käyttöönoton johdosta 3 §:n 2 momentista poistettaisiin pykäläviittaukset hallintopäätöksiin tarpeettomina.

Väliaikainen ajolupa olisi voimassa yhden kuukauden. Voimassaoloaikaa voitaisiin kuitenkin pidentää 4 §:n 2 momentin poikkeustapauksissa kattamaan poliisin määräämän ajan, joka luvan hakijalla olisi käytettävissä koulutusvaatimuksen täyttymisen osoittamiseen.

Ajoluvan myöntämiseen liittyvästä soveltuvuusharkinnasta johtuen väliaikainen ajolupa voitaisiin luovuttaa vasta, kun päätös ajoluvan myöntämisestä on tehty. Ajoluvan voimassaolo alkaisi siitä, kun päätös on tehty, jolloin myös tilaus varsinaisen ajoluvan valmistamisesta tehdään. 4 §:n 2 momentin tapauksessa ajoluvan voimassaolo käynnistyisi lupaviranomaisen ehdollisesta päätöksestä. Ajoluvan myöntämisen vaatimuksista johtuen päätöstä ajoluvasta ei voitaisi tehdä hakemusta jätettäessä, mistä syystä väliaikaisen ajoluvan noutaminen edellyttäisi käytännössä eri käyntiä ja sen käyttöaika voisi jäädä lyhyeksi. Väliaikaisen ajoluvan voimassaoloajan päättymisen jälkeen henkilöllä olisi oltava uusi voimassa oleva ajolupa ajojen jatkamiseksi. Estettä uuden väliaikaisen ajoluvan antamiseen ei olisi, jos syynä olisivat esimerkiksi ongelmat varsinaisen ajoluvan luovuttamisessa. Jos kuljettajalla ei olisi asianmukaista ajolupaa ajossa, teko olisi rangaistava 35 §:n 1 momentin mukaan. Mitä ajoluvasta muutoin säädetään, koskisi myös väliaikaista ajolupaa.

2.6Koulutusluvan myöntäminen yritykselle

Koulutuslupa ajolupaa varten annettavaan koulutukseen ehdotetaan voitavan myöntää myös muulle kuin yhtiömuotoiselle yritykselle, jolla on toiminnan edellyttämät opetukselliset, ammatilliset, taloudelliset ja muut tarvittavat voimavarat. Muutos vastaisi 26 §:n alkuperäistä perustelua ja mahdollistaisi toiminnan harjoittamisen myös toiminimellä.

Nykyinen vaatimus yhtiöstä on esteenä luvan saamiselle, jos yrityksen toimintaa harjoitetaan toiminimellä. Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (228/1993) 1 §:n 1 kohdan mukaan saa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa laissa säädetyin ehdoin harjoittaa mm. luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella. Tämän oikeuden poissulkemista toiminimellä elinkeinotoimintaa harjoittavalta ei voida pitää perustuslain elinkeinovapauden mukaisena, koska yrittäjä ei tällöin voi vapaasti valita sitä muotoa, jolla elinkeinoa harjoittaa. Koska ei ole mitään perusteltua syytä sulkea pois toiminimellä toimivaa, esitetään säännös muutettavaksi alkuperäisen perustelun mukaiseksi. Tässä muodossa säännös vastaisi kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyyslaissa säädettyjä koulutuskeskukseksi hyväksymisen vaatimuksia. Edellä mainittua lakia elinkeinon harjoittamisen oikeudesta sovelletaan myös autokoululupiin.

2.7Eräitä muita muutoksia

Taksinkuljettajan ammattipätevyydestä annettuun lakiin ehdotetaan myös eräitä muita muutoksia. Lain 4 §:n 1 momentin 5 kohdassa edellytetään kuljettajalla olevan auton asemapaikkaa vastaava paikallistuntemus. Lain 8 §:n 1 momentissa säädetään tarkemmin paikallistuntemuksen sisällöstä ja 10 §:n 3 momentissa sitä koskevasta merkinnästä ajoluvassa. Taksiliikennelain (217/2007) mukainen asemapaikka vahvistetaan taksiluvassa ja se on paikka tai kunta, josta liikennettä harjoitetaan tai aiotaan harjoittaa ja jonne liikenteessä käytetty auto viedään ajon tai toimeksiannon päätyttyä. Lain 8 §:n 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että kysymyksessä on taksilupaan merkittyä asemapaikkaa vastaava paikallistuntemus. Paikallistuntemuksen pitäisi kuitenkin aina vastata taksiluvassa asemapaikaksi määrättyä kuntaa tai, jos asemapaikaksi on merkitty kunnanosa, kuntaa, johon asemapaikaksi määrätty kunnanosa kuuluu. Lisäksi ehdotetaan säännöksen rikkominen rangaistavaksi, jotta säännösten vastaiseen käyttäytymiseen voitaisiin puuttua. Teon rangaistavuuden puuttuminen on käytännössä ollut esteenä syytteen nostamiselle. Teko rangaistaisiin 35 §:n 1 momentin mukaan kuljettajan ammattipätevyyssäännösten rikkomisena, josta seuraamuksena on pääsääntöisesti sakkorangaistus. Pykälän 1 momentin rangaistussäännös muotoiltaisiin uudelleen. Se olisi 2 kohdan tekoa lukuun ottamatta asiallisesti ennallaan.

Lain 5 §:n 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi oikeus terveysvaatimuksia koskeviin poikkeuslupiin. Ehdotus on linjassa ajokorttilaissa toteutetun muutoksen kanssa. Ajoterveyttä koskevat ja aiempaa yksityiskohtaisemmat vaatimukset sisältyvät sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen. Vaatimukset perustuvat pitkälti EU:n lainsäädännön vähimmäisvaatimuksiin, joista ei voida kansallisesti poiketa. Lääkärin tehtävänä on säädösten rajoissa arvioida täyttyvätkö säädetyt vähimmäisvaatimukset. Eräissä tapauksissa lääkärille on annettu harkintavaltaa ajoterveyden arvioinnissa. Tästä syystä perusteita erillisen poikkeuslupatoimivallan säilyttämiselle ei enää ole.

Lain 23 §:n 1 momentissa ehdotetaan luovuttavaksi taksinkuljettajan ajolupalomakkeen kaavan vahvistamisesta tarpeettomana. Pykälään sisältyvä säännös sisäasiainministeriön kuulemisesta vahvistamisen yhteydessä ehdotetaan samalla kumottavaksi. Hyvää hallintoa noudattaen virasto kuulisi lupaviranomaista ajolupalomakkeesta päättäessään. Nykyisen tehtäväjaon mukaisesti lupahallinnosta vastaa Poliisihallitus.

Ajoluvan myöntämisen edellytyksiä 4 §:ssä tarkennettaisiin siten, että ajokielto ja väliaikainen ajokielto olisivat esteenä ajoluvan myöntämiselle. Säännös on pykälän 1 momentin 2 kohdassa. Mainitun pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkennettaisiin lyhytaikaisen ajo-oikeuden käsite ajokorttilain mukaiseksi. Lisäksi siirrettäisiin kohdasta säännös, joka koskee tarkempien säännösten antamista ajokortista ja ajo-oikeudesta, uudeksi 3 momentiksi. Säännös olisi asiallisesti ennallaan.

Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä teknisluonteisia korjauksia. Lain 13 §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä korjattaisiin ajo-oikeus ajoluvaksi, koska kysymyksessä on ajoluvan, ei ajo-oikeuden, voimassaolon jatkaminen. Lain 18 §:n 2 momentista poistettaisiin viittaus 9 §:n 2 momentin 1 kohtaan, koska vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan osoittava teko siirrettiin viimeksi mainitun momentin muutoksen (390/2011) yhteydessä 9 §:n 2 momentin 2 kohtaan. Pykäliin on lisäksi tehty eräitä muita teknisluonteisia tarkistuksia, jotka eivät muuta niitä asiallisesti.

3.1Taloudelliset vaikutukset

Iäkkäälle kuljettajalle aiheutuisi kustannuksia laajennetusta lääkärinlausunnosta ja jatkokoulutuksesta. Poliisi perii ajoluvan myöntämisestä 62 euroa. Laajennetusta lääkärintarkastuksesta perittävä maksu vaihtelee keskimäärin 100 eurosta 200 euroon. Taksinkuljettajan toimintakykyvaatimusten täyttyminen sisällytettäisiin lääkärintarkastukseen, jos kysymys on taksinkuljettajasta tai lausuntoa hakeva muuten niin haluaa. Toimintakykyä koskeva lausunto annettaisiin Liikenteen turvallisuusviraston lomakkeella. Toimintakykyä koskeva tarkastus voitaisiin tehdä myös erikseen, jos esimerkiksi ryhmän 2 ajokorttia varten lääkärinlausunnon hankkinut haluaisi siirtyä taksinkuljettajaksi. Toimintakykyvaatimusten tutkiminen pidentäisi tarkastukseen käytettävää aikaa ja nostaisi kustannuksia. Tarkastuskohteista riippuen lääkärintarkastuksen kustannusten arvioidaan nousevan 50–100 eurolla, jos tarkastukseen sisältyy toimintakyvyn tarkastus. Erikseen suoritettuna toimintakykytarkastuksesta perittävä maksu voisi vastata ajoterveyslausunnon hintaa.

Lääkärinlausunto siihen liitettävine toimintakykyarvioineen vaadittaisiin aina lupaa haettaessa ja uusittaessa. Koska kysymys on ammattiliikenteessä toimivasta henkilöstä, ajantasaisen lääkärinlausunnon esittäminen alalle tultaessa on perusteltua. Lääkärinlausuntojen esittämisessä voi olla päällekkäisyyttä silloin, kun kuljettajalla on ryhmän 2 ajokortti eivätkä ajokortin ja ajoluvan määräajat mahdollista käyttää samaa lääkärinlausuntoa molempien uusimiseen. Lääkärinlausunnon voimassaoloaika on kuusi kuukautta, mikä antaa tiettyä väljyyttä.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin jatkokoulutukseen sisällytettävistä käytännön harjoituksista matkustajan avustamiseen ja turvallisuuteen liittyvissä aiheissa. Jatkokoulutuksen määrä olisi sama kaikilla kuljettajilla. Jatkokoulutuksesta aiheutuva kustannus vaihtelisi koulutuksen ja kouluttajan mukaan. Isommalle joukolle koulutus pystyttäisiin järjestämään alemmin kustannuksin. Vastaavasti pienelle joukolle järjestettävässä koulutuksessa järjestämiskustannusten osuus olisi suurempi. Yhden jatkokoulutuspäivän hinta seitsemän tunnin koulutuksesta on keskimäärin 100–120 euroa. Nykyisin opetus on mahdollista toteuttaa pelkästään teoriaopetuksena. Peruskurssin hinta on keskimäärin 290 euroa. Vaatimus eräiden oppiaiheiden antamisesta käytännön harjoituksina ei nostaisi koulutuksen määrää, mutta se voisi vaikuttaa hintaan. Käytännön harjoitusten toteutustapa voi kummassakin tapauksessa lisätä kustannuksia.

Väliaikaisen ajoluvan käyttöönotto mahdollistaisi ajojen aloittamisen ajolupapäätöksen tekemisestä lukien varsinaisen ajolupalomakkeen valmistumista odottamatta, jos kuljettaja niin haluaisi. Väliaikainen ajolupa voisi vastata hintaluokaltaan väliaikaista ajokorttia, jonka hinta on nykyisin 14 euroa.

Ajoluvan määräajan erottaminen ajo-oikeuden voimassaoloajasta vähentäisi etenkin ryhmän 2 raskaan kaluston ajo-oikeuden omaavien kohdalla voimassaoloaikojen yhteensovittamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Ajoluvan sovittaminen ajo-oikeuteen voisi lyhentää ajoluvan voimassaoloa viidestä tai kahdesta vuodesta ja lisätä uusimiskertoja jatkokoulutusvaatimuksineen, mikä on ajoluvan voimassaolon jatkamisen edellytys.

Ehdotetut muutokset edellyttäisivät muutoksia ajoneuvoliikennerekisteriin. Ajoneuvoliikennerekisterin kokonaisuudistukseen liittyvien tuotannon vakauttamistoimien ja muiden muutostarpeiden johdosta tarvittavien muutosten kustannukset on arvioitu noin 250 000 euroksi. Muutostarpeita aiheutuu muun muassa väliaikaisen ajoluvan käyttöönotosta.

3.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Yläikärajan poistaminen voi jossain määrin lisätä ajolupien hakemista, myös niiden kohdalla jotka ovat sen yläikärajan takia menettäneet. Lisäyksen vaikutus lupaviranomaisen työhön arvioidaan kuitenkin vähäiseksi, koska nykyisen kokemuksen perusteella vain harvat jatkavat 70 ikävuoteen asti, mihin ajolupa on nykyisin voimassa. Viiden vuoden määräaikaisia lupia on myönnetty vasta runsaan kolmen vuoden ajan ja aiempien säännösten mukaiset 70 ikävuoteen voimassa olevat henkilöauton ammattiajoluvat on vaihdettava uusiin määräaikaisiin ajolupiin 1.1.2015 mennessä.

Väliaikaisen ajoluvan käytön muussa kuin 4 §:n 2 momentin menettelyn yhteydessä arvioidaan voivan lisätä asiakaskäyntejä. Soveltuvuusharkinnasta johtuen väliaikaisen ajoluvan nouto edellyttäisi erillistä käyntiä, koska päätöstä ei voitaisi soveltuvuusvaatimusten tarkistamisen takia tehdä hakemusta jätettäessä. Väliaikaisen ajoluvan hakemista hillitsisi kuitenkin varsinaisen ajoluvan lyhyt valmistus- ja toimitusaika sekä siitä perittävä erillinen maksu.

Ehdotus ajoluvan voimassaoloajan erottamiseksi ajo-oikeudesta vähentäisi myös jossain määrin ajolupaviranomaisen työtä. Sen sijaan ehdotetulla muutoksella ei arvioida olevan vaikutuksia taksilupa-asioita käsittelevien Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten työmääriin.

Ajoneuvoliikennerekisteriin tehtävät muutokset vievät arviolta noin kuusi kuukautta. Tämän johdosta muutos voisi tulla voimaan syyskuun alusta 2014. Osa muutoksista voitaisiin joutua alkuun hoitamaan manuaalisesti. Toimintakykytarkastusten ohjeistamiseksi annettavat Liikenteen turvallisuusviraston määräykset ja sen toimittama lausuntolomake lisäisivät viraston työtä arviolta vähemmän kuin 0,5 henkilötyövuodella. Liikenteen turvallisuusvirastolla on ennestään koulutusohjelmien vahvistamiseen liittyviä tehtäviä. Ehdotettujen muutosten vaikutus näiden tehtävien hoitamisessa olisi vähäinen.

3.3Vaikutukset yritystoiminnalle

Koulutusluvan myöntämistä koskevan säännöksen muutos mahdollistaisi toiminimellä harjoitetun yritystoiminnan.

Yläikärajan poistaminen helpottaisi ajojen järjestämistä yrityksissä ja kuljettajien saamista etenkin sivutoimisiin ajoihin. Muutos mahdollistaa myös taksiyrittäjän jatkamaan esimerkiksi satunnaista liikennöintiä omistamassaan yrityksessä, joten esitys vaikuttaa positiivisesti myös yrittäjyyden jatkamiseen yrittäjän omista lähtökohdista. Se voisi myös jossain määrin johtaa taksinluvan haltijoiden yritystoiminnan jatkamiseen aiempaa pitempään.

Koulutuskustannusten nousulla voi olla vaikutusta työvoiman saantiin etenkin silloin, kun kysymyksessä ovat muut kuin päätoimisesti taksinkuljettajana toimivat. Tästä syystä opetuksen vähimmäismääriin ei ehdoteta lisäyksiä. Ehdotetut sisältömuutokset voivat jossain määrin lisätä koulutuskustannuksia. Koulutuksen järjestäjät saattavat joutua investoimaan materiaaliin, jolla voidaan antaa käytännön valmiudet varmistavaa koulutusta muun muassa matkustajaryhmien erityistarpeiden huomioimiseksi. Nämä kustannukset saattavat siirtyä koulutuksen hintaan.

3.4Yhteiskunnalliset vaikutukset

Yläikärajasta luopumisen johdosta kuljettaja voisi edellytysten sitä puoltaessa jatkaa taksinkuljettajan tehtävissä haluamallaan tavalla päätoimisesti tai satunnaisesti. Jatkamaan halukkaiden määrä arvioidaan pieneksi, mutta muutos voisi jossain määrin helpottaa kuljettajaresurssin muodostumista, ajojen järjestämistä ja lieventää kuljettajapulaa esimerkiksi haja-asutusalueilla.

Yläikärajasta luopumisen johdosta ammattikuljettajia kohdeltaisiin ajotehtävissä jatkamisessa yhdenmukaisesti, eikä kuljettajia asetettaisi eri asemaan korkean iän johdosta. Muutos olisi yhdenmukainen myös sen tavoitteen kanssa, että työelämässä voitaisiin jatkaa nykyistä pitempään.

Yläikärajasta luopumisen ei arvioida heikentävän liikenneturvallisuutta ajoterveydentilan laajemmasta tarkastamisesta johtuen. Iäkkäiden kuljettajien laajennetun lääkärintarkastusmenettelyn käyttöönoton, ajoterveys- ja taksinkuljettajien toimintakykyyn liittyvien erityisvaatimusten tarkemman sääntelyn ja ohjeistuksen arvioidaan parantavan lääkärintarkastuksia ja taksikuljetusten palveluvelvoitteiden täyttymistä. Nykyisen kokemuksen perusteella 70 ikävuoden jälkeen jatkavien määrän ei arvioida muodostuvan suureksi. Suomen Taksiliiton tekemässä kyselyssä 79,6 % kyselyyn vastanneista kuljettajista (1330) ei ollut halukas jatkamaan, vaikka se olisi mahdollista. Pääasiassa kuljettajina jatkavien arvioidaan olevan miehiä. Eliniän pidentymisen ja terveydentilan paranemisen myötä sekä alan palveluvaatimusten korostumisen myötä myös iäkkäiden naisten osuuden taksinkuljettajista arvioidaan voivan kasvaa. Nykyisin naisten osuus liiton jäsenenä olevista luvanhaltijoista on 10,8 %.

Taksinkuljettajan perusvalmiuksia koskevilla käytännön harjoitusvaatimuksilla lisättäisiin kuljettajien osaamista matkustajien turvallisuuden ylläpitämisen ja avustamisen vaatimuksista ja parannettaisiin kuljetuksia käyttävien erityisryhmien palvelun tasoa ja turvallisuudentunnetta. Kehittämällä koulutusta yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa lisättäisiin koulutuksen ja kuljetusten laatutasoa. Liikenteen turvallisuusvirasto vastaisi koulutuksen kehittämisestä. Se valvoisi myös käytännön harjoitusten toteutumista koulutusohjelmien hyväksymisen yhteydessä ja voisi muutenkin ohjeistaa kouluttajia harjoitusten toteuttamisessa. Uusien koulutusohjelmien käyttöönotto koulutuksen kehittämisessä ja aiempien vaatimusten mukaisen koulutusohjelman käyttö viimeistään vuoden 2014 yhdenmukaistaisi osaamisen kuljettajien avustamiseen liittyvissä valmiuksissa.

Rangaistussäännöksen muutoksella parannetaan taksiliikenteen valvonnan edellytyksiä.