HE 310/2014

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan lukioiden rahoituspohja uudistetaan siten, että se turvaa ikäluokkien pienentyessä lukiokoulutuksen laadun ja alueellisen saavutettavuuden myös etäopetusta hyödyntäen. Lukiorahoituksen perusteisiin sisällytetään tuloksellisuusrahoitusosuus, joka palkitsee koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta, esimerkiksi yksilön oppimistulosten paranemisesta ja vähäisistä keskeyttämisistä.

Hallitusohjelman mukaan ammatillisen koulutuksen rahoitus uudistetaan tukemaan nykyistä paremmin koko ikäluokan kouluttamista, koulutuksen läpäisyn parantamista ja nopeampaa siirtymistä työelämään. Oppilaitoksia palkitaan koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta. Näyttötutkintokoulutuksen rahoitus järjestetään siten, että rahoitus ei kannusta tarpeettoman valmistavan koulutuksen järjestämiseen. Toisen asteen koulutuksen rahoitus myönnetään koulutuksen järjestäjälle.

Valtioneuvoston vahvistama koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma

Valtioneuvoston vuosille 2011—2016 vahvistaman koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan lukiokoulutuksen rahoitusperusteet uudistetaan ottaen huomioon rahoituksen ylläpitäjäneutraalisuus. Rahoitusta uudistetaan siten, että se turvaa ikäluokkien pienentyessä lukiokoulutuksen laadun ja alueellisen saavutettavuuden myös etäopetusta hyödyntäen. Kontaktiopetuksen säilyessä ensisijaisena ja pääsääntöisenä opetusmuotona hyödynnetään etäopetuksen tarjoamat mahdollisuudet opetustarjonnan turvaamisessa ja opetuksen monipuolistamisessa. Rahoitusperusteisiin sisällytetään tuloksellisuusrahoitusosuus, joka palkitsee koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta, esimerkiksi yksilön oppimistulosten paranemisesta ja vähäisistä keskeyttämisistä. Rahoitusta uudistettaessa turvataan maahanmuuttajien mahdollisuus lukiokoulutukseen. Olosuhdetekijät tulee ottaa huomioon. Rahoitusperusteiden uudistamisen tulee tukea lukiokoulutuksen laadun ja tuloksellisuuden kehittämistä ja kannustaa koulutuksen läpäisyyn.

Kehittämissuunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen järjestäjien rahoitusta tulee kehittää siten, että se muodostaa nykyistä selkeämmän kokonaisuuden ja tukee elinikäiselle oppimiselle, yhteiskuntatakuun toteuttamiselle sekä koulutusjärjestelmän laadulle, tehokkuudelle ja tuloksellisuudelle asetettavien tavoitteiden saavuttamista. Kehittämissuunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen rahoitus uudistetaan palkitsemaan koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta. Tavoitteena on tukea nykyistä paremmin koko ikäluokan kouluttamista, koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja aiemmin opitun tunnustamista.

Kasvaviin aikuiskoulutustarpeisiin vastaaminen edellyttää toiminnan tehostamista sekä rahoituksen kannustavuuden lisäämistä. Oppilaitoksille luodaan taloudellisia kannustimia kouluttaa tutkintoa vailla olevia aikuisia ja niitä kannustetaan työpaikkojen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja hakevaan toimintaan.

Rakennepoliittinen ohjelma

Hallitus on sopinut 29 päivänä elokuuta 2013 rakennepoliittisesta ohjelmasta, jonka mukaan lukiokoulutusta kehitetään rahoitusta sekä opetusta tehostamalla niin, että entistä useammat valmistuvat kolmen vuoden tavoiteajassa.

Rakennepoliittisen ohjelman mukaan aikaisemman osaamisen, työkokemuksen ja koulutuksen hyväksilukua lisätään ammatillisiin tutkintoihin johtavissa koulutusohjelmissa. Rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta 29 päivänä marraskuuta 2013 tehdyn päätöksen mukaan ammatillisen koulutuksen (perus- ja lisäkoulutus) rahoitusjärjestelmä uudistetaan siten, että rahoitus perustuu ensisijaisesti suorituksiin (esim. tutkinnot, osatutkinnot, osaamispisteet) ja tuloksiin, ei opiskeluaikaan. Jatkossa keskitytään tutkintojen osien ja tutkintojen järjestämiseen ja luovutaan muun koulutuksen julkisesta rahoituksesta: lukiokoulutuksen aineopinnoista ja ammatillisen lisäkoulutuksen (oppilaitos- ja oppisopimusmuotoinen) osatutkintoon johtamattomasta koulutuksesta. 2.asteen koulutuksen järjestäjäverkkoa tiivistetään siten, että vahvojen lukio- ja ammatillisen koulutuksen (perus- ja lisäkoulutus) järjestäjien toimintaedellytyksiä parannetaan ja jatko-opintoihin ja työelämän tarpeisiin vastaavan koulutuksen alueellinen saavutettavuus voidaan turvata.

Hallitus on 25 päivänä maaliskuuta 2014 päättänyt rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta osana julkisen talouden suunnitelmaa. Toimeenpanopäätöksen mukaan toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmä ja järjestäjäverkko uudistetaan. Rahoituksen määräytymisestä todellisen kustannuspohjan perusteella luovutaan ja toisen asteen koulutukseen kohdennettava valtion rahoituksen kokonaismäärä muutetaan talousarvioon perustuvaksi vastaavalla tavalla kuin yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla. Jatkossa talousarvioon otettavaa määrärahaa korotettaisiin kustannustason muutosta vastaavasti indeksiin perustuen.

Uusia rahoituksen määräytymisperusteita sovelletaan ensimmäisen kerran määriteltäessä rahoitusta vuodelle 2017. Rahoitusjärjestelmän ja järjestäjäverkon uudistuksilla toteutetaan yhteensä 260 milj. euron julkisen rahoituksen vähennys, josta valtionosuuksien vähennyksenä on kehystasossa huomioitu 100,5 milj. euroa vuodesta 2017 alkaen. Valtion lisärahoitus lukiokoulutuksen erityisen koulutustehtävän toteuttamiseen puolitetaan vuodesta 2016 lukien. Vuodesta 2017 alkaen lopetetaan valtionosuusrahoitus lukiokoulutuksen aineopintoihin ylioppilastutkinnon suorittaneilta, rajataan lukion sekä ammatillisen koulutuksen tutkintotavoitteisesta opiskelijasta koulutuksen järjestäjälle myönnettävä valtionosuusrahoitus enintään kolmeen vuoteen, lopetetaan valtion rahoitus ammatillisen lisäkoulutuksen tutkintoon tai sen osaan johtamattomaan koulutukseen sekä luovutaan erikoisoppilaitosten rahoituksesta nykyisessä muodossa. Suomen Ilmailuopiston sekä erikoisoppilaitosten järjestämän tutkintoon tai tutkinnon osaan johtavan koulutuksen rahoitus siirretään osaksi ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta.

Pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelma

Pääministeri Alexander Stubbin 24.6.2014 hallituksen ohjelman mukaan ohjelma perustuu pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, rakennepoliittiseen ohjelmaan sekä sen toimeenpanoa ja julkisen talouden sopeuttamista koskeviin linjauksiin. Kataisen hallituksen ohjelma vaalikaudelle 2011—2015 ja sen tavoitteet ovat edelleen voimassa. Hallituksen ohjelmassa todetaan, että toisen asteen ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen rahoitusta ja rakennetta uudistetaan vuoteen 2017 mennessä.

2.1Lainsäädäntö ja käytäntö

2.2Nykytilan arviointi

3.1Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on uudistaa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman päätösten mukaisesti toisen asteen koulutuksen valtionosuusperusteita ja toteuttaa vuoteen 2017 kohdistuvat valtiontalouden säästöpäätöksistä johtuvat rahoitukseen kohdistuvat muutokset sekä lisätä rahoitusjärjestelmän ennakoitavuutta, läpinäkyvyyttä ja selkeyttä. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanopäätöksen mukaisen rahoituksen kehittämiseksi rahoitusjärjestelmän uudistus kohdistuu kauttaaltaan rahoituksen määräytymisperusteisiin.

Lukiokoulutuksen sekä ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on tehostaa koulutusjärjestelmän toimintaa sekä vahvistaa järjestäjien edellytyksiä vastata nykyistä joustavammin opiskelijoiden, työelämän, muun yhteiskunnan sekä alueiden muuttuviin tarpeisiin laadukkaalla opetuksella ja koulutuksella. Eduskunnan vuosittain päättämä talousarvio asettaisi toiminnalle määrärahakaton. Rahoitusosuuksille ei olisi etukäteen asetettua hintaa, eikä rahoitus seuraisi suoraan toteutuneita kustannuksia. Rahoituksen lähtökohtana on turvata tarkoituksenmukainen ja riittävän ennakoitava rahoitus.

3.2Keskeiset ehdotukset

4.1Taloudelliset vaikutukset

4.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Toteutuessaan esityksestä seuraa muutoksia valtionosuusjärjestelmästä huolehtivien toimijoiden tehtäviin. Merkittävimmät muutokset liittyvät siihen, että vastaisuudessa ei ole tarvetta laskea vuosittaisia lukion ja ammatillisen koulutuksen keskimääräisiä yksikköhintoja eikä niitä säädetä valtioneuvoston asetuksella. Vastaavasti ei myöskään lasketa eikä vahvisteta lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen tai ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen järjestäjille yksikköhintoja. Varainhoitovuodelle ei tehdä enää kaikkia koulutuksen järjestäjiä koskevia ennakollisia ja lopullisia rahoituspäätöksiä, eikä rahoitusta oikaista vuosittain ennakollisesta lopulliseksi näiden perusteella. Koulutuksen järjestäjien tekemät rahoitusoikaisupyynnöt ja niistä johtuvat päätökset vähenevät rahoitusjärjestelmän mekanismien yksinkertaistuessa. Vuosittaista kustannustenjaon tarkistusta ei enää tehdä. Rahoituksen määräytymiseen liittyvä laskentaprosessi yksinkertaistuu. Mainittujen laskelmien sijaan rahoitus laskettaisiin ja vahvistettaisiin vuosittain koulutuksen järjestäjille esityksen 3. luvussa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti. Ennen rahoituksen vahvistamista talousarvioehdolla Opetus- ja kulttuuriministeriö tekisi päätöksen suoritteista, johon koulutuksen järjestäjillä on muutoksenhakumahdollisuus. Rahoituksen vahvistamisen jälkeen muutoksenhakumahdollisuus on rahoituspäätökseen lukuun ottamatta suoritteita. Rahoituksen määräytymisen perusteeksi tarvittava tiedonkeruu toteutettaisiin sähköisiä järjestelmiä hyväksikäyttäen, jotka rakennetaan Opetushallitukseen osaksi Oppijan verkkopalvelukokonaisuutta. Kustannustiedonkeruu jatkuisi supistetussa muodossa koulutusalojen kustannuskehityksen seuraamisen ja koulutuspoliittisen merkittävyyden takia, vaikka tietoja ei suoraan enää käytettäisi rahoituksen laskemiseksi ja tiedonkeruu sisällytetään Oppijan verkkopalvelukokonaisuuteen. Voidaan arvioida, että uudistus vähentää jonkin verran rahoitusjärjestelmään liittyvää virkatyötä ja muuntaa tietojärjestelmiin liittyvää virkatyötä eri muotoon kuin aiemmin.

Rahoitusuudistus muuttaa rahoituksen perusteena käytettävää tietoperustaa ja kerättäviä tietosisältöjä. Rahoituksen määräytymisen perusteeksi tarvittava tiedonkeruu toteutetaan sähköisiä järjestelmiä hyväksikäyttäen ja tiedonkeruu tapahtuisi pääosin Opetushallituksessa ja osin Tilastokeskuksessa. Sähköiseen tiedonkeruuseen siirtyminen vähentää myös manuaalisia työvaiheita. Tiedon keruusta vastaisi edelleen Opetushallitus.

Nykyistä kustannustiedonkeruuta voidaan supistaa ja se rakennettaisiin sähköisiä järjestelmiä hyödyntäen vähemmän manuaalista työtä vaativaksi, mikä helpottaa myös Opetushallituksen työtä. Uusien Oppijan verkkopalveluun ja todennetun osaamisen rekisteriin perustuvien järjestelmien käyttöönoton jälkeen työmäärän arvioidaan vähenevän. Tietoa pystytään siirtämään tietojärjestelmien välillä, eikä erillisiä tiedonkeruita tarvita. Tällöin Opetushallituksen ja Tilastokeskuksen päällekkäinen tiedonkeruu poistuu.

Nykyinen laskentapäiviin perustuva tiedonkeruu voidaan lakkauttaa, kun jatkossa tiedot saataisiin suoraan koulutuksen järjestäjien opiskelijatietohallintojärjestelmistä. Tämä helpottaa myös Opetushallituksen työtä.

Suoritepäätös ja rahoituspäätös tehtäisiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Rahoituksen laskeminen Opetushallituksen toimittaman tietoaineiston pohjalta tehtäisiin opetus- ja kulttuuriministeriössä vastaavalla tavalla kuin ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja kuntien peruspalvelujen rahoituksen laskenta.

Näyttötutkinnoissa todistuksen hyväksytysti suoritetusta tutkinnosta ja tutkinnon osasta antavat tutkintotoimikunnat. Tutkintotoimikuntien hyväksymät tutkinnot ja niiden osat tulevat Opetushallituksen ylläpitämään AITU-tietokantaan, josta ne siirretään todennetun osaamisen rekisteriin. Tutkintotoimikuntien asema muuttuu siten, että niiden tekemien tutkintoa ja tutkinnon osaa koskevien päätösten perusteella tullaan myöntämään yli puolet ammatilliseen aikuiskoulutukseen kohdennettavasta valtionosuudesta. Tutkintotoimikunnissa tehtävän työn määrä ei oleellisesti tule kasvamaan. Lisäksi Opetushallituksen ylläpitämä AITU-tietokanta tulee keventämään tutkintotoimikuntien työtä suoritusten hyväksymisessä.

Esityksellä ei ole arvioitu olevan ympäristö- tai sukupuolivaikutuksia.

4.3Yhteiskunnalliset vaikutukset

Nuorisotakuun toteuttamisen keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa kaikkien perusasteen päättävien nuorten siirtyminen toiselle asteelle ja edesauttaa tutkinnon suorittamista. Rahoitusjärjestelmän muutoksessa varmistettaisiin, että koulutuksen järjestäjät panostavat kaikkien opiskelijoiden tutkinnon suorittamiseen, koska rahoituksen perusteena huomioidaan opiskeluun käytetyn ajan lisäksi merkittävissä määrin myös suoritetut tutkinnot, lukion oppimäärä ja tutkinnon osat.

5.1Valmisteluvaiheet ja –aineisto

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 23 päivänä syyskuuta 2013 ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista valmistelleen työryhmän. Työryhmän tehtävänä oli valmistella rahoitusjärjestelmän uudistamista hallitusohjelman kirjausten, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman sekä hallituksen puolivälitarkastelun linjausten pohjalta. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotus ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän rakenteesta ja kehittämistarpeista. Työryhmän muistio julkaistiin elokuussa 2014 (Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 21:2014).

Lukiokoulutuksen rahoitusuudistusta on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä ja valmistelun tukena on ollut keväällä 2014 ministeriön asettama yhteistyöryhmä.

Esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuri-ministeriössä ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista valmistelleen työryhmän esitysten sekä lukiokoulutuksen rahoitusuudistuksen valmistelun pohjalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausunnon valtiovarainministeriöltä, oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Kuntaliitolta, koulutuksen järjestäjiltä sekä keskeisiltä järjestöiltä.

Esitys on käsitelty kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa ja sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä.

5.2Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Luonnos hallituksen esityksestä lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle ja julkaistiin opetusministeriön verkkosivuilla lokakuussa 2014. Luonnoksesta saatiin asetettuun määräaikaan mennessä lausunnot yhteensä 200 lausunnonantajalta. Lausunnoissa ilmaistiin, että suorituksiin ja tuloksellisuuteen perustuvaa rahoitusjärjestelmää pidettiin perusteltuna, toisaalta rahoituksen vakauden ja ennakoitavuuden turvaamiseksi toivottiin esitettyä suurempaa perusrahoitusosuutta. Rahoituksen ja todellisen kustannuspohjan yhteyden katkaisemista kritisoitiin, mutta indeksikorotusta pidettiin hyvänä. Lausunnoissa nähtiin riskinä rahoituksen maksimointi opintojen laadun ja erityisen tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden kustannuksella. Perusrahoitusosuuden rajaamista kolmeen opiskelijavuoteen kritisoitiin. Koko ikäluokan kouluttamisen tärkeyttä painotettiin. Osittain katsottiin, että edellisvuosien suoritteisiin perustuva järjestelmä ei reagoi muutoksiin riittävän nopeasti. Kaksoistutkinto-opiskelijoiden asemaan rahoituksessa toivottiin tarkennusta. Vaikuttavuusrahoituksen kriteereitä, erityisesti keskeyttämisten vähentämistä, pidettiin osittain epäselvinä ja epätarkoituksenmukaisina. Tiedonkeruun nähtiin aiheuttavan kustannuksia ja hallintoa. Useissa lausunnoissa ehdotettiin säädettäväksi prosenttiosuus, jonka verran koulutuksen järjestäjän rahoitus voi vuosittain enintään muuttua. Siirtymäaikoja pidettiin tärkeinä ja niiden todettiin esityksessä olevan riittävät.

Lukiokoulutuksen valtionrahoituksen säästöt huolettavat lausunnonantajia. Osa lausunnonantajista piti uudistusta kannatettavana ja koulutuksen tuloksellisuutta vahvistavana. Perusrahoituksen rajaamista kolmeen opiskelijavuoteen kritisoitiin monista eri syistä. Esityksen katsottiin olevan ristiriidassa koulutustakuun tavoitteiden kanssa pitää huolta koko ikäluokasta ja turvata myös heikommin opiskelussaan menetystyvien opiskelu. Katsottiin, että rahoituksen kolmevuotisuus ei ota huomioon aikuisopiskelijoiden, vieraskielisten ja opetuksellista tukea tarvitsevien, kaksoistutkintoa opiskelevien ja erityisen koulutustehtävän opiskelijoiden opintojen erityispiirteitä ja niistä syntyviä kustannuksia. Rahoituksen ennakoitavuuden katsottiin heikkenevän, kun rahoitus tulee aikaisempaa pitemmällä viiveellä, eikä perustu kustannuspohjaan. Lausunnoissa painotettiin lukiokoulutuksen alueellisen saavutettavuuden turvaamista ja opiskelijoiden erilaisuuden huomioimista. Opiskelijan neljän kuukauden enimmäispoissaoloaikaa pidettiin liian lyhyenä. Pienten kuntien osalta painotettiin yläkoulun ja lukion tiivistä yhteistyötä erityisesti opetusresurssien suhteen. Erityistehtävän mukaisen opetuksen rahoituksen turvaamista toivottiin. Vaikuttavuusrahoituksessa kritisoitiin keskeyttämisen ja opiskelijan hyvinvointipalautteen soveltumattomuutta rahoituksen määräytymisen perusteeksi esitetyssä muodossaan sekä tuotiin esille jatko-opintoihin sijoittumista koskevia ongelmia. Yksityisten koulutuksen järjestäjien osalta kiinnitettiin huomiota arvonlisäveron korvattavuuteen.

Ammatillisen peruskoulutuksen osalta lausunnoissa tuotiin esille, että rahoitusjärjestelmän uudistuessa koulutuksen on edelleen oltava työelämän tarpeiden mukaista. Rahoitus- ja erityisopetuksen kertoimien merkitystä painotettiin ja niiden riittävää tasoa edellytettiin. Aikaisemmin opitun tunnustamisen painottamista esityksessä pidettiin hyvänä. Työelämältä kerättävän palautteen on lausuntojen mukaan oltava vaikuttavuusrahoituksen yksi osa, kun taas opiskelijoilta kerättävä palaute herätti kysymysmerkkejä. Lausunnonantajia huoletti koulutuksen järjestäjien kyky tehdä koulutukseen tarvittavia investointeja.

Ammatillisen lisäkoulutuksen osalta rahoitusuudistuksen tavoitteita pidettiin hyvinä, mutta edellytettiin, että tehokkuus ei tavoitteena saa mennä työelämän tarpeiden edelle. Lausunnoissa tuotiin esille tutkintoon johtamattoman ammatillisen lisäkoulutuksen merkitystä ja toivottiin ettei sen rahoitusta lopeteta. Erityisopetusta saaneen opiskelijan määrittelyyn ja ilman valmistavaa koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen rahoitukseen toivottiin tarkennusta. Oppisopimuskoulutuksen merkitystä osana toisen asteen koulutuksen kokonaisuutta korostettiin.

Lausuntojen pohjalta on esityksen pykäliä ja niiden perusteluja monelta kohdin tarkennettu. Muutoksia on tehty säännöksien ja siirtymäsäännösten osalta. Annettujen lausuntojen perusteella tehtyjä muutoksia on käsitelty myös sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä.

1.1laki lukiolaissa, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksesta

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan lain mukaisen rahoituksen myöntämisestä 1 momentissa lueteltujen säädösten mukaiseen koulutukseen. Pykälän 1 momentissa säädettävä rahoitus kattaisi laeissa säädettyjen toimintojen käyttökustannuksiin ja ammatillisen koulutuksen osalta poistoihin myönnettävän rahoituksen ja valtionavustuksen sekä muun rahoituksen Rahoitusta voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, yksityiselle yhteisölle tai säätiölle ja valtion liikelaitokselle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan laskennallisesta omarahoitusosuudesta lukiokoulutukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvaksi myös ansio- ja liikennelentäjäkoulutukseen maksettava valtion rahoitus. Ansio- ja liikennelentäjäkoulutusta on rahoitettu osana ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmää. Koska jatkossa muu kuin tutkintoon tai tutkinnon osaan johtava koulutus ei ole ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta on ansio- ja liikennelentäjäkoulutuksen rahoittamisesta säädettävä erikseen.

2 §.Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin rahoituslaissa käytettyjen määritelmien sisältö. Pykälän 1) kohdassa yksityisellä koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan rekisteröityä yhteisöä, säätiötä ja valtion liikelaitosta, ei kuitenkaan yliopistolaissa (559/2009) tarkoitettua yliopistoa. Yliopistolain (559/2009) 49 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää yliopistolle rahoitusta laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Koulutusta koskevaa rahoituslakia ei edelleenkään sovellettaisi yliopistojen järjestämään koulutukseen.. Voimassa oleva tulkinta säädettäisiin aiempaa selvemmin lakiin. Ainoastaan kunnan omarahoitusosuudessa huomioitaisiin 4§:n mukaisesti yliopistojen harjoittelukoulut.

Pykälän 2 kohdassa määriteltäisiin ammatillinen peruskoulutus. Voimassa olevassa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa ei ole nimenomaisesti määritelty ammatillista peruskoulutusta, mutta välillinen määritelmä on lain 25 §:n 1 momentissa. Kyseisen säännöksen mukaan ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhintojen määräytymisessä huomioidaan ammatillisen koulutuksen järjestäjille aiheutuneet ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun näyttötutkintona suoritettavan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen valtakunnalliset kokonaiskustannukset, jotka jaetaan valtionosuuden myöntämisen perusteena käytettävien edellä tarkoitetussa koulutuksessa olevien opiskelijoiden yhteismäärällä. Säännöksen mukaan yksikköhintoja laskettaessa ei oteta huomioon oppisopimuskoulutuksesta aiheutuneita kustannuksia eikä kyseistä koulutusta saavia opiskelijoita.

Ehdotetun 2 kohdan mukaan ammatillisella peruskoulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua muuta kuin mainitun lain 20 §:n 2 momentin nojalla määrätyn erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta. Lisäksi ammatillisella peruskoulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon tai tutkinnon osan suorittamiseen valmistavaa koulutusta sekä näyttötutkintotilaisuuksiin osallistumista.

Määritelmän 2) kohdan mukaista ammatillista tutkintotavoitteista peruskoulutusta voidaan järjestää oppilaitosmuotoisena tai oppisopimuskoulutuksena. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta ei voida järjestäjää oppisopimuskoulutuksena. Lain säännöksissä todettaisiin erikseen koskeeko säännös oppilaitosmuotoista ammatillista peruskoulutusta tai oppisopimuskoulutuksena järjestettävää ammatillista peruskoulutusta.

Ammatillisen peruskoulutuksen määritelmän ulkopuolelle rajautuisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentin nojalla määrätyn erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävä tutkintotavoitteinen ja valmentava koulutus. Näiltä osin ehdotettu määritelmä poikkeaisi voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetusta ammatillisesta peruskoulutuksesta. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta ei rahoitettaisi perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoituksen kautta, vaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän erillisrahoituksen kautta.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain elokuussa 2015 voimaan tulevan 3 §:n 1 momentin mukaan ammatillinen peruskoulutus on mainitun lain 14 §:ssä tarkoitetun koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman mukaan suoritettavaa koulutusta, joka johtaa ammatilliseen perustutkintoon. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa säädetään erilaisista ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavista ja valmentavista koulutuksista, jotka eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ( HE 211/2014 vp ) ehdotetaan yhdistettäväksi kahdeksi valmentavan koulutuksen kokonaisuudeksi eli ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaksi koulutukseksi sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaksi koulutukseksi. Koulutuksen rahoituslaissa säädetty 2 kohdan mukainen ammatillisen peruskoulutuksen määritelmä olisi laajempi kuin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa käytetty ammatillisen peruskoulutuksen määritelmä, sillä määritelmä kattaisi myös ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatillisen peruskoulutuksen valmentavan koulutuksen sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus järjestetään aina erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella, joten koulutuksen rahoituslain mukainen ammatillisen peruskoulutuksen määritelmä ei koskisi tätä valmentavaa koulutusta.

Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin ammatillinen lisäkoulutus. Voimassa olevassa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa ei ole nimenomaisesti määritelty ammatillista lisäkoulutusta. Ammatillisella lisäkoulutuksella tarkoitettaisiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon taikka näiden tutkintojen osien suorittamiseen valmistavaa koulutusta. Muun kuin näyttötutkintoon tai sen osaan valmistavan ammatillisen lisäkoulutuksen valtionrahoitus päättyy vuoden 2017 alussa. Ammatillista lisäkoulutusta voidaan järjestää oppilaitosmuotoisena tai oppisopimuskoulutuksena. Lain säännöksissä todettaisiin erikseen, jos säännös koskisi vain oppilaitosmuotoista ammatillista lisäkoulutusta tai oppisopimuskoulutuksena järjestettävää ammatillista lisäkoulutusta.

Pykälän 4 kohdan mukaan erityisopetusta saavalla opiskelijalla tarkoitettaisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua opiskelijaa. Eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen (211/2014 vp) mukaisen uuden 19 a §:n 1 momentin mukaan oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen tai opiskelun tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetus annetaan erityisopetuksena. Opetuksen antamisesta erityisopetuksena säädetään voimassa olevan lain 20 §:n 1 momentissa.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi järjestämisluvassa määrätä, että koulutuksen järjestäjän erityisenä koulutustehtävänä on huolehtia erityisopetuksen järjestämisestä. Määritelmän mukaan erityisopetusta saavalla opiskelijalla ei tarkoitettaisi erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa opiskelevaa opiskelijaa. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta ei rahoitettaisi perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoituksen kautta, vaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän erillisrahoituksen kautta.

Ehdotetun määritelmän mukaan erityisopetusta saavalla opiskelijalla tarkoitettaisiin myös ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon sekä ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvaa opiskelijaa, jolle annetaan erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ei sisälly ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain voimassa olevaa 20 §:ää ja ehdotettua uutta 19 a §:ää vastaavaa velvoitetta, jonka perusteella opiskelijan opetus tulee säädettyjen edellytysten täyttyessä järjestää erityisopetuksena. Edellä mainittu erityisopetusta saavan opiskelijan määritelmä vastaisi voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen voimassa olevan 11 §:n 2 momentin säännöstä ammatillisen lisäkoulutuksen yhteydessä annettavien erityisten opetus- ja opiskelijahuoltopalveluiden rahoituksesta.

Pykälän 5 kohdan mukaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevalla tarkoitettaisiin opiskelijaa tai tutkinnon suorittajaa, joka ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa, ammatillista tutkintoa tai korkeakoulututkintoa Suomessa tai ulkomailla.

Pykälän 6 kohdan mukaan opiskelijavuodella tarkoitettaisiin 365 kalenteripäivää, joiden aikana opiskelija tai tutkinnon suorittaja otetaan huomioon rahoituksen perusteena.

2 luku Rahoituksen perusteet ja kunnan omarahoitusosuus

3 §.Myönnettävä rahoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjille myönnettävästä rahoituksesta. Rahoitus muodostuisi valtion talousarviossa päätettävästä vuosittaisesta määrärahasta ja siihen liittyvästä kunnan omarahoitusosuudesta eri koulutusmuodoissa lukuun ottamatta ammatillista lisäkoulutusta, jossa rahoitus muodostuu kokonaisuudessaan valtion talousarviossa päätettävästä määrärahasta. Rahoitus olisi yleiskatteellista ja sitä myönnettäisiin laskennallisin perustein. Koulutuksen järjestäjille myönnettävä rahoitus muodostuisi rahoitusosuuksista, jotka olisivat perusrahoitusosuus, suoritusrahoitusosuus ja vaikuttavuusrahoitusosuus. Lisäksi koulutuksen järjestäjille myönnettäisiin edellisiin rahoitusosuuksiin kuulumatonta, 19 §:n ja 26—28 §:n mukaista muuta erityistä rahoitusta. Rahoitusosuuksista ja muusta rahoituksesta säädettäisiin tarkemmin koulutusmuotokohtaisesti luvuissa 3—6.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös suoritusten vahvistamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi koulutuksen järjestäjän rahoituksen perusteena huomioon otettavat suoritteet. Koulutuksen järjestäjällä olisi muutoksenhakuoikeus huomioon otettavia suoritteita koskevaan päätökseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjille myönnettävien rahoitusosuuksien laskennasta. Edellä 1 momentissa tarkoitetut koulutuksen järjestäjän rahoitusosuudet laskettaisiin siten, että valtion talousarviossa kunkin koulutusmuodon rahoitusosuuksiin varatun määrärahan ja siihen lisättävän kuntaosuuden summasta erotetaan kunkin rahoitusosuuden laissa säädetty osuus. Jokainen rahoitusosuus sisältäisi useita eri mittareita. Kullekin mittarille määriteltäisiin koulutuksen rahoitusasetuksessa joko oma osuus rahoitusosuuden kokonaisrahoituksesta tai rahoitusosuuden kunkin mittarin euromäärä perustuisi yhteismitallistettujen suoritteiden määrään suhteessa koko rahoitusosuuden yhteismitallistettuihin suoritteisiin (esimerkiksi perusrahoituksen kaikista mittareista muodostuu opiskelijavuosia, jolloin eri mittareiden suoritteet ovat vertailukelpoisia keskenään). Ehdotetun säännöksen mukaan suoritteiden suhteellisten osuuksien laskennassa otettaisiin huomioon, mitä suoritteiden laskentaperusteista ja kertoimista säädetään muualla laissa. Laissa säädettäisiin, mitä suoritteita kunkin rahoitusosuuden perusteena huomioitaisiin. Huomioitavia suoritteita olisivat esimerkiksi opiskelijavuodet sekä suoritetut tutkinnot ja tutkinnon osat. Ammatillisen lisäkoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen perusrahoitusosuuksissa ministeriö voisi kohdentaa opiskelijavuosirahoitusta myös muilla kuin laskennallisilla perusteilla.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi nykyistä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakia vastaavalla tavalla kunnan saamasta rahoituksesta lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestämiseen. Rahoitusjärjestelmän laskennallisten perusteiden muuttuessa laissa ei kuitenkaan enää käytettäisi määritelmiä kunnan valtionosuus ja sen laskennallinen peruste.

Pykälän 3 momentin perusteella kunnalle myönnettävästä rahoituksesta vähennetään 4 §:ssä tarkoitettu kuntakohtainen omarahoitusosuus. Mikäli kunnan omarahoitusosuus on suurempi kuin kunnan saama laskennallinen rahoitus, Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus nettouttaa summan siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 49§:ssä säädetään koulutuksen rahoituslain 46§:ään perustuen. Ehdotettu säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa säännöstä.

Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittauksen 7 §:n perusteella yksityiselle koulutuksen järjestäjälle myönnettävään arvonlisäverokorvaukseen.

Pykälän 5 momentti sisältää informatiivisen viittauksen 7 luvussa säädettyihin erityisiin valtionavustuksiin, joita opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myöntää koulutuksen järjestäjälle.

4 §.Kunnan omarahoitusosuus. Pykälässä säädettäisiin kunnan omarahoitusosuuden laskennasta. Kunnan omarahoitusosuutta sovellettaisiin lain 1 §:n 2 momentissa säädettyjen koulutusten eli lukiolaissa ja ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatilliseen perustutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavan koulutuksen rahoittamiseen.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtion rahoitukseen perustuvan euromäärän määrittämisestä, josta muodostuu pohja kunnan omarahoitusosuuden määrittämiselle. Laskennan pohjana huomioitaisiin lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu valtion rahoitus ja 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu yksityiselle koulutuksen järjestäjälle korvattavan arvonlisäveron valtion rahoitus kunnan omarahoitusosuuden piirissä olevan koulutuksen osalta. Voimassa olevien säännösten mukaan kunnan omarahoitusosuutta laskettaessa ei oteta huomioon niitä opiskelijoita, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa tai joilla on kotikunta Ahvenanmaalla. Vastaavaa periaatetta noudatettaisiin myös uudessa rahoitusjärjestelmässä. Ehdotetun säännöksen mukaan edellä tarkoitettu valtion rahoituksen euromäärä kerrottaisiin luvulla 0,9975, minkä kautta huomioitaisiin laskennallisesti niiden opiskelijoiden osuus, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa tai joilla on kotikunta Ahvenanmaalla. Kyseessä olisi laskennallinen vähennys, joka perustuisi vuosien 2011—2013 keskiarvoon kotikunnattomista ja ahvenanmaalaisista opiskelijoista kunnan omarahoitusosuuden piiriin kuuluvassa koulutuksessa. Nykyisin kotikunnattomien ja ahvenanmaalaisten opiskelijoiden lukumäärätiedot perustuvat erilliseen tiedonkeruuseen, josta kuitenkin luovuttaisiin ehdotetun rahoitusuudistuksen yhteydessä. Kokonaisuuden kannalta laskennallisiin tietoihin siirtymisen vaikutus valtion ja kuntien rahoitukseen ei olisi merkittävä.

Pykälän 1 momentissa tarkoitettuun euromäärään lisättäisiin lisäksi varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna valtion oppilaitosten ja yliopistojen harjoittelukoulujen opiskelijoiden kunnan omarahoitusosuuden piirissä olevassa koulutuksessa suorittamien opiskelijavuosien lukumäärän ja 4 momentissa tarkoitetun opiskelijavuosikohtaisen laskennallisen valtion rahoituksen tulon euromäärä. Näitä koulutuksia ei rahoiteta lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun talousarvion määrärahan puitteissa, mutta nämä koulutukset ovat kuitenkin 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun kunnan omarahoitusosuuden piirissä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan omarahoitusosuuden laskennasta. Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 8 §:1 momentin mukaan kunnan omarahoitusosuus lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannuksista on 58,11 prosenttia ja lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen käyttökustannuksista 50 prosenttia. Jatkossa rahoitus ei perustu enää toteutuneisiin kustannuksiin, joten kunnan omarahoitusosuus määriteltäisiin valtion rahoituksen pohjalta muuttamalla opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain nykyisin voimassa olevat edellä mainitut kunnan omarahoitusosuusprosentit kertoimiksi. Ehdotetun säännöksen mukaan kunnan omarahoitusosuuden kerroin olisi 1,387 lukuun ottamatta lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta, jonka kerroin olisi 1. Kunnan omarahoitusosuuteen lisättäisiin lisäksi 3 momentissa säädetty euromäärä.

Uudessa rahoitusjärjestelmässä voitaisiin laskea kunnan omarahoitusosuus sen jälkeen, kun valtion talousarvion määräraha on selvillä. Kokonaisrahoituksen määrä kunnan omarahoitusosuuden piiriin kuuluvassa koulutuksessa muodostuisi valtion talousarvion määrärahasta, johon lisättäisiin 2 momentin mukaisesti laskettu kunnan omarahoitusosuus.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös kunnan asukaskohtaisesta omarahoitusosuudesta. Kunnan asukaskohtainen omarahoitusosuus saataisiin jakamalla edellä 2 momentissa säädetty kunnan omarahoitusosuusvarainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden viimeisen päivän mukaisella koko maan asukasmäärällä. Kuntakohtainen omarahoitusosuus puolestaan muodostuisi kunnan asukaskohtaisen omarahoitusosuuden ja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden viimeisen päivän mukaisen kyseisen kunnan asukasmäärän tulona.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kunnan omarahoitusosuuteen lisättävästä kiinteästä euromäärästä. Lisättävä euromäärä pohjautuu talouspoliittisen ministerivaliokunnan 28 päivänä marraskuuta 2013 tekemään linjaukseen, jonka perusteella kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin poistettiin vuoden 2015 alusta lukien ja rakennepoliittisen ohjelman toimenpiteistä tehtiin erillisratkaisu. Ministerivaliokunnan päätöksen mukaan toisen asteen koulutuksen valtionrahoituksen säästöt toteutetaan siten, että valtionosuusprosentin pienentäminen ei lisää säästöjen vaikutusta koulutuksen järjestäjien rahoitukseen. Tämän takaamiseksi säädetään, että toisen asteen koulutuksen yksikköhintoihin jatkossa tehtävissä muutoksissa omarahoitusosuus olisi sama kuin nykyisinkin (58,11 %) lukuun ottamatta osana rakennepoliittista ohjelmaa sovittavia 2. asteen koulutusta koskevia toimenpiteitä, joiden käsittelystä tehdään erillisratkaisu. Päätöksen johdosta ehdotetut kertoimet pohjautuisivat nykyisiin kunnan omarahoitusosuusprosentteihin. Euromäärä, joka ehdotetaan lisättäväksi kunnan omarahoitusosuuteen, muodostuu ammattikorkeakoulujen rahoitusmuutoksesta johtuvasta erästä (290 948 000 euroa), josta vähennetään rakennepoliittisen ohjelman erillisratkaisusta johtuva erä (40 600 000 euroa), joka muodostuu siitä, että kuntien rahoitusosuus alenee normaalia kuntarahoitusosuutta (58,11 %) enemmän (77,93 %), jolloin euromääräisesti alennetaan kuntien omarahoitusosuutta näiden erotuksen verran (77,93 % - 58,11 %). Hallituksen esitystä tehtäessä ei ole vielä tiedossa vuoden 2017 kustannustaso, joten euromäärää joudutaan korjaamaan myöhemmin vuoden 2017 tasolle ammattikorkeakouluista johtuvan erän osalta, joka on vuoden 2015 tasossa. Rakennepoliittisen ohjelman erillisratkaisun rahoituserä on valmiiksi vuoden 2017 tasolla.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin opiskelijavuosikohtaisesta laskennallisesta rahoituksesta, jota sovellettaisiin 1 momentissa tarkoitettujen valtion oppilaitosten ja yliopistojen harjoittelukoulujen opiskelijoiden valtion rahoituksen huomioon ottamisessa. Ehdotettu opiskelijavuosikohtainen laskennallinen valtion rahoitus on muodostettu vuoden 2015 yksikköhinnoista kertomalla luvut valtion rahoitusosuudella (41,89 %). Hallituksen esitystä tehtäessä ei ole vielä tiedossa vuoden 2017 kustannustaso, joten euromäärää joudutaan korjaamaan myöhemmin vuoden 2017 tasolle.

5 §.Rahoitusindeksi. Pykälässä säädettäisiin rahoitusindeksistä, jonka kautta talousarvion määrärahoissa, 4 §:ssä tarkoitetuissa laskennallisissa euromäärissä sekä 6 §:ssä tarkoitetuissa perushinnoissa huomioitaisiin vuosittainen kustannustason nousu.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin talousarvion määrärahojen, 4 §:ssä tarkoitettujen laskennallisten euromäärien sekä 6 §:ssä tarkoitettujen perushintojen korottamisesta rahoitusindeksin perusteella. Ehdotetun säännöksen mukaan lukioiden ja ammatilliseen koulutuksen 3 §:ssä tarkoitettua edeltävänä varainhoitovuonna myönnettyä määrärahaa korotettaisiin rahoitusindeksin perusteella. Korotus ei kuitenkaan koskisi kertaluonteisia eriä. Indeksikorotus koskisi myös 4 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja laskennallisia eriä sekä 6 §:ssä tarkoitettuja perushintoja. Mikäli indeksit laskisivat, ei kuitenkaan määrärahaa eikä muita eriä laskettaisi.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan edellä mainittuja määrärahoja ja muita eriä korotettaisiin rahoitusindeksin vahvistamisvuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden indeksien mukaista kustannustason nousua vastaavasti. Esimerkiksi varainhoitovuonna 2017 kustannustason nousuna huomioitaisiin vuoden 2013 lopun ja vuoden 2014 lopun pistelukujen erotus. Toiminnan laajuuden muutos voi johtua esimerkiksi ikäluokkien määrän muutoksesta, maahanmuutosta tai muista opiskelijamäärän kasvuun vaikuttavista seikoista. Muutos voi aiheutua myös asianomaisesta koulutustehtävää koskevasta laista tai asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rahoitusindeksi muodostuu Tilastokeskuksen julkaiseman ansiotasoindeksin, kuluttajahintaindeksin, rakennuskustannusindeksin sekä kotimarkkinoiden perushintaindeksin perusteella. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin koulutusmuotokohtaisessa rahoitusindeksissä käytettävien indeksien painotuksesta ja kustannustason nousun huomioon ottamisesta tarkemmin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rahoitusindeksin pisteluvun määräytymisestä. Indeksisarjoissa joulukuun 2010 pisteluku on merkitty luvuksi 100. Ehdotetun säännöksen mukaan rahoitusindeksi määrättäisiin 2 momentissa säädettyjen indeksien perusteella siten, että mainittujen indeksien vuoden 2010 joulukuun pisteluvut vastaisivat rahoitusindeksin pistelukua 100.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rahoitusindeksin vahvistamisessa noudatettavasta menettelystä. Rahoitusindeksin pisteluvun vahvistaisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Rahoitusindeksin vahvistaminen olisi teknisluonteinen asia, koska indeksin määräytyisi muiden Tilastokeskuksen vahvistamien indeksien pistelukujen perusteella. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi rahoitusindeksin pisteluvun varainhoitovuotta edeltävän vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Käytännön syistä on välttämätöntä, että rahoitusindeksin pisteluku julkistetaan varainhoitovuotta edeltävän vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Tätä edellyttää valtion talousarvion käsittelyn aikataulu.

6 §.Majoituksen ja erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushinnat. Pykälässä säädettäisiin valtuudesta säätää valtioneuvoston asetuksella euromääräiset perushinnat, joita käytettäisiin opiskelijoille tarjottavan majoituksen sekä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen määräytymisessä. Ehdotetun säännöksen 1 kohdan mukaan majoituksen perushintaa käytettäisiin lukiolaissa ja ammatillisesta peruskoulutuksessa annetussa laissa tarkoitetun majoituksen rahoitusperusteena.

Ehdotetun säännöksen 2 kohdan mukaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushintaa käytettäisiin mainitun erityistehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen määräytymisperusteena. Kyseistä koulutusta ei rahoitettaisi perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoituksen kautta, vaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän erillisrahoituksen kautta.

Ehdotetun säännöksen 3 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös majoituksen perushinnan ja erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushinnan kertoimista. Kertoimien avulla otettaisiin huomioon majoituksen järjestämisen ja erityisopetuksen järjestämisen kustannuserot.

7 §.Arvonlisäveron korvaaminen yksityisille koulutuksen järjestäjille. Pykälän 1 momentin perusteella yksityiselle koulutuksen järjestäjälle korvattaisiin niiden koulutusmuotoa koskevassa lainsäädännössä säädettyjen tehtävien toteuttamisessa syntyneet arvonlisäverolaissa (1501/1993) tarkoitetut arvonlisäverot euro-eurosta -periaatteen mukaisesti. Rahoitusta arvonlisäveroihin ei myönnettäisi muusta toiminnasta, joka ei ole koulutusmuotoa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettua toimintaa. Jos toiminnassa on mahdollisuus hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi, eivät kyseisestä toiminnasta aiheutuneet arvonlisäverot oikeuta rahoitukseen. Rahoitus on euromääräinen ja perustuu viimeksi toteutuneen vahvistetun tilinpäätöksen tietoihin. Sitä varten varattaisiin talousarvioon muusta rahoituksesta erillinen määräraha joka ei olisi riippuvainen esityksen 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta määrärahasta. Arvonlisäverokorvaus sisältäisi myös 4 §:ssä tarkoitetun kuntaosuuden. Yksityisen koulutuksen järjestäjän tilinpäätöksen mukaiset toteutuneet korvattavat arvonlisäveromenot otetaan huomioon kaksi vuotta tilinpäätösvuotta myöhemmän talousarviovuoden arvonlisäverokompensaation mitoitusperusteena. Kompensaatiosäännökset ja -menettelyt toteutetaan siten, että ne eivät johda kaksinkertaiseen hyötyyn.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavalla tavalla, ettei yksityiselle lukiokoulutuksen järjestäjälle myönnetä rahoitusta perustamishankkeiden arvonlisäveroista, jos valtioneuvoston asetuksessa säädetty perustamishankkeen kokonaiskustannuksen alaraja ylittyy.

Valtiovarainministeriön kanssa on tarkoitus neuvotella, jotta jatkossa myös lukiokoulutuksen järjestäjät voisivat saada arvonlisäverokorvauksen myös perustamishankkeiden arvonlisäverosta. Tarkoituksenmukaista olisi, että yksityiset lukiokoulutuksen järjestäjät saisivat arvonlisäverokorvauksen, koska jatkossa ei ole mahdollista saada erillisiä valtionavustuksia perustamishankkeille, jotka poistuvat kuntien peruspalvelujen valtionosuusuudistuksesta johtuen vuodesta 2015 alkaen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yksityisen ammatillisen koulutuksen järjestäjälle myönnettävästä arvonlisäverokorvauksesta. Yksityisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän 1 momentissa tarkoitettua korvausta voidaan korottaa hakemuksesta kunnan tai kuntayhtymän tämän lain mukaiseen toimintaan yksityiselle yhteisölle tai säätiölle luovuttaman kiinteistön ja käyttöomaisuuden arvonlisäveron osalta siten, että korotus vastaa enintään edellä mainittuun tarkoitukseen tapahtuvien luovutusten johdosta suoritettavien arvonlisäverojen määrää.

8 §.Rahoituskertoimet. Lain 8 §:ssä säädettäisiin rahoituskertoimista, joiden avulla otettaisiin huomioon koulutusalojen ja tutkintojen väliset kustannuserot oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa. Myös ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen suhteellinen painoarvo määriteltäisiin asetuksella säädettävillä rahoituskertoimilla. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa erityisopetusta saavat opiskelijat huomioitaisiin rahoituskertoimilla eikä lain 9 §:ssä tarkoitetuilla erityisopetuksen kertoimilla. Rahoituskertoimia ei käytettäisi oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä koulutuksessa.

Ehdotetun säännöksen mukaan rahoituskertoimia tarkistettaisiin vähintään joka neljäs vuosi. Tarvittaessa tarkistuksia voitaisiin tehdä myös useammin. Säännöksen perusteella säädettäviä rahoituskertoimia käytettäisiin ensimmäisen kerran myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2017, joten tarkistusta koskevan sääntelyn perusteella kertoimia tulisi ensimmäisen kerran tarkistaa viimeistään varainhoitovuodelle 2020 myönnettävän rahoituksen osalta.

Nykyisin ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat määrätään koulutusaloittain. Lisäksi koulutusaloittain määrättyjä yksikköhintoja porrastetaan tutkinnoittain tai koulutusohjelmittain ja osaamisaloittain valtioneuvoston asetuksella säädettävillä porrastuksilla. Samoin ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen yksikköhinta määriteltäisiin valtioneuvoston asetuksella säädettävillä porrastuksilla. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnat puolestaan määritellään siten, että ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta kerrotaan koulutusaloittain ja osittain tutkinnoittain muodostettujen valtioneuvoston asetuksella säädettyjen hintaryhmien mukaan määräytyvällä luvulla.

Ehdotetun säännöksen 2 momentin mukaan koulutusala- ja tutkintokohtaiset rahoituskertoimet säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Rahoituskertoimet säädettäisiin erikseen ammatilliseen peruskoulutukseen ja ammatilliseen lisäkoulutukseen. Hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen mukaiset rahoituskertoimet vastaisivat tasoltaan vuoden 2013 koulutusalakohtaisia yksikköhintoja sekä nykyisin voimassa olevia valtioneuvoston asetuksella määriteltyjä ammatillisen peruskoulutuksen porrastuksia ja ammatillisen lisäkoulutuksen hintaryhmiä. Voimassa olevat porrastukset ja hintaryhmät perustuvat vuoden 2009 toteutuneisiin kustannuksiin.

9 §.Koulutustasokertoimet, erityisopetuksen kertoimet ja tutkinnonosakertoimet. Lain 9 §:ssä säädettäisiin, että vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan opiskelijan ja tutkinnon suorittajan suoritteita painotettaisiin koulutustasokertoimilla. Koulutustasokertoimia käytettäisiin ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa, mutta ei lukiokoulutuksessa. Kaikkien rahoitusosuuksien suoritteita ei painotettaisi koulutustasokertoimilla, vaan kertoimien käyttämisestä säädettäisiin kunkin ammatillisen koulutuksen järjestämismuodon rahoitusosuuksien laskentaperusteita koskevien säännösten yhteydessä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ammatillisessa koulutuksessa erityisopetuksesta aiheutuvat kustannukset otettaisiin huomioon painottamalla erityisopetusta saavan opiskelijan suoritteita erityisopetuksen kertoimilla siten kuin laissa säädetään.

Pykälässä tarkoitettuja erityisopetuksen kertoimia ei käytettäisi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa eikä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetussa erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa erityisopetusta saavat opiskelijat huomioitaisiin lain 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta puolestaan rahoitettaisiin erityisopetuksen erillisrahoituksen puitteissa, josta säädettäisiin lain 25 ja 26 §:ssä.

Erityisopetuksen kertoimia ei käytettäisi myöskään lukiokoulutuksessa.

Kaikkien rahoitusosuuksien suoritteita ei painotettaisi erityisopetuksen kertoimilla, vaan kertoimien käyttämisestä säädettäisiin kunkin ammatillisen koulutuksen järjestämismuodon rahoitusosuuksien laskentaperusteita koskevien säännösten yhteydessä. Hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen mukaiset erityisopetuksen kertoimet vastaisivat suhteellisesti tasoltaan voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslainsäädännön mukaisia erityisopetuksen perusteella myönnettäviä yksikköhinnan korotuksia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tutkinnon osien kertoimista. Tutkinnon osia painotettaisiin sen perusteella, miten suuren osan koko tutkinnosta kyseinen tutkinnon osa kattaa. Painokertoimia olisi 3 erilaista ja jokainen tutkinnonosa kuuluisi johonkin painokerroinluokkaan. Painokertoimista ja siitä mihin painokerroinluokkaan tutkinnonosa kuuluu, säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Painokertoimien avulla yhteismitallistettaisiin tutkinnon osan erilaisuudesta koulutuksen järjestäjälle aiheutuvia kustannuksia.

Koulutustasokertoimista ja erityisopetuksen kertoimista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tutkinnonosakertoimista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.

10 §.Opiskelijan ottaminen huomioon perusrahoituksen perusteena lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa. Kevään 2014 kehysriihessä päätetyn mukaisesti tutkintotavoitteisen koulutuksen rahoitus rajataan kolmeen vuoteen. Kolmen vuoden suoritusaika vastaa lukion oppimäärää ja ammatillisen perustutkinnon laajuuden (180 osaamispistettä) mukaista suoritusaikaa. Lain 11 §:ssä säädettäisiin siitä, miten pitkään opiskelija voidaan ottaa huomioon lukiokoulutuksen ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen perusrahoituksen perusteena. Hallituksen esityksen mukaan kehyspäätöksen mukainen kolmen vuoden rajaus kohdennettaisiin perusrahoitusosuuteen, mutta ei suoritusrahoitusosuuteen eikä vaikuttavuusrahoitusosuuteen.

Pykälän 1 momentin mukaan ammatillisten perustutkintojen rahoituksessa koulutuksen alkaessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva opiskelija otettaisiin huomioon perusrahoituksen perusteeksi enintään kolmen opiskelijavuoden ajan ja muu opiskelija kuitenkin enintään kahden opiskelijavuoden ajan. Lukiokoulutuksen rahoituksessa opiskelija otettaisiin huomioon perusrahoituksen perusteeksi kolmen opiskelijavuoden ajan. Säännös ei rajaisi opiskelijan opiskeluoikeutta koskevaa aikaa, josta säädetään lukiolain 24 §:n 1 momentissa ja ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:ssä.

Opiskelijavuosien laskentaan sovellettaisiin 15 §:n ja 21 §:n säännöksiä. Opiskelijavuosien laskennassa huomioitaisiin kaikki kalenteripäivät opintojen aloittamispäivästä lukien siihen kalenteripäivään asti, kun opiskelija suorittaa tutkinnon tai valmentavan koulutuksen taikka keskeyttää opintonsa. Jos opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi opiskelijaksi jonkin lukukauden ajaksi, pidentäisi tämä sekä opiskelijan opintojen suoritusaikaa että perusrahoituksen perusteena huomioitavaa aikaa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erikseen sellaisen ammatillista perustutkintoa suorittavan opiskelijan huomioimisesta perusrahoituksen perusteeksi, joka on jo suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon. Tutkinnon jo aiemmin suorittaneilla opiskelijoilla on pääsääntöisesti aikaisemmin hankittua osaamista, joka voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi suoritettavaa tutkintoa. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tulisikin lyhentää tutkinnon suorittamiseen käytettävää aikaa. Ehdotetun säännöksen mukaan muu kuin koulutuksen alkaessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija huomioitaisiin perusrahoituksen perusteeksi enintään kahden opiskelijavuoden ajan.

Opiskelijan katsottaisiin olevan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa, jos hän on ollut vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa säännöksessä tarkoitetun koulutuksen aloittaessaan. Opiskelija katsottaisiin säännöksessä tarkoitetulla tavalla vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevaksi, vaikka hän koulutuksen aikana suorittaisikin jonkin muun perusasteen jälkeisen tutkinnon. Ehdotettu säännös on perusteltu, jotta perusrahoitukseen oikeuttava aika ei muuttuisi kesken tutkinnon suorittamisen.

Pykälässä säädetyt aikarajat olisivat tutkintokohtaisia eikä aikarajoja sovellettaisi lukiokoulutukseen valmistavaan koulutukseen tai ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Jos opiskelija on keskeyttänyt aloittamansa opinnot ja aloittaa uuden ammatillisen tutkinnon suorittamisen, aikaisempaan tutkintoon käytettyjä opiskelijavuosia ei huomioitaisi uuden tutkintotavoitteisen koulutuksen aikarajojen määrittelyssä. Lukiokoulutuksessa koulutuksen järjestäjän vaihtumisesta riippumatta opiskelija voidaan perusrahoituksessa ottaa huomioon yhteensä enintään kolmen opiskelijavuoden ajan.

Pykälässä määritellyt aikarajat koskisivat vain perusrahoitusosuutta. Aikarajojen päättymisen jälkeen suoritetut tutkinnot ja tutkinnon osat voitaisiin lukea suoritteiksi suoritusrahoitusosuudessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että pykälässä säädettyä ei sovellettaisi lukiolaissa tarkoitettuun lukiokoulutukseen valmistavaan koulutukseen eikä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun ammatillisen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Pykälän 2 momentissa olisi lisäksi informatiivinen säännös, jonka mukaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen enimmäisajasta säädettäisiin 26 §:ssä.

11 §.Useassa koulutuksessa opiskelevan opiskelijan ottaminen huomioon rahoituksen perusteena. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan suoritteiden huomioon ottamisesta tilanteessa, jossa opiskelija opiskelee samanaikaisesti useassa lain soveltamisalaan kuuluvassa koulutuksessa. Pykälän 1 momentin mukaan voimassa olevaa rahoituslain 48 §:n 4 momentin säännöstä vastaavasti opiskelija voitaisiin lukea rahoituksen perusteeksi samanaikaisesti vain yhdessä lain soveltamisalaan kuuluvassa koulutuksessa. Voimassa oleva säännös on kuitenkin jättänyt epäselväksi, missä koulutuksessa opiskelija luetaan rahoituksen perusteeksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijan suoritteet huomioitaisiin rahoituksen perusteeksi siinä koulutuksessa, jonka suorittamisen opiskelija on aloittanut ensimmäisenä. Kun opiskelija on suorittanut loppuun ensin aloittamansa koulutuksen, hänet voitaisiin tämän jälkeen lukea rahoituksen perusteeksi toisessa koulutuksessa, jos hän vielä jatkaa opiskelua tässä koulutuksessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin suoritteiden huomioimisesta, jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) tarkoitettua ylioppilastutkintoa. Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen opiskelija otettaisiin tällöin huomioon ammatillisessa peruskoulutuksessa 4 luvun mukaisesti eli opiskelijan suoritteet otettaisiin huomioon oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksessa normaalisti perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksissa. Opiskelijavuosien huomioon ottamiseen sovellettaisiin lain 10 §:n säännöksiä. Lukiokoulutuksessa opiskelijan suoritteet otettaisiin huomioon perusrahoituksessa 16 §:n 6 momentin mukaisesti sekä suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksessa 17 ja 18 §:n mukaisesti.

12 §.Laskentaperusteeksi huomioitavat tutkinnot ja tutkinnon osat ammatillisessa koulutuksessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että koulutuksen järjestäjän suoritusrahoitusosuuden perusteena ovat pääsäännön mukaan ne tutkinnot sekä sellaiset tutkinnonosat, jotka on suoritettu tämän lain mukaisesti rahoitettavan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen järjestäjän antaman valmistavan koulutuksen perusteella. Esimerkiksi työvoimakoulutuksena tai maksullisen palvelutoiminnan tuotoilla rahoitetun ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun valmistavan koulutuksen jälkeen suoritettuja tutkintoja tai tutkinnon osia ei saisi ilmoittaa suoritusrahoituksen perusteeksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin näyttötutkintojen rahoituksesta niissä tilanteissa, joissa tutkintoa ei suoriteta ja rahoiteta osana valmistavaa koulutusta. Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 49 §:n 3 momentin mukaan näyttötutkinnon osa, joka suoritetaan osallistumatta tutkintoon valmistavaan koulutukseen, vastaa rahoitusta määrättäessä kahdeksaa prosenttia täydestä opiskelijatyövuodesta. Säännös koskee ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoja sekä voimassa olevan lain 9 §:n viittaussäännöksen mukaan myös näyttötutkintoina suoritettavia ammatillisia perustutkintoja. Jatkossakaan osa tutkinnon suorittajista ei osallistu valmistavaan koulutukseen vaan koulutuksen järjestäjä voi ohjata tutkinnon suorittajan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 8 a §:ssä tarkoitetun henkilökohtaistamisen jälkeen suoraan tutkintotilaisuuteen suorittamaan tutkintoa tai tutkinnon osaa. Tällöin koulutuksen järjestäjä voi ilmoittaa näin suoritetut tutkinnot rahoituksen perusteeksi osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen perus- tai lisäkoulutuksen suoritusrahoitusta. Jos tutkinnon suorittaja ohjautuu tutkintotilaisuuteen ilman koulutuksen järjestäjän suorittamaa henkilökohtaistamista ei näin suoritettu tutkinto kerrytä koulutuksen järjestäjän suoritusrahoitusta, vaan rahoituksen maksaminen on aina kytköksissä henkilökohtaistamisen suorittaneeseen koulutuksen järjestäjään.

Pykälän 3 momentin säännös koskisi sellaisia tilanteita, joissa opiskelija tai tutkinnon suorittaja on suorittanut tutkintoon kuuluvia tutkinnon osia useiden eri koulutuksen järjestäjien järjestämän ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun valmistavan koulutuksen tai henkilökohtaistamisen perusteella. Tällöin tulee määritellä, minkä koulutuksen järjestäjän suoritteena huomioidaan koko tutkinnon suorittaminen. Säännös koskisi myös sellaisia tilanteista, jos tutkintoon kuuluvia tutkinnon osia on rahoitettu eri rahoitusmuotojen perusteella tai tutkinnon osia on suoritettu tutkintotilaisuuksissa ilman henkilökohtaistamista.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan tutkinto huomioitaisiin sen koulutuksen järjestäjän suoritteena, jonka suoritteena on pykälän 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla huomioitu opiskelijan tai tutkinnon suorittajan ajallisesti viimeiseksi suorittama tutkintoon kuuluva tutkinnon osa. Ajallisesti viimeisellä tutkinnon osalla tarkoitettaisiin sitä ajallisesti viimeiseksi suoritettua tutkinnon osaa, jonka perusteella koko tutkinto tulee suoritetuksi eli jonka suorittamisen jälkeen opiskelija tai tutkinnon suorittaja on oikeutettu saamaan tutkintotodistuksen. Jos tämä ajallisesti viimeiseksi suoritettu tutkinnon osa on rahoitettu muutoin kuin tämän lain perusteella tai tutkinnon osa on suoritettu suoraan tutkintotilaisuuteen menemällä ilman henkilökohtaistamista, koko tutkintoa ei oteta ollenkaan huomioon rahoituksen perusteena.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan 2 momentissa tarkoitetut perustutkinnot ja tutkinnon osat otettaisiin huomioon osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusta ja ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot sekä näiden tutkintojen osat otettaisiin huomioon osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta. Tämän pääsäännön lisäksi pykälän 4 momentissa säädettäisiin näyttötutkintojen rahoituksesta niissä tilanteissa, joissa tutkintoa ei suoriteta ja rahoiteta osana valmistavaa koulutusta eikä perustutkinnosta rahoitusta saavalla koulutuksen järjestäjällä ole oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen tai ammatti- tai erikoisammattitutkinnoista rahoitusta saavalla koulutuksen järjestäjällä ole oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämislupaa. Näissä tilanteissa koulutuksen järjestäjä voi ilmoittaa 1 momentissa tarkoitetut perustutkinnot ja tutkinnon osat osaksi oppisopimuskoulutuksena järjestettävän peruskoulutuksen suoritusrahoitusta ja 1 momentissa tarkoitetut ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ja tutkinnon osat osaksi oppisopimuskoulutuksena järjestettävän lisäkoulutuksen suoritusrahoitusta.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin suoritusrahoituksen laskentaperusteista silloin, kun ammatti- tai erikoisammattitutkinnon osa suoritetaan osana perustutkintoa. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 13 §:n ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 13 §:n mukaan Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet tutkintorakenteeseen kuuluville ammatillisille perustutkinnoille. Ammatillinen perustutkinto muodostuu tutkinnon osista, jotka näyttötutkinnoissa ovat ammatillisia ja ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavissa perustutkinnoissa ammatillisten tutkinnon osien lisäksi yhteisiä ja vapaasti valittavia tutkinnon osia. Tutkintojen perusteissa määrätään tutkintojen muodostumissäännöt, joissa päätetään tutkinnon muodostumisesta pakollista ja valinnaisista tutkinnon osista. Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavissa perustutkinnoissa voidaan eräissä tilanteissa sisällyttää valinnaisiin ammatillisiin tutkinnon osiin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tutkinnon osia tutkinnon perusteissa päätetyn mukaisesti. Lisäksi ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tutkinnon osia voidaan sisällyttää vapaasti valittaviin tutkinnon osiin. Myös näyttötutkinnoissa tutkinnossa on vähintään yksi pakollinen ja yksi valinnainen tutkinnon osa. Valinnaisiin tutkinnon osiin voi tutkinnon perusteiden mukaan eräissä tapauksissa kuulua ammatti- tai erikoisammattitutkinnon osia, jotka opiskelija voi suorittaa vapaa valinnaisena, osana ammatillista perustutkintoa. Koulutuksen järjestäjä voi tarjota ammatti- ja erikoisammattitutkinnon osia suoritettavaksi oman koulutustarjontansa puitteissa tai hankkia ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittamiseen valmistavan koulutuksen ja tutkintotilaisuuden toiselta koulutuksen järjestäjältä. Rahoituksen kannalta kyse on kuitenkin aina koulutuksen järjestämisestä ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen puitteissa. Momentissa säädettäisiin, että koska ammatti- tai erikoisammattitutkinnon osa sisällöstään huolimatta kuuluu tällöin osaksi ammatillista perustutkintoa huomioitaisiin tällainen ammatti- tai erikoisammattitutkinnon osa osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen peruskoulutuksen rahoitusta. Tutkinnon osan rahoituskertoimena käytettäisiin suoritettavan ammatillisen perustutkinnon mukaista rahoituskerrointa sekä tutkinnon osan osaamispisteisiin perustuvana laajuutena ammatillisen perustutkinnon tutkinnon perusteiden muodostumissääntöjen mukaista osaamispistelaajuutta tai oppisopimuskoulutuksessa kyseiselle perustutkinnon osalle säädettyä tutkinnonosakerrointa.

13 §.Uusien ja yhdistyvien koulutuksen järjestäjien rahoituksen laskeminen. Pykälässä säädettäisiin rahoituksen perusteena huomioon otettavista suoritteista myönnettäessä järjestämislupa uudelle koulutuksen järjestäjälle, jolloin ei voida käyttää kyseisen koulutuksen järjestäjän varainhoitovuotta edeltävinä vuosina toteutuneita suoritteita. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahoituksen määräytymisestä koulutuksen järjestäjän tai järjestäjien toiminnassa tapahtuneen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Ehdotetun säännöksen mukaan uuden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määräytymisessä käytettäisiin uudelleenjärjestelyjen kohteena olleen tai olleiden koulutuksen järjestäjien aiempien vuosien toteutuneita suoritteita. Säännöstä sovellettaisiin silloin, kun uusi koulutuksen järjestämislupa on myönnetty koulutuksen järjestäjien yhdistymisen, jakautumisen tai muun vastaavan toiminnan uudelleenjärjestelyn perusteella, eli sellaisen järjestelyn perusteella, jossa on mahdollista käyttää uudelleenjärjestelyn kohteena olleen koulutuksen järjestäjän tai järjestäjien toteutuneita suoritteita. Tällöin esimerkiksi kahden tai useamman koulutuksen järjestäjän yhdistyessä uuden koulutuksen järjestäjän suoritteina käytettäisiin yhdistyneiden järjestäjien yhteenlaskettuja suoritteita. Pykälän 1 momentin säännöstä sovellettaisiin myös silloin, jos uusi järjestämislupa on myönnetty koulutuksen järjestäjän oikeushenkilöä koskevan muutoksen vuoksi, esimerkiksi säätiömuotoisen järjestäjän muuttuessa osakeyhtiöksi.

