HE 285/2014

2.1Lapsen oikeuksien sopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen valvonta ja lapsen oikeuksien komitea

Lapsen oikeuksien komitea valvoo lapsen oikeuksien sopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen täytäntöönpanoa. Se koostuu 18 riippumattomasta sopimusvaltioiden valitsemasta asiantuntijasta, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi.

Sopimusvaltioilla on yleissopimuksella perustettu velvollisuus toimittaa määräaikaisraportit lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyvien velvoitteiden kansallisesta täytäntöönpanosta. Raportteihin tulee sisällyttää ne toimenpiteet, joihin valtio on ryhtynyt, sekä tieto niistä edistysaskelista, jotka se on saavuttanut sopimusvelvoitteiden noudattamisessa. Myös kumpaankin kahdesta ensimmäisestä valinnaisesta pöytäkirjasta sisältyy vastaavantyyppinen raportointia koskeva määräys. Komitea tutkii määräaikaisraportit julkisissa suullisissa istunnoissaan. Sopimukseen liittyneiden valtioiden edustajilla on oikeus olla läsnä sekä osallistua vuoropuheluun komitean käsitellessä raportteja. Komitea voi pyytää sopimusvaltioita toimittamaan lisätietoja raportista ilmenevien tietojen lisäksi. Komitea ottaa lisäksi huomioon YK:n erityisjärjestöiltä saamansa erityisalan tiedot sekä pyytää kansalaisjärjestöiltä kirjallisia tai suullisia kannanottoja.

2.2Yksilövalitukset

Yhdistyneet kansakunnat

Tällä hetkellä yksilövalituksen tekeminen Suomea vastaan on mahdollinen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 7/1976), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 6/1976), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 37/1970), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 67–68/1986) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (SopS 59–60/1989) osalta.

Suomi on helmikuussa 2007 allekirjoittanut joulukuussa 2006 tehdyn tahdonvastaisia katoamisia koskevan yleissopimuksen, johon sisältyy yksilövalituksia koskeva mekanismi. Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 23 päivänä joulukuuta 2010. Sopimuksen ratifiointityö on parhaillaan meneillään.

Suomi on maaliskuussa 2007 allekirjoittanut joulukuussa 2006 tehdyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, johon sisältyy yksilövalituksia koskeva mekanismi. Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 3 päivänä toukokuuta 2008. Sopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointityö on parhaillaan meneillään.

Yksilövalitusjärjestelmiin liittyminen on YK:n ihmisoikeussopimuksissa valinnaista. Eniten yksilövalituksia on saatettu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta valvovan ihmisoikeuskomitean käsiteltäväksi. Eri valtioita koskevia valituksia on tehty yhteensä noin 2 300 kappaletta, viime vuosina noin 100 valitusta vuosittain. Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista sopimusta valvova komitea on vastaanottanut kaikkiaan noin 600 sekä kaikkinaisen rotusyrjinnän vastaista yleissopimusta valvova komitea noin 55 eri valtioita koskevaa yksilövalitusta. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta valvova komitea on vastaanottanut kymmenkunta, vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea 19 sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea kaksi yksilövalitusta.

Euroopan neuvosto

Euroopan neuvoston (EN) piirissä tehtyjen sopimusten osalta yksilövalitusmenettely on liitetty ainoastaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (SopS 18–19/1990; jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus). Sen puitteissa on mahdollista käsitellä myös lapsen oikeuksia sikäli kun yleissopimuksessa tai sen lisäpöytäkirjoissa on taattu tällaisia oikeuksia. Näistä voidaan mainita erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla, joka takaa oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Yksilö- ja valtiovalituksia käsittelee Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jonka oikeuskäytäntö on huomattavan laaja myös edellä mainitun artiklan osalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamat tuomiot ovat vastaajavaltiota kansainvälisoikeudellisesti sitovia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tehdään Suomea vastaan vuosittain 300–400 valitusta; esimerkiksi vuonna 2013 tehtiin 315 valitusta, vuonna 2012 tehtiin 317 valitusta, vuonna 2011 tehtiin 432 valitusta, vuonna 2010 tehtiin 377 valitusta ja vuonna 2009 tehtiin 489 valitusta. Näistä noin 95 prosenttia jätetään tutkittavaksi ottamatta. Vuonna 2013 Suomi sai 3 tuomiota, vuonna 2012 5 tuomiota, vuonna 2011 7 tuomiota, vuonna 2010 17 tuomiota ja vuonna 2009 29 tuomiota.

Vuoden 2013 loppuun mennessä Suomi on saanut yhteensä 166 tuomiota, joista noin kolmannes on koskenut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista oikeudenkäynnin kestoa ja noin 40 tuomiota muita oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Sekä ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan takaamaa perhe-elämän suojaa että 10 artiklan takaamaa sananvapautta koskien Suomi on saanut kummankin osalta yhteensä noin 20 tuomiota.

Vuonna 1961 tehdyn Euroopan sosiaalisen peruskirjan (jäljempänä ESP, SopS 43–44/1991) lisäpöytäkirja järjestökantelujen järjestelmästä (SopS 75–75/1998) on tullut Suomen osalta voimaan syyskuussa 1998. Pöytäkirja antaa tietyt edellytykset täyttäville kansainvälisille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille sekä kansainvälisille kansalaisjärjestöille oikeuden tehdä järjestökanteluita sosiaalisen peruskirjan määräysten soveltamisesta. Suomi on ainoana maana tunnustanut myös lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaisen kansallisen kansalaisjärjestön oikeuden tehdä järjestökanteluja sitä vastaan. Euroopan sosiaalinen peruskirja on korvautunut vuonna 1996 tehdyllä uudistetulla Euroopan sosiaalisella peruskirjalla (SopS 78/2002), joka on tullut Suomen osalta voimaan elokuussa 2002. Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan tehtävänä on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopan neuvoston jäsenmaissa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteaan on tehty yhteensä kahdeksan järjestökantelua Suomea vastaan. Näistä kuusi on kansalaisjärjestöjen tekemiä.

2.3Muut sopimukset, jotka sisältävät lasten oikeuksia

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lisäksi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus, naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, tahdonvastaisesti kadonneiden henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus sisältävät määräyksiä lapsen oikeuksista.

Lapsiprostituution, lapsipornografian ja erityisesti lasten myynnin vastaisen toiminnan osalta merkityksellinen on myös YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus (SopS 18–20/2004, jäljempänä Palermon sopimus) ja sen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 70–71/2006). Yleissopimus on tullut voimaan Suomessa 12 päivänä maaliskuuta 2004 ja lisäpöytäkirja 7 päivänä lokakuuta 2006. Yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanoa seuraa sopimuspuolten konferenssi.

Samoin myös ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus, joka on tullut Suomessa voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012 (SopS 43–44/2012), Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (niin sanottu Lanzaroten sopimus), joka on tullut Suomessa voimaan 1 päivänä lokakuuta 2011 (SopS 88/2011); sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen Euroopan neuvoston yleissopimus (niin sanottu Istanbulin sopimus) sisältävät lapsen oikeuksiin liittyviä määräyksiä.

Istanbulin sopimuksen ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevan lain hyväksymistä koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle 18 päivänä syyskuuta 2014. Lanzaroten sopimuksen täytäntöönpanoa seuraa sopijapuolten komitea (niin sanottu Lanzarote-komitea). Komitean työjärjestyksen mukaan täytäntöönpanoa valvotaan muun muassa sopijapuolille osoitetuin kyselylomakkein eri arviointikierroksiin jaetussa menettelyssä. Ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn yleissopimuksen ja Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraa kummallakin sopimuksella erikseen perustettu asiantuntijaryhmä. Asiantuntijaryhmät suorittavat tehtäväänsä arviointikierroksiin jaetuissa menettelyissä muun muassa sopijapuolille osoitetuin kyselyin. Lisäksi mainittujen sopimusten täytäntöönpanoa valvoo osapuolten komitea asiantuntijaryhmien raporttien perusteella.

Myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla tehty yleissopimus (niin sanottu Oviedon sopimus) ja sen ihmisen toisintamisen kieltävä lisäpöytäkirja sekä ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista tehty lisäpöytäkirja, jotka ovat tulleet Suomessa voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2010 (SopS 24/2010), ovat lapsen oikeuksien kannalta merkityksellisiä.

Erityisesti lasten myynnin vastaisen toiminnan kannalta voidaan mainita myös, että Suomi on liittynyt Kansainliiton piirissä tehtyyn naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä tarkoittavaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 3/1927). Tämä sisälsi liittymisen kansainväliseen yleissopimukseen, jonka tarkoituksena on taata naisille ja alaikäisille tytöille turvaa ´valkoiseksi orjakaupaksi´ kutsuttua rikollista ammattia vastaan sekä valkoisen orjakaupan ehkäisemistä tarkoittavaan kansainväliseen yleissopimukseen. Suomi on liittynyt myös täysi-ikäisten naisten kaupan vastustamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (SopS 1/1937), ratifioinut ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen (SopS 33/1972) sekä ratifioinut orjuutta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 27/1927) ja liittynyt sen muutospöytäkirjaan (SopS 8/1954). Suomi on liittynyt myös orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamisesta tehtyyn lisäsopimukseen (SopS 17/1959).

Vuonna 1919 perustettu ja vuodesta 1946 lähtien YK:n erityisjärjestönä toimineen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) piirissä on hyväksytty useita työvoiman hyväksikäyttötarkoitukseen suunnatun ihmiskaupan ja pakkotyön vastustamisen kannalta keskeisiä sopimuksia. Lapsityövoiman käyttö voi liittyä myös lasten osallistumiseen aseellisiin selkkauksiin ja värväämiseen asevoimiin. Suomi on tällä hetkellä sitoutunut 70:ään ILO:n 189 yleissopimuksesta. Muun muassa vuonna 1999 hyväksyttiin ILO:n yleissopimus n:o 182 koskien lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi. Se on tullut Suomessa voimaan vuonna 2001 (SopS 16/2000). Yleissopimus vahvisti ILO:n yleissopimusta n:o 138, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (SopS n:o 87/1976) ja joka on tullut Suomessa voimaan 13 päivänä tammikuuta 1976. ILO valvoo yleissopimusten noudattamista muun muassa jäsenvaltioiden vuosittaisten raporttien pohjalta.

Myös humanitaarista oikeutta ja sodan oikeussääntöjä käsittelevien vuoden 1949 Geneven yleissopimusten (SopS 8/1955) kahdessa lisäpöytäkirjassa (SopS 82/1980) on muun muassa lasten suojelemista sekä lasten vähimmäisikää vihollisuuksiin osallistumisen ja värväämisen osalta koskevia määräyksiä.

Lasten sotilaallisen käytön kieltoa on käsitelty myös kansainvälisessä rikosoikeudessa. Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 8 artiklan 2 kappaleen e (7) -kohdan seitsemännen alakohdan mukaan alle 15-vuotiaiden lasten ottaminen tai värvääminen kansallisiin asevoimiin tai ryhmiin tai heidän käyttämisensä aktiivisesti vihollisuuksissa on sotarikos. Vuonna 1998 tehty perussääntö on tullut kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002. Se tuli voimaan Suomessa samana päivänä (SopS 55–56/2002).

Alueellisista oikeudellisista asiakirjoista vuonna 1990 tehty afrikkalainen peruskirja lapsen oikeuksista ja suojelusta sisältää erilaisia lapsen oikeuksia koskevia määräyksiä.

4.1Taloudelliset vaikutukset

Esityksestä ei aiheudu välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Ottaen kuitenkin huomioon yleissopimuksen ja sen valinnaisten pöytäkirjojen sisällöllisen laajuuden odotettavissa on enemmän valituksia kuin muihin YK-komiteoihin.

Yleissopimus tai sen valinnaiset pöytäkirjat eivät sisällä määräyksiä mahdollisesta hyvityksestä tilanteessa, jossa lapsen oikeuksien komitea on todennut yleissopimuksen takaaman oikeuden loukkauksen. Komitea antaa valituksesta kannanottonsa sekä mahdolliset suosituksensa. Komitean suositukset eivät ole kansainvälisoikeudellisesti sitovia samalla tavoin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot. Suomi on pyrkinyt toimeenpanemaan mahdollisuuksien mukaan eri komiteoilta valitusmenettelyissä saamansa näkökannat ja on myös maksanut komiteoiden mahdollisesti suosittelemia korvauksia niissä tapauksissa, joissa rikkomus on todettu.

4.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksellä on vähäisiä henkilöstövaikutuksia. Pöytäkirjan nojalla tehtäviin valituksiin vastaaminen samoin kuin mahdollisen tutkinnan kohteeksi joutuminen aiheuttavat erityistä asiantuntemusta vaativaa lisätyötä etenkin ulkoasiainministeriössä sekä oikeusministeriössä, sisäministeriössä, puolustusministeriössä, opetus- ja kulttuuriministeriössä, työ- ja elinkeinoministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä ympäristöministeriössä. Valtionasiamies, joka on ulkoasiainministeriön virkamies, vastaa hallituksen puolesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteaan sekä vastaavalla tavalla YK:n eri komiteoihin tehtyihin valituksiin.

4.3Vaikutukset yksilön asemaan

Pöytäkirja vahvistaa lasten oikeusturvaa mahdollistamalla yksilövalitusten tekemisen lapsen oikeuksien komitealle. Lapsen oikeuksien komitean valitusten johdosta antamien kannanottojen ja suositusten tarkoituksena on parantaa valittajana olevien lasten asemaa. Niillä samoin kuin valtiovalitusten ja komitean suorittaman tutkintamenettelyn tuloksilla saattaa olla välillisiä vaikutuksia myös muiden lasten asemaan mahdollisten lainsäädännön ja käytänteiden muutosten kautta.

4.4Yhteiskunnalliset vaikutukset

Toteutuessaan ehdotus vahvistaa lapsen oikeuksien asemaa oikeudellisesti velvoittavina ihmisoikeuksina sekä edistää yleisemmin ihmisoikeuksien toteutumista ja parantaa lasten oikeusturvaa. Lapsen oikeuksien tehokkaalla toimeenpanolla on erityinen vaikutus kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien asemaan ja oikeuksiin. Valitusmenettelyn voimaantulo täydentää myös ihmisoikeuksien kansainvälistä valvontaa.

5.1Sopimusneuvottelut

Kesäkuussa 2009 ihmisoikeusneuvosto muutti työryhmän mandaatin kahden vuoden neuvottelumandaatiksi (päätöslauselma A/HRC/RES/11/1).

Valinnaista pöytäkirjaa koskevat neuvottelut käytiin vuosina 2009–2011, ja ihmisoikeusneuvoston kesäkuun 2011 kokouksessa työryhmän puheenjohtaja esitteli valmiin pöytäkirjaluonnoksen. Ihmisoikeusneuvosto hyväksyi pöytäkirjan 17 päivänä kesäkuuta 2011 (päätöslauselma A/HRC/RES/17/18) siirtäen sen hyväksymisen yleiskokouksen harkittavaksi. Pöytäkirja hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 19 päivänä joulukuuta 2011 (A/RES/66/138) ja avattiin allekirjoitettavaksi 28 päivänä helmikuuta 2012.

Suomi kuului pöytäkirjahanketta edistäneeseen, alueryhmärajat ylittäneeseen kymmenen valtion niin sanottuun ydinryhmään.

5.2Kansallinen valmistelu

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausunnot pöytäkirjan allekirjoittamisen tarkoituksenmukaisuudesta ennen sen allekirjoittamista oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä. Lausuntopyyntö lähetettiin tiedoksi myös valtioneuvoston kansliaan, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, oikeuskanslerin virastoon, valtakunnansyyttäjänvirastoon ja lapsiasiavaltuutetun toimistoon. Kukaan lausunnonantajista ei vastustanut pöytäkirjan allekirjoittamista.

Suomi allekirjoitti valinnaisen pöytäkirjan 28 päivänä helmikuuta 2012.

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausunnot pöytäkirjan ratifiointiedellytysten selvittämiseksi niin ikään oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä. Lausuntopyyntö lähetettiin tiedoksi myös valtioneuvoston kansliaan, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, oikeuskanslerin virastoon, valtakunnansyyttäjänvirastoon ja lapsiasiavaltuutetun toimistoon.

Lisäksi ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausunnot valinnaisesta pöytäkirjasta myös lapsiasiavaltuutetun ja vähemmistövaltuutetun toimistoilta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, tietyiltä neuvottelukunnilta ja valtakunnallisilta neuvostoilta sekä Saamelaiskäräjiltä, eri kirkkokunnilta ja tietyiltä yliopistoinstituuteilta ja kansalaisjärjestötoimijoilta.

Valinnaisen pöytäkirjan ratifiointia koskeva hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työvoima- ja elinkeinoministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä Ahvenanmaan maakuntahallitukselta.

I osa. Yleiset määräykset

1 artikla.Komitean toimivalta. Artiklalla annetaan lapsen oikeuksien komitealle pöytäkirjassa määritelty toimivalta. Artiklassa selvennetään erikseen, ettei komitealla ole pöytäkirjan nojalla toimivaltaa, jos asia koskee sellaisessa asiakirjassa turvatun oikeuden loukkausta, jonka osapuolena kyseinen valtio ei ole. Komitea ei myöskään voi ottaa vastaan valituksia koskien valtiota, joka ei ole pöytäkirjan osapuoli.

2 artikla.Komitean toimintaa ohjaavat yleiset periaatteet. Artiklassa määrätään siitä, että suorittaessaan sille pöytäkirjassa annettuja tehtäviä lapsen oikeuksien komitean tulee noudattaa lapsen edun periaatetta. Sen tulee myös ottaa huomioon lapsen oikeudet ja näkemykset ja antaa lapsen näkemyksille asianmukainen painoarvo lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

3 artikla.Työjärjestys. Pöytäkirjan mukaan komitean tulee hyväksyä työjärjestys, jota se noudattaa suorittaessaan sille pöytäkirjassa annettuja tehtäviä. Työjärjestystä hyväksyessään komitean tulee huomioida erityisesti pöytäkirjan 2 artikla taatakseen lapsimyönteisen menettelyn komiteassa.

Työjärjestykseen tulee myös sisällyttää takeet, joilla estetään lapsen puolesta toimivia ohjailemasta lasta. Pöytäkirjan 5 artiklan mukaan valitus voidaan tehdä myös henkilön tai henkilöryhmän puolesta. Näin ollen on tärkeää, että menettelyssä voidaan tarvittaessa varmistautua lapsen todellisesta näkemyksestä. Artiklan mukaan komitea voi kieltäytyä tutkimasta valitusta, jonka se ei katso olevan lapsen edun mukainen.

4 artikla.Suojelutoimenpiteet. Artiklassa edellytetään sopimusvaltion varmistavan, ettei ketään kohdella huonosti tai uhkailla tai ettei kenenkään ihmisoikeuksia loukata sen vuoksi, että hän on tehnyt komitealle valituksia tai toimii yhteistyössä komitean kanssa tämän pöytäkirjan mukaisesti. Artiklassa määrätään myös, ettei kyseisten henkilöiden tai henkilöryhmien henkilöllisyyttä saa paljastaa julkisesti ilman heidän nimenomaista suostumustaan.

II osa. Valitusmenettely

5 artikla.Yksilövalitukset. Artiklassa määrätään siitä, ketkä voivat tehdä valituksia ja millaisista asioista voidaan valittaa. Valituksia voivat tehdä sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvat yksityiset henkilöt tai henkilöryhmät, jotka väittävät sopimusvaltion loukanneen yleissopimuksessa tai lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa tai lasten osallistumista aseellisiin selkkauksiin koskevissa valinnaisissa pöytäkirjoissa määrättyjä oikeuksiaan. Suostumuksen perusteella valitus voidaan tehdä myös väitetyn loukatun henkilön tai henkilöryhmän puolesta. Mikäli nimenomainen suostumus valituksen tekemiseen puuttuu, valituksen tekijän tulee voida muutoin osoittaa toimivansa väitetyn loukatun henkilön puolesta.

Valitus voidaan siten pääsääntöisesti ottaa tutkittavaksi vain silloin, kun valittaja on itse väitetyn sopimusloukkauksen kohteena. Artiklan mukaan valitus voidaan kuitenkin tehdä myös mainitun henkilön suostumuksella tai jopa ilman sitä. Viime kädessä artiklan tulkinta täsmentyy tulkintakäytännössä. Artiklaan liittyy myös pöytäkirjan 3 artiklan määräys siitä, että komitean on taattava menettelyissään se, että lapsen puolesta toimivat eivät häntä ohjaile.

Pöytäkirja ei sisällä erillisiä määräyksiä lapsen edustamisesta, puhevallan käyttämisestä tai lapsen suostumuksesta. Lapsi voisi itsenäisestikin tehdä valituksen komitealle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut oikeuskäytännössään (muun muassa tapauksessa Zehentner v. Itävalta , no. 20082/02, tuomio 16.7.2009, § 39), että yksilövalitusta koskevat edellytykset eivät välttämättä ole samoja kuin kansalliset oikeudenkäyntikelpoisuutta ( locus standi ) koskevat edellytykset. Tällaisilla kansallisilla säännöillä saattaa olla eri tavoite kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artiklalla. Näin ollen voi olla perusteltua sallia kansallisten sääntöjen mukaan oikeustoimikelpoisuutta vailla olevan henkilön toimia Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoittamissa menettelyissä muista tahoista riippumatta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artiklan mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi vastaanottaa valituksia keneltä tahansa yksityishenkilöltä, joka väittää sopimusvaltion loukanneen heidän yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa tunnustettuja oikeuksiaan. Henkilöllä, jolta puuttuu oikeustoimikelpoisuus, ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta olla edustettuna menettelyn alkuvaiheessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laatimassa valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevassa ohjeistuksessa ( Practical Guide on Admissibility Criteria, 2011) todetaankin, että kuka tahansa yksilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä voi käyttää valitusoikeutta kansallisuudesta, asuinpaikasta, siviilisäädystä tai oikeustoimikelpoisuudesta riippumatta. Siten myös alaikäinen voisi tehdä valituksen itse, vaikka käytännössä hänen vanhempansa tai muu huoltajansa edustaisikin häntä.

Suomen lainsäädännössä lapsen edustaminen on järjestetty eri tavoin eri tilanteissa. Lähtökohtaisesti huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 4 §). Lain 4 §:n mukaan lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollon sisältöä koskevassa 1 §:n yleissäännöksessä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, tulee hänen keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin. Huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jollei laissa ole toisin säädetty.

Lisäksi muun muassa oikeudenkäymiskaaressa ja hallintolaissa (434/2003) on omat säännökset siitä, milloin lapsi käyttää itse yksin puhevaltaansa ja milloin laillisen edustajansa ohella. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n (444/1999) 1 momentin mukaan kun vajaavaltainen on asianosaisena riita-asiassa tai asianomistajana rikosasiassa, vajaavaltaisen puhevaltaa käyttää edunvalvoja tai muu laillinen edustaja. Alaikäisen henkilöä koskevassa asiassa vajaavaltaisen puhevaltaa käyttää kuitenkin huoltaja tai muu laillinen edustaja. Pykälän 2 momentin mukaan vajaavaltainen käyttää itse yksin puhevaltaansa, jos hänellä on oikeus vallita sitä, mikä on riidan kohteena tai mihin rikos on kohdistunut, taikka jos riita koskee oikeustointa, jonka tekemiseen hänellä on kelpoisuus. Vajaavaltainen käyttää itse yksin puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän on täyttänyt 18 vuotta ja kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Alaikäinen käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella itsenäisesti puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän on täyttänyt 15 vuotta.

Hallintolain 14 §:n mukaan vajaavaltaisen puolesta käyttää puhevaltaa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edustajansa. Vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää yksinään puhevaltaa asiassa, joka koskee hänen vallitsemaansa tuloa tai varallisuutta. Kahdeksantoista vuotta täyttänyt vajaavaltainen käyttää itse yksin puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jos hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen Viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta.

Lastensuojelulain (417/2007) 21 §:n mukaan 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Lastensuojelulain 89 §:n (88/2010) mukaan puolestaan 12 vuotta täyttänyt lapsi saa hakea erikseen muutosta häntä itseään koskevissa lastensuojeluasioissa.

Mielenterveyslain 24 §:n 4 momentin (1423/2001) mukaan alaikäisen potilaan hoitoon määräämistä tai hoidon jatkamista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt alaikäinen itse, hänen vanhempansa ja huoltajansa sekä henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on välittömästi ennen hoitoon määräämistä ollut. Alaikäisen potilaan yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt alaikäinen itse sekä hänen huoltajansa, edunvalvojansa tai muu laillinen edustajansa sekä muu asianosainen, jonka yhteydenpitoa lapseen päätöksellä on rajoitettu.

Artiklassa tarkoitetun henkilöryhmän ei lähtökohtaisesti tarvitse olla mikään erityisellä tavalla organisoitunut ryhmittymä. Myös tältä osin artiklan tulkinta täsmentyy tulkintakäytännössä.

6 artikla. Väliaikaiset toimenpiteet. Artiklassa määrätään väliaikaisista toimenpiteistä. Artiklan 1 kohdan mukaan lapsen oikeuksien komitea voi pyytää sopimusvaltiota ryhtymään väliaikaisiin toimenpiteisiin. Sopimusvaltion on käsiteltävä tällainen pyyntö kiireellisenä. Komitea voi pyytää väliaikaisia toimenpiteitä milloin tahansa valituksen vastaanottamisen jälkeen ja ennen valituksen asiasisältöä koskevan ratkaisun antamista. Komitean pyyntö ei merkitse sitä, että komitea olisi päättänyt ottaa asian tutkittavakseen tai että se olisi ottanut kantaa valituksen asiasisältöön. Väliaikaisten toimenpiteiden tarkoituksena on väitetyn loukkauksen uhrille tai uhreille mahdollisesti koituvien peruuttamattomien vahinkojen välttäminen.

Yleisen kansainvälisoikeudellisen periaatteen mukaan kansainväliselle tutkintaelimelle tehty valitus ei automaattisesti aiheuta kotimaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäystä tai muuta keskeytystä. Valituksen käsittelyyn kuluva aika saattaa kuitenkin joissakin tapauksissa tehdä ihmisoikeusloukkauksen sillä tavoin peruuttamattomaksi, että siitä aiheutuvaa vahinkoa ei ole mahdollista jälkikäteen hyvittää tai korvata. Tällaisia tapauksia silmällä pitäen ihmisoikeuksien kansainvälisille valvontaelimille on annettu mahdollisuus valittajan pyynnöstä määrätä väliaikaisista toimenpiteistä. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen osalta määräys on tuomioistuimen työjärjestyksessä (39 sääntö). Väliaikaisten toimenpiteiden luonnetta ei ole täsmällisesti määritelty, vaan se riippuu valituksen kohteena olevasta asiasta.

7 artikla.Tutkittavaksi ottaminen. Artiklassa määrätään valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä. Siihen on kirjattu seikat, joiden perusteella valitusta ei oteta lapsen oikeuksien komiteassa käsiteltäväksi.

Artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi, mikäli valitus on tehty nimettömänä.

Valitusta ei myöskään voida ottaa tutkittavaksi, mikäli sitä ei ole tehty kirjallisesti (b alakohta) tai mikäli valituksessa on käytetty väärin valitusoikeutta tai mikäli lapsen oikeuksien sopimuksen ja/tai sen valinnaisten pöytäkirjojen määräykset eivät siihen sovellu (c alakohta).

Artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi, jos komitea on jo tutkinut saman asian tai sitä on tutkittu tai tutkitaan muussa kansainvälisessä tutkinta- tai ratkaisumenettelyssä. Alakohdassa tarkoitettu muu kansainvälinen tutkinta- tai ratkaisumenettely voi tarkoittaa esimerkiksi saman asian tutkintaa jossakin toisessa YK:n ihmisoikeusvalvontaelimessä tai vaikkapa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan komitea ei ota tutkittavakseen valitusta, mikäli kaikkia kansallisia käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja ei ole käytetty ennen valituksen tekemistä. Ainoina poikkeuksina mainitaan tilanteet, joissa kansallisten oikeussuojakeinojen käyttäminen on pitkittynyt kohtuuttomasti tai ne eivät todennäköisesti anna tehokasta oikeussuojaa.

Kotimaisten oikeuskeinojen käyttöä koskeva vaatimus on yleinen ihmisoikeusvalituksia koskeva periaate, joka on muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä KP-sopimuksen ja TSS-sopimuksen yksilövalituksia koskevissa valinnaisissa pöytäkirjoissa. Vaatimus tarkoittaa niin sanottujen tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttöä. Normaalisti tämä tarkoittaa Suomen osalta säännönmukaisen muutoksenhakutien käyttämistä loppuun saakka.

Valitusta ei myöskään voida ottaa tutkittavaksi, mikäli se on ilmeisen perusteeton tai sitä ei ole perusteltu riittävästi (f alakohta).

Valituksen kohteena olevien tosiseikkojen ajallista ulottuvuutta on rajoitettu artiklan 1 kohdan g alakohdassa. Tosiseikkojen tulee olla tapahtuneita sen jälkeen, kun pöytäkirja on tullut sopimusvaltion osalta voimaan. Muussa tapauksessa näiden seikkojen tulee olla jatkuneita vielä pöytäkirjan voimaantulon jälkeenkin.

Artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan valitus tulee tehdä yhden vuoden sisällä kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämisestä. Vuoden määräajasta voidaan poiketa, jos valittaja pystyy osoittamaan, että valitusta ei ole ollut mahdollista tehdä määrätyssä määräajassa.

8 artikla.Valituksen toimittaminen. Artiklassa määrätään valituksen toimittamisesta sopimusvaltiolle. Jollei lapsen oikeuksien komitea päätä olla ottamatta valitusta tutkittavaksi, sen tulee saattaa valitus sopimusvaltion tietoon. Tieto valituksesta on luottamuksellinen. Sopimusvaltion tulee toimittaa komitealle kirjalliset selvityksensä tai lausuntonsa sekä selostus mahdollisista kansallisen järjestelmän sisältämistä oikeussuojakeinoista. Vastaus tulee toimittaa niin pian kuin mahdollista mutta kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

9 artikla.Sovintoratkaisu. Artiklassa määrätään sovintoratkaisusta. Komitean välityksellä saavutettu sovintoratkaisu päättää valituksen käsittelyn.

10 artikla.Valitusten käsittely. Artiklassa määrätään valitusten käsittelystä. Artiklan 1 kohdan mukaan lapsen oikeuksien komitea käsittelee valitukset sille lähetetyn ja sen asian osapuolille toimittaman aineiston perusteella. Valitukset tulee käsitellä niin nopeasti kuin mahdollista.

Artiklan 2 kohdan mukaan komitea tutkii valitukset suljetuissa istunnoissaan. Mikäli komitea on pyytänyt ryhtymään väliaikaisiin toimenpiteisiin, sen tulee artiklan 3 kohdan mukaan jouduttaa valituksen käsittelyä.

Tutkiessaan väitettyjä taloudellisten, sosiaalisten tai sivistyksellisten oikeuksien loukkauksia koskevia valituksia komitean tulee artiklan 4 kohdan mukaan arvioida niiden toimien kohtuullisuutta, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt yleissopimuksen 4 artiklan mukaisesti. Tässä arviossa komitean on huomioitava se, että sopimusvaltio voi toteuttaa useita mahdollisia toimenpiteitä taloudellisten, sosiaalisten tai sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpanemiseksi. Tutkittuaan valituksen komitea toimittaa artiklan 5 kohdan mukaan viipymättä valitusta koskevat kannanottonsa sekä mahdolliset suosituksensa asian osapuolille.

11 artikla. Jatkotoimet. Artiklassa määrätään toimenpiteistä lapsen oikeuksien komitean kannanottojen johdosta. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltion on otettava komitean kannanotot ja mahdolliset suositukset asianmukaisesti huomioon. Lisäksi sopimusvaltion tulee toimittaa komitealle kirjallinen vastaus sekä tiedot niistä toimenpiteistä, joihin suositusten ja kannanottojen johdosta on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä. Sopimusvaltion vastaus tulee antaa mahdollisimman pian mutta kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Artiklan 2 kohdan mukaan komitea voi pyytää sopimusvaltiota toimittamaan lisätietoja toimenpiteistä, joihin valtio on ryhtynyt komitean kannanottojen tai suositusten johdosta tai mahdollisen sovintoratkaisun täytäntöönpanemiseksi. Lisätietoja voidaan pyytää myös myöhemmin sopimusvaltion yleissopimuksen 44 artiklan tai lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 12 artiklan tai lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 8 artiklan mukaisesti antamissa määräaikaisraporteissa.

Toisin kuten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot, komitean kannanotot ja suositukset eivät ole kansainvälisoikeudellisesti sitovia.

12 artikla.Valtiovalitukset. Artiklassa määrätään valtioiden välisistä valituksista. Sopimusvaltioiden välisiä valituksia voidaan ottaa vastaan ja tutkia ainoastaan niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka ovat antaneet tällaisen lapsen oikeuksien komitean toimivallan tunnustavan selityksen. Muussa tapauksessa komitea ei ota valitusta vastaan. Sopimusvaltio voi tehdä valituksen, jossa se väittää toisen sopimusvaltion jättävän täyttämättä yleissopimuksen tai lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan tai lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan mukaisia velvoitteitaan.

Sopimusvaltio voi milloin tahansa antaa selityksen, jossa se tunnustaa lapsen oikeuksien komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä tällaisia valituksia. Suomen tarkoituksena on sitoutua tähän menettelyyn, jolloin kyseinen selitys annetaan valinnaisen pöytäkirjan ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä.

Artiklassa määrätään myös sovintoratkaisusta.

III osa. Tutkintamenettely

13 artikla.Vakavien tai järjestelmällisten loukkausten tutkintamenettely. Artiklassa määrätään lapsen oikeuksien komitean mahdollisuudesta suorittaa tutkintamenettely. Jos komitea on saanut luotettavaa tietoa siitä, että sopimusvaltio olisi syyllistynyt lapsen oikeuksien sopimuksessa tai valinnaisessa pöytäkirjassa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tai valinnaisessa pöytäkirjassa lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin määrättyjen oikeuksien vakaviin tai järjestelmällisiin loukkauksiin, komitean tulee pyytää sopimusvaltiota toimimaan yhteistyössä tällaisen tiedon tutkimiseksi ja pyytää sitä toimittamaan viipymättä tietoa koskeva vastine.

Huomioituaan sopimusvaltion mahdollisesti toimittaman vastineen samoin kuin muun saatavillaan olevan luotettavan tiedon komitea voi nimetä yhden tai useamman jäsenensä suorittamaan tutkinnan ja laatimaan siitä kiireellisesti kertomuksensa. Tutkintaan voi sisältyä käynti sopimusvaltion alueella, mikäli käynti on perusteltavissa. Tämä edellyttää sopimusvaltion suostumusta.

Tutkinta suoritetaan luottamuksellisesti. Tutkinnan kaikissa vaiheissa pyritään yhteistyöhön sopimusvaltion kanssa.

Lapsen oikeuksien komitea toimittaa tutkinnan tulokset yhdessä mahdollisten kommenttiensa ja suositustensa kanssa viipymättä kyseiselle sopimusvaltiolle. Sopimusvaltion tulee toimittaa vastineensa komitealle niin pian kuin mahdollista, mutta kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Komitea voi sopimusvaltiota kuultuaan sisällyttää YK:n yleiskokoukselle antamaansa raporttiin yhteenvedon tutkintamenettelyn johtopäätöksistä.

Artiklan 7 kohdan mukaan sopimusvaltio voi pöytäkirjan allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan antaa selityksen, jossa se ilmoittaa, että se ei tunnusta lapsen oikeuksien komitean tutkintamenettelyä koskevaa toimivaltaa. Suomen tarkoituksena on sitoutua tähän menettelyyn, jolloin kyseistä selitystä ei ole tarkoitus antaa.

14 artikla.Tutkintamenettelyn jatkotoimet. Lapsen oikeuksien komitea voi tarvittaessa pyytää 13 artiklassa mainitun kuuden kuukauden määräajan päätyttyä sopimusvaltiota ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä tutkinnan johdosta. Komitea voi myös pyytää sopimusvaltiota toimittamaan yleissopimuksesta tai sen edellä mainituista valinnaisista pöytäkirjoista antamissa määräaikaisraporteissa lisätietoa niistä toimenpiteistä, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt tutkinnan johdosta.

IV osa Loppumääräykset

15 artikla.Kansainvälinen apu ja yhteistyö. Artiklan mukaan lapsen oikeuksien komitea voi toimittaa asianomaisen valtion suostumuksella YK:n erityisjärjestöille, rahastoille ja ohjelmille sekä muille toimivaltaisille elimille kannanottonsa tai suosituksensa sellaisen valituksen tai tutkinnan johdosta, joka ilmentää teknisen neuvonnan ja avun tarvetta. Samalla toimitetaan sopimusvaltion vastine ja mahdolliset ehdotukset näiden kannanottojen ja suositusten johdosta.

Komitea voi myös kertoa edellä mainituille kansainvälisille tahoille valitusmenettelyssä esille tulleen seikan, josta voi olla hyötyä päätettäessä kansainvälisiin toimenpiteisiin ryhtymistä lapsen oikeuksien sopimuksella perustettujen oikeuksien täytäntöönpanemiseksi. Edellä mainittu edellyttää kyseisen sopimusvaltion suostumusta.

16 artikla.Yleiskokoukselle annettava raportti. Artiklassa määrätään lapsen oikeuksien komitean velvollisuudesta sisällyttää yleissopimuksen 44 artiklan 5 kohdan mukaisesti YK:n yleiskokoukselle joka toinen vuosi annettavaan raporttiinsa yhteenveto pöytäkirjan mukaisesta toiminnastaan.

17 artikla.Valinnaisen pöytäkirjan jakelu ja pöytäkirjasta tiedottaminen. Artiklan mukaan sopimusvaltion tulee tiedottaa tästä pöytäkirjasta samalla tavalla aikuisille ja lapsille, vammaiset henkilöt mukaan lukien. Lisäksi sopimusvaltion on helpotettava tiedonsaantia lapsen oikeuksien komitean kannanotoista ja suosituksista erityisesti kyseistä sopimusvaltiota koskevien tapausten osalta. Kaikki tiedot on annettava asianmukaisin ja aktiivisin keinoin. Tiedot on myös annettava saavutettavissa olevassa muodossa.

18 artikla.Allekirjoittaminen, ratifiointi ja liittyminen. Voidakseen ratifioida pöytäkirjan valtion on tullut ensin ratifioida yleissopimus tai liittyä siihen tai ratifioida jompikumpi sen kahdesta ensimmäisestä valinnaisesta pöytäkirjasta tai liittyä jompaankumpaan niistä.

19 artikla.Voimaantulo. Pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan kolmen kuukauden kuluttua kymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan. Niiden valtioiden osalta, jotka ratifioivat pöytäkirjan tai liittyvät siihen sen jälkeen, kun kymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, pöytäkirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valtiot ovat tallettaneet oman ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 14 päivänä huhtikuuta 2014. Marraskuun loppuun 2014 mennessä valinnaisen pöytäkirjan on allekirjoittanut 48 valtiota, ja sen on ratifioinut tai siihen on liittynyt 14 valtiota. Euroopan unionin jäsenmaista Belgia, Espanja, Irlanti, Portugali, Saksa ja Slovakia ovat ratifioineet pöytäkirjan. Näistä Belgia, Portugali, Saksa ja Slovakia ovat antaneet 12 artiklan mukaisen selityksen, jossa ne tunnustavat lapsen oikeuksien komitean toimivallan ottaa vastaan ja tutkia valtiovalituksia.

20 artikla . Pöytäkirjan voimaantulon jälkeiset loukkaukset. Lapsen oikeuksien komitealla on toimivalta käsitellä ainoastaan sellaisia yleissopimuksessa tai sen kahdessa ensimmäisessä valinnaisessa pöytäkirjassa määrättyjen oikeuksien loukkauksia, jotka ovat tapahtuneet tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen. Mikäli valtiosta tulee tämän pöytäkirjan sopimusvaltio sen kansainvälisen voimaantulon jälkeen, tämän valtion velvoitteet suhteessa komiteaan liittyvät yksinomaan sellaisiin yleissopimuksessa tai sen kahdessa ensimmäisessä valinnaisessa pöytäkirjassa määrättyjen oikeuksien loukkauksiin, jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen, kun tämä pöytäkirja on tullut voimaan kyseisen valtion osalta.

21 artikla.Pöytäkirjan muuttaminen. Artiklan mukaan muutokset sitovat vain niitä sopimusvaltioita, jotka ovat ne hyväksyneet. Muita sopimusvaltioita sitovat edelleen pöytäkirjan määräykset ja niiden mahdollisesti hyväksymät aikaisemmat muutokset.

22 artikla.Irtisanominen. Sopimusvaltio voi milloin tahansa irtisanoa pöytäkirjan ilmoittamalla siitä kirjallisesti YK:n pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen. Vireillä olevat valitukset ja tutkintamenettely saatetaan kuitenkin loppuun, jos ne on pantu vireille ennen irtisanomisen voimaantulopäivää.

23 artikla.Tallettaja ja pääsihteerin ilmoitukset. Artikla sisältää tavanomaiset määräykset YK:n pääsihteeristä tallettajana sekä pääsihteerin allekirjoittamisia, ratifiointeja, liittymisiä, pöytäkirjan ja sen muutosten voimaantuloa sekä irtisanomisia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta.

24 artikla.Kielet. Artikla sisältää tavanomaiset määräykset todistusvoimaisista kielistä ja YK:n pääsihteerin velvollisuudesta toimittaa pöytäkirjasta jäljennökset kaikille valtioille.

4.1Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai, 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, 12/2000 vp, 31/2001 vp ja 38/2001 vp).

Yleissopimus on saatettu voimaan lailla (SopS 59–60/1991), lapsen oikeuksien yleissopimukseen tehty lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin koskeva valinnaisen pöytäkirja on saatettu voimaan lailla (SopS 30–31/2002) sekä lapsen oikeuksien yleissopimukseen lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografia koskeva valinnainen pöytäkirja on saatettu voimaan lailla (SopS 40–41/2012).

Valinnainen pöytäkirja on luonteeltaan ihmisoikeussopimus, minkä vuoksi sen sisältämien aineellisten ihmisoikeusmääräysten voimaansaattamisessa tulee käyttää laintasoista voimaansaattamissäädöstä.

Valinnainen pöytäkirja koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita. Valinnainen pöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joista perustuslain mukaan olisi säädettävä lailla ja jotka koskevat lain tasolla toteutettavaa yksilön oikeusasemaan vaikuttavaa sääntelyä. Määräykset ovat sinänsä sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa.

Pöytäkirjan 1, 5 ja 7 artiklan yksilövalitusta koskevat määräykset vaikuttavat yksilön oikeusasemaan sellaisella tavalla, että yksilövalitusoikeuden sääntely Suomessa kuuluu lainsäädännön alaan. Lisäksi erityisesti 5 artiklaan liittyen lapsen puhevallan käyttämistä on säännelty muun muassa oikeudenkäymiskaaressa, hallintolaissa ja laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Myös 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiset kansalliset oikeussuojakeinot määräytyvät sen perusteella, mihin lainsäädäntöön valituksen kohteena oleva asia perustuu.

Pöytäkirjan 4 artiklassa määrätään suojelutoimenpiteistä. Artiklan määräyksen mukaan sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, ettei sen lainkäyttövaltaan kuuluvia yksityishenkilöitä kohdella huonosti tai uhkailla sen vuoksi, että he ovat tehneet komitealle valituksia tai toimivat yhteistyössä komitean kanssa pöytäkirjan mukaisesti. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan, sillä se sisältää voimassa olevan lainsäädännön sisältöön vaikuttavan velvoitteen. Artiklan 2 kohta sisältää lisäksi määräyksen siitä, ettei valituksen tehneen henkilöllisyyttä saa paljastaa julkisesti ilman kyseisen henkilön suostumusta. Yksityishenkilöiden henkilöllisyyden julkistamista säätelee henkilötietolaki (523/1999) ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999; jäljempänä julkisuuslaki).

Pöytäkirjan 6 artiklan 1 kohdan määräys väliaikaisista toimenpiteistä edellyttää eduskunnan hyväksymistä siksi, että määräys on merkityksellinen valtion täysivaltaisuuden kannalta.

Pöytäkirjan 8 artiklan mukaan komitea antaa valituksen luottamuksellisesti tiedoksi asianosaisena olevalle sopimusvaltiolle. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, ellei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuudesta säädetään julkisuuslaissa. Julkisuuslain 24 §:n 2-kohdassa säädetään Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön koskevien sekä kansainvälisessä lainkäyttö- tai tutkintaelimessä tai muussa kansainvälisessä toimielimessä käsiteltävään asiaan liittyvien asiakirjojen salassapidosta. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 9 artiklan määräykset komitean mahdollisesta osallistumisesta asian sovinnolliseen ratkaisemiseen sivuavat täysivaltaisuutta ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Suostumuksen sovintoon voi antaa myös lapsen puhevaltaa käyttävä henkilö. Kuten 5 artiklan kohdalla on todettu, on lapsen puhevallan käyttämistä koskevaa sääntelyä muun muassa oikeudenkäymiskaaressa, hallintolaissa ja laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.

Pöytäkirjan 11 artiklan määräys sopimusvaltion velvollisuudesta ottaa asianmukaisesti huomioon komitean kannanotot ja mahdolliset suositukset kuuluu myös valtion täysivaltaisuutta koskevana säännöksenä lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 12 artiklassa määrätään valtioiden välisestä riidanratkaisusta. Komitean toimivallan tunnustavan selityksen antaminen edellyttää eduskunnan hyväksymistä.

Pöytäkirjan 13 artiklassa määrätään komitean tutkintamenettelystä. Menettelyssä komitea voi nimetä yhden tai useamman jäsenensä suorittamaan tutkinnan ja laatimaan siitä kiireellisesti kertomuksensa. Tutkintaan voi sisältyä käynti sopimusvaltion alueella, jos käynti on perusteltavissa ja sopimusvaltio suostuu siihen. Jäsenten suorittamassa tutkintatoiminnassa on katsottava olevan kyse julkisen vallan käyttämisestä Suomen alueella. Tutkintamenettelyä arvioidaan jäljempänä käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa valtion täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kannalta. Tutkintatoimintaa koskevat määräykset eivät ole ongelmallisia perustuslain täysivaltaisuussääntelyn kannalta. Artiklan määräykset ovat kuitenkin merkityksellisiä täysivaltaisuuden kannalta ja kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 14 artiklan määräys komitean mahdollisuudesta pyytää sopimusvaltiolta tietoja tutkintamenettelyn johdosta ryhtymiinsä toimenpiteisiin kuuluu myös valtion täysivaltaisuutta koskevana säännöksenä lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 20 artiklassa määrätään komitean toimivallasta suhteessa sopimusvaltioon ja sopimusvaltion velvollisuuksista suhteessa komiteaan. Nämä määräykset vaikuttavat yksilön oikeusasemaan ja/tai valtion täysivaltaisuuteen sellaisella tavalla, että sääntely Suomessa kuuluu lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 2-3, 10, 15-19 ja 21-24 artiklan määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan.

Pöytäkirja sisältää näin ollen määräyksiä, joiden voidaan katsoa kuuluvan edellä mainituilla perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisilla perusteilla lainsäädännön alaan.

4.2Käsittelyjärjestys

Perustuslain 1 §:n 1 momentin mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta. Perustuslain 1 § 3 momentin mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Perustuslain esitöiden mukaan tällä säännöksellä on merkitystä arvioitaessa, milloin kansainvälinen velvoite on ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa ( HE 1/1998 vp ). Perustuslakivaliokunta on perustuslain esitöiden pohjalta katsonut perustelluksi lähteä siitä, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät sellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 19/2010 vp).

Pöytäkirjan 13 artiklassa tarkoitettuun komitean tutkintaan voi sisältyä käynti sopimusvaltion alueella, mikäli käynti on perusteltavissa ja sopimusvaltio suostuu siihen. Tutkinta suoritetaan luottamuksellisesti ja sopimusvaltion kanssa pyritään yhteistyöhön menettelyn kaikissa vaiheissa. Pöytäkirja ei sisällä määräyksiä komitean erityisistä toimivaltuuksista sopimusvaltion alueella eikä oikeudesta päästä tiettyihin tiloihin. Se ei sisällä myöskään määräyksiä, jotka olisivat esteenä sopimusvaltion edustajan läsnäololle komitean suorittaessa tutkintaa. Tietoja hankkiessaan komitea pyytää sopimusvaltiota tekemään yhteistyötä tietojen hankkimiseksi.

Komitean suorittamalla tutkintamenettelyllä on erittäin painavat perus- ja ihmisoikeuksien suojaamiseen liittyvät perusteet. Hallituksen käsityksen mukaan tutkintamenettely kokonaisuudessaan vaikuttaisi kokonaisarvion mukaan vain vähäisessä määrin valtion täysivaltaisuuteen. Sitä koskevat säännökset eivät ole ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kanssa.

Edellä mainitun perusteella pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 19 päivänä joulukuuta 2011 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan

ja että Suomi antaisi selityksen, jonka mukaan Suomi tunnustaa pöytäkirjan 12 artiklassa tarkoitetun komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä sitä vastaan tehtyjä valtiovalituksia.

Edellä esitetyn perusteella ja koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: