HE 342/2014

2.1Lainsäädäntö ja käytäntö

Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineestä säädetään laissa ulkorajayhteistyön hallinnosta (500/2008) ( ENPI-laki). Lain 1 pykälän mukaan sitä sovelletaan Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineestä osarahoitettaviin Euroopan yhteisön ulkorajat ylittävän yhteistyön yhteisiin toimintaohjelmiin, niiden valmisteluun, toimeenpanoon sekä yhteisön rahoituksen ja sitä vastaavan valtion rahoitusosuuden myöntämiseen, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen.

Lain 2 luvussa säädetään yhteisistä toimintaohjelmista ja niiden hallinnosta. Lain 3 §:n mukaan ENPI:stä osarahoitettavat toimet toteutetaan yhteisillä toimintaohjelmilla. Ohjelma-alueen maakuntien liitot vastaavat ohjelma-ehdotuksen laatimisesta yhteistyössä muiden alueella toimivien tahojen kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ohjelmaehdotuksen esittelemisestä valtioneuvostolle. Valtioneuvosto päättää ohjelmaehdotuksen hyväksymisestä Suomen osalta. Lain 4−5 §:ssä säädetään ohjelmien yhteisistä hallintoviranomaisista ja niiden tehtävistä. Hallintoviranomaisina toimivat maakuntien liitot ja ne vastaavat yhteisten toimintaohjelmien hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta koko ohjelma-alueella. Yhteisten toimintaohjelmien seurantakomiteoista säädetään lain 6 §:ssä. Seurantakomitean asettamisesta ja kokoonpanosta sopivat ohjelmaan osallistuvat valtiot. Seurantakomitean suomalaisista jäsenistä päättää valtioneuvosto. Lain 7 §:n mukaan seurantakomitean tehtävänä on varmistaa yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanon tehokkuus ja laatu sekä hoitaa muut Euroopan yhteisön lainsäädännössä asetetut tehtävät. Toimien valintaperusteita, valintaa tai rahoitusta koskevaan seurantakomitean päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla. Lain 8 §:ssä on säädetty valintakomiteasta, jonka asettamisesta säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Valintakomitean jäsenet ovat ohjelma-alueen maakuntien liittojen ja muiden ohjelma-alueen kehityksestä vastaavien aluetason viranomaisten esittämiä henkilöitä. Valintakomitean tehtävistä on säädökset lain 9 §:ssä. Se sovittaa yhteen ja suuntaa ohjelmalle osoitettua rahoitusta ja hoitaa muut sille Euroopan yhteisön lainsäädännön ja yhteisen toimintaohjelman mukaan kuuluvat tehtävät. Toimelle ei voi myöntää tukea ellei valintakomitea ole sitä puoltanut.

Lain 10 §:ssä säädetään eräistä täytäntöönpanoa koskevista järjestelyistä, jotka ovat tarpeen yhteisten toimintaohjelmien asianmukaiseksi toteuttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö tai hallintoviranomainen voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan tai jotka eivät ole muutoin merkitykseltään huomattavia sopia Euroopan komission tai muiden ohjelmaan osallistuvien muiden valtioiden viranomaisten kanssa.

Lain kolmannessa luvussa on säädökset ENPI:n varainhallinnasta. Lain 11 §:ssä säädetään rahoituksen myöntämisestä ja siihen liittyvistä tehtävistä. Yhteisön tuen myöntää aina hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto, yhteisön rahoitusta vastaavan kansallisen rahoitusosuuden myöntää joko maakunnan liitto tai valtion viranomainen. Silloin kun vastaavan kansallisen rahoituksen myöntää muu kuin maakunnan liitto, sovelletaan myönnettävään tukeen mitä muualla laissa säädetään. Tuen käyttöön, määrään, hakemiseen ja myöntämiseen sovelletaan 12 §:n mukaan Euroopan yhteisön lainsäädännön lisäksi, mitä laissa eräiden työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan ohjelmien ja hankkeiden rahoittamisesta annetussa laissa (1652/2009) säädetään. Lain 13 §:ssä säädetään tuen maksamisesta. Tuki maksetaan pääsääntöisesti takautuvasti toteutuneiden hyväksyttävien kustannusten perusteella. Yhteisön rahoitusosuus voidaan maksaa Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan ennakkomaksuna johtavalle tuensaajalle, joka vastaa sen maksamisesta muille toimeen osallistuville tuensaajille. Kansallisesta osuudesta voi myös maksaa ennakkoa, valtion osuudesta ennakon osuus voi olla kuitenkin enintään 30 prosenttia valtion rahoitusosuudesta maksetusta tuesta. Takaisinperintä suoritetaan 14 §:n mukaan sen mukaan mitä asiasta Euroopan yhteisön lainsäädännössä ja rahoituslaissa asiasta säädetään. Lain 15 §:n mukaan valtion vastuusta takaisin perimättä jääneestä tuesta säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Sen jälkeen, kun valtio on maksanut tuen yhteiselle hallintoviranomaiselle, on valtiolla oikeus saada maksamansa summa takaisin johtavalta tuen saajalta. Lain 4 luvussa on yhteisten toimintaohjelmien valvontaa koskevat säännökset. Yhteinen hallintoviranomainen on vastuussa myöntämänsä yhteisön rahoituksen ja sitä vastaavan kansallisen osuuden valvonnasta ja tarkastamisesta. Lain 17 §:ssä on säännökset yhteisen hallintoviranomaisen tarkastusoikeudesta ja oikeudesta valtuuttaa toinen viranomainen tai riippumaton tilintarkastaja suorittamaan tarkastus puolestaan. Tarkastusmenetelmien ja -periaatteiden on 18 §:n mukaan oltava sellaisia, joilla voidaan varmistaa Euroopan yhteisön lainsäädännöstä johtuvien velvollisuuksien moitteettoman varainhoidon vaatimusten noudattaminen. Lain 19−20 §:ssä säädetään tietojen saamisesta ja luovuttamisesta. Näillä varmistetaan, että yhteisellä hallintoviranomaisella on oikeus saada tehtävänsä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot, sekä säädetään niistä viranomaisista, joille on oikeus ja velvollisuus luovuttaa tämän lain nojalla saatuja tietoja. Lain 21 §:ssä säädetään tarkastusta suorittavan henkilön oikeuksista ja tarkastettavan velvollisuuksista ja 22 §:ssä virka-avusta. ENPI-ohjelmissa on hankkeita aina useammasta maasta, joten lain 23 §:ssä on säädetty niistä tarkastuksista, jotka suoritetaan muissa ohjelmaan osallistuvissa valtioissa. Yhteisen hallintoviranomaisen vastuulla on huolehtia, että toisen valtion viranomainen tai riippumaton tilintarkastaja suorittaa tarvittavat tarkastukset. Näihin tarkastuksiin sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jossa tarkastus suoritetaan sekä Euroopan yhteisön lainsäädäntöä. Työ- ja elinkeinoministeriöllä, joka vastaa ohjelmista jäsenvaltiona on 24 §:n perusteella oikeus tarkastaa Euroopan yhteisön varoihin ja niitä vastaaviin kansallisiin varoihin liittyviä tarkastuksia. Tarkastuksia voidaan tehdä hallintoviranomaisiin, muihin rahoitusta myöntäviin viranomaisiin sekä tuen saajiin. Työ- ja elinkeinoministeriö voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan tekemään tarkastuksen puolestaan. Tarkastusten lisäksi tehtävänä on 25 §:n mukaisesti varmentaa kunkin toimeen osallistuvan tuen saajan ilmoittamien menojen laillisuus ja asianmukaisuus. Tämän tarkastajan nimeävät tuensaajat. Suomessa tarkastajan on oltava hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Muissa toimintaohjelmaan osallistuvissa valtioissa sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa tarkastus suoritetaan sekä Euroopan yhteisön lainsäädäntöä.

Lain 5 luvun 26 §:ssä on säädetty yhteisen toimintaohjelman tietojärjestelmästä. Rekisteriä ylläpitää hallintoviranomainen ja se vastaa myös tietojen tallentamisesta ja tallennettujen tietojen virheettömyydestä

Lain 27 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus velvoittaa yhteinen hallintoviranomainen tai muu kuin valtion budjettitalouteen kuuluva viranomainen, laitos tai virasto maksamaan takaisin ministeriölle sen komissiolle maksama rahoitusosuus. Muutoksenhausta säädetään 28 §:ssä. Yhteisen hallintoviranomaisen tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa (365/1995) säädetään muutoksenhausta kuntayhtymien päätökseen.

Suomessa toteutetaan kolmea ENPI-ohjelmaa. ENPI-ohjelmissa Euroopan yhteisön tarkoituksena oli edistää EU:n ja kumppanimaiden yhteistyötä, asteittaista taloudellista yhdentymistä ja erityisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimusten, assosiaatiosopimusten tai muiden voimassa olevien ja tulevien sopimusten täytäntöönpanoa. Yhteisön avulla tuetaan myös kumppanimaiden ponnisteluja hyvän hallintotavan ja tasavertaisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi.

Pääosa – noin 95 prosenttia – ENPI-rahoituksesta on kohdistunut niin kutsutuille maaohjelmille ja useita maita koskeville ohjelmille, joita toteutetaan unionin ulkopuolella. Enintään viisi prosenttia (559 miljoonaa euroa) ENPI-rahoituksesta on voitu käyttää jäsenvaltioissa ja kumppanimaissa niiden alueiden yhteiseksi eduksi edistämällä ulkorajat ylittävää yhteistyötä (ENPI CBC). Ulkorajat ylittävää yhteistyötä tuettiin ENPI-asetuksen mukaan yhteisillä paikallisilla aloitteilla kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ja ympäristön kehityksen edistämiseksi kaikkialla yhteisön ulkorajoilla.

Ohjelmiin osallistuvat jäsenvaltiot osoittivat tähän toimintaan rahoitusta myös niille Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen osoitetuista varoista yhteensä 465,5 miljoonaa euroa.

Yhteisörahoituksen enimmäismäärä ulkorajat ylittäville ENPI CBC -ohjelmille oli ohjelmakaudella 2007–2013 enintään noin 1 024,5 miljoonaa euroa. Ohjelmia oli yhteensä 15.

Suomi osallistuu kolmen ENPI CBC -ohjelman toteuttamiseen:

Kolarctic (Suomi-Ruotsi-Norja-Venäjä)

Karelia (Suomi-Venäjä)

Kaakkois-Suomi – Venäjä (Suomi − Venäjä).

Lähtökohtana näille ohjelmille olivat Suomen itärajalla kaudella 2000−2006 toteutetut INTERREG-ohjelmat, jotka vuonna 2003 muutettiin ns. naapuruusohjelmiksi. Naapuruusohjelmilla pyrittiin INTERREG-rahoituksen ja EU:n ulkosuhderahoituksen (TACIS CBC) entistä parempaan yhteensovittamiseen.

ENPI CBC -ohjelma-alueista sovittiin ao. maiden ja komission välisissä neuvotteluissa. Ohjelmien sisällöt määriteltiin ohjelmiin osallistuvien maiden ja alueiden toimesta EU-asetusten antamissa puitteissa. Euroopan komissio hyväksyi ohjelmat joulukuussa 2008. Komissio ja Venäjä allekirjoittivat rahoitussopimukset Tukholmassa marraskuussa 2009 pidetyn EU−Venäjä huippukokouksen yhteydessä.

2.2Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö

2.3Nykytilan arviointi

Ulkorajayhteistyön hallinnosta annettu laki on ollut toimiva. Yhteistyö Euroopan unionin ulkopuolella asettaa myös kansalliselle lainsäädännölle vaatimuksen aiempaa selkeämmästä kokonaisuudesta. Viittaukset muuhun kansalliseen lainsäädäntöön tulisi pitää mahdollisimman vähäisinä. ENPI-yhteistyöohjelmia koskevat Euroopan unionin säännökset eivät sisältäneet myöskään tarkastusviranomaista ja tarkastajaryhmää koskevia säännöksiä.

3.1Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on saattaa Euroopan unionin muuttuneen lainsäädännön edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Tarkoituksena on lisäksi parantaa lain käytettävyyttä vähentämällä viittauksia muuhun lainsäädäntöön säätämällä erityisesti rahoituksen myöntämismenettelyyn liittyvistä asioista tässä laissa. Vaikka muutoin työ- ja elinkeinoministeriön tarkoituksena on ollut keskittää alueiden kehittämiseen liittyviä säännöksiä rahoituslakiin, on ENI-säännösten osalta todettu tarpeelliseksi, että säännökset ovat suurelta osin yhdessä, erityisessä ENI-laissa. Lain säännöksillä on vaikutusta myös muiden osallistuvien maiden toimintaan, joiden kannalta runsas viittausten käyttäminen Suomen kansalliseen lainsäädäntöön vaikeuttaisi kokonaisuuden ymmärtämistä. Lain säännökset on kuitenkin yhteensovitettu mahdollisimman laajasti alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta annetun lain (8/2014) säännösten kanssa ja näin eri ohjelmien tukilainsäädäntöjen harmonisointi helpottaa suomalaisten viranomaisten sekä hankkeiden toteuttajien työtä.

Hankehallintoa ja siitä aiheutuvia kustannuksia on tarkoitus vähentää ottamalla laajasti käyttöön yksinkertaistettuja kustannusmalleja.

3.2Toteuttamisvaihtoehdot

Lakiehdotuksen viranomaisten tehtäviä ja ohjelmien valmistelua ja muut hallinnointia koskevat säännökset olisi voitu sisällyttää alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annettuun lakiin, ja rahoitusta koskevat säännökset rahoituslakiin. Koska ENI-ohjelmassa ei sovelleta rakennerahastosäännöksiä, on selkeyden kannalta parempi, että ENI-rahoitussäännökset ovat omassa laissaan.

3.3Keskeiset ehdotukset

Lakiehdotukseen esitetään otettavaksi nykyistä tarkemmat säännökset tukimenettelystä. Tukimenettelyä ohjaavat tämän lakiehdotuksen säännösten lisäksi Euroopan unionin lainsäädäntö sekä valtionavustuslaki. Seurantakomitean ja valintakomitean tehtäviä tarkennettaisiin niin, että valintakomitean asettaminen ei olisi pakollista.

Lisäksi tarkoituksena on ottaa käyttöön Euroopan unionin lainsäädännön mahdollistamat yksinkertaistetut hankkeiden rahoitusta ja maksatusta koskevat mallit.

4.1Taloudelliset vaikutukset

ENI-asetuksen perusteella myönnettävä yhteisörahoitus on kaudella 2014−2020 yhteensä 15 433 miljoonaa euroa. Tästä noin 3,5 % eli noin 543,0 miljoonaa euroa osoitetaan ulkorajat ylittävän yhteistyön ohjelmille. Tämän lisäksi Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) siirretään yhteisön talousarvion ulkosuhdeotsakkeeseen näille ohjelmille noin 634,4 miljoonaa euroa. Yhteisörahoituksen enimmäismäärä asetuksessa tarkoitetuille rajat ylittäville ohjelmille on täten ohjelmakaudella 2014–2020 enintään noin 1 177,4 miljoonaa euroa.

Esityksellä on vaikutuksia siihen, miten yhteisten toimintaohjelmien varojen käyttöä suunnitellaan ja miten ne osoitetaan ja jaetaan ohjelmien yhteisille hallintoviranomaisille sekä miten varmistetaan moitteeton varainhoito.

Lakia sovellettaisiin ohjelmakaudella 2014−2020 kolmeen yhteiseen toimintaohjelmaan, jotka ovat Kaakkois-Suomi ─ Venäjä, Karelia ja Kolarctic. Yhteisön rahoitus ohjelmille tulee yhteisön talousarvion ulkosuhdeotsakkeesta. Jäsenvaltioita oli pyydetty syksyllä 2013 ilmoittamaan minkä osan niille EAKR-asetuksen mukaan tulevasta ulkorajat ylittävän yhteistyön rahoituksesta ne haluavat osoittaa ulkorajayhteistyöhön. Tämä rahoitus siirretään ulkosuhdeotsakkeeseen osoitettavaksi kyseisessä valtiossa toteutettaville yhteisille toimintaohjelmille ENI-asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ulkosuhderahoituksen lisäksi. Ohjelmille osoitettavan yhteisön rahoituksen kokonaismitoituksessa on otettu huomioon mm. koko ohjelma-alueen väestö, nykyisten ENPI CBC -ohjelmien jatkuvuus sekä kyky vastaanottaa tukea. Suomi on hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän linjauksen mukaisesti ilmoittanut suuntaavansa ulkorajayhteistyöhön EAKR-varojaan ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 60,0 miljoonaa euroa. Tämän Suomen ilmoituksen sekä ohjelma-alueiden väestömäärien ja muiden ENI-asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädettyjen tekijöiden perusteella komissio on vahvistanut Suomen ja Venäjän välisille yhteisille toimintaohjelmille tulevan EU-rahoituksen määräksi ohjelmakaudelle 2014−2020 seuraavat alustavat ohjelmakohtaiset luvut: Kaakkois-Suomi Venäjä 36,147 miljoonaa euroa, Karelia 21,501 miljoonaa euroa ja Kolarctic 24,718 miljoonaa euroa. Lisäksi Kaakkois-Suomi – Venäjä -ohjelman on mahdollista saada ohjelmakauden puolivälissä EU-rahoitusta lisää 18,710 miljoonaa euroa, Karelia-ohjelman 16,213 miljoonaa euroa ja Kolarctic-ohjelman 20,710 miljoonaa euroa, eli yhteensä 55,633 miljoonaa euroa. EU-rahoitus näille ohjelmille olisi siis ohjelmakauden alkuvaiheessa yhteensä 82,366 miljoonaa euroa ja voi nousta ohjelmakauden kuluessa 137,999 miljoonaan euroon (82,366 miljoonaa euroa + 55,633 miljoonaa euroa).

Lukuihin sisältyy myös Ruotsin Kolarctic-ohjelmalle omista EAKR-varoistaan osoittamat 9,0 miljoonaa euroa. Lisäksi Norja tulee osoittamaan Kolarctic-ohjelmalle rahoitusta, joka voidaan rinnastaa yhteisön rahoitukseen. Näillä varoilla ja niitä vastaavalla yhtä suurella Norjan kansallisella vastinrahoituksella voidaan rahoittaa norjalaisten toimijoiden osallistumista ohjelman puitteissa toteutettaviin hankkeisiin.

Tulevien ohjelmien vaikuttavuuden ja riittävän koon turvaamiseksi on linjattu, että Suomen tavoitteena on vähintään 50 prosentin yhteisrahoitusaste ohjelmille. Myös Venäjä, Ruotsi ja Norja ovat ilmoittaneet pyrkivänsä 50 prosentin yhteisrahoitusasteeseen. Tämä tarkoittaisi, että kolmen ohjelman yhteisön rahoitus ja kansallinen vastinrahoitus (pl. Norjan rahoitus) olisi yhteensä vähintään 164,732 miljoonaa euroa ja enintään 275,998 miljoonaa euroa. Ohjelmille tuleva muu kuin yhteisön rahoitus koostuisi Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Norjan valtioiden niille osoittamasta kansallisesta vastinrahoituksesta sekä muusta julkisesta ja yksityisestä rahoituksesta (hakijoiden omarahoitus). Kansallisen vastinrahoituksen jakautumista ohjelmaan osallistuvien valtioiden kesken ei ole vielä vahvistettu.

Kaikilla kolmella yhteisellä toimintaohjelmalla olisi myönteisiä vaikutuksia alueiden työllisyyteen, elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiin ja siten välillisesti valtion ja kuntien verokertymään.

4.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esitys määrittelisi riittävän täsmällisesti yhteisen hallintoviranomaisen ja yhteisen tarkastusviranomaisen tehtävät ja toimivallan. Tällä varmistettaisiin yhteisen hallintoviranomaisen ja yhteisen tarkastusviranomaisen toiminnan tehokkuus sekä luotaisiin edellytykset muun muassa viranomaisohjeistuksen laadintaan ja sen toimeenpanoon.

Esityksellä vahvistettaisiin yhteisten toimintaohjelmien sisällöllistä ohjausta. Ohjelmien hankehallinnointi kuten rahoitus- ja maksatuspäätökset keskitettäisiin nykyisten ENPI CBC -ohjelmien tapaan yhteisille hallintoviranomaisille.

Ohjelmien ja hankkeiden sisällöllistä ohjausta varten on aluetasolla luotu menettelytavat, joiden avulla eri viranomaiset kytketään ohjelmiin sisällöllisen ohjauksen, ei niinkään teknisen varainhallinnon, näkökulmasta. Tämä lisää ja syventää viranomaisten välistä yhteistyötä sekä lisää hallinnon tehokkuutta. Kokonaisuutena esitys tehostaessaan resurssien käyttöä myös vähentää hankehallintoon tarvittavia resursseja oleellisesti.

4.3Ympäristövaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä vaikutuksia ilman, veden tai maaperän laatuun. Esitys ei myöskään vaikuta haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen. Esityksessä tarkoitetuilla yhteisillä toimintaohjelmilla toteutetaan myös hankkeita, joilla on aluetasolla paikallisia vaikutuksia ilman, veden ja maaperän laatuun sekä luonnon monimuotoisuuteen. Ohjelmilla ei tulla toteuttamaan hankkeita, joilla on kielteisiä vaikutuksia ympäristön tilaan. Yhteisen toimintaohjelman valmistelun yhteydessä siitä tehdään suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun EY:n direktiivin 2001/42/EY mukainen strateginen ympäristövaikutusten arviointi. Direktiivi on Suomessa toteutettu lailla viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) . Mikäli ohjelmasta rahoitetaan toimia, joiden edellytyksenä on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun Euroopan talousyhteisön direktiivin 85/337/ETY ja lain (468/1994) mukainen arviointi, on arvioinnin toteuttaminen edellytyksenä rahoituksen myöntämiselle. Arvioinnin toteuttamisesta vastaa tuensaaja.

4.4Yhteiskunnalliset vaikutukset

Alueellisen kehittämisen kohteita ja samalla aluekehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat 1) aluetalous, työllisyys ja väestö, 2) elinkeinotoiminta ja osaaminen, 3) asukkaat ja hyvinvointi, 4) perusrakenne ja ympäristön tila sekä 5) hallinto ja alueellisen kehittämisen resurssit. Esityksellä on välittömiä vaikutuksia hallintoon ja aluekehityksen resursseihin.

Esityksellä on välillisiä vaikutuksia myös muihin alueellisen kehittämisen kohteisiin yhteisten toimintaohjelmien välityksellä. Ohjelmakaudella 2014−2020 toteutettavat ohjelmat keskittyvät erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen. Lisäksi ohjelmilla pyritään vastaamaan yhteisiin haasteisiin, kuten esimerkiksi ympäristön parantamiseen, vaikuttamaan rajojen turvallisuuteen ja tehokkuuteen sekä edistämään kansalaisten välisiä rajat ylittäviä suoria yhteyksiä.

5.1Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä. Valmistelussa ovat olleet keskeisesti mukana ulkoasianministeriö, valtiovarainministeriö ja ENPI-ohjelmien hallintoviranomaisina toimivat maakuntien liitot. Esitysluonnos on käsitelty 23.10.2014 alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnassa, jossa on edustettuina aluekehityksen kannalta keskeiset ministeriöt, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, maakuntien liitot sekä kumppaneina toimivat järjestöt. Lisäksi esitys lähetettiin marraskuussa alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukuntaan kirjalliseen menettelyyn.

5.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Lausunnot pyydettiin ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maakuntien liitoilta ja rakennerahasto-ELY-keskuksilta.

Maakuntien liittojen lausunnoissa esitettiin huoli ohjelma-alueiden maakuntien liittojen osallistumisesta 7 §:n mukaisten seurantakomiteoiden toimintaan. Lakiehdotuksen mukaan seurantakomiteaan voidaan nimetä maakuntien liittojen edustajia. Lausuntojen perusteella pykälän yksityiskohtaisia perusteluja on tarkennettu. Varsinaisten ohjelma-alueiden maakuntien liitoilla on seurantakomiteassa aina edustus.

Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota lakiehdotuksen yhteistyöohjelmien valmistelua koskevaan 8 §:ään. Voimassa olevan lain 3 §:n 3 momentissa on todettu, että työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee ohjelmaehdotuksen valtioneuvoston hyväksyttäväksi yhteistyössä muiden ministeriöiden, ohjelma-alueen maakuntien liittojen sekä muiden yhteisöjen kanssa. Tämä säännös puuttui lausunnolla olleesta lakiehdotuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee vakiintuneen tavan mukaan ohjelma-ehdotukset kaikkien niiden tahojen kanssa, joita asia koskee. Selkeyden vuoksi mainittu säännös on lisätty esitykseen. Maakuntien liitot ovat myös korostaneet ohjelma-alueen muiden liittojen osallistumista ohjelman toimeenpanoon. Kyseessä on kuitenkin ENI-ohjelmien hallinnointia koskeva laki, jossa määritellään ohjelmaviranomaisten tehtävät. Lausuntojen perusteella on lisäksi tehty teknisluonteisia tarkennuksia.

1.1Laki ulkorajan ylittävästä yhteistyöstä

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Soveltamisala. Lakia ehdotetaan sovellettavaksi Euroopan naapuruusvälineestä (ENI) osarahoitettaviin Euroopan unionin ulkorajat ylittävän yhteistyön yhteisten toimintaohjelmien valmisteluun, toimeenpanoon sekä ohjelmien toteuttamiseksi käytettävän rahoituksen myöntämiseen, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen. Lakia sovelletaan Euroopan yhteisön rahoitukseen, sitä vastaavaan kansalliseen sekä muuhun ohjelmaan käytettävään rahoitukseen. Lakia sovellettaisiin, jollei Euroopan unionin lainsäädännössä muuta säädetä. Pykälän 2 momentin mukaan niissä tapauksissa, joissa ei Euroopan unionin lainsäädännössä tai tässä laissa ole säädetty, tulisi sovellettavaksi valtionavustuslakia.

2 §.Määritelmät. Pykälään ehdotetaan otettavaksi sellaisia lain soveltamisen kannalta keskeisiä käsitteitä, joita ei määritellä asianomaisissa pykälissä. Määritelmät vastaavat pääosin alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain määritelmiä sekä ENI-asetuksen ja komission täytäntöönpanoasetuksen käsitteitä.

2 luku Viranomaiset ja ohjelmatyö

3 § . Ministeriöt. Pykälässä kuvataan ENI-toimintaan osallistuvat ministeriöt ja niiden keskeiset tehtävät. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kansalliselle viranomaiselle kuuluvista tehtävistä. Näihin tehtäviin kuuluu keskeisenä ENI-asetuksen 11 artiklan mukaan perustaa ja ottaa käyttöön täytäntöönpanoasetuksen mukainen hallinto- ja valvontajärjestelmä. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa myös siitä, että hallinto- ja valvontajärjestelmä toimii tehokkaasti ja että rahoitustoimet ovat laillisia ja asianmukaisia, ja että varojen hallinnoinnissa noudatetaan moitteettoman varainhoidon periaatteita. Ministeriö vastaa siitä, että ohjelman hallinnointi ja valvonta on säännösten mukaista. Työ- ja elinkeinoministeriössä toimisi myös täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan mukainen valvonnan yhteyspiste.

Ulkoasianministeriön tehtävänä olisi vastata Euroopan naapuruusvälineen rahoittaman ulkorajat ylittävän yhteistyön ulkosuhteisin liittyvistä kysymyksistä.

4 §.Tarkastusviranomainen. Pykälässä määritellään ENI-ohjelmien tarkastusviranomainen ja sen tehtävät. Tarkastusviranomainen toimii valtiovarainministeriön controller -toiminnon yhteydessä. Sama viranomainen toimii myös Suomen kansallisen rakennerahasto-ohjelman sekä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien tarkastusviranomaisena kaudella 2014−2020 kuten myös ohjelmakaudella 2007−2013. Tarkastusviranomaisen tehtävistä on säädetty täytäntöönpanoasetuksen 28 artiklassa. Tarkastusviranomaisen tehtävänä on varmistaa, että tarkastukset tehdään hallinto- ja valvontajärjestelmistä, ja siitä, että otos tarkastettavista hankkeista on tarkoituksenmukainen sekä ohjelman tilinpäätöksestä. Tilanteessa, jossa tarkastusviranomainen ei itse suorita tarkastuksia, on tarkastusviranomaisen varmistettava, että tällaisen elimen toiminta on riippumatonta tarvittavalla tavalla. Tarkastusviranomaisen on toimitettava komissiolle tarkastusstrategia, jossa muun ohessa esitellään tilinpäätöstä ja hankkeita koskevat tarkastusmenetelmät, hanketarkastuksia koskeva otantamenetelmä sekä kuluvan tilivuoden ja kahden seuraavan tilivuoden tarkastussuunnitelma. Tehtävänä on laatia vuosittain tarkastuskertomus, joka voi olla kaikille kolmelle ohjelmalle yhteinen. Lisäksi sen on laadittava tarkastuslausuma edeltävän tilivuoden tilinpäätöksestä.

5 §.Tarkastajaryhmä. Pykälän mukaan tarkastusviranomaisen apuna toimii tarkastajaryhmä. Tarkastajaryhmän puheenjohtajana toimisi tarkastusviranomaisen edustaja. Tarkastajaryhmään nimeää jokainen ohjelmaan osallistuva valtio edustajansa.

Tarkastajaryhmän perustamiseen velvoitetaan täytäntöönpanoasetuksen 28 artiklan 2 kohdassa. Tarkastajaryhmää koskeva vaatimus on uusi ulkorajayhteistyön hallinnossa. Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa jo rakennerahastokaudella 2007−2013 tarkastajaryhmää koskevat säännökset ovat olleet sekä Euroopan unionin lainsäädännössä että Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Jo tätä edeltävällä kaudella tarkastusviranomaisen apuna toimivista tarkastajaryhmistä oli sovittu ohjelmiin osallistuvien maiden välisissä sopimuksissa. Useissa eri valtioissa toteutettavissa ohjelmissa tarkastajaryhmän apu tarkastusviranomaiselle on tärkeää, jotta myös muiden kuin ohjelman tarkastusviranomaisen sijaintivaltiossa sijaitsevat hankkeet tulevat asianmukaisesti tarkastetuiksi. Tarkastajaryhmän jäsen vastaa oman maansa kohdalta siitä, että tarkastusviranomaisen otannan pohjalta tai muusta perustellusta syystä tarkastettaviksi valittavat hankkeet tarkastetaan asianmukaisesti ja tarkastukseen liittyvät asiakirjat toimitetaan tarkastusviranomaiselle. Tarkastajaryhmän Venäjän federaation jäsenen oikeudesta tarkastaa Venäjän kansallista rahoitusta Suomessa sovittaisiin rahoitussopimuksessa.

6 §.Hallintoviranomainen. Pykälässä ehdotetaan, että ENI-ohjelmien hallintoviranomaisina toimisivat ohjelma-asiakirjassa määritellyt maakuntien liitot. Ehdotus vastaa nykyistä menettelyä ja jo ENPI-ohjelmien hallinnoinnista kokemusta saaneet liitot jatkaisivat hallintoviranomaisina. Pykälän 2 momentti sisältäisi hallintoviranomaisen keskeiset tehtävät. Nämä tehtävät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 28 artiklassa, ja tehtävät jakautuvat ohjelman hallinnointiin, hankkeiden valintaan ja niiden hallinnointiin, teknisen tuen hallinnointiin, ohjelman varainhoitoon ja valvontaan ja näihin liittyviin menettelyihin sekä hallintoviranomaisen valvontaan sisältyviin paikan päällä tehtäviin hanketarkastuksiin.

Hallintoviranomaisten tehtävistä sovitaan lisäksi yhteisessä toimintaohjelmassa ja rahoitussopimuksessa. Pykälän 3 momentissa todetaan, että hallintoviranomaisen on järjestettävä hallintonsa niin, että yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanoon, varainhoitoon ja sisäiseen tarkastukseen liittyvät tehtävät erotetaan toisistaan. Tämä on yleinen Suomessa myös kaikessa kansallisessa rahoituksessa voimassa oleva säännös.

Pykälän 4 momentin mukaan hallintoviranomaisen tarkastuksiin sovelletaan tämän lain säännösten lisäksi asiaa koskevaa Euroopan unionin sääntelyä. Tarkastuksissa noudatetaan myös, mitä rahoitussopimuksessa on sovittu. Myös hallintoviranomaisena toimivan maakunnan liiton ja johtavan tuensaajan välisiin tukisopimuksiin on selkeyden vuoksi syytä ottaa maininta hallintoviranomaisen oikeudesta tehdä hallinnollisia tarkastuksia. Tarkastuksia tehdään myös paikan päällä.

7 §.Seurantakomitea ja valintakomitea. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset ohjelman seurantakomiteasta sekä valintakomiteasta. Seurantakomitean kokoonpanosta, toiminnasta ja tehtävistä säädetään täytäntöönpanoasetuksen 22−24 artikloissa. Kokoonpano ja tehtävät vastaavat edellisen ohjelmakauden säännöksiä. Seurantakomitean keskeinen tehtävä on seurata ohjelman täytäntöönpanoa ja edistymistä. Sen tulee seurata ohjelman tavoitteiden toteutumista tarkastellen kaikkia ohjelman tuloksiin vaikuttavia kysymyksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto nimittäisi seurantakomitean suomalaiset jäsenet. Työ- ja elinkeinoministeriö päättäisi vaihdoksista komitean kokoonpanossa suomalaisten jäsenten osalta. Seurantakomitean suomalaisiksi jäseniksi voidaan nimetä ohjelma-alueen maakuntien liittojen, työ- ja elinkeinoministeriön ja ulkoasiainministeriön sekä mahdollisuuksien mukaan ohjelma-alueen yrittäjien, yhdistysten ja kuntien edustajia. Muiden kuin viranomaisten edustus olisi hyödyllistä ohjelmaan sitoutumisen ja laajan hankepohjan kannalta. Varsinaisen ohjelma-alueen maakuntien liitoilla tulisi aina olla edustus ohjelman seurantakomiteassa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus esitetään lisättäväksi nimenomaisesti mainittuna sellaisena organisaationa, joka voidaan nimetä seurantakomiteaan.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä valintakomiteasta. Täytäntöönpanoasetuksen 3 kohdan d alakohdan mukaan seurantakomitean tehtävänä on erityisesti vastata ohjelmasta rahoitettaviin hankkeisiin sovellettavasta arviointi- ja valintamenettelystä. Tästä poiketen kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan seurantakomitea voi perustaa alaisuuteensa hankkeiden valintakomitean. Voimassa olevan lain 8 §:n mukaan seurantakomitea asettaa ohjelman toimeenpanoa varten yhden tai useamman valintakomitean. Valintakomitean lausunto oli luonteeltaan seurantakomiteaa velvoittava. Seurantakomitea saattoi poiketa valintakomitean esityksestä vain perustellusta syystä. Nyt valintakomitean perustaminen olisi vapaaehtoista. Asiaa koskevassa EU-lainsäädännössä ei myöskään säädetä valintakomitean lausuntojen velvoittavuudesta. Valintakomitean nimeää seurantakomitea ja antaa sille myös tehtävät. Valintakomitean suomalaiset jäsenet nimeäisi työ- ja elinkeinoministeriö.

Seurantakomitean ja valintakomitean tehtävät sisältävät julkista valtaa, joten suomalaiseen jäseneen sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tämän lain mukaisia tehtäviään. Suomalaisen jäsenen vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

8 § . Yhteinen toimintaohjelma. Ulkorajat ylittävää yhteistyötä toteutetaan yhteisillä toimintaohjelmilla.Näiden ohjelmien laatimisesta, sisällöstä, hyväksymisestä ja muuttamisesta sekä ohjelmissa käytettävistä kielistä on tarkemmat säännökset annettu täytäntöönpanoasetuksen toisessa osassa, 3−7 artikloissa. Ohjelman on sisällettävä täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan kuvaus ohjelma-alueesta, ohjelmastrategia, toimivaltaiset viranomaisten ja hallintoelinten rakenteet ja nimittäminen ja kuvaus ohjelman täytäntöönpanosta.

Pykälän 2 momentin mukaan ohjelmien valmistelusta vastaisivat ohjelma-alueiden maakuntien liitot yhteistyössä muiden ohjelmaan osallistuvien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa koko ohjelmakaudeksi. Suomessa valmisteluun osallistuvat lisäksi valtion ja kuntien viranomaiset sekä muut ohjelman toteuttamiseen osallistuvat tahot.

Pykälän 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö vastaa 2 momentissa mainittujen esitysten perusteella ohjelmaesityksen valmistelusta valtioneuvoston hyväksyttäväksi yhteistyössä muiden ministeriöiden, ohjelma-alueen maakuntien liittojen sekä muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien tahojen kanssa. Kuten kaikkien muidenkin Euroopan unionin osarahoittamien toimintaohjelmien hyväksymisestä vastaa valtioneuvosto. Lopullisesti ohjelman hyväksymisestä vastaa Euroopan komissio. Lisäksi ehdotetaan, että alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain 13 §:n mukainen alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta vastaisi ulkorajat ylittävän yhteistyön ohjelmaehdotusten kansallisesta valmistelun yhteensovittamisesta. Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta vastaa muutoinkin sekä kansallisen että Euroopan unionin alueiden kehittämiseen liittyvän ohjelmatyön yhteensovittamisesta. Ohjelmiin voidaan tehdä ilman komission nimenomaista päätöstä sellaisia täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisia muutoksia, jotka eivät merkittävästi muuta ohjelman luonnetta ja tavoitteita. Jos nämä muutokset vaikuttavat Suomen valtion rahoitusosuuteen, muutokset on toimitettava valtioneuvoston hyväksyttäviksi. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisissa yhteisen toimenpideohjelman tarkistuksissa noudatetaan kansallisessa menettelyssä, mitä niiden valmistelusta ja hyväksymisestä pykälän 2 momentissa säädetään. Yhteisen toimintaohjelman seurantakomitea voi päättää vähäisistä muutoksista.

9 § . Rahoitussopimus. Rahoitussopimuksista on säädetty ENI-asetuksen 10 artiklan 8 ja 10 kohdissa sekä täytäntöönpanoasetuksen 8 artiklassa. Rahoitussopimuksella tarkoitetaan komission kunkin kumppanimaan ja tilanteessa, jossa kumppanimaan osarahoitusosuus siirretään hallintoviranomaiselle myös muiden osallistuvien jäsenvaltioiden, ulkorajat ylittävän yhteistyön kumppanimaiden ja hallintoviranomaisen tai maan, jossa hallintoviranomainen sijaitsee, kanssa tekemää sopimusta.

Pykälän 1 momentissa esitetään, että työ- ja elinkeinoministeriö allekirjoittaisi rahoitussopimuksen, kuitenkin kuultuaan ensin hallintoviranomaisena toimivaa maakunnan liittoa. Rahoitussopimus sisältää määräyksiä ulkorajat ylittävän yhteistyön kumppanimaan osarahoitusosuudesta kuten rahoituksen määrästä, varojen käytöstä, ehdoista, maksuehdoista, tarkastuksista ja takaisinperinnästä.

Pykälän 2 momentin mukaan rahoitussopimukseen voidaan ottaa myös muita ohjelman toimeenpanon edellyttämiä ja sopimuksen eri osapuolten vastuita täsmentäviä seikkoja.

Pykälän 3 momentissa esitetään, että yhteisen toimintaohjelman hallintoviranomainen voisi tehdä rahoitussopimusta täydentävän yhteisymmärryspöytäkirjan tai muun vastaavan sopimuksen kumppanimaan viranomaisen tai tämän valtuuttaman tahon kanssa, tällainen voi olla esimerkiksi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa, rahoitus tulee kanavoitumaan sen kautta. Näiden sopimusten on oltava sekä Euroopan unionin että tämän lakiehdotuksen säännösten mukaisia. Tällaisella sopimuksella voidaan jo etukäteen ratkaista erilaisia ohjelman toimeenpanoon liittyviä käytännön kysymyksiä. Tällainen sopimus on toimitettava ennen sen allekirjoittamista työ- ja elinkeinoministeriölle tiedoksi.

10 §.Eräät täytäntöönpanojärjestelyt. Pykälään ehdotetaan sisällöllisesti voimassa olevan lain 10 §:ää vastaavaa säännöstä. Niihin tahoihin, joiden kanssa työ- ja elinkeinoministeriö tai hallintoviranomainen voi tehdä yhteisen toimintaohjelman hallinnointitehtävien täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen, esitetään lisättäväksi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki.

3 luku Tukimenettely

11 §.Tuen saajat. Pykälään esitetään otettavaksi yhteisten toimintaohjelmien tuen saajia koskevat perussäännökset. Tuen saajina voisivat olla sekä julkis- että yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt. Tämän lain mukaisiin tuen saajiin ei esitetä luonnollisia henkilöitä. hankkeiden luonne on pääosin sellainen, että niiden toteuttaminen olisi yksittäisille henkilöille vaikeaa. Koska ENI-ohjelmien keskeisenä toimintatapana on, että hankkeita toteutetaan rajat ylittävinä edellyttää se, että hankkeessa on aina useampi kuin yksi tuensaaja. Täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklassa todetaan, että hankkeessa on oltava edunsaajia vähintään yhdestä ohjelmaan osallistuvasta jäsenvaltiosta sekä yhdestä ENI-asetuksen liitteessä mainitusta ohjelmaan osallistuvasta kumppanimaasta tai Venäjän federaatiosta. Tuki myönnettäisiin aina johtavalle tuensaajalle toimintaan, jota toteutetaan yhdessä muiden tuen saajien kanssa. Kansallisessa tukilainsäädännössä käytetään vakiintuneesti termiä tuen saaja, ja nimitystä ehdotetaan käytettävän tässäkin laissa, vaikka Euroopan unionin lainsäädännössä käytetään tuen saajasta nimeä edunsaaja.

12 §.Hanke. Pykälä sisältäisi säännökset yhteisiä toimenpideohjelmia toteuttavista hankkeista. Hankkeiden on täytettävä EU- lainsäädännössä asetettujen edellytysten lisäksi tämän lakiesityksen mukaiset edellytykset. Lisäksi hankkeille asetettavista täydentävistä edellytyksistä voitaisiin sisällyttää säännökset sekä ohjelma-asiakirjaan että rahoitussopimuksiin. Nämä velvoittavat kaikkia mukana olevia valtioita. Pykälän 2 momentin mukaan johtavalla tuen saajalla on ENI-ohjelmissa keskeinen asema. Se vastaa hankkeen hallinnoinnista tuen myöntävään viranomaiseen nähden. Se allekirjoittaa sekä tukihakemuksen että tukisopimuksen muiden hankkeeseen osallistuvien puolesta ja huolehtii yhteydenpidosta hallintoviranomaisena toimivan maakunnan liiton kanssa. Johtavasta tuen saajasta ja sen tehtävistä säädetään täytäntöönpanoasetuksen 48 artiklassa.

13 §.Hallintoviranomaisen tehtävät tukimenettelyssä. Pykälään esitetään otettavaksi säännökset yhteisten toimintaohjelmien hallintoviranomaisten tehtävistä tukimenettelyssä. Tehtävät vastaavat pääosin edellisellä ohjelmakaudella hallintoviranomaisella olleita tehtäviä. Hallintoviranomainen vastaisi sekä ohjelmaan osoitetun Euroopan unionin ja sitä vastaavan kansallisen rahoituksen, muun mahdollisen ohjelmaan osoitetun rahoituksen mukaan lukien ohjelman kumppanimaasta ohjelmalle osoitetun rahoituksen myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta ja takaisinperinnästä.

Pykälän 2 momentin mukaan hallintoviranomainen tekee johtavan tuen saajan kanssa tukisopimuksen. Pykälässä säännettäisiin tukisopimuksen vähimmäissisällöstä.

14 §.Yleiset edellytykset ja tuen ehdot. Pykälässä määriteltäisiin hankkeille ja tuen myöntämiselle asetettavat yleiset edellytykset ja ehdot. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan hankkeen on oltava sen yhteisen toimenpideohjelman mukainen, josta kyseinen hanke tullaan rahoittamaan. Tuen tulee olla lisäksi perusteltua sen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta. Nämä ovat yleisiä ohjelmatyössä asetettuja vaatimuksia.

Pykälän 2 momentin mukaan vasta tukisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen syntyneisiin kustannuksiin on mahdollista myöntää tukea. Täytäntöönpanoasetuksen 48 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan tästä pääsäännöstä voidaan tehdä poikkeus joissain tapauksissa kuten eräisiin matkakustannuksiin. Jo päättyneisiin hankkeisiin ei kuitenkaan voi saada takautuvasti tukea.

Pykälän 3 momentissa on hanketoimintaa yleisesti koskeva säännös siitä, että tuki ei saa olla toimintatukea. Tuki myönnetään aina ohjelman mukaiseen erilliseen hankkeeseen, ei hakijaorganisaation normaaliin toimintaan.

Pykälän 4 momentin mukaan hankinnoissa noudatetaan hankintalain (348/2007) lisäksi täytäntöönpanoasetuksen 52─56 artiklojen erityissääntöjä. Näillä varmistetaan hankintoja koskevat perussäännökset myös niiden maiden hankinnoissa, joita eivät koske unionin hankintasäännökset.

15 §.Tuen myöntäminen. Pykälään ehdotetaan otetavaksi tuen myöntämistä koskevat yleiset säännökset. Tuki myönnetään joko hallintoviranomaisen hyväksymän kustannusmallin mukaan tai hankkeesta aiheutuvien hyväksyttävien, todellisten, hankkeen toteuttamiselle tarpeellisten ja määrältään kohtuullisten kustannusten perusteella. Pykälään ehdotetaan otettavaksi lisäksi tukisopimuksen vähimmäissisältö. Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuki on myönnettävä seurantakomitean tai valintakomitean esityksen mukaisesti, ellei hankkeen voida osoittaa olevan joko Euroopan unionin lainsäädännön, hanketta koskevan kansallisen lainsäädännön tai ohjelman vastainen. Hallintoviranomaisen on tehtävä hanke-esitykseen ne seuranta- tai valintakomitean esitystä tarkentavat muutokset, joilla varmistetaan lain ja ohjelmanmukaisuus tilanteessa, jossa hankkeen lain- tai ohjelmanmukaisuus voidaan varmistaa sellaisilla muutoksilla, jotka eivät muuta hankkeen luonnetta tai tavoitteita.

Pykälän 2 momentin mukaan tuki voidaan myöntää myös ehdotuspyyntömenettelyn ulkopuolisella tavalla. Tämä tarkoittaa täytäntöönpanoasetuksen mukaan esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa hankkeen toteuttaja on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti monopoliasemassa.

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tukimuodoista, niiden määräytymisen perusteista, käyttökohteista, ja enimmäismääristä tai osuuksista sekä menettelystä.

16 §.Hyväksyttävät kustannukset. Pykälään ehdotetaan otettavaksi yleissäännökset hankkeiden kustannusten hyväksyttävyydestä. Pykälän 1 momentin mukaan kustannusten on oltava sekä siihen sovellettavan lainsäädännön että ohjelman mukaisia. Pykälä on luonteeltaan informatiivinen, mutta tämänlainen säännös on huomattu käytännön hanketyössä tarpeelliseksi.

Pykälän 2 momentissa on lueteltu hyväksyttävät kustannusmallit. Täytäntöönpanoasetuksen 47─51 artikloissa on säädetty kustannusten hyväksyttävyydestä.

17 §.Tuen määrä. Pykälään ehdotetaan otettavaksi yleiset säännökset tuen määrästä. Pääsääntönä on, että tuki ei saisi kattaa hankkeesta aiheutuvien kustannusten täyttä määrää ja tuen saajan tulisi osallistua hankkeesta aiheutuviin kustannuksiin, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai ohjelmasta muuta johdu. Tuen saajan oma rahoituspanos parantaa usein hankkeen asianmukaista toteuttamista. Teknisessä tuessa ei hankkeiden luonteen vuoksi ole myöskään tarpeellista vaatia tuen saajan omaa rahoitusta.

18 §.Tuen hakeminen. Pykälän mukaan tukea haettaisiin asianomaisen ohjelman hallintoviranomaisena toimivalta maakunnan liitolta. Muutoin tuen hakemisessa noudatetaan, mitä siitä säädetään täytäntöönpanoasetuksessa ja ohjelma-asiakirjassa.

19 §.Tukisopimus. Pykälään ehdotetaan otettavaksi tukisopimusta koskeva säännös. Ohjelman hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto tekee tuen myöntämistä koskevan päätöksen perusteella tukisopimuksen ohjelmaa toteuttavien hankkeiden kanssa. Tukisopimuksen allekirjoittaa tuen saajien puolesta johtava tuen saaja. Pykälässä säädettäisiin lisäksi tukisopimuksen vähimmäissisällöstä.

20 §.Tuen maksaminen. Pykälän mukaan tuen maksamista haetaan hallintoviranomaisena toimivalta maakunnan liitolta. Viimeisen maksatushakemuksen yhteydessä tarkastetaan hankkeen toteutuminen sekä sisällön että rahoituksen osalta. Viimeisen maksatuserän suorittamisen edellytyksenä on, että tuen myöntäneelle maakunnan liitolle on toimitettu hyväksyttävä selvitys tuen käytöstä ja hankkeen toteuttamisesta.

Koska hanketta toteutetaan useammassa maassa, on maksatushakemuksen asianmukaisuuden varmistamiseksi tärkeää, että maksatushakemuksen liitteenä on pykälän 2 momentin mukainen riippumattoman tilintarkastajan lausunto.

Pykälän 3 momentin mukaan tuen myöntävä viranomainen voi maksaa ennakkoa hankkeelle kuten nykyisinkin.

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maksamisesta, maksamisen hakemiselle asetettavasta määräajasta sekä ennakkoa koskevasta menettelystä ja ennakon määrästä.

4 luku Yhteisten toimintaohjelmien valvonta

21 §.Tarkastusviranomaisen tarkastusoikeus. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset tarkastusviranomaisen tarkastusoikeuksista. Tarkastusviranomaisen tehtävien hoitamiseksi on välttämätöntä, että tarkastusviranomaisen tarkastusoikeus on riittävän laaja. Tarkastusoikeuksia koskevat säännökset otetaan myös osaksi 9 §:n mukaista rahoitussopimusta sekä hallintoviranomaisen ja johtavan tuen saajan välistä tukisopimusta.

22 §.Hallintoviranomaisen tekemät tarkastukset ja tarkastusoikeus. Hallintoviranomainen vastaa myöntämänsä rahoituksen käytön seurannasta ja valvonnasta siten kuin siitä Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään. Lisäksi rahoitussopimuksessa voidaan sopia tarkemmin, miten hallintoviranomainen käytännössä seuraa ja valvoo tuen käyttöä.

Tämän varmistamiseksi hallintoviranomaisen tehtävänä olisi muun muassa tarkastaa hallinnollisilla ja paikan päällä tehtävillä tarkastuksilla, että rahastoista osarahoitetut tuotteet ja palvelut on toimitettu ja tuen saajien ilmoittamat menot on maksettu ja että nämä menot ovat unionin ja kansallisen lainsäädännön, rakennerahasto-ohjelman ja tukiehtojen mukaisia. Hallintoviranomaisen tulee tehdä riittävä määrä tarkastuksia, jotta saavutetaan kohtuullinen varmuus toimien laillisuudesta ja oikeellisuudesta. Tehtävän hoitaminen edellyttää, että hallintoviranomaisella on mahdollisuus tehdä paikan päällä suoritettavia tarkastuksia. Hallintoviranomainen voi valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan tekemään tarkastukset puolestaan.

23 § . Tarkastettavan velvollisuudet. Pykälään ehdotetaan otettavaksi nykyistä vastaava säännös tarkastettavan velvollisuuksista.

24 § . Valvonnan yhteyspiste. Euroopan unionin lainsäädännön mukaan on nimettävä valvonnan yhteyspiste. Valvonnan yhteyspiste sijaitsisi työ- ja elinkeinoministeriössä. Ohjelma-asiakirjassa on kuvattu valvonnan yhteyspisteen tehtävät tarkemmin.

25 §.Virka-apu. Pykälään ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan lain 22 §:ää vastaava säännös. Hallintoviranomaisen lisäksi oikeus virka-apuun olisi myös tarkastusviranomaisella.

5 luku Erinäiset säännökset

26 §.Tietojen saanti. Pykälässä esitetään, että tietojen saantiin sovelletaan, mitä rahoituslain 28 §:ssä ja täytäntöönpanoasetuksen 74 artiklassa säädetään työ- ja elinkeinoministeriön, maakunnan liiton ja tarkastusviranomaisen tietojensaantioikeudesta. Rahoituslain 28 §:n mukaan salassapitosäännösten estämättä olisi työ- ja elinkeinoministeriöllä, maakuntien liitoilla sekä tarkastusviranomaisella oikeus saada muulta viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta taholta tuen hakijaa tai saajaa koskevia tietoja. Tuen hakemiseen ja myöntämiseen liittyy aina mahdollinen väärinkäytösten riski. Tuen hakija on velvoitettu hakemuksessaan antamaan tuen myöntämistä tai tuen maksamista varten riittävät tiedot, mutta tukea myöntävällä tai valvovalla viranomaisella tulee olla riittävän laajat oikeudet varmistaa annetun tiedon paikkansapitävyys tai muutoinkin tarkastaa tuen myöntämisen tai valvonnan kannalta välttämättömiä tietoja. Pyydetyn tiedon välttämättömyys olisi perusteltava.

Rahoituslain 28 §:n 4 momentissa on erikseen säädetty verohallinnolta saatavista tiedoista. Työ- ja elinkeinoministeriöllä ja maakunnan liitolla olisi oikeus saada maksutta verohallinnolta tuen hakijaa ja saajaa koskevat sellaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä tuen myöntämiseksi ja valvomiseksi. Oikeus tiedon saamiseen koskee myös sellaisia tietoja, jotka ovat muuten salassapidettäviä. Pykälässä on lisäksi mainittu, että tiedot voidaan toimittaa myös sähköisesti tai teknisen käyttöyhteyden avulla. Pyydettyjä tietoja ei saa käyttää muuhun kuin ne on luovutettu.

27 §.Tietojen julkisuus ja luovuttaminen. Tietojen julkisuuteen ja luovuttamiseen sovellettaisiin, mitä rahoituslain 28 §:ssä säädetään.

28 §.Tuen takaisinperintä ja maksamisen lopettaminen. Pykälässä esitetään, että takaisinperintään sovellettaisiin rahoituslain 37 §:ää. ENI-ohjelman hankkeisiin tuen myöntää hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto. Nämä periaatteet ja menettelytavat on syytä ottaa myös rahoitussopimuksiin, jotta voidaan varmistaa niiden sitovuus venäläisten toimijoiden osalta.

Tuen myöntäneen viranomaisen velvollisuutena on keskeyttää maksaminen hankkeelle tai periä tuki takaisin. Rahoituslain 37 §:n 1 momentin mukaisissa tapauksissa ei viranomaisella ole harkintavaltaa, vaan sen on keskeytettävä tuen maksaminen ja perittävä jo maksettu tuki takaisin joko kokonaan tai osittain. Perusteena tällaiselle menettelylle pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan on tuen myöntämistä, maksamista tai valvontaa varten annetut virheelliset tai harhaanjohtavat tiedot tai tietojen salaaminen, ja jos näiden tietojen antaminen tai salaaminen on olennaisesti vaikuttanut rahoituksen saamiseen. Virheellisillä tiedoilla tarkoitetaan sellaisia tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita antamishetkellä. Harhaanjohtavilla tiedoilla tarkoitettaisiin tietoja ja esittämistapaa, joka antaa väärän kuvan todellisesta tilanteesta, ja aiheuttaa sen, ettei viranomainen saa oikeaa kuvaa ratkaisunsa perusteeksi. Tietojen salaamisella tarkoitettaisiin oikean tiedon ilmoittamatta jättämistä esimerkiksi kun viranomaiselle tuen hakemisvaiheessa annetuissa tiedoissa tapahtuu muutoksia tai tarkastustilanteessa ei tarkastajalle ole toimitettu kaikkia asiaankuuluvia tietoja. Suhteellisuusperiaatteen mukaan maksatuksen keskeyttämisessä ja takaisinperinnässä edellytetään, että tässä momentissa mainituilla epäsäännönmukaisuuksilla on ollut olennainen vaikutus tuen myöntämiseen, maksamiseen tai valvontaan. Olennaisuudella tarkoitetaan, tuen myöntämisen osalta, ettei tukea olisi myönnetty tukipäätöksen mukaista määrää tai sillä olisi ollut vaikutusta muun muassa tuen ehtoihin. Tuen saaja on velvollinen toimittamaan maksamisen perusteeksi riittävän laajat, täsmälliset ja oikeat tiedot.

Maksaminen on keskeytettävä ja maksettu tuki on perittävä takaisin 2 kohdan mukaan tilanteessa, jossa tuen saaja on kieltäytynyt antamasta sellaisia tietoja, joita tarvitaan tuen maksamista tai valvontaa varten taikka tarkastusta suoritettaessa kieltäydytty täyttämästä tuen saajalle tarkastuksen suorittamiseksi säädettyjä velvollisuuksia. Pykälän 3 kohdan mukaan maksaminen on keskeytettävä ja tuki on perittävä takaisin, jos tukea on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin tuki on myönnetty. Pykälän 4 kohdan mukaan myös muu tukipäätöksen ehtojen noudattamatta jättäminen aiheuttaa tuen maksamisen lopettamisen tai takaisinperinnän.

Rahoituslain 37 §:n 2 momentissa säädettäisiin niistä maksamisen keskeyttämisen ja tuen takaisinperinnästä, joissa viranomaisella on harkintavalta. Momentin mukaisissa tapauksissa kyseessä ovat sellaiset tuen saajan menettelyt, jotka eivät kaikissa tapauksissa ole niin olennaisia, että niissä välttämättä olisi tehtävä tuen maksamisen lopettaminen tai takaisinperintä. Viranomaisen on tapauskohtaisesti harkittava, kaikki seikat huomioon ottaen, onko kyseisessä tapauksessa ryhdyttävä takaisinperintään tai maksamisen keskeyttämiseen. Jos kyseessä on tilanne, jossa joko ulkopuolisen tai viranomaisen itsensä tekemässä tarkastuksessa on hankkeen toteuttamisessa todettu tässä momentissa kuvattuja epäsäännönmukaisuuksia, on viranomaisen tehtävä perusteltu päätös siitä, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy asian johdosta.

Perimättä voidaan jättää määrä, joka on tukikohtaisesti enintään 100 euroa.

Lisäksi säädettäisiin useammalle yhteisesti myönnetyn tuen maksamisesta takaisin. Tuen saajat vastaavat yhteisvastuullisesti tuen takaisinmaksamisesta.

ENI-ohjelmien kansainvälisen luonteen vuoksi on tärkeää, että toisin kuin kansallisen rakennerahasto-ohjelman osalta, takaisinperintöihin voidaan lisäksi soveltaa mitä Euroopan unionin lainsäädännössä asiasta säädetään.

Lakiehdotuksen 28 §:n 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus periä takaisin hallintoviranomaiselle maksetut varat, siten kuin rahoituslain 41 §:ssä tarkemmin säädetään. Takaisinperintäoikeus olisi jos hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto on käyttänyt varat muuhun tarkoitukseen kuin ne on myönnetty tai jos maakunnan liitto on olennaisesti rikkonut varojen käyttämistä koskevia säännöksiä tai varojen osoittamispäätöksessä asetettuja ehtoja.

29 § . Vastuu takaisinperimättä jääneestä tuesta. Pykälään ehdotetaan otettavaksi nykyistä vastaava säännös vastuujaosta takaisinperittävän tuen osalta.

30 §.Yhteisen toimintaohjelman seurannan tietojärjestelmä. Pykälän mukaan yhteisen toimintaohjelman seurannan tietojärjestelmästä vastaa kunkin ohjelman hallintoviranomainen. Tietojärjestelmän sisällöstä säädetään Euroopan unionin lainsäädännössä.

31 §.Muutoksenhaku. Pykälään ehdotetaan otettavaksi sisällöllisesti voimassa olevan lain mukaiset muutoksenhakusäännökset. Seurantakomitean ja valintakomitean ratkaisuja koskeva muutoksenhakua koskeva säännös ehdotetaan nykyisestä poiketen kirjoitettavaksi selkeyden vuoksi tähän pykälään seuranta- ja valintakomiteaa koskevan pykälän sijasta.

32 §.Voimaantulo. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Pykälän 2 momentin mukaan tällä lailla kumottaisiin laki ulkorajayhteistyön hallinnosta. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn lakiin sovellettaisiin niitä säännöksiä, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana. Pykälän 3 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin muutoksiin.

Tätä lakia sovelletaan Euroopan naapuruusvälineestä osarahoitettaviin Euroopan unionin ulkorajat ylittävän yhteistyön yhteisten toimintaohjelmien valmisteluun, toimeenpanoon sekä ohjelmien toteuttamiseksi käytettävän rahoituksen myöntämiseen, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen, jollei Euroopan unionin lainsäädännössä muuta säädetä.

Tämän lain mukaiseen toimintaan sovelletaan lisäksi valtionavustuslakia (688/2001) , jollei tässä laissa muuta säädetä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti kansalliselle viranomaiselle kuuluvista Euroopan naapuruusvälineeseen liittyvistä tehtävistä. Työ- ja elinkeinoministeriössä toimii myös täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan mukainen valvonnan yhteyspiste.

Ulkoasianministeriö vastaa Euroopan naapuruusvälineen rahoittaman ulkorajat ylittävän yhteistyön ulkosuhteisiin liittyvistä kysymyksistä.

Ohjelman tarkastusviranomainen toimii valtiovarainministeriön valtiovarain controller -toiminnon yhteydessä hoitaen sille Euroopan unionin lainsäädännössä ja tässä laissa säädetyt tehtävät.

Tarkastusviranomainen antaa lisäksi täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan mukaisen kertomuksen ja lausunnon hallinto- ja valvontajärjestelmästä.

Tarkastusviranomaista avustaa tarkastajaryhmä, jonka puheenjohtajana toimii tarkastusviranomainen ja johon jokainen ohjelmaan osallistuva valtio nimeää jäsenensä.

Tarkastajaryhmän jäsenen vastuulla on toimittaa tarkastusviranomaiselle sen työtä varten edellyttämät tiedot menoista, jotka ovat aiheutuneet sen alueella ja kuuluvat hyväksytyn tarkastussuunnitelman mukaiseen toimintaan. Tarkastajaryhmän jäsen avustaa tarkastusviranomaista edustamansa valtion alueella tehtävien tarkastusten järjestämisessä. Venäjän federaation tarkastajaryhmän jäsen voi osallistua sen kansallisen osuuden käyttöön kohdistuviin tarkastuksiin tarkastusviranomaisen kanssa sen mukaisesti kuin Suomen tasavallan, Venäjän federaation sekä Euroopan unionin välisessä rahoitussopimuksessa sovitaan.

Yhteisen toimintaohjelman hallintoviranomaisena toimii ohjelma-asiakirjassa nimetty maakunnan liitto.

Hallintoviranomainen vastaa yhteisen toimintaohjelman hallinnoinnista ohjelma-alueella moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen ja hoitaa ne tehtävät, jotka Euroopan unionin lainsäädännössä ja tässä laissa on sille asetettu sekä tehtävät, joista rahoitussopimuksessa ja ohjelma-asiakirjassa on sovittu.

Hallintoviranomaisen on järjestettävä hallintonsa siten, että yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanoon, varainhoitoon ja sisäiseen tarkastukseen liittyvät tehtävät erotetaan toisistaan niin, että tehtävien riippumattomuus toisistaan voidaan varmistaa.

Hallintoviranomaisen tekemiin tarkastuksiin sovelletaan, mitä Euroopan unionin lainsäädännössä ja tässä laissa asiasta säädetään sekä mitä rahoitussopimuksessa asiasta on sovittu.

Jokaisen yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanon seurantaa varten on asetettava täytäntöönpanoasetuksen 21 artiklan mukainen seurantakomitea, johon ohjelmaan osallistuvat maat nimeävät jäsenet. Seurantakomitean toimintaan ja tehtäviin sovelletaan, mitä niistä säädetään täytäntöönpanoasetuksen 23 ja 24 artiklassa.

Valtioneuvosto nimittää seurantakomitean suomalaiset jäsenet. Suomalaisiksi jäseniksi voidaan nimetä ohjelma-alueen maakuntien liittojen, työ- ja elinkeinoministeriön, ulkoasiainministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä mahdollisuuksien mukaan ohjelma-alueen yrittäjien, yhdistysten ja kuntien edustajia. Työ- ja elinkeinoministeriö päättää vaihdoksista komitean kokoonpanossa suomalaisten jäsenten osalta. Seurantakomitean jäseniin ja kokoonpanoon sovelletaan lisäksi, mitä Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään.

Seurantakomitea voi asettaa erillisen hankkeiden valintakomitean. Seurantakomitea päättää valintakomitean kokoonpanosta ja sille annettavista tehtävistä. Valintakomitean suomalaiset jäsenet nimeää työ- ja elinkeinoministeriö.

Seurantakomitea voi kutsua asiantuntijoita. Seurantakomitean ja valintakomitean päätökset tehdään yksimielisesti.

Seurantakomitean ja valintakomitean suomalaiseen jäseneen tämän toimiessa tässä laissa tarkoitetuissa tehtävissä sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974) .

Ulkorajat ylittävää yhteistyötä toteutetaan monivuotisina yhteisinä toimintaohjelmina, joiden valmistelussa, sisällössä, hyväksymisessä ja muuttamisessa noudatetaan mitä Euroopan unionin lainsäädännössä ja tässä laissa säädetään.

Ohjelma-alueiden maakuntien liitot vastaavat yhteistä toimintaohjelmaa koskevan ehdotuksen laatimisesta yhteistyössä muiden ohjelmaan osallistuvien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä valtion, kuntien ja muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien tahojen kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa 2 momentissa mainittujen esitysten perusteella ohjelmaesityksen valmistelusta valtioneuvoston hyväksyttäväksi yhteistyössä muiden ministeriöiden, ohjelma-alueen maakuntien liittojen sekä muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien tahojen kanssa. Ohjelmaesitysten kansallisen valmistelun ja toimeenpanon yhteensovittamisesta sekä kumppanuuden mukaisesta valmistelusta vastaa alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain (7/2014) 13 §:n mukainen alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta. Valtioneuvosto päättää ohjelmaesityksen hyväksymisestä Suomen osalta.

Yhteistä toimintaohjelmaa muutettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä ohjelmaa koskevien ehdotusten laatimisesta ja hyväksymisestä säädetään. Yhteisen ohjelman seurantakomitea voi kuitenkin päättää merkitykseltään vähäisistä muutoksista.

Työ- ja elinkeinoministeriö allekirjoittaa täytäntöönpanoasetuksen 8 artiklan mukaiset ohjelmakohtaiset rahoitussopimukset kuultuaan hallintoviranomaisina toimivia maakuntien liittoja. Rahoitussopimuksen laatimisessa ja sisällössä noudatetaan, mitä niistä säädetään ENI-asetuksen 10 artiklan 8 ja 10 kohdissa ja täytäntöönpanoasetuksen 8 ja 9 artikloissa.

Rahoitussopimukseen voidaan ottaa lisäksi muita ohjelman toimeenpanon edellyttämiä ja sopimuksen eri osapuolten vastuita täsmentäviä seikkoja.

Hallintoviranomainen voi tarvittaessa tehdä rahoitussopimusta täydentävän Euroopan unionin ja tämän lain säädösten mukaisen yhteisymmärryspöytäkirjan tai muun vastaavan sopimuksen kumppanimaan viranomaisen tai tämän valtuuttaman tahon kanssa. Yhteisymmärryspöytäkirja tai muu edellä mainitun mukainen sopimus on toimitettava ennen allekirjoittamista työ- ja elinkeinoministeriölle tiedoksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö tai yhteisen toimintaohjelman hallintoviranomainen voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan tai ole muutoin merkitykseltään huomattavia taikka eivät muutoin vaadi eduskunnan suostumusta, sopia tavanomaisina pidettävistä yhteisen toimintaohjelman hallinnointitehtävien täytäntöönpanoa koskevista järjestelyistä Euroopan komission ja muiden ohjelmaan osallistuvien valtioiden viranomaisten sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa.

Tuen saajia voivat olla yksityisoikeudelliset tai julkisoikeudelliset oikeushenkilöt, jotka täyttävät niille Euroopan unionin lainsäädännössä sekä tässä laissa asetetut edellytykset. Tuki myönnetään johtavalle tuen saajalle toimintaan, jota toteutetaan yhdessä muiden hankkeen toteutukseen osallistuvien tuen saajien kanssa.

Hankkeen on täytettävä sille täytäntöönpanoasetuksessa ja tässä laissa sekä ohjelmassa ja rahoitussopimuksessa asetetut edellytykset.

Johtava tuen saaja toimittaa hankehakemuksen tuen myöntävälle hallintoviranomaiselle ja allekirjoittaa hankkeen toteuttamisesta laadittavan tukisopimuksen hallintoviranomaisen kanssa.

Johtava tuen saaja vastaa hankkeen toteuttamisesta ja yhteydenpidosta hallintoviranomaisen kanssa.

Hankkeessa tulee olla vähintään yksi osapuoli ohjelmaan osallistuvista Euroopan unionin jäsenvaltioista ja kumppanimaasta.

Hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto vastaa sekä Euroopan unionin rahoitusosuuden että sitä vastaavan kansallisen osuuden ja muun ohjelman toteuttamiseksi osoitetun rahoituksen myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta ja takaisinperinnästä.

Tarkemmat säännökset sisällytetään ohjelman rahoitussopimukseen ENI-asetuksen 10 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tuen myöntämistä koskeva päätös osoitetaan johtavalle tuen saajalle.

Hallintoviranomainen tekee johtavan tuen saajan kanssa tukisopimuksen, joka sisältää ainakin myönnetyn tuen määrän ja tuen käytölle asetettavat Euroopan unionin lainsäädäntöön ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat tuen ehdot. Lisäksi tukisopimuksessa on oltava maksamista ja takaisinperintää koskevat edellytykset sekä muut tuen saajalle asetettavat velvollisuudet.

Tuettavan hankkeen on oltava yhteisen toimenpideohjelman mukainen ja tuen tulee olla perusteltua sen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta.

Tukea voidaan myöntää sellaisiin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun hanketta koskeva tukisopimus on allekirjoitettu. Takautuvasti tukea voidaan myöntää täytäntöönpanoasetuksen 48 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisissa tapauksissa.

Tukea ei saa käyttää yleisenä toimintatukena.

Suomessa toteutettavien hankkeiden toimenpiteissä tuen käyttämisestä tavaroiden ja palvelujen hankintaan sekä urakalla teettämiseen noudatetaan julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) lisäksi mitä täytäntöönpanoasetuksen 52─56 artiklassa hankinnoista säädetään.

Tuki myönnetään hankkeeseen hakemuksen perusteella hallintoviranomaisen hyväksymän kustannusmallin mukaan tai hankkeesta aiheutuvien hyväksyttävien todellisten tarpeellisten ja määrältään kohtuullisten kustannusten perusteella. Tukipäätökseen on otettava myönnettävän tuen määrä, tuen ehdot, sekä maksamisen ja takaisinperinnän edellytykset. Tuki on myönnettävä seurantakomitean tai valintakomitean esityksen mukaisesti, jos hanke-esitys on Euroopan unionin ja hanketta koskevan kansallisen lainsäädännön sekä ohjelman mukainen. Lain ja ohjelmanmukaisuuden varmistamiseksi on hallintoviranomaisen tehtävä tukipäätökseen ja tukisopimukseen tarpeelliset seuranta- tai valintakomitean esitystä tarkentavat muutokset.

Tuki voidaan myöntää myös täytäntöönpanoasetuksen 41 artiklan mukaisella ehdotuspyyntömenettelyn ulkopuolisella tavalla.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tukimuodoista, niiden määräytymisen perusteista, käyttökohteista ja enimmäismääristä tai osuuksista sekä menettelystä.

Hankkeen kustannukset ovat hyväksyttäviä, jos ne ovat yhteisen toimintaohjelman mukaisia ja sovellettavan Euroopan unionin lainsäädännön ja tämän lain sekä muun hankkeeseen sovellettavan lainsäädännön mukaisia.

Tuki voidaan myöntää täytäntöönpanoasetuksen mukaisena toteutuneisiin kustannuksiin perustuvana tukena tai prosenttiperusteisena korvauksena, yksikkökustannuksina tai kertakorvauksena.

Tuki myönnetään hankkeesta aiheutuviin kustannuksiin, joista on vähennetty hankkeeseen välittömästi kohdistuvat tai siihen liittyvät tulot.

Tuki ei saa kattaa hankkeesta aiheutuvien kustannusten täyttä määrää, ja tuen saajan tulee itse osallistua hankkeesta aiheutuviin kustannuksiin, jollei poikkeamiseen ole erityisiä syitä tai jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä tai ohjelmasta muuta johdu. Teknisen tuen hankkeissa tuki voi kattaa kaikki hyväksyttävät kustannukset.

Tukea haetaan asianomaisen ohjelman hallintoviranomaisena toimivalta maakunnan liitolta.

Tuen hakemisessa noudatetaan mitä siitä säädetään täytäntöönpanoasetuksessa ja ohjelma-asiakirjassa.

Ohjelman hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto tekee tuen myöntämistä koskevan päätöksen perusteella tukisopimuksen ohjelmaa toteuttavien hankkeiden kanssa. Tuen käyttöä koskevaan tukisopimukseen on otettava myönnetyn tuen määrä, ja tässä laissa säädetyt tuen ehdot sekä maksamisen ja takaisinperinnän edellytykset. Tukisopimukseen tulee lisäksi ottaa ne Euroopan unionin lainsäädännössä ja rahoitussopimuksessa asetetut ehdot ja edellytykset, jotka olennaisesti vaikuttavat tuen käyttöön ja maksamiseen.

Tuen maksamista haetaan tuen hallintoviranomaisena toimivalta maakunnan liitolta. Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen myöntäneelle viranomaiselle on toimitettu hyväksyttävä selvitys hankkeen toteuttamisesta ja varojen käytöstä sekä rahoituksen toteutumisesta tukipäätöksen mukaisesti. Maksatuksen hakemiselle voidaan asettaa määräaika.

Maksatushakemukseen on liitettävä riippumattoman tilintarkastajan tekemä varmistus, siitä, että tuotteet ja palvelut on toimitettu ja että tuen saajat ovat maksaneet ilmoittamansa menot. Suomalaisen tilintarkastajan on täytettävä 21 §:n 2 momentissa tilintarkastajalle asetettavat edellytykset.

Tuen myöntävä viranomainen voi päättää, että se maksaa hankkeelle ennakkoa Euroopan unionin ja sitä vastaavasta kansallisesta rahoitusosuudesta sekä muusta ohjelmalle osoitetusta rahoitusosuudesta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä maksamisesta, maksamisen hakemiselle asetettavasta määräajasta sekä ennakkoa koskevasta menettelystä ja ennakon määrästä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Tarkastusviranomaisella on oikeus suorittaa varojen käyttöön liittyviä hallintoviranomaiseen ja tuen saajiin liittyviä tarkastuksia. Yksittäistä hanketta tarkastettaessa tarkastusoikeus koskee hanketta ja sen rahoitusta kokonaisuudessaan.

Tarkastusviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan tuen saajaan kohdistuvan 1 momentin mukaisen tarkastuksen puolestaan. Suomalaisen tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (459/2007) tarkoitettu tilintarkastaja.

Tilintarkastajaan sovelletaan tämän toimiessa tässä laissa tarkoitetuissa tehtävissä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

Tarkastuksen asianmukaista suorittamista varten viranomaisella tai tilintarkastajalla on oikeus päästä tuettavan toimenpiteen ja tuen käytön kannalta merkityksellisiin rakennuksiin, toimitiloihin tai paikkoihin ja tarkastaa näitä sekä tuen saajan olosuhteita, tietojärjestelmiä ja asiakirjoja. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Tarkastusta suorittavalla on oikeus ottaa asiakirjat ja muu tuen käyttöön liittyvä aineisto haltuunsa, jos tarkastuksen asianmukainen suorittaminen tätä edellyttää. Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.

Yhteiseen toimintaohjelmaan osallistuvissa valtioissa tehtävään tarkastukseen sovelletaan asianomaisen kansallisen lainsäädännön lisäksi, mitä Euroopan unionin lainsäädännössä asiasta säädetään sekä mitä rahoitussopimuksessa asiasta on sovittu.

Hallintoviranomainen vastaa myöntämänsä rahoituksen käytön seurannasta ja valvonnasta siten kuin siitä Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään ja mitä rahoitussopimuksessa on sovittu.

Hallintoviranomaisen on huolehdittava rahoitettujen palveluiden ja tuotteiden tarkastuksesta siten kuin Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään. Hallintoviranomaisen tekemiin tarkastuksiin sovelletaan mitä tässä laissa ja Euroopan unionin lainsäädännössä asiasta säädetään.

Hallintoviranomainen voi suorittaa tuen saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Yksittäistä hanketta tarkastettaessa tarkastusoikeus koskee hanketta ja sen rahoitusta kokonaisuudessaan.

Tarkastuksen asianmukaista suorittamista varten viranomaisella tai tilintarkastajalla on oikeus päästä tuettavan toimenpiteen ja tuen käytön kannalta merkityksellisiin rakennuksiin, toimitiloihin tai paikkoihin ja tarkastaa näitä sekä tuensaajan olosuhteita, tietojärjestelmiä ja asiakirjoja. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Tarkastusta suorittavalla on oikeus ottaa asiakirjat ja muu tuen käyttöön liittyvä aineisto haltuunsa, jos tarkastuksen asianmukainen suorittaminen tätä edellyttää. Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.

Hallintovirnaomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan 3 momentissa mainitun tarkastuksen. Ulkopuolinen asiantuntija voi hallintoviranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiaintuntijaan sovelletaan mitä 21 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Yhteiseen toimintaohjelmaan osallistuvissa valtioissa tehtävään tarkastukseen sovelletaan asianomaisen kansallisen lainsäädännön lisäksi mitä Euroopan unionin lainsäädännössä asiasta säädetään sekä mitä rahoitussopimuksessa asiasta on sovittu.

Tarkastettava on velvollinen 21 ja 22 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittamiseksi ilman aiheetonta viivytystä korvauksetta esittämään tarkastajalle kaikki tarvittavat tiliasiakirjat sekä muun rahoitukseen käyttöön liittyvän aineiston samoin kuin muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Valvonnan yhteyspiste toimii työ- ja elinkeinoministeriössä. Sen tehtävänä on ohjelma-asiakirjan mukaisesti seurata ohjelmien hallinnollisen valvontajärjestelmien toimivuutta ja avustaa tarvittaessa hallintoviranomaisen tekemissä tarkastuksissa ja tarkastuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Tarkastusviranomaisella ja hallintoviranomaisella on oikeus saada poliisilta, tulli- ja veroviranomaiselta korvauksetta virka-apua 21 ja 22 §:n mukaisen tarkastuksen suorittamiseen.

Tietojen saantiin sovelletaan mitä rahoituslain 28 §:ssä ja täytäntöönpanoasetuksen 74 artiklassa säädetään työ- ja elinkeinoministeriön, maakunnan liiton ja tarkastusviranomaisen tietojen saantioikeudesta.

Tietojen julkisuuteen ja tietojen säilyttämiseen sovelletaan mitä rahoituslain 30 §:ssä säädetään työ- ja elinkeinoministeriön, hallintoviranomaisen ja tarkastusviranomaisen velvollisuudesta luovuttaa ja säilyttää tietoja.

Hallintoviranomainen vastaa tuen takaisinperinnästä siten kuin rahoituslain 37 §:ssä ja Euroopan unionin lainsäädännössä asiasta säädetään.

Työ- ja elinkeinoministeriön oikeudesta periä takaisin hallintoviranomaiselle maksetut varat sovelletaan mitä rahoituslain 41 §:ssä säädetään.

Valtion velvollisuudesta suorittaa aiheettomasti maksettu ja takaisin perimättä jäänyt Euroopan unionin tuki sovelletaan mitä Euroopan unionin lainsäädännössä asiasta säädetään.

Sen jälkeen kun valtio on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla maksanut siinä tarkoitetun tuen yhteiselle hallintoviranomaiselle, valtiolla on oikeus saada maksamansa tuen määrä johtavalta tuen saajalta.

Hallintoviranomainen ylläpitää rahoitettavia hankkeita koskevaa yhteisen toimintaohjelman tietojärjestelmää, jonka on täytettävä sille tässä laissa ja Euroopan unionin lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

Maakunnan liiton tekemään päätökseen haetaan muutosta niin kuin kuntalaissa (365/1995) oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Seurantakomitean hankkeiden valintaperusteita tai hankkeiden valintaa ja rahoitusta koskevaan seurantakomitean päätökseen tai valintakomitean lausunnon vahvistamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan laki ulkorajayhteistyön hallinnosta (500/2008) . Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn tukeen sovelletaan tuen myöntämisajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin muutoksiin.