HE 249/2014

1Nykytila ja ehdotetut muutokset

Tekijänoikeuslain (404/1961) 2 a luvussa säädetään hyvityksestä teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla hyvitetään tekijänoikeudella suojattujen teosten tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille sitä, että teoksia ja lähioikeuksien suojan kohteita kopioidaan yksityiseen käyttöön tekijänoikeuslaissa säädetyn rajoituksen nojalla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, jäljempänä tietoyhteiskuntadirektiivi , mukaan tekijänoikeutta voidaan rajoittaa sallimalla yksityinen kopiointi, jos oikeudenhaltijoille järjestetään kopioinnista sopiva hyvitys (fair compensation).

Direktiivissä tarkoitettu hyvitys, joka jäsenvaltion on järjestettävä, jos kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen säädetään direktiivissä sallittu poikkeus tai rajoitus, on korvausta tekijälle tai lähioikeuden haltijalle tekijänoikeudella tai lähioikeudella suojatun aineiston käyttämisestä, tässä tapauksessa aineiston kopioimisesta yksityiseen käyttöön. Direktiivin johdantokappaleen 35 mukaan ”tietyissä poikkeus- tai rajoitustapauksissa oikeudenhaltijoiden olisi saatava sopiva hyvitys suojattujen teostensa tai muun aineistonsa käytön korvaamiseksi heille riittävällä tavalla”.

Mainitun johdantokappaleen mukaan ”tällaisen sopivan hyvityksen muotoa, yksityiskohtaisia järjestelyjä ja mahdollista tasoa määritettäessä olisi otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet. Näitä olosuhteita arvioitaessa käyttökelpoinen peruste voi olla kyseisestä toimesta oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva haitta. Mikäli oikeudenhaltijat ovat jo saaneet maksun jossakin muussa muodossa, esimerkiksi osana lisenssimaksua, mitään erityistä tai erillistä maksua ei voida edellyttää. Sopivan hyvityksen tason määrittämisessä olisi otettava täysin huomioon, missä määrin direktiivissä tarkoitettuja teknisiä suojaustoimenpiteitä on käytetty. Tietyissä tilanteissa, joissa oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei velvoitetta maksun suorittamiseen voi syntyä.”

Yksityisen kopioinnin hyvitystä on vuodesta 1984 lähtien kerätty kasettimaksuna ja sittemmin 2006 alkaen hyvitysmaksuna siitä mahdollisuudesta, että tallennusalustalle voidaan valmistaa teoksesta kappale yksityistä käyttöä varten. Lain mukaan maksuvelvollisia ovat laitteen valmistaja ja maahantuoja sekä toissijaisesti sen jälleenmyyjä. Maksu kohdistuu laitteen tai tallennusalustan tallennusominaisuuteen ja tulee myyntihinnassa kuluttajan maksettavaksi.

Hyvitys oikeudenhaltijoille kerätään tallennusalustoista ja -laitteista, joihin teos voidaan tallentaa ja joita merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön. Hyvitysmaksu suoritetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymälle järjestölle Teosto ry:lle. Hyvitysmaksukertymä jaetaan vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän maksuvarojen käyttösuunnitelman mukaisesti tekijöille suorana hyvityksenä ja tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin välillisenä hyvityksenä.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitkä laitteet kuuluvat yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun piiriin ja mikä on maksun suuruus. Valtioneuvoston asetus tallentamattomien ääni- ja kuvanauhojen ja muiden tallennuslaitteiden valmistuksesta ja maahantuonnista suoritettavan maksun suuruudesta vuonna 2014 (946/2013) on voimassa 31 päivään joulukuuta 2014.

Hyvitysmaksua kerätään tällä hetkellä analogisista ja digitaalisista tallennusalustoista sekä digitaalisista tallennuslaitteista, kuten mp3-soittimista, tallentavista digisovittimista ja ulkoisista kiintolevyistä.

Noin 12 miljoonan euron tasolle vuosina 2004—2008 noussut hyvitysmaksukertymä, johon vuoden 2007 digisiirtymä aiheutti tilapäisen noin 3 miljoonan euron lisäyksen, on laskenut noin 6,5—7 miljoonan euron tasolle vuosina 2011—2013. Vuoden 2014 kertymäksi arvioidaan noin 5 miljoonaa euroa. Hyvitysmaksukertymän aleneminen tälle tasolle vaikuttaa kielteisesti luovan työn tekijöiden toimintaedellytyksiin, eikä kertymää voida pitää suuruudeltaan kohtuullisena hyvityksenä yksityisestä kopioinnista, jonka vuosina 2011—2013 ei kuitenkaan osoitettu vähentyneen. Edellytyksiä hyvitysmaksun laitekannan laajentamiseen tai maksun korottamiseen ei ole ollut.

Yksityiseen kopiointiin käytettävien laitteiden kirjo on monipuolistunut ja teosten kopiointi on siirtynyt perinteisistä, lähes yksinomaan tallentamiseen ja kopiointiin soveltuvista tallennusalustoista ja -laitteista sellaisiin laitteisiin, joita voidaan kopioimisen tai tallentamisen lisäksi käyttää myös muihin tarkoituksiin. Myös aineistojen suora lisensiointi on kehittymässä, mutta sen ei ainakaan lyhyellä aikavälillä arvioida merkittävästi vähentävän hyvityksen piiriin kuuluvaa yksityistä kopiointia. Edellä kuvatusta kehityksestä on seurauksena se, että hyvitysmaksua ei kerry kaikista sellaisista tallennuslaitteista ja -alustoista, joihin teoksia kopioidaan laissa tarkoitetulla tavalla yksityiseen käyttöön.

Hallitusohjelman mukaan ”hyvitysmaksujärjestelmää uudistetaan turvaamaan alan toiminnan taloudelliset edellytykset nopean teknologisen kehityksen olosuhteissa”. Terveen kilpailun edistämisohjelman digitaalisia markkinoita koskevan toimenpidekirjauksen mukaan ”opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää, miten hyvitysmaksujärjestelmää voitaisiin uudistaa vuoteen 2014 mennessä hallitusohjelman tarkoittamalla tavalla nopean teknisen kehityksen olosuhteissa”.

Hallitusohjelman kirjausta on ryhdytty panemaan toimeen vuonna 2012. Hanketta on ohjannut hallituspuolueiden edustajien työryhmä kulttuuriministerin valtiosihteerin johdolla.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että otetaan käyttöön uusi järjestelmä, jossa hyvitys yksityisestä kopioinnista rahoitetaan valtion talousarvioon otettavalla kehyslisäyksellä. Hyvityksen tulee olla määrältään sellainen, että sitä voidaan pitää tietoyhteiskuntadirektiivin mukaisesti suuruudeltaan kohtuullisena hyvityksenä (fair compensation) teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön.

Kun valtio lainsäädännössään sallii yksityisen kappaleen valmistamisen tekijänoikeuden rajoituksena ja tietoyhteiskuntadirektiivi edellyttää tällaisessa tapauksessa hyvityksen järjestämistä tekijöille, eikä hyvitystä pystytä riittävästi keräämään osana tallennusalustojen myyntihintaa, on perusteltua, että valtio suorittaa yksityisen kopioinnin hyvityksen verovaroista.

Hyvityksen taso perustuisi alkuvaiheessa aiempiin hyvitysmaksukertymiin. Hyvityksen lähtötasoksi vuosina 2015 ja 2016 määriteltäisiin 11 miljoona euroa, joka rahoitettaisiin kokonaan valtion talousarvioon lisättävällä määrärahalla. Valtioneuvoston asetusta laitemaksuista ja niiden suuruudesta ei vuodelle 2015 enää annettaisi. Vuoden 2017 valtion talousarvion valmistelussa ja siitä eteenpäin hyvityksen tason määrittämisessä otettaisiin lisäksi huomioon yksityistä kappaleen valmistamista ja sen määrää kartoittavan puolueettoman tutkimuksen tulokset ja tapahtunut kehitys.

Voimassa olevat säännökset tallennusalustojen valmistuksen tai maahantuonnin yhteydessä maksettavasta maksusta ehdotetaan kumottaviksi. Myös tekijänoikeusasetuksen säännökset hyvitysmaksusta tulisi kumota lain tullessa voimaan.

2Esityksen vaikutukset

Ehdotuksessa esitetään tekijänoikeuslakiin muutosta, joka on otettu huomioon vuoden 2015 valtion talousarvion täydennysesityksessä. Ehdotuksen hyväksyminen edellyttää kehyslisäystä opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan. Talousarvioon ehdotetaan 11 miljoonan euron lisäystä käytettäväksi yksityistä kappaleen valmistamista koskevan hyvityksen järjestämiseen tekijöille.

Yksityistä kappaleen valmistamista tutkittaisiin vuosittain. Valtion talousarvioon otettavan määrärahan suuruuden määrittämisessä otettaisiin huomioon vuosittain tehtävien tutkimusten tulokset. Suuria ja nopeita muutoksia valmistettujen kappaleiden määrissä ei kuitenkaan odoteta tapahtuvan lähivuosina.

Siirtyminen tallennusalustojen myyntiin kytketystä hyvitysmaksusta valtion talousarvioon otettavaan hyvitykseen takaisi vakaan järjestelmän, joka ei ole riippuvainen siitä, ovatko kaikki yksityiseen kopioimiseen merkittävässä määrin käytettävät tallennusalustat ja -laitteet kulloinkin maksun piirissä vai eivät.

Tallennusalustojen valmistajien, maahantuojien ja jälleenmyyjien maksuvelvollisuus lakkaisi. Sen myötä poistuisivat myös maksusta aiheutuneet hallinnointikulut kaupan eri portailta. Vuonna 2011 arvio hallinnointikuluista oli noin 1 miljoona euroa vuodessa. Vaihtoehdosta, että maksu laajennettaisiin uusiin laitekategorioihin ja järjestelmän piiriin tulisi uusia maksuvelvollisia, on puolestaan arvioitu aiheutuvan lisäksi jopa 3—5 miljoonan euron kertakustannukset.

Hyvitysmaksun poistaminen alentaisi tallennusalustojen ja laitteiden kuluttajahintoja. Tällä hetkellä esimerkiksi mp3-soittimen ja tallentavan digisovittimen hinnassa on tallennuskapasiteetista riippuen hyvitysmaksua 4—36 euroa, ulkoisen kiintolevyn hinnassa puolestaan 9—18 euroa.

Hyvitysmaksua hallinnoivaa järjestöä ei enää tarvittaisi, vaan hyvitys voitaisiin maksaa suoraan opetus- ja kulttuuriministeriöstä tekijöitä edustavien järjestöjen välityksellä hyvityksen edunsaajille eli tekijöille ja lähioikeuksien oikeudenhaltijoille. Samalla poistuisivat hyvitysmaksun keräämisestä ja maksuvarojen hallinnoimisesta aiheutuneet kulut, jotka nykyisessä järjestelmässä on katettu maksun tuotosta. Perintä- ja hallinnointikulut ovat olleet noin 500 000—700 000 euroa vuodessa.

Yksityisen kopioinnin tutkimusten luotettavuutta parannettaisiin järjestämällä tutkimustoiminta opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymässä puolueettomassa tutkimuslaitoksessa. Yksityisen kopioinnin kehitystä arvioitaisiin valtioneuvoston asettamassa neuvoa-antavassa neuvottelukunnassa, jonka tehtävänä olisi toimia neuvoa-antavana asiantuntijaelimenä yksityistä kappaleen valmistamista koskevassa tutkimuksessa.

Järjestelmän hallinnointi kevenisi ja järjestelmän kustannustehokkuus paranisi merkittävästi. Myös asiaa koskeva lainsäädäntö yksinkertaistuisi huomattavasti, kun sekä tekijänoikeuslaissa että -asetuksessa nykyisin olevat hyvitysmaksua koskevat säännökset voitaisiin kumota. Hyvityksen hallinnointiin ei kuluisi rahavaroja, vaan yksityisen kopioinnin tutkimustoimintaan käytettävää osaa lukuun ottamatta koko määräraha voitaisiin suorittaa hyvityksenä tekijöille.

Uudistuksen myötä yksityisen kopioinnin hyvitystä koskeva päätöksenteko siirtyisi osaksi valtion talousarvion valmistelua ja sitä koskevaa päätöksentekoa. Vuosittaisia neuvotteluja tallennusalustojen valmistajia ja maahantuojia sekä tekijöitä edustavien järjestöjen ja kuluttajaviranomaisten kanssa ei enää tarvittaisi. Myöskään lausuntokierrosta, jossa liikenne- ja viestintäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö antavat hyvitysmaksun suuruudesta ja maksun piiriin kuuluvista laitteista lausuntonsa ennen valtioneuvoston päätöstä, ei tarvittaisi.

Uudistus lisäisi opetus- ja kulttuuriministeriössä tehtävän työn määrää. Valvontaviranomaisia yksityisen kopioinnin hyvitys ei enää työllistäisi. Tulliviranomaisten ja aluehallintoviraston valvonta- ja tarkastustehtävät lakkaisivat. Hyvitysmaksua koskevien pykälien kumoamisen jälkeen ei tarvittaisi myöskään poliisin virka-apua tarkastusten suorittamisessa.

Uudistuksen voimaantulon jälkeen nykyinen hyvitysmaksun keräävä järjestö huolehtisi järjestöä koskevan hyväksymispäätöksen mukaisesti nykyisen järjestelmän mukaisista toimenpiteistä, kunnes kaikki vanhan järjestelmän tarvittavat tili- ja muut selvitykset on hoidettu. Myös suoritetun hyvitysmaksun palautusta voitaisiin laissa säädetyissä tapauksissa hakea vuoden 2015 maaliskuun loppuun asti.

3Asian valmistelu

Hallituksen esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Esityksestä on järjestetty kuulemistilaisuus.

4Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa on eduskunnassa käsiteltävänä myös hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta ( HE 181/2014 vp ). Mainittuun esitykseen sisältyy ehdotus otsikoiden lisäämisestä kaikkiin lain pykäliin sekä muutoksista lähioikeuspykälien viittaussäännöksiin.

1Lakiehdotuksen perustelut

26 a §. Pykälän 1 momentin mukaan valtio maksaisi tekijöille hyvitystä teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Hyvitys maksettaisiin valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta. Määrärahan tulisi olla määrältään sellainen, että sitä voidaan pitää kohtuullisen suuruisena hyvityksenä teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön.

Hyvityksellä tarkoitetaan tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista hyvitystä (fair compensation, suomeksi sopiva hyvitys), joka oikeudenhaltijoiden tulisi saada, kun jäsenvaltio säätää rajoituksen kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen luonnolliselle henkilölle yksityiseen käyttöön.

Pykälän 2 momentin mukaan yksityistä kappaleen valmistamista ja sen yleisyyttä tutkittaisiin hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Yksityistä kopiointia koskevan tutkimuksen tekisi opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä puolueeton tutkimuslaitos. Tutkimus voisi sisältää useita erillisiä tutkimuksia, joilla kartoitetaan yksityistä kappaleen valmistamista ja sen laajuutta. Tutkimusten kulut maksettaisiin määrärahasta.

Olennaista on, että tutkimustoiminta organisoitaisiin niin, että yksityisen kopioinnin laajuudesta ja kopiointilähteistä saataisiin mahdollisimman neutraali ja värittymätön kuva hyvityksen oikean tason ja hyvityksen jakamisen perustaksi. Tämä edellyttää, että tutkimusten suunnittelu ja niiden tulosten arviointi ja tulkinta tapahtuisi mahdollisimman puolueettomalla tavalla.

Tutkimusten suunnittelussa ja toteuttamisessa voitaisiin käyttää hyväksi myös sitä kokemusta ja osaamista, jota hyvitysmaksun keräävänä järjestönä jo 1980-luvun puolivälistä toimineelle Teosto ry:lle on kertynyt yksityistä kopiointia koskevasta tutkimustoiminnasta.

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvosto asettaisi opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä neuvottelukunnan, jonka tehtävänä olisi toimia neuvoa-antavana elimenä tutkimusten sisältöön ja suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Neuvottelukunnan toimikausi olisi neljä vuotta.

Neuvottelukunta koostuisi keskeisten viranomaisten, kuten Kilpailu- ja kuluttajaviraston, liikenne- ja viestintäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön, sekä keskeisten sidosryhmien, kuten oikeudenhaltijoiden ja heitä edustavien yhteishallinnointijärjestöjen ja elinkeinoelämän, edustajista. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimisi opetus- ja kulttuuriministeriön edustaja.

26 b §. Pykälän 1 momentin mukaan hyvitys maksettaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain hyväksymän hyvitysvarojen käyttösuunnitelman mukaisesti suorana hyvityksenä teosten tekijöille ja välillisenä hyvityksenä tekijöille heidän yhteisiin tarkoituksiinsa. Tämä vastaisi voimassa olevan 26 a §:n säännöstä.

Pykälän 2 momentin mukaan hyvitys maksettaisiin tekijöille lukuisia tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välityksellä, kuten myös voimassa olevassa 26 a §:n 1 momentissa on säädetty. Ministeriön käyttösuunnitelma voisi sisältää myös tarkempia ohjeita hyvityksen jakamisesta järjestön edustaman alan tekijöille. Järjestön olisi tekijöille henkilökohtaisena hyvityksenä maksettavan suoran hyvityksen jakamisessa kohdeltava sekä edustamiaan että järjestön ulkopuolisia tekijöitä aina yhdenvertaisesti.

Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö valvoisi, että hyvityksen käytössä ja edelleen tilittämisessä noudatetaan käyttösuunnitelmaa. Ministeriöllä olisi oikeus saada järjestöltä tarpeelliset tiedot valvontaa varten.

45 §. Esittävän taiteilijan oikeuksia koskevan 45 §:n 7 momenttia muutettaisiin yksityisen kopioinnin hyvityksen osalta viittaukseksi 26 a ja 26 b §:n soveltamiseen.

46 §. Äänitallenteen tuottajan oikeuksia koskevan 46 §:n 3 momenttia muutettaisiin yksityisen kopioinnin hyvityksen osalta viittaukseksi 26 a ja 26 b §:n soveltamiseen.

46 a §. Kuvatallenteen tuottajan oikeuksia koskevan 46 a §:n 3 momenttia muutettaisiin yksityisen kopioinnin hyvityksen osalta viittaukseksi 26 a ja 26 b §:n soveltamiseen.

49 a §. Valokuvaajan oikeuksia koskevan 49 a §:n 3 momenttia muutettaisiin yksityisen kopioinnin hyvityksen osalta viittaukseksi 26 a ja 26 b §:n soveltamiseen.

2Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetut tutkimustulokset otettaisiin ensimmäisen kerran huomioon valmisteltaessa valtion vuoden 2017 talousarvioesitystä. Riittävä siirtymäaika on tarpeen, jotta tutkimus ehditään organisoida ja sovittaa talousarvion valmisteluaikatauluun.

Voimaantulosäännöksen 3 momentin mukaan vuonna 2014 kerättyyn maksuun ja sen maksamiseen hyvityksenä tekijöille sovellettaisiin kuitenkin tällä lailla kumottujen 26 c—26 f ja 26 h §:n säännöksiä. Vuonna 2014 tallennusalustoista kerätyn maksun maksuvarojen hallinnointi vuonna 2015 ja maksuvarojen jakaminen tekijöille olisi tarkoituksenmukaisinta hoitaa nyt voimassa olevien säännösten mukaisesti ja olemassa olevia hallintorakenteita hyväksi käyttäen.

Voimaantulosäännöksen 4 momentin mukaan kumotussa 26 e §:ssä tarkoitettua suoritettua maksua vastaavaa palautusta voitaisiin hakea hyvitysmaksun nykyään keräävältä järjestöltä 31 päivään maaliskuuta 2015.

3Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Nykyisten hyvitysmaksusäännösten voimassa ollessa hankittujen tallennusalustojen ostajien omaisuuden suojan osalta nousee esiin kysymys maksun palautusta koskevien tekijänoikeuslain 26 e §:n säännösten soveltamisesta sen jälkeen, kun hyvitys on säädetty rahoitettavaksi valtion talousarviosta.

Tekijänoikeuslain 26 e §:n mukaisia maksun palautuksia on vuosina 2009—2013 maksettu keskimäärin 73 kappaletta. Palautukset ovat olleet keskimäärin 76 euroa. Vuosittain palautuksina on maksettu keskimäärin 5 600 euroa. Lisäksi laitteiden maastaviennistä johtuvia maksun palautuksia on maksettu vuodessa yleensä 1 500 euron ja 10 000 euron välillä.

Koska maksua ei enää vuoden 2014 jälkeen kerättäisi tallennusalustoista ja viimeiset kerätyt maksuvarat jaettaisiin tekijöille vuoden 2015 aikana, hyvitysmaksun keräävää ja maksuvaroja hallinnoivaa järjestöä ei tämän jälkeen enää tarvittaisi. Sen vuoksi myös maksun palautus olisi tarkoituksenmukaista ja kohtuullista rajoittaa päättymään vuoden 2015 maaliskuun lopussa.

On oletettavaa, että tallennusalustaa tai tallennuslaitetta ruvetaan käyttämään pian sen hankinnan jälkeen aiottuun tarkoitukseen. Sama koskee myös maahantuotuja laitteita, jotka joko myydään kuluttajille tai viedään maasta toiseen maahan myytäviksi varsin nopeasti.

Sen, että oikeus saada maksun palautus rajoitettaisiin vuoden 2015 maaliskuun loppuun 26 e §:n 2 momentin mukaisesti, ei voida katsoa loukkaavan kohtuuttomasti laitteen käyttäjän tai maastaviejän oikeutta saada maksun palautus.

Lakiehdotusta ei ole pidettävä perustuslain kannalta ongelmallisena.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Valtio maksaa tekijöille hyvitystä teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Hyvitys maksetaan valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta, jonka tulee olla määrältään sellainen, että sitä voidaan pitää kohtuullisena hyvityksenä teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön.

Yksityistä kappaleen valmistamista ja sen yleisyyttä tutkitaan hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Tutkimuksen tekee opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä puolueeton tutkimuslaitos.

Valtioneuvosto asettaa opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia neuvoa-antavana asiantuntijaelimenä yksityistä kappaleen valmistamista koskevassa tutkimuksessa. Neuvottelukunnan toimikausi on neljä vuotta.

Hyvitys maksetaan opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain hyväksymän hyvitysvarojen käyttösuunnitelman mukaisesti suorana hyvityksenä teosten tekijöille ja välillisenä hyvityksenä tekijöille heidän yhteisiin tarkoituksiinsa.

Hyvitys maksetaan tekijöille lukuisia tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välityksellä. Järjestön on suoran hyvityksen jakamisessa kohdeltava sekä edustamiaan että järjestön ulkopuolisia tekijöitä yhdenvertaisesti.

Opetus- ja kulttuuriministeriö valvoo, että hyvityksen käytössä ja edelleen tilittämisessä noudatetaan käyttösuunnitelmaa. Ministeriöllä on oikeus saada järjestöltä tarpeelliset tiedot valvontaa varten.

Menettelyyn, johon 1—5 momentin mukaan vaaditaan esittävän taiteilijan suostumus, sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 3, 6—9, 11 ja 11 a §:ssä, 12 §:n 1—3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 15, 16 ja 16 a—16 e §:ssä, 17 §:n 2, 3 ja 5 momentissa, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 21, 22 ja 25 b—25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 g §:n 1 ja 3 momentissa, 25 h, 25 i, 26, 26 a ja 26 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 28, 29, 29 a, 41 ja 42 §:ssä säädetään.

Menettelyyn, johon 1 ja 2 momentin mukaan vaaditaan tuottajan suostumus, sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 6—9 §:ssä, 11 §:n 2—5 momentissa, 11 a §:ssä, 12 §:n 1—3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 15, 16 ja 16 a—16 e §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 21, 22, 25 b ja 25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 g §:n 1 ja 3 momentissa, 26, 26 a ja 26 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 29 §:ssä säädetään.

Menettelyyn, johon 1 ja 2 momentin mukaan vaaditaan tuottajan suostumus, sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 6—9 §:ssä, 11 §:n 2—5 momentissa, 11 a §:ssä, 12 §:n 1—3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 15, 16 ja 16 a—16 e §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 22, 25 b ja 25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 g §:n 1 ja 3 momentissa, 26, 26 a ja 26 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 29 §:ssä säädetään.

Tässä pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 7—9, 11 ja 11 a §:ssä, 12 §:n 1 ja 2 momentissa, 13 ja 13 a §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 15, 16 ja 16 a—16 e §:ssä, 17 §:n 1 momentissa, 18 §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 20, 22 ja 25 §:ssä, 25 a §:n 1 ja 2 momentissa, 25 b, 25 d, 25 f—25 i, 26, 26 a, 26 b, 27—29, 39, 40, 40 c, 41 ja 42 §:ssä säädetään. Jos valokuva on tekijänoikeuden kohteena, voidaan vedota tekijänoikeuteen.