HE 144/2013

2.1Lainsäädäntö ja käytäntö

Vuoden 1997 alusta voimaan tulleella kiinteistötoimitusmaksulailla kumottiin maanmittausmaksusta annettu laki (320/1972) myöhempine muutoksineen. Lakiin sisältyvät säännökset vain maksujen määräämisen perusteista. Yksittäisen maksun suuruus tai sen laskentaperusteet säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tai se perustuu kunnan tahi kaupungin ollessa kiinteistörekisterin pitäjänä kunnan- tai kaupunginvaltuuston hyväksymään kiinteistötoimitusmaksutaksaan. Maksun määrä voidaan säätää edellä tarkoitetussa asetuksessa tai taksassa toimituslajikohtaisesti keskimääräisten kustannusten perusteella taikka siten, että yksittäisestä toimituksesta perittävälle maksulle säädetään laskentaperusteet.

KML 207 §:n pykälän 1 momenttiin on otettu määritelmänomainen säännös siitä, että toimituskustannuksiin sisältyvät sekä toimitusmenot että kiinteistötoimitusmaksu.

Toimitusmenoilla tarkoitetaan voimassa olevassa laissa toimituksen suorittamiseen liittyviä toimituksen aikaisia menoja, joista on otettu KML 207 §:n 2 momenttiin esimerkinomainen luettelo. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi kokoustiloista aiheutuvat kulut, maastotöiden suorittamisessa käytettävien apuhenkilöiden palkat ja muut niihin verrattavat menot, rajamerkkien hankkimis- ja kuljetuskustannukset sekä maastotöiden suorittamisen yhteydessä aiheutetuista vahingoista johtuvat korvaukset, joiden maksuvelvollisuus perustuu KML 182 §:n 2 momentin sääntelyyn. Edelleen toimitusmenoihin kuuluvat toimitsijoille ja asiantuntijoille maksetut palkkiot ja korvaukset.

Toimitusmenot maksetaan KML 180 §:ssä säädettyä poikkeusta lukuun ottamatta etukäteen valtion tai kunnan varoista toimituksen kestäessä ja peritään toimituksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen takaisin valtiolle tai kunnalle. Jotta kaikki toimituksesta asianosaiselle aiheutuvat maksut voitaisiin periä samalla laskulla, on toimitusmenojen periminen kytketty kiinteistötoimitusmaksun perimiseen KML 208 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

KML 209 § sisältää säännökset toimituskustannusten jakamisesta asianosaisten kesken. Pääsääntönä toimituskustannusten osittelussa on ollut toimituksesta saatu hyöty. Kiinteistötoimitusmaksun osittelusta on lisäksi saatu sopia toimituksen yhteydessä. Poikkeuksena ovat kuitenkin olleet lukumääräisesti yleisimmät kiinteistötoimitukset, lohkomiset, joiden kiinteistötoimitusmaksun osittelua koskee KML 209 §:n 2 momentti. Lainkohdan mukaan lohkokiinteistön omistaja tai vastaanottavan kiinteistön omistaja niin sanotuissa siirtolohkomisissa on velvoitettu maksamaan lohkomisen toimituskustannukset.

2.2Ulkomaiden lainsäädäntö

2.3Nykytilan arviointi

Voimassa olevan lain mukaan kiinteistötoimitusmaksu voidaan määrätä joko työkorvauksena tai kiinteähintaisena toimituskorvauksena. Toimituksesta perittävä kiinteistötoimitusmaksu voidaan myös määrätä osaksi työkorvauksena ja osaksi toimituskorvauksena.

Työkorvaus määrätään toimituksen suorittamiseen käytetyn työajan, keskimääräisten palkkakustannusten sekä, sen mukaan kuin valtioneuvoston annetulla asetuksella kiinteistötoimitusmaksusta (1560/2001) tarkemmin säädetään, toimituksen suorittamisesta Maanmittauslaitokselle tai kunnalle aiheutuneiden muiden kustannusten mukaan. Työaikaan ei lueta aikaa, joka on kulunut matkaan toimituspaikalle ja sieltä pois. Keskimääräisiin kokonaiskustannuksiin, joiden mukaan työkorvaus määräytyy, lasketaan toimituksen erilliskustannusten lisäksi toimitusten osuus hallinto-, toimitila- ja pääomakustannuksista sekä muista yhteiskustannuksista. Kustannukset voidaan määrittää myös toimitusten osatehtäville erikseen.

Toimituskorvaus puolestaan määrätään toimituslajeittain samansuuruisena toimituksista aiheutuvien keskimääräisten kokonaiskustannusten perusteella.

Kiinteähintaisten toimitusten määrä on kasvanut. Pääosa toimituksista laskutetaan toimituskorvauksen mukaan, mikä myös on parantanut kiinteistötoimitusmaksujen määrän ennustettavuutta. Vuonna 2011 kiinteän hinnan mukaan laskutettiin kappalemääräisesti noin 85 prosenttia Maanmittauslaitoksen suorittamista kiinteistötoimituksista. Se vastasi noin 60 prosenttia toimituksiin käytetystä kokonaistyöajasta.

Työkorvauksen mukaan velotaan esimerkiksi halkomiset, yksityistietoimitukset, lunastustoimitukset, maantietoimitukset ja yhteisten vesialueiden yhdistämiset. Näiden toimitusten kokonaiskustannusten määrää ja kiinteistötoimitusmaksun loppusummaa on ollut käytännössä vaikea arvioida etukäteen.

Koska kiinteistötoimituksesta määrättävä kiinteistötoimitusmaksu ei sisällä KML 207 §:n 2 momentissa tarkoitettuja toimitusmenoiksi nimettyjä kustannuksia, menoja, korvauksia ja palkkioita, kiinteistötoimitusmaksujärjestelmä on maksuvelvollisen asiakkaan näkökulmasta epäselvä. Järjestelmä on myös valtiohallinnon näkökulmasta monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

KML 209 §:n 2 momentin mukaan lohkomisen kiinteistötoimitusmaksusta on ollut vastuussa lohkokiinteistön tai saajakiinteistön omistaja. Tämä lohkomista koskeva periaate on koskenut esimerkiksi niin sanottuja jakosopimuslohkomisia, joissa kantakiinteistö on määräytynyt monesti sattumanvaraisesti.

Lohkomisen yhteydessä muuna toimituksena tehdyn rajankäynnin osalta toimituskustannukset on voitu ositella toimituksesta saadun hyödyn mukaan eli hyvin usein käytyjen rajojen pituuksien suhteessa. Kun kiinteistö, jonka osalta kiinteistötoimitusmaksu on määrätty suoritettavaksi, on panttina kiinteistötoimitusmaksusta ja sille laskettavasta korosta niin kuin maakaaren (540/1995) 20 luvussa säädetään, olisi tarkoituksenmukaista, että lohkomisen yhteydessä muuna toimituksena tehtävän rajankäynnin ja ulkopuolisen tieoikeuden perustamisen kustannukset sisältyisivät lohkomistoimituksen toimituskorvaukseen. Toimituksesta asiakkaalle koituva lasku olisi näin myös asiakkaan kannalta selkeämpi. Maksun yksityiskohtainen sääntely tapahtuisi tältä osin kiinteistötoimitusmaksusta annettavalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Maanmittauslaitoksella on hyvin yksityiskohtainen kiinteistötoimitusmaksujärjestelmä sekä seikkaperäiset projektinhallinnan ja työaikahallinnan seurantajärjestelmät. Maanmittauslaitoksen kiinteistötoimituksia tekevältä henkilöstöltä kuluu työajan kirjaamiseen vuosittain arviolta noin 12 henkilötyövuotta, mikä vastaa noin 500 000 euron määräistä kustannusta. Rajamerkkeihin ja niistä aiheutuvien kustannusten kirjanpitoon sekä muuhun käsittelyyn kuluu vuodessa arviolta noin 3,4 henkilötyövuotta, joka vastaa noin 150 000 euron vuotuista kustannusta. Edelleen kiinteistötoimitusten hinnastolaskentaan kuluva 1,5 henkilötyövuoden työmäärä merkitsee vuosittaista noin 90 000 euron kustannusta, jolloin järjestelmän vuotuiseksi kokonaiskustannukseksi muodostuu henkilöstökuluina arviolta 740 000 euroa.

3.1Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja joustavoittaa kiinteistötoimitusmaksua koskevaa sääntelyä ja edistää samalla valtiohallinnon tietojärjestelmiä ja talousasioita koskevien yhteishankkeiden toteuttamista.

Koska valtiolle perittävien kiinteistötoimitusmaksujen laskutus tulee siirtymään tulevaisuudessa valtiokonsernin sisällä nykyistä keskitetympään uuteen järjestelmään, on nykyistä hyvin yksityiskohtaista kiinteistötoimitusmaksujärjestelmää yksinkertaistettava ja selkeytettävä. Kiinteistötoimitusmaksujen perintä ja tuloutus eivät enää jatkossa ilmeisesti tapahdu siten, että Maanmittauslaitoksen henkilöstö siten kuin nykyisin osallistuisi prosessin eri työvaiheisiin.

Lisäksi esityksen tavoitteena on joustavoittaa kiinteähintaisten kiinteistötoimitusten, erityisesti lohkomistoimitusten, kiinteistötoimitusmaksun osittelua koskevaa sääntelyä muuttamalla kiinteistötoimitusmaksun maksuperusteita.

3.2Keskeiset ehdotukset

Kiinteistötoimitusmaksulaissa tarkoitettu maksu kiinteistötoimituksesta voi määräytyä joko työkorvauksena tai toimituskorvauksena eli kiinteähintaisena maksuna. Kolmas vaihtoehto on kiinteistötoimitusmaksun määräytyminen sekä työkorvauksena että toimituskorvauksena lisättynä mahdollisilla muilla korvauksilla.

Kiinteistötoimitusten suorittamisesta aiheutuvat toimitusmenot eivät kohdistu eri toimituslajeihin samanlaisina. Kustannusten vaihtelu saattaa olla samankin toimituslajin sisällä merkittävä. Lisäksi kustannusten absoluuttinen määrä voi myös olla suuri verrattuna varsinaiseen kiinteistötoimitusmaksuun. Tämän vuoksi esimerkiksi asiantuntijakustannukset maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetuissa lunastusasioissa ja maantietoimituksissa, apuhenkilöiden kustannukset työajan perusteella velottavissa toimituksissa sekä puuston arviointikustannukset jakosopimuslohkomisissa, halkomisissa tai tilusjärjestelyissä eivät tulisi sisältymään kiinteisiin hintoihin tai työajan perusteella velottavien toimitusten tuntihintoihin.

Esityksessä ehdotetaan luopumista KML 207 §:n 1 momentissa säännellystä toimituskustannusten jaosta toimitusmenoihin ja kiinteistötoimitusmaksuun. Toimitusmenoja koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi kiinteistönmuodostamislaista kiinteistötoimitusmaksulakiin. KML 207 §:n 2 momentissa lueteltuja toimitusmenoja vastaavien kustannusten ja korvausten sisällyttäminen työkorvauksena tai toimituskorvauksena velottavan kiinteistötoimituksen kiinteistötoimitusmaksuun tehtäisiin mahdolliseksi. Yksityiskohtainen sääntely tapahtuisi maa- ja metsätalousministeriön kiinteistötoimitusmaksusta annettavalla asetuksella.

Ehdotettujen lakimuutosten johdosta maa- ja metsätalousministeriön kiinteistötoimitusmaksuasetusta tulisi muuttaa siten, että rajamerkkien ja apuhenkilöiden käytöstä sekä kokoustilojen vuokrista aiheutuvat kustannukset sisällytettäisiin niin lohkomistoimitusten kiinteisiin hintoihin kuin myös muiden kiinteähintaisten toimituslajien kiinteistötoimitusmaksuihin. Käytetyn työajan perusteella velottavien kiinteistötoimitusten osalta rajamerkkien käytöstä ja kokoustilojen vuokrista aiheutuvat kustannukset tulisivat sisällytettäviksi vastaavasti näiden toimitusten tuntihintoihin.

Kiinteistönmuodostamislain 209 §:n 2 momentin mukaan lohkomistoimituksen kiinteistötoimitusmaksusta on vastannut lohkokiinteistön tai saajakiinteistön omistaja. Säännöksessä ei mahdollisteta sopimista lohkomisen toimituskustannusten osittelusta. Kiinteistönmuodostamislain lohkomisen toimituskustannusten osittelua koskevaa sääntelyä esitetään muutettavaksi siten, että toimituksen asianosaiset voisivat niin halutessaan sopia lohkomisen toimituskustannusten osittelusta esimerkiksi kiinteistön yhteisomistuksen purkamiseksi tehdyn jakosopimuksen ollessa lohkomistoimituksen perusteena.

Kiinteistötoimitusmaksulain 5 §:n mukaan kiinteistötoimituksen maksuvelvollisen maanmittaustoimistolle kuuluvien tehtävien suorittamisen johdosta toimituskorvausta on alennettu vastaavalla osuudella. Alennus ehdotetaan rajattavaksi kunnan asemakaava-alueellaan tekemiä maastotöitä koskevaksi.

4.1Taloudelliset vaikutukset

Kiinteähintaisiin toimituksiin, kuten lohkomisiin, käytetään nykyisin kiinteistö-toimitusten kokonaistyöajasta noin 60 prosenttia. Kiinteistötoimitusten maksujärjestelmän yksinkertaistaminen lisäämällä kiinteähintaisia toimituksia ei ole enää laajasti mahdollista. Kuitenkin myös kiinteähintaisten toimitusten osalta maksujärjestelmää voidaan saada nykyistä kustannustehokkaammaksi.

Kun rajamerkeistä aiheutuvat kustannukset siirretään sekä työajan perusteella että kiinteähintaisina velottavien toimitusten osalta kiinteistötoimitusmaksuihin, muutoksella arvioidaan syntyvän maksujen käsittelykustannusten säästöä vuosittain noin 0,1 milj. euroa. Vastaavasti kun toimitusnumerokohtaisesta työajan ilmoittamisesta luovutaan kiinteähintaisissa toimituksissa, saavutetaan tästä arviolta noin 0,2 milj. euron määräinen vuotuinen kustannussäästö. Tällöin on otettu huomioon, että työajan mukaan velottavissa toimituksissa pysytetään kiinteistötoimitusmaksulaskuissa työvaihekohtainen selvitys laskun informatiivisuuden säilyttämiseksi ja mahdollisen hallinto-oikeudessa tapahtuvan muutoksenhaun mielekkään käsittelyn mahdollistamiseksi.

Maanmittauslaitoksen kiinteistötoimitusten maksujen ja toimitusmenojen seurannan tietojärjestelmän avulla kiinteistötoimitusten toimitusmenot voidaan kohdistaa halutulle toimitusnumerolle ja siirtää edelleen toimitusten laskutusjärjestelmään. Järjestelmää tarvittaisiin jatkossakin kustannusten siirtoon niiden toimitusmenoja vastaavien kustannusten osalta, joita ei siirrettäisi sisällytettäviksi toimituskorvauksiin tai työkorvausten tuntihintoihin. Tulevaisuudessa siirrettävien kustannuserien määrä jäisi kuitenkin pieneksi nykyiseen verrattuna, kun rajamerkkien ja kokoustilojen sekä osittain apuhenkilökustannukset eivät enää kuuluisi siirrettäviin kustannuseriin, vaan sisällytettäisiin kiinteistötoimitusmaksuihin.

Jos kiinteähintaisten toimitusten määrät toteutuvat edellä esitettyjen arvioiden perusteella, tämä ehdotus vähentäisi Maanmittauslaitoksen maksullisen toimitustuotannon kustannuksia kaikkiaan noin 0,3 milj. euroa vuodesta 2014 lukien. Koska kiinteistötoimitusmaksut on hinnoiteltu omakustannusarvon mukaisesti, kustannusten aleneminen otetaan huomioon laadittaessa seuraavaa maa- ja metsätalousministeriön asetusta kiinteistötoimitusmaksuista. Tämän vuoksi Maanmittauslaitoksen tulot laskevat vastaavasti 0,3 milj. euroa.

Edellä olevan perusteella esityksellä ei ole vaikutuksia Maanmittauslaitoksen nettoperiaatteella budjetoidun toimintamenomomentin 30.70.01. määrärahatasoon vuonna 2014. Esityksen mukaiset tuotot ja kustannukset sisältyvät Maanmittauslaitoksen toimintamenomomentin selvitysosan lukuihin ja taulukoihin hallituksen ehdotuksessa vuoden 2014 valtion talousarvioesitykseksi.

4.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Valtiohallinnon kirjanpitoyksiköitä koskevassa KIEKU-hankkeessa on kehitetty valtion yhteiset talous- ja henkilöstöhallinnon prosessit sekä niitä tukeva tietojärjestelmä. KIEKU tulee Maanmittauslaitoksessa käyttöön arviolta vuoden 2015 aikana. KIEKUn käyttöönottaminen annetun aikataulun mukaisesti edellyttää Maanmittauslaitoksessa kiinteistötoimitusmaksujen uudistamista, sillä nykyisessä laajuudessa kiinteistötoimitusten laskutusta ei voida toteuttaa KIEKUssa.

Kiinteistötoimitusmaksujärjestelmän uudistaminen esitetyllä tavalla merkitsisi myös sitä, että Maanmittauslaitoksen toimitusmaksujärjestelmä olisi hyvin samantyyppinen kuin suurimmissa kiinteistörekisteriä itse ylläpitävissä kaupungeissa. Maanmittauslaitoksen ja kuntien kiinteistötoimitusmaksujärjestelmien samankaltaisuus olisi ennen muuta palveluja käyttävien kansalaisten ja muiden tahojen etu.

4.3Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esitys lisäisi Maanmittauslaitoksen viranomaistoiminnan kustannustehokkuutta. Se edistäisi valtion maksuperustelakiin ja kiinteistötoimitusmaksulakiin perustuvan omakustannusperiaatteen toteutumista.

Kiinteistötoimitusmaksujärjestelmän yksinkertaistaminen merkitsisi myös sitä, että kiinteistötoimituksesta velottava lasku olisi asiakkaan näkökulmasta aikaisempaa selkeämpi ja ymmärrettävämpi.

Lohkomistoimituksen kiinteistötoimitusmaksun jakamista koskeva muutosesitys edistäisi asianosaisten yhdenvertaisuuden toteutumista esimerkiksi yhteisomistuksen purkamista koskevissa niin sanotuissa jakosopimuslohkomisissa, kun lohkokiinteistöjen omistajien lisäksi myös kantakiinteistön saava yhteisomistaja voitaisiin velvoittaa osallistumaan toimituksesta aiheutuvan kiinteistötoimitusmaksun maksamiseen.

1.1Kiinteistönmuodostamislaki

207 §. Voimassa oleva pykälän 1 momentin mukaan toimituskustannukset muodostuvat toimitusmenoista ja kiinteistötoimitusmaksusta.

Yleisperustelujen mukaan toimitusmenoja koskeva pykälän 2 momentin säännös esitetään siirrettäväksi kiinteistönmuodostamislaista kiinteistötoimitusmaksusta annettuun lakiin. Kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitetut toimituskustannukset sisältyisivät siten kiinteistötoimitusmaksulaissa tarkoitettuun kiinteistötoimitusmaksuun.

Pykälän 1 momentti esitetään muutettavaksi siten, että toimituskustannukset muodostuisivat kiinteistötoimitusmaksusta annetun lain (558/1995) 3 §:ssä tarkoitetuista kiinteistötoimitusmaksuista.

Voimassa olevan lain 3 momentti sisältää informatiivisen säännöksen, jonka mukaan kiinteistötoimitusmaksusta säädetään erikseen.

Pykälän 2 ja 3 momentti esitetään kumottaviksi tarpeettomina.

208 §. Voimassa olevassa laissa tarkoitetuista toimitusmenoista säädettäisiin jatkossa kiinteistötoimitusmaksulain 3 §:n 5 momentissa. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi viittaussäännöksellä kiinteistötoimitusmaksusta annettuun lakiin.

Pykälän 2 momentti sisältää toimitusmenojen lakisääteistä panttioikeutta koskevan säännöksen. Koska kohdassa tarkoitetut kustannukset ja korvaukset ehdotetaan velottaviksi kiinteistötoimitusmaksulaissa tarkoitettuna kiinteistötoimitusmaksuna, niitä koskee mainitun lain 8 §:ssä säädetty lakisääteinen panttioikeus. Tämän vuoksi pykälän 2 momentin lopussa oleva toimitusmenojen lakisääteistä panttioikeutta koskeva säännös esitetään poistettavaksi kiinteistönmuodostamislaista tarpeettomana.

209 §. Pykälän voimassa olevan 2 momentin pääsäännön mukaan lohkomistoimituksen toimituskustannukset on määrättävä lohkokiinteistön ja saajakiinteistön omistajan maksettavaksi. Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että asianosaisilla olisi mahdollisuus sopia keskenään kiinteistötoimitusmaksun osittelusta myös toisin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa on kysymys yhteisomistuksen purkamisesta jakosopimuksella, on usein sattumanvaraista, mikä lohkomisen kohteena olevasta kiinteistöstä tulee lohkokiinteistöksi ja mikä kantakiinteistöksi.

Lisäksi tilanteessa, jossa lohkomisen yhteydessä tehtävän rajankäynnin kustannukset sisältyvät lohkomisen kiinteistötoimitusmaksuun, toimitusinsinöörillä tulisi olla lailla säädetyn oikeuden nojalla mahdollisuus määrätä erityisestä syystä toimituskustannusten osittelusta. Tällainen erityinen syy voisi olla esimerkiksi laajan tai muutoin työlään niin sanottuna sivutoimituksena tehdyn rajankäynnin toimittaminen lohkomisen yhteydessä, jolloin toimituksesta saavat hyötyä lohkomisen asianosaisten lisäksi naapurikiinteistöjen omistajat.

213 §. Pykälä sisältää säännökset KML 207 §:n 2 momentin toimitusmenojen maksamisesta ja osittelusta. Kun edellä mainitut toimitusmenot esitetään siirrettäväksi kiinteistötoimitusmaksulakiin ja velottaviksi kiinteistötoimitusmaksuna toimituksen suorittamisesta aiheutuvina kustannuksina ja korvauksina, pykälä esitetään kumottavaksi tarpeettomana.

1.2Kiinteistötoimitusmaksulaki

3 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi sisällöltään nykyistä KML 207 §:n 2 momenttia vastaava säännös. Lainkohdassa säädettäisiin toimitusmenojen asemesta toimituksen suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista ja korvauksista.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi edellä mainitun lisäyksen johdosta siten, että pykälän 5 momentissa tarkoitetut kustannukset ja korvaukset voitaisiin periä kiinteistötoimitusmaksuna joko sellaisenaan tai sisällyttää ne työkorvauksena tai toimituskorvauksena määrättävään kiinteistötoimitusmaksuun.

Ne toimitukset, joiden kiinteään maksuun tai työkorvauksena määrättävään maksuun sisällytettäisiin 5 momentissa tarkoitettuja kustannuksia ja korvauksia, säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön kiinteistötoimitusmaksua koskevalla asetuksella.

5 §. Kiinteistötoimitusten suorittaminen perustuu täyden palvelun periaatteelle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei toimituksen asianosaisen tarvitse suorittaa toimitushakemuksen jättämisen jälkeen mitään toimenpiteitä eikä myötävaikuttaa millään tavoin toimituksen etenemiseen. Toimitusinsinöörin tehtävänä on huolehtia kaikkien niiden toimenpiteiden suorittamisesta, jotka toimituksen suorittamiseksi ovat tarpeen. Voimassa olevan 5 §:n mukaan kiinteistötoimituksen maksuvelvollisen toimituskorvausta on voitu kuitenkin alentaa, jos maksuvelvollinen on tehnyt maanmittaustoimiston suoritettavaksi kuuluvia tehtäviä. Käytännön syistä varsinkin kunnat ovat tehneet etukäteen toimituksen suorittamiseen liittyviä maanmittaustoimistolle kuuluvia tehtäviä kuten esimerkiksi lohkomisten maastotöitä. Kiinteistötoimituksen maksuvelvollisen maanmittaustoimiston tehtäviksi kuuluvien toimien suorittaminen edellyttää aina toimitusinsinöörin tarkistusta ja hyväksyntää tehdyn työn riittävän laadun varmistamiseksi. Säännöstä esitetään tarkistettavaksi siten, että se koskisi nimenomaisesti vain sellaisia Maanmittauslaitoksen kunnalle suoritettavia toimituksia, joissa lohkominen tai tilusvaihto suoritetaan kunnan omistamalla asemakaava-alueella ja joissa kunta on tehnyt kaikki toimituksen vaatimat maastotyöt omia rajamerkkejä käyttäen ja jossa kunta on määrätty maksuvelvolliseksi.