Uuden oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjän luvan mukainen opiskelijavuosien määrä saattaa poiketa uudelleenjärjestelyn kohteena olleen järjestäjän tai järjestäjien aiempien järjestämislupien opiskelijavuosien määrästä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan myös säännöstä, jonka mukaan huomioon otettavien suoritteiden määrää tarkistettaisiin uuden järjestämisluvan mukaista opiskelijavuosimäärän suhteellista muutosta vastaavasti. Muutos otettaisiin huomioon kuitenkin vain silloin, jos opiskelijavuosien määrä poikkeaa yli 10 prosenttia uuden järjestämisluvan voimaan tuloa edeltävänä vuonna voimassa olleen järjestämisluvan tai voimassa olleiden järjestämislupien yhteenlasketusta opiskelijavuosien määrästä. Muussa kuin ammatillisessa peruskoulutuksessa ei opiskelijavuosien enimmäismäärää määrätä järjestämisluvassa. Tällöin toteutuneita suoritteita verrattaisiin uuden koulutuksen järjestäjän arvioituun toteutuvaan opiskelijavuosien määrään.

Uusi järjestämislupa voidaan myöntää myös sellaiselle koulutuksen järjestäjälle, joka ei ole aikaisemmin järjestänyt kyseistä koulutusta. Tällöin rahoituksen määräytymisperusteeksi ei ole käytettävissä aiempien vuosien toteutuneita suoritteita. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan muun kuin 1 momentissa tarkoitetun uuden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määräytymisessä suoritteina käytettäisiin toteutuneiden suoritemäärien sijasta laskennallisia suoritemääriä, jotka perustuvat varainhoitovuoden arvioituun opiskelijavuosimäärään. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjän kohdalla arvio tulisi perustaa järjestämisluvan mukaiseen opiskelijavuosien määrään huomioiden toiminnan käynnistymiseen liittyvä vuosittainen opiskelijavolyymin kasvu. Ehdotetun säännöksen mukaan laskennallisia suoritteita käytettäisiin siihen asti, kunnes rahoituksen määräytymisperusteena olevan varainhoitovuoden toteutuneita suoritteita voitaisiin käyttää siten kuin laissa säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin laskennallisten suoritteiden määrittämisestä ja tarkistamisesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuutussäännöksestä, jonka mukaan yhdistyvien koulutuksen järjestäjien koulutusmuotoa koskevien yhteenlaskettujen suoritteiden korottamisesta voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Korottamismahdollisuuden tavoitteena on kannustaa koulutuksen järjestäjiä tarkoituksenmukaiseen toimintojen yhdistämiseen.

Pykälän 4 momentin mukaan pykälässä säädettyä sovellettaisiin myös, jos koulutuksen järjestäjälle myönnetään uusi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisopetuksen erityinen koulutustehtävä. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta rahoitetaan lain 26 §:ssä säädetyn erillisrahoituksen kautta, joka perustuu varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna toteutuneiden opiskelijavuosien määrään. Erityisopetuksen erityistehtävä voidaan myöntää erityisoppilaitokselle, jolloin järjestämisluvan mukaista koulutusta rahoitetaan yksinomaan erityisopetuksen erillisrahoituksen puitteissa. Erityisopetuksen erityinen koulutustehtävä voidaan myöntää myös rajattuna, jolloin järjestämisluvassa määritellään kyseisen koulutustehtävän mukainen opiskelijavuosien määrä. Tällöin pykälässä säädettyjä periaatteita sovellettaisiin tämän opiskelijavuosimäärän osalta.

3 luku Lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksen määräytyminen koulutuksen järjestäjälle

14 §.Rahoitusosuudet. Pykälässä säädettäisiin rahoituksen jakautumisesta rahoitusosuuksien kesken. Valtion talousarviossa päätetään vuosittain määräraha lukiokoulutukselle, josta vähennettäisiin ensiksi jäljempänä 19 §:ssä säädetty rahoitus. Rahoitusosuudet jakautuisivat perusrahoituksen, suoritusrahoituksen ja vaikuttavuusrahoituksen kesken. Ehdotetun 1 momentin mukaan perusrahoituksen osuus olisi 49,9 prosenttia, suoritusrahoituksen osuus olisi 46,1 prosenttia ja vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi 4 prosenttia rahoitusosuuksien rahoituksesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus säätää suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakamisesta pienempiin osuuksiin, jotka myönnettäisiin eri suoritteiden perusteella.

15 §.Rahoituksen perusteena olevan opiskelijavuosien laskenta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opiskelijavuoden laskemisesta, jota käytetään koulutuksen järjestäjäkohtaisen rahoituksen laskennassa. Opiskelijavuosi muodostuisi 365 päivästä, jona opiskelija on koulutuksessa läsnä olevana sisältäen loma-ajat (opiskelijapäivä). Opiskelijakohtaiset opiskelijapäivät laskettaisiin todellisen läsnäolon perusteella. Esimerkiksi jos opiskelija on aloittanut opinnot 1.9. ja keskeyttänyt opintonsa samana vuonna 30.9. kertyisi koulutuksen järjestäjälle opiskelijasta 30 opiskelijapäivää. Koulutuksen järjestäjän opiskelijakohtaiset opiskelijapäivät laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin luvulla 365. Tästä muodostuisi koulutuksen järjestäjäkohtainen opiskelijavuosien määrä. Opiskelijavuosien laskennassa otettaisiin huomioon kalenteripäivät opintojen aloitusajankohdasta siihen saakka, kunnes opiskelija on suorittanut tutkinnon tai katsotaan eronneeksi. Laskennassa ei kuitenkaan otettaisi huomioon sitä aikaa, kun opiskelija on ilmoittautunut poissaolevaksi.

16 §.Perusrahoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perusrahoituksesta ja sen myöntämisen perusteista. Perusrahoitusta myönnettäisiin toteutuneiden lukiokoulutuksen opiskelijavuosien sekä lukion valmistavan koulutuksen opiskelijavuosien perusteella sekä suoritettujen opintojen perusteella (suoritteet). Opintoihin laskettaisiin myös 11 §:n 2 momentissa tarkoitetut opinnot. Opiskelijavuosiin laskettaisiin lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa kertyneet opiskelijavuodet. Lukiokoulutuksen opiskelijavuosien perusteella myönnettävää perusrahoitusta korotettaisiin saavutettavuuden perusteella. Ulkomailla järjestettävässä lukiokoulutuksessa rahoitusta myönnettäisiin vain niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kotikunta Suomessa.

Suoritteet laskettaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden toteutuneiden suoritteiden perusteella.

Toteutuneiden opiskelijavuosien laskennassa otettaisiin huomioon eri kertoimilla lukiokoulutuksen aloittaneiden opiskelijoiden ikä sekä Suomessa opiskelevien kotikuntaa vailla olevien opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet. Säännöstä sovellettaisiin sekä lukiokoulutuksen opiskelijavuosien että lukion valmistavan koulutuksen opiskelijavuosia laskettaessa. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, että lukiokoulutuksen opiskelijavuosia laskettaessa opintonsa alle 18 vuotta täyttäneet huomioidaan kertoimella 1 ja vähintään 18 vuotta täyttäneinä aloittaneet opiskelijat otettaisiin huomioon kertoimella 0,58.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sisäoppilaitoksessa opiskelevien opiskelijoiden suoritteiden kertoimesta, joka vastaisi alle 18 vuotta täyttäneiden kerrointa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjälle myönnettävästä saavutettavuuskorotuksesta. Koulutuksen järjestäjä voisi saada edellytyksien täyttyessä saavutettavuuskorotusta.

Koulutuksen järjestäjä voisi saada saavutettavuuskorotusta, jos kunnan alueella järjestettävän koulutuksen kaikkien koulutuksen järjestäjien yhteenlaskettu alle 18-vuotiaana aloittaneiden opiskelijavuosimäärä on alle 200 suomen- tai ruotsinkielisessä koulutuksessa. Alle 18-vuotiaana aloittaneisiin luettaisiin mukaan sisäoppilaitoksen opiskelijat iästä riippumatta. Opiskelijamäärä lasketaan erikseen suomen- ja ruotsinkielisestä koulutuksesta. Koulutuksen järjestäjän järjestäjä saisi syrjäisyyden perusteella korotettua saavutettavuuskorotusta, jos koulutusta järjestetään kunnassa, jonka kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 26 §:n mukainen syrjäisyysluku on suurempi kuin 1,2. Mikäli koulutuksen järjestäjä järjestää koulutusta useamman kuin yhden kunnan alueella, laskettaisiin mahdollinen saavutettavuuskorotus kuntakohtaisesti toimipistekohtaisten opiskelijavuosimäärien perusteella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää saavutettavuuskorotuksen laskennasta.

Pykälän 6 momentin perusteella lukiokoulutuksen järjestäjälle myönnettäisiin rahoitusta lukiolain 20 §:n 4 momentissa tarkoitettujen opintojen suorittamisen perusteella, mikäli ylioppilastutkintoa vailla oleva opiskelija on suorittanut opinnot. Nämä suoritteet laskettaisiin yhteen ja muutettaisiin valtioneuvoston asetuksella säädettävällä kertoimella opiskelijavuosiksi. Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) tarkoitettua ylioppilastutkintoa, opiskelijan suorittamat lukio- opinnot muunnetaan opiskelijavuosimääräksi kertoimella.

Aiemmin toisessa koulutuksessa suoritettuja opintoja, joka hyväksi luetaan opiskelijan suorituksiin, ei voitaisi laskea mukaan ilmoitettavien opintojen määrään, kuten ei nykyisinkään. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus säätää, että suoritettujen opinnot muutettaisiin opiskelijavuosiksi kertoimella 0,09, joka vastaa nykyistä rahoitustasoa, jossa yhden opinnon rahoitus on yksi viidestoistaosa 18-vuotiaana aloittaneiden rahoituksesta.

Pykälän 6 momentin mukaan lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijavuosia korotetaan kertoimella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, että lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijavuosia korotettaisiin kertoimella 2,75. Lukiokoulukseen valmistavaan koulutuksen rahoitus tulee kokonaisuudessaan perusrahoituksesta, jolloin kerroin on laskettu huomioimaan koulutuksen kokonaisrahoituksen. Rahoitustasoa on korotettu nykyisestä lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen rahoituksesta, jotta rahoitus mahdollistaisi opiskeluryhmien pienentämisen ja varmistaisi paremmat opiskelijan tarvitsemat tukitoimet.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin pykälässä tarkoitetuista rahoitusperusteiden laskennasta ja keskinäisestä jakautumisesta sekä laskennallisin perustein myönnettävän rahoituksen perusteena olevista kriteereistä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään kertoimista, saavutettavuuskorotuksesta ja kielellisestä saavutettavuuskorotuksesta.

Rahoituksen laskennalla tarkoitettaisiin rahoituksen perusteena käytettävien suoritteiden koulutuksen järjestäjäkohtaista laskentaa.

Rahoitusperusteiden keskinäisellä jakautumisella tarkoitettaisiin valtion talousarviossa päätetyn määrärahan jakautumisesta rahoitusosuuksien sisällä olevien rahoitusperusteiden kesken. Esimerkiksi suoritusrahoituksen osalta on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella, että suoritusrahoitusosuudelle varattu määräraha jaetaan lukiokoulutuksessa ylioppilastutkintojen sekä lukion oppimäärän kesken siten, että kummallekin rahoitusperusteelle varattaisiin rahoitusta 50 prosenttia rahoitusosuudelle varatusta kokonaismäärärahasta.

Rahoituksen laskentakriteereillä tarkoitettaisiin niitä laskennassa käytettäviä kriteerejä joiden perusteella suoritteet otetaan laskennassa huomioon. Esimerkiksi koulutuksen järjestäjän syrjäisyyden perusteella saamaa saavutettavuuskorotusta.

Kertoimella tarkoitettaisiin lukua, jolla suoritteita painotetaan. Esimerkiksi 18 vuotta täyttäneiden suoritteet huomioitaisiin kertoimella opiskelijavuosien laskennassa kertoimella 0,58.

17 §.Suoritusrahoitus. Pykälässä säädettäisiin lukiokoulutuksen järjestäjille myönnettävästä suoritusrahoituksesta. Suoritusrahoitusta myönnettäisiin suoritteiden, eli suoritettujen ylioppilastutkintojen sekä opiskelijan suorittaman lukiolain 7 §:ssä säädetyn lukion oppimäärän perusteella. Lukion koko oppimäärän suorittaneeksi katsottaisiin opiskelija, joka on suorittanut hyväksyttävästi lukion opetussuunnitelmaan sisältyvien oppiaineiden valtakunnalliset oppimäärät ja saanut siitä lukion päättötodistuksen. Vastaavalla tavoin laskettaisiin ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain (672/2005) 17 §:ssä tarkoitettujen ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavien Reifeprüfung-tutkinnon sekä International Baccalaureate -tutkinnon (IB-tutkinto) suoritteet. IB-tutkinnon ohella osa sen suoritusrahoituksesta määräytyisi IB -tutkintoon johtavista opinnoista (Pre-International Baccalaureate opetussuunnitelman mukaisista high lever ja standard level opinnoista myönnettävä todistus). Sen sijaan Reifeprüfung-tutkinto on yksi kokonaisuus, eikä sitä voi irrottaa sitä edeltävistä opintoja, jonka vuoksi näiden opintojen suoritusrahoitus määräytyisi yksinomaan Reifeprüfung-tutkinnon perusteella. Suomalaista ylioppilastutkintoa vastaavien suoritteiden laskemisesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Ulkomailla järjestettävässä lukiokoulutuksessa rahoitusta myönnettäisiin vain niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kotikunta Suomessa.

Suoritteet laskettaisiin kolmen vuoden aritmeettisen keskiarvon perusteella. Aritmeettinen keskiarvo saataisiin laskemalla varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden ja sitä edeltäneiden kahden vuoden keskiarvon perusteella.

Suoritusrahoitusta laskettaessa otettaisiin huomioon eri kertoimella alle 18 -vuotiaina ja 18 -vuotiaina lukio-opinnot aloittaneiden opiskelijoiden suoritteet sekä sellaisten Suomessa opiskelevien opiskelijoiden suoritteet, joilla ei ole kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettua kotikuntaa Suomessa ja joilta voidaan periä maksuja lukiolain 28 §:n 4 momentin perusteella. Sisäoppilaitosten opiskelijat huomioitaisiin alle 18-vuotta täyttäneiden kertoimella riippumatta opiskelijan iästä. Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) tarkoitettua ylioppilastutkintoa, opiskelijat huomioidaan alle 18-vuotta täyttäneiden kertoimella riippumatta opiskelijan iästä. Suoritteita laskettaessa otetaan huomioon eri kertoimella alle 18-vuotiaina ja 18-vuotta täyttäneenä lukio-opinnot aloittaneiden opiskelijoiden suoritteet. Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa lukio-opetuksessa Suomessa olevien opiskelijoiden, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, suoritteet huomioidaan 18-vuotta täyttäneiden kertoimella riippumatta opiskelijan iästä.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin pykälässä tarkoitetuista rahoitusperusteiden laskennasta ja keskinäisestä jakautumisesta sekä laskennallisin perustein myönnettävän rahoituksen perusteena olevista kriteereistä.

18 §.Vaikuttavuusrahoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vaikuttavuusrahoituksen myöntämisestä koulutuksen järjestäjille. Vaikuttavuusrahoitusta myönnettäisiin koulutuksen järjestäjälle opiskelijoiden jatko-opintoihin sijoittumisen, lukio-opintojen keskeyttämisen vähentymisen ja opiskelijahyvinvointikyselyn pisteytyksen perusteella. Ulkomailla järjestettävässä lukiokoulutuksessa rahoitusta myönnettäisiin vain niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kotikunta Suomessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miltä ajalta vaikuttavuusrahoituksen laskennassa käytettävät suoritteet otettaisiin huomioon. Jatko-opintoihin sijoittumista koskevat suoritteet laskettaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden aritmeettisen keskiarvon perusteella. Ulkomaille jatko-opintoihin sijoittuneiden tietoja ei saada viranomaisrekistereistä. Tämän vuoksi valtionapuviranomainen kerää tietoja erilliskyselyllä koulutuksen järjestäjiltä. Opiskelijahyvinvointikyselyn pisteytys laskettaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden perusteella. Lukio-opintojen keskeyttämisen vähentämisen muutos laskettaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden ja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden tietojen perusteella.

Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa lukio-opetuksessa Suomessa olevien opiskelijoiden, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, suoritteet huomioidaan 18-vuotta täyttäneiden kertoimella riippumatta opiskelijan iästä. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin pykälässä tarkoitetuista rahoitusperusteiden laskennasta ja keskinäisestä jakautumisesta sekä laskennallisin perustein myönnettävän rahoituksen perusteena olevista kriteereistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella on tarkoitus säätää lukiokoulutuksen rahoitusosuuden laskennassa huomioon otettavista valtakunnallisen opiskelijahyvinvointikyselyn väittämistä ja pisteytyksestä.

19 §.Lukiokoulutuksen järjestäjille myönnettävä erityinen rahoitus. Pykälän 1 momentin perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäisi majoitusrahoitusta lukiokoulutuksen järjestäjälle, jonka koulutuksen järjestämismuotona olisi järjestää koulutusta sisäoppilaitosmuotoisena. Ehdotuksen mukaan lukion majoitusrahoitus laskettaisiin siten, että 6 §:ssä tarkoitettu perushinta kerrottuna luvulla 1,73 kerrotaan majoitusta saavien opiskelijoista kertyvällä opiskelijavuosien määrällä. Majoituksen saavilla opiskelijoilla tarkoitetaan niitä, jotka saavat maksuttoman majoituksen ja päivittäiset maksuttomat ateriat lukiolain 28 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentin perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myöntää lukiokoulutuksen järjestäjälle harkinnanvaraista rahoitusta. Harkinnanvaraiseen rahoitukseen varattaisiin valtion talousarviossa päätettävästä määrärahasta enintään 0,5 prosenttia, joka vastaa nykyisin harkinnanvaraisena korotuksena jaettavaa noin 3,5 miljoonaa euroa. Harkinnanvaraista rahoitusta voitaisiin myöntää koulutuksen järjestäjää kohti yhtäjaksoisesti enintään kolmen vuoden ajan. Tarkoituksena ei ole, että harkinnanvaraisesta rahoituksesta tulisi koulutuksen järjestäjälle pysyvä lisärahoituksen muoto, jolla rahoitettaisiin koulutustehtävän hoitoon liittyviä kustannuksia. Tarkoituksena on siten estää rahoituksen päällekkäisyyttä. Harkinnanvaraista rahoitusta voitaisiin myöntää aluksi koulutuksen järjestäjille ensisijaisesti rakenneuudistuksesta ja järjestäjäverkon rakenteellisesta kehittämisestä sekä muusta rakenteellisesta kehittämisestä aiheutuviin lisäkustannuksiin. Harkinnanvaraisen rahoituksen tarkoituksena olisi tasata koulutuksen järjestäjälle aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia. Näitä voisivat olla esimerkiksi organisaatiomuutoksista ja tilapäisistä opiskelijamäärän muutoksista aiheutuvat lisäkustannukset sekä toimintaedellytyksien asteittainen sopeuttaminen. Harkinnanvaraista rahoitusta voitaisiin myöntää koulutuksen järjestäjälle merkittävien sivistyspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Harkinnanvaraisen rahoituksen kokonaismäärä muodostuisi opetus- ja kulttuuriministeriön tekemien päätösten yhteissummasta, kuten nykyisinkin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää koulutuksen järjestäjälle harkinnanvaraista rahoitusta erityisen koulutustehtävän perusteella. Erityisen koulutustehtävän harkinnanvaraiseen rahoitukseen varattaisiin enintään 0,95 prosenttia valtion talousarviosta päätettävästä määrärahasta. Erityiseen koulutustehtävään myönnettävään harkinnanvaraiseen rahoitukseen ei kuitenkaan sovellettaisi kolmen vuoden aikarajaa, jota sovellettaisiin muun harkinnanvaraisen rahoituksen osalta.

4 luku Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen ja erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen määräytyminen

20 §.Rahoitusosuudet. Lain 20 §:ssä säädettäisiin talousarvion määrärahan jakautumisesta 3 §:n 1 momentissa säädettyjen rahoitusosuuksien eli perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden kesken oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eristä, jotka vähennettäisiin talousarviossa päätetystä oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen määrärahasta ennen sen jakamista rahoitusosuuksiin. Ehdotetun säännöksen mukaan talousarviossa päätetystä määrärahasta vähennettäisiin 26 §:ssä tarkoitettu erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoitus, 27 §:ssä tarkoitettu harkinnanvarainen rahoitus, 28 §:ssä tarkoitettu majoitusrahoitus sekä 54 §:ssä tarkoitettu saamatta jäänyt rahoitus. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävä koulutus rahoitettaisiin erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushintaan perustuvan erillisrahoituksen kautta ja majoituksen järjestäminen rahoitettaisiin majoituksen perushintaan perustuvan erillisrahoituksen kautta.

Vähennettävien erien jälkeen jäljelle jäävä määräraha jaettaisiin ehdotuksen mukaan siten, että perusrahoitusosuus olisi 49,9 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 44,1 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus kuusi prosenttia. Säädettyjä prosentteja sovellettaisiin vuosia 2017—2020 koskevat siirtymäsäännökset huomioiden täysimääräisesti ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2021 myönnettävään rahoitukseen.

Ehdotetun säännöksen mukaan talousarviossa päätetystä määrärahasta vähennettäisiin myös 54 §:ssä tarkoitettu saamatta jäänyt rahoitus. Tällä tarkoitettaisiin sellaisia rahoituseriä, jotka maksetaan takautuvasti, jos oikaisuvaatimuksen tekemiselle säädetyn määräajan päättymisen jälkeen on ilmennyt uusia rahoituksen määrään vaikuttavia tietoja, jotka eivät ole olleet koulutuksen järjestäjän tiedossa. Saamatta jääneen rahoituksen maksaminen voi perustua myös oikaisuvaatimukseen tai valitukseen annetussa päätöksessä myönnettyyn rahoitukseen. Suhteellisessa rahoitusjärjestelmässä yhden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määrän kasvattaminen puuttuneiden suoritteiden perusteella tarkoittaisi sitä, että muille järjestäjille on kyseisenä varainhoitovuonna maksettu liikaa rahoitusta. Takautuvasti maksettavat rahoituserät otettaisiin kuitenkin ehdotuksen mukaisesti huomioon seuraavan mahdollisen varainhoitovuoden rahoitusta myönnettäessä, koska varainhoitovuodelle jo myönnettyä kaikkien koulutuksen järjestäjien rahoitusta ei ole perusteltua enää muuttaa jonkin koulutuksen järjestäjän saamatta jääneen rahoituksen vuoksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus säätää suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta pienempiin osuuksiin, jotka myönnettäisiin eri suoritteiden perusteella. Asetukseen ehdotetun säännöksen mukaisesti suoritusrahoitusosuudesta myönnettäisiin 40 prosenttia tutkintojen perusteella ja 60 prosenttia tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien perusteella. Näin ollen rahoitusosuuksiin perustuvasta kokonaisrahoituksesta myönnettäisiin 20 prosenttia tutkintojen perusteella ja 24,1 prosenttia tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien perusteella. Vaikuttavuusrahoitusosuudesta myönnettäisiin 8/12 tulosmittarin perusteella, 1/12 opiskelijahyvinvointikyselyn perusteella, 1/12 opiskelijan antaman työelämäpalautteen perusteella sekä 2/12 opintojen keskeyttämisen vähentymisen perusteella. Myös näitä säädettyjä prosentteja sovellettaisiin vuosia 2017—2020 koskevat siirtymäsäännökset huomioiden täysimääräisesti ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2021 myönnettävään rahoitukseen.

21 §.Rahoituksen perusteena käytettävien opiskelijavuosien laskenta. Lain 2 §:n 6 kohdassa olevan opiskelijavuoden määritelmän mukaan yksi opiskelijavuosi muodostuisi 365 kalenteripäivästä, joiden aikana opiskelija tai tutkinnon suorittaja otetaan huomioon rahoituksen perusteena. Lain 21 §:ssä säädettäisiin tarkemmin opiskelijavuosien laskennasta oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosien laskennassa huomioitaisiin kaikki kalenteripäivät opintojen aloittamispäivästä lukien siihen kalenteripäivään asti, kun opiskelija suorittaa tutkinnon tai valmentavan koulutuksen taikka katsotaan eronneeksi. Opiskelijavuosiin kuuluvan ajan laskenta aloitettaisiin opintojen aloituspäivästä lukien ja vastaavasti opiskelijavuosiin kuuluvan ajan laskenta päättyisi tutkinnon suorittamispäivään tai eroamispäivään. Opiskelijavuosiin kuuluvaksi ajaksi laskettaisiin kaikki tälle aikavälille sijoittuvat kalenteripäivät mukaan lukien pyhäpäivät, loma-ajat ja mahdolliset muut esimerkiksi sairauspoissaoloista johtuvat keskeytykset opinnoissa. Opiskelijavuoteen kuuluvaksi laskettaisiin mukaan sekä opintojen aloitus- että tutkinnon suorittamispäivä, mutta ei sitä päivää, josta lukien opiskelija katsotaan eronneeksi.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain voimassa olevan 31 §:n 2 momentin mukaan opiskelija katsotaan eronneeksi, jos hän ei ole suorittanut opintojaan kyseisen pykälän 1 momentissa määritellyssä ajassa. Pykälän 1 momentin mukaan opiskelijan tulee suorittaa opintonsa enintään yhtä vuotta opintojen laajuudeksi määriteltyä aikaa pidemmässä ajassa, jollei opiskelijalle perustellusta syystä myönnetä suoritusaikaan pidennystä. Mainitun säännöksen 2 momentin toisen virkkeen mukaan eronneeksi katsotaan myös sellainen opiskelija, joka pätevää syytä ilmoittamatta on poissa opetuksesta, jos on ilmeistä, ettei hänen tarkoituksenaan ole jatkaa opintoja. Kyseisiä opintojen suoritusaikaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi eduskunnan käsiteltävänä olevassa uusia valmentavia koulutuskokonaisuuksia koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 211/2014 vp ) siten, että ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:n 1 momentissa säädettäisiin tutkintotavoitteisen koulutuksen suoritusajasta, 2 momentissa ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen suoritusajasta, 3 momentissa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suoritusajasta ja voimassa olevan pykälän 2 momentti siirrettäisiin uuden pykälän 4 momentiksi.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 §:n 8 kohdan viittaussäännöksen mukaan kyseisessä laissa tarkoitettuun koulutukseen sovelletaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä siitä, milloin opiskelija voidaan katsoa eronneeksi. Laissa säädettyjen tilanteiden lisäksi opiskelija katsottaisiin eronneeksi myös silloin, jos hän itse on ilmoittanut koulutuksen järjestäjälle keskeyttävänsä opintonsa ja eroavansa oppilaitoksesta.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset opiskelijan oikeudesta ilmoittautua poissaolevaksi opiskelijaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelija voisi ilmoittautua poissa olevaksi opiskelijaksi lukukaudeksi kerrallaan. Koulutuksen rahoituslain ehdotetun 21 §:n 1 momentissa säädettäisiin myös poissa olevaksi ilmoittautumisen huomioimisesta opiskelijavuosien laskennassa. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosien laskennassa ei otettaisi huomioon kalenteripäiviä niiden lukukausien ajalta, kun opiskelija on ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 b §:n mukaisesti ilmoittautunut poissa olevaksi opiskelijaksi.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa näyttötutkintona suoritettavaan perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa ei olisi mahdollisuutta ilmoittautua poissa olevaksi opiskelijaksi. Käytännössä näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa saattaa kuitenkin olla pidempiä jaksoja, joiden aikana opiskelija ei osallistu valmistavaan koulutukseen. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosien laskennassa ei tällöin huomioitaisi kalenteripäiviä sellaisen yhtäjaksoisesti vähintään 45 kalenteripäivää kestävän jakson ajalta, jonka aikana opiskelija ei ole osallistunut tutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavaan koulutukseen tai näyttötutkintotilaisuuteen. Jos opiskelijan opinnoissa olisi tällainen vähintään 45 päivää kestävä tauko, opiskelijavuosien laskennassa huomioitavien kalenteripäivien laskenta päättyisi siihen päivään, jolloin opiskelija viimeisen kerran ennen taukoa on osallistunut tutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavaan koulutukseen tai näyttötutkintotilaisuuteen. Opiskelijavuosien laskennassa huomioitavien kalenteripäivien laskenta jatkuisi taas siitä kalenteripäivästä, jolloin opiskelija tauon jälkeen ensimmäisen kerran osallistuu osallistunut tutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavaan koulutukseen tai näyttötutkintotilaisuuteen.

22 §.Perusrahoitus. Lain 22 §:ssä säädettäisiin perusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Perusrahoitusosuudessa suoritteina otettaisiin huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden toteutuneet opiskelijavuodet, joita painotettaisiin rahoituskertoimilla sekä erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien osalta erityisopetuksen kertoimilla. Huomioon otettavien suoritteiden määrä olisi kuitenkin sidoksissa järjestämisluvan mukaiseen opiskelijavuosien enimmäismäärään.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin perusrahoitusosuuden perusteena huomioitavien suoritteiden kokonaismäärän laskemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan huomioon otettavien opiskelijavuosien kokonaismäärä saataisiin laskemalla yhteen 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut suoritemäärät. Käytännössä suoritteina huomioitavien opiskelijavuosien kokonaismäärä laskettaisiin siten, että pykälän 2 momentin perusteella määriteltäisiin rahoituskertoimilla painotettujen opiskelijavuosien suoritemäärä, johon lisättäisiin 3 momentissa tarkoitettu erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien erityisopetuksen kertoimella painotettujen opiskelijavuosien suoritemäärä. Pykälän 2 ja 3 momenttien perusteella laskettuja suoritemääriä voitaisiin kuitenkin vähentää 5 momentissa säädetyllä tavalla, jos painottamattomien opiskelijavuosien määrä on ylittänyt varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosien enimmäismäärän.

Ehdotetun 2 momentin mukaan suoritteina otettaisiin huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden toteutuneet opiskelijavuodet, joita painotettaisiin lain 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla. Opiskelijavuosina otettaisiin huomioon sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijavuodet että ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijavuodet. Opiskelijavuosia painotettaisiin lain 8 §:ssä tarkoitetuilla koulutusalojen, tutkintojen ja valmentavan koulutuksen väliset kustannuserot huomioivilla rahoituskertoimilla. Ehdotetut rahoituskertoimet on esitetty hallituksen esityksen liitteenä olevassa asetusluonnoksessa.

Ehdotetun 3 momentin mukaan perusrahoitusosuuden laskentaperusteena huomioitaisiin myös ammatillista perustutkintoa suorittavien erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet, joita painotettaisiin 9 §:ssä tarkoitetulla erityisopetuksen kertoimella. Pykälän 3 momentissa säädettyä ei sovellettaisi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Valmentavaa koulutusta suorittaville erityisopetusta saaneille opiskelijoille ehdotetaan määriteltäväksi erillinen valmentavan koulutuksen rahoituskerroin, joten erityisopetus valmentavassa koulutuksessa huomioitaisiin jo 2 momentissa tarkoitetussa suoritemäärässä.

Opiskelijan opetusta ei kaikissa tilanteissa anneta erityisopetuksena koko tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamisen ajalta, sillä tarve erityisopetuksen antamiseen voi ilmetä tai erityisopetuksen tarve päättyä kesken opintojen suorittamisen.

Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin siitä, milloin opiskelijavuosi katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosi katsottaisiin erityisopiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien ajalta, kun opiskelijalle ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on voimassa. Myös nykyisin henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman laadinta ja voimassaolo on erityisopetuksen rahoituksen saamisen ehtona. Pykälän 4 momentin säännöstä sovellettaisiin sekä tutkintotavoitteiseen koulutukseen että ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ei sisälly säännöksiä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman laadinnasta. Koulutuksen rahoituslain 2 §:n 4 kohdan määritelmän mukaan erityisopetusta saavalla opiskelijalla tarkoitettaisiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvaa opiskelijaa, jolle annetaan erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosi katsottaisiin näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvan opiskelijan osalta erityisopetusta saavan opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien ajalta, kun koulutuksen järjestäjä on kohdentanut opiskelijaan näitä erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja. Opiskelijavuosi katsottaisin erityisopetusta saavan opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien väliseltä ajalta, kun opiskelijalla on oikeus saada mainittuja palveluja. Koulutuksen järjestämisluvassa määritellään koulutuksen järjestäjän opiskelijavuosien kokonaismäärä. Lisäksi järjestämisluvassa voidaan määrätä opiskelijavuosikiintiöitä esimerkiksi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentin perusteella määrätyn erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän järjestämiselle. Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaan varainhoitovuoden rahoitus lasketaan keskimääräisen opiskelijamäärän mukaan. Ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus lasketaan kuitenkin enintään järjestämisluvan kokonaisopiskelijamäärän mukaisesti.

Pykälän 5 momentissa olisikin säännös, jonka mukaan perusrahoitusosuuden suoritteina huomioon otettavien opiskelijavuosien määrä olisi edelleen sidoksissa koulutuksen järjestämisluvan mukaiseen opiskelijavuosien kokonaismäärään. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritteina otettaisiin huomioon enintään varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukainen opiskelijavuosimäärä, josta on vähennetty ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän mukainen opiskelijavuosimäärä. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestetyt opiskelijavuodet vähennettäisiin, koska erityisopetuksen erityistä koulutustehtävää ei rahoiteta perusrahoitusosuuden puitteissa.

Koulutuksen järjestämisluvissa määriteltyä opiskelijavuosien määrää ei ole painotettu rahoituskertoimilla, joten järjestämisluvan kokonaismäärää tulee verrata painottamattomiin toteutuneisiin opiskelijavuosiin. Jos tässä vertailussa toteutuneet opiskelijavuodet ylittävät järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosien kokonaismäärän, vähennettäisiin huomioon otettavien suoritteiden eli rahoituskertoimilla ja erityisopetuksen kertoimilla painotettujen toteutuneiden opiskelijavuosien määrää samassa suhteessa kuin painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosimäärän. Näin ylityksen perusteella tehtävä vähennys kohdentuisi yhtäläisesti kaikille suoritteille. Jos koulutuksen järjestämisluvan mukainen opiskelijavuosien kokonaismäärä olisi esimerkiksi 2 000 opiskelijavuotta, mutta toteutuneita opiskelijavuosia olisi 2 100, tulisi koulutuksen järjestäjän rahoituskertoimilla ja erityisopetuksen kertoimilla painotettuja opiskelijavuosia vähentää ylitystä vastaavalla osuudella eli viidellä prosentilla.

Varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden opiskelijavuosien määrän ja varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosien kokonaismäärän välinen erotus voi aiheutua myös järjestämisluvan opiskelijamäärän muutoksista näiden kahden vuoden välillä. Jos järjestämisluvan mukaista opiskelijavuosien kokonaismäärää on nostettu, varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden opiskelijavuosien määrä on todennäköisesti pienempi kuin järjestämisluvan mukainen opiskelijavuoden kokonaismäärä. Tämä johtaisi siihen, että varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden opiskelijavuosien määrän perusteella myönnettävän perusrahoituksen taso ei vastaisi varainhoitovuoden todellista opiskelijavolyymia. Perusrahoituksen taso korjautuisi kuitenkin tällöin parin vuoden kuluessa vastaamaan uuden järjestämisluvan mukaista opiskelijavolyymia. Siirtymäkauden aikana koulutuksen järjestäjälle voitaisiin tarvittaessa myöntää harkinnanvaraista rahoitusta opiskelijavolyymin kasvun vuoksi.

Jos järjestämisluvan mukaista opiskelijavuosien kokonaismäärää on laskettu, varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden opiskelijavuosien määrä on todennäköisesti suurempi kuin järjestämisluvan mukainen opiskelijavuoden kokonaismäärä. Tämä johtaisi siihen, että varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden opiskelijavuosien määrän perusteella myönnettävän perusrahoituksen taso olisi korkeampi kuin varainhoitovuoden todellinen opiskelijavolyymi. Rahoituksen taso korjautuisi tällöin parin vuoden kuluessa vastaamaan uuden järjestämisluvan mukaista opiskelijavolyymia.

23 §.Suoritusrahoitus. Lain 23 §:ssä säädettäisiin suoritusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Suoritusrahoitusosuudessa suoritteina huomioitaisiin suoritetut tutkinnot sekä suoritetut ammatilliset tutkinnon osat ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen osat.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin suoritusrahoitusosuuden perusteena huomioitavien tutkintojen kokonaismäärän laskemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritusrahoitusosuudessa huomioon otettavien tutkintojen kokonaismäärä saataisiin laskemalla yhteen 2 ja 4 momenteissa tarkoitetut suoritemäärät. Käytännössä suoritteina huomioitavien tutkintojen kokonaismäärä laskettaisiin siten, että pykälän 2 momentin perusteella määriteltäisiin rahoituskertoimilla painotettujen tutkintojen suoritemäärä, johon lisättäisiin 4 momentissa tarkoitettu vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden suorittamien koulutustasokertoimella painotettujen tutkintojen suoritemäärä.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös suoritusrahoitusosuuden perusteena huomioitavien tutkintojen osien ja koulutuksen osien kokonaismäärän laskemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritusrahoitusosuudessa huomioon otettavien tutkinnon ja koulutuksen osien kokonaismäärä saataisiin laskemalla yhteen 2—4 momentissa tarkoitetut suoritemäärät. Käytännössä suoritteina huomioitavien tutkinnon ja koulutuksen osien kokonaismäärä laskettaisiin siten, että pykälän 2 momentin perusteella määriteltäisiin rahoituskertoimilla painotettujen tutkinnon ja koulutuksen osien suoritemäärä, johon lisättäisiin 3 momentissa tarkoitettu erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien erityisopetuksen kertoimella painotettujen tutkinnon osien suoritemäärä sekä 4 momentissa tarkoitettu vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden suorittamien koulutustasokertoimella painotettujen tutkinnon osien suoritemäärä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, miltä ajalta huomioon otettavia suoritteita tarkastellaan. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden keskiarvo. Näin ollen esimerkiksi varainhoitovuoden 2021 rahoituksen perusteena käytettäisiin vuosina 2017—2019 suoritettuja tutkintoja sekä tutkinnon ja koulutuksen osia. Kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen tasaisi vuosittaisia eroja suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon ja koulutuksen osien määrässä.

Ehdotetun 2 momentin mukaan suoritteina otettaisiin huomioon suoritetut tutkinnot sekä suoritetut ammatilliset tutkinnon osat ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen osat, joita painotettaisiin 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla.

Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavan ammatillisen perustutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä. Tutkinto muodostuu 135 osaamispisteen laajuisista ammatillisista tutkinnon osista, 35 osaamispisteen laajuisista yhteisistä tutkinnon osista ja 10 osaamispisteen laajuisista vapaasti valittavista tutkinnon osista. Näyttötutkintona suoritettavat ammatilliset perustutkinnot muodostuvat vain ammatillisista tutkinnon osista. Näyttötutkintona suoritettavan ammatillisen perustutkinnon tutkinnon osat vastaavat pääosin ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavan ammatillisen perustutkinnon ammatillisia tutkinnon osia.

Suoritusrahoitusosuuden perusteena huomioitaisiin ainoastaan ammatilliset tutkinnon osat. Ammatillisen perustutkinnon muodostumisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella (801/2014) . Ammatillisten tutkinnon osien osuus voi tutkinnossa vaihdella opiskelijan yksilöllisten valintojen perusteella. Asetuksen mukaan vapaasti valittaviin tutkinnon osiin voi sisältyä ammatillisia tutkinnon osia, paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia, yhteisiä tutkinnon osia tai lukio-opintoja, jatko-opintovalmiuksia tai ammatillista kehittymistä tukevia opintoja taikka työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia. Edellä mainituista vapaasti valittavista tutkinnon osista suoritusrahoituksen perusteeksi voitaisiin lukea ammatilliset tutkinnon osat, jotka voivat olla tutkinnon osia ammatillisesta perustutkinnosta, ammattitutkinnosta tai erikoisammattitutkinnosta. Suoritusrahoituksen perusteeksi voitaisiin lukea myös paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvat tutkinnon osat, jotka luonteeltaan vastaavat ammatillisia tutkinnon osia.

Ammatillisen perustutkinnon muodostumisesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan Opetushallitus voi tutkinnon perusteissa määrätä, että enintään 15 osaamispistettä ammatillisista tutkinnon osista osoitetaan vapaasti valittaviin tutkinnon osiin. Jos opiskelija käyttää tätä yksilöllistä valinnanmahdollisuutta suorittaen vapaasti valittavina opintoina esimerkiksi yhteisiä tutkinnon osia tai lukio-opintoja, vähentää se ammatilliseen perustutkintoon sisältyvien ammatillisten tutkinnon osien laajuutta. Erilaiset tutkinnon muodostumisvaihtoehdot huomioiden ammatillisten tutkinnon osien määrä ammatillisessa perustutkinnossa voi olla 120—145 osaamispistettä eli 66—81 prosenttia tutkinnon kokonaislaajuudesta.

Ehdotetun 2 momentin mukaan tutkintoja sekä tutkinnon ja koulutuksen osia painotettaisiin lain 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla. Näin otettaisiin huomioon koulutusalan, tutkintojen ja valmentavan koulutuksen väliset kustannuserot. Painotuksessa käytettäisiin samoja rahoituskertoimia kuin perusrahoitusosuuden suoritteina huomioitavien opiskelijavuosien painottamisessa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden huomioimisesta suoritusrahoitusosuuden perusteena. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritteina otettaisiin huomioon erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamat ammatilliset tutkinnon osat, joita painotettaisiin erityisopetuksen painokertoimella. Pykälän 3 momentissa säädettyä ei sovellettaisi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Valmentavaa koulutusta suorittaville erityisopetusta saaneille opiskelijoille ehdotetaan määriteltäväksi erillinen valmentavan koulutuksen rahoituskerroin, joten erityisopetus valmentavassa koulutuksessa huomioitaisiin jo 2 momentissa tarkoitetussa suoritemäärässä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös siitä, milloin tutkinnon osa katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon osa katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi, jos opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa tutkinnon osan suorittamispäivänä. Tutkinnon osaa ei katsottaisi erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi, jos henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma ei ole voimassa tutkinnon osan suorittamispäivänä, vaikka kyseinen suunnitelma olisi ollut voimassa aiemmin kyseisten opintojen aikana.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin ei sisälly säännöksiä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman laadinnasta. Lain 2 §:n 4 kohdan määritelmän mukaan erityisopetusta saavalla tarkoitettaisiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvaa opiskelijaa, jolle annetaan erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon osa katsottaisiin näyttötutkintona suoritettavassa ammatillisessa perustutkinnossa erityisopetusta saavan opiskelijan suorittamaksi, jos koulutuksen järjestäjä on kohdentanut opiskelijaan näitä erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja tutkinnon osan suorittamispäivänä. Käytännössä säännöksessä tarkoitettaisiin kohdentamisella sitä, että erityisopetusta saavalla opiskelijalla olisi oikeus saada mainittuja palveluja tutkinnon osan suorittamispäivänä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan opiskelijan suorittamien tutkintojen sekä ammatillisen tutkinnon osien huomioimisesta suoritusrahoitusosuuden perusteena. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritteina huomioitaisiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden suorittamat tutkinnot sekä heidän suorittamansa ammatilliset tutkinnon osat. Tutkintoja sekä tutkinnon ia painotettaisiin lain 10 §:ssä tarkoitetulla koulutustasokertoimella.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös siitä, milloin tutkinto tai tutkinnon osa katsottaisiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan opiskelijan suorittamaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan tutkinto tai tutkinnon osa katsottaisiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan opiskelijan suorittamaksi, jos opiskelija on ollut koulutuksen aloittaessaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös siitä, milloin näyttötutkintona suoritettavan ammatillisen perustutkinnon suorittaja katsotaan vailla toisen asteen tutkintoa olevaksi, jos hän osallistuu tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta. Tällaisessa tilanteessa ei määrittelyssä voida käyttää edellä mainittua säännöstä, koska tutkinnon suorittaja ei säännöksessä tarkoitetulla tavalla aloita koulutusta. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillinen perustutkinto tai tutkinnon osa katsottaisiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan suorittamaksi silloin, kun tutkinnon suorittaja on tutkintotilaisuuteen osallistuessaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Pykälän 5 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan tutkintojen ja koulutuksen osat otettaisiin huomioon niiden laajuuden perusteella. Laajuutena käytettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen perusteiden ja koulutuksen perusteiden mukaisia osaamispisteitä. Tutkinnon osien ja koulutuksen osien osaamispisteet määritellään Opetushallituksen laatimissa tutkintojen perusteissa ja valmentavan koulutuksen perusteissa. Näyttötutkintona suoritettavien ammatillisten perustutkintojen perusteissa tutkinnon osien laajuutta ei kuitenkaan määritellä osaamispisteinä. Ehdotetun säännöksen mukaan näyttötutkintona suoritettavissa ammatillisissa perustutkinnoissa tutkinnon osien laajuutena käytettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettujen tutkinnon perusteiden mukaisia vastaavan ammatillisen tutkinnon osan osaamispisteitä. Ehdotettu säännös olisi tarpeen, jotta tutkinnon osat voitaisiin ottaa yhteismitallisesti huomioon suoritusrahoitusosuuden perusteena sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa että näyttötutkintona suoritettavissa perustutkinnoissa.

24 §.Vaikuttavuusrahoitus. Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 25 §:n 2 momentin mukaan yksikköhintoja porrastetaan koulutuksen tuloksellisuuden perusteella. Tuloksellisuuteen perustuva porrastus määräytyy opiskelijoiden työllistymisen, jatko-opintoihin siirtymisen, koulutuksen keskeyttämisen ja opintojen suoritusajan sekä henkilöstön kelpoisuuden ja kehittämistoimenpiteiden perusteella. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n mukaan ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhintaa porrastetaan toiminnan tuloksellisuuden perusteella käyttäen koulutuksen järjestäjille laskettua tulosmittaria. Opiskelijoiden työllistymistä, jatko-opintoihin sijoittumista, opintojen läpäisyä ja keskeyttämistä mitataan vaikuttavuusmittarilla. Henkilöstön kelpoisuutta mitataan opettajien kelpoisuusmittarilla ja kehittämistoimenpiteitä henkilöstön kehittämismittarilla.

Lain 24 §:ssä säädettäisiin oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen vaikuttavuusrahoitusosuuden laskentaperusteista. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan vaikuttavuusrahoitusosuuden suoritteina huomioitaisiin tulosmittari, opiskelijahyvinvointikysely, opiskelijan antama työelämäpalaute sekä opintojen keskeyttämisen vähentäminen. Vaikuttavuusrahoituksen suoritteiden määräytymisperusteina käytettäisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneita tietoja kunkin mitattavan asian osalta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että vaikuttavuusrahoitusosuuden perusteena käytettäisiin ammatillista perustutkintoa suorittavia opiskelijoita koskevia tietoja. Vaikuttavuusrahoituksessa ei siis otettaisi huomioon ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijoita.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukainen tulosmittari vastaisi osittain nykyistä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 25 §:n 2 momentissa säädettyä tuloksellisuusrahoituksen indeksiä. Tulosmittari perustuisi nykytilaa vastaavasti tutkinnon suorittaneiden työllistymiseen ja jatko-opintoihin siirtymiseen sekä henkilöstön kelpoisuuteen ja kehittämistoimenpiteisiin. Nykytilaan verrattuna ehdotetussa uudessa tulosmittarissa vähennettäisiin koulutuksen läpäisyn painoarvoa, koska tutkinnon suorittaminen otettaisiin huomioon jo suoritusrahoitusosuudessa ja koulutuksen keskeyttämisen vähentämistä mitattaisiin uudella käyttöön otettavalla mittarilla.

Voimassa olevan asetuksen 8 §:n mukaan tulosindeksi lasketaan kaikille ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille lukuun ottamatta niitä järjestäjiä, joista tulosindeksin laskennan edellyttämää tietoa ei ole saatavissa tai joiden opiskelijamäärä on niin vähäinen, että tulosindeksiä ei voida tilastollisesti luotettavalla tavalla laskea. Asetuksen 5 §:n 3 momentin mukaan yksikköhinnan porrastus tuloksellisuuden perusteella tehdään neljälle viidesosalle tulosindeksin laskennassa mukana olevista koulutuksen järjestäjistä. Jatkossa tulosindeksi laskettaisiin kuitenkin kaikille ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille. Nykytilaa vastaavasti tulosindeksiä ei kuitenkaan laskettaisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetuille erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän saaneille koulutuksen järjestäjille.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukainen opiskelijahyvinvointikysely olisi valtakunnallinen vuosittain tehtävä opiskelijoille suunnattu kysely, jossa kysyttäisiin opiskelijoiden mielipidettä koulutuksen tavoitteiden toteutumista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ehdotetun 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädettäisiin opiskelijahyvinvointikyselyn väittämistä ja pisteytyksestä.

Valtakunnallisten opiskelijahyvinvointikyselyn väittämät liittyisivät erityisesti ammatilliselle koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin sekä opiskelijoiden hyvinvointiin. Koulutuksen tavoitteista on säädetty ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:ssä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 2 §:ssä. Opiskelijan hyvinvoinnista on säädetty oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013) , jossa asetetaan muun muassa tavoitteita oppilaitosyhteisön ja opiskeluympäristön hyvinvoinnille, terveellisyydelle ja turvallisuudelle, yhteisöllisyydelle, osallistumiselle sekä kodin ja koulutuksen järjestäjän väliselle yhteistyölle. Oppilas- ja opiskeluhuoltolakia ei sovelleta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen, mutta kyseisessä laissa säädettyjä yleisluonteisia tavoitteita voitaisiin kuitenkin soveltuvin osin käyttää opiskelijahyvinvointikyselyn väittämien pohjana.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan vaikuttavuusrahoituksen suoritteina käytettäisiin opiskelijan antamaa työelämäpalautetta.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukainen läpäisyindeksi perustuisi koulutuksen läpäisyn vuosittaiseen kasvuun, eli siihen, miten koulutuksen järjestäjä on toiminnallaan onnistunut parantamaan koulutuksen läpäisyä ja ehkäisemään koulutuksen keskeyttämistä. Läpäisymittarin käyttöönoton tavoitteena on kannustaa koulutuksen järjestäjiä vähentämään koulutuksen keskeyttämistä. Keskeyttämisen ehkäisyssä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi opiskelijan yksilöllisiä valinnan mahdollisuuksia, joustavia koulutuspolkuja, kuten mahdollisuutta suorittaa tutkinto osa kerrallaan sekä joustavia siirtymiä valmentavan koulutuksen ja tutkintotavoitteisen koulutuksen välillä taikka tutkintotavoitteisen koulutuksen sisällä koulutusalalta toiselle.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetun valtuutussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin vaikuttavuusrahoitusosuuden laskennassa käytettävistä mittareista ja tulosindeksin laskennasta.

25 §.Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimet ja korotuskertoimet. Lain 23 §:ssä säädettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituskertoimista ja korotuskertoimista. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta ei rahoitettaisi perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksiin perustuvan rahoituksen puitteissa. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella voidaan järjestää tutkintotavoitteista ammatillista peruskoulutusta, ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.

Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 2 momentin mukaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa korotetaan koulutuksen järjestäjän yksikköhintaa koulutusaloittain euromäärällä, joka saadaan, kun mainitut koulutusalakohtaiset yksikköhinnat kerrotaan luvulla 1,31. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan vammaisille opiskelijoille järjestettävän valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen sekä maahanmuuttajille järjestettävän ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen rahoitukseen puolestaan sovelletaan ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräistä yksikköhintaa kerrottuna luvulla 1,65.

Ehdotetun 1 momentin mukaan koulutusalojen, tutkintojen ja valmentavan koulutuksen väliset kustannuserot otettaisiin huomioon painottamalla toteutuneita opiskelijavuosia erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimilla. Hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen mukaiset erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimet vastaisivat lain 8 §:n perusteella säädettäviä rahoituskertoimia kuitenkin siten, että erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimissa huomioitaisiin nykytasoa vastaavasti voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 2 ja 3 momenteissa säädetyt korotukset. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimet määriteltäisiin myös ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavalle koulutukselle sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle koulutukselle.

Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 4 momentissa säädetään lisäksi erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa myönnettävistä muista korotuksista. Voimassa olevan säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjälle kyseisen säännöksen 2 ja 3 momentin mukaan laskettua yksikköhintaa korotetaan vaikeasti vammaisten opiskelijoiden osalta euromäärällä, joka saadaan, kun ammatillisen koulutuksen keskimääräinen yksikköhinta kerrotaan luvulla 1,12. Jos koulutuksen järjestäminen edellyttää, että opiskelijalla on henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja, yksikköhintaa korotetaan tällaisen opiskelijan osalta lisäksi euromäärällä, joka saadaan, kun mainittu keskimääräinen yksikköhinta kerrotaan luvulla 2,72.

Ehdotetun 2 momentin mukaan voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 4 momentissa tarkoitetut korotukset otettaisiin huomioon painottamalla toteutuneita opiskelijavuosia korotuskertoimilla. Korotuskertoimista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetukseen ehdotetun säännöksen mukaan korotuksia myönnettäisiin opiskelijan vaikeavammaisuuden perusteella sekä sillä perusteella, että koulutuksen järjestäminen edellyttää, että opiskelijalla on henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja. Hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen mukaiset korotuskertoimet vastaisivat tasoltaan nykyisiä asetuksen 9 §:n 4 momentin mukaisia kertoimia.

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin myös siitä, miltä ajalta opiskelijavuosi katsottaisiin korotukseen oikeutetun opiskelijan suorittamaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijavuosi katsottaisiin korotukseen oikeutetun opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien väliseltä ajalta, kun korotuksen peruste on voimassa. Opiskelijavuoteen kuuluvaksi laskettaisiin mukaan sekä korotuksen perusteen alkamis- että päättymispäivä.

Ehdotetun 3 momentin mukaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimista ja korotuskertoimista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

26 §.Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen laskentaperusteet. Lain 26 §:ssä säädettäisiin erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituksen laskentaperusteista. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävää koulutusta rahoitettaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden opiskelijavuosien perusteella.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin huomioon otettavien opiskelijavuosien kokonaismäärän laskemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan huomioon otettavien opiskelijavuosien kokonaismäärä saataisiin laskemalla yhteen 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut suoritemäärät. Käytännössä suoritteina huomioitavien opiskelijavuosien kokonaismäärä laskettaisiin siten, että pykälän 2 momentin perusteella määriteltäisiin erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimilla painotettujen opiskelijavuosien suoritemäärä, johon lisättäisiin 3 momentissa tarkoitetut 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden suorittamat korotuskertoimilla painotetut opiskelijavuodet. Pykälän 2 ja 3 momenttien perusteella laskettuja suoritemääriä voitaisiin kuitenkin vähentää 4 momentissa säädetyllä tavalla, jos painottamattomien opiskelijavuosien määrä on ylittänyt varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukaisen erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen opiskelijavuosien enimmäismäärän.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän tutkintotavoitteisen koulutuksen rahoituksen enimmäisajasta. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävään koulutukseen ei sovellettaisi 10 §:n säännöksiä opiskelijan huomioimisesta perusrahoituksen perusteena, koska erityisopetusta rahoitetaan erillisrahoituksen puitteissa. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija otettaisiin huomioon rahoituksen perusteeksi enintään neljän opiskelijavuoden ajan. Neljän opiskelijavuoden täytyttyä opiskelijan suoritteita ei voitaisi enää lukea rahoituksen perusteeksi. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaan ammatillinen perustutkinto tulee suorittaa enintään yhtä vuotta tutkinnon laajuudeksi määriteltyä aikaa pidemmässä ajassa, jollei opiskelijalle perustellusta syystä myönnetä suoritusaikaan pidennystä. Neljän vuoden aikaraja vastaisi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa säädettyä pidentämätöntä tutkinnon suoritusaikaa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan suoritteina otettaisiin huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneet opiskelijavuodet, joita on painotettu lain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimilla. Suoritteiden huomioimisen ajankohta vastaisi oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen perusrahoitusosuuden laskentaperusteena käytettyä suoritteiden huomioinnin ajankohtaa. Opiskelijavuosien laskentaan sovellettaisiin lain 21 §:n säännöksiä. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävään tutkintotavoitteiseen koulutukseen ei sovellettaisi lain 11 §:n mukaisia huomioon otettavien opiskelijavuosien määrää koskevia rajoituksia. Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa olevan opiskelijan suorittamat opiskelijavuodet voitaisiin lukea rahoituksen perusteeksi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:ssä säädetyn opintojen suoritusajan aikana.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, miten lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet otettaisiin huomioon erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan suoritteina huomioitaisiin näihin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet, joita painotettaisiin valtioneuvoston asetuksella säädettävillä korotuskertoimilla.

Suoritteina huomioitaisiin kuitenkin enintään varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukainen erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän mukainen opiskelijavuosien kokonaismäärä. Niin sanotuilla erityisoppilaitoksilla tämä opiskelijavuosimäärä vastaa järjestämisluvan mukaista kokonaisopiskelijavuosimäärää. Muilla erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän saaneilla oppilaitoksilla on järjestämisluvassa määritelty erikseen kiintiö erityistehtävän mukaisen erityisopetuksen järjestämiseksi.

Jos varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuotena toteutuneet rahoituskertoimilla painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukaisen erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen opiskelijavuosien kokonaismäärän, noudatettaisiin rahoituksen perusteena huomioon otettavien opiskelijavuosien vähentämisessä vastaavia periaatteita kuin oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa, joista säädetään lain 22 §:n 5 momentissa. Ehdotetun 4 momentin säännöksen mukaan 26 §:n 2 momentin mukaisia erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimilla painotettujen suoritteiden määrää vähennettäisiin tällöin samassa suhteessa kuin rahoituskertoimilla painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosimäärän. Vastaavasti vähennettäisiin 26 §:n 3 momentin mukaisia korotuskertoimilla painotettujen opiskelijavuosien määrää.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen määräytymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjälle myönnettäisiin rahoitusta euromäärä, joka saataisiin kertomalla lain 6 §:ssä tarkoitettu erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushinta 4 momentissa tarkoitettujen suoritteiden eli huomioon otettavien opiskelijavuosien määrällä.

27 §.Harkinnanvarainen rahoitus. Lain 27 §:ssä säädettäisiin harkinnanvaraisesta rahoituksesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myöntää oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjälle harkinnanvaraista rahoitusta koulutuksen järjestäjälle määrätyn erityisen koulutustehtävän perusteella tai muusta erityisestä syystä. Ehdotettu säännös vastaisi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 25 §:n 4 momentin voimassa olevaa säännöstä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän yksikköhintaa voidaan korottaa vastaavilla perusteilla.

28 §.Majoitusrahoitus. Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 25 §:n 4 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän yksikköhintaa korotetaan opiskelijoille annettavan majoitusedun perusteella. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 3 momentin mukaan asuminen koulutuksen järjestäjän osoittamassa opiskelija-asuntolassa on opiskelijalle maksutonta. Laissa ei kuitenkaan säädetä, missä tilanteissa koulutuksen järjestäjä on velvollinen tarjoamaan opiskelijalle tämän majoitusedun, vaan majoitusedun tarjoaminen on koulutuksen järjestäjän päätettävissä.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen voimassa olevassa 10 §:ssä säädetään erisuuruisista majoitusedun perusteella myönnettävistä korotuksista. Pykälän 1 momentissa säädetään yksikköhinnan korottamisesta ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 3 momentissa tarkoitetun majoitusedun perusteella. Pykälän 2 momentissa säädetään yksikköhinnan korottamisesta erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa opiskelevan opiskelijan majoitusedun perusteella. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 38 §:n 2 momentin mukaan erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa opiskelijalle voidaan antaa täysihoito oppilasasuntolassa tai muussa majoituksessa.

Pykälän 3 momentissa puolestaan säädetään yksikköhinnan korottamisesta sisäoppilaitosmuotoiseen koulutukseen kuuluvan majoituksen ja ruokailun saaneiden opiskelijoiden osalta. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 2 momentin mukaan sisäoppilaitosmuotoisesti järjestetyssä koulutuksessa opiskelijalla on oikeus päivittäisen maksuttoman aterian lisäksi myös muuhun maksuttomaan ruokailuun.

Koulutuksen rahoituslain 28 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi majoitusrahoituksesta. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan majoitusrahoitusta myönnettäisiin ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetun sisäoppilaitosmuotoisen koulutuksen majoitusedun perusteella, saman pykälän 3 momentissa tarkoitetun majoitusedun perusteella sekä mainitun lain 38 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen majoitusedun perusteella. Majoitusrahoitusta myönnettäisiin siis samojen toimintojen järjestämiseen, joiden perusteella voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaan korotetaan koulutuksen järjestäjän yksikköhintaa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin majoitusrahoituksen laskennan perusteena huomioon otettavista suoritteista. Ehdotetun säännöksen mukaan majoitusrahoituksen suoritteina otettaisiin huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna pykälän1 momentissa tarkoitettuja etuja saaneiden opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet. Opiskelijavuosi katsottaisiin mainittuja etuja saaneen opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien väliseltä ajalta, kun opiskelijalla on oikeus saada mainittua etua. Opiskelijavuosien laskennassa huomioitaviksi päiviksi katsottaisiin kaikki kalenteripäivät etuuden saamisoikeuden alkamispäivästä lukien etuuden päättymispäivään saakka. Opiskelijavuoteen kuuluvaksi laskettaisiin mukaan sekä etuuden alkamis- että päättymispäivä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjälle myönnettävän euromääräisen majoitusrahoituksen laskemisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjälle myönnettäisiin majoitusrahoituksena euromäärä, joka saataisiin kertomalla valtioneuvoston asetuksella säädettävä majoituksen perushinta 28 §:n 1 momentin kussakin kohdassa tarkoitettuja etuja saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määrällä ja kyseisen edun majoituskertoimella, josta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Näin lasketut euromäärät laskettaisiin vielä yhteen, jolloin saataisiin koulutuksen järjestäjälle myönnettävän majoitusedun kokonaiseuromäärä.

5 luku Oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen määräytyminen

29 §.Rahoitusosuudet. Pykälässä säädettäisiin talousarvion määrärahan jakautumisesta ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusosuuksien eli perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden välillä. Valtion talousarviossa päätetään vuosittain oppilaitosmuotoiseen ammatilliseen lisäkoulutukseen kohdennettava määräraha. Määräraha jaettaisiin pykälässä säädetyllä tavalla rahoitusosuuksiin. Ehdotuksen mukaan perusrahoitusosuus olisi 35 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 61 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus 4 prosenttia. Lakiin ehdotetaan myös siirtymäsäännöksiä, jotka koskisivat rahoitusosuuksien jakautumista varainhoitovuosina 2017—2019. Näitä prosentteja sovellettaisiin vuosia 2017—2019 koskevat siirtymäsäännökset huomioiden ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2020 myönnettävään rahoitukseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen suoritusrahoitusosuuden jakautumisesta. Tarkoituksena on, että suoritusrahoitusosuuteen vaikuttavat sekä suoritetut tutkinnot että suoritetut tutkinnon osat. Näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa edetään tutkinnon osa kerrallaan ja osalla opiskelijoista tavoitteena ei ole koko tutkinto vaan tutkinnon osa tai osia. Tämän takia on perusteltua, että pääosa suoritusrahoituksesta kohdennetaan koulutuksen järjestäjille tutkinnon osien perusteella. Koulutuksen järjestäjälle valmistavan koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset katettaisiin suoritusrahoituksen osalta tutkinnon osa kerrallaan. Jos opiskelija suorittaa koko tutkinnon, saa koulutuksen järjestäjä sitä koskevan kokonaisrahoituksen jo tutkinnon osista. Lisäksi koulutuksen järjestäjä saisi rahoitusta koko tutkinnon suorittamisesta, vaikka koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset on katettu jo tutkinnon osien perusteella. Tutkinnon osien lisäksi suoritukseen perustuvaa rahoitusta on kuitenkin tarkoituksenmukaista myöntää myös tutkinnoista, jotta riittävä kannuste koko tutkinnon suorittamiseen olisi olemassa. Tutkinnon perusteella jaettu maksuosuus olisi kuitenkin selvästi tutkinnon osien perusteella maksettavaa osuutta pienempi.

Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta. Vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioitaisiin opiskelijahyvinvointikysely ja opiskelijan antama työelämäpalaute sekä se, kuinka suuri osa koulutuksen aloittaneista opiskelijoista suorittaa tutkinnon.

30 §.Opiskelijavuosien laskenta. Pykälässä säädettäisiin opiskelijavuoden laskemisesta ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Nykyisin ammatillisen lisäkoulutuksen suoritteena on käytetty opiskelijatyövuotta, joka on 190 vähintään seitsemän tunnin mittaista työpäivää opiskelijaa kohden. Rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä kaikissa ammatillisen koulutuksen järjestämismuodoissa ehdotetaan kuitenkin otettavaksi käyttöön opiskelijavuoden käsite, joka korvaisi ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijatyövuodet rahoituksen perusteena olevana suoritteena.

Ammatillisessa lisäkoulutuksessa yksi opiskelijavuosi muodostuu 365 kalenteripäivästä, joina opiskelija on osallistunut näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen tai tutkintotilaisuuksiin. Opiskelijavuosi on rahoituksen määrittämisessä käytettävä laskennallinen suure. Käytännössä opiskelijavuosi ei voi karttua yksittäisen opiskelijan opinnoilla tai näyttöön osallistumisella, vaan kyseessä on rahoituksen perusteeksi määritelty suure, joka kuvaa koulutuksen järjestäjän ammatilliseen lisäkoulutukseen osoittamaa työmäärää.

Näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta järjestetään ympäri vuoden opintojen alkaminen ja päättyminen eivät ole sidottu oppilaitosten lukukausiin, vaan opinnot voivat alkaa ja päättyä joustavasti milloin tahansa. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoja suoritetaan tavallisesti työn ohessa ja tutkinto voidaan suorittaa myös tutkinnon osittain, jolloin tutkinnon osien suorittamisen väliin voi jäädä taukoja. Näiden taukojen aikana opiskelija ei opiskele vaan käy työssä ja palaa taas myöhemmin opintojen pariin. Näiden taukojen aikana kuluvia kalenteripäivä ei huomioida osana opiskelijavuotta.

Tämän vuoksi opiskelijavuosi koostuu niistä kalenteripäivistä, joina opiskelija osallistuu ammatti- tai erikoisammattitutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavaan koulutukseen seitsemän tunnin ajan tai osallistuu opiskelu- tai näyttösuunnitelman laatimiseen tai näyttötutkintotilaisuuteen. Seitsemän tunnin sääntö vastaa voimassa olevassa opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusasetuksessa olevaa säännöstä. Valmistavaan koulutukseen osallistuminen tarkoittaisi henkilökohtaisen opiskeluohjelman mukaan tapahtuvaa opiskelua, joka voisi koostua lähiopetuksesta, etäopetuksesta ja työssä oppimisesta. Myös henkilökohtaisen opiskeluohjelman päivittäminen, tutkinnon osien suorittaminen, ohjaus, neuvonta, arviointi ja palaute olisivat osa opiskelijavuotta.

31 §.Perusrahoitus. Pykälässä säädettäisiin perusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa lisäkoulutuksessa.

Ehdotetun 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi seuraavan varainhoitovuoden perusrahoitusosuuden perusteena käytettävien suoritteiden määrän. Pääsäännön mukaan suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kolmen vuoden toteutuneet opiskelijavuodet. Kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen tasaisi vuosittaisia eroja opiskelijavuosien määrässä.

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Korotuksen tarkoituksena on kompensoida erityisten opetus- tai oppilashuoltopalvelujen järjestämisestä syntyviä ylimääräisiä kustannuksia. Opiskelijavuosi katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi niiden 30 §:ssä tarkoitettujen kalenteripäivien ajalta, joiden aikana koulutuksen järjestäjä on kohdentanut opiskelijaan 31 §:ssä tarkoitettuja palveluja.

Pykälän 3 momentin mukaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden opiskelijavuosia painotettaisiin 10 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella. Koulutustasokertoimen tarkoituksena on ohjata koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan kohderyhmää koskevaa ohjaus- ja neuvontapalveluita väestön koulutustason nostamista koskevien tavoitteiden mukaisesti sekä kattamaan ohjauksesta ja neuvonnasta aiheutuvia kuluja. Opiskelijan katsottaisiin olevan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva silloin, jos hänellä ei ole suoritettua tutkintoa koulutuksen alkaessa.

Pykälän 4 momentissa säädetään, että opiskelijavuosia painotettaisiin koulutusalan ja tutkintojen kustannuseroihin perustuvilla 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla.

Suoritteiden vuosittainen lukumäärä määriteltäisiin edellä kuvatuilla kertoimilla painotettujen suoritteiden yhteenlaskettuna määränä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että vaikka laskennallisuus on perusrahoitusosuuden määräytymisen pääsääntö, voisi opetus- ja kulttuuriministeriö perustellusta syystä vahvistaa suoritteita myös laskennallisista perusteita poiketen. Poikkeamismahdollisuus voisi olla tarpeen esimerkiksi äkillisen rakennemuutoksen tilanteissa, jolloin rahoitusta olisi kohdennettava tietyille aloille tai alueille laskennallisista säännöksistä poiketen. Näissä tilanteissa ministeriö voisi päättää esimerkiksi koulutuksen järjestäjän suoritteiden lisäämisestä. Ministeriö voisi myös rajoittaa laskennan perusteena käytettävien suoritteiden koulutuksenjärjestäjäkohtaista määrää. Rajoittamisen tarkoituksena olisi hillitä yksittäisten koulutuksen järjestäjien suoritteiden hallitsematonta kasvua. Ministeriön tulisi vahvistaessaan suoritteet turvata ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen jakautuminen alueellisesti tasapuolisesti koulutustarpeen mukaan.

32 §.Suoritusrahoitus. Pykälässä säädettäisiin suoritusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan suoritusrahoitusosuudessa suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo. Kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen tasaisi vuosittaisia eroja suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon osien määrässä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tutkinnon osia painotettaisiin 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Korotuksen tarkoituksena on kompensoida erityisten opetus- tai oppilashuoltopalvelujen järjestämisestä syntyviä ylimääräisiä kustannuksia. Kompensointi tutkinnon osissa on perustelua, sillä suurin osa suoritusrahoituksesta koostuu tutkinnon osien perusteella maksettavasta rahoituksesta. Kaikki erityisopiskelijat eivät myöskään suorita tai pysty suorittamaan koko tutkintoa. Tutkinnon osiin kohdentuva kompensaatio korvaa todellisia erityisopiskelusta syntyviä kustannuksia. Tutkinnon osa katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi silloin, jos opiskelija on saanut tutkintoa edeltävän valmistavan koulutuksen aikana erityisiä opetus- ja opiskelijahuoltopalveluja.

Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden tutkinnon osia painotettaisiin 10 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella. Koulutustasokertoimen tarkoituksena on ohjata koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan kohderyhmää koskevia ohjaus- ja neuvontapalveluita väestön koulutustason nostamista koskevien tavoitteiden mukaisesti sekä kattamaan ohjauksesta ja neuvonnasta aiheutuvia kuluja. Tutkinnon osiin ja tutkintoihin perustuvia suoritteita painotetaan koulutustasokertoimella, jos opiskelija on koulutuksen alkaessa ollut vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Jos tutkinnon suorittaja osallistuu tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta, tutkinto tai tutkinnon osa katsotaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan suorittamaksi silloin, kun tutkinnon suorittaja on tutkintotilaisuuteen osallistuessaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Suoritettavien tutkinnon osien väliset erot puolestaan otettaisiin huomioon 34 §:ssä säädetyllä tutkinnonosakertoimella.

Tutkintoja painotettaisiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden suoritusten perusteella määräytyvien opiskelijavuosien osalta 10 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella. Sen sijaan erityisopiskelua ei otettaisi huomioon tutkintojen perusteella maksettavaa rahoitusta määrättäessä, vaan erityisopiskelu tulisi huomioitavaksi osana perusrahoitusta ja tutkinnon osia. Näin siksi, että rahoituksen määräytymiseen vaikuttavat kaikki suoritetut tutkinnon osat, joista erityisopiskelijan tutkinto koostuu. Koska erityisopiskelua painotetaan kaikissa tutkinnon osissa, ei sitä tarvitse ottaa enää erikseen huomioon koko tutkinnon suorittamisessa. Koko tutkinnon suorittamisen perusteella maksettavaan rahoitukseen ei sisälly enää tutkinnonosasuoritusten ja perusrahoituksen lisäksi sellaisia lisäkustannuksia, joita olisi perustelua kompensoida erillisellä kertoimella.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että tutkintoja ja tutkinnon osia painotetaan oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa lisäkoulutuksessa koulutusalan tai tutkinnon mukaan määräytyvillä 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla. Rahoituskertoimet olisivat samat kuin perusrahoitusosuuden määrittelyssä ja ne perustuvat koulutusalan ja tutkintojen kustannuseroihin.

Suoritteiden vuosittainen lukumäärä määriteltäisiin vastaavalla tavalla kuin perusrahoitusosuudessa edellä kuvatuilla kertoimilla painotettujen suoritteiden yhteenlaskettuna määränä.

33 §.Vaikuttavuusrahoitus. Pykälässä säädettäisiin vaikuttavuusrahoitusosuuden määräytymisperusteista oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Vaikuttavuusrahoitusosuuden määräytymisperusteina käytettäisiin opiskelijahyvinvointikyselyä, opiskelijan antamaa työelämäpalautetta sekä sitä, kuinka suuri osa koulutuksen aloittaneista suorittaa tutkinnon. Vaikuttavuusrahoituksen tarkoituksena on kiinnittää koulutuksen järjestäjien huomiota valmistavan koulutuksen ja tutkintotilaisuuksien laatuun. Vaikuttavuusrahoitusosio on tarkoitus ottaa käyttöön vasta siirtymäajan jälkeen vuonna 2020. Vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioon otettavat suoritteet muodostuisivat varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kalenterivuoden aikana kerätyn opiskelijahyvinvointikyselyn ja opiskelijan antaman työelämäpalautteen perusteella. Vaikuttavuusrahoitusosuuden laskennassa käytettävistä mittareista ja vaikuttavuusrahoitusosuuden laskentavasta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

6 luku Oppisopimuskoulutuksen rahoituksen määräytyminen

34 §.Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusosuudet. Pykälässä säädettäisiin talousarvion määrärahan jakautumisesta oppisopimuskoulutuksen peruskoulutuksen rahoitusosuuksien eli perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden välillä. Valtion talousarviossa päätetään vuosittain oppisopimuskoulutuksena järjestettävään ammatilliseen peruskoulutukseen kohdennettava määräraha. Määräraha jaettaisiin pykälässä säädetyllä tavalla rahoitusosuuksiin. Ehdotuksen mukaan perusrahoitusosuus olisi 49,9 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 45,1 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus 5 prosenttia. Lakiin ehdotetaan myös siirtymäsäännöksiä, jotka koskisivat rahoitusosuuksien jakautumista varainhoitovuosina 2017—2019. Näitä prosentteja sovellettaisiin vuosia 2017—2019 koskevat siirtymäsäännökset huomioiden ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2020 myönnettävään rahoitukseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen suoritusrahoitusosuuden jakautumisesta. Tarkoituksena on, että suoritusrahoitusosuuteen vaikuttavat sekä suoritetut tutkinnot että suoritetut tutkinnon osat. Näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa edetään tutkinnon osa kerrallaan ja osalla opiskelijoista tavoitteena ei ole koko tutkinto vaan tutkinnon osa tai osia. Tämän takia on perusteltua, että suurempi osa suoritusrahoituksesta kohdennetaan koulutuksen järjestäjille tutkinnon osien perusteella. Koulutuksen järjestäjälle valmistavan koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset katettaisiin suoritusrahoituksen osalta tutkinnon osa kerrallaan. Jos opiskelija suorittaa koko tutkinnon, saa koulutuksen järjestäjä sitä koskevan kokonaisrahoituksen jo tutkinnon osista. Lisäksi koulutuksen järjestäjä saisi rahoitusta koko tutkinnon suorittamisesta, vaikka koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset on katettu jo tutkinnon osien perusteella. Tutkinnon osien lisäksi suoritukseen perustuvaa rahoitusta on kuitenkin tarkoituksenmukaista myöntää myös tutkinnoista, jotta riittävä kannuste koko tutkinnon suorittamiseen olisi olemassa.

Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioitaisiin opiskelijahyvinvointikysely ja opiskelijan antama työelämäpalaute sekä se, kuinka suuri koulutuksen aloittaneista suorittaa tutkinnon.

35 §.Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusosuudet. Pykälässä säädettäisiin talousarvion määrärahan jakautumisesta oppisopimuskoulutuksen lisäkoulutuksen rahoitusosuuksien eli perusrahoitusosuuden, suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden välillä. Valtion talousarviossa päätetään vuosittain oppisopimuskoulutuksena järjestettävään ammatilliseen lisäkoulutukseen kohdennettava määräraha. Kuten peruskoulutuksessa, myös lisäkoulutuksessa määrärahasta vähennettäisiin ensin 7 §:ssä tarkoitettu yksityisille koulutuksen järjestäjille maksettava arvonlisäveron korvaukseen käytettävä rahamäärä. Tämän jälkeen jäljelle jäävä määräraha jaettaisiin pykälässä säädetyllä tavalla rahoitusosuuksiin. Ehdotuksen mukaan perusrahoitusosuus olisi 35 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 60 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus 5 prosenttia. Lakiin ehdotetaan myös siirtymäsäännöksiä, jotka koskisivat rahoitusosuuksien jakautumista varainhoitovuosina 2017—2019. Näitä prosentteja sovellettaisiin vuosia 2017—2019 koskevat siirtymäsäännökset huomioiden ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2020 myönnettävään rahoitukseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen suoritusrahoitusosuuden jakautumisesta. Suoritusrahoitusosuuteen vaikuttavat sekä suoritetut tutkinnot että suoritetut tutkinnon osat. Näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa edetään tutkinnon osa kerrallaan ja osalla opiskelijoista tavoitteena ei ole koko tutkinto vaan tutkinnon osa tai osia. Tämän takia on perusteltua, että pääosa suoritusrahoituksesta kohdennetaan koulutuksen järjestäjille tutkinnon osien perusteella. Koulutuksen järjestäjälle valmistavan koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset katettaisiin suoritusrahoituksen osalta tutkinnon osa kerrallaan. Jos opiskelija suorittaa koko tutkinnon, saa koulutuksen järjestäjä sitä koskevan kokonaisrahoituksen jo tutkinnon osista. Lisäksi koulutuksen järjestäjä saisi rahoitusta koko tutkinnon suorittamisesta, vaikka koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset on katettu jo tutkinnon osien perusteella. Tutkinnon osien lisäksi suoritukseen perustuvaa rahoitusta on kuitenkin tarkoituksenmukaista myöntää myös tutkinnoista, jotta riittävä kannuste koko tutkinnon suorittamiseen olisi olemassa. Tutkinnon perusteella jaettu maksuosuus olisi kuitenkin selvästi tutkinnon osien perusteella maksettavaa osuutta pienempi.

Vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioitaisiin oppisopimuskoulutuksen peruskoulutusta vastaavasti opiskelijahyvinvointikysely, opiskelijan antama työelämäpalaute sekä tutkinnon suorittaminen.

36 §.Opiskelijavuosien laskenta oppisopimuskoulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin opiskelijatyövuoden laskemisesta oppisopimuskoulutuksessa. Myös oppisopimuskoulutuksessa siirryttäisiin opiskelijavuosiin rahoituksen perusteena olevana suoritteena.

Myös oppisopimuskoulutuksessa yksi opiskelijavuosi muodostuu 365 kalenteripäivästä.

Oppisopimuskoulutus perustuu määräaikaiseen työsopimukseen. Koulutusta järjestetään työsopimusten alkamis- ja päättymisajankohtien mukaisesti ympäri vuoden, eikä opintojen alkaminen ja päättyminen ole sidottu oppilaitosten lukukausiin. Oppisopimuskoulutuksen aikana opiskelijatyövuoden osana tulevat pääsäännön mukaan huomioiduksi kaikki kalenteripäivät oppisopimuksen alkamis- ja päättymispäivän välillä. Opiskelijavuoteen sisältyviin kalenteripäiviin laskettaisiin mukaan myös opiskelijan työsopimuksen mukaiset loma-ajat, viikonloput tai muut säännölliset vapaapäivät, pyhäpäivät sekä opiskelijan satunnaiset esimerkiksi sairaudesta johtuvat poissaolot.

Oppisopimuksen päättyessä joko opintojen keskeytymisen tai tutkinnon suorittamisen vuoksi myös opiskelijavuoden laskenta päättyy.

Myös oppisopimuskoulutuksessa tutkinto voidaan suorittaa tutkinnon osittain, jolloin tutkinnon osien suorittamisen väliin voi jäädä taukoja. Näiden taukojen aikana opiskelija ei opiskele eikä näiden taukojen aikana kuluvia kalenteripäivä ei huomioida osana opiskelijavuotta.

Opiskelijavuosien laskennassa ei myöskään huomioitaisi niitä kalenteripäivä, jolloin opiskelijan osallistumien oppisopimuksensa mukaiseen koulutukseen on yhdenjaksoisesti keskeytynyt vähintään 45 kalenteripäivän ajan sairauden, työsopimuslain 4 luvussa tarkoitetun perhevapaan, asevelvollisuuden tai muun vastaavaan seikan vuoksi.

37 §.Perusrahoitus. Pykälässä säädettäisiin perusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppisopimuskoulutuksessa. Rahoitus laskettaisin pykälän 4 momentissa säädettyä poikkeusta lukuun ottamatta samoin perustein sekä oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä perus- että lisäkoulutuksessa. Kumpaakin varten tehtäisiin kuitenkin erillinen rahoituspäätös.

Ehdotetun 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi seuraavan varainhoitovuoden perusrahoitusosuuden perusteena käytettävien suoritteiden määrän. Pääsäännön mukaan suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kolmen vuoden toteutuneet opiskelijavuodet. Kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen tasaisi vuosittaisia eroja opiskelijavuosien määrässä.

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijavuosia painotettaisiin 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Korotuksen tarkoituksena on kompensoida erityisten opetus- tai oppilashuoltopalvelujen järjestämisestä syntyviä ylimääräisiä kustannuksia. Opiskelijavuosia painotettaisiin näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa erityisopetusta saaneen opiskelijan osalta niiden 38 §:ssä tarkoitettujen kalenteripäivien ajalta, joiden aikana opiskelija on saanut 39 §:ssä tarkoitettuja palveluja. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä tutkintoon johtavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden perusteella määräytyviä suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden kalenteripäivien ajalta, kun opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa.

Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden perusteella määräytyviä opiskelijavuosia painotettaisiin oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä ammatillisessa lisäkoulutuksessa 10 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella. Koulutustasokertoimen tarkoituksena on ohjata koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan kohderyhmää koskevaa ohjaus- ja neuvontapalveluita väestön koulutustason nostamista koskevien tavoitteiden mukaisesti sekä kattamaan ohjauksesta ja neuvonnasta aiheutuvia kuluja. Opiskelijan katsottaisiin olevan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva silloin, jos hänellä ei ole suoritettua tutkintoa oppisopimusta allekirjoitettaessa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että vaikka laskennallisuus on perusrahoitusosuuden määräytymisen pääsääntö, voisi opetus- ja kulttuuriministeriö perustellusta syystä vahvistaa suoritteita myös laskennallisista perusteita poiketen. Poikkeamismahdollisuus voisi olla tarpeen esimerkiksi äkillisen rakennemuutoksen tilanteissa, jolloin rahoitusta olisi kohdennettava tietyille aloille tai alueille laskennallisista säännöksistä poiketen. Näissä tilanteissa ministeriö voisi päättää esimerkiksi koulutuksen järjestäjän suoritteiden lisäämisestä. Ministeriö voisi myös rajoittaa laskennan perusteena käytettävien suoritteiden koulutuksenjärjestäjäkohtaista määrää. Rajoittamisen tarkoituksena olisi hillitä yksittäisten koulutuksen järjestäjien suoritteiden hallitsematonta kasvua. Ministeriön tulisi vahvistaessaan suoritteet turvata ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen jakautuminen alueellisesti tasapuolisesti koulutustarpeen mukaan.

38 §.Suoritusrahoitusosuuden laskentaperusteet oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä ammatillisessa peruskoulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin suoritusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppisopimuskoulutuksena suoritettavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan suoritusrahoitusosuudessa suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo. Kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen tasaisi vuosittaisia eroja suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon osien määrässä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkinnon osien painottamisesta. Säännöksen mukaan tutkinnon osia painotettaisiin 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Korotuksen tarkoituksena on kompensoida erityisten opetus- tai oppilashuoltopalvelujen järjestämisestä syntyviä ylimääräisiä kustannuksia. Kompensointi tutkinnon osissa on perustelua, sillä suurin osa suoritusrahoituksesta koostuu tutkinnon osien perusteella maksettavasta rahoituksesta. Kaikki erityisopiskelijat eivät myöskään suorita tai pysty suorittamaan koko tutkintoa. Tutkinnon osiin kohdentuva kompensaatio korvaa todellisia erityisopiskelusta syntyviä kustannuksia. Tutkinnon osa katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi silloin, jos opiskelija on saanut tutkintoa edeltävän valmistavan koulutuksen aikana erityisiä opetus- ja opiskelijahuoltopalveluja tai silloin, jos opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa tutkinnon suorittamispäivänä.

Suoritettavien tutkinnon osien väliset erot puolestaan otettaisiin huomioon 34 §:ssä säädetyllä tutkinnonosakertoimella.

Suoritteiden vuosittainen lukumäärä määriteltäisiin vastaavalla tavalla kuin perusrahoitusosuudessa edellä kuvatuilla kertoimilla painotettujen suoritteiden yhteenlaskettuna määränä.

39 §.Suoritusrahoitusosuuden laskentaperusteet oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin suoritusrahoitusosuuden laskentaperusteista oppisopimuskoulutuksena suoritettavassa ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan suoritusrahoitusosuudessa suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo. Kolmen vuoden keskiarvon käyttäminen tasaisi vuosittaisia eroja suoritettujen tutkintojen sekä tutkinnon osien määrässä.

Pykälän 2 momentin mukaan tutkinnon osia painotettaisiin 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden opiskelijoiden osalta, joille annetaan erityisiä opetus- tai oppilashuoltopalveluja opiskelijan vamman, sairauden tai niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Korotuksen tarkoituksena on kompensoida erityisten opetus- tai oppilashuoltopalvelujen järjestämisestä syntyviä ylimääräisiä kustannuksia. Kompensointi tutkinnon osissa on perustelua, sillä suurin osa suoritusrahoituksesta koostuu tutkinnon osien perusteella maksettavasta rahoituksesta. Kaikki erityisopiskelijat eivät myöskään suorita tai pysty suorittamaan koko tutkintoa. Tutkinnon osiin kohdentuva kompensaatio korvaa todellisia erityisopiskelusta syntyviä kustannuksia. Ammatillisessa lisäkoulutuksessa tutkinnon osa katsottaisiin erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi silloin, jos opiskelija on saanut tutkintoa edeltävän valmistavan koulutuksen aikana erityisiä opetus- ja opiskelijahuoltopalveluja.

Sen sijaan erityisopiskelua ei otettaisi huomioon tutkintojen perusteella maksettavaa rahoitusta määrättäessä, vaan erityisopiskelu tulisi huomioitavaksi osana perusrahoitusta ja tutkinnon osia. Näin siksi, että rahoituksen määräytymiseen vaikuttavat kaikki suoritetut tutkinnon osat, joista erityisopiskelijan tutkinto koostuu. Koska erityisopiskelua painotetaan kaikissa tutkinnon osissa, ei sitä tarvitse ottaa enää erikseen huomioon koko tutkinnon suorittamisessa. Koko tutkinnon suorittamisen perusteella maksettavaan rahoitukseen ei sisälly enää tutkinnonosasuoritusten ja perusrahoituksen lisäksi sellaisia lisäkustannuksia, joita olisi perustelua kompensoida erillisellä kertoimella.

Suoritettavien tutkinnon osien väliset erot puolestaan otettaisiin huomioon 34 §:ssä säädetyllä tutkinnonosakertoimella.

Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden tutkintoja ja tutkinnon osia painotettaisiin 10 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella. Koulutustasokertoimen tarkoituksena on ohjata koulutuksen järjestäjiä toteuttamaan kohderyhmää koskevaa ohjaus- ja neuvontapalveluita väestön koulutustason nostamista koskevien tavoitteiden mukaisesti sekä kattamaan ohjauksesta ja neuvonnasta aiheutuvia kuluja. Opiskelijan katsotaan olevan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva silloin, kun hän ei ole suorittanut perusasteen jälkeistä tutkintoa ennen oppisopimuksen tekemistä.

Oppilaitosmuotoisesta ammatillisesta lisäkoulutuksesta poiketen oppisopimuskoulutuksessa suoritusrahoitusosuuden suoritteita ei painottaisi koulutusalan tai tutkinnon mukaan määräytyvillä rahoituskertoimilla. Suoritteiden vuosittainen lukumäärä määriteltäisiin vastaavalla tavalla kuin perusrahoitusosuudessa edellä kuvatuilla kertoimilla painotettujen suoritteiden yhteenlaskettuna määränä.

40 §.Vaikuttavuusrahoitus. Pykälässä säädettäisiin vaikuttavuusrahoitusosuuden määräytymisperusteista. Vaikuttavuusrahoitusosuuden määräytymisperusteina käytettäisiin opiskelijahyvinvointikyselyä, opiskelijan antamaa työelämäpalautetta sekä sitä, kuinka suuri osa koulutuksen aloittaneista opiskelijoista suorittaa tutkinnon. Vaikuttavuusrahoituksen tarkoituksena on kiinnittää koulutuksen järjestäjien huomiota valmistavan koulutuksen ja tutkintotilaisuuksien laatuun. Vaikuttavuusrahoitusosio on tarkoitus ottaa käyttöön vasta siirtymäajan jälkeen vuonna 2020. Vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioon otettavat suoritteet muodostuisivat varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kalenterivuoden aikana kerätyn opiskelijahyvinvointikyselyn ja opiskelijan antaman työelämäpalautteen perusteella. Vaikuttavuusrahoitusosuuden laskennassa käytettävistä mittareista ja vaikuttavuusrahoitusosuuden laskentavasta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

7 luku Erityiset valtionavustukset

41 §.Valtionavustukset. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta myöntää edellä 1 §:ssä tarkoitettujen koulutuksen ja toiminnan järjestäjälle valtionavustusta kehittämistä, kokeilua ja toiminnan käynnistämistä varten, toimintaan liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä varten tai koulutuspoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Rahoitusta ei kaksinkertaisen rahoituksen välttämisen periaatteen mukaisesti voitaisi myöntää sellaiseen hankkeeseen tai toimintaan, jonka perusteella koulutuksen järjestäjälle esimerkiksi myönnetään 19 §:ssä tai 27 §:ssä tarkoitettua harkinnanvaraista rahoitusta.

42 §.Saamenkieliseen ja saamen kielen koulutukseen myönnettävä valtionavustus sekä eräät muut valtionavustukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin saamenkieliseen ja saamen kielen koulukseen myönnettävän valtionavustuksesta siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että lukiolain mukaisen toiminnan järjestäjälle myönnettäisiin valtionavustusta lukiokoulutuksen täydentävään vieraskielisten oppilaiden äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena kielenä sekä heidän muun opetuksensa tukemiseen valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan puitteissa.

Pykälän 3 momentin perusteella valtionavustusta voitaisiin myöntää myös kunnalle tai rekisteröidylle yhdistykselle Ruotsissa rajakuntien yhteistoimintaan perustuvasta suomalaisoppilaiden koulunkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin. Valtionavustuksista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Pykälä vastaisi voimassa olevaa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain säännöstä. Lukion ja ammatillisen koulutuksen pykälän mukaisista avustuksista säätäminen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain sijasta koulutuksen rahoituslaissa ei aiheuta tarvetta sisällöllisesti muuttaa valtioneuvoston asetusta saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista (1769/2009) tai opetusministeriön asetusta vieraskielisten sekä saamenkielisten ja romanikielisten oppilaiden täydentävään opetukseen perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista (1777/2009) .

43 §.Valtionavustus ilman valmistavaa koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen järjestämiseen. Pykälässä säädettäisiin, että sellaisilla näyttötutkintoja järjestäville, jotka eivät saa koulutukseen ja tutkintoihin valtionosuutta olisi mahdollisuus saada valtionavustusta tutkintojen järjestämiseen niissä tapauksissa, jossa tutkintoon osallistutaan ilman valmistavaa koulutusta. Säännöksen tarkoituksena on pitää tutkintomaksut myös näissä tilanteissa kohtuullisina. Sellaiset tutkintojen järjestäjät, joilla on koulutuksen järjestämislupa, saisivat rahoituksen näyttötutkintojen järjestämiseen osana tässä laissa säädettyä suoritusrahoitusta. Valtionavustuksesta voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 46 §:ää.

44 §.Valtionavustuslain soveltaminen. Pykälän mukaan valtionavustuslain säännöksiä sovellettaisiin myönnettäviin valtionavustuksiin, jos laissa ei toisin säädettäisi. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä.

8 luku Erinäiset säännökset

45 §.Valtion rahoitus ansio- ja liikennelentäjäkoulutukseen. Pykälässä säädettäisiin valtion rahoituksesta ansio- ja liikennelentäjän ammattiin valmistavaan koulutukseen. Liikennelentäjäkoulutus ei ole tutkintojärjestelmän mukaista koulutusta vaan sitä on rahoitettu muuna kuin tutkintotavoitteisena ammatillisena lisäkoulutuksena ammatillisten erikoisoppilaitosten talousarviomomentilta. Valtion talousarviossa erikoisoppilaitosten momentilla on ollut erikseen varattu enimmäiskiintiö Suomen Ilmailuopistolle myönnettäville opiskelijatyöpäiville. Vuodelle 2014 Suomen Ilmailuopistolle on myönnetty 10 423 opiskelijatyöpäivää ja yhteensä 6 354 505 euroa. Suomen Ilmailuopisto on toiminut ammatillisena erikoisoppilaitoksena, ja sen kuten muidenkin erikoisoppilaitosten, sen rahoitus on ollut laskennallinen, eikä se kata kaikkia koulutuksen järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia. Tutkintoon johtamattoman koulutuksen rahoituksen lakatessa lentäjäkoulutuksen rahoittaminen ei enää jatkossa ole mahdollista nykyisten rahoitusperusteiden nojalla. Valtiontalouden kehyspäätöksen mukaan Suomen Ilmailuopiston rahoitus kuitenkin turvataan osana ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta.

Koska ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen suoritteina ovat jatkossa tutkinnot ja tutkinnon osat, ei lentäjäkoulutus sovellu rahoitettavaksi ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusperiaatteilla. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että ansio- ja liikennelentäjän ammattiin valmistavaa koulutusta ei jatkossa rahoitettaisi perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksiin perustuvalla rahoituksella, vaan sen rahoitus turvataan omalla opiskelijavuotta kohden määrätyllä hinnalla. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin opiskelijavuosikohtaisen hinnan euromääräinen suuruus. Opiskelijavuoden hintaa korotettaisiin ammatillisen koulutuksen indeksillä noudattaen lain 6 §:ssä ja sen nojalla säädettyjä menettelyitä. Opiskelijavuoden hintaa korotettaisiin siis samassa suhteessa kuin ammatillisen koulutuksen talousarviossa päätettyä rahoitusta. Hinnasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Nykytilaa vastaavalla tavalla rahoitus ei olisi kustannuksiin perustuvaa vaan laskennallista, mutta vuosittaisten suoritteiden määrän vaihtelu heijastuisi rahoituksen määrään. Rahoituksen suoritteina huomioitaisiin opiskelijavuodet, joiden rahoituksen perusteeksi tuleva määrä määräytyisi varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän kolmen vuoden keskiarvon perusteella. Opiskelijavuosi laskettaisiin samoin perustein kuin ammatillisessa lisäkoulutuksessa, mutta opiskelijavuoteen laskettaisiin kaikki kalenteripäivät, jona opiskelija on osallistunut koulutukseen. Valtion talousarviossa määrättäisiin ansio- ja liikennelentäjäkoulutukseen vuosittain myönnettävien opiskelijavuosien enimmäismäärä.

46 §.Rahoituksen maksaminen. Valtionosuuksien maksatus on tarkoitus hoitaa keskitetysti valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta. Tästä säädetään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 49 §:ssä. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä.

47 §.Maksatuksen keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin valtionapuviranomaisen oikeudesta määrätä tämän lain mukaan myönnettävän rahoituksen tai avustuksen maksatus keskeytettäväksi. Maksatuksen keskeyttämistä koskevat säännökset ovat tarpeellisia, koska rahoitus perustuu monilta osin tosiasiallisen toiminnan määriin ja koska toiminnan järjestäjinä on myös monia yksityisiä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toiminnan edellytykset voivat olosuhteiden myötä muuttua ja joiden toiminta saattaa esimerkiksi taloudellisten syiden takia loppua kokonaan. Esimerkiksi erityinen koulutustehtävä on osa pykälässä tarkoitettua rahoituksen perusteena olevaa toimintaa. Mikäli koulutuksen järjestäjä lopettaisi erityisen koulutustehtävän, voitaisiin rahoituksen maksatus keskeyttää. Koulutuksen järjestäjällä ei olisi oikeutta saada rahoitusta rahoituksen perusteena olevan toiminnan lopettamisen jälkeen. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä.

48 §.Oikaisuerän maksamatta ja perimättä jättäminen. Pykälän mukaan koulutuksen järjestäjäkohtaista alle 2 000 euron suuruista tämän lain nojalla annettuun päätökseen perustuvaa oikaisuerää ei makseta eikä peritä takaisin. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä eräitä teknisiä korjauksia lukuun ottamatta.

49 §.Valtionapuviranomainen. Pykälässä säädettäisiin toimivallan jakautumisesta eri valtionapuviranomaisten kesken. Toimivaltaisia viranomaisia olisivat joko opetus- ja kulttuuriministeriö, aluehallintovirasto tai Opetushallitus.

Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintovirasto olisi saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen myönnettäviä valtionavustuksia koskevissa asioissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asioista, joissa Opetushallitus toimisi valtionapuviranomaisena. Näitä olisivat muun muassa opetuksen toiminnalliseen kehittämiseen myönnettävät valtionavustukset sekä 42 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa.

Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö olisi muissa asioissa valtionapuviranomainen laissa tarkoitetuissa asioissa. Tarkempia säännöksiä toimivallan jaosta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.

50 §.Tietojen toimittaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain asianomaista säännöstä vastaavasti rahoituksen määräämiseksi tarvittavien tietojen toimittamisesta. Lisäksi momentissa säädettäisiin myös kustannustietojen toimittamisesta, vaikka niitä ei esitetyn lain mukaan välittömästi käytetäkään rahoituksen perusteen määrittämisessä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tutkintotoimikuntien ja näyttötutkinnon järjestäjien velvollisuudesta toimittaa valtionapuviranomaiselle rahoituksen määräämistä varten tarvittavat tiedot.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta toimittaa rahoituksen perusteena käytettävät suoritteet valtionapuviranomaiselle laissa säädetyssä ajassa. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tietojen toimittamista koskevasta ajankohdasta.

Tarkempia säännöksiä tietojen toimittamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

51 §.Tietojen tarkastus. Pykälä vastaa voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 58 §:n säännöksiä tietojen tarkastuksesta.

52 §.Neuvottelumenettely. Pykälässä säädettäisiin neuvottelumenettelystä eräissä tilanteissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö neuvottelisi Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon laissa tarkoitettua rahoitusta varten otettavasta määrärahasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö neuvottelisi Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa myös rahoituksen määräämistä ja vahvistamista varten tarvittavien tietojen toimittamisesta.

53 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaan valtionavustusta koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta siten kuin valtionavustuslaissa säädetään. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 60 §:n 4 momentin säännöstä.

Pykälän 2 momentin mukaan muuhun kuin valtionavustusta koskevaan päätökseen saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolain 7 a luvussa. Ehdotettu säännös vastaisi osittain voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 60 §:n 1 momentin säännöstä. Oikaisuvaatimus osoitettaisiin nykytilaa vastaavasti päätöksen tehneelle valtionapuviranomaiselle. Ehdotettu uusi säännös ei kuitenkaan sisältäisi poikkeusta hallintolain mukaisesta oikaisuvaatimuksen tekemisen määräajasta, joten oikaisuvaatimuksen tekemisen määräaika ehdotetaan lyhennettäväksi kolmesta kuukaudesta hallintolain mukaiseen 30 päivään.

Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 60 §:n 1 momentin mukaan oikaisua saa vaatia kaikkiin kyseisen lain nojalla tehtyihin muihin kuin valtioavustuspäätöksiin. Oikaisuvaatimus soveltuukin hyvin asiaryhmiin, joissa rutiininomaisesti ratkaistaan paljon samankaltaisia asioita ja päätösten perustelut saattavat olla niukat. Takaisinperintää koskevat päätökset sen sijaan perustuvat jo hallintomenettelyn ensivaiheessa laajaan ja perusteelliseen selvitykseen ja päätökset perustellaan yksityiskohtaisesti. Muutoksenhakuvaiheessa onkin tällöin pääsääntöisesti kyse erimielisyydestä laintulkinnassa, jolloin oikaisuvaatimus ei tuo lisäarvoa asian käsittelyyn, vaan voi tarpeettomasti hidastaa asian saattamista tuomioistuimen arvioitavaksi. Pykälän 2 momentissa ehdotetaankin säädettäväksi, että oikaisua ei saisi vaatia lain 55 §:ssä tarkoitettuun rahoituksen takaisinperintää koskevaan päätökseen.

Pykälän 2 momentin mukaan oikaisua ei saisi vaatia myöskään rahoituksen myöntämisestä koskevaan päätökseen siltä osin, kuin se koskee huomioon otettavia suoritemääriä. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi rahoituksen perusteena huomioitavat suoritemäärät rahoituspäätöksestä erillisellä päätöksellä, johon koulutuksen järjestäjä voi hakea erikseen muutosta. Rahoituksen myöntämisestä koskevassa päätöksessä käytetään aiempaan suoritteiden vahvistamispäätökseen perustuvia suoritemääriä, joten suoritemääriä koskeva valituskielto rahoituspäätöksen yhteydessä on perusteltu.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ehdotetun säännöksen mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen sekä 55 §:ssä tarkoitettuun rahoituksen takaisinperintää koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 60 §:n 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Voimassa olevan hallintolainkäyttölain 7 §:n mukaan ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Eduskunnan käsiteltävänä on kuitenkin hallituksen esitys eduskunnalle eräiden hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten muuttamisesta ( HE 230/2014 vp ), jossa hallintolainkäyttölain 7 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ministeriön päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla korkeimman hallinto-oikeuden sijasta hallinto-oikeuteen. Pykälän 3 momenttiin ehdotettu säännös vastaisikin hallintolainkäyttölakiin ehdotettua uutta yleissäännöstä hallinto-oikeudesta ensimmäisenä muutoksenhakuasteena ministeriöiden päätöksiin.

Eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on myös ehdotettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen osoitettavien valitusten valituslupajärjestelmän laajentamista. Pykälän 3 momentissa ehdotetaankin säädettäväksi, että muuhun kuin rahoituksen takaisinperintää koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupa ei koskisi rahoituksen takaisinperintää koskevan hallinto-oikeuden päätöksen muutoksenhakuoikeutta, vaan näihin päätöksiin voitaisiin aina hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rahoituksen myöntämisestä koskevan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Hallintolainkäyttölain 31 §:n mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Hallintolainkäyttölain mukaan päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään. Rahoituksen myöntämistä koskeva päätös voi olla vailla lainvoimaa sen vuoksi, että suoritemääriä koskevaan oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen. Rahoituksen myöntämistä koskeva päätös voi olla vailla lainvoimaa myös sen vuoksi, että myönnetyn rahoituksen maksatushetkellä oikaisuvaatimuksen perusteella annetun päätöksen valitusaika ei ole kulunut umpeen tai päätöksestä on valitettu. Olisi kuitenkin rahoitusta saavan koulutuksen järjestäjän edun vastaista, että rahoituspäätöstä ei voitaisi panna täytäntöön eli rahoitusta maksaa, jos päätös on vielä vailla lainvoimaa. Ehdotettu säännös päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana koskisi vain rahoituksen myöntämistä koskevia päätöksiä, mutta ei rahoituksen takaisinperintää koskevia päätöksiä.

54 §.Saamatta jääneen rahoituksen suorittaminen. Pykälässä säädettäisiin saamatta jääneen rahoituksen suorittamisvelvollisuudesta. Ehdotetun 1 momentin säännöksen mukaan olisi saamatta jäänyt rahoitus suoritettava, jos viiden vuoden kuluessa oikaisuvaatimuksen tekemiselle säädetyn määräajan päättymisestä ilmenee rahoituksen määrään vaikuttavia tietoja, jotka eivät ole olleet koulutuksen järjestäjän tiedossa. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 61 §:n 1 momentin säännöstä. Säännöstä ei sovellettaisi sellaisessa tilanteessa, jossa koulutuksen järjestäjä havaitsee sellaisen virheen rahoituksen määräytymisperusteiksi ilmoittamissaan tiedoissa, jonka koulutuksen järjestäjä on tiennyt tai jonka sen olisi pitänyt tietää, ei rahoitusta tulisi korjata koulutuksen järjestäjän eduksi.

Saamatta jäänyt rahoitus todettaisiin ottamalla huomioon aiemmin puuttuneet rahoituksen määräytymisperusteena käytettävät tiedot ja laskemalla rahoitus uudelleen kyseisen varainhoitovuoden osalta. Muutoin saamatta jääneen etuuden suorittamisessa noudatettaisiin hallintolain 50 §:n säännöksiä asiavirheen korjaamisesta, jonka mukaan päätöstä voidaan korjata asianosaisen vahingoksi vain asianosaisen suostumuksella, jos virhe ei ole aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Suhteellisessa rahoitusjärjestelmässä yhden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määrän kasvattaminen puuttuneiden suoritteiden perusteella tarkoittaa yleensä sitä, että muille järjestäjille on kyseisenä varainhoitovuonna maksettu liikaa rahoitusta. Muille koulutuksen järjestäjille myönnettyä rahoitusta ei kuitenkaan pääsääntöisesti perittäisi takaisin, jos yhdelle koulutuksen järjestäjälle myönnettyä rahoitusta korjattaisiin tämän pykälän mukaisesti.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan saamatta jäänyt rahoitus otettaisiin huomioon seuraavan mahdollisen varainhoitovuoden rahoitusta myönnettäessä. Seuraava mahdollinen varainhoitovuosi olisi se vuosi, jota koskevia rahoituspäätöksiä ei ole vielä tehty. Edellisinä varainhoitovuosina saamatta jäänyt tämän pykälän nojalla suoritettava rahoitus vähennettäisiin kyseisen varainhoitovuoden rahoituksesta ennen rahoituksen jakamista perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin saamatta jääneen rahoituksen suoritusvelvollisuuden päättymisestä. Ehdotetun säännöksen mukaan saamatta jäänyttä rahoitusta ei suoritettaisi, jos 1 momentissa tarkoitetut tiedot ilmenisivät myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa sen varainhoitovuoden päättymisestä, jolle myönnettävää rahoitusta tiedot koskevat. Esimerkiksi vuodelle 2017 myönnettyä rahoitusta voitaisiin korjata uusien vuoden 2022 loppuun mennessä ilmenevien tietojen perusteella. Tiedon ilmenemisellä tarkoitetaan sitä ajanhetkeä, kun tieto on tullut valtionapuviranomaisen tietoon tai sen olisi pitänyt olla valtionapuviranomaisen tiedossa. Ehdotettu säännös merkitsisi poikkeusta hallintolain 52 §:n säännökseen, jonka mukaan aloite tai vaatimus virheen korjaamiseksi on esitettävä viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 63 §:n säännöstä. Voimassa olevaan säännökseen verrattuna säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin kuitenkin siten, että suoritusvelvollisuuden päättymistä koskevan määräajan laskeminen sidottaisiin sen varainhoitovuoden loppuun, jolle myönnettyä rahoitusta tiedot koskevat eikä sen varainhoitovuoden päättymiseen, jona etuus olisi tullut suorittaa.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan saamatta jäänyt rahoitus otettaisiin huomioon seuraavan mahdollisen varainhoitovuoden rahoitusta myönnettäessä. Seuraava mahdollinen varainhoitovuosi olisi se vuosi, jota koskevia rahoituspäätöksiä ei ole vielä tehty. Edellisinä varainhoitovuosina saamatta jäänyt tämän pykälän nojalla suoritettava rahoitus vähennettäisiin kyseisen varainhoitovuoden rahoituksesta ennen rahoituksen jakamista perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksiin. Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin lain 54 §:ssä tarkoitettujen tilanteiden lisäksi rahoituspäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen tai valituksen perusteella myönnettävään saamatta jääneeseen rahoitukseen. Suhteellisessa rahoitusjärjestelmässä yhden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määrän kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että muille järjestäjille on kyseisenä varainhoitovuonna maksettu liikaa rahoitusta. Takautuvasti maksettavat rahoituserät otettaisiin kuitenkin ehdotuksen mukaisesti huomioon seuraavan mahdollisen varainhoitovuoden rahoitusta myönnettäessä, koska varainhoitovuodelle jo myönnettyä kaikkien koulutuksen järjestäjien rahoitusta ei ole perusteltua enää muuttaa jonkin koulutuksen järjestäjän saamatta jääneen rahoituksen korjaamiseksi.

55 §.Rahoituksen takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin perusteettomasti myönnetyn rahoituksen takaisinperinnästä. Ehdotetun säännöksen mukaan valtionapuviranomaisen olisi määrättävä liikaa maksettu rahoitus takaisin perittäväksi, jos koulutuksen järjestäjälle olisi myönnetty perusteettomasti kyseisen lain nojalla rahoitusta. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 62 §:n 1 momentin säännöstä perusteettoman edun palauttamisesta.

Hallintolain 50 §:ssä säädetään päätöksessä olevan asiavirheen korjaamisesta. Kyseisen säännöksen mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen muun muassa silloin, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai ilmeisen väärään lain soveltamiseen. Hallintolain mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi siis korjata myönnettyä rahoitusta koulutuksen järjestäjän vahingoksi ja periä liikaa maksetun rahoituksen takaisin, jos koulutuksen järjestäjä on antanut puutteellisia tai virheellisiä tietoja, joiden perusteella rahoitusta on myönnetty. Kirjoitus- ja laskuvirheen korjaamisesta säädetään hallintolain 51 §:ssä. Kyseisen säännöksen mukaan viranomaisen on korjattava päätöksessään oleva ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin verrattava selvä virhe. Virhettä ei saa kuitenkaan korjata, jos korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen eikä virhe ole aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Rahoituksen laskennassa tapahtuvat mahdolliset laskuvirheet voitaisiin siis korjata hallintolain 51 §:n nojalla myös asianosaisen vahingoksi ilman suostumusta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin takaisinperinnän kohtuullistamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan takaisinperinnästä voitaisiin luopua kokonaan tai osittain, jos takaisinperittävä määrä on vähäinen taikka jos takaisinperintää tai 56 §:ssä tarkoitetun koron perimistä olisi pidettävä kohtuuttomana. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 62 §:n 2 momentin säännöstä, mutta säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin siten, että kohtuullistaminen voisi koskea takaisinperittävää määrää kokonaan tai osittain.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin takaisinperintäpäätöksen tekemisen määräajasta. Ehdotetun säännöksen mukaan valtionapuviranomaisen olisi tehtävä päätös takaisinperinnästä viimeistään viiden vuoden kuluessa sen varainhoitovuoden päättymisestä, jolle myönnettyä rahoitusta takaisinperintä koskee. Esimerkiksi vuodelle 2017 myönnettyä rahoitusta koskeva takaisinperintäpäätös tulisi tehdä vuoden 2022 loppuun mennessä. Määräaika koskisi valtionapuviranomaisen tekemää takaisinperintäpäätöstä. Jos valtionapuviranomainen on tehnyt päätöksen pykälässä säädetyssä määräajassa, mutta muutoksenhaun vuoksi päätös takaisinperinnästä tulee lainvoimaiseksi vasta määräajan päättymisen jälkeen, liikaa maksettu rahoitus voidaan periä takaisin muutoksenhakuasteen lainvoimaisen päätöksen perusteella.

Pykälän 3 momenttiin ehdotettu säännös merkitsisi poikkeusta hallintolain 52 §:n säännökseen, jonka mukaan aloite tai vaatimus virheen korjaamiseksi on esitettävä viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä. Ehdotettu säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 63 §:n säännöstä. Voimassa olevaan säännökseen verrattuna säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin kuitenkin siten, että takaisinperintäpäätöksen tekemistä koskevan määräajan laskeminen sidottaisiin sen varainhoitovuoden loppuun, jolle myönnettyä rahoitusta takaisinperintä koskee eikä sen varainhoitovuoden päättymiseen, jona takaisinperittävä etuus on suoritettu.

56 §.Korko, viivästyskorko ja kuittaus. Koronmaksuvelvollisuus alkaisi palauttamis- tai takaisinperintätilanteissa siitä päivästä, jona rahoitus tai sen osa on maksettu koulutuksen järjestäjälle. Korkoa olisi maksettava siihen päivään saakka, jona rahoitus maksetaan takaisin ja enintään rahoituksen takaisinmaksamiselle opetus- ja kulttuuriministeriön määräämään eräpäivään. Pykälän mukaan koulutuksen järjestäjän tulisi maksaa viivästyskorkoa silloin, kun koulutuksen järjestäjä ei ole täyttänyt takaisinmaksuvelvollisuuttaan viimeistään opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa määräajassa. Säännös vastaa osin yliopistolain 56 ja 57 §:n säännöstä.

57 §.Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain eräiden säännösten soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin miltä osin tässä laissa säädettäviin toimintoihin sovellettaisiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain säännöksiä. Voimassa olevaa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakia vastaavasti pykälässä viitattaisiin kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain uusien ja laajentuvien valtionosuustehtävien valtionosuudesta annettuun säännökseen, säännökseen kunnan asukasmäärän määräytymisestä, joka on tarpeellinen määritettäessä kunnan asukaskohtaista maksuosuutta sekä syrjäisyyskerrointa, sekä säännöstä aluehallintoviraston toimivallasta uhkasakon asettamiseen tilanteessa, jossa kunta, kuntayhtymä tai opetuksen järjestäjä on valtionosuustehtäviä järjestäessään jättänyt noudattamatta laissa tai lain nojalla säädetyn tai määrätyn velvoitteen. Kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain säännöksiä valtionosuuden ja rahoituksen myöntämisestä kuntajakoa muutettaessa ja säännöstä valtionosuuksien ja rahoituksen määräytymisestä kunnan alueen jakamistapauksissa ei enää sovellettaisi tässä laissa tarkoitettuun rahoitukseen, sillä rahoituksen määräytymisestä uusien koulutuksen järjestäjien syntyessä ja vanhojen yhdistyessä säädetään tässä laissa erikseen.

9 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

58 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännöksen lain voimaantulosta. Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2017 myönnettävään rahoitukseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain 5 §:ssä tarkoitettujen indeksitarkistusten käyttöönotosta. Ehdotetun säännöksen mukaan indeksikorotusta sovellettaisiin ensimmäisen kerran päätettäessä lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua valtion talousarvion määrärahaa varainhoitovuodelle 2017. Vastaavasti indeksikorotus tehtäisiin varainhoitovuoden 2017 rahoituksessa käytettäviin 6 §:ssä tarkoitettuihin majoituksen perushintaan ja erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushintaan. Indeksikorotuksena huomioitaisiin 5 §:n säännösten mukaisesti ensimmäinen indeksitarkistus vastaisi vuoden 2014 kustannustason nousua.

Pykälän 3 momentin mukaan lain 4 §:n 3 ja 4 momenteissa tarkoitettuja laskennallisiin eriin indeksikorotusta sovellettaisiin ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2018. Kyseiset laskennalliset erät on laissa määritelty tai tarkoitus määritellä vuoden 2017 tasossa, joten kyseisiin eriin ei tehtäisi indeksikorotusta vielä varainhoitovuodelle 2017.

Säännöksen 4 momentin mukaan lain 10 §:ää ei sovellettaisi opiskelijaan, joka on aloittanut tutkinnon suorittamisen ennen lain voimaan tuloa. Lain 10 §:ssä säädetään aikarajoista, joiden puitteissa opiskelija voidaan huomioida perusrahoituksen perusteeksi. Näitä aikarajoja ei sovellettaisi tutkinnon suorittamisen ennen lain voimaan tuloa aloittaisiin opiskelijoihin, koska ei ole perusteltua, että tällaisia rajoituksia sovellettaisiin takautuvasti. Rajoitusten soveltaminen takautuvasti edellyttäisi merkittävää hallinnollista työmäärää, koska jokaisen yksittäisen opiskelijan kohdalta tulisi tällöin määritellä, monenko vuoden ajan hänet voitaisiin vielä huomioida rahoituksen perusteeksi.

Ehdotetun 5 momentin mukaan lain 50 §:n 2 momenttia sovellettaisiin jo 1 päivästä toukokuuta 2015.

59 §.Opiskelijavuosien ja lukion oppimäärän laskentaa koskevat siirtymäsäännökset lukiokoulutuksessa. Pykälässä säädetään vuosina 2017 ja 2018 ja 2020 rahoituksessa käytettävän opiskelijavuosien sekä lukion oppimäärän laskennassa käytettävää vuotta ja painokerrointa.

60 §.Lukiokoulutuksen harkinnanvaraista rahoitusta ja rahoitusosuuksia koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vuosille 2017—2021 harkinnanvaraisen rahoituksen suuremmasta osuudesta. Pykälän 2—4 momentissa säädetään rahoituksen jakautumisesta rahoitusosuuksiin vuosina 2017—2019.

61 §.Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusosuuksia koskevat siirtymäsäännökset. Lain 62 §:ssä olisi rahoitusosuuksien jakautumista oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa koskeva siirtymäsäännös. Säännöksessä ehdotettaisiin, että uuden rahoitusjärjestelmän käyttöönoton ensimmäisinä vuosina perusrahoituksen osuus olisi suurempi ja suoritusrahoituksen ja vaikuttavuusrahoituksen osuuksia nostettaisiin vähitellen siten, että lain 20 §:ssä säädetty rahoitusosuuksien jakautuminen olisi täysimääräisesti käytössä ensimmäisen kerran myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2021. Ehdotetun säännöksen mukaan vuonna 2017 perusrahoitusosuus olisi 86 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 10 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus neljä prosenttia. Varainhoitovuonna 2018 perusrahoitusosuus olisi 81 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 15 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus neljä prosenttia. Varainhoitovuonna 2019 perusrahoitusosuus olisi 71 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 25 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus neljä prosenttia. Varainhoitovuonna 2020 perusrahoitusosuus olisi 59 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 35 prosenttia. Vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi vuonna 2020 lain 19 §:n 1 momentin mukainen eli kuusi prosenttia.

62 §.Opiskelijavuosien laskenta varainhoitovuosina 2017 ja 2018 oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lain 61 §:ssä olisi siirtymäsäännös, joka koskisi opiskelijavuosien laskentaa oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018. Siirtymäsäännös olisi tarpeen, koska lain säännösten mukaan varainhoitovuosina 2017 ja 2018 rahoituksen perusteena käytettäisiin vuosien 2015 ja 2016 toteutuneita opiskelijavuosia koskevia tietoja. Näiltä vuosilta ei kuitenkaan ole vielä saatavissa tietoja uuden lain mukaisista opiskelijavuosista, joten opiskelijavuodet korvattaisiin laskennallisesti käyttämällä voimassa olevan rahoitusjärjestelmän mukaan kerättyjä opiskelijamäärätietoja.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetulla säännöksellä poikettaisiin lain 21 ja 22 §:ssä säädetystä opiskelijavuosien laskennasta. Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytettäisiin 22 §:n 2 momentissa tarkoitettuna opiskelijavuosien määränä keskimääräistä opiskelijamäärää. Myös 22 §:n 3 ja 4 momenteissa tarkoitettuna erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä käytettäisiin erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden keskimääräistä määrää. Lain 22 §:n 3 momentin mukaan suoritteina huomioidaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaista ammatillista perustutkintoa suorittavien erityisopiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet ja mainitun pykälän 4 momentissa säädetään siitä, milloin opiskelijavuosi katsotaan erityisopetusta saavan opiskelijan suorittamaksi. Voimassa olevan rahoitusjärjestelmän mukaan tiedot erityisopetusta saaneista opiskelijoista kerätään laskentapäivien tilanteen mukaisesti, joten ehdotettu siirtymäsäännös huomioiden lain 22 §:n 4 momentin mukaista erityisopetusta saavan opiskelijan määritelmää ei voitaisi soveltaa myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetulla säännöksellä poikettaisiin lain 26 §:ssä säädetystä opiskelijavuosien laskennasta erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävässä koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytettäisiin 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuna opiskelijavuosien määränä keskimääräistä opiskelijamäärää. Vastaavasti 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä käytettäisiin lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisiin vastaaviin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden keskimääräistä määrää. Voimassa olevan rahoitusjärjestelmän mukaan tiedot erityisopetusta saaneista opiskelijoista sekä mainittuihin korotuksiin oikeutetuista opiskelijoista kerätään laskentapäivien tilanteen mukaisesti, joten ehdotettu siirtymäsäännös huomioiden lain 25 §:n 2 momentin mukaista korotuksiin oikeutetun opiskelijan määritelmää ei voitaisi soveltaa myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetulla säännöksellä poikettaisiin lain 28 §:ssä säädetystä opiskelijavuosien laskennasta majoitusrahoituksen myöntämisessä. Ehdotetun säännöksen mukaan myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytettäisiin 28 §:ssä tarkoitettuja etuja saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisiin vastaaviin etuihin oikeutettujen opiskelijoiden keskimääräistä määrää. Voimassa olevan rahoitusjärjestelmän mukaan tiedot majoitusedun saaneista opiskelijoista kerätään laskentapäivien tilanteen mukaisesti, joten ehdotettu siirtymäsäännös huomioiden lain 28 §:n 2 momentin mukaista korotuksiin oikeutetun opiskelijan määritelmää ei voitaisi soveltaa myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018.

Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin siitä, mitä siirtymäsäännöksen 1—3 momentissa tarkoitettaisiin keskimääräisellä opiskelijamäärällä. Ehdotetun säännöksen mukaan keskimääräisellä opiskelijamäärällä tarkoitettaisiin rahoituksen perusteena huomioitavan vuoden tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärän painotettua keskiarvoa, jossa tammikuun opiskelijamäärää painotettaisiin luvulla 7/12 ja syyskuun opiskelijamäärää luvulla 5/12. Keskimääräisen opiskelijamäärän laskentaa koskeva säännös vastaisi voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaista keskimääräisen opiskelijamäärän laskentaa koskevaa sääntelyä.

Lain 22 §:n 4 momentin mukaan toteutuneita opiskelijavuosimääriä verrattaisiin järjestämisluvan mukaiseen opiskelijavuosien määrään ja lain 26 §:n 4 momentin mukaan järjestämisluvan mukaiseen erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen opiskelijavuosien määrään. Myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 vertailussa käytettäisiin kyseisten varainhoitovuosien järjestämislupia, joissa on määritelty enimmäisopiskelijamäärät sekä vuosina 2015 ja 2016 toteutuneita keskimääräisiä opiskelijamääriä. Keskimääräiset opiskelijamäärät ja järjestämislupien mukaiset opiskelijavuodet eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, joten järjestämislupien mukaiset opiskelijavuosimäärät ehdotetaan muutettavaksi vertailukelpoisiksi keskimääräisten opiskelijavuosien kanssa kertoimen avulla. Pykälän 5 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan lain 22 §:n 4 momentissa ja 26 §:n 4 momentissa tarkoitetut järjestämislupien mukaiset opiskelijavuosien määrät muunnettaisiin keskimääräisiksi opiskelijamääriksi kertomalla opiskelijavuosien määrä luvulla 1,074. Käytettävä kerroin on määritelty siten, että kolmeen täyteen 365 kalenteripäivän laajuiseen opiskelijavuoteen sisältyvät 1 095 kalenteripäivää on jaettu ammatillisen perustutkinnon tyypilliseen kestoon sisältyvillä kalenteripäivillä. Ammatillisen perustutkinnon tyypilliseksi kestoksi on arvioitu kolmen vuoden pituinen aikajakso alkaen elokuun puolivälistä ja päättyen toukokuun loppuun, jolloin kyseiseen aikaväliin sisältyisi yhteensä 1 020 kalenteripäivää.

63 §.Tutkinnon ja valmentavan koulutuksen osien huomioiminen varainhoitovuosina 2019 ja 2020 oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lakiin ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jossa säädettäisiin tutkinnon ja valmentavan koulutuksen osien huomioimisesta oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen laskentaperusteena varainhoitovuosille 2019 ja 2020 myönnettävässä rahoituksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2019 suoritteina huomioitaisiin vuonna 2017 suoritetut tutkinnon ja koulutuksen osat. Myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2020 suoritteina huomioitaisiin vuonna 2017 ja 2018 suoritettujen tutkinnon ja koulutuksen osien vuosittainen keskiarvo.

Ehdotetulla siirtymäsäännöksellä poikettaisiin 23 §:n 1 momentin säännöksestä, jonka mukaan suoritusrahoituksen laskentaperusteina olevina suoritteina huomioitaisiin varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden keskiarvo. Ehdotettu siirtymäsäännös on tarpeen, koska varainhoitovuoden 2019 suoritteina käytettäisiin muutoin vuosien 2015—2017 toteutuneita suoritteita ja varainhoitovuoden 2020 suoritteina vuosien 2016—2018 toteutuneita suoritteita. Vuosien 2015—2016 osalta ei kuitenkaan ole käytettävissä luotettavia tietoja suoritetuista tutkinnon osista ja valmentavan koulutuksen osista.

64 §.Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien huomioiminen oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lain 23 §:n 4 momentin mukaan suoritteina otettaisiin huomioon koulutuksen alkaessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden suorittamat tutkinnot ja sekä ammatillisen tutkinnot osat. Tällä hetkellä saatavissa ei kuitenkaan ole luotettavia tietoja vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien suorittamista tutkinnoista ja tutkinnon osista. Sen sijaan vuosina 2013—2016 suoritettujen tutkintojen osalta käytettävissä on Tilastokeskuksen aineisto, josta voidaan laskennallisesti määritellä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien tutkinnon suorittaneiden prosenttiosuudet kaikista kyseisenä vuonna tutkinnon suorittaneista.

Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan käytettäessä rahoituksen määräytymisperusteena vuosina 2013—2016 suoritettuja tutkintoja koulutustasokertoimella painotettaisiin vailla toisen asteen tutkintoa olevien suorittamien tutkintojen määrän sijasta sitä tutkintojen määrää, joka vastaa kyseisenä vuonna tutkinnon suorittaneiden vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien suhteellista osuutta kaikista kyseisenä vuonna tutkinnon suorittaneista. Esimerkiksi käytettäessä rahoituksen perusteena vuonna 2013 suoritettuja tutkintoja, laskettaisiin lain 23 §:n 4 momentissa tarkoitetut suoritteet siirtymäsäännöksen perusteella siten, että vuonna 2013 suoritettujen kaikkien tutkintojen määrä kerrottaisiin kyseisenä vuonna tutkinnon suorittaneiden vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien suhteellisella osuudella kaikista tutkinnon suorittaneista. Näin saatua suoritteiden määrää painotettaisiin koulutasokertoimella.

Lain 23 §:n 1 momentin mukaan suoritteina otettaisiin huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden keskiarvo. Näin ollen myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytettäisiin kaikkien huomioon otettavien vuosien suoritemäärän laskennassa edellä kuvattua siirtymäsäännöstä. Sen sijaan esimerkiksi varainhoitovuoden 2019 rahoituksen myöntämisessä, jossa käytetään vuosina 2015—2017 toteutuneita suoritteita, käytettäisiin siirtymäsäännöstä vain vuosien 2015 ja 2016 toteutuneiden suoritteiden laskennassa ja vuoden 2017 suoritteisiin sovellettaisiin lain 23 §:n 4 momentin säännöstä. Näin ollen siirtymäsäännöksen voimassa olo päättyisi käytännössä varainhoitovuoden 2021 rahoituksessa.

Tutkintojen osat otettaisiin siirtymäsäännösten perusteella huomioon rahoituksen perusteena varainhoitovuodesta 2019 lukien. Tällöin käytettävissä olisivat lain 23 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot koulutuksen aloittaessaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien suorittamista tutkinnon osista, joten 64 §:n siirtymäsäännös ei koskisi tutkinnon osia.

65 §.Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusosuuksia koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin rahoitusosuuksien jakautumista koskevista siirtymäsäännöksistä oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä ammatillisessa lisäkoulutuksessa. Vaikuttavuusrahoitusosuus otettaisiin käyttöön vasta vuonna 2020. Vuonna 2017 perusrahoitusosuus olisi 65 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 35 prosenttia. Varainhoitovuonna 2018 perusrahoitusosuus olisi 55 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 45 prosenttia. Varainhoitovuonna 2019 perusrahoitusosuus olisi 45 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 55 prosenttia. Vaikuttavuusrahoituksen osuus olisi vuonna 2020 täysimääräinen eli neljä prosenttia.

66 §.Perusrahoitusosuuden määrittely ammatillisessa lisäkoulutuksessa varainhoitovuosina 2017—2019. Pykälässä säädettäisiin varahoitovuosien 2017—2019 perusrahoitusosuuden määrittelystä.

67 §.Suoritusrahoitusosuuden määrittely ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa varainhoitovuosina 2017—2019. Pykälässä säädettäisiin varainhoitovuosien 2017—2019 suoritusrahoitusosuuden määrittelystä.

68 §.Oppisopimuskoulutuksen peruskoulutuksen rahoitusosuuksia koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin rahoitusosuuksien jakautumista koskevista siirtymäsäännöksistä oppisopimuskoulutuksessa. Vaikuttavuusrahoitusosuus otettaisiin käyttöön vasta vuonna 2020. Vuonna 2017 perusrahoitusosuus olisi 70 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 30 prosenttia. Varainhoitovuonna 2018 perusrahoitusosuus olisi 60 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 40 prosenttia. Varainhoitovuonna 2019 perusrahoitusosuus olisi 55 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 45 prosenttia.

69 §.Perusrahoitusosuuden määrittely oppisopimuskoulutuksessa varainhoitovuosina 2017—2019. Pykälässä säädettäisiin varainhoitovuosien 2017—2019 perusrahoitusosuuden määrittelystä.

1.2Lukiolaki

24 §.Opiskeluaika. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poissaolevaksi ilmoittautumisesta. Ehdotetun 3 momentin mukaan opiskelija voisi ilmoittautua poissa olevaksi opiskelijaksi lukukaudeksi kerrallaan. Ilmoitus olisi tehtävä koulutuksen järjestäjän määräämällä tavalla ennen lukukauden alkamista. Opiskelija voisi opiskelupaikan vastaanottamisen jälkeen ensimmäisenä lukuvuonna ilmoittautua poissa olevaksi vain painavista syistä, joita olisivat asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittaminen, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitäminen tai oma sairaus taikka oma sairaus tai muu oma vaikea elämäntilanne. Oma sairaus tai muu vaikea elämäntilanne vastaisivat opintotukilain mukaisia hyväksyttäviä syitä, joiden perusteella opintotuen maksamista voidaan jatkaa opintojen hitaasta edistymisestä huolimatta.

Ehdotettu säännös poikkeaisi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain vastaavista säännöksistä siten, ettei opiskelijan tarvitsisi erikseen ilmoittautua läsnä olevaksi opiskelijaksi. Tarkoituksena on vähentää ilmoittautumismenettelystä koulutuksen järjestäjälle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Ilmoittautumista koskeva säännös on tarpeen koulutuksen järjestäjäkohtaisen rahoituksen laskemiseksi. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ilmoittamiseen liittyvästä menettelystä sekä siitä, voiko poissaoloilmoitusta muuttaa kesken lukukauden.

Lain 24 §:n 1 momentin mukaan lukion oppimäärä tulee suorittaa enintään yhtä vuotta tutkinnon laajuudeksi määriteltyä aikaa pidemmässä ajassa eli neljässä vuodessa, jollei opiskelijalle perustellusta syystä myönnetä suoritusaikaan pidennystä.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi sellaista lukukautta, jonka aikana opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittamiseksi taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämiseksi. Ehdotettu säännös vastaisi eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen ( HE 243/2014 vp ) mukaisia yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotettavia säännöksiä. Tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi myöskään sellaista lukukautta, jolloin opiskelija on ensimmäisenä lukuvuotena ilmoittautunut poissa olevaksi 3 momentin 3 kohdassa tarkoitetun syyn eli oman sairauden tai vaikean elämätilanteen vuoksi. Mainitut syyt on jo nykyisin pääsääntöisesti katsottu hyväksyttäviksi syiksi opintojen suoritusajan pidentämiseksi.

Laissa ei kuitenkaan ole ollut asiaa koskevaa nimenomaista säännöstä, joten koulutuksen järjestäjän on tullut tehdä päätös opiskeluajan pidentämisestä lain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöksen perusteella. Säännöksen lisääminen lakiin on tärkeää opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan varmistamiseksi.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan myös säännöstä, jonka mukaan tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi muuta enintään kahden lukukauden pituista poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi. Ehdotetun säännöksen perusteella opiskelija voisi siis näin halutessaan ilmoittautua poissa olevaksi kahden lukukauden ajaksi perusteltua syytä ilmoittamatta. Nämä kaksi lukukautta voisivat olla yksittäisiä tai peräkkäisiä lukukausia. Ehdotettu säännös vastaisi eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen mukaisia yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotettuja säännöksiä. Mahdollisuus poissa olevaksi ilmoittautumiseen olisi uusi käytäntö lukiokoulutuksessa.

25 §.Opiskelijan velvollisuudet. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 25 §, jossa säädettäisiin opiskelupaikan vastaanottamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijaksi hyväksytyn tulisi määräaikaan mennessä ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle opiskelupaikan vastaanottamisesta. Opiskelijaksi hyväksytty menettäisi opiskelupaikkansa, jollei hän tekisi ilmoitusta määräajassa.

28 §.Opintososiaaliset edut. Voimassa olevassa 28 §:n 1 momentissa viitataan virheellisesti 20 §:n 3 momenttiin. Momentissa tulisi viitata 20 §:n 4 momenttiin. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen korjaus.

34 §.Muutoksenhaku. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan päätökseen haetaan muutosta aluehallintovirastolta, jos päätös koskee opiskeluaikaa tai opiskelijan katsomista eronneeksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että myös opiskelijan poissa olevaksi ilmoittautumista koskeviin koulutuksen järjestäjän päätöksiin voitaisiin hakea muutosta aluehallintovirastolta.

35 §.Rahoitus. Lain 1 momentissa käytetty lakiviittaus muutettaisiin viittaukseksi lukiolaissa, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksesta annettuun lakiin.

1.3Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta

27 c §.Opiskelupaikan vastaanottaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 27 c §, jossa säädettäisiin opiskelupaikan vastaanottamisesta. Ehdotetun säännöksen mukaan opiskelijaksi hyväksytyn tulisi määräaikaan mennessä ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle opiskelupaikan vastaanottamisesta. Opiskelijaksi hyväksytty menettäisi opiskelupaikkansa, jollei hän tekisi ilmoitusta määräajassa.

Laissa ei ole aiemmin ollut opiskelijaa velvoittavaa säännöstä, jonka mukaan hänen tulisi ilmoittaa opiskelupaikan vastaanottamisesta koulutuksen järjestäjälle. Ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja perusopetuksen jälkeisen valmistavan koulutuksen hakumenettelyistä annetun valtioneuvoston asetuksen (294/2014) 6 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättää asetuksessa tarkoitettujen hakujen aikatauluista. Vakiintuneen käytännön mukaisesti ministeriö on päättänyt myös siitä ajankohdasta, johon mennessä opiskelijan tulee ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle opiskelupaikan vastaanottamisesta. Tästä määräajasta on kerrottu opiskelijalle lähetettävässä hyväksymisilmoituksessa.

Opiskelijaksi valittujen on tullut jo nykyisinkin ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle opiskelupaikan vastaanottamisesta, joten ehdotettu säännös ei muuttaisi nykyistä käytäntöä tämän ilmoittamisvelvollisuuden osalta. Nykyinen oikeustila on kuitenkin epäselvä sen suhteen, jos hän ei ilmoita opiskelupaikan vastaanottamisesta määräajan päättymiseen mennessä. Säännöksen lisääminen lakiin onkin tarpeen menettelyn selkeyttämiseksi sekä valittujen että varasijalla olevien hakijoiden oikeusturvan varmistamiseksi. Jos opiskelijaksi valittu ei olisi ilmoittanut opiskelupaikan vastaan ottamisesta määräajassa, koulutuksen järjestäjän tulisi tarjota opiskelupaikkaa varasijalla oleville hakijoille. Määräajan päättymisen jälkeen opiskelupaikan vastaanottamisesta ilmoittavaa hakijaa ei voitaisi ottaa opiskelijaksi ennen kuin vapautunutta opiskelupaikkaa on tarjottu varasijalla oleville hakijoille.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi jatkossakin päättää yhteisiä hakuja koskevan vuosittaisen päätöksen yhteydessä määräajasta, johon mennessä opiskelijan tulee ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle opiskelupaikan vastaanottamisesta. Opiskelijavalintaa suoritetaan yhteisten hakumenettelyiden lisäksi myös lisä- ja erillishauilla, joiden aikatauluista päättää koulutuksen järjestäjä. Näiden hakujen yhteydessä koulutuksen järjestäjän tulisi erikseen määritellä ja ilmoittaa opiskelijalle määräaika, johon mennessä hänen tulee ilmoittaa opiskelupaikan vastaanottamisesta.

31 a §.Lukukaudet. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 31 a §, jossa säädettäisiin lukukausien määritelmästä. Ehdotetun säännöksen mukaan syyslukukausi alkaisi 1 päivänä elokuuta ja päättyisi 31 päivänä joulukuuta. Kevätlukukausi puolestaan alkaisi 1 päivänä tammikuuta ja päättyisi 31 päivänä heinäkuuta. Lukukausia koskevan säännöksen lisääminen on tarpeellista, koska opiskelijan oikeus ilmoittautua poissaolevaksi ehdotetaan sidottavaksi lukukausien kestoon. Ehdotetut lukukausien kestot vastaisivat korkeakoulujen läsnä ja poissa olevaksi ilmoittautumisessa käytettyjä lukukausien kestoja.

31 b §.Poissa olevaksi ilmoittautuminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jossa säädettäisiin opiskelijan oikeudesta ilmoittautua poissaolevaksi opiskelijaksi. Ehdotettu säännös poikkeaisi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain vastaavista säännöksistä siten, ettei opiskelijan tarvitsisi erikseen ilmoittautua läsnä olevaksi opiskelijaksi. Tarkoituksena on vähentää ilmoittautumismenettelystä koulutuksen järjestäjälle aiheutuvan hallinnollisen työn määrää. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ilmoittamiseen liittyvästä menettelystä sekä siitä, voiko poissaoloilmoitusta muuttaa kesken lukukauden.

Ehdotetun 1 momentin mukaan opiskelija voisi ilmoittautua poissa olevaksi opiskelijaksi lukukaudeksi kerrallaan. Ilmoitus olisi tehtävä koulutuksen järjestäjän määräämällä tavalla ennen lukukauden alkamista. Opiskelija voisi opiskelupaikan vastaanottamisen jälkeen ensimmäisenä lukuvuonna ilmoittautua poissa olevaksi vain painavista syistä, joita olisivat asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittaminen, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitäminen taikka oma sairaus tai muu oma vaikea elämäntilanne. Oma sairaus tai muu vaikea elämäntilanne vastaisivat opintotukilain mukaisia hyväksyttäviä syitä, joiden perusteella opintotuen maksamista voidaan jatkaa opintojen hitaasta edistymisestä huolimatta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miten poissaolevaksi ilmoittautuminen pidentäisi 31 §:ssä säädettyä opintojen suoritusaikaa. Eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ( HE 211/2014 vp ) ehdotetaan muutettavaksi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 §:ssä. Mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetun mukaisesti ammatillinen perustutkinto tulisi suorittaa enintään yhtä vuotta tutkinnon laajuudeksi määriteltyä aikaa pidemmässä ajassa eli neljässä vuodessa, jollei opiskelijalle perustellusta syystä myönnetä suoritusaikaan pidennystä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi lain 31 §:ään säännökset myös ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittamisajasta. Ehdotettujen uusien säännösten mukaan ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus tulisi suorittaa yhdessä vuodessa, jollei opiskelijalle sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi myönnettäisi suoritusaikaan pidennystä. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus puolestaan tulisi suorittaa kolmessa vuodessa.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamisaikaan ei laskettaisi sellaista lukukautta, jonka aikana opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittamiseksi taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämiseksi. Ehdotettu säännös vastaisi eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen ( HE 243/2014 vp ) mukaisia yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotettavia säännöksiä. Tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamisaikaan ei laskettaisi myöskään sellaista lukukautta, jolloin opiskelija on ensimmäisenä lukuvuotena ilmoittautunut poissa olevaksi 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun syyn eli oman sairauden tai vaikean elämätilanteen vuoksi. Mainitut syyt on jo nykyisin pääsääntöisesti katsottu hyväksyttäviksi syiksi opintojen suoritusajan pidentämiseksi. Laissa ei kuitenkaan ole ollut asiaa koskevaa nimenomaista säännöstä, joten koulutuksen järjestäjän on tullut tehdä päätös opiskeluajan pidentämisestä lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöksen perusteella. Säännöksen lisääminen lakiin on tärkeää opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan varmistamiseksi.

Laissa ei määriteltäisi, miten pitkään mainitun hyväksyttävän olosuhteen eli asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittamisen taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan taikka oman sairauden tai vaikean elämäntilanteen tulisi kestää lukukauden aikana, joten lähtökohtaisesti mainittujen olosuhteiden lyhytaikainenkin kesto oikeuttaisi hyväksyttävään poissaolevaksi ilmoittautumiseen. Poissaolevaksi ilmoittautuminen olisi opiskelijan päätettävissä. Opiskelija voisi esimerkiksi äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan aikana halutessaan jatkaa opintojaan ilman poissaolevaksi ilmoittautumista.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan myös säännöstä, jonka mukaan tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi muuta enintään kahden lukukauden pituista poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi. Ehdotetun säännöksen perusteella opiskelija voisi siis näin halutessaan ilmoittautua poissa olevaksi kahden lukukauden ajaksi perusteltua syytä ilmoittamatta. Nämä kaksi lukukautta voisivat olla yksittäisiä tai peräkkäisiä lukukausia. Ehdotettu säännös vastaisi eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen mukaisia yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotettuja säännöksiä. Mahdollisuus poissa olevaksi ilmoittautumiseen olisi uusi käytäntö ammatillisessa peruskoulutuksessa. Ehdotetulla muutoksella pyrittäisiin mahdollistamaan koulutuksen ja työelämän vuorottelu ja tutkinnon suorittaminen tutkinnon osa kerrallaan.

Uudessa 31 b §:ssä säädetty oikeus ilmoittautua poissa olevaksi opiskelijaksi pidentäisi lain 31 §:ssä säädettyä tutkinnon tai valmentavan koulutuksen suorittamisaikaa. Asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittamisen taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisen perusteella suoritusajan pidentämistä ei olisi ajallisesti rajattu. Muiden syiden vuoksi opiskeluaikaa voitaisiin pidentää yhteensä enintään kahden lukukauden ajan. Tällöin poissaolevaksi ilmoittautuminen ei kuitenkaan pidentäisi valmentavan koulutuksen suoritusaikaa, koska valmentavassa koulutuksessa ei ole perusteltua mahdollistaa opiskeluajan pidentämistä työelämän vuorottelun ja tutkinnon suorittamisen perusteella.

Jos opiskelija esimerkiksi on ilmoittautunut poissaolevaksi varusmiespalveluksen suorittamisen vuoksi kahden lukukauden ajaksi ja tämän lisäksi vielä muutoin kahden lukukauden ajaksi, pidentyisi 31 §:n 1 momentissa säädetty tutkinnon suoritusaika neljästä vuodesta kuuteen vuoteen. Jos opiskelija ilmoittautuu poissa olevaksi syyslukukauden ajaksi, suoritusaika pidentyisi viidellä kuukaudella. Jos opiskelija ilmoittautuu poissa olevaksi kevätlukukauden ajaksi, suoritusaika pidentyisi vastaavasti seitsemällä kuukaudella. Tämän lisäksi koulutuksen järjestäjä voisi vielä pidentää suoritusaikaa 31 §:n 1 momentin mukaisesti perustellusta syystä.

44 §.Muutoksenhaku. Voimassa olevan pykälän 3 momentin 4 kohdan mukaan päätökseen haetaan oikaisua aluehallintovirastolta, jos päätös koskee 31 §:ssä säädettyä opiskeluaikaa tai opiskelijan katsomista eronneeksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että myös uuden 31 b §:n mukaisiin opiskelijan poissa olevaksi ilmoittautumista koskeviin koulutuksen järjestäjän päätöksiin voitaisiin hakea oikaisua aluehallintovirastolta.

46 §.Rahoitus. Lain 1 momentissa käytetty lakiviittaus muutettaisiin viittaukseksi lukiolaissa, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksesta annettuun lakiin.

1.4Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta

18 §.Rahoitus. Jatkossa ammatillisen aikuiskoulutuksesta annetussa laissa säädettyä koulutusta rahoitetaan siten kuin lukiolaissa, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksesta annetussa laissa säädetään. Pykälän 1 momentin viittaus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin ehdotetaan muutettavaksi koskemaan uutta rahoituslakia.

1.5Laki opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain 7 ja 9 §:n muuttamisesta

7 §.Käyttötarkoitus ja rekisterinpitäjä. Lain voimassa olevaa 7 §:n säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ylioppilastutkintorekisteriä pidettäisiin ja käytettäisiin lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen rahoituksen laskemista varten.

9 §.Tietojen luovuttaminen. Lain voimassa olevaa 9 §:n säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ylioppilasrekisteristä voitaisiin luovuttaa valtionapuviranomaiselle rahoituksen määräämistä varten tarvittavat tiedot.

Tässä laissa säädetään kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle taikka valtion liikelaitokselle myönnettävästä rahoituksesta sellaista tehtävää varten, josta säädetään:

Tässä laissa säädetään lisäksi kunnan laskennallisesta omarahoitusosuudesta 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa laeissa tarkoitetun koulutuksen sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatilliseen perustutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavan koulutuksen rahoitukseen ( kunnan omarahoitusosuus ) sekä ansio- ja liikennelentäjäkoulutuksesta maksettavasta rahoituksesta.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää hakemuksetta järjestämisluvan saaneille koulutuksen järjestäjille 1 §:ssä tarkoitettujen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarviossa päätettävän määrärahan ja siihen liittyvän 4 §:ssä tarkoitetun kunnan omarahoitusosuuden rajoissa laskennallisin perustein rahoitusta, joka muodostuu perusrahoituksesta, suoritusrahoituksesta ja vaikuttavuusrahoituksesta ( rahoitusosuudet ) sekä muusta 19 ja 26—28 §:ssä säädettävästä rahoituksesta siten, kuin jäljempänä 3—6 luvuissa säädetään. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa koulutuksen järjestäjän rahoituksen perusteena huomioon otettavat suoritteet.

Koulutuksen järjestäjälle myönnettävä rahoitus 1 momentissa tarkoitetuista rahoitusosuuksista perustuu koulutuksen järjestäjän huomioon otettavien suoritteiden suhteellisiin osuuksiin kaikkien koulutuksen järjestäjien suoritteista. Suoritteiden suhteellisten osuuksien laskennassa otetaan huomioon, mitä suoritteiden laskentaperusteista ja kertoimista säädetään. Ammatillisen lisäkoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen perusrahoitusta voidaan kuitenkin kohdentaa laskennallisesta perusteesta poiketen sen mukaan kuin 31 ja 37 §:ssä tarkemmin säädetään. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa koulutuksen järjestäjän rahoituksen perusteena huomioon otettavat suoritteet.

Kunnalle myönnettävästä rahoituksesta vähennetään 4 §:ssä tarkoitettu kuntakohtainen omarahoitusosuus.

Yksityisille koulutuksen järjestäjille myönnetään lisäksi arvonlisäverokorvaus 7 §:n mukaisesti.

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää koulutuksen järjestäjälle valtionavustusta siten kuin jäljempänä 7 luvussa säädetään.

Lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua kunnan omarahoitusosuutta laskettaessa 3 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu lukiolaissa ja ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatilliseen perustutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavan koulutuksen valtion rahoitus kerrotaan luvulla 0,9975. Saatuun euromäärään lisätään varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna valtion oppilaitosten ja yliopistojen harjoittelukoulujen opiskelijoiden edellä mainituissa koulutuksissa suorittamien opiskelijavuosien lukumäärän ja 4 momentissa tarkoitetun opiskelijavuosikohtaisen laskennallisen valtion rahoituksen tulon euromäärä.

Kunnan omarahoitusosuus saadaan, kun 1 momentissa tarkoitettu euromäärä kerrotaan luvulla 1 lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen osalta ja luvulla 1,387 muun koulutuksen osalta ja näin saatuun summaan lisätään 3 momentissa tarkoitettu euromäärä. Kunnan asukaskohtainen omarahoitusosuus saadaan jakamalla edellä tässä momentissa tarkoitettu euromäärä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden viimeisen päivän mukaisella koko maan asukasmäärällä. Kuntakohtainen omarahoitusosuus muodostuu kunnan asukaskohtaisen omarahoitusosuuden ja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden viimeisen päivän mukaisen kyseisen kunnan asukasmäärän tulona.

Kunnan omarahoitusosuuteen lisätään vuosittain euromäärä, joka muodostuu 290 948 000 eurosta vuoden 2015 tasossa, josta vähennetään 40 600 000 euroa vuoden 2017 tasossa.

Opiskelijavuosikohtainen laskennallinen valtion rahoitus vuoden 2015 tasossa on lukiokoulutuksessa 2515,30 euroa, oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa 4516,76 euroa ja oppisopimusmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa 2851,43 euroa.

Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua edeltävänä varainhoitovuonna myönnettyä määrärahaa, 4 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja laskennallisia eriä sekä 6 §:n perushintoja korotetaan kertaluonteisia eriä lukuun ottamatta tässä pykälässä tarkoitetun rahoitusindeksin 4 momentissa tarkoitettua vahvistamisvuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden kustannustason nousua vastaavasti. Määrärahassa otetaan myös huomioon toiminnan laajuuden muutos.

Rahoitusindeksi muodostuu ansiotasoindeksistä, kuluttajahintaindeksistä, rakennuskustannusindeksistä sekä kotimarkkinoiden perushintaindeksistä. Rahoitusindeksissä käytettävien indeksien painotuksesta sekä kustannustason nousun huomioimisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Rahoitusindeksi määrätään 2 momentissa säädettyjen indeksien perusteella siten, että indeksien vuoden 2010 joulukuun pisteluvut vastaavat pistelukua 100.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa varainhoitovuoden rahoitusindeksin pisteluvun varainhoitovuotta edeltävän vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään

Yksityiselle koulutuksen järjestäjälle korvataan edellä 1 §:ssä säädettyjen tehtävien toteuttamiseen liittyvien arvonlisäverolaissa (1501/1993) tarkoitettujen arvonlisäverojen osuus. Korvaus perustuu viimeksi toteutuneisiin, varainhoitovuotta edeltävän vuoden huhtikuun loppuun mennessä vahvistettuihin tilinpäätöstietoihin ja sitä varten varataan valtion talousarvioon erillinen määräraha ja siihen liittyvä 4 §:ssä tarkoitettu kuntien rahoitusosuus.

Lukiokoulutuksen järjestäjälle ei kuitenkaan korvata opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 36 §:n 1 momentin tarkoittamien perustamishankkeiden arvonlisäveroja.

Yksityisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän 1 momentissa tarkoitettua korvausta voidaan korottaa hakemuksesta kunnan tai kuntayhtymän tämän lain mukaiseen toimintaan yksityiselle yhteisölle tai säätiölle luovuttaman kiinteistön ja käyttöomaisuuden arvonlisäveron osalta siten, että korotus vastaa enintään edellä mainittuun tarkoitukseen tapahtuvien luovutusten johdosta suoritettavien arvonlisäverojen määrää.

Oppilaitosmuotoisen ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen koulutusalojen ja tutkintojen sekä ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen väliset kustannuserot otetaan huomioon painottamalla rahoitusosuuksien perusteena käytettäviä suoritteita rahoituskertoimilla siten kuin tässä laissa säädetään. Rahoituskertoimia tarkistetaan vähintään joka neljäs vuosi.

Rahoituskertoimista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Ammatillisessa koulutuksessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden ja tutkinnon suorittajien suoritteita painotetaan koulutustasokertoimilla siten kuin tässä laissa säädetään.

Erityisopetusta saavien opiskelijoiden suoritteita painotetaan kertoimilla siten kuin tässä laissa säädetään.

Tutkinnon osia painotetaan ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa niiden laajuuden perusteella määräytyvillä tutkinnonosakertoimilla siten kuin tässä laissa säädetään.

Koulutustasokertoimista ja erityisopetuksen kertoimista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tutkinnon osan laajuuden perusteella määräytyvistä tutkinnonosakertoimista säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.

Ammatillisten perustutkintojen rahoituksessa koulutuksen alkaessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva opiskelija otetaan huomioon perusrahoituksen perusteeksi enintään kolmen opiskelijavuoden ajan ja muu opiskelija kuitenkin enintään kahden opiskelijavuoden ajan. Lukiokoulutuksen rahoituksessa opiskelija otetaan huomioon perusrahoituksen perusteeksi kolmen opiskelijavuoden ajan.

Tässä pykälässä säädettyä ei sovelleta lukiolaissa tarkoitettuun lukiokoulutukseen valmistavaan koulutukseen eikä ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentin perusteella järjestettävään erityis-opetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksen enimmäisajasta säädetään 26 §:ssä.

Kun opiskelija opiskelee samanaikaisesti useassa tämän lain soveltamisalaan kuuluvassa koulutuksessa, opiskelijan suoritteet voidaan lukea rahoituksen perusteeksi vain siinä koulutuksessa, jonka suorittamisen opiskelija on aloittanut ensimmäisenä.

Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) tarkoitettua ylioppilastutkintoa, edellä 1 momentissa säädetystä poiketen opiskelijan suoritteet otetaan huomioon ammatillisessa peruskoulutuksessa 4 luvun mukaisesti sekä lukiokoulutuksessa perusrahoituksessa 16 §:n 6 momentin mukaisesti ja suoritus- ja vaikuttavuusrahoituksessa 17 ja 18 §:n mukaisesti.

Suoritusrahoitusosuudessa koulutuksen järjestäjän suoritteina huomioidaan ne tutkinnot ja tutkinnon osat, jotka on suoritettu tämän lain mukaisesti rahoitetun koulutuksen perusteella.

Koulutuksen järjestäjän suoritteina huomioidaan myös ne tutkinnot ja tutkinnon osat, jotka on suoritettu ilman valmistavaa koulutusta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun koulutuksen järjestäjän suorittaman mainitun lain 8 a §:ssä säädetyn henkilökohtaistamisen perusteella.

Tutkinto huomioidaan sen koulutuksen järjestäjän suoritteena, jonka suoritteena on 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla huomioitu opiskelijan tai tutkinnon suorittajan ajallisesti viimeiseksi suorittama tutkintoon kuuluva tutkinnon osa.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut perustutkinnot ja tutkinnon osat otetaan huomioon osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusta ja ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot ja näiden tutkintojen osat otetaan huomioon osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta. Jos koulutuksen järjestäjällä ei ole ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua lupaa oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestämiseen, otetaan edellä tarkoitetut perustutkinnot ja tutkinnon osat huomioon oppisopimuskoulutuksena järjestettävän peruskoulutuksen rahoituksessa. Jos koulutuksen järjestäjällä ei ole ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua lupaa oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämiseen, otetaan edellä tarkoitetut ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ja tutkinnon osat huomioon oppisopimuskoulutuksena järjestettävän lisäkoulutuksen rahoituksessa.

Jos ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon osa suoritetaan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 13 §:n tai ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 13 §:n nojalla määrättyjen tutkinnon perusteiden mukaisesti osana ammatillista perustutkintoa, huomioidaan tällainen ammatti- tai erikoisammattitutkinnon osa osana oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen peruskoulutuksen rahoitusta.

Jos uusi koulutuksen järjestämislupa on myönnetty koulutuksen järjestäjien yhdistymisen, jakautumisen tai muun vastaavan toiminnan uudelleenjärjestelyn taikka koulutuksen järjestäjän oikeushenkilöä koskevan muutoksen vuoksi, uuden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määräytymisessä käytetään jäljempänä 3—6 luvuissa tarkoitettuina suoritteina edellä tarkoitettujen uudelleenjärjestelyjen kohteena olleiden koulutuksen järjestäjien toteutuneita suoritteita. Jos uuden koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrätty tai, mikäli järjestämisluvassa ei ole määrätty opiskelijavuosimäärää, arvioitu opiskelijavuosimäärä poikkeaa yli 10 prosenttia järjestämisluvan voimaan tuloa edeltävänä vuonna voimassa olleen järjestämisluvan tai voimassa olleiden järjestämislupien yhteenlasketusta tai, mikäli järjestämisluvassa ei ole määrätty opiskelijamäärää, järjestämislupien nojalla järjestetystä toteutuneesta opiskelijavuosimäärästä, huomioon otettavien suoritteiden määrää tarkistetaan uuden koulutuksen järjestäjän järjestämisluvan mukaista tai arvioitua opiskelijavuosimäärän suhteellista muutosta vastaavasti.

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun uuden koulutuksen järjestäjän rahoituksen määräytymisessä suoritteina käytetään toteutuneiden suoritemäärien sijasta laskennallisia suoritemääriä, jotka perustuvat varainhoitovuoden arvioituun opiskelijavuosimäärään. Laskennallisia suoritteita käytetään siihen asti, kunnes varainhoitovuoden toteutuneita suoritteita voidaan käyttää siten kuin jäljempänä 3—6 luvuissa säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin laskennallisten suoritteiden määrittämisestä ja tarkistamisesta.

Yhdistyvien koulutuksen järjestäjien 1 momentissa tarkoitettujen yhteenlaskettujen suoritteiden korottamisesta voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Edellä tässä pykälässä säädettyä sovelletaan myös, jos koulutuksen järjestäjälle myönnetään uusi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisopetuksen erityinen koulutustehtävä.

Edellä 3 §:ssä 1 momentissa tarkoitetuista lukiokoulutuksen määrärahoista vähennetään jäljempänä 19 §:ssä tarkoitettu rahoitus sekä 54 §:ssä tarkoitettu saamatta jäänyt rahoitus. Jäljellejäävä määräraha jaetaan rahoitusosuuksien kesken seuraavasti:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta.

Opiskelijavuosien laskennassa otetaan huomioon kalenteripäivät opintojen aloittamispäivästä lukien siihen kalenteripäivään asti, kun opiskelija suorittaa tutkinnon taikka katsotaan eronneeksi. Opiskelijavuosien laskennassa ei kuitenkaan oteta huomioon kalenteripäiviä niiden lukukausien ajalta, kun opiskelija on lukiolain 24 §:n mukaisesti ilmoittautunut poissa olevaksi opiskelijaksi.

Koulutuksen järjestäjälle myönnetään perusrahoitusta lukiokoulutuksen sekä lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijavuosien sekä suoritettujen lukiolain 20 §:n 4 momentissa tarkoitettujen opintojen perusteella sekä suoritettujen 11§:n 2 momentissa tarkoitettujen lukio-opintojen perusteella. Lukiokoulutuksen opiskelijavuosien perusteella myönnettävää rahoitusta voidaan korottaa saavutettavuuden perusteella. Ulkomailla järjestettävässä lukio-opetuksessa olevista opiskelijoista myönnetään rahoitusta niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa.

Perusrahoituksessa huomioon otettavat suoritteet muodostuvat varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden perusteella.

Opiskelijavuosia laskettaessa otetaan huomioon eri kertoimilla alle 18-vuotiaina ja 18 vuotta täyttäneenä lukio-opinnot aloittaneiden opiskelijoiden suoritteet. Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa lukio-opetuksessa Suomessa olevien opiskelijoiden, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, suorittamat opiskelijavuodet otetaan huomioon 18 vuotta täyttäneiden kertoimilla riippumatta opiskelijan iästä.

Sisäoppilaitosten opiskelijat otetaan huomioon alle 18 vuotta täyttäneiden kertoimilla riippumatta opiskelijan iästä.

Koulutuksen järjestäjä saa saavutettavuuskorotusta Suomessa järjestettävästä lukiokoulutuksesta, jos kunnan alueella järjestettävän koulutuksen kaikkien koulutuksen järjestäjien yhteenlaskettu alle 18 vuotta täyttäneenä aloittaneiden opiskelijoiden opiskelijavuosimäärä on alle 200 suomen- tai ruotsinkielisessä koulutuksessa. Koulutuksen järjestäjä saa syrjäisyyden perusteella korotettua saavutettavuuskorotusta, jos koulutusta järjestetään kunnassa, jonka kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 26 §:n mukainen syrjäisyysluku on suurempi kuin 1,2. Mikäli koulutuksen järjestäjä järjestää koulutusta useamman kuin yhden kunnan alueella, lasketaan mahdollinen saavutettavuuskorotus kuntakohtaisesti toimipistekohtaisten opiskelijavuosimäärien perusteella.

Ylioppilastutkintoa vailla olevan opiskelijan lukiolain 20 §:n 4 momentissa tarkoitettujen opintojen yhteen laskettu määrä muunnetaan opiskelijavuosimääräksi kertoimella. Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua ylioppilastutkintoa, opiskelijan suorittamat lukio-opinnot muunnetaan opiskelijavuosimääräksi kertoimella.

Lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijavuosia korotetaan kertoimella.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin perusrahoituksen rahoitusperusteiden kertoimista, laskennasta, keskinäisestä jakautumisesta ja laskentakriteereistä.

Koulutuksen järjestäjälle myönnetään suoritusrahoitusta suoritettujen ylioppilastutkintojen sekä lukiolain 7 §:ssä säädetyn lukion oppimäärän suoritusmäärien perusteella tai ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 17 §:ssä tarkoitettujen eräiden ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavien tutkintojen sekä opintojen perusteella. Ulkomailla järjestettävässä lukio-opetuksessa olevista opiskelijoista myönnetään rahoitusta niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa.

Suoritusrahoituksessa huomioon otettavat suoritteet muodostuvat varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden aritmeettisen keskiarvon perusteella.

Edellä 1 momentissa säädettyä suoritusrahoitusta laskettaessa otetaan huomioon eri kertoimilla alle 18 -vuotiaina ja 18 vuotta täyttäneenä lukio-opinnot aloittaneiden opiskelijoiden suoritteet. Sisäoppilaitosten opiskelijat otetaan huomioon alle 18 vuotta täyttäneiden kertoimilla riippumatta opiskelijan iästä. Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa ja ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettua ylioppilastutkintoa, opiskelijat otetaan huomioon 18 vuotta täyttäneiden kertoimilla riippumatta opiskelijan iästä. Lukiolain 28 §:n 4 momentissa tarkoitetussa lukio-opetuksessa Suomessa olevien opiskelijoiden, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, suoritteet otetaan huomioon 18 vuotta täyttäneiden kertoimilla riippumatta opiskelijan iästä.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suoritusrahoituksen rahoitusperusteiden kertoimista, laskennasta, keskinäisestä jakautumisesta ja laskentakriteereistä.

Koulutuksen järjestäjälle myönnetään vaikuttavuusrahoitusta lukiolain 7 §:ssä säädetyn lukion oppimäärää opiskelevien opiskelijoiden jatko-opintoihin sijoittumisen, lukio-opintojen keskeyttämisen vähentymisen ja opiskelijahyvinvointikyselyn pisteytyksen perusteella. Ulkomailla järjestettävässä lukio-opetuksessa olevista opiskelijoista myönnetään rahoitusta niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa.

Vaikuttavuusrahoituksessa huomioon otettavat suoritteet muodostuvat jatko-opintoihin sijoittumisesta varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden aritmeettisen keskiarvon perusteella sekä opiskelijahyvinvointikyselyn pisteytyksestä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden perusteella.

Edellä 1 momentissa säädettyä vaikuttavuusrahoitusta laskettaessa otetaan huomioon eri kertoimilla sellaisten Suomessa opiskelevien opiskelijoiden suoritteet, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa ja joilta voidaan periä maksuja lukiolain 28 §:n 4 momentin perusteella.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin vaikuttavuusrahoituksen rahoitusperusteiden laskennasta, keskinäisestä jakautumisesta ja laskentakriteereistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädetään valtakunnallisen opiskelijahyvinvointikyselyn väittämistä ja pisteytyksestä.

Lukiokoulutuksen järjestäjälle, jonka koulutuksen järjestämismuotona on järjestää koulutusta sisäoppilaitoksessa, myönnetään majoitusrahoituksena majoituksen saavien opiskelijoiden osalta euromäärä, joka saadaan, kun 6 §:n mukainen majoituksen perushinta kerrotaan mainitussa pykälässä tarkoitetulla majoituskertoimella ja majoitusta saavien opiskelijoiden opiskelijavuosien määrällä. Majoituksen saavilla opiskelijoilla tarkoitetaan niitä, jotka saavat maksuttoman majoituksen ja päivittäiset maksuttomat ateriat lukiolain 28 §:n mukaisesti. Opiskelijavuosi katsotaan mainittuja etuja saaneen opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien väliseltä ajalta, kun opiskelijalla on oikeus saada mainittua etua.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi päättämällään tavalla myöntää lukiokoulutuksen järjestäjälle harkinnanvaraista rahoitusta yhtäjaksoisesti enintään kolmen vuoden ajan lukuun ottamatta erityisen koulutustehtävän harkinnanvaraista rahoitusta. Harkinnanvaraista rahoitusta voidaan myöntää järjestäjäverkon rakenteellista kehittämistä ja muuta toiminnan kehittämistä, kokeilua ja toiminnan käynnistämistä varten sekä muihin koulutuspoliittisesti merkittäviin hankkeisiin tai tavoitteisiin. Harkinnanvaraiselle rahoitukselle varataan enintään 0,5 prosenttia 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuista määrärahoista. Erityisen koulutustehtävän harkinnanvaraiselle rahoitukselle varataan enintään 0,95 prosenttia.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen määrärahasta vähennetään 26 §:ssä tarkoitettu erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoitus, 27 §:ssä tarkoitettu harkinnanvarainen rahoitus, 28 §:ssä tarkoitettu majoitusrahoitus sekä 54 §:ssä tarkoitettu saamatta jäänyt rahoitus. Vähennettävien erien jälkeen jäljelle jäävä määräraha jaetaan rahoitusosuuksien kesken seuraavasti:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta.

Opiskelijavuosien laskennassa otetaan huomioon kalenteripäivät opintojen aloittamispäivästä lukien siihen kalenteripäivään asti, kun opiskelija suorittaa tutkinnon tai valmentavan koulutuksen taikka katsotaan eronneeksi. Opiskelijavuosien laskennassa ei kuitenkaan oteta huomioon kalenteripäiviä niiden lukukausien ajalta, kun opiskelija on ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 31 b §:n mukaisesti ilmoittautunut poissa olevaksi opiskelijaksi eikä kalenteripäiviä sellaisen yhtäjaksoisesti vähintään 45 kalenteripäivää kestävän jakson ajalta, jonka aikana ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija ei ole osallistunut tutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavaan koulutukseen tai näyttötutkintotilaisuuteen.

Perusrahoitusosuudessa huomioon otettavien opiskelijavuosien kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut suoritemäärät.

Suoritteina otetaan huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna toteutuneet opiskelijavuodet, joita painotetaan 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla.

Suoritteina otetaan huomioon ammatillista perustutkintoa suorittavien erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna suorittamat opiskelijavuodet, joita painotetaan 9 §:ssä tarkoitetulla erityisopetuksen kertoimella.

Opiskelijavuosi katsotaan erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien ajalta, kun opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa tai kun koulutuksen järjestäjä on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa kohdentanut opiskelijaan erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja.

Jos koulutuksen järjestäjän 2 momentissa tarkoitetut rahoituskertoimilla painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosien määrän, josta on vähennetty ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän mukainen opiskelijavuosien määrä, vähennetään 2 ja 3 momentissa tarkoitettua opiskelijavuosien määrää samassa suhteessa kuin rahoituskertoimilla painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosien määrän.

Suoritusrahoitusosuudessa huomioon otettavien tutkintojen kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen 2 ja 4 momentissa tarkoitetut suoritemäärät. Suoritusrahoitusosuudessa huomioon otettavien tutkinnon ja koulutuksen osien kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen 2—4 momentissa tarkoitetut suoritemäärät. Suoritteina otetaan huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden keskiarvo.

Suoritteina otetaan huomioon suoritetut tutkinnot sekä suoritetut ammatilliset tutkinnon osat ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen osat, joita painotetaan 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla.

Suoritteina otetaan huomioon erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamat ammatilliset tutkinnon osat, joita painotetaan 9 §:ssä tarkoitetulla erityisopetuksen kertoimella. Tutkinnon osa katsotaan erityisopetusta saaneen opiskelijan suorittamaksi, jos opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa tai jos ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuksessa koulutuksen järjestäjä on kohdentanut opiskelijaan erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja tutkinnon osan suorittamispäivänä.

Suoritteina otetaan huomioon koulutuksen alkaessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien opiskelijoiden suorittamat tutkinnot sekä ammatilliset tutkinnon osat, joita painotetaan 9 §:ssä tarkoitetulla koulutustasokertoimella. Jos tutkinnon suorittaja osallistuu ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta, tutkinto tai tutkinnon osa katsotaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan suorittamaksi silloin, kun tutkinnon suorittaja on tutkintotilaisuuteen osallistuessaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Tutkinnon ja koulutuksen osat otetaan huomioon niiden laajuuden perusteella. Laajuutena käytetään ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen perusteiden ja koulutuksen perusteiden mukaisia osaamispisteitä. Näyttötutkintona suoritettavissa ammatillisissa perustutkinnoissa tutkinnon osien laajuutena käytetään edellä mainittujen tutkinnon perusteiden mukaisia vastaavan tutkinnon osan osaamispisteitä.

Vaikuttavuusrahoitusosuuden perusteena käytetään ammatillista perustutkintoa suorittavia opiskelijoita koskevia tietoja. Suoritteina otetaan huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneiden tietojen mukainen:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin 1 momentissa tarkoitettujen suoritteiden laskennasta ja käytettävistä mittareista. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädetään opiskelijahyvinvointikyselyn väittämistä ja pisteytyksestä.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen koulutusalojen, tutkintojen ja valmentavan koulutuksen väliset kustannuserot otetaan huomioon painottamalla toteutuneita opiskelijavuosia erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimilla.

Koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat muut kustannuserot otetaan huomioon painottamalla toteutuneita opiskelijavuosia korotuskertoimilla. Opiskelijavuosi katsotaan edellä mainittuun korotukseen oikeutetun opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien väliseltä ajalta, kun korotuksen peruste on voimassa.

Erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimista ja korotuskertoimista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen rahoituksessa huomioon otettavien opiskelijavuosien kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut suoritemäärät. Ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija otetaan huomioon rahoituksen perusteeksi enintään neljän opiskelijavuoden ajan.

Suoritteina otetaan huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden toteutuneet opiskelijavuodet, joita painotetaan 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän rahoituskertoimilla.

Suoritteina otetaan huomioon 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet, joita painotetaan mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitetuilla korotuskertoimilla.

Jos koulutuksen järjestäjän 2 momentissa tarkoitetut rahoituskertoimilla painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät varainhoitovuonna voimassa olevan järjestämisluvan mukaisen erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perusteella järjestettävän koulutuksen opiskelijavuosien määrän, vähennetään 2 ja 3 momentissa tarkoitettua opiskelijavuosien määrää samassa suhteessa kuin rahoituskertoimilla painottamattomat opiskelijavuodet ylittävät järjestämisluvan mukaisen opiskelijavuosien määrän.

Tässä pykälässä tarkoitetun koulutuksen järjestäjälle myönnetään rahoitusta euromäärä, joka saadaan kertomalla 6 §:ssä tarkoitettu erityisopetuksen erityisen koulutustehtävän perushinta 1 momentissa tarkoitettujen suoritteiden määrällä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjälle harkinnanvaraista rahoitusta koulutuksen järjestäjälle määrätyn erityisen koulutustehtävän perusteella tai muusta erityisestä syystä.

Koulutuksen järjestäjälle myönnetään majoitusrahoitusta seuraavien toimintojen järjestämisen perusteella:

Majoitusrahoituksen laskennassa suoritteina otetaan huomioon varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävänä vuonna 1 momentissa tarkoitettuja etuja saaneiden opiskelijoiden suorittamat opiskelijavuodet. Opiskelijavuosi katsotaan mainittuja etuja saaneen opiskelijan suorittamaksi niiden kalenteripäivien väliseltä ajalta, kun opiskelijalla on oikeus saada mainittua etua.

Koulutuksen järjestäjälle myönnetään majoitusrahoituksena euromäärä, joka saadaan kertomalla 6 §:ssä tarkoitettu majoituksen perushinta 1 momentin kussakin kohdassa tarkoitettuja etuja saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määrällä ja majoituskertoimella sekä laskemalla yhteen näin saadut euromäärät.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen määräraha jaetaan rahoitusosuuksien kesken seuraavasti:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta.

Opiskelijavuoden laskennassa otetaan huomioon kaikki ne kalenteripäivät, joina opiskelija osallistuu ammatti- tai erikoisammattitutkintoon tai tutkinnon osaan valmistavaan koulutukseen vähintään seitsemän tunnin ajan tai osallistuu opiskeluohjelman tai näyttösuunnitelman laatimiseen tai näyttötutkintotilaisuuteen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa vuosittain varainhoitovuoden perusrahoitusosuuden perusteena käytettävien suoritteiden määrän varahoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen kalenterivuoden aikana toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvon perusteella.

Erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden perusteella määräytyviä suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden kalenteripäivien ajalta, joiden aikana opiskelija on saanut koulutuksen järjestäjältä 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja.

Suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella, jos opiskelija on koulutuksen alkaessa vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Opiskelijavuosia painotetaan lisäksi koulutusalan tai tutkinnon mukaan määräytyvillä 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi perustellusta syystä poiketa 1-4 momentissa säädetystä lisäämällä tai rajoittamalla koulutuksen järjestäjän laskennan perusteena käytettävien suoritteiden määrää. Ministeriön tulee vahvistaessaan suoritteet turvata ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen jakautuminen alueellisesti tasapuolisesti koulutustarpeen mukaan.

Suoritusrahoitusosuutta laskettaessa varainhoitovuoden suoritteina otetaan huomioon varahoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen kalenterivuoden aikana suoritettujen ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen lukumäärän keskiarvo sekä näiden tutkintojen tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo.

Erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden tutkinnon osiin perustuvien suoritteiden määrä painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella, jos opiskelija on saanut tutkintoa edeltävän valmistavan koulutuksen aikana 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja.

Tutkinnon osiin perustuvia suoritteita painotetaan myös 9 §:ssä säädetyillä tutkinnonosakertoimilla.

Tutkinnon osiin ja tutkintoihin perustuvia suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella, jos opiskelija on koulutuksen alkaessa ollut vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Jos tutkinnon suorittaja osallistuu tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta, tutkinto tai tutkinnon osa katsotaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan suorittamaksi silloin, kun tutkinnon suorittaja on tutkintotilaisuuteen osallistuessaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Tutkinnon osia ja tutkintoja painotetaan lisäksi koulutusalan tai tutkinnon mukaan määräytyvillä 8 §:ssä tarkoitetuilla rahoituskertoimilla.

Vaikuttavuusrahoitusosuuden määräytymisperusteina käytetään opiskelijahyvinvointikyselyä, palautetta koulutuksen työelämävastaavuudesta sekä sitä, kuinka moni koulutuksen aloittaneista on suorittanut tutkinnon. Vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioon otettavat suoritteet muodostuvat varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kalenterivuoden aikana kerätyn palautteen perusteella. Vaikuttavuusrahoitusosuuden laskennassa käytettävistä mittareista ja vaikuttavuusrahoitusosuuden laskentatavasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen määräraha jaetaan rahoitusosuuksien kesken seuraavasti:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen määräraha jaetaan rahoitusosuuksien kesken seuraavasti:

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suoritusrahoitusosuuden ja vaikuttavuusrahoitusosuuden jakautumisesta.

Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijavuoden laskennassa otetaan huomioon kalenteripäivät siltä ajanjaksolta, kun opiskelijan oppisopimus on voimassa.

Opiskelijavuosien laskennassa ei oteta huomioon niitä kalenteripäivä, jolloin opiskelijan osallistuminen oppisopimuksensa mukaiseen koulutukseen on yhdenjaksoisesti keskeytynyt vähintään 45 kalenteripäivän ajan sairauden, työsopimuslain (55/2001) 4 luvussa tarkoitetun perhevapaan, asevelvollisuuden tai muun vastaavaan seikan vuoksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa vuosittain seuraavan varainhoitovuoden perusrahoitusosuuden perusteena käytettävien suoritteiden määrän varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kolmen kalenterivuoden aikana toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvon perusteella.

Näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden perusteella määräytyviä suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden 36 §:ssä tarkoitettujen kalenteripäivien ajalta, joiden aikana opiskelija on saanut koulutuksen järjestäjältä 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävässä tutkintoon johtavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden perusteella määräytyviä suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella niiden kalenteripäivien ajalta, kun opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa.

Lisäksi ammatillisessa lisäkoulutuksessa opiskelijavuosiin perustuvia suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella, jos opiskelija on oppisopimusta allekirjoitettaessa ollut vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi perustellusta syystä poiketa 1—3 momentissa säädetystä lisäämällä tai rajoittamalla koulutuksen järjestäjän laskennan perusteena käytettävien suoritteiden määrää. Ministeriön tulee vahvistaessaan suoritteet turvata ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen jakautuminen alueellisesti tasapuolisesti koulutustarpeen mukaan.

Suoritusrahoitusosuutta laskettaessa varainhoitovuoden suoritteina otetaan huomioon varahoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kolmen kalenterivuoden aikana suoritettujen ammatillisten perustutkintojen lukumäärän keskiarvo sekä näiden tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo.

Erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden tutkinnon osiin perustuvien suoritteiden määrä painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella, jos opiskelija on saanut tutkinnon osaa edeltävän valmistavan koulutuksen aikana 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja tai jos opiskelijalle laadittu ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma on voimassa tutkinnon osan suorittamispäivänä.

Tutkinnon osiin perustuvia suoritteita painotetaan myös 9 §:ssä säädetyillä tutkinnonosakertoimilla.

Tutkinnon osiin ja tutkintoihin perustuvia suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella, jos opiskelija on ennen oppisopimuksen tekemistä ollut vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Suoritusrahoitusosuutta laskettaessa varainhoitovuoden suoritteina otetaan huomioon varahoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen kalenterivuoden aikana suoritettujen ammatti- ja erikoisammattitutkintojen lukumäärän keskiarvo sekä näiden tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo.

Erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden tutkinnon osiin perustuvien suoritteiden määrä painotetaan 9 §:ssä säädetyllä kertoimella, jos opiskelija on saanut tutkintoa edeltävän valmistavan koulutuksen aikana 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja.

Tutkinnon osiin perustuvia suoritteita painotetaan myös 9 §:ssä säädetyillä tutkinnonosakertoimilla.

Tutkinnon osiin ja tutkintoihin perustuvia suoritteita painotetaan 9 §:ssä säädetyllä koulutustasokertoimella, jos opiskelija on ennen oppisopimuksen tekemistä ollut vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Vaikuttavuusrahoitusosuuden määräytymisperusteina käytetään opiskelijahyvinvointikyselyä, opiskelijan työelämäpalautetta ja sitä, kuinka moni koulutuksen aloittaneista suorittaa tutkinnon sekä tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Vaikuttavuusrahoitusosuudessa huomioon otettavat suoritteet muodostuvat varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen kalenterivuoden aikana kerätyn palautteen perusteella. Vaikuttavuusrahoitusosuuden laskennassa käytettävistä mittareista ja vaikuttavuusrahoitusosuuden laskentatavasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Edellä 1 §:ssä mainittujen lakien mukaisen toiminnan kehittämistä, kokeilua ja toiminnan käynnistämistä varten, toimintaan liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä varten tai koulutuspoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan myöntää valtionavustusta valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan rajoissa.

Saamelaisten kotiseutualueen kunnille sekä muille mainitulla alueella toimiville koulutuksen järjestäjille myönnetään vuosittain valtionavustusta saamenkielisestä ja saamen kielen opetuksesta lukiossa ja ammatillisesta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Valtionavustukset yhteenlaskettuina vastaavat mainittuun opetukseen tarvittavan opetushenkilöstön palkkaamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia.

Lukiolain mukaisen toiminnan järjestäjälle myönnetään valtionavustusta lukiokoulutuksen täydentävään vieraskielisten oppilaiden äidinkielen, suomi tai ruotsi toisena kielenä ja heidän muun opetuksensa tukemiseen sekä saamenkielisten ja romanikielisten oppilaiden äidinkielen opetuksen järjestämiseen valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan puitteissa.

Valtionavustusta myönnetään kunnalle tai rekisteröidylle yhdistykselle Ruotsissa rajakuntien yhteistoimintaan perustuvasta suomalaisoppilaiden koulunkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen valtionavustusten määräytymisperusteista säädetään tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella.

Sellaiselle yhteisölle tai säätiölle, joka on tehnyt tutkintotoimikunnan kanssa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä, mutta joka ei saa tutkintojen järjestämiseen valtionosuutta, voidaan myöntää valtionavustusta ilman valmistavaa koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen järjestämiseen. Valtionavustuksesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Tämän lain nojalla myönnettäviin valtionavustuksiin sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001) , jollei tässä laissa toisin säädetä.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen lakien perusteella toteutettavaan ansio- ja liikennelentäjän ammattiin valmistavaan koulutukseen myönnetään valtion rahoitusta euromäärä, joka saadaan, kun koulutuksen järjestäjälle rahoituksen laskemisen perusteeksi vahvistettu opiskelijavuosien määrä kerrotaan opiskelijavuotta kohden määrätyllä hinnalla. Opiskelijavuodet määräytyvät varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen kolmen kalenterivuoden aikana toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvon perusteella. Opiskelijavuoden laskennassa otetaan huomioon kaikki ne kalenteripäivät, joina opiskelija osallistuu ansio- tai liikennelentäjän ammattiin valmistavaan koulutukseen.

Opiskelijavuosikohtaisesta hinnasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rahoituksen perusteena olevaa hintaa korotetaan indeksillä noudattaen 5 §:ssä ja sen nojalla säädettyjä menettelyjä.

Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus maksaa tässä laissa tarkoitetun rahoituksen koulutuksen järjestäjälle siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 49 §:ssä säädetään. Valtionavustus maksetaan koulutuksen järjestäjälle kalenterivuoden loppuun mennessä.

Valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä tässä laissa tarkoitetun rahoituksen maksamisen keskeytettäväksi, jos:

Koulutuksen järjestäjäkohtaista alle 2 000 euron suuruista tämän lain nojalla annettuun päätökseen perustuvaa suoritusta ei makseta eikä peritä takaisin.

Aluehallintovirasto on valtionapuviranomainen 42 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa.

Opetushallitus on valtionapuviranomainen:

Valtionapuviranomainen muissa tässä laissa tarkoitetuissa asioissa on opetus- ja kulttuuriministeriö.

Toimivallan jaosta valtionapuviranomaisten välillä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Koulutuksen järjestäjän on toimitettava valtionapuviranomaiselle tai sen määräämälle viranomaiselle tässä laissa tarkoitetun rahoituksen määräämiseksi tarvittavat talousarvioon, taloussuunnitelmaan, tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen perustuvat tiedot sekä muut rahoituksen määräämiseksi ja kustannustason seuraamiseksi tarpeelliset kustannuksia ja toiminnan laajuutta koskevat tiedot.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettujen tutkintotoimikuntien ja näyttötutkinnon järjestäjien tulee toimittaa valtionapuviranomaiselle koulutuksen järjestäjän rahoituksen määräämistä varten tarvittavat tiedot suoritetuista tutkinnoista ja tutkinnon osista.

Tarkempia säännöksiä toimitettavista tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Valtionapuviranomainen päättää 1 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuuden toteamiseksi suoritettavista rahoituksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvista tarkastuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi antaa tarkastuksen Opetushallituksen tehtäväksi. Valtionapuviranomainen voi antaa tarkastuksen myös ulkopuolisen tilintarkastajan tehtäväksi. Tilintarkastajan tulee olla julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999) tai tilintarkastuslaissa (459/2007) tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastajalla tulee olla riittävä perehtyneisyys koulutuksen rahoitusjärjestelmään. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta päävastuullinen tilintarkastaja.

Rahoituksen saajan on korvauksetta annettava tarkastajalle kaikki tarkastuksen kannalta välttämättömät tiedot ja selvitykset, asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa. Tarkastajalla on oikeus päästä tarkastuksen edellyttämässä laajuudessa rahoituksen saajan hallinnassa tai käytössä oleviin rahoitettavassa toiminnassa käytettäviin tiloihin ja muille alueille. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Tarkastajalla on oikeus ottaa tarkastuksen kohteena oleva aineisto haltuunsa, jos tarkastaminen sitä edellyttää. Aineiston haltuunotosta on tarkastuksen yhteydessä laadittava pöytäkirja. Siinä on mainittava haltuunoton tarkoitus ja haltuun otettu aineisto. Aineisto on palautettava viipymättä, kun sitä ei enää tarvita tarkastuksessa.

Valtionapuviranomaisella ja Opetushallituksella on oikeus saada tarkastusta varten poliisi- ja ulosottoviranomaisilta tarpeellista virka-apua.

Ulkopuolinen asiantuntija voi valtionapuviranomaisen päätöksestä avustaa tarkastuksessa.

Ulkopuoliseen tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolakia (434/2003) , kielilakia (423/2003) , viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää.

Ulkopuoliseen tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Ennen kuin opetus- ja kulttuuriministeriö tekee ehdotuksen seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon tässä laissa tarkoitettua rahoitusta varten otettavasta määrärahasta, sen on neuvoteltava Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön on myös neuvoteltava Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa rahoituksen määräytymiseksi ja kustannustason seuraamiseksi tarpeellisten tietojen toimittamisesta.

Valtionavustusta koskevaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin valtionavustuslaissa säädetään.

Muuhun kuin edellä 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisua ei kuitenkaan saa vaatia 55 §:ssä tarkoitettuun rahoituksen takaisinperintää koskevaan päätökseen eikä rahoituksen myöntämisestä koskevaan päätökseen siltä osin, kuin se koskee huomioon otettavia suoritemääriä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen sekä 55 §:ssä tarkoitettuun rahoituksen takaisinperintää koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Muuhun kuin rahoituksen takaisinperintää koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen saa kuitenkin hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Rahoituksen myöntämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Jos oikaisuvaatimuksen tekemiselle säädetyn määräajan päättymisen jälkeen ilmenee rahoituksen määrään vaikuttavia tietoja, jotka eivät ole olleet koulutuksen järjestäjän tiedossa, on saamatta jäänyt rahoitus suoritettava.

Saamatta jäänyttä rahoitusta ei suoriteta, jos 1 momentissa tarkoitetut tiedot ilmenevät myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa sen varainhoitovuoden päättymisestä, jolle myönnettävää rahoitusta tiedot koskevat.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu saamatta jäänyt rahoitus taikka oikaisuvaatimukseen tai valitukseen annetussa päätöksessä myönnetty saamatta jäänyt rahoitus otetaan huomioon seuraavan mahdollisen varainhoitovuoden rahoitusta myönnettäessä.

Jos koulutuksen järjestäjä on saanut perusteettomasti tämän lain nojalla myönnettyä rahoitusta, valtionapuviranomaisen on määrättävä liikaa maksettu rahoitus takaisin perittäväksi.

Takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan tai osittain, jos takaisinperittävä määrä on vähäinen taikka jos takaisinperintää tai 56 §:ssä tarkoitetun koron perimistä on pidettävä kohtuuttomana.

Valtionapuviranomaisen on tehtävä päätös takaisinperinnästä viimeistään viiden vuoden kuluessa sen varainhoitovuoden päättymisestä, jolle myönnettyä rahoitusta takaisinperintä koskee.

Koulutuksen järjestäjän on maksettava takaisin perittävälle määrälle rahoituksen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä.

Jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään valtionapuviranomaisen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:ssa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Takaisin perittävä määrä korkoineen voidaan periä siten, että se vähennetään koulutuksen järjestäjälle myöhemmin maksettavasta tämän lain mukaisesta rahoituksesta.

Tässä laissa tarkoitettuun rahoitukseen sovelletaan lisäksi seuraavia kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain säännöksiä:

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran varainhoitovuodelle 2017 myönnettävään lukiolaissa, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen rahoitukseen.

Lain 5 §:n mukaista indeksikorotusta sovelletaan ensimmäisen kerran 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun määrärahaan ja 6 §:ssä tarkoitettuihin perushintoihin varainhoitovuodelle 2017 sekä 4 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuihin laskennallisiin eriin varainhoitovuodelle 2018.

Lain 10 §:ää ei sovelleta opiskelijaan, joka on aloittanut tutkinnon suorittamisen ennen tämän lain voimaantuloa.

Lain 50 §:n 2 momenttia sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2015.

Poiketen siitä, mitä säädetään 16 §:n 1 momentissa, varainhoitovuoden 2017 rahoitusta laskettaessa opiskelijavuosien sijasta käytetään vuoden 2015 tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärän painotettua keskiarvoa, siten, että tammikuun opiskelijamäärää painotetaan luvulla 7 ja syyskuun opiskelijamäärää painotetaan luvulla 5.

Poiketen siitä, mitä säädetään 16 §:n 1 momentissa, varainhoitovuoden 2018 rahoitusta laskettaessa opiskelijavuosien sijasta käytetään vuoden 2016 tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärän painotettua keskiarvoa, siten, että tammikuun opiskelijamäärää painotetaan luvulla 7 ja syyskuun opiskelijamäärää painotetaan luvulla 5.

Mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan 19 §:n 1 momentissa säädetyn opiskelijavuoden laskentaan.

Poiketen siitä, mitä säädetään 11 §:n 1 momentissa opiskelijavuosien kolmen vuoden rajausta, ei sovelleta vuosien 2017—2018 rahoitusta laskettaessa. Rahoitusta laskettaessa opiskelija otetaan huomioon enintään neljän opiskelijavuoden ajan.

Poiketen siitä, mitä säädetään 17 §:n 2 momentissa suoritusrahoituksessa huomioon otettavien suoritteiden muodostumisesta, vuonna 2020 lukion oppimäärän laskennassa käytetään varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kahden vuoden aikana toteutuneita suoritteita.

Poiketen siitä, mitä 19 §:n 2 momentissa säädetään harkinnanvaraisesta rahoituksesta, vuosina 2017—2021 harkinnanvaraiselle rahoitukselle varataan enintään 0,8 prosenttia.

Poiketen siitä, mitä 14 §:ssä säädetään rahoituksen jakautumisesta rahoitusosuuksiin, varainhoitovuonna 2017 perusrahoitus on 80 prosenttia, suoritusrahoitus 20 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitus on 0 prosenttia rahoitusosuuksien kokonaisrahoituksesta. Varainhoitovuonna 2018 perusrahoitus on 70 prosenttia, suoritusrahoitus 30 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitus on 0 prosenttia rahoitusosuuksien kokonaisrahoituksesta. Varainhoitovuonna 2019 perusrahoitus on 60 prosenttia, suoritusrahoitus 40 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitus on 0 prosenttia rahoitusosuuksien kokonaisrahoituksesta.

Poiketen siitä, mitä säädetään 20 §:n 1 momentissa, varainhoitovuonna 2017 perusrahoitusosuus on 86 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 10 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus neljä prosenttia. Varainhoitovuonna 2018 perusrahoitusosuus on 81 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 15 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus neljä prosenttia. Varainhoitovuonna 2019 perusrahoitusosuus on 71 prosenttia, suoritusrahoitusosuus 25 prosenttia ja vaikuttavuusrahoitusosuus neljä prosenttia. Varainhoitovuonna 2020 perusrahoitusosuus on 59 prosenttia ja suoritusrahoitusosuus 35 prosenttia.

Poiketen siitä, mitä 21 ja 22 §:ssä säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytetään 22 §:n 2 momentissa tarkoitettuna opiskelijavuosien määränä keskimääräistä opiskelijamäärää ja 22 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuna erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden keskimääräistä määrää.

Poiketen siitä, mitä 21 ja 26 §:ssä säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytetään 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuna opiskelijavuosien määränä keskimääräistä opiskelijamäärää. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä käytetään tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisiin vastaaviin korotuksiin oikeutettujen opiskelijoiden keskimääräistä määrää.

Poiketen siitä, mitä 21 ja 28 §:ssä säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018 käytetään 28 §:ssä tarkoitettuja etuja saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisiin vastaaviin etuihin oikeutettujen opiskelijoiden keskimääräistä määrää.

Edellä tässä pykälässä keskimääräisellä opiskelijamäärällä tarkoitetaan rahoituksen perusteena huomioitavan vuoden tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärän painotettua keskiarvoa, jossa tammikuun opiskelijamäärää painotetaan luvulla 7/12 ja syyskuun opiskelijamäärää luvulla 5/12.

Lain 22 §:n 4 momentissa ja 26 §:n 4 momentissa tarkoitetut järjestämislupien mukaiset opiskelijavuosimäärät muunnetaan keskimääräisiksi opiskelijamääriksi kertomalla opiskelijavuosien määrä luvulla 1,074 myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuosille 2017 ja 2018.

Poiketen siitä, mitä 23 §:ssä säädetään suoritteiden huomioon ottamisesta varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneiden kolmen vuoden aikana toteutuneiden suoritteiden keskiarvon mukaisesti, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2019 suoritteina otetaan huomioon vuonna 2017 suoritetut tutkinnon ja koulutuksen osat. Myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2020 suoritteina otetaan huomioon vuonna 2017 ja 2018 suoritettujen tutkinnon ja koulutuksen osien keskiarvo.

Poiketen siitä, mitä 23 §:n 4 momentissa säädetään, käytettäessä rahoituksen määräytymisperusteena vuosina 2013—2016 suoritettuja tutkintoja koulutustasokertoimella painotetaan sitä tutkintojen määrää, joka vastaa kyseisenä vuonna tutkinnon suorittaneiden vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien suhteellista osuutta kaikista tutkinnon suorittaneista.

Poiketen siitä, mitä säädetään 29 §:n 1 momentissa ja 37 §:n 1 momentissa, oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusosuudet ovat varainhoitovuonna 2017:

Poiketen siitä, mitä säädetään 29 §:n 1 momentissa ja 37 §:n 1 momentissa, oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusosuudet ovat varainhoitovuonna 2018:

Poiketen siitä, mitä säädetään 29 §:n 1 momentissa ja 37 §:n 1 momentissa, oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusosuudet ovat varainhoitovuonna 2019:

Poiketen siitä, mitä 31 §:ssä säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2017 käytetään 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opiskelijavuosien määrää laskettaessa vuosien 2014 ja 2015 toteutuneiden kustannustietokyselyssä ilmoitettujen tutkintoon tai tutkinnon osaan johtavan koulutuksen hintaryhmittäin koottujen opiskelijatyövuosien keskiarvoa. Järjestäjäkohtainen varainhoitovuoden 2017 lähtökohdaksi otettava opiskelijatyövuosien määrä voi olla enintään 10 prosenttia tai 10 opiskelijatyövuotta suurempi kuin vuoden 2016 rahoituksen perusteeksi vahvistettu opiskelijatyövuosimäärä. Näin saatu järjestäjäkohtainen opiskelijatyövuosimäärä muutetaan opiskelijavuosiksi kertomalla ensin luvulla 190 ja jakamalla sen jälkeen saatu tulo luvulla 365.

Poiketen siitä, mitä 31 §:n 2 ja 31 §:n 3 momentissa momenteissa säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2017 käytetään 31 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden keskimääräistä määrää vuosina 2014 ja 2015 ja 31 §:n 3 momentissa tarkoitettuna vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määränä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrää yhden vuoden ajalta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin varainhoitovuoden 2017 rahoituksen perusteena käyttävien vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrän laskenta-ajanjaksosta.

Poiketen siitä, mitä 31 §:ssä säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2018 käytetään 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen opiskelijavuosien määrää laskettaessa 1 momentin perusteella vuodelle 2017 määrättyjen opiskelijavuosien ja vuonna 2016 toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvoa.

Poiketen siitä, mitä 31 §:n 2 ja 31 §:n 3 momentissa momenteissa säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2018 käytetään 31 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden määrää vuonna 2016 ja 31 §:n 3 momentissa tarkoitettuna vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määränä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrää vuonna 2016.

Poiketen siitä, mitä 31 §:ssä säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2019 käytetään 31 §:n 1 momentissa tarkoitettuna opiskelijavuosina vuosina 2016 ja 2017 toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvoa.

Poiketen siitä, mitä 32 §:n 1 momentissa, 38 §:n 1 momentissa ja 39 §:n 1 momentissa säädetään, varainhoitovuoden 2017 suoritusrahoitusosuutta laskettaessa otetaan huomioon yhden vuoden aikana suoritettujen tutkintojen lukumäärä ja tutkinnon osien lukumäärä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin varainhoitovuoden 2017 rahoituksen perusteena käyttävien suoritemäärien laskenta-ajanjaksosta.

Poiketen siitä, mitä 32 §:n 1 momentissa, 38 §:n 1 momentissa ja 39 §:n 1 momentissa säädetään, varainhoitovuoden 2018 suoritusrahoitusosuutta laskettaessa otetaan huomioon kahden vuoden aikana suoritettujen tutkintojen lukumäärän keskiarvo ja tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin varainhoitovuoden 2018 rahoituksen perusteena käyttävien suoritemäärien laskenta-ajanjaksosta.

Poiketen siitä, mitä 32, 38 ja 39 §:ssä säädetään, varainhoitovuoden 2019 suoritusrahoitusosuutta laskettaessa otetaan huomioon varainhoitovuosien 2016 ja 2017 aikana suoritettujen tutkintojen lukumäärän keskiarvo ja tutkinnon osien lukumäärän keskiarvo.

Poiketen siitä, mitä säädetään 36 §:n 1 momentissa, oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusosuudet ovat varainhoitovuonna 2017:

Poiketen siitä, mitä säädetään 36 §:n 1 momentissa, oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusosuudet ovat varainhoitovuonna 2018:

Poiketen siitä, mitä säädetään 36 §:n 1 momentissa, oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen rahoitusosuudet ovat varainhoitovuonna 2019:

Poiketen siitä, mitä 37 §:n 1 momentissa säädetään, myönnettäessä rahoitusta varainhoitovuodelle 2017 käytetään 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna opiskelijavuosien määränä vuosien 2014 ja 2015 keskimääräisten tutkintoon tai tutkinnon osaan johtavan koulutuksen opiskelijamäärien keskiarvoa ja 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden keskimääräistä määrää vuosina 2014 ja 2015 ja 37 §:n 3 momentissa tarkoitettuna vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määränä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrää yhden vuoden ajalta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin varainhoitovuoden 2017 rahoituksen perusteena käyttävien vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrän laskenta-ajanjaksosta.

Poiketen siitä, mitä 37 §:n 1 momentissa säädetään, varainhoitovuoden 2018 perusrahoitusosuuden määrittelyssä otetaan huomioon 1 momentin perusteella vuodelle 2017 määrättyjen opiskelijavuosien ja vuonna 2016 toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvo ja 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden suorittamien opiskelijavuosien määränä erityisopetusta saaneiden opiskelijoiden määrä vuonna 2016 ja 37 §:n 3 momentissa tarkoitettuna vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määränä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrä vuonna 2016.

Poiketen siitä, mitä 37 §:n 1 momentissa säädetään, vuoden 2019 perusrahoitusosuuden määrittelyssä huomioidaan 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuina opiskelijavuosina vuosina 2016 ja 2017 toteutuneiden opiskelijavuosien keskiarvo.

Edellä tässä pykälässä keskimääräisellä opiskelijamäärällä tarkoitetaan rahoituksen perusteena huomioitavan vuoden tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärän keskiarvoa.