HE 154/2013

1.1Lainsäädäntö ja käytäntö

Poronhoidolla on suuri merkitys poronhoitoalueelle. Se turvaa Pohjois-Suomen muuttotappioalueiden asutuksen säilymistä ja on saamelaisen kulttuurin säilyttämisen välttämätön edellytys. Poronhoitotyö on muuttunut entistä sitovammaksi ja poronhoitajien työmäärä on kasvanut. Lisäksi poronhoitajien keski-ikä on kohonnut, mikä osaltaan vaikuttaa heidän työssä jaksamiseensa. Vuoden 2010 alusta käynnistettiin kolmivuotinen poronhoitajien sijaisapukokeilu. Sen tavoitteena oli selvittää, miten sijaisapujärjestelmällä pystyttäisiin parhaiten tukemaan poronhoitajan työssä jaksamista, parantamaan poronhoidon harjoittamisen edellytyksiä ja auttamaan elinkeinon jatkuvuuden turvaamisessa. Kokeilun toimeenpanosta vastasi Mela ja sen yleinen johto ja ohjaus kuuluivat sosiaali- ja terveysministeriölle. Kokeilu päättyi vuoden 2012 lopussa.

Poronhoitajien sijaisapukokeilusta annetun lain (1265/2009) mukaan poronhoitajalle voitiin korvata valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan rajoissa kustannuksia, jotka hänelle aiheutuivat siitä, että hän hankki itselleen sijaisen poronhoitotöihin, kun sijaisavun tarve johtui hänen sairauden tai tapaturman aiheuttamasta työkyvyttömyydestään. Korvauksen enimmäismäärä oli 17 euroa tunnilta vuoden 2010 tasossa. Enimmäismäärä tarkistettiin vuosittain työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella.

Korvattavien sijaisaputuntien enimmäismäärä vahvistettiin vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Kokeilun ensimmäisenä vuonna sijaisaputuntien enimmäismäärä oli 40 tuntia ja kahtena viimeisenä vuonna 150 tuntia poronhoitajaa kohden. Kokeiluun oli vuosittain varattu 300 000 euron suuruinen kahden vuoden siirtomääräraha.

1.2Nykytilan arviointi

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että poronhoitajien sijaisapukokeilusta laaditaan selvitys ja arvioidaan kokeilun vakinaistamisedellytykset.

Melassa laadittiin kokeilusta selvitys, joka valmistui helmikuun lopussa 2012. Selvityksen mukaan kokeilu on osoittanut, että poronhoitajien sijaisapu on poronhoitajille tarpeellinen ja että se olisi perusteltua säätää pysyväksi järjestelmäksi. Sijaisavun vakinaistaminen tukisi poronhoitajien työssä jaksamista ja vähentäisi ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisiä. Se lisäisi myös poronhoitajien yhdenvertaisuutta suhteessa muiden tuotantoeläinten kasvattajiin kuten maatalousyrittäjiin ja turkistuottajiin.

Porojen talvitarhaus on vakiintunut jokatalviseksi käytännöksi etenkin poronhoitoalueen keski- ja eteläosassa. Tarhoissa olevat porot ovat talvisin täysin riippuvaisia ihmisten huolenpidosta. Myös muu poronhoitotyö on sesonkiluontoista ja sairastuminen sesonkikautena vaarantaa poronhoitajan toimeentulon. Poronhoitajan sairastuminen voi olla kohtalokasta niin poroille kuin hänelle itselleen. Jollei poronhoitaja saa apua porojen hoitoon, eläimet voivat jäädä hoidotta ja kärsivät. Jos poronhoitaja työskentelee sairaana, sairaus voi pahentua ja pitkittyä. Ennen sijaisapukokeilua poronhoitajat työskentelivät poronhoitotöissä hyvinkin sairaina, sillä heillä on alhaisen tulotasonsa vuoksi puutteelliset mahdollisuudet palkata ulkopuolista apua.

Sijaisapukokeilusta tehdyn selvityksen mukaan kokeilulain mukainen järjestelmä on pääosin osoittautunut toimivaksi. Poronhoitajat ovat tosin toivoneet, että sijaisavun saantiperusteita laajennettaisiin koskemaan muitakin tilanteita kuin poronhoitajan sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunutta työkyvyttömyyttä. Laajentamiseen ei kuitenkaan valtion nykyisessä taloustilanteessa ole mahdollisuutta. Lisäksi poronhoitajat ovat esittäneet järjestelmää muutettavaksi niin, että Mela maksaisi korvauksen suoraan sijaisaputyön tekijälle eikä korvauksen hakijalle. Sijaisavusta tehdyn selvityksen mukaan silloin olisi vaarana, että sijaisavun suorittaneiden työntekijöiden katsottaisiin olevan työsuhteessa Melaan. Ehdotettu muutos lisäisi myös merkittävästi järjestelmän hallinnointityötä ja siitä aiheutuvia kustannuksia, sillä Melan olisi vaikeampaa todeta työ tehdyksi kuin sijaisapua käyttäneen poronhoitajan.

3.1Taloudelliset vaikutukset

Poronhoitajien sijaisavun kustannuksiin on varattu 300 000 euron suuruinen kahden vuoden siirtomääräraha momentilla 33.80.42. (Valtion korvaus poronhoitajien sijaisavun kustannuksiin). Lisäksi talousarvioesityksessä momentilla 33.80.50. (Valtion korvaus maatalousyrittäjien, turkistuottajien ja poronhoitajien lomituspalvelujen hallintomenoihin) olevaan kiinteään määrärahaan sisältyy, vastaavasti kuten edeltävän kokeilun aikana, 58 000 euroa turkistuottajien lomituspalveluista ja poronhoitajien sijaisavusta Melalle aiheutuviin hallintokustannuksiin maksettavaa osuutta.

3.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Poronhoitajien sijaisapukorvauspäätösten tekeminen on edeltävän kokeilun tapaan tarkoitus keskittää Melassa pääasiassa kahdelle poronhoitoalueen asiamiehelle. Näin päätöksenteko tapahtuisi paikallisesti lähellä palvelunkäyttäjää.

3.3Yhteiskunnalliset vaikutukset

Pakollisesti eläkevakuutettuja poronhoitajia oli vuoden 2012 lopussa noin 1060 kpl. Heistä noin 830:llä oli itsellään sijaisapuun vaadittava porolukumäärä eli vähintään 50 lukuporoa poronhoitovuonna 2011—2012. Tilastoista ei saada tietoa siitä, kuinka paljon on sellaisia poronhoitajia, joilla lukuporojen vähimmäismäärä täyttyy vain yhdessä esimerkiksi hänen alaikäisen lapsensa omistamien porojen kanssa. Esityksen valmistelun yhteydessä on arvioitu, että noin 200 poronhoitajaa tulisi käyttämään sijaisapua.

Sijaisapu tukisi poronhoitajien työssä jaksamista. Lisäksi se edistäisi poronhoitajien mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoaan ja hankkia sillä toimeentulonsa, mikä on poronhoitoelinkeinon jatkuvuuden edellytys. Etenkin poronhoitotyön kausittaisen työhuipun aikana yhden poronhoitajan sairastuminen voi hankaloittaa koko paliskunnan poronhoitotyötä. Poronhoidolla on suuri merkitys poronhoitoalueelle, sillä se turvaa Pohjois-Suomen muuttotappioalueiden asutuksen säilymistä ja kuuluu olennaisena osana perustuslain turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoon.

1.1Laki poronhoitajien sijaisavusta vuonna 2014

1 §.Lain soveltamisala. Pykälä sisältää poronhoitajan sijaisavun peruselementit samanlaisina kuin ne ovat olleet poronhoitajien sijaisapukokeilussa. Poronhoitaja hankkii itse sijaisensa ja saa siihen korvausta valtion varoista. Sijaisapujärjestelmä on tarkoitus rahoittaa valtion talousarvioon varattavalla kahden vuoden siirtomäärärahalla. Koska siirtomäärärahaa ei saa ylittää, poronhoitajalle ei voida säätää ehdotonta oikeutta saada sijaisapukorvausta.

Poronhoitajat ovat pitäneet tärkeänä, että he saavat itse valita sijaisensa. Poronhoitotyössä sijaiselta vaaditaan hyvää paikallistuntemusta, sillä poronhoitotavat vaihtelevat alueittain ja paliskunnittain.

2 §.Poronhoitaja. Pykälässä määritellään sijaisavun kohderyhmäksi yrittäjinä toimivat poronhoitajat. Yrittäjän lakisääteinen eläkevakuutus osoittaa yrittäjästatuksen. Poronhoitajat kuuluvat maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 10 §:n mukaisen vakuutuksen eli niin kutsutun pakollisen MYEL-vakuutuksen piiriin.

Yrittäjä voi olla pakollisessa MYEL-vakuutuksessa pääasiassa esimerkiksi metsätalouden harjoittajana, mutta samalla hänet on voitu vakuuttaa sivuelinkeinona harjoittamastaan pienimuotoisesta poronhoidosta. Jotta sijaisapu suunnataan henkilöille, joille poronhoito on yrittäjätoiminnan merkittävä osa, pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tietty vähimmäisporomäärä. Koska lukuporoja käytetään MYEL-vakuutuksessa työtulon pohjana, on yhdenmukaista käyttää lukuporoja myös sijaisavun saamisen edellytyksenä.

Edeltävästä kokeilusta poikettaisiin siten, että lukuporojen vähimmäismäärässä otettaisiin huomioon myös sellaisen alle 18-vuotiaan henkilön lukuporot, joka on poronhoitajalle sukua suoraan alenevassa polvessa ja elää vakinaisesti hänen taloudessaan. Edellytyksenä olisi, että poronhoitajalla itsellään on vähintään yksi lukuporo. Ottolapsi rinnastettaisiin lapseen. Kokeilusta saatujen kokemusten perusteella muutos on osoittautunut tarpeelliseksi, koska poronhoitokulttuurissa on yleistä, että hyvinkin nuorten lasten nimissä on omia poroja. Tosiasiallinen hoitovastuu alaikäisen lapsen nimissä olevasta porosta on kuitenkin lapsen vanhemmalla.

Porojen omistusoikeus ja vähimmäismäärä tulisi osoittaa sijaisavun suorittamisajankohtana käytössä olevalla viimeksi vahvistetulla poroluettelolla. Poroluettelon vahvistamisen jälkeen tapahtuneet lukuporojen omistusoikeuden ja määrän muutokset otettaisiin huomioon vain, jos paliskunnan hallitus on ennen sijaisavun suorittamisajankohtaa vahvistanut muutoksen.

3 §.Määritelmät. Pykälässä määritellään lain soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet. Määritelmät olisivat vastaavat kuin edeltävässä kokeilussa. Pykälän 1 kohdassa ehdotettua poronhoitotyön määritelmää tarvitaan osoittamaan ne tehtävät, joita varten laissa tarkoitettua sijaisapua voidaan järjestää. Poronhoitotyöllä tarkoitettaisiin MYEL:n mukaan vakuutettavaa poronhoitotyötä. Sellaista on poronhoitotyö, jota tehdään omaan, perheenjäsenen tai paliskunnan lukuun. Työ voi käsittää esimerkiksi porojen paimentamista, kokoamista, erottelua, tarhausta, lisäruokintaa ja merkintää. Poronhoitotyötä on myös aitojen rakentaminen ja korjaus, petovahinkojen etsiminen ja pedontorjuntatyö, viljelysvahinkojen estäminen, teurastus sekä porotuotteiden jalostus, jos työ tehdään omaan, perheenjäsenen tai paliskunnan lukuun. Myös rehun kerääminen lisäruokintaa varten on poronhoitotyötä, jollei kysymys ole viljan viljelytyöstä, joka on otettu huomioon MYEL-vakuutuksessa viljellyn maatalousmaan työtuloa määriteltäessä.

MYEL-vakuutuksen ulkopuolelle jää poronhoidon yhteydessä harjoitettu toiminta, jota on pidettävä eri yrityksenä. Jos teurastusta varten on esimerkiksi perustettu erillinen osuuskunta, sen lukuun tehty työ ei ole MYEL-vakuutettavaa poronhoitotyötä. Sellaista ei myöskään ole esimerkiksi esteaitojen rakentaminen valtakunnan rajalla eikä niihin liittyvä porokämppien rakennus- ja peruskorjaustyö, koska näitä töitä ei tehdä omaan, perheenjäsenen tai paliskunnan lukuun, vaan esimerkiksi Paliskuntain yhdistyksen lukuun.

Pykälän 2 kohdassa olevaa perheenjäsenen ja sitä täydentävää 3 kohdassa olevaa puolison määritelmää tarvitaan kolmessa tarkoituksessa. Määritelmien avulla täsmentyy, kenen lukuun tehtäviä poronhoitotöitä voidaan hoitaa laissa tarkoitetulla sijaisavulla sekä se, kuka voi toimia sijaisena. Lisäksi perheenjäsenen käsitettä tarvitaan harkittaessa sitä, olisiko poronhoitajan ollut mahdollista teettää työ perheenjäsenellään.

Perheenjäsenenä pidettäisiin puolisoa ja alle 18-vuotiasta henkilöä, joka elää vakinaisesti poronhoitajan taloudessa ja on poronhoitajalle tai tämän puolisolle sukua suoraan alenevassa polvessa. Ottolapsi rinnastettaisiin lapseen. Puolisolla tarkoitettaisiin aviopuolisoa ja henkilöä, jonka kanssa poronhoitaja jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.

4 §.Korvauksen maksamisen edellytykset. Korvauksen maksamisen edellytykset olisivat pääosin samat kuin kokeilussa. Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä on, että sijaisavun tarve johtuu poronhoitajan sairauden tai tapaturman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä.

Kustannusten korvaaminen sijaisavun alkamista seuraavien kuuden peräkkäisen kalenteripäivän jälkeiseltä ajalta edellyttäisi lääkärintodistuksella osoitettua työkyvyttömyyttä. Tältä osin sääntely olisi yhdenmukainen maatalousyrittäjien lomituspalvelulain kanssa.

Pykälän 2 momentista ilmenee, millaisia tehtäviä varten voidaan käyttää laissa tarkoitettua sijaisapua. Sijaisavulla teetetyn poronhoitotyön tulisi olla sijaisapuhetkellä välttämätöntä siten, ettei sitä olisi voinut siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Esimerkiksi aitojen rakentaminen ja korjaus tai poronhoidossa tarvittavien moottorikelkkojen ja muiden työvälineiden korjaus eivät useinkaan ole tiettyyn hetkeen sidottuja ja siten sijaisapuhetkellä välttämättömiä töitä. Jos esimerkiksi moottorikelkka on rikkoutunut kesken kiireisten poronhoitotöiden, sen korjaamista voitaisiin kuitenkin pitää välttämättömänä.

Sijaisavulla voitaisiin hoitaa sellaisia poronhoitotöitä, jotka poronhoitaja olisi suorittanut ilman työkyvyttömyyttä itse omaan, perheenjäsenensä tai paliskunnan lukuun. Poronhoitoon sisältyy paljon erityisammattitaitoa ja voimaa vaativia tehtäviä, joista usein yksi perheenjäsen huolehtii muidenkin perheenjäsenten puolesta. Poronhoitolain mukaan paliskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että poronhoitoon kuuluvat työt tulevat tehdyksi. Poronhoitajien tulee osallistua paliskunnan lukuun tehtävään työhön, jotta paliskunnan muiden osakkaiden etuja ei loukattaisi. Paliskunnan lukuun tehtävä työ on osaltaan myös omien porojen eteen tehtyä työtä. Siksi on perusteltua ulottaa sijaisapu myös paliskunnan lukuun tehtävään työhön.

Pykälän 3 momentin mukaan poronhoitaja ei voisi saada laissa tarkoitettua korvausta sinä aikana, jolloin hänelle maksetaan työeläkelakien mukaista toistaiseksi myönnettyä täyttä työkyvyttömyyseläkettä, täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruista kuntoutustukea tai työttömyyseläkettä, sillä sijaisapu on tarkoitettu lähinnä tilapäiseksi katsottaviin työkyvyttömyystilanteisiin. Edellä mainituilla eläkejärjestelmillä korvataan henkilön pidempiaikaista tai pysyvää ansion alenemaa, eikä siten ole tarkoituksenmukaista, että hän saisi samanaikaisesti ansiotoimintaansa liittyvää sijaisapukorvausta. Koska henkilön tulee sijaisavun suorittamisajankohtana voida tietää, täyttääkö hän sijaisapukorvauksen saamisen edellytykset, säännös ehdotetaan kirjoitettavaksi siten, että mahdollisesti myöhemmin samalle ajalle takautuvasti myönnettävät eläkkeet eivät estä sijaisapukorvauksen maksamista.

Pykälän 4 momentissa luetellaan tilanteet, joissa korvausta ei makseta. Momentin 1 ja 2 kohta liittyvät perheenjäsenen asemaan poronhoitotyössä. Korvausta ei 1 kohdan mukaan maksettaisi, jos sijaisena on toiminut poronhoitajan perheenjäsen eikä 2 kohdan mukaan, jos perheenjäsenellä olisi ollut mahdollisuus huolehtia töistä, joihin poronhoitaja on hankkinut sijaisen perheen ulkopuolelta. Kun arvioidaan, olisiko puolisolla ollut mahdollisuutta huolehtia sijaisapuun sisältyvistä tehtävistä, on syytä kiinnittää huomiota siihen, osallistuuko hän yleensä poronhoitoon ja onko hänellä näissä tehtävissä tarvittavaa ammattitaitoa. Jos puoliso osallistuu poronhoitoon muutoinkin, hänen voidaan pääsääntöisesti olettaa osallistuvan siihen myös poronhoitajan työkyvyttömyystilanteessa etenkin, jos hänellä itsellään on poroja ja jos hän on MYEL-vakuutettu poronhoitotyöstä. Alaikäisen perheenjäsenen ikään on syytä kiinnittää huomiota, kun harkitaan hänen mahdollisuuttaan huolehtia sijaisapuun sisältyvistä tehtävistä. Alle 15-vuotiaalta lapselta ei voi edellyttää osallistumista poronhoitotyöhön. Poikkeuksellisia ovat myös ne tilanteet, jolloin alle 18-vuotiaalta lapselta voitaisiin edellyttää poronhoitotöiden suorittamista.

Sijaisapua ei voisi 3 kohdan mukaan käyttää sellaisten tehtävien suorittamiseen, joiden toteuttamiseen on myönnetty muuta julkista rahoitustukea. Esimerkiksi aitaamisesta paliskunnalle aiheutuviin kustannuksiin myönnetään avustusta porotalouden ja luontoiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) mukaisesti. Sen sijaan esimerkiksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 14 §:n mukainen eläinten lukumäärän perusteella myönnetty tuki ei estä sijaisapukorvauksen myöntämistä poronhoitotyöhön, koska kyseessä ei ole tietyn tehtävän suorittamiseen myönnetty tuki.

Sijaisapua ei voisi 4 ja 5 kohdan mukaan käyttää sellaisten tehtävien hoitamiseen, joita paliskunta teettää työsuhteessa, toimeksiantosuhteessa tai joissa kyse on luottamus- tai hallintotehtävän tai vastaavan hoitamisesta. Paliskunnan luottamus- tai hallintotehtäviä tai vastaavia tehtäviä hoitavat esimerkiksi työnjohtajat, lukumiehet, arviomiehet, poroisännät, varaisännät, hallituksen muut jäsenet sekä tilintarkastajat ja varatilintarkastajat.

Sijaisapua ei voisi 6 kohdan mukaan käyttää porotuotteen jalostukseen, ellei kyse ole jalostettavan porotuotteen säilyvyyden kannalta välttämättömästä työstä.

5 §.Korvauksen määrä. Koska sijaisavun rahoittamiseen käytettävää siirtomäärärahaa ei saa ylittää, on varmistettava, että kustannukset pystytään kattamaan käytettävissä olevalla määrärahalla. Lisäksi sijaisapujärjestelmän tulee täyttää yhdenvertaisuuden vaatimukset. Sen vuoksi sijaisapu ehdotetaan rajattavaksi enimmäismäärään, joka olisi sama kaikille poronhoitajille.

Kokeilun aikana selvitettiin, tulisiko sijaisavun enimmäismäärä sitoa porokarjan kokoon. Sekä Suomen porosaamelaiset ry että Paliskuntain yhdistys katsoivat kannanotoissaan, että porojen määrää ei ole tarpeen ottaa huomioon sijaisavun enimmäismäärässä.

Maatalousyrittäjien sijaisavun enimmäismäärä on määritelty päivinä. Poronhoidossa on taas perusteltua sitoa sijaisavun enimmäismäärä tunteihin. Poronhoitotyössä työpäivät voivat olla hyvin eripituisia riippuen sijaisavun ajankohdasta. Kiireisimpinä aikoina työpäivät ovat lähes ympärivuorokautisia ja vastaavasti hiljaisempina aikoina poronhoitotyöt voivat hoitua muutamassa tunnissa.

Valmistelun yhteydessä on arvioitu, että käytettävissä oleva siirtomääräraha riittäisi sijaisapuun, jonka enimmäismäärä on sama kuin vuosina 2011 ja 2012 eli 150 tuntia.

Pykälän 2 momentin mukaan sijaisapukorvaus olisi poronhoitajalle sijaisavun järjestämisestä aiheutuneiden kustannusten suuruinen, kuitenkin enintään 17 euroa tunnilta vuoden 2010 tasossa. Poronhoitajilta ei perittäisi erillistä sijaisapumaksua toisin kuin maatalousyrittäjiltä, vaan keskimääräinen sijaisapumaksu otettaisiin huomioon enimmäistuntikorvauksen määrässä. Sijaisaputunnilta maksettava enimmäismäärä säilyisi kokeilun aikaisella tasolla.

Pykälän 3 momentissa määritellään sijaisavun järjestämisestä aiheutuneet kustannukset. Momentin 1 kohdassa tarkoitettuja työntekijälle maksettavaan palkkaan liittyviä sosiaaliturvakuluja ovat työnantajan pakollinen sosiaaliturvamaksu sekä pakollinen työeläke-, tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksu. Momentin 2 kohdassa mainitulla työkorvauksella tarkoitetaan ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista työkorvausta.

Pykälän 4 momentin mukaan pykälän 1 momentissa ehdotettu 17 euron määrä vastaa vuoden 2010 palkkakertoimen tasoa, jotta enimmäistuntikorvaus pysyisi täysin edeltävää kokeilua vastaavana.

6 §.Korvauksen hakeminen. Pykälän 1 momentin mukaan korvausta haettaisiin Melalta. Käytännössä hakemuksen voisi toimittaa joko Melan pääkonttoriin tai lähimmälle Mela-asiamiehelle.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemus olisi tehtävä kahden kuukauden kuluessa sijaisapujakson päättymisestä, kuitenkin viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2015. Kokeilusta saatujen kokemusten perusteella ehdotetaan säädettäväksi, että korvaus voitaisiin myöntää hakemuksen myöhästymisestä huolimatta, jos korvauksen epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta. Tarkoitus on, että tällöinkin korvausta olisi haettava viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2015.

Hallintolain (434/2003) 31 §:n mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Ehdotetun pykälän 3 momentista ilmenee tarkemmin, mistä asioista erityisesti on esitettävä selvitystä sijaisapukorvausta haettaessa.

7 §.Lausunnot. Pykälän 1 momentin mukaan poroisännän tulisi antaa Melalle lausuntonsa, jossa hän esittää arvionsa kustannusten korvaamisen edellytyksistä. Poroisäntä tuntee paliskunnan poronhoitajat ja heidän porojensa lukumäärän sekä paliskunnan alueella suoritettavat poronhoitotyöt. Siten hän pystyy parhaiten arvioimaan, täyttyvätkö sijaisapukorvauksen maksamiselle ehdotetuissa 2 ja 4 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Tarkoitus on, että poroisäntä ottaisi myös kantaa siihen, onko sijaisen tekemä työtuntimäärä oikeassa suhteessa ilmoitetuksi tehtyyn työhön. Lausunnon antaisi sen paliskunnan poroisäntä, jonka osakas sijaisapua käyttänyt poronhoitaja on. Menettely olisi vastaava kuin kokeilussa, mutta ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin lisäksi menettelystä silloin, kun poroisäntä on estynyt. Siinä tapauksessa lausunnon antaisi poronhoitolain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu varaisäntä. Jos varaisäntäkin on estynyt, lausunnon antaisi se paliskunnan osakas, jonka paliskunnan hallitus on valinnut poroisännän sijaiseksi. Lausunnon antamista varten poronhoitajan olisi ilmoitettava välittömästi sijaisaputarpeen ilmannuttua poroisännälle tai hänen sijaiselleen sijaisavun käyttämisestä, jotta tällä olisi mahdollisuus arvioida tilanne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Pykälän 2 momentin nojalla Mela voisi tarvittaessa pyytää lausunnon myös paliskunnan hallitukselta silloin, kun kustannusten korvaamista koskeva hakemus on ristiriidassa poroisännän lausunnon kanssa tai jos se on muutoin asian selvittämiseksi tarpeellista.

8 §.Päätöksen teko ja korvauksen maksaminen. Tarkoitus on, että myös vuonna 2014 sijaisapukorvausta koskevien päätösten teko keskitettäisiin kahdelle poronhoitoalueen Mela-asiamiehelle. Näin päätöksenteko tapahtuisi paikallisesti lähellä palvelunkäyttäjää. Palvelussa turvattaisiin saamen kielilain (1086/2003) toteutuminen. Laissa säädetään saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin päätöksen laatimisesta ja allekirjoittamisesta vastaavasti kuin on säädetty Melan antamista maatalousyrittäjän eläkelain mukaisista päätöksistä. Päätös annettaisiin tiedoksi hallintolain 59 §:ssä tarkoitetulla tavallisella tiedoksiannolla. Mainitun säännöksen mukaan tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle ja vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin korvauksen maksutavasta. Korvaus maksettaisiin korvauksensaajan ilmoittamalle Euroopan unionissa sijaitsevalle tilille. Ehdotus vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU N:o 260/2012) euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä siihen liittyvää asetuksen EY N:o 924/2009 muutosta.

9 §.Perusteettomasti maksetun korvauksen palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin perusteettoman edun palautuksesta samaan tapaan kuin useiden muidenkin julkisista varoista maksettujen etuuksien osalta säädetään. Pykälän 1 momentista ilmenevä pääsääntö on, että poronhoitajan perusteettomasti saama etu on perittävä takaisin.

Pykälän 2 momentin mukaan korvaus voitaisiin jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä sen maksamisen ole katsottava johtuneen poronhoitajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä. Poronhoitajan katsottaisiin menetelleen vilpillisesti, jos hän on myötävaikuttanut virheellisen korvauksen maksamiseen esimerkiksi laiminlyömällä ehdotetun lain 14 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa. Takaisinperinnästä luopumista harkittaessa on syytä ottaa huomioon muun muassa poronhoitajan mahdollisuus havaita virhe sekä hänen taloudellinen asemansa. Kokonaisarvion perusteella päätettäisiin, perittäänkö aiheettomasti maksettu etuus takaisin vai luovutaanko takaisinperinnästä. Takaisinperinnästä voitaisiin kuitenkin luopua aina, jos takaisin perittävä määrä on vähäinen. Määrää voidaan pitää vähäisenä ainakin silloin, kun takaisinperinnästä hallinnolle aiheutuvat kustannukset olisivat suuremmat kuin perusteettomasti saatu etu. Takaisinperintäpäätös tulisi tehdä viiden vuoden kuluessa perusteettoman korvauksen maksamisesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin takaisinperittävään korvaukseen liittyvästä viivästyskorkoseuraamuksesta.

Pykälän 4 momentin mukaan takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuisi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) mukaisesti viidessä vuodessa.

10 §.Muutoksenhaku. Ehdotetun lain nojalla tehdystä Melan päätöksestä saisi valittaa hallinto-oikeuteen. Valitustie olisi sama kuin maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalveluja koskevissa asioissa. Poronhoitajien sijaisapua koskevien asioiden pieni määrä huomioon ottaen on perusteltua keskittää valitukset yhteen hallinto-oikeuteen. Valitusviranomaiseksi soveltuu parhaiten Rovaniemen hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä poronhoitoalue sijaitsee. Huhtikuun alusta 2014 Rovaniemen ja Oulun hallinto-oikeuksien tuomiopiirit yhdistyvät hallinto-oikeuksien tuomiopiireistä annetun valtioneuvoston asetuksen (338/2013) mukaisesti. Sen jälkeen valitusviranomaisena toimii Pohjois-Suomen hallinto-oikeus.

Viittaus hallintolainkäyttölakiin (586/1996) merkitsee muun muassa, että valituksen tekemiseen sovelletaan hallintolainkäyttölain 22 §:n säännöstä, jonka mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentista ilmenevästä pääsäännöstä poiketen esityksessä ehdotetaan, että valituskirjelmä olisi toimitettava hallinto-oikeuden sijasta Melalle. Tämä on perusteltua, jotta pykälän 2 momentin mukainen oikaisumenettely sujuisi joustavasti. Oikaisumenettelyn avulla virheellinen päätös saataisiin korjatuksi joutuisasti ja hallinto-oikeutta kuormittamatta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin jatkovalituksen tekemisestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Koska oikaisumenettelyä ja riippumatonta hallinto-oikeuskäsittelyä voidaan pitää oikeusturvan kannalta riittävänä, jatkovalitus olisi mahdollinen vain korkeimman hallinto-oikeuden myöntämän valitusluvan perusteella.

11 §.Yleinen johto, ohjaus ja valvonta sekä toimeenpano. Sijaisapu edistää poronhoitajien työssä jaksamista ja siitä maksettava korvaus parantaa heidän henkilökohtaista sosiaaliturvaansa. Sen vuoksi sijaisapujärjestelmän yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluisivat sosiaali- ja terveysministeriölle. Lain toimeenpanosta vastaisi Mela.

12 §.Valtion korvaus sijaisavun kustannuksista. Pykälän 1 momentin mukaan Melalle maksettaisiin valtion varoista korvaus poronhoitajien sijaisavusta aiheutuneisiin kustannuksiin. Korvaus kattaisi ne kustannukset, joihin Mela maksaa korvausta poronhoitajille. Sosiaali- ja terveysministeriö maksaisi Melalle ennakkoa valtion talousarviossa tarkoitukseen varatun määrärahan rajoissa pääsääntöisesti kahdessa yhtä suuressa erässä tammi- ja heinäkuussa 2014.

Pykälän 2 momentin mukaan Melan tulisi tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle selvitys todellisista kustannuksista viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2015. Ministeriö vahvistaisi valtion korvauksen lopullisen määrän viimeistään kesäkuun 25 päivänä 2015.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin liikaa maksetun ennakon käytöstä ja palauttamisesta valtiolle. Jos Melalle maksetut ennakot ylittäisivät valtion korvauksen lopullisen määrän, ennakot palautuisivat valtiolle.

13 §.Valtion korvaus hallintokustannuksista. Pykälän 1 momentin mukaan sijaisavun toimeenpanosta aiheutuviin hallintokustannuksiin maksettaisiin valtion varoista kohtuullinen korvaus Melalle. Korvaus määräytyisi laskennallisin perustein, mikä merkitsee, että korvauksen käytöstä ei tehdä tilitystä valtiolle.

Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi korvauksen määrän. Korvaus on tarkoitus vahvistaa ja maksaa samassa yhteydessä maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen toimeenpanosta aiheutuvien Melan hallintokustannusten kanssa.

14 §.Poronhoitajan ilmoitusvelvollisuus. Laissa tarkoitettua korvausta hakeva tai saava poronhoitaja olisi velvollinen antamaan korvauksen maksamiseen vaikuttavat tiedot Melalle sekä oma-aloitteisesti että Melan pyynnöstä.

15 §.Tietojen luovuttaminen ja salassapito. Koska sijaisapuasioissa käsitellään maatalousyrittäjän eläkelain mukaisia vakuutustietoja, pykälän 1 momentti olisi yhteneväinen maatalousyrittäjän eläkelain 139 §:n kanssa. Pykälän 2 momentissa todettaisiin verohallinnon oikeus saada Melalta verotusta varten tarpeelliset, hallussaan olevat tiedot Melan tämän lain nojalla maksamista korvauksista, korvauksen saajista ja korvauksen perusteena olevista kustannuksista.

16 §.Oikeus tietojen saamiseen. Lähtökohtaisesti poronhoitajan tulee itse antaa sijaisavun korvaamista koskevan asian ratkaisemista varten tarvittavat tiedot Melalle. Poikkeuksellisesti Melalla voi olla tarve saada lähinnä poronhoitajan yritystoimintaa ja hänelle myönnettyjä eläkkeitä koskevia salassa pidettäviä tietoja. Tällaisia tietoja voi olla poroisännillä ja paliskunnilla sekä veroviranomaisella, eläketurvakeskuksella, eläkesäätiöllä tai muulla eläkelaitoksella. Väestörekisterikeskukselta ja maistraateilta saatavia tietoja voidaan tarvita lähinnä poronhoitajan perheenjäsen määrittelyssä. Pykälässä säädettäisiin edellä luetelluille tahoille velvollisuus tietojen antamiseen Melalle, jos tiedot ovat välttämättömiä sijaisapukorvausta koskevan asian ratkaisemiseksi tai siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi taikka Melalle tämän lain toimeenpanoa varten annettujen tietojen tarkistamista varten.

17 §.Melan oikeus käyttää muissa asioissa saatuja tietoja. Pykälän mukaan Melalla olisi oikeus käyttää poronhoitajan sijaisapuasiaa käsitellessään myös niitä tietoja, joita se on saanut muiden lakisääteisten tehtäviensä hoidon yhteydessä. Mela voisi käyttää näitä tietoja vain jos on ilmeistä, että tiedot vaikuttavat poronhoitajan sijaisavusta maksettavaan korvaukseen ja ne on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa. Lisäksi edellytetään, että Melalla olisi muutoinkin oikeus saada kyseiset tiedot. Ehdotettu tietojen käyttömahdollisuus on tarpeen, jottei Melan tarvitse hankkia toistamiseen samoja tietoja, jotka jo ovat sen hallussa. Melan tulisi pykälän mukaan etukäteen ilmoittaa tietojen käyttömahdollisuudesta korvauksen hakijalle. Ennakkoilmoituksen tekemiseksi riittää, että asianomaisessa hakemuslomakkeessa on ilmoitettu asiasta.

18 §.Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 ja sitä sovellettaisiin vuonna 2014 suoritettuun sijaisapuun.

1.2Maatalousyrittäjän eläkelaki

114 §.Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tehtävät. Melan tehtävät laajenisivat esityksessä ehdotetun poronhoitajien sijaisapua vuonna 2014 koskevan lain voimaantulon myötä. Maininta uusista tehtävistä ehdotetaan lisättäväksi pykälän 1 momentin 9 kohtaan. Samalla säännöksestä poistettaisiin tarpeettomana viittaus poronhoitajien sijaisapukokeilusta annettuun lakiin