HE 88/2013

1.1Alusliikennepalvelulaki

Alusliikennepalvelulailla (623/2005) on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/17/EY, jäljempänä seurantadirektiivi , sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/65/EU jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista, jäljempänä ilmoitusmuodollisuusdirektiivi.

Laivaajan ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset voimassa olevan lain 22 c §:ssä eivät ole yhdenmukaisia seurantadirektiivin säännösten kanssa. Lain viimeisen muutoksen yhteydessä laista on jäänyt pois asetuksen antovaltuus ja valtioneuvoston asetus 1303/2011, jossa säädetään vaarallisten ja ympäristöä pilaavien aineiden aluskuljetuksia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, on kumoutunut. Laivaajan ilmoitusvelvollisuuden osalta myös lain 22 e §:n vapautuksia koskeva säännös poikkeaa seurantadirektiivistä, jonka mukaan laivaajan ilmoitusvelvollisuudesta ei voida myöntää vapautusta. Vapautuksia koskeva sääntely edellyttää myös säännöllisen liikenteen määrittelyä laissa. Laissa ei ole määritelty yleistä soveltamisalaa, mikä laajentaa soveltamisalaa seurantadirektiiviin perustuvien velvoitteiden osalta.

1.2Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Alusten pitkän kantaman tunnistus- ja seurantajärjestelmän ylläpitämistä koskevat säännökset ovat laissa ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (191/2009) . Laki ja yleissopimuksen muutoksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella (192/2009) . Lain 2 §:n mukaan Merenkulkulaitos on toimivaltainen viranomainen, joka tekee yleissopimuksen edellyttämään tietojenvaihtoon liittyvät sopimukset. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan uudelleen organisoinnin yhteydessä Merenkulkulaitos lakkautettiin ja sen tehtävät siirtyivät Liikennevirastolle ja Liikenteen turvallisuusvirastolle.

2.1Alusliikennepalvelulaki

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alusliikennepalvelulakia niin, että lain 2 §:ään lisättäisiin uudet määritelmät, SafeSeaNet ja säännöllinen liikenne. Määritelmät ovat seurantadirektiivin ja ilmoitusmuodollisuusdirektiivin mukaisia.

Lain 3 §:ään lisättäisiin lain yleinen soveltamisala ja sitä koskevat poikkeukset. Lakia sovellettaisiin aluksiin, joiden bruttovetoisuutta kuvaava luku on vähintään 300. Lakia ei sovellettaisi sota-aluksiin, rajavartiolaitoksen aluksiin eikä muiden viranomaisten aluksiin, joita ei käytetä kaupallisiin palveluihin eikä kalastusaluksiin, perinnealuksiin ja alle 45 metriä pitkiin huvialuksiin Säännös vastaa seurantadirektiivin ja ilmoitusmuodollisuusdirektiivin soveltamisalaa.

Lisättävä säännös korvaisi voimassa olevassa laissa olevan 3 §:n 3 momentin.

Lakiin lisättäisiin uusi 20 d §, johon otettaisiin säännökset alusten pitkän kantaman tunnistus- ja seurantajärjestelmän (LRIT = Long Range Identification and Tracking of Ships) ylläpidosta, tietojenvaihdosta ja viranomaistehtävistä. Liikennevirasto olisi toimivaltainen viranomainen, joka vastaisi tietojenvaihdosta Euroopan tietokeskuksen kanssa (EU LRIT -tietokeskus). Liikenteen turvallisuusvirasto vastaisi Euroopan tietokeskuksen alusrekisteritietojen ylläpidosta, Suomen lipun alla olevien alusten raportoinnin valvonnasta sekä antaisi tarvittavat tekniset määräykset alusten laitteista. Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) ylläpitää Euroopan tietokeskusta seurantadirektiivin ja Neuvoston päätöksen (17043/08) mukaisesti.

Lain 22 c §:n laivaajan ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset siirrettäisiin uuteen 22 e §:ään. Pykälään lisättäisiin uusi momentti, jonka mukaan ilmoituksessa olisi annettava seurantadirektiivissä tarkoitetut tiedot. Pykälään lisättäisiin valtuutussäännös. Vaarallista ja ympäristöä pilaavia aineita sisältävää lastia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Lain 22 e §:ssä säädettäisiin laivaajan ilmoitusvelvollisuudesta. Laivaajan olisi ennen aluksen lastausta annettava aluksen päällikölle, liikenteen harjoittajalle tai tämän asiamiehelle ilmoitus aluksen kuljettavaksi tarkoitetusta vaarallisesta tai ympäristöä pilaavasta aineesta. Laivaajan olisi varmistettava, että lastattava aine on ilmoituksen mukainen. Vaarallista ja ympäristöä pilaavaa ainetta ei saisi tarjota kuljetettavaksi tai lastata alukseen, ellei ilmoitusta ole annettu. Laivaajan ilmoitusvelvollisuus koskee kaiken kokoisia aluksia, joihin lastataan edellä tarkoitettuja aineita. Ilmoituksessa olisi annettava seurantadirektiivissä tarkoitetut tiedot.

Suomeen tulevalla aluksella, jolla on lastinaan vaarallista tai ympäristöä pilaavaa ainetta, olisi oltava edellä tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus, mikäli laiva tulee Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevasta satamasta Suomeen.

Laivaajan ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoitus on, että asetuksella säädettäisiin tarkemmin muun muassa ilmoituksessa annettavista tiedoista ja niiden sähköisestä toimittamisesta merenkulun tiedonhallintajärjestelmään.

Ilmoituksella varmistettaisiin, että aluksella on käytettävissään luotettavat lastia ja sen ominaisuuksia koskevat tiedot. Tällä on erityistä merkitystä onnettomuustapauksissa.

Lain 22 f §:ssä säädettäisiin vapautuksista. VTS -viranomainen voisi hakemuksesta vapauttaa 22 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta antaa saapumisilmoitus, 22 b §:n 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta antaa lähtöilmoitus ja 22 c §:ssä säädetyistä ilmoitusvelvollisuuksista, Suomen sisäisessä tai Suomen ja toisen valtion satamien välisessä säännöllisessä liikenteessä olevan aluksen matkoilla, joiden kesto on enintään 12 tuntia. Vapautuksen myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että vapautus ei vaaranna merenkulun turvallisuutta, vapautus on kaikkien rantavaltioiden hyväksyttävissä ja muut vapautuksen myöntämisen edellytykset täyttyvät, siten kuin niistä on säädetty seurantadirektiivillä.

Lain 22 g §:ssä säädettäisiin tarkemmista määräyksistä. Tulli antaisi tarkempia määräyksiä lain 22 a ja 22 b §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja ilmoitusten tallentamisesta 20 §:ssä tarkoitettuun merenkulun sähköiseen tiedonhallintajärjestelmään.

Liikennevirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 22 d §:ssä tarkoitettujen tietojen keräämisessä ja lähettämisessä noudatettavista menettelyistä.

Lain 29 §:n rangaistussäännökset muutettaisiin vastaamaan uutta pykäläjakoa. Lain 22, 22 a – 22 e tai 23 § säädetystä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä tuomittaisiin alusliikennepalvelurikkomuksesta sakkoon, ellei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

2.2Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Alusten pitkän kantaman tunnistus- ja seurantajärjestelmä perustuu kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n puitteissa hyväksyttyyn, kansainväliseen ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn yleissopimuksen (SOLAS yleissopimus) määräykseen, joka Suomessa on saatettu voimaan lailla ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (191/2009) . Lain 2 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen on Merenkulkulaitos. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan uudelleen organisoinnin yhteydessä Merenkulkulaitos lakkautettiin ja sille edellä mainitussa laissa säädetyt tehtävät on tarpeen jakaa Liikenneviraston ja Liikenteen turvallisuusviraston kesken niiden toimivaltaa vastaavalla tavalla. Säännökset otettaisiin alusliikennepalvelulakiin ja toimivaltaa koskeva 2 § laissa 191/2009 kumottaisiin.

3.1Alusliikennepalvelulaki

Esityksellä tehtäisiin lakiin lähinnä teknisluonteisia täsmennyksiä, joilla laki saadaan yhdenmukaiseksi seurantadirektiivin ja ilmoitusmuodollisuusdirektiivin kanssa. Esityksellä lakiin lisättävä asetuksen antovaltuus mahdollistaisi kumoutuneen asetuksen uudelleen antamisen.

Lain yleinen soveltamisala muutettaisiin vastaamaan seurantadirektiivin soveltamisalaa. Tämä vapauttaisi tietyt alukset (mm. puolustusvoimien alukset, ulkomaiset sota-alukset ja kalastusalukset) saapumis- ja lähtöilmoitusten tekemisestä.

Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia.

3.2Laki ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Esityksellä kumottaisiin lain 2 §:ssä oleva toimivalta säännös. Esityksellä ei ole taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Tätä lakia sovelletaan Suomen vesialueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella ylläpidettävään alusliikennepalveluun ja alusliikenteen tilapäiseen ohjaamiseen erityistilanteissa.

Lakia sovelletaan myös VTS-viranomaisen suorittamaan, Suomen vesialueen ulkopuolelle perustettujen alusten pakollisten ilmoittautumisjärjestelmien ja reititysjärjestelmien noudattamisen valvontaan.

Lakia sovelletaan aluksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Lakia ei kuitenkaan sovelleta:

Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään alusliikennepalvelun ylläpitämisestä, satama-alueella alusliikenteen valvontaa ja ohjausta saavat harjoittaa myös satamanpitäjät.

Aluksen turvatoimiin, alusjätteisiin, tullaukseen ja Schengenin rajasäännöstöön liittyvistä ilmoituksista säädetään erikseen.

Liikennevirasto on toimivaltainen viranomainen, joka tekee tietojenvaihdon edellyttämät sopimukset Euroopan tietokeskuksen kanssa ja vastaa yhteistyöstä tietojenvaihdossa.

Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa Euroopan tietokeskuksen alusrekisteritietojen ylläpidosta ja Suomen lipun alla olevien alusten raportoinnin ja alusten laitteiden käytön valvonnasta. Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa alusten pitkän kantaman tunnistamista ja seurantaa koskevista laitteista tarkempia teknisiä määräyksiä.

Suomen satamaan ensimmäisenä määräsatamanaan tai ankkuripaikkanaan Euroopan talousalueen ulkopuolisesta satamasta saapuvan vaarallista tai ympäristöä pilaavaa ainetta kuljettavan aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on ilmoitettava ennen lastaussatamasta lähtöä 22 a §:ssä tarkoitetun saapumisilmoituksen lisäksi aluksella kuljetettaviksi tarkoitetuista vaarallisista aineista tulliviranomaiselle sähköisesti 20 a §:ssä tarkoitettua merenkulun sähköistä ilmoitusjärjestelmää käyttämällä. Jos kohde selviää vasta matkan aikana, ilmoitus on tehtävä viimeistään silloin, kun kohde on selvillä.

Suomen satamasta lähtevän vaarallista tai ympäristöä pilaavaa ainetta kuljettavan aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on viimeistään aluksen lähtöhetkellä tehtävä ilmoitus lastista tulliviranomaiselle sähköisesti 20 a §:ssä tarkoitettua merenkulun sähköistä ilmoitusjärjestelmää käyttämällä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia aluksia koosta riippumatta. Ilmoituksessa on annettava seurantadirektiivissä tarkoitetut tiedot. Tulliviranomainen varmistaa, että annetut tiedot ovat vaatimusten mukaiset.

Vaarallista ja ympäristöä pilaavia aineita sisältävää lastia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Laivaajan on ennen aluksen lastausta Suomen satamassa annettava aluksen päällikölle, liikenteenharjoittajalle tai tämän asiamiehelle ilmoitus aluksella kuljetettavaksi tarkoitetusta vaarallisesta tai ympäristöä pilaavasta aineesta. Ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia aluksia koosta riippumatta.

Laivaajan on varmistettava, että lastattava aine on ilmoituksen mukainen. Ellei laivaaja ole antanut 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, vaarallista tai ympäristöä pilaavaa ainetta ei saa tarjota kuljetettavaksi tai lastata alukseen.

Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevasta satamasta Suomen satamaan tulevalla aluksella, jolla on lastinaan vaarallista tai ympäristöä pilaavaa ainetta, on oltava laivaajan antama ilmoitus, johon sisältyvät kyseistä ainetta koskevat tiedot.

Laivaajan ilmoitusvelvollisuudesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

VTS -viranomainen voi hakemuksesta vapauttaa aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön 22 a §:n 1 momentissa säädetystä velvollisuudesta antaa saapumisilmoitus, 22 b §:n 1 momentissa säädetystä velvollisuudesta antaa lähtöilmoitus ja 22 c §:ssä säädetyistä ilmoitusvelvollisuuksista Suomen sisäisessä tai Suomen ja toisen valtion satamien välisessä säännöllisessä liikenteessä matkoilla, joiden kesto on enintään 12 tuntia. Vapautuksen myöntämisen edellytyksenä on, että vapautus ei vaaranna merenkulun turvallisuutta, vapautus on kaikkien rantavaltioiden hyväksyttävissä ja muut seurantadirektiivissä säädetyt vapautuksen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

VTS -viranomaisen on säännöllisesti tarkistettava, että vapautuksen ehdot täyttyvät ja peruutettava vapautus, jos vapautuksen saanut ei täytä ehtoja.

VTS -viranomaisen on pidettävä ajantasaista luetteloa yhtiöistä ja aluksista, joille vapautus on myönnetty. Luettelo ja siihen tehdyt muutokset on toimitettava Euroopan komissiolle.

Tulli antaa tarkempia määräyksiä 22 a ja 22 b §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstä ja näiden ilmoitusten tallentamisesta 20 a §:ssä tarkoitettuun merenkulun tiedonhallintajärjestelmään.

Liikennevirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 22 d §:ssä tarkoitettujen tietojen keräämisessä ja lähettämisessä noudatettavista menettelyistä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo VTS -viranomaisen 17 §:n 1 momentin nojalla antamia määräyksiä, 21 §:n säännöksiä tai 8 §:ssä tarkoitetussa perustamispäätöksessä vahvistettuja määräyksiä taikka laiminlyö 22, 22 a–22 e tai 23 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, alusliikennepalvelurikkomuksesta sakkoon. Tullin antaman määräyksen rikkomiseen sovelletaan lisäksi tullilakia (1466/1994) .

Tällä lailla kumotaan ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen V lukuun tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain (191/2009) 2 §.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .