HE 91/2013

2.1Suomen lainsäädäntö

Kemikaaleja, niiden valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista, jakelua, pakkaamista, myyntiä ja muuta luovuttamista, varastointia, hallussapitoa ja säilyttämistä, teknistä tai muuta käyttöä, maastavientiä, testaamista, mainostamista sekä muuta näihin rinnastettavaa kemikaalien käsittelyä säädellään kemikaalilailla (744/1989) ja sen soveltamisalaan kuuluvilla EU:n asetuksilla sekä kemikaaliasetuksella (675/1993) ja muilla kemikaalilain nojalla annetuilla alemmanasteisilla säädöksillä. Kemikaalilaki (744/1989) korvautuu 1.9.2013 uudella kemikaalilailla, joka sisältää muun muassa säännökset lain soveltamisalasta ja eri viranomaisten tehtävistä.

Säännökset työntekijöiden suojaamisesta sisältyvät työturvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön ja sen nojalla annettuihin alemmanasteisiin säädöksiin. Keskeisin työturvallisuutta koskeva säädös on työturvallisuuslaki (738/2002) .

Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) , jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki , sisältää säännökset kaikkien vaarallisten kemikaalien, palo- ja räjähdysvaarallisten sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien, teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994) sisältää säännökset vaarallisten kemikaalien kuljetuksista.

Kemikaalilaissa säädetään kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen sekä palo- ja räjähdysvaarojen ehkäisemisestä ja torjumisesta. Vaarallisten kemikaalien käsittelystä on voimassa, mitä kemikaaliturvallisuuslaissa säädetään. Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta on kaikkia kuljetusmuotoja koskeva puitelaki, jota täydentävät asetukset vaarallisten aineiden kuljetuksesta. Työsuojelun alaan kuuluva lainsäädäntö koskee kaikkia työ- ja virkasuhteessa olevia työntekijöitä työn laadusta riippumatta.

2.2Euroopan unionin lainsäädäntö

Kemikaalilain soveltamisalaan kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista, Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta, jäljempänä REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals), ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta, jäljempänä CLP-asetus (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures). Kemikaalilailla toimeenpantu EU:n direktiivi biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 98/8/EY, jäljempänä biosididirektiivi on korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EU) N:o 528/2012, jäljempänä biosidiasetus. Asetus on tullut voimaan 17 päivänä heinäkuuta 2012 ja sitä sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2013 alkaen.

Kemikaalien luokituksen ja merkintöjen yhdenmukaistettuja vertailuperusteita sekä käyttöturvallisuustiedotteita koskevia sääntöjä on valmisteltu kansainvälisellä tasolla Yhdistyneiden kansakuntien, jäljempänä YK puitteissa maailmanlaajuisen kaupankäynnin helpottamiseksi sekä samalla ihmisen terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Tämän työn tuloksena on syntynyt kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä, jäljempänä GHS-järjestelmä (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals). Euroopassa järjestelmä on toimeenpantu luokitusta ja merkintöjä koskevan entisen yhteisölainsäädännön korvanneella CLP-asetuksella. Asetus muuttaa Suomen lainsäädännön GHS-järjestelmän mukaiseksi. Asetusta sovelletaan vaiheittain siten, että aineet on tullut luokitella CLP-asetuksen mukaisesti 1 päivästä joulukuuta 2010 ja seokset tulee luokitella 1 päivästä kesäkuuta 2015 lähtien. Kuljetuspuolella GHS-järjestelmän vaikutukset on huomioitu alan kansainvälisissä sopimuksissa ja direktiiveissä.

Yleissopimuksen määräykset liittyvät keskeisesti CLP- ja REACH-asetuksen alaan. Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon (2/91) mukaan toimivalta yleissopimuksen suhteen kuuluu yhteisesti sekä jäsenvaltioille että yhteisölle. Huomioiden Euroopan unionin tuomioistuimen (asia 22/70) laatimat ulkoista toimivaltaa koskevat säännöt ja erityisesti se, mitä on säädetty kemikaaleja koskevan yleissopimuksen tekemisestä ja ratifioinnista (yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91), jäsenvaltiot eivät voi itsenäisesti päättää yleissopimuksen ratifioimisesta ilman neuvoston ennakkosuostumusta, koska jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan. Euroopan unioni puolestaan ei voi ratifioida mitään ILO:n yleissopimuksia, koska ainoastaan valtiot voivat olla niiden sopimusosapuolia.

Jos yleissopimuksessa käsiteltävä asia kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen parhaalla mahdollisella tavalla yhteistyö yleissopimuksen ratifioinnissa ja kyseisestä yleissopimuksesta juontuvien sitoumusten täytäntöönpanossa (Euroopan unionin tuomioistuimen lausunto 2/91).

Neuvosto on sellaisten viime vuosikymmenten aikana hyväksyttyjen kolmen ILO:n yleissopimuksen osalta, jotka kuuluvat osittain unionin toimivaltaan, valtuuttanut jäsenvaltiot ratifioimaan unionin edun vuoksi ne osat, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan. Mitä tulee yleissopimukseen, tuomioistuin on vuonna 1993 todennut, että vaarallisten aineiden ja valmisteiden luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva sääntely on edennyt niin pitkälle, että jäsenvaltiot eivät enää voi ulkosuhteissa toimia täysivaltaisina tällä alalla (yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91). Alaa säännellään lähinnä CLP-asetuksella, jolla pannaan unionin tasolla täytäntöön GHS-järjestelmä. SEUT-sopimuksen 114 artiklaan perustuva unionin lainsäädäntö on yksityiskohtaisempi kuin yleissopimuksessa vahvistetut yleiset periaatteet. Yleissopimuksessa vahvistettujen yleisten periaatteiden ja CLP-asetuksen välillä ei ole ristiriitaa.

Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asiainneuvosto pääsi 20.6.2013 yleisnäkemykseen päätöksestä valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan yleissopimus.

I osa Sopimuksen ala ja määritelmät

1 artikla. Yleissopimusta sovelletaan pääsääntöisesti kaikilla taloudellisen toiminnan aloilla, joilla kemikaaleja käytetään. Soveltamisalaa voidaan rajoittaa edellyttäen, että kansallinen lainsäädäntö takaa vähintään samantasoisen suojan ja että rajoittamisesta neuvotellaan edustavimpien työmarkkinajärjestöjen kanssa. Luottamuksellista tietoa, jonka tulo kilpailijan tietoon voi aiheuttaa vahinkoa työnantajan liiketoiminnalle, suojataan erityismääräyksin, jotka eivät kuitenkaan saa vaarantaa työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä. Yleissopimus ei koske tavaroita, jotka normaaleissa olosuhteissa eivät altista työntekijöitä kemikaaleille. Yleissopimusta sovelletaan organismien kehittämiin kemikaaleihin, mutta ei organismeihin.

Suomessa yleissopimuksen määräykset sisältyvät kemikaalilakiin ja sen soveltamisalaan kuuluviin EU-asetuksiin. Suomessa kemikaaleihin sekä niiden valmistukseen, maahantuontiin, markkinoille saattamiseen, jakeluun, pakkaamiseen, myyntiin ja muuhun luovuttamiseen, varastointiin, hallussapitoon ja säilyttämiseen, tekniseen ja muuhun käyttöön, maastavientiin, testaamiseen, mainostamiseen ja muuhun näihin rinnastettavaan kemikaalien käsittelyyn sovelletaan kemikaalilakia ja -asetusta sekä kemikaalilain soveltamisalaan kuuluvia EU-asetuksia.

Suomessa yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle ei ole tarpeen jättää mitään aloja, yrityksiä tai tuotteita lainsäädännön kattavuuden takia. Työsuojelua koskeva lainsäädäntö koskee kaikkia työ- tai virkasuhteessa olevia työntekijöitä työn laadusta riippumatta. Kemikaalilain mukaan voidaan valtioneuvoston asetuksella maanpuolustusta koskevista poikkeuksista kemikaalilainsäädännön soveltamisessa (996/2010) antaa Suomen maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia tietyin edellytyksin kemikaalilain sekä REACH- ja CLP-asetusten sekä mainittujen asetusten nojalla annettujen Euroopan unionin säännösten noudattamisesta.

Luottamuksellisen tiedon suojaamisesta säädetään työsopimuslain (55/2001) ohella kemikaalilaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006) , jäljempänä työsuojelun valvontalaki.

2 artikla. Artiklassa määritellään yleissopimuksessa käytetyt käsitteet kemikaali, vaarallinen aine, kemikaalien käyttö työssä, taloudellisen toiminnan alat ja työntekijöiden edustajat. Suomen lainsäädännössä on käytetty yleissopimuksessa tarkoitettuja käsitteitä.

II osa Yleisiä periaatteita

3 artikla. Artikla edellyttää, että yleissopimuksen voimaansaattamisessa kuullaan edustavimpia työmarkkinaosapuolia. Tämä hallituksen esitys on hyväksytty Suomen ILO-neuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina kaikki työmarkkinaosapuolet.

4 artikla. Artiklassa edellytetään yhtenäisen kemikaalien turvallista käyttöä työssä koskevan kansalliset olosuhteet ja käytäntö huomioon ottavan, edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvotellun toimintaohjelman laatimista ja ajanmukaisena pitämistä. Mainittua toimintaohjelmaa vastaa hallitusohjelmaan perustuva, vuonna 2006 hyväksytty kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva kemikaaliohjelma. Ohjelma on poikkihallinnollinen ja sisältää kemikaalien käytön työssä. Kansallinen, vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma vastaa yleissopimuksen mukaista toimintaohjelmaa kemikaalien turvallisesta käytöstä työssä. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa edellytetään kansallisen kemikaaliohjelman toimeenpanon jatkamista sekä nykyisten toimien riittävyyden arvioimista kansainvälisen tavoitteen saavuttamiseksi kemikaalien terveys- ja ympäristöriskien minimoimisessa vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa esitetään suosituksia, joiden avulla kemikaalien aiheuttamaa haittaa ihmisten terveydelle sekä ympäristöön voidaan vähentää. Kansallisen kemikaaliohjelman väliarviointi tehtiin vuonna 2012.

5 artikla. Artiklan mukaan viranomainen voi turvallisuus- tai terveyssyistä kieltää tai rajoittaa tiettyjen vaarallisten kemikaalien käyttöä tai edellyttää, että siihen vaaditaan ennakkoilmoitus tai valtuutus.

Kemikaalien valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön kieltämisestä ja rajoittamisesta säädetään REACH-asetuksen 67 artiklassa ja liitteessä XVII sekä kemikaalilain 43 §:ssä. Suomessa voimassa olevat kemikaalien kiellot ja rajoitukset perustuvat REACH-asetuksen liitteeseen XVII. Kemikaalilain 45 §:n nojalla valvontaviranomainen voi kieltää toiminnanharjoittajaa jatkamasta tai toistamasta säännösten tai määräysten vastaista menettelyä ja määrätä toiminnanharjoittajan muutoin täyttämään laissa säädetyt velvoitteet. Työsuojelun valvontalaissa tarkoitettu tarkastaja voi antaa työsuojelun valvontalain 18 §:n väliaikaisen kiellon, jos rikkomus koskee kemikaalin tai kemikaalia sisältävän laitteen tai esineen markkinoille tai käyttöön saattamista. Työsuojelun valvontalain 49 §:n mukaan työsuojeluviranomaisen on saatuaan tietoonsa epäkohdan tai puutteellisuuden tuotteessa, jonka turvallisuutta koskevien säännösten noudattamisen valvonta kuuluu muulle viranomaiselle, ilmoitettava asiasta kyseiselle valvontaviranomaiselle, esimerkiksi Tukesille.

REACH-asetus sisältää myös säännökset lupamenettelystä tietyille erityistä haittaa aiheuttaville aineille.

Toiminnan laajuudesta riippuen vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi edellyttävät kemikaaliturvallisuuslain mukaan joko ennakkoilmoitusta pelastusviranomaiselle tai Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) lupaa.

III osa Luokitus ja siihen liittyvät toimenpiteet

6 artikla. Yleissopimuksen luokitusjärjestelmiä koskevan artiklan mukaan viranomaisten on laadittava kansallisten tai kansainvälisten normien mukainen järjestelmä ja tunnusmerkit, joiden avulla kemikaalit voidaan luokitella vaarallisuusasteen ja -tyypin mukaan, sekä vahvistettava kriteerit, joiden perusteella kemikaali luokitellaan vaaralliseksi. Useammasta kemikaalista koostuvan seoksen vaarallisuus arvioidaan ainesosien vaarallisuuden perusteella. Kuljetuksen kohdalla luokitusjärjestelmissä ja kriteereissä on huomioitava YK:n vaarallisten tavaroiden kuljettamista koskevat suositukset.

Luokitus- ja merkintäsäädökset on toimeenpantu kemikaalilaissa (744/1989) , kemikaaliasetuksessa sekä kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (807/2001) , jäljempänä luokitusperusteasetus.

Kemikaaliasetus velvoittaa asianmukaisesti luokittelemaan, merkitsemään ja pakkaamaan vaaralliset kemikaalit eli sellaiset aineet ja seokset, jotka jo vähäisinä määrinä elimistöön tai luontoon joutuessaan voivat aiheuttaa haittaa. Tarkemmin asiasta säädetään asetuksilla (5/2010, 414/2011 ja 807/2001). Kansallinen sääntely korvautuu vaiheittain, viimeistään 1 päivästä kesäkuuta 2015 alkaen CLP-asetuksella.

Kemikaalin luokituksessa tulee ottaa huomioon kemikaalin palo- ja räjähdysvaaralliset sekä terveydelle ja ympäristölle vaaralliset ominaisuudet, jotka voivat aiheuttaa vaaraa kemikaalin normaalin käsittelyn tai käytön aikana. Luokituksen ja merkintöjen muodostamiseksi selvitetään kemikaalin ominaisuudet testaamalla sen mukaan, mitä luokitusperusteasetuksessa tai CLP-asetuksessa määrätään. Jos tiedot kemikaalin ominaisuuksista on saatu Euroopan yhteisön vahvistamia testimenetelmiä käyttäen, voidaan tietoja käyttää suoraan luokituksen ja merkintöjen muodostamisessa. Jos tiedot on saatu muita testimenetelmiä käyttäen, tulee tietoja arvioida suhteessa vahvistettuihin testimenetelmiin ja arvioinnin tulosta käyttää hyväksi kemikaalin luokituksessa ja merkintöjen valitsemisessa. EU-tasolla on annettu yhdenmukaistettu luokitus ja merkinnät useille tuhansille aineille (aineluettelo), jotka on lueteltu CLP-asetuksen liitteessä VI. Näiden aineiden suomen- ja ruotsinkieliset nimet luetellaan asetuksessa CLP-asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista kemikaaleista (5/2010) . Yhdenmukaistettujen luokitusten ja merkintöjen luetteloa eli CLP-asetuksen liitettä VI päivitetään ja täydennetään CLP-asetuksessa säädetyllä tavalla.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa. Suomen eri kuljetusmuotoja (tie, rautatie, ilma ja meri kappaletavarana) koskeva lainsäädäntö perustuu YK:n vaarallisten aineiden kuljetusten mallisääntöihin. Vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva lainsäädäntö täyttää kansainvälisen vaarallisten aineiden tiekuljetussopimuksen (ADR) ja vastaavan rautatiekuljetuksia koskevan sopimuksen (RID) sekä vastaavien EU-direktiivien vaatimukset. Kuljetuspakkaukset merkitään aineen YK-numerolla ja varoituslipukkeilla, jotka osoittavat kuljetettavan kemikaalin vaaran ja kuljetusluokan numeron. Säiliöt, kontit ja ajoneuvot merkitään vaaran laatua kuvaavalla varoituskilvellä, jossa useimmissa tapauksissa on aineen vaaratunnusnumero ja YK-numero. Tiekuljetuksissa kuljettajalta edellytetään ADR-ajolupaa. Ajoneuvoissa on oltava mukana kuljetettavan aineen kirjalliset turvallisuusohjeet, joista käy ilmi aineen vaarallisuus sekä tarpeelliset torjunta-, suojelu- ja ensiaputoimenpiteet onnettomuuden tai tulipalon sattuessa. Rautatiekuljetusten yhteydessä vastaavat tiedot on koottu vaarallisten aineiden ohjekortistoon (VAO).

7 artikla. Artikla liittyy kemikaalien merkintöihin. Kaikki kemikaalit on merkittävä tunnistettavalla tavalla. Vaarallisten kemikaalien päällysmerkintöjen tulee antaa työntekijöille oleelliset tiedot kemikaalien luokituksesta, vaaroista ja niiden edellyttämistä turvatoimista. Viranomaisten on kansallisten tai kansainvälisten normien mukaisesti hyväksyttävä merkintää koskevat vaatimukset. Kuljetusten osalta on huomioitava YK:n suositukset vaarallisten aineiden kuljetuksista.

Kemikaalin merkinnöillä tarkoitetaan kemikaalin varoitusetikettiin tulevia varoitusmerkintöjä, jotka perustuvat luokitukseen. Kemikaalilain 17 §:n ja CLP-asetuksen IV-artiklan mukaan markkinoille saatettavat kemikaalit tulee olla luokiteltu ja pakattu sekä niiden päällykset merkitty kemikaalilain tai CLP-asetuksen mukaisesti. Kemikaalin valmistajan, maahantuojan, jakelijan tai muun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, on huolehdittava siitä, että päällys, jossa kemikaali luovutetaan, on kestävä ja turvallinen ja että päällyksessä on turvallisuuden ja tunnistamisen kannalta tarpeelliset tiedot, varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet. Jollei kemikaalia luovuteta edellä tarkoitettuun päällykseen pakattuna, kemikaalin markkinoille tai käyttöön luovuttamisesta vastaavan toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että vastaanottaja saa muulla tavoin edellä tarkoitetut tiedot, varoitukset ja ohjeet. Tarkemmat säännökset päällyksestä sisältyvät kemikaaliasetuksen 15 §:ään, joka muun muassa edellyttää, että tiettyjen vaaraominaisuuksia omaavien vähittäismyyntiin tarkoitettujen kemikaalien päällysten tulee olla varustettuja näkövammaisten vaaratunnuksella ja turvasulkimella. Tästä vaatimuksesta säädetään tarkemmin asetuksessa vaarallisen kemikaalin päällyksen turvasulkimesta ja näkövammaisille tarkoitetusta vaaratunnuksesta (414/2011) .

Merkinnöistä säätää väistyvän lainsäädännön osalta tarkemmin kemikaaliasetuksen 16 §. Sen mukaan vaarallisen kemikaalin päällykseen tulee merkitä valmisteen kauppanimi, muu nimitys tai vaarallisen aineen nimi, Euroopan yhteisössä toimivan toiminnanharjoittajan nimi ja osoitetiedot, valmisteen sisältämät vaaralliset aineet, varoitusmerkit ja niiden nimet, vaaraa ja turvallisuustoimenpiteitä osoittavat standardilausekkeet (R- ja S-lausekkeet), aineen EY-numero, sanat ”EY-merkintä, EG-märkning”, sisällyksen määrä ja muut turvallisen käytön edellyttämät merkinnät.

CLP-asetuksen mukaan vaarallisen kemikaalin pakkauksen varoitusetikettiin on merkittävä tuotetunniste, siis aineen nimi ja tunnistenumero tai seoksen kauppanimi, seoksen luokituksen aiheuttaneiden aineiden nimet, varoitusmerkit, huomiosanat, vaara- ja turvalausekkeet, toimittajan yhteystiedot, yleiseen kulutukseen tarkoitettujen pakkausten määrätiedot sekä täydentävät tiedot, esimerkiksi aineluettelossa mainitut erityislausekkeet. Varoitusetikettien sisällön lisäksi muun muassa niiden ulkoasua ja kiinnittämistä päällyksiin säännellään CLP-asetuksessa tarkemmin. Väistyvään lainsäädäntöön verrattuna erottavina tekijöinä ovat muun muassa erilaiset varoitusmerkit, huomiosanojen ”vaara” ja ”varoitus” käyttöönotto, H- ja P-lausekkeet vaara- ja turvalausekkeina, vaaraluokkien ja -kategorioiden suurempi määrä sekä erilainen lähestyminen seosten luokitukseen. Varoitusetiketit on uusittava CLP-asetuksen mukaisiksi siirtymäaikojen kuluessa.

8 artikla. Artikla koskee kemikaalien turvallisuusohjeita. Työnantajille on toimitettava vaarallisia kemikaaleja koskevat turvallisuusohjeet, joihin on sisällyttävä oleelliset tiedot kemikaalien koostumuksesta, toimittajasta, luokituksista, vaaroista sekä turvallisuus- ja hätätoimenpiteistä. Viranomaisten on laadittava kansallisten tai kansainvälisten normien mukaisesti kemikaalien turvallisuusohjeiden laatimiskriteerit. Kemikaalin turvallisuusohjeessa ja päällysmerkinnässä käytettyjen nimien on vastattava toisiaan.

REACH-asetuksen 31 artiklan mukaan aineen tai seoksen toimittajan on toimitettava aineen vastaanottajalle asetuksen liitteen II mukaisesti laadittu käyttöturvallisuustiedote, jos aine tai seos on luokiteltu vaaralliseksi, aine on hitaasti hajoava, biokertyvä ja myrkyllinen tai erittäin hitaasti hajoava ja erittäin voimakkaasti biokertyvä tai aine sisältyy REACH-asetuksen mukaiseen niin sanottuun kandidaattiluetteloon muista syistä. Käyttöturvallisuustiedotteen sisällöstä säädetään tarkemmin edellä mainitussa REACH-asetuksen liitteessä II. Liite on uusittu komission asetuksella (EU) N:o 453/2010. Muutosasetuksella on annettu käyttöturvallisuustiedotteen täyttöohjeet kahdella eri tavalla, liitteet 1 ja 2). Tarkoituksena on, että liitettä 1 sovelletaan 1 päivään kesäkuuta 2015 asti, jonka jälkeen siirrytään soveltamaan liitettä 2, koska sen jälkeen ei käyttöturvallisuustiedotteessa enää tarvitse ilmoittaa kemikaalin väistyvää, kemikaalilain mukaista luokitusta.

Kemikaaliturvallisuuslain 7 §:n mukainen velvollisuus olla selvillä edellyttää toiminnanharjoittajan hankkivan valmistamiensa, käsittelemiensä ja varastoimiensa vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden fysikaalisista, kemiallisista ja palo- ja räjähdysvaarallisista sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisista ominaisuuksista ja luokituksesta sellaiset tiedot, jotka kohtuudella ovat saatavissa ja riittävät kyseisessä laissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseen.

Käyttöturvallisuustiedotteen avulla käyttäjien on voitava ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ihmisten terveyden, työturvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi. Sen on annettava käyttäjille tietoja aineen tai seoksen vaaroista, turvallisesta varastoinnista, käsittelystä ja hävittämisestä. REACH-asetuksen 35 artiklan mukaisesti työnantajan on taattava työntekijöilleen ja heidän edustajilleen mahdollisuus saada tiedot niistä aineista tai valmisteista, joita he käyttävät tai joille he voivat altistua työnsä aikana. Valtioneuvoston asetuksen kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) 4 §:n mukaan vaarojen tunnistamista ja riskien arviointia varten työnantajalla tulee olla riittävät tiedot työssä käytettävien ja esiintyvien kemiallisten tekijöiden ominaisuuksista ja vaarallisuudesta. Työnantajan on osaltaan varmistettava, että vaarallisen kemikaalin päällykset on merkitty ja että kemikaalista on toimitettu työpaikalle asianmukainen käyttöturvallisuustiedote.

Käyttöturvallisuustiedotteet on tullut uusia REACH-asetuksen uuden liitteen II mukaisiksi asetuksessa määritettyjen siirtymäaikojen mukaisesti 1 päivänä joulukuuta 2012. Käyttöturvallisuustiedote on päivitettävä REACH-asetuksen 31 artiklan mukaan aina, kun tulee saataville uusia riskinhallintatoimenpiteisiin vaikuttavia tai vaaroihin liittyviä tietoja, kun asetuksen mukainen lupa on myönnetty tai evätty tai kun on asetettu rajoitus. Käyttöturvallisuustiedotetta tarkistettaessa ja kun uusi tarkistettu versio toimitetaan käyttäjille, muutokset on saatettava vastaanottajan tietoon käyttöturvallisuustiedotteen kohdassa 16, jollei niistä ole tiedotettu muualla. Käyttöturvallisuustiedotteessa on aina ilmoitettava sen laatimispäivä. Uudessa tarkistetussa versiossa on lisäksi ilmoitettava kyseisen version numero, tarkastuksen numero sekä tieto siitä, mikä versio korvataan ja mistä lähtien tarkastettu versio on voimassa.

Artiklan kolmannen kappaleen määräystä vastaava sääntely sisältyy REACH-asetuksen liitteeseen II. Käyttöturvallisuustiedotteessa on käytettävä kemikaalille samaa nimeä kuin päällysmerkinnöissä.

9 artikla. Artikla koskee tavarantoimittajien velvollisuuksia. Kemikaalien toimittajien on vastattava siitä, että kemikaalit on yleissopimuksen mukaisesti luokiteltu tai muutoin arvioitu ja merkitty tunnistettavasti, että vaaralliset kemikaalit on päällysmerkitty ja että työnantajille toimitetaan vaarallisten kemikaalien turvallisuusohjeet. Vaarallisten kemikaalien toimittajien on lisäksi huolehdittava siitä, että työnantajille toimitetaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti uusimmalla tiedolla päivitetyt päällysmerkinnät ja turvallisuusohjeet. Luokittelemattomien kemikaalien toimittajien on tunnistettava toimittamansa kemikaalit ja arvioitava saatavilla olevan tiedon perusteella niiden vaarallisuus.

Artiklan osalta viitataan edellä 6, 7 ja 8 artiklan yhteydessä oleviin selvityksiin kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja turvallisuusohjeista. Kolmannen kappaleen osalta määräystä vastaa kemikaalilain 16 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus, joka edellyttää kemikaalin valmistajan, maahantuojan, jakelijan tai muun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, hankkivan valmistamansa, maahan tuomansa, markkinoille tai käyttöön luovuttamansa kemikaalin fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista sekä sen terveys- ja ympäristövaikutuksista sellaiset tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa ja riittävät kemikaalilain nojalla hänelle määrättyjen velvollisuuksien täyttämiseen.

IV osa Työnantajien velvollisuudet

10 artikla. Artikla koskee työnantajien velvollisuuksia. Työnantajien on huolehdittava työssä käytettävien kemikaalien merkitsemisestä ja turvallisuusohjeiden toimittamisesta työntekijöille ja heidän edustajilleen. Jos työnantaja vastaanottaa kemikaaleja, joita ei ole asianmukaisesti merkitty tai joista ei ole toimitettu turvallisuusohjeita, kemikaalien käyttö ei ole sallittua, ennen kuin puuttuvat tiedot on hankittu. Työnantajien on huolehdittava käytettävien kemikaalien yleissopimuksen mukaisesta luokittelusta, tunnistamisesta ja arvioinnista sekä tarpeellisten varotoimien noudattamisesta. Työnantajien on pidettävä työpaikalla käytetyistä vaarallisista kemikaaleista luetteloa, joka sisältää viittaukset asianomaisiin turvallisuusohjeisiin ja on kaikkien työntekijöiden ja heidän edustajiensa saatavilla.

Työnantajan yleisestä velvollisuudesta tunnistaa ja arvioida työhön liittyvät ja siitä aiheutuvat vaarat säädetään työturvallisuuslaissa (738/2002) . Sen säännöksiä täydentää kemiallisista tekijöistä työssä annettu valtioneuvoston asetus, jonka 4 § edellyttää työnantajan varmistavan, että vaarallisen kemikaalin päällykset on merkitty ja että kemikaaleista on toimitettu työpaikalle asianmukainen käyttöturvallisuustiedote. Asetuksen 8 § kieltää työnantajaa käyttämästä kemikaaleja, joista hänellä ei ole käytettävissä varoitusmerkintöjä ja käyttöturvallisuustiedotetta tai niitä vastaavia tietoja, ja asetuksen 5 § velvoittaa työnantajaa pitämään ajan tasalla olevaa kauppanimen mukaista luetteloa työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Luettelosta on käytävä ilmi kemikaalin luokitustiedot ja se, mistä kemikaalista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote.

11 artikla. Artikla koskee kemikaalien siirtämistä. Työnantajan on huolehdittava siitä, että kemikaaleja muihin säiliöihin ja laitteisiin siirrettäessä työntekijöitä informoidaan aineen luonteesta, sen käyttämiseen liittyvistä vaaroista ja tarvittavista turvallisuustoimenpiteistä.

Työturvallisuuslain 8 §:n mukainen työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite edellyttää työnantajan tarpeellisin toimenpitein huolehtivan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työturvallisuuslain 10 §:n mukaan työnantajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä työn, työtilan, muun työympäristön ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Työturvallisuuslain 38 §:n mukaan työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen 8 § edellyttää muun muassa, että vaarallisten kemiallisten tekijöiden aiheuttamat työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta uhkaavat vaarat on poistettava ja riskit vähennettävä mahdollisimman pieniksi. Pykälän mukaisina keinoina tulevat kysymykseen muun muassa asianmukaiset työmenetelmät mukaan lukien järjestelyt työpaikalla vaarallisten kemiallisten tekijöiden sekä tällaisia kemiallisia tekijöitä sisältävien jätteiden turvalliseksi käsittelemiseksi, varastoimiseksi ja kuljettamiseksi. Valtioneuvoston asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (856/2012) säädetään kemikaaliturvallisuuslaissa tarkoitettujen vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista. Vaarallisia aineita sisältävien säiliöiden rakenteesta ja merkinnöistä säädetään samannimisessä valtioneuvoston päätöksessä (421/1989) .

12 artikla. Artikla koskee altistumista. Työnantajan on estettävä työntekijöiden altistuminen raja-arvot ylittävästi, arvioitava, seurattava ja kirjattava altistumista koskevat huomiot sekä huolehdittava siitä, että työympäristön ja vaarallisia kemikaaleja käyttävien työntekijöiden altistumista koskevat kirjatut tiedot täyttävät viranomaisten vaatimukset ja ovat työntekijöiden ja heidän edustajiensa käytettävissä.

Työturvallisuuslain 8 §:n mukainen työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite edellyttää työnantajan tarpeellisin toimenpitein huolehtivan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työturvallisuuslain 38 §:n mukaan työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Altistumisen seurannasta säädetään kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen (715/2001) 7 §:ssä. Se edellyttää työnantajan säännöllisin mittauksin arvioivan työntekijöiden altistumista siinä tapauksessa, ettei sitä muuten voida luotettavasti arvioida. Lisäksi työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta annettu valtioneuvoston asetus (716/2000) velvoittaa työnantajan huolehtimaan siitä, että työntekijöiden altistumisen taso vähennetään mahdollisimman alhaiseksi niin, ettei se ylitä asetuksella säädettyä raja-arvoa. Työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemistä ja selvittämistä koskevia säännöksiä sisältyy myös työterveyshuoltolakiin (1383/2001) .

13 artikla. Artikla liittyy toiminnalliseen valvontaan. Työnantajien on arvioitava työssä käytettävien kemikaalien riskit ja pyrittävä vähentämään riskejä muun muassa vähemmän vaarallisilla kemikaaleilla ja teknologioilla, teknisellä valvonnalla, työmenetelmävalinnoilla, työhygienialla ja henkilökohtaisilla suojalaitteilla. Työnantajien on rajoitettava altistumista, huolehdittava ensiavusta ja varauduttava hätätilanteisiin.

Työturvallisuuslain 8 §:n mukainen työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite edellyttää työnantajan tarpeellisin toimenpitein huolehtivan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Säännöstä täydentää kemiallisista tekijöistä työssä annetun asetuksen 8 §, joka koskee riskien vähentämisen yleisiä periaatteita. Sen mukaan vaarallisten kemiallisten tekijöiden työntekijöille aiheuttamia vaaroja voidaan vähentää muun muassa työmenetelmien suunnittelulla ja järjestelyllä, työturvallisuuden kannalta asianmukaisten laitteiden ja työvälineiden käyttämisellä, turvallisuuden varmistavilla kunnossapitomenetelmillä sekä altistuvien työntekijöiden lukumäärän, altistumisen keston ja voimakkuuden minimoimisella. Toimenpiteet vastaavat artiklan vaatimuksia. Toiminnanharjoittajan velvollisuudesta käyttää mahdollisuuksien mukaan vähemmän vaaraa aiheuttavaa kemikaalia tai menetelmää säädetään kemikaalilain 16 a §:ssä. Työturvallisuuslain 38 §:n mukaan työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Altistumisen seurannasta säädetään kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen (715/2001) 7 §:ssä. Asetuksen 11 § koskee onnettomuuksia sekä vaara- ja hätätilanteita. Työnantajan tulee varautua onnettomuuksiin sekä hätä- ja vaaratilanteisiin toimintasuunnitelmalla, joka sisältää menettelytavat työntekijöiden suojelemiseksi, pelastustoimenpiteiksi, ensiavun antamiseksi ja asianmukaisten turvallisuusharjoitusten järjestämiseksi säännöllisin väliajoin.

14 artikla. Artikla koskee vaarallisten kemikaalien ja tyhjien säiliöiden hävittämistä, jonka on tapahduttava kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti siten, ettei vaaranneta terveyttä tai ympäristöä.

Artiklan osalta viitataan edellä mainittuun kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:ään, jonka sisältöä on selvitetty artiklan 11 yhteydessä. Tämän ohella käytöstä poistettujen kemikaalien kierrätyksestä ja hävittämisestä säädetään jätelaissa (646/2011) .

15 artikla. Artikla koskee työnantajan velvollisuutta tiedottaa työntekijöilleen kemikaaleihin liittyvistä vaaroista sekä opastaa ja kouluttaa heitä kemikaalien turvallisen käytön varmistamiseksi.

Säännöksiä työntekijöiden opastuksesta ja ohjauksesta sisältyy työturvallisuuslain 14 §:ään. Sen mukaan työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä ja huolehdittava siitä, että työntekijä hänen ammatillinen osaamisensa ja kokemuksensa huomioon ottaen riittävästi perehdytetään työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloittamista, työtehtävän muuttuessa sekä ennen uusien työvälineiden ja työ- tai tuotantomenetelmien käyttöön ottamista. Tarvittaessa työntekijälle annettua opastusta ja ohjausta on täydennettävä.

Vastaavasti kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen 16 § edellyttää työnantajan antavan työntekijöilleen opetusta ja ohjausta, johon sisältyy mainitun asetuksen mukaisen riskien arvioinnin edellyttämät tiedot ja lisätiedot aina tilanteen muuttuessa, opetus ja ohjeet varotoimenpiteistä, työpaikalla esiintyvien vaarallisten kemikaalien nimet ja kemikaaleista johtuvat vaarat sekä käyttöturvallisuuden edellyttämä opetus ja ohjaus.

16 artikla. Artikla koskee työnantajien ja työntekijöiden välistä yhteistyötä kemikaalien turvallisessa käyttämisessä.

Työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistyöstä työturvallisuusasioissa säädetään työturvallisuuslain 17 §:ssä. Sen mukaan työnantajan ja työntekijöiden tulee yhteistoimin pyrkiä ylläpitämään ja parantamaan työturvallisuutta työpaikoilla. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijät saavat riittävän ajoissa tarpeellisen tiedon turvallisuuteen, terveyteen ja muihin työolosuhteisiin vaikuttavista asioista sekä niitä koskevista arvioinneista ja muista selvityksistä. Työnantajan tulee myös huolehtia siitä, että näitä asioita käsitellään riittävän ajoissa työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa.

Lisäksi työsuojelun valvontalaki sääntelee työsuojelun yhteistoimintaa työpaikoilla. Sen säännökset koskevat työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutettujen, varavaltuutettujen sekä työsuojelutoimikunnan tehtäviä, nimeämistä ja valitsemista.

17 artikla. Artikla edellyttää työntekijöiden toimivan yhteistyössä työantajien kanssa ja noudattavan työnantajan kemikaalien turvalliseen käyttöön liittyviä ohjeita. Työntekijöiden on ryhdyttävä kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin, joiden avulla työssä käytettävistä kemikaaleista johtuvaa vaaraa voidaan vähentää.

Työturvallisuuslain 18 § koskee työntekijän yleisiä velvollisuuksia. Työntekijän tulee noudattaa työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja ohjeita. Työntekijän on muutoinkin noudatettava työnsä ja työolosuhteiden edellyttämää turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta. Työntekijä on lain 19 §:n mukaan velvollinen ilmoittamaan työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa tai työmenetelmissä, koneissa, muissa työvälineissä, henkilösuojaimissa tai muissa laitteissa havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa muiden työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Hänen on myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti ja mahdollisuuksiensa mukaan poistettava havaitsemansa ilmeistä vaaraa aiheuttavat viat ja puutteellisuudet.

18 artikla. Artikla käsittelee työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeuksia. Työtekijöillä on oikeus poistua kemikaalien aiheuttaman vaaran ulottuvilta, jos heillä on perusteltu syy uskoa, että heidän turvallisuutensa ja terveytensä on välittömällä tai vakavalla tavalla uhattuna. Poistumisesta tai muiden yleissopimuksen mukaisten oikeuksien käyttämisestä ei saa aiheutua epäedullisia seuraamuksia. Työntekijöillä ja heidän edustajillaan on oikeus saada tietoa ja opastusta kemikaaleista, niistä johtuvista vaaroista ja niiltä suojautumisesta, päällys- ja muista merkinnöistä, turvallisuusohjeista ja muusta yleissopimuksen mukaisesta tiedosta. Työnantajalla on oikeus suojata kolmannessa kappaleessa tarkoitetun kemiallisen seoksen koostumus yleissopimuksen 1 artiklan edellyttämällä tavalla, jos sen ilmitulon voidaan olettaa aiheuttavan vahinkoa työnantajan liiketoiminnalle.

Työntekijän oikeudesta pidättäytyä työstä säädetään työturvallisuuslain 23 §:ssä. Hänellä on oikeus pidättäytyä työstä, joka aiheuttaa vakavaa vaaraa hänen omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Työstä pidättäytymisestä tulee ilmoittaa työnantajalle tai tämän edustajalle niin pian kuin mahdollista. Oikeus pidättäytymiseen jatkuu siksi, kunnes työnantaja on poistanut vaaratekijän tai muutoin huolehtinut siitä, että työ voidaan suorittaa turvallisesti.

Haitallisten seuraamusten aiheutumisen kieltävän määräyksen täyttävät työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 §:n säännökset kielletyistä irtisanomisperusteista sekä 2 luvun 2 §:n säännökset koskien syrjintäkieltoa ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta, jonka mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitään eri asemaan. Vastaavat säännökset sisältyvät valtion virkamieslakiin (750/1994) ja lakiin kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) .

19 artikla. Artikla edellyttää kemikaaleja vievän valtion tiedottavan vastaanottajamaille antamistaan työturvallisuuteen ja -terveyteen perustuvista kemikaalien käyttökielloista.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 689/2008 vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista koskee unionin alueella ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi kiellettyjä tai ankarasti rajoitettuja kemikaaleja. Asetus edellyttää vienti-ilmoituksen tekoa tai tuojamaan antamaa ennakkohyväksyntää ennen kuin asetuksen liitteessä 1 mainittuja kemikaaleja voi viedä unionista. Kyseisellä asetuksella pantiin toimeen kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen (SopS 107/2004) velvoitteet. Asetus on sellaisenaan suoraan sovellettavaa oikeutta. Sen toimeenpanon yksityiskohdista säädetään kemikaalilain 42 §:ssä, joka koskee kemikaalien maastavientiä. Asetuksen (EY) N:o 689/2008 tilalle on säädetty uusi asetus (EY) N:o 649/2012 vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista. Uusi asetus julkaistiin 27.7.2012. Uudella asetuksella kumotaan asetus (EY) N:o 689/2008 1 päivästä maaliskuuta 2014, josta lähtien uutta asetusta sovelletaan.

Vaarallisten kemikaalien osalta viennillä tarkoitetaan rajoitusten alaisten kemikaalien vientiä kolmansiin maihin. Rajoitusten alaiset kemikaalit on lueteltu yllä mainitun asetuksen liitteen I osassa 1 ja liitteessä V. Sen, joka vie liitteen I osan 1 kemikaaleja kolmansiin maihin, on tehtävä 7 artiklan mukainen vienti-ilmoitus ennen ensimmäistä vientiään kuhunkin kolmanteen maahan ja sen jälkeen vuosittain ennen kunkin kalenterivuoden vientiä. Ilmoitus tehdään Suomen ympäristökeskukselle, joka toimii asetuksen mukaisena kansallisena viranomaisena. Suomen ympäristökeskus toimittaa ilmoituksen edelleen komissiolle, joka toimittaa sen vastaanottajamaan asianomaiselle viranomaiselle.

20-27 artiklat. Mainitut artiklat sisältävät ILO:n yleissopimusten tavanomaiset loppumääräykset. Ne koskevat muun muassa yleissopimuksen voimaantuloa, uudistamista, irtisanomista sekä sopimuksen todistusvoimaisia kieliä.

Yleissopimusta täydentävässä suosituksessa käsitellään kemikaalien luokitusta, merkintöjä, turvallisuusohjeita, altistumisen valvontaa, toiminnallista valvontaa työpaikalla, lääketieteellistä seurantaa, ensiapua ja hätätilanteita, yhteistyötä ja työntekijöiden oikeuksia.

4.1Arvion lähtökohdat

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 19/2010 vp).

Sekasopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joissa osapuolena on sekä Euroopan unioni että yksi tai useampi unionin jäsenvaltio. Sekasopimuksiin rinnastetaan myös ne sopimukset, joissa unioni ei voi olla osapuolena, mutta joissa osapuolena olevat jäsenvaltiot käyttävät unionin puolesta sen toimivaltaa (PeVL 16/2004 vp).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että toimivallan jakautumiseen kiinnitetään riittävästi huomiota laadittaessa hallituksen esityksiä sopimuksista, joiden määräysten osalta sekä unionilla että jäsenvaltioilla on toimivaltaa. Esityksistä tulee ilmetä, miltä osin sopimukset kuuluvat Suomen toimivaltaan (PeVL 6/2011 vp, PeVL 6/2005 vp ja PeVL 62/2010 vp).

4.2Suomen toimivaltaan kuuluvat määräykset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT , 2—6 artiklassa määrätään unionin ja jäsenvaltioiden välisestä toimivallanjaosta. SEUT 4 artiklan mukaan unionilla on jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta, kun unionille annetaan perussopimuksessa toimivaltaa, joka ei koske 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuja aloja. SEUT 3 artiklassa luetellaan alat, joilla unionilla on yksinomainen toimivalta ja 6 artiklassa alat, joilla unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai tukemiseksi. SEUT 2 artiklan 2 kohdan mukaan kun perussopimuksissa annetaan unionille jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta tietyllä alalla, unioni ja jäsenvaltiot voivat toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä kyseisellä alalla. Jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei ole käyttänyt omaansa.

Unionin sisäisestä toimivallasta työturvallisuutta koskevissa asioissa on määräyksiä unionin perussopimuksissa. SEUT 153 artiklan 1 kohdan mukaan unionin sosiaalipolitiikan tavoitteena on erityisesti työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. SEUT 218 artiklan 6 kohta, jota sovelletaan soveltuvin osin yhdessä SEUT 114 artiklan kanssa, tarjoaa oikeusperustan lainsäädännön lähentämisestä aineiden ja seosten luokituksen, merkintöjen ja pakkaamisen alalla annettavalla unionin lainsäädännölle.

Edellä esitetyistä perussopimusten määräyksistä seuraa, että toimivalta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä on yleissopimuksen alalla lähtökohtaisesti luonteeltaan jaettua.

Unionin sisäisen toimivallan suhteesta sen ulkopuoliseen sopimuksentekotoimivaltaan on määräyksiä SEUT 3 ja 216 artiklassa. SEUT 216 artiklan 1 kohdan mukaan unioni voi tehdä sopimuksen yhden tai useamman kolmannen valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa muun ohella silloin, kun sopimuksen tekeminen voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta. Unionilla on SEUT 3 artiklan 2 kohdan mukaan yksinomainen toimivalta tehdä tällainen sopimus siltä osin kuin se voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta. Artiklan 2 kohdan määräykset unionin yksinomaisesta sopimustoimivallasta perustuvat unionin tuomioistuimen unionin ulkoista toimivaltaa koskevaan oikeuskäytäntöön ( HE 23/2008 vp ). Unionin tuomioistuimen käytännön mukaan aina kun unioni antaa perussopimuksissa määrätyn yhteisen politiikan toteuttamiseksi yhteisiä sääntöjä, olivatpa ne missä muodossa tahansa, jäsenvaltioilla ei ole enää yksittäistä tai edes yhteistä oikeutta sopia kolmansien valtioiden kanssa näihin sääntöihin vaikuttavista tai niiden sisältöä muuttavista velvoitteista (asia 22/70, komissio v. neuvosto). Unioni saavuttaa ulkoisen toimivallan sen vuoksi, että se on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa silloin, kun kansainväliset sitoumukset kuuluvat yhteisten sääntöjen soveltamisalaan tai joka tapauksessa alaan, jota tällaiset säännöt jo suurelta osin kattavat (asia C-469/98, komissio v. Suomi).

Unioni on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa antamalla CLP-asetuksen. Perussopimuksiin jaetun toimivallan käytöstä tehty pöytäkirja nro 25 koskee SEUT 2 artiklan 2 kohtaa. Pöytäkirjan mukaan unionin toteuttaessa toimintaa tietyllä alalla tämä toimivallan käytön soveltamisala ei kata kuin kyseessä olevassa unionin säädöksessä säädellyt asiat eikä se siten koske asianomaista alaa kokonaisuudessaan.

Unionilla on edellä selostetun perusteella yksinomainen toimivalta hyväksyä ne yleissopimuksen määräykset, joissa tarkoitetuissa asioissa se on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa. Muilta osin yleissopimuksen määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan.

4.3Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Yleissopimuksen 1 artiklan määräykset, jotka koskevat yleissopimuksen soveltamisalaa, sen rajoittamista ja luottamuksellisen tiedon suojaamista kuuluvat lainsäädännön alaan, koska vastaavista seikoista säädetään kemikaalilain ohella työturvallisuuslaissa, kemikaalilaissa, työsopimuslaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa sekä työsuojelun valvontalaissa.

Yleissopimuksen 2 artiklan määräykset koskevat yleissopimuksen käsitteiden kemikaali, vaarallinen aine, kemikaalien käyttö työssä, taloudellisen toiminnan alat ja työntekijöiden edustajat tulkintaa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska vastaavista käsitteistä säädetään kemikaalilain ohella kemikaaliturvallisuuslaissa, REACH-asetuksessa, jätelaissa sekä työsuojelun valvontalaissa.

Yleissopimuksen 5 artiklan määräys koskee viranomaisen oikeutta kieltää tai rajoittaa tiettyjen vaarallisten kemikaalien käyttöä tai vaatia niiden käytöstä ennakkoilmoitusta. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, koska vastaavasta seikasta säädetään kemikaalilaissa, REACH-asetuksessa sekä työsuojelun valvontalaissa.

Yleissopimuksen 6 artiklan määräys koskee YK:n vaarallisten aineiden kuljettamista koskevien suositusten huomioimista kuljetusten yhteydessä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, koska vaarallisten aineiden kuljetuksesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa. Lisäksi luokituksen ja merkintöjen muodostamisesta säädellään CLP-asetuksessa.

Yleissopimuksen 7 artiklan määräykset koskevat kemikaalien merkintöjä, vaarallisten kemikaalien päällysmerkintöjen tietosisältöä ja Yhdistyneiden Kansakuntien vaarallisten aineiden kuljettamista koskevien suositusten huomioimista kuljetuksissa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska kemikaalien merkinnöistä, vaarallisten kemikaalien päällysmerkinnöistä ja päällysmerkintöjen tietosisällöstä säädetään kemikaalilaissa, CLP-asetuksessa ja kuljetuksen osalta vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa.

Yleissopimuksen 8 artiklan määräykset koskevan kemikaalien turvallisuusohjeita. Vaarallisista kemikaaleista tulee työnantajille toimittaa turvallisuusohjeet, jotka sisältävät yksityiskohtaiset oleelliset tiedot. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska turvallisuusohjeista säädetään REACH-asetuksessa ja kemikaaliturvallisuuslaissa.

Yleissopimuksen 9 artiklan määräykset koskevat tavarantoimittajien velvollisuuksia huolehtia kemikaalien luokittelusta tai arvioimisesta, merkinnöistä ja tunnistettavuudesta, vaarallisten kemikaalien päällysmerkinnöistä ja työnantajille toimitettavista turvallisuusohjeista sekä luokittelemattomien kemikaalien toimittajien velvollisuutta tunnistaa toimittamansa kemikaalit. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska kemikaalien päällysmerkinnöistä säädetään kemikaalilaissa ja CLP-asetuksessa. Edelleen kemikaaleihin liittyvästä selvilläolovelvoitteesta säädetään kemikaalilain lisäksi kemikaaliturvallisuuslaissa. Käyttöturvallisuustiedotteesta säädetään REACH-asetuksessa.

Yleissopimuksen 10 artiklan määräykset koskevat työnantajien velvollisuutta huolehtia työssä käytettävien kemikaalien merkitsemisestä, työntekijöille toimitettavista turvallisuusohjeista, käytettävien kemikaalien yleissopimuksen mukaisesta luokituksesta ja tunnistamisesta sekä asianmukaisten varotoimien noudattamisesta. Lisäksi artiklan määräykset koskevat kieltoa käyttää kemikaaleja, joista merkinnät ja turvallisuusohjeet puuttuvat. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työnantajan velvollisuudesta huolehtia työhön liittyvien ja siitä aiheutuvien vaarojen tunnistamisesta ja arvioimisesta säädetään työturvallisuuslaissa.

Yleissopimuksen 11 artiklan määräykset koskevat työnantajien velvollisuutta huolehtia kemikaalien siirtämisessä siitä, että kun kemikaaleja siirretään muihin säiliöihin tai laitteeseen, niiden sisältö ilmaistaan siten, että työntekijät tietävät, mistä aineesta on kysymys, mitä vaaroja sen käyttöön liittyy sekä millaisia turvallisuustoimia heidän tulee noudattaa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työnantajien velvollisuudesta huolehtia työhön liittyvien ja siitä aiheutuvien vaarojen tunnistamisesta ja arvioimisesta säädetään työturvallisuuslaissa.

Yleissopimuksen 12 artiklan määräykset koskevat altistumisen estämistä, arviointia, seuraamista, kirjaamista ja työntekijöiden altistumista koskevien tietojen ylläpitämistä sekä työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeutta käyttää kirjattuja tietoja. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemisestä ja selvittämisestä säädetään työterveyshuoltolaissa.

Yleissopimuksen 13 artiklan määräykset koskevat työnantajien velvollisuutta arvioida työssä käytettävien kemikaalien aiheuttamia riskejä artiklan edellyttämin tavoin, rajoittaa altistumista, huolehtia ensiavusta ja varautua hätätilanteisiin. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työnantajan velvollisuudesta huolehtia tarpeellisin toimenpitein työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Lisäksi toiminnanharjoittajan velvollisuudesta käyttää vähiten vaarallista kemikaalia säädetään kemikaali- ja kemikaaliturvallisuuslaissa.

Yleissopimuksen 14 artiklan määräykset koskevat kemikaalien ja tyhjien säiliöiden hävittämistä. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska käytöstä poistettujen kemikaalien kierrätyksestä ja hävittämisestä säädetään jätelaissa.

Yleissopimuksen 15 artiklan määräykset koskevat työnantajien velvollisuutta tiedottaa työntekijöilleen työpaikalla käytettäville kemikaaleille altistumiseen liittyvistä vaaroista, opastaa työntekijöitä päällysmerkinnöissä olevien tietojen käyttämisessä ja kouluttaa heitä kemikaalien turvallisen käytön varmistamiseksi. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työntekijöiden opastuksesta ja ohjauksesta säädetään työturvallisuuslaissa.

Yleissopimuksen 16 artiklan määräys koskee työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistyötä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, koska työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistyöstä säädetään työturvallisuuslaissa ja työsuojelun valvontalaissa.

Yleissopimuksen 17 artiklan määräykset koskevat työntekijöiden velvollisuuksia toimia yhteistyössä työnantajien kanssa, noudattaa kemikaalien turvalliseen käyttöön liittyviä ohjeita ja toimia riskien minimoimiseksi. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työntekijän velvollisuudesta noudattaa työnantajan toimivaltansa rajoissa antamia ohjeita sekä ilmoittaa työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulla työolosuhteissa havaitsemistaan puutteista säädetään työturvallisuuslaissa.

Yleissopimuksen 18 artiklan määräykset koskevat työntekijöiden oikeutta poistua kemikaalien aiheuttaman vaaran ulottuvilta ilman haitallisia seuraamuksia, työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeutta saada tietoa ja opastusta työssä käytettävistä kemikaaleista, niiden vaaroista ja niiden edellyttämistä varotoimenpiteistä, päällys- ja muista merkinnöistä, turvallisuusohjeista ja muista yleissopimuksen mukaisesti ylläpidettävistä tiedoista sekä työnantajan oikeutta suojata kemiallisen seoksen ainesosan yksilöinti. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työntekijän oikeudesta pidättäytyä työstään säädetään työturvallisuuslaissa, syrjintäkiellosta ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta työsopimuslaissa, valtion virkamieslaissa ja kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa, työntekijöiden oikeudesta saada tietoa ja opastusta työturvallisuuteen liittyvissä seikoissa työturvallisuuslaissa sekä luottamuksellisen tiedon suojaamisesta työsopimuslaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa, työsuojelun valvontalaissa ja kemikaalilaissa.

Yleissopimuksen 19 artiklan määräys, joka koskee viejämaan velvollisuutta tiedottaa vastaanottaville maille vaarallisten kemikaalien käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta, kuuluu lainsäädännön alaan, koska kemikaalien maastaviennistä säädetään kemikaalilaissa.

Yleissopimusta täydentävässä suosituksessa käsitellään luokitusta ja siihen liittyviä toimenpiteitä, työnantajien velvollisuuksia ja yhteistyötä.

4.4Käsittelyjärjestys

Yleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen se voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi työturvallisuudesta kemikaaleja käytettäessä Genevessä 25 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen nro 170 siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